Lehti 2 2012 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Reikiä eläimille
Jäsenilta
”Tessun” tarina

Puheenjohtajan terveiset
Kuva: Vesa Koskinen
Puheenjohtajan terveiset ..................... 1
Innan mitalla ..........................................2
Reikiä eläimille ....................................... 3
Hulinaa Hiirenpolulla ...........................6
Vesy markkinoilla ...................................9
Jäsenilta ................................................ 10
”Tessun” tarina .....................................14
Kuvia .............................................takasivu
Valkeakosken Seudun Eläinsuojeluyhdistys
ry:n jäsenlehti
1. vuosikerta
Lehti ilmestyy 2- 4 kertaa vuodessa
Ulkoasu ja taitto: Anitta Järvinen
Aineisto: sähköisessä muodossa
anittaj3@gmail.com
Kannen kuvat:
Anitta Järvinen
Timo Kalliokoski
Vuosi 2012 on ehtinyt jo
Tähän sitten paljon tärkeää sanottavaa
puheenjohtajalta meil-
kesäkuun alkuun tätä kirjoittaessani.
jäsenille. Tähän Alkuvuosi sitten paljon on
le
tärkeää ollut hyvin sanottavaa samanlainen,
puheenjohtajalta
kuin muutamat meille jäsenille. edellisetkin. Tähän
sitten Mitään paljon isompia tärkeää eläinsuojelujuttuja
ei onneksi meille meidän jäsenil-
sanottavaa
puheenjohtajalta
le. Tähän sitten paljon tärkeää
alueella ole tapahtunut,
sanottavaa puheenjohtajalta
meille mutta jäsenille. joka viikko Tähän on tullut sitten
paljon ilmoituksia tärkeää huonosti sanottavaa kohdelluista
koirista meille ja jäsenille. kissois-
puheenjohtajalta
Tähän ta. Nämä sitten ilmoitukset paljon tärkeää ovat sanottavaa
pitäneet puheenjohtajalta meidän alueen meille
jäsenille.
eläinsuojeluvalvojat Hannan
ja Maken jatkuvassa
Tähän liikkeessä sitten ja paljon valmiustilassa.
Myös poliisi puheenjohtajalta
on kirjannut
tärkeää
sanottavaa
meille alkuvuoden jäsenille. aikana Tähän muutamia
tärkeää eläinsuojelurikoksia.
sanottavaa pu-
sitten
paljon
heenjohtajalta meille jäsenille.
Tähän sitten paljon tärkeää
Talvella saatiin onneksi
sanottavaa uutisia käräjäoikeudesta,
puheenjohtajalta
meille syyttäjän jäsenille. lähettäessä Tähän sitten tietoa
eläinsuojelurikoksista.
tärkeää sanottavaa pu-
paljon
heenjohtajalta Tuomiot ovat meille ilokseni jäsenilleman
Tähän koventuneet sitten paljon ja tärkeää lähes
hie-
sanottavaa puheenjohtajalta
aina on tullut myös tuomitulle
sakkojen tärkeää sanottavaa lisäksi myös pu-
meille jäsenille. Tähän sitten
paljon
heenjohtajalta eläintenpitokielto meille jäsenille. ikään
Tähän kuin kylkiäisenä. sitten paljon tärkeää Selkeästi sanottavaa
oikeuslaitoskin puheenjohtajalta on alkanut meille
jäsenille. Tähän sitten paljon
tärkeää sanotta vaa puheenjohtajalta
Tähän sitten paljon tärkeää
sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille. Tähän sitten
paljon tärkeää sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille.
Tähän sitten paljon tärkeää sanottavaa
puheenjohtajalta meille
jäsenille. Tähän sitten paljon
tärkeää sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille. Tähän
pitää eläinrikoksia oikeina
rikoksina. Varhainen
sitten paljon tärkeää sanottavaa
puheenjohtajalta meille
jäsenille. ja tiukka Tähän puuttuminen
sitten paljon
tärkeää eläinten sanottavaapuheenjohtajaltluun
onkin meille kaiken jäsenille. mei-
huonoon kohte-
Tähän dän toiminnan sitten paljon a ja tärkeää o.
sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille. Tähän
sitten paljon tärkeää
Onneksi on myös
käynyt sanottavaa niin, puheenjohtajalta
meille jäsenille. ovat Tä-
että eläinsuojeluvalvojat
voineet hän sitten tuoda paljon tärkeää tarkastamiltaatavaa
paikoilta puheenjohtajalta myös hyviä meille
sanot-
uutisia jäsenille. ”asiat olivat kunnossa”,
vastoin ennakkotietoja.
Tähän sitten Huolta paljon kannan tärkeää
edelleen sanottavaa Akaan puheenjohtajalta seudun
eläinsuojeluvalvojien meille jäsenille. Tähän puutteesta.
paljon tärkeää Sieltä sanottavaa tulee varsin pu-
sitten
useita heenjohtajalta ilmoituksia meille kohteista,
missä eläimet eivät voi
jäsenille.
Tähän sitten paljon tärkeää sanottavaa
puheenjohtajalta meille
jäsenille. Olenkin Tähän itse sitten vaimo-
paljon
hyvin.
ni tärkeää Jaanan sanottavaa kanssa puheenjohtajalta
meille oman jäsenille. poliisityöni Tähän
yrittänyt
tarkistaa
ohessa sitten paljon näitä tärkeää paikkoja. sanottavaa Innokkuutta
puheenjohtajalta eläinsuojeluvalvojiksi
alueella olisi Mäke-
meille jäsenille.
Tähän sitten paljon tärkeää
sanottavaa puheenjohtajalta
län meille Tiinan jäsenille. ja Laineen Tähän Sirkun sitten
toimesta, paljon tärkeää vain sanottavaa puuttuvat puheenjohtajalta
estävät meille heidän jäsenille. val-
kurssit
mistumista Tähän sitten paljon ko. tehtäviin. tärkeää sanottavaa
puheenjohtajalta meille
jäsenille. Tähän sitten paljon
tärkeää sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille. Tähän
sitten paljon tärkeää sanottavaa
puheenjohtajalta meille jäsenille.
Tähän sitten paljon tärkeää
sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille. Tähän sitten
paljon tärkeää sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille.
Tähän sitten paljon tärkeää sanottavaa
puheenjohtajalta meilt
ä r k e ä ä
sanottavaa puheenjohtajalta
Kesäkuussa meille jäsenille. olemme Tähän taas sitten
paljon Valkeakosken tärkeää sanottavaa mark-
esillä
kinoilla
puheenjohtajalta
kahtena
meille
päivänä
jäsenille.
