liitteet 2-25

LIITE 3, OTE MAAKUNTAKAAVASTA, KYRÖNMAANSEUTU

LIITE 4, MAAKUNTAKAAVAN MERKINTÖJEN JA KAAVAMÄÄRÄYSTEN 

KUVAUKSET JA SUUNNITTELUMÄÄRÄYKSET 

Maakuntakaavassa Tervajoen osayleiskaava-aluetta koskevat seuraavat merkinnät ja kaavamääräykset: 

Kaupunki-maaseutu-vuorovaikutusvyöhyke 

Merkinnän kuvaus: Merkinnällä osoitetaan kaupunkiseutuun liittyvää vyöhykettä, jolla kehitetään erityisesti 

kaupungin, hyvien liikenneyhteyksien ja maaseudun vuorovaikutukseen perustuvaa elinkeinotoimintaa, 

etätyötä ja asumista. 

Suunnittelumääräys: Alueiden käytön suunnittelussa asutus, palvelut ja työpaikat tulee ohjata ensisijaisesti 

olemassa oleviin kuntakeskuksiin ja kyliin. Alueen uudisrakentamista on ohjattava siten, että 

se sijoittuu yhdyskuntarakenteen kannalta edullisesti olemassa olevan asutuksen, palveluiden sekä 

liikenneyhteyksien läheisyyteen. Suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota joukkoliikenteen 

kehittämiseen. 

Maankäytön suunnittelussa on turvattava joki- ja kulttuurimaiseman sekä hyvien ja yhtenäisten 

peltoalueiden säilyminen. Alueidenkäytöllä tulee jokilaaksojen valuma-alueilla tapahtuvat toiminnot 

ohjata niin, että edistetään vesistöjen tilan paranemista. Rakentamista ei tule osoittaa tulvaherkille 

alueille. 

Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus 

Vaasan kaupunkiseudulta, Kyrönjokilaaksoa mukaillen, maakuntarajalle on varattu kaupunkimaaseutu 

vuorovaikutusvyöhyke. Kehittämisperiaatemerkinnällä väljästi rajattuun alueeseen ulottuu 

kaupunkiseudun vaikutus mm. työssäkäyntialueena, mutta jolla on myös omia maaseutuympäristöön 

perustuvia voimavaroja. Vyöhykkeelle pyritään kehittämään tähän vuorovaikutukseen perustuvaa 

elinkeinotoimintaa 

ja asumista. Kaupungin ja valtakunnallisten liikenneväylien läheisyys ja maaseutuympäristö 

antavat hyvät lähtökohdat alueiden kehittämiseen. Kehittämisperiaatemerkinnällä pyritään kuntaja 

kyläkeskusten vahvistamiseen ja uuden asutuksen ohjaamiseen yhdyskuntarakennetta eheyttävästi. 

Samalla maaseudun elinkeinojen edellytykset ja maisemalliset arvot turvataan. 

Matkailun vetovoima-alue / Matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue 

Merkinnän kuvaus: Merkinnällä osoitetaan matkailun kannalta vetovoimaisia alueita. 

Suunnittelumääräys: Matkailuun liittyviä toimintoja suunniteltaessa ja kehitettäessä tulee ottaa huomioon 

alueen erityisominaisuudet ja hyödyntää niiden vetovoimaisuutta. Virkistysalueista ja - 

reitistöistä tulee muodostaa yhteistoimintaverkostoja. Matkailua ja virkistystä palveleva rakentaminen 

tulee sopeuttaa ympäristöön. 

Matkailualueilla tarkoitetaan valtakunnallisia, maakunnallisia tai seudullisia laajoja aluekokonaisuuksia, 

joilla on vetovoimaisia luonnon- ja kulttuuriympäristöjä sekä hyvät edellytykset matkailun kehittämiseen. 

Pohjanmaalla on lukuisia elementtejä, jotka voivat sisältyä tällaisiin alueisiin: saaristo, joet, metsät, 

kaupunkien ja maaseudun asutus, viljelysmaisema, tiet, historialliset ja esihistorialliset kohteet ja 

alueet jne. Eri alueilla on omat erityispiirteensä. 

Virkistysalueiden, nähtävyyksien, virkistysreittien ja palvelupisteiden tulee sisältyä luontevasti 

matkailualueisiin. 

Olemassa olevat matkailualueet on keskitetty pääasiassa rannikkoalueelle ja sisäsaaristoon. 

Ulkosaaristossa on myös erityisiä luonto- ja virkistyspaikkoja, joiden kautta ohjataan matkailua ja 

virkistyskäyttöä. Matkailualueilla on lisäksi luonnonsuojelualueita, jotka luonnon sen salliessa voivat 

palvella luontomatkailua. Osa matkailualueista ylittää maakuntarajan. 

Merenkurkun saaristo on julistettu geologisin perustein (maankohoaminen) Suomen ensimmäiseksi 

luonnonperintökohteeksi. Asema maailmanperintökohteena vaikuttaa myönteisesti koko alueen matkailuun, 

etenkin Vaasan-Mustasaaren alueella. 

Eri matkailualueiden kehittäminen perustuu mm. seuraaviin erityispiirteisiin: 

mv-4 

KYRÖNJOKILAAKSO 

Luonto ja kulttuuri: Joen, ympäröivän maiseman, teiden, asutuksen ja rakennuskannan muodostama 

kokonaisuus.

LIITE 5, OHJEELLINEN OSAYLEISKAAVA

LIITE 6, TERVAJOEN ASEMAKAAVA

LIITE 7, MYLLYKOSKEN ASEMAKAAVA

LIITE 8, TERVAJOEN TIEVERKKOSUUNNITELMAT, TIEVERKKO 1





LIITE 9, ISONKYRÖN KUNNAN VIEMÄRILAITOKSEN TOIMINTA-ALUEET

LIITE 10, Luontoselvitys I, Tervajoki, 

Ympäristöselvitys, Turnstone Nature, 2005

S I S Ä L L Y S 

Johdanto .................................................................................... 14 

Työn suoritus sekä tutkimusmenetelmät ............................. 15 

Alueen yleispiirteet ja maisemakuva ..................................... 15 

Maa- ja kallioperä ..................................................................... 16 

Vesistöt ja pohjavesialueet ..................................................... 16 

Linnusto .................................................................................... 17 

Muu eläimistö ........................................................................... 19 

Osa-alueiden luontoselvitykset .............................................. 20 

Uhanalainen tai harvinainen eliölajisto ................................. 76

Maisemallisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaat osa-alueet 79 

Kirjallisuus ................................................................................ 81 

Johdanto 

Tässä työssä on selvitetty luonnonolosuhteita Tervajoen alueella Isossakyrössä. Tavoitteena on ollut 

löytää alueen maisemallisesti ja luonnon olosuhteiltaan edustavimmat alueet ja samalla antaa ehdotukset 

näiden alueiden maankäytöstä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan on alueiden käytön suunnittelu 

pohjauduttava kestävään kehitykseen ja tavoitteena tulee olla luonnon monimuotoisuuden turvaaminen 

(Mak ja RakL §5). 

Ympäristövaikutusten selvittäminen, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä ympäristöhaittojen 

vähentäminen ovat seikkoja, jotka ovat selvitettävä siinä määrin kuin laadittavan kaavan ohjaustavoite ja 

tarkkuus sitä edellyttävät. 

Lisäksi on huomioitava, että monet luontotyypit ovat muiden lakien nojalla suojeluksen alaisia. 

Luonnonsuojelulain mukaan ovat tietyt, laissa luetellut luontotyypit suojeltava niin, että luonnon 

ominaispiirteiden säilyminen taataan näillä alueilla (LsL 1§ 29). Myös luonnonsuojelulain 49 § mukaan 

luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa 

havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on kielletty. 

Metsälain yleiseksi tavoitteeksi on asetettu kestävän puuntuoton lisäksi biologisen monimuotoisuuden 

turvaaminen (Ml § 10). Metsälaissa on lueteltu erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden hoito on tehtävä 

elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla.

Ympäristönsuojelulain mukaan ei ilman ympäristölupaviraston lupaa saa ryhtyä toimenpiteeseen, joka 

voi aiheuttaa vesistön pilaantumista (YsL § 28). Pohjavesien pilaaminen on aina kiellettyä (YsL § 7). 

Työn suoritus sekä tutkimusmenetelmät 

Sekä maastotyöt että raportoinnin on tehnyt biologi fil. kand. Tuija Warén, Turnstone Nature. 

Maastotyöt on suoritettu kesällä 2004. Kohteiden kuvaukset perustuvat pääasiassa kasvillisuuteen, 

linnustoon ja topografiaan. Kaava-alue on esitetty kartassa 1. 

Kartta 1 . Tervajoen alueen osayleiskaava-alue 

Luontoselvityksen tarkoituksena on ollut kartoittaa ne ympäristöelementit sekä löytää ne rakenteet, 

jotka ovat biologisen monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä sekä toisaalta kartoittaa ne eliöt, 

jotka kertovat luontotyyppien biologisista arvoista. 

Alueen yleispiirteet ja maisemakuva 

Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mukaan koko Tervajoen alue luetaan Pohjanmaan 

lakeusvyöhykkeeseen. Maasto on suhteellisen tasaista ja sijoittuu korkeustasojen 10- 30 metrin väliselle

alueelle. Kasvimaantieteellisesti kaava-alue sijoittuu keskiboreaaliselle havumetsävyöhykkeelle. 

Kasvukauden pituus eli jakso, jonka kuluessa vuorokauden keskilämpötila ylittää + 5° C, on alueella 

noin 150 vuorokautta. Vuotuinen sademäärä on noin 500 mm. 

Tervajoen alueen maiseman ytimenä voidaan pitää laajoja peltolakeuksia, Kyrönjoen jokilaaksoa sekä 

loivasti kumpuilevia metsä- ja suoalueita. Viljelyalueet levittäytyvät jokilaakson kummallekin puolelle ja 

ovat kaava-alueen rajauksesta riippuen 1 km – 2,5 km leveitä. Suurin osa peltoalueista on salaojitettuja, 

avonaisia pelto-ojia on vain harvassa. Pieniä metsäsaarekkeita löytyy pääasiassa peltoalueiden koillis- ja 

kaakkoisosista. Ladot ovat täällä, kuten muuallakin Pohjanmaalla, katoavaa rakennusperinnettä. 

Kyrönjoki virtaa alueen läpi rauhallisesti selväpiirteisessä uomassaan, mutta lisävaihtelua tuovat 

muutamat pienet koskipaikat kaava-alueen itäosassa. Asutus seuraa jokea lähes katkeamattomana 

nauhana joen eteläisellä puolella, joen pohjoispuolella asutus on harvempaa varsinkin itäosassa ja monet 

peltoalueet ulottuvat täällä Kyrönjokeen asti. Kyrönjoen pohjoispuolella oleva kapea maantie seurailee 

jokea melko tarkasti ja tältä tieltä aukeavat komeat maisemat sekä pelloille että Kyrönjoelle. Kaavaalueen 

eteläpuolella olevalta isolta maantieltä ei juuri näe Kyrönjoelle, mutta laajat peltolakeudet 

maisemoittavat tätä tietä. Kyrönjokea ylittäviä siltoja on kaava-alueella vain yksi. Silta ylittää Kyrönjoen 

maisemallisesti kauniin Myllykosken kohdalta. 

Kyrönjoen etelänpuoleisia peltoaukeita halkoo rautatie. Tervajoen rautatieasema on kaava-alueen 

länsiosassa. Aseman ympäristöön on noussut melko paljon uutta asutusta ja tämä osa kaava-alueesta 

onkin selvästi tiheimmin asuttua. 

Varsinaisia soita ei alueella ole, mutta ojitettuja suoalueita on melko runsaasti. Suurin osa näistä sijaitsee 

kaava-alueen keskustassa, molemmin puolin rautatietä. Suo-alueet ovat muuttuneet ojitusten myötä 

puuta kasvaviksi rämeiksi. 

Kumpuilevaa metsämaastoa on kaava-alueen etelä- ja itäosissa eniten, mutta myös pohjoisosassa on yksi 

isompi metsäalue. Suurin osa metsämaasta on nuorta tai keski-ikäistä mustikkatyypin kuusi- tai 

havusekametsää. 

Kaava-alueella ei ole perustettuja luonnonsuojelualueita tai alueita, jotka ovat Natura 2000- 

suojeluohjelmassa mukana. Kaava-alueella oleva Kyrönjokilaakso kuuluu arvokkaisiin 

kulttuurimaisemakohteisiin (Maisema-aluetyöryhmän mietintö 1986). 

Maa- ja kallioperä 

Kaava-alue kuuluu Pohjanmaan svekofenniseen liuskejaksoon, joka on syntynyt noin 1900 miljoonaa 

vuotta sitten. Alueen kallioperässä esiintyy mm. kiilleliusketta, kiillegneissiä ja kvartsimaasälpää (Rautio 

& Ilvessalo 1998). Pieniä kallioalueita on esillä vain Peippostenpappilan vesitornin vieressä, 

Kiikanmäellä ja Martosessa. 

Kaava-alueen maaperä jakautuu moreeni- ja savikkoalueisiin. Alueen kallioperää verhoavista 

kivennäismaalajeista moreeni on laajimmalle levinnyt. Moreenipeite ei ole kovin paksu ja siksi 

maanpinta noudattelee kallioperän korkokuvaa. Kyrönjoen uoman kummallekin puolelle on 

levittäytyneet laajat savikkoalueet. Kyrönjokilaakso on aikoinaan, Itämeren eri kehitysvaiheiden aikana, 

täyttynyt savikerrostumilla ja moreeni on jäänyt sen alle (Rautio & Ilvessalo 1998). 

Vesistöt ja pohjavesialueet 

Kaava-alueen läpi virtaa Etelä-Pohjanmaan suurin joki, Kyrönjoki. Pääuoman pituus on 127 km ja joen 

valuma-alue ulottuu 23 kunnan alueelle. Tervajoenalueella Kyrönjoki on noin 100 metriä leveä ja virtaa 

syvässä uomassa. Virtaamavaihtelut Kyrönjoessa ovat hyvin suuria, koska valuma-alueen järvisyys on

pieni (Keskinen ym. 2000). Kyrönjoen yli- ja alivirtaaman välinen ero voi olla jopa 500-kertainen. 

Vedenkorkeus vaihtelee enimmillään 7 meträ (Motiivi Oy 2001). Kyrönjoen vedenlaadulle on tyypillistä 

korkeat ravinnepitoisuudet, tumma väri sekä ajoittain alhainen pH. Laadultaan vesi on yleisen 

käyttöluokituksen mukaan pääosin toiseksi huonointa eli välttävää (Lax ym. 1998, Motiivi Oy 2001). 

Jokivarren törmät ovat jyrkät lähes koko kaava-alueella. Rantoja reunustavat paikoin koivujen, 

harmaaleppien ja tuomien muodostamat nauhat korkeammalla rantatöyräällä, mutta osa rannoista on 

peltoviljelyksessä tai omakotitalojen tontteina. Jyrkässä rantatörmässä kasvaa usein korkeita kukka- ja 

heinäkasveja. Veden rajassa ja rannalla kasvillisuus on laikuttaista ja koostuu pääasiassa saroista ja 

heinäkasveista. Vesikasveista kelluslehtiset (lummekasvit ja vidat) ovat peittävyydeltään suurin ryhmä. 

Pohjan laatu vaihtelee savesta saviliejun kautta liejuun (Koivisto 2002). Kivisiä eroosiopohjia esim. 

Myllykosken kohdalla. 

Kyrönjokea lukuun ottamatta ei kaava-alueella ole muita vesistöjä. Pieni Silakkaluoma halkoo alueen 

eteläosaa ja purkautuu Kyrönjokeen Ritaalassa. Silakkaluoma on Tervajoen oikaisu-uoma, jota on 

useaan otteeseen ruopattu. Silakkaluoman pientareiden kasvillisuuus on paikoitellen poistettu kokonaan, 

mutta osittain löytyy alueita missä kasvaa pajupensaikkoa ja korkeaa heinäkasvillisuutta. 

Kaava-alueella sijaitsee Peippostenpappilan pohjavesialue. Alue luetaan I pohja-vesialueeksi. 

Pohjavesialueen muodostaa huuhtoutunut kallioytiminen mäki. Kallion päällä esiintyy huuhtoutuneita 

moreenikerrostumia ja ohuita rantakerrostumia, joissa pohjavesi muodostuu ja purkautuu lähteinä mäen 

juurella. Pohjavesialueen kokonaisantoisuus on 100 m3/vrk, mutta veden käyttömäärä on ollut 48 m3 

/vrk 1990-luvulla (Länsi-Suomen Ympäristökeskus, pohjavesialuekortti 1995). Kallion huipulla on 

vesitorni. 

Kuva 1. Kyrönjoki 

Linnusto 

Kaava-alueen linnustoselvitys on tehty muun luontokartoituksen yhteydessä kesä – ja heinäkuussa 2004. 

Ajanjakso oli linnuston selvityksen kannalta hieman myöhäinen, ja tuloksia onkin pidettävä vain

suuntaa-antavina. Kaiken kaikkiaan havaitsin kaava-alueella 62 eri lintulajia, taulukko 1. Yleisimmät lajit 

olivat pajulintu, vihervarpunen, räkättirastas, mustavaris ja naakka. 

Tervajoen alueen tyyppilintuna voitaisiin pitää mustavarista. Iso mustavarisyhdyskunta pesii Tervajoen 

juna-aseman vieressä. Luultavasti myös muitakin pienempiä yhdyskuntia on alueella, siksi runsas 

mustavaris on alueella. Varsinkin heinäkuun puolivälissä mustavarikset ruokailivat naakkojen kanssa 

juurikas- ja lanttupelloilla suurissa monen sadan linnun parvissa. Mustavaris on Keski-Euroopan avarien 

viljelymaiden lintu. Suomeen laji kotiutui vasta 1880-luvulla ja pesii nykyään säännöllisesti länsirannikon 

kolmella suppealla alueella. Asuttuja yhdyskuntia on vuosittain noin 25 ja arvio Suomen nykyisestä 

mustavariskannasta on noin 1300 paria (Väisänen ym 1998). 

Myös varpunen sopisi Tervajoen alueen tyyppilinnuksi. Varpunen esiintyi lähes joka osa-alueella, 

puuttuen vain selviltä metsäalueilta. Suomen varpuskanta on tihein etelärannikolla ja Lounais-Suomessa. 

Eniten varpusia pesii puutarhojen ja puistikoiden kirjomilla pientaloalueilla (Väisänen ym 1998). Vaikka 

varpunen on vielä yleinen Suomessa, on sen kannan havaittu selvästi vähentyneen varsinkin 

maaseudulla. Varpunen kuuluukin nykyään Ympäristöministeriön uhanalaisten eläinten luokituksen 

mukaan silmälläpidettäviin lajeihin. 

Tervajoen alueella havaitsin petolinnuista kesän aikana vain kanahaukan ja varpushaukan. Alkukeväällä 

kun käväisin alueella näin lisäksi muuttomatkallaan levähtävän sinisuohaukan erään pellon yllä 

myyräjahdissa. Huuhkajan äänen kuulin kerran Varpulan metsikössä liikkuessani, mutta ääni kuului 

luultavasti kaava-alueen eteläpuolelta. Vaikka petolintuhavaintoni ovat näin vähissä, pesii alueella 

kuitenkin luultavasti muutamia petolintuja. 

Pohjantikan, joka on EU:n lintudirektiivilaji, havaitsin sekä Hykkyrinmäen Tolpakanmäella että 

Tervajoenmäella. Pohjantikka pesii mieluiten kuusikoissa, joista löytyy myös lahoja ja pystyynkuivuneita 

puita. Pohjantikka on hieman taantunut Etelä-Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa sen kannat ovat 

olleet melko vakaita (Väisänen ym 1998). Pohjantikan lisäksi havaitsin alueen lounaiskulmassa, 

Haapamäen metsikössä, palokärjen. Se ei kuitenkaan arvioni mukaan pesi varsinaisella kaava-alueella. 

Palokärki, joka on Suomen suurin tikkalaji, kuuluu EU:n lintudirektiivilajeihin. 

Alueen kanalintumäärät olivat huolestuttavan alhaisia. Teeren havaitsin vain kerran koko kesän aikana ja 

metsoa en kertaakaan. Sitä vastoin pyy oli ilahduttavasti melko yleinen monella sekametsäalueella. 

Monet pikkulinnut, jotka ovat tyypillisiä isoilla peltoaukeilla olivat hyvin harvalukuisia tai puuttuivat 

kokonaan. Tällaisia lajeja olivat kiuru, kivitasku, kottarainen, pensastasku ja peltosirkku. Keltasirkku oli 

ainoa peltolintulaji, joka oli melko yleinen alueella. 

Metsän pikkulinnuista tiltaltti oli yllättävän yleinen. Sen helposti tunnistettavan laulun kuulin useasti 

sekä kuusi- että sekametsissä. Tiltaltti kuuluu nykyään Ympäristö-ministeriön uhanalaisten eläinten 

luokituksen mukaan silmälläpidettäviin lajeihin. 

Kyrönjoen rannoilla pesi muutamia kalalokkeja ja kalatiiroja. Myös muutamat kahlaajalinnut, mm. 

rantasipi, viihtyivät joen rannalla. Vesilintuja pesi vain harvakseltaan alueella. Koko kesän aikana näin 

vain muutaman sinisorsa- ja telkkäpoikueen Kyrönjoen rantavesissä. 

Fasaani Korppi Pikkukäpylintu Teeri 

Haarapääsky Kuusitiainen Pohjantikka Telkkä 

Harakka Käpytikka Punakylkirastas Tervapääsky 

Harmaasieppo Laulurastas Punarinta Tiltaltti 

Hernekerttu Lehtokerttu Punatulkku Töyhtötiainen 

Hippiäinen Metsäkirvinen Puukiipijä Varis

Hömötiainen Meriharakka Pyrstötiainen Varpunen 

Järripeippo Mustarastas Pyy Varpushaukka 

Kalalokki Mustavaris Rantasipi Vihervarpunen 

Kalatiira Naakka Ruokokerttunen Viherpeippo 

Kanahaukka Närhi Räkättirastas Västäräkki 

Keltasirkku Leppälintu Räystäspääsky 

Kesykyyhky Pajulintu Sepelkyyhky 

Kirjosieppo Pajusirkku Sinisorsa 

Kivitasku Palokärki Sinitiainen 

Kiuru Peippo Sirittäjä 

Kuovi Pensaskerttu Talitiainen 

Taulukko 1. Tervajoen kaava-alueella havaitut pesivät lintulajit 

Muu eläimistö 

Nisäkkäät 

Luontoinventointien yhteydessä tein vain muutamia suoranaisia nisäkäshavaintoja alueella. Oravan 

syöntijälkiä (syötyjä käpyjä) löysin metsäisiltä osa-alueilta melko paljon. Hirven jälkiä ja jätöksiä löytyi 

jonkin verran alueen luoteisosista, Hykkyrinmäeltä, Karhunkallion ja Kiikanmäen metsäalueelta sekä 

Paksumäen kuusikosta. Supikoiran jätöskasoja löytyi sekä Hykkyrinmäeltä että Korvolan metsästä. 

Jäniksen papanoita ja syöntijälkiä näkyi Varpulassa. Kirjallisuustietojen mukaan esiintyy alueella myös 

kettu, kärppä, lumikko, minkki sekä vesi-, peltoja metsämyyrä. Myös liito-orava esiintyy kaava-alueella 

(suullinen tieto Hannu Lehtiö). 

Kalat ja vesieläimet 

Kyrönjoen kalakantaa on tutkittu sähkökalastuksella vuosina 1996 ja 1997 (Teppo 1999). 

Ritaalankosken alueella saatiin saaliiksi ahvenia, kivennuoliaisia, kivisimppuja, särkiä ja salakoita. 

Yleisimmät kalalajit olivat ahven ja särki. Samaisen tutkimuksen yhteydessä kartoitettiin myös 

Kyrönjoen rapukantaa. Ritaalan koskella ei havaittu kumpanakaan vuonna rapuja. 

Hyönteiset 

Alueen yleisimpiä hyönteisiä ovat erilaiset kaksisiipiset (varsinkin hyttyset) ja pistiäiset. Loppukesällä 

lenteli useilla metsänreunuksilla peltokimalaisia ja aukeilla peltoalueilla sirisivät heinäsirkat. 

Päiväperhosia havaitsin vain hyvin vähän, yleisimmät olivat nokkosperhonen ja metsänokiperhonen. 

