Ionisoiva säteily - STUK
Ionisoiva säteily - STUK
Ionisoiva säteily - STUK
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Ionisoiva</strong> <strong>säteily</strong><br />
Radioaktiiviset aineet ja<br />
ionisoiva <strong>säteily</strong> kuuluvat<br />
luonnollisena osana elinympäristöömme.<br />
<strong>Ionisoiva</strong>n<br />
<strong>säteily</strong>n ominaisuuksia ja<br />
vaikutuksia on vaikea hahmottaa<br />
arkipäivän kokemusten<br />
perusteella, sillä<br />
<strong>säteily</strong>ä ei voi aistein havaita.
<strong>Ionisoiva</strong>sta<br />
<strong>säteily</strong>stä lyhyesti<br />
SÄTEILY VAURIOITTAA<br />
SOLUJA<br />
Elävissä soluissa ionisaatio<br />
voi vaurioittaa solujen<br />
perimäainesta, DNAmolekyyliä.<br />
Pahimmassa<br />
tapauksessa vauriot johtavat<br />
syöpään tai muuhun<br />
terveyshaittaan.<br />
Aineen perusosa on atomi. Atomiydin<br />
koostuu protoneista ja neutroneista.<br />
Protonien määrä on tietyllä<br />
alkuaineella aina sama. Neutronien<br />
lukumäärä saattaa vaihdella,<br />
jolloin puhutaan alkuaineen eri<br />
isotoopeista.<br />
Atomin ydin voi olla virittyneessä<br />
tilassa. Usein tällaisessa ytimessä on<br />
liian paljon tai liian vähän neutroneja.<br />
Aineet, joissa on virittyneitä<br />
ytimiä, ovat radioaktiivisia. Lähes<br />
jokaisella alkuaineella on sekä pysyviä<br />
että radioaktiivisia isotooppeja.<br />
Isotooppi ilmaistaan aineen<br />
lyhenteen perässä olevalla massaluvulla,<br />
esimerkiksi strontium<br />
-90. Massaluku on ytimessä olevien<br />
protonien ja neutronien lukumäärien<br />
summa. Ytimen viritys<br />
purkautuu itsestään ennemmin tai<br />
myöhemmin, jolloin ytimestä irtoaa<br />
jokin hiukkanen sekä energiaa.<br />
Tällöin aine säteilee. Alkuperäistä<br />
atomia, nuklidia, sanotaan emonuklidiksi<br />
ja syntyvää uutta nuklidia<br />
tytärnuklidiksi.<br />
Radioaktiiviset isotoopit käyttäytyvät<br />
luonnossa samoin kuin<br />
saman aineen pysyvät isotoopit.<br />
Molemmat kulkeutuvat esimerkiksi<br />
luonnon ravintoketjuissa ja elimistössä<br />
samalla tavalla.<br />
<strong>Ionisoiva</strong> <strong>säteily</strong> on <strong>säteily</strong>ä,<br />
jolla on riittävästi energiaa irrottamaan<br />
<strong>säteily</strong>n kohteeksi joutuvan<br />
aineen atomeista elektroneja tai<br />
rikkomaan aineen molekyylejä.<br />
Radioaktiiviset aineet lähettävät<br />
ionisoivaa <strong>säteily</strong>ä. <strong>Ionisoiva</strong>a <strong>säteily</strong>ä<br />
tuottavat myös muun muassa<br />
röntgenlaitteet.<br />
Alfa-, beeta- ja gamma<strong>säteily</strong><br />
Alfa- ja beeta<strong>säteily</strong> ovat hiukkas<strong>säteily</strong>ä.<br />
Atomin ytimestä lähtee<br />
suurella nopeudella alfa- tai beetahiukkanen.<br />
Alfahiukkanen (α)<br />
muodostuu kahdesta protonista ja<br />
kahdesta neutronista. Alfahajoaminen<br />
on yleistä raskailla nuklideilla.<br />
Luonnossa esiintyvät uraani<br />
ja torium ovat alfasäteilijöitä.<br />
Beetahiukkaset voivat olla elektroneja<br />
tai positroneja. Elektronit<br />
ovat negatiivisesti varautuneita (β−)<br />
ja positronit positiivisesti varautuneita<br />
(β+). Esimerkkejä beetasäteilijöistä<br />
ovat tritium, hiili-14 ja strontium-90.<br />
