Energiavallankumousraportti Suomi 2013 - Greenpeace

energia 

[vallan]kumous 

SUOMEN KESTÄVÄN ENERGIAN NÄKYMÄT 

EUROPEAN RENEWABLE 

ENERGY COUNCIL

ENERGIA [VALLAN]KUMOUS 


SISÄLLYSLUETTELO 

1. JOHDANTO 3 

2. YHTEENVETO 5 

3. KONSEPTI JA LÄHTÖKOHDAT 8 

3.1 Energiavallankumouksen peruslähtökohdat 9 

3.2 Energiatehokkuus 10 

3.3 Hajautettu energiantuotanto ja ison 

mittakaavan uusiutuvat 10 

4. SUOMEN SKENAARIO 11 

4.1 Energiantarve sektoreittain 12 

4.2 Sähköntuotanto 13 

4.2.1 Sähköntuotannon hinta 14 

4.2.2 Sähköntuotantosektorin investoinnit 15 

4.3 Lämmöntuotanto 16 

4.3.1 Investoinnit lämmöntuotantoon 17 

4.4 Liikenne 18 

4.5 Hiilidioksidipäästöt 19 

4.6 Primäärienergiankulutus 19 

4.4 Hajautettu energiantuotanto 20 

4.5 Energiamarkkinoiden muutos 21 

5. BIOMASSA 22 

5.1 Metsäbiomassan käytön kestävyys 22 

5.2 Suomen metsien biomassapotentiaali 23 

5.3 Peltobiomassa ja biokaasu 24 

5.4 Kestävä biopolttoainetuotanto 24 

6. LIIKENNE 25 

6.1 Tottumusten muutoksia ja parempaa tekniikkaa 25 

6.2 Ensimmäinen askel – liikennetarpeen vähentäminen 27 

6.3 Toinen askel – kulkumuotovalinnat 27 

6.4 Kolmas askel – liikenteen energiatehokkuuden 

parantaminen 28 

6.4.1 Tehokkuusparannuksia kaikkiin liikennevälineisiin 28 

6.4.2 Henkilöautojen energiatehokkuuden parannus 29 

6.5 Yhteenveto 29 

7. TUULI- JA AURINKOVOIMA 30 

7.1. Tuulivoima 30 

7.2 Aurinkovoima 31 

8. TEKNOLOGIA 32 

8.1 Fosiiliset energianlähteet 32 

8.1.1 Hiilenpolttoteknologiat 32 

8.1.2 Kaasunpolttoteknologiat 33 

8.1.3 Teknologiat hiilipäästöjen vähentämiseksi 33 

8.2 Ydinvoimateknologiat 34 

8.2.1 Ydinreaktorityypit: kehitys ja turvallisuusnäkökohdat 34 

8.3 Uusiutuvan energian teknologiat 35 

8.3.1 Aurinkosähkö 35 

8.3.2 Tuulivoima 38 

8.3.3 Biomassat 39 

8.3.4 Geoterminen energia 40 

8.3.5 Vesivoima 40 

8.3.6 Merienergia 41 

8.4 Uusiutuvat lämmitys- ja jäähdytysteknologiat 42 

8.4.1 Aurinkokeräinteknologiat 42 

8.4.2 Geoterminen, hydroterminen ja aeroterminen energia 43 

8.4.3 Lämpöpumpputeknologiat 44 

8.4.4 Lämmitys biomassoilla 45 

8.4.5 Biokaasu 46 

9.ENERGIAVALLANKUMOUS JA TAVALLINEN KANSALAINEN 47 

10. LIITE : TULOKSET 48 

GREENPEACE INTERNATIONAL, SVEN TESKE 

EUROPEAN RENEWABLE ENERGY COUNCIL (EREC), JOSCHE MUTH 

MALLINNUS: DLR INSTITUTE OF TECHNICAL THERMODYNAMICS, DEPARTMENT OF SYSTEMS ANALYSIS AND TECHNOLOGY ASSESSMENT, 

STUTTGART/THOMAS PREFFER, SONJA SIMON, TOBIAS NAEGLER, MARLENE O’SULLIVAN KIRJOITTAJAT: JUHA AROMAA, SINI HARKKI, 

JEHKI HÄRKÖNEN, KAISA-REETA KOSKINEN, TAPIO LAAKSO, SVEN TESKE TOIMITUS: ELINA RUHANEN TAITTO: PIETA KIVELÄ 

KANNEN KUVAT: JACQUES DESCLOITRES / NASA, MARKUS MAUTHE / GREENPEACE, DANIEL BELTRÁ / GREENPEACE 

2

JOHDANTO 

ILMASTONMUUTOKSEN TUOMAT UHAT EIVÄT OLE KAUKAISTA TULEVAISUUTTA VAAN NYKYISTÄ TODELLISUUTTA. ENERGIAVALLANKUMOUS ON RATKAISU 

ILMASTOKRIISIIN. 

1 

© GP/FLAVIO CANNALONGA 

Ympäristönsuojelijat puhuvat usein tulevien sukupolvien etujen 

puolustamisesta. Meidän pitää säilyttää tämä planeetta elinkelpoisena 

myös lapsenlapsillemme. Alkaa kuitenkin käydä selväksi, 

että kyse on meidän hyvinvoinnistamme. Ilmastonmuutoksen 

tuomat uhat eivät ole kaukaista tulevaisuutta vaan nykyistä 

todellisuutta. 

Vuosi 2012 oli äärimmäisten sääilmiöiden vuosi. Pohjoinen 

napajää romahti historiallisen pieneksi, hurrikaani Sandy aiheutti 

Karibialla ja Yhdysvaltojen itärannikolla yli 200 ihmisen kuoleman 

ja kymmenien miljardien dollarien aineelliset vahingot. 

Australiassa vuosi on alkanut niin kovalla kuumuudella, että 

1 www.munichre.com/en/media_relations/press_releases/2012/2012_10_17_press_release.aspx 

maan ilmatieteen laitos joutui lisäämään sääkarttoihin uusia 

värejä kuvaamaan äärimmäisiä lämpötiloja. Kuumuus on aiheuttanut 

rajuja maastopaloja ympäri maata. 

Myöhempi tutkimus selvittänee, kuinka suuri osuus ilmastonmuutoksella 

ja maapallon keskilämpötilan nousulla on ollut hurrikaani 

Sandyn tuhovoimaan ja Australian lämpöaaltoon. Kyse 

on äärimmäisten sääilmiöiden trendistä. Munich Re vakuutusyhtiön 

tutkimuksen mukaan viimeisten vuosikymmenten aikana 

sään aiheuttamat katastrofit kuten kovat ukkosmyrkyt, tulvat, 

hurrikaanit, kuivuudet ja lämpöaallot ovat selvästi lisääntyneet. 1 

3



Ilmastonmuutoksen taustatrendi tekee lämpöaalloista kuumempia 

ja myrskyistä rajumpia. Siitä mikä oli aiemmin äärimmäistä ja 

harvinaista tulee uusi normaali. 

Maailman muiden ongelmien, kuten köyhyyden ja konfliktien 

ratkaisemisesta tulee kertaluokkaa vaikeampaa ilmastonmuutoksen 

etenemisen myötä. Mikäli päästöjä ei saada hillittyä, 

ilmastonmuutos kirjaimellisesti hukuttaa muut ongelmat alleen. 

Maailman jo löydetyissä ja tunnetuissa fossiilisten polttoaineiden 

varannoissa on yhteensä 2795 gigatonnia hiiltä. Se on viisi 

kertaa maailman hiilibudjetti vuoteen 2050 asti – mikäli lämpeneminen 

pyritään rajoittamaan kahteen asteeseen. Suurin 

osa fossiilivarannoista täytyy jättää maahan. Juuri tämä tekee 

esimerkiksi arktisesta öljynporauksesta niin järjetöntä. 

Kansainvälisen politiikan ja poliitikkojen surkea epäonnistuminen 

sopia ilmastonmuutoksen torjunnasta onneksi peittää alleen 

sen, että paljon tehdään jo. Monet kaupungit, yritykset ja valtiot 

toteuttavat jo ohjelmia päästöjen vähentämiseksi. Uusiutuvasta 

energiasta on tullut ”vaihtoehtoisen” energiantuotannon sijaan 

valtavirtaa. Tanska aikoo tuottaa puolet sähköstä tuulivoimalla 

2020 mennessä. Aurinkosähkön hinta on tullut romahdusmaisesti 

alas viime vuosien aikana ja esimerkiksi Kiina aikoo asentaa 

aurinkokapasiteettia 10 000 MW tämän vuoden aikana. Autojen 

luvatussa maassa Yhdysvalloissa ajetut mailit per asukas ovat 

tulleet alas jo seitsemän vuoden ajan. 

Muutos on silti edelleen aivan liian hidasta ja maailman päästöt 

ovat jatkaneet kasvuaan. Ongelmana on, että uusien turvevoimaloiden 

tapaisten huonojen päätösten seuraukset ovat kauaskantoisia. 

Koska energiainfrastruktuuriin tehdyt investoinnit ovat 

pitkäikäisiä, voidaan vääriä investointipäätöksiä tekemällä sitoa 

energiatuotanto vuosikymmeniksi väärälle raiteelle. 

Energiantuotannossa syntyy noin 2/3 maailman ilmastopäätöistä. 

Siksi Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää uutta tapaa 

tuottaa, käyttää ja siirtää energiaa – tarvitsemme energiavallankumouksen. 

Tekniset ratkaisut ovat jo olemassa. Pystymme käyttämään 

energiaa tehokkaammin ja tuottamaan tarvitsemamme 

energian uusiutuvilla, puhtailla energianlähteillä. 

Uuteen energiajärjestelmään siirrytään kunnianhimoisella tavoitteenasettelulla, 

ohjaamalla energiasektorin investoinnit uusiutuvaan 

energiaan ja vaatimalla energiatehokkuuden parannuksia 

kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. 

Tässä skenaarioraportissa esitetään, miten energiavallankumous 

toteutetaan Suomessa. Raportti perustuu Greenpeacen 

globaaliin Energy [R]evolution-mallinnukseen ja sen taustalla 

olevat laskelmat on toteuttanut DLR - German Aerospace Center. 

Skenaario osoittaa, että siirtymä lähes päästöttömään energiajärjestelmään 

on mahdollinen myös Suomessa. Se ei kuitenkaan 

tapahdu itsestään vaan vaatii määrätietoisia päätöksiä. 

Valtion, kuntien ja yritysten on sitouduttava päästöjen voimakkaaseen 

vähentämiseen. Saastuttaja maksaa – sen on pädettävä 

myös ilmastopäästöihin eli hiilelle tarvitaan haittoja vastaava 

hinta. Samalla fossiilisten polttamisen ja energian tuhlaamisen 

kannusteet on purettava. Uusiutuvan energian lisäämistä vaikeuttavat 

byrokraattiset esteet on purettava ja investoinneille on 

luotava riittävät kannusteet. 

Liikennepolitiikan on tähdättävä liikkumisen tarpeen vähentämiseen 

esimerkiksi paremmalla kaavoittamisella sekä vähemmän 

energiaa kuluttavien liikkumismuotojen kuten pyöräilyn ja 

raideliikenteen edistämiseen. Samalla uusien autojen ja rekkojen 

energiatehokkuusnormeja on tiukennettava. 

Suunnan muuttaminen on aina uhka vakiintuneille eturyhmille. 

Saksassa yksittäiset tavalliset kansalaiset omistavat yli puolet 

uusiutuvan energian tuotantokapasiteetista. Energiantuotannon 

perinteisesti keskittynyt omistus hajautuu maassa nopeasti 

uusituvan energiantuotannon nopean kasvun myötä. Suuret 

energiayhtiöt eivät ymmärrettävästi pidä tällaisesta suuntauksesta. 

Suomen keskittyneillä energiamarkkinoilla omistuksen 

hajautuminen olisi kuitenkin erittäin terve ilmiö. 

Energiavallankumous vaatii investointeja, joista maksetaan aluksi 

korkeampana sähkön hintana. Kuitenkin keskipitkällä aikavälillä 

energiatehokkuuteen ja uusiutuviin panostaminen ovat kansantaloudelle 

kannattava ratkaisu. Riippuvuus tuontipolttoaineista 

vähenee ja energialasku pienenee. Energiainfrastruktuuria uusitaan 

joka tapauksessa – se kannattaa tehdä kerralla oikein. 

Tapio Laakso 

OHJELMAJOHTAJA 

GREENPEACE NORDIC/FINLAND 

4

YHTEENVETO 

ENERGIAVALLANKUMOUSMALLI PERUSTUU HAJAUTETTUUN ENERGIANTUOTANTOON, TEHOKKAASEEN ENERGIAN KÄYTTÖÖN, ÄLYKKÄISIIN SÄHKÖVERK- 

2KOIHIN SEKÄ UUSIUTUVAN ENERGIAN MONIPUOLISEEN LISÄÄMISEEN. 

© MARKUS MAUTHE / GREENPEACE 

Energiavallankumousmallin tarkoituksena on osoittaa, että Suomen 

tarvitsema energia voidaan tuottaa uusiutuvilla energianlähteillä 

ja ilmastopäästöt voidaan laskea murto-osaan nykyisestä. 

Tämä voidaan tehdä ilman, että elämänlaadusta tarvitsisi 

tinkiä. Mallin pääviesti on se, että energiantuotantoon liittyvät 

valinnat eivät ole teknisiä kysymyksiä. Tässä paperissa esitetty 

visio energiavallankumouksesta perustuu olemassa olevaan tekniikkaan. 

Oleellisempaa on kysymys siitä, kenen etuja energia- ja 

ilmastopolitiikan ratkaisut palvelevat. Nykyisessä keskitetyssä 

energiantuotantojärjestelmässä rahaa takovat tahot eivät halua 

avata tuottoisia markkinoita laajemmalle kilpailulle. Sähkön 

myynnistä voittonsa tekevät yhtiöt eivät luonnollisesti ole innostuneita 

energiatehokkuudesta. Kysymys kuuluukin, kenen ääntä 

kuunnellaan energiaan liittyvissä kysymyksissä? Onko joidenkin 

yhtiöiden vakiintuneet edut turvattava hinnalla millä hyvänsä, 

vaikka se estäisi kokonaan uusien teollisuudenalojen synnyn? 

Kysymys on myös oikeudenmukaisuudesta ja moraalista. Onko 

meillä oikeus lyhytnäköisesti riistää elinmahdollisuudet tulevalta 

sukupolvelta takertumalla fossiilisiin polttoaineisiin? Energiapolitiikkaa 

ei tämän päivän maailmassa voida tehdä erillään ilmastokysymyksistä. 

Jokainen päättäjä, joka siunaa investoinnit hiili- tai 

turvevoimaloille, antaa tukensa ilmastonmuutokselle. Jokainen 

päättäjä, joka suostuu turvetuotannon tukemiseen, osoittaa 

vähät välittävänsä ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä. 

5



Energiavallankumousmalli perustuu hajautettuun energiantuotantoon, 

tehokkaaseen energian käyttöön, älykkäisiin sähköverkkoihin 

sekä uusiutuvan energian monipuoliseen lisäämiseen. 

Koska energia-investoinnit ovat aina pitkäaikaisia, malli ulottuu 

vuoteen 2050 saakka. 

Vertailuskenaariona mallissa on käytetty vuoden 2008 hallituksen 

pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian ennusteita. Tässä 

vertailumallissa kokonaisenergiantarve kasvaa 23% vuoteen 

2050 mennessä, kun taas energiavallankumousskenaariossa 

energiantarve laskee 35% nykyiseen kulutukseen verrattuna 

vuoteen 2050 mennessä. Vuonna 2008 tehdyt ennusteet energiankulutuksen 

lisääntymisestä ovat jo nyt osoittautuneet vääriksi. 

Tämän skenaarion valmistelu olisi hyötynyt tuoreemmista luvuista, 

mutta työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston salailevan 

valmistelutavan vuoksi uusia lukuja ei ollut saatavissa. 

Energiavallankumousskenaariossa sähköntarve laskee sekä 

asumis- että palvelusektoreilla, mutta kasvaa liikennesektorilla 

liikenteen sähköistyessä. Kokonaissähköntarve kasvaa nykyisestä 

hiukan vuoteen 2050 mennessä. Koska energiavallankumousskenaariossa 

tehostetaan sähkönkäyttöä muun muassa siirtymällä 

erittäin energiatehokkaiden sähkö- ja elektroniikkalaitteiden 

käyttöön, on kokonaissähkönkulutus vuonna 2050 kuitenkin 46 

TWh/v pienempi kuin vertailuskenaariossa. 

Lämmöntarve vähenee lähes tasaisesti rakennusten energiatehokkuusremonttien, 

uusien energiatehokkuusnormien ja 

nollaenergiatalojenavulla. 

Energiavallankumousmallissa sähköä tuotetaan kasvavassa 

määrin uusiutuvilla energialähteillä. Uusiutuviin energialähteisiin 

perustuvan tuotannon kasvu kompensoi ydinvoiman ja fossiilisiin 

polttoaineisiin perustuvien voimalaitosten alasajoa. Vuonna 

2050 Suomessa tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä 94% sähköstä. 

Suomessa uusiutuvaa energiaa on perinteisesti tuotettu 

vesi- ja biovoimalla. ”Uudet” uusiutuvat energiamuodot, kuten 

tuuli ja aurinko, kasvattavat kuitenkin voimakkaasti osuuttaan ja 

kattavat 49% sähköntuotannosta vuonna 2050. Jo vuonna 2020 

uusiutuvan sähkön osuus kokonaissähköntuotannosta on 52% ja 

vuonna 2030 74%. 

Vaikka tarkastelujakson alussa Energiavallankumousmalliin siirtyminen 

nostaa hetkellisesti sähkönhintaa, fossiilisten polttoainei- 

Kaavio 2.1: Sähköntuotanto Suomessa ennen ja jälkeen energiavallankumouksen 

Kaavio 2.2: Lämmöntuotanto Suomessa ennen ja jälkeen energiavallankumouksen 

6

den korkea hinta ja päästökaupan kiristyessä kohoava hiilidioksidipäästöjen 

hinta kuitenkin nostaa nopeasti vertailuskenaarion 

hintaa. Vuonna 2050 energiavallankumousmallissa sähköntuotantohinta 

on jo halvempi kuin vertailuskenaariossa. Energiavallankumousmalli 

auttaa lisäksi tasapainottamaan kansantaloutta, 

koska fossiilisten polttoaineiden tuonti ulkomailta loppuu. 

Vertailumallissa 57% investoinneista kohdistetaan uusiutuviin 

energialähteisiin, kun taas energiavallankumousmallissa 99% 

investoinneista suuntautuu uusiutuviin pohjautuvaan energiantuotantoon. 

Koska biomassaa lukuun ottamatta uusiutuva 

energia ei aiheuta polttoainekustannuksia, säästetään energiavallankumousmallissa 

vuoteen 2050 mennessä polttoaineissa 

yhteensä 98 miljardia euroa eli keskimäärin 2,5 miljardia euroa 

vuodessa. Polttoainekustannuksista saatu säästö kattaa energiavallankumousmallin 

infrastruktuuri-investointien erotuksen noin 

kahdeksankertaisesti. 

Suomen lämmöntarpeesta katetaan jo tällä hetkellä noin 44% 

uusiutuvalla energialla. Energiavallankumousmallissa uusiutuvilla 

energiamuodoilla tuotetaan Suomen kokonaislämmöntarpeesta 

72% vuonna 2030 ja 94% vuonna 2050. 

Energiatehokkuutta parantamalla lämmöntuotannon energiatarvetta 

vähennetään vertailumalliin verrattuna 51% vuoteen 

2050 mennessä. Fossiilisten polttoaineiden polttoa korvataan 

aurinkokeräimillä, geotermistä lämpöä hyödyntämällä, vedyllä ja 

uusiutuviin energialähteisiin perustuvilla tuotantomuodoilla tuotetulla 

sähköllä. Lisäksi öljyä ja hiiltä korvataan siirtymävaiheessa 

maakaasulla. Biomassa säilyy lämmöntuotannossa tärkeimpänä 

polttoaineena, vaikkakin biomassan käytetty kokonaismäärä 

kääntyy laskuun vuoteen 2050 mennessä. Aurinkokeräimien ja 

geotermisen energian osuus kasvaa vuodesta 2020 eteenpäin ja 

vähentää lämmöntuotannon riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. 

Liikenteen energiankäytön pienentäminen perustuu energiavallankumousmallissa 

liikennetarpeen vähentämiseen, energiatehokkaampiin 

liikennemuotoihin siirtymiseen sekä liikennevälineiden 

energiatehokkuuden parantamiseen. Liikennettä 

ohjataan raideliikenteeseen ja joukkoliikennettä lisätään erityisesti 

kaupunkialueilla. Henkilöliikenteessä siirrytään tehokkaampiin 

autoihin ja liikenne sähköistyy nopeasti. Energiavallankumousmallissa 

liikenteen energiakulutus pienenee vuoteen 2050 

mennessä 116Pj/v nykyiseen tasoon verrattuna. 

Energiavallankumousmallissa hiilidioksidipäästöt laskevat vuosien 

2009 ja 2050 välillä 54 miljoonasta tonnista 4 miljoonaan 

tonniin. Päästöt laskevat myös sähköntuotantosektorilla siitä 

huolimatta, että ydinvoimasta luovutaan ja että sähkön kysyntä 

kasvaa. Vuonna 2050 liikenne on suurin hiilidioksidipäästöjen 

lähde. Liikenteen päästöt kattavat tuolloin 41% päästöistä. 

Vuoteen 2050 mennessä Suomen kokonaispäästöt ovat 93% 

pienemmät kuin vuonna 1990. 

Greenpeacen energiavallankumousmallin tavoitteena on tuoda 

monipuolisuutta Suomessa käytävään energiakeskusteluun. 

Ydinvoimalinjan törmättyä omaan mahdottomuuteensa sitä 

tarvitaan enemmän kuin koskaan. Ehkä tulevaisuudessa myös 

hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan sisältyy useampi skenaario, 

jotta kansalaiset voivat nähdä energiapolitiikan valinnat. 

Energiakeskustelua on syytä käydä laajalla rintamalla. Se on koko 

vuosisadan tärkein keskustelu. Se on keskustelu ihmiskunnan 

selviytymisestä. 

7



KONSEPTI JA LÄHTÖKOHDAT 

SUOMEN ENERGIAVALLANKUMOUSSKENAARIO PERUSTUU KANSAINVÄLISEEN ENERGY [R]EVOLUTION -MALLIIN. TÄLLÄ MALLILLA GREENPEACE ON TUOT- 

3TANUT GLOBAALIN ENERGIASKENAARION JO NELJÄ KERTAA, ENSIMMÄISEN KERRAN JO VUONNA 2005. 


Asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee yksimielisyys siitä, että 

tarvitsemme perustavanlaatuisen muutoksen energiantuotannossa 

ja kulutustavoissamme, jotta ilmastonmuutoksen pahimmat 

uhkakuvat voidaan välttää. Energiantuotannon muutoksien 

on käynnistyttävä heti ja kymmenen seuraavan vuoden kuluessa 

merkittävien muutoksien tuotantorakenteissa on jo oltava 

käynnissä. 1 Käytännössä tarvitaan täydellinen muutos energian 

tuotantoon, jakeluun ja käyttöön, jotta globaali ilmastonlämpeneminen 

pystytään pysäyttämään yleisesti hyvin vaarallisen lämpenemisen 

rajana pidetyn 2 asteen rajan alle. 

Suomen energiavallankumousskenaario perustuu kansainväliseen 

Energy [R]evolution -malliin. Tällä mallilla Greenpeace on 

tuottanut globaalin energiaskenaarion jo neljä kertaa, ensimmäisen 

kerran jo vuonna 2005. Energy [R]evolution -konseptia on 

parannettu vuosien varrella teknologian kehittyessä sekä uusien 

teknisten ja taloudellisten mahdollisuuksien ilmaantuessa 

Nykyinen globaali energiantuotanto perustuu pitkälti fossiilisten 

polttoaineiden käyttöön. Vuonna 2009 uusiutuvalla energialla 

tuotettiin 13 prosenttia maailman primäärienergiankulutuksesta. 

Suurin osuus tästä energiasta tuotettiin biomassasta. Biomassaa 

1 IPCC special report renewables chapter 1 may 2011 

8

taas käytettiin pääasiassa lämmityksessä.- Sähköntuotannosta 

uusiutuvien energialähteiden osuus oli 18 prosenttia. Primäärienergiasta 

kuitenkin noin 81 prosenttia on edelleen fossiilisista 

polttoaineista. 1 

Tämän hetkinen energiainfrastruktuuri perustuu pitkälti keskitettyyn 

energiantuotannon malliin, jossa fossiilisia polttoaineita 

poltetaan suurissa voimalaitoksissa. Näistä voimalaitoksista 

energia siirretään pitkienkin matkojen päähän. Lauhdevoimaloissa 

tuhlataan suuri osa polttoaineiden energiasisällöstä lämpöhäviöinä. 

Lisäksi energiaa häviää energian siirrossa sekä jännitemuutoksissa. 

Keskitetty systeemi on myös herkkä häiriöille. 

Tekniset ongelmat tai poikkeavat sääolot voivat aiheuttaa laajoja 

sähkökatkoksia. Energiavallankumous muuttaa sekä energian 

jakelun että tuotannon tavat. 

3.1 Energiavallankumouksen 

peruslähtökohdat 

1. Ekosysteemin rajojen kunnioittaminen – fossiilisista 

polttoaineista luopuminen tämän vuosisadan loppuun 

mennessä 

Vaatimus: Ilmastopäästöt leikataan 3,5 miljardiin tonniin [gigatonniin] 

vuoteen 2050 mennessä ja samalla vähentää fossiilisten 

polttoaineiden käyttöä yli 80 prosenttia. 

Hiilestä ja ydinvoimasta luovutaan. Hiilivoimaloiden rakentaminen 

lopetetaan tilanteessa, jossa ilmastopäästöt aiheuttavat 

valtavan uhan ekosysteemille ja ihmisille. Ydinvoimalla ei ole 

roolia energiavallankumouksessa. 

Perustelu: Ilmakehään voidaan vapauttaa vain rajallinen määrä 

kasvihuonekaasuja, mikäli ilmastonmuutos halutaan rajoittaa 

kahteen asteeseen. Fossiilisten polttoaineiden geologiset varannot 

riittävät vuosikymmeniksi, mutta ekosysteemin asettamissa 

rajoissa niitä ei voida ottaa käyttöön. Öljyn ja hiilen käytön onkin 

loputtava. Ydinvoima ei auta ilmastohaasteen ratkaisemisessa. 

2. Oikeudenmukaisuus energianjaossa ja pääsy energia- ja 

sähköverkkoon taattava 

Vaatimus: Energiaoikeudenmukaisuus on taattava niin nopeasti 

kuin teknisesti mahdollista. Vuoteen 2050 mennessä henkilökohtaisten 

ilmastopäästöjen keskiarvo saa olla maksimissaan 

0,5–1 tonnia. 

Perustelu: Rajallisessa maailmassa tarvitaan rajallisten resurssien 

oikeudenmukaista jakoa. Oikeudenmukaisuuden tulee ulottua 

kansojen ja yhteiskuntien lisäksi myös tuleviin sukupolviin. 

Kolmanneksella maapallon väestöstä ei ole tällä hetkellä pääsyä 

energiaverkkoon, kun taas teollisuusmaat kuluttavat reilusti 

oikeudenmukaista osuuttaan enemmän. Ilmastonmuutoksen 

vaikutukset koskevat ensimmäisenä ja voimakkaimmin kuitenkin 

juuri köyhimpien yhteiskuntien ihmisiä samalla kun näillä mailla 

on aineellisesti kaikista heikoimmat mahdollisuudet varautua tai 

sopeutua ilmastonmuutokseen. Ainoastaan takaamalla energiapalveluiden 

oikeudenmukainen ja tasainen jakautuminen globaalisti 

voidaan turvata energiavarmuus ja edellytykset ihmisten 

hyvinvoinnille. 

3. Energian tuotannossa tulee siirtyä hajautettuun 

järjestelmään 

Vaatimus: Estääksemme ilmastonmuutoksen karkaamisen hallitsemattomaksi 

suurimman osan maailman fossiilisista polttoaineista 

on jätettävä hyödyntämättä. 

Perustelu: Energiasta ei ole pulaa. Energiaa tulee kuitenkin 

tuottaa tehokkaasti ja käytännöllisesti. Uusiutuvan energia ja 

energiatehokkuus ovat olemassa olevia ja kasvavassa määrässä 

taloudellisesti kannattavia. Tuuli, aurinko ja muut uusiutuvat 

energialähteet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvattaneet 

markkinaosuuttaan kymmeniä prosentteja. 

Kaavio 3.1: Keskitetty energiantuotanto tuhlaa pahimmillaan yli kaksi kolmasosaa 

energiasisällöstä 

61.5 yksikköä 

häviää tehottomassa 

tuotantoprosessissa ja lämpöhäviönä 

3.5 yksikköä 

häviää energian siirrossa 

ja jakelussa 

13 yksikköä 

häviää tehottomassa 

loppukäytössä 

© DREAMSTIME 

© DREAMSTIME 

100 yksikköä >> 

fossiilisten polttoaineiden sisältämä energia 

38.5 yksikköä >> 

jakeluverkkoon siirretty energia 

35 yksikköä >> 

toimitettu energia 

22 yksikköä 

todellisuudessa 

käytetty energia 

1 IEA world energy outlook 2011, Paris November 2011 

HUOM! Puhuttaessa ilmastopäästötonneista tarkoitetaan hiilidiokdisiekvivalenteiksi muutettuja ilmastopäästöjä. 

9



Kestävä, hajautettu järjestelmä tuottaa merkittävästi vähemmän 

ilmastopäästöjä ja on taloudellinen sekä riippumaton tuontienergiasta. 

Uusiutuvat energialähteet tuottavat työpaikkoja 

paikallistasolla ja jakavat energiantuotannosta koituvat taloudelliset 

hyödyt suuremmalle alueelle. Uusiutuvalla energialla pystytään 

myös nostamaan energiantuotannon kotimaisuusastetta 

sen sijaan, että energiantuotanto nojaisi nopeasti kallistuvaan 

tuontienergiaan. Hajautettu energiajärjestelmä on myös varma 

ja tehokas. 

4. Bruttokansantuotteen ja energiankulutuksen yhteys 

katkaistava 

Vaatimus: Taloudellisen kasvun riippuvuus fossiilisten polttoaineiden 

käytöstä on katkaistava. 

Tuottamamme energia on käytettävä huomattavasti tehokkaammin. 

Siirtyminen uusiutuvaan energiaan on tehtävä nopeasti, 

jotta puhdas ja kestävä kasvu mahdollistuu. 

Energiavallankumousmallissa maailman kasvava energiantarve 

tuotetaan uusiutuvalla energialla. Lisäksi energiatehokkuutta 

parantamalla hidastetaan energiankulutuksen kasvua. 

Puhtaita energiantuotantomuotoja on lisättävä globaalia energiantarvetta 

nopeammin. Uusiutuvalla energialla täytyy sekä 

korvata vanhoja tuotantomuotoja kehittyneissä maissa että 

rakentaa energiantuotantojärjestelmä kehittyvien maiden kasvaville 

energiamarkkinoille. 

Energian- ja sähköntuotannon rakenteisiin on tehtävä perustavanlaatuisia 

rakenteellisia muutoksia tulevan vuosikymmenen 

aikana. Rakenteiden ja infrastruktuurin uusiminen vaatii 

taloudellisesti merkittäviä investointeja energiajärjestelmiin. 

Ilmastonmuutoksen vaikutusten kustannukset ylittävät kuitenkin 

huomattavasti energiajärjestelmän muutoksen vaatimat investoinnit. 

Sternin raportin mukaan investoinnit nopeaan ilmastomuutoksen 

torjuntaan nyt luovat säästöjä tulevaisuudessa 

verrattuna tilanteeseen, jossa ilmastomuutosta ei yritetä torjua. 

Sternin raportin mukaan hillitsemättön ilmastomuutos leikkaa 

arviolta 5–20 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta, 

kun ilmastonmuutoksen hillinnän kustannukset olisivat noin 1–2 

prosenttia bruttokansantuotteesta. 1 Lisäksi erityisesti Euroopassa 

monet voimalat ovat lähestymässä käyttöikänsä päätä, joten 

investointeja energiantuotantojärjestelmään on tehtävä joka 

tapauksessa. Koska uusiutuvat energialähteet biomassaa lukuun 

ottamatta eivät tuo mukanaan polttoainekustannuksia, on infrastruktuurin 

vaatimat investoinnit säästetty polttoainekustannuksina 

takaisin vuoteen 2050 mennessä noin kaksinkertaisestia. 2 

korvaaminen uusiutuvaan energiaan, kuten aurinkokeräimiin, 

perustuvilla lämmitysjärjestelmillä sekä henkilö- ja tavaraliikenteen 

energiatehokkuuden parantaminen. 

Kehittyneet maat käyttävät energiaa tällä hetkellä erittäin tehottomasti. 

Näissä maissa onkin suuri potentiaali laskea energiankulutustaan 

ilman, että esimerkiksi asumismukavuudesta tai 

muista mukavuuksista täytyy luopua. 

Tavoitteena on vakauttaa globaali energiankulutus kahden seuraavan 

vuosikymmenen aikana. 

3.3 Hajautettu energiantuotanto ja ison 

mittakaavan uusiutuvat 

Energiavallankumous perustuu voimakkaasti energiantuotannon 

hajauttamiseen. Nykyisen keskitetyn tuotannon sijasta 

energia tuotetaan pienissä tuotantolaitoksissa, uusiutuvalla 

energialla ja lähellä käyttökohdettaan. 

Hajautetussa energiajärjestelmässä tuotanto on kytketty 

suoraan paikallisiin jakeluverkkoihin eikä korkeajännitesiirtoa 

tarvita. Lähellä käyttökohteita sijaitseva voimalaitos myös mahdollistaa 

syntyvän lämmön entistä tehokkaamman hyödyntämisen 

kaukolämpönä. Keskitetyssä systeemissä poltossa syntyvän 

lämmön käyttöä rajoittaa siirtomatkojen pituus. Kun syntyvää 

lämpöä ei pystytä hyödyntämään 

3.2 Energiatehokkuus 

Energiatarpeen kasvun leikkaamiseksi on otettava käyttöön 

kunnianhimoiset energiatehokkuustavoitteet. Energiavallankumousmallissa 

energiansäästö jakautuu melko tasaisesti kaikille 

kolmelle energiankäytön sektorille eli teollisuuteen, liikenteeseen 

ja kulutukseen (=domestic/business). Keskeisimpiä 

säästökohteita ovat rakennusten lämpöeristysten parantaminen, 

tehokkaammat sähkölaitteet ja ajoneuvot, sähkölämmityksen 

1 Stern, N: The economics of climate change, The Stern Review, 2007 

2 Energy [R]evolution - A Sustainable EU 27 Energy Outlook. Greenpeace. 2012 

10

SUOMEN SKENAARIO 

4 

ENERGIAVALLANKUMOUSMALLIN TARKOITUKSENA ON OSOITTAA, ETTÄ SUOMEN TARVITSEMA ENERGIA VOIDAAN TUOTTAA UUSIUTUVILLA ENERGIAN- 

LÄHTEILLÄ JA ILMASTOPÄÄSTÖT VOIDAAN LASKEA MURTO-OSAAN NYKYISESTÄ. 