Muutamissa vanhemmissa kuusikoissa oli isoja kekomuurahaisen pesiä.

Osa-alueiden luontoselvitykset 

Kaava-alueelta olen valinnut 41 osa-aluetta, joissa olen tehnyt tarkemman luontoselvityksen. Nämä 

alueet on valittu joko kuvaamaan isompaa aluetta tai syventämään tietoa jostain erityisestä kohteesta. 

Kohteessa tavatut linnut ja putkilokasvit olen esittänyt taulukkomuodossa. Alueet, jotka olen 

ehdottanut erityisesti huomioitaviksi kaavasuunnittelussa, olen värjännyt vihreiksi kartoilla, 

lukuunottamatta Kyröjoen ranta-alueita, jotka tekstissä esitetyin rajauksin ovat kokonaisuudessaan sekä 

maisemallisellisesti että luonnonsuojelullisesti arvokkaita. 

Kohde 1. Tervajoen aseman ympäristö 

Yleiskuvaus 

Tervajoen asema-alueen puutarhasta löytyy vanhoja, tyypillisiä ”rautatieasemien kasveja”, kuten 

sembramäntyjä, jalavia, pihtakuusia sekä unkarin syreenejä. Puutarhasta hiukan itäänpäin, kasvaa ryhmä 

isoja sembramäntyjä, joiden oksistossa pesii iso mustavariskolonia. Aseman pohjoispuolella, aivan 

junaradan vieressä, on vanha asuinrakennus, jota ympäröi kaunis puutarha. Puutarhassa on paljon 

vanhoja puutarhakasveja, mm. juhannusruusuja, akileijoja ja peurankelloja. Vanhat rakennukset sekä 

tienvarsien virpiangervot ja pihasyreenit luovat tälle kohteelle kulttuurihistoriallista sisältöä. Aseman 

ympäristössä pesivä varpunen on Ympäristöministeriön uhanalaisuusluokituksen mukaan 

silmälläpidettävä laji. 

Alueen käyttöehdotus 

Alueella on sekä kulttuuriarvoja että luonnonarvoja. Alueen käyttö- ja hoito olisi suunniteltava niin, että 

vanha puutarhakasvillisuus säilyisi alueella. 

Kaavamerkkiehdotus 

/s = Alue, jolla ympäristö säilytetään. 

Alueella esiintyviä kasveja: 

Akileija 

Idänvirpiangervo 

Illakko 

Juhannusruusu 

Karviaismarja 

Kissankello 

Koiranheinä 

Koiranputki 

Aquilegia vulgaris 

Spiraea chamaedryfolia 

Hesperis matronellis 

Rosa pimpinellifolia 

Ribes uva-crispa 

Campanula rotundifolia 

Dactylis glomerata 

Anthiriscus sylvestris

Kuva 2. Vanhoja puutarhakasveja mm. akileija. 

Kuva 3. Tervajoen asema 

Alueella esiintyviä lintuja: 

Harakka 

Harmaasieppo Punakylkirastas 

Keltasirkku 

Kirjosieppo 

Lehtokerttu 

Mustavaris 

Naakka 

Pajulintu 

Peippo 

Räkättirastas 

Sepelkyyhky 

Sinitiainen 

Tervapääsky 

Varpunen 

Viherpeippo 

Vihervarpunen 

Kohde 2. Peijarin länsiosat

Yleiskuvaus 

Alueen pohjoisosassa on pieni oja, jonka vieressä on pieni laikku lähes lehtomaista kasvillisuutta, mm. 

lehtokuusamaa ja taikinamarjaa. Alueen itäosassa aukeaa laajaho peltoalue. Kohteen metsäalue on 

harvennettua tuoreen kankaan kuusimetsää, joka vaihtuu alueen keskiosissa nuoreksi istutusmänniköksi. 

Alueen eteläosassa on kuusimetsää, joka on paikoitellen hieman kosteaa ja korpimaista. Alueen 

linnustosta voi mainita pellon reunassa havaitun varpusen, joka on Ympäristöministeriön 

uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji. Tämän kohteen itäpuolelle on nousemassa uusi 

omakoti- ja rivitaloalue. 


Alueen eteläosa rajautuu pohjavesialueen suoja-alueeseen. Alueen käyttö ei saa vaarantaa alueen 

pohjavesivaroja. 



Harmaaleppä 

Alnus incana 

Harakka 

Peippo 

Nurmitädyke 

Veronica chamaedrys 

Hernekerttu 

Punakylkirastas 

Kuusi 

Picea abies 

Keltasirkku 

Vihervarpunen 

Lehtokuusama Lonicera xylisteum 

Pajulintu 

Varpunen 

Lillukka 

Metsämaitikka 

Metsäimarre 

Metsätähti 

Mänty 

Oravanmarja 

Pihlaja 

Punaherukka 

Puolukka 

Suo-orvokki 

Rubus saxatilis 

Melampyrum sylvaticum 

Gymnocarpium dryopteris 

Trientalis europaea 

Pinus sylvestris 

Maianthemum bifolium 

Sorbus aucuparia 

Ribes rubrum 

Vaccinium vitis-idaea 

Viola palustris

Taikinamarja 

Vaahtera 

Ribes alpinum 

Acer platanoides 

Kohde 3. Peippostenpappila ja Ympyräisneva 

Yleiskuvaus: 

Alueen pohjoisosassa on nuori mäntyistutus, jota on harvennettu äskettäin. Kostea painanne 

mäntyistutuksesta itään on sekametsää, jossa pääpuulajina on koivu. Suopursu, suomuurain ja 

rahkasammalet viittavaat rämeisyyteen. Puusto muuttuu eteläänpäin mentäessa hyvin tiheäksi nuoreksi 

koivikoksi, jossa on melkein mahdotonta päästä eteenpäin. Kenttäkerroksen varvut vaihtuvat erilaisiin 

heiniin. Tässä metsikössä lauloi koko alueen ainoa sirittäjä. Myös järripeippo, joka on pohjoinen laji, 

surisi tällä kostealla alueella. Vesitornimäen pohjoispuolen mäessä on harvennettua kuusimetsää. 

Asutuksen ja vesitornin välisellä jyrkähköllä rinteellä on vanhempaa kuusimetsää. 

Itse vesitornin mäki on pieni kallionyppylä, jossa kasvaa mm. keltaista maksaruohoa ja rohtotädykettä. 

Ympärillä on tuoretta kangasmetsää, jossa kuusi on valtapuuna. 

Vesitornimäen etelänpuoleisella rinteellä on istutettua mäntymetsää ja Ympyräisennevan alueella kasvaa 

rämeistä vanhempaa mäntymetsää. Alueen eteläreunassa on pururata. 

Koko alue kuuluu Peippostenpappilan pohjavesialueeseen. 


Alueen käyttö ei saa vaarantaa alueen pohjavesivaroja. 


MU/s = Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta ja jolla ympäristö 

säilytetään. 

pv = tärkeä pohjavesialue. 


Järripeippo 

Keltasirkku 

Laulurastas 

Peippo 


Räkättirastas

Metsäkirvinen Sirittäjä 

Pajulintu 

Talitiainen 


Haapa 

Keltainen 

maksaruoho 

Koivu 

Kuusi 

Lehtikuusi 

Lehtokuusama 

Mustikka 

Mesimarja 

Metsäkorte 

Mänty 

Oravanmarja 

Pihlaja 

Puolukka 

Riidenlieko 

Rohtotädyke 

Suomuurain 

Suopursu 

Vanamo 

Populus tremula 

Sedum acre 

Betula sp. 

Picea abies 

Larix sp. 

Lonicera xylisteum 

Vaccinium myrtillus 

Rubus arcticus 

Equisetum sylvaticum 





Lycopodium annotinum 

Veronica officinalis 

Rubus chamaemorus 

Ledum palustre 

Linnaea borealis 

Kuva 4. Vesitornin mäki 

Kohde 4. Ympyräisnevan eteläosan alueet

Yleiskuvaus: 

Alueen pohjois- ja itäosissa kasvaa pieniä koivuja. Pienialainen lehtikuusi-istutus sijaitsee alueen 

luoteiskolkassa. Eteläosan metsät ovat tuoretta kangasmetsää, jossa kuusi on valtapuuna. Paikoitellen 

löytyy kosteita painanteita ja metsää on jonkin verran ojitettu. Alueen eteläosassa on vanha pieni 

kaatopaikka, noin 170 metriä maantiestä länteen. Kaatopaikkaa ei ole enää käytetty ja alueella kasvaa 

mm. vuohenputkea, terttuseljaa ja karhunköynnöstä. Alueen pohjois- ja keskiosia kiertää pururata. 


Alueen pohjoisosa rajautuu pohjavesialueen suoja-alueeseen. Alueen käyttö ei saa vaarantaa alueen 

pohjavesivaroja. 

Vanha, pieni kaatopaikka tulisi maisemoida ja tarkistaa, että se ei pilaa pinta- ja pohjavesiä. 


Haapa 



Keltasirkku 

Pajulintu 

Huopaohdake 

Cirsium helenioides 

Metsäkirvinen 

Peippo 

Karhunkönnös 

Calystegia sepium 

Närhi 


Kevätpiippo 

Koivu 

Luzula pilosa 

Betula sp. 

Tiltaltti 

Kuusi 

Picea abies 

Käenkaali 

Oxalis acetosella 

Lehtikuusi 

Larix sp. 

Metsäimarre 

Gymnocarpium 

dryopteris 

Metsäkorte 


Metsätähti 


Mustikka 


Mänty 


Nokkonen 

Urtica dioeca 

Puolukka 


Suopursu 

Ledum palustre

Tuomi 

Terttuselja 

Vadelma 

Vanamo 

Vuohenputki 

Tesma 

Prunus padus 

Sambucus racemosa 

Rubus iadaeus 


Aegopodium podagraria 

Milium effusum 

Kuva 5. Karhunköynnös verhoaa 

vanhan kaatopaikan. 

Kohde 5. Peltoalue Vesitornin kaakkoispuolella 

Kohde 6. Kylkkälän ranta-alueet 

Yleiskuvaus: 

Tervajoen alueelle tyypillinen avonainen 

peltoalue, jonka itä- ja pohjoispuolella on 

omakotitaloasutusta. Tien varrella, 

asutuksen vieressä, kasvaa muutamia 

koivuja. Kohteen lounaisosassa esiintyy 

lähteisyyttä (suul. Hannu Lehtiö). 


Ei erityisiä rajoituksia tämän 

ympäristöselvityksen nojalla, mutta 

lähteiden luonnontilaisuus on tarkistettava 

ja tarvittaessa kaavamerkinnöin 

varmistettava, että toiminta alueella ei pilaa 

luonnontilaisia lähteitä. 

Yleiskuvaus: 

Nauhamainen, paikoin tiheäkin asutus Kyrönjoen varrella, Kyrönjokea seuraileva kapea vanha maantie 

sekä pienet peltotilkut tien ja joen välissä antavat tälle alueelle harmonisen ja rauhallisen kokonaiskuvan. 

Useimmat pihat ovat huolella hoidettuja ja monissa pihoissa on käytetty vanhoja perinteisiä 

puutarhakasveja, kuten esim. syreeniä, tuoksuvatukkaa ja lupiinia. Joentöyräs on koko alueella lähes 

äkkijyrkkä. Jyrkällä rinteellä kasvaa isoja ruohovartisia kasveja kuten lehtovirmajuurta, mesiangervoa ja 

maitohorsmaa. Vesirajassa kasvaa isoja saroja. Vaikka tie seurailee Kyrönjokea hyvinkin läheltä, on tieltä 

vain muutamasta kohdasta suora näkymä joelle.

Alueen maisemallisesti kaunein kohta on Kylkkäkän keskustassa, jossa tien ja Kyrönjoen välissä on vain 

harvahko koivukujanne. Törmän jyrkässä rinteessä on rappuset, jotka johtavat alas rantaan. Joenpohja 

on tässä hiekkainen ja rantaa käytetäänkin uimiseen. Kohteen itäosassa rajoittuvat peltoalueet 

joentöyrään päällä olevaan kapeaan, mutta tiheään vyöhykkeeseen pieniä koivuja, pihlajia ja pajuja. 

Tämä vyöhyke on niin tihekasvuinen, ettei tieltä näy Kyrönjoelle. 

Alueen linnusto on hyvin monipuolinen, sillä kohteesta löytyy erilaisia elinympäristö-tyyppejä (pelto, 

pihapiiri, ranta). 


Ranta-alueiden puusto ja pensaikko säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena ja vain paikoitellen 

tehdään aukkoja maiseman avaamiseksi. 


EV = Kyrönjoen ranta-alueet merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa 

olevan viherkaistaleen mukaisesti. 

VV = uimaranta-alue olemassa olevan uimapaikan kohdalla. 



Haapa 


Haarapääsky 

Pensaskerttu 

Harmaaleppä 

Alnus incana 

Kalalokki 


Idän ukonputki 

Heracleum sibiricum 

Keltasirkku 

Sepelkyyhky 

Koiranputki 

Anthiriscus sylvestris 

Kirjosieppo 

Talitiainen 

Koivu 

Betula sp. 

Kiuru 

Varis 

Kujapaju 

Salix x rubens 

Lehtokerttu 

Varpunen 

Kultapiisku 

Solidago virgaurea 

Naakka 

Viherpeippo 

Lehtikuusi 

Larix sp. 

Pajulintu 

Vihervarpunen 

Lehtovirmajuuri 

Valeriuana ssp. 

sambucifolia 

Peippo 

Lupiini 

Lupinus plyphyllos 

Maitohorsma 

Epilobium angustifolium 

Mesiangervo 

Filipendula ulmaria 

Mänty 


Niittyleinikki 

Ranunculus acer 

Nokkonen 

Urtica dioeca 

Paju 

Salix sp. 

Pihlaja 


Sara 

Carex sp.

Syreeni 

Terijoensalava 

Tuoksuvatukka 

Tuomi 

Vuohenputki 

Syringa vulgaris 

Salix bullata 

Rubus odoratus 

Prunus padus 


Kuva 6. Koivukuja Kylkkälässä 

Kuva 7. Uimapaikka Kylkkälässä 

Kohde 7. Kylkkälän ja Ritaalan välinen ranta-alue 

Yleiskuvaus 

Kohteen peltoalueet rajoittuvat kapeaan puuvyöhykkeeseen, jossa vaihtelevat isot koivut, keskikokoiset 

pihlajat ja muutamat tuomet. Puuvyöhykkeen jälkeen alkaa jyrkkä ranta-alue, jossa kasvaa mm. 

nokkosta, koiranputkea ja vadelmaa. Kohteen itäosassa purkautuu Silakkaluoma Kyrönjokeen. Uoma, 

jossa virtaa paljon vettä, on syvällä ja sen reunat ovat jyrkkiä. Isot koivut ja pajut varjostavat uoman 

laskukohtaa.









Koiranputki 

Koivu 

Nokkonen 

Pihlaja 

Ranta-alpi 

Suo-orvokki 

Tuomi 

Vadelma 


Betula sp. 

Urtica dioeca 


Lysimachia vulgaris 

Viola palustre 

Prunus padus 

Rubus iadaeus 


Sinitiainen 

Kohde 8. Ritaalan ranta-alueet 

Yleiskuvaus: 

Ritaalan kohdalla on Kyrönjoen ylittävä silta. Sillan itäpuolen jyrkällä rannalla kasvaa mm. illakkoa, 

punaherukkaa ja lehtovirmajuurta. Illakko on vanha koristekasvi, jota on mm. Vanhan Vaasan alueella 

käytetty paljon 18oo-luvun puolivälissä (Piispala 2002). Alhaalla kapealla rannalla on kaksi venettä 

vedettynä saraikkoon. Ylhäällä joen törmällä kasvaa koivua, kuusta ja pihlajaa. 

Sillan pohjoispuolen ranta ei ole kovin jyrkkä ja rannassa kasvaa tiheä pajupensaikko, jossa mm. 

pajusirkku varoitteli. Ranta-alueen muita lintuja oli mm. kalatiira, telkkä ja rantasipi. Kohteen itäosassa 

on vanha sementtitehdas. Sen edustalla kasvaa sekä vanhoja koristekasevja että rikkaruohoja; edellisestä 

esimerkkinä punalehtiruusu, jälkimmäisestä koiranputki. 






olevan viherkaistaleen mukaisesti.



Haapa 


Haarapääsky 

Pajusirkku 

Harmaaleppä 

Alnus incana 

Kalalokki 

Rantasipi 

Huopaohdake 


Kalatiira 

Rakättirastas 

Etelänruttojuuri 

Petasites hybridus 

Kesykyyhky 

Sinitiainen 



Kirjosieppo 

Telkkä 

Illakko 


Mustavaris 

Varpunen 

Kiiltopaju 

Salix phylicifolia 

Koiranputki 


Koivu 

Betula sp. 

Kuusi 

Picea abies 

Kyläkellukka 

Geum rivale 



sambucifolia 

Maitohorsma 


Mesiangervo 




Paju 

Salix sp. 

Pietaryrtti 

Tanagetum vulgare 

Pihlaja 


Pujo 

Artemisia vulgaris 

Punaherukka 

Ribes rubrum 

Punalehtiruusu 

Rosa glauca 

Raita 

Salix caprea 

Sara 

Carex sp. 

Tuoksuvatukka 


Tuomi 

Prunus padus 

Tähkätädyke 

Veronica spicata 

Ulpukka 

Nuphar lutea 

Kuva 8. Kyrönjoki, Ritaala 

Kohde 9. Rinta-Tuurin ranta-alueet

Yleiskuvaus: 

Jokivarren läntisen osan töyräillä kasvaa isoja pihlajia, tuomia ja koivuja, rannan rinteessä suurruohoja ja 

vesirajassa esiintyy viiltosaraa. Kohteen eteläosan keskiosan rinteestä löytyi kauniisti kukkiva 

kyläkurjenpolvi, joka on vanha koristekasvi. Kohteen itäosassa on aukkoista puustoa ja pihatonttien 

edessä on pieni ja matala kallioalue. Kallioalueen edusta on avoin ja ranta ei ole yhtä jyrkkä kuin muualla 

Tervajoen alueella. Kallioalueesta itään on pieni rehevä poukama, jossa tuomet ja pihlajat kasvavat aivan 

Kyrönjoen rannalle asti. Poukamassa uiskenteli sinisorsaemo poikasineen ja rannan edustalla olevalla 

pienellä puuttomalla luodolla levähti kalatiira. 







SL = Luonnonsuojelualueiksi merkitään muutamat pienet puuttomat luodot. 


Hopeapaju Salix sibirica 

Idän ukonputki Heracleum sibiricum 

Koivu 

Betula sp. 

Kuusi 

Picea abies 

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense 

Maitohorsma Epilobium angustifolium 


Kalatiira 

Pajulintu 

Sinisorsa 

Talitiainen 

Varpunen 

Mesiangervo 

Pajuja 

Pietaryrtti 

Pihlaja 

Rantatädyke 

Tammi 

Tuomi 

Ulpukka 


Salix sp. 



Veronica longifolia 

Quercus robur 

Prunus padus 

Nuphar lutea

Kuva 9. Kallioalue Rinta-Tuurin rannassa. 

Kohde 10. Yryselän ranta-alueet 

Yleiskuvaus: 

Yryselän rantalueella on enimmäkseen vanhempia omakotitaloja ja maatilojen päärakennuksia. Maantie 

seurailee Kyrönjokea hyvin tarkasti tällä alueella ja maisemat aukeavat sekä joelle että isoille 

peltoalueille. Pellon ja joen välissä on jyrkkä, kasvillisuuden peittämä rinne ja törmän päällä kasvaa 

aukkoisesti koivuja, pieniä haapoja ja tuomia. Pihapiirejä lukuun ottamatta, kasvaa joen rantatöyräällä 

melko monipuolinen ja rehevä niittykasvillisuus. Rinteeltä löytyy vanhoja koristekasveja kuten esim. 

punalehtiruusua ja idänunikkoa, mutta myös tyypillisiä niittykasveja kuten esim. puna-ailakkia, 

hiirenvirnaa ja niittyleinikkiä. Rannan vesikasveja ovat järviruoko ja viiltosara. Kyrönjoen rantavesissä 

esiintyy paikoitellen ulpukkaa. 



tehdään aukkoja maiseman avaamiseksi. Varsinkin alueen rantajyrkänteen niitty on tärkeä elinympäristö 

monille hyönteisille ja linnuille. 





Kalalokki 

Kirjosieppo 

Leppälintu 

Meriharakka 

Naakka 

Pajullintu 


Räystäspääsky 

Talitiainen 

Varpunen 

Viherpeippo 

Västäräkki 

Kuva 10. Punalehtiruusu rantatörmän 

rinneniityllä.


Kuva 11. Rannan saravyöhykettä 

Haapa 

Hiirenvirna 


Järviruoko 

Koiranputki 

Koivu 

Kujapaju 

Kuusi 


Vicia cracca 


Praghmites australis 


Betula sp. 


Picea abies 

Kurttulehtiruusu Rosa rugosa 

Lehtokuusama 

Lonicera xylisteum 


Maitohorsma 

Mesiangervo 

Mustaherukka 

Mänty 


Nokkonen 

Ojakärsämö 

Pajuja 

Palsternakka 

Pelto-ohdake 

Pihlaja 

Pietaryrtti 

Puistojalava 

Pujo 

Puna-ailakki 

Punalehtiruusu 

Idänunikko 

Sara 

Terttuselja 

Tuomi 

Ulpukka 

Vaahtera 

Vadelma 


sambucifolia 



Ribes nigrum 



Urtica dioica 

Achillea ptarmica 

Salix sp. 

Pastinaca sativa 

Cirsium arvense 



Ulmus "hollandica" 


Silene dioica 

Rosa glauca 

Papaver pseudoorientale 

Carex sp. 


Prunus padus 

Nuphar lutea 


Rubus idaeus 

Kuva 12. Ulpukan lehtiä

Virpiangervo 


Kohde 11. Mattilan ranta-alueet 

Yleiskuvaus: 

Kyrönjoen rantamaisemassa vuorottelevat pellot ja pihapiirit. Osa taloista on autioita tai vain 

kesämökkikäytössä. Joen rinteen harjanne on avoin tai siinä kasvaa harvakseltaan lehtipuita. Jyrkkä 

joenrinne on isojen ruohokasvien peittämä ja siellä täällä kasvaa pieniä lehtipuun pensaita. Vesirajassa 

on tiheä viiltosaravyöhyke ja rantavedessä esiintyy paikoitellen ulpukkaa. Kohteen itäosassa on vanha 

joen uoma, jota varjostaa isot lehtipuut sekä erilaiset puutarhakarkulaiset kuten esim virpiangervo ja 

juhannusruusu. Tässä melko syvässä uomassa ei ollut ainakaan nyt kesällä vettä. 



tehdään aukkoja maiseman avaamiseksi. Varsinkin vanha joen uoma on tärkeä elinympäristö monille 

hyönteisille ja linnuille. 


EV = Kyrönjoen ranta-alueet ja vanha joen uoma merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee 

nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. 


Haapa 



Haarapääsky 

Naakka 

Juolavehnä 

Elynus repens 

Harakka 

Pajulintu 

Karhunköynnös Calystegia sepium 

Kalalokki 

Sinisorsa 

Koiranputki 


Kalatiira 

Talitiainen 

Lehtikuusi 

Larix sp. 

Keltasirkku 

Varpunen 

Maitohorsma 


Kirjosieppo 

Viherpeippo 

Mesiangervo 


Mustavaris 

Västäräkki 



Omenapuu 

Malus sp. 

Pelto-ohdake 

Cirsium arvense

Pietaryrtti 

Pihlaja 

Pujo 

Sara 

Tesma 

Tuomi 

Ulpukka 

Vadelma 

Viiltosara 

Virpiangervo 




Carex sp. 


Prunus padus 

Nuphar lutea 

Rubus idaeus 

Carex acuta 


Kuva 13. Rantamaisemaa Mattilasta itään. 

Kohde 12. Kaustilan ja Ylisaarin ranta-alueet 

Yleiskuvaus: 

Kyrönjoen ranta-alueet ovat Kaustilan ja Yli-Saaren välillä melko jyrkät ja rannan yläharjanteella on vain 

paikoitellen yksittäisiä puita tai pieniä pensaita. Suurin osa ranta-alueesta on viljelyksessä, myös 

muutamia isompia talonpihoja on tällä ranta-alueella. Aivan rannan tuntumassa kasvaa isoja 

heinäkasveja kuten mesiangervoa ja lehtovirmajuurta, ruokohelpiä, viiltosaraa ja paikoitellen 

osmankäämiä. 