Tähän sitten paljon tärkeää
6.6. - 7.6., jolloin esittelemme
meille omaa jäsenille. toimintaamme.
Tähän sitten
sanottavaa puheenjohtajalta
Mukaan paljon tärkeää tapahtumaan sanottavaa puheenjohtajalta
meille yhdistyksen jäsenille.
on
ilmoittautunut
ydinjoukko Tähän sitten paljon hyvällä tärkeää prosentilla,
sanottavaa
joten
puheenjohtajalta
menestys markkinoilla
on taattu.
meille
jäsenille. Tähän sitten paljon
tärkeää sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille.
Toivon omasta puolestani,
että tästä vuodesta tulisi
tavallista Tähän sitten parempi paljon eläinvuosi
tärkeää
sanottavaa
ja ihmiset
puheenjohtajalta
olisivat kilttejä
meille jäsenille. Tähän sitten
lemmikeilleen, jotka tuovat
paljon tärkeää sanottavaa puheenjohtajalta
iloa meille ja reippautta jäsenille.
kaikille
elämään. Tähän sitten paljon tärkeää sanottavaa
puheenjohtajalta meille
jäsenille. Tähän sitten paljon
Eläinterveisin
tärkeää sanottavaa puheenjohtajalta
Juha meille - Pekka jäsenille. Taskinen Tähän
Valkeakosken sitten paljon tärkeää ja sanottavaa sen ympäristön
puheenjohtajalta eläinsuojeluyhdistyksele.
Tähän puheenjohtaja.
sitten paljon tärkeää
meille jäsenil-
sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille. Tähän sitten
paljon tärkeää sanottavaa puheenjohtajalta
meille jäsenille.
Tähän sitten paljon tärkeää sa-
1

Teksti: Anitta Järvinen
Kuvat: SEY:n arkisto, Anitta Järvinen
Reikiä
eläimille
Innan mitalla!
- kirkkaaseen kärkeen -
Yhdistyksemme perustajajäsenelle Inna Ilivitzkylle
myönnettiin keväällä SEY:n kultainen
kunniamerkki, järjestyksessään 33. Merkki on
kunnianosoitus Innan upeasta ja merkittävästä
työstä eläinten parissa. Itse en Innaa kovin
hyvin tunne, joten tätä pientä juttua varten
hieman googletin. Suurta kunnioitusta tuntien
luin Innan saavutuksista elämän eri alueilla.
Hakutuloksista löysin mm. Niina Koivuniemen
kotisivuillaan kirjoittaman kuvauksen Innasta:
”Ihailen ystävääni. Innalla on eletyn elämän
tuomaa kypsää empaattisuutta - Inna on välitön
ja aina iloinen, vaikka taakka painaisi paljon!
Innan luokse on kiva viedä sukulaislapsia
katsomaan hevosia, koiria ja kissoja. Tunnelma
Innan kahvipöydässä on kuin kotona äiteen
tykönä. Innan maatila on unelmamummola.”
Voiko ihanammin ihmisestä kirjoittaa.
Nostakaamme vielä kaikki tykönämme malja
Innan kunniaksi, ja taputtaakin saa!
Teksti: Sara Selin
Kuvat: Timo Kalliokoski, Anitta Järvinen
Mitä reiki on?
Reiki on ennen kaikkea energiaa. Mielestäni se
on universaalia rakkautta, valoa ja värejä. Reiki
on luontaishoitomuoto, jossa hoitaja toimii kanavana
välitettävälle energialle. Normaalissa,
tunnin hoidossa hoidettava makaa hoitopöydällä
mahdollisimman mukavissa vaatteissa ja hoitaja
välittää energiaa hoidettavaan käsiensä kautta.
Reikiä voi myös antaa pitämällä toista kädestä
kiinni tai hoidettava voi istua tuolilla reikitettävänä.
Nykyään moni on kuullut Reikistä ja koska
ala on aika villi, siis kuka vain voi olla reikihoitaja,
niin väärinkäsityksiä ja ennakkoajatuksia syntyy
- syystäkin. Itse tapaan sanoa, että mikäli on menossa
luontaishoitoon, olisi hyvä, että joku olisi
suositellut kyseistä hoitajaa tai jotenkin muutoin
tietäisi, että antaa itsensä luotettaviin käsiin. Uskoo
hoitoon tai ei, niin hoitotilanteessa ihminen
on aika avoinna kaikkine energioinensa ja hoitovirheitä
sattuu, ihan kuin tavallisissa länsimaisissakin
hoitotilanteissa. Itse Reikillä ei voi
vahingoittaa ketään, mutta sanomalla jotakin
asiaankuulumatonta voi, ja vastuu on tietenkin
hoitajalla. Eläimiä hoidettaessa voi tietysti puhua
vaikka sanskriittiä. Siinä vaikuttaa läsnäolon taso
ja muoto. Mutta kerron aiheesta lisää tuonnempana.
Olen nöyrä suhteessa Reikiin ja suunnattoman
kiitollinen siitä, että Reiki on ollut elämässäni
nämä 11 vuotta. Yhtälailla suhtaudun siihen
rennosti ja haluan siten myös hälventää ihmisten
ajatuksia siitä, että kyse olisi jostakin taianomaisesta
maagisesta toimituksesta. Hoidon aikana
hoidettava voi puhua, mitä mieleen tulee tai olla
hiljaa ja nautiskella. Moni nukahtaa hoitopöydälle.
Minä edustan alkuperäistä Mikao Usuin
koulukuntaa, jossa perinne on pyritty pitämään
muuttumattomana läpi vuosikymmenten. a
2 3

Mitä Reikillä voi hoitaa?
Reikillä voi hoitaa mitä tahansa,
on yksinkertaisin vastaus.
Pilkkoakseni asiaa hieman: itse
olen hoitanut kaksi viikkoisesta
koliikkivauvasta terminaalivaiheessa
olevaan syöpäpotilaaseen
ja kaikkea siltä väliltä. Itse
raahauduin aikoinani reikiopettaja
Jyrki Kiviahon hoidettavaksi
ja minun diagnoosini oli tuolloin
kokonaisvaltaisesti kaaoksessa
oleva elämä. Kiviahosta tuli sittemmin
myös oma opettajani ja
kunnioitan häntä paljon. Myös
täysin terveet ihmiset käyvät
hoidossa, koska he kokevat
saavansa suuren energiatankkauksen
Reikistä. Olen myös
ohjannut ihmisiä lääkäriin, ja
jotkut ovat tulleet lääkäristä takaisin
luokseni. Reikikurssilla
painotetaan itsensä hoitamista
ja on toki ymmärrettävää, että
hoitajan on voitava hyvin voidaksensa
hoitaa. Hoitaessaan
itseään hoitaja saa täystuntuman
siihen, miltä Reiki tuntuu
ja miten se vaikuttaa. Minusta
on myös tärkeä nähdä, miten
tämä sijoittuu kokonaisuuteen.