Alfahiukkaset ovat raskaampia<br />
kuin beetahiukkaset. Alfahiukkanen<br />
ei pysty läpäisemään ihmisen<br />
Radioaktiivinen hajoaminen<br />
Alfa- ja beeta<strong>säteily</strong><br />
ovat hiukkas<strong>säteily</strong>ä,<br />
kun taas gamma<strong>säteily</strong><br />
on sähkömagneettista<br />
<strong>säteily</strong>ä.<br />
2
Alfa- ja beeta<strong>säteily</strong> pysähtyvät helposti väliaineeseen, mutta gamma<strong>säteily</strong>llä on suuri läpäisykyky.<br />
ihoa tai paperiarkkia. Alfa<strong>säteily</strong> voi<br />
olla vaarallista vain, jos alfa<strong>säteily</strong>ä<br />
lähettäviä radioaktiivisia aineita<br />
joutuu elimistöön esimerkiksi<br />
hengitysilman mukana.<br />
Beetahiukkaset ovat läpäisykykyisempiä<br />
ja pystyvät tunkeutumaan<br />
esimerkiksi ihoon. Beeta<strong>säteily</strong>ä lähettävät<br />
aineet ovat vaarallisia iholla<br />
tai päästessään elimistöön. Alfa-<br />
tai beetahajoamisessa syntyvä<br />
tytärnuklidi on usein virittynyt, ja<br />
viritystilat purkautuvat gamma<strong>säteily</strong>nä.<br />
Gamma<strong>säteily</strong> ei ole hiukkas<strong>säteily</strong>ä.<br />
Sitä voi kuvata energiapakkauksina,<br />
joita virittynyt ydin<br />
lähettää. Gamma<strong>säteily</strong> on sähkömagneettista<br />
aaltoliikettä.<br />
Gamma<strong>säteily</strong> on yleensä hyvin<br />
läpitunkevaa. Ulkoiselta gamma<strong>säteily</strong>ltä<br />
on vaikeampi suojautua<br />
kuin muulta <strong>säteily</strong>ltä. Gamma<strong>säteily</strong>n<br />
vaimentamiseksi tarvitaan<br />
paksu kerros betonia, terästä tai<br />
lyijyä. On myös gamma<strong>säteily</strong>ä,<br />
jonka energia on niin pieni, että<br />
sen vaimentamiseen riittää noin<br />
millimetrin paksuinen lyijykerros.<br />
Neutronit<br />
Neutroneja vapautuu esimerkiksi<br />
uraaniytimen itsestään tapahtuvan<br />
halkeamisen (spontaani fissio) tai<br />
neutronilähteessä tapahtuvan reaktion<br />
seurauksena. Myös avaruudesta<br />
tulevassa kosmisessa <strong>säteily</strong>ssä<br />
on runsaasti neutroneja, jotka aiheuttavat<br />
suurimman osan korkealla<br />
lentävän lentohenkilöstön ja<br />
-matkustajien <strong>säteily</strong>annoksesta.<br />
Ydinvoimalan reaktorissa olevan<br />
ydinpolttoaineen uraani-235:n<br />
ytimet halkeavat sekä spontaanin<br />
fission että fissiossa vapautuneiden<br />
hidastuneiden neutronien aiheuttamien<br />
uusien fissioiden vaikutuksesta.<br />
Koska jokaisessa fissiossa<br />
vapautuu useita neutroneja, syntyy<br />
ydinpolttoaineeseen lopulta ketjureaktio.<br />
Fissiossa vapautuu myös<br />
paljon energiaa. Ydinpolttoaineeseen<br />
syntyy runsaasti uraanin halkeamistuotteita,<br />
jotka ovat radioaktiivisia.<br />
Neutronilähteiltä suojautumiseen<br />
käytetään sekä kevyitä että<br />
raskaita alkuaineita sisältäviä materiaaleja.<br />
Röntgen<strong>säteily</strong><br />
Röntgen<strong>säteily</strong> on sähkömagneettista<br />
<strong>säteily</strong>ä, jota tuotetaan röntgenputkessa.<br />
Röntgenputki on tyhjiöputki,<br />
jossa on hehkukatodi ja<br />
hyvin lämpöä kestävästä aineesta<br />
valmistettu anodi. Katodin ja anodin<br />
välille kytketään jännite, joka<br />