Kohteen edustalla on muutamia pieniä luotoja, joilla kasvaa hyvin tiheä lehtipuupensasto. 

Ranta-alueesta vähän korkeammalla olevaa vanhaa joen uomaa reunustavat tiheät pajupensaat, tuomet 

ja pihlajat. Tämä monimuotoinen elinynpäristö, joka maastossa erottuu selvänä pienoiskanjonina, 

tarjoaa linnuille ja nisäkkäillekin sekä ruokailu- että pesimäpaikkoja. Koulun itäpuolella vanha uoma 

päättyy pieneen vesilampareeseseen. Lampareen pohjoispuolella on umpeenkasvamassa oleva kaunis 

katajainen niitty, jota ympäröi muutamat koivut sekä komea kuusi. Niityllä havaitsin muutamia sinisiipiperhosia.


Ranta-alueiden kasvillisuus säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena. Varsinkin vanha joen uoma 

on tärkeä elinympäristö monille hyönteisille ja linnuille. 

Umpeenkasvamassa oleva pieni niittyalue mäen rinteessä on sekä maisemallisesti että luonnon 

moninaisuuden kannalta tärkeä elinympäristö, jonka ennallistaminen olisi tärkeää. Puumaisiet katajat on 

säilytettävä. 




M/s = Niittyalue, jossa kasvaa puumaisia katajia 

SL = Luonnonsuojelualue, muutamat pienet, puuttomat luodot 



Ahomatara 

Geum boreale 

Harakka 

Pajulintu 

Halava 

Salix pentandra 

Kalalokki 


Harmaaleppä 

Alnus incana 

Kalatiira 

Talitiainen 

Hiirenvirna 

Vicia cracca 

Keltasirkku 

Varpunen 

Juhannusruusu 


Kirjosieppo 

Viherpeippo 

Kataja 

Juniperus communis 

Kiiltopaju 

Salix phylicifolia 

Koivu 

Betula sp. 

Kurttulehtiruusu 

Rosa rugosa 

Kuusi 

Picea abies 


Valeriana ssp. Sambucifolia 

Maitohorsma 


Mesiangervo 


Morsiusangervo 

Spiraea arguta 



Niittynätkelmä 

Lathyrus pratensis 

Nurmipuntarpää 

Alopecurus pratensis 

Nurmitädyke 


Ojakärsämö 

Achillea ptarmica 

Osmankäämi 

Typha latifolia 

Pajuja 

Salix sp. 

Pietaryrtti 

Tanagetum vulgare

Pihlaja 

Pikkulimaska 

Pujo 

Ratamosarpio 

Ruokohelpi 

Tuoksuvatukka 

Tuomi 

Vadelma 

Viiltosara 

Vuohenputki 


Lemna minor 


Alisma plantago-major 

Phalaris arundinacea 


Prunus padus 

Rubus idaeus 

Carex acuta 


Katajaniitty koulun pohjoispuolella 

Kuva 14. 

Kohde 13 . Myllykosken ranta-alueet 

Yleiskuvaus: 

Myllykosken pohjoisrannat sekä edustalla olevat pikkusaaret ovat erittäin reheviä ja niiden 

rantakasvillisuutta voisi luonnehtia lehtomaiseksi. Saarilla kasvaa tiheä lehtipuusto lähes rantaviivaan 

saakka. Koivut, pihlajat, tuomet ja pajupensaat ovat valtalajeina puu- ja pensaskerroksessa. Korkeat 

ruohokasvit, kuten koiranputki, maitohorsma ja lehtovirmajuuri muodostavat ranta-alueen 

kenttäkerroslajiston, jota elävöittävät rannoilta löytyvät monet vanhat koristekasvit. Varsinkin kohteen 

itäosan ranta-alueilta löytyy villiintyneitä koristekasveja, esim. illakkoa, akileijaa ja terttuseljaa. Kukkivat 

kasvit houkuttelivat paikalle monia perhosia ja kimalaisia. Rantaveden kivillä huomasin 

kalalokkipoikueen sekä rantasipin. Tämän ranta-alueen itäosassa oli tutkimusalueen mahtavin 

mäntykuja. 


Myllykosken ranta-alueet ovat sekä luonnon monimuotoisuuden että maiseman kannalta erittäin tärkeä 

kohde. Varsinkin kohteen kaikki pienet luodot ja saaret ovat tärkeitä monille eläimille suoja-, ruokailuja 

pesimäpaikkoina. Ne tuovat myös virtaisaan koskipaikkaan tärkeitä suvantopaikkoja, joita sekä eri 

kalat ja pohjaeläimet tarvitsevat. 

Maisemallisesti kaunis mäntykuja olisi huomoitava kaavassa.




SL = Luonnonsuojelualue, alueen edustalla oleavat muutamat luodot ja pikkusaaret. Saari, jonka yli tie 

ja sillat on rakennettu, voisi olle EV- aluetta. 



Akileija 

Harmaaleppä 

Heinätähtimö 

Hiirenvirna 

Huopaohdake 


Illakko 

Aquilegia vulgaris 

Alnus incana 

Stellaria graminea 

Vicia cracca 




Kalalokki 

Keltasirkku 

Kesykyyhky 

Lehtokerttu 

Mustavaris 

Naakka 

Pensaskerttu 

Rantasipi 

Ruokokerttunen 


Sinitiainen 

Juolavehnä 

Elynus repens 

Järvikaisla 

Schoenoplectus lacustris 

Jättipalsami 

Impatiens glandulifera 

Kamomillasaunio Matricaria recutita 

Karhunköynnös 

Karviainen 

Kirjopillike 

Kissankello 

Koivu 

Koiranputki 

Korpikastikka 

Kujapaju 

Kurjenkello 

Kuusi 


Lupiini 

Maitohorsma 

Mesiangervo 

Metsäruusu 


Mänty 


Nokkonen 

Calystegia sepium 

Ribes uva-crispa 

Galeopsis speciosa 


Betula sp. 


Calamagrostis purpurea 


Campanula persicifolia 

Picea abies 

Valeriuana ssp. sambucifolia 




Rosa canina 




Urtica dioica 

15. Kurjenkelloja Myllykosken rantaalueella.

Nurmipuntarpää 

Pajuja 

Palsternakka 

Peltoemäkki 

Peltotaskuruoho 

Peurankello 

Pietaryrtti 

Pihlaja 

Punaherukka 

Ranta-alpi 

Ruokohelpi 

Rätvänä 

Siankärsämö 

Syreeni 

Syyläjuuri 

Tesma 

Terttuselja 

Tuomi 

Uistinvita 

Ulpukka 

Vaahtera 

Vadelma 

Viiltosara 

Alopecurus pratensis 

Salix sp. 

Pastinaca sativa 

Fumaria officinalis 

Thalaspi arvense 

Campanula glomerata 



Ribes rubrum 

Lysimachia vulgaris 

Phalaris arundinacea 

Potentilla erecta 

Achillea millefolium 


Scrophularia nodosa 


Sambucus racemora 

Prunus padus 

Potamogeton natans 

Nuphar lutea 


Rubus idaeus 

Carex acuta 

Kuvat 16. ja 17. Myllykoski 

Kohde 14. Turjan ranta-alueet 

Yleiskuvaus:

Pellot reunustavat lähes koko Kyröjoenvartta tässä kohteessa. Puusto on melko harvaa korkean joen 

penkereen päällä ja jyrkällä rinteellä kasvaa monia korkeakasvuisia heiniä ja kukkakasveja. Länsipäässä 

olevan ojan suussa kasvaa tiheämmässä puita mm. harmaaleppiä, koivuja, pihlajia ja muutama kuusi. 

Ojan peltosuojavyöhykkeellä kasvaa komeita kurjenkelloja. 

Kohteen eteläosassa on lähes lehtomainen rantavyöhyke. Puusto on tiheää ja pensaskasvillisuus on 

paikoin hyvinkin runsasta. Alueen rantaosissa esiintyy paljon vanhoja koristekasveja kuten 

juhannusruusua, lupiinia, syreenejä ja ruusumalvaa. Vanhan joenuoman ja joen väliin jää rehevä, lähes 

läpipääsemätön pajukko. Tämä alue on tärkeä monille eliöille. Alueen linnustosta voi mainita useat 

lehtokerttuset sekä ruokokerttusen, joka lauleskeli innokkaasti vanhan joen uoman ruovikossa. 


Ranta-alueiden kasvillisuus säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena. Varsinkin vanhan joen uoman 

ja nykyisen Kyrönjoen välinen alue on tärkeä elinympäristö monille hyönteisille ja linnuille. 




SL = Luonnonsuojelualue, vanhan joen uoman ja nykyisen Kyrönjoen välinen alue sekä alueen 

edustalla oleavat muutamat pienet puuttomat luodot. 


Balsamipoppeli 


Harmaaleppä 

Hopeapaju 

Huopaohdake 


Juhannusruusu 

Järviruoko 

Ketohanhikki 

Kissankello 

Koivu 

Koiranputki 

Kuusi 

Kurjenkello 


Lupiini 

Populus balsamifera 

elongata 


Alnus incana 

Salix sibirica 




Phragmites austrakis 

Potentilla anserina 


Betula sp. 


Picea abies 




Kuva 18. Turjan ranta-alueet 

Maitohorsma 

Mesiangervo 



Fasaani 

Haarapääsky 

Pajulintu 

Peippo 

Harakka 


Kalalokki 


Keltasirkku 


Lehtokerttu 

Viherpeippo

Metsäruusu 


Mänty 


Nokkonen 

Pietaryrtti 

Pihlaja 

Pihlaja-angervo 

Pajuja 

Ruusumalva 

Röyhytatar 

Syreeni 

Särmäkuisma 

Terttuselja 

Tuoksuvatukka 

Tuomi 

Vaahtera 

Vadelma 

Virpiangervo 

Rosa majalis 




Urtica dioica 



Sorbaria sorbifolia 

Salix sp 

Malca alcea 

Aconogonom divaricatum 


Hypericum maculatum 



Prunus padus 


Rubus idaeus 


Kohde 15 . Korvola -Turja 

Kuva 19. Vanha joen uoma 

Yleiskuvaus:

Korvola on pieni metsä-ja omakotitaloalue keskellä peltoaukeaa. Metsä on rehevää mustikkatyypin 

sekametsää ja luultavasti osa alueesta on ollut aikaisemmin niittynä tai muussa viljelyksessä. Metsän 

reunoilla kasvaa paikoitellen vanhoja koristekasveja. Maasto on tasaista, mutta kohteen keskiosassa on 

melko paljon isoja kivenlohkareita. Kohteen eteläosassa on kaksi pientä metsäsaareketta, joissa 

kummassakin on harvennettua puustoa. Lato, joka vielä kartassa on merkittynä toiseen 

metsäsaarekkeeseen, on purettu pois. 


Pienillä metsäsaarekkeilla on maisemallinen arvo ja ne lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta. Ne 

ovat monelle lintuja nisäkäslajille tärkeä pesimisja ruokailuympäristö. 


/s = Pienet metsäsaarekkeet merkitään alueiksi, joilla on erityisiä ympäristöarvoja ja ympäristö 



Ahomansikka 

Fragaria vesca 


Harmaasieppo 

Punarinta 

Ahomatara 

Galium boreale 

Hömötiainen 


Haapa 


Keltasirkku 

Talitiainen 

Hiirenvirna 

Vicia cracca 



Jättipalsami 

Impatiens glandulifera 

Kallioimarre 

Poypodium vulgare 

Kangasmaitikka 

Melampyrum pratense 

Kataja 


Ketunleipä 


Kevätpiippo 

Luzula pilosa 

Kissankello 


Koivu 

Betula sp. 

Kultapiisku 


Kurjenkello 


Kuusi 

Picea abies 

Lehtikuusi 

Larix.sp. 



Lillukka 


Lupiini 


Maitohorsma 


Metsäalvejuuri 

Dryopteris carthusiana 

Metsäimarre 

Metsäkorte 



Kuva 20. Tuoreen mustikkametsän 

koivikkoa Korvolassa.


Metsätähti 

Metsäruusu 

Mustikka 

Mänty 


Nurmitädyke 

Oravanmarja 

Pihlaja 

Pietaryrtti 

Puolukka 

Riidenlieko 

Syreeni 

Särmäkuisma 

Vadelma 

Virpiangervo 



Rosa majalis 

Vaccinum myrtillus 








Lycopodium annotunum 


Hypericum maculatum 

Rubus idaeus 


Kuva 21. Pieni metsäsaareke 

Kohde 16. Palhojainen 

Yleiskuvaus:

Palhojaisen metsä- ja omakotitaloalue on saarekemainen alue peltoaukeiden ja Kyrönjoen vieressä. 

Asutus on osittain aivan uutta, mutta myös vanhoja asumattomiakin rakennuksia löytyy alueelta, mm 

kohteen kaakkoisnurkasta. Tämän rakennuksen ympärillä on umpeenkasvamassa oleva kaunis pihapiiri 

perinteisine puutarhakasveineen. Rakennuksen takana aukeaa pieni lehtomainen kostea laikku, jossa 

esiintyy mm. punaherukkaa, ojakellukkaa ja lillukkaa. Pensas- ja puukerroksessa esiintyy pajuja, tuomia, 

koivuja ja haapoja. Kohteen muu metsä on kuusivalataista sekametsää. Koillisnurkassa oleva iso saareke 

on avohakattu. 


Lehtomainen laikku on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, jonka hoito- ja 

käyttötoimenpiteet on tehtävä elinympäristön ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. 


/s = Lehtolaikku merkitään aueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja ympäristö säilytetään. 


Kuva 22. Lehtopainanne, Palhojainen 

Haapa 


Herukkapensaita 

Huopaohdake 

Juhannusruusu 

Kataja 

Ketunleipä 

Koivu 

Kujapaju 

Kuusi 

Lillukka 

Lupiini 

Metsäimarre 


Mustikka 

Mänty 


Ribes sp. 





Betula sp. 


Picea abies 









Nokkonen 

Urtica dioica 

Harakka 

Pensaskerttu 

Nurmitädyke 


Harmaasieppo 


Ojakellukka 

Geum rivale 

Pajulintu 


Oravanmarja 


Peippo 

Vihervarpunen 

Pajuja 

Salix sp. 

Pihlaja 


Syreeni 


Taikinamarja 

Ribes alpinum

Tuomi 

Vaahtera 

Prunus padus 


Kohde 17. Humalamäki 

Yleiskuvaus: 

Kohteen inventointi tapahtui vasta loppukesällä viljankorjuun jälkeen, koska aluetta ympäröi kaikilta 

osin pellot. Tämän melko ison metsäsaarekkeen itä- ja pohjoisosissa kasvaa tuoreen kankaan vanhaa 

kuusimetsää. Länsiosassa on lehtomaista sekametsää, jossa paikoitellen löytyy melko paljon haapaa. 

Kenttäkerroksessa kasvaa mm. kieloa, lillukkaa ja vadelmaa ja ahomansikkaa. Alueen eteläosia on 

aikaisemmin käytetty niittyinä tai viljelymaana. Alueen pohjoisosan maasto on melko vaikeakulkuista 

suurten kivenlohkareiden takia. Muilta osilta kohde on tasaista. 


Peltojen metsäsaarekkeilla on maisemallinen arvo ja ne lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta. Ne 



/s = Humalamäki merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja ympäristö säilytetään. 


Hömötianen 

Närhi 

Punarinta 

Sinitianen 

Talitiainen 

Alueella esiintyviä kasveja:

Ahomansikka 

Haapa 

Kallioimarre 

Kataja 

Katinlieko 

Ketunleipä 

Kielo 

Kissankello 

Kuusi 

Lillukka 

Maitohorsma 

Mustikka 

Nurmitädyke 

Tuomi 

Pihlaja 

Puolukka 

Vadelma 

Vanamo 





Lycopodium clavatum 


Convallaria majalis 


Picea abies 





Prunus padus 



Rubus idaeus 


Kuva 23. Lehtomaisen kankaan haavikkoa 

Humalamäellä. 

Kohde 18. Markkola-Tolpakanmäki - Perkomäki 

Yleiskuvaus: 

Perkomäen metsäalueella on äskettäin tehty päätehakkuu ja alueelle on jätetty vain muutamia isoja 

mäntyjä. Pensaskerroksessa on tiheää kuusi-koivikkoa. Perkonmäen eteläpuolella on mustikkatyypin

vanhempaa kuusimetsää, jossa siellä täällä on jäänteitä vanhoista viljelystilkuista. Näiltä alueilta on 

raivattu kiviä pois ja pienet, lapiolla kaivetut ojat ympäröivät näitä entisiä metsäpeltoja. Kasvillisuus on 

lehtomaista, mm. taikinamarja, raita ja tuomi esiintyvät alueella. 

Markkolan alueen metsä on mustikkatyypin vanhaa kuusimetsää. Pohjakerroksen lähes yhtenäinen 

sammalmatto koostuu pääasiassa sulka- kerros- ja seinäsammaleesta. Paikoitellen löytyy kosteampia 

kohtia, ja jopa suopursua, kurjenjalkaa, vehkaa ja rahkasammalta esiintyy. Markkolan alueen 

pohjoispuolen kivenlohkareiden päällä kasvaa kauniita jäkäliä sekä kallioimarretta. Alueen eteläosissa 

esiintyy kuusen lisäksi mäntyä ja pellon vierustalla kasvaa myös haapaa. Aivan kohteen eteläosassa 

kasvaa villiintyneitä vanhoja koristekasveja, kuten lehtosinilatvaa, lupiinia ja virpiangervoa. 

Kohteen rehevä vanha kuusimetsä vaihtuu Markkolan Tolpakanmäellä mäntymetsäksi, jossa on tehty 

pienellä alueella päätehakkuu. Mäntykankaan ja kuusimetsän välisellä alueella havaitsin pohjantikan. 

Pohjantikka on EU:n lintudirektiivilaji. Muista linnuista voi mainita hömötiaisen ja tiltaltin. 


Kohteen eteläosan pientä niemialuetta, jossa esiintyy vanhoja puutarhakasveja tulisi hoitaa niin, että 

alueen avonaisuus säilyy. 

Kohteen luoteisosan vanha kuusimetsä ilmentää monimuotoisuudelle tärkeitä rakenteita ja alueen 

käytössä ja hoidossa tulisi elinypäristön ominaispiirteet säilyttää. 


/s = Kohteen eteläosassa oleva pieni niemeke sekä luoteisosan vanha kuusimetsä merkitään alueiksi, 

joilla on erityisiä ympäristöarvoja ja niiden ympäristö säilytetään. 



Ahomansikka 


Harmaasieppo 

Pohjantikka 

Haapa 


Hippiäinen 

Punatulkku 

Kallioimarre 


Hömötiainen 


Kataja 


Keltasirkku 

Sepelkyyhky 

Ketunleipä 


Mustarastas 

Tiltaltti 

Koivu 

Betula sp. 

Pajulintu 

Töyhtötiainen 

Kurjenjalka 

Potentilla palustris 

Peippo 

Viherpeippo 

Kuusi 

Picea abies 

Lehtosinilatva 

Polomonium caeruleum 

Lillukka 


Lupiini 


Metsäkorte 


Metsätähti 


Mustikka 


Mänty 


Oravanmarja 


Pajupensaita 

Salix sp. 

Pihlaja 


Punaherukka 

Ribes rubrum

Puolukka 

Raita 

Riidenlieko 

Suopursu 

Taikinamarja 

Tuomi 

Vanamo 

Vehka 

Virpiangervo 


Salix caprea 



Ribes alpinum 

Prunus padus 


Calla palustris 


Kuva 24. Lehtosinilatvoja, Järvi. 

Kohde 19. Hykkyrinmäki – Kinnunen - Martonen 

Yleiskuvaus: 

Hykkyrinmäen pohjoisosassa esiintyy mäntyrämettä, jonka kenttäkerroksessa kasvaa mm. 

variksenmarjaa ja juolukkaa ja kosteammissa painanteissa mm. tupasvillaa ja karpaloa. Kohteen 

itäreunassa on vanhempaa kuusimetsää, mutta koko Martosen metsäalueella on tehty laajahko 

päätehakkuu. Hykkyrimäen eteläosissa on mäntymetsää, joka vaihtuu kohteen länsiosassa 

mustikkatyypin reheväksi sekametsäksi. Lounaisosassa, melko lähellä tietä on pieni korpimainen alue, 

jossa kuusen, männyn ja koivun lisäksi kasvaa haapaa ja pajupensaikkoa. Alueen keskusta on avonaista 

rahkasammalikkoa, jota reunustavat huonokuntoiset puut. Myös kääpiä esiintyy melko paljon puiden 

rungoilla mm. pakurikääpää. Tämän alueen eteläpuolella, aivan tien vieressä, kasvaa ukkomansikkaa

pienen haavikon ympäröimänä. Ukkomansikka on vanha kulttuurikasvi, jota on viljelty 1800-luvulla, 

kunnes puutarhamansikka syrjäytti sen. 

Kohteen lintuhavainnoista voi mainaita pyypoikueen, useat tiltaltit sekä tiaiset. Lisäksi alueella tavataan 

liito-orava (suull. Hannu Lehtiö). 


Korpimainen painanne on tärkeä elinympäristö monille kasveille ja eläimille, esim. pyylle, joka on EU:n 

lintudirektiivilaji. 

Painanteen eteläpuolella olevaa aluetta, missä esiintyy ukkomansikkaa, tulisi hoitaa niin, että alueen 

avonaisuus säilyy. 


/s = Korpimainen painanne sekä sen etläpuolella oleva pieni haavikko, jossa esiintyy ukkomansikkaa 

merkitään alueiksi, joilla on erityisiä ympäristöarvoja ja niiden ympäristö säilytetään. 



Haapa 

Populus tremuila 

Harmaasieppo 

Puukiipijä 

Isokarpalo 

Vaccinium oxycoccos 

Hippiäinen 

Pyy 

Juolukka 

Vaccinium uliginosum 

Hömötiainen 

Sepelkyyhky 

Kanerva 

Calluna vulgaris 

Kuusitiainen 

Talitiainen 

Kataja 


Laulurastas 

Tiltaltti 

Keltamaksaruoho Sedum acre 

Närhi 


Kissankello 

Koivu 

Kultapiisku 

Kurjenjalka 

Kuusi 


Mustikka 

Mänty 


Puolukka 

Raita 

Suomuurain 

Suo-orvokki 

Suopursu 

Tupasvilla 

Ukkomansikka 

Vanamo 


Betula sp. 


Potentilla palustre 

Picea abies 

Valeriana ssp. sambucifolia 





Salix caprea 




Eriopohorum vaginatum 

Fragaria moschata 

Linnaea borealis

Variksenmarja 

Empetrum nigrum 

Kuva 25. Ukkomansikka 

Kohde 20. Kotomäki- Mäkelä- Kallionpää 

Yleiskuvaus: 

Kohteen eteläosan metsissä on suoritettu päätehakkkuut, samoin myös kohteen keskellä olevassa 

kosteassa painanteessa. Painanteen ja tien väliin jää kapea korpikuusikko, jossa on myös pieni 

vesilampare. Länsiosassa kohdetta on kuivatettua rämemäntymetsää, joka paikoitellen muistuttaa kuivaa 

kangasta. Alueelta löytyi melko paljon hirven jälkiä. 


Tien ja painanteen väliin jäävä pieni vesilampare on tärkeä elinympäristö monille kasveille ja eläimille. 


/s = Korpimaisen painanteen pieni vesilampare merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja 

sen ympäristö säilytetään. 


Käpytikka 

Vihervarpunen 

Teeri 

Alueella esiintyviä kasveja:

Haapa 

Kataja 

Koivu 

Kuusi 

Lehtikuusi 

Metsäkorte 

Mänty 

Pajupensaita 

Puolukka 

Suopursu 

Vanamo 



Betula sp. 

Picea abies 

Larix sp. 



Salix sp. 




Kuva 26. Mäntymetsää Mäkelän länsiosassa 

Kuva 27. Pieni vesilampare tien ja kostean painanteen välillä. 

Kohde 21. Letkuanojan eteläpuolen metsikkö

Yleiskuvaus: 

Pieni metsäsaareke, joka vain osittain on kaava-alueella. Kuusi on metsikön pääpuulajina, mutta 

saarekkeen reunoilla kasvaa pienempiä koivuja. 


Peltojen metsäsaarekkeilla on maisemallinen arvo ja ne lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta. Ne 



/s = Metsäsaareke merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja ympäristö säilytetään. 

