Mikä minulle lemmikiksi? - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten ...

Mikä minulle lemmikiksi?
Lemmikkieläin kannattaa valita harkiten. Eläinkauppojen
lajivalikoimat kasvavat jatkuvasti, ja ostajalla on runsaudenpula.
Hankkimalla riittävästi tietoa etukäteen takaat parhaiten sekä
oman että eläimesi.
Todellinen eläinten ystävä ottaa selvää eläimistä etukäteen Internetin, kirjojen ja lehtien
avulla, ettei tule hankkineeksi suloista eläintä hetken mielijohteesta ilman oikeaa tietoa.
Muuten voi käydä niin, etteivät eläimen ominaisuudet jaksakaan pitää ajan mittaan
kiinnostusta yllä. Tai hankituksi voi tulla sellainen lemmikki, jonka hoitaminen on niin
työlästä ja aikavievää, että siihen tuskastuu ja kyllästyy. Täytyyhän muutakin ehtiä
harrastaa, ja ystävätkin ovat tärkeitä.
Monta kertaa on koettu, että harkitsematta hankittu eläin ennen pitkää unohtuu häkkiinsä
melkeinpä oman onnensa nojaan. Silloin sen asunnosta on tullut sille vankila.
Ja aivan ensimmäiseksi pitäisi selvittää, onko perheenjäsenissä eläinallergiaa. Pienetkään
linnut tai nisäkkäät eivät sovi allergisille, sillä niistä irtoaa paljon untuvia, karvoja ja
pölyä.
Ajattele ensisijaisesti eläintä
Eläin pitää hankkia sillä ajatuksella, että se saa asua luonasi koko elämänsä — ja että
hoidat sitä niin hyvin, että se elää kauan. Eläin on elävä ja tunteva olento, joka ei saa
joutua kiertolaiseksi. Kun mietit, minkä eläimen valitsisit, ota huomioon sen odotettavissa
oleva elinikä. Muutamat lajit elävät vain pari kolme vuotta, mutta jotkut jopa kymmeniä
vuosia. Oletko varma, että kiinnostuksesi riittää niin kauan?
Uusia koteja aikuisille eläimille on monesti hyvin vaikea löytää. Joskus on jopa parempi
viedä lemmikki eläinlääkärille nukutettavaksi kuin antaa sen virua häkissään ilman
kunnollista huolenpitoa.
Pieniä lemmikkejä voi saada eläinkaupasta jopa parilla kympillä. Houkutus ostoksen tekoon
voi olla suuri, kun sievät poikaset napittavat lasin takana. Koulussa joku voi tarjota omien
eläintensä poikasia vaikka ilmaiseksi, kunhan joku vain ottaisi. Varsinkin pienet jyrsijät
tekevät paljon poikasia, ja uusia poikueita syntyy tuon tuostakin, jos samassa häkissä
pidetään urosta ja naarasta. Jos taas aikuistuvia poikasia ei eroteta emoistaan, saattaa
häkissä syntyä verisiä tappeluita.
Useimmat lemmikkeinä pidettävät eläinlajit ovat luonnostaan sosiaalisia ja kaipaavat
lajikumppanien seuraa. Silti niitä pidetään usein yksin joko pelkästä tietämättömyydestä
tai sen takia, että ne tulisivat kesymmiksi ja kiintyisivät omistajaansa paremmin. Mutta
yksinäinen eläin on yleensä vaisu ja hiljainen, eikä siitä ole paljon iloa omistajalleen.
Suurimman osan vuorokaudesta se joutuu vain odottamaan yksinäisyydessään, että
omistajalla olisi sille hetki aikaa. Tämä ei ole oikein eläintä kohtaan. Lajinomaiseen
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI. sey@sey.fi, www.sey.fi
ELÄINTIETOA / YLEISTIETO / Mikä minulle lemmikiksi 1/8

käyttäytymiseen pitää perehtyä myös niin, ettei tiedon puutteessa yhdistä esim. kahta
urosta tai muuta yksilöä, jotka eivät tule toimeen keskenään.