Tarkoitan lähinnä sitä, että mielestäni
kaikki absoluuttisuus ja
fanaattisuus on pahasta. Tarjolla
olevasta avusta on poimittava
se, mikä resonoi itsessä
ja tuntuu hyvältä tai oikealta
vaihtoehdolta. Reikihoitajana
minusta tuntuu, että Reiki on
elämäntapa, joka siilautuu läpi
kaikkien elämän osa-aluiden ja
vaikuttaa siten kaikkeen mitä
teen. Siis voin ottaa päänsärkylääkkeen,
jos minusta tuntuu
siltä :) Sairaus ihmisessä kertoo
kehon epätasapainosta. Usein
jossakin on tukos ja energia ei
virtaa vaivattomasti, kuten kuuluisi.
Useilla suomalaisilla on
ikävä tapa tuntea olevansa riit-
tämätön... aivan syyttä. Se voi
kasaantua mieleen häpeän ja
syyllisyyden tunteina. Jos ajatellaan,
että keho ja mieli ovat
erottamattomat ja toimivat yhdessä,
on luonnollista, että
raskaista tunteista syntyy ajan
kuluessa kehollinen tuntemus
ja sitä kautta fyysinen sairaus.
Minusta näyttää, kuin länsimainen
lääketiede alkaisi herätä
siihen, että ihminen on kokonaisuutena
suurempi, kuin osiensa
summa. Tuttu psykiatri kertoi,
että he kokoontuvat virallisesti
ja säännöllisesti kollegojensa
kanssa pohtimaan mikä on ihmisen
sielu.
Kuka minä olen?
edes haluaisi olla ”valmis”, mitä
ikinä se tarkoittaakaan. Mutta
olen mm. lapseni äiti ja nainen
miehelleni. Olen tehnyt pitkän
virkauran valtiolla. En ole oikein
koskaan tiennyt, mikä minusta
tulee isona ja tuo ajatus pyörii
mielessäni edelleen, joskin se
on alkanut selkeästi ottamaan
muotoa. 47-vuotias minä on
käynyt läpi osin hyvin karkean
ja rankan elämänkaaren ja uskon
vahvasti, että ilman Reikiä
en olisi tässä nyt kirjoittamassa.
Kuluneen 11 vuoden aikana
olen tehnyt reikihoitoja vain
pyydettäessä ja keskittynyt lähinnä
hoitamaan itseäni ja läheisiäni.
Mutta uskon vahvasti
tarkoituksenmukaisuuteen ja
pyrin olemaan läsnä elämänvirrassa
siten, että huomaan,
jos jotain olennaista ilmenee
omassa elämässä. Että osaan
tarpeen tullen reagoida ja tarttua
toimeen. Näin kävi kun aloin
kiinnostua enemmän aiheesta
”Reiki eläinten hoitomuotona”.
Meillä on kotona kaksi kissaa,
Viljo ja Helvi. Viljo
tuli luoksemme Vaasan
kissatalon kautta pari
vuotta sitten. Tyttäreni
löysi Helvin kky:n kissapörssistä
ja siitä on aikaa
nyt parisen kuukautta. Hain
juuri leikatun Helvin Toijalasta
kissojensuojeluekspertti
Tiina Mäkelän luota.
Nyt Viljo ja Helvi ovat jo täysin
sopeutuneet toisiinsa tai
ainakin he antavat meidän
ymmärtää niin :) Mieheni kutsuu
Viljoa leikkisästi Zen-mestariksi,
johtuen Viljon tavattoman rauhallisesti
luonteesta ja rennosta
kehosta, ja tuntuu kuin Helvikin
olisi jo matkalla samoihin energioihin.
Reiki ja eläimet
Eläin on tasapainoisena pyyteetön
ja sen antama energia
rakkaudellista. Miten
tylsää elämä olisikaan ilman
eläimiä. Mutta mitä
tapahtuu, jos eläimen tarpeita
ei huomioida, sitä
ei ymmärretä tai jopa laiminlöydään?
Eläimestä
tulee surullinen, joskus
vihainen ja vetäytyvä.
Usein eläin, kuten ihminenkään
ei tahdo päästä
yli kärsimästään traumasta ja
silloin seurauksena voi olla
masennus. Eläinten kohdalla
tavallinen terapia ei luonnollisesti
ole vaihtoehto, vaan pitää
päästä lähelle ilman sanoja.
Siinä Reiki on hoitokeino vailla
vertaa. Se on eläintä hoidettaessa
ehdotonta läsnäoloa,
sillä tilanteessa ei tavallaan
ole sanoja, eikä ajatuksia hoitajankaan
puolelta, vaan aivan
erityistä huomiomista energian
avulla ja Reikin keinoin. Tuntuu
kuin Reiki avaisi eläimen aisteja
uusiin kokemuksiin vanhojen
huonojen kokemusten hävitessä
tunnearkiston perukoille.
Näin eläin voidaan auttaa uuteen
alkuun oman tunneilmaisun
maailmassa. Fyysisten vaivojen
kanssa Reiki toimii kuten
ihmisilläkin, kunhan hoitaja ilmaisee
itseään käyttäen sanatonta
viestintää aloittaessaan
hoitoa.
Reiki tuntuu toimivan, vaikka
Otsikkoa olen pohtinut toistaiseksi
ja pitkään. Olen kuullut,
ei tietoisesti hoitaisikaan. Siitä
seuraava esimerkkini,jota kannan
arvokkaana lahjana sy-
että on turha kiirehtiä perille,
sillä olemme jo siellä. Tarkoittaa
lienee sitä, että elämä ja
alla muutama kuukausi sitten,
dämessäni. Olimme Halsu-
Sara Selin
saraelina@gmail.com
matkanteko on perillä olemista,
tapaamassa mieheni äitiä. Olin
050 369 8882
eikä oppiminen lopu koskaan.
Minua ajatus lohduttaa, sillä en
a
jo aikaisemmin edellisenä talvena
vieraillut siellä eräällä ra-
uudelleen tuodakseni viestiä
4 5
vitallilla. Hevoset ovat alkaneet
vedota minuun kovasti. Ja nyt
tieni vei minut jälleen kerran
ihailemaan noita isoja luontokappaleita.
