Lehti 4/2006 pdf-muodossa - Helsingin psykologiyhdistys

Helsingin psykologiyhdistys ry:n tiedotuslehti 

4 / 2006

SISÄLLYS 

Pääkirjoitus...........................................................................................................3 

Mitä hyötyä työ- ja organisaatipsykologiasta on? ...........................................4 

Sitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. ...........................................................7 

Gradu: Aikakausilehtien lukeminen.................................................................10 

Psykiatrisen gentetiikan kongressi -kertomus ...............................................15 

Hepsyn 25-vuotisjuhlat ....................................................................................19 

Ars Fennica 07 puhuttelee ...............................................................................22 

SISÄLLYSLUETTELO 

Kutsumattomia vieraita ....................................................................................24 

Tiedotusvastaavan palsta ..................................................................................26 

Toimintasuunnitelma 2007 ..............................................................................28 

Talousarvio 2007 ..............................................................................................31 

Ilmoituksia .........................................................................................................33 

Yhteystiedot .......................................................................................................34 

HEPSY 

Julkaisija: Helsingin psykologiyhdistys 

www.hepsy.psyli.fi 

Päätoimittaja: Kaisa Berg 

Ilmestyy: 4 kertaa vuodessa 

Painotalo: Painoyhtymä. Porvoo 2006 

Painos: 1500 

Paperi: MultiArtGloss, G-Print 

Kansikuva: Satu Kyröläinen, Kide 

Helsingin psykologiyhdistys ry:n jäsenlehti 

Jäseniä 1410 kpl 

2 HEPSY 4/2006

Hyvät kollegat ja ystävät 

Helsingin psykologiyhdistys, Hepsy, juhli 25-vuotista taivaltaan. Hepsy on 

mannermaalla olevista paikallisyhdistyksistä nuorin ja se on perustettu liiton 

organisaatiomuutoksen aikoihin vuonna -81 ajamaan helsinkiläisten psykologien 

etuja. 

Yhdistystä perustettaessa oli pohdittu mitä paikallistoiminta Helsingissä voisi olla, 

koska ympäristö on aika toisenlainen kuin muilla. Tuolloin keskeisiksi teemoiksi 

nousivat edunvalvonta, koulutus ja yhteistyö. Tärkeänä tavoitteena nähtiin toimivan 

yhdyshenkilöverkoston luominen ja lisäksi jäsenistöön tuli luoda elävät yhteydet, 

mikä ei tuolloinkaan ollut ihan helppoa, koska potentiaalisia tulijoita oli jo alussa 

yli 400. 

PÄÄKIRJOITUS 

Tänään meitä on lähes 1400 eli joka neljäs liiton jäsen on hepsyläinen. Hepsyn 

neljännesvuosisadan takaiset teemat eivät oikeastaan ole muuttuneet. Toiminnan 

kehittämisessä ja edunvalvonnassa riittää edelleen haasteita. Psykologien 

keskipalkka on jäljessä akavalaisesta keskiansiosta ja yhteiskunnallinen arvostus 

mitataan rahassa. Psykologi, joka uskoo palkkauksensa vastaavan työnsä 

vaativuutta, on liian vaatimaton. 

Teemme arvokasta työtä. Tässä yksilöllisyyttä korostavassa ja tehokkuutta jatkuvasti 

lisäämään pyrkivässä kansainvälisessä maailmassa psykologia edustaa humaania 

arvoa jo sinänsä. Oman työnsä arvostaminen ja etujensa ajaminen eivät ole 

ristiriidassa inhimillisyyden, sivistyneisyyden ja ymmärtäväisyyden kanssa. 

Paikallisyhdistyksen korvaamatonta antia ovat myös kollegiaalinen ajatusten vaihto 

ja verkostot, puhumattakaan arvostuksesta, kannustuksesta ja tuesta. Kiitän 

puolestani kuluneesta vuodesta. 

Hyvää joulun alusaikaa, tonttujen taikaa ja onnea tulevalle vuodelle 2007! 

Sirpa Sammalo, 

Hepsyn pj. 

HEPSY 4/2006 

3

MITÄ HYÖTYÄ TYÖ- JA 

ORGANISAATIOPSYKOLOGIASTA ON? 

Miljoonia ja miljoonia euroja maksetaan organisaatioiden kehittämisestä, kun 

yritykset, yhteisöt, valtio ja kunnat panostavat toimintansa tehostamiseen ja 

työhyvinvoinnin parantamiseen. Työ- ja organisaatiopsykologiasta järjestetään 

workshoppeja ja seminaareja Suomessa ja maailmalla. Alan ammattilaiset käyvät 

siitä lukemattomia keskusteluja. Aiheesta tehdään tieteellistä tutkimusta, ja kirjoja 

ja artikkeleita julkaistaan. Työpaikoilla täytetään lomakkeita ja osallistutaan 

kehittämishankkeisiin. Mutta onko siitä mitään hyötyä? 

Hyvä työpaikka menestyy 

Kysymystä voidaan lähestyä ainakin kahdella tavalla. Ensimmäisen näkökulman 

mukaan kysymykseksi nousee: onko työ- ja organisaatiopsykologisesta osaamisesta 

hyötyä organisaatioiden tuottavuuden, taloudellisen tuloksen ja työhyvinvoinnin 

kannalta? 

TYÖASIOITA 

Tutkimustiedon perusteella voi nähdä, että psykologit osaavat parantaa työtehoa, 

työtyytyväisyyttä ja jopa taloudellista tulosta (esim. Paauwe 2004). Hyvä 

henkilöstövoimavarojen suunnittelu ja oikeiden ihmisten saaminen oikeisiin 

työtehtäviin lisäävät tuottavuutta. Panostaminen rekrytointiin ja 

henkilöarviointeihin vähentää irtisanoutumisia. Mahdollisuudet ylennyksiin ovat 

yhteydessä työtyytyväisyyteen ja sitoutumiseen. 

Esimerkiksi tuotekehitystä, tuotteiden laatua, myyntiä ja asiakastyytyväisyyttä 

voidaan parantaa pitämällä huoli työntekijöiden palkitsemisesta. Hyvä palkkataso 

lisää motivaatiota ja työtyytyväisyyttä sekä sitouttaa organisaatioon vähentäen 

irtisanoutumisaikomuksia. Se parantaa myös johdon ja henkilöstön välisiä suhteita. 

Kun työntekijöiden annetaan osallistua päätöksentekoon, työpaikan sosiaalinen 

ilmapiiri on parempi, ja työntekijät ovat tyytyväisempiä ja sitoutuneempia 

organisaatioon. Toimiva tiimityöskentely parantaa työn laatua ja tuottavuutta. 

Työpaikkakiusaaminen aiheuttaa puolestaan sairauspoissaoloja, irtisanoutumisia 

ja tuottavuuden laskua (Hoel, Einarsen & Cooper 2003). Lähiesimiehen tuki ja 

hyvä tiedonkulku ovat yhteydessä parempaan työtyytyväisyyteen ja vähäisempiin 

eroaikomuksiin. 

Tarjoamalla työntekijöille kouluttautumismahdollisuuksia voidaan parantaa muun 

muassa tuotteiden laatua, tuotekehitystä, myyntiä ja katetta. Myös johdon ja 

henkilöstön väliset suhteet paranevat, samoin kuin sisäinen työmotivaatio. 

Organisaatioissa, joissa toteutetaan kehittämistoimenpiteitä työntekijöiden parissa, 

luotetaan enemmän johdon päätöksentekokykyyn eikä pelätä niin paljon työpaikan 

menetystä. Luottamus työpaikan pysyvyyteen on yhteydessä työntekijöiden 

lisääntyneeseen sitoutuneisuuteen ja tuottavuuteen. 


Työmotivaation väheneminen, sairauspoissaolot ja irtisanoutumiset voivat aiheuttaa 

organisaatioille satojen, tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen laskun. 

Tutkija James Combs on kollegoineen puolestaan tehnyt meta-analyysin, jossa 

kvantifioitiin korkeaan suoritustasoon tähtäävien työkäytäntöjen positiivista 

vaikutusta organisaation tuloksellisuuteen ja kykyyn pitää työntekijänsä (ks. laatikko; 

Combs, Liu, Hall & Ketchen 2006). 

Vaikka tutkimusta tarvitaankin vielä lisää, voidaan siis sanoa, että työ- ja 

organisaatiopsykologien esiin nostamilla asioilla on vaikutusta organisaatioiden 

tuottavuuteen, taloudelliseen tulokseen ja työhyvinvointiin. Hyviä työkäytäntöjä ja 

henkilöstöä ei voi ohittaa kehitettäessä menestyviä organisaatioita. 

Organisaation sähköistämiseen tarvitaan johtoa 

TYÖASIOITA 

Toinen näkökulma kysymykseen “onko työ- ja organisaatiopsykologiasta hyötyä” 

liittyy siihen saadaanko psykologien osaaminen käytäntöön. Eli tietämystä ja 

osaamista on ja niitä jaetaan kehittäjien, konsulttien ja tutkijoiden toimesta, mutta 

löytävätkö ne tiensä organisaatioiden jokapäiväiseen arkeen? Tässä organisaatioiden 

johdon valveutuneisuudella, asenteella ja esimerkillä on keskeinen asema. 

Organisaatioita on huomattavasti helpompi muuttaa ylhäältä alaspäin kuin alhaalta 

ylöspäin, vaikka molempia suuntia tarvitaan. 

Seuraavalla kerralla käsitelläänkin johtamista ja esimiestyöskentelyä. Lähetä 

sähköpostia osoitteella rselin@luukku.com ja kerro millainen on ollut huonoin 

esimiehesi. Entä millainen on ollut ehdottomasti paras? Kerro mitä he tekivät ja 

miten he toimivat? Vastauksesi on täysin luottamuksellinen ja sitä hyödynnetään 

niin, ettei sinua voi tunnistaa. 

Lähteet 

Combs, J., Liu, Y., Hall, A. & Ketchen, D. (2006). How much do high-performance work 

practices matter? A meta-analysis of their effects on organizational performance. 

Personnel Psychology 59:501-528. 

Hoel, H., Einarsen, S. & Cooper, C. (2003). Organizational effects of bullying. Teoksessa: 

H. Hoel, D. Zapf & C. Cooper (toim.) Bullying and emotional abuse in the workplace. 

London: Taylor&Francis. 

Paauwe, J. (2004). HRM and performance: Achieving long term viability. Oxford: Oxford 

University Press. 