Itsestään selvää on, että eläinten ystävä ei hanki lemmikikseen luonnosta pyydystettyä
eläintä. Kansainvälinen eläinkauppa on suistanut sukupuuton partaalle jo kymmeniä
papukaija- ja matelijalajeja. Suurin osa eläimistä kuolee jo raakalaismaisen pyynnin,
välivarastoinnin ja kuljetuksen koettelemuksiin. On hyvä muistaa, että luonnosta
pyydystettyjen eläinten myynti loppuu heti, kun niitä ei kukaan osta.
Suuri osa kaupan olevista isoista papukaijoista kuten harmaapapukaijoista, amatsoneista,
arapapukaijoista ja kakaduista sekä osa pienemmistäkin papukaijoista, on yhä vieläkin
luonnosta pyydystettyjä. Myös monet loistopeipot, tukaanit ja muut eksoottiset linnut on
riistetty luonnosta, samoin lähes kaikki maakilpikonnat sekä monet liskot ja käärmeet.
Eläinten alkuperää kysyessäsi älä luota liikaa myyjän epämääräisiin vakuutteluihin. Viisas
hankkii lemmikkinsä niiden lajien joukosta, joita ei lainkaan pyydystetä luonnosta, tai
ostaa poikasen suoraan luotettavalta kasvattajalta.
Todellinen eläinten ystävä harkitsee, onko eläinyksilöä ja –lajia kohtaan ylipäätään oikein,
että eläimet joutuvat sukupolvi toisensa jälkeen viettämään elämää ympäristössä, joka ei
ole niille lajinomainen ja jossa ne eivät pääse toteuttamaan lajinomaisia toimintojaan.
Uudet ja ennennäkemättömät lajit keräävät mielenkiintoa ja ovat erityisesti
erikoisuudentavoittelijoiden suosiossa. Viisas ja myötätuntoinen ihminen kuitenkin tietää
itsestään selvästi vastauksen siihen, elääkö esimerkiksi maan alle mielellään kaivautuva
yöeläin aavikkokettu eli fennekki mieluummin luontaisessa ympäristössään kuin vaikkapa
kerrostaloyksiössä.
Paljon tilaa, paljon iloa
Lemmikkieläintä hankittaessa pitäisi ajatella ensisijaisesti eläimen viihtymistä eikä omia
mielitekoja. Jos havittelemasi laji vaatii suuret tilat voidakseen toteuttaa luonnollista
käyttäytymistään ja ollakseen kiinnostava katselukohde, ei pidä sortua hankkimaan pientä
häkkiä ajatuksella, että kyllä se siellä pärjää. Eläin kyllä pysyy aikansa hengissä ankeassa
ahtaudessakin, mutta sellaisessa lemmikinpidossa ei ole paljon mieltä. Lisäksi se
todennäköisesti rikkoo myös lakeja.
Lemmikin asunto maksaa melkein aina huomattavasti enemmän kuin itse eläin. Saadaksesi
varmasti hyvän asunnon lemmikillesi malta mielesi ja hanki ensin häkki, sitten vasta eläin.
Häkin hankkimisessa ei kannata säästellä, sillä ison häkin hankkimista ei tarvitse katua
koskaan. Osta suurin häkki, jonka löydät, tai tilaa iso häkki lemmikkiliikkeen kautta.
Joillekin tilaa vaativille lajeille itsenikkaroitu häkki on paras ratkaisu. Eläimistä on paljon
enemmän iloa, kun niillä on runsaasti tilaa liikkua. Häkin muotoa miettiessäsi ota huomioon
lajille tyypillinen käyttäytyminen: kiipeileville eläimille korkea häkki, linnuille
pitkänomainen.
Jokainen eläin on yksilö
Siinä vaiheessa kun aletaan haaveilla lemmikkieläimen hankkimisesta, mielessä on monesti
televisiossa tai lehdessä nähty ihmeen älykäs ja omistajaansa kovin kiintynyt eläin, joka
ehkä osasi hienoja temppujakin. Sellainen meillekin, ajatellaan. Valitettavasti vain tällaisia
ihme-eläimiä ei ole kaupoissa myytävänä, vaan julkkiseläinten käytös on pitkällisen ja
ammattimaisen koulutuksen ja yhteistyön tulos. Jokaisella eläimellä on oma yksilöllinen
luonteensa, myös muihin samaa lajia oleviin verrattuna. Kaikki yksilöt eivät ole yhtä kesyjä
tai yhteistyöhaluisia.