voi olla 5–400 kV. Jännitteen vaikutuksesta<br />
hehkukatodilta irtoa-<br />
3
Radioaktiivisuus vähenee puoleen alkuperäisestä kullekin aineelle ominaisella nopeudella.<br />
vat elektronit liikkuvat suurella<br />
nopeudella kohti anodia ja lopulta<br />
törmäävät siihen. Elektronien nopeuden<br />
pienetessä osa elektronien<br />
liike-energiasta muuttuu sähkömagneettiseksi<br />
<strong>säteily</strong>ksi, jota kutsutaan<br />
röntgen<strong>säteily</strong>ksi.<br />
Aktiivisuus<br />
Radioaktiivisen aineen aktiivisuus<br />
ilmaisee, kuinka monta ydinmuutosta<br />
kyseisessä ainemäärässä tapahtuu<br />
yhden sekunnin aikana.<br />
Aktiivisuuden yksikkö on becquerel<br />
(Bq). Yksi becquerel tarkoittaa,<br />
että radioaktiivisessa<br />
aineessa tapahtuu yksi ydinmuutos<br />
(ytimen virittyneen tilan laukeaminen)<br />
sekunnissa. Mitä enemmän<br />
ydinmuutoksia tapahtuu, sitä<br />
enemmän syntyy <strong>säteily</strong>ä.<br />
Becquerel on hyvin pieni yksikkö.<br />
Tästä syystä käytetään myös<br />
yksiköitä kilobecquerel (kBq), joka<br />
on 1000 Bq, ja megabecquerel<br />
(MBq), joka on 1 000 000 Bq.<br />
Aktiivisuus ilmaistaan usein<br />
aktiivisuutena paino- tai tilavuusyksikköä<br />
kohti eli aktiivisuuspitoisuutena.<br />
Yksikkönä on becquereliä<br />
litrassa (Bq/l), becquereliä kilossa<br />
(Bq/kg) tai becquereliä kuutiometrissä<br />
(Bq/m 3 ). Esimerkiksi talousveden<br />
radonpitoisuus 400 Bq/l<br />
tarkoittaa, että litrassa tätä vettä<br />
tapahtuu 400 radonatomin hajoamista<br />
sekunnissa.<br />
Sisäinen <strong>säteily</strong>annos aiheutuu<br />
kehossa olevista radioaktiivisista<br />
aineista. Ulkoinen <strong>säteily</strong>annos aiheutuu<br />
kehon ulkopuolella olevista<br />
<strong>säteily</strong>lähteistä.<br />
4
Puoliintumisaika<br />
Radioaktiivisen aineen puoliintumisaika<br />
tarkoittaa sitä aikaa, jonka<br />
kuluessa aineen aktiivisuus vähenee<br />
puoleen alkuperäisestä. Jos<br />
aineen puoliintumisaika on kaksi<br />
vuotta ja alkuperäinen aktiivisuus<br />
1 000 becquereliä, niin aktiivisuus<br />
on kahden vuoden kuluttua 500<br />
becquereliä. Edelleen kahden<br />
vuoden kuluttua aktiivisuus on<br />
250 becquereliä jne.<br />
Radioaktiivisten aineiden puoliintumisajat<br />
vaihtelevat suuresti.<br />
Lyhytikäisten aineiden puoliintumisajat<br />
ovat sekunteja tai sekunnin<br />
osia. Pitkäikäisimmät puoliintuvat<br />
vasta miljoonien vuosien<br />
kuluessa. Esimerkiksi krypton-94<br />
puoliintuu 1,4 sekunnissa. Jodi-<br />
131 puoliintuu noin kahdeksassa<br />
päi vässä. Cesium-137 puoliintuu<br />
30 vuodessa. Ydinenergian tuotannossa<br />
tarvittava uraani-235 puoliintuu<br />
vasta 700 miljoonassa vuodessa.<br />
Puoliintumisajan pituus ei<br />
kerro, kuinka vaarallista aine on.<br />
Biologinen puoliintumisaika<br />
Radioaktiiviset aineet poistuvat ihmisen<br />
elimistöstä yleensä nopeammin<br />
kuin kyseisen radionuklidin<br />
puoliintumisajan perusteella voisi<br />
päätellä. Sen lisäksi että radioaktiivisten<br />
aineiden määrä pienenee<br />
aineiden hajotessa, niitä poistuu<br />
elimistöstä myös biologisten toimintojen<br />
vaikutuksesta.<br />
Esimerkiksi cesium-137:n<br />