— 


5

Korkeaan suoritustasoon tähtääviä työkäytäntöjä 

TYÖASIOITA 

* kouluttaminen 

* hyvä palkkataso 

* työntekijöiden osallistaminen 

* asianmukainen henkilöstövalintaprosessi 

* ylenemismahdollisuudet 

* henkilöstövoimavarojen suunnittelu 

* joustavat työajat 

* valitusmahdollisuuden järjestäminen 

* tiimityö 

* vakituinen työsuhde 

Nämä työkäytännöt lisäävät työntekijöiden osaamista ja 

motivaatiota, ja antavat mahdollisuuden osaamisen ja 

motivaation hyödyntämiseen. Lisäksi ne auttavat kehittämään 

organisaation sosiaalista rakennetta, mikä parantaa 

kommunikaatiota ja yhteistyötä. Käytäntöjä on kuitenkin 

tarkasteltava kokonaisuutena, sillä yksittäisillä käytännöillä voi 

olla jopa ristiriitaisia vaikutuksia. Esimerkiksi tiimityöhön 

kannustava johtaminen menettää merkitystään jos 

palkitseminen kohdistuu yksilölliseen suoritukseen. 

Kirjoittaja: Risto Selin 

6 

HEPSY 4/2006

SITÄ ON AINA OLLUT JA AINA TULEE OLEMAAN 

Opettajat eivät näe, vanhemmat eivät kuule, lapset eivät kerro. Mikä se on? Se on 

osa peruskoulun arkea. Se on osa ujojen, rumien ja kömpelöiden lapsien arkea. Se 

voi viedä lapsilta yöunet ja herättää vuosien kaunan luokkatovereita kohtaan. Sitä 

tapahtui jo isän ja isoisän aikoihin. Ja asiantuntijoiden mukaan ”sitä on ollut aina 

ja tulee olemaan – koska lapset vasta opettelevat sosiaalisia taitoja”. 

HEPSYLÄINEN ASIANTUNTIJANA 

Koulukiusaaminen on ihan tuttu juttu kaikille koululaisille. Kiusatut ovat joko 

liian pieniä tai heikkoja, liian ujoja, liian huonosti pukeutuvia, liian finninaamaisia, 

liian kimeällä tai hiljaisella äänellä puhuvia, liian hyviä numeroita saavia, liian 

hyvännäköisiä, liian helposti loukkaantuvia, liian vähän itseään puolustavia, liian 

omalaatuisia luonteeltaan, liian vieraalta paikkakunnalta. Joskus kiusatut ovat myös 

kiusaajia. Ala-asteen urheilutunneilta muistamme ne hymytyttö ja –poikapatsaita 

saavat henkilöt, jotka hiiltyivät huutamaan kun joku ei saanut palloa kiinni. 

Liikunnasta, joka on yksi näkyvimmin kilpailuun perustuva taitolaji koulussa, on 

useammallekin tullut läpielämän kestäviä ikäviä muistoja. Muistamme 

huutojoukkueet, joissa ei ollut mitään järkeä. Sillä parhaat pysyivät parhaina ja 

huonot huonoina. Huuto tapahtui aina tietyssä järjestyksessä ja joukkuekapteenit 

kinasivat siitä, kuka joutuu ottamaan huonoimmat itselleen. Ehkä se kiusaaja onkin 

liikuntaopettaja, joka antaa tällaisten ”sosiaalisten taitojen” kasvaa. 

Opettaja ja muu luokka antavat passiivisuudellaan hiljaisen hyväksynnän jatkaa 

kiusanpitoa. Hyvissä voimissaan tapaa edelleen ”pojat ovat poikia” tai ”rakkaudesta 

se hevonenkin potkii” asenteita opettajakunnassa. Poikien tekemiä tihutöitä 

vähemmän tuomittavaa ei ole isojen tyttöjen harjoittama poikien kiusaaminen, 

esim. väkisin pusun antaminen muiden pitäessä kiinni tai tahallaan 

punastuttaminen. Aikuisen silmissä se on ehkä vähäinen rike, mutta kiusattavan 

lapsen silmissä se on pelottavaa, hävettävää ja masentavaa. Silkkaa kiusaa. Muutama 

vuosi kohistiin aiemmin tuntemattomasta ilmiöstä: tyttöjen keskisestä fyysisestä 

väkivallasta. Silminnäkijänä voin todistaa tuon olemassa olevaksi ilmiöksi, syynä 

useimmiten mustasukkaisuus jostakin rasvalettipojasta. 

Opettajien harjoittama kiusaaminen on luultavammin vähentynyt nykyisen 

opettajakoulutuksen ansiosta. Entisaikojen, seminaarin käyneiden, opettajien 

tavoista kertoo eräs vanhemman tuttavani esimerkki. Naisopettaja oli avannut 

huomattavasti jalkovälinsä istuessaan pöydän laidalla. Kertojan mukaan opettaja 

halusi ja nautti poikien huomiosta. Toinen esimerkki on isäni todistus lapsuutensa 

opettajasta, joka oli pakottanut häntä syömään omaa oksennustaan, kun väkisin 

syöty ruoka oli tullut pulpetille ulos. Myöhemmin sama henkilö terrorisoi oppilaita 

samassa koulussa rehtorina. Olin oppilaana tässä koulussa ja muistan tämän 

opettajan nöyryyttävän ”nouse ylös ja sano vastauksesi uudestaan” huutonsa. 

Kaikkia meitä koululaisia pelotti. 


7

Kolmeakymppiä lähestyvä ystäväjoukkoni elää turvallista parisuhdevalkaman 

ajanjaksoa. Tämän seesteisen elämänvaiheen ja kumppanin tukemana on syntynyt 

uusia mielen voimia läpikäydä lapsuuden muistoja, niitä ikäviäkin. Näin olen 

tulkinnut sitä avautumisen tulvaa, jota olen usean ystäväni kohdalta viimeaikoina 

saanut. Joku myönsi kesken kahvikupittelun, että hän oli tuo liikuntatuntien 

koulukiusaaja, jota raivostutti aivan hirveästi, ettei joku saanut palloa kiinni. Hän 

oli tajunnut olleensa kiusaaja vasta aikuisena. 


Toinen ystäväni kertoi, että kerran häntä oli riiputettu pää alaspäin tunnin kun 

muut pojat olivat pelanneet korttia. Eräs hänen pahimmista kiusaajistaan oli 

tappanut itsensä myöhemmin ampumalla. Kolmas ystäväni kertoi sähköpostissa 

itkevänsä vielä nytkin ajatellessaan yläasteen tapahtumia, kuten päin naamaa 

haukkumisia. Hän pohti, ettei hän ole omatoimisesti solminut yhtään ainoaa 

ystävyyssuhdetta aikuisiän aikana, vaan kaikki uudet ystävät ovat tulleet miehensä 

tuttavien kautta. Hän kertoo muistavansa erityisen elävästi erään luokallamme 

olevan tytön halveksuvan ilmeen. Olen tavannut myöhemmin tätä luokkatoveria 

tarjoilemassa eräässä helsinkiläisessä ravintolassa minulle. Huorittelu-kulttuuria 

harrastaneesta tytöstä tuli siis asiakaspalvelija. Kuin pilkkaa koulujärjestelmän 

sinisilmäisyydelle, tuo samainen luokkamme sai tunnustuksen joka vuosi parhaasta 

huolellisuuden ja käyttäytymisen keskiarvosta. 

Lisääntynyt julkinen puiminen koulukiusaamisesta saattaa olla syynä poliitikkojen 

heräämiseen asiassa. Opetusministeri Antti Kalliomäki onkin historiallisesti 

avannut valtakunnallisen koulukiusaamisen vastaisen kampanjan. KiVa Koulu – 

ohjelman tavoitteena on koko peruskoulun laajuisesti ennaltaehkäistä kiusaamista 

ja tarjota välineitä kiusaamisen kitkemiseen. Tärkeää olisi herättää opettajakunta 

näkemään kouluelämän totisempikin puoli. Olen kuunnellut erään opettajatuttavan 

kuittailua, että ”ei meidän koulussa”. Kun työstä tykkää ja lapsista tykkää, ja lapset 

ovat niin oppimiskykyisiä, on helppoa sulkea silmät lasten välisille vaikeuksille. 

Kiusaajat saattavat muuttaa kiusatun koululaisen eristyneeksi, mykäksi olennoksi, 

joka vain leijuu läpi peruskoulun saamatta ystäviä ja oppimatta kummemmin niitä 

sosiaalisia taitojakaan. 

Lapset ja nuoret ovat myös oudon lojaaleja toisilleen, opettajat tai vanhemmatkaan 

kun harvoin kuulevat kiusaamisesta. Tätä varten on kehitetty MLL:n lanseeraama 

vertaissovittelumalli, jossa koululaiset keskenään ratkovat ongelmia toverisuhteissa. 

Sovittelijoiksi (tukioppilaiksi) koulutetaan vapaaehtoisia oppilaita. Kumma juttu 

sinänsä: isäni kertoi omista kokemuksistaan oppilaiden yhdessä pitämistä käräjistä, 

joissa riitatilanteet ratkaistiin ilman opettajien väliintuloa. Siis eräänlainen 

vertaissovittelu on ollut käytössä jo 40 vuotta sitten. Missä välissä ja miksi 

peruskouluistamme hävisivät solidaarisen toiminnan mallit? 

8 


Peruskoulu on suomalaisen ihmisen elämässä yksi tärkeimpiä elämänvaiheita, josta 

painuu persoonallisuuden perukoille hyvää ja pahaa. Vaikka julkisuudessa on puitu 

vanhempien ensisijaisuutta arvokasvatuksen ja käyttäytymisen ohjaajina, ei pieni 

kommunismin poikanen koulumaailmassa tekisi pahaa. Tällä tarkoitan koulun 

ohjaavaa tukea lastemme sosiaalistumiselle. Ilmiönä koulukiusaamisesta ei 

luultavasti päästä koskaan, sillä sosiaalisten taitojen ja älyllisen prosessoinnin kehitys 

vaikuttavat kulkevan jokseenkin epätahdissa jossain vaiheessa yläasteikää. Odotan 

kuitenkin toiveikkaana, milloin normaaliin kouluopetukseen yhdistetään oikeiden 

sosiaalisen taitojen opettelua - muutakin kuin liikuntatuntien pettymys-, 

turhautumis-, ja lynkkausopettelua. 


Lisätietoja 

http://www.mll.fi/toiminta/tukioppilastoiminta/ 

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2006/8/ 

koulukiusaamisen_vastainen_ohjelma.html 

Kirjoittaja: Miia Seppänen 


9

AIKAKAUSLEHTIMAINOSTEN LUKEMINEN: 

PROSESSOINTITAVAT JA NIIHIN LIITTYVÄT 

KOKEMUKSET 

Pro gradu -tutkielmani syntyi osana Psykologian laitoksen Visual Quality - 

tutkimusprojektia, jossa selvitettiin ihmisten kokemuksia suhteessa aikakauslehtiin, 

mainoksiin ja brandeihin. Tutkimusryhmän rahoittajana toimii metsäyhtiö M-real. 