Kun olet hankkinut eläimen, koeta voittaa sen luottamus. Käytä paljon aikaa tutustumiseen
ja totuttamiseen, mutta anna eläimelle myös oma rauhansa. Houkuttele sitä herkuilla ja
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI, sey@sey.fi, www.sey.fi
ELÄINTIETOA / YLEISTIETO / Mikä minulle lemmikiksi 2/8

ystävällisellä juttelulla. Anna sen rauhassa tutustua käteesi. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä
äläkä yritä ottaa eläintä käteesi väkisin, jolloin se voi säikähtää entistä pahemmin.
Kärsivällisyydestäsi riippuu paljolti, millainen seuralainen lemmikistäsi tulee.
Älä odota kohtuuttomia. Jos eläin ei ole jo poikasena tottunut käsittelyyn, sen
kesyttäminen ei ehkä suju muitta mutkitta. Ja vaikka lemmikistäsi ei tulisi juuri sellaista
kuin haaveilit, älä turhaan ole pahoillasi. Jokainen eläin on mielenkiintoinen ja viehättävä
omana itsenään, kunhan sillä on tilaa, puuhailumahdollisuuksia ja ehkä lajitoverien seuraa,
jolloin se voi elää lajilleen tyypillistä elämää. Eläinten käyttäytymisen tarkkaileminen on
hauskaa!
Myös tuoretta ruokaa
Lemmikkieläimet tarvitsevat hyvää ja monipuolista ruokaa pysyäkseen terveinä ja
tyytyväisinä. Ruuan pitää olla tuoretta, puhdasta ja huoneenlämpöistä. Kaupan hyllyiltä
saatavat pelkät valmisruuat eivät riitä. Useiden jyrsijöiden perusruoka on kuiva heinä.
Kaikki tavanomaiset pienlemmikit, poikkeuksena ainoastaan chinchilla, tarvitsevat myös
tuoretta ruokaa. Ne tarvitsevat joka päivä vihanneksia ja hedelmiä, joita pitäisi tarjota
monipuolisesti. Valmiit jyrsijänsekoitukset ovat suurina määrinä niiden terveydelle
haitaksi. Eläimet lihovat helposti liiasta rasvapitoisten siementen ja pähkinöiden
syömisestä, mikä lyhentää niiden ikää ja altistaa ne sairauksille.
Luonnonkasvit ovat monille eläimille suurinta herkkua: mustikanvarvut, apilankukat,
ratamontähkät, puiden silmut, "vesiheinä", juolavehnän ja muiden heinien tähkät ja röyhyt
sekä monet muut miedot ja myrkyttömät kasvit. Pihlajan kukinta-aika on monille
lemmikeille vuoden suurinta juhlaa. Jyrsijöille voi kerätä myös puhdasta tuoretta ruohoa ja
voikukanlehtiä ja vaihtolämpöisille eläimille hyönteisiä ja matoja. Pajun, haavan tai
pihlajan nuoria oksia järsiessä aika kuluu mukavasti eivätkä hampaat tai nokka kasva liian
pitkiksi.
Hyvä käytännön ohje on se, että joka päivä lemmikille annetaan vähintään kolmenlaista
tuoretta ruokaa ja vähintään muutaman päivän välein jokin niistä vaihdetaan toisenlaiseen
tuoreeseen. Kaupan valmisruokien merkkejä kannattaa myös vaihdella. Makeat ja suolaiset
syötävät eivät kuulu lemmikkieläimille.
Kaikkien eri eläinten hoidossa on omat niksinsä ja ruokavaliossa omat erityispiirteensä.
Kunkin lajin hoidon yksityiskohdat on syytä selvittää tarkoin vaikkapa lajiyhdistyksen
nettisivuilta tai hyvistä tietokirjoista. Kun perehdyt hyvin siihen, mitä lemmikkisi
tarvitsee, saat sen viihtymään ja pysymään terveenä. Eläinten hoitamisesta ja
ymmärtämisestä voi aina oppia lisää.