Kohde 22. Keko 

Eteläosassa on kuivan lehtometsän kaunista koivumetsää, jossa joukossa on muutamia haapoja. 

Taikinamarjaa ja katajaa esiintyy pensaskerroksessa ja kenttäkerroksessa kasvaa mm. lillukkaa, 

kissankelloja ja ketunleipää. Eteläosan kärkeen on äskettäin rakennettu omakotitalo. 


Yleiskuvaus: 

Keko on peltojen ympäröimä saareke, jonka 

pohjoisosassa on melko tiheää asutusta. Sillan 

kohdalla, missä tie ylittää pienen Tervajoen on 

lehtomaista kasvillisuutta, joka viittaa myös 

lähteisyyteen. Koivut ja pihlajat muodostavat 

puukerroksen päälajiston tässä. Tervajoen tumman 

veden pinnalla kelluu muutamia lumpeen lehtiä ja 

Lehtomainen Tervajoen notko lisää luonnon monimuotoisuutta. Se on monelle lintuja nisäkäslajille 

tärkeä pesimisja ruokailuympäristö. 


/s = Lehtomainen ja lähteinen Tervajoennotko merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja 

ympäristö säilytetään.



Ahomansikka 


Haarapääsky 


Haapa 


Harakka 

Sinitiainen 

Kataja 


Keltasirkku 

Talitiainen 

Ketunleipä 


Lehtokerttu 


Kissankello 


Koivu 

Betula sp. 

Kultapiisku 



Valeriana ssp. sambucifolia 

Lumme 

Nymphea alba 

Metsäimarre 




Mänty 


Nurmitädyke 


Oravanmarja 


Paimenmatara 

Galium album 

Pihlaja 


Puolukka 


Taikinamarja 

Ribes alpinum 

Terttuselja 


Kohde 23. Korkiamäki 

Yleiskuvaus:

Korkiamäki on moreeniharjanteinen kumpare peltoalueiden keskellä. Alueen pohjois- ja keskiosissa on 

asutusta. Samoin myös aivan etelänurkassa, jonne on äskettäin valmistunut asuintalo. Pohjoisosassa on 

mustikkatyypin sekametsää, joka itäosastaan muuttuu lehtomaiseksi kankaaksi. Pohjoisosan 

itärinteeseen on äskettäin istutettu lehtikuusen taimia. 

Eteläosan rinteillä kasvaa kaunista koivuja haapametsää. Pensaskerroksessa esiintyy siellä täällä pieniä 

kuusia. Kenttäkerrokssessa kasvaa paikoitellen paljon kieloja sekä muita lehtomaisuuteen viittavia 

kasveja kuten nuokkuhelmikkää, lillukkaa ja tesmaa. Alueen linnustosta voi mainita pyyn ja tiltaltin. 

Alueella lenteli muutamia metsänokiperhosia. Kohteen kaakkoisosassa, erillisenä pienenä niemenä, 

kasvaa tiheä nuori kuusimetsä. 


Korkiamäen eteläosan kuivan lehtotyypin rinnemetsät ovat maisemallisesti erittäin näyttäviä ja ne 

lisäävät olennaisesti luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat monelle lintuja nisäkäslajille tärkeä pesimisja 

ruokailuympäristö. Myös monille perhoslajeille on paisteinen ja harvahkoa puustoa kasvava rinne 

tärkeä. 


/s = Korkiamäen eteläosan rinnemetsä merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja 

ympäristö säilytetään. Kevyillä metsänhoidollisilla toimenpiteillä pidetään rinteen puusto mielellään 

harvahkona, niin että kenttäkerroksen kasvit saavat tarpeeksi valoa. 


Haarapääsky 

Harmaasieppo 

Harakka 

Keltasirkku 

Pajulintu 

Punarinta 

Pyy 

Tervapääsky 

Tiltaltti 

Varpushaukka 

Viherpeippo 


Ahomansikka 

Haapa 

Kallioimarre 

Ketunleipä 

Kielo 

Koivu 

Kultapiisku 

Kuusi 

Lehtikuusi 

Lillukka 

Nuokkuhelmikkä 

Metsäimarre 






Betula sp. 


Picea abies 

Larix sp. 


Melica nutans 

Gymnocarpium

dryopteris 

Metsäkorte 

Nurmitädyke 

Pihlaja 

Pikkutalvikki 

Sudenmarja 

Taikinamarja 

Tesma 




Pyrola minor 

Paris quadrifolia 

Ribes alpinum 


Kuva 28. Korkiamäen eteläosan rinnemetsää. 

Kohde 24. Kalliomäki 

Yleiskuvaus: 

Kalliomäen eteläosassa on sekapuuvaltaista mustikkatyypin metsää, joka on aikaisemmin ollut peltona 

tai niittynä. Alueen tasaisuus ja muutamat pienet ojat kertovat tästä. Rinteen ylemmissä osissa kasvaa 

nuorehkoa mäntytaimikkoa. Paikoitellen taimikko on erittäin tiheää ja lähes läpipääsemätöntä. Kohteen 

itäreunalla, aivan pellon reunassa on märkä painanne (vanha savikaivo), missä esiintyy kostean lehdon 

kasvillisuutta mm. metsäalvejuurta, ketunleipää, mesiangervoa ja sudenmarjaa. Kosteimmissa kohdissa 

viihtyi isokokoisia saroja. Puu-kerroksen muodostavat tässä koivu, haapa ja tuomi. 


Pellonreunan kostea lehtolaikku on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, jossa kaikki 

hoito- ja käyttötoimenpiteet on tehtävä elinympäristön ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. 


/s = Pellon reunan kostea lehtolaikku merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja ympäristö 



Alueella esiintyviä lintuja:

Haapa 


Hippiäinen 

Pajulintu 

Harakankello 

Campanula patula 

Hömötiainen 

Punarinta 

Harmaaleppä 

Alnus incana 

Korppi 

Tiltaltti 

Huopaohdake 


Vihervarpunen 

Ketunleipä 


Kielo 


Koivu 

Betula sp. 

Kultapiisku 


Kuusi 

Picea abies 


Valeriana ssp. 

sambucifolia 

Lillukka 


Maitohorsma 


Mesiangervo 




Metsäimarre 

Gymnocarpium 

dryopteris 

Metsäkorte 


Mustikka 


Mänty 


Nurmitädyke 


Ojakellukka 

Geum rivale 

Oravanmarja 


Pikkulimaska 

Lemna minor 

Puolukka 


Raita 

Salix caprea 

Riidenlieko 


Sara 

Carex. Sp. 

Sudenmarja 


Pihlaja 


Taikinamarja 

Ribes alpinum 

Tesma 


Tuomi 

Prunus padus 

Vadelma 

Rubus idaeus 

Kuva 29. Kalliomäen pellon reunan kostea lehtolaikku.

Kohde 25. Kalliomäen eteläosa 

Yleiskuvaus: 

Kohteen luoteisosassa on keski-ikäistä 

tuoretta kuusimetsää. Metsässä on 

melko paljon kaatuneita puita sekä 

lahopuita. Tasaisen pohjakerroksen 

peittää paksu sammalkerros. Lounaisosan 

rinnemetsät ovat nuorta mäntyä, 

sekapuuna on, varsinkin pellon 

reunassa haapaa, pieniä koivuja ja 

kuusia. 

Kenttäkerroksessa kasvaa paikoitellen kieloja, oravanmarjaa ja kultapiiskua. Lähellä tietä muuttuu 

mäntykoivikko niin tiheäksi, että lähes koko kenttäkasvillisuus puuttuu, pohjakerroksessa esiintyy 

pääasiassa seinä- ja kerrosammalta. Tässä tiheässä koivikossa havaitsin pienen pyrstötiaisparven 

ruokailemassa. Tien itäpuolella on pääasiassa mustikkatyypin keski-ikäistä kuusimetsää. Varsinkin alueen 

pohjoisosissa on tehty hakkuita. Eteläosassa, pellon rajassa kasvaa siellä täällä melko isoja haapoja, 

pienen mökin ja tien välisellä alueella. Maasto on tälläkin puolella tietä melko tasaista. 


Isot haavat alueen eteläosassa säästetään. 


M = Maa- ja metsätalousvaltainen alue 



Haapa 


Hippiäinen 

Pyrstötiainen 

Huopaohdake 


Hömötiainen 

Talitiainen 

Kataja 


Mustarastas 

Vihervarpunen 

Katinlieko 

Lycopodium clavatum 

Kielo 


Koivu 

Betula sp. 

Kultapiisku 


Kuusi 

Picea abies 

Maitohorsma 


Metsäimarre 

Gymnocarpium 

dryopteris 



Mänty 


Nurmitädyke 


Oravanmarja 

Maianthemum bifolium

Yleiskuvaus: 

Harvakylä on tasainen saareke 

peltoalueiden ympäröimänä, jossa esiintyy 

maatalousvaltaista asutusta. Pohjoisosan 

hevoshaan takana on pieni metsälaikku, 

Pihlaja 

Puolukka 


Suoputki 

Taikinamarja 

Vadelma 

Vanamo 




Peucedanum palustre 

Ribes alpinum 

Rubus idaeus 


Kohde 26. Haapamäen pohjoisosat 

Yleiskuvaus: 

Haapamäen pohjoisosien metsä on mustikkatyypin kuusimetsää, joka paikoitellen, varsinkin 

peltoalueeseen rajautuvilla alueilla muuttuu sekametsäksi. Kuusen lisäksi kasvaa näillä reunavyöhykkeillä 

haapaa, koivua, pihlajaa ja pieniä kuusia. Havaitsin palokärjen tällä alueella, en kuitenkaan sen 

pesäkoloa. Tien itäpuolella, mäen rinteessä kasvaa mäntymetsää, jonka aluspuina kasvavat koivut ja 

pienet kuuset. 


Ei erityisiä rajoituksia ympäristöselvityksen nojalla. 


M = Maa- ja metsätalousvaltainen alue 



Haapa 

Kielo 

Koivu 

Kuusi 

Mustikka 

Mänty 

Pihlaja 

Puolukka 



Betula sp. 

Picea abies 





palokärki 

Kohde 27. Harvakylä


Ei erityisiä rajoituksia tämän ympäristöselvityksen nojalla, mutta jos alueen käyttötarkoitus muuttuu 

olennaisesti tämänhetkisestä on erillinen liito-oravakartoitus tehtävä tässä kohteessa. 



Ahomansikka 


Fasaani 

Sepelkyyhky 

Haapa 


Haarapääsky 

Sinitiainen 

Hiirenvirna 

Vicia cracca 

Pajulintu 

Varpunen 

Kangasmaitikka Melampyrum pratense 

Kataja 

Kissankello 

Koivu 

Kurjenmiekka 


Lillukka 

Mesiangervo 

Metsäimarre 

Mänty 


Nurmitädyke 

Oravanmarja 

Paimenmatara 

Sara 

Taikinamarja 

Vadelma 



Betula sp. 

Iris pseudocorus 


sambucifolia 








Galium album 

Carex sp. 

Ribes alpinum 

Rubus idaeus 

Kuva 30. Kurjenmiekka, Tervajoki

Kohde 28. Varpula 

Yleiskuvaus: 

Tien pohjoispuolella on tiheähkö, koivua ja kuusta kasvava metsikkö. Pensaskerroksessa on 

punaherukkaa ja taikinamarjaa. Tien eteläpuolen loivassa rinteessä on korpikuusikko, jossa kasvaa myös 

muutamia koivuja, pihlajia ja tuomia. Pensaita on myös paljon, mm. taikinamarjaa, pieniä pihlajia ja 

tuomia. Eteläänpäin mentäessä muuttuu metsä kosteammmaksi ja kuusikko tiheämmäksi. Maasto on 

vaikeakulkuista ja monet onkalot ja kuopat sekä maassa makaavat kuolleet puut hankaloittavat kulkua. 

Kenttäkerroksessa kasvaa ketunleipää ja metsäalvejuurta. Monet jäniksen papanat pellon rajassa 

kertovat alueen tärkeydestä jänikselle ravinnonhakupaikkana. Alueen linnustosta voi mainita 

kuusitiaisen, hippiäisen ja vihervarpusen. 

Kaava-alueen eteläreunassa on pieni metsäniemeke peltoalueiden ympäröimänä. Pellon reunalla kasvaa 

koivuja ja sisempänä on mustikkatyypin kuusimetsää. Alueen keskellä on voimajohtolinja, jonka 

ympäriltä on hakattu puita pois.Alueen länsiosassa oleva oja on vanha Naarajoen uoma. 

Kohteen eteläpuolelta, eli koko kaava-alueen ulkopuolelta kuulin huuhkajan äänen muutaman kerran. 


Tien eteläpuolen rinteen korpikuusikko lisää luonnon monimuotoisuutta ja on monelle lintuja 

nisäkäslajille tärkeä pesimisja ruokailuympäristö. 


/s = Tien eteläpuolen rinteen korpikuusikko merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja 

ympäristö säilytetään. Alueen luonteepiirteet säilyttävät metsänhoito-toimenpiteet ovat sallittuja. 



Haapa 

Ketunleipä 

Koivu 

Kultapiisku 

Kuusi 


Mustikka 

Nurmitädyke 

Pajuja 

Pihlaja 

Punaherukka 



Betula sp. 


Picea abies 




Salix sp. 


Ribes rubrum

Hippiäinen 

Kuusitiainen 


Puolukka 

Taikinamarja 

Tesma 

Tuomi 

Vadelma 


Ribes alpinum 


Prunus padus 

Rubus idaeus 

Vihervarpunen 

Kohde 29. Äijänsaari ja vastapäinen peltosaareke 

Yleiskuvaus: 

Tien länsipuolella on lohkareinen metsäsaareke peltojen ympäröimänä. Puusto on etelärinteen puolella 

pääasiassa koivuvaltaista sekametsää, mutta alueen keskustassa on männikköä. Pohjakerroksessa kasvaa 

melko tiiviinä peittona kerros- ja seinäsammalta. Kenttäkerroksessa vallitsevat oravanmarja ja lillukka. 

Tien itäpuolella olevalla metsäsaarekkeella kasvaa pääasiassa kuusimetsää, mutta joukossa on myös 

jokunen mänty ja koivu. Pellon reunassa esiintyy haapoja ja katajaa. Maasto on hyvin lohkareista ja 

saarekkeen rinteet ovat melko jyrkät. 


Tien itäpuolen metsäsaarekkeella on maisemallista arvoa ja se lisää myös luonnon monimuotoisuutta. Se 

on monelle lintuja nisäkäslajille tärkeä pesimisja ruokailuympäristö. 


/s = Tien itäpuolen metsäsaareke merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja ympäristö 




Ahomansikka 

Haapa 

Huopaohdake 

Kataja 

Koivu 

Kuusi 

Lillukka 

Metsäimarre 

Mänty 





Betula sp. 

Picea abies 



Pinus sylvestris

Keltasirkku 

Pajulintu 

Harmaasieppo 

Oravanmarja 

Puolukka 



Närhi 

Kanahaukka 

Kohde 30. Tervajoenmäki ja Korvenvainio, länsiosat 

Yleiskuvaus: 

Tervajoenmäen länsiosan rinteessä on nuorta mäntymetsikköä. Rinteen itäpuolen painanteessa on 

vanhahkoa kuusimetsää, jossa esiintyy myös harvakseltaan koivua ja mäntyä. Kenttäkerroksen 

mustikkavarpujen lomassa on myös vanamoa ja oravanmarjaa. Maasto on loivasti kumpuilevaa ja siellä 

täällä on isohkoja kivenlohkareita. Kuusimetsikön linnuista voi mainita pohjantikan, joka on EU:n 

lintudirektiivin laji. 

Metsän reunassa näkyi jonkin hirvieläimen sorkanjälkiä. Tervajoenmäen pohjoispuolen keskialueilla on 

suoritettu päätehakkuu hiljakkoin ja alueen koillisosassa kasvaa keski-ikäistä havumetsää. Peltojen 

reunoilla kasvaa enemmän lehtipuita. 

Korvenvainion länsipuolella on kuusimetsää sekä nuorta mäntymetsää. Lounaiskolkassa on sekametsää, 

jossa koivu on valtapuuna. Havaitsin tällä alueella pyyn, joka on EU:n lintudirektiivilaji. Korvenvainoin 

etelä- ja kaakoisosissa kasvaa pääasiassa havumetsää, pellon reunametsissä esiintyy myös koivua. Maasto 

on Korvenvainion alueella kumpuilevaa ja muutamia kosteita suopainanteita on myös alueella. 


Tervajoenmäen pohjoispuolella on jäljellä pieni pätkä vanhaa polkua, jota voisi jatkaa metsäalueen 

kiertäväksi ulkoilureitiksi. Alueen metsänhoidossa tulisi huomioida pohjantikan ja pyyn 

elinympäristövaatimukset. 


MU/s = Maa- ja metsätalousalue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta ja jolla on erityisiä 

ympäristöarvoja ja ympäristö säilytetään. (Tervanjoenmäen vanha kuusikko ja Korvenvainion luoteis- ja 

pohjoisosat)

Kuva 31. Tervajoenmäen kuusimetsää 



Harmaasieppo 

Puukiipijä 

Ketunleipä 


Metsäkirvinen 

Pohjantikka 

Koivu 

Betula sp. 

Pajulintu 

Pyy 

Kuusi 

Picea abies 

Peippo 

Tiltaltti 

Metsäkorte 


Mustikka 


Mänty 


Oravanmarja 


Pihlaja 


Suopursu 


Taikinamarja 

Ribes alpinum 

Tesma 


Vadelma 

Rubus idaeus 

Vanamo 


Kohde 31. Härkäsaari 



Yleiskuvaus: 

Härkäsaari on korkea ja maisemallisesti kaunis 

moreeni- ja kiviharjanne peltoalueen keskellä. 

Metsikkö on sekametsää, jossa koivu on päälajina 

asutuksen lähettyvillä ja kuusi alueen itäosissa. 

Muutama iso mänty kasvaa myös rinteessä. Tien 

vieressä kasvaa muutamia vaateliata lajia kuten 

nuokkuhelmikkää ja taikinamarjaa.



Haapa 


Kissankello 

Koivu 

Kuusi 

Mänty 

Campanula 

rotundifolia 

Betula sp. 

Picea abieas 


Harakka 

Harmaasieppo 

Nuokkuhelmikkä Melica nutans 

Mustarastas 

Puolukka 

Taikinanmarja 


Ribes alpinum 

Talitiainen 

Tiltaltti 

Kohde 32. Karhunkallion länsiosat 

Yleiskuvaus: 

Karhunluoman lounaisosan rinteessä on tiheää tuoreen kankaan kuusimetsää. Kenttäkerroksessa kasvaa 

useita lajeja mm. kieloa, lillukkaa ja ketunleipää. Eteläosan rinteessä on nuorta mäntymetsää. Rinteen 

maasto on melko kivikkoista ja moreenipitoista. Pensaskeroksessa kasvaa taikinamarjaa ja harmaalepää. 

Teiden risteyskohdassa on jyrkkä, mutta pieni kallionnyppylä, jonka laella kasvaa pallero- harmaa- ja 

valkoporonjäkälää sekä muutama mänty. Kallionnyppylän pohjoispuolella on kaistale tiheähköä 

korpimaista kuusimetsää, joka vaihtuu vähitellen nuoreksi mäntymetsäksi. 

Tien länsipuolella on rehevän mustikkatyypin kuusivaltaista sekametsää. Siellä täällä on kosteita 

painanteita ja niiden ympäristössä kasvaa mm. suo-orvokkia sekä lehtisammalia. 


Pieni kallionyppylä jäkäläkasvustoineen on pienestä alastaan huolimatta tärkeä elinympäristö monelle 

eliölle sekä maisemallisesti kaunis yksityiskohta. Kallioalueet ovat metsälain tarkoittamia erityisen 

tärkeitä elinympäristöjä, joissa kaikki hoito- ja käyttötoimenpiteet ovat tehtävä elinympäristön 

ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. 


/s = Pieni kallionnyppylä merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristö- ja maisema-arvoja ja sen 

jäkäläkasvisto säilytetään. 


Alueella esiintyviä lintuja 

Ahomansikka 

Fragaria vesca

Haapa 

Harmaaleppä 

Kataja 

Ketunleipä 

Kielo 

Koivu 

Kuusi 

Lillukka 

Metsäimarre 

Metsäkorte 

Mustikka 

Mänty 

Oravanmarja 

Puolukka 

Raita 

Suo-orvokki 

Taikinamarja 

Vanamo 


Alnus incana 




Betula sp. 

Picea abieas 


Gymnocarpium 

dryopteris 






Salix caprea 


Ribes alpinum 


Hippiäinen 

Pajulintu 


Tiltaltti 

Kuva 32. Karhunkallion kallionnyppylä 

Kohde 33. Kiikanmäen pohjoisosat 

Yleiskuvaus: 

Kiikanmäen pohjoisosat ovat metsäistä seutua, 

jossa moreeniharjanteiden välissä on kosteita 

painautumia. Paikoitellen maasto on lisäksi melko 

lohkareista ja kivikkoista. Länsiosissa esiintyy 

enimmäkseen tuoretta keski-ikäistä kuusimetsää ja 

itäosissa nuorta mäntymetsää, alueen keskustan 

suomaisessa painautumassa kasvaa pajupensaikkoa 

ja pikkukoivuja. Luultavasti koko 

Tervajoen alueen komein kuusi kasvaa 

Kiikanmäen pohjoisreunassa. 

Kohteen pohjoisreuna rajoittuu Silakkaluomaan, joka tässä virtaa hitaasti ja joen penkereillä kasvaa 

pajuja ja isoja ruohoja ja kukkakasveja. 

Kohteen eteläosassa, aivan tien vieressä, on kallion seinämään kirjoitettu päivämäärä 13.7. 1714. Kallion 

vieressä, loivassa rinteessä, on lehtomaista kasvillisuutta mm. nuokku-helmikkää, taikinamarjaa, 

ahomansikkaa ja metsäimarretta. Kohteen pesimälinnustosta voi mainta pyyn, joka on EU:n 

lintudiretkiivilaji.


Pieni lehtolaikku Kiikanmäen kohteen eteläosassa on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä 

elinympäristö, jossa kaikki hoito- ja käyttötoimenpiteet on tehtävä elinympäristön ominaispiirteet 

säilyttävällä tavalla. 


/s = Pieni lehtolaikku Kiikanmäen kohteen eteläosassa merkitään alueeksi, jolla on erityisiä 

ympäristöarvoja ja sen ympäristö säilytetään. 



Ahomansikka 

Haapa 

Huopaohdake 

Kissankello 





Harmaasieppo 

Kanahaukka 

Pajulintu 

Punarinta 

Pyy 

Tiltaltti 

Koivu 

Betula sp. 

Kultapiisku 


Kuusi 

Picea abies 



sambucifolia 

Lillukka 


Metsäimarre 


Metsäkorte 


Mustikka 


Mänty 


Nuokkuhelmikkä Melica nutans 

Oravanmarja 

Paju 

Puolukka 

Sara 

Taikinamarja 

Ulpukka 

Vadelma 

Vanamo 


Salix sp. 


Carex sp. 

Ribes alpinum 

Nuphar lutea 

Rubus idaeus 


Kuva 33. Kiikanmäen komein kuusi

Kuva 34. Kiikanmäen kivi päivämäärineen 

Kohde 34. Louhela ja Peräkydönsaari 


Metsäsaarekkeella on maisemallista arvoa ja se lisää myös luonnon monimuotoisuutta. Se ovat monelle 

lintuja nisäkäslajille tärkeä pesimisja ruokailuympäristö. 




Yleiskuvaus: 

Alueen kaakkoisosassa on pieni kaistale 

varttunuttta mustikkatyypin kuusimetsää. 

Länteen aukeavalla peltoalueella on pieni 

metsäsaareke, jonka reunoilla kasvaa 

pensaikkoa, mutta keskustassa kasvaa keskiikäistä 

kuusimetsää. Kohteen länsiosissa on 

ojitettua mäntyrämettä, jonka itäreunalla 

kasvaa myös koivua. Tämän tasaisen alueen 

ainoalla pienellä kumpareella, kohteen 

keskustassa, kasvaa koivua ja haapaa. 

Louhelan tilan vieressä esiintyi runsaasti 

pääskyjä ja koko Tervajoen alueelle nykyään 

harvinainen kivitasku. 


Haapa 

Koivu 

Kuusi 

Mänty 

Paju 

Suopursu 


Betula sp. 

Picea abies 


Salix sp. 