Työni ohjaajana toimi professori Göte Nyman. 

GRADUKILPAILUN SATOA 

Yksilön näkökulma unohtunut mainostutkimuksesta 

Mainokset kuuluvat olennaisena osana nykyiseen yhteiskuntaamme. Päivän aikana 

ihminen kohtaa kymmeniä, jopa satoja mainoksia lehdissä, televisiossa, internetissä 

ja bussien kyljissä. Mainonnan akateeminen tutkimus on keskittynyt siihen, kuinka 

mainonta vaikuttaa ihmisten asenteisiin, ostoaikomuksiin ja ostokäyttäytymiseen. 

Harva tutkimus on nostanut esiin ajatusta siitä, että ihminen saattaa käyttää 

mainoksia muuhunkin kuin kaupallisten viestien vastaanottamiseen. 

Aikakauslehtien liiton mukaan 59 % suomalaisista lukee päivittäin aikakauslehtiä 

ja lukemiseen käytetään keskimäärin aikaa 33 minuuttia. Mediamainonnasta noin 

16 % on aikakauslehdissä. Tutkittaessa mainoksia aikakauslehden osana 

kiinnostuksen kohteena on usein ollut lehtikontekstin vaikutus mainosten 

prosessointiin. On esimerkiksi todettu, että lehtiartikkelien kanssa yhdenmukaiset 

mainokset muistetaan paremmin ja että lehdestä pitämiseen liittyy myönteisempi 

asenne lehden mainoksia kohtaan (Moorman ym., 2002). Aikakauslehtikonteksti 

vaikuttaa myös siihen, mihin mainostetun tuotteen ominaisuuksiin lukija kiinnittää 

huomionsa (Yi, 1990b). 

Mainosten erilaisista käyttötavoista on tehty muutamia tutkimuksia. Allwittin ja 

Phabhakerin (1992) mukaan televisiomainoksia voidaan käyttää tiedon hankintaan, 

mielihyvän hankintaan, sosiaaliseen oppimiseen ja omien arvojen vahvistamiseen. 

Heidän mukaansa kuluttajan asenne mainosta kohtaan on myönteisempi, jos 

mainos vastaa kuluttajien odotuksia. Esimerkiksi jos mainos on viihdyttävä ja 

kuluttaja hakee mainoksesta mielihyvää, on asenne mainosta kohtaan 

myönteisempi. Nuorten erilaisia tapoja käyttää mainontaa on tutkittu 

haastattelemalla 82 nuorta yksilö- ja ryhmätilanteissa (O’Donohoe, 1994). 

Tutkimuksen mukaan mainonnan käyttötavat voidaan jakaa markkinointiin 

liittyviin ja liittymättömiin tapoihin. Markkinointiin liittyviä käyttötapoja ovat muun 

muassa tiedon hankinta, hankitun tuotteen laadun arviointi ja oman identiteetin 

muokkaaminen mainostetun tuotteen imagon kautta. Markkinointiin liittymättömiä 

käyttötapoja ovat mielihyvän hankinta, sosiaalinen vuorovaikutus ja minän 

vahvistus. 


Pro gradu -työni lähtökohtana oli ajatus siitä, että ihmiset prosessoivat mainoksia 

eri tavoin, omista lähtökohdistaan käsin. Työni koostui kahdesta erillisestä 

tutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkimuksessa kehitettiin edelleen Visual Quality - 

tutkimusryhmässä alun perin kehitettyä kyselyä erilaisista mainosten prosessointija 

käyttötavoista. Toisen tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä kyselymenetelmällä 

hankittuun tietoon syvyyttä käyttämällä laadullista tutkimusotetta. 


Tutkimus 1: Verkkokysely 

Aikakauslehtimainosten prosessointitapoja selvitettiin ensimmäisessä 

tutkimuksessa verkkokyselyn avulla. Kyselyssä oli 58 väittämää, jotka kuvasivat 

kymmentä erilaista tapaa prosessoida aikakauslehtien mainoksia. Vastaajan 

tehtävänä oli arvioida 5-portaisella Likertin asteikolla, kuinka väittämät sopivat 

häneen itseensä. Kyselyn ohjeistuksessa vastaajia pyydettiin ajattelemaan 

aikakauslehtimainoksia yleensä, eikä siis keskittymään mihinkään tietyn lehden 

mainoksiin. Vastaajat kyselyyn rekrytoitiin pääosin oppilaitosten kautta. Kyselyyn 

vastasi 406 henkilöä, joista 76 % oli naisia. Vastaajien iän keskiarvo oli 27.3. Suurin 

osa vastaajista oli kotoisin pääkaupunkiseudulta. 

Aineistosta muodostui kuusi tulkinnallisesti toisistaan eroavaa faktoria, jotka 

nimettiin seuraavasti: eläytyvä, älyllistävä, viihdettä hakeva, tietoa hakeva, vinkkejä 

hakeva ja tuotteeseen suuntautunut. Muodostuneet faktorit eivät vastanneet täysin 

kyselyssä alun perin määriteltyjä prosessointitapoja. 

Eläytyvä mainosten prosessointitapa kuvaa prosessointia, johon liittyy eläytyminen 

mainoksen luomaan tilanteeseen tai tunnelmaan ja samastuminen mainoksen 

henkilöihin. Prosessointitapaan liittyy väittämä “Mainokset saavat minut 

päiväunelmoimaan.”. Mainoksia älyllistävästi prosessoiva pohtii mainoksen 

toteutusta, ideaa (mainoksen juju) sekä mainoksen taustatekijöitä, kuten kenelle 

mainos on suunnattu ja sopiiko se kyseessä olevaan lehteen. Älyllistävää 

prosessointia kuvaa väittämä “Mainosten tavoitteiden pohdinta on 

mielenkiintoista.”. Viihdettä hakeva mainosten prosessoija kokee mainokset 

viihteellisenä materiaalina ja rentoutuu mainoksia katselemalla. Väittämä 

“Mainokset tuovat lehdelle viihteellistä lisäarvoa.” kuvaa viihteellistä 

prosessointitapaa. Tiedon hakeminen mainoksista liittyy nimensä mukaisesti 

mainosten kokemiseen hyvänä tiedon lähteenä. Tiedon hakemista kuvaa käännetty 

väittämä “Mainoksista löytyy harvoin hyödyllistä tietoa”. Vinkkejä hakeva 

prosessointitapa erosi tietoa hakevasta ja sen olennaisena piirteenä onkin 

nimenomaan erillisten vinkkien hakeminen esimerkiksi ruuanlaittoon. Väittämä 

“Hyödynnän mainoksissa olevia ruokaohjeita.” kuvaa vinkkien hakemista. 

Tuotteeseen suuntautuneen prosessointitavan tulkinta ei ollut aivan selvä, mutta 

se liittynee prosessointiin, jossa huomio kiinnittyy enemmänkin mainostettuun 

tuotteeseen kuin mainokseen. Väittämä “Kiinnitän huomioni mainoksiin, jossa 

mainostetaan omistamaani tuotetta.” liittyi tuotteeseen suuntautuneeseen 

prosessointiin. 


11

Tutkimus 2: Mainosten prosessointitapojen tarkentaminen 

laadullisella menetelmällä 

Toisessa tutkimuksessa selvitettiin eroavatko mainoksia eläytyvästi ja älyllistävästi 

prosessoivat henkilöt toisistaan sen suhteen, millaisia reaktioita (ajatuksia ja tunteita) 

he tuottavat tilanteessa, jossa tarkastellaan aitoja aikakauslehtimainoksia. 

Tavoitteena oli myös kartoittaa haastattelemalla, millaisia kokemuksia ja merkityksiä 

ihmiset liittävät erilaisiin mainosten prosessointitapoihin. Koehenkilöt (N=20) 

valittiin ensimmäisen tutkimuksen verkkokyselyyn vastanneista siten, että 

kymmenellä koehenkilöllä oli vallitsevana eläytyvä prosessointitapa ja toisella 

ryhmällä (N=10) älyllistävä prosessointitapa. Molemmissa ryhmissä oli kahdeksan 

naista ja kaksi miestä. Tutkimusmateriaalina olivat Image ja Kodinkuvalehti, joista 

molemmista oli valittu viisi, toteutukseltaan ja tuoteryhmältään toisistaan eroavaa, 

kokosivun mainosta. 


Haastattelut tehtiin yhdelle koehenkilölle kerrallaan, eikä haastattelija tiennyt 

kumpaan ryhmään koehenkilö kuului. Koehenkilön tehtävänä oli selata yhtä lehteä 

kerrallaan ja pysähtyä ennalta valittujen mainosten kohdalla. Mainosten kohdalle 

oli asetettu A4-arkki, jossa oli tehtävän ohjeistus. Koehenkilön tuli tarkastella 

mainosta ja kirjoittaa vastausarkille, mitä ajatuksia tai tunteita mainos hänessä 

herätti. Tämän jälkeen koehenkilöä pyydettiin jatkamaan lehden selaamista, kunnes 

hän tuli seuraavan tehtävän kohdalle. Tehtävät toistuivat samoina kaikkien 

kymmenen mainoksen kohdalla. Tehtävien jälkeen koehenkilöä haastateltiin 

pohjautuen hänen aiemmin kirjoittamiinsa reaktioihin. Haastattelija kävi läpi 

koehenkilön kirjoittamat ajatukset ja tunnistaessaan jonkin mainosten 

prosessointitavan haastattelija selvitti, millaisia kokemuksia ja merkityksiä 

koehenkilö liitti omaan tapaansa prosessoida mainoksia. Haastattelut nauhoitettiin 

ja kirjoitettiin tekstiksi. 

Koehenkilöiden kirjoittamat reaktiot sekä haastatteluaineisto luokiteltiin Atlas.ti 

-tietokoneohjelmaa käyttäen. Koehenkilöiden kirjoittamat reaktiot luokiteltiin 

kuuluviksi kolmeen eri luokkaan: eläytyvä, älyllistävä ja muu prosessointitapa. Näin 

saatiin selville, erosivatko kaksi eri koehenkilöryhmää sen suhteen, millaisia 

reaktioita he tuottivat mainoksia prosessoidessaan. Ryhmien välisiä eroja 

tarkasteltiin erikseen älyllistävien ja eläytyvien reaktioiden määrän suhteen käyttäen 

kahden otoksen suhteellisen osuuden testiä. Eläytyvästi mainoksia prosessoiva 

ryhmä tuotti enemmän eläytyviä reaktioita kuin älyllistävä ryhmä (Z=-3,27; p

Haastatteluaineisto luokiteltiin käyttäen aluksi avointa luokittelua. Tämän jälkeen 

yksittäisistä luokitteluista muodostettiin edelleen ylemmän tason luokitteluja 

perustuen luokkien sisältöön. Tuloksena luokitellusta haastatteluaineistoista saatiin 

hyvin värikäs kokemusmaailma liittyen eri mainosten prosessointitapoihin. 