fysikaalinen puoliintumisaika on<br />
30 vuotta, mutta sen biologinen<br />
puoliintumisaika on vain 3 kuukautta.<br />
ESIMERKKEJÄ AKTIIVISUUDESTA<br />
Pienestä järvestä pyydetyn petokalan aktiivisuus on 1000 becquereliä.<br />
Kala painaa kaksi kiloa. Sen aktiivisuuspitoisuus on 1000 becquereliä kahta<br />
kilogrammaa kohti eli 500 becquereliä kilogrammaa kohti (Bq/kg). Tällöin<br />
sanotaan, että kalan radioaktiivisten aineiden pitoisuus on 500 Bq/kg.<br />
Ihmisen kehossa on normaalisti noin 5000 becquereliä kalium 40:ää. 70 kiloa<br />
painavassa henkilössä on siis radioaktiivista kalium-40 -isotooppia keskimäärin<br />
noin 70 Bq/kg.<br />
ESIMERKKEJÄ ANNOKSISTA<br />
Suomalaisen keskimääräinen <strong>säteily</strong>annos vuodessa on noin 3,7 millisievertiä.<br />
Neljän tunnin lentomatka kymmenen kilometrin korkeudessa aiheuttaa noin<br />
20 mikrosievertin (0,020 millisievertiä) <strong>säteily</strong>annoksen. Annoksen aiheuttaa<br />
kosminen <strong>säteily</strong>, joka on voimakkaampaa ilmakehän ylemmissä kerroksissa.<br />
Keuhkojen röntgenkuvaus aiheuttaa keskimäärin noin 0,1 millisievertin<br />
annoksen. Tämä vastaa luonnon tausta<strong>säteily</strong>stä aiheutuvaa annosta<br />
noin 30 päivän aikana.<br />
Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden arvioidaan tuottavan suomalaisille<br />
keskimäärin kahden millisievertin kokonaisannoksen. Säteilyannos<br />
kertyy ulkoisesta <strong>säteily</strong>stä ja ravinnon kautta tulleiden radioaktiivisten<br />
aineiden <strong>säteily</strong>stä.<br />
Omakotitalon sisäilmassa voi olla radonia jopa 10 000 becquereliä kuutiota<br />
kohti. Näin radonpitoisessa talossa oleskelun lasketaan aiheuttavan vuodessa<br />
noin 200 millisievertin <strong>säteily</strong>annoksen.<br />
ESIMERKKEJÄ ANNOSNOPEUDESTA<br />
Suomen tausta<strong>säteily</strong> vaihtelee välillä 0,04–0,30 mikrosievertiä tunnissa<br />
(µSv/h). Alueellinen vaihtelu annosnopeuksissa johtuu uraanipitoisuuseroista<br />
kallio- ja maaperässä. Lumi- ja jääkerros vaimentaa maaperästä tulevaa<br />
<strong>säteily</strong>ä.<br />
Annosnopeus lentokoneessa kymmenen kilometrin korkeudessa on noin<br />
viisi mikrosievertiä tunnissa. Esimerkiksi kahdeksan tunnin lento aiheuttaa 40<br />
mikrosievertin (0,040 millisievertin) <strong>säteily</strong>annoksen.<br />
Isotooppihoitoa saanut potilas pääsee kotiin, kun metrin päässä mitattu<br />
annosnopeus alittaa 30 mikrosievertiä tunnissa.<br />
Tshernobylin onnettomuuden aiheuttama annosnopeus Suomessa oli<br />
suurimmillaan viisi mikrosievertiä tunnissa (0,005 millisievertiä tunnissa).<br />
Tämä on noin 30–50 kertaa luonnon normaalin tausta<strong>säteily</strong>n annosnopeus.<br />
5
Säteilyannos ja annosnopeus<br />
Säteilyannos on suure, jolla kuvataan<br />
ihmiseen kohdistuvan <strong>säteily</strong>n<br />
haitallisia vaikutuksia. Säteilyannoksen<br />
yksikkö on sievert (Sv).<br />
Päinvastoin kuin aktiivisuuden<br />
yksikkö becquerel, sievert on hyvin<br />
suuri yksikkö. Siksi annoksista<br />
puhuttaessa käytetään yleensä joko<br />
millisievertejä (mSv) tai mikrosievertejä<br />
(µSv). Yksi sievert on 1000<br />
millisievertiä eli 1 000 000 mikrosievertiä.<br />