Haarapääsky 

Kivitasku 


Tervapääsky 

Kohde 35. Vallihaanmäki ja Keski-Pikka

Yleiskuvaus: 

Vallinhaanmäen ja Keski-Pikan alueen 

kasvillisuudessa on selvästi lehtomaisia piirteitä. 

Alueen eteläososassa on pieni mäntymetsikkö, 

jossa kasvaa myös muutamia haapoja. Alueen 

muissa osissa vallitsee kuusimetsä tai 

kuusivaltainen sekametsä. Kenttäkerroksessa 

kasvaa mustikan ja puolukan lisäksi mm. 

lillukkaa, nuokkuhelmikkää ja ahomansikkaa 

Maasto on tasaista, mutta siellä täällä on 

isohkoja kivenlohkareita. Kohteen pohjoisosa 

Kohteen eteläosassa on pieni metsäinen saareke peltoalueen ympäröimänä. Tällä melko kivisellä 

saarekkeella kasvaa kuusta, haapaa ja koivua. 


Metsäsaarekkeella on maisemallista arvoa ja se lisää myös luonnon monimuotoisuutta. Se ovat monelle 

lintuja nisäkäslajille tärkeä pesimisja ruokailuympäristö. 





Ahomansikka 


Haapa 


Kataja 


Koivu 

Betula sp. 

Kuusi 

Picea abies 

Harmaasieppo 

Sinitiainen 

Lillukka 


Hömötiainen 

Tiltaltti 

Metsäimarre 


Laulurastas 


Mustikka 


Sepelkyyhky 

Mänty 


Nuokkuhelmikkä 

Melica nutans 

Puolukka 


Kohde 36. Kotonevan pohjoisosa, Kruununoja ja Paksumäki

Yleiskuvaus: 

Kohteen pohjoisosassa, maatilan ympärillä on sekametsää, joka tien itäpuolella, pienessä notkelmassa 

muuttuu nuoreksi koivumetsiköksi. Tien itäpuolen metsikössä on tehty päätehakkuita sekä pellon 

reunassa että tien vierellä ojitettuun mäntyrämeeseen saakka. 

Tien länsipuolella, Paksumäen alueella, on korpimaista kuusikkoa. Kuusen lisäksi kasvaa koivua ja 

yksittäisiä mäntyjä ja raitoja. Kenttä- ja pohjakasvillisuus vaihtelee rahkasammalen peittämistä 

suopainanteista riidenliekoa ja mustikkaa kasvaviin kuivempiin mättäisiin. Metsiköstä löytyi melko 

paljon hirven jätöksiä. 

Koko Kruunuojan alue on ojitettu tiheään syvillä ojilla, joka tekee alueella liikkumisen lähes 

mahdottomaksi. Kruunuojan mäntyrämeen halki kulkee kuitenkin melko leveä hiekkatie. Tien 

kummallakin puolella on syvät ojat ja ojanpientareilla kasvaa tyypillisiä piennarkasveja kuten 

koiranputkea, siankärsämöä ja huopaohdaketta. Mäntyrämeen kenttäkerroksessa kasvaa pääasiassa 

suopursua ja siellä täällä myös suomuurainta, riidenliekoa sekä puolukkaa. Kohteen keskustan halkaisee 

iso valtaoja ja sen reunoilla, alueen itäpuolella kasvaa koivuvaltaista metsää. Tien länsipuolella ja 

valtaojan pohjoispuolella on pieni kuusimetsä, josta puuttuu, kuusikon tiheydestä johtuen lähes 

kokonaan kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuus. Etelässä metsä rajautuu rautatiehen. Kruunojan 

metsikössä oli yllättävän monipuolinen linnusto, joista voisi mainita mm. sepelkyyhkyn, laulurastaan ja 

töyhtötiaisen. 

Suurehkoa tiheään ojitettua Kotonevan mäntyrämeikköä reunustavat peltojen reunoilla kapeat 

koivumetsiköt sekä länsiosassa koivuja pajupensaikot. 





Haapa 


Harmaasieppo 

Pikkukäpylintu 

Huopaohdake 


Harakka 

Punarinta 

Idän 

ukonputki 


Hippiäinen 


Juolukka 


Laulurastas 

Sepelkyyhky 

Ketunleipä 


Lehtokerttu 

Talitiainen 

Närhi 


Pajulintu 

Varpunen

Kevätpiippo 

Koiranputki 

Koivu 

Kuusi 

Maitohorsma 

Mesiangervo 

Luzula pilosa 


Betula sp. 

Picea abies 



Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana 

Metsäimarre 

Metsäkorte 

Mustikka 

Mänty 

Nokkonen 

Pihlaja 

Puolukka 

Raita 

Riidenlieko 


Suomuurain 

Suopursu 

Timotei 

Vadelma 

Vanamo 





Urtica dioica 



Salix caprea 





Phleum pratense 

Rubus idaeus 


Kuva 35. Kruunuojan läpi menevä tie 

Kohde 37. Kotonevan eteläosa ja Murhakydönsaari

Yleiskuvaus: 

Kohteen pohjoisosassa on ojitettua rämemännikköä, joka rajautuu rautatiehen. Mäntymetsä on melko 

nuorta ja harvahkoa. Suopursu, riidenlieko, suomuurain ja puolukka muodostavat kenttäkerroksen 

kasvillisuuden. Peltojen reunassa oleva puusto on koko kohteessa koivuvaltaista. Alueen halki virtaa 

Tervajoki kapeassa uomassaan, jota ympäröi melko tiheä pajupensaikko tien itäpuolella. Tie kaartaa 

pienen lehtipuuvaltaisen metsäsaarekken läpi, jonne on rakennettu lieteallas. Kohteen kaakoisnurkassa 

on metsäsaareke, jonne on myös tieyhteys. Tämän saarekkeen pohjoisosat ovat pusikkoista koivikkoa, 

mutta eteläosassa kasvaa kauniita riippakoivuja, pihlajia sekä mäntyjä. Saarekkeen itäpuolella, peltoa 

halkovan pikkutien varrella, kasvaa erittäin kaunis mänty. 

Kohteen kummallakin puolella on pieniä metsäsaarekkeita. Varsinkin tien itäpuolella olevat, koivua 

kasvavat pikkusaarekeet ovat maisemallisesti kauniita. 

Radan vieressä olevalla Murhakydönsaaren alueella puusto on vesakkoista ja vain siellä täällä kasvaa 

isompia puita, lähinnä koivua. Paikoitellen on alue melko kosteaa ja kosteissa painanteissa kasvaa 

tupasvillaa ja suopursua. Alueelta löytyi paljon hirven jälkiä. 


Metsäsaarekkeilla on maisemallista arvoa ja ne lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat 

monelle lintuja nisäkäslajille tärkeä pesimisja ruokailuympäristö. 

Pellon keskellä oleva kaunis mänty säilytetään maisemapuuna. 


/s = Metsäsaarekkeet kohteen itäpuolella merkitään alueiksi, joilla on erityisiä ympäristöarvoja ja 

ympäristö säilytetään. 

Keltasirkku 

Kiuru 

Punarinta 

Talitiainen

Peippo Vihervarpunen 

Alueella esiintyviä kasveja: Alueellaesiintyviä lintuja: 

Haapa 


Pensaskerttu 

Västäräkki 

Koivu 

Betula sp. 

Kuusi 

Picea abies 

Maitohorsma 


Mesiangervo 


Metsäkorte 


Metsätähti 


Mänty 


Paju 

Salix sp. 

Nurmilauha 

Deschampsia cespitosa 

Pihlaja 


Puolukka 


Suomuurain 


Suo-orvokki 


Suopursu 


Sudenmarja 


Riidenlieko 


Taikinamarja 

Ribes alpinum 

Tupasvilla 

Eriopohorum vaginatum 

Ulpukka 

Nuphar lutea 

Vadelma 

Rubus idaeus 

Kuva 36. Maisemamänty 

Kohde 38. Silakkaluoma

Yleiskuvaus: 

Silakkaluoma on on Tervajoen jatke rautatien 

pohjoispuolella ja se virtaa rauhallisesti melko 

leveässä uomassaan peltoaukeiden läpi Kyröjokeen 

asti. Tumma ja runsasravinteinen vesi sopii hyvin 

ulpukalle kasvupaikaksi. Luoman penkereillä kasvaa 

paikoin runsaastikin korkeita kukka- ja heinäkasveja 

mm. lehtovirmajuurta, pietaryrttiä ja myrkkykeisoa. 

Varsinkin kohteen eteläosassa on Silakkaluoman 

kummallekin puolelle jätetty pienia koivuja ja haapoja. 

Kohteen keskiosassa ei ojan pientareilla ole juurikaan 

puustoa, mutta pohjoisosassa, maatilan takana, 

reunustaa luomaa korkea kuusiaita. 

Kohteen länsipuolella on pieni koivusaareke 

peltoalueen keskellä. 


Metsäsaarekkeilla on maisemallista arvoa ja ne lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat 

monelle lintuja nisäkäslajille tärkeä pesimisja ruokailuympäristö. 

Puronuoman kunnostustuksissa olisi huomioitava myös maisema- ja ympäristöasiat. Varjostava puu- ja 

pensaskerros olisi säästettävä ainakin paikoitellen. Pienetkin puronuomat ovat tärkeitä elinympäristöjä 

nykyajan rakennetussa maatalousmaisemassa. 


/s = Metsäsaareke kohteen länsipuolella merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja 

ympäristö säilytetään. 


Hiirenvirna 

Koivu 

Kuusi 

Vicia cracca 

Betula sp. 

Picea abies 

Lehtovirmajuuri Valeriana ssp. sambucifolia 

Mesiangervo 

Myrkkykeiso 

Paju 

Pietaryrtti 

Pihlaja 

Ulpukka 


Cicuta virosa 

Salix sp. 



Nuphar lutea

Haarapääsky 

Keltasirkku 

Pajulintu 

Varpunen 

Vihervarpunen 

Kuva 37. Silakkaluoma 

Kohde 40. Ritaalanneva ja Välikytö 

Yleiskuvaus: 

Ritaalannevan ja Välikydön maisemakuvan muodostavat laajat, ojitetut mäntyrämeet, peltoaukeat sekä 

kohteen läpi kulkeva rautatie. Mäntyrämeiden ja peltojen reunavyöhykkeillä on lähes kaikkialla kapea 

koivumetsävyöhyke. Suopursu, juolukka ja suomuurain sekä pienet kuuset kasvavat yleisesti kohteen 

pensas- ja kenttäkerroksissa. Tässä kohteessa en tehnyt lintuhavaintoja, koska pääsy alueelle oli 

mahdollista vasta elokuussa, puintitöiden jälkeen.




Juolukka 

Kanerva 

Koivu 

Kuusi 

Mänty 

Puolukka 

Suokukka 

Suomuurain 

Suopursu 

Vaivaiskoivu 

Variksenmarja 


Calluna vulgaris 

Betula sp. 

Picea abies 



Andromeda polifolia 



Betula nana 

Empetrum nigrum 

Kuva 38. Mäntyrämettä 

Kohde 41. Oikotien ja Kaupparaitin välinen viheralue 

Yleiskuvaus: 

Keskellä Tervajoen asutuskeskusta on pieni 

viheralue, jossa luultavasti aikaisemmin on ollut 

jätelieteallas. Entisen altaan ympärillä kasvaa 

nykyään erittäin tiheä, läpipääsemätön koivuja 

pajupensaikko. Alueelle oli tuotu paljon maamassoja 

ja niillä kasvoi laajoina alueina etelänruttojuurta ja 

Alueen käyttöehdotus ruotsin raunioyrttiä. Tiheä pensaikko oli houkutellut 

Koska jätelietealtaan käytöstä on epävarmoja tietoja, olisi tilanne kartoitettava ja esim. maaperä- ja 

pohjavesinäyttein todettava maaperän kunto ja soveltuvuus rakentamiselle. 


Pensaskerttu

Keltasirkku 

Kuovi 

Sepelkyyhky 

Naakka 


Koivu 


Ruotsin 

raunioyrtti 

Betula sp. 


Symphytum x 

uplandicum 

Uhanalainen tai harvinainen eliölajisto 

Linnut 

Lintudirektiivi 

EU:n lintudirektiivin yleinen tavoite on luonnonvaraisten lintulajien suojelu. Lintudirektiivin 

tärkeimmät suojeluvelvoitteet koskevat pääasiassa liitteen I lintulajeja sekä niiden elinympäristöjen 

suojelemista pesimisalueella, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla. 

Tällä alueella tavattiin seuraavat EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit 

* Pohjantikka, kohde 8. 

* Pyy, kohteet 19., 23., 30. ja 33. 

* Kalatiira, kohteet 9., 11. ja 12.

* Palokärki, kohde 26. 

Suomen lajien uhanalaisuus 2000 

Suomen lajien uhanalaisuus 2000 –lista sisältää tietoja valtakunnallisesti uhanalaisista kasvi- ja 

eläinlajeista. Ympäristöministeriön alainen työryhmä on arvioinut uhanalaisuutta Kansainvälisen 

luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokituksen mukaan. 

Alueella tavattiin seuraavat Suomen lajien uhanalaisuus 2000– luettelossa olevat vaarantuneet (VU) 

lintulajit: 

* Tiltaltti, kohteet 18., 19., 23., 24., 30.- 33. ja 35. 

* Kivitasku, kohde 34. 

* Varpunen, kohteet 1., 8. - 12., 22., 27., 36. ja 39. 

* Pohjantikka, kohteet 18. ja 30. 

* Teeri, kohde 20. 

Linnuston kannalta merkittävimmät alueet ovat: 

Nisäkkäät 

Kyrönjoen ranta-alueet: Myllykoski, Rinta-Tuuri, Kylkkälä ja Yryselä 

Metsäalueet: Hylkkyrinmäki, Tervajoenmäki, Karhunkallio-Kiikanmäki sekä 

Peippostenpappila- Ympyräisneva. 

Luontodirektiivin IV liitteen lajit 

Luontodirektiivin liite IV sisältää ne EU:n yhteisön tärkeinä pitämät kasvi- ja eläinlajit, jotka edellyttävät 

tiukkaa suojelua. 

Alueella ei havaittu luontodirektiivi IV liitteen nisäkäslajeja, mutta alueella esiintyy luultavasti kuitenkin liito-orava, 

joka kuuluu luontodirektiivin IV-liitteen suojeltaviin lajeihin. 

Suomen lajien uhanalaisuus 2000 

Alueella ei tavattu Suomen lajien uhanalaisuus 2000 -lisatalla olevia nisäkkäitä, mutta alueella esiintyy luultavasti 

kuitenkin liito-orava, joka uhanalaisuusluokituksen mukaisesti on vaarantunut laji. 

Putkilokasvit ja sammalet 

Tällä alueella ei havaittu EU:n luontodirektiivin liitteessä II mainittuja putkilokasvia tai sammalia. 

Tällä alueella ei havaittu Suomen lajien uhanalaisuus 2000- listalla olevia putkilokasvia tai sammalia.

Huomion arvoiset putkilokasvilajit 

o Myrkkykeiso, Cicuta virosa: Kohteesta 39. löytyi tätä myrkyllistä kasvia. Myrkkykeiso on yksi 

Suomen myrkyllisimmistä kasveista ja varsinkin rantaniityillä laiduntavalle karjalle se on 

aiheuttanut paljon myrkytyksiä. 

o Terttuselja Sambucus racemosa: Esiintyy kohteissa 4., 10., 13., 14. ja 22. Keski- ja Etelä- 

Euroopasta kotoisin oleva kasvi, jota on viljelty Suomessa ainakin viimevuosisadan alkupuolelta 

lähtien. Marjansyöjälintujen levittämänä esiintyy nykyään koko Etelä-Suomessa 

luonnontilaisena. 

o Illakko Hesperis matronellis: Esiintyy kohteissa 8. ja 13. Illakko om vanha koristekasvi ja esiintyy 

viljelykarkulaisena Etelä-ja Keski-Suomessa. 

o Idänukonputki Heracleum sibiricum: Esiintyy kohteissa 8., 15. ja 36. Kulkeutunut Suomeen 

toisen maailmansodan aikana venäläisten ja saksalaisten joukkojen mukana. 

o Punalehtiruusu Rosa galuca: Esiintyy kohteissa 8.ja 10. Vanha koristepensas Suomessa, jota on 

viljelty jo viime vuosisadan alussa. Harvinainen viljelykarkulainen Etelä- ja Keski-Suomessa. 

o Kyläkurjenpolvi Geranium pratense Kohde 9. Vanha koristekasvi, jota esiintyy myös harvinaisena 

viljelykarkulaisena. Itä- ja Etelä-Euroopassa se on rehevien jokivarsiniittyjen kasvi. 

o Karhunköynnös Calystegia sepium: Esiintyy kohteissa 4. ja 11. Vanha koristekasvi ja nykyään 

viljelyjäänne- ja karkulainen. 

o Peurankello Campanula glomerata: Esiintyy kohteessa 13. Peurankello on vanha koristekasvi 

Suomessa ja vain Järvi-Suomessa yleinen. 

o Etelänruttojuuri Petasites hybridus: Esiintyy kohteissa 14. ja 41. Harvinainen viljelyjäänne tai 

karkulainen Etelä- ja Keski-Suomessa. 

o Lehtosinilatva Polomonium caeruleum: Esiintyy kohteessa 18. Harvinainen uustulokas Etekä- ja 

Keski-Suomessa. Esiintyy usein viljeykarkulaisena tai jäänteenä vanhassa pihassa. 

o Ukkomansikka Fragaria moschata: Esiintyy kohteessa 19. Vanha viljelykasvi, joka esiintyy Keski- 

Suomessa harvinaisena viljelyjäänteenä vanhoissa pihoissa tai pihojen lähimetsissä. 

o Kurjenmiekka Iris psudocorus: Esiintyy kohtessa 27. Kurjenmiekka on harvinainen Keski- 

Suomessa ja rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä.

Kuva 39. Kyläkurjenpolvi, 

Geranium pratense 

Kuva 40. Etelänruttojuuri 


Maisemallisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaat osa-alueet 

Kaavasuunnittelussa tulisi erityisesti huomioida seuraavat osa-alueet: 

I. Suojaviheralueet 

Kyrönjoen ranta-alueet 

Kohteet 6. -14. s. 14.- 26. 

II. Pohjavesialue 

Kohde 3. Peipposten pappila s.11. 

III. Lehtolaikut 

Kohteet 

16. Palhojainen, kohteen kaakkoisnurkka, s.29. 

22. Keko, lehtomainen ojan notko, s 37. 

24. Kalliomäki, pellonreunan kostea laikku, s. 39. 

33. Kiikanmäen pohjoisosat, lehtolaikku eteläosassa, s.48. 

IV. Luonnonsuojelalueet

Pienet puuttomat luodot Kyrönjoen varrella 

Kohteet 

9. Rinta-Tuurin ranta-alueiden puuttomat luodot, s. 18., 

12. Kaustilan ja Ylisaarin ranta-alueiden puuttomat luodot, s. 22. 

13. Myllykosken ranta-alueiden luodot, s.23. 

14. Turjan rant-alueiden puuttomat luodot, s.25. 

V. Pienet kallioalueet 

Kohde 

32. Karhunkallion länsiosat, pieni kallioalue s.47. 

VI. Pienet metsäsaarekkeet peltoalueiden keskellä 

Kohteet: 

15. Korvola – Turja, kohteen eteläosan kaksi pientä metsäsaareketta, s.27. 

17. Humalamäki, s. 30. 

21. Letkuanojan etelänpuoleinen metsikkö, s.36. 

29. Äijänsaari ja vastapäinen peltosaareke, tien idänpuoleinen metsäsaareke, s.44. 

34. Louhela ja Peräkydönsaari, metsäsaareke pellon keskellä, s. 50. 

35. Vallihaanmäki ja Keski-Pikka, eteläosan pieni metsäsaareke, s.50. 

37. Kotonevan eteläosa ja Murhakydönsaari, itäpuolen pienet metsäsaarekkeet, s.53. 

38. Silakkaluoma, länsipuolen metsäsaareke, s.54. 

VII. Pienet korpipainanteet ja kuusikot 

Kohteet 

18. Markkola - Tolpakanmäki Perkomäki, luoteisosan vanha kuusimetsä, s.31 

19. Hykkyrinmäki – Kinnunen - Martonen, lounaisosan pieni korpipainanne, s.33. 

20. Kotomäki – Mäkelä – Kallionpää, korimainen painanne ja vesilampare, s.35. 

28. Varpula, tien eteläpuolen korpikuusikko, s.43. 

VIII. Alueet, joilla on sekä maisema- että luonnonarvoja 

Kohteet: 

1. Tervajoen aseman vanhat puutarha-alueet s. 8. 

12. Kaustilan ja Ylisaarin ranta-alueet, niittyalue tien vieressä, jossa kasvaa puumaisia katajia s. 22 

18. Markkola - Tolpakanmäki Perkomäki, metsänreunan pieni niemialue, jossa esiintyy vanhoja 

puutarhakasveja, s. 31. 

19. Hykkyrinmäki- Kinnunen – Martonen, ukkomansikkaa kasvava pieni haavikko, s.33. 

23. Korkiamäki, lehtomainen rinnemetsä, s. 38.

IX. Alueet, joilla sekä ulkoilun ohjaamistarvetta että ympäristöarvoja 

Kohteet: 

3. Peipposten pappila ja Ympyräisneva, s.11. 

30. Tervajoenmäki ja Korvenvainion länsiosat, Tervajoennäen vanha kuusikko ja 

Korvenvainion luoteis- ja pohjoisosat, s. 45. 

X. Alueet, joilla tulisi tehdä tarkempia ympäristöselvityksiä 

Kohteet: 

4. Ympyräisnevan eteläosat, vanha kaatopaikka, s. 12. 

41. Oikotien ja Kaupparaitin välinen viheralue, vanha jätelieteallas, s.57 

Kirjallisuus 

Anttila, P. & Molander L.-L. 1998. 

Lakeuden maisemissa. Maisemanhoito-ohjelma Lapuan-Kauhavan Alajoelle. Länsi- 

Suomen ympäristökeskuksen moniste 20/1998. 

Christiansen, M.S., Krusenstjerna E., Waern, M. 1982. 

Itiökasvit värikuvina. Wsoy. 

Haikonen, V., Vuokko, S. Meriluoto, M. 1999. 

Karhunruohosta sudenmarjaan, Metsäkasviopas. Tapio 

Heino, J. & Juntunen, A. 2001 

Kyrönjoen vesistön koskien pohjaeläimistön vaihtelu ja veden laatu. Länsi-Suomen 

ympäristökeskuksen moniste 61/2001. 

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P.1998. 

Retkeilykasvio. Kasvimuseo 

Keskinen, T., Latvala, J. & Saari, K.2000. 

Ammatti- ja vapaa-ajan kalastus Kyrönjoella vuosina 1993-1996. 

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 59/2000. 

Koivisto., A.-M. 2002 

Kyrönjoen kasvillisuus- ja habitaattikartoitus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 282. Länsi- 

Suomen ympäristökeskus 

Kuusipalo, J. 1996. 

Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä 

Maisema-aluetyöryhmän mietintö 66/1992. 1992. 

Arvokkaat maisema-alueet. Ympäristöministeriö

Mossberg, B, Stenberg, L., Ericsson, S. 1997. 

Den nordiska floran. Wahlström & Widstrand 

Motiivi Oy, 2001. 

Kyrönjoen virkistyskäyttö ja maisemahoidon kehittäminen Ylistarossa ja Nurmossa. 

Alueelliset ympäristöjulkaisut 241/2001. Länsi.Suomen ympäristökeskus. 

Meriluoto, M. Soininen, T. 1998. 

Värdefulla livsmiljöer i skogsnaturen, Tapio 

Mullarney, K., Svensson, L, Zetterström, D. 2001. 

Lintuopas, Euuroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava. 

Piirainen, M., Piirainen,P., Vainio, H.1999. 

Kotimaan luonnonkasvit. Wsoy 

Rautio, L.M. & Ilvessalo, H.(toim.) 1998. 

Ympäristön tila. Länsi-Suomessa.Länsi-Suomen ympäristökeskus, Pohjanmaan liitto, 

Etelä-Pohjanmaan liitto 

RecButton Oy 

CD-Flora II. www.recbutton.com 

Teppo, A. , Latvala J. & Sivil, M. 1999. 

Kyrönjoen yläosan vesistötöiden vaikutukset veden laatuun sekä kala-, rapuja 

nahkiaiskantoihin vuosin 1996-1997. Alueelliset ympäristöjulkaisut 108/ 1999. Länsi- 

Suomen ympäristökeskus. 

Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998. 

