Nuuh.... Aaah.... KESÄ! - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Vikki
Teksti: Vilma Perolahti
Kuvat: Päivikki Järvinen
Päivikki Järvisen elämään ovat aina kuuluneet
eläimet. Vikki on vannoutunut koiraihminen,
mutta myös muut eläimet ovat
ympäröineet häntä koko hänen elämänsä
ajan. Ensimmäisen saksanpaimenkoiransa
hän osti vuonna 1979, heti ensimmäisestä
tilistään. Siitä lähtien saksanpaimenkoira on
rotuna ollut Vikin ”oma rotu”. Hänellä on ollut
vuodesta 1979 tähän päivään asti neljä saksanpaimenkoiraa.
Pisin aika, jonka Vikki on
ilman koiraa viettänyt ensimmäisen koiran
ostamisen jälkeen, on ollut viisi kuukautta.
- En osaa kävellä ilman koiraa, koira kuuluu
niin kiinteästi olemukseeni, Vikki toteaa. Muita
eläimiä, joita Päivikillä on koirien lisäksi
ollut, ovat esimerkiksi pitkäkarvaiset kissat,
kääpiökani, undulaatit, akvaariokalat, kilpikonnat,
kotilot, hiiret ja vuohi.
teneet uusiin, hyviin koteihin. Pentueilla Vikki
ei rahasta. Hänelle tärkeintä on sopivan kodin
löytäminen jokaiselle lähtevälle pennulle.
Tärkein asia, johon Vikki uskoo, on hänen
oma intuitionsa. Sen varassa hän on valinnut
pennuille sopivat kodit eikä ole joutunut
katumaan valitsemiaan koteja. Sama intuitioperiaate
pätee hänellä myös koirien astuttamisessa
– vaikka kyseessä olisi kuinka hyvät
paperit omaava malliyksilö, ei Vikki anna
oman koiransa lisääntyä sen kanssa, jos
hänellä on pienikin epäilys koiran suhteen.
Onnistuneista pentueista ja niiden sijoittamisista
uusiin koteihin kertoo jotakin myös se,
että Vikiltä lähteneiden pentueiden koiria on
päätynyt mm. opaskoiriksi ja markkinavahtikoiriksi.
Vikki tunnetaan hyväsydämisyydestään
sekä, joskus roisistakin, huumoristaan. Huumorintajusta
kertoo hyvin myös nimet, joita
hän on eläimilleen antanut. Hänen kotoaan
on löytynyt esimerkiksi kilpikonnat Salmo &
Nella ja hän on nimennyt pentueidensa pentuja
särkylääkemerkkien mukaan. Aikanaan
toinen kilpikonnistamme tosin pääsi karkuun
mökkeillessämme, eikä sitä sen koommin
löydetty. Voi kuitenkin olla, että kilpikonna
on päätynyt läheiseen järveen ja elää siellä
edelleenkin paikallisena Loch Nessin hirviönä,
Vikki naurahtaa.
Vikiltä on lähtenyt Asta la Vista kennelnimellä
kolme saksanpaimenkoirapentuetta. Kasvattajana
Vikki ei ole ”häkittäjä”. Hän ottaakin
pennut mahdollisimman nopeasti mukaan tavalliseen
elämään, jotta pennut tottuvat normaaliin
olemiseen ja kanssakäymiseen.
- Pennuista luopuminen on aina hyvin vaikeaa,
ja varsinkin ensimmäiset pentujen lähtiessä
joutuu aina vakuuttelemaan itseään
siitä, että kaikkia pentuja ei vain voi pitää itsellään,
vaan ne on saatava hyviin koteihin,
Päivikki sanoo. Ja joka kerta pennut ovat läh-
Päivikki tunnetaan myös erinomaisesta
kyvystään toimia koirien kanssa. Erityisesti
hankalat tapaukset hän ottaa mielenkiintoisina
haasteina.
- Monet ihmiset ottavat minuun yhteyttä, jos
eivät tiedä miten toimia koiransa kanssa.
Neuvon ja autan heitä aina parhaani mukaan
sekä pyrin tapaamaan koiria ja niiden omistajia,
Päivikki kertoo. Vikki ei usko kouluttamisessa
fyysisyyteen tai kurittamiseen: hän
pärjääkin sillä, että toimii koirien kanssa rauhallisin
puhein ja elkein. Saatan esimerkiksi
kiinnittää hieman aggressiivisestikin käyttäytyvän
koiran huomion vaikkapa hypähtämällä
ilmaan ja päästämällä jonkin hassun
äänen. Näin koira useimmissa tapauksissa
menee hieman hämilleen ja sen jälkeen rentoutuu
seurassani, Päivikki nauraa. Toimintatavoistaan
hän ei ole saanut keneltäkään negatiivista
palautetta; päinvastoin ihmiset ovat
usein ihmeissään siitä, että mitä ihmettä hän
on koiran kanssa tehnyt, kun koira yhtäkkiä
totteleekin tai on lopettanut häiriökäyttäytymisen.
Vikkiä voisikin nimittää oikeaksi koirakuiskaajaksi.
Päivikkiin otetaankin yhteyttä
usein myös muissakin kuin koira-asioissa.
Hän on aina valmis lähtemään apuun 4
8 9