Energiavallankumousmalli perustuu DLR-instituutin mallinnukseen. 

Vertailumallina on käytetty energiantarpeen kehitysennusteita, 

jotka on poimittu Suomen Pitkän aikavälin ilmasto- ja 

energiastrategiasta 1 . Toteutuneet energiankulutusluvut ovat 

kansainvälisen energiajärjestö IEA:n tilastoista. 

Liitteessä A on esitetty eri mallit taulukkomuodossa. Taulukosta 

1 löytyy vertailumallin luvut. Taulukosta 2 löytyvät tässä 

raportissa käytetyt energiavallankumousmallin luvut. Lisäksi 

taulukosta 3 löytyvät Energiavallankumousmallin luvut tilanteeseen, 

jossa Olkiluoto 3-ydinvoimalaa ei käynnistetä. Tekstissä 

Vertailun pohjana on käytetty lukuja, joissa Olkiluoto 3-voimalan 

on oletettu valmistuvan vuonna 2015. 

Miksi energiamalleja tehdään? 

Energiamallit, tai -skenaariot, konkretisoivat ja helpottavat eri 

tulevaisuuden kehityssuuntien ja niihin liittyvien vaikutusten 

vertailua. Mallit kuvaavat vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja näin 

mahdollistavat vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottamisen. 

Vertailumalli, tai niin sanottu ”Business as usual” (BAU) 

-skenaario, kuvaa tilannetta, jossa nykyisten kehityssuuntien 

oletetaan jatkuvan. Mallien avulla voidaan arvioida erilaisia 

kehitysmahdollisuuksia, joiden toteutumista taas voidaan 

aktiivisesti edistää. 

1 Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastartegia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. (www.tem.fi/files/20585/Selontekoehdotus_311008.pdf) 

11



4.1 Energiantarve sektoreittain 

Tulevaisuuden energiatarvetta arvioitaessa on otettu huomioon 

väestönkehitys, BKT:n kasvuvaatimukset sekä energiaintensiivisyyttä 

parantavat toimenpiteet. Kuviossa 4.1 on esitetty sekä 

energiavallankumousskenaarion mukainen energiantarpeen 

kehitys sektoreittain että vertailuskenaario. 

Vertailuskenaariossa kokonaisenergiantarve kasvaa 23% vuoteen 

2050 mennessä (963PJ/v -> 1250 PJ/v). Energiavallankumousskenaariossa 

energiantarve taas laskee 35% nykyiseen kulutukseen 

verrattuna vuoteen 2050 mennessä (936PJ/v -> 626PJ/v). 1 

Lämmöntuotannossa tehokkuustoimilla saatavat säästöt ovat 

vielä suurempia. Energiavallankumousskenaariossa lämmöntarve 

vähenee lähes tasaisesti rakennusten energiatehokkuusremonttien, 

uusien energiatehokkuusnormien ja nollaenergiatalojen 

avulla. Teknisillä parannuksilla säästöt saadaan aikaan ilman, 

että asumismukavuudesta on tingittävä. Vuonna 2050 tarvitaan 

vertailuskenaariossa jo 334PJ/v enemmän lämpöä. 

Energiavallankumousskenaariossa sähköntarve laskee sekä 

asumis- että palvelusektoreilla, mutta kasvaa liikennesektorilla 

liikenteen sähköistyessä. Kokonaissähköntarve kasvaa nykyisestä 

vuoteen 2050 mennessä (77TWh/v -> 91TWh/v) Koska energiavallankumousskenaariossa 

tehostetaan sähkönkäyttöä muun 

muassa siirtymällä erittäin energiatehokkaiden sähkö- ja elektroniikkalaitteiden 

käyttöön, on kokonaissähkönkulutus vuonna 

2050 kuitenkin 46TWh/v pienempi kuin vertailuskenaariossa. 

Mitä jos Olkiluoto 3 ei valmistu koskaan? 

Länsimaisen ”ydinvoimarenessanssin” piti alkaa Suomesta. 

Sähkönkulutuksen ennusteita paisuteltiin ja näillä ylisuurilla kulutusluvuilla 

perusteltiin uusien ydinvoimaloiden tarve. Samalla 

Suomi ajoi uusiutuvan energian investoinnit alas. 

Tämän päätöksen seurauksena Suomi jäi auttamatta jälkeen uusiutuvan 

energian kehitysmaaksi. Lisäksi ensimmäisen rakennettavan 

ydinvoimalan, Olkiluodon 3-reaktorin rakennusprosessi on 

ollut aina vain pahentuvien ongelmien riivaama. 

Eduskunta hyväksyi aikanaan Olkiluoto 3:n periaateluvan 

olettaen, että voimala maksaa 2,5 miljardia euroa ja valmistuu 

neljässä vuodessa. Uusimpien arvioiden mukaan voimalan hinta 

on jo 8,5 miljardia euroa ja rakennusaika vähintään kymmenen 

vuotta. Täysin varmaa ei ole edes, tuleeko Olkiluoto 3 koskaan 

käyttöön. 

Mallinsimme tämän energiaskenaarion liitteeksi sekä laskelman, 

jossa Olkiluoto 3 saadaan kytkettyä verkkoon vuonna 2015 että 

laskelman, jossa sitä ei saada. 

Valitettavasti viivyttely energiatehokkuustoimenpiteissä ja uusiutuvan 

energian kehittämisessä on tullut jo kalliiksi, eikä Olkiluoto 

3 saada korvattua nykyisin toimenpitein heti uusiutuvilla. Mikäli 

erityistoimiin ei ryhdytä, hiili- ja turvevoiman käyttöä on jatkettava 

lähes vuosikymmenellä, eikä maakaasusta päästä kokonaan 

eroon edes vuoteen 2050 mennessä. Ydinvoimasta tietysti tässä 

tapauksessa päästäisiin kokonaan jo nykyisten voimaloiden 

poistuessa käytöstä 2020-luvulla. 

Toinen vaihtoehto olisi korottaa määräaikaisesti uusiutuvan ja 

tehokkaamman energiainfrastruktuurin rakentaminen kansallisen 

hankkeen asemaan ja rahoittaa tarvittavat keinot puuttuvan 

sähköntuotannon korvaamiseksi lyhyemmässä aikataulussa. 

Kaavio 4.1: Energian loppukulutus sektoreittain vertailumallissa ja energiavallankumousmallissa 

(‘TEHOKKUUS’ = ENERGIATEHOKKUUDELLA SAAVUTETUT SÄÄSTÖT VERRATTUNA VERTAILUMALLIIN) 

’TEHOKKUUS’ 

MUUT SEKTORIT 

• TEOLLISUUS 

LIIKENNE 

1 Energiatehokkuuden parantamisen keinoista esimerkiksi VTT:n Mecoren-hanke: http://www.vtt.fi/sites/mecoren/?lang=en ja Ehdotus energiasäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi. 

Energiatehokkuustoimikunnan mietintö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Energia ja ilmasto 52/2009 

12

4.2 Sähköntuotanto 

Energiavallankumousmallissa sähköä tuotetaan kasvavassa 

määrin uusiutuvilla energialähteillä. Uusiutuviin energialähteisiin 

perustuvan tuotannon kasvu kompensoi ydinvoiman ja fossiilisiin 

polttoaineisiin perustuvien voimalaitosten alasajoa. Vuonna 

2050 Suomessa tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä 94 prosenttia 

sähköstä. Suomessa uusiutuvaa energiaa on perinteisesti 

tuotettu vesi- ja biovoimalla. Uudet uusiutuvat energiamuodot, 

kuten tuuli ja aurinko, kasvattavat kuitenkin voimakkaasti osuuttaan 

ja kattavat 49 prosenttia sähköntuotannosta. Jo vuonna 

2020 uusiutuvan sähkön osuus kokonaissähköntuotannosta on 

52 prosenttia ja vuonna 2030 74 prosenttia. 

Uusiutuvan sähköntuotannon asennettu kapasiteetti on 21 

GW vuonna 2030 ja 43 GW vuonna 2050. Vuoteen 2020 asti 

vesivoima, biomassa ja tuuli ovat merkittävimmät uusiutuvat 

sähköntuotantomuodot. Vuoden 2020 jälkeen kasvavat erityisesti 

tuuli- ja aurinkosähkön osuudet. Energiavallankumousmallissa 

tuotannoltaan vaihtelevien uusiutuvien (aurinkosähkö ja tuuli) 

energiamuotojen osuus kasvaa. Tämä vaihtelevien uusiutuvien 

osuus on jo 35 prosenttia vuonna 2030. Tuotantovaihteluiden 

kompensoimiseksi on investoitava älykkäisiin sähköverkkoihin, 

kulutuksen säätelyn hallintaan sekä sähkön tehokkaampaan 

varastointiin. 

Taulukko 4.1: Uusiutuvan energian kapasiteetin kehitys 

vertailumallissa ja energiavallankumousmallissa 

(GW) 

Vesivoima 

Biomassa 

Tuulivoima 

Maalämpö 

Aurinkoenergia 

Keskittävä aurinkovoima 

Aaltovoima 

Yhteensä 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

2009 

3 

3 

2 

2 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

5 

5 

2020 

3 

3 

2 

3 

3 

5 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

8 

12 

2030 

3 

3 

3 

4 

5 

12 

0 

0 

0 

2 

0 

0 

0 

0 

11 

21 

2040 

3 

3 

3 

5 

7 

23 

0 

0 

0 

3 

0 

0 

0 

0 

13 

34 

2050 

3 

3 

3 

6 

8 

32 

0 

0 

0 

4 

0 

0 

0 

0 

14 

45 

Kaavio 4.2: Sähköntuotantorakenne vertailumallissa ja energiavallankumousmallissa 

(SIS. ILMALÄMPÖPUMPPUJEN, VEDYN TUOTANNON JA SÄHKÖNSIIRRON KULUTUKSEN) 

‘TEHOKKUUS’ 

BIOMASSA 

AURINKOENERGIA 

TUULIVOIMA 

VESIVOIMA 

YDINVOIMA 

DIESEL 

ÖLJY 

MAAKAASU 

• TURVE 

HIILI 

13



4.2.1 Sähköntuotannon hinta 

Energiavallankumousmallin toteutuminen edellyttää investointeja 

uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan sähköntuotantoinfrastruktuuriin, 

mikä lisää sähköntuotannon kustannuksia lyhyellä 

aikavälillä. On kuitenkin huomattava, että vertailumallissakin 

investointeja vaaditaan muun muassa nykyisen voimalaitoskapasiteetin 

uusimiseen sekä parannuksiin, joilla täytetään esimerkiksi 

tiukentuvat ilmansuojeluvelvoitteet. Infrastruktuuriinvestointien 

vuoksi vuoteen 2020 asti energiavallankumousskenaarion 

sähköntuotantokustannus on hieman korkeampi kuin vertailuskenaariossa. 

Ero on kuitenkin hyvin pieni, arvioiden mukaan alle 

eurosentin luokkaa kilowattituntia kohti. 

Fossiilisten polttoaineiden korkea hinta ja päästökaupan kiristyessä 

kohoava hiilidioksidipäästöjen hinta kuitenkin nostaa 

vertailuskenaarion sähköntuotantohintaa. Koska uusiutuvat 

energialähteet biomassaa lukuunottamatta eivät sisällä polttoainekustannuksia, 

saavutetaan Energiavallankumoumallissa 

merkittävä polttoainekustannusten säästö. 

Energiavallankumousmalli auttaa lisäksi tasapainottamaan kansantaloutta, 

koska tuontiriippuvaisista fossiilisista polttoaineista 

voidaan luopua. Tällä hetkellä fossiilisia polttoaineiden osuus 

Suomen tuonnista on yli 5 miljardin euron luokkaa ja Energiavallankumousmallissa 

tämä kustannus säästetään. Euroopan 

tasolla vuoteen 2050 mennessä polttoainesäästöt ovat kattaneet 

Energiavallankumouksen vaatimat investointikustannukset jo 

noin kaksinkertaisesti, joten kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna 

uusiutuvaan energiantuotantoon siirtyminen on taloudellisesti 

erittäin kannattavaa. 

Suorien kustannussäästöjen lisäksi uusiutuvan energian tuotanto 

on kotimaista ja tästä syystä työllisyyttä parantavaa. Uusiutuvaan 

energiatuotantoon siirtyminen myös mahdollistaa energiaomavaraisuuden. 

Miksi Greenpeace vastustaa ydinvoimaa? 

Greenpeacen energiaskenaariot perustuvat visioon, 

jossa fossiilisten polttoaineiden lisäksi myös ydinvoimasta 

hankkiudutaan eroon mahdollisimman nopeasti. 

Greenpeacen mielestä ydinvoimasta on irtauduttava 

seuraavista syistä: 

• Ydinonnettomuus toimivassa ydinvoimalassa, 

käytetyn polttoaineen varastossa tai polttoaineen tai 

ydinjätteen kuljetuksessa on aina mahdollinen, vaikka 

todennäköisyys onkin pieni. Ydinvoimaloissa tapahtuvat 

suuronnettomuudet voivat tehdä laajoista alueista 

käytännössä asuinkelvottomia useiden sukupolvien 

ajaksi. 

• Korkea-aktiivinen ydinjäte kuuluu vaarallisimpiin 

ihmiskunnan tuottamiin materiaaleihin. Se sisältää 

useita radioaktiivisia ja elimistöön kertyviä aineita. 

Suomessa syntyy 70 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä 

joka vuosi ja maitotölkin verran tätä jätettä riittäisi 

pilaamaan koko Päijänteen vedet. Korkea-aktiiviselle 

ydinjätteelle ei ole toistaiseksi olemassa loppusijoitusratkaisua. 

• Uraanin louhinnassa syntyy radioaktiivista ja kemiallisesti 

myrkyllistä jätettä, joka saastuttaa vesistöjä ja 

maa-alueita sekä altistaa ihmisiä säteilylle ja raskasmetalleille. 

Uraani on myös rajallinen luonnonvara, jonka 

tuotanto on keskittynyt muutamaan maahan. 

• Ydinvoimalan polttoaineen tuotantotekniikka 

soveltuu sellaisenaan ydinaseen tuotantoon. Maa, 

joka kykenee ydinpolttoaineen tuotantoon, voi myös 

halutessaan valmistaa ydinaseen. Lisäksi ydinvoimaloiden 

käytetty polttoaine on käytännössä ikuinen varasto 

verrattain helposti erotettavaa, asekelpoista plutoniumia. 

• Ydinvoiman käyttö vaatii ympärilleen suuren määrän 

läpinäkymättömiä rakenteita, joiden hintaa on vaikea 

arvioida. Ydinvoimaloiden rakentajat esimerkiksi 

nauttivat täydestä syyttämättömyyssuojasta vaikka 

aiheuttaisivat suuren luokan onnettomuuden. Ydinvoimaan 

liittyvät asiat käsitellään yleensä salassa ja 

ydinvoimaloita suojaavat kalliit, verovaroin rahoitetut 

turvallisuusjärjestelmät. 

14

4.2.2 Sähköntuotantosektorin investoinnit 

Energiavallankumousmallissa energiantuotantoon tehtävät 

infrastruktuuri-investoinnit ovat vuoteen 2050 mennessä noin 

93 miljardia euroa, siis keskimäärin 2,3 miljardia euroa vuodessa. 

Molemmissa malleissa kustannuksiin on laskettu mukaan 

käyttöikänsä päähän tulevien voimaloiden korvaamisen aiheuttamat 

kustannukset. 

Kaavio 4.3: Investointien jakautuminen vertailumallissa 

ja energiavallankumousmallissa 

‘ YHTEISTUOTANTO’ SISÄLTÄÄ FOSSIILISEN JA UUSIUTUVAN SÄHKÖN JA LÄM- 

MÖN YHTEISTUOTANNON 

VERTAILUMALLI 2011 - 2050 

24% ‘YHTEISTUOTANTO’ 

Vertailumallissa 57 prosenttia investoinneista kohdistetaan 

uusiutuviin energialähteisiin, kun taas energiavallankumousmallissa 

99 prosenttia investoinneista suuntautuu uusiutuviin energialähteisiin 

pohjautuvaan energiantuotantoon. Vertailumallissa 

kustannukset ovat 82 miljardia euroa eli noin 11 miljardia euroa 

matalammat. 

Yhteensä € 82 miljardia 

33% UUSIUTUVAT 

5% FOSSIILISET 

Koska biomassaa lukuun ottamatta uusiutuva energia ei aiheuta 

polttoainekustannuksia, säästetään energiavallankumousmallissa 

vuoteen 2050 mennessä polttoaineissa yhteensä 98 miljardia 

euroa eli keskimäärin 2,5 miljardia euroa vuodessa. Näin ollen 

polttoainekustannuksista saatu säästö kattaa energiavallankumousmallin 

infrastruktuuri-investointien erotuksen noin kahdeksankertaisesti. 

ENERGIAVALLANKUMOUSMALLI 2011 - 2050 

38% YDINVOIMA 

1% FOSSIILISET 

30% ‘YHTEISTUOTANTO’ 


69% UUSIUTUVAT 

Taulukko 4.2: Sähköntuotannon investoinnit ja polttoainekulujen säästöt vertailumallissa 


INVESTOINNIT 

EURO 

2011 - 2020 

2021 - 2030 

2031 - 2040 

2041 - 2050 

2011 - 2050 

2011 - 2050 

KESKIMÄÄRIN 

VUOSITTAIN 

ENERGIAVALLANKUMOUSMALLIN JA VERTAILUMALLIN EROTUS 

Tavallisimmat (fossiiliset & ydinvoima) 

miljardi € 

1.7 

5.0 

5.5 

12.0 

24.1 

0.6 

Uusiutuvat 

miljardi € 

-2.6 

-6.6 

-17.8 

-17.8 

-44.8 

-1.1 

Yhteensä 

miljardi € 

-0.9 

-1.6 

-12.3 

-5.8 

-20.7 

-0.6 

KUMULOITUVAT POLTTOAINEKULUJEN SÄÄSTÖT 

ENERGIAVALLANKUMOUSMALLIN JA VERTAILUMALLIN EROTUS KUMULOITUVAT SÄÄSTÖT 

Polttoöljy 

miljardi €/v 

0.1 

0.3 

0.6 

0.7 

1.7 

0.0 

Kaasu 


1.9 

6.5 

21.7 

40.8 

70.9 

1.8 

Kivihiili 


0.8 

2.8 

3.9 

3.7 

11.2 

0.3 

Turve 


0.5 

0.8 

0.8 

0.7 

2.8 

0.1 

Ydinvoima 


0.5 

1.9 

4.0 

4.9 

11.3 

0.3 

Yhteensä 


3.8 

12.4 

30.8 

50.8 

97.9 

2.4 

15



4.3 Lämmöntuotanto 

Suomen lämmöntarpeesta katetaan jo tällä hetkellä noin 44 

prosenttia uusiutuviin energialähteisiin perustuvalla tuotannolla. 

Valtaosa tästä uusiutuvan energian osuudesta muodostuu 

biomassan poltosta. Suomessa on jo olemassa varsin kattava kaukolämpöverkko, 

joka mahdollistaa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa 

tuotetun lämmön että laajan mittakaavan geotermisen 

lämmön että aurinkolämmön hyödyntämisen lämmityksessä. 

Energiavallankumousmallissa uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetaan 

Suomen kokonaislämmöntarpeesta 72 prosenttia vuonna 

2030 ja 94 prosenttia vuonna 2050. 

Energiatehokkuutta parantamalla lämmöntuotannon energiatarvetta 

vähennetään vertailumalliin verrattuna 51 prosenttia 

vuoteen 2050 mennessä. Fossiilisten polttoaineiden polttoa 

korvataan aurinkokeräimillä, geotermistä lämpöä hyödyntämällä, 

vedyllä ja uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä. Lisäksi öljyä 

ja hiiltä korvataan siirtymävaiheessa maakaasulla. 

Taulukossa 4.3 esitetään lämmöntuotannossa käytettyjen 

uusiutuviin energialähteisiin perustuvien teknologioiden kehitys 

Suomessa. Biomassa säilyy lämmöntuotannossa tärkeimpänä 

polttoaineena, vaikka biomassan kokonaismäärä kääntyy laskuun 

vuoteen 2050 mennessä. Aurinkokeräimien ja geotermisen 

energian osuus kasvaa vuodesta 2020 eteenpäin ja vähentää 

lämmöntuotannon riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. 

Taulukko 4.3: Uusiutuvan lämpöenergian kapasiteetin 

kehitys vertailumallissa ja energiavallankumousmallissa 

GW 

Biomassa 

Aurinkokeräimet 

Maalämpö 

Vety 

Yhteensä 

VERT 

ER 

VERT 

ER 

VERT 

ER 

VERT 

ER 

VERT 

ER 

2009 

191 

191 

0 

0 

12 

12 

0 

0 

203 

203 

2020 

253 

211 

0 

4 

40 

24 

0 

2 

293 

241 

2030 

267 

214 

0 

11 

50 

40 

0 

8 

317 

273 

2040 

288 

194 

0 

19 

61 

57 

0 

24 

349 

293 

2050 

297 

164 

0 

23 

72 

58 

0 

45 

369 

290 

Kaavio 4.4: Lämmöntuotantorakenne vertailumallissa ja energiavallankumousmallissa 



VETY 

SÄHKÖINEN 

SUORALÄMMITYS 

MAALÄMPÖ 


• BIOMASSA 

FOSSIILISET 

16

4.3.1 Investoinnit lämmöntuotantoon 

Energiavallankumousmalli merkitsee merkittäviä investointistrategioiden 

tarkistuksia myös lämmöntuotantoon. 

Lämpöpumppujen asennusten määrää tulee kasvattaa huomattavasti 

ja lisäksi aurinkokeräimien ja maalämmön hyödyntämistä 

tulee kasvattaa merkittävästi. Aurinkokeräimien kapasiteetti 

tulee kasvattaa nykyiseen verrattuna 700-kertaisesti ja lisäksi 

maalämpö- ja lämpöpumppukapasiteetti nelinkertaistaa. Vaikka 

biomassaa käyttävä lämmöntuotantokapasiteetti hiukan pienenee 

vuoteen 2050 mennessä, biomassa on kuitenkin merkittävin 

lämmöntuotannon pilari. 

Uusiutuviin energialähteisiin perustuvat lämmitysteknologiat 

ovat hyvin erilaisia. Yksinkertaisimmillaan biomassaa voidaan 

polttaa uunissa tai takassa, kun taas teknologisen kehityksen 

toisessa päässä ovat teollisen mittakaavan aurinkokaukolämpösovellukset 

lämpövarastointitekniikoineen. Näin ollen lämpötuotannon 

investointitarpeista voidaan tehdä vain karkea 

arvio. Energiavallankumousmallin mukaan lämmöntuotantoon 

suunnattavat investoinnit vuoteen 2050 mennessä ovat noin 600 

miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä siis noin 23 miljardia euroa. 

Tämä summa sisältää investoinnit, jotka tehdään nykyisen lämpötuotantokapasiteetin 

korvaamiseen, kun nykyinen kapasiteetti on 

käyttöikänsä päässä. 

Taulukko 4.4: Uusiutuvan lämmöntuotannon voimalaitoskapasiteetin 

kehitys 

GW 

Biomassa 

Maalämpö 

Aurinkolämpö 

Lämpöpumput 

Yhteensä 1) 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

VERT 

EV 

1) poisluettuna suora sähkölämmitys 

2009 

22 

22 

0 

0 

0 

0 

2 

2 

25 

25 

2020 

27 

19 

0 

0 

0 

1 

7 

4 

34 

24 

2030 

27 

16 

0 

1 

0 

3 

9 

6 

36 

27 

2040 

29 

13 

0 

2 

0 

6 

10 

8 

39 

28 

2050 

29 

11 

0 

2 

0 

7 

12 

8 

40 

28 

Kaavio 4.5: Investoinnit uusiutuvan lämmöntuotannon tekniikoihin 

vertailumallissa ja energiavallankumousmallissa 

VERTAILUMALLI 2011 - 2050 

ENERGIAVALLANKUMOUSMALLI 2011 - 2050 

0% AURINKOENERGIA 

3% BIOMASSA 

15% MAALÄMPÖ 

30% BIOMASSA 



27% AURINKOENERGIA 

0% MAALÄMPÖ 

70% LÄMPÖPUMPUT 

55% LÄMPÖPUMPUT 

17



4.4 Liikenne 

Liikenteen energiankäytön pienentäminen perustuu energiavallankumousmallissa 

energiatehokkaampiin liikennemuotoihin 

siirtymiseen. Liikennettä pitää ohjata kasvavassa määrin raideliikenteeseen 

ja julkista liikennettä tulee kasvattaa erityisesti 

kaupunkialueilla. Henkilöliikenteessä tulee siirtyä vähemmän 

kuluttaviin autoihin ja ennen kaikkea liikennettä tulee sähköistää. 

Energiavallankumousmallissa liikenteen energiakulutus pienenee 

vuoteen 2050 mennessä 116 PJ/v nykyiseen tasoon verrattuna. 

Referenssimalliin verrattuna energiankulutus pienenee 62 

prosenttia. 

Suuri energiatehokkuuden parannus saadaan aikaan siirtymällä 

hybridi-, plug-in-hybridi- ja täyssähköautoihin. Energiavallankumousmallin 

mukaan vuonna 2030 seitsemän prosenttia 

liikennesektorin kokonaisenergian tarpeesta tuotetaan sähköllä. 

Vuonna 2050 vastaava osuus on jo 52 prosenttia. 

Vähentääkö ydinvoima ilmastopäästöjä? 

Nykyisillä ydinvoimaloilla tuotetaan Suomessa pelkkää sähköä. 

90 % Suomen päästöistä syntyy muusta kuin erillisestä sähköntuotannosta, 

eikä näihin päästöihin siis voida vaikuttaa rakentamalla 

uusia ydinvoimaloita. 

Globaalistikaan tilanne ei ole kovin erilainen. Edes valtava maailmanlaajuinen 

ydinvoimabuumi ei erityisesti auttaisi ilmastohaasteen 

ratkaisemisessa. Maailman energiajärjestön mukaan 

esimerkiksi 32 suurikokoisen reaktorin rakentaminen joka 

vuosi vuodesta 2012 vuoteen 2050 vähentäisi päästöjä maailmanlaajuisesti 

alle 5 %. Yleisesti uusilla ydinvoimaloilla lisäksi 

ainoastaan tyydytetään sähköntarpeen kasvu, joten suurin osa 

ydinvoimahankkeista ei vähennä nykyisiä päästöjä. 

Tällainen rakennusbuumi ei käytännössä olisi mahdollinen 

ydinvoiman korkeista kustannuksista ja pitkistä rakentamisajoista 

johtuen, sitä paitsi toteutuessaan se kasvattaisi räjähdysmäisesti 

ydinonnettomuuksien, ydinaseiden leviämisen, ydinjätteen varastoinnin, 

uraanin louhinnan ja jälleenkäsittelyn sekä radioaktiivisten 

kuljetusten riskejä. 

Ydin- ja hiilivoima tuottavat molemmat tasatehoista perusvoimaa. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat keskinäisiä 

vaihtoehtoja, joista toinen on pakko valita. Euroopassa energiamarkkinat 

ovat kehittyneet yhä voimakkaammin suuntaan, 

jossa perusvoima korvataan vaihtelevatehoisilla uusiutuvilla 

ja tasataan tarpeeseen vastaavaksi maakaasulla. Käytännössä 

esimerkiksi Saksa ei tästä johtuen ole ryhtynyt korvaamaan 

käytöstä poistuvaa ydinvoimaa hiilivoimalla vaan uusiutuvilla ja 

maakaasulla. 

Energiankäytön tehostaminen ja erilaiset uusiutuvat energianlähteet 

ovat merkittävästi nopeampia ja riskittömämpiä keinoja 

vähentää päästöjä globaalisti kuin vanhentunut ja kallis 

ydinvoima. 

Kaavio 4.6: Liikennesektorin energian loppukulutus vertailumallissa ja energiavallankumousmallissa 



VETY 

SÄHKÖ 

BIOPOLTTOAINEET 

• MAAKAASU 

ÖLJYTUOTTEET 

18

4.5 Hiilidioksidipäästöt 

Energiavallankumousmallissa hiilidioksidipäästöt laskevat vuosien 

2009 ja 2050 välillä 54 miljoonasta tonnista neljään miljoonaan 

tonniin. Asukasta kohti päästöt laskevat nykyisestä 10,1 tonnista 

0,7 tonniin. Päästöt laskevat myös sähköntuotantosektorilla siitä 

huolimatta, että ydinvoimasta luovutaan ja sähkön kysyntä kasvaa. 

Vuonna 2050 liikenne on suurin hiilidioksidipäästöjen lähde. 

Liikenteen päästöt kattavat tuolloin 41 prosenttia päästöistä. 

Liikenteen päästöt saadaan kuitenkin laskuun energiatehokkuutta 

parantamalla ja liikennettä sähköistämällä. Vuoteen 2050 

mennessä Suomen kokonaispäästöt ovat 93 prosenttia pienemmät 

kuin vuonna 1990. 

Kaavio 4.7: CO2-päästöjen kehitys sektoreittain vertailumallissa 


4.6 Primäärienergiankulutus 

Suomen primäärienergiankulutus on esitetty kaaviossa 4.8. Energiavallankumousmallin 

mukaan primäärienergiankulutus pienenee 

nykyiseen verrattuna 41 prosenttia (1425 PJ7v -< 837 PJ/v). 

Vertailumalliin verrattuna primäärienergiankulutus pienenee 54 

prosenttia. 

Energiavallankumousmallissa hiilen ja öljyn käytöstä luovutaan 

niin nopeasti kuin teknisesti mahdollista. Käytännössä tämä 

tapahtuu korvaamalla hiiltä polttavat laitokset uusiutuvia energiamuotoja 

hyödyntävillä voimaloilla ja korvaamalla polttomoottoritekniikkaan 

perustuva liikenne tehokkailla sähköajoneuvoilla. 

Primäärienergiasta 56 prosenttia on uusiutuvaa vuoteen 2030 

mennessä ja 87 prosenttia vuonna 2050. Ydinvoimasta luovutaan 

2030-luvun alussa. 

VÄESTÖKEHITYS 

ENERGIATEHOKKUUDEN JA UUSIUTUVIEN AVULLA 

SAAVUTETUT SÄÄSTÖT VERRATTUNA VERTAILUMALLIIN 

MUUT SEKTORIT 

TEOLLISUUS 

• LIIKENNE 

ENERGIAN TUOTANTO 

Kaavio 4.8: Primääri energiankulutus vertailumallissa ja energiavallankumousmallissa 



AALTOVOIMA 

MAALÄMPÖ 


BIOMASSA 

TUULIVOIMA 

VESIVOIMA 

MAAKAASU 

ÖLJY 

• HIILI 

YDINVOIMA 

SeIvennys: Ilmastokaasujen päästövähennyslaskelmat on tehty oletuksella, että kaikki käytetty biomassa on jätepohjaista ja siten nollapäästöistä. Mikäli käytetään biomassaa, jonka päästövähennys verrattuna fossiilisiin 

polttoaineisiin on pienempi, on myös Suomen ilmastopäästöjen vähenemä pienempi. Raportissa arvioitu puun energiakäytön lisäys tulee toteutuessaan pienentämään päästövähennystä jonkin verran verrattuna 

jätepohjaisen biomassan käyttöön 

19



4.4 Hajautettu energiantuotanto 

Energiavallankumousmallissa energiantuotanto perustuu pitkälti 

hajautettuun energiantuotantoon nykyisen keskitetyn energiatuotannon 

sijaan. Hajautettu energiantuotanto tarkoittaa 

tuotantomallia, jossa tuotantolaitokset on hajautettu maantieteellisesti 

lähelle energiankäyttäjiä. 

Nykyinen keskitetty sähköntuotanto perustuu suuriin energiatuotantolaitoksiin, 

jotka kytkeytyvät suurjänniteiseen sähkönsiirron 

runkoverkkoon. Suurjänniteverkosta sähkö siirretään 

keskijänniteverkon kautta pienjänniteverkkoon. Kokoluokaltaan 

hieman pienemmät tiuotantolaitokset ja myös keskisuuret energiankäyttäjät 

voivat kytkeytyä suoraan keskijänniteverkkoon. 

Varsinainen jakelu sähkön kuluttajille suoritetaan pienjänniteverkon 

eli niin sanotun jakeluverkon avulla. 

Hajautettu energiantuotanto muuttaa merkittävästi sähköverkon 

luonnetta. Kun nykyisen sähköverkko toimii suurten sähköntuottajien 

jakeluverkkona, hajautettu energiantuotanto muuttaa 

sen verkoksi, josta sekä otetaan sähköä käyttöön että johon 

syötetään omaa tuotantoa. Hajautettu energiantuotanto voi 

muodostaa myös itsenäisiä energiatuotantosoluja, jotka pystyvät 

toimimaan täysin jakeluverkosta irrallaan esimerkiksi häiriötilanteessa. 

Lämmöntuotannon kohdalla tilanne on hieman erilainen. Suomessa 

50% rakennusten lämmityksestä tuotetaan kaukolämmöl- 

lä ja kaukolämmöstä puolestaan noin 80% sähkön- ja lämmönyhteistuotannossa 

hyödyntämällä sähköntuotannossa syntyvä 

lauhdelämpö. Kun kaukolämpö tuotetaan yhteistuotannossa 

uusiutuvista energialähteistä, on se melko ympäristöystävällistä. 

Kaukolämpöverkot sijaitsevat tyypillisesti taajamissa ja ne ovat 

alueellisesti suhteellisen pieniä, koska kaukolämmön siirtäminen 

kauas tuotantopaikalta ei ole taloudellisesti järkevää. Yhteistuotantolaitoksissa 

tulee polttaa kestävästi tuotettua biomassaa 

tai biokaasua. Olemassa olevia kaukolämpöverkkoja voidaan 

hyödyntää myös muun hajautetun lämmöntuotannon jakelussa 

ja esimerkiksi aurinkoenergialla tuotetun kaukolämmön teollisen 

mittakaavan sovelluksia tulee selvittää. Rakennusten energiatehokkuuden 

parantuessa pitkällä aikavälillä lämmöntarve 

vähenee ja näin ollen kaukolämpöverkostojen laajentamiseen 

ei ole suurta tarvetta. Kaukolämpöverkostojen ulkopuolella 

tulee erityisesti panostaa maalämmön ja muiden uusiutuvien 

lämmöntuotantomuotojen, kuten aurinkokeräimien, hyödyntämiseen. 