Seuraavassa on lyhyt yhteenveto eläytyvään ja älyllistävään prosessointitapaan 

liitetyistä kokemuksista: 


Eläytyvään mainosten prosessointiin liitettävät kokemukset liittyivät viihtymiseen, 

tuotetiedon hakemiseen ja elämysten saamiseen. Tuotetiedon hakeminen 

mainoksista liittyi siihen, että lukija eläytyi mainoksen tilanteeseen ja kuvitteli sitä 

kautta mainostetun tuotteen ominaisuuksia. Mainokseen eläytyminen nähtiin 

eräänlaisena unelmointina. Lukija saattoi uppoutua mainoksen tilanteeseen tai 

tunnelmaan ilman että siihen liittyi varsinaista aikomusta hankkia mainostettu 

tuote. 

”Se ei välttämättä liity siihen, et mitä mä haluaisin oikeesti ostaa, se ei oo silleen ostoaie 

vaan ennemminkin sellanen, että millainen sitten isona olen. Et sitten kun olen naimisissa 

ja minulla on kaksi lasta ja lähden tuollaisesta talosta liikkeelle tällä autolla. Vähän semmosta 

päiväunen semmosta.” (Nainen 21v.) 

Mainoksen idean pohtiminen oli osa älyllistävää prosessointitapaa. Ideaa pohtivaan 

prosessointitapaan liittyi useita kokemuksia, joiden seurauksina olivat arvostuksen 

saaminen, vahvistuksen saaminen omille arvoille, viihtyminen sekä älyllisten 

haasteiden saaminen. Arvostuksen saaminen liittyi esimerkiksi siihen, että lukija 

koki voivansa päteä muiden silmissä, kun hän keksi mainoksessa käytetyn huonon 

jujun tilalle paremman idean. 

”Ehkä siinä tuntee ittensä jotenkin paremmaksi. Katsoo, että onpas noi nyt, ihan älytöntä, 

et ne tekee sen tollai. Ehkä siinä on vähän sellasta. Kun on jossain vaiheessa ruvennut 

kiinnittää huomion siihen millasii mainoksia on ja mitä niis sanotaan, ni sit se on sillai, et 

jotta siit jaksaa olla kiinnostunut, niin siihen pitää suhtautua silleen, et siit saa jotain irti. 

Jotta jaksaa miettiä, et mitää siinä mainoksessa sanotaan, eikä vaan ottaa sitä annettuna.” 

(Mies 25v.) 

Tutkimuksen anti 

Laadullisella menetelmällä saatiin samansuuntaisia tuloksia kuin 

kyselymenetelmällä. Tulos osoittaa, että kyselymenetelmällä voidaan mitata 

mainosten prosessointitapoja, vaikka kyselyyn vastataankin yleisellä tasolla ilman, 

että vastaajalla on mielessään mitään tiettyjä aikakauslehden mainoksia. Tulos tuo 

myös kyselylle ekologista validiteettia, koska kyselyssä esiin tulleet prosessointitavat 

näkyivät myös oikeaa mainosten katselua jäljittelevässä koetilanteessa. Eläytyvä ja 

älyllistävä mainosten prosessointi voivat heijastaa intuitiivista ja analyyttista 

tiedonprosessointityyliä. 


13

Useat tutkijat ovat esittäneet, että ihmisillä on kaksi erillistä kognitiivista 

mekanismia, jotka osallistuvat tiedon prosessointiin ja päättelytoimintoihin (ks. 

esim. Evans, 2003; Epstein, Pacini, Denes-Raj & Heier, 1996). Voi hyvin olla, että 

yksilölliset erot tiedonprosessointityyleissä heijastuvat myös mainosten 

prosessointiin. Erilaisten mainosten prosessointitapojen takana voi olla myös 

persoonallisuuseroja. Tutkimuksen tuloksia on mahdollista hyödyntää mainosten 

suunnittelussa ja sijoittamisessa aikakauslehdissä. Mielestäni tutkimuksen suurin 

anti on kuitenkin psykologisen tiedon tuominen tuttuun, lähes jokapäiväiseen 

ilmiöön, mainosten prosessointiin. 

Lähteet 

Allwitt & Phabhaker (1992). Functional and Belief Dimensions of Attitudes to Television 


Advertising: Implications for Copytesting. Journal of Advertising Research, 32, 30-42. 

Epstein, S., Pacini, R., Denes-Raj, V. & Heier, H. (1996). Individual Differences in 

Intuitive-Experiential and Analytical-Rational Thinking Styles. Journal of Personality 

and Social Psychology. 71, 390-405. 

Evans, J. St. B. T. (2003). In Two Minds: Dual-Process Accounts of Reasoning. Trends in 

Cognitive Sciences, 7, 454-459. 

Moorman, M., Neijens, P. C. & Smit, E. G. (2002). The Effects of Magazine-Induced 

Psychological Responses and Thematic Congruence on Memory and Attitude toward 

the Ad in a Real Life-Setting. Journal of Advertising, 31, 27-40. 

O´Donohoe, S. (1994). Advertising Uses and Gratifications. European Journal of 

Marketing, 28, 52-75. 

Yi, Y. (1990b). The Effects of Contextual Priming in Print Advertisement. Journal 

of Consumer Research, 17, 215-222. 

Kirjoittaja: Kreeta Kopra 


RAPORTTI 

CAGLIARI, SARDINIA – PSYKIATRISEN 

GENETIIKAN XV KONGRESSI 28.10.-1.11.2006 

Matkan vaiheita 

Lentoasemalla, ennen kesäajan vaihtumista perjantaina kello 6.07. Sataa kaatamalla 

vettä, Helsinki-Vantaan lentokenttä on hämärässä sumussa, tavanomaiset pitkät 

jonot lähtöselvitykseen. 

Rooma – on pakko jäädä lentokentälle, vaikka jalat veisivät sieltä pois kuljeksimaan 

Rooman valoon. Kuljemme nuhjuiseen nurkkaan, josta teemme transferselvityksen 

Cagliarin lentoon. Pääsemme koneeseen, joka ei olekaan siisti 

suomalainen, vaan rähjäinen, kulunut, hieman pelottavakin Sardinian lehtoyhtiön 

kone. Lähdetään nousuun, matka alkaa kohti Sardiniaa. Roomassa oli pilvistä, ja 

pilvilauttoja ajelehtii myös Tyrrhenan meren yllä. Pian pilvet loppuvat, mutta 

samalla kone alkaa kaartaa ihan eri suuntaan kuin oli ajatus. 

Virkailijat, kaksi Luigia ja yksi donna, alkavat kuljeksia käytävällä ja turvavyövalo 

alkaa vilkkua, kuuluu yhtenään plim plim –ääniä. Nappaan yhtä Luigia vyöstä ja 

kysyn: ”What is the problem?” ”We have some lights”, hän vastaa. ”Which lights?”, 

kysyn jo hieman hermostuneena, mihin hän toteaa, että jotkut savua ilmaisevat 

merkkivalot ovat syttyneet, mutta mitään vaaraa ei ole. Koneen kapteeni ilmoittaa, 

että laskeudumme varmuuden vuoksi lähimmälle kentälle, joka sijaitsee Sardinian 

pohjoisosassa Olbian kaupungissa. 

Alkaa laskun valmistelu, jonka aikana ehtii ajatella monenlaista. Vaikka 

laskeutuminen on aina jotenkin pitkällistä ja kummallista, tämä tuntuu erityisen 

hankalalta. Kone pääsee kuitenkin turvallisesti maahan ja ihmiset taputtavat. 


15

Paloautot, jotka ovat keräytyneet kentän laidalle, alkavat palata talleihinsa. Meidät 

puretaan ulos koneesta, on vielä epäselvää jatkuuko matka samalla koneella, vai 

odotammeko koneen vaihtoa. 

Kolmen tunnin odotuksen jälkeen meidän pakataan takaisin samaan koneeseen. 

Ei auta muu kuin uskoa, että kaikki on kunnossa. Matka Cagliariin kestää alle 

puoli tuntia, sitten olemme perillä. On jo illansuu, mutta ilma on hyvin lämmin, 

taksikuskin mukaan 25 astetta, mikä on lokakuussa harvinaista myös täällä. 

Kongressi alkaa 

RAPORTTI 

Aamulla käyn ilmoittautumassa 

kongressiin, joka pidetään Cagliarin 

messukeskuksessa. Sinne vie pitkä 

kävelytie, jota merituulessa liehuvat 

palmut reunustavat. Ilmoittautuminen 

sujuu nopeasti, ja keskipäivällä on aikaa 

tutustua Cagliarin vanhaan kaupunkiin. 

Iltapäivällä pidetään ensimmäinen 

workshop kaksisuuntaisesta 

mielialahäiriöstä, jossa esitellään ennen 

kaikkea uusimpia geenilöydöksiä 

sairauden suhteen. Illalla on 

avajaisseremonia, professori Ming 

Tsuang lausuu avajaissanat ja paikallinen 

etnistä musiikkia laulava yhtye laulaa 

laulun, toisen, kolmannen, kymmenennen laulun. 

Vaikeiden mielenterveyden häiriöiden genetiikkaa 

Sunnuntaiaamuna alkaa varsinainen ohjelma. Kongressi edustaa psykiatrista 

genetiikkaa, jonka tarkoituksena on selvittää psykiatristen sairauksien taustalla 

olevia geneettisiä syitä ja sitä, miksi jotkut perheenjäsenet sairastuvat ja toiset 

eivät. Kokouksessa käydään läpi erityisesti skitsofrenian ja kaksisuuntaisen 

mielialahäiriön genetiikan viimeisimpiä löydöksiä, mutta aiheina ovat myös autismin 

sekä masennus- ja ahdistuneisuushäiriön geneettisen taustan tutkimus. Tärkeä 

osa-alue on genetiikkaan liittyvien eettisten kysymysten pohdinta. Esityksissä on 

usein monimutkaisia geneettisiä analyysejä ja käsitteitä, joita psykologin 

koulutuksella on usein vaikea seurata, mutta useamman vuoden 

työryhmätyöskentely ja osallistuminen tähän samaan kongressisarjaan on jo antanut 

hieman valmiuksia ymmärtää asioita. 