Muuttuva pesimälinnusto. Otava. 

Väre, P. 1998. 

Metsäluonto lakeudelta larvamaille. Uudistuvan metsätalouden haasteet Etelä- 

Pohjanmaalla. Alueelliset ympäristöjulkaisut 75/1998. Länsi-Suomen Ympäristökeskus

LIITE 11, TERVAJOEN DIREKTIIVILAJIT

LIITE 12, MYLLYKOSKEN PATORAKENTEET

LIITE 13, ALUEEN MAANKÄYTTÖ 2010, 0-KAAVA 

asuntoalueet 

kaupallisten palvelujen alueet 

kunnallisten palvelujen alueet 

virkistysalueet 

peltoalueet 

metsäalueet

LIITE 14, ARVOKKAAT RAKENNUKSET, ARVOTTAMISPERUSTEET 

Rakennushistoriallisesti ja/tai rakennustaiteellisesti arvokkaat kohteet, jotka 

osayleiskaavalla osoitetaan suojeltaviksi kohteiksi 

Rakennustaiteellisin , kulttuurihistoriallisin tai maisemallisin perustein suojeltavat rakennukset tai 

rakennusryhmät on merkitty kaavakartalle aluerajauksin ja kohdemerkinnöin. Alueitten ja kohteiden 

määrittely , perustuu maisemaselvitykseen ja rakennuskannan inventointiin sekä arvottamiseen. 

Suojelukohteet on jaettu sr-1 ja sr-2 kohteisiin. 

Sr-1 kohteiden kaavamääräykset ovat seuraavat: 

Maankäyttö- ja rakennuslain 41§.n 2:n momentin nojalla määrätään, että alueen arvokasta rakennuskantaa 

ei saa purkaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 127§:n 1. momentin nojalla määrätään, että rakennusta tai sen 

osaa ei saa purkaa ilman kunnan rakennusvalvontaviranomaisen lupaa (purkamislupa). 

Rakennuksissa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennusten 

rakennustaiteellisesti ja kyläkuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Ympäristön uudisrakentaminen tulee 

sopeuttaa kohteen rakennustaiteellisiin, kulttuurihistoriallisiin ja maisemallisiin arvoihin. Alueen 

ympäristön ominaispiirteet tulee säilyttää. 

Rakennuslautakunnan on ennen rakennukseen kohdistuvan luvan ratkaisemista varattava 

museoviranomaiselle tilaisuus lausunnon antamiseen. 

Sr-2 kohteiden kaavamääräykset ovat seuraavat: 

Maankäyttö- ja rakennuslain 127§:n 1. momentin nojalla määrätään, että rakennusta tai sen osaa ei saa 

purkaa ilman kunnan rakennusvalvontaviranomaisen lupaa (purkamislupa). 

Rakennuksissa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennusten 

rakennustaiteellisesti ja kyläkuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Ympäristön uudisrakentaminen tulee 

sopeuttaa kohteen rakennustaiteellisiin, kulttuurihistoriallisiin ja maisemallisiin arvoihin. Alueen 

ympäristön ominaispiirteet tulee säilyttää. 

sr-1/10 lukusarjan jälkimmäinen numero viittaa kohteen numeroon. 

Kohteitten tarkemmat tiedot ja arvotusperusteet : 

Rakennushistoriallisesti ja/tai rakennustaiteellisesti arvokkaat kohteet, jotka osayleiskaavalla osoitetaan 

suojeltaviksi kohteiksi 

LATVA-VARPULA/ TILA 

INVENTOINTINUMERO 220 

Kuvat 2011 

Kohteen arviointi / sr-kohde 

hieno kokonaisuus 

ehjä pihapiiri 

Kohteen numero 

kaavakartalla 

1

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A2 / Maisemallinen arvo 

M, Y /Arvoluku 8 

H - harvinainen; Kohde edustaa katoavaa kulttuuriympäristöä: Se on tai sen osa on alueen muuta rakennuskantaa huomattavasti 

iäkkäämpi. Esim. 2-fooninkiset asuinrakennukset, Kivi- ja riippusillat, tuulimyllyt, olkikattoiset ladot ja riihet, savutuvat jne. Tai kohteella 

on yksittäisiä harvinaisia koristeaiheita tai rakenteita kuten koristemaalauksia, ikkunoita, ovia, listoja, saranoita jne. Koko maan 

mittakaavassa vähäisen rakennus- tai säilymismäärän omaavat rakennelmat on myös merkitty täälä tunnuksella. 

TA – taiteellinen arvo; Kohteen sisätilat tai ulkoasu omaa rakennustaiteellista arvoa ilmentäen aikakaudelle ominaisia esteettisiä 

käsitteitä ja ammattiosaamisen perinnettä. 

TE - tekninen arvo; Kohteen rakenteilla, suunnittelu tai toteutusperiaatteilla on rakennusteknistä arvoa tai kohde edustaa katoaavaa 

rakennusperinnettä. Esim. Hirsirunkoiset, eri salvostyyppejä omaavat rakenteet, multapenkit, erilaiset holvatut rakenteet jne. 

T - tyypillisyys; Kohde edustaa paikkakunnalle tyypillistä rakennustapaa esim. ”1 ½- tai 2-fooninkinen” pohjalaistalo. Jos rakennus on 

luokiteltu tyypilliseksi ei sitä enää mainita uudelleen kohdassa edustavuus. 

A - alkuperäisyys; Rakennuksen alkuperäinen ulkoasu on säilynyt poikkeuksellisen hyvin tai muutokset ovat siihen luontevasti tehtyjä 

tai kohde on konservoitu. Myös rakennuksen sisätilat ja yksittäiset, alkuperäisenä säilyneet osat kuten kaakeliuunit, ikkunat, ovet, 

maalaukset oikeuttavat tähän merkintään. Mikäli kohde on sekä sisätiloiltaan että ulkoasultaan säilynyt alkuperäisenä tai 

historiallisessa asussaan sen eteen on lisätty numero 2. 

Y - yhtenäinen; alueen rakennuskanta on säilynyt yhtenäisenä; Yksittäinen kohde on merkittävä osa kokonaisuutta esim. taloryhmät, 

jokirantaa myötäilevä nauha-asutus, kylänraitit jne. 

Lisäksi tähän kohtaan on merkitty kohteet, jotka sijaitsevat kehityskelpoisella alueella eli alueella, jossa vanhan rakennuskannan 

välissä on nuorempaa, maiseman rikkovaa rakennuskantaa, mutta joka pystyttään oikeanlaisella maisemoinnilla/maisemanhoidolla 

sulauttamaan ja sopeuttamaan historialliseen maisemaan. 

M - miljöö kokonaisuus; Kohde edustaa omaleimaista, tasapainoista tai harvinaisen hyvin säilynyttä kokonaisuutta. Miljöö 

kokonaisuudeksi luokiteltu kohde on useimmiten pihapiiri rakennuksineen ja kasveineen. Myös yksittäinen rakennus, jonka ympäristö 

kasveineen on huomattavan monimuotoinen ja/tai alkuperäisen kaltaisena säilynyt voidaan luokitella miljöö kokonaisuudeksi.



JOKIRINTA, ASUINRAKENNUS 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

2 

Kohteen arviointi /sr-kohde 

Harvankyläntien asutusta 

kaunis pihapiiri 

Kohteen inventointitiedot / Arviointi perustuu maastokäyntiin



KAUSTINEN, TILA 

INVENTOINTINUMERO 8, EI INVENTOINTIA LOMAKKEELLA 

Kuvat 2011 

Kohteen 

numero 

kaavakartalla 

3 


Asumaton kohde, päärakennus ryhdikäs, tiilinavetan kunto heikko 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A2 / Maisemallinen arvo M, 

Y /Arvoluku 8













maalaukset oikeuttavat tähän merkintään. Mikäli kohde on sekä sisätiloiltaan että ulkoasultaan säilynyt alkuperäisenä tai historiallisessa 

asussaan sen eteen on lisätty numero 2. 



Lisäksi tähän kohtaan on merkitty kohteet, jotka sijaitsevat kehityskelpoisella alueella eli alueella, jossa vanhan rakennuskannan välissä 

on nuorempaa, maiseman rikkovaa rakennuskantaa, mutta joka pystyttään oikeanlaisella maisemoinnilla/maisemanhoidolla 




kasveineen on huomattavan monimuotoinen ja/tai alkuperäisen kaltaisena säilynyt voidaan luokitella miljöö kokonaisuudeksi. 



RULLO, ASUINRAKENNUS 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

4 


Kuuluu asemanseudun laajempaan kokonaisuuteen 

Historiallinen merkitys, edustaa 20-luvun klassismia, jugendin piirteitä 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo MK, PV / Rak.historiallinen arvo TA, TE, E, A / Maisemallinen

arvo /Arvoluku 6 

MK – maakunnallisesti merkittävä; Kohteen historia liittyy maakunnallisesti merkittäviin tapahtumiin tai kehitysvaiheisiin tai omaa 

maakunnallisesti tunnustetun aseman. 

PV – paikkakunnallisesti merkittävä; Kohteen historia liittyy paikkakunnan kehitysvaiheisiin ja merkittäviin tapahtumiin tai 

ratkaisuihin. Esim. asutus-, talous-, teollisuus-, aate- tai sivistyshistoriallisiin vaiheisiin tai historiallisiin tapahtumapaikkoihin, kuten 

taistelupaikat. 

vaikuttaneen henkilön kotipaikka. 





E - edustavuus; Kohde edustaa aikakaudelle ja/tai tietylle historialliselle vaiheelle luonteenomaista rakentamista. Esim. 

Uusklassinen, Kansallisromanttinen, funktionalistinen tai mäkitupa, torppa, kartano, työväentalo, seuraintalo, pappila, rautatieasema 

jne. 



maalaukset oikeuttavat tähän merkintään. 



VESITORNI 


kaavakartalla 


Kuvat 2011 

5 

Kohteen arviointi / sr- kohde 


Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo PV,H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, E, A2 / Maisemallinen 

arvo M, Y /Arvoluku 9 

PV – paikkakunnallisesti merkittävä; Kohteen historia liittyy paikkakunnan kehitysvaiheisiin ja merkittäviin tapahtumiin tai

atkaisuihin. Esim. asutus-, talous-, teollisuus-, aate- tai sivistyshistoriallisiin vaiheisiin tai historiallisiin tapahtumapaikkoihin, kuten 





mittakaavassa vähäisen rakennus- tai säilymismäärän omaavat rakennelmat on myös merkitty tällä tunnuksella. 







jne. 














RATAMESTARIN TALO 


Kuvat 2006 


kaavakartalla 

6 

Kohteen arviointi / sr-kohde, suojeltu asemakaavalla 


Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo PV,H,K / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A / Maisemallinen 

arvo M, Y /Arvoluku 9 




H - harvinainen; Kohde edustaa katoavaa kulttuuriympäristöä: Se on tai sen osa on alueen muuta rakennuskantaa huomattavasti




K - kerroksisuus; Alueen rakennuskanta on eri-ikäistä ja kuvastaa sen kehitystä. Myös yksittäisen rakennuksen eri-ikäiset vaiheet 

voivat heijastaa paikkakunnan rakennuskulttuuria ja arvostuksia. Esim. rakennus on siirretty tai sitä on jatkettu tai korotettu, tai 

rakennuksesta on ulkoasun perusteella luettavissa merkkejä eri ajoilta. 




















HOLLARINHAKA, PYYKKIPOIKATEHDAS 


Kuvat 2006 


kaavakartalla 

7 

Kohteen arviointi , sr-kohde 

Historiallisesti merkittävä, osa historiallisesti merkittävää kokonaisuutta, maakunnallista merkitystä, 

alkuperäinen asu, rakennushistoriallisesti merkittävä 


Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo MK, PV,H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A2 /

Maisemallinen arvo M /Arvoluku 9 

























ALKULA, ASUINRAKENNUS 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

8 


Alkuperäinen asu, omaleimainen, jugendin piirteitä, historiallisesti merkittävä kokonaisuus, alkuperäisyys 


Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo MK,PV,H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, E, A / Maisemallinen 

arvo Y /Arvoluku 7 
















jne. 






Lisäksi tähän kohtaan on merkitty kohteet, jotka sijaitsevat kehityskelpoisella alueella eli alueella, jossa vanhan rakennuskannan





AITOLAN TILA, AITTA 


Kuvat 2011 




kaavakartalla 

9 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, E, A / Maisemallinen arvo M, 

Y /Arvoluku 6 











jne. 














ASUNTO, LAKKINEULOMO 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

10 

Kohteen arviointi / sr-kohde, suojeltu asemakaavalla 

Paikallishistoriallista merkitystä, vanha lakkineulomo, säilynyt alkuperäisessä asussa, osa kokonaisuutta 

Kuuluu asemanseudun laajempaan kokonaisuuteen

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo PV / Rak.historiallinen arvo TA, TE, E, A / Maisemallinen arvo 











jne. 














TERVAJOEN ASEMA 


Kuvat 2006 


kaavakartalla 

11 

Kohteen arviointi , sr-kohde, suojeltu asemakaavalla 


Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo MK,PV / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A2 / Maisemallinen 

arvo M, Y /Arvoluku 9



PV – paikkakunnallisesti merkittävä; Kohteen historia liittyy paikkakunnan kehitysvaiheisiin ja merkittäviin tapahtumiin tai ratkaisuihin. 

Esim. asutus-, talous-, teollisuus-, aate- tai sivistyshistoriallisiin vaiheisiin tai historiallisiin tapahtumapaikkoihin, kuten taistelupaikat. 





















KYRÖPELTO, KAUPPA JA ASUINRAKENNUS 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

12 

Kohteen arviointi, sr-kohde, suojeltu asemakaavalla 


Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo PV,K/ Rak.historiallinen arvo TA, TE, E, A / Maisemallinen arvo 

M, Y /Arvoluku 8













jne. 














EINOLA, TILA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

13 

Kohteen arviointi , s-kohde, suojelua suositellaan 

Kokonaisuutena merkittävä kolmen pohjalaistalon kokonaisuus 

Peruskorjauksella peitetty yläikkunat ja vaihdettu alakerran ikkunat, lämpöeristys hirsirungon ulkopuolella.

Kuuluu kolmen pohjalaistalon kokonaisuuteen/ 2011 


Y ,KP/Arvoluku 8 











jne. 









KP - kiintopiste; Kohde erottuu maisemasta kiintopisteenä tai katseenvangitsijana. 






NYYSSÖ, TILA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

14 


Kuuluu kolmen pohjalaistalon kokonaisuuteen 

Taloryhmän edustavin kohde, alkuperäinen asu säilynyt 


Y ,KP/Arvoluku 8 











jne. 








sulauttamaan ja sopeuttamaan historialliseen maisemaan.







PUUSTELLINRANTA, TILA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

15 

Kohteen arviointi / s-kohde, suojelua suositellaan 

Kuuluu kolmen pohjalaistalon kokonaisuuteen 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, / Maisemallinen arvo M, Y 

/Arvoluku 6 





















KOULURAKENNUS 


kaavakartalla 


Kuvat 2011 

16 

Kohteen arviointi/ sr-kohde/ suojeltu asemakaavalla 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo PV,H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, E, A / Maisemallinen arvo 





H - harvinainen; Kohde edustaa katoavaa kulttuuriympäristöä: Se on tai sen osa on alueen muuta rakennuskantaa huomattavasti










jne. 






RINTATALO, TILA 

INVNETOINTINUMERO 101 

Kuvat 2011 


kaavakartalla 

17 


Kokonaisuutena merkittävä kahden talon kokonaisuus, rakennustaiteellisesti arvokas päärakennus 

Ritaalan talopari 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A / Maisemallinen arvo M 

/Arvoluku 6 



















RAILO, TILA 


Kuvat 2011 


Kokonaisuutena merkittävä kahden talon kokonaisuus 


kaavakartalla 

18

Ritaalan talopari 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo PV,K / Rak.historiallinen arvo TA, TE, E / Maisemallinen arvo Y 

/Arvoluku 6 













jne. 








MÄKI-ANTILA, ANTILA, TILA 


Kuvat 2011 


Alkuperäinen asu, edustavuus, maisemalliset arvot 


kaavakartalla 

19 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A/ Maisemallinen arvo M, 

KP/Arvoluku 7 













maalaukset oikeuttavat tähän merkintään. . 







KAAPPOLA, TILA 


Kuvat 2011 

Kohteen 

numero 

kaavakartalla 

20 


Ehjä kokonaisuus, hieno aitta ja ulkorakennus, paikka tärkeä, maisemallinen arvo, kohde korjattavissa 

Kohteen peruskorjaus vireillä, rakennushistoriallisia arvoja ei ole heikennetty/ 2011 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H,K / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T / Maisemallinen arvo M, Y 

/Arvoluku 7 
























Maisemallisesti merkittävä kohde 

Kohteen 

PALO, TILA 

numero 

kaavakartalla 


Kuvat 2011 

21 

Kohteen arviointi / s-kohde, suojelua suositellaan, 

Kokonaisuus hyvä, tärkeä maisemapaikka Kyrönjoen kulttuurimaisemassa, ennallistavat toimenpiteet 

suositeltavia 

Asumaton, rakennusten kunto heikko, peruskorjattavissa oleva arvokohde/ 2011 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H,K / Rak.historiallinen arvo TA, TE, / Maisemallinen arvo M, Y 

/Arvoluku 6 










E - edustavuus; Kohde edustaa aikakaudelle ja/tai tietylle historialliselle vaiheelle luonteenomaista rakentamista. Esim. Uusklassinen, 

Kansallisromanttinen, funktionalistinen tai mäkitupa, torppa, kartano, työväentalo, seuraintalo, pappila, rautatieasema jne. 











JOLKKA, TILA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

22 


Kohteen perusparannustoimenpiteillä heikennetty rakennushistoriallisia arvoja 

Maisemalliset arvot merkittävät/ 2011, maisemainventointi 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A2/ Maisemallinen arvo M, 

KP,M /Arvoluku 7 




















MARTOLA, ASUINRAKENNUS 


Kuvat 2011 

Kohteen 

numero 

kaavakartalla 

23 


Alkuperäinen asu säilynyt, hyvä pihapiiri, jälleenrakennuskauden edustava esimerkki 

Perusparannettu ja hyvin hoidettu maaseudun pientalokohde/ 2011 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, A2 / Maisemallinen arvo KP 

/Arvoluku 6 













KP - kiintopiste; Kohde erottuu maisemasta kiintopisteenä tai katseenvangitsijana.



VAINIO- SÖFRING, TILA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

24 

Kohteen arviointi /s-kohde, suojelua suositellaan 

Rakennustaiteellisesti merkittävä päärakennus, aukotuksen muutos heikentää rak. arvoa, maisemallista 

arvoa, ennallistavia toimenpiteitä suositellaan 

Kohteen peruskorjaus vireillä, rakennushistoriallisia arvoja ei ole heikennetty 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A2 / Maisemallinen arvo M 

/Arvoluku 7 




















TOIMELA, MÄKITUPA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

25 


Edustavin esimerkki Palhojaisten mäkitupa-asumuksesta, säilynyt alkuperäisessä asussa, korjattu vanhaa 

kunnioittaen 

Perusparannettu ja hyvin hoidettu maaseudun pienasumus/ 2011 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, E, A2 / Maisemallinen arvo Y 

/Arvoluku 7 











jne. 









sulauttamaan ja sopeuttamaan historialliseen maisemaan.



KIVELÄ, PIENTILA TAI TORPPA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

26 


Säilynyt alkuperäisessä asussa, ehjä pihapiiri 

Asumaton kohde, päärakennus ryhdikäs, ulkorakennusten kunto osittain heikko/ 2011 


/Arvoluku 7 




















KOTIPUISTO, PIENTILA TAI TORPPA 

INVENTOINTIKOHDE 38 

Kuvat 2011 

Kohteen 

numero 

kaavakartalla 

27 


Edustavin esimerkki Hykkyrinmäen mäkitupa-asumuksesta, säilynyt alkuperäisessä asussa, korjattu vanhaa 

kunnioittaen 

Kohteen peruskorjaus vireillä, rakennushistoriallisia arvoja ei ole heikennetty, 2011 


/Arvoluku 7 




















SAARI, TILA 

Kohteen numero

INVENTOINTINUMERO 25 

Kuvat 2011 

kaavakartalla 

28 

Kohteen arviointi , s-kohde, suojelua suositellaan 

Kokonaisuutena merkittävä kahden talon kokonaisuus, talopari johon kuuluu myös piharakennukset, eheä 

kokonaisuus, kansallisromanttisia piirteitä, päärakennuksen kuistit heikentävät rak.hist. arvoa, pihapiiriin 

kuuluu myös aitta 

Talopari sillalle johtavan tien varressa 


Y /Arvoluku 7 











jne. 














KIVISAARI, TILA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

29 

Kohteen arviointi 

Kohteen arviointi , s-kohde, suojelua suositellaan, jso mineriittiverhous poistetaan sr-kohde 

Kokonaisuutena merkittävä kahden talon kokonaisuus, talopari johon kuuluu myös piharakennukset, 

päärakennuksen mineriittiverhous heikentää rak.hist. arvoa, ennallistavia toimenpiteitä suositellaan 

Talopari sillalle johtavan tien varressa 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo K / Rak.historiallinen arvo E, TE / Maisemallinen arvo M, Y 

/Arvoluku 5 



VEIKKOLA,TILA 

Kohteen 

numero 


kaavakartalla 

Kuvat 2011 

30


Säilynyt alkuperäisessä asussa, ehjä pihapiiri, johon kuuluu myös aitta, kaunis suhteikas päärakennus 

Perusparannettu ja hyvin hoidettu asuinrakennus, piharakennukset ja pihapiiri, kesäasunto/ 2011 


Y /Arvoluku 8 


















ALA-TURJA , TILA 


Kohteen 

numero 

kaavakartalla 

Kuvat 2011 

31 



kokonaisuus 

Maisemalliset arvot merkittävät 

Kuuluu kylätien varressa olevaan talopariin 


Y, KP /Arvoluku 8 




















KP - kiintopiste; Kohde erottuu maisemasta kiintopisteenä tai katseenvangitsijana.






TURJA , TILA 


Kohteen 

numero 

kaavakartalla 

Kuvat 2011 

32 



kokonaisuus, pihapiiriin kuuluu myös aitta 

Maisemalliset arvot merkittävät 

Kuuluu kylätien varressa olevaan talopariin 


Y, KP /Arvoluku 8 









T - tyypillisyys; Kohde edustaa paikkakunnalle tyypillistä rakennustapaa esim. ”1 ½- tai 2-fooninkinen” pohjalaistalo. Jos rakennus on

















NUUJA II, TILA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

33 


Sankan kuusikon sisällä 

Kohteen peruskorjaus vireillä, rakennushistoriallisia arvoja ei ole heikennetty 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A / Maisemallinen arvo M, 

Y /Arvoluku 6 













A - alkuperäisyys; Rakennuksen alkuperäinen ulkoasu on säilynyt poikkeuksellisen hyvin tai muutokset ovat siihen luontevasti tehtyjä








JÄRVELÄ, TILA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

34 


Säilynyt alkuperäisessä asussa. Ehjä pihapiiri. Kohteella erityisiä arvoja, pihapiirissä aitta ja makasiini. 

Päärakennuksessa kaksikerroksinen umpikuisti. 

Kohteen nykyinen kunto huono. 


/Arvoluku 7 













jne. 








Siirtotaloiksi suositeltavat rakennukset 

Rakennusten rakennushistoriallisia arvoja ei ole heikennetty 

Rakennushistoriallisesti ja/tai rakennustaiteellisesti arvokkaat kohteet, jotka suositellaan siirrettäväksi 

MATTILA, TILA 


Kuvat 2011 


kaavakartalla 

35


Rakennus ollut pitempään asumattomana, uudisrakennus poikkeaa tyyliltään perinteisestä 

rakentamistavasta, kokonaisuus ristiriitainen 

Kohteen inventointitiedot/ Kultt.hist.arvo H / Rak.historiallinen arvo TA, TE, T, A2 / Maisemallinen arvo - 

/Arvoluku 6 














historiallisessa asussaan sen eteen on lisätty numero 2.

Rakennushistoriallisesti ja/tai rakennustaiteellisesti arvokkaat kohteet, jotka suositellaan siirrettäväksi 

OLLILA, TILA 


Kuvat 2011 

Kohteen 

numero 

kaavakartalla 

36 




/Arvoluku 7 


















LIITE 15, ARVOKKAAT RAKENNUKSET, KARTTA

LIITE 16, MAISEMAKUVAN OSA-ALUEET, OSA-ALUEIDEN KUVAUS JA ARVIO 

Maisemakuvan osa-alueet, osa-alueiden kuvaus ja arvio 

Taajamamaiset alueet: 

1. Valtatie 18:n varren kaupallinen keskus 

Kuvaus: Osayleiskaava-alueella sijaitseva kaupallinen keskus muodostuu verrattain 

suurista, muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana muodostuneista liikerakennuksista. 