Pienikin lemmikki voi tarvita lääkäriä
Pienet lemmikit voivat sairastua siinä kuin isommatkin. Nykyään yhä useammat
eläinlääkärit ovat perehtyneitä myös pienten lemmikkinisäkkäiden ja -lintujen lääkintään
ja hoitoon. Liian monet lemmikit kuolevat kuitenkin turhaan mm. vilustumiseen, ripuliin ja
ruokintavirheistä johtuviin sairauksiin, koska eivät saa asiaankuuluvaa lääkehoitoa ja
lääkärin ohjeita.
Eläinsuojelulaki velvoittaa antamaan sairaalle ja loukkaantuneelle eläimelle
asianmukaista hoitoa. Jos lemmikki tarvitsee lääkärinapua, on turha alkaa muistella sen
hankintahintaa, sillä eläin ei ole esine eikä kertakäyttölelu. On aivan selvää, että
lääkärinhoito voi tulla kalliimmaksi kuin uusi eläin, mutta ilo parantuneesta lemmikistä
korvaa rahanmenon moninkertaisesti.
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI, sey@sey.fi, www.sey.fi
ELÄINTIETOA / YLEISTIETO / Mikä minulle lemmikiksi 3/8

Valinnanvaraa riittää
Seuraavassa on eri eläimistä vain muutamia tärkeimpiä asioita. Ennen lemmikin
hankkimista on kuitenkin hankittava runsaasti tietoa lemmikkien lajinmukaisista
elintavoista ja hoidosta.
Pienistä lemmikkieläimistä on syytä huomata, että niitä täytyy käsitellä hellävaroen. Ne
eivät kestä puristamista eivätkä rutistamista, ja putoaminen voi olla niille kohtalokasta,
joten ne eivät sovi aivan pienten lasten käsiin. Monet niistä ovat paremminkin
katselueläimiä. Minkä eläimen sitten valitsetkin, hanki siitä ensin tarkempaa tietoa ja mieti
vielä kerran, jaksatko huolehtia siitä joka päivä koko sen eliniän.
Kani on sievä ja liiankin suosittu lemmikkieläin, sillä se on monin tavoin vaativa
hoidettava. Se tarvitsee paljon tilaa, seuraa ja vapautta, ja sopimattomasta ruuasta se voi
sairastua hengenvaarallisesti. Kaupasta on vaikea saada kanille tarpeeksi suurta häkkiä.
Kani, joka elää koko ajan vankina pienessä häkissään, on murheellinen ilmestys!
Kani on liikkuva ja loikkiva eläin, jota ei saa pitää vankina häkissä. Se haluaa olla mukana
siellä missä ihmisetkin ja sillä on myös oltava vähintään yksi lajitoveri. Kanin häkki on
siivottava joka päivä. Monet kanit voi opettaa sisäsiisteiksi, mutta jyrsiminen on niille niin
luonteenomaista, että sähköjohdot on paras suojata. Hampaanjäljet kirjoissa ja
huonekaluissa osoittavat, että tässä kodissa kania arvostetaan, joten sitä pidetään
vapaana. Useimmat kanit eivät viihdy sylissä. Kani on luonnostaan arka ja rauhallinen eläin,
eikä se kestä äkkinäisiä liikkeitä tai kovia ääniä. Kanirotuja on kilon painoisesta
kääpiökanista yli seitsemänkiloisiin, joten ota selvää poikasen taustasta ennen hankintaa.
kani elää noin 5—8 vuotta.
Kuva: Paula Hirsjärvi
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI, sey@sey.fi, www.sey.fi
ELÄINTIETOA / YLEISTIETO / Mikä minulle lemmikiksi 4/8

Marsu on hyvin sosiaalinen eläin, jota ei saisi pitää yksin. Niitä pitäisi olla kaksi
naarasta tai naaras ja kastroitu uros. Yksinäisen marsun kanssa täytyy seurustella hyvin
paljon. Marsu voi kiintyä syvästi omistajaansa. Marsu tunnetaan hyvin kilttinä eläimenä,
joten se joutuu valitettavasti usein lasten retuuttamaksi, mikä on marsun hauraan luuston
vuoksi erityisen vaarallista. Marsua tulisikin aina käsitellä varovasti ja hellästi ottaen
huomioon sen säikähtämiseen altis luonne.