He olivat juuri laittamassa
nuorta tammaa kiinni
ajorattaisiin ja hevonen vaikutti
aika rauhottomalta. Se
korskui ja heilutti päätään
villisti ylös ja alas. Minua
varoitettiin, että en menisi
liian lähelle. Asetuin seisomaan
hevosen eteen niin,
että hän saattoi nähdä minut.
Yhtäkkiä huomasin,
että aika ja paikka olivat kadonneet.
En tiedä kauanko
siinä seisoin. Oli vain minä
ja tämä hevonen, joka alkoi
rauhoittua silmissä ja antoi
minun jo silitellä itseään. En
tiennyt eläimen taustasta silloin
mitään. Se oli nuori tamma
arvokkaalla sukupuulla ja
siitä odotettiin lahjakasta ravuria.
Tosin talon emäntä kertoi
minulle jälkikäteen, että toivo
oli jo menetetty ja hevonen vietäisiin
teurastamoon seuraavana
perjantaina, mikäli se ei ala
tottumaan ihmiseen ja rauhoitu.
Lähdin tallilta ihmeissäni, ja kun
palasin vielä hetken kuluttua
naapuritalosta, emäntä kertoi
minulle, että tamma oli vetänyt
rattaita ensimmäistä kertaa
elämässään nousematta
takajaloilleen. Asia jäi
mieleeni niin merkittävänä,
että soitin jokin aika sitten
talon emännälle kysyäkseni
hevosen kohtalosta. Hevonen
voi kuulemma hyvin ja
siitä ei sittenkään tehty metwurstia.
Koska se oli jostain
syystä rauhoittunut... Mitä ikinä
tapahtuikaan, niin hyvä näin.
Olen kokenut, että Reiki myös
ohjaa minua oikeisiin paikkoihin
oikeaan aikaan, kuten tässä
tapauksessa kävi. Tällaista on
Reiki parhaimmillaan. o

Teksti ja kuvat: Eläinsuojeluvalvoja Hanna Heino
Kesätuulahdus Mallasveden
toiselta puolelta!
Pälkäneellä ollaan kuluneena kevääna oltu kiireisiä.
Järjestimme tukiryhmäni ”Autan Hannaa
auttamaan” kanssa leikkimielisen koiranäyttelyn
eli match-shown Epaalan koulun pihamaalla.
Tarkoitus oli vauhdittaa ulkotarhan materiaalien
hankintaa ja samalla tarjota paikallisille ihmisille
mukavaa tekemistä eläinten ja perheiden parissa.
Toivoimme tapahtumaamme noin 30 koiraa,
mutta yltiöpositiivisesti varauduimme 50 osanottajaan.
Siinä oli hetken aikaa puhekyky koetuksella
kun osallistujaluetteloon kertyi puolentoista
sataa nimeä! Mutta yllätykset ovat elämän suola
ja aivan mahtava talkoojoukkomme venyi lähes
mahdottomaan suoritukseen kyseisenä päivänä.
Tuloksena ulkotarhaa varten kerätty rahasumma
kokonaisuudessaan, yhdellä tempauksella!
Oli ilahduttavaa nähdä osallistujien joukossa
myös vesyläisiä. Parasta tapahtumassa oli tietysti
se, että päivän voittajia olivat eläimet. Eivät
niinkään ne ruusukkein ja pokaalein poistuneet,
vaan loukkaantuneet, vammautuneet ja emonsa
menettäneet. Pelkkä halu auttaa ei riitä, vaan
tarvitaan välineitä, oikeanlaista ravintoa ja turvallisia,
lajille sopivia paikkoja toipua. On oltava
monenlaisia häkkejä ja tarhoja, lämmintä tilaa ja
viileämpää rauhaa. Ja tietysti ihmisiä, jotka sitoutuvat
hoitamiseen.
K evät tuli tänä vuonna myöhässä. Se näkyi
siinä, että eläinvauvoja alkoi tulla tavallista myöhemmin.
Mutta kun sesonki alkoi, alkoi potilaita
tulla ruuhkaksi asti. Toukokuu on kiireisintä aikaa
työssäni koulussa, joten yösyötöt ja valvomiset
verottivat kovasti voimia. Kevätjuhlan jälkeen
nukuin kuin tukki 20 tunnin yöunet heräten välillä
vain päästämään omat koirani pissalle kotipihaan.
Nyt on lomaa leipätyöstä, joten nyt on
aikaa hoivata ja huoltaa. Kotona sisällä lepäävät
heikkokuntoiset ja pienimmät poikaset, jotka
tarvitsevat lämpöä. Postiautolla koululle tuotu
orava nukkui ensimmäisen yönsä villasukassa
kainalossani, kun koitin epätoivoisesti saada
pienen pysymään lämpimänä. Kiinteälle ruoalle
siirryttäessä aika pian ryhdytään harjoittelemaan
villieläimenä oloa ulkotarhassa lajitovereiden parissa.
Alangon Markku toimitti käyttööni upean
häkin, joka on niin hieno että melkein voisin itsekin
viettää siellä muutaman kesäyön!
Tukiruokittuna eläimen on helpompi tutkailla
maailmaa ja palata illaksi nukkumaan tuttuun
häkkiin ja ikiomaan villapipoon. Joka kyllä sanalla
sanoen on aika kamalan hajuinen, anteeksi
vaan oravien heimo! Muistakaapa siis tukiruokkia
pihapiirinne eläimiä. Heinäkuussa kannattaa
pitää taukoa, ja alkaa taas ruokkia talvihorrokseen
jo varsin varhain vaipuvia siilejä. Hyvä hygienia
on tärkeätä. Tahtomattaan voi aiheuttaa
melkoisen suolistoepidemian, jos ei välillä pese
kunnolla ruokinta-astioita. Itse ajattelen, että jos
en itse voisi syödä kyseisestä astiasta, en tarjoa
siitä myöskään eläimille. Hyvä motto.
”Eläinten silmistä Jumala katsoo sinua
silmiin, tunnetko sen?”
- Eeva Kilpi -
L uonnonvaraisten eläinten hoitamisen rintamalla
on meneillään suuri työsarka. SEY on perustanut
Tanja Karpelan johtaman työryhmän,
jonka tarkoituksena on luoda koko maan kattava
verkosto eri toimijoista luonnonvaraisten eläinten
hoidon saralla. Toimin itse kyseisen työryhmän
sihteerinä. Alangon Markku on myös työryhmässä
jäsenenä, joten valkeakoskelaisedustus on
vahva.
S uurta iloa luonnonvaraisten eläinten hoitamisen
lisäksi on tänä keväänä tuottanut viranomaisyhteistyö.
Uusi eläinsuojelueläinlääkärimme
Sanna Jyrävänkoski on osoittautunut erittäin
toimeliaaksi ja topakaksi naiseksi. Paitsi että hän
on aikaansaava, on hän myös avoin yhteistyölle.