Säteilyannosta kutsutaan<br />
usein lyhyesti annokseksi.<br />
Esimerkiksi keuhkojen röntgentutkimuksesta<br />
aiheutuu noin<br />
0,1 mSv:n annos ja nenän sivuonteloiden<br />
röntgentutkimuksesta noin<br />
0,03 mSv:n annos.<br />
Ulkoisella <strong>säteily</strong>annoksella<br />
tarkoitetaan kehon ulkopuolella<br />
olevasta <strong>säteily</strong>lähteestä aiheutuvaa<br />
annosta ja sisäisellä annoksella<br />
kehossa olevista radioaktiivisista<br />
aineista aiheutuvaa annosta.<br />
Sisäisen <strong>säteily</strong>annoksen suuruuteen<br />
vaikuttavat radioaktiivisen<br />
aineen määrä ja sen lähettämän<br />
<strong>säteily</strong>n ominaisuudet. Lisäksi annokseen<br />
vaikuttaa se, mihin elimiin<br />
tai kudoksiin radioaktiivinen<br />
aine kulkeutuu.<br />
Annosnopeus ilmaisee, kuinka<br />
suuren <strong>säteily</strong>annoksen ihminen saa<br />
tietyssä ajassa. Annosnopeuden yksikkö<br />
on sievertiä tunnissa (Sv/h).<br />
Yleensä on järkevää käyttää millitai<br />
mikrosievertejä eli puhua yksiköillä<br />
millisievertiä tunnissa (mSv/h)<br />
tai mikrosievertiä tunnissa (µSv/<br />
h). Yksi sievert tunnissa on siis<br />
1 000 millisievertiä tunnissa eli<br />
1 000 000 mikrosievertiä tunnissa.<br />
Suomalaisen keskimääräinen<br />
<strong>säteily</strong>annos eri <strong>säteily</strong>lähteistä on<br />
noin 3,7 mSv vuodessa. Tästä noin<br />
2 mSv aiheutuu sisäilman radonista.<br />
Kehossa olevista luonnon radioaktiivisista<br />
aineista aiheutuu noin<br />
0,3 mSv:n ja röntgentutkimuksista<br />
noin 0,5 mSv:n vuosiannos. Tshernobylin<br />
laskeumasta arvioidaan<br />
aiheutuvan noin 0,04 mSv:n <strong>säteily</strong>annos<br />
vuodessa.<br />
Annosnopeutta käytetään yleensä<br />
kuvaamaan, kuinka vaarallista on<br />
oleskelu tietyssä paikassa tietynlaisen<br />
<strong>säteily</strong>n kohteena. Jos annosnopeus<br />
on suuri, lyhyessäkin ajassa<br />
saa suuren <strong>säteily</strong>annoksen. Tausta<strong>säteily</strong>stä<br />
johtuva annosnopeus<br />
vaihtelee Suomessa välillä 0,04–<br />
0,30 µSv/h.<br />
Becquerelistä sievertiin<br />
Jos ruoan mukana elimistöön joutuu<br />
63 000 Bq cesium-137:ää, aiheutuu<br />
siitä aikuiselle yhden mSv:n<br />
<strong>säteily</strong>annos. Tämä suhde pätee vain<br />
cesium-137:lle, ei muille radioaktiivisille<br />
aineille.<br />
Esimerkiksi poronlihan cesium-<br />
137 -pitoisuus on keskimäärin<br />
500 Bq/kg. Ateriasta, johon sisältyy<br />
500 grammaa poronlihaa, aiheutuu<br />
noin 0,004 mSv:n (4 mikrosievertin)<br />
sisäinen <strong>säteily</strong>annos.<br />
Jos ilman jodi-131 -pitoisuus<br />
on 10 000 Bq/m 3 , siitä aiheutuu<br />
1 mSv:n annos hengitettäessä sitä<br />
noin kymmenen tunnin ajan.<br />
Ulkoisen <strong>säteily</strong>annoksen aiheuttajia<br />
ovat maaperä, rakennukset, avaruudesta<br />
tuleva <strong>säteily</strong> sekä keinotekoiset<br />
<strong>säteily</strong>lähteet.<br />
6
Luonnon<strong>säteily</strong> ja<br />
keinotekoinen <strong>säteily</strong><br />
Luonnossa on aina esiintynyt ja tulee<br />
esiintymään <strong>säteily</strong>ä riippumatta<br />
ihmisen toimista. Suomalaiset<br />
saavat suurimman <strong>säteily</strong>annoksen<br />