Marsun perusruokaa on kuiva heinä. Marsu sairastuu helposti, jos ruoka ei ole laadultaan
ensiluokkaista. Päivittäinen C-vitamiinilisä on marsulle elintärkeä. Marsu syö ja sotkee
paljon enemmän kuin useat muut lemmikkijyrsijät, joten sen pitäminen ei ole ollenkaan
halpaa eikä vaivatonta. Sen sijaan marsulla ei ole mainittavaa jyrsimistaipumusta eikä se
hypi tai kiipeile. Kauppojen häkit ovat järjestään liian pieniä marsulle ja likaantuvat
hetkessä. Marsuille on helppo tehdä itse muovilla pohjustettu aitaus huoneeseen. Marsulla
on mukava tapa ilmaista itseään kuikuttavasti äännellen. Marsu elää 5—8 vuotta.
Kesyrotta on valloittanut monien sydämen. Se on älykäs ja oppivainen eläin, joka
kesyyntyy helposti. Sisäsiistiksikin se voi oppia. Häkin pitää olla todella iso ja siellä pitää
olla monenlaisia puuhailumahdollisuuksia, mutta rottaa täytyy pitää paljon myös vapaana.
Rotta on hyvin seurallinen eläin ja ainoastaan yhden rotan ostamisen tulisi olla
pääsääntöisesti kiellettyä. Uroksen voi kastroida, jolloin ei-toivottuja poikasia ei tule.
Rotta elää 2—3 vuotta.
Hiiret ovat vikkeliä hämärässäliikkujia, joita on mukava katsella. Ne kesyyntyvät
helposti. Ne viihtyvät häkissään, kunhan niillä on reilusti tilaa, juoksupyörä, tunneleita,
pesäkoppi ja paljon kutterinpurua tai höylänlastuja ja pehmeää paperia sen sisustamiseen
ja kaivamiseen. Juoksupyörän tulisi olla turvapyörä, jossa ei ole pinnoja erikseen ja jalka
on kiinni ainoastaan toisesta sivustaan. Hiiri ei viihdy yksin, vaan on paljon tyytyväisempi
4-5 hiiren laumassa. Hiiret tarvitsevat asumuksekseen ison terraarion. Hiirissä on yksi huono
puoli: varsinkin urosten virtsa haisee vahvasti "hiireltä". Ahkera siivoaminenkaan ei yleensä
auta siihen. Hiiret elävät parisen vuotta.
Syyrianhamsteri on töpöhäntäinen yksineläjä, joka ei siedä lajitovereitaan. Se on
yöeläin, jota ei saa herättää väkisin päiväuniltaan. Hämärissä se aloittaa jatkuvan
touhuamisen ja juoksupyörässä juoksemisen. Muista hankkia nimenomaan turvapyörä!
Huomattavasti hiirtä suurempana eläimenä syyrianhamsteri tarvitsee suuren häkin. Se on
hyvin utelias ja aina valmis lähtemään luvattomillekin tutkimusretkille häkistään.
Hamsterin häkki on helppo pitää siistinä ja hajuttomana. Hamsteri elää 2—3 vuotta.
Kääpiöhamsterit, joita on useita eri lajeja, ovat hereillä jonkin verran päivisinkin.
Jotkin lajit saattavat viihtyä yhdessä poikuetoverinsa kanssa, mutta kääpiöhamsteritkin
erakoituvat usein. Kääpiöhamstereille on hankittava tilava terraario, jossa on noin 20 cm
paksuinen purukerros, sillä ne pitävät nimenomaan käytävien kaivelusta. Häkki pysyy
pitkään puhtaana, kun hiekkakupin puhdistaa usein. Kääpiöhamsteri elää 2—3 vuotta.
Gerbiilit ovat kaivamisen ja silppuamisen mestareita. Ne ovat hyvin vilkkaita
jyrsijöitä, jotka tarvitsevat paljon tilaa ja jyrsittävää. Ne liikkuvat myös päiväsaikaan.