Olemme alueen valvojien ja neuvojien kanssa
tavanneet häntä luonani vapaamuotoisesti
ja solmineet hyvät
siteet yhteistyölle. Eläinlääkärin
työtaakka pienenee ja
työturvallisuus paranee kun ei
tarvitse yksin lähteä käynneille.
Erityisen kiitollinen olen yhteistyöstä
poliisien kanssa. Valkeakoskella
tapahtui taannoin varsin
ikävä tapahtumasarja, jonka seurauksena
paikalle menivät poliisin
lisäksi allekirjoittanut sekä Markku
Alanko. Yhteisen pohdinnan jälkeen
päädyimme ratkaisuun, jossa eläin
otettiin viranomaisten toimesta haltuun
eläinsuojelulain 44 pykälän perusteella.
Muun muassa rajusta nestehukasta, aliravitsemuksesta
sekä kohtutulehduksesta johtuneesta
myrkytystilasta kärsinyt eläin vietiin yön tunteina
lopetettavaksi. Joskus eläimen armokuolema on
suurinta rakkautta, inhimillisyyttä ja eläinsuojelua
käytännössä, vaikka tuskista kouristelevaa
eläintä sylissä pitäessäni en omilta kyyneliltäni
pystynyt heti niin ajattelemaan. Viimeiset hetket
voivat olla kauniit jos eläin saa tuntea olevansa
turvassa ja lähteä kunniakkaasti. Ilman poliisin
tekemää päätöstä näin ei olisi käynyt.
N äin kesällä olisi hyvä tehdä myös pieni tarkistus
omiin nurkkiin, varastoihin sekä erityisesti
niiden takapihoille ettei siellä ole ansoja eläimille.
Taannoin minulle soitettiin kohteesta, jossa
ladosta kuului kovaäänistä itkua ja haukuntaa.
Ilmoittaja ei uskaltanut
mennä paikan päälle
katsomaan, vaan ilmoitti
minulle, että
siellä on varmaankin
supi loukussa.
Hiukan kauhuissani
lähdin paikalle
ja mietin, kuinka
saisin eläimen
vapaaksi. Pölyisen ja
monenlaisia romuja täynnä olevan
ikivanhan ladon keskeltä todellakin
kuului haukahduksia. Yllätyksekseni lähemmäs
päästyäni näin pienen ketun sotkeutuneena pahanpäiväisesti
vanhan rysän pauloihin. Ketun
toinen sisarus oli pitämässä seuraa kylki kyljessä,
mutta luikki hätääntyneenä karkuun kun
aloin siirrellä tavaroita ympäriltä. Hieno historiallinen
sumppu sai kyytiä kun puukolla ratkoin sitä
eläimen ympäriltä. Pieni ahdistunut vanki murisi
ja yritti pelotella napsimalla työrukkasiani pienillä
naskaleillaan. Kun kannoin pienen Houdinin
päivänvaloon, oli se jo niin väsyksissä että antoi
minun rauhassa ratkoa loput narut ympäriltään.
Ne olivat tosi kireällä erityisesti kaulan ja vatsan
kohdalla. Lähes tunnin urakan jälkeen poikanen
oli vapaana, uupuneena mutta kaikin puolin kunnossa.
Hieroin sitä saadakseni veren kiertämään
kunnolla ennen kuin päästin sen takaisin luontoon.
a
6 7

Teksti ja kuvat: Anitta Järvinen
K un laskin pikkuisen ruoholle, kääntyi se katsomaan
minua. Sillä ei ollut kiirettä minnekään. Uteliaat pienet
nappisilmät killittelivät minua, kun kehotin sitä lähtemään
perheensä luokse. Pian se livahtikin ladon alle,
mutta palasi sieltä vielä kurkistamaan, että etkö sinä tulekaan
mukaan. Nämä ovat niitä liikuttavia hetkiä, jotka
palkitsevat ja antavat voimia tässä työssä. Sitä katsetta
ja niitä pieniä tassuja huomaan ajattelevani usein ennen
kuin vaivun uneen. Ne ovat hetkiä, jolloin on saanut kuin
lahjan olla pienen tovin lähellä toista lajia. Ja ne ovat niitä
kirkkaimpia tähtihetkiä elämässä. o
Kangasalan navettatapauksesta luettiin tyly tuomio
Viime vuoden keväällä yhdistyksemme eläinsuojeluvalvoja
Hanna Heino sai ilmoituksen henkilöltä,
joka oli mennyt käymään kangasalalaisella tilalla.
Näky oli järkyttänyt ilmoittajaa suuresti, joten Heino
lähti heti seuraavana päivänä käymään paikan
päällä. Tämä siitä huolimatta, että kunnaneläinlääkäri
Ari Sainio oli käynyt paikan päällä samana päivänä
ja todennut ”kaiken olevan tilalla kunnossa”.
Perillä odotti lohduton näky: kymmeniä nautaeläimiä
oli surkeissa olosuhteissa, hoitamattomina,
janoissaan ja nälissään. Pakkanen paukkui lähellä
30 astetta ja tästä huolimatta eläimiä oli paitsi
ulkona, myös vetoisassa katoksessa, joka olisi
voinut hetkenä minä hyvänsä romahtaa lumikuormasta
eläinten päälle. Osa eläimistä oli pimeissä,
ikkunattomissa varastotiloissa ja osa jopa lantalassa.
Heino kysyi luvan poliisilta mennä auttamaan
eläimiä tilalle kunnes tilannetta ryhdyttäisiin purkamaan.
Ensiavuksi eläimille lämmitettiin ulkosaunan
padassa juomavettä, jota viisi henkilöä kantoi
ensimmäisenä päivänä tauotta viiden tunnin ajan
eläinten eteen. Markku Alanko liittyi apujoukkoihin
käyttämällä tietoaan ja suhteitaan, ottamalla muun
muassa yhteyttä eri viranomaisiin, kunnes hän illalla
vapaaehtoisten työpäivien päättyessä veti muiden
mukana haalarit päälle. Paikan päälle saatiin
vesiapua muun muassa palokunnan säiliöautolla.
Useimmilla eläimillä oli lantapanssaria, eläimet olivat
kuivuneet veden puutteesta ja laihtuneet ravinnon
niukkuuden vuoksi. Osalla oli ihovaurioita ja
moni eläin tärisi kylmästä. Lämpötilasta kertonee
se, että juoma-automaatit ja vesiastiat olivat jäätyneet.