Vakavien psykiatristen sairauksien geneettinen tausta on monivuotisen 

tutkimustyön jälkeenkin epäselvä. Tässäkään kokouksessa tilanne ei sanottavasti 

muutu. Vanhojen ehdokasgeenien löydöksiä on toistettu, toisaalta jotkut esittävät 


negatiivisia tuloksia. Yksi keskeinen ajatus täällä on se, että olisi entistä enemmän 

pyrittävä selvittämään ehdokasgeenien yhteyksiä muihin geeneihin, etsittävä 

geenien ilmenemiseen liittyviä prosesseja ja neurobiologiaa sekä niiden tehtäviä 

keskushermoston rakentumisessa yksilönkehityksen eri vaiheissa. Tutkimuksen 

todetaan eräässä puheenvuorossa kuitenkin liiaksi etääntyneen itse sairauksista 

molekyylibiologisiin yksityiskohtiin – tämäkin asia olisi pidettävä mielessä. 

Endofenotyyppi geneettisen tutkimuksen apuna? 

Tässä kongressisarjassa arvostetaan monitieteisyyttä. Itse olen mukana 

edustamassa ns. neuropsykologisten endofenotyyppien tutkimusta. Tässäkin 

kokouksessa endofenotyypit ovat yksi kokouksen aiheista. Endofenotyyyppi 

tarkoittaa sisäistä ilmiasua, piirreominaisuutta sairauden ulkoisen ilmiasun 

(esimerkiksi diagnoosin) ja geneettisen rakenteen välissä, joka jollakin tavalla 

edustaa neurobiologisesti samaa ilmiötä kuin itse sairaus, mutta ilmenee sairaudesta 

riippumatta esimerkiksi sairaudelle altistuneilla terveillä sisaruksilla. 

RAPORTTI 

Endofenotyyppi ei ”näy päälle” kuten oireet, mutta se on mitattavissa. 

Skitsofreniassa ja muissakin vakavissa psykiatrisissa häiriöissä esimerkiksi 

neuropsykologisin testein mitatut muistin, tarkkaavaisuuden tai 

toiminnanohjauksen häiriöt voivat olla sairauden endofenotyyppejä. Näitä 

kognitiivisia häiriöitä havaitaan sekä potilailla että heidän oireettomilla 

sisaruksillaan. On ajateltu, että endofenotyypeistä voisi olla apua monitekijäisten 

ja monimutkaisten psykiatristen sairauksien geneettisten syytekijöiden 

selvittämisessä. 

Kokouksessa esitellään useita tutkimuksia, joissa on sovellettu neuropsykologisia 

endofenotyyppejä geneettisisissä analyyseissä ovat hyvin esillä. Joka päivälle on 

oma endofenotyyppisessionsa. Olen itse mukana Kansanterveyslaitoksen 

Molekyylilääketieteen osaston kanssa yhteistyössä tehdyissä esityksissä, joissa 

raportoidaan skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön eri ehdokasgeenien 

ja neuropsykologisten muuttujien välisiä assosiaatioita. Tutkimuksissamme on 

havaittu, että tiettyjen ehdokasgeenien riskimuotojen kantajilla erityisesti muistiin 

liittyvät häiriöt ovat korostuneita. Suomalaisten esitykset sujuvat hyvin, ja ne 

herättävät asiallista keskustelua yleisössä. Muutkin tutkimusryhmät raportoivat 

vastaavanlaisia tuloksia, joten omat tutkimuksemme saavat tukea ja lisää painoarvoa. 

Kriittistäkin ajattelua tuodaan esiin. Psykiatrisen genetiikan tärkeä brittiläinen 

tutkimusryhmä esittää, ettei neuropsykologisista endofenotyypeistä ole apua 

monitekijäisten sairauksien etiologian selvittämisessä. Deskriptiivinen diagnoosi, 

joka muodostetaan oirekriteerien pohjalta, on heidän mielestään riittävän hyvä 

ilmiasutekijä. Endofenotyypit sitä paitsi edustavat myös monimutkaisia 

neurobiologisia järjestelmiä, joten niiden avulla ei välttämättä yksinkertaisteta 

mitään. 


17

Eettisiä kysymyksiä 

Psykiatrisen genetiikan eettiset kysymykset ovat hyvin esillä. Osallistun sessioon, 

jossa ei voida välttyä affektienkaan esiintulolta. Jostain syystä nämä kysymykset 

aina nostattavat tunteita, myös niiden parissa, jotka itse tutkivat asioita. 

Keskustellaan siitä mikä on normaalia ja mikä on patologista, esimerkiksi miksi 

nykyisin kutsutaan lieväksi kognitiiviseksi häiriöksi ilmiötä, jota aiemmin kutsuttiin 

ikääntymiseen liittyväksi normaaliksi taantumiseksi. Edellinen on ”sairauden” tila, 

ja siis psykiatrinen ilmiö, jälkimmäinen taas on ”piirre”, jota tutkiva tiede on 

psykologia. Olisiko parempi puhua terveyden puolesta kuin sairautta vastaan? 

Psykiatristen häiriöiden geneettinen seulonta aiheuttaisi monenlaisia vaikutuksia: 

pitäisikö ihmistä, jolla on seulonnassa havaittu alttiusgeeni, alkaa hoitaa esimerkiksi 

lääkkeillä, vaikka mitään sairauden oireita ei ole nähtävissä? Olisiko suunnattava 

muita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä geneettisesti altistuneille henkilöille? Mitkä 

eettiset argumentit antaisivat oikeutuksen näihin toimiin? Psykiatrisen genetiikan 

yksi tehtävä olisi vähentää vakaviin mielenterveyshäiriöihin edelleen liittyvää 

stigmaa. Miten käy, jos leima mielisairaudesta saadaan jo ennen kuin sen 

puhkeamisestakaan on mitään tietoa? 

RAPORTTI 

Nämä kysymykset ovat vaikeita, eikä niille tietenkään täällä saada vastauksia. On 

kuitenkin tärkeää, että kokouksessa on kahtena päivänä eettisiä kysymyksiä 

pohdiskeleva sessionsa. 

Mitä kokous antoi psykologille? 

Monitieteinen asiantuntemus on välttämätöntä, kun pyritään selvittämään 

monimutkaisten psykiatrisen sairauksien syytekijöitä. Vaikeisiin mielenterveyden 

häiriöihin liittyy olennaisesti kognitiivisen tason lasku, ja siksi neuropsykologia 

on tärkeä tieteenala psykiatrisen genetiikan tutkimuksessa. Kongressin ohjelma 

tarjosi joka päivälle mielenkiintoiset esitykset neuropsykologiaa edustavalle 

psykologille. Neuropsykologisten endofenotyypien sovellukset olivat esillä tässä 

kokouksessa erityisen hyvin monessa tutkimuksessa, myös siten, että kotiin 

viemisenä oli kriittistäkin näkemystä. 

Kirjoittaja ja kuvat: Annamari Tuulio-Henriksson, 

FT, erikoistutkija 

Kansanterveyslaitos, 

Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto 

Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki 

— 


HELSINGIN PSYKOLOGIYHDISTYKSEN 25- 

VUOTISJUHLAT 

Helsingin psykologiyhdistyksen 25-vuotisjuhlia juhlittiin lauantaina 7.10 Vanhalla 

Ylioppilastalolla Helsingissä. Mukana juhlimassa oli yli sata yhdistyksen jäsentä ja 

kutsuvierasta. 

Juhlien järjestelyt aloitettiin hyvissä ajoin jo syksyllä 2005. Juhlapaikaksi valittiin 

yhdistyksen perinteiden mukaisesti juhlava Vanhan Ylioppilastalon juhlasali. Juhlien 

järjestelyistä vastasi kuuden hengen tiimi, joka koostui johtokunnan varsinaisista 

jäsenistä. Juhlien organisoimiseen kului paljon työtunteja: oli laadittava budjetti, 

varattava juhlatilat, sovittava tarjoiluista, tehtävä kutsukortit ja päätettävä 

ohjelmasta. Juhlien järjestäminen oli kuitenkin mukavaa puuhaa ja vietimme monta 

iloista palaveria juhlia ideoiden ja järjestellen. Viimeisen viikon aikana tunnelma 

alkoi kohota. H-hetki lähestyi. Oli vielä laadittava juhlien istumajärjestys, 

ilmoitettava erityisruokavalioista, vastaanotettava viime hetken peruutukset ja 

tilattava kukat. Vihdoin kuitenkin koitti suuri, huolella valmisteltu juhlapäivä. 

RAPORTTI 

Juhlavieraat alkoivat saapua Vanhalle Ylioppilastalolle puoli kuuden aikoihin. 

Hepsyn puheenjohtaja Sirpa Sammalo ja varapuheenjohtaja Riitta Ruotsalainen 

vastaanottivat vieraat ovella. Orkesteri soitti letkeää jazzmusiikkia juhlavieraiden 

siirtyessä kuohuviinilasit kädessä kauniisti katettuihin ruokapöytiin. 

Tervetuliaispuheessaan yhdityksen puheenjohtaja muisteli kuluneita vuosia, korosti 

psykologien tekemän työn arvokkuutta ja kohotti juhlamieltä. Tervetuliaispuheen 

jälkeen alkoi juhlaillallinen. Alkuruoaksi tarjoiltiin maa-artisokkakeittoa, 

persiljavaahtoa ja leipächipsi. Pääruokana oli härän sisäfilepihvi, tummaa dijonkastiketta 

sekä gratinoituja kasviksia. Jälkiruokana herkuteltiin creme brulee 

marjasalsan kera. 

Illan juhlapuhujana oli Suomen Mielenterveysseuran syyskuun alussa eläkkeelle 

jäänyt toiminnanjohtaja Pirkko Lahti. Yhteiskunnallisena vaikuttajana ja Suomen 

Psykologiliiton puheenjohtajanakin tunnettu Lahti piti ajatuksia herättävän ja 

humoristisenkin puheen unohtamatta korostaa psykologisen työn arvokkuutta 

tämän päivän yhteiskunnassa. Illan aikana psykologiyhdistykset ympäri maata aina 

Lappia myöden lausuivat tervehdyksensä ja onnittelunsa 25-vuotiaalle Helsingin 

psykologiyhdistykselle. Juhlassa jaettiin myös Psykologiliiton hopeisia 

ansiomerkkejä liiton työssä ansioituneille hepsyläisille. Loppuillasta nautimme vielä 

improvisaatioteatteri Roiskeläpän huumorista ja jatkoimme juhlimista tanssien 

orkesterin säestyksellä. 

Juhlat onnistuivat hienosti! Siellä oli mukava, juhlava tunnelma ja juhlaillallinen 

viineineen oli erinomainen. Kiitokset vielä kaikille juhliin osallistuneille! 