Terraarion pohjalla pitää olla paksusti puruja, joita ne voivat kuopsuttaa ja kaivaa. Oksia
ja pahvirullia kuluu paljon niiden hampaissa. Yksinäinen gerbiili on onneton, mutta
toisaalta pariskunta lisääntyy kovin nopeasti. Eläinten pitäisi siis olla samaa sukupuolta.
Gerbiili on siisti ja hajuton. Se elää 3—4 vuotta.
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI, sey@sey.fi, www.sey.fi
ELÄINTIETOA / YLEISTIETO / Mikä minulle lemmikiksi 5/8

Degu on melko uusi tulokas lemmikkien joukossa. Se on hieman hamsteria suurempi,
tupsuhäntäinen, seurallinen, helposti kesyyntyvä ja erittäin touhukas eläin, joka on hereillä
päivisin. Se ei kuitenkaan sovi joka kotiin, koska se tarvitsee hyvin suuren ja korkean
terraarioon yhdistetyn häkin, jossa on oksia kiipeiltäväksi ja monia oleskelupaikkoja.
Pienessä häkissä degut eivät pääse oikeuksiinsa. Degut pistelevät poskeensa kaiken mitä irti
saavat, joten puupalikoita ja muuta jyrsittävää pitää olla tarjolla runsain mitoin. Degu on
ruokavalioltaan joitakin jyrsijöitä yksipuolisempi ja vaativampi. Degulla pitäisi olla
seuranaan sopiva lajitoveri. Degu elää keskimäärin 7 vuotta.
Undulaatit ovat vilkkaita ja erittäin seurankipeitä pieniä papukaijoja, joita pitää aina
hankkia vähintään kaksi. Monet haaveilevat puhuvasta undulaatista, mutta on julmaa pitää
undulaatin kaltaista eläintä yksin — ja vain yksinäinen lintu voi oppia puhumaan.
Undulaattien pitää mahdollisimman usein päästä vapaana huoneessa lentelemään, muuten
ne lihovat helposti ja sairastuvat. Kärsivällisesti houkutellen undulaatit kesyyntyvät vielä
aikuisenakin. Undulaatit pitävät leikkikaluista ja keinuista, mutta häkkiin täytyy jäädä tilaa
pyrähdellä päästä toiseen. Ne levittävät melkoisesti roskaa ja pölyä häkin ympäristöön.
Iloiset undulaatit pitävät äänekästä sirkutusta, jota kaikki eivät jaksa kuunnella. Undulaatit
elävät 8—15 vuotta.
Töyhtöpäinen neitokakadu on hyvä ratkaisu sellaiselle, joka haaveilee "isosta"
papukaijasta. Neitokakaduja ei pyydystetä luonnosta ja niille on helpompi järjestää
kunnolliset oltavat kuin vielä isommille lajeille. Niiden käsittely ei ole yhtä vaativaa
eivätkä ne ole kovin äänekkäitä eivätkä tuhoisia kodinsisustuksen nakertelijoita. On
kuitenkin selvää, että 30 sentin pituinen lintu tarvitsee hyvin suuren häkin ja paljon
vapautta. Neitokakadullekin on suositeltavinta hankkia lajitoveri. Neitokakadut voivat elää
parikymmentä vuotta.
Kanarialintu on tunnettu mutta undulaattia paljon harvinaisempi lemmikki. Sen
maine perustuu ennen kaikkea kauniiseen lauluun, mutta kaikki yksilöt eivät ole
mainittavia laulajia. Kanarialintu ei kesyynny yhtä helposti kuin undulaatti. Pariskuntana
kanarialintu on paljon tyytyväisempi kuin yksin.
Seeprapeipot ovat pieniä harmaanoransseja lintuja, jotka ovat vaatimattomuutensa
vuoksi varsin suosittuja. Niiden ääntely on hillittyä mutta yksitoikkoista. Seeprapeipot ovat
parvilintuja, joita ei saa pitää yksin. Usein niitä näkee onnettoman pienissä ja jopa
pyöreissä häkeissä, vaikka ne ovat hyvin vilkkaita. Niiden jatkuva edestakaisin hyppely ja
pyrähtely voi käydä hermoille, jos ei ole perehtynyt niiden olemukseen etukäteen. Ne eivät
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI, sey@sey.fi, www.sey.fi
ELÄINTIETOA / YLEISTIETO / Mikä minulle lemmikiksi 6/8

yleensä juuri kesyynny. Hyvin hoidetut seeprapeipot voivat elää 6—8 vuotta.
