Viitebudjetit kohtuullisen kulutuksen kuvaajana
Viitebudjetit kohtuullisen kulutuksen kuvaajana
Viitebudjetit kohtuullisen kulutuksen kuvaajana
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Viitebudjetit</strong> <strong>kohtuullisen</strong> <strong>kulutuksen</strong> <strong>kuvaajana</strong><br />
kaasti viimeisten viidentoista vuoden aikana. Yhä useampi on joutunut<br />
turvautumaan toimeentulotukeen, joka edustaa minimitoimeentulon<br />
euromääräistä normia. Muun muassa tästä syystä perusturvasta<br />
on ryhdytty käyttämään nimitystä vähimmäisturva. (Kuivalainen<br />
2010, 379.) Myös valtiovalta on kiinnittänyt huomiota vähimmäisturvan<br />
tasoon ja vuonna 2007 asetettiin ns. SATA-komitea uudistamaan<br />
sosiaaliturvaa. Uudistuksen tavoitteena oli muun muassa köyhyyden<br />
vähentäminen ja riittävän perustoimeentulon turvaaminen kaikissa<br />
elämäntilanteissa (STM 2009). Perusturvaan liittyvän terminologian<br />
käyttö on horjuvaa. Tutkimuskirjallisuudessa näkee käytettävän eri<br />
termejä tarkastelunäkökulmasta ja asiayhteydestä riippuen (Honkanen<br />
2010, Heinonen 2010).<br />
Vähimmäisturva määritellään sen pohjalta, millaisen <strong>kohtuullisen</strong><br />
tai riittävän elintason sen ajatellaan kattavan. Toimeentulotuen tason<br />
määrittelyä koskevissa selvityksissä on todettu, että toimeentulotuen<br />
tulisi mahdollistaa sosiaalisesti hyväksyttävän, lähellä valtaväestön keskimääräistä<br />
tasoa olevan elintason. (Moisio 2008.) Tämäkään määrittely<br />
ei ole käytännössä helposti toteuttavissa, sillä käsitys elintasosta, jonka<br />
pitäisi olla kaikkien saavutettavissa, muuttuu yhteiskunnan keskimääräisen<br />
elintason noustessa. Yksi tapa vähimmäisturvan tason arvioinnissa<br />
on lähteä liikkeelle ihmisten tarpeista, toisin sanoen niiden edellyttämästä<br />
<strong>kulutuksen</strong> minimitasosta (Aatola & Viinisalo 1995).<br />
Kulutuksen lähtökohtana tarpeet ja resurssit<br />
Tarpeita voidaan luokitella monin erin tavoin. Tunnetuin on Maslowin<br />
tarvehierarkia, jossa ensin tulevat välttämättömät biologiset tarpeet<br />
ja niiden tyydytyttyä painopiste siirtyy henkisimpiin tarpeisiin<br />
(Maslow 1968). Välttämättömiä perustarpeita ovat esimerkiksi tarve<br />
ruokaan, juomaan, suojaan ja hygieniaan. Doyal ja Gough (1991) korostavat<br />
perustarpeena autonomiaa eli elämän hallintaa ja terveyttä.<br />
Näiden lisäksi tulee huomiota kiinnittää myös sosiaalisiin ja kulttuurisiin<br />
tarpeisiin, joiden tyydyttäminen on edellytys täysivaltaiselle<br />
yhteiskunnan jäsenyydelle (mm. Borgeraas 1987; Sen 1995; Bauman<br />
1997). Kulutukseen liittyy joukko erilaisia käytäntöjä, joilla ihmiset rakentavat<br />
ja ilmaisevat identiteettiään ja elämäntyyliään, kiinnittyvät<br />
23
Change language