P.s Löydätkö itsesi yli sadan kuvan joukosta? Juhlakuvia voi käydä katsastamassa 

osoitteessa http://www.flickr.com/photos/hepsylehti/ 


19

JUHLATUNNELMIA 

Kuva 1. Hepsyn johtokunta 

valmistautuu vastaanottamaan 

juhlavieraat 

RAPORTTI 

Kuva 2. Kuohuviinilasit ovat 

valmiina tarjoiltavaksi 

Kuva3. Puheenjohtaja Sirpa Sammalo pitää 

tervetuliaispuhetta 


Kuva 4. Illan juhlapuhuja Pirkko Lahti 

RAPORTTI 

Kuva 5. Varapuheenjohtaja 

Riitta Ruotsalainen ja 

Psykologiliiton 

ammattiasiainsihteeri Vesa 

Nevalainen jakavat hopeisia 

ansiomerkkejä 

Kuva 6. Sirpa Sammalo 

(vas.), Jyrki Vartio, Eija 

Kallunki, Pirkko Räisänen ja 

Satu Kaski (puuttuu kuvasta) 

saivat hopeiset ansiomerkit 

Psykologiliiton hyväksi 

tehdystä ansiokkaasta työstä 

Kirjoittaja: Hanna Suominen, 25-vuotisjuhlavastaava 

Kuvat: Jari Alanen 


21

ARS FENNICA -07 PUHUTTELEE 

Kiasmassa esillä oleva ARS Fennica -ehdokkaiden yhteisnäyttely on puhutteleva 

kokemus. On palattava yhä uudelleen tutkimaan esillä olevia teoksia, viipymään 

tiettyjen teosten äärellä ja näkemään niistä uusia näkökulmia. Ehdokkaina ovat 

valokuvataiteilija Elina Brotherus, kuvanveistäjä Markus Kåhre, taidemaalari Elina 

Merenmies ja taidemaalari Anna Tuori. ARS Fennica -palkinto myönnetään 

tunnustuksena persoonallisesta ja korkeatasoisesta taiteellisesta työstä. 

Elina Brotherus toivoo valokuvateostensa muistuttavan ihmisiä siitä, että elämässä 

on muutakin kuin arkinen kiire. Uusimman 45-osaisen valokuvasarjan Näyn 

laajuutta valokuvia peittäviin kehyslaseihin on kaiverrettu vaikuttavasti 

ranskalaissäveltäjä Eric Satien innoittamana ranskankielisiä pianonsoitto-ohjeita. 

Kuvissa on voimakas tilan tuntu, avaria merenrantoja, laakeita maisemia ja paljon 

taivasta. Muutamissa kuvissa Brotherus käyttää itseään mallina ollen usein selin 

katsojaan. 

KULTUURIPALSTA 

Brotherus on kuvaillut Timo Valjakan artikkelissa (2006), että ”teos on kuin 

laulusarja tai preludivihko. Sen jokaista yksittäistä kuvaa voi katsoa ja kuunnella, 

seurata miten se kimaltaa ja miten se saa muutkin soimaan.” Brotheruksen kauniit 

valokuvateokset tuntuvat kuitenkin jäävän itselleni etäisiksi ja ulkopuolisiksi, kaukaa 

tarkastelluiksi. Videoinstallaatioissaan Brotherus tutkii alastonta mallia, tilaa, 

muotoa, valon ja varjon muotoutumista. Alastonmallit poseeraavat tietyssä 

asennossa pienen hetken, samalla tavalla kuin taidekouluissa harjoitellaan nopeita 

luonnoksia ja ns. croquis-piirustuksia. 

Markus Kåhren nimettömäksi jätetyt teokset ovat kokemuksellisia, arvoituksellisia 

kertomuksia. Kåhre kuvaa tarkoituksekseen herättää taiteen katsoja näkemään 

oma todellisuutensa interaktion kautta niin, että astuessaan ulos teoksesta ihminen 

voisi nähdä maailman vähän eri tavalla. Kåhren teokset tulevat lähelle ja tuntuvat 

siltä kuin astuisi toiseen todellisuuteen. Ystäväni kuvaa osuvasti kokemustaan 

kouriintuntuvaksi. 

Jaan saman tunteen Kåhren veistoksellisista, illuusionomaisista, osallistumista 

edellyttävistä teoksista. Kokemusta on vaikea pukea sanalliseen muotoon. Teokset 

täytyy itse kokea. Nykytaiteen tutkija Leevi Haapala (2006) kokee Kåhren teosten 

herättävän kysymyksiä ruumiinkuvasta ja tavasta hahmottaa itsensä maailmassa 

sekä ruumiillisesti että mentaalisesti. 

22 


Elina Merenmies hätkähdyttää ekspressionistisella, vahvan tunnevoimaisella 

ilmaisullaan. Tussipiirustuksissa ja tempera-/öljymaalauksissa puiden oksat 

kietoutuvat kuin verisuonet tai hermoverkot, puilla on kuin oma persoonansa, 

kasvot ovat omituisia ja rujoja, tummasävyiset teokset jopa säikähdyttävät. Ne 

kuitenkin vangitsevat luokseen ilmaisun voimakkuudellaan ja persoonallisella 

vivahteikkuudellaan. Ne suorastaan pakottavat palaamaan niiden luo uudelleen, 

ihmettelemään ja aistimaan teosten sanomaa. Merenmiehen mukaan taide voisi 

olla paras kommunikaatiomuoto erilaisten todellisuuksien välillä. 

Anna Tuorin öljyväriteokset näyttävät ensi katsaukselta karkkimaisen, 

sadunomaisen kauniilta, kepeiltä. Kauemmin niitä katsellessa paljastuu kuitenkin 

jotain synkkää, outoa ja pelottavaakin, leijailevaa salaisuuden tuntua. Tuorin teokset 

vaativat viipymistä ja palaamista. Ne kiehtovat erityisesti salaperäisyydessään ja 

selvittämättömyydessään. Kari Immosen (2006) mukaan niissä yhdistyvät tuska 

ja nautinto, kauhu ja nauru, mielikuvituksen ja tunteiden ajaessa järjen yli. 


Kaiken kaikkiaan näyttely ei jätä kylmäksi, vaan se todella liikauttaa ajattelemaan, 

kokemaan ja tuntemaan. Näyttely on esillä Kiasmassa 21.1.07 asti. 

Lähdeluettelo: 

Viitatessa taiteilijoiden ajatuksiin lähteinä on käytetty taiteilijoiden haastatteluja Kiasman 

internet-sivuilla 

http://typo.kiasma.fi/index.php?id=1084&L=0&FL=1 

Lähteenä on myös käytetty artikkeleita 

Timo Valjakka, Leevi Haapala ja Kari Immonen, ARS Fennica 2007- kirjasta 

toim. Kirsti Karvonen, 2006, Salpausselän kirjapaino, Lahti 

Kirjoittaja: Elina Aho 

aho.elina@gmail.com 


23

KUTSUMATTOMIA VIERAITA 

Metsän sisällä kimmaltaa vesipisaran valo 

Hepsyläiset olivat katsomassa 28.10.2006 Kansallisteatterissa Reko Lundánin 

näytelmää Kutsumattomia vieraita. Kaiken kaikkiaan esitystä oli seuraamassa 80 

hepsyläistä. 

Reko Lundánin kirjoittamassa ja ohjaamassa laulunäytelmässä liikutaan 

sairaalamiljöössä. Sairaalan tuottavuus on noussut päätekijäksi sairaanhoidossa. 

Eteemme tuodaan alkoholin kanssa kamppaileva ylilääkäri, hoitohenkilökunnan 

väliset suhteet korkeammalta tasolta alimmalle tasolle, työntekijän sairastuminen 

syöpään, rikkaat ulkopuoliset, joiden elämä on loppua sairaalaan portille. 

Irtisanomisen uhka vaanii ja vastuunkanto irtisanomisista väistetään. Ketä 

hoidetaan ja ketä ei enää hoideta. 


Laulunäytelmässä roolihenkilöt kuvaavat välillä tunteitaan ja salaisuuksiaan 

laulusooloin. Lauluja säesti kvartetti, johon kuuluivat: Janne Halonen, Visa-Pekka 

Mertanen, Jussi Miettola ja Tero Tuovinen. Esitys ei ole mikään musikaali. Jussi 

Tuurin sävellyksissä polveilee surumielinen sävy. 

Kutsumattomia vieraita –esityksen perussanomana on elämän hauraus ja 

yllätyksellisyys. Takaa heijastuu myös Reko Lundánin oma sairaus. Kutsumattomia 

vieraita voivat olla syöpäsolut tai onnettomuudet, mutta kaiken takana on myös 

ennakoimaton armo ja rakkaus. 

Näytelmä toi eteemme työkiireisen, kinastelevan avioparin: Timo Tuomaisen ja 

Sari Puumalaisen. Heidän elämänsä muuttui kertaheitolla. 

Näemme ylilääkärin, jonka lohtuna on viski. Ylilääkäriä näyttelee Juhani Laitala ja 

hänen ex-vaimoaan Karin Pacius. Tapaamme sairaalan pieniä muurahaisia, joiden 

välillä polveilee ystävyys ja rakkaus. Pätkätyöläistä näyttelee Eeva Soivio ja 

vahtimestaria Eero Aho. 

Vankimman roolisuorituksen tekee ihmemies Ismo Kallio, joka esittää varakasta 

ja irstasta sijoittajaa Kimbleä. Hän kokee suurimman muutoksen. Röyhkeys 

muuttuu liikuttavaksi epävarmuudeksi ja charmiksi. 

Näytelmän lavastuksesta vastaa Teppo Järvinen, jonka lavastuksissa risteilee 

realismia pahviautojen ja pahvisen koivumetsän kanssa. 

Näytelmä ei jätä ketään kylmäksi: voimme hetkessä menettää kaiken, mutta meillä 

on mahdollisuus muuttua ja aina on olemassa toivo ja rakkaus. 

24 


Reko Lundán (1969-2006) oli yhteiskunnan omatunto. Hän oli tavallisen, pienen 

ihmisen puolella. Hänen tuotantonsa on laaja: 8 näytelmää, kolme romaania ja 

kuunnelmia sekä omien töitten ohjausten lisäksi myös ohjauksia eri teattereille 

mm. Tsehovia, Milleriä, Williamsia, Ibseniä. Lundánin työlle on ominaista paitsi 

kokemuksellisuus myös runsaan tausta-aineiston kokoamiseen perustuva työtapa. 

Reko Lundán sai 2004 sosiaaliturvan tunnustuspalkinnon. Palkinnon 

jakoperusteena oli halu korostaa laajemminkin kulttuurin merkitystä hyvinvoinnin 

rakentajana ja vaikuttajana. 

Reko Lundán vaati hyvinvointiosaamisen ja inhimillisyyden välittämisen nostamista 

kansalliseksi hyveeksi. 