Vaikka kehitys kulkee kohti hajautettua energiantuotantoa ja 

vuonna 2050 suuri osa energiantuotannosta on hajautettua, 

on myös keskitetyllä, suuren mittakaavan energiantuotannolla 

sijansa. Globaalisti isot merituulipuistot ja keskittävään aurinkovoimaan 

perustuvat tuotantolaitokset muodostavat keskeisen 

osan globaalin energiantuotannon selkärangasta. 

Kaavio 4.9: Jakelujärjestelmän rakenteelliset ratkaisut 

Nykyinen järjestelmä. 

• Vähäinen määrä vaihtelevaa uusiutuvaa energiaa. 

• Peruskuormitus kiinteänä palkkina kuvaajan alareunassa. 

• Uusiutuva energia muodostaa vaihtelevan kerroksen, koska aurinko 

ja tuuli tuottavat vaihtelevasti päivän aikana. 

• Helposti ylös- ja alasajettavat kaasuja vesivoima vastaavat kysynnänvaihteluihin. 

• Näillä järjestelyillä uusiutuvan energian osuutta voidaan kasvattaa 

noin 25 prosenttiin. 

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi paljon enemmän kuin 25 prosenttia 

uusiutuvaa energiaa on tarpeen. 

Jakelujärjestelmä, jossa vaihtelevan uusiutuvan energian osuus 

yli 25 prosenttia. Peruskuormituksella ensisijainen pääsy verkkoon. 

• Tapa lisää uusiutuvaa energiaa, mutta prioriteettina on peruskuormitus. 

• Kun uusiutuvan energian tuotanto kasvaa, tarjonta ylittää tarpeen 

osan aikaa päivästä ja tuottaa ylijäämää. 

• Tiettyyn pisteeseen asti ylijäämäongelma voidaan ratkaista varastoimalla 

tai siirtämällä energiaa, muuttamalla energian tarvetta tai 

sammuttamalla generaattorit huipputuotannon aikaan. 

Ei toimi kun uusiutuva energia nousee yli 50 prosenttiin, eikä malli 

mahdollista 90-100 prosentin uusiutuvan energian osuutta. 

20

Kaavio 4.9: Jakelujärjestelmän rakenteelliset ratkaisut jatkoa 

Jakelujärjestelmä, jossa vaihtelevan uusiutuvan energian osuus 

yli 25 prosenttia. Uusiutuvalla energialla ensisijainen pääsy verkkoon. 

• Tämä tapa lisää uusiutuvia ja asettaa puhtaan energian etusijalle. 

• Kun uusiutuva energia asetetaan etusijalle, se tekee lovia peruskuormitukseen. 

• Teoriassa ydinvoiman ja hiilivoiman tuotantoa täytyy vähentää tai 

sammuttaa uusiutuvan energian tuottannon ollessa suurimmillaan. 

• Hiili- ja ydinvoimaloiden tuotannossa tehtävien muutoksien nopeutta, 

mittakaavaa ja toistumista rajoittavat tekniset ja turvallisuuteen 

liittyvät rajoitukset. 

Vaihtoehto on teknisesti vaikea. 

Ratkaisu: yli 90 prosentin uusiutuvan energian tuotannolle optimoitu 

järjestelmä. 

• Täysin optimoitu järjestelmä, jossa 100 prosenttia uusiutuvaa 

energiaa toimii sähkön varastoinnin, muille alueille siirron, kysynnän 

hallinnan ja vain tarvittaessa tuotannon supistamisen keinoin. 

• Kysynnänohjaus siirtää energian tuotannon suurinta piikkiä ja 

tasoittaa energiankulutusta päivän mittaan. 

Toimii! 

4.5 Energiamarkkinoiden muutos 

Energiavallankumousmalli saa aikaan perustavalaatuisen 

muutoksen myös energiamarkkinoiden luonteessa. Keskitetyssä 

mallissa energiantuotannon markkinatoimijoina ovat energiatuottajat, 

kaivosyhtiöt ja verkko-operaattorit. Uudessa mallissa 

tuotantolaitoksia omistavat kasvavassa määrin yksityiset ja 

institutionaaliset sijoittajat. Globaalisti arviolta 60-70% sähköntuotannosta 

tuotetaan hajautetussa tuotantomallissa. Koska 

uusiutuva energia biomassaa lukuun ottamatta ei sisällä polttoainetarpeita, 

pienenee kaivos- ja öljy/kaasuyhtiöiden merkitys 

arvoketjussa. Tästä uhkakuvasta johtuen öljy- ja kaasuyhtiöt sekä 

energiatuotteita jalostavat kaivosyhtiöt vastustavat muutosta 

kaikin keinoin. Polttoaineiden sijaan energiatuotannon ansaintalogiikka 

tulee keskittymään projektisuunnitteluun, laitevalmistukseen 

sekä laitteiden ylläpitöön, asennukseen ja huoltoon. 

Tarvitaanko peruskuormaa? 

Hiili- ja ydinvoimalat toimivat niin sanotussa peruskuorma-mallissa, 

jossa ne pyörivät suurimman osan ajasta täydellä kapasiteetillaan 

riippumatta siitä kuinka paljon energiaa tarvitaan. 

Kun kysyntä on matalalla, tuottavat ne ylijäämäenergiaa ja kun 

taas kysyntä on korkealla, tarvitaan esimerkiksi kaasuvoimaloita 

kattamaan kysyntä. Koska hiili- ja ydinvoimaloiden alasajaminen 

nopeasti on hankalaa, väistyvät muut tuotantomuodot ylitarjonnan 

aikana markkinoilta. Näin ollen esimerkiksi tuulisena päivänä 

tuulivoimantuotantoa voidaan joutua pienentämään verkon 

ylikuormituksen estämiseksi. 

Euroopassa talouden taantuma ja sen aiheuttama tuotannon väheneminen 

on jo aiheuttanut eturistiriitoja uusiutuvan energian 

tuottajien ja erityisesti ei-joustavan ydinvoiman välillä. Jos perusvoimantuotantoa 

jatketaan edelleen uusiutuvan energian kasvun 

rinnalla tapahtuu näitä eturistiriitatilanteita entistä useammin. 

Energiantarve vaihtelee, samoin kuin ”heiluvien” uusiutuvien 

energioiden tuotanto, kausittain. Joidenkin mielestä tämä on 

kestämätön ongelma. On kuitenkin huomattavaa, että: 

• Sähkönkulutus vaihtelee ennustettavasti 

• Kulutuksen hallinnan parantamisella voidaan isojen sähkönkuluttajien 

kysyntäpiikkejä siirtää ja näin tasoittaa kysyntäpiikkejä 

• Älykkäässä sähköverkossa uusiutuvien energiatuotantomuotojen 

vaihteluita voidaan tasoittaa varastoimalla energiaa monilla 

eri tavoilla 

Euroopassa maissa, joissa on paljon tuulivoimaa kysyntäpiikkejä 

paikataan kaasuvoimaloiden avulla. Uusiutuvan energiatuotannon 

lisääntyessä ja muiden tuotantomuotojen kehittyessä pystytään 

kaasuvoimaloita korvaamaan keskittävällä aurinkovoimalla, 

geotermisellä energialla, biomassalla ja biokaasulla. 

21



BIOMASSA 

SUOMI ON NOSTANUT VIRALLISISSA SUUNNITELMISSAAN METSÄBIOMASSAN TÄRKEÄKSI UUSIUTUVAN ENERGIAN LÄHTEEKSI. MYÖS GREENPEACE TUKEE 

5PUUN RAJOITETTUA KÄYTTÖÄ ENERGIANA. 


5.1 Metsäbiomassan käytön kestävyys 

Suomi on virallisissa uusiutuvan energian käytön suunnitelmissaan 

nostanut metsäbiomassan kehityksen kärkeen. Puulla 

aiotaan tuottaa huomattavat määrät lisää energiaa vuoteen 

2020 mennessä. 

Myös Greenpeace tukee puun rajoitettua käyttöä energiana. 

Puuta tarvitaan etenkin lämmön tuotannossa turpeen ja kivihiilen 

korvaajana. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että 

Suomenkaan puuvarat eivät ole rajattomat eikä puun poltto ole 

nollapäästöistä. 

Metsäbiomassan käytön kestävyyttä arvioitaessa on otettava 

huomioon ainakin seuraavat tekijät: 

Aikajänne. Puusta vapautuu poltettaessa päästöjä aivan kuten 

hiilestäkin. Olennaista on, kuinka nopeasti uusi puu sitoo saman 

verran hiiltä uudelleen. 

Metsien hiilinielu. Metsien hiilinielua ei tulisi pienentää vaan 

mieluummin kasvaa. Energiapuun otto voi vähentää metsien 

kasvua ja tätä kautta pienentää nielua, mikä tulee ottaa huomioon 

päästövähennyksien laskemisessa. 

Mitä korvataan? Puulla voidaan vähentää päästöjä, jos sillä todella 

korvataan fossiilisia. Jos puun käyttö vain lisätään olemassa 

22

olevaan energian tuotantoon, päästöt eivät vähene vaan ne 

kasvavat. 

Miten käytetään? Yleisen materiaalitehokkuuden ja ympäristövaikutusten 

kannalta olisi tärkeää käyttää runkopuu ensin johonkin 

korkeamman jalostusasteen tarkoitukseen ja hyödyntää 

sivuvirrat, jätteet ja tähteet energiaksi. Lisäksi puuta tulisi ohjata 

sinne, missä fossiilisia on vaikea korvata millään (paremmat 

päästövähennykset tarjoavalla) muulla uusiutuvalla energialla. 

Puu tulisi käyttää energiaksi mahdollisimman tehokkaasti. 

Monimuotoisuus. Suomen metsäluonto on jo nyt liian tehokkaassa 

käytössä ja monet metsälajit ovat uhanalaistuneet. 

Kiertoaikoja ei tulisi enää lyhentää ja lahopuuta pitäisi lisätä 

metsissä. Energiapuun käyttö ilman rajoja on ilmeinen uhka 

monimuotoisuudelle. 

Greenpeace lähtee siitä, että puuta on käytettävä Suomessa 

energiaksi jonkin verran nykyistä enemmän, jotta kivihiilestä 

ja turpeesta voidaan luopua lämmön tuotannossa. Käyttöä on 

kuitenkin tärkeää ohjata sääntelyllä ja tukipolitiikalla siten, että 

kielteisimmät ympäristövaikutukset estetään ja varmistetaan 

parhaat mahdolliset päästövähennykset. 

Parhaassa tapauksessa biomassaa poltettaisiin vasta sitten, 

kun materiaalista on otettu kaikki arvo irti muuhun käyttöön. 

Suomessa metsäteollisuuden sivuvirrat, jätteet ja tähteet ovat 

kuitenkin käytännössä jo täydessä käytössä, etenkin kuori ja 

sahanpuru. Näin ollen, puuenergian käytön lisääminen vaatii 

käytännössä metsäbiomassan käytön lisäämistä nykyisestä. 

Tässä skenaariossa lähdemme siitä, että metsäteollisuuden 

sivuvirtojen, jätteiden ja tähteiden lisäksi myös hakkuutähteitä ja 

ensiharvennuspuuta voidaan käyttää metsäbioenergiana. Puiden 

kantoja ei käytetä, koska ne eivät vähennä päästöjä riittävästi 

mielekkäällä aikavälillä. 1 Kantojen poisto vaikuttaa myös metsän 

maaperään ja luonnon monimuotoisuuteen tavoilla, joita ei vielä 

täysin tunneta, mutta jotka antavat jo syytä varovaisuuteen. 

5.2 Suomen metsien biomassapotentiaali 

Valtaosa Suomen metsistä on nykyään alle 60-vuotiaita talousmetsiä. 

Tällaisissa metsissä on harvoin korvaamattoman arvokkaita 

luontoarvoja, mutta metsien käytön lisääminen vähentää 

maisematasolla esimerkiksi lahopuuta, minkä määrää pitäisi 

monimuotoisuuden kannalta pyrkiä tuntuvasti lisäämään. Hakkuutähteet 

ovat enimmäkseen pieniläpimittaista puuta, joka ei 

ole uhanalaisten lajien kannalta yhtä merkittävää kuin järeämpi 

puu. Järeiden kantojen poistaminen voi olla uhanalaisten lajien 

kannalta merkittävämpi huononnus. 

Vuonna 2010 käytettiin energiaksi 8,38 miljoonaa kuutiota ainespuuta 

ja 14,3 miljoonaa kuutiota tähteitä 2 . Metsäteollisuus käytti 

6,98 miljoonaa kuutiota sahanpurua ja haketta sellun ja paperin 

tuotantoon tämän määrän ollessa siis pois suorasta energiakäytöstä. 

Vuonna 2010 metsien kasvusta käytettiin 69 prosenttia 3 . Koska 

poistuman ja kasvun arviointiin liittyy epävarmuuksia, on 

varmistettava riittävällä marginaalilla, ettei metsien lisäkäyttö 

muuta metsiä hiilinielusta lähteeksi. Kun aiemmin hakkuiden 

jälkeen metsään jääneet hakkuutähteet kerätään nyt energiaksi, 

metsästä poistuu ravinteita. Tämä vaikuttaa todennäköisesti 

puuston kasvuun tulevaisuudessa ja pienentää metsän kykyä 

sitoa hiiltä. Jos poistumaa lisättäisiin esimerkiksi 75 prosenttiin 

kasvusta, voisi puun käyttöä lisätä noin seitsemän miljoonaa 

kuutiota vuoden 2010 tasosta. Näinkään suurta lisäystä ei todennäköisesti 

tarvita, koska paremmat päästövähennykset tarjoavia 

jäte- ja tähdepohjaisia materiaaleja on myös saatavilla, ja niitä 

on järkevää priorisoida. 

Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteen mukaan Suomessa tuotettaisiin 

2020 hakkeesta 25 TWh lämpöä ja sähköä. Tätä varten 

pitäisi käyttää noin 13,5 miljoonaa kuutiota metsäbiomassaa. 

Suomen ympäristökeskuksen käyttämä arvio metsäbiomassan 

potentiaalista vuonna 2020 on yhteensä 15,9 miljoonaa kuutiota 

energiaan: tästä 6,9 miljoonaa kuutiota tulisi nuorten metsien 

harvennuksista; 6,5 miljoonaa kuutiota hakkuutähteistä, joissa 

mukana oksat ja latvukset; sekä 2,5 miljoonaa kuutiota kannoista 

4 . Greenpeacen skenaariossa kannot jäävät käyttämättä, jolloin 

teknistä potentiaalia jäisi edelleen noin 13,4 miljoonaa kuutiota. 

Tekninen potentiaali ei tällä perusteella näyttäisi olevan esteenä 

puun käytön lisäämiselle. Esteet tulevat kestävyyden rajoista, 

etenkin edellä mainitun metsien hiilinielun turvaamisen vaatimuksista. 

Lämmön ja sähkön tuotantoon jäävä määrä energiapuuta riippuu 

myös siitä, miten paljon puupohjaista biomassaa käytetään 

biopolttoainetuotantoon. Greenpeace näkemys on, että puuta 

tulisi käyttää tehokkaimmalla mahdollisella teknologialla. Toistaiseksi 

biopolttoaineen tuottaminen hakkeesta ei ole vaikuttanut 

erityisen tehokkaalta vaihtoehdolta, mutta on mahdollista, että 

Suomeen tulee ainakin yksi biopolttoainelaitos, joka käyttää pääasiassa 

haketta. Laitos käyttäisi arviolta kaksi miljoonaa kuutiota 

puuta ja voisi tuottaa noin 200 000 tonnia biopolttoainetta 5 . 

Metsäbiomassan käyttöä tulisi lisätä kestävästi korvaamaan 

fossiilisia polttoaineita sellaisissa käyttökohteissa, joissa ei ole 

mahdollisuutta käyttää enemmän päästövähennyksiä tuottavaa 

uusiutuvaa energiaa. Käytännössä tällainen parempi vaihtoehto 

olisi esimerkiksi tuulivoima, mutta sillä ei voida tuottaa lämpöä 

ja tuotantokapasiteetin kasvattaminen vie aikaa, joten erityisesti 

skenaarion ensimmäisen vuosikymmenen aikana puun merkitys 

todennäköisesti kasvaa nykyisestä. 

Koska kestävästi käytettävän puubiomassan potentiaali on rajallinen, 

tulee puubiomassa käyttää energiaksi mahdollisimman 

tehokkaalla tavalla. Hallituksen tulisi toteuttaa osana uusiutuvan 

energian ohjelmiaan systeemitason analyysi siitä, missä laitoksissa, 

millä teknologialla ja mitä energiaa korvaamaan puu on 

tehokkainta ohjata. 

5.3 Peltobiomassa ja biokaasu 

Greenpeace esittää energiaskenaariossaan, että biomassan 

osuus koostuisi puubiomassan lisäksi muun muassa maatalouden 

tähteistä ja yhdyskuntajätteistä. Erityisesti maatalouden jätteiden 

ja tähteiden potentiaalia on suotta vähätelty. Itse asiassa 

1 Liski, Jari ym. (2011) Metsäbiomassan energiakäytön ilmastovaikutukset Suomessa. Suomen Ympäristö 5/2011. Suomen ympäristökeskus. 

2 Finnish Statistical Yearbook of Forestry. Finnish Forest Research Institute 2011: 268 

3 Finnish Statistical Yearbook of Forestry. Finnish Forest Research Institute 2011: 39 

4 Liski, Jari ym. (2011) Metsäbiomassan energiakäytön ilmastovaikutukset Suomessa. Suomen Ympäristö 5/2011. Suomen ympäristökeskus: 28 

5 VTT Technical Research Centre of Finland. Laitila, J. et al. 2010 Metsähakkeen hankinta- ja toimituslogistiikan haasteet ja Kehittämistarpeet. Research Notes 2564:24 

23



esimerkiksi lannan ja oljen potentiaali on samaa kokoluokkaa tai 

jopa suurempi kuin puun, ja niiden käyttöön liittyy vähemmän 

kielteisiä ympäristövaikutuksia. 

Vuonna 2003 olkia ja lantaa muodostui noin 25 miljoonaa 

tonnia. Määrän energiapotentiaali on eri arvioiden mukaan 

20-140Twh tai 110-490PJ. Jäteperäisillä raaka-aineilla tuotetun 

biokaasun elinkaaren aikainen kasvihuonekaasutase on huomattavasti 

energiakasveja parempi eikä se kilpaile viljelypinta-alasta 

ruokakasvien kanssa. Jätepohjaisista raaka-aineista tuotettu 

biokaasun poltto ei lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, koska 

valmistuksessa käytettyjen jätteeksi luokiteltujen bioresurssien 

hiilil vapautuisia ilmakehään joka tapauksessa. 1 

Lisäksi nykyisillä kesantopelloilla voitaisiin tuottaa biokaasun 

tuotantoon soveltuvaa nurmiheinää. Näin tuotetun nurmiheinän 

energiapotentiaali olisi arvioiden mukaan 6,8TWh tai 25PJ. 1 

Biokaasun jalostusarvo maksimoituu liikennepolttoaineena, 

vaikkakin suurin osa biokaasusta käytetään sähkön ja lämmön 

yhteistuotannossa. Mikäli biokaasu halutaan priorisoida liikennepolttoainekäyttöön, 

edellyttää tämä rinnakkaisen jakeluverkon 

rakentamista sähkölataus- ja bensiinijakelujärjestelmien 

rinnalle. 1 

5.4 Kestävä biopolttoainetuotanto 

Biopolttoaineita, joilla saadaan aikaan merkittäviä päästövähennyksiä 

, voidaan tuottaa jätteistä, tähteistä ja teollisuuden 

sivuvirroista. Mahdollisuuksia löytyy esimerkiksi ravintoloissa 

ja teollisuudessa käytetystä paistorasvasta ja muista ruokateollisuuden 

jätteistä sekä yhdyskuntabiojätteistä. Lisäksi voidaan 

käyttää metsäteollisuuden ja maatalouden tähteitä, jätteitä ja 

sivuvirtoja. 

Kestävän biopolttoainetuotannon potentiaali on varsin rajallinen, 

koska kestävästi käytössä olevia jätteitä ja tähteitä on saatavissa 

vain rajallisesti. EU:n nykyisestä liikenteen energiankäytöstä 

voitaisiin kattaa arviolta 0,5–3,5 prosenttia kestävillä biopolttoaineilla. 

2 Tästä noin yksi prosentti olisi nestemäisiä biopolttoaineita, 

kuten biodieseliä ja bioetanolia, ja 2,5 prosenttia biokaasua. 

Suomessa kestävän nestemäisen biopolttoaineen potentiaali 

voi olla hieman suurempi, jos biopolttoainetta voidaan tuottaa 

kestävästi puuhakkeesta. 

Greenpeacen skenaario tavoittelee kuitenkin liikenteen huomattavaa 

tehostamista (ks. s. 29), mikä pienentää kokonaisenergiantarvetta. 

Jos skenaario toteutuu, sama määrä kestäviä biopolttoaineita 

riittää vuonna 2050 kattamaan jo selvästi suuremman 

osuuden liikenteen energiasta. 

Suomessa kestävää potentiaalia on eniten maatalouden jätteissä 

ja tähteissä, etenkin oljessa ja lannassa. Niistä voidaan valmistaa 

biokaasua tai biopolttoainetta suhteellisen tehokkaasti ja ylijäävä 

osuus voidaan palauttaa ravinteiksi peltoon. 1 Lisäksi rakenteilla 

on yksi mäntyöljystä biopolttoainetta tuottava laitos, joka 

tulee tuottamaan noin 100 000 tonnia biodieseliä. On melko 

todennäköistä, että Suomeen rakennetaan myös yksi hakkeesta 

Miksi ei viljelypohjaisille polttoaineille? 

Euroopan unionin biopolttoainepolitiikka on tähän asti 

kannustanut voimakkaasti kaikkein tehottomimpien 

biopolttoaineiden käyttöön. EU on asettanut jäsenmaille 

tavoitteen tuottaa kymmenen prosenttia liikenteen 

energiankäytöstä uusiutuvalla energialla vuoteen 2020 

mennessä. 3 Toistaiseksi jäsenmaat ovat toteuttaneet 

tavoitetta kannustamalla lähes yksinomaan viljelykasvipohjaisten 

biopolttoaineiden käyttöön. Ne tuotetaan 

useimmiten kasviöljyistä, maissista ja sokeriruo’osta. 

Tällaisilla biopolttoaineilla saavutetaan korkeintaan hyvin 

pienet päästövähennykset, ja monissa tapauksissa päästöt 

ovat jopa fossiilisia suuremmat. Syynä ovat epäsuorat 

maankäyttövaikutukset. 4 Esimerkiksi palmuöljyn käyttö 

polttoaineeksi on vähentänyt ruoantuotantoon käytettävissä 

olevaa palmuöljyä. Kun palmuöljyä tarvitaan lisää, 

uusia plantaaseja raivataan sademetsiin, mikä aiheuttaa 

suuria päästöjä. 

Viljelykasvipohjaisten biopolttoaineiden tuotanto aiheuttaa 

myös muun muassa ruokaturvan heikentymistä 

kehittyvissä maissa. 5 

Epäsuorat maankäytön päästöt ovat erityisen suuret 

kasviöljypohjaisilla biodieseleillä, mikä on EU:ssa eniten 

käytetty biopolttoaine. Arviot EU:n biopolttoaineiden 

päästöistä osoittavat, että tällä hetkellä jäsenmaat tukevat 

biopolttoaineita, joiden päästöt ovat samalla tasolla tai 

jopa korkeammat kuin fossiilisilla. 6 

Viljelykasvipohjaiset biopolttoaineet ovat ainakin nykyisillä 

tekniikoilla niin tehottomia, että liikenteen päästöjen 

merkittävä vähentäminen ei niiden avulla onnistu. Vaikka 

kaikki maailman kasviöljy käytettäisiin biopolttoaineeksi, 

sillä kulkisi vain noin kymmenen prosenttia maailman 

dieselautoista. 

Kestävät biopolttoaineet ovat osaratkaisu liikenteen päästöjen 

vähentämiseen, mutta liikennesektorin on muututtava 

monella tavalla päästövähennysten toteuttamiseksi. 

Tarvitaan myös liikennetarpeen vähentämistä, sähköautojen 

ja sähköisen junaliikenteen lisäämistä. 

biodieseliä tuottava jalostamo. Tämän laitoksen todennäköinen 

tuotantomäärä olisi 200 000 tonnia vuodessa. 

Kestävät biopolttoaineet pitäisi ohjata niihin kulkuvälineisiin, 

joissa siirtyminen sähkömoottoriin on vaikeinta. Näitä ovat raskas 

liikenne, lentoliikenne ja laivat. Koska kestävillä biopolttoaineilla 

voidaan energiankäytön tehostamisen jälkeenkin toteuttaa 

vain noin 14 prosenttia liikenteen energiasta vuonna 2050, pitää 

suurin osa henkilöautokannasta vaihtaa sähköautoihin. 

1 Ari Lampinen, Anu Laakkonen: Kunnat liikennebiokaasun tuottajina ja käyttäjinä. Kuntapäättäjän syventävä opas. Suomen biokaasuyhdistys ry. 2010 

2 Kampman, B. et al. (2012). Sustainable alternatives for land-based biofuels in the European Union. Assessment of options and development of a policy strategy. Delft, December 2012. 

3 EU:n uusiutuvan energian direktiivi (RES) edellyttää jäsenmaita tuottamaan kymmenen prosenttia liikenteen energiantarpeesta uusiutuvalla energialla vuonna 2020. 

4 Epäsuorilla maankäyttövaikutuksilla viitataan biopolttoaineen kysynnän aiheuttamaan tarpeeseen raivata lisää viljelypinta-alaa muita viljelykasvien käyttäjiä varten. Esimerkiksi palmuöljyn biopolttoainekäyttö on 

johtanut siihen, että palmuöljyn kysyntä on kasvanut valtavasti, kannustaen tuottajia raivaamaan lisää plantaaseja. Kun raivaaminen toteutetaan sademetsiin ja turvemaille, tästä syntyy erittäin suuret päästöt, jotka 

useiden arvioiden mukaan riittävät mitätöimään suuren osan biopolttoaineelle lasketusta päästövähennyksestä. 

5 FAO, IFAD and WFP (Joint statement 4. sep 2012) Tackling the root causes of high food prices and hunger (www.fao.org/news/story/en/item/155472/icode/) 

6 4 Commission staff working document, Impact Assessment, pages 52-53, October 2012 (ec.europa.eu/energy/renewables/biofuels/doc/biofuels/swd_2012_0343_ia_en.pdf) 

24

LIIKENNE 

LIIKENNE TUOTTAA 13,5 % MAAILMAN JA VIIDESOSAN SUOMEN ILMASTOPÄÄSTÖISTÄ. LIIKKUMISEEN KULUU LÄHES KOLMASOSA KAIKESTA MAAILMASSA 

6KULUTETUSTA ENERGIASTA JA NOIN 17 PROSENTTIA SUOMESSA KÄYTETYSTÄ ENERGIASTA. 

© GP/NICK COBBING 

6.1 Tottumusten muutoksia ja parempaa 

tekniikkaa 

Energiavallankumous tarkoittaa myös liikkumisen vallankumousta. 

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää, että 

liikumme tulevaisuudessa tehokkaammin ja hieman toisin 

kuin nykyään. Liikenne tuottaa 13,5 % maailman ja viidesosan 

Suomen ilmastopäästöistä. Liikkumiseen kuluu lähes kolmasosa 

kaikesta maailmassa kulutetusta energiasta ja noin 17 

prosenttia Suomessa käytetystä energiasta. 1 

Lähes kaikki liikenteessä kulutettu energia on peräisin öljystä. 

(Yli 90 prosenttia Suomeen tuotavasta öljystä tulee Venäjältä, 

jossa öljyntuotantoon liittyy ilmastopäästöjen lisäksi muitakin 

merkittäviä ympäristöongelmia. Venäjän öljykentiltä valuu joka 

vuosi luontoon kuusi kertaa Meksikonlahden öljyonnettomuuden 

verran öljyä.) 

Vuonna 2050 maailmassa on enemmän autoja kuin nykyään, 

mutta ne ovat paljon nykyisiä polttomoottoriautoja tehokkaampia, 

uusiutuvalla sähköllä kulkevia autoja. Autoilla ajetaan ny- 

1 Energian loppukäyttö sektoreittain, vuoden 2009 luku. 

(http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=080_ehk_tau_108_fi&ti=Energian+loppuk%E4ytt%F6+sektoreittain&path=../Database/StatFin/ene/ehk/&lang=3&multilang=fi) 

25



kyistä vähemmän, koska parempi kaavoitus, joukkoliikenne sekä 

pyöräilyn ja kävelyn olosuhteiden parantaminen ovat vähentäneet 

auton käytön tarvetta etenkin suurissa asutuskeskuksissa. 

Paremmat junayhteydet ovat korvanneet osan lentoreiteistä. 

Varsinkin etenkin kuljetuksia on siirretty kumipyöriltä raiteille. 

Suomen Energiavallankumousmalliin ei ole tuotettu erillistä 

mallinnusta Suomen liikenteestä, vaan tulokset perustuvat 

Greenpeacen globaalin Energy [R]evolution -skenaarion tuloksiin. 

Mallissa keskeisiä tekijöitä ovat liikenteen siirtyminen 

energiatehokkaampiin välineisiin, esimerkiksi siiviltä raiteille, 

tieliikenteen ajettujen kilometrien vähentyminen ja erityisesti 

ajoneuvoteknologian energiatehokkuuden merkittävä parantuminen 

niin henkilöautoissa kuin lentokoneissa.. 

Tässä luvussa keskitytään pitkälti tieliikenteeseen ja henkilöautoihin. 

Tämä siksi, että 90 prosenttia Suomen liikenteen päästöistä 

syntyy tieliikenteestä, näistä 60 prosenttia henkilöautoliikenteestä. 

1 

Tämä luku tarjoaa katsauksen keinoihin vähentää liikenteen 

energiankulutusta ja vähentää liikenteen aiheuttamia päästöjä. 

Kestävän liikennejärjestelmän rakentamisen keskeisiä 

tavoitteita ovat: 

• liikennetarpeen vähentäminen 

• siirtyminen vähemmän energiaa kuluttaviin liikennemuotoihin 

• liikennevälineiden energiatehokkuuden parantaminen 

On tärkeää huomata, että pelkästään liikennevälineiden energiatehokkuuden 

parantaminen ei riitä. Liikennemäärien lisääntyminen 

syö hyvin nopeasti suuretkin tehokkuusparannukset. Siksi 

tehokkuusparannusten rinnalla tarvitaan myös liikennetarpeen 

vähentämistä ja liikenteen siirtämistä energiatehokkaampiin 

liikennevälineisiin kuten siiviltä raiteille tai polttomoottoreita 

käyttävistä henkilöautoista sähköautoihin. 

Taulukko 6.1: Valikoima keinoja ja indikaattoreita 

Tavoite Keino Indikaattori 

Liikennetarpeen 

vähentäminen 

Kulkumuotovalinnat: 

siirtyminen vähemmän 

energiaa kuluttaviin 

liikennemuotoihin 

Liikennevälineiden 

energiatehokkuuden 

parantaminen 

Yhdyskuntarakenteen 

eheyttäminen parantaa 

joukkoliikenteen ja 

tehokkaan logistiikan 

edellytyksiä ja tuo palvelut 

paremmin saataville 

Paremmin optimoitu 

logistiikkajärjestelmä 

Rahtiliikenne kumipyöriltä 

ja siiviltä raiteille 

Henkilöliikenteen siirtyminen 

siiviltä raiteille, 

henkilöautoista joukkoliikenteeseen, 

pyöräilyyn 

ja kävelyyn 

Käytössä olevan tekniikan 

tehokkuuden 

parantaminen autoissa, 

pakettiautoissa, rekoissa, 

lentokoneissa ja junissa 

Siirtymä tehokkaampiin, 

vähäpäästöisempiin 

käyttövoimiin: hybridit, 

(uusiutuvalla sähköllä 

ladatut) sähköautot, 

biokaasuautot, jätepohjaiset 

biopolttoaineet 

Matkustaja-km/per 

asukas 

Tonni-km/BKT-yksikkö 

(yhden BKT-yksikön 

tuottamiseen tarvittu liikennekilometrien 

määrä) 

MJ/tonni-km 

MJ/matkustaja-km 

MJ/matkustaja-km, MJ/ 

tonni-km 

MJ/matkustaja-km, MJ/ 

tonni-km 

1 LVM, ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020, Seuranta 2010. (http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisu/-/view/1198918) 

26

6.2 Ensimmäinen askel – liikennetarpeen 

vähentäminen 

Liikennesuorite on ensimmäinen liikenteessä kulutettua energiaa 

määräävä tekijä. Liikennesuoritteella tarkoitetaan, kuinka paljon 

rahtia (tonnikilometriä) ja matkustajia (matkustajakilometriä) 

kuljetetaan maalla, merellä ja ilmassa. 

Seuraavassa keskitytään erityisesti henkilöautoliikenteeseen, 

sillä yli puolet liikenteen päästöistä on peräisin henkilöautoliikenteestä. 

1 Suomi on varsin autoistunut yhteiskunta. Autoilua 

selitetään mieluusti sillä, että Suomi on ”pitkien etäisyyksien 

maa”. Tämä on osin totta, mutta autoistuminen on myös tehtyjen 

valintojen tulosta. 

Keskeinen syy liikenteen ja autoistumisen lisääntymiseen on 

yhdyskuntarakenteen hajautuminen. Etäisyydet kodin, työpaikan 

ja palveluiden välillä ovat pidentyneet ja lisäävät liikkumisen 

pakkoa. 

Yhdyskuntarakenteen hajautuminen on ollut Suomessa selvästi 

voimakkaampaa kuin muissa maissa. Työmatkojen keskipituus 

yli kaksinkertaistui vuoden 1980 kuudesta kilometristä yli 13 

kilometriin vuonna 2007. 2 Kotimaisten tutkimusten mukaan 

suunnitteluvalintojen vaikutus päästöihin on merkittävä. Se voi 

olla kuntatasolla 60 % ja asuinaluetasolla jopa 200 %. 3 

Keinoja yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen: 

• Kaavoituksella eheää yhdyskuntarakennetta, ei hajanaista 

rakentamista 

• Rakentamisen ohjaaminen ratojen ja muuten hyvien joukkoliikenneyhteyksien 

varrelle 

• Täydennysrakentaminen, asemaseutujen tiivistäminen 

• Keskeiset palvelut kävelymatkan päässä tai joukkoliikenteen 

tavoitettavissa 

Muita keinoja liikkumistarpeen vähentämiseen: 

• Älyliikenne sujuvoittaa liikenteen ohjausta 

• Videoneuvottelujen lisääminen 

• Säännöllisten etätöiden mahdollistaminen 

• Logistiikkaketjujen parantaminen 

Liikennesuoritteiden määrä on Suomessa viime vuosikymmenten 

aikana kasvanut tasaisesti.(TL4) Autojen määrä, mutta myös niillä 

ajetut matkat ovat lisääntyneet. Sama on pätenyt kuorma-autoliikenteeseen. 

