Lue kirja PDF-muodossa - Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen ...

Ajattelemme, että olemme niin huonoja. Tällainen ajatus on meissä
luonnostamme. Se on vaarallinen ajatus. Siihen sisältyy kaksi kavalaa
harhakäsitystä. Ensiksikin se, että meidän täytyisi ensiksi tulla
paremmiksi, ennen kuin saamme syntimme anteeksi. Toiseksi se,
että Jumalan armo ei peittäisikään huonojen rikkomuksia, niin huonojen
kuin me olemme.
Jumala kutsuu meitä ilolla ammentamaan vettä pelastuksen lähteistä.
Miksi siis murehtisimme, miksi huokailisimme? Onhan Jumalan
kutsu enemmän kuin meidän heikkoutemme. Onhan Jeesuksen
veri vuotanut meidän syntiemme edestä. Emme kai voi epäillä, ettei
Jeesuksen veri voisi puhdistaa meitä synneistämme. Heittäkäämme
pois epäuskon ajatukset ja ammentakaamme vain ilolla. Toisin sanoen,
uskokaamme Jeesukseen. Hän on "avoin lähde syntiä ja saastaisuutta
vastaan".
Pelastuksen lähde ei ole saastunut. Eikä se saastu siitäkään, että
syntinen pesee siinä itsensä puhtaaksi, vaan se pulppuaa aina yhtä
raikkaana. Sen tähden elämän veden tulee pysyä raikkaana myös julistuksessa.
Jos muutamme evankeliumia maailman mielen mukaan,
tarjoamme saastunutta vettä. "Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo
on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä" (Snl. 25:26).
Mä etsin kauan päästäksein
myrskyn alta suojahan,
mut Jeesus vasta tunnollein
tuotti turvan rauhaisan.
Nyt kalliomme, Jeesus, meitä vahvistaa,
meitä virvoittaa,
tiellä erämaan.
Jeesus, elon lähde, vettä pulppuaa,
ja siitä nytkin juoda saan.
(SK 1961 nro 236:1).
8