Nykyään kaupoista on saatavana myös monenlaisia matelijoita ja muita
vaihtolämpöisiä eläimiä. Toisin kuin edellä esitellyt eläimet, ne eivät kaipaa seuraa eivätkä
käsittelyä. Siinä mielessä ne eivät ole lemmikkieläimiä ollenkaan. Jos haluat hankkia
matelijan tai muun vaihtolämpöisen eläimen, ota yhteys matelijaharrastajien yhdistykseen,
Suomen herpetologiseen yhdistykseen. Sieltä saat asiantuntevia neuvoja ja yhteyksiä
muihin suomalaisiin harrastajiin ja terraariolajien kasvattajiin.
On tärkeää perehtyä etukäteen matelijoiden lajikohtaisiin vaatimuksiin ja lajin tyypilliseen
luonteeseen. Matelijat sairastuvat ja kuolevat helposti, jos hoito ja olosuhteet eivät ole
kaikin puolin oikeanlaisia. Jokaisella lajilla on omat vaatimuksensa terraarion lämpötilan,
kosteuden ja muiden ympäristötekijöiden suhteen. Eläinkauppiaatkaan eivät aina ole
perehtyneet eri lajeihin, ja myynnissä voi olla huonokuntoisia yksilöitä.
Matelijaa hankkivan kannattaa pitää mielessä seuraavat asiat:
1) Luonnosta pyydystettyä eläintä ei pidä hankkia. Valitettavasti monet kaupoissa myytävät
matelijat ovat sitä. Luonnosta pyydetyt matelijat ovat usein kuljetusten stressaamia,
pahasti loisten vaivaamia ja huonokuntoisia. Niiden elämänennuste on huono.
2) Tarkista, kuuluuko valitsemasi laji ns. CITES-lajeihin, joiden kauppaa rajoitetaan
kansainvälisillä sopimuksilla luonnonkantojen säästämiseksi. Jos kuuluu, on myyjältä
saatava eläimen CITES-todistus.
3) Valitse helppohoitoinen laji. Osa myynnissä olevista lajeista on aloittelijalle vaikeita
hoitaa, ja seurauksena voi olla turhia hankaluuksia tai jopa eläimen kuolema.
4) Kovin isoksi kasvavaa lajia ei ole järkevää hankkia. Jotkut matelijat, esim. iguaani eli
vihreä leguaani, kasvavat hyvin suuriksi ja vaativat pian jättiläisterraarion, jolle ei ehkä
olekaan kotona tilaa.
5) Matelijaa ostaessasi tarkkaile eläintä pitkään. Pyydä mukaan valintaa tekemään alan
harrastaja tai osta eläin suoraan kasvattajalta. Pyydä nähdä, että eläin syö.
6) Ota lajikohtaisista hoito-ohjeista kunnolla selvää ennen eläimen hankkimista. Hanki ja
sisusta terraario etukäteen valmiiksi ja tarkista ennen eläimen sijoittamista terraarion,
että ilman kosteus ja lämpötila pysyvät haluttuina.
7) Joskus kuulee matelijoista, joille vaaditaan syötettävän ainoastaan elävää
jyrsijäravintoa. Elävien selkärankaisten antaminen matelijan ruuaksi on kuitenkin
eläinsuojelulaissa kiellettyä. Käärmeille myydään jyrsijöitä ja kanoja pakasteena.
Eräitä kotioloissa menestyviä matelijoita ovat kirjava leopardigekko ja viljakäärme. Niitä
kasvatetaan Suomessakin. Leopardigekko syö hyönteisiä, kuten sirkkoja ja jauhomatoja. Se
elää 15—18 vuotta. Urokset eivät siedä toisia uroksia samassa terraariossa. Viljakäärmettä
ruokitaan eläinkaupasta saatavilla pakastetuilla hiirillä ja se voi elää jopa 30 vuotta.