4 Suomen kuten koko maailman kansainvälinen 

lentoliikenne on 1990-luvun alun jälkeen lisääntynyt suorastaan 

räjähdysmäisesti, mutta kotimaan lentoliikenteen määrä on koko 

saman ajan pysynyt melko vakaalla tasolla, hieman vähentyen. 5 

6.3 Toinen askel – kulkumuotovalinnat 

Suomen sisäinen pitkä lento kuluttaa yli kolme kertaa enemmän 

energiaa henkilökilometriä kohden kuin pendolinojuna. Henkilöautossa 

energiaa kuluu kaksi kertaa pendolinoa enemmän. 

Samoin dieselillä kulkeva kaupunkibussi on selvästi henkilöautoa 

energiatehokkaampi. 6 Kävellen tai pyörällä kuljettu matka ei 

tarvitse ulkoista energianlähdettä lainkaan. Tämä tekee kulkumuotojakaumasta 

keskeisen kysymyksen liikenteen energiankulutuksen 

kannalta. 

Liikenteen energiankulutuksen vähentämiseksi Suomessa on 

tulevaisuudessa lisättävä energiatehokkaiden liikennevälineiden 

kulkumuoto-osuutta. 

Vuonna 1990 Suomessa oli 388 henkilöautoa 1000 asukasta 

kohti, 20 vuotta myöhemmin autoja oli jo 535. Vain neljässä 7 

EU-maassa autojen määrä on suurempi. Suurin piirtein samalta 

lähtötasolta aloittaneet Ruotsi ja Norja ovat selvinneet paljon 

pienemmällä autojen määrällä. Ruotsissa autoja on 460 ja Norjassa 

469 tuhatta asukasta kohti. Ruotsiin verrattuna selkeä ero 

löytyy ainakin rautatiepolitiikasta. Suomen rautateillä kuljettujen 

matkustajakilometrien määrä on vuodesta 1990 kasvanut vain 

vähän (0,7 Mp-km), kun taas Ruotsi on lähes tuplannut raiteilla 

kuljetut matkustajakilometrit (6,6 -> 11,2 Mp-km). Kyse ei ole 

Suomen ”pitkistä etäisyyksistä” vaan liikennepoliittisista valinnoista. 

8 

Kulkumuotojakaumaan voidaan vaikuttaa kahdella tavalla. Joko 

lisäämällä tehokkaampien kulkumuotojen suosiota esimerkiksi 

parantamalla joukkoliikenteen saatavuutta ja laatua, tai vähentämällä 

energiaintensiivisten kulkumuotojen suosiota esimerkiksi 

verotuksen avulla. 

Suomessa ei tule olemaan mahdollisuutta tuoda joukkoliikennettä 

kaikkien ulottuville, koska suuri osa maata on harvaanasuttua 

ja joukkoliikenteen vaatimia väkimääriä ei pystytä liikennealueilta 

kokoamaan. Liikennepolitiikassa pitäisikin pyrkiä vähentämään 

autoilua ensisijaisesti siellä, missä on tarjolla vaihtoehtoja. 

Käytännössä joukkoliikennettä on siis edistettävä erityisesti 

kaupunkiseuduilla. Edistämiseen täytyy käyttää niin porkkanaa 

kuin keppiä. Joukkoliikenteen pitää olla hyvää ja halpaa, mutta 

keskustaan autoilemista on rajoitettava esimerkiksi ruuhkamaksuilla 

ja parkkipaikkapolitiikalla. 

Syrjäseuduilla ja haja-asutusalueilla autolle ei ole vaihtoehtoa. 

Siksi olisi oikeudenmukaisempaa, että myös auton käyttö näillä 

alueilla olisi edullisempaa. Kutsujoukkoliikenne voi palvella 

erityisesti lapsia ja vanhuksia, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää 

omaa autoa. Näillä seuduilla pitää pyrkiä mahdollisimman energiatehokkaan 

ajoneuvotekniikan käyttöönottoon nopeasti. 

Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen: 

• Pyöräily osaksi liikennesuunnittelua, infrastruktuuri kuntoon 

• Pyöräilyn ja kävelyn asettaminen ensisijaisiksi liikkumismuodoiksi 

liikennesuunnitelmia tehtäessä 

1 LVM: Ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpidekokonaisuudet liikennesektorilla vuoteen 2050 Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 15/2012 

(www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1986562&name=DLFE-17241.pdf&title=Julkaisuja%2015-2012) 

2 Findikaattori, työmatkan keskipituus 1980–2007 (www.findikaattori.fi/fi/70) 

3 Wahlgren et al 2011, VTT: Yhdyskuntarakenne, liikenne ja kasvihuonekaasupäästöt - Taustamuistio (www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2012/Wahlgren_TAF.pdf) 

4 Tietilasto 2010 (www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lti_2011-06_tietilasto_2010_web.pdf) 

5 Trafi: Suomen lentoliikenne vuoteen 2025 (www.trafi.fi/filebank/a/1339738458/bf44340878b0339676dd7f209da645af/9909-Trafin_julkaisuja_12-2012_-_Lentoliikenne2025.pdf) 

6 VTT, Lipasto, liikennevälineiden yksikköpäästöt (lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/index.htm) Kotimaan pitkä lento 2,4 MJ/hkm; Suomen henkilöautot keskimäärin 1,4 MJ/hkm; Pendolino 0,72 MJ/hkm (intercityt ja 

lähijunat ovat tehokkaampia), primäärienergia, onko sillä väliä?; Kaupunkilinja-auto, diesel, keskimäärin 0,84 (18/80 matkustajaa). 

7 Luxembourgissa (659), Italiassa (606), Kyproksella (575) ja Maltalla (573) 

8 EU transport in figures, 2012 (ec.europa.eu/transport/facts-fundings/statistics/pocketbook-2012_en.htm) 

27



• Kävelykeskusta 

• Asuinalueiden suunnittelu 

Raideliikenteen suosiminen: 

• Liikenneinvestointien painopisteen siirtäminen raiteisiin 

• Pitkän matkan kuljetusten ohjaaminen kumipyöriltä ja ilmasta 

raiteille 

• Rail Baltica on Suomen ulkomaan yhteyksien parantamisessa 

keskeinen hanke 

• Rataverkon parantaminen, nopeat junat korvaamaan sisäistä 

lentoliikennettä 

Joukkoliikenteen edistäminen: 

• Lisää vuoroja 

• Joukkoliikenteen nopeuttaminen esimerkiksi 

liikennevaloetuuksilla 

• Liityntäpysäköinti kuntoon 

• Parempi informaatiojärjestelmä 

• Kilpailukykyiset ja houkuttelevat lipunhinnat 

• Joukkoliikenteen tukien kohdistaminen sinne, missä on 

joukkoja 

Fiksumpi auton käyttö: 

• Verotuksen painopisteen siirtäminen omistamisesta auton 

käyttöön erityisesti siellä, missä henkilöautolle on tarjolla korvaavia 

vaihtoehtoja 

• Ruuhka- ja tiemaksut käyttöön 

• Autojen yhteiskäytön ja kimppakyytien edistäminen 

• Parkkipaikkapolitiikka 

• Taloudellinen ajotapa 

• Matalammat nopeusrajoitukset 

6.4 Kolmas askel – liikenteen energiatehokkuuden 

parantaminen 

Kolmas liikenteen energiankulutukseen vaikuttava tekijä on 

käytetyn liikkumisvälineen energiatehokkuus. Energiavallankumous 

edellyttää reipasta siirtymistä tehokkaampiin, vähemmän 

kuluttaviin autoihin. Tehokkaampien polttomoottorien rinnalla 

käyntiin on myös saatava nopea siirtymä parempiin käyttövoimiin, 

erityisesti hybridi- ja sähköautoihin. 

6.4.1 Tehokkuusparannuksia tarvitaan kaikkiin 

liikennevälineisiin 

Liikenteen energiatehokkuus tukisi 

kansantaloutta 

Vuoden 2009 kulutuksella ja maltillisella 70 € öljynhinnalla, 

Suomi polttaa liikenteessä öljyä kahden miljardin 

euron verran joka vuosi. Käytännössä kaikki Suomen öljy 

tuodaan Venäjältä. Öljy on suuri lovi Suomen vaihtotaseeseen. 

Eurooppaan tuodaan joka vuosi öljyä 300 

miljardilla eurolla, josta kolmasosa menee autoihin. 

Komission arvion mukaan EU-kansalaiset säästävät jo 

sovittujen, melko löysien autojen tehokkuusnormien 

myötä vuotuiset säästöt kuluttajille nousevat asteittain 

30 miljardiin euroon. 1 Energiatehokkuuden parantaminen 

on investointi, joka tuo säästöjä tavalliselle kuluttajalle 

ja tukee kansantaloutta. 

[Liikenteen polttoaineidenenergiankulutus 2009 oli 4 

174 ktoe eli 29 635,4 kboe = 29 635 400 tynnyriä * 70€ 

= rapiat 2 mrd. €/v. 1 ktoe = 7,1 kboe (1 boe on yhdestä 

tynnyrillisestä öljyä saatu energiamäärä)] 

Liikennevälineiden energiatehokkuuden parantamiseen on 

yhdistettävä myös täyttöasteen kasvattaminen nykyisestä. Täyttöasteen 

kasvaessa yhtä tonnikilometriä tai yhtä matkustajakilometriä 

kohden tarvitaan vähemmän energiaa. Lentoliikenteessä 

täyttöasteen optimoinnissa ollaan jo melko hyvällä tasolla, mutta 

teillä ja raiteilla kulkevassa tavaraliikenteessä on vielä paljon tilaa 

parannuksille. Täyttöasteen nosto onnistuu logistiikkaketjujen 

nykyistä paremmalla optimoinnilla. 

Lentoliikenteen energiatehokkuutta on mahdollista parantaa esimerkiksi 

lentokoneiden aerodynaamisia ominaisuuksia parantamalla 

ja keventämällä koneita uusien materiaalien avulla. Nasan 

tekemä tutkimus osoittaa, että uusien, tavanomaista voimanlähdettä 

käyttävien lentokoneiden energiankulutusta voitaisiin 

vähentää 58 % vuoteen 2035 mennessä. 2 Lisämahdollisuuksia 

tuovat uudet moottoritekniikat kuten sähköhybridit, kaasuturbiinit 

ja polttokennot. Skenaario ennustaa 50 % energiatehokkuuden 

parannuksen lentoliikenteessä matkustajakilometriä kohden 

vuoteen 2050 mennessä. 

Junaliikenne on tämän hetken energiatehokkaimpia liikennemuotoja. 

Kuitenkin myös junien energiatehokkuuden parantamiseen 

on edelleen mahdollisuuksia. Suurimmat mahdollisuudet 

ovat junien painon keventämisessä kevyempien materiaalien 

avulla. Osa junista kulkee edelleen dieselvetureilla, joiden 

vaihtaminen sähkövetureihin ratojen sähköistämisen myötä 

vähentää energiantarvetta. Myös junien jarrutusenergia on mahdollista 

ottaa talteen ja syöttää takaisin sähköverkkoon. Junien 

täyttöastetta voi kasvattaa käyttämällä vilkkailla reiteillä kaksikerroksisia 

vaunuja. Vuoteen 2050 mennessä junien energiankulutus 

matkustajakilometriä kohden voidaan jopa puolittaa. 

Maantiekuljetukset ovat monien alueiden logistiikan selkäranka. 

Valitettavasti raskas rekkaliikenne on lentorahdin jälkeen kaikkein 

energiaintensiivisin tapa kuljettaa tavaraa paikasta toiseen. 

Myös raskaassa liikenteessä energiatehokkuuden parantaminen 

etenee. Parempi aerodynamiikka, tehokkaammat moottorit ja 

parempi rengastekniikka pystyvät tuomaan maanteillä kulkevaan 

rahtiliikenteeseen merkittäviä energiatehokkuuden parannuksia. 

Samoin uudet käyttövoimat tekevät tuloaan. Esimerkiksi Volvo 

tarjoaa jo hybridikuorma-autoja. 3 Vuoteen 2050 mennessä 

1 http://europa.eu/rapid/press-release_IP-12-771_en.htm?locale=en 

2 http://ntrs.nasa.gov/archive/nasa/casi.ntrs.nasa.gov/20110011321_2011011863.pdf 

3 http://www.volvotrucks.com/trucks/finland-market/fi-fi/trucks/VOLVO-FE-HYBRID/Pages/volvo-fe-hybrid.aspx 

28

maanteiden rahtiliikenteen energiankulutus tonnikilometriä 

kohti on mahdollista puolittaa. 

Laivaliikenne on Suomen ulkomaankaupan tärkein liikennemuoto. 

Suomella olisikin erityistä syytä edistää energiatehokasta laivaliikennettä. 

Arvioiden mukaan laivojen energiatehokkuutta on 

alustyypistä riippuen mahdollista parantaa 18–57 %. Tämä onnistuu 

muun muassa. alusten reitin paremmalla sääoptimoinnilla, 

rungon paremmalla suunnittelulla ja tehokkaammilla dieselmoottoreilla. 

Hyvä esimerkki on Suomalaisen Eniramin laivojen 

kulkuasennon optimointiin tuottama ohjelmisto. Reaaliaikaisen 

tiedon avulla vedenvastus voidaan pitää pienimmillään kaikissa 

tilanteissa. 1 Ohjelmisto vähentää 5 % polttoaineen kulutuksesta. 

Hyvin yksinkertainen tapa vähentää laivojen polttoaineen kulutusta 

on laskea liikennöintinopeuksia. Vuoteen 2050 mennessä 

laivaliikenteen energiatehokkuuden parantaminen 40 % pitäisi 

olla mahdollista. 

6.4.2 Henkilöautojen energiatehokkuuden parantaminen 

Liikenteen päästöjen vähentämisessä henkilöautoilla on hyvin 

keskeinen rooli. Uusien polttomoottoriautojen tehokkuus on 

sitovien tehokkuusnormien ansiosta parantunut nopeasti. Polttomoottoriautojen 

tehokkuusparannukset eivät kuitenkaan riitä 

tarvittaviin päästövähennyksiin maailmassa, jossa on tulevaisuudessa 

yhä enemmän autoja. 2 Tarvitaan hyppy uusiin käyttövoimiin, 

erityisesti liikenteen sähköistämiseen. 

Vuonna 2050 perinteisiä, pelkästään fossiilisilla kulkevia polttomoottoriautoja 

ei juuri ole käytössä. Hybridit raivaavat tietä 

siirtymälle täysin uusiutuvalla sähköllä kulkevalle autokannalle. 

Siirtymä on teknisesti mahdollinen, mutta se on pohjustettava 

nyt, sillä autokannan uusiutuminen kestää vuosia. 

Verotuksen on tuettava autojen energiatehokkuutta. Vuonna 

2008 voimaan astunut autoveron uudistus ja päästöperustaiseksi 

muuttaminen osoitti, että erityisesti uusien autojen ilmastopäästöihin 

on mahdollista vaikuttaa helposti. Uudistus on muutamassa 

vuodessa leikannut uusien autojen päästöjä yli 20 % (180 -> 

140 gCO2/km). Tämä siitä huolimatta, että uudistus oli aivan liian 

maltillinen ja aiheutti valtiolle merkittävän tulomenetyksen. 

Suomessa ongelmana on hieman eurooppalaista tasoa vanhempi 

autokanta, joka uudistuu hitaasti. Autolla ajo aiheuttaa 

90 % auton elinkaaren aikaisista päästöistä, siksi autokannan 

nopeampi uudistuminen olisi päästöjen vähentämisen kannalta 

myönteistä. 3 Samalla vauhditettaisiin siirtymää uusiin käyttövoimiin 

eli erityisesti autokannan sähköistymistä. Romutuspalkkion 

käyttöönottoa ainakin väliaikaisesti olisi Suomessa syytä harkita. 

Autojen sitovat päästötavoitteet. EU on tehokkaasti vähentänyt 

henkilöautojen päästöjä autojen sitovilla päästötavoitteilla. 

EU:lla on henkilöautoille nykyisin 130g CO2 per km tavoite vuodelle 

2015 ja 95g CO2 per km tavoite vuodelle 2020. 

Tavoitteiden asettamista edeltäneestä huomattavasta vastarinnasta 

huolimatta autoyhtiöt ovat saavuttamassa tavoitteet 

jokseenkin helposti. Tavoitteet ovat osoittautuneet toimivaksi 

ohjauskeinoksi: ennen sitovien tavoitteiden asettamista vuosina 

2000–2007 autojen päästöt vähenivät keskimäärin 1,2 % 

vuodessa, mutta vuonna 2007 julistettujen tavoitteiden jälkeen 

ne alkoivat laskea 4 % vuosittain. Autojen reaalihinta on samaan 

aikaan jatkanut laskuaan. 

Nykyiset päästötavoitteet eivät kuitenkaan riitä saavuttamaan 

EU:n asettamaa 80–95 % päästövähennystavoitetta vuoteen 

2050 mennessä, jossa liikenteen päästöjen pitäisi vähentyä 70 

%. Eurooppalaiset tavoitteet ovat myös jäämässä auttamatta jälkeen 

muusta maailmasta. Yhdysvalloissa tavoitteeksi on asetettu 

5 % vähennys vuosittain vuosina 2016–2025. EU:n toimivaksi 

osoittautuneita sitovia tavoitteita on syytä kiristää. 

Liikenteen energiatehokkuuden edistämisen keinot 

• Vero-ohjauksen kiristäminen saastuttavampien autojen osalta 

• Parempi veroporkkana sähköautoille, jotta siirtymä saadaan 

käyntiin 

• Väliaikaista romutuspalkkiota olisi syytä harkita autokannan 

uudistamisen vauhdittamiseksi 

• Suomen tuki EU:n uusille autojen päästötavoitteille: 

- Vuoteen 2020: 80g CO2/km henkilöautoille, 120g 

CO2/km pakettiautoille 

- Vuoteen 2025: 60g CO2/km henkilöautoille, 100g 

CO2/km pakettiautoille 

• Sitovat päästötavoitteet myös rekka-autoille 

6.5 Yhteenveto 

Mikäli nykyinen kehitys jatkuu, liikenteen päästöt niin Suomessa 

kuin maailmalla kasvavat liikennemäärien, rahdin ja 

autojen määrän mukana. Tässä luvussa on viitoitettu reitti ja 

työkalupakki suunnan muuttamiseen, jotta ilmastoa, ympäristö 

ja kansantaloutta vahingoittavista fossiilisista polttoaineista 

päästään eroon. 

Liikkumisen vallankumous rakentuu tottumusten muutoksista 

ja paremmasta tekniikasta 

• Järkevämpi yhdyskuntarakenne ja paremmin optimoitu logistiikkajärjestelmä 

vähentävät liikenteentarvetta. 

• Hyppy uusiutuvalla energialla sähköistettyyn liikenteeseen 

leikkaa suuren osan tieliikenteen päästöistä. 

• Kaikkien liikennevälineiden energiatehokkuuden parantuminen 

vähentää energian tarvetta. 

• Siirtyminen siiviltä ja kumipyöriltä raiteille vähentää liikenteen 

energiaintensiteettiä. 

Keinot ja teknologiset ratkaisut ovat olemassa. Nyt tarvitaan 

oikeita ohjausmekanismeja ja päätöksiä liikkumisen muutoksen 

aloittamiseksi. 

1 http://www.eniram.fi/customers/customer/id=175 

2 Energy [R]evolution -skenaariossa autoja on vähemmän kuin referenssiskenaariossa, mutta silti 1,5 miljardia enemmän kuin nykymaailmassa. (figure 11.25 & 11.26). 

3 http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastouutisia&news_id=2032 

29



TUULI- JA AURINKOVOIMA 

TÄLLÄ HETKELLÄ TUULIVOIMAN MÄÄRÄ SUOMEN ENERGIAPORTFOLIOSSA ON MINIMAALINEN, MUTTA MAHDOLLISUUDET LISÄTÄ TUULIVOIMAKAPASITEET- 

7TIA OVAT HYVÄT. AURINKOENERGIAN HYÖDYNTÄMISEN POTENTIAALIA SUOMESSA TULISI TUTKIA. 

© DANIEL BELTRÁ / GREENPEACE 

7.1. Tuulivoima 

Suomen sähköntuotanto perustuu Energiavallankumousmallissa 

vahvasti tuulivoiman hyödyntämiseen. Tällä hetkellä tuulivoiman 

määrä Suomen energiaportfoliossa on minimaalinen, mutta Suomessa 

on hyvä mahdollisuudet lisätä tuulivoimakapasiteettia, 

kunhan hallinnolliset esteet tuulivoimalta poistetaan. 

Suomen virallinen tavoite 1 tuulivoimakapasiteetille vuoteen 

2020 on 6Twh:n tuotanto. Tämä tarkoittaa 2 500MW:n rakennettua 

kapasiteettia ja noin 800 tuulivoimalaitosta. Tällainen 

tuotanto kattaisi Suomen sähkönkulutuksesta noin 6%. Tavoite 

on hyvin vaatimaton, kun vertailukohteena on esimerkiksi Ruotsi. 

Ruotsissa on jo nyt rakennettu tuulivoimakapasiteettia jo nyt 

kaksinkertaisesti Suomen vuoden 2020 tavoitteen verran (noin 

1655 laitosta). Pinta-alaltaan Suomea kahdeksankertaa pienemmässä 

Tanskassa voimaloita on yli 5500 ja niillä tuotetaan 24% 

sähkönkulutuksesta. 2 

Suomessa on hyvät mahdollisuudet kasvattaa tuulivoiman käyt- 

1 Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. 2008. 

2 Tuulivoimaa edistämään. Lauri Tarastin selvitys 13.4.2012. 

30

töä, koska Suomenlahden rannikko on tuulialueena varsin hyvää. 

Tuulivoiman kapasiteettia voidaan kasvattaa hyvin nopeasti ja 

rakennusinvestointien jälkeen tuulivoima tuottaa sähköä ilman 

polttoainekustannuksia. Suomen tuulivoimayhdistyksen arvioinnin 

mukaanpelkästään virallisen tavoitteen saavuttaminen 

tarkoittaisi noin 4 miljardin euron investointeja vuoteen 2020. 

Tuontienergian lasku pienenisi noin 500 miljoonalla eurolla. 

Tuulivoima-ala työllistäisi noin 25 000 ihmistä vuonna 2020. 1 

Tuulivoima kuuluu aurinkosähkön kanssa niin sanottuihin 

”heiluviin” energiantuotantomuotoihin. Tuulivoiman vaihteluita 

kuitenkin yleensä keskustelussa liioitellaan ja arviot tuulivoiman 

vaatimasta säätö- ja varavoimasta ovat usein voimakkaasti 

liioiteltuja. VTT:n tutkimusten mukaan tuulivoiman kapasiteetin 

lisäyksen vaatima säätövoima saadaan pääsääntöisesti pohjoismaisilta 

markkinoilta. Jos säätövoima olisi jostain syystä hankittava 

täysin Suomen omalla tuotannolla, tarvittaisiin lisäsäätöä 

2000-4000MW tuulivoimakapasiteetilla noin 80-160MW. VTT:n 

tutkimusten mukaan tuulivoima ei myöskään vaadi suuria määriä 

varavoimaa. Sähköjärjestelmässä on jo olemassa säätövoimaa 

sekä reservinä olevia voimalaitoksia että säätösähkömarkkinat, 

joilla pystytään korjaamaan tuotannon ja kulutuksen epätasapainoa. 

2,3 

7.2 Aurinkovoima 

Aurinkovoimaa ei ole Suomessa pidetty varteenotettavana 

tuotantomuotona. Suurin osa aurinkosähköjärjestelmistä on 

Suomessa asennettu sähköverkon ulkopuolisiin kohteisiin, kuten 

kesämökeille. Aurinkoenergian hyödyntäminen on globaalisti nopeasti 

kehittyvä ala ja koska erityisesti aurinkosähköjärjestelmien 

hinnat ovat radikaalisti pudonneet viime vuosina, tulisi aurinkoenergian 

hyödyntämisen potentiaalia Suomessa tutkia. 

Yleisistä uskomuksista huolimatta Suomi ei ole auringonsäteilyn 

suhteen erityisen huonoa aluetta. Helsingin korkeudella säteilymäärä 

vastaa keski-Euroopan vuotuisia lukemia, joskin pohjoiseen 

päin siirryttäessä säteilyn vuodenaikajakauma vaihtuu. 

Suomessa noin 90% säteilystä saadaan maalis-syyskuun välillä. 

Tästä johtuen aurinkoenergia Suomessa on lähinnä täydentävä 

energiamuoto, ellei energiaa varastoida pitkäaikaisesti. 

Yli 10 vuotta vanhojen arvioiden mukaan Suomessa olisi noin 

150km2 aurinkosähkölle soveltuvaa katto- tai julkisivupintaa. 

Kokonaistuotto tältä pinta-alalta olisi arviolta 14 TWh vuodessa. 

Aurinkolämpöä voitaisiin teoreettisesti tuottaa kymmeniä terawattitunteja, 

käytännössä kuitenkin vähemmän. 4 

Helpon asennuksen vuoksi aurinkoenergian hyödyntämistä 

erityisesti hajautetussa tuotantomallissa tulisi selvittää. Samoin 

teollisen mittakaavan aurinkolämpö voisi toimi Suomessa kesäaikaan 

kaukolämmön tuotannossa. Aurinkoenergian potentiaali 

tuleekin selvittää ja pientuotannon edistämiseksi on tehtävä 

tarvittavat toimenpiteet. 

Suomen erityisongelmat 

Suomen energiapoliittisen muutoksen esteenä on usein 

viitattu pohjoiseen ilmastoomme ja harvaan asuttuun 

maahan. Näiden tekijöiden sanotaan aiheuttavan haasteita, 

jotka tekevät muutoksen vaikeammaksi kuin esimerkiksi 

Keski-Euroopassa. 

Toinen samankaltainen maa on Ruotsi. Meillä on varsin 

samanlainen ilmasto ja teollisuutemme rakenne on ollut 

pitkään hyvin samankaltainen. Onkin hyvä katsoa naapuriamme, 

onko nähtävissä eroja, jotka erottaisivat naapuruksia. 

Eroja on. Suomessa primäärienergian kokonaistarjonta 

6,21 öljytonniekvivalenttia asukasta kohden, Ruotsissa vain 

4,88 öljytonniekvivalenttia. Asukasta kohden meillä siis kuluu 

energiaa 27 prosenttia enemmän kuin Ruotsissa. Yhden 

bruttokansantuotedollarin aikaan saamiseksi Suomessa 

tarvitaan 0,22 öljytonniekvivalenttia, Ruotsissa vain 0,16 

öljytonniekvivalenttia. Sähköä Suomessa käytetään 15 200 

kilowattituntia asukasta kohden vuodessa, Ruotsissa vain 

14 100 kilowattituntia. 

Selitys on pitkälti teollisuudessa. Suomen teollisuus käyttää 

asukasta kohden 6 781 kilowattituntia vuodessa, Ruotsin 

vain 5 529 kilowattituntia. Suomalaisen toimeentulon aikaansaaminen 

vie siis sähköä 23 prosenttia enemmän kuin 

ruotsalaisen. 

Myös asuntoja lämmitetään Suomessa 12 129 megajoulea 

asukasta kohden, Ruotsissa 11 631 megajoulea. Tosin tämä 

ero selittyy osaltaan sillä, että suuri osa ruotsalaisia asuu 

lauhkeammassa ilmastossa Tukholman eteläpuolella. Sen 

sijaan liikenteessä henkilöautojen osuus on Suomessa 84 

prosenttia ja Ruotsissa 82 prosenttia (EU Transport in Figures 

2012). Vertailun vuoksi Sveitsissä henkilöautojen osuus 

on 77 prosenttia. 

1 Tuulivoimaa edistämään. Lauri Tarastin selvitys 13.4.2012. 

2 Tuulivoiman säätö- ja varavoimatarpeesta Suomessa. VTT. 

3 Design and operation of power systems with large amounts of wind power. VTT working papers 82. 2007 

4 Aurinkoenergia Suomen olosuhteissa ja sen potentiaali ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tekes-projekti 594/480/00. 2001. 

31



TEKNOLOGIA 

KÄYTETTÄVISSÄ ON MONENLAISIA TEKNOLOGIOITA, JOIDEN AVULLA KOKO MAAILMAN ENERGIANTARVE VOIDAAN TUOTTAA KESTÄVÄSTI. 

8 

© PAUL LANGROCK/ZENIT/GP 

Tässä kappaleessa kerrotaan nykyään käytettävissä olevista teknologioista, 

joilla voidaan tulevaisuudessa kattaa koko maailman 

energiantarve. Energiavallankumousmalli perustuu energiansäästöön, 

kulutushuippujen tasaamiseen sekä uusiutuvilla 

energialähteillä tuotetun energian käyttöön erityisesti sähkön ja 

lämmön tuotannossa. 

8.1 Fosiiliset energianlähteet 

Tällä hetkellä globaalisti hiili ja kaasu ovat yleisimmät sähköntuotantoon 

käytetyt energianlähteet. Öljyä käytetään sähköntuotantoon 

erityisesti öljynlähteiden läheisyydessä sekä paikoissa, 

32 

joihin esimerkiksi kaasuverkosto ei yllä. Hiilellä ja kaasulla 

tuotetaan yhteensä yli puolet maailman sähköstä. 

8.1.1 Hiilenpolttoteknologiat 

Perinteisessä hiilivoimalassa murskattua tai jauhettua hiiltä 

syötetään polttokattilaan, jossa hiili palaa korkeassa lämpötilassa. 

Syntyneellä lämmöllä höyrystetään vettä. Höyry pyörittää 

turbiinia, joka tuottaa sähköä. Yli 90% maailman hiilivoimaloista 

perustuu tähän teknologiaan. Teholtaan hiilivoimalat voivat olla 

muutamasta sadasta megawatista useaan tuhanteen megawattiin.

Hiilenpolton ympäristövaikutuksia pienennetään teknologioilla, 

jotka vähentävät päästöjä. Hiilestä voidaan vähentää tuhkapitoisuutta, 

ja savukaasusuodattimilla tai -pesureilla voidaan 

vähentää hiukkas-, rikkidioksidi- ja typpidioksidipäästöjä. Näistä 

päästöistä aiheutuvat hiilidioksidin ohella kaikkein haitallisimmat 

ympäristö- ja terveysvaikutukset. 

Vuosien varrella hiilenpoltossa on otettu käyttöön teknologioita, 

jotka tehostavat prosessia ja vähentävät päästöjä. Esimerkkejä 

näistä: 

Integroitu kaasutus-kombiprosessi, jossa hiiltä ei polteta sellaisenaan, 

vaan se käsitellään ensin hapen ja höyryn kanssa. Prosessissa 

syntyy synteettistä kaasua, joka koostuu lähinnä vedystä 

ja hiilimonoksidista. Kaasu puhdistetaan ja poltetaan kaasuturbiinissa. 

Kaasutustekniikka parantaa hiilenpolton hyötysuhdetta 

38–40:sta korkeintaan 50%:iin. 

Niin kutsuttujen superkriittisten ja ultrasuperkriittisten voimalaitosten 

käyttö. Tällaiset voimalaitokset tuottavat korkeamman 

lämpötilan kuin perinteinen polttoprosessi, jolloin hyötysuhde 

nousee lähelle 50%. 

Leijupolttoteknologia. Hiiltä poltetaan paksussa hiekkapatjassa, 

jonka läpi puhalletaan ilmaa. Patjassa hiili, hiekka ja ilma 

sekoittuvat, ja alkavat ”leijua”. Leijupoltto parantaa tehokkuutta, 

lämmönsiirtoa ja tuhkan keruuta. Pedin painetta lisäämällä saadaan 

voimakas kaasuvirta, jolla voidaan pyörittää kaasuturbiinia 

ja tuottaa sähköä. Rikki- ja typpidioksidipäästöt ovat leijupolttoteknologiassa 

huomattavasti pienemmät kuin perinteisessä 

hiilenpoltossa.. 

Paineistettu jauhepoltto on Saksassa kehitteillä oleva teknologia, 

jossa hienojakoisen hiilijauheen poltto kuumentaa höyryn 

korkeaan lämpötilaan ja korkeaan paineeseen. Höyryllä pyöritetään 

turbiinia. Myös savukaasujen lämpö otetaan talteen, 

samalla tavalla kuin kaasutus-kombiprosessissa. 

Hiilen kaasutukseen liittyvät teknologiat kehittyvät myös nopeasti. 

Esimerkiksi maanalaisessa hiilen kaasutuksessa muunnetaan 

maanalainen hiiliesiintymä kaasuksi, jota voidaan käyttää lämmitykseen 

tai sähköntuotantoon. Maanalaista hiilen kaasutusta 

voidaan käyttää myös vedyn, synteettisen maakaasun tai kemikaalien 

tuotantoon. Kaasusta voidaan poistaa hiilidioksidi ennen 

loppukäyttöä. Teknologiaa testataanparhaillaan Australiassa, 

Kiinassa ja Japanissa. 

8.1.2 Kaasunpolttoteknologiat 

Maakaasua voidaan hyödyntää sähköntuotannossa käyttämällä 

kaasutai höyryturbiineja. Hiilenpolttoon verrattuna kaasun 

polttaminen tuottaa noin 45% vähemmän hiilidioksidipäästöjä. 

Kaasuturbiinivoimalat käyttävät kaasun poltosta saatavaa lämpöä 

suoraan turbiinin pyörittämiseen. Kaasulla toimivat turbiinit 

voidaan käynnistää nopeasti, joten niillä tuotetaan usein sähkön 

huippukulutus. Huippukulutusvoimaloissa tuotetun energian 

hinta on yleenäs kalliimpaa kuin perusvoimaa tuottavissa voimaloissa. 

Tästä syystä energianhintaan vaikuttaa myös energiankulutuksen 

tasaisuus, jonka avulla huippukulutusvoimaloiden 

käyttöä voidaan minimoida. 

Kombiprosessissa voidaan yhdistää kaasuturbiini höyryturbiiniin, 

jolloin saadaan korkea hyötysuhde tuotannossa. Kombilaitoksessa 

(Combined Cycle Gas Turbine) kaasuturbiinilla tuotetaan 

sähköä, ja prosessin savukaasujen sisältämällä lämmöllä 

puolestaan tuotetaan höyryä, joka muunnetaan höyryturbiinilla 

sähköksi. Modernien kombilaitosten hyötysuhde voi olla yli 50%. 

Useimmat 1990-luvulta lähtien rakennetut voimalaitokset ovat 

tämäntyyppisiä. 

Laitoksen rakennuskustannukset on matalampia kuin hiili- ja 

ydinvoimaloilla, ja rakennusaika on lyhyempi. 