Eräänkin naudan köysi oli jäätynyt maahan
niin, ettei eläimellä ollut yhtään liikkumatilaa. Joidenkin
eläinten kesäriimut olivat jääneet tuskallisesti
ihoon kiinni, ja ne katkaistiin puukolla pois.
Oikeuden papereista selviää vapaaehtoisten työpanoksen
merkitys eläinten hyvinvoinnille. Todistajan
mukaan ”Eläimet olivat kuivuneita veden puutteen
johdosta. Rehupaalit olivat jäässä, samoin
juomavedet. Rehupaalit olivat niin jäässä, että
kesti päivän verran niiden rikkomisessa kirveellä.
Eläimet olivat nälkäisiä.” Kovan viikon työpanos ei
kuitenkaan ollut turhaa, sillä todistajan todistelusta
selviää eläinten hyvinvoinnin lisääntyminen: ” Niiden
tila koheni huomattavasti viikon aikana.”
Heino ja Alanko yhdessä SEY ry:n kanssa tekivät
tapauksen jälkeen kunnaneläinlääkäri Sainion
toiminnasta hallintokantelun, sillä eläinten heikko
tilanne oli ollut viranomaisen tiedossa jo toistakymmentä
vuotta. Asia on edelleen käsittelyssä.
Eläinten omistaja vastasi eläinsuojelurikoksesta
Pirkanmaan käräjäoikeudessa keväällä 2012.
Hänet tuomittiin törkeästä huolimattomuudesta
sekä eläinsuojelurikoksesta tuntuvaan sakkorangaistukseen.
Lisäksi hänet tuomittiin rajoitettuun
eläintenpitokieltoon siten, että hän saa pitää kahta
nautaeläintä sekä niiden alle 6kk ikäisiä vasikoita.
Syytetty on valittanut tuomiostaan.
o
Vesy Valkeakosken
markkinoilla
Valkeakosken ydinkeskustan alueella
nähtiin taas 6.-7.6. vipinää ja
vilskettä, kun vuotuinen markkinaväki
kansoitti paikkakunnan. Myös me
olimme jälleen paikalla jakamassa
tärkeää viestiä eläinten puolesta sekä
keräämässä nimiä kansalaisadressiin
”Turkistarhaton Suomi”. Kyseinen
kansalaisaloite on historiallinen, sillä
se on tiettävästi Suomen ensimmäinen
kansalaisaloite, joka on siirtynyt
suunnitelmista varsinaiseen allekirjoitusten
keräysvaiheeseen. Adresseja
allekirjoitettiin 291 kpl, mikä on
hieno saavutus. Keräystä voi jatkaa
vapaamuotoisena 13.11.2012 saakka
ja Markku Alangolta saa halutessaan
lomakkeita, esimerkiksi työpaikoilla
jaettavaksi.
Kojullamme kävi väkeä molempina
päivinä kiitettävästi, niin kaksi- kuin
nelijalkaisiakin. Aktiiviset jäsenemme
saivat taas äänemme kuuluviin sekä
yhdistyksellemme positiivista näkyvyyttä.
Lämmin kiitos teille kaikille
mukana olleille, erityisesti Annelille,
jonka panos oli taas täydet 100%.
9

Teksti: Anitta Järvinen, Kuvat: Anitta Järvinen ja Markku Alanko
Vesy:n jäsenilta
H uhtikuun 21. päivänä järjestettyyn yhdistyksemme
jäseniltaan saapui paikalle noin 30
henkilöä. Vieraista noin puolet oli aktiivisesti
toiminnassa mukana olevia jäseniä ja puolet
”vierailevia” jäseniä. Illan pitopaikkana toimi
Sorrin kokous- ja saunatila. Aluksi näimme
kolme hienoa esitystä, joista vastasivat J-P
Taskinen, Markku Alanko ja Hanna Heino. Illan
aikana nautimme myös maittavaa ruokaa
ja juomaa. Tarjoilut olivat hyvät ja runsaat! Illan
”virallisen” osion jälkeen väki viihtyi saunoen
ja toistensa kanssa iloisesti seurustellen.
I llan avasi puheenjohtajamme J-P Taskinen,
toivottaen meidät kaikki lämpimästi
tervetulleiksi. Puheenjohtajan esitelmässä
kerrattiin mm. yhdistyksen historiaa ja tämän
hetkistä toimintaa. Seuraavaksi hän esitteli
yhdistyksen organisaation ja siinä toimivat
henkilöt. Myös erityisneuvonantajat Inna Ilivitzky,
Markku Alanko, Anneli Repo ja Jaana
Porhio esiteltiin. Puheenjohtajamme kertasi
vielä viime vuoden tapahtumia ja tuloksia,
sekä kertoi suunnitteilla olevista tapahtumista.
Hän kertoi myös, että edellisen Vesyläisen
myötä suurta huomiota saanut Zero-koira voi
nykyään hyvin ja nauttii elämästään uudessa
rakastavassa kodissa.
S euraavaksi estradille astui luonnonvaraisten
eläinten asiantuntijamme Markku Alanko.
Hän kertoi kevään aikana eteen tulleista mielenkiintoisista
tapauksista, erityisesti lehtopöllöstä,
joka oli Nokialla onnistuneesti ottanut
savuhormin haltuunsa. Lintu oli oleskellut
hormissa 3 päivää, kunnes paikalle saapuivat
pelastuslaitos (3 autoa ja 10 miestä) Alanko
Koskista ja valvontaeläinlääkäri Hanna Salmela.
Pöllö saatiin onnistuneesti ulos piilostaan,
ja vapautettiin nesteytyksen sekä silmienpesun
jälkeen takaisin luontoon. Markku
esitti myös oman näkemyksensä Koskissa
kauhua kylväneeseen susi-uutiseen: Mielestäni
sutta ”ammutaan” löyhin perustein. Kukaan
ei ole sutta nähnyt paikalla, kuullut tai
tavannut sisällä navetassa. Koiria sen sijaan
Koskilaisessa navetassa ja pihapiirissä on
omistajan ja naapurien mukaan juossut tasaseen
tahtiin. Ei susi leiki ruualla, vaan tappaa
syödäkseen.
Hormin purkua
Lehtopöllö
Raadellut lampaat...
Nokinaamainen Alanko on ottanut pöllön ulos savuhormista.
Nesteytyksen ja silmienpesun jälkeen
pöllö päästettiin vapauteen.
...kenen lie tekosia?
10
11

Kuvia illanvietosta
E läinsuojeluvalvoja ja yhdistyksemme
hallituksen jäsen Hanna Heino
antoi kiitosta omassa esityksessään
Vesy:n porukalle. Lisäksi hän kertoi
toiminnastaan ja eteensä tulleista
traagisistakin tapauksista. Erityishuomiota
sai koira nimeltä ”Tessu” (nimi
muutettu), jonka elämän alkutaival on
ollut sydäntä särkevän ankea. Yllätys
olikin mitä hienoin, kun vieraiden joukossa
oli koiran uusi omistaja. Myös
Tessu kävi luonamme näyttämässä,
kuinka hieno koira hänestä on tullut.
