Viitebudjetit kohtuullisen kulutuksen kuvaajana
Viitebudjetit kohtuullisen kulutuksen kuvaajana
Viitebudjetit kohtuullisen kulutuksen kuvaajana
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Viitebudjetit</strong> <strong>kohtuullisen</strong> <strong>kulutuksen</strong> <strong>kuvaajana</strong><br />
Hollanti<br />
Hollannissa viitebudjetteja on tehnyt National Institute for Family Finance<br />
Information (Nibud) jo yli 25 vuotta. Asiantuntijoiden laatimia<br />
budjetteja on käytetty neuvonnassa sekä keskustelujen ja päätöksenteon<br />
pohjana eri viranomaisten kanssa. Viitebudjettien taloustyyppejä on<br />
10 ja kulutusmenoryhmiä 15. Konsensuaalinen menetelmä on tullut yhä<br />
suositummaksi viitebudjettien laatimisessa. Hollannissa valmistui ensimmäinen<br />
konsensuaalisen menetelmän viitebudjetti (the Consensual<br />
Budget Standards, CBS) vuonna 2009. Tavoitteena oli määrittää ne tavarat<br />
ja palvelut, jotka kansalaiset katsovat kuuluvan hyväksyttävissä olevan<br />
minimin mukaiseen elintasoon ja verrata saatuja tuloksia Nibudin<br />
asiantuntijoiden laatimiin minimiviitebudjetteihin. Toisena tavoitteena<br />
oli selvittää, millainen budjetti toteuttaa kansalaisten mielestä hyväksyttävissä<br />
olevan minimin mukaisen elintason ja missä määrin budjetti<br />
suhteutuu viralliseen köyhyysrajaan Hollannissa. (Hoff ym. 2010.)<br />
Kuluttajien ryhmäkeskustelujen ensimmäisenä tuloksena olikin yhteisesti<br />
hyväksytty köyhyyden määritelmä, jota käytettiin myöhemmin<br />
koko tutkimuksen ajan. Keskustelijat valitsivat valmiista listoista<br />
hyödykkeitä, jotka asiantuntijat hinnoittelivat. Osallistujat arvioivat<br />
hinnoiteltuja budjettiluonnoksia ja saivat tehdä niihin muutoksia. Sen<br />
jälkeen he joutuivat vielä pohtimaan, mistä voisi vähentää, jos rahaa ei<br />
olisi riittävästi. Vähennysten seurauksena kyseinen esimerkkinä ollut<br />
kotitalous ei kuitenkaan saisi pudota köyhyyteen. Tällä pyrittiin siihen,<br />
että keskustelijoiden oli vielä kerran pohdittava, missä on kulutuksesta<br />
käsin määrittyvä köyhyysraja. Näitä budjetteja laadittiin viidelle erityyppiselle<br />
kotitaloudelle, jotka olivat yksin asuva, eläkeläinen, lapseton<br />
pari, yksinhuoltaja ja lapsiperhe. Budjetit sisältävät seuraavat menoerät:<br />
asuminen, vakuutukset ja säästäminen, hygienia, tietoliikenne, vaatetus,<br />
ruoka, kodin tarvikkeet ja laitteet, vapaa-aika, lomat ja sosiaaliset<br />
kontaktit sekä lasten harrastukset, koulumaksut ja muut lasten menot.<br />
(Hoff ym. 2010.)<br />
Hollannissa on pohdittu eniten konsensuaalisen menetelmän käyttökelpoisuutta,<br />
hyötyjä ja haittoja, sillä menetelmä on työläs ja aikaa<br />
vievä. Tämä johtaa siihen, että menetelmää ei voida toistaa kovin usein<br />
(vrt. Hirsch ym. 2009). Tutkimuksen aikana nousee monesti myös esiin<br />
tuotteiden määrittelyongelmia tai ryhmien kesken voi olla suuriakin<br />
31
Change language