8.1.3 Teknologiat hiilipäästöjen vähentämiseksi 

Fossiilisten polttoaineiden poltossa vapautuu aina hiilidioksidia 

(CO2). Kivihiilivoimala päästää noin 720 grammaa hiilidioksidia 

kilowattituntia kohden, moderni kaasuvoimalaitos noin 370 

grammaa. Yksi kehitteillä oleva keino hiilipäästöjen hillitsemiseksi 

on hiilen talteenotto ja varastointi (Carbon Capture and 

Storage, CCS). Siinä hiilidioksidi otetaan talteen tehtaan piipussa, 

paineistetaan, kuljetetaan putkia pitkin tai laivoilla ja pumpataan 

lopulta geologisiin muodostelmiin pitkäaikaissäilytykseen. 

Hiilen talteenottoa mainostetaan ratkaisuksi fossiilisten polttoaineiden 

polttamisessa syntyviin päästöihin, mutta teknologian 

kaupallisesta hyödynnettävyydestä ei ole mitään takeita- Tällä 

hetkellä monet isot toimijat ovat vetäytyneet kehityshankkeista. 

Ongelmia CCS-hankkeissa ovat aiheuttaneet kustannukset sekä 

varastoinnin riskit.. Tällä hetkellä teknologia on testikäytössä, 

mutta kaikkia siihen liittyviä osa-alueita ei ole todettu toimiviksi. 

Sopivaa ja tehokasta talteenottomenetelmää ei ole kehitetty, 

eikä sellaista ole luultavasti saatavilla lähiaikoina. Tehokasta, 

turvallista ja riittävän suurta pitkäaikaisvarastoa ei ole kokeiltu. 

Lisäksi hiilidioksidin kuljetukseen ja varastoon syöttämiseen 

liittyy vakavia riskejä, eikä pitkäaikaista säilymistä voida luotettavasti 

varmistaa. 

Teknologian käyttöönotto hiilivoimaloissa kaksinkertaistaa 

todennäköisesti voimalan? rakennushinnan, lisää polttoaineen 

käyttöä 10-40% ja vaatii enemmän vettä. Lisäksi viranomaistahojen 

on pystyttävä varmistamaan että hiilidioksidi todella pysyy 

maaperässä. Kuten ydinjätteen varastoinnissakin,, hiilen talteenotto 

ja varastointi perustuvat ajatukselle, että tulevat sukupolvet 

pitävät huolen edeltäjiensä jätteistä ikuisesti. 

Hiilidioksidin varastointi 

Ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi hiilidioksidi täytyy varastoida 

johonkin pysyvästi. Nykykäsitys on, että sen voi pumpata 

yli 1 000 metrin syvyyteen geologisiin muodostelmiin, kuten 

suolakerrostumiin. Hiilidioksidia on kuitenkin valtavia määriä 

– yksi hiilivoimala voi tuottaa 7 miljoonaa tonnia hiilidioksidia 

vuodessa. 

Arvioiden mukaan yhteen pitkäaikaisvarastoon täytyisi syöttää 

hiilidoksidia samaa vauhtia, kuin sitä fossiilisien polttoaineiden 

käytön kautta vapautetaan, jotta päästöjä voitaisiin vähentää 

vuodessa miljardi tonnia hiilidioksidia vuoteen 2050 asti. Tämän 

lisäksi tarvitaan infrastruktuuri hiilidioksidin paineistamiseksi, 

kuljettamiseksi, ja pumppamiseksi maaperään. Toistaiseksi on 

epäselvää, onko näin suuren hiilimäärän talteenotto ja varastointi 

edes teknisesti mahdollista. 

Vaikka olisi mahdollista haudata satoja tuhansia megatonneja 

hiilidioksidia, ei ole takeita siitä, että varastointipaikka on turvallinen 

ja että siitä pidetään huolta riittävän pitkällä aikavälillä. 

33



Kokemukset hiilidioksidin varastoinnista ovat maailmalla lyhyitä: 

ensimmäinen varastointiprojekti aloitettiin Sleipnerissä, Norjan 

merialueella Pohjanmerellä vasta vuonna 1996. Pitkäaikaisvarastointiin 

liittyy aina vuotoriski. Hyvin hoidetussa ja valvotussa 

varastossa vuotoja ei luultavasti tapahdu, mutta pysyväisvarastoinnissa 

saattaa tulla vuotoja, koska maankuoren liikkeitä on 

pitkällä aikavälillä on mahdoton ennustaa. 

Suuret, yhtäkkiset hiilidioksidipäästöt voivat olla tappavia. 

Hiilidioksidi itsessään ei ole myrkyllistä, ja sitä on myös hengittämässämme 

ilmassa (noin 0,04%). Mutta jos ilman hiilidioksidipitoisuus 

kasvaa, se syrjäyttää happea. 7–8% hiilidioksidia ilmassa 

aiheuttaa tukehtumisen 30–60 minuutissa. 

Hiilidioksidi on vaarallista, kun sitä vapautuu äkillisesti. Yleensä 

se hajaantuu tällaisissa tilanteissa nopeasti, mutta se voi myös 

kerääntyä notkoihin tai suljettuihin rakennuksiin. Yhtä vaarallista 

hiilidioksidi on vaarallista silloin, kun sitä vapautuu hitaasti ja 

huomaamatta asuinalueille, kuten talojen kellareihin. 

Hiilen varastointi ja ilmastotavoitteet 

Voiko hiilen varastoinnista olla apua ilmastotavoitteiden saavuttamisessa? 

Maailman hiilipäästöjen pitäisi saavuttaa kääntyä 

laskuun viimeistään vuosien 2015 ja 2020 välillä ja laskea jyrkästi 

sen jälkeen. Hiiltä varastoivia voimalaitoksia ei ole saatavilla 

ainakaan vuosikymmeneen, eikä varmuudella koskaan. Vaikka 

talteenotto ja varastointi todettaisiin toimivaksi ratkaisuksi, 

siitä ei siis ole apua ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ennen 

vuotta 2020. 

OECD-maiden pitäisi vähentää päästöjään ainakin 80% 2050 

mennessä, eikä hiilen talteenotto ja varastointi voi juuri auttaa 

tässäkään. Vaikka teknologia olisi valmis vuonna 2020, useimmat 

nyt rakenteilla tai korjattavana olevat uudenaikaiset hiilivoimalat 

ovat jo valmistuneet. Näihin voimaloihin pitäisi asentaa talteenottoteknologia 

jälkikäteen, jotta hiilidioksidi saataisiin kerättyä 

savukaasusta. Jälkiasennukset tulisivat todella kalliiksi tai olla 

käytännössä mahdottomia esimerkiksi talteenottolaitoksen 

vaatiman ison tilan vuoksi. 

Energy Revolution -skenaarion johtopäätös on, että energiantuotanto 

ainoastaan uusiutuviin energialähteisiin perustuvilla 

tekniikoilla on jo mahdollista. Uusiutuvan energian tuottaminen 

on usein halvempaa kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö, eikä 

se aiheuta ympäristölle sellaista vahinkoa kuin fossiilisten polttoaineiden 

tuottaminen, kuljetus ja käsittely. Pääsyy ilmastonmuutokseen 

on fossiilisten polttoaineiden (kuten hiili, kaasu ja öljy) 

käyttö, ja siksi ilmastonmuutosta ei voida torjua, ellei energiantuotantorakenteisiin 

tehdä perustavanlaatuisia muutoksia. 

Hiilen talteenotto- ja varastointitekniikoiden varaan rakentaminen 

voi estää rakenteellisten investointien tekemisen, jolloin 

energiatuotantojärjestelmä lukkiutuu hiiliriippuvaiselle polulla 

niin pitkäksi aikaa, että ilmastonmuutosta ei enää kyetä hidastamaan. 

Julkisessa keskustelussa tällaisia viitteitä on jo näkyvissä. 

8.2 Ydinvoimateknologiat 

Ydinvoima perustuu niin kutsuttuun fissioreaktioon, jossa raskaita 

atomiytimiä halkaistaan hallitussa reaktiossa.. Prosessissa 

vapautuu suuri määrä energiaa, joka pyörittää sähköä tuottavaa 

tavanomaista generaattoria. Ydinfissio tapahtuu voimalan 

reaktorissa, jonka ympärillä on suojarakennus. Lämpö siirretään 

Greenpeace vastustaa: 

• Julkisen tuen lisäämistä hiilen talteenotto- ja varastointiteknologioiden 

tutkimukselle silloin, kun se tapahtuu 

uusiutuvien energianlähteiden ja energiatehokkuusinvestointien 

edistämisen tukemisen kustannuksella. 

• Hiilen talteenotto- ja varastointiteknologiaan liittyviä 

hankkeita, jotka johtavat uusiutuviin energianlähteisiin, 

energiansäästöön ja energiatehokkuuteen liittyvien 

projektien loppumiseen. 

• Hiilen talteenotto- ja varastointiteknologian ottamista 

Kioton päytäkirjan Puhtaan kehityksen mekanismiin 

(Clean Development Mechanism, CDM). Talteenotto- ja 

varastointiteknologia veisi varoja uusiutuvien energianlähteiden 

kehittämiseltä, eikä sitä voida pitää puhtaana 

energiana. 

• Hiilen talteenotto- ja varastointiteknologian mainostamista 

ainoana ratkaisuna ilmastonmuutokseen. Tällaiset 

mainospuheet antavat oikeutusta fossiilienergiaan 

investoimiseen ja vesittävät aitojen päästövähennysten 

tarpeellisuuden. 

jäähdytinaineella pois reaktorista, ja fissioreaktiota kontrolloidaan 

hidastinaineella. 

Ydinvoiman lisärakentaminen on parin viime vuosikymmenen 

aikana ollut hidasta. Yksi syy on ollut Three Mile Islandin, 

Tšernobylin, Monjun ja Fukushiman onnettomuuksien aikaansaama 

ydinteknologian pelko, mutta myös rahoitusongelmat 

sekä ympäristösyyt, kuten jätteen käsittely ja radioaktiiviset 

päästöt. 

8.2.1 Ydinreaktorityypit: kehitys ja turvallisuusnäkökohdat 

Vuoden 2005 alussa maailmassa oli toiminnassa 441 ydinreaktoria. 

Vaikka reaktorityyppejä on monenlaisia, toiminnassa olevat 

reaktorit voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 

1. sukupolvi: kaupalliseen käyttöön 1950- ja 60-luvuilla suunnitellut 

reaktorit, jotka on muunnettu sotilaskäyttöön, mm. sukellusveneiden 

voimanlähteeksi tai plutoniumin tuotantoon. 

2. sukupolvi: useimmat nykyään käytössä olevat ydinvoimalat. 

3. sukupolvi: uudet, rakenteilla olevat reaktorit. 

Kolmannen sukupolven reaktorit ovat niin sanottuja kehittyneitä 

reaktoreita, joita tällä hetkellä maailmalla rakennettavat ydinvoimalat 

edustavat. Kehitteillä on noin 20 erilaista reaktorityyppiä. 

Uusista reaktorityypeistä EPR-reaktorit (European Pressurised 

Water Reactor, suom. eurooppalainen painevesireaktori) on 

kehitetty uusimmista toisen sukupolven reaktoreista. Olkiluoto 

3-reaktori on tyypiltään EPR-reaktori. 

EPR-reaktoreihin tehtyjen muutosten, kuten sulavan ytimen 

vajoamisen pysäyttävän “sydänsiepparin”, on mainostettu parantavan 

turvallisuutta merkittävästi. Ei ole kuitenkaan mitenkään 

34

varmaa, että EPR-reaktorit ovat merkittävästi edeltäjiään turvallisempia. 

Mainittujen reaktorityyppien lisäksi kehitteillä on neljännen 

sukupolven reaktoreita. Niiden on tarkoitus olla kaupallisessa 

käytössä 20–30 vuoden kuluttua. 

8.3 Uusiutuvan energian teknologiat 

Uusiutuvat energianlähteet saavat käyttövoimansa nimensä 

mukaisesti luonnon uusiutuvista prosesseista. Ne eivät siis voi 

koskaan ehtyä, toisin kuin fossiiliset polttoaineet tai uraani. 

Useimmat uusiutuvista energianlähteistä ovat peräisin auringon 

ja kuun aiheuttamista sääilmiöistä. Ne eivät tuota läheskään 

yhtä suuria päästöjä kuin “perinteiset” polttoaineet. Vesivoima 

on ollut laajassa käytössä viime vuosisadan puolivälistä lähtien, 

mutta muiden uusiutuvien energianlähteiden hyödyntäminen on 

uudempi ilmiö. 

Uusiutuvan energian määritelmä 

“Uusiutuva energia on erilaisista auringosta, geofyysisistä 

tai biologisista lähteistä peräisin olevaa energiaa, 

joka uusiutuu yhtä nopeasti tai nopeammin kuin 

sitä käytetään. Uusiutuvaksi energiaksi lasketaan 

luonnollisessa kierrossa olevat energianlähteet, kuten 

biomassa, aurinkovoima, maalämpö, vesivoima, 

vuorovesi-, merilämpö- ja aaltovoima sekä tuulivoima. 

On kuitenkin mahdollista kerätä biomassaa nopeammin 

kuin se kasvaa, tai hyödyntää maalämpöä 

nopeammin kuin se uusiutuu. Fossiiliset polttoaineet 

(hiili, öljy, maakaasu) eivät sovi tähän määritelmään, 

koska ne eivät uusiudu sellaisella aikajänteellä kuin 

niitä kulutetaan.” 

IPCC:n määritelmä uusiutuvalle energialle 

(Lähde IPCC, Special Report Renewable Energy / 

SRREN Renewables for Power Generation 

8.3.1 Aurinkosähkö 

Auringon säteily sisältää tarpeeksi energiaa aurinkopaneelien 

tehontarpeelle missä päin maailmaa tahansa. Maahan saapuva 

auringon säteily kattaa ihmiskunnan energiantarpeen 7 900-kertaisesti. 

Yhdelle neliömetrille tulee keskimäärin 1 700 kWh energiaa 

vuodessa. Euroopassa keskiarvo on 1 000 kWh neliömetrillä 

ja Lähi-idässä 1 800 kWh. 

Aurinkopaneeleissa on kennoja, jotka muuttavat auringonvalon 

sähköksi. Jokaisessa kennossa on useampi kerros puolijohdemateriaalia. 

Kennolle tuleva valo aiheuttaa kerroksien välille 

sähköjännitteen, joka saa aikaan sähkövirran. Valon intensiteetti 

määrää kennossa tuotetun sähkön määrän. Aurinkokennot eivät 

tarvitse toimiakseen suoraa auringonpaistetta, vaan ne pystyvät 

hyödyntämään heijastuvaa auringonvaloa myös pilvisinä ja 

sateisina päivinä. 

Aurinkokennoteknologia eroaa aurinkokeräimistä, jossa aurinkoenergiaa 

käytetään suoraan lämmittämiseen. 

Aurinkokennojärjestelmän tärkeimmät osat ovat kennot, joissa 

sähkö syntyy sekä moduulit, jotka järjestävät kennot yhdeksi 

suureksi yksiköksi. Joissakin järjestelmissä on myös muuntajat, 

jotka muuntavat sähkön arkikäyttöön sopivaksi.. Keski-Euroopassa 

3 kW:n aurinkopaneelisto, jonka pinta-ala on noin 27 

neliömetriä, riittää järkevästi energiaa käyttävälle kotitaloudelle. 

Suomen aurinkointensiteetti vastaa Pohjois-Saksan saamaa 

säteilymäärää. 

Aurinkopaneelit sopivat sekä taajama-alueelle että paikkoihin, 

joihin ei muulla tavalla saataisi sähköä. Sähköverkon ulkopuolella 

olevia aurinkopaneeleita kutsutaan itsenäisiksi yksiköiksi. 

Taajama-alueella aurinkopaneelit voidaan asentaa rakennuksen 

katolle (Building Adapted PV systems, BAPV), tai ne voidaan integroida 

kattorakenteisiin (Building Integrated PV systems, BIPV). 

Nykyaikaisten aurinkopaneelien ei tarvitse olla suorakulmaisia 

ja litteitä. Ne voivat olla taivutettuja, joustavia, ja ne voidaan 

sovittaa rakennuksen tyyliin. Innovatiiviset arkkitehdit ja insinöörit 

kehittelevät jatkuvasti hyvännäköisiä aurinkopaneeleja, 

jotka tuottavat puhdasta ja ilmaista energiaa koko rakennuksen 

elinkaaren ajalle. 

Aurinkoenergiaan liittyvät teknologiat 

Kiteytetty piiteknologia: Kiteytetystä piistä voidaan tehdä 

kennoja leikkaamalla piikiteistä ohuita siivuja. Kiteytetty pii on 

markkinoiden yleisin aurinkokennoteknologia. Noin 80% aurinkopaneeleista 

on tehty kiteytetystä piistä. 

Ohutkalvoteknologia: Ohutkalvomoduuleja valmistetaan 

kiinnittämällä erittäin valoherkkiä materiaaleja ohuina kalvoina 

“kasvualustalle”, kuten lasille, teräslevylle tai muovilevylle. Näin 

on mahdollista valmistaa aurinkopaneeleja hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin, 

erityisesti rakennusten rakenteisiin. 

Muut, kehitteillä tai varhaisessa kaupallisessa tuotannossa 

olevat teknologiat: Näitä ovat muun muassa kohdistavat 

aurinkopaneelit, jotka keskittävät valonsäteet linssien tai peilien 

avulla kennoihin, samoin kuin orgaaniset aurinkokennot, jonka 

aktiivinen materiaali on ainakin osittain orgaanista alkuperää. 

Järjestelmät 

Teolliset ja suuren mittakaavan voimalaitokset 

Teollisen mittakaavan aurinkosähkölaitokset voivat tuottaa 

valtavia määriä sähköä. Teho vaihtelee yleensä satojen kilowattien 

(kW) ja useampien megawattien (MW) välillä. Teolliset 

laitokset on yleensä asennettu maassa oleviin telineisiin. Niitä 

voi kuitenkin asentaa myös teollisten rakennusten katoille, 

lentokenttien terminaaleihin tai rautatieasemille. Näin sähköä 

saadaan tuotettua myös kaupungeissa, joissa tila on rajallista ja 

kulutus on suurta. 

Voimalaitokset kotitalouksiin ja liiketiloihin 

Verkkoon liitetyt järjestelmät. Kehittyneissä maissa useimmat 

kotitalouksiin ja liiketiloihin asennetut aurinkopaneelit on 

kytketty sähköverkkoon. Verkkokytkentä mahdollistaa ylimääräisen 

sähkön myynnin sähköverkon kautta.. Kun aurinkoenergiaa 

ei ole saatavilla, kulutetaan verkkosähköä. Aurinkopaneelit 

tuottavat yleensä tasavirtaa (DC), joka muutetaan muuntajan 

avulla useimpien sähkölaitteiden käyttämäksi vaihtovirraksi (AC). 

35



Ylijäämäsähköllä ladataan akkua, ja sen ollessa täynnä ylijäämä 

myydään verkkoon. 

Itsenäiset, verkkoon liittämättömät järjestelmät. Itsenäinen 

aurinkopaneelijärjestelmä ei ole kytketty verkkoon. Se on varustettu 

akuilla, joten sähköä voi käyttää myös öisin tai muutaman 

päivän ajan, kun aurinko ei paista. Muuntaja tarvitaan tasavirran 

muuntamiseen vaihtovirraksi, jota sähkölaitteet voivat käyttää. 

Tyypillisiä itsenäisiä järjestelmiä ovat: 

Itsenäiset järjestelmät maaseudun energiantarpeeseen. 

Tyypillinen energiaratkaisu maaseudulla tai kehitysmaissa, joissa 

ei ole sähköverkkoa. Itsenäiset järjestelmät voivat olla pieniä, 

yhteen kotitalouteen tarkoitettuja järjestelmiä, tai suurempia 

miniverkkoja, joilla voidaan kattaa useamman kotitalouden tai 

liiketilojen tarve. 

Itsenäiset teolliset järjestelmät. 

Itsenäisiä teollisia järjestelmiä käytetään esimerkiksi matkapuhelinverkkojen 

tukiasemissa, liikennevaloissa, merimerkkien 

valaistuksessa, paikallisissa valaisimissa, moottoriteiden merkkivaloissa 

ja vedenpuhdistamoissa. Käytössä on sekä aurinkopaneeli- 

että yhdistelmäjärjestelmiä. Yhdistelmäjärjestelmissä 

käytetään aurinkopaneelia silloin, kun aurinko paistaa ja muuta 

polttoainetta yöaikaan tai jos sää on pitkään pilvinen. Itsenäiset 

teolliset järjestelmät ovat käteviä paikoissa, joihin on vaikea 

saada verkkovirtaa. Itsenäinen aurinkopaneeli on usein halvempi 

kuin kaapelin vetäminen paikalle. 

Pienpaneelit. Aurinkokennoja on nykyään erilaisissa tuotteissa, 

kuten rannekelloissa, laskimissa, leluissa ja latureissa - erillisissä 

tai vaikka reppuun tai vaatetukseen integroiduissa. Kastelujärjestelmät, 

tienviitat, valaisimet ja puhelinkopit voivat toimia 

aurinkokennoilla tuotetulla sähköllä. 

Yhdistelmäjärjestelmät. Jatkuvan sähkön saatavuuden varmistamiseksi 

aurinkopaneeli voidaan yhdistää muuhun energianlähteeseen, 

kuten biomassageneraattoriin, tuuliturbiiniin tai 

dieselgeneraattoriin. Yhdistelmäjärjestelmä voi olla itsenäinen, 

verkkoon liitetty tai verkkovarmistettu. 

Keskittävät aurinkovoimalat 

Suurin osa maailman sähköstä – tuotetaan se sitten hiilellä, 

ydinvoimalla, öljyllä tai biomassalla – perustuu nesteen lämmittämiseen. 

Myös keskittävä aurinkopaneeli muodostaa sähköä 

lämmittämällä nestettä, kaasua tai kiinteää ainetta. 

Keskittävät aurinkovoimalat tuottavat sähköä pitkälti samalla 

tavalla kuin perinteiset voimalaitokset. Ne keskittävät auringon 

säteitä peilien avulla yhteen pisteeseen tai linjaan, jossa neste 

tai kaasu kuumenee. Sen jälkeen se johdetaan kaasutai höyryturbiiniin, 

joka tuottaa sähköä. Aurinkoisilla seuduilla keskittävät 

aurinkovoimalat voivat tuottaa suuren osuuden sähköntuotannosta. 

Keskittävien aurinkovoimaloiden etuja ovat: 

• Mahdollista rakentaa erilaisiin kokoluokkiin käyttötarkoituksen 

mukaan, kymmenistä kilowateista (levy/Stirling-moottori) useampaan 

megawattiin (kouruja tornijärjestelmät). 

• Toimii lämpövarastona huippukulutukseen 

• Komponentit ovat modulaarisia ja skaalattavia. 

• Harvinaisia materiaaleja ei tarvita. 

Erilaisia keskittäviä aurinkovoimaloita 

Kaikilla keskittävillä järjestelmillä on neljä perusosaa: keskitin, 

vastaanotin, jonkinlainen lämmönsiirrin tai varasto ja generaattori. 

Monenlaiset järjestelmät ovat mahdollisia, mukaanlukien 

yhdistelmäjärjestelmä muiden energianlähteiden kanssa. 

Varsinaisia keskittävän aurinkovoimalan päätyyppejä on neljä: 

Parabolinen kouru 

Paraboliset kourujärjestelmät käyttävät rivejä parabolisia kouruja 

keräämään auringonvaloa. Jokaisessa kourussa on keskellä 

absorptioputki. Absorptioputkissa kiertää synteettinen öljy, jonka 

lämpötila nousee 400 celsiusasteeseen. Kuuma öljy kerätään 

useammasta kourusta lämmönsiirtimeen, jossa se lämmittää 

höyryä, joka taas muuttuu sähköksi perinteisessä höyrygeneraattorissa. 

Jotkin rakenteilla olevat keskittävät järjestelmät 

on suunniteltu varastoimaan lämpöä 7,5 tuntia, jolloin sähköä 

syntyy myös auringonlaskun jälkeen. Tämä helpottaa järjestelmien 

integroimista verkkoon. Energiavarastona käytetään yleensä 

nestemäistä suolaa, kuuma- ja kylmätankkikonseptiin perustuen. 

. Maapinta-alan tarve on 100 MW:n järjestelmälle noin 2 km2:n 

luokkaa, riippuen kerääjätyypistä, ja olettaen, ettei varastointijärjestelmää 

ole. 

Lineaariset Fresnel-järjestelmät 

Lineaarisessa Fresnel-järjestelmässä keräimet muistuttavat 

parabolisia kouruja, ja niissä käytetään samaa periaatetta. Voimala 

muodostuu pitkistä riveistä vaakatasossa olevia Fresnelin 

heijastimia, jotka seuraavat aurinkoa. Järjestelmä on halvempi 

kuin kourujärjestelmä, mutta ei yhtä tehokas. 

Tornijärjestelmät 

Tornijärjestelmät voivat tuottaa paljon korkeamman lämpötilan 

kuin kouru- tai Fresnel-järjestelmät. Tässä teknologiassa aurinkoa 

seuraavat peilit (heliostaatit) ovat ympyrämuodostelmassa. 

Keskellä on torni, jonka huipulle peilit heijastavat valon. Näin 

voidaan saavuttaa yli 1 000°C:n lämpötila. Peilien heijastama 

lämpö kerätään lämmönsiirtoaineella lämmönsiirtimeen, jossa 

se kuumentaa höyryä korkeaan lämpötilaan. Höyrymuunnetaan 

generaattorilla sähköksi. Lämmönsiirtoaineena voi olla vettä/ 

höyryä, nestemäistä suolaa, nestämäistä natriumia tai ilmaa. 

30 MW:n tornijärjestelmiä on jo rakennettu, ja kehitteillä on 200 

MW:n voimaloita. Lämpövarastot lisäävät voimaloiden käytettävyyttä. 

Tornijärjestelmät eivät ole vielä yhtä kehittyneitä kuin kourujärjestelmät, 

mutta pitkän tähtäimen näkymät ovat lupaavia, 

koska tornijärjestelmät ovat erittäin tehokkaita. 

Paraboliset lautaset 

Parabolisilla lautasilla voidaan heijastaa keskitetysti auringonvaloa 

vastaanottimeen, joka on lautasen polttopisteessä. Vastaanottimen 

lämmönsiirtoaine (neste tai kaasu) kuumenee 750°C:n 

lämpötilaan. Lämpö tuottaa sähköä vastaanottimeen liitetyllä 

pienellä männällä, Stirling-moottorilla tai mikroturbiinilla. 

Suurimmat lautaset ovat 485 m2:n kokoisia, ja niitä käytetään 

tutkimuskeskuksissa ja demonstraatiolaitoksissa. Nykypäivänä 

36

Stirling-moottorien kapasiteetti on pieni, 10–25 kW. Teknologiaa 

on kehitetty vuosia. Edistystä on tapahtunut lautasen mallissa, 

korkean lämpötilan vastaanottimissa, vedyn sekä nestemäisten 

metallien käytössä lämmönsiirtoaineena sekä Stirlingmoottorien 

tehossa. Kaikki nämä ovat parantaneet teknologian 

taloudellista kannattavuutta. Yksittäisellä lautasella teho on vain 

kymmeniä kilowatteja, mutta on suunniteltu voimalaitoksia, joissa 

suurella määrällä lautasia voidaan saavuttaa jopa 800 MW:n 

teho. Koska jokainen lautanen on oma yksikkönsä, teknologiaa 

voidaan käyttää hyvin erilaisissa mittakaavoissa. Parabolisiin 

lautasiin on kuitenkin vaikea integroida lämmön varastointijärjestelmää. 

Teknologian potentiaali on pääasiassa hajautetussa 

tuotannossa ja itsenäisillä järjestelmillä. Projekteja on suunnitteilla 

Yhdysvalloissa, Australiassa ja Euroopassa. 

Lämpövarasto 

Lämpövarasto on keskittävän aurinkojärjestelmän tärkeä osa. 

Viime aikoihin asti lämpövarastoihin on varastoitu noin 30–60 

minuutin kysynnän verran maksimikapasiteettitehoa. Tämä on 

tasannut tuotantoa pilvisen kelin varalta ja auttanut voimalan 

käynnistämisessä ja sulkemisessa. Nykyään kourujärjestelmissä 

on lämpövarastoa jopa 6–7,5 tuntia. Tällaisen lämpövaraston 

avulla sähköä voidaan tuottaa myös iltaisin, jolloin kysyntä on 

huipussaan ja tariffit korkeita. 

Lämpövarastossa aurinkovoimalan lämpöä varastoidaan ennen 

sen syöttämistä turbiiniin. Varastointiaineeksi sopii esimerkiksi 

nestemäinen suola (käytetään nykyään kuuma-kylmätankkiteknologiassa), 

höyryvarastot (vain lyhytaikaiseen varastointiin), 

kiinteät keraamiset varastot, korkeassa lämpötilassa olomuotoaan 

muuttavat aineet ja korkeaa lämpötilaa sietävä betoni. Yksi 

tapa varastoida lämpöä keskittävästä aurinkovoimalasta on termokemiallinen 

varasto, jossa lämpö varastoidaan kemiallisesti. 

Lämpö voidaan tarvittaessa ottaa varastosta käyttöön kuumentamaan 

höyryä turbiinille. Esimerkiksi Espanjassa toimiva 17 MW:n 

Gemasolar-aurinkotornijärjestelmä on suunniteltu varastoimaan 

lämpöä 15 tunniksi, antaen voimalalle 75% huipunkäyttöajan. 

Keskittävä aurinkovoima 

Keskittävä aurinkojärjestelmä sopii parhaiten suuren mittakaavan 

energiantuotantoon. Teknologia perustuu perinteisiin 

höyry- ja kaasuturbiineihin, ja voimalaan tarvittavat 

teknologiat ovat olleet jo pitkään käytössä. Suuren mittakaavan 

järjestelmät ovat tehokkaampia, mutta voimalaan 

tarvitaan myös suuria taloudellisia investointeja. Lisäksi 

suuren mittakaavan laitokset tarvitsevat laajan infrastruktuurin 

ja sähkönsiirtokapasiteetin. 

Ensimmäiset kaupalliset keskittävät laitokset olivat Kalifornian 

Solar Energy Generating Stations -voimalat, jotka 

valmistuivat vuosien 1985 ja 1991 välillä. Ne ovat yhä 

käytössä. Solar Energy Generating Stations -voimaloista 

on saatu myönteisiä kokemuksia, ja niistä on opittu paljon. 

Tämän seurauksena kourujärjestelmät ovat nykyään 

yleisimpiä keskittäviä voimaloita. 

Espanjassa lainsäädäntö on tähän saakka kieltänyt kilpailullisista 

syistä yli 50 MW:n voimaloiden rakentamisen. 

Yhdysvalloissa tällaista rajoitusta ei ole, ja suunnitteilla on 

huomattavasti suurempia yksiköitä – 280 MW:n kouruihin 

perustuvia ja 400 MW:n tornivoimaloita. Uusien tornivoimaloiden 

kapasiteettia on tarkoitus kasvattaa teknologian, 

lainsäädännön ja investointien kehittyessä. Useampia 

lautasia on ehdotettu lämmönkerääjiksi Stirling- tai 

Brayton-yksiköiden sijaan. 

Kerääviä aurinkovoimaloita ja aurinkokennoja voidaan 

myös käyttää käänteisosmoosiin perustuvassa suolan 

poistossa merivedestä. Lisäksi on kehitetty dedikoitua 

keräävää aurinkovoimalaa, joka perustuu paineeseen ja 

lämpötilaan. 

Kaavio 8.1: Keskittävä aurinkovoima 

PARABOLINEN KOURU 

KESKUSVASTAANOTIN 

PARABOLINEN LAUTANEN 

KESKUSVASTAANOTIN 

HEIJASTIN 

HEIJASTIN 

VASTAANOTIN 

ABSORPTIOPUTKI 

HELIOSTAATIT 

ABSORPTIOVÄLIAINEEN PUTKISTO 

37



8.3.2 Tuulivoima 

Tuulivoima-ala on kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana energian 

tuotantotavoista kaikkein nopeimmin. Turbiiniteknologia on 

kehittynyt, ja nykyaikainen tuulivoimala voi tuottaa sähköä 5 000 

kotitaloudelle. Euroopassa tuulivoimapuistot sopivat yleensä hyvin 

ympäristöön, ja kansalaiset hyväksyvät tuotantotavan. Akuilla 

varustetut, pienemmät mallit sopivat alueille, jonne sähköverkko 

ei ylety. 

Tuulen nopeudet ja suunnat ovat tuulivoimateknologialle hyviä 

kaikilla mantereilla, niin rannikolla kuin sisämaassa. Merellä tuuli 

on erityisen tuottavaa, ja sitä hyödynnetään nykyään offshoretuulivoimaloissa, 

joiden perustukset ovat merenpohjassa. 

Tuuliturbiinien malleja 

Tuulivoimaa voidaan nykyään hyödyntää sekä pienillä että suurilla 

tuulen nopeuksilla ja kaikenlaisissa ilmastoissa. Käytössä on 

erilaisia turbiinimalleja, joissa on akseli joko vaaka- tai pystytasossa. 

Nykyään vaaka-akseli on yleisin malli, ja useimmissa malleissa 

on kolme lapaa sekä roottori tuulta vastaan. Näin moottori 

saa aina tuulta lapoihinsa, ja melu ja laitteeseen kohdistuva 

kuormitus jäävät mahdollisimman vähäisiksi. 

Voimalassa lavat on kiinnitetty pääakseliin, joka siirtää liikkeen 

generaattoriin, mallista riippuen käyttäen joskus vaihteistoa. 

Tuotettu sähkö siirretään muuntajaan ja lopulta sähköverkkoon. 

Pääakseli, laakeristo, vaihdelaatikko, generaattori ja hallintajärjestelmä 

on sijoitettu voimalan keskellä olevaan konehuoneeseen. 

Turbiinien koon kasvaessa turbiinin tuotantoa voidaan kontrolloida 

säätämällä lapojen kulmaa niiden akselien suhteen. Ohjauselektroniikan 

kehittyminen on mahdollistanut tasaisen tuotannon 

vaihtuvissa tuulennopeuksissa ja turbulenteissa tuulissa sekä 

varmistanut tuotannon sähkökatkosten aikana. 

Viimeisten 30 vuoden aikana turbiinien keskimääräinen koko on 

kasvanut huomattavasti . Vuonna 2011 rakennetuista tuulipuistoista 

on 3,5 ja 7,5 megawatin välillä, ja keskimääräinen turbiinien 

koko oli 2–2,5 MW. 