Suurin osa on autokauppoja, mutta palvelut käsittävät myös mm. päivittäistavarakaupan 

ja pankkeja. Keskustan kaupunkikuva ei ole niinkään perinteisen 

kaupallisen taajamakeskustan kaupunkikuvaa monipuolisine palveluineen kuin 

pienteollisuusalueen/suurkaupan yksikköjen ympäristön kaupunkikuvaa. Tällaista 

kaupunkikuvaa luovat valtatie keskuskatuna, väljä katutila, autokauppojen suuri 

määrä, suuret liikerakennukset ja suurehkot pysäköintialueet niiden edessä sekä 

kasvillisuuden vähäisyys. 

Kuva alue 1: Verrattain suuret kaupalliset yksiköt antavat ilmeen Tervajoen 

keskustalle. 

Arvio: Kaupallisella keskustalla on tilaa laajentua nykyisten liikerakennusten 

lähiympäristössä. 

Suositeltavassa kehitysnäkymässä kaupallinen keskusta tiivistyy ja vahvistaa 

kaupallista luonnettaan. Kaupunkikuvalle olisi eduksi, että se omaksuisi piirteitä 

perinteisistä kaupallisista keskustoista. Niissä katukuva on intensiivisempi (kapeampi 

katutila, rakennukset lähellä katulinjaa, kasvillisuutta ja kadun kalusteita on käytetty 

julkisessa tilassa kaupunkikuvan välineenä ja katutilaa rajaavana elementtinä), ja 

kaupunkikuva tilallisesti vaihtelevampi (tiiviiden katujaksojen lomassa on puistoja ja 

aukioita). Valtatien varressa taajamamaisuuden lisäämiskeinoja voisivat olla esimerkiksi 

kasvillisuuden, lippusalkojen tai taajamamaisten valaisinpylväiden käyttö katutilan 

rajaamisessa sekä korttelirakenteen korostaminen vahvistamalla poikkikatujen 

luonnetta. Kaupparaitti sopisi taajaman sisäiseksi, viihtyisämmäksi ja intensiivisemmäks 

pääkaduksi valtatie 18:n rinnalle. Pääkadun luonnetta voidaan lisätä 

rakentamalla väylästä katumaisempi ajokaistoineen, kevyenliikenteen väylineen, 

valaistuksineen ja muine kadun kalusteineen, ohjaamalla palvelurakentamista kadun 

varrelle ja rakentamalla kadun varteen mittakaavaltaan alueelle sopiva aukio. 

2. Taajaman keskelle jäävät maatalousalueet 

Kaupallisten kortteleiden ja asuinalueiden väliin jää pienehköjä alueita aktiivisessa 

maatalouskäytössä olevaa peltoa. Valtatie 18:lta sekä Kaupparaitilta avautuvien 

peltolohkojen yli näkyy peltoihin rajautuvat asuinalueet jokivarressa sekä radan ja 

valtatie 18:n välissä. 

Arvio: Taajamamaisen rakentamisen keskellä jäävät pienialaiset peltoalueet sopivat 

rakentamisen reserviksi. Peltojen yli avautuvat näkymät eivät ole kaupallisen

alueen kohdalla maisemallisesti merkittäviä. Kaupallisten katujen luonne 

vahvistuu, jos kadut rakentuvat taajamamaisesti molemmin puolin. Kaupallisen 

rakentamisen ja asuinrakentamisen rajapinta tulee järjestää siten, että asuinalueiden 

viihtyisyys säilyy. 

Kuva alue 2: Kaupparaitin varrella on käytössä olevaa peltoa ja kaupallisia palveluja. 

3. Olkitien asuinalue 

Olkitien ja Kylkkälänraitin risteyksessä, Olkitien alkupäässä on vanhaa kylämiljöötä, 

ja tiivis yhteys Kylkkälänraitilta Kyrönjokeen. Olkitien puolivälin tienoissa kaupallisiin 

kortteleihin rajautuen on muutama 1950-luvulla rakennettu asuinrakennus, ja loppupäässä 

lukuisia uudempia asuinrakennuksia. Asuinrakennusten ryhmät jatkuvat 

Olkitieltä erkanevien pistoteiden varsilla. 

Arvio: Olkitie ja Asematie ovat pohjoispäästä keskeisiä poikkiteitä keskustan halki 

kulkevalle valtatielle ja sen suuntaiselle Kaupparaitille. Em. katuihin rajautuvien kortteleiden 

rakentumisella voi ohjata vahvemman keskustaajaman muodostumista Tervajoen 

keskustaan. Olkitien eteläinen pää sopii hyvin asuinalueiden kokoojakaduksi. 

Olkitien länsipuolella on peltoalueita, joille rakentamisen laajentuminen esimerkiksi 

pistokatujen varsille on maiseman ja yhdyskuntarakenteen puolesta perusteltua. 

Olkitien katukuva on suositeltavaa säilyttää puuston avulla vehreänä ja viihtyisänä. 

Harmonista katukuvaa tukee myös yhtenäinen linja rakennusten etäisyydessä tiestä.

Kuva alue 3: 1950-luvun asuinrakentaminen ja uudempi kaupallinen rakentaminen 

kohtaavat Kaupparaitin 

ja Olkitien risteyksessä. 

4. Seppäsentien asuinalue 

Seppäsentien asuinalue on selkeä asuinaluekokonaisuus Vähänkyrön rajalla. 

Alueen rakennukset ovat rakentuneet samoilla vuosikymmenillä, joten alueen 

ilmiasu on yhtenäinen. 

Arvio: Alue voi laajentua luontevasti itään viereiselle pellolle taajamamaisesti. 

Kuva alue 4: Seppäsentien poikkiteiden asuinalueiden laajentumiselle viereisille 

pelloille ei ole maisemallisia esteitä. 

5. Asematien varren asuinalue 

Valtatie 16:n eteläpuolella Asematien varrella on kaunista, vehreää asuintalomiljöötä 

1950-luvulta. Asematien varrella on pistokatujen varsilla uudempaa asutusta 

alkaen 1980-luvulta. Asematien eteläpäässä on tien varrella vanhoja asemanseudun 

kaupallisia rakennuksia ja kaksikerroksinen suojeltu asuinrakennus. Nämä rakennukset 

sekä arvokohteissa käytetty vanha kasvillisuus, kuten suuret lehtikuuset luovat 

katukuvaan vahvaa historiallista identiteettiä. 

Arvio: Asematie sopii hyvin asuinalueiden kokoojakaduksi. Asuinrakentaminen 

voi laajentua tien länsipuolella ja asuinalueen itäpuolella sijaitseville pelloille. 

Aseman lähistöllä tien varren historiallista identiteettiä tulee vaalia säilyttämällä 

ja hoitamalla rakennuksia ja vanhaa kasvillisuutta. Vanhojen rakennusten asema 

katukuvassa säilyy paremmin, mikäli mahdollinen uusi rakentaminen avautuu 

pistokaduille Asematien sijasta.

Kuva alue 5: Asematien eteläpäässä vanhaa miljöötä on säilynyt tiiviinä 

kokonaisuutena. 

6. Asemanseutu 

Asemanseutuun kuuluu neljä rautateiden asemarakentamiseen liittyvää rakennusta 

ja puistoalue 1800-luvun lopulta sekä uudempia tuotanto- ja talousrakennuksia. 

Asemarakennus on valmistunut v. 1883. Puistossa on muillakin asemilla käytettyjä 

jalopuita ja joitakin pensaslajeja. Aseman välittömään läheisyyteen sen länsipuolelle 

sijoittuvassa puistoalueessa on jäljellä vielä puistomainen tunnelma jalopuiden avulla. 

Puistossa on mm. korkeita pihtoja, kuusia, lehtikuusia, sembramäntyä (tarkista laji), 

hopeakuusta (tark.laji) ja puistoalueen pohjoisreunalla koivua. Puistossa kasvaa myös 

yksittäinen pihlaja ja kanukkaryhmä. Aseman ja yksityisen omistaman asemapäällikön 

rakennuksen väliin jäävä puistoalue on menettänyt puistomaista luonnettaan. Tuolla 

alueella kasvaa mm. vaahteraa, lehtikuusia, syreeniä, koivuja ja huonokuntoisia 

kuusia. 

Arvio: Asemanseutu on julkista historiallista miljöötä, jota on suositeltavaa vaalia 

osana Tervajoen taajaman historiallisia kerrostumia. Asemarakennus ja aseman 

läheisyydessä sijaitseva uusrenessanssi-tyylinen talousrakennus kaipaavat kunnostusta. 

Puisto aseman länsipuolella on suositeltavaa säilyttää vanhan asemamiljöön 

puistohenkeä säilyttävänä, mm. nykyistä puulajistoa vaalien. puisto-alueet asemarakennuksen 

ja asemapäällikön asunnon välillä voivat olla miljööseen sopivan 

rakentamisen reservialueita.

Kuva alue 6: Asemarakennus ei ole enää julkisessa käytössä. Asema-alueeseen 

kuuluu puisto, jossa kasvaa mm. pihta- ja lehtikuusia, sembramäntyjä ja koivuja. 

7. Harvakyläntien varren tiheä kyläasutus tien pohjoispäässä 

Tervajokea myötäilevän Harvakyläntien varrella on viehättävää, nauhamaista, 

tiivistä kyläasutusta. Kylätien varrelta avautuu näkymiä peltomaisemaan. 

Arvio: Alue sopii kehitettäväksi nauhamaisena kyläasutuksena siten, että asutus 

tiivistyy luontevasti kaavamaisuutta välttäen. Haja-asutuksen rakentamistapa, 

jossa kadulle avautuu rakennuksen oveton julkisivu, on suositeltavampaa tälle 

alueelle kuin taaja-asutuksen rakennustapa. 

Kuva alue 7: Harvakyläntien alkupäässä on verrattain taajaa kyläasutusta, jolla on 

vara vielä tiivistyä. 

8. Peipposten asuinalue 

Alue on suurimmaksi osaksi viime vuosikymmeninä rakentunutta, taajamamaista 

asuinaluetta. Maasto on vaihtelevaa, kivistä ja suurimmaksi osaksi luontaisilta 

kasvuolosuhteiltaan karua. Notkanteissa kasvaa koivua ja kasvuolosuhteet ovat 

rehevämmät. Maastonmuotojen mukaan kaartuvat tiet tuovat alueeseen vaihtelua, 

ja rakennukset ryhmittyvät pienemmiksi kokonaisuuksiksi. 

Arvio: Alue voi laajentua luontevasti selännealueella. Valittu maastonmuodot 

huomioiva jäsentelytapa sekä yksilölliset talot ehkäisevät alueen muodostumista 

monotoniseksi. Mahdollisissa kaava-alueen viherympäristön rakentamisohjeissa 

on suositeltavaa kannustaa valitsemaan kasvillisuus kasvupaikan rehevyyden 

mukaisesti (karulle paikalle karun kasvupaikan kasveja jne.). Muuten tonttien 

viherympäristön rakentumisessa on mahdollista suosia yksilöllisyyttä, eivätkä 

tontit välttämättä kaipaa rajaamista aidalla tai kasvillisuudella.

Kuva alue 8: Peipposten asuinalue laajenee. Asemakaavan mukaiset rakennukset 

muodostavat paikoin vapaamuotoisen oloisia ryhmiä, jotka eivät välttämättä kaipaa 

jäsentäviä rajoja, kuten aitoja tai aidanteita. 

Maaseutumaiset alueet: 

9. Kyrönjokivarren asutus joen eteläpuolella Jokivarressa on vaihtelevin välein 

sijoittunutta haja-asutusta useilta eri aikakausilta. Ilmiasussa näkyy selvimmin viime 

vuosikymmenien rakentaminen. Jokea myötäilevän Kylkkälänraitin varrella on kaksi 

erityistä historiallista miljöökokonaisuutta; 

Myllykosken yli kulkevan sillan ympäristö sekä Kylkkälänraitin länsipää 

Olkitieltä Vähäkyrön rajalle. Jokivarren maisemaan kuuluu hyvä näköyhteys 

Kyrönjokeen. 

Arvio: Jokivarsi on alueella perinteistä rakentamisvyöhykettä. Asutuksen tiivistyminen 

jokivarressa on siten perusteltua. Rakentamistavan on suositeltavaa noudattaa 

jokivarren nauha-asutuksen periaatteita. Silloin rakennukset sijoittuvat 

rytmikkäästi mutkittelevan tien varteen siten, ettei synny kaavamaisia rakennusrivejä. 

Rakennusryhmiä täydentää kasvillisuus kuten pihapuut ja pensaat, ja rakennettujen 

jaksojen välistä aukeaa näkymiä joelle. Perinteisessä jokivarren haja-asutusrakentamisessa 

asuinrakennuksen julkisivu, jossa on pääsisäänkäynti, ei avaudu tielle, ellei 

tien ja asuinrakennuksen välissä ole piha ja talousrakennuksia. Uudisrakentamisessa 

on suositeltavaa hakea samantyyppisiä ratkaisuja. Suositeltavaa on myös pyrkimys 

sisällyttää uudisrakennusten pihapiiriin riittävän kookkaita talousrakennuksia (autotallivarastot), 

joiden sijoittelulla pyritään luomaan em. haja-asutukseen sopivaa pihapiiriä. 

Kuva alue 9: Kyrön joen eteläpuolella valtatien ja joen väliin jää kapea kaista, joka on 

paikoin rakennettua

ja paikoin maanviljelykäytössä. Lehtipuut kasvavat paikoin jokivarressa peittäen 

näkymiä, 

mutta paikoin näköyhteys jokeen avautuu puustottomalta jaksolta. 

10. Kyrönjokivarren asutus joen pohjoispuolella 

Jokivarsi joen pohjoispuolella on kylän vanhan nauhakyläasutuksen ydintä. Joen 

kulkua myötäilevän, mutkittelevan maantien varrella on lukuisia vanhoja pohjalaistaloja 

talousrakennuksineen, mutta myös uudempaa rakentamista useilta eri aikakausilta. 

Vanhimmat rakennukset sijoittuvat pääsääntöisesti tien ja joen väliin, 

mutta joitakin asuinrakennuksia sekä lukuisia talousrakennuksia on sijoitettu tien 

pohjoispuolelle, pellon puolelle. Maantieltä avautuu näyttäviä näkymiä avarille, 

tasaisille pelloille sekä miellyttäviä tien varren nauhakylänäkymiä. 

Kuva alue10: Kyrönjoen pohjoispuolella asutus keskittyy kyläteiden varsille. Joen ja 

tien välissä asutus on tiheämpää. Vanha asutus talousrakennuksineen sijoittuu tiiviisti 

kirkonkylälle johtavan tien yhteyteen. Tieltä avautuu pitkiä näkymiä tietä reunustaville 

laajoille pelloille. 

Arvio: Joen pohjoispuolella on suositeltavaa huomioida etelärantaakin voimakkaammin 

vanha nauhakylän rakennustapa sekä vanhat pohjalaiset rakennusryhmät. 

Vanhoja rakennuksia tulee vaalia, ja uudisrakentaminen toteuttaa siten, että tien 

varren luonteva miljöö säilyy. Jokivarsi on alueella perinteistä rakentamisvyö-hykettä. 

Asutuksen tiivistyminen jokivarressa on siten perusteltua. Rakentamistavan on 

suositeltavaa noudattaa jokivarren nauha-asutuksen periaatteita. Silloin rakennukset 

sijoittuvat rytmikkäästi mutkittelevan tien varteen siten, ettei synny kaavamaisia 

rakennusrivejä. Rakennusryhmiä täydentää sopiva määrä puustoa ja muuta 

kasvillisuutta. Rakennettujen jaksojen välistä aukeaa näkymiä joelle. Perinteisessä 

jokivarren haja-asutusrakentamisessa asuinrakennuksen julkisivu, jossa on 

pääsisäänkäynti, ei avaudu tielle, ellei tien ja asuinrakennuksen välissä ole piha ja 

talousrakennuksia. Uudisrakentamisessa on suositeltavaa hakea samantyyppisiä 

ratkaisuja. Suositeltavaa on myös pyrkimys sisällyttää uudisrakennus-ten pihapiiriin 

riittävän kookkaita talousrakennuksia (autotalli-varastot), joiden sijoittelulla pyritään 

luomaan em. haja-asutukseen sopivaa pihapiiriä. Vanhan tien mutkainen linjaus sekä 

rakennusten sijoittuminen lähelle tietä ovat arvokas osa tien identiteettiä, ja näitä 

piirteitä tulee vaalia alueen kehittyessä. 

11. Mäkikylä 

Mäkikylä on luonteva ja kaunis, maaston muodot huomioiden muodostunut 

rakennusryhmä keskeisen avoimen peltomaiseman keskellä, kauempana joesta. 

Rakennukset on sijoitettu epäsäännöllisesti verrattain tiiviiseen ryhmään. Näyttävä 

pohjalaista rakennusperinnettä noudattava rakennuskokonaisuus sijoittuu mäen 

korkeimmalle kohdalle ja näkyy maisemassa kauas. Rakennuksessa näkyy hyvin 

empire-tyylin vaikutukset 1800-luvun pohjalaisrakentamisessa. Päärakennuksen 

kiinteään yhteyteen rakennettu talousrakennus, jossa on myös läpikulkuaukko eli 

portinalunen, kertoo vanhasta umpipihaperinteestä. Viehättävää rakennuskokonaisuutta 

täydentää koivukujanne ja hoidettu pihapiiri.

Arvio: Pohjalainen rakennusryhmä on maisemallisesti merkittävä, ja vaalimisen 

arvoinen kohde. Alueen mahdollisessa täydennysrakentamisessa tulee ottaa 

huomioon Mäkikylän näkyvyys keskeisillä peltoaukeilla. Mahdollinen rakentaminen 

tulee sovittaa mäen pinnanmuotoihin ja kylän rakennustapaan siten, että rakennukset 

sopivat olemassa olevaan rakennuskantaan ja maisemaan. Maaseutumaisen 

rakentamisen periaatteet on kuvailtu edellä kohdissa 9. ja 10.. 

Kuva alue 11: Mäkikylän vanhat rakennukset muistuttavat mielenkiintoisesta jaksosta 

Kyrönjoen historiassa ja muodostavat komean kokonaisuuden avoimen peltolakeuden 

keskellä. 

12. Palhojainen 

Palhojainen on suoran pistokadun varteen rakentunut taajamamainen 

omakotirakennusten ryhmä, kymmenkunta taloa. Vaikka taajamamainen 

rakennusryhmä on sijoitettu haja-asutuksen keskelle, ei se juurikaan näy ympäröivään 

maisemaan. Rakennusryhmän rajaa maisemasta viereinen mäki sekä runsas 

pihakasvillisuus.Alue on ulkoasultaan viihtyisä. 

Arvio: Alueen mahdollinen täydennysrakentaminen tulee sopia alueen muiden 

rakennusten rakennustapaan ja kokoon. Taajamamaista rakennustapaa edustava 

alue tulee vastaisuudessakin rajata ympäröivästä maisemasta. Alueen ei ole 

suositeltavaa laajentua ympäristöön siten, että ympäröivään avoimeen peltomaisemaan 

näkyy kaavamaisesti sijoittuneita rakennusryhmiä. 

Kuva alue 12: Palhojaisten mäen kupeeseen on muodostunut taajamamainen 

asuinalue, joka ei kuitenkaan näy huomiota herättävästi ympäröivään peltomaisemaan. 

Alueella on varaa tiivistyä jonkun verran. 

13. Peltoalueet joen pohjoispuolella

Kyrönjoen pohjoispuolella avautuu Tervajoen identiteettimaisemaa, kyläasutus 

jokivarressa sekä kylätieltä avautuvat laajat peltoalueet. Pellot ovat tasaisia, 

salaojitettuja (ei avo-ojia) ja maisematilat suuria. Peltoalueiden keskellä on yksittäisiä 

maatalouskeskusten rakennusryhmiä sekä maatalouden tuotantorakennuksia, 

kuten viljankuivureita ja latoja. peltojen keskelle sijoittuvat asuinrakennukset 

ovat pääasiassa sodan jälkeisiltä vuosikymmeniltä. 

Arvio: Peltoalueiden on toivottavaa säilyä avoimina maatalouskäytössä. Yksittäiset, 

kylärakenteeseen sopivat rakennukset, maatalousrakennukset sekä muut 

maaseutuelinkeinojen rakennukset sopivat avoimeen peltomaisemaan kyläteiden 

varsille. Taajamamaisia asutusalueita (ks. kuvaus s. x) tai maatalouselinkeinoihin 

kuulumattomia suuria tuotantorakennuksia ei ole suositeltavaa rakentaa keskeisille 

avoimille peltoalueille. 

Kuva alue 13: Joen pohjoispuolen nauhamaiseen kylään rajautuu laajat avoimet, 

tasaiset, ojattomat 

pellot. 

14. Ritaalan Helaalan peltoaukeat 

Valtatie 16:n eteläpuolella avautuu Ritaalan laajat peltoaukeat. Nekin ovat Tervajoen 

maaseutualueiden identiteettimaisemia, vaikka valtatien varsi on monin 

paikoin muutosaluetta. Peltoaukeilla on puolenkymmentä maatalouden 

rakennuskeskusta asuin- ja talousrakennuksineen. 

Arvio: Peltoalueiden on toivottavaa säilyä avoimina maatalouskäytössä. Valtatien 

varsi on muutosvyöhykettä, jossa kaupallinen rakentaminen on suositeltavaa 

ohjata valtatien pohjoispuolelle ja nykyisten kaupallisten rakennusten läheisyyteen. 

Valtatien eteläpuolella on suositeltavaa säilyttää yhteys avoimeen 

identiteettipeltomaisemaan. Yksittäiset uudet, kylärakenteeseen sopivat, hajaasutuksen 

periaatteiden mukaan (ks. kohta 9.) rakennetut rakennukset mm. kyläteiden 

varsilla sekä maatalousrakennukset sopivat avoimeen peltomaisemaan. 

Taajamamaisia asutusalueita (ks. kohta 9.) ei ole suositeltavaa rakentaa muusta 

taaja-asutuksesta irrallisina alueina keskeisille avoimille peltoalueille. Taajaasutus 

voi kuitenkin laajentua nykyisten asutusalueiden yhteydessä peltoalueen 

länsireunalla. 

15. Harakkamaa 

Harakkamaa on keskeisiä peltoaukeita pienimittakaavaisempaa maaseutualuetta, 

joka avautuu vt16:lle. Maisematilat ovat pienempiä, ja pienten moreenimäkien 

yhteyteen on rakentunut pieniä asutusryhmiä. 

Arvio: Peltoalueet on suositeltavaa säilyttää maatalouskäytössä. Alueelle sopii 

kuitenkin luonteva, haja-asutuksen periaatteita noudatteleva täydennysrakentaminen 

erityisesti kyläteiden varsille, moreenimäkien yhteyteen. 

16. Hevonkosken-Harvakylän peltoalueet 

Alueet ovat tavanomaista, kaunista maaseutumaisemaa. Maisematilat ovat 

tavanomaisia, 

eikä varsinaista lakeuden tuntua synny. Peltoalueiden avoimia maisematiloja

jakavat erikokoiset moreenikummut sekä pohjoisessa metsäiset suoalueet. 

Arvio: Pellot säilynevät maataloustuotannossa. Alueelle sopii myös haja-asutus 

sekä tuotanto- tai varastorakennukset, jotka eivät aiheuta ristiriitoja 

maataloustuotannon 

kanssa. Parhaiten rakentamiseen sopivat pienet moreenikummut peltojen 

keskellä. Kummuille sopii myös verrattain tiivis rakennusten sijoittelu. 

Kuva alue 16: Hevonkosken peltoalueilla maisematilat ovat pienempiä kuin 

jokivarressa. Asutus on keskittynyt kivisille moreenikummuille. 

17. Harvakylän kyläasutus 

Kuvaus: Harvakyläntien asutus harvenee taajamasta etäännyttäessä. Tieltä avautuu 

laajoja näkymiä peltolakeudelle. Rakennukset edustavat pääasiassa sotien 

jälkeistä rakennustapaa, ovat kooltaan verrattain pieniä ja sijoittuvat lähelle tietä. 