Reko Lundán uskoi rakkauden ikuiseen voimaan. 

Kirjoittaja: Riitta Ruotsalainen 



Kuva: Elina Aho 

25

UUSI HEPSYLEHTI-TIIMI ESITTÄYTYY 

Viime numerossa (3/2006) kuulutettiin Hepsylehti-tiimin toimijoiden perään. 

Ilmoitukseeni vastasi kolme innostunutta kynäniekkaa. Sähköpostiviestit ovat 

singahdelleet puolin ja toisin. Myös ensimmäinen kokoontuminen on jo pidetty. 

Tässä esittely uusista (joillekkin varmaan ennestääkin tutuista) Hepsy-lehden 

toimittajista. Tervetuloa mukaan Risto, Miia ja Elina! 

Elina Aho 

TIEDOTUSVASTAAVAN PALSTA 

Olen 25-vuotias Helsingissä asuva psykologian 

maisteri. Valmistuin Helsingin yliopistolta 

toukokuussa 2006. Innostuksen kohteitani ovat 

kokonaisvaltainen hyvinvointi, luovuus, taide, 

käytännöllinen filosofia, sokraattinen dialogi 

sekä nykykreikan kieli ja kulttuuri. Erityisesti 

kulttuurin ja taiteen merkitys hyvinvointiin ja 

terveyteen kiehtoo minua. Nautin luonnosta, 

merestä, kiireettömyydestä, ihmisten 

kohtaamisesta ja uusien näkökulmien 

etsimisestä. 

Toimin tällä hetkellä osa-aikaisesti työyhteisökouluttajana yksityisessä yrityksessä. 

Työssäni olen paneutunut työhyvinvoinnin edistämiseen. Opiskelen myös taidetta 

ja taidehistoriaa. Kommunikointi taiteen kautta on itselleni tärkeää. Koen 

maalaamisen itselleni hyvin läheiseksi tavaksi tutkia maailmaa ja inhimillistä 

kokemusta, jäsentää sanatonta sanalliseksi ja tunnetta kuvaksi. 

* Elina aloittaa kirjoittamaan Hepsy-lehteen hyvinvointi palstaa, jolla pohditaan 

hyvinvoinnin eri näkökulmia mm. psykologisesta ja taiteen näkökulmasta. 

Risto Selin 

Opiskelin psykologiaa Helsingin yliopistossa ja olin muun muassa yksi Kompleksin 

historiikin (1997) toimittajista. Valmistuin vuonna 2002 ja siitä lähtien olen 

työskennellyt tutkijana Työterveyslaitoksella. Toimin tämän vuoden loppuun saakka 

Henkilöarviointi ja kompetenssien kehittäminen -tiimissä. 

* Risto aloittaa kirjoittamaan Hepsy-lehteen Työasioita palstaa, jolla keskitytään 

työ- ja organisaatiopsykologian maailmaan. 


Miia Seppänen 

TIEDOTUSVASTAAVAN PALSTA 

Eihän sitä ihminen pieni voi kuin tallustaa 

eteenpäin. Miten olisin tuossakin kuvassa - liian 

monta vuotta ja liian monta kompastumista 

sitten – voinut tietää, että musisoinnin sijasta 

joutuisin kerran esittelemään itseni Hepsynimisessä 

lehdessä. Tai, että valmistuisin 

psykologiksi Helsingin yliopistosta vuonna 2005 

ja että innostuisin joskus vielä aivotutkimuksesta, 

oppimisesta ja jopa ihmisistä. Näin oli kuitenkin 

käyvä, en valita. Hepsy-kohtalostani en tiedä sen 

enempää kuin mitä päätoimittaja kulloinkin 

ehdottaa. Kuljen siis kohtalooni saneltua polkua 

tai ehkä eksyn siltä. Koen kuitenkin turvallisuutta toimituskunnassa. Sillä tietäni 

tasoittavat nyt ihmismieleen erikoistuneet, polkuja analysoivat ja joskus 

huomaamattomasti niitä muuttavat, psykologit, ympärilläni. 

* Mia aloittaa kirjoittamaan Hepsy-lehteen erilaisista terapiamuodoista. 

KIRJOITA HEPSY-LEHTEEN 

Kaikki Helsingin Psykologiyhdistyksen jäsenet voivat kirjoittaa HEPSY-lehteen. 

Julkaistuista artikkeleista maksetaan kirjoittajalle palkkio. Aineisto pyydetään 

lähettämään sähköpostin liitteenä. Jos haluat liittää kuvan juttuusi, lähetä se 

erilliseesä tiedostossa. Lisätietoja saat Hepsyn tiedotusvastaavalta tai Hepsyn 

kotisivuilta www.hepsy.psyli.fi. 

Seuraava HEPSY-lehti ilmestyy maaliskuussa. Materiaali tähän lehteen pyydetään 

lähettämään viimeistään 1.2.2007 mennessä. 

MATKA-AVUSTUS 

Voit hakea Hepsyltä rahallista avustusta kongressi. Yms. Matkoihisi. Vastineeksi 

toivomme sinun kirjoittavan lehteen 1-2 sivun pituisen artikkelin oppimastasi. 

Lisätietoja Hepsyn www-sivuilla www.hepsy.psyli.fi 

VALOKUVISTA 

Onko sinulla kuvia, joista olisi kansilehteen tai juttusi mausteeksi? 

Voit toimittaa kuvasi Hepsyn kuvapankkiin, ohjeet tästä löytyy täältä: http:// 

www.hepsy.psyli.fi/hepsylehti5.html 

OSOITTEENMUUTOKSET 

Osoitteenmuutokset Psykologiliiton jäsensihteeri Tarja Koivuniemelle. 

tarja.koivuniemi@psyli.fi tai 09-61229133 


27

TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 2007 

Psykologiliiton toiminnan keskeiset tavoitteet ovat jokaiselle psykologille koulutusta 

vastaava palkkaus, turvattu työllisyys ja mahdollisuus tehdä laadukasta työtä. 

Helsingin psykologiyhdistys (Hepsy) edesauttaa omalta osaltaan edellä mainittujen 

tavoitteiden saavuttamista toiminta-alueellaan. Yhdistyksen 26. toimintavuoden 

teemana on ”Psykologi - Asiantuntija”. Vuoden teeman hengessä järjestetään 

Hepsy-päivä, jäsenistölle suunnattu seminaari, jolla halutaan tarjota mahdollisuus 

sekä oppia uutta että vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa. 

TOIMINTASUUNNITELMA 

Toimintakauden aikana tarkoituksena on lisätä jäsenten omanarvontuntoa, 

valveutuneisuutta sekä kollegiaalista tukea. Tavoitteena voi pitää joka sektorilla 

toimivan hepsyläisen palkkauksen liikkumavaran ja kehittämismahdollisuuksien 

maksimaalista hyödyntämistä. Hyödyn irti saaminen edellyttää myös yksittäisen 

hepsyläisen aktiivisuutta ja yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista. Johtokunta pyrkii 

toimintansa avulla olemaan jäsentensä tukena ja rohkaisemaan heitä 

yhteiskunnallisen arvostuksen, näkyvyyden sekä akavalaisen keskiansion 

saavuttamisessa. 

EDUNVALVONTA JA JÄRJESTÖTOIMINTA 

Hepsyllä on muihin psykologiyhdistyksiin verrattuna erilainen asema 

paikallisyhdistyskentässä sekä kokonsa että sijaintinsa vuoksi. Hepsyn jäsenet (1347, 

lähde: Psykologiliiton toimintakertomus vuodelta 2005) muodostavat 26% 

Psykologiliiton jäsenistöstä ja toimintakenttä on osittain päällekkäinen Uudenmaan 

psykologiyhdistyksen kanssa jäsenten työskennellessä laajalti koko Uudenmaan 

alueella. Tämä vaatii Hepsyn luottamustoimiin valituilta merkittävää panostusta 

jäsenyhdistystoimintaan sekä asioiden hoitamista tiiviisti yhteistyössä 

Psykologiliiton kanssa. 

Yhdistyksen edunvalvonnassa painopisteenä on Psykologiliiton kanssa yhteistyössä 

tapahtuva jäsenistölle suunnattu taloudellisen edunvalvonnan koulutus. 

Pyrkimyksenä on jäsenten edunvalvontatietojen ja -taitojen lisääminen. Yhdistys 

pyrkii järjestämään myös koulutusta erityisasiantuntijan urakehityksestä ja 

henkilökohtaisista palkkaneuvottelumahdollisuuksista etenkin kuntasektorilla. 

Edellisellä toimintakaudella ylläpidettyä kuntasektorin järjestövalmiutta nostetaan. 

Johtokunta valitsee keskuudestaan kunnan työtaisteluvastaavan. Syksyllä 2007 ovat 

edessä tulopoliittiset neuvottelut, joita silmällä pitäen kootaan kuntasektorin 

voimavarat yhteistyössä liiton järjestövalmiuspäällikön kanssa. 

Johtokunta kokoontuu säännöllisesti 11 kertaa toimikautensa aikana. Tämä takaa 

jäsenasioiden ja yhdistyksen perustehtävien joustavan käsittelyn. Tarvittaessa 

yhdistyksen johtokunta kokoontuu ylimääräisesti sovittaviin kokouksiin. Suomen 

Psykologiliiton toimiston, hallituksen, liittovaltuutettujen ja toimikuntien jäsenten 

kanssa toimitaan tiiviissä yhteistyössä kuten aikaisempinakin toimintavuosina. 


Hepsyn johtokunnan pyrkimyksenä on kannustaa ja tukea hepsyläisiä vaikuttamaan 

laajasti liiton kaikissa toimielimissä. Lisäksi tavoitteena on kannustaa hepsyläisiä 

yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja keskusteluun. Toimintakauden aikana pyritään 

aktivoimaan yhteistyötä muiden psykologiyhdistysten kanssa. Muut 

paikallisyhdistykset kutsutaan koolle pohtimaan tarvetta ajanmukaistaa 

Psykologiliiton säännöt jäsenyhdistyksille. 

TIEDOTUSTOIMINTA 


Yhdistyksen lehti Hepsy toimii yhdistyksen keskeisenä tiedotusvälineenä 

kotisivujen kanssa pitäen jäsenistöä ajan tasalla edunvalvonnan ja muun 

järjestötoiminnan osalta. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuoden aikana ja ilmestyneet 

numerot pääsee jatkossa lukemaan myös yhdistyksen kotisivuilta. Johtokunta 

valitsee keskuudestaan tiedotusvastaavan, joka toimii lehden päätoimittajana. 

Toimintakauden alusta lähtien tiedotusvastaavan tukena on lehden toimituskunta. 