Kaavio 8.3: Kaupallisten tuulivoimaloiden koon kehitys 

H: TORNIN KORKEUS 

D: HALKAISIJA 

Vuonna 2010 maalle rakennetuissa tuulivoimaloissa oli tyypillisesti 

50–100-metrinen torni, ja halkaisijaltaan 50–100-metriset 

roottorit. Yli 125-metrisiä voimaloita on rakennettu, ja suurempia 

on suunnitteilla. Moderni turbiini pyörii 12–20 kertaa 

minuutissa (RPM), joka on huomattavasti hitaampaa kuin 80-luvulla 

rakennetuissa malleissa, joiden turbiinit pyörivät 60 kertaa 

minuutissa. 

Maalle rakennettavat tuulivoimalat on usein koottu tuulivoimapuistoiksi, 

joiden yhteiskapasiteetti on 5–300 MW. Turbiinien 

koko on ollut kasvussa ja tuotanto halventunut. Investoinnin 

hinta tuotettua energiamäärää kohti laskee, ja samalla laskevat 

tuotanto- ja huoltokulut. 

Nykyaikaiset voimalat ovat lähestulkoon saavuttaneet teoreettisesti 

parhaan mahdollisen aerodynaamisen hyötysuhteensa. 

Tätä hyötysuhdetta mitataan suorituskykykertoimella. 1980-luvulla 

kerroin oli 0,44, 2000-luvun puoleenväliin tultaessa 0,50). 

Kaavio 8.2: Tuuliturbiinimalleja 

TUULITURBIINIMALLEJA, JOISSA AKSELI VAAKATASOSSA 

TUULITURBIINIMALLEJA, JOISSA AKSELI PYSTYTASOSSA 

38

Offshore-tuulivoimalateknologia 

Merelle rakennettuja offshore-voimaloita on maailman tuulivoimaloista 

vain 1,3%, mutta offshore-teknologiassa on niin valtava 

potentiaali, että se ajaa tuulivoima-alan kehitystä. Vuoden 2009 

loppuun mennessä maailmassa oli yhteensä 2 100 MW offshorekapasiteettia. 

Merelle asennettava tuulivoima voi hyödyntää suurempia 

tuulennopeuksia kuin tyypilliset maalle rakennetut voimalat. 

Merelle asennettavat turbiinit ja voimalat voivat olla myös huomattavasti 

suurempia, koska ne voidaan kuljettaa asennuspaikalle 

laivoilla. EU:ssa, ja myös muualla, ollaan hyvin kiinnostuneita 

offshore-teknologiasta, vaikka sen kustannukset ovat suhteessa 

kalliimmat kuin maalle rakennetun tuulivoiman. 

Vuosien 2007 ja 2009 välillä rakennettujen offshore-turbiinien 

kapasiteetti on kahdesta viiteen megawattiin, ja suurempia turbiineja 

on suunnitteilla. Näinä vuosina rakennettujen offshorevoimaloiden 

yhteenlaskettu koko on 20-120 MW, ja voimalat 

asennettiin useimmiten 10–20 metrin syvyyteen. Etäisyys rantaan 

on yleensä ollut alle 20 kilometriä, mutta keskimääräinen 

etäisyys on kasvanut ajan myötä. Voimaloita tullaan luultavasti 

asentamaan yhä syvemmälle, ja suurempia, tehokkaampia 

turbiineja tullaan käyttämään, kun tekniikasta on enemmän 

kokemusta. 

Offshore-turbiinit ovat hyvin samankaltaista kuin maalle rakennettavat 

turbiinit. Rakenteisiin on tehty joitakin muutoksia, ja 

perustukset on suunniteltu merelle soveltuviksi. Voimaloihin on 

voitu lisätä merenkulkua mittaavia laitteita, ja voimalat on suunniteltu 

niin, että ne vaativat mahdollisimman vähän huoltoa. 

8.3.3 Biomassat 

Biomassa tarkoittaa kaikkea sellaista biologista alkuperää olevaa 

materiaalia, jota voidaan käyttää energiantuotannossa. Biomassoja 

ovat puu, peltokasvit, levät ja muut kasvit, sekä maa- ja 

metsätalouden sivuvirrat ja näistä tuotetut biokaasut. Biomassoja 

voidaan käyttää monenlaisiin tarkoituksiin: lämmitykseen, 

sähköntuotantoon tai liikennepolttoaineeksi. Termillä bioenergia 

tarkoitetaan sähkön- ja lämmöntuotantoon tarkoitettuja polttoaineita 

ja termillä biopolttoaine nestemäisiä liikennepolttoaineita. 

Erilaisista kasveista saatavan biodieselin käyttö on yleistynyt 

nopeasti öljyn hinnan noustessa. Biologiset energianlähteet ovat 

uusiutuvia, ja helposti varastoitavia. Biopolttoaineet ovat parhaimmillaan 

hiilitaseeltaan huomattavasti fossiilisia polttoaineita 

parempi vaihtoehto, koska biopolttoaineiden poltossa vapautuva 

hiilidioksidi on sitoutunut kasveihin niiden kasvaessa. Useimmat 

jätepohjaiset biomassat ovat hiilineutraaleja. Biomassojen käytössä 

on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota niiden kestävyyteen, 

koska kaikki biomassat eivät suinkaan ole hiilitaseeltaan 

hyvä vaihtoehto. Jotkut biopolttoaineet voivat olla jopa fossiilisia 

polttoaineita huonompi vaihtoehto (ks. s. 24). 

Sähköä tuottavat biomassavoimalat toimivat samalla tavalla kuin 

hiiltä tai maakaasua käyttävät voimalat.. Biomassavoimalat eivät 

yleensä ole yhtä suuria kuin hiilivoimalat, koska polttoaine on 

saatava niin läheltä voimalaa kuin mahdollista. Lämpöä voidaan 

tuottaa biomassavoimaloissa lämmön ja sähkön yhteistuotannossa 

(Combined Heat and Power, CHP), jossa lämpö siirretään 

käyttäjille kaukolämpöverkossa, tai dedikoidussa lämmöntuotannossa. 

Esimerkiksi omakotitalo voi käyttää lämmitykseen 

jätepuusta valmistettuja pellettejä maakaasun tai öljyn sijaan. 

Biomassateknologiat 

Biomassan sisältämä energia voidaan hyödyntää eri tavoin. 

Nämä tavat voidaan jaotella termokemiallisiin (suora poltto, 

kiinteän aineen tai nesteen pyrolyysi tai kaasutus) ja biologisiin 

prosesseihin (kiinteän biomassan muuntaminen nestemäiseksi 

tai kaasumaiseksi mädättämällä). 

Termokemialliset prosessit 

Suora poltto. Yleisin tapa hyödyntää biomassoja energianlähteenä 

on niiden polttaminen sellaisenaan. Näin tuotetaan yli 

90% biomassaenergiasta maailmassa. Polttoprosessit tunnetaan 

hyvin: kyse on polttoaineen sisältämän hiilen ja vedyn reagoinnista 

ylimääräisen hapen kanssa. Prosessissa syntyy hiilidioksidia, 

vettä ja lämpöä. Teollisuudessa käytetään puuta ja puuhiiltä 

energianlähteenä. Useita olemassa olevia teknologioita on 

suunniteltu erilaisten biomassojen hyödyntämiseen, erilaisissa 

mittakaavoissa. 

Kaasutus. Biomassapolttoaineita käytetään myös yhä kehittyneemmillä 

teknologioilla, kuten kaasuttamalla. Kaasuttaminen 

on tehokkaampaa kuin perinteinen kiinteän aineen poltto. Biomassan 

kaasuttaminen tapahtuu siten, että biomassaa kuumennetaan, 

jolloin se hapettuu osittain. Näin syntyy palavaa, niin 

kutsuttua puukaasua, jossa on paljon häkää (CO) ja vetyä (H2). 

Kaasun energiasisältö on 5–20 MJ/Nm3, riippuen biomassan 

laadusta ja siitä, tehdäänkö kaasutus ilman, hapen vai epäsuoran 

lämmityksen avulla. Energiasisältö on 10–45% maakaasun 

energiasisällöstä. 

Puukaasua voidaan jalostaa laadukkaammaksi synteesikaasuksi. 

Synteesikaasua voidaan hyödyntää sähköntuotannossa kaasutai 

höyryturbiinin avulla. Synteesikaasulla voidaan korvata dieselpolttoainetta 

tarkoitukseen sopivissa moottoreissa. Yleisimmät 

kaasuttimet käyttävät raaka-aineenaan puuta tai puumaista 

biomassaa. Erityiset kaasuttimet voivat käyttää raaka-aineenaan 

ei-puumaista biomassaa. Suoraan polttoon verrattuna kaasutus 

on tehokkaampaa ja tuottaa hallitumpaa lämmitystä sekä 

paremman hyötysuhteen sähköntuotannossa. Lisäksi kaasutus 

mahdollistaa yhteistuotannon muiden polttoaineiden ja kemikaalien 

kanssa. Kaasutus myös laskee sähköntuotannon päästöjä 

verrattuna suoraan polttoon. 

Pyrolyysi on lämpöhajoamista hapettomassa tilassa (anaerobisissa 

olosuhteissa). Prosessi tuottaa kiinteää ainetta (puuhiili), 

nestettä (pyrolyysiöljy) ja kaasua. Näiden kolmen lopputuotteen 

suhteelliset määrät riippuvat pyrolyysin lämpötilasta ja prosessin 

kestosta. Matalissa lämpötiloissa saadaan enemmän kiinteää 

ja nestemäistä lopputuotetta ja korkeammissa lämpötiloissa 

enemmän biokaasua. Biomassajakeiden lämmitys kohtuullisen 

korkeissa, 450–550°C:n lämpötiloissa tuottaa 70–80% öljyä. 

Loppu on biohiiltä ja kaasuja. 

Biologiset järjestelmät 

Biologisilla prosesseilla voidaan käsitellä hyvin märkää biomassaa, 

esimerkiksi ruokaa tai maatalouden jätteitä, kuten karjan 

jätöksiä. 

Anaerobinen käyminen. Anaerobisella käymisellä tarkoitetaan 

orgaanisten materiaalien hajoamista hapettomassa tilassa. Tämä 

39



tuottaa biokaasua, josta 65% on metaania ja 35% hiilidioksidia. 

Puhdistettua biokaasua voidaan käyttää lämmitykseen ja sähköntuotantoon. 

Käyminen. Käymisprosessissa sokeri- tai tärkkelyspitoiset kasvit 

hajotetaan mikro-organismien avulla, jolloin saadaan etanolia tai 

metanolia. Lopputuote on poltettava neste, jota voidaan käyttää 

ajoneuvoissa. 

Biomassalaitokset ovat yleensä alle 15 MW:n kokoisia, mutta 

myös suuremmat laitokset ovat mahdollisia. Olisi ihanteellista, 

jos biomassalaitoksissa hyödynnettäsiin myös tuotettu lämpö. 

Nestemäiset biopolttoaineet. Biopolttoaineiden tuotannossa 

käytetään erilaisia kasveja ja kasviperäisiä materiaaleja. 

Tulevaisuudessa nestemäisiä biopolttoaineita tullaan tuottamaan 

paljolti myös ”biogeenisellä synteesillä”. Teoriassa 

biopolttoaineita voidaan tuottaa mistä tahansa biologisesta, 

hiiltä sisältävästä lähteestä, yleisimmin kuitenkin yhteyttävistä 

kasveista. 

Maailmanlaajuisesti biopolttoaineita käytetään yleensä ajoneuvojen 

energianlähteenä, mutta niitä voidaan käyttää myös 

muihin tarkoituksiin. Biopolttoaineiden tuotannon ja käytön 

pitää vähentää hiilipäästöjä verrattuna fossiilisten polttoaineiden 

käyttöön, jotta niillä olisi positiivisia ilmastovaikutuksia. 

Kestävästi tuotetut biopolttoaineet voivat vähentää riippuvuutta 

öljystä ja parantaa energiaomavaraisuutta. 

Bioetanoli on polttoaine, joka on valmistettu sokereita käyttämällä. 

Bioetanolia saadaan sokeripitoisista kasveista (sokeriruoko, 

sokerijuurikas) tai viljojen (vehnä, ruis, ohra, maissi) 

tärkkelystä hajottamalla. Euroopan unionin alueella bioetanolia 

valmistetaan yleensä viljoista, joista yleisin raaka-aine on vehnä. 

Brasiliassa yleisin raaka-aine on sokeriruoko ja Yhdysvalloissa 

maissi. Bioetanolin sivutuotteena syntyy proteiinipitoista rehua. 

Jokaisesta raaka-aineena käytetystä viljatonnista muodostuu 

keskimäärin kolmannes rehua. Korkean proteiinipitoisuutensa 

ansiosta sillä voidaan korvata soijaa rehuna. Bioetanolia voidaan 

sekoittaa bensiiniin sellaisenaan, tai se voidaan jalostaa etyylitertiääributyylieetteriksi. 

Biodieseliä valmistetaan muun muassa kasviöljyistä kuten 

palmu- ja rypsiöljystä, viljoista tai soijapavuista. Myös käytettyä 

ruokaöljyä tai eläinrasvaa voidaan käyttää raaka-aineena. 

Jos raaka-aineena käytetään ruokaöljyjätettä, jäteöljyn haitat 

vähenevät samalla kun se saadaan hyödynnettyä liikennepolttoaineena. 

Markkinoiden yleisin biodieseltuote on biodieselin ja 

perinteisen hiilivetypohjaisen dieselin yhdistelmä. 

8.3.4 Geoterminen energia 

Geoterminen energia on maankuoren alta peräisin olevaa 

lämpöä. Useimmilla alueilla tämä lämpö on hyvin syvällä ja 

haihtuu ennen kuin se saavuttaa maanpinnan. Joissain paikoissa 

geotermistä lämpöä on kuitenkin lähellä pintaa ja sitä voidaan 

käyttää saasteettoman energian lähteenä. Tällaisia paikkoja ovat 

muun muassa Yhdysvaltain länsiosat, Itä-Eurooppa, Islanti, Aasia 

ja Uusi-Seelanti. 

Geotermisen energian käyttö riippuu saatavilla olevasta lämpötilasta. 

Matala- ja keskilämpöisillä alueilla (alle 90°C, tai 90–150°C) 

geotermistä energiaa voidaan käyttää suoraan lämmitykseen, ja 

korkealämpöisemmillä alueilla (yli 150°C) voidaan tuottaa sähköä. 

Nykypäivänä maailmassa geotermistä energiaa tuotetaan 

yhteensä noin 10 700 MW, josta vajaa kolmannes Yhdysvalloissa 

(yli 3 000 MW). Seuraavaksi eniten sitä tuotetaan Filippiineillä (1 

900 MW) ja Indonesiassa (1 200 MW). 

Terminologia ja käyttökohteet 

Geotermistä sähköenergiaa otetaan talteen poraamalla kaivoja, 

jolloin saadaan kuumat maanalaiset vesivarannot käyttöön, tai 

keinotekoisilla säiliöillä, joilla lämpöä otetaan talteen. Kaivoista 

saadaan kuumaa vettä ja/tai höyryä. 

Korkealämpötilaisissa hydrotermisissä varastoissa vettä on 

maan alla nestemäisenä, suuressa paineessa. Kun vesi porataan 

tällaisesta varastosta, paine laskee ja vesi muuttuu höyryksi, 

joka voidaan johtaa sähköä tuottavaan turbiiniin. Jäljelle jäävä 

suolainen vesi syötetään takaisin hydrotermiseen varastoon 

toisen porakaivon kautta. Jotkut varannot, kuten Yhdysvaltain 

Geysirit, Lardebello Italiassa, Matsukawa Japanissa ja jotkut 

Indonesian kentät, tuottavat höyryä luonnollisesti. Tämä höyry 

voidaan syöttää turbiiniin sellaisenaan. Keskilämpötilaisista tai 

parannelluista geotermisistä järjestelmistä saatavaa kuumaa 

vettä voidaan käyttää lämmönsiirtimissä sähkön tuottamiseen 

kaksivaiheisesti, tai lämmönlähteenä sellaisenaan. Kerätty neste 

palautetaan varantoon. Suomessa geoterminen sähköntuotanto 

ei ole taloudellisesti järkevää. 

8.3.5 Vesivoima 

Vesivoimaa on käytetty sähkön tuotannossa noin sadan vuoden 

ajan, ja nykyään sillä tuotetaan noin viidennes maailman sähköstä. 

Vesivoimassa täytyy luoda vedelle keinotekoisesti korkeusero. 

Näin vedellä on riittävä paine turbiinin pyörittämiseen, kun 

se johdetaan kanavaan tai putkeen. 

Jaottelu korkeuseron ja koon mukaan 

Vesivoimalan ylä- ja alapuolen vesivarantojen välinen korkeusero 

luo turbiineille paineen. Paine ja virtaus määrittelevät, 

minkälaista turbiinia käytetään. Vesivoimaloiden korkeuserot 

vaihtelevat suuresti alueittain, eikä yleisesti hyväksyttyä korkeuseroa 

ole määritelty. 

Vesivoimaloita voidaan jaotella kapasiteetin mukaan, joka 

mitataan megawatteina. Pienet vesivoimalat ovat yleensä 

joen virtaukseen perustuvia voimaloita. Tekojärvivoimalat taas 

käyttävät koosta riippumatta samanlaisia peruskomponentteja ja 

-teknologioita. Pienten vesivoimaloiden sovittamiseen paikalliseen 

maastoon vie yleensä vähemmän aikaa ja vaivaa, joten 

niitä rakennetaan yhä enemmän ympäri maailman. Pienvoimaloita 

rakennetaan usein paikkoihin, joissa muita energianlähteitä 

ei ole saatavilla tai ne eivät ole taloudellisesti järkeviä. 

Greenpeace tukee International Rivers Networkin kestävyyskriiteerejä 

vesivoimalle. (www.internationalrivers.org) 

Jaottelu voimalan tyypin mukaan 

Vesivoimaloita voidaan myös jaotella seuraaviin kategorioihin 

toiminnan ja virtauksen mukaan:run-of-river (RoR) 

• jokivoimalaitokset (Run-Of-River, ROR) 

40

• allasvoimalaitokset 

• pumppuvoimalaitokset ja 

• virtaamavoimalat, joka on uudempi ja vähemmän kehittynyt 

teknologia. 

Jokivoimalaitokset 

Nämä voimalat saavat energiansa joen virtauksesta, eivätkä 

ne kerää merkittävää tekojärveä taakseen. Jokivoimalaitoksissa 

saattaa olla lyhyen ajan, tuntien tai päivien, varanto, mutta 

niiden tuotannon määrää joen virtausnopeus. Koska tuotanto 

riippuu sademäärästä, se voi muuttua päivittäin, kuukausittain 

tai vuodenajoittain, etenkin pienissä joissa, joiden virtaus 

vaihtelee. Tyypillisessä voimalassa osa joesta ohjataan kanavaan 

tai putkeen (paineputki), joka virtaa hydraulisen turbiinin läpi. 

Turbiini on liitetty sähkögeneraattoriin. Voimaloita voi olla useita 

peräkkäin, jolloin yläjuoksulla on yleensä patoaltaallinen vesivoimala. 

Jokivoimalaitokset ovat yleensä halvempia, ja niillä on 

pienemmät ympäristövaikutukset kuin allasvoimalaitoksilla. 

Allasvoimalaitokset 

Vesivoimalaitoksia, joissa on patoallas, kutsutaan allasvoimalaitoksiksi. 

Patoallas vähentää riippuvuutta veden virtauksen 

määrästä. Voimalan turbiinit ovat padon alaosassa tai alajuoksulla, 

jolloin ne on liitetty patoon tunnelien tai putkistojen 

avulla. Patoallas laaditaan maaston mukaan – usein jokilaaksoon 

luodaan tekojärvi. Myös vuoristojärvestä voidaan saada patoallas, 

joka säilyttää monia alkuperäisiä ominaisuuksiaan. Tällöin 

voimala yleensä liitetään patoaltaaseen tunnelin avulla. Skandinaviassa 

on järviä, joihin saadaan yli 1 000 metrin korkeusero. 

Allasvoimalaan voi tulla tunneleita useista järvistä, ja ne voidaan 

yhdistää lähialueen jokiin. Suurilla allasvoimaloilla, joissa on 

betonipato ja tekojärvi, on yleensä tuhoisa vaikutus paikalliseen 

ympäristöön, koska suuret maa-alat jäävät veden alle. 

Pumppuvoimalaitokset 

Pumppuvoimalaitokset ovat pikemminkin energiavarastoja kuin 

varsinaista energiaa tuottavia voimalaitoksia. Pumppuvoimalaitoksissa 

vettä pumpataan alemmasta tekojärvestä ylempään, 

kun ylimääräistä, halpaa sähköä on tarjolla. Virta on päinvastainen 

huippukulutuksen aikana. Pumppuvoimala on käytännöllinen, 

jos sähkön kysyntä tai tarjonta vaihtelee rajusti. Pumppuvoimalaitokset 

ovat suurimpia mahdollisia energiavarastoja, joita 

on nykyään saatavilla. 

Olemassaolevia laitoksia käyttävät virtaamavoimalat 

Joessa jo olevia laitoksia, kuten vanhoja patoja, kanaaleita ja 

putouksia, voidaan valjastaa sähköntuotantoon käyttämällä 

pienturbiineja tai hydrokineettisiä turbiineja. Periaatteeltaan 

nämä voimalat ovat samantyyppisiä kuin jokivoimalaitokset. 

Myös hydrokineettisiä välineitä kehitetään keräämään energiaa 

vuorovesistä ja virtauksista sisämaan joissa ja kanaaleissa. 

Greenpeace ei tue suuria allasvoimalaitoksia, jotka tarvitsevat 

suuria patoja ja tekojärviä, mutta tukee pienvesivoimaa ja jokivoimalaitoksia 

8.3.6 Merienergia 

Aaltoenergia 

Aaltoenergian tuotannossa aaltojen tuottama liike-energia 

muutetaan sähköksi hydraulisen, mekaanisen tai pneumaattisen 

järjestelmän avulla. Voimala on ankkuroitu tai asennettu 

suoraan merenpohjaan tai rannalle. Sähkö siirretään joustavaa, 

merenalaista kaapelia pitkin. Aaltovoima voi tarjota ennustettavaa 

energiantuotantoa aiheuttamatta haittaa maisemalle. 

Erilaisia aaltovoimaloita on parhaillaan konsepti- tai testivaiheessa. 

Voimalatyypit eroavat liikkeen (kohoilu, aaltoilu, kallistelu), 

asennussyvyyden ja sen mukaan, miten kaukana ne ovat 

rannasta. 

Rantavoimalat ovat asennettu rannalle, ja rannan läheisyydessä 

toimivat voimalat ovat 20–500 metrin päässä rannasta, missä 

aallot ovat voimakkaampia ja tehokkaampia. Kauimpana rannasta 

sijaitsevat voimalat käyttävät hyväksi voimakkaita aaltoja yli 

25 metrin syvyydessä. 

Mikään yksittäinen teknologia ei ole osoittautunut toisia paremmaksi, 

ja merellä testataan kaikenlaisia voimalatyyppejä. Iso- 

Britannia on aaltovoiman kehityksen kärkimaa. Tähän mennessä 

suurin verkkoon kytketty järjestelmä Portugalin rannikon lähellä 

toimiva 2,25 megawatin Pelamis, jossa on puoliksi upoksissa 

olevia sylinterin muotoisia osia. 

Tyypillisessä aaltovoimalalaitteistossa on primaarinen, sekundäärinen 

ja tertiäärinen muutosvaihe, joilla viitataan veden 

kineettisen energian muuttamiseen mekaaniseksi energiaksi, 

ja tämän jälkeen sähköenergiaksi generaattorilla. Viimeaikaiset 

katsaukset aaltovoiman kehitykseen ovat listanneet yli 50 eri 

kehitysvaiheissa olevaa järjestelmää. Teknologian kokorajoituksia 

käytännössä ei tunneta. 

Voimalaitosmittakaavan sähköntuotantoon aaltoenergiasta 

tarvitaan useita yksittäisiä yksiköitä. Kuten tuulivoimaloiden 

kohdalla, teknologia valitaan paikan mukaan. Aaltovoimalat 

voidaan tehdä pienistä 100–500 kW:n turbiineista. Vaihtoehtoisesti 

ne voidaan tehdä mekaanisesti tai hydraulisesti toisiinsa 

liitetyistä moduuleista, jotka ovat yhdistetty samaan 2–20 MW:n 

generaattoriin. Jotta saadaan hyödynnettyä suuria aaltoja, jotka 

lisäävät aaltovoiman kustannustehokkuutta, tarvitaan kalliita 

merenalaisia kaapeleita sähkön siirtoon. Myös muuntajat tarvitsevat 

runsaasti tilaa. 

Kammiojärjestelmä käyttää aaltoliikettä saadakseen luotua 

paine-eron ilmalla täytetyn säiliön ja ulkoilman välille. Ilma työnnetään 

suurella nopeudella ilmaturbiinin lävitse, joka on liitetty 

sähkögeneraattoriin. Ilmaturbiini pyörii aina samaan suuntaan, 

riippumatta virtauksista. Laite voidaan asentaa kiinteästi aaltojen 

yläpuolelle (jyrkänteelle tai aallonmurtajalle), tai kiinnittää 

merenpohjaan lähelle rantaa. Syvemmälle asennettuna laite voi 

kellua niin, että se ankkuroidaan pohjaan. 

Liikkuvarunkoiset mallit käyttävät aaltoliikettä liikuttamaan 

kahta rungon osaa toisiinsa nähden. Liikettä käytetään energian 

tuottamiseen. Liikkuvarunkoiset mallit voivat olla joko veden 

pinnalla tai veden alla. Lisäksi on lähelle rantaa sijoitettavia saranamalleja, 

jotka hyödyntävät pohja-aaltojen energiaa. 

Pinnanpäälliset järjestelmät keräävät aaltoja säiliöön, jonka suu 

on hieman merenpinnan yläpuolella. Säiliö tyhjenee perintei- 

41



sen hydraulisen turbiinin läpi, jolloin syntyy sähköä. Tällainen 

järjestelmä voi kellua, tai se voidaan asentaa rannan tuntumaan 

tai aallonmurtajalle. 

Epätasaista virtaa tuottavat järjestelmät muuntavat aaltojen 

aiheuttamaa liike-energiaa, ilmavirtaa tai veden virtausta 

sähköksi. Erilaisia epätasaista virtaa tuottavia järjestelmiä on testauksessa 

tai suunnitteilla. Kaikille niille on kuitenkin yhteistä se, 

että sähköä luodaan reaaliajassa aaltojen liikettä hyödyntämällä. 

Vuorovesilaguunit 

Vuorovedellä tuotettua energiaa on kokeiltu paikoissa, joissa 

pato on jokisuulla, jolloin se muodostaa patoaltaan. Tällaisissa 

paikoissa sijaitsevat padot käyttävät matalan korkeuseron 

turbiineja. Useamman padon menetelmä toisi sähköntuotantoon 

joustavuutta, koska yhdessä padot voisivat tuottaa sähköä 

keskeytyksittä. 

Viime aikoina on kehitetty järjestelmiä, jotka eivät ole jokien 

suilla, vaan merellä. Näitä kutsutaan vuorovesilaguuneiksi, ja ne 

tarjoavat joustavaa sähköntuotantoa tuhoamatta ainutlaatuisia 

jokisuistoja. Vuorovesilaguuneissa käytetään jo olemassa olevia 

teknologioita. 

Vuorovesilaguunien keskimääräiseksi huipunkäyttöajaksi on 

arvioitu 22,5–35%. 

Vuorovesi- ja merivirrat 

Merivirtaa hyödyntävät turbiinit voivat muistuttaa tuuliturbiineja, 

mutta niiden pitää sietää muuttuvia virtauksia ja kovia merenalaisia 

olosuhteita, kuten suolaveden aiheuttamaa korroosiota, 

likaantumista ja ajelehtivaa rojua. Jotkut konseptiteknologiat 

perustuvat kalvoihin tai vedenalaisiin purjeisiin. 

Avomeren virtausten hyödyntämisen periaatteet ovat samankaltaisia 

kuin vuorovesivoimaloissa, mutta ne vaativat erilaisen 

infrastruktuurin. Syvänmerenjärjestelmät voivat tarvita kelluvan 

turbiini-/generaattoriyksikön, ja pohjaan ankkuroinnin. Vaihtoehtoisesti 

ne voidaan liittää jo olemassaoleviin järjestelmiin, kuten 

porauslauttoihin. Järjestelmissä, jotka hyödyntävät avomerivirtoja, 

voi olla suuremmat roottorit, koska rannat tai muut esteet 

eivät rajoita niiden kokoa. 

kaupalliseen käyttöön. Aurinkokeräimet perustuvat vuosisatoja 

vanhaan ideaan: aurinko lämmittää tummaa astiaa, jossa on 

vettä. 

Nykyään markkinoilla olevat aurinkokeräimet ovat tehokkaita 

ja hyvin luotettavia. Aurinkokeräimet lämmittävät kotitalouksia, 

toimistorakennuksia, uima-altaita ja näin tuotettua lämpöä 

voidaan hyödyntää myös teollisissa prosesseissa. Niitä voidaan 

käyttää myös jäähdytyksessä ja suolan poistossa merivedestä. 

Aurinkokeräimet voidaan integroida rakennukseen jo suunnitteluvaiheessa, 

tai niillä voidaan korvata vanha lämmitys- tai 

jäähdytysjärjestelmä. 

Kotitalousjärjestelmät 

Kotitalouksien käyttöveden lämmitys on erittäin hyvä käyttökohde 

aurinkokeräimille. Sääolosuhteista ja käytettävästä teknologiasta 

riippuen rakennuksen kuumasta vedestä suurin osa voidaan 

tuottaa aurinkoenergialla. Suuremmilla järjestelmillä voidaan 

lämmittää lisäksi sisätiloja. Aurinkokeräimiä on pääasiassa kahta 

tyyppiä: 

Tyhjiöputket. Tyhjiöputkien sisällä on lämpöä absorboivaa 

ainetta, joka lämmittää putkissa kiertävää vettä. Lämpösäteilyä 

tulee myös putkien takana olevista heijastimista. Putket ovat 

pyöreitä, joten ne lämpiävät auringon kulmasta riippumatta. 

Keräin toimii jopa pilvisenä päivänä, jolloin valoa tulee useista 

suunnista. Useimmat maailmalla toimivat keräinjärjestelmät 

ovat tätä tyyppiä. 

Keräintyyppi muodostuu useasta tyhjiölasiputkesta, joissa on 

absorptiomateriaalia sisällä. Tyhjiö vähentää lämmön karkaamista. 

Järjestelmällä voidaan saavuttaa jopa 120°C:n lämpötila, 

mutta useimmiten riittävä lämpötila on 60–80°C. Tyhjiöputket 

ovat tehokkaampia kuin paneelimaiset keräimet, mutta toisaalta 

ne maksavat enemmän. 

Paneelit. Paneelikeräimet ovat periaatteessa katolle asennettavia 

lasikattoisia laatikoita. Sisällä on kupari- ja alumiiniputkia, 

joihin on liitetty kupariläppiä. Koko järjestelmä on peitetty 

mustalla materiaalilla auringonsäteiden keräämiseksi. Yleensä 

paneelikeräimien sisällä ei ole tyhjiötä. Niillä saadaan 30–80°C:n 

lämpötila, ja ne ovat yleisin keräintyyppi Euroopassa. 

8.4 Uusiutuvat lämmitys- ja jäähdytysteknologiat 

Ihminen on käyttänyt uusiutuvaa lämmitystä ja jäähdytystä jo 

pitkään. Lämpö voi tulla auringosta (aurinkoterminen), maaperästä 

(geoterminen), ulkoilmasta tai kasvimateriaalista (biomassa). 

Auringon lämmön käyttö kuivaukseen tai puun käyttö 

ruoanlaittoon ovat olleet käytössä niin kauan, että niitä pidetään 

“perinteisinä”, mutta nykypäivän teknologiat eivät suinkaan ole 

vanhanaikaisia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana moniin 

perinteisiin energiantuotantotapoihin on tullut parannuksia, ja 

niistä on tullut, tai tulee pian, kilpailukykyisiä fossiilisten polttoaineiden 

kanssa. 

8.4.1 Aurinkokeräinteknologiat 

Auringon lämpöä on hyödynnetty vuosisatojen ajan, ja viimeisten 

kolmenkymmenen vuoden aikana teknologiaa on kehitetty 

Systeemin kokonaiskustannuksiin vaikuttaa käytetty järjestelmä. 

Järjestelmiä on kahta päätyyppiä. 

Passiviset järjestelmät. Passiivinen järjestelmä siirtää vettä 

painovoiman avulla keräimestä lämminvesivaraajaan. Pumppua, 

kontrolleria tai erillistä lämmönsiirtäjää ei tarvita, joten järjestelmä 

on edullinen. Passiivinen järjestelmä on kompakti, ja sen 

asennus ja huolto on helppoa. Passiivisen järjestelmän lämminvesivaraaja 

on yleensä asennettu katolle, joten sääolosuhteet 

vaikuttavat sen toimintaan. Passiivisia järjestelmiä käytetään 

yleensä lämpimissä maissa, koska niiden tehokkuus on pumppujärjestelmiä 

alhaisempi. Yleisiä ongelmia ovat lämpöhävikit ja 

jäätyminen, joten ne eivät sovi paikkoihin, jossa lämpötila laskee 

nollan alapuolelle. Etelä-Euroopassa passiivinen järjestelmä 

pystyy tuottamaan lämmintä vettä kotitaloudelle lähes ympäri 

vuoden. 

Pumppujärjestelmät. Useimmat aurinkokeräimet Euroopassa 

42

ovat pumppujärjestelmiä, jotka ovat huomattavasti monimutkaisempia 

ja kalliimpia kuin passiiviset järjestelmät. Näissä järjestelmissä 

lämmivesivaraaja on yleensä talon sisällä, esimerkiksi 

kellarissa. Automaattinen pumppu kierrättää vettä keräimen ja 

varaajan välillä. Pumppujärjestelmään kuuluu yleensä lämmönvaihtaja, 

joten järjestelmässä on kaksi kiertoa. Tällaista järjestelmää 

voi käyttää myös maissa, jossa lämpötila laskee nollan alapuolelle. 

Silloin keräimen lävitse kulkevaan kiertoon pitää lisätä 

jäätymisenestoainetta, jottei jäätynyt neste riko järjestelmää. 

Vaikka pumppujärjestelmät ovat passiivijärjestelmää tehokkaampia, 

ne eivät riitä lämmittämään käyttövettä vuoden ympäri 

kylmillä alueilla. SIlloin tarvitaan myös toinen lämmitysjärjestelmä. 

Toinen järjestelmä voi olla esimerkiksi lämpöpumppu, 

pellettipoltin tai perinteinen kaasua tai öljyä käyttävä lämpökattila. 

Järjestelmän hyötysuhde voidaan laskea jakamalla aurinkokeräimen 

tuotto koko vuoden lämpimän veden – ja tarvittaessa 

sisätilojen lämmityksen – tarpeella. Modernien aurinkokeräinten 

hyötysuhde Keski-Euroopassa on yleisesti noin 60%. 

