Lue kirja PDF-muodossa - Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen ...

tämme" (Room. 5:8). Tästä mekin löydämme rauhan. Jumala on sovittanut
Kristuksessa meidän syntimme. Ne on anteeksiannettu. Tämän
saamme uskoa aivan sellaisina kuin olemme, syntisinä, jumalattomina,
heti kohta, ilman edellä käyvää parannusta aivan kuin ristin
ryöväri.
Silloin tapahtuu kummia. "Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi
kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden
ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti
ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa" (2 Tim. 2:11,12). Armo
antaa voimaa parempaan elämään. Siis mitä lujemmin tartumme armoon
ja uskomme syntimme anteeksi annetuiksi, sitä paremmin armo
voi meitä kasvattaa. Jos uskomme syntimme anteeksi annetuiksi,
emme voi enää vaeltaa julkipaheissa. Jos niissä vaellamme, emme
usko, vaikka niin väittäisimme. Samalla armo kasvattaa meistä nöyriä.
Tunnemme itsessämme perisynnin mahdin. Valitamme sitä apostolin
tavoin. Ymmärrämme niitä, jotka ovat langenneet, ja tahdomme
heitä Jumalan armon avulla nostaa. Saamme sanoa sekä itsellemme
että toisille: "Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut
ylenpalttiseksi" (Room. 5:20).
11. RAUHA – MIEKKA
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.
En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne
olko murheellinen älköönkä peljätkö" (Joh. 14:27).
Kristitylle on tärkeätä, että hänellä on sydämessään Kristuksen
rauha. Kristus on hankkinut sovinnon Jumalan ja meidän välillemme,
kun hän sovitti syntimme. Kristuksen kertakaikkiseen tekoon
perustuu anteeksiantamuksen rauha, jonka uskolla omistamme.
Mutta tuo rauha menetetään helposti. Kaikkein kavalin vaara on
penseys. Jos nimittäin uskova lankeaa pahaan julkisyntiin, hänen
omatuntonsa todistaa häntä vastaan ja hän tietää menettäneensä rauhan.
Hän tietää, että hänen täytyy nousta katumuksen ja uskon kautta.
Mutta kun ihminen lankeaa penseyteen, hänen omatuntonsa ei
20