huoneilman radonista.<br />
Joka paikassa säteilee jonkin verran.<br />
Maankamara jalkojemme alla<br />
ja betoni- ja tiiliseinät ympärillämme<br />
säteilevät. Avaruudesta peräisin<br />
olevalle <strong>säteily</strong>lle joudumme<br />
alttiiksi kaikkialla – lentokoneessa<br />
enemmän kuin maan pinnalla. Me<br />
myös syömme, juomme ja hengitämme<br />
radioaktiivisia aineita.<br />
Elinympäristöömme on joutunut<br />
myös ihmisen tuottamia (keinotekoisia)<br />
radioaktiivisia aineita<br />
mm. ilmakehässä tehdyistä ydinkokeista<br />
ja Tshernobylin onnettomuudesta.<br />
Luonnossa esiintyvän ionisoivan<br />
<strong>säteily</strong>n lisäksi ionisoivaa<br />
<strong>säteily</strong>ä voidaan synnyttää myös<br />
sähköisillä koneilla, kuten hiukkaskiihdyttimillä<br />
ja röntgenkoneilla.<br />
Hiukkaskiihdyttimillä ja ydinreaktoreilla<br />
voidaan valmistaa useita<br />
radionuklideja, joita ei esiinny<br />
luonnossa. Tällaista koneiden synnyttämää<br />
ja ihmisen valmistamien<br />
radionuklidien aiheuttamaa <strong>säteily</strong>ä<br />
nimitetään keinotekoiseksi <strong>säteily</strong>ksi.<br />
TERMIT TUTUIKSI<br />
Radioaktiivisuus<br />
Radioaktiivisten aineiden atomien ydin on virittyneessä tilassa. Ytimissä on liian<br />
paljon tai vähän neutroneja. Viritys yleensä laukeaa, jolloin aine säteilee.<br />
Säteily<br />
Radioaktiiviset aineet säteilevät ionisoivaa <strong>säteily</strong>ä, joka on terveydelle vaarallista.<br />
Eri <strong>säteily</strong>lajeja ovat alfa-, beeta-, gamma- ja neutroni<strong>säteily</strong>.<br />
Aktiivisuus<br />
Aktiivisuus kertoo <strong>säteily</strong>n määrän. Sen yksikkö on becquerel (Bq). Becquerel on<br />
hyvin pieni yksikkö. Yksi becquerel tarkoittaa, että radioaktiivisessa aineessa tapahtuu<br />
yksi hajoaminen sekunnissa. Mitä enemmän hajoamisia tapahtuu, sitä enemmän<br />
aine säteilee. Aktiivisuuspitoisuus ilmaisee, kuinka paljon <strong>säteily</strong>ä on paino- tai<br />
tilavuusyksikköä kohti.<br />
Säteilyannos<br />
Säteilyannos kuvaa <strong>säteily</strong>n haitallisia vaikutuksia ihmiseen. Säteilyannoksen yksikkö<br />
on sievert (Sv). Sievert on hyvin suuri yksikkö, ja yleensä yksikkönä käytetäänkin<br />
millisievertiä (0,001 Sv) tai mikrosievertiä (0,000001 Sv). Suomalaisen vuotuinen<br />
<strong>säteily</strong>annos on noin 3,7 millisievertiä (0,0037 Sv).<br />
Annosnopeus<br />
Annosnopeus ilmaisee, kuinka suuren <strong>säteily</strong>annoksen ihminen saa tietyssä ajassa.<br />
Yksikkönä on <strong>säteily</strong>annos/aika eli sievertiä tunnissa (Sv/h). Yleensä yksikkönä<br />
käytetään millisievertiä tunnissa (mSv/h) tai mikrosievertiä tunnissa (µSv/h).<br />
7
Lisätietoa<br />
Katsaukset<br />
• Ionisoimaton <strong>säteily</strong> ja ihminen (Joulukuu 2002)<br />
• Radioaktiivinen laskeuma ja ravinto (Syyskuu 2004)<br />
• Ihmisen radioaktiivisuus (Toukokuu 2003)<br />
Säteily ja ydinturvallisuus -kirjasarja<br />
• Säteily ja sen havaitseminen<br />
• Säteily ympäristössä<br />
• Säteilyn käyttö<br />
• Säteilyn terveysvaikutukset<br />
• Ydinturvallisuus<br />
Huhtikuu 2005<br />
Säteilyturvakeskus • PL 14, 00881 Helsinki • puh. (09) 759 881 • www.stuk.fi
Change language