Lämmitysjärjestelmät kotitalouksille 

Myös rakennusten lämmitys aurinkokeräimillä on mahdollista 

Euroopassa. Eurooppa on tällä hetkellä aurinkokeräimien suurin 

markkina-alue, ja Saksa ja Itävalta ovat alalla edelläkävijöitä. 

Sisätilojen lämmitykseen tarkoitetut keräimet ovat samanlaisia 

kuin käyttöveden lämmitykseen tarkoitetut, mutta saatavilla 

sisätilojen lämmitykseen on saatavilla vain pumppujärjestelmiä. 

Useimmat käytössä olevista järjestelmistä ovat niin kutsuttuja 

kombi-järjestelmiä, jotka lämmittävät sekä käyttövettä että 

sisätiloja. 

Kooltaan kotitalouksien lämmitysjärjestelmät ovat yleensä 6–16 

m2, ja vuosittainen hyötysuhde on keski-Euroopassa yleisesti 

noin 25%. 

Prosessilämpö 

Aurinkokeräimien käyttöä teollisten prosessien lämmityksessä 

kehitellään, mutta sitä ei ole vielä juurikaan tähän tarkoitukseen 

käytössä. Mitään standardikeräintä ei ole olemassa, koska teolliset 

prosessit suunnitellaan tapauskohtaisesti. 

Teolliseen prosessilämpöön on on kehitelty erilaisia aurinkokeräimiä 

erilaisille lämpötilatarpeille. Paneelijärjestelmät ja 

tyhjiöputkikeräimet lämmittävät vettä 80°C:een asti, ja niitä on 

markkinoilla hyvä valikoima. Myös 80–120°C lämpötilan saavuttavia, 

kehittyneitä paneelikeräimiä on saatavilla. Ne perustuvat 

muun muassa useampaan lasikerrokseen, heijastusta estäviin 

pinnoitteisiin, sekä tyhjiöön tai inerttiin kaasuun. Muita vaihtoehtoja 

ovat paneeli- tai tyhjiöputkikeräimet, joissa on yhdistetty 

parabolinen keskitin (compound parabolic concentrators, CPC). 

Tällaiset keräimet voivat olla kiinteitä, ja keskittäminen parantaa 

niiden tehoa 2–3-kertaiseksi. Ne hyödyntävät suurimman osan 

epäsuorasta säteilystä, mikä tekee niistä hyviä vaihtoehtoja sellaisille 

alueille, joissa auringon säteily on heikompaa. 

Suunnitteilla on erilaisia keräimiä, jotka yltävät 80–180°C 

lämpötilaan, käyttäen parabolisia kouruja tai Fresnel-järjestelmiä. 

Erityisesti teollisten prosessien lämmitykseen tarkoitetut 

järjestelmät sopivat 150–250°C lämpötiloille. Teollisiin prosesseihin 

tarkoitetut ilmalämpöpumput sopivat lähinnä matalan 

lämpötilan prosesseille, kuten biomassojen kuivaukseen. Niitä ei 

käsitellä tässä kappaleessa. 

Jäähdytys 

Aurinkojäähdyttimet jäähdyttävät ja/tai poistavat kosteutta. 

Jäähdyttimet toimivat samalla periaatteella kuin jääkaapit ja 

ilmastointilaitteet. Aurinkoenergia sopii jäähdytykseen hyvin, 

koska yleensä jäädytystä tarvitaan eniten alueilla, joilla auringonpaiste 

on voimakkainta. Aurinkojäähdytystä on käytetty 

menestyksekkäästi. Suuren mittakaavan ratkaisuja ei ole vielä 

käytössä, mutta sellaisia on suunnitteilla. 

Aurinkoenergian käyttö jäähdytykseen on järkevää, koska kuumilla 

alueilla tarvitaan jäähdytystä. Yleensä jäähdytysjärjestelmä 

on suljetun kierron sorptiojärjestelmä, ja yleensä järjestelmä 

perustuu absorptioon. Järjestelmä vaatii yli 80°C lämpötilan, 

joten tarkoitukseen sopivat tyhjiöputkikeräimet, kehittyneet 

paneelikeräimet tai paraboliset keskittimet. Keräinten täytyy olla 

pinta-alaltaan noin 4m2 jäähdytykseen tarvittavaa kilowattia 

kohden. 

Termokemiallinen jäähdytyskierto (sorptio) perustuu joko 

absorptioon tai adsorptioon. Absorptio on nesteen tai kaasun 

imeytymistä toiseen aineeseen (nesteeseen tai kaasuun). Adsorptio 

on nesteen tai kaasun sitoutumista kiinteään pintaan. 

Termokemiallinen jäähdytyskierto on seuraavanlainen prosessi: 

nestemäinen jäähdytysaine, jolla on erittäin alhainen kiehumispiste, 

höyrystyy alhaisessa paineessa, ja imee lämpöä ympäristöstään. 

Näin se jäähdyttää ympäristöä. Kaasumainen jäähdytysaine 

absorboidaan nestemäiseen liuottimeen, yleensä veteen. 

Jäähdytysaine ja liuotin erotetaan toisistaan uudelleen syöttämällä 

prosessiin uusiutuvaa lämpöenergiaa siten, että aineiden 

eri kiehumispisteitä käytetään hyväksi. Kaasumainen jäähdytysaine 

tiivistyy, vapautuu ja palaa kierron alkuun. Lämpöenergia 

prosessiin saadaan sähkön- ja lämmön yhteistuotanolaotoksista, 

maakaasusta tai aurinkokeräimistä. 

8.4.2 Geoterminen, hydroterminen ja aeroterminen 

energia 

Ympäristöstä voidaan kerätä geotermistä, hydrotermistä tai 

aerotermistä energiaa. Geoterminen energia on maankuoreen 

varastoitunutta lämpöenergiaa, joka on peräisin pääasiassa maapallon 

vaipasta sekä ytimestä maankuorta kohti virtaavasta lämmöstä. 

Tämä lämpö syntyy radioaktiivisten isotooppien hajoamisesta. 

Lisäksi maankuoren pintakerros lämpenee muutaman 

metrin syvyydeltä auringon vaikutuksesta. Geotermistä energiaa 

on saatavilla vuoden ympäri, kaikkina vuorokauden aikoina ja 

säästä riippumatta. Hydroterminen energia on pintavesiin – jokiin, 

järviin, meriin – sitoutunutta lämpöenergiaa. Aeroterminen 

energia on ilmakehään sitoutunutta lämpöenergiaa, joka on 

yleensä peräisin auringosta. Aerotermistä energiaa on saatavilla 

jatkuvasti, mutta sen hyödynnettävyys riippuu säästä ja alueesta. 

Syvällä oleva geoterminen energia (geotermiset 

varannot) 

Maankuoren lämpötila nousee keskimäärin 25–30°C kilometriä 

kohti syvemmälle mentäessä, ja kolmen kilometrin syvyydessä 

on useimmilla alueilla yleensä noin 100°C. Tuliperäisillä alueilla 

voi kolmen kilometrin syvyydessä olla yli 180°C. ”Syvillä geotermisillä 

varannoilla” tarkoitetaan yleensä yli 400 metrin syvyydessä 

olevia varantoja, joiden lämpötila on yli 50°C. Reservin lämpötilasta 

riippuen syvien varantojen energiaa voidaan käyttää 

43



esim. kaukolämpöön. Alle 400m syvyydessä olevien varantojen 

lämpötila on yleensä alle 30°C, joka on liian matala useimpiin 

lämmitystarkoituksiin tai sähköntuotantoon. Näiden matalien 

varantojen voidaan hyödyntää nostamalla niistä saadun veden 

lämpötilaa lämpöpumpuilla. 

Geotermisen energian käyttö lämmitykseen tai sähköntuotantoon 

riippuu höyryn tai veden saatavuudesta lämmönsiirtonesteeksi. 

Hydrotermisissä järjestelmissä kuumaa vettä tai 

vesihöyryä saadaan suoraan reservistä. Hydrotermistä energiaa 

hyödyntäviä järjestelmiä on jo toiminnassa monissa maissa. Tarpeeksi 

lämpimiä akvifereja on kuitenkin rajallisesti. Euroopassa 

on yli 180°C hydrotermisiä reservejä Islannissa ja Italiassa. 

Matalamman lämpötilan (alle 180°C) akviferejä voidaan myös 

käyttää lämmön tai sähkön tuotantoon. Niistä saadaan kuumaa 

vettä, tai höyry-vesiseosta. Toisin kuin hydrotermisten järjestelmissä, 

EGS-järjestelmät eivät tarvitse akviferiä vaan lämpö 

siirtyy kiviaineksessa. Sopivia alueita on toisin sanoen melkein 

kaikkialla. Vettä pitää syöttää maaperään injektiokaivojen avulla, 

jolloin kallioperä säröytyy. Ympäröivä kallioperä toimii lämmönsiirtimenä. 

Kuuma vesi pumpataan takaisin pintaan käytettäväksi 

voimalassa tai kaukolämpöverkossa. Parannelluilla geotermisillä 

järjestelmillä on suuri potentiaali, mutta ne eivät ole vielä laajassa 

kaupallisessa käytössä. 

Geotermisen energian suora käyttö 

Akvifereissä tai syvissä varannoissa olevaa geotermistä energiaa 

voidaan hyödyntää lämpövoimaloissa tai kaukolämpöverkossa. 

Kuuma vesi syötetään joko suoraan kaukolämpöverkkoon 

(”avoimen kierron järjestelmä”) tai vaihtoehtoisesti geoterminen 

neste kierrätetään lämmönvaihtimessa (”suljetun kierron järjestelmä”), 

joka lämmittää kaukolämpöverkkoa. Kaukolämpöverkon 

lämpötila on yleensä 60-100°C. Korkeammatkin lämpötilat ovat 

mahdollisia jossain tapauksissa, jolloin kaukolämpöä voidaan 

hyödyntää myös prosesseissa jotka vaativat yli 100°C lämpötilan. 

Vaihtoehtoisesti porakaivoihin voidaan asentaa lämmönvaihtimia 

300-3000 metrin syvyyteen (20-110°C) kierrättämällä 

lämmönsiirtonestettä lämmönvaihtajassa pinnan ja kaivon 

välillä. Lämpöpumpuilla voidaan tarvittaessa nostaa lämpötilaa. 

Järjestelmän tehokkuutta voidaan nostaa jos peräkkäin on useampia 

lämpöä hyödyntäviä järjestelmiä, joista jokainen hyödyntää 

edellistä matalampaa lämpötilaa. Esimerkiksi 250°C höyryä 

voidaan hyödyntää sähköntuotannossa, jonka jälkeen 80°C vettä 

voidaan hyödyntää kaukolämpöverkossa, jonka jälkeen 40°C 

vedellä voidaan lämmittää kalankasvatusaltaita. Suurimmat kustannukset 

geotermisen lämmön hyödyntämisessä tulevat kaivon 

poraamisesta. 

Sähkön ja lämmön yhtäaikainen tuotanto 

Geotermistä lämpöä käytetään usein kaukolämpöverkossa. On 

kaksi tapaa käyttää lämpöä; geotermisen nesteen voi jakaa kahteen 

virtaan, joista toisella tuotetaan lämpöä ja toisella sähköä. 

Vaihtoehtoisesti lämmönvaihtajaa voidaan käyttää syöttämään 

geotermistä lämpöä sähköturbiiniin, jonka jälkeen jäljelle jäävä 

lämpö voidaan käyttää lämmitykseen. Kummassakaan tapauksessa 

ei käytetä generaattorien hukkalämpöä sellaisenaan 

yhteistuotantoon, vaan se vapautetaan ympäristöön. 

44 

8.4.3 Lämpöpumpputeknologiat 

Lämpöpumput ovat jäähdytyskiertoon perustuvia laitteita joilla 

lämmitetään tiloja tai vettä, tai jäähdytetään tiloja. Ne hyödyntävät 

maaperästä, vedestä tai ilmasta peräisin olevaa uusiutuvaa 

lämpöenergiaa. Lämpöenergia on peräisin melko viileästä 

lähteestä. Lämpöpumput käyttävät jompaa kumpaa seuraavista 

jäähdytyskierroista: 

• Kompressoripumput käyttävät sähkö- tai polttomoottorista peräisin 

olevaa mekaanista energiaa pyörittääkseen kompressoria. 

Energianlähde voi olla sähkö, kaasu tai öljy. 

• Termiset lämpöpumput käyttävät ympäristön lämpöenergiaa 

sorptioprosessiin (joko absorptioon tai adsorptioon). Erilaisia 

energianlähteitä voivat olla esimerkiksi hukkalämpö, biomassa, 

aurinkoenergia tai perinteiset polttoaineet. 

Kompressorilämpöpumput ovat nykyisin yleisimmin käytössä 

oleva pummputyyppi, mutta termisillä lämpöpumpuilla on 

huomattava potentiaali tulevaisuudessa. Lämpöpumppujen 

tehokkuutta mitataan indeksillä (Seasonal performance factor, 

SPF), joka mittaa vuosittaista lämmöntuotantoa verrattuna laitteen 

sähkönkulutukseen. Kotitalouksille tarkoitetut lämpöpumput 

toimivat parhaiten kun lämmönlähde on riittävän lämmin 

ja käyttökohteen lämpötila on verrattain matala, kuten veden 

tai tilojen lämmitykseen. Lämpöpumput ovat melko tehottomia 

korkeampien lämpötilojen saavuttamiseen, ja niitä ei voida käyttää 

yli 90°C lämpötiloihin. Teollisiin käyttökohteisiin tarkoitetut 

lämpöpumput voivat saavuttaa 80–90°C lämpötiloja käyttämällä 

jäähdytinainetta. 

Lämpöpumput jaotellaan yleensä lämmönlähteen mukaan: 

• Maalämpöpumput käyttävät maaperän lämpöä, joka on 

peräisin satojen metrien syvyydestä tai läheltä pintaa. Lämmönvaihtaja 

voi olla syvällä (300–3000 m), matalalla (50-300 

m) tai maanpintaan nähden vaakasuorassa (muutaman metrin 

syvyydessä). 

• Vesilämpöpumput ovat yhteydessä vesilähteeseen, jonka 

lämpötila on noin 10°C, esimerkiksi kaivoihin, lampiin, jokiin tai 

mereen. 

• Ilmalämpöpumput käyttävät ulkoilmaa lämmönlähteenä. 

Ilman lämpötila on lämmityskaudella yleensä matalampia kuin 

maaperä tai vesilähteet. Maa- tai vesilämpöpumput ovat yleensä 

tehokkaampia kuin ilmalämpöpumput. 

Lämpöpumput tarvitsevat lisäenergiaa ulkoisen lämmönlähteen 

lisäksi, joten niiden ympäristövaikutus riippuu laitteen tehosta 

sekä ulkoisesta energian lähteestä. Jos lämpöpumpulla on 

matala SPF-arvo, ja suurin osa sähköstä on peräisin hiilivoimasta, 

hiilidioksidipäästöt voivat olla suuremmat kuin kaasua käyttävistä 

jäähdytinlaitteista. Toisaalta uusiutuvalla sähköllä toimivat 

lämpöpumput ovat huomattavasti perinteisiä jäähdyttimiä 

ympäristöystävällisempiä. 

Lämpöpumput jäähdytyksessä 

Lämpöpumppuja on suunniteltu myös siten, että niitä voidaan 

käyttää sekä lämmitykseen että jäähdytykseen. Kun laitetta 

käytetään jäähdytykseen kesällä, lämpöä kerätään sisätiloista ja 

”pumpataan” maanalaiseen varastoon, joka lämpenee. Lämpövarastoa 

voidaan hyödyntää talvella lämmitykseen.

Vaihtoehtoisesti voidaan kierrättää jäähdytysnestettä viileän 

maaperän ja rakennuksen jäähdytyslaitteiston välillä (vapaajäähdytys). 

Jäähdytinneste ei saa olla ilmakehälle haitallinen, kuten 

HFC- (voimakas kasvihuonekaasu) tai CFC-yhdiste (otsonikerrosta 

tuhoava kaasu). 

Periaatteessa korkean entalpian maalämpö voi tarjota riittävästi 

energiaa absorptiojäähdyttimelle, mutta vain muutamia maalämpöabsorptiojäähdyttimiä 

on käytössä maailmanlaajuisesti. 

8.4.4 Lämmitys biomassoilla 

Biomassat ovat perinteinen polttoaine ja on olemassa lukuisia 

eri tapoja lämmittää biomassoilla. Nykyaikaista biomassaenergian 

kehitystä ajaa tarve kestäviin energiaratkaisuihin. Modernit 

biomassateknologiat tai eri teknologioiden yhdistelmät voivat 

tarjota ratkaisuja sisätilojen ja käyttöveden lämmitykseen, sekä 

tulevaisudessa myös teollisten prosessien lämmitykseen. 

Biomassoilla saa tuotettua erilaisia lämpötiloja ja niitä voi 

kuljettaa pitkiä matkoja, jota aurinkokeräimien lämmöllä ja 

maalämmöllä ei voi tehdä. Biomassojen käyttö tulisi kuitenkin 

olla kestävää, joka rajoittaa kuljetusmatkoja ja hyödynnettäviä 

määriä. Biomassojen poltossa syntyy päästöjä ja energiakasvien 

tuotanto voi aiheuttaa negatiivisia ilmastovaikutuksia. 

Näistä seikoista johtuen biomassojen käytössä tulisi olla kaksi 

kehityssuuntaa: 

• Pienimuotoiset, hajautetut ratkaisut sisätilojen ja käyttöveden 

lämmitykseen 

• Tehokkaiden yhteistuotantolaitosten kehitys teollisuuden ja 

kaukolämmön tuotantoon 

Pienimuotoiset lämmitysratkaisut kotitalouksille 

Biomassojen hyödyntäminen kotitalouksissa sisätilojen ja 

käyttöveden lämmityksessä on kehittynyt huomattavasti viime 

vuosikymmeninä. Yleisin käyttökohde on kiinteän biomassan, 

esimerkiksi puun, poltto sellaisenaan erilaisissa tulisijoissa. 

Halkojen tai pellettien käyttö omakotitalojen tai pienkerrostalojen 

lämmityksessä on mahdollista. Puuta on helppo käsitellä ja 

varastoida ja pellettijärjestelmät voidaan automatisoida, jolloin 

huoltoa tarvitaan vain muutaman kerran vuodessa. Automaattiset 

järjestelmät käyttävät polttoainetta tarpeen mukaan, joka 

vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Pellettien poltosta tulee 

vähemmän päästöjä kuin polttopuusta . Pellettilämmitysjärjestelmät 

ovat yleistymässä Euroopassa. 

Alle 50 kW järjestelmät ovat yleensä manuaalisesti syötettäviä. 

Yksittäisiä huoneita lämmittävät järjestelmät (noin 5 kW) ovat 

halpoja ja epätehokkaita. Omakoti- ja rivi- ja pienkerrostaloihin 

on saatavilla järjestelmiä. Puun poltossa 10–50 kW keskuslämmityskattilat 

tarjoavat paremman hyötysuhteen (noin 7–85%) 

kuin takat. Suuremmilla lämmityskattiloilla voidaan lämmittää 

kerrostaloja, toimistorakennuksia tai julkisia tiloja sekä niiden 

käyttövettä. 

Suora lämmitys 

Kaukolämpöverkot 

Kaukolämpö sopii hyvin kaupunkien lämmitykseen. 

Kaukolämpöverkot vähentävät paikallisia päästöjä, ne 

tehostavat energiantuotantoa ja vähentävät tarvetta 

pienmuotoiseen lämmitysratkaisuihin. Yleisesti ottaen 

kaikkia lämmön lähteitä voidaan käyttää kaukolämmön 

tuotantoon. Kuitenkin yhteistuotantolaitokset 

tarvitsevat paikallisen kaukolämpöverkon ollakseen 

taloudellisesti kannattavia. 

Lämmön kysynnän ja tarjonnan vaihtelun hallinta on 

haastavaa kun suuri osa energiantuotannosta tulee 

uusiutuvista lähteistä. Kaukolämpöverkot tasaavat 

kysyntähuippuja yhdistämällä suuria määriä käyttäjiä, 

ja tarjontaa voidaan säädellä käyttämällä useita uusiutuvia 

lähteitä ja kohtuuhintaisia energiavarastoja. 

Suomessa olemassa oleva kaukolämpöverkosto on 

laaja ja noin puolet rakennuksista lämmitetään kaukolämmöllä. 

Noin 80% Suomessa käytettävästä kaukolämmöstä 

tuotetaan yhteistuotannossa. 

Suuret lämmitysjärjestelmät tarvitsevat automatisoidun polttoaineen 

syötön, koska lämmöntuotto pitää olla tasaista. Biomassan 

poltolla voidaan saavuttaa 1 000°C lämpötila. Puun poltto tuottaa 

korkeampia lämpötiloja, ruohomaiset biomassat (kuten olki) 

matalampia. Pellettejä, puuhaketta sekä olkea voidaan syöttää 

automaattisen järjestelmän avulla. Eri polttotapoja ovat: 

Yhteistuotantoteknologiat: Yhteistuotanto lisää biomassan 

polton tehokkuutta, jos lämpö voidaan käyttää optimaalisesti 

hyödyksi. Sopiva kattilateknologia riippuu käytettävästä 

polttoaineesta. Suomessa ja Ruotsissa yhteistuotannon tärkein 

polttoaine on jo kiinteä biomassa, koska täällä metsäbiomassojen 

potentiaali on erityisen korkea. Suomessa 30% yhteistuotannossa 

tuotetusta sähköstä on puuperäistä, Ruotsissa 70%. 

Suora poltto: Yhteistuotantoprosessi voi perustua suoraan 

polttoon (arinakattila, leijupetikattila tai jauhepoltto). Lämmöntuotannon 

hyötysuhde on tyypillisesti 60-70%, riippuen sähköntuotannon 

tehokkuudeta, ja yhteensä hyötysuhde voi olla 90%. 

Pienet ja keskisuuret yhteistuotantolaitokset tuottavat kolmesta 

viiteen kertaa enemmän lämpöä kuin sähköä, joten lämmön 

paikallinen tarve määrää laitosten koon. 

Paranneltu biomassa: On useampia tapoja muuntaa biomassatuotteet 

tiettyyn käyttötarkoitukseen, ja korkeampiin lämpötiloihin. 

Biokaasun tuotanto ja biomassojen kaasutus ovat jo 

yleisesti käytössä, ja muita teknologioita, kuten pyrolyysiä sekä 

synteesikaasun ja -öljyjen tuotantoa, kehitellään. 

Jos biomassa on kosteaa tai sen energiapitoisuus on alhainen, 

kaasutus on erityisen käyttökelpoinen teknologia. Prossessi 

tuottaa kaasua, joka koostuu lähinnä hiilimonoksidista (CO). 

Kaasutus tehostaa koko tuotantoketjua, mutta vaatii investoinnin 

edistyneeseen teknologiaan. Useampia kaasuttimia on 

saatavilla, malli riippuu syötteestä, kaasutusteknologiasta ja 

kaasuturbiinista. 

Muita paranneltuja prosesseja ovat biokaasun puhdistus, jotta 

sitä voi injektoida maakaasuverkkoon, tai nestemäisten biomassojen 

tuotto, kuten kasviöljy, etanoli tai toisen sukupolven 

biopolttoaineet. Näillä teknologioilla voidaan korvata fossiilisia 

polttoaineita, mutta koko prosessin matala hyötysuhde ja energiakasvien 

tuotannon energiantarve huonontavat nestemäisten 

biopolttoaineiden kestävyyttä. 

45



8.4.5 Biokaasu 

Biokaasua syntyy kun biomassat hajoavat anaerobisessa hapettomassa 

tilassa. Kaasu on pääasiassa metaania, hiilidioksidia ja 

vettä. Anaerobisella hajoamisella voidaan parantaa biomassojen 

energiapitoisuutta, erityisesti tapauksissa, jossa lämpöarvo on 

matala. Tällaisia matalan lämpöarvon jakeita ovat esimerkiksi 

orgaaninen jäte ja lanta. Prosessissa syntyy hedelmällistä 

lietettä, jonka typpipitoisuus on korkea ja parempi lannoite kuin 

lähtöainekset. 

Metaani on voimakas kasvihuonekaasu, joten päästöjen minimoimiseksi 

biokaasulaitoksilla tulee olla täysin ilmatiivis ulkokuori. 

Biojätteet ja sivuvirrat ovat parempi vaihtoehto biokaasun 

tuotannossa kuin sellaiset energiakasvit, joiden kasvatus vaatii 

energiaa ja lannoitteita ja siten aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä 

jo kasvatusvaiheessa. 

Yleensä biokaasua käytetään sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. 

Saksassa biokaasun syöttätariffilla tuetaan sähköntuotantoa, 

ja suurin osa tuotantolaitoksista on maaseudulla. Pienlaitoksissa 

syntyvää lämpöä käytetään sisätilojen lämmitykseen 

tai prosessilämpöön. Suuremmat laitokset tarvitsevat liitännän 

kaukolämpöverkkoon jotta kaikki syntyvä lämpö saadaan hyödynnettyä. 

Pumpattava varasto. Pumpattavat varastot ovat suurimman 

kapasiteetin energiavarastoja joita on nyt käytössä, ja ne ovat 

pääasiallinen keino hallita suuren mittakaavan tuuli- ja aurinkovoimaa. 

Pumpattavat varastot ovat periaatteeltaan vesivoimaloita, 

jotka varastoivat energiaa pumppamalla vettä alemmasta 

patoaltaasta ylempään silloin kun ylimääräistä energiaa on 

saatavilla. Kun energialle on tarve, lasketaan vesi patoaltaasta 

turbiinien läpi. Pumpattava varasto on tämän hetken kustannustehokkain 

ratkaisu suuren mittakaavan energiantuotantoon, 

mutta investoinnin hinta ja sopiva maasto ovat ratkaisevia 

tekijöitä pumpattavaa varastoa perustettaessa. Pumpattaessa 

ja varastoinnissa tapahtuu hävikkiä, joten pumpattavat varastot 

vievät enemmän energiaa kuin niistä myöhemmin saadaan. Noin 

70–85% syötetystä sähköenergiasta saadaan palautettua, loppu 

menetetään haihdunnan ja muuntajahävikkien vuoksi. 

Uusiutuva metaani. Sekä kaasuvoimalat että yhteistuotantolaitokset 

voidaan muuttaa toimimaan uusiutuvalla metaanilla, jota 

voidaan tuottaa aurinko- ja tuulivoiman ylituotannon aikana. Uusiutuvaa 

metaania voidaan kuljettaa ja säilöä maakaasuverkkoon 

ja käyttää sähköntuotannossa tarvittaessa. Kaasun varastoinnilla 

voidaan saada katettua kahden kuukauden tuotantovaje, ja älykkäällä 

sähköverkon ja kaasuverkon yhdistämisellä voidaan tasata 

kysyntä ja tarjonta. Kaukolämpöverkkojen laajentaminen sallii 

uusiutuvan metaanin hyödyntämisen yhteistuotantovoimaloissa, 

jolloin syntyy sekä lämpöä että sähköä, joten energiatuotannossa 

on korkea hyötysuhde. 

Varastointiteknologiat 

Uusiutuvan sähköntuotannon osuuden kasvaessa ympäri 

maailman pitää myös kasvattaa niiden vaihtelevuutta tasaavien 

teknologioiden ja poliitikoiden kasvaa. 

Kun uusiutuvien heiluva tuottoisten energianlähteiden osuus 

sähköntuotannossa kasvaa 30-35 prosenttiin, energian varastointi 

on välttämätöntä kompensoimaan vähäisen tuotannon aikoja 

ja varastoimaan ylituotantoa tuulisina ja aurinkoisina aikoina. 

Varastointiteknologiaa on saatavilla nykyään eri kehitysvaiheissa, 

kokoluokissa, ja sekä lyhyt- että pitkäaikaiseen varasointiin. 

Lyhytaikaiset varastot voivat kompensoida muutaman tunnin 

mittaisia tuotantovaihteluita, pitkäaikaisvarastot useamman 

viikon mittaisia. 

Akut, vauhtipyörät, paineilmavarastot ja pumpattavat varastot 

ovat lyhytaikaisia varastoja, joiden hyötysuhde on korkea. Pumpattavia 

varastoja käytetään myös pidempiaikaiseen varastointiin. 

Ehkä lupaavin vaihtoehto on sähköautot, joilla on mahdollista 

syöttää sähköä takaisin verkkoon (Vehicle-to-Grid, V2G). Tämä 

lisää sähköjärjestelmän joustavuutta, kun sähköautoa voi ladata 

kun uusiutuvaa energiaa on saatavilla runsaasti ja purkaa kun 

tuotantokapasiteetti on ylittymässä tai käytetään jo huippuvoimalaitoksia. 

Autot olisivat huippukysynnän aikaan parkkeerattuna 

lähelle paikkoja jossa sähköä kulutetaan (kuten tehtaiden 

pihoille) joten sähkön siirto ei ole ongelma. 

Esimerkkejä vuodenaikojen yli kestävistä varastoista ovat pumpattavat 

varastot sekä vedyn tai uusiutuvan metaanin tuotanto. 

Jälkimmäisiä kehitellään muutamissa demoprojekteissa, lähinnä 

Saksassa. Pumpattavia energiavarastoja on ollut käytössä yli 

sadan vuoden ajan. 

46

ENERGIAVALLANKUMOUS JA 

TAVALLINEN KANSALAINEN 

MILTÄ ENERGIAVALLANKUMOUS NÄYTTÄÄ TAVALLISEN KANSALAISEN ELÄMÄSSÄ? 

9 

© SHAYNE ROBINSON / GREENPEACE 

Energiavallankumous on pakko tehdä, mutta kuka sen tekee? 

Tavallista kansalaista kehotetaan tekemään henkilökohtaisia 

valintoja, mutta valintoja ei voi tehdä, jos vaihtoehtoja ei ole. 

Lisäksi yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa omilla valinnoillaan 

vain hyvin rajallisesti. Vaikka käyttäisi hiilellä tuotettua sähköä 

hieman vähemmän ei se muuta tosiasiaa, että ilmastonmuutoksen 

jarruttamiseksi koko fossiilisiin energialähteisiin perustuva 

tuotantojärjestelmä on muutettava. Näin ollen on ensiarvoisen 

tärkeää keskittyä muuttamaan infrastrukstuuria ylhäältä päin, 

siis tuotantotapojen kautta. Energiavallankumous on myös tehtävä 

nopeasti. Siksi muutoksen täytyy tapahtua ennen kaikkea 

Suomen energiapolitiikassa, jonka tavoitteena on saada energiantuottajat 

investoimaan puhtaaseen energiaan. 

Kansalaiset voivat ottaa jo välittömästi askelia kohti planeetan 

kantokykyyn sopeutettua energiankäyttöä. Monet ovat jo niin 

tehneetkin esimerkiksi tehdessään sähkösopimuksen tuulisähköstä. 

Energiavallankumous ei ole pelottava. Pelottavaa on vain se, jos 

emme tee energiavallankumousta. Mutta vallankumous ei olisi 

vallankumous, jos se ei vaatisi perustavanlaatuisia muutoksia 

ajattelussa. 

Energiavallankumous toteutuu, jos ihmiset arvostavat elämää, 

joka ei perustu massiiviseen fossiilisten polttoaineiden käyttöön. 

Kuten aikaisempien sivujen numeroista voi todeta, kovin paljosta 

ei loppujen lopuksi tarvitse luopua. Suurin henkilökohtainen 

elämänmuutos kohdistuu liikkumiseen. Lentokoneella matkustaminen, 

dieselmoottoreilla risteileminen ja polttomoottoriautolla 

ajaminen kuuluvat niihin asioihin, joita me emme voi jatkaa. 

Lentokoneen sijaan pääsemme pitkälle junalla, mutta trooppisen 

ilmastoon me emme voi nykyisellä tekniikalla suurin joukoin 

matkustaa. Auton käyttövoiman vaihdamme sähköön todennäköisesti 

varsin pian ja sähkön hankimme uusiutuvalla energialla. 

Entistä paremman joukkoliikenteen ansiosta tarvitsemme autoa 

vähemmän kuin nyt. 

Asumisessa ja elämisessä tuskin huomaamme merkittävää eroa 

nykyiseen. Asunnoissamme on vähemmän vetoa ja parempi 

sisäilma, kun olemme tehneet niistä energiatehokkaita. Sähkölaitteita 

meillä on kotonamme niin kuin nytkin, tosin harkitsemme 

tarkemmin kuin nyt, tarvitseeko televisioruudun kokoa 

suurentaa vuosittain. Rajallisessa maailmassa emme kuitenkaan 

voi enää nostaa asumisväljyyttämme rajattomasti. 

Muutoksemme ajattelutavassa on johdettava poliittiseen painostukseen, 

joka vauhdittaa muutosta ja asettaa suunnan taloudelle. 

Sen on myös saatava aikaan painetta suoraan markkinoilla, 

jotta energiatehokas ja uusiutuvaa energiaa käyttävä tuote ja 

palvelu syrjäyttää aina likaisemman vaihtoehdon. 

Vuonna 2050 olemme päätyneet toivottavasti hallitusti uudenlaiseen 

energiankäyttöön. Vuonna 2013 syntynyt lapsi täyttää 

tuolloin 37 vuotta. Hänelle energiatehokas ja uusiutuvaa energiaa 

käyttävä maailma on jo itsestäänselvyys ja fossiilisiin polttoaineisiin 

ja ydinvoimaan perustuva maailma outo historiankirjoihin 

kuuluva harha-askel. 

47



Suomi: Vertailumalli 

Tulokset | SUOMI 

Taulukko 10.1: Suomi: sähköntuotanto 

TWh/a 

Voimalaitokset 

Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Diesel 

Ydinvoima 

Biomassa 

Vesivoima 

Tuulivoima 

josta merituulivoima 


Maalämpö 

Aurinkolämpövoimalat 

Aaltovoima 

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto 

Hiili 

Turve 

Kaasu 

josta vedystä 

Öljy 

Biomassa 

Maalämpö 

Vety 

Yhteistuotanto tuottajan mukaan 

Ensisijaiset tuottajat 

Toissijaiset tuottajat 

Kokonaistuotanto 

Fossiiliset 

Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Diesel 

Ydinvoima 

Vety 

Uusiutuvat 

Vesi 

Tuuli 

Aurinkovoima 

Biomassa 

Maalämpö 


Aaltovoima 

Siirtohäviöt 

Oma tuotanto 

Vedyn tuotantoon käytetty sähkö 

Energian loppukulutus (sähkö) 

Taulukko 10.2: Suomi: lämmöntuotanto 

PJ/a 

Kaukolämpö 

Fossiiliset polttoaineet 

Biomassa 


Maalämpö 

Yhteistuotannon tuottama lämpö 


Biomassa 

Maalämpö 

Vety 

Suoralämmitys 1) 


Biomassa 


Maalämpö 2) 

Suora sähkölämmitys 3) 

Vety 

Lämmön kokonaistuotanto 1) 


Biomassa 


Maalämpö 2) 


Vety 

Uusiutuvat 

(sisältää uusiutuvan sähkön) 

1) mukaanlukien jäähdytys. 2) mukaanlukien lämpöpumput. 3) poislukien lämpöpumput. 