(Kyseisestä koirasta on myös oma
juttu tämän lehden lopussa.) Onnea
vielä kerran Hannalle tullessaan valituksi
Vuoden eläinsuojeluvalvojaksi!
Kiitos kaikille
hauskasta illasta!
12

Teksti: koiran omistaja, Kuvat: koiran omistaja ja Anitta Järvinen
Kuinka koiraa ei tulisi ottaa
- ”Tessun” tarina -
Tiedän olevani luonteeltani vähän
jääräpäinen. Olin jo pitkään
halunnut koiran, ihan kunnon
kokoisen. Kissaa pienemmät
ovat rottia ja tosimiehillä ei ole
villakoiria. Niinpä nähdessäni
naamakirjassa ilmoituksen kahdesta
saksanpaimenkoirasta,
päätin lähteä paikan päälle katsomaan.
Minulla oli ollut hetken
aikaa yksi koira sijoituksessa,
joten uskoin osaavani tarvittavat
asiat, nyt puhuttiin kuitenkin
vain koiran kouluttamisesta.
Alun perin olin kiinnostunut
lähinnä kotia etsivästä nartusta,
”Tassusta”, mutta sille oli jo
löytynyt koti. Kaksivuotias uros
”Tessu” oli kuitenkin vielä vailla
kotia, joten päätin ainakin käydä
moikkaamassa sitä. Saapuessani
tarhalle olivat koirat
pihalla ja Tessu hihnassa jollain
poliisilla (?) muutaman ihmisen
ollessa siinä ympärillä katsomassa
koiraa. Liityin porukkaan
ja ojensin kättäni koiralle haisteltavaksi.
Virhe! Koira päätti
samaan syssyyn haistamisen
lisäksi vähän maistaa ja tunsin
kulmahampaan tunkeutuvan
ihoni läpi peukalonhangan paikkeilla.
Koko homma kesti sekunnin
murto-osia, ennen kuin
Taskisen J-P ehti nykäisemään
koiran irti kädestäni. Totesimme
tapahtuneen, kävimme paikkaamassa
haavat ja pyysimme
isänniltä pari makkarasiivua
uutta yritystä varten. Katsoimme
rauhallisen paikan (muut
koiran katsojat lähtivät, yllätys
yllätys), annoin Tessulle pari
siivua syötävää, jonka jälkeen
se nuoli minun korvat. Se taisi
olla sitten siinä. Joku on kysynyt
minulta, että eivätkö hälytyskellot
soineet tuossa kohtaa.
Ihan varmasti soivat, mutta joku
Tessussa vain oli, mikä sai minut
vielä harkitsemaan asiaa.
Lopulta tein päätöksen, että
koiraa ei ainakaan saisi viedä
piikille. Lupasin ottaa koiran,
jos kukaan muu ei sitä ottaisi.
Vietimme vapun 2010 ja hain
koiran kotiin.
Ei mennyt kauaa, kunnes tajusin
etten ollut tiennyt mitä olin
tekemässä. Koira otti minut nopeasti
isännäkseen, mutta alkoi
samalla suojelemaan minua
kaikissa tilanteissa. Kun menimme
käymään vanhemmillani,
puri Tessu äitiäni, koska luuli
halauksen olevan hyökkäyksen
minua kohtaan. Se ehti myös
näykkäisemään veljeni tytärtä
täysin mitäänsanomattomassa
tilanteessa. Kun vein Tessun
hoitoon kokeneelle koiraihmiselle
puri se silläkin reissulla
paria ihmistä. Olimme ongelmissa!
Onneksi sentään tajusin
sen itse. Aloin etsimään apua
koirakoulutuksita, joita netti olikin
pullollaan. Ensin ajattelin
mennä kotipaikkani paikalliseen
koirakouluun, mutta lukiessani
heidän netti sivujaan, aavistin,
Kuvassa ylhäällä: koiran omistaja, ”Tessu” ja J-P Taskinen.
J-P Taskinen: Miten kaikki alkoi
”Tessu” asui yhdessä sisarensa ”Tassun” kanssa Sointulassa kerrostalossa,
missä molempia koiria pidettiin mm. pienissä häkeissä päivät
pitkät. Välillä kylpyhuoneessa ilman vettä ja välillä talvella parvekkeella
yms. Eläinsuojeluvalvojamme Hanna Heino kävi paikalla muutamia
kertoja, kunnes poliisin partio lopulta vei koirat koirahoitolaan. Vaimoni
Jaanan kanssa soitimme koirien omistajalle, että olisiko parempi luopua
koirista, ja että me hankkisimme niille hyvät kodit. Onneksi hän suostui
ja ymmärsi itsekin tilanteen. (Huom. tarinassa koirien nimet muutettu.)
ettei heidän tarjoama koulutus
ollut meitä varten. Tessu olisi
syönyt koulututuksessa olevien
puudeleiden lisäksi muut
kouluttajatkin. Lopulta löysin
Saksanpaimenkoiraliiton sivuilta
paikallisen alajaoston yhteystiedot
ja soitin summanmutikassa
johonkin tarjolla olleista
numeroista, joka onneksi sattui
olemaan Saranpään Hessun
numero. Hessu käski tuomaan
koiran kentälle näytille ja sinne
me menimme. Minä selitin Hessulle
koiran taustoja ja kerroin
huonosta entisestä isännästä.
Hessu hyvä jos edes kuunteli
minua toisella korvalla ja ilmoitti
minulle, omaan käytännönläheiseen
tapaansa, että oli aika
alkaa jämäkäksi.
Aloimme käymään SPL:n
penturyhmän koulutuksissa,
joissa alku ei ollut helppo. Tessu
yritti muiden koirien päälle,
räyhäsi ja riehui. Kun kotonakin
tapahtui vielä yhtä ja toista,
olin jo siinä pisteessä, että aloin
etsimään koiran kasvattajan ja
SPL:n tuttujen kanssa Tessulle
uutta kotia. Avopuolisokin
jo ilmoitteli, että minä tai koira.
Ei liene yllätys, että uutta kotia
ei helpolla löytynyt. Jatkoin
kuitenkin koiran kouluttamista,
jotta uudella omistajalla olisi
edes vähän helpompi työ jatkokouluttamisessa.