Punakorvakilpikonna tarvitsee puoliakvaarion, jossa on sekä vettä että
maata. Se kasvaa lantinkokoisesta nopeasti 20—30 sentin mittaiseksi. Silloin se
tarvitsee vähintään 500 litran suuruisen jättiläisakvaarion. Tehokas vedensuodatin on
välttämätön, joten konnan asunnolle kertyy hintaa useita satoja euroja. Punakorva on
varsin työläs hoidettava. Vettä on joka tapauksessa vaihdettava parin päivän välein ja
ruokinta vaatii paljon tietoa. Jos tilaa on paljon, punakorvia voi olla useampia, mutta
ahtaassa akvaariossa vahvemmat voivat alkaa sortaa heikompia. Useimmat kilpikonnat
kuolevat ensimmäisenä elinvuotenaan omistajan tietämättömyyden takia, vaikka
hyvissä oloissa ne voisivat elää kymmeniä vuosia.
Tulilisko eli punavatsavesilisko on melko helppohoitoinen ja sopii matelijasta
haaveilevalle. Se ei kuitenkaan ole matelija, vaan kuuluu salamanterieläimiin. Se on
täysin sopeutunut vesielämään, joskin haluaa välillä lekotella kuivalla maalla. Tulilisko
viihtyy lajitoverin seurassa, mutta niitä ei saa laittaa samaan akvaarioon kalojen
kanssa. Se voi elää jopa 30 vuotta.
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI, sey@sey.fi, www.sey.fi
ELÄINTIETOA / YLEISTIETO / Mikä minulle lemmikiksi 7/8

Kellosammakko tarvitsee puoliakvaarion, jossa on sekä vettä että maata.
Hyvässä hoidossa kellosammakko elää jopa 15 vuotta.
Akvaarion hankinnassa kannattaa muistaa, että sekin vaatii säännöllistä hoitoa ja
välillä suursiivoustakin. Hyvissä oloissa pienimmätkin akvaariokalat elävät vähintään
pari vuotta, monet 10—20 vuotta. Kalat kärsivät huonosta hoidosta ja vääristä
olosuhteista kuten muutkin eläimet. On turha yhä uudestaan ostaa kuolleiden tilalle
samoja tai vielä vaativampia kaloja, jos kokemuksesta jo on arvattavissa, että ne
kuolevat pian. Älä erehdy hankkimaan pyöreää kalamaljaa. Se on akvaarion
irvikuva.
Isoja ja vaikeita, pieniä mutta kiintoisia
Yleensä lemmikkieläimiin pätee sääntö: mitä suurempi eläin, sitä vaikeampi sitä on pitää
kotona. Esimerkiksi chinchillalle tai isolle papukaijalle riittävän suurta häkkiä on vaikea
saada ostetuksi valmiina, eikä joka kodissa ole sellaiselle tilaa. Nämä eläimet ovat
muutenkin hyvin vaativia hoidokkeja. Niiden ottamista pitää harkita moneen kertaan
siitäkin syytä, että ne ovat hyvin pitkäikäisiä ja vaativat siten suurta sitoutumista.
Maaorava taas ei ole kooltaan suuri, mutta sen ylettömän vilkkauden ja huonosti
kesyyntyvän luonteen vuoksi sille on hyvin vaikea järjestää tyydyttäviä oloja vankeudessa.
Minipossu on ilmestynyt monen toivelistalle, mutta kaupunki ei ole sille sopiva
ympäristö. Sen täytyy saada haistella maan hajuja, tonkia kärsällään ja elää sianarvoista
elämää. Aikuisena se voi painaa 50 kiloa. Luonteeltaan minisika on hyvin seurankipeä mutta
itsepäinen ja kärsivällisyyttä vaativa. Sika ei muutu koiraksi sillä, että se oppii pitämään
kaulapantaa!
Sen sijaan pieni, reitevä kotisirkka tai tikun näköinen sauvasirkka ovat
helppoja lemmikkieläimiä. Nekin ovat omalla erikoisella tavallaan mielenkiintoisia. Niille
riittää pieni terraario, ja ne ruokitaan kasviksilla. Iltaisin ja öisin kotisirkat "laulavat"
kauniisti kuin pienet linnut.
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI, sey@sey.fi, www.sey.fi
ELÄINTIETOA / YLEISTIETO / Mikä minulle lemmikiksi 8/8