Taulukko 10.3: Suomi: co 2 -päästöt 

MILL t/a 2009 2015 

Lauhdevoimalat 

Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Diesel 

7 

5 

2 

0 

0 

0 

6 

0 

5 

0 

0 

0 


Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Energian tuotannon CO 2 -päästöt 

(sis. yhteistuotanto) 

Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy & diesel 

CO 2 -päästöt sektoreittain 

% 1990 päästöistä 

Teollisuus 1) 

Muut sektorit 1) 

Liikenne 

Sähkötuotanto 2) 

Muut energian tuotanto 3) 

Väkiluku (Mill.) 

CO 2 -päästöt per asukas (t/asukas) 

2009 

46 

71100 

24 

1 

13 

000000 

26 

53 

10 

00800 

18 

8 

72 

27 

11 

5 

10 

10 

24 

0 

22 

13 

009000 

3 

40 

77 

Vaihteleva uusiutuva sähkö (aurinko, tuuli aalto) 0 

Vaihtelevan uusiutuvan sähkön osuus 0.4% 

Uusiutuvan osuus (kotimainen tuotanto) 30.4% 

2009 

51 

38 

13 

00 

128 

87 

41 

00 

303 

125 

137 

0 

12 

28 

0 

481 

250 

191 

0 

12 

28 

0 

43.9% 

14 

5450 

22 

10 

650 

54 

101% 

95 

13 

20 

7 

5.3 

6.1 

2015 

1) sisältäen yhteistuotannon toissiajiset tuottajat. 2) sisältäen julkisen yhteistuotannon. 3) kaukolämpö, jalostamot, hiilen 

muuntaminen, kaasun siirto. 

57 

14000 

34 

3 

14 

210000 

28 

53 

11 

00900 

20 

9 

85 

24 

57 

12 

10 

34 

0 

28 

14 

20 

12 

000 

3 

30 

91 

2 

1.8% 

32.4% 

2015 

61 

46 

15 

00 

129 

80 

49 

00 

375 

131 

179 

0 

32 

33 

0 

565 

257 

243 

0 

32 

33 

0 

50.6% 

15 

5450 

20 

6960 

51 

95% 

94 

12 

18 

7 

5.4 

9.3 

2020 

62 

13000 

34 

3 

14 

630000 

30 

53 

12 

00 

10 

00 

21 

9 

92 

25 

66 

12 

10 

34 

0 

33 

14 

60 

13 

000 

3 

30 

97 

6 

6.6% 

36.3% 

2020 

71 

53 

18 

00 

131 

79 

52 

00 

399 

141 

182 

0 

40 

36 

0 

601 

272 

253 

0 

40 

36 

0 

50.9% 

2020 

5 

1 

4 

0 

0 

0 

15 

6460 

21 

6860 

52 

97% 

114 

11 

19 

7 

5.5 

9.4 

2030 

70 

13200 

34 

3 

14 

12 

50000 

33 

52 

14 

00 

12 

00 

23 

10 

103 

28 

65 

16 

10 

34 

0 

41 

14 

12 

0 

15 

000 

3 

30 

108 

12 

11.2% 

39.9% 

2030 

76 

54 

21 

00 

141 

77 

63 

20 

402 

132 

183 

0 

49 

38 

0 

619 

263 

267 

0 

50 

38 

0 

53.8% 

2030 

7 

1 

4 

1 

0 

0 

15 

6370 

22 

7780 

50 

94% 

104 

10 

20 

7 

5.6 

8.9 

2040 

78 

14600 

34 

3 

14 

16 

70000 

36 

50 

16 

0 

0 

14 

00 

24 

12 

114 

33 

64 

22 

10 

34 

0 

47 

14 

16 

0 

17 

000 

3 

30 

119 

16 

14.2% 

41.5% 

2040 

92 

64 

28 

00 

148 

73 

72 

20 

410 

124 

188 

0 

59 

40 

0 

650 

262 

288 

0 

61 

40 

0 

56.2% 

2040 

9 

1 

5 

3 

0 

0 

14 

6180 

24 

65 

11 

0 

52 

97% 

94 

10 

22 

7 

5.6 

9.2 

2050 

80 

03610 

34 

3 

14 

19 

90000 

39 

40 

18 

00 

15 

10 

25 

14 

118 

32 

53 

24 

10 

34 

0 

52 

14 

19 

0 

18 

100 

3 

30 

123 

19 

16.0% 

43.9% 

2050 

91 

62 

29 

00 

160 

75 

80 

50 

408 

114 

187 

0 

67 

39 

0 

660 

251 

297 

0 

72 

39 

0 

58.6% 

2050 

8 

0 

4 

3 

0 

0 

14 

5090 

22 

54 

12 

0 

48 

89% 

93 

10 

20 

6 

5.6 

8.5 

Taulukko 10.4: Suomi: voimalaitoskapasiteetti 

GW 


Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Diesel 

Ydinvoima 

Biomassa 

Vesivoima 

Tuulivoima 



Maalämpö 


Aaltovoima 


Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Biomassa 

Maalämpö 

Vety 





Fossiiliset 

Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Diesel 

Ydinvoima 

Vety 

Uusiutuvat 

Vesi 

Tuuli 

Aurinkovoima 

Biomassa 

Maalämpö 


Aaltovoima 

2009 

8 

1 

1 

0 

0 

0 

3 

0 

3 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

8 

1 

2 

4 

0 

1 

0 

0 

6 

1 

16 

9224103053002000 

Vaihteleva uusiutuva sähkö(aurinko, tuuli aalto) 0.2 

Vaihtelevan uusiutuvan sähkön osuus 1.0% 

Uusiutuvan osuus (kotimainen tuotanto) 28.6% 

2015 

10 

01000403100000 

7 

1140200 

6 

2 

17 

7114104063102000 

0.7 

4.3% 

34.3% 

2020 

12 

01000413310000 

8 

1140200 

6 

2 

20 

7114104083302000 

2.5 

12.8% 

41.1% 

2030 

15 

01110413520000 

9 

1050200 

7 

2 

24 

91161040 

11 

3503000 

5 

20.0% 

45.3% 

Taulukko 10.5: Suomi: primääri energiankulutus 

PJ/a 2009 2015 

Kokonaismäärä 

1,425 1,603 

Fossiiliset 

809 764 

Hiili 

180 107 

Turve 

70 98 

Maakaasu 

148 169 

Raakaöljy 

411 391 

Ydinvoima 

Uusiutuvat 

Vesivoima 

Tuulivoima 


Biomassa 

Maalämpö/ilmalämpöpumput 

Aaltovoima 

Uusiutuvien osuus 

257 

359 

46 

10 

304 

80 

27.0% 

371 

468 

51 

50 

389 

22 

0 

30.7% 

2020 

1,664 

776 

124 

93 

179 

381 

371 

517 

52 

22 

0 

415 

28 

0 

32.5% 

2030 

1,718 

767 

131 

78 

218 

340 

371 

581 

52 

42 

0 

449 

38 

0 

35.2% 

2040 

19 

01310413720000 

10 

1060200 

8 

2 

28 

11 

1191040 

13 

3703000 

7 

23.5% 

45.7% 

2040 

1,823 

808 

132 

65 

280 

331 

371 

644 

52 

58 

0 

485 

49 

0 

36.7% 

Taulukko 10.6: Suomi: lopullinen energiankulutus 

PJ/a 

Kokonaismäärä (sis. ei-energia-käyttö) 

Kokonaismäärä (energia käyttö) 

Liikenne 

Öljytuotteet 

Maakaasu 

Biopolttoaineet 

Sähkö 

Uusiutuva sähkö 

Vety 

Liikenne, uusiutuvan energian osuus 

Teollisuus 

Sähkö 


Kaukolämpö 

Uusiutuva kaukolämpö 

Hiili 

Öljytuotteet 

Kaasu 


Biomassa ja jätteet 


Vety 

Teollisuus, uusiutuvan energian osuus 

Muut sektorit 

Sähkö 


Kaukolämpö 


Hiili 

Öljytuotteet 

Kaasu 




Muut sektorit, uusiut. energian osuus 

Uusiutuvan energian kokonaismäärä 

Uusiutuvan energian osuus 

Non energy use 

Öljy 

Kaasu 

Hiili 

2009 

1,021 

963 

180 

171 

16310 

3.6% 

404 

130 

40 

64 

9 

18 

48 

29 

0 

114 

00 

40.4% 

379 

145 

44 

103 

10 

1 

62 

30 

58 

8 

31.7% 

290 

30.1% 

58 

46 

11 

0 

2050 

19 

00310413830000 

10 

0070300 

8 

2 

30 

11 

1191040 

14 

380300 

0 

8 

25.6% 

47.7% 

2050 

1,824 

763 

115 

48 

298 

302 

371 

691 

52 

68 

0 

509 

61 

0 

39.2% 

2015 2020 2030 2040 2050 

47 48 50 52 53 

12 12 12 12 13 

0 0 0 0 0 

1,121 

1,062 

1,176 

1,116 

1,216 

1,154 

1,294 

1,230 

1,316 

1,250 

177 177 173 185 188 

156 148 130 134 130 

1 1 1 2 2 

18310 23420 27 31 36 

14 18 20 

60 70 90 

10.5% 

474 

155 

50 

75 

25 

11 

14.1% 

500 

161 

58 

80 

28 

21 

19.1% 

512 

171 

68 

88 

35 

19 

20.9% 

528 

182 

76 

97 

41 

19 

23.7% 

532 

185 

81 

106 

48 

13 

59 61 55 48 42 

35 38 38 37 41 

0 0 0 0 0 

138 

00 

45.0% 

410 

168 

54 

138 

00 

44.9% 

440 

184 

67 

139 

20 

47.6% 

469 

205 

82 

139 

40 

49.3% 

517 

230 

95 

137 

70 

51.3% 

531 

239 

105 

103 110 116 130 133 

24 28 35 44 49 

1 1 2 1 0 

50 

40 

62 

22 

39.8% 

395 

37.2% 

59 

47 

40 

66 

28 

42.9% 

438 

39.3% 

60 

43 

50 

65 

33 

45.8% 

492 

42.6% 

62 

40 

70 

71 

39 

48.2% 

548 

44.6% 

64 

34 

90 

72 

44 

50.8% 

587 

47.0% 

66 

48

Suomi: Energiavallankumousmalli A 

(Olkiluoto 3 ei valmistu) 



TWh/a 

2009 2015 2020 2030 2040 2050 GW 

2009 2015 2020 2030 2040 


46 49 48 53 71 93 Voimalaitokset 

8 10 12 21 29 

Hiili 

71100 51100 52100 1110000 0010000 00 Hiili 

1 10000303100000 10000113500000 00000003 00000003 

Turve 

Turve 

1 

Kaasu 

0.5 Kaasu 

0 

Öljy 

0000 Öljy 

0 

Diesel 

Diesel 

0 

Ydinvoima 

24 22 11 Ydinvoima 

3 

Biomassa 

1 2 3 

Biomassa 

0 

Vesivoima 

13 14 14 15 15 15 Vesivoima 

3 

Tuulivoima 

000000 300000 11 35 53 75 Tuulivoima 

0 

16 23 


00000 22000 12 17 josta merituulivoimaa 

0 

12000 43000 


2000 3000 Aurinkoenergia 

0 

Maalämpö 

Maalämpö 

0 


Aurinkolämpövoimalaitoikset 

0 

Aaltovoima 

Aaltoenergia 

0 

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto 26 28 29 30 28 24 Sähkön ja lämmön yhteistuotanto 

8 7 8 8 9 

Hiili 

53 53 42 00 00810 00540 Hiili 

1 1140200 1040300 0040400 0040500 

Turve 

Turve 

2 

Kaasu 

10 11 11 11 Kaasu 

4 


00800 00 00 00 

Öljy 

0 

Öljy 

Biomassa 

1 

Biomassa 

10 11 18 19 17 Maalämpö 

0 

Maalämpö 

00 00 10 21 22 Vety 

0 

Vety 




6 6 6 5 5 


18 19 19 16 12 9 Toissijaiset tuottajat 

1 2 2 3 4 


8 9 10 13 17 16 


16 17 20 30 38 


72 77 77 83 99 117 Fossiiliset 

9224103053002000 7214003073102000 72141010 50040000 40030001 

Fossiiliset 

27 26 26 13 70070003 20020006 Hiili 

Hiili 

11 10 94 01 

Turve 

Turve 

5 4 

Kaasu 

Kaasu 

10 12 12 11 Öljy 

Öljy 

10 00 00 0001 

Diesel 

Diesel 

Ydinvoima 

Ydinvoima 

24 22 11 Vety 

Vety 

0 0 0 

Uusiutuvat 

12 25 34 

Uusiutuvat 

22 29 40 70 89 109 Vesivoima 

3503000 3 3 

Vesivoima 

13 14 14 15 15 15 Tuulivoima 

16 23 

Tuulivoima 

009000 30 11 35 53 75 Aurinkoenergia 

24000 35000 


0 2 2 3 Biomassa 

Biomassa 

12 15 18 19 17 Maalämpö 

Maalämpö 

000 000 000 000 000 Aurinkolämpö 


Aaltovoima 

Aaltovoima 

Vaihteleva uusiutuva sähkö(aurinko, tuuli aalto) 0 1 5 18 25 


3 4 4 4 4 4 Vaihtelevan uusiutuvan sähkön osuus 1.0% 8.7% 25.5% 59.2% 67.2% 

Oma tuotanto 

40 30 31 33 3 3 Uusiutuvan osuus (kotimainen tuotanto) 28.6% 39.5% 58.1% 84.3% 88.7% 


10 19 


77 81 80 80 86 91 

Vaihteleva uusiutuva sähkö (aurinko,tuuli,aalto) 0 3 11 37 55 78 

Vaihtelevan uusiutuvan sähkön osuus 


0.4% 3.5% 14% 44.5% 56.0% 66.2% 

Uusiutuvan osuus (kotimainen tuotanto) 30.4% 37.4% 52.0% 84.1% 90.0% 93.4% 

Säästöt hyötysuhteessa (verrattuna vert.malliin) 0 10 17 28 40 48 PJ/a 2009 2015 2020 2030 2040 


1,425 1,382 1,239 1,001 910 

Fossiiliset 

809 738 655 373 225 


Hiili 

180 158 149 53 50 

Turve 

2009 2015 2020 2030 2040 2050 

70 61 57 13 0 

Maakaasu 

148 151 150 134 87 

Raakaöljy 

411 367 300 174 87 

PJ/a 

Kaukolämpö 


Biomassa 


Maalämpö 



Biomassa 

Maalämpö 

Vety 



Biomassa 


Maalämpö 2) 


Vety 



Biomassa 


Maalämpö 2) 


Vety 


Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Diesel 


Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Energian tuotannon CO 2 -päästöt 

(sis. yhteistuotanto) 

Hiili 

Turve 

Kaasu 




Teollisuus 1) 


Liikenne 

Sähkön tuotanto 2) 

Muut energian tuotanto 3) 


5.3 

CO päästöt asukasta kohti (t/asukas) 10.1 2 

Säästöt hyötysuhteessa (verrattuna vert.malliin) 0 



46 

35 

11 

00 

133 

82 

51 

00 

296 

114 

137 

2 

15 

28 

0 

474 

230 

198 

2 

15 

28 

0 

40 

28 

10 

01 

133 

73 

60 

00 

275 

91 

127 

4 

23 

28 

2 

447 

193 

198 

4 

23 

28 

2 

35 

19 

12 

13 

134 

36 

95 

03 

233 

46 

109 

10 

36 

25 

5 

402 

102 

217 

11 

39 

25 

8 


43.9% 47.8% 53.8% 73.3% 

(sisältää uusiutuvan sähkön) 

Säästöt hyötysuhteessa (verrattuna vert.malliin) 0 90 154 216 

1) mukaanlukien jäähdytys. 2) mukaanluettuna lämpöpumput. 3) poisluettuna lämpöpumput. 

51 

38 

13 

00 

128 

87 

41 

00 

303 

125 

137 

0 

12 

28 

0 

481 

250 

191 

0 

12 

28 

0 


2009 

MILL t/a 2015 

7 

52000 

14 

5450 

22 

10650 

54 

101% 

95 

13 

207 

26 

11 

10 

14 

133 

21 

100 

0 

12 

212 

21 

86 

18 

51 

23 

12 

371 

53 

197 

19 

55 

23 

24 

84.4% 

279 

20 

6914 

117 

5 

910 

21 

189 

3 

65 

23 

54 

21 

24 

326 

14 

165 

23 

57 

21 

45 

94.5% 

334 

2020 2030 2040 2050 

7 7 1 0 0 

42100 42100 01000 00000 00000 

14 13 6 3 1 

5450 5350 0050 0030 0010 

21 20 7 4 1 

10560 9560 0160 0030 0010 

52 45 21 11 4 

98% 85% 40% 20% 7% 

84 73 41663 21432 10211 

12 10 

199 186 

5.4 5.5 5.6 5.6 5.6 

9.5 8.2 3.7 1.9 0.7 

-1 7 29 41 44 

Ydinvoima 

257 

Uusiutuvat 

359 

Vesivoima 

46 

Tuulivoima 

10 


Biomassa 

304 


80 

Aaltovoima 


27.0% 


PJ/a 



Liikenne 

Öljytuotteet 

Maakaasu 


Sähkö 

Uusiutuvasähkö 

Vety 


Teollisuus 

Sähkö 


Kaukolämpö 


Hiili 

Öljytuotteet 

Kaasu 




Vety 


Muut sektorit 

Sähkö 


Kaukolämpö 


Hiili 

Öljytuotteet 

Kaasu 


Biomassa ja jäte 


Vety 




Ei energiakäyttöön 

Öljy 

Kaasu 

Hiili 

2009 

1.021 

963 

180 

171 

16310 

3.6% 

404 

130 

40 

64 

9 

18 

48 

29 

0 

114 

00 

40.4% 

379 

145 

44 

103 

10 

1 

62 

30 

58 

80 

31.7% 

290 

30.1% 

58 

46 

11 

0 

240 

404 

51 

93 

329 

11 

0 

30.8% 

221 

120 

463 

52 

38 

5 

350 

18 

0 

38.7% 

425 

0 

627 

52 

127 

17 

398 

34 

0 

63.4% 

718 

2015 2020 2030 

56 54 50 

49 44 31 

52 55 4 

14 

993 

937 

930 

876 

818 

768 

175 152 108 

159 135 85 

1 1 2 

11310 

7.1% 

401 

140 

52 

11420 

8.9% 

387 

137 

71 

12 

871 

18.5% 

363 

136 

115 

70 74 83 

24 31 55 

14 9 0 

43 35 17 

29 28 24 

1 2 5 

103 

10 

45.3% 

361 

148 

55 

97 

31 

52.8% 

337 

147 

76 

84 

75 

74.6% 

297 

139 

116 

97 88 75 

23 25 43 

1 1 0 

51 

31 

37 

22 

17 

25 

50 46 38 

10 14 21 

0 0 0 

38.6% 

334 

35.6% 

48.3% 

380 

43.4% 

75.5% 

515 

67.0% 

0 

685 

52 

192 

26 

366 

49 

0 

75.6% 

913 

Taulukko 10.12: Suomi: lopullinen energiankulutus 

2040 

750 

699 

83 

46 

1 

13 

20 

18 

3 

40.3% 

344 

135 

122 

95 

72 

02 

15 

7 

63 

14 

12 

83.9% 

271 

133 

120 

54 

35 

084 

11 

34 

28 

1 

83.8% 

550 

78.7% 

51 

23 

3 

26 

2050 

40 

00100003 

32 

64000 

9 

0030600 

5 

5 

49 

20010003 

45 

3 

32 

46000 

36 

73.2% 

91.3% 

2050 

835 

116 

41 

0 

34 

42 

0 

719 

52 

268 

34 

311 

53 

0 

86.1% 

989 

2050 

679 

626 

71 

19 

1 

10 

37 

35 

4 

67.6% 

324 

132 

124 

89 

73 

004 

12 

43 

19 

24 

90.7% 

231 

120 

112 

39 

29 

014 

11 

30 

26 

0 

90.1% 

550 

87.9% 

53 

19 

2 

32 

49 

Tulokset | SUOMI




Suomi: Energiavallankumousmalli B 

(Olkiluoto 3 valmistuu) 


PJ/a 

Kaukolämpö 


Biomassa 


Maalämpö 



Biomassa 

Maalämpö 

Vety 



Biomassa 


Maalämpö 2) 


Vety 



Biomassa 


Maalämpö 2) 


Vety 


43.9% 48.6% 56.9% 

(sisälttä uusiutuvan sähkön) 

Säästöt hyötysuhteessa (verrattuna vert.malliin) 0 90 154 

1) mukaanlukien jäähdytys. 2) mukaanlukien lämpöpumput. 3) poislukien lämpöpumput. 

50 


TWh/a 

2009 2015 2020 2030 2040 2050 GW 

2009 2015 2020 2030 2040 


46 56 55 57 72 92 Voimalaitokset 

8 10 13 19 29 

Hiili 

71100 21100 11100 00000 0000001 0000000 Hiili 

1 10100403100000 00100313500000 00000203 00000003 

Turve 

Turve 

1 

Kaasu 

Kaasu 

0 

Öljy 

Öljy 

0 

Diesel 

Diesel 

0 

Ydinvoima 

24 34 23 12 Ydinvoima 

3 

Biomassa 

1 2 3 2 

Biomassa 

0 

Vesivoima 

13 14 14 15 15 15 Vesivoima 

3 

Tuulivoima 

000000 200000 11 27 53 75 Tuulivoima 

0 

12 23 


00000 22000 12 17 josta merituulivoimaa 

0 

12000 43000 

Aurinkovoima 

2000 3000 Aurinkoenergia 

0 

Maalämpö 

Maalämpö 

0 


Aurinkolämpövoimalaitokset 

0 

Aaltovoima 

Aaltovoima 

0 

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto 26 21 22 25 27 24 Sähkön ja lämmön yhteistuotanto 

8 6 6 7 8 

Hiili 

53 21800900 11800 00900 00710 00540 Hiili 

1 1030200 0030300 0030400 0030500 

Turve 

Turve 

2 

Kaasu 

10 Kaasu (sis H ) 

4 


00800 

2 Öljy 

0 

Öljy 

Biomassa 

1 

Biomassa 

12 16 18 17 Maalämpö 

0 

Maalämpö 

00 00 01 02 Vety 

0 

Vety 




6 4 4 4 4 


18 12 12 12 10 9 Toissijaiset tuottajat 

1 2 2 3 4 


8 9 10 13 17 16 


16 16 20 26 37 


72 77 77 82 98 117 Fossiiliset 

9224103053002000 6113004063102000 51030030 30030020 30030001 

Fossiiliset 

27 16 14 900900 60060003 20020005 Hiili 

Hiili 

11 42 22 

Turve 

Turve 

5 

Kaasu 

Kaasu 

10 10 10 Öljy 

Öljy 

10 00 00 

Diesel 

Diesel 

Ydinvoima 

Ydinvoima 

24 34 23 12 Vety 

Vety 

0 0 0 1 

Uusiutuvat 

11 21 34 

Uusiutuvat 

22 27 40 61 90 110 Vesivoima 

3503000 3 3 

Vesivoima 

13 14 14 15 15 15 Tuulivoima 

12 23 

Tuulivoima 

009000 20 11 27 53 75 Aurinkoenergia 

24000 35000 

Aurinkovoima 

0 2 2 3 Biomassa 

Biomassa 

11 15 18 20 18 Maalämpö 

Maalämpö 

000 000 000 000 000 Aurinkolämpö 


Aaltovoima 

Aaltovoima 

Vaihteleva uusiutuva sähkö(aurinko, tuuli aalto) 0 1 5 14 25 


3 4 4 4 4 4 Vaihtelevan uusiutuvan sähkön osuus 1.0% 7.4% 26.6% 52.7% 68.0% 

Oma tuotanto 

40 30 31 33 39 3 Uusiutuvan osuus (kotimainen tuotanto) 28.6% 37.6% 59.2% 80.7% 90.1% 


19 


77 81 80 80 86 91 

Vaihteleva uusiutuva sähkö (aurinko,tuuli,aalto) 0 2 11 29 55 78 

Vaihtelevan uusiutuvan sähkön osuus 


0.4% 2.8% 14.4% 34.6% 56.2% 66.4% 

Uusiutuvan osuus (kotimainen tuotanto) 30.4% 35.3% 51.9% 73.6% 91.0% 93.8% 

Säästöt hyötysuhteessa (verrattuna vert.malliin) 0 10 17 28 40 48 PJ/a 2009 2015 2020 2030 2040 


1.425 1.405 1.267 1.059 913 

Fossiiliset 

809 647 550 349 221 


Hiili 

180 98 81 55 51 

2009 2015 2020 2030 2040 2050 

Turve 

70 39 28 1 0 

Maakaasu 

148 136 134 115 82 

Raakaöljy 

411 375 308 178 88 

51 

38 

13 

00 

128 

87 

41 

00 

303 

125 

137 

0 

12 

28 

0 

481 

250 

191 

0 

12 

28 

0 

56 

43 

13 

01 

122 

69 

53 

00 

296 

114 

137 

2 

15 

28 

0 

474 

226 

203 

2 

15 

28 

0 



Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Diesel 


Hiili 

Turve 

Kaasu 

Öljy 

Energiantuotannon CO 2 -päästöt 

(sis. julkinen yhteistuotanto) 

Hiili 

Turve 

Kaasu 




Teollisuus 1) 


Liikenne 

Sähkön tuotanto 2) 

Muu energiantuotanto 3) 

2009 

MILL t/a 2015 


5.3 

CO -päästöt asukasta kohden (t/asukas) 10.1 2 


7 

52000 

14 

5450 

22 

10650 

54 

101% 

95 

13 

207 

54 

38 

14 

11 

119 

49 

70 

00 

274 

91 

127 

4 

23 

28 

2 

448 

179 

211 

4 

24 

28 

2 

48 

27 

17 

14 

122 

31 

88 

03 

232 

46 

109 

10 

36 

25 

5 

402 

104 

214 

11 

40 

25 

8 

72.0% 

216 

36 

15 

14 

15 

124 

19 

93 

0 

11 

212 

21 

86 

18 

51 

23 

12 

371 

55 

194 

19 

57 

23 

24 

84.1% 

279 

23 

7 

11 

15 

114 

5 

880 

21 

189 

3 

65 

23 

54 

21 

24 

326 

15 

164 

23 

58 

21 

45 

94.3% 

334 

3 11100 9 3240 12 4350 44 82% 84 12 109 

5.4 8.0 7 2020 3 11100 6 1140 9 2250 35 65% 73 1087 

5.5 6.3 17 2030 0 00000 4 0040 5 0040 19 36% 41634 5.6 3.4 31 2040 0 00000 3 0030 3 0030 10 20% 21422 5.6 1.9 41 2050 

0 

00000 

1 

0010 

1 

0010 

4 

7.0% 

10201 

5.6 

0.7 

44 



Ydinvoima 

257 

Uusiutuvat 

359 

Vesivoima 

46 

Tuulivoima 

10 

Aurinkovoima 

Biomassa 

304 


80 

Aaltoenergia 


27.0% 


PJ/a 



Liikenne 

Öljytuotteet 

Maakaasu 


Sähkö 

uusiutuva sähkö 

Vety 


Teollisuus 

Sähkö 


Kaukolämpö 

uusiutuva kaukolämpö 

Hiili 

Öljytuotteet 

Kaasu 




Vety 


Muut sektorit 

Sähkö 


Kaukolämpö 

uusiutuva kaukolämpö 

Hiili 

Öljytuotteet 

Kaasu 




Vety 




Ei energiakäyttöön 

Öljy 

Kaasu 

Hiili 

2009 

1,021 

963 

180 

171 

16310 

3.6% 

404 

130 

40 

64 

9 

18 

48 

29 

0 

114 

00 

40.4% 

379 

145 

44 

103 

10 

1 

62 

30 

58 

80 

31.7% 

290 

30.1% 

58 

46 

11 

0 

371 

387 

51 

83 

314 

12 

0 

29.2% 

198 

251 

466 

52 

39 

6 

351 

19 

0 

38.0% 

397 

131 

579 

52 

97 

17 

377 

36 

0 

55.6% 

660 

2015 2020 2030 

56 54 50 

49 44 31 

52 55 4 

14 

993 

937 

930 

876 

818 

768 

175 152 108 

159 135 85 

1 1 2 

11310 

7.1% 

401 

140 

49 

11420 

8.9% 

387 

137 

71 

12 

861 

17.6% 

363 

136 

100 

70 74 84 

26 34 55 

14 9 0 

43 35 17 

29 28 24 

1 2 5 

103 

10 

45.0% 

361 

148 

52 

97 

31 

54.3% 

337 

147 

76 

84 

75 

70.2% 

297 

139 

102 

97 88 75 

26 34 40 

1 1 0 

51 

31 

37 

22 

17 

25 

50 46 38 

10 14 21 

0 0 0 

38.5% 

332 

35.4% 

50.9% 

395 

45.1% 

69.7% 

481 

62.6% 

0 

692 

52 

192 

26 

369 

52 

0 

76.0% 

910 

Taulukko 10:18: Suomi: lopullinen energiankulutus 

2040 

750 

699 

83 

46 

1 

13 

20 

18 

3 

40.5% 

344 

135 

123 

95 

72 

02 

15 

7 

63 

14 

12 

84.1% 

271 

133 

121 

54 

35 

084 

11 

34 

28 

1 

84.0% 

551 

78.9% 

51 

23 

3 

26 

2050 

39 

00000003 

32 

64000 

9 

0030600 

5 

5 

48 

10010003 

45 

3 

32 

46000 

36 

73.9% 

92.2% 

2050 

837 

113 

41 

0 

30 

42 

0 

724 

52 

268 

34 

315 

55 

0 

86.5% 

987 

2050 

679 

626 

71 

19 

1 

10 

37 

35 

4 

67.8% 

324 

132 

124 

89 

73 

004 

12 

43 

19 

24 

90.9% 

231 

120 

113 

39 

29 

014 

11 

30 

26 

0 

90.3% 

551 

88.0% 

53 

19 

2 

32

Suomi: Investointi 

Taulukko 10.19: Suomi: energiantuotannon investoinnit 

MILJOONAA € 2011-2020 2021-2030 2031-2040 2041-2050 

Vertailumalli 

Tavanomaiset (fossiiliset & ydinvoima) 

Uusiutuvat 

Biomassa 

Vesivoima 

Tuulivoima 


Maalämpö 


Aaltovoima 

Energiavallankumous skenaario 

Tavanomaiset (fossiiliset & ydinvoima) 

Uusiutuvat 

Biomassa 

Vesivoima 

Tuulivoima 


Maalämpö 


Aaltovoima 

15,366 

10,432 

4,758 

1,196 

4,451 

0000 

11,820 

14,915 

8,206 

1,190 

5,072 

447 

000 

8,017 

9,267 

3,950 

1,362 

3,693 

0 

263 

00 

2,405 

16,462 

5,315 

1,420 

8,105 

1,623 

000 

6,858 

9,538 

2,223 

1,416 

5,793 

0 

106 

00 

576 

28,169 

6,872 

1,416 

19,096 

784 

000 

2011-2050 

13,112 

43,354 

8,917 

38,154 

2,141 

13,098 

1,463 

5,437 

4,811 18,748 

0 

0 

502 871 

00 

00 

373 

15,173 

27,459 

87,004 

5,302 

25,694 

1,463 

5,489 

18,513 

50,785 

2,181 

000 

2011-2050 

KESKIMÄÄRIN 

VUODESSA 

1,084 

954 

327 

136 

469 

0 

2200 

5,035 

000 

379 

2,175 

642 

137 

1,270 

126 

000 


Taulukko 10.20: Suomi: investoinnit uusiutuvilla tuotettuun lämmitykseen 

(POISLUETTUNA INVESTOINNIT FOSSIILISIIN POLTTOAINEISIIN) 

MILJOONAA € 

2011-2020 2021-2030 2031-2040 2041-2050 2011-2050 

2011-2050 

KESKIMÄÄRIN 

VUODESSA 

Vertailumalli 

Uusiutuvat 

Biomassa 

Maalämpö 


Lämpöpumput 

13,021 

4,310 

04 

8,706 

7,900 

3,988 

03 

3,909 

9,968 

1,583 

00 

8,385 

3,803 

406 

00 

3,398 

34,693 

10,287 

08 

24,397 

867 

257 

00 

610 

Energiavallankumous skenaario 

Uusiutuvat 

Biomassa 

Maalämpö 


Lämpöpumput 

4,709 

198 

742 

1,012 

2,757 

7,243 

412 

583 

1,452 

4,797 

8,264 

0 

1,600 

2,282 

4,381 

2,983 

0 

631 

1,596 

756 

23,199 

610 

3,556 

6,343 

12,690 

580 

15 

89 

159 

317 

51

energia 

[vallan]kumous 

Greenpeace on kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka 

tekee sanoista tekoja vastustaakseen ympäristön tuhoamista 

maailmanlaajuisesti ja tuodakseen esiin ratkaisuja 

rauhan ja ekologisen tasapainon saavuttamiseksi 

maailmassa. Suomessa Greenpeace ratkaisee ilmasto- ja 

energiakysymyksiä ja suojelee metsiä. Greenpeace saa 

toimintaansa varat yksityishenkilöiden lahjoituksista. 

Lahjoituksia ei oteta vastaan julkiselta sektorilta eikä yrityksiltä, 

jotta organisaatio säilyy riippumattomana. 

Greenpeace Nordic 

Suomen toimisto 

Iso Roobertinkatu 20-22 A 

00120 Helsinki, Finland 

+358 9 684 37540 f: +358 9 684 37541 

info.nordic@greenpeace.org 

www.greenpeace.org/finland 

The European Renewable Energy Council (EREC) on Euroopan 

uusiutuvan energiaan liittyvän teollisuuden, kaupan 

ja tutkimuksen kattojärjestö, joka perustettiin vuonna 

2000. Järjestön jäsenyhdistyksiin kuuluvien yritysten 

vuosittainen liikevaihto on yhteensä 70 miljardia euroa, ja 

henkilöstömäärä yli 550 000 työntekijää. 

Renewable Energy House, 63-67 rue d’Arlon 

B-1040 Brussels, Belgium 

+32 2 546 1933 f +32 2 546 1934 

erec@erec.org www.erec.org 

© SEAWIFS PROJECT, NASA/GODDARD SPACE FLIGHT CENTER, AND ORBIMAGE

Energiavallankumousraportti Suomi 2013 - Greenpeace

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?