Koiralle löytyi
ottaja Forssan suunnalta, mutta
heidän ajatuksenaan oli, että
olisimme ottaneet heiltä tilalle
rauhallisemman SPK-uroksen.
Lisäksi hekin sanoivat meidät
nähtyään, että kannattaa harkita
vielä, meissä oli kuulemma
potentiaalia. Jätimme asian
hautumaan. Lopulta kuukausien
jälkeen koiralle löytyi ottaja.
Eräs herra tuli katsomaan koiraa
ja ihastui siihen välittömästi.
Lähdimme kolmissa miehin
lenkille ja totesin nopeasti, että
kaikille paras vaihtoehto olisi se,
että koira pysyisi minulla. Sen
verran olin jo oppinut koirastani,
että tiesin jo kuka sen kanssa ei
ainakaan pärjää. Päätin siis pitää
koiran itse, sen verran työtä
olin jo asian eteen tehnyt ja
koiraan kiintynyt. Lopulta myös
SPL:n kouluttajat, jotka olivat
aluksi sanoneet minulle, että
minun olisi luovuttava koirasta,
suosittelivat koiran pitämistä.
Koira jäi. Lopulta edistystä alkoi
tulla siihen malliin, että uskalsin
viedä Tessun Pirkanmaan pelastuskorien
pääsykokeisiin keväällä
2011. Kokeet olivat rastityyppiset
ja eri rasteilla testattiin
sosiaalisuutta, paukkuarkuutta,
liikkumista erilaisilla alustoilla
ja telineillä, tottelevaisuutta ja
vaikka mitä. Neljänkymmenen
koirakon joukosta valittiin kymmenen
alkeiskurssille, Tessu
yhtenä valituista. Ensimmäistä
kertaa olin ylpeä siitä mitä olin
saanut aikaan.
Olemme nyt suorittaneet
PPK:n alkeis- ja jatkokurssit,
joilla on reenattu jälkeä, metsähakua
ja raunioita. Haku ja raunioreenit
ovat tehneet Tessulle
todella hyvää, sillä molempien
reenien tarkoituksena on ihmisten
etsintä. Aina kun Tessu löytää
ihmisen saa hän löydetyltä
herkkuja ja leikit päälle. Koirasta
on tullut paljon sosiaalisempi,
mutta myös rauhallisempi saadessaan
päänvaivaa. Itse en
eroa tajunnut, mutta näin minulle
kerrottiin sellaisten ihmisten
taholta, jotka alkuun pelkäsivät
Tessua. Taisimme olla alkuun
koulutuskentälläkin melkoinen
nähtävyys. Nyt olemme a
14 15

koirien perustottelevaisuuskokeen,
BH-kokeen, suorittanut
parivaljakko ja PPK:n hyväksytyt
jäsenet. BH:n suorituksen
jälkeen meinasi kouluttajammekin,
siis se joka on minua alusta
asti auttanut, alkaa itkemään…
Pelkkä lenkitys ei riitä, sillä 25km
reissun jälkeen virtaa riittää vielä.
Vaaditaan myös päänvaivaa.
Sille on pitänyt, välillä niskasta
kiinni pitäen, tehdä selväksi miten
ollaan toimitaan ja missä on
hänen paikkansa hierarkiassa.
Meillä koira ei ole sohvalla, eikä
keittiöön pääse. Ulko-ovesta
pääsee kulkemaan muiden jälkeen
ja vain ja ainoastaan luvan
kanssa. Lapset ja toiset
koirat ovat vielä kova paikka,
sillä jostain syystä ihmiset ovat
haluttomia antamaan lapsiaan
Tessulle leikkikaveriksi…
Samaan aikaan minulla on
maailman hienoin työkoira, joka
saattaa välillä olla 42-kiloinen
sylilellikki. Tessu on seurallinen
ja uskollinen, älykäs ja nopeasti
oppiva. Se lukee minua
loistavasti ja minä pikku hiljaa
alan oppimaan lukemaan sitä.
Luojan kiitos, että on ihmisiä,
joiden peräänantamattomuus
pelastaa tällaisia eläimiä sellaisilta
narsistisilta paskiaisilta.
Muokatkoon oikolukija edellistä
kommenttia kauniimmaksi, jos
tarpeelliseksi näkee, mutta siinä
on rehellinen mielipiteeni! o
”Ihmisten pitää tulla ennen eläimiä,
mutta se ei oikeuta tekemään mitä
tahansa. Lemmikit kaipaavat huolenpitoa
ja hoitamattomat lemmikit
teidän kaltaisianne ihmisiä.
Nöyrin kiitos teille koirani pelastamisesta.
Toivon, että voimme vielä
palata asialle yhteistyön merkeissä.”
- koiran uusi omistaja -
Mitä oikeastaan haluan kertoa
tällä koko tarinalla? Että olisin
hieno ihminen kun otin koiran
huostaani? Että kuinka olen
hyvä kouluttaja? Höpöhöpö!
Rehellisesti sanottuna olin täysi
idiootti kun otin sellaisen koiran
kun Tessu oli. En tiennyt mitä
olin tekemässä, ja lähinnä egoni
ei antanut myöten antaa periksi.
Eläinsuojelijanakaan en itseäni
pitänyt, en ainakaan sellaisena
kuin vielä silloin kuvittelin eläintensuojelijoiden
olevan. Alkuun
selittelin ongelmiamme koiran
huonoilla taustoilla, kunnes lopulta
tajusin totuuden, joka oli
pakko ymmärtää: tämä koira ei
kaivannut sääliä, eikä se murehtinut
menneisyyttään. Vaan niin
kuin muutkin koirat, se kaipasi
ruokaa, vettä, lenkkejä ja loputtoman
määrän rapsutusta. Niin
ja kuria ja koulutusta. Tessu on
sosiaalistamaton, äärimmäisen
dominoiva, käyttölinjainen saksanpaimenkoirauros,
joka kurin
löystyessä voi olla vaarallinen.
16 17

Karvakuonoja läheltä ja kaukaa
Jenna Ojanen
Kuva on Rhodoksella sijaitsevalta kulkukissojen ruokintapaikalta.
Paikallinen asukas auttaa kulkukissoja keräämällä ruokarahaa
ja ruokkimalla heitä.
Anitta Järvinen
Kreikan Lavriossa paikalliset kulkurit ”Alma” ja ”Hessu” jokapäiväisellä
työmaan tarkastuksella. Veneen uusi lankonki (maihinmeno
silta) sai hyväksynnän.
Anitta Järvinen
Firenzeläinen ystävämme saa kyllä olla rauhassa, mutta näyttääkö
tyytyväiseltä?
Hanna Heino
Sisu Pälkäneeltä toivottaa kaikille leppoisaa kesää!