Lehdessä julkaistaan jäsenten kirjoittamia juttuja, artikkeleita, matkakertomuksia, 

referaatteja tutkimuksista ja kokemuksia psykologin työn arjesta sekä myös 

viihteellisempää materiaalia. Lisäksi jäsenistöä kannustetaan ottamaan valokuvia 

lehden kuvitukseksi. Julkaistavista artikkeleista päättää johtokunta 

tiedotusvastaavan esitykseen perustuen ja niistä maksetaan palkkio. Maksettavan 

artikkelipalkkion kertakorvaus on enintään 105 euroa (3 sivun pituinen artikkeli). 

Toimintakautena tavoitteena on edelleen kehittää lehden sisältöä, jotta se vieläkin 

paremmin palvelisi Hepsyn jäsenistöä informoivana ja yhdistävänä foorumina. 

Yhdistyksen vakiintuneet kotisivut ovat erittäin hyvät ja kävijöitä on riittänyt. 

Sivuilla tarjotaan jatkossakin tietoja yhdistyksestä ja sen jäsenistöstä kuin myös 

aina ajankohtaisinta tiedotusta yhdistyksen tilaisuuksista tapahtumakalenterin 

muodossa. Yhdistys käyttää järjestämistään tapahtumista ilmoittamiseen myös 

Psykologiliiton ylläpitämää jäsenrekisteritietoihin perustuvaa 

joukkosähköpostitusta. Tulevana kautena yhdistyksen kotisivuja on tarkoitus 

kehittää edelleen interaktiivisempaan suuntaan mm. kuukausittain vaihtuvalla 

gallup-kysymyksellä. Lisäksi yhdistys ylläpitää sähköistä kuvapankkia, johon jäsenet 

saavat lähettää valokuviaan. Tulevana kautena jäseniä rohkaistaan entistä enemmän 

osallistumaan kuvapankin toimintaan ”Vuoden paras kansikuva” -kilpailun avulla. 

Johtokunnan sähköpostilista on keskeinen johtokunnan sisäisen viestinvaihdon 

väline. Tarkoituksena on perustaa tiedottamiseen myös laajempi sähköpostirinki, 

johon kuuluvat kaikki kuluvan toimintavuoden aikana liiton luottamustoimissa 

toimivat hepsyläiset: liiton hallituksen, liittovaltuuston, toimikuntien, työryhmien 

ja ammattieettisen lautakunnan jäsenet sekä johtokunnan jäsenet. 


29

KULTTUURI-, KOULUTUS- JA MUU JÄSENTOIMINTA 

Tulevana vuonna yhdistys tarjoaa jäsenistölleen edunvalvontakoulutuksen lisäksi 

monipuolisia virkistys- ja koulutustilaisuuksia. Tänä toimintavuonna järjestetään 

jälleen suuren suosion saavuttaneet Hepsy-päivät. Tämä on toimintavuoden 

keskeisin virkistystapahtuma. Lisäksi järjestetään yksi tai useampi virkistystilaisuus 

teatterin, konsertin tai elokuvan merkeissä. Jäsenillä on mahdollisuus aktiivisesti 

vaikuttaa yhdistyksen tapahtumien sisältöön ja laatuun osallistumalla toimintaan 

ja sen suunnitteluun. Toimintakaudella koulutustoimintaa pyritään järjestämään 

yhteistyössä Psykologiliiton ja Psykologiainstituutin kanssa. 


Yhdistyksen johtokunta myöntää jäsenistölle matka-avustuksia kansainvälisiin 

kongresseihin. Matka-avustuksen suuruus on 250 €. Avustus myönnetään 

hakemuksen perusteella ja lisäksi edellytetään, että avustuksen saanut henkilö 

kirjoittaa yhdistyksen lehteen vapaamuotoisen raportin kongressin tieteellisestä 

annista. Johtokunta voi myös pyytää matka-avustuksen saajaa kertomaan 

matkastaan yhdistyksen kokouksessa. 

OPISKELIJAT YHDISTYKSESSÄ 

Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Kompleksin valitsemat 

opiskelijaedustajat yhdistyksen johtokunnassa toimivat siltana yhdistyksen ja 

opiskelijamaailman välillä. He välittävät yhdistykselle kuulumisia yliopistolta ja 

opiskelijamaailmasta sekä opiskelijoille ajankohtaista tietoa yhdistyksestä ja 

työelämästä. Kevätkaudella 2007 järjestetään yhteistyössä Kompleksin kanssa 

opiskelijoille työelämäilta, jossa esitellään laaja-alaisesti psykologin työn moninaisia 

mahdollisuuksia. Tänä toimintakautena yhdistys tekee tehostettua jäsenhankintaa 

opiskelijoiden keskuudessa yhteistyössä Psykologiliiton ja erityisesti sen uuden 

opiskelija-asiamiehen kanssa. 

Yhdistys tukee taloudellisesti jäsentensä menestyksekkäitä pro gradu -tutkielmia 

vuotuisen gradupalkinnon muodossa (arvo 350 €). Palkintoja myönnetään 

vuosittain kolme kappaletta ja kilpailun kriteereinä ovat innovatiivisuus sekä 

mielenkiintoisuus ammattikäytännön kannalta. Palkittujen tulee kirjoittaa 

tutkielmastaan artikkeli Hepsy-lehteen. 


HELSINGIN PSYKOLOGIYHDISTYKSEN 

TALOUSARVIOEHDOTUS 2007 

Tilinpäätös Ennuste Ennuste Talousarvio 

ehdotus 

2005 2005 2006 2007 

TALOUSARVIO 

VARSINAINEN TOIMINTA 

Koulutustoiminta 

Kulut - 1 062,00 - 1 000,00 - 1 000,00 - 1 000,00 

Tiedotustoiminta 

Kulut - 7 121,00 - 5 500,00 - 6 000,00 - 8 700,00 

Artikkelipalkkiot - 1 005,00 - 1 500,00 - 1 500,00 - 1 500,00 

Kulttuuri- ja harrastustoiminta 

Tuotot 512,00 500,00 5 000,00 3 000,00 

Kulut - 1 396,00 - 3 500,00 - 5 000,00 - 6 000,00 

Jäsentoiminta (Yleistoiminta) 

Kulut 

Henkilöstökulut 

Palkat ja palkkiot - 6 489,00 - 6 780,00 - 6 800,00 - 7 005,00 

Henkilöstösivukulut - 414,00 - 200,00 - 300,00 - 500,00 

Poistot, kalusto - 459,00 - 500,00 - 500,00 - 700,00 

Muut kulut 

Kokouskulut - 2 787,00 - 4 000,00 - 3 000,00 - 3 000,00 

Työryhmäkulut - 493,00 - 500,00 - 700,00 - 700,00 

Apurahat 0,00 - 1 250,00 - 1 000,00 - 1 000,00 

Gradupalkkiot - 1 050,00 - 1 050,00 - 1 050,00 - 1 050,00 

Avustukset - 137,00 - 300,00 - 300,00 - 400,00 

Toimisto, puhelin & arkisto - 1 118,00 - 1 100,00 - 1 200,00 - 1 200,00 

Kirjanpito & tarkastus - 650,00 - 600,00 - 700,00 - 700,00 

Muistaminen & edustus - 695,00 - - 1 000,00 - 1 000,00 

Matkakorvaukset - 774,00 - - 800,00 - 800,00 

Muut yleistoiminnan kulut - 863,00 - 2 000,00 - 1 500,00 - 1 500,00 

VARAINHANKINTA 

Jäsenmaksutuotot 29 589,00 26 500,00 27 500, 00 30 000,00 

RAHOITUSTOIMINTA 

Pankkikulut - 127,00 - 150,00 - 150,00 -150,00 

Korkotuotot - - - 250,00 

TILIKAUDEN 

YLIJÄÄMÄ/ 3 461,00 - 2 930,00 0,00 - 3 655,00 

ALIJÄÄMÄ 


31

KOMPLEKSI RY 60 VUOTTA. 

Tervetuloa juhlimaan Helsingin psykologian opiskelijoiden 

ainejärjestönKompleksin 60-vuotis juhlia 24.2.2007 kello 

18.00-02.00 Vanhalle ylioppilastalolle, Mannerheimintie 3. 

Ovet avataan 17.30. 

Illalliskortti valmistuneille 60 euroa, opiskelijoille 35 euroa. 

Alkoholiton illalliskortti 55/30 euroa. Illalliskortti maksetaan 5.2 mennessä 

Kompleksi ry:n tilille Sampo 800014-202934. 

Ilmoittautumiset viimeistään 5.2.2007 pipsa.laakso@helsinki.fi. Mainitsethan 

ilmoittautumisen yhteydessä mahdollisesta erityisruokavaliosta ja 

pöytäseuratoiveista. 

Juhlapuku (frakki/tumma puku) ja akateemiset kunnia- ja ansiomerkit. 

Lisätietoja Pipsa Laakso 041-5312104. 

ILMOITUS 

!!!PERINTEISET JOULUOLUET!!!!! 

aika: keskiviikko 13.12.2006 klo 16.30 – 21.00 

paikka: Psykologiliitto. Bulevardi 30 B 

Tule viettämään iloista iltaa ja tapaamaan tuttuja!! 

Tarjolla pikkupurtavaa ja hyvää seuraa. 

Tilaisuus on avoin Hepsyn ja Upsyn jäsenille. Ilmoittautumiset tarjoilun 

järjestämistä varten viimeistään 5.12.06 sähköpostitse: sirkka.tabell@psyli.fi 

Tilaa max 75:lle. Varmista tulemisesi heti! 

HEPSY ja UPSY 

32

HEPSYLÄINEN: 

VOITA RAHAA GRADULLASI! 

Helsingin Psykologiyhdistyksen vuotuinen gradukilpailu on taas käynnistynyt. 

Tarkoitus on palkita kolme vuoden 2006 parasta gradua. 

Valinnat tehdään perinteiseen tapaan sen perusteella kuinka innovatiivinen ja 

ammattikäytännön kannalta kiinnostava kukin gradu on. Eli gradun arvosana ei 

suinkaan ratkaise. Voittajista päättää Hepsyn ystävällinen johtokunta. 

Kuka voi osallistua kilpailuun 

Kilpailuun voivat osallistua kaikki Helsingin Psykologiyhdistyksen opiskelija- tai 

varsinaiset jäsenet, joiden gradu on hyväksytty vuoden 2006 aikana. 

Kuinka kilpailuun osallistutaan 

ILMOITUS 

Osallistuaksesi kilpailuun lähetä 30.1.2007 mennessä vapaamuotoinen hakemus 

ja gradun tiivistelmä Hepsyn tiedotusvastaavalle sähköpostitse 

hepsylehti@gmail.com. