Lehti 2 2012 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Teksti ja kuvat: Eläinsuojeluvalvoja Hanna Heino
Kesätuulahdus Mallasveden
toiselta puolelta!
Pälkäneellä ollaan kuluneena kevääna oltu kiireisiä.
Järjestimme tukiryhmäni ”Autan Hannaa
auttamaan” kanssa leikkimielisen koiranäyttelyn
eli match-shown Epaalan koulun pihamaalla.
Tarkoitus oli vauhdittaa ulkotarhan materiaalien
hankintaa ja samalla tarjota paikallisille ihmisille
mukavaa tekemistä eläinten ja perheiden parissa.
Toivoimme tapahtumaamme noin 30 koiraa,
mutta yltiöpositiivisesti varauduimme 50 osanottajaan.
Siinä oli hetken aikaa puhekyky koetuksella
kun osallistujaluetteloon kertyi puolentoista
sataa nimeä! Mutta yllätykset ovat elämän suola
ja aivan mahtava talkoojoukkomme venyi lähes
mahdottomaan suoritukseen kyseisenä päivänä.
Tuloksena ulkotarhaa varten kerätty rahasumma
kokonaisuudessaan, yhdellä tempauksella!
Oli ilahduttavaa nähdä osallistujien joukossa
myös vesyläisiä. Parasta tapahtumassa oli tietysti
se, että päivän voittajia olivat eläimet. Eivät
niinkään ne ruusukkein ja pokaalein poistuneet,
vaan loukkaantuneet, vammautuneet ja emonsa
menettäneet. Pelkkä halu auttaa ei riitä, vaan
tarvitaan välineitä, oikeanlaista ravintoa ja turvallisia,
lajille sopivia paikkoja toipua. On oltava
monenlaisia häkkejä ja tarhoja, lämmintä tilaa ja
viileämpää rauhaa. Ja tietysti ihmisiä, jotka sitoutuvat
hoitamiseen.
K evät tuli tänä vuonna myöhässä. Se näkyi
siinä, että eläinvauvoja alkoi tulla tavallista myöhemmin.
Mutta kun sesonki alkoi, alkoi potilaita
tulla ruuhkaksi asti. Toukokuu on kiireisintä aikaa
työssäni koulussa, joten yösyötöt ja valvomiset
verottivat kovasti voimia. Kevätjuhlan jälkeen
nukuin kuin tukki 20 tunnin yöunet heräten välillä
vain päästämään omat koirani pissalle kotipihaan.
Nyt on lomaa leipätyöstä, joten nyt on
aikaa hoivata ja huoltaa. Kotona sisällä lepäävät
heikkokuntoiset ja pienimmät poikaset, jotka
tarvitsevat lämpöä. Postiautolla koululle tuotu
orava nukkui ensimmäisen yönsä villasukassa
kainalossani, kun koitin epätoivoisesti saada
pienen pysymään lämpimänä. Kiinteälle ruoalle
siirryttäessä aika pian ryhdytään harjoittelemaan
villieläimenä oloa ulkotarhassa lajitovereiden parissa.
Alangon Markku toimitti käyttööni upean
häkin, joka on niin hieno että melkein voisin itsekin
viettää siellä muutaman kesäyön!
Tukiruokittuna eläimen on helpompi tutkailla
maailmaa ja palata illaksi nukkumaan tuttuun
häkkiin ja ikiomaan villapipoon. Joka kyllä sanalla
sanoen on aika kamalan hajuinen, anteeksi
vaan oravien heimo! Muistakaapa siis tukiruokkia
pihapiirinne eläimiä. Heinäkuussa kannattaa
pitää taukoa, ja alkaa taas ruokkia talvihorrokseen
jo varsin varhain vaipuvia siilejä. Hyvä hygienia
on tärkeätä. Tahtomattaan voi aiheuttaa
melkoisen suolistoepidemian, jos ei välillä pese
kunnolla ruokinta-astioita. Itse ajattelen, että jos
en itse voisi syödä kyseisestä astiasta, en tarjoa
siitä myöskään eläimille. Hyvä motto.
”Eläinten silmistä Jumala katsoo sinua
silmiin, tunnetko sen?”
- Eeva Kilpi -
L uonnonvaraisten eläinten hoitamisen rintamalla
on meneillään suuri työsarka. SEY on perustanut
Tanja Karpelan johtaman työryhmän,
jonka tarkoituksena on luoda koko maan kattava
verkosto eri toimijoista luonnonvaraisten eläinten
hoidon saralla. Toimin itse kyseisen työryhmän
sihteerinä. Alangon Markku on myös työryhmässä
jäsenenä, joten valkeakoskelaisedustus on
vahva.
S uurta iloa luonnonvaraisten eläinten hoitamisen
lisäksi on tänä keväänä tuottanut viranomaisyhteistyö.
Uusi eläinsuojelueläinlääkärimme
Sanna Jyrävänkoski on osoittautunut erittäin
toimeliaaksi ja topakaksi naiseksi. Paitsi että hän
on aikaansaava, on hän myös avoin yhteistyölle.
Olemme alueen valvojien ja neuvojien kanssa
tavanneet häntä luonani vapaamuotoisesti
ja solmineet hyvät
siteet yhteistyölle. Eläinlääkärin
työtaakka pienenee ja
työturvallisuus paranee kun ei
tarvitse yksin lähteä käynneille.
Erityisen kiitollinen olen yhteistyöstä
poliisien kanssa. Valkeakoskella
tapahtui taannoin varsin
ikävä tapahtumasarja, jonka seurauksena
paikalle menivät poliisin
lisäksi allekirjoittanut sekä Markku
Alanko. Yhteisen pohdinnan jälkeen
päädyimme ratkaisuun, jossa eläin
otettiin viranomaisten toimesta haltuun
eläinsuojelulain 44 pykälän perusteella.
Muun muassa rajusta nestehukasta, aliravitsemuksesta
sekä kohtutulehduksesta johtuneesta
myrkytystilasta kärsinyt eläin vietiin yön tunteina
lopetettavaksi. Joskus eläimen armokuolema on
suurinta rakkautta, inhimillisyyttä ja eläinsuojelua
käytännössä, vaikka tuskista kouristelevaa
eläintä sylissä pitäessäni en omilta kyyneliltäni
pystynyt heti niin ajattelemaan. Viimeiset hetket
voivat olla kauniit jos eläin saa tuntea olevansa
turvassa ja lähteä kunniakkaasti. Ilman poliisin
tekemää päätöstä näin ei olisi käynyt.
N äin kesällä olisi hyvä tehdä myös pieni tarkistus
omiin nurkkiin, varastoihin sekä erityisesti
niiden takapihoille ettei siellä ole ansoja eläimille.
Taannoin minulle soitettiin kohteesta, jossa
ladosta kuului kovaäänistä itkua ja haukuntaa.
Ilmoittaja ei uskaltanut
mennä paikan päälle
katsomaan, vaan ilmoitti
minulle, että
siellä on varmaankin
supi loukussa.
Hiukan kauhuissani
lähdin paikalle
ja mietin, kuinka
saisin eläimen
vapaaksi. Pölyisen ja
monenlaisia romuja täynnä olevan
ikivanhan ladon keskeltä todellakin
kuului haukahduksia. Yllätyksekseni lähemmäs
päästyäni näin pienen ketun sotkeutuneena pahanpäiväisesti
vanhan rysän pauloihin. Ketun
toinen sisarus oli pitämässä seuraa kylki kyljessä,
mutta luikki hätääntyneenä karkuun kun
aloin siirrellä tavaroita ympäriltä. Hieno historiallinen
sumppu sai kyytiä kun puukolla ratkoin sitä
eläimen ympäriltä. Pieni ahdistunut vanki murisi
ja yritti pelotella napsimalla työrukkasiani pienillä
naskaleillaan. Kun kannoin pienen Houdinin
päivänvaloon, oli se jo niin väsyksissä että antoi
minun rauhassa ratkoa loput narut ympäriltään.
Ne olivat tosi kireällä erityisesti kaulan ja vatsan
kohdalla. Lähes tunnin urakan jälkeen poikanen
oli vapaana, uupuneena mutta kaikin puolin kunnossa.
Hieroin sitä saadakseni veren kiertämään
kunnolla ennen kuin päästin sen takaisin luontoon.
a
6 7