Arvio: Alue sopii hyvin kylärakennetta noudattavaan täydennysrakentamiseen. 

Harvakyläntieltä on suositeltavaa säilyttää näkymäyhteyksiä tien itä- ja pohjoispuolella 

avautuville peltoalueille. Täydennysrakentaminen sopii erityisesti olemassa 

olevien kyläteiden varsille. 

Kuva alue 17: Harvakyläntien varrella asuinrakennukset on rakennettu hajaasutukselle 

luontaisesti niin, että sisäänkäynti taloon on pihan puolelta. Talot sijoittuvat 

verrattain lähelle kylätietä, ja niiden välistä aukeaa näkymiä peltomaisemaan. 

Metsäiset selänteet ja suoalueet: 

18. Hykkyrinmäen ja Kotomäen selännealueet 

Kuvaus: Kaava-alueen pohjoisosassa on pieniä selännealueita, joille on muodostunut 

asutusta 1950-luvulta lähtien. Alueet jäävät peltomaisemasta suurimmaksi 

osaksi piiloon, jotkut talot pilkottavat hieman puuston lomasta. 1950-luvun talojen

ympäristössä maisema on metsäisestä sijainnista huolimatta avointa ja viihtyisää 

ja rakennusryhmät ovat sijoittuneet luontevasti vapaamuotoisen rytmikkäästi. 

Arvio: Alueet soveltuvat hyvin rakentamisen laajenemisalueiksi. Selänteiden 

reunoilla on suositeltavaa säilyttää myös ehjiä metsäisiä reuna-alueita tai edellyttää 

kasvillisuuden istuttamista mahdollisten peltoihin rajautuvien tonttien avoimelle 

reunalle luontevan maisematilan reunan säilyttämiseksi. 

Kuva alue 18: Kotomäessä on viihtyisä, väljä, avoin rakennusryhmä 1950-luvulta. 

Selänteille sopii hyvin lisärakentamista 

. 

19. Kalliomäen, Tervajoenmäen ja Kiikanmäen selännealueet 

Arvio: Alueet soveltuvat sekä harvaan että taajaan rakentamiseen. 

Yhdyskuntarakenteen näkökulmasta lähimpänä Tervajoen taajamaa sijaitsevat 

selännealueet soveltuvat parhaiten taajamamaisien asuinalueiden laajenemiseen. 

Tervajoenmäen itäreunan turvepohjaiset alueet eivät ole edullisia rakentamisalueita. 

Kiikanmäen maa-ainestenottoalue rajoittaa asuinrakentamista lähiympäristössä. 

Kuva alue 19: Kumpareet ovat Tervajoella kallioisia, irtain maa-aines on moreenia. 

Kiikanmäellä 

harjoitetaan pienimuotoista maa-ainestenottoa. 

20. Ritaalanneva ja Kotoneva 

Ritaalanneva ja Kotoneva ovat peltoalueiden keskelle sijoittuvia tasaisia, metsäisiä 

suoalueita. Soilla kasvaa pääasiassa tiivis mäntypuusto. Suot ovat ojitettuja. 

Kotonevan poikki kulkee hyväkuntoinen hiekkatie. 

Arvio: Alueet soveltuvat maa- ja metsätalouskäyttöön.

Kuva alue 20: Puustoisen Kotonevan halki kulkee suora tie. Neva on suurimmaksi 

osaksi ojitettu.

LIITE 17, TIEVERKKO

LIITE 19, RANTARAKENTAMINEN, KANTATILAJAKO JA MITOITUS, TAULUKKO 

TAULUKON SELITYKSET 

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 

yksikkö km tilalla tilalla yksikkö km mitoitus laskennallinen mitoitus laskennallinen 

tilajako 

1970 RN:o muun.rantav. as.rak. kpl as.rak/ km vapaa rak.oikeus lisärak.oikeus kpl rak.oikeus lisärak.oikeus kpl 

ranta 9 as.rak/km 12 as.rak/km 

1 3:30 0,19 2 10,53 0,046 1,71 -0,29 2,28 0,28 

1. Kantatila-ajankohta on 1970, Maanmittauslaitoksen peruskartan painatusvuosi, sarakkeen numero viittaa kartan kantatilajako merkintöihin 

2. Rekisterinumero on merkitty niille kantatiloille, jotka on merkitty Maanmittauslaitoksen peruskarttaan vuodelta 1970 

3. Muunnettu rantaviiva on ko. tilan koko rantaviiva muunnettuna siten, että niemien ja lahtien vaikutus huomioidaan rantaviivan pituutta 

määriteltäessä, Etelä-Savon seutukaavaliiton kehittämän menetelmän mukaan 

4. Asuinrakennusten määrä tilalla 

5. Tilan nykyisten rakennusten laskennallinen arvo as.rak/km 

6. Kantatilalla olevan vapaan rannan rantaviiva kilometreinä 

7. Kantatilan rakennusoikeus valitulla mitoitusarvolla 9 asuinrakennusta/ kilometri 

8. Kantatilan laskennallinen lisärakennusoikeus valitulla mitoitusarvolla 9 asuinrakennusta/ kilometri 

9. Kantatilan laskennallinen lisärakennusoikeus kpl valitulla mitoitusarvolla 9 asuinrakennusta/ kilometri 

10. Kantatilan rakennusoikeus valitulla mitoitusarvolla 12 asuinrakennusta/ kilometri 

11. Kantatilan laskennallinen lisärakennusoikeus valitulla mitoitusarvolla 12 asuinrakennusta/ kilometri 

12. Kantatilan laskennallinen lisärakennusoikeus kpl valitulla mitoitusarvolla 12 asuinrakennusta/ kilometri 

Taulukon pohjaväreillä on seuraava merkitys 

Vihreällä värillä on merkitty kaikki yhteisalueet 

Siniharmaalla värillä on merkitty ne tilat, jotka ovat kokonaan tai osittain rakentamiseen soveltumattomia. 

Harmaalla värillä on merkitty ko. kantatilalla olevan vapaan rannan rantaviiva kilometreinä 

Seuraavat värit kuvaavat kantatilan laskennallista jäljellä olevaa 

rakentamisoikeutta kahdella eri arvolla 9 as.rak/km ja 12 as.rak/km 

Negatiivinen arvo / kantatilan rakennusten määrä ylittää laskennallisen arvon 

Kantatilalla rak.oikeutta, laskennallinen arvo on suurempi kuin 0,5 

Kantatilalla rak.oikeutta, laskennallinen arvo on pienempi kuin 0,49, joka ei oikeuta uuteen 

rakennuspaikkaan

LIITE 19 

pohjoinen yksikkö km tilalla tilalla yksikkö km mitoitus laskennallinen mitoitus laskennallinen 

tilajako 1970 RN:o muun.rantaviiva as.rak. kpl as.rak/ km vapaa rak.oikeus lisärak.oikeus kpl rak.oikeus lisärak.oikeus kpl 


1 3:30 0,19 2 10,53 0,036 1,71 -0,29 2,28 0,28 

2 0,083 2 24,10 0 0,747 -1,253 0,996 -1,004 

3 3:22 0,216 4 18,52 0,055 1,944 -2,056 2,592 -1,408 

4 2:28 0,128 1 7,81 0 0 -1 1,536 0,536 

5 2:27 0,142 0 - 0 0 0 1,704 1,704 

6 2:20 0,226 1 4,42 0,034 0,54 -0,46 0,648 -0,352 

7 2:08 0,103 2 19,42 0 0,927 -1,073 1,236 -0,764 

8 yht. 0,022 0 - 0,022 0,198 0,198 0,264 0,264 

9 1:59 0,136 2 14,71 0,035 1,224 -0,776 1,632 -0,368 

10 3:42 0,219 3 13,70 0,036 1,971 -1,029 2,628 -0,372 

11 yht. 0,034 0 - 0,034 0,306 0,306 0,408 0,408 

12 3:41 0,04 1 25,00 0,024 0,36 -0,64 0,48 -0,52 

13 3:47 0,075 1 13,33 0,039 0,675 -0,325 0,9 -0,1 

14 1:17 0,085 1 11,76 0,024 0,765 -0,235 1,02 0,02 

15 9:39 0,1 1 10,00 0,028 0,9 -0,1 1,2 0,2 

16 9:42 0,022 1 45,45 0 0,198 -0,802 0,264 -0,736 

17 1:45 0,128 2 15,63 0,023 1,152 -0,848 1,536 -0,464 

18 yht. 0,029 0 - 0,029 0,261 0,261 0,348 0,348 

19 0,044 1 22,73 0 0,396 -0,604 0,528 -0,472 

20 1:43 0,041 1 24,39 0 0,369 -0,631 0,492 -0,508 

21a 0,028 1 35,71 0,252 -0,748 0,336 -0,664 

21b 9:42 0,082 1 12,20 0,051 0,738 -0,262 0,984 -0,016 

22 8:19 0,167 1 5,99 0,1 1,503 0,503 1 2,004 1,004 1 

23 5:13 0,109 0,5 4,59 0,109 0,981 0,481 1,308 0,808 1 

24a 5:18 0,108 1 9,26 0,044 0,972 -0,028 1,296 0,296 

24b yht. 0,022 0 - 0,022 0,198 0,198 0,264 0,264 

25 7:51 0,043 0 - 0,043 0,387 0,387 0,516 0,516 1 

26 6:38 0,041 0,5 12,20 0 0,369 -0,131 0,492 -0,008 

27 4:25 0,174 0 - 0,174 1,566 1,566 1 2,088 2,088 2 

28 yht. 0,026 0 - 0,026 0,234 0,234 0,312 0,312 

29 2:16 0,085 1,5 17,65 0,09 0,765 -0,735 1,02 -0,48 

30 2:14 0,105 0 - 0,105 0,945 0,945 1 1,26 1,26 1 

31 4:36 0,097 0,5 5,15 0,097 0,873 0,373 1,164 0,664 1 

32 2:09 0,214 0,5 2,34 0,134 1,926 1,426 1 2,568 2,068 2 

33 7:15 0,148 0,5 3,38 0,087 1,332 0,832 1 1,776 1,276 1 

34 4:30 0,251 6 23,90 0 2,259 -3,741 3,012 -2,988 

35 0,043 1 23,26 0 0,387 -0,613 0,516 -0,484 

36 0,031 1 32,26 0 0,279 -0,721 0,372 -0,628 

37 2:48 0,495 1 2,02 0,4 4,455 3,455 3 5,94 4,94 5 

38 9:38 0,123 0 - 0,123 1,107 1,107 1 1,476 1,476 1 

39 9:21 0,109 0 - 0,109 0,981 0,981 1 1,308 1,308 1 

40 9:29 0,079 0 - 0,079 0,711 0,711 1 0,948 0,948 1 

41 5:37 0,147 0 - 0,063 0,54 0,54 1 0,756 0,756 1 

42 0,068 1 14,71 0 0,612 -0,388 0,816 -0,184 

43 0,118 1 8,47 0,031 1,062 0,062 1,416 0,416 

44 8:13 0,168 0,5 2,98 0,168 1,512 1,012 1 2,016 1,516 2 

5,144 45,5 8,85 2,474 46,296 13 29,688 13,156 21 

22,27 29,7 

etelä yksikkö km tilalla tilalla yksikkö km mitoitus laskennallinen mitoitus laskennallinen 



2 0,058 1 17,24 0 0,522 -0,478 0,696 -0,304 

3 0,171 1,5 8,77 0 1,539 0,039 2,052 0,552 1 

4 0,097 0 - 0 0,873 0,873 1 1,164 1,164 1 

5 0,122 3 24,59 0 1,098 -1,902 1,464 -1,536 

6 0,026 1 38,46 0 0,234 -0,766 0,312 -0,688 

7 0,077 0 - 0 0,693 0,693 1 0,924 0,924 1 

8 0,046 1 21,74 0 0,414 -0,586 0,552 -0,448 

9 0,127 1 7,87 0 1,143 0,143 1,524 0,524 1 

10 0,175 2 11,43 0 1,575 -0,425 2,1 0,1 

11 0,04 0 - 0 0,36 0,36 0,48 0,48 

12 0,064 0 - 0 0,576 0,576 1 0,768 0,768 

13 0,083 0 - 0 0,747 0,747 1 0,996 0,996 

14 0,249 3 12,05 0 2,241 -0,759 2,988 -0,012 

15a 0,102 2 19,61 0 0,918 -1,082 1,224 -0,776 

15b 0,01 0 - 0 0,09 0,09 0,12 0,12 

16 0,226 0 - 0 2,034 2,034 2,712 2,712 

17a 0,125 3 24,00 0 1,125 -1,875 1,5 -1,5 

17b 0,053 1 18,87 0 0,477 -0,523 0,636 -0,364 

18 0,1 1 10,00 0 0,9 -0,1 1,2 0,2 

19 0,124 0 - 0 1,116 1,116 1 1,488 1,488 1 

20 0,252 2 7,94 0,15 2,268 0,268 3,024 1,024 1 

21 0,102 1 9,80 0,45 0,918 -0,082 1,224 0,224 

22 0,086 1 11,63 0,45 0,774 -0,226 1,032 0,032 

23 0,039 0 - 0 0,351 0,351 0,468 0,468 

24 0,236 0 - 0 0,36 0,36 0,492 0,492 

25 0,133 0 - 0,065 0,405 0,405 0,48 0,48 

26 2:32 0,167 1 5,99 0,12 1,503 0,503 1 2,004 1,004 1 

27 1:23 0,11 1 9,09 0,07 0,99 -0,01 1,32 0,32 

28 1:15 0,106 1 9,43 0,021 0,954 -0,046 1,272 0,272 

29 2:40 0,077 0 - 0 0,693 0,693 0,924 0,924 

30a 0,021 1 0 0,189 -0,811 0,252 -0,748 

30b yht. 0,04 0 - 0,04 0,36 0,36 0,48 0,48 

31 1:35 0,137 1 7,30 0,09 1,233 0,233 1,644 0,644 1 

32 0,05 1 20,00 0 0,45 -0,55 0,6 -0,4 

33 0,067 1 14,93 0 0,603 -0,397 0,804 -0,196 

34 0,075 1 13,33 0 0,675 -0,325 0,9 -0,1 

35 0,048 0,5 10,42 0 0,432 -0,068 0,576 0,076 

36a 0,081 0 - 0 0,729 0,729 0,972 0,972 

36b 0,04 0 - 0,04 0,36 0,36 0,48 0,48 

37 2:36 0,124 2 16,13 0,057 1,116 -0,884 1,488 -0,512 

38 3:16 0,199 2 10,05 0,034 1,791 -0,209 2,388 0,388 

39 3:40 0,218 2 9,17 0 1,962 -0,038 2,616 0,616 1 

40a 3:48 0,035 0 - 0,035 0,315 0,315 0,42 0,42 

40b yht. 0,015 0 - 0,051 0,135 0,135 0,18 0,18 

41 3:47 0,049 0 - 0,049 0,441 0,441 0,588 0,588 1 

42 3:41 0,099 1 10,10 0,07 0,891 -0,109 1,188 0,188 

43 yht. 0,024 0 - 0 0,216 0,216 0,288 0,288 

44 0,073 1 13,70 0 0,657 -0,343 0,876 -0,124 

45 3:43 0,182 0,5 2,75 0,087 1,638 1,138 1 2,184 1,684 2

pohjoinen yksikkö km tilalla tilalla yksikkö km mitoitus laskennallinen mitoitus laskennallinen 



1 3:30 0,19 2 10,53 0,036 1,71 -0,29 2,28 0,28 

2 0,083 2 24,10 0 0,747 -1,253 0,996 -1,004 

3 3:22 0,216 4 18,52 0,055 1,944 -2,056 2,592 -1,408 

4 2:28 0,128 1 7,81 0 0 -1 1,536 0,536 

5 2:27 0,142 0 - 0 0 0 1,704 1,704 

6 2:20 0,226 1 4,42 0,034 0,54 -0,46 0,648 -0,352 

7 2:08 0,103 2 19,42 0 0,927 -1,073 1,236 -0,764 

8 yht. 0,022 0 - 0,022 0,198 0,198 0,264 0,264 

9 1:59 0,136 2 14,71 0,035 1,224 -0,776 1,632 -0,368 

10 3:42 0,219 3 13,70 0,036 1,971 -1,029 2,628 -0,372 

11 yht. 0,034 0 - 0,034 0,306 0,306 0,408 0,408 

12 3:41 0,04 1 25,00 0,024 0,36 -0,64 0,48 -0,52 

13 3:47 0,075 1 13,33 0,039 0,675 -0,325 0,9 -0,1 

14 1:17 0,085 1 11,76 0,024 0,765 -0,235 1,02 0,02 

15 9:39 0,1 1 10,00 0,028 0,9 -0,1 1,2 0,2 

16 9:42 0,022 1 45,45 0 0,198 -0,802 0,264 -0,736 

17 1:45 0,128 2 15,63 0,023 1,152 -0,848 1,536 -0,464 

18 yht. 0,029 0 - 0,029 0,261 0,261 0,348 0,348 

19 0,044 1 22,73 0 0,396 -0,604 0,528 -0,472 

20 1:43 0,041 1 24,39 0 0,369 -0,631 0,492 -0,508 

21a 0,028 1 35,71 0,252 -0,748 0,336 -0,664 

21b 9:42 0,082 1 12,20 0,051 0,738 -0,262 0,984 -0,016 

22 8:19 0,167 1 5,99 0,1 1,503 0,503 1 2,004 1,004 1 

23 5:13 0,109 0,5 4,59 0,109 0,981 0,481 1,308 0,808 1 

24a 5:18 0,108 1 9,26 0,044 0,972 -0,028 1,296 0,296 

24b yht. 0,022 0 - 0,022 0,198 0,198 0,264 0,264 

25 7:51 0,043 0 - 0,043 0,387 0,387 0,516 0,516 1 

26 6:38 0,041 0,5 12,20 0 0,369 -0,131 0,492 -0,008 

27 4:25 0,174 0 - 0,174 1,566 1,566 1 2,088 2,088 2 

28 yht. 0,026 0 - 0,026 0,234 0,234 0,312 0,312 

29 2:16 0,085 1,5 17,65 0,09 0,765 -0,735 1,02 -0,48 

30 2:14 0,105 0 - 0,105 0,945 0,945 1 1,26 1,26 1 

31 4:36 0,097 0,5 5,15 0,097 0,873 0,373 1,164 0,664 1 

32 2:09 0,214 0,5 2,34 0,134 1,926 1,426 1 2,568 2,068 2 

33 7:15 0,148 0,5 3,38 0,087 1,332 0,832 1 1,776 1,276 1 

34 4:30 0,251 6 23,90 0 2,259 -3,741 3,012 -2,988 

35 0,043 1 23,26 0 0,387 -0,613 0,516 -0,484 

36 0,031 1 32,26 0 0,279 -0,721 0,372 -0,628 

37 2:48 0,495 1 2,02 0,4 4,455 3,455 3 5,94 4,94 5 

38 9:38 0,123 0 - 0,123 1,107 1,107 1 1,476 1,476 1 

39 9:21 0,109 0 - 0,109 0,981 0,981 1 1,308 1,308 1 

40 9:29 0,079 0 - 0,079 0,711 0,711 1 0,948 0,948 1 

41 5:37 0,147 0 - 0,063 0,54 0,54 1 0,756 0,756 1 

42 0,068 1 14,71 0 0,612 -0,388 0,816 -0,184 

43 0,118 1 8,47 0,031 1,062 0,062 1,416 0,416 

44 8:13 0,168 0,5 2,98 0,168 1,512 1,012 1 2,016 1,516 2 

5,144 45,5 8,85 2,474 46,296 13 29,688 13,156 21 

22,27 29,7 

etelä yksikkö km tilalla tilalla yksikkö km mitoitus laskennallinen mitoitus laskennallinen 



2 0,058 1 17,24 0 0,522 -0,478 0,696 -0,304 

3 0,171 1,5 8,77 0 1,539 0,039 2,052 0,552 1 

4 0,097 0 - 0 0,873 0,873 1 1,164 1,164 1 

5 0,122 3 24,59 0 1,098 -1,902 1,464 -1,536 

6 0,026 1 38,46 0 0,234 -0,766 0,312 -0,688 

7 0,077 0 - 0 0,693 0,693 1 0,924 0,924 1 

8 0,046 1 21,74 0 0,414 -0,586 0,552 -0,448 

9 0,127 1 7,87 0 1,143 0,143 1,524 0,524 1 

10 0,175 2 11,43 0 1,575 -0,425 2,1 0,1 

11 0,04 0 - 0 0,36 0,36 0,48 0,48 

12 0,064 0 - 0 0,576 0,576 1 0,768 0,768 

13 0,083 0 - 0 0,747 0,747 1 0,996 0,996 

14 0,249 3 12,05 0 2,241 -0,759 2,988 -0,012 

15a 0,102 2 19,61 0 0,918 -1,082 1,224 -0,776 

15b 0,01 0 - 0 0,09 0,09 0,12 0,12 

16 0,226 0 - 0 2,034 2,034 2,712 2,712 

17a 0,125 3 24,00 0 1,125 -1,875 1,5 -1,5 

17b 0,053 1 18,87 0 0,477 -0,523 0,636 -0,364 

18 0,1 1 10,00 0 0,9 -0,1 1,2 0,2 

19 0,124 0 - 0 1,116 1,116 1 1,488 1,488 1 

20 0,252 2 7,94 0,15 2,268 0,268 3,024 1,024 1 

21 0,102 1 9,80 0,45 0,918 -0,082 1,224 0,224 

22 0,086 1 11,63 0,45 0,774 -0,226 1,032 0,032 

23 0,039 0 - 0 0,351 0,351 0,468 0,468 

24 0,236 0 - 0 0,36 0,36 0,492 0,492 

25 0,133 0 - 0,065 0,405 0,405 0,48 0,48 

26 2:32 0,167 1 5,99 0,12 1,503 0,503 1 2,004 1,004 1 

27 1:23 0,11 1 9,09 0,07 0,99 -0,01 1,32 0,32 

28 1:15 0,106 1 9,43 0,021 0,954 -0,046 1,272 0,272 

29 2:40 0,077 0 - 0 0,693 0,693 0,924 0,924 

30a 0,021 1 0 0,189 -0,811 0,252 -0,748 

30b yht. 0,04 0 - 0,04 0,36 0,36 0,48 0,48 

31 1:35 0,137 1 7,30 0,09 1,233 0,233 1,644 0,644 1 

32 0,05 1 20,00 0 0,45 -0,55 0,6 -0,4 

33 0,067 1 14,93 0 0,603 -0,397 0,804 -0,196 

34 0,075 1 13,33 0 0,675 -0,325 0,9 -0,1 

35 0,048 0,5 10,42 0 0,432 -0,068 0,576 0,076 

36a 0,081 0 - 0 0,729 0,729 0,972 0,972 

36b 0,04 0 - 0,04 0,36 0,36 0,48 0,48 

37 2:36 0,124 2 16,13 0,057 1,116 -0,884 1,488 -0,512 

38 3:16 0,199 2 10,05 0,034 1,791 -0,209 2,388 0,388 

39 3:40 0,218 2 9,17 0 1,962 -0,038 2,616 0,616 1 

40a 3:48 0,035 0 - 0,035 0,315 0,315 0,42 0,42 

40b yht. 0,015 0 - 0,051 0,135 0,135 0,18 0,18 

41 3:47 0,049 0 - 0,049 0,441 0,441 0,588 0,588 1 

42 3:41 0,099 1 10,10 0,07 0,891 -0,109 1,188 0,188 

43 yht. 0,024 0 - 0 0,216 0,216 0,288 0,288 

44 0,073 1 13,70 0 0,657 -0,343 0,876 -0,124 

45 3:43 0,182 0,5 2,75 0,087 1,638 1,138 1 2,184 1,684 2 

46 3:29 0,106 0,5 4,72 0,06 0,954 0,454 1,272 0,772 1

LIITE 21, RANTARAKENTAMINEN, KANTATILAJAKO, KARTTA

LIITE 22, RANTARAKENTAMINEN, SOVELTUVUUS RAKENTAMISEEN

Liite 23, Lausunto tulvakorkeuksista ja suositeltavista rakentamiskorkeuksista Isonkyrön 

kunnan kaavoitettavilla alueilla

Kyrönjoen paalulukemat Tervajoen alueella. 

Kyrönjoen paalulukemat Ritaalan ja Tuuralan alueilla.

LIITE 24, PEIPPOSTEN- PAPPILAN POHJAVESIALUE

LIITE 25 

LUONNOSVAIHEEN TIEVERKKOVAIHTOEHDOT

liitteet 2-25

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?