Taitto 5/98.v1 - Duodecim
Taitto 5/98.v1 - Duodecim
Taitto 5/98.v1 - Duodecim
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
telee ensimmäisenä vaihtoehtona kroonistunutta<br />
kipua, ja siksi hoidotkin ovat helposti toimenpidevaltaisia.<br />
Toinen nykypäivän vaara on, että kipua<br />
pyritään hoitamaan vain kipulääkkein. Kroonistuneeseen<br />
kipuun puhtaat kipulääkkeet – sekä<br />
periferiaan että sentraalisesti vaikuttavat – auttavat<br />
erittäin huonosti jos laisinkaan.<br />
Yhteistyötä hoitoon<br />
Pään, kasvojen ja suun alueen ongelmia joutuvat<br />
hoitamaan korvalääkärit, silmälääkärit, neurologit,<br />
ortopedit, leukakirurgit, hammaslääkärit<br />
ja psykiatrit. Yhteisen oikean hoitolinjan löytämiseksi<br />
tarvitaan hyvää yhteistyötä ja keskustelevaa<br />
konsultaatioapua. Hoitokäytäntöjen vaihtelu erikoisaloittain<br />
on ollut suuri ongelma (Hampf<br />
1987). Monet hoitokokeilut ovat johtaneet tuloksiin,<br />
mutta tulokset eivät ole olleet toistettavissa.<br />
Diagnoositkin ovat olleet vaihtelevia. Vanhastaan<br />
on ollut käytössä noin 200 erilaista kasvojen<br />
alueen oiresyndroomaa. Korvalääkärit ovat<br />
suosineet diagnooseja Costenin syndroma, styalgia<br />
tai Eaglen syndroma, Sluderin neuralgia,<br />
Hornerin oireyhtymä ja epätyypillinen kasvokipu<br />
– otiitin ja sinuiitin lisäksi. Neurologien käytössä<br />
ovat usein diagnoosit trigeminusneuralgia, epätyypillinen<br />
trigeminusneuralgia sekä tyypillinen ja<br />
epätyypillinen migreeni. Psykiatrien käytössä<br />
esiintyvät diagnoosit kasvosärky ja toispuolinen<br />
kasvosärky, ortopedeilla taas jännitysniska, thoracic<br />
outlet -syndrooma (TOS), kaularankaoireyhtymä<br />
eli syndroma cervicale, syndroma cervicobrachiale,<br />
torticollis ja primaarinen fibromyalgia.<br />
Hammaslääkäreillä ja suun lääkäreillä on<br />
myös tarjolla runsaasti diagnooseja: »myofascial<br />
pain», »faciomandibular disorder», epätyypillinen<br />
hammassärky, glossodynia, galvinismi, purennan<br />
epätasapaino, temporomandibulaarinen toimintahäiriö,<br />
bruksismi jne. Useimmat näistä diagnooseista<br />
ovat keksijänsä jälkeen kehittyneet ja muuttuneet,<br />
ja siten yhtenäisten kriteerien kuvantaminen<br />
ja hoitotulosten vertailu on mahdotonta.<br />
Päänsärkyjen luokitus<br />
T a u l uk k o 1. Pään alueen särkyjen kansainvälinen luokitus<br />
1988.<br />
Migreeni<br />
aurallinen<br />
auraton<br />
Jännitystyyppinen päänsärky<br />
Sarjoittainen päänsärky<br />
Sekalaiset päänsäryt, joihin ei liity rakenteellisia vaurioita<br />
Pään vammoihin liittyvät päänsäryt<br />
Verenkiertohäiriöihin liittyvät säryt<br />
Ei-verenkierrollisiin kallonsisäisiin häiriöihin liittyvät säryt<br />
Kemiallisten aineiden käyttöön ja vieroitukseen liittyvät<br />
säryt<br />
Päänsäryt, jotka liityvät ei-aivoperäiseen tulehdukseen<br />
Metabolisiin häiriöihin liittyvät säryt<br />
Pään ja kasvojen säryt, jotka liittyvät häiriöihin kallon,<br />
kaulan, silmien, korvien, nenän, hampaiden ja suun<br />
alueella<br />
Pään neuralgiat, hermoratakipu ja deafferentaatiokipu<br />
Muu luokittelematon kipu (esim. vyyhtipäänsärky)<br />
Pään alueen kiputilojen luokitus (Headache<br />
Society 1988) toi selvästi lisää tarkkuutta diagnostiikkaan.<br />
Kasvojen alueen säryt jaettiin kolmeentoista<br />
pääluokkaan (taulukko 1), ja niillä jokaisella<br />
on runsaasti alaryhmiä. Luokittelu auttoi<br />
kiputilojen ja hoitojen vertailtavuutta, mutta käytännön<br />
kliinikolle sillä ei ole ollut vielä merkitystä,<br />
ja käytännön työssä joudutaan edelleen tulemaan<br />
toimeen vanhoilla oirediagnooseilla.<br />
Potilaan tutkiminen<br />
Särky- ja kipupotilaan pelkkä anamneesi johtaa<br />
useimmissa tapauksissa oikeaan diagnoosiin.<br />
Erilaisissa haastattelututkimuksissa säryille ja kivuille<br />
saadaan suuria esiintyvyyksiä. Pään särkyjä<br />
esiintyy kolmasosalla väestöstä ja muita särkyjä<br />
vielä enemmän. Kroonistunutta kasvojen alueen<br />
särkyä esiintyy noin 10 %:lla väestöstä. Suun alueen<br />
kroonisesta kivusta kärsii noin 1–10 % väestöstä.<br />
Suukipupotilaat ovat yleensä 40–60-vuotiaita,<br />
ja ainakin aikaisemmin valtaosa heistä on<br />
ollut naisia (Rauhala ja Raustia 1997). Leukanivel-<br />
ja purentaoireita esiintyy pitkittäisotoksissa<br />
arviolta 80 %:lla väestöstä, eli kivut ja säryt<br />
ovat tavallisempia ilmiöitä kuin kivuttomuus. Eri<br />
tutkimusten mukaan viidenneksellä – tai jopa<br />
puolella – purentahäiriötä potevista on krooninen<br />
kiputila jossain muualla elimistössä. Toistu-<br />
468<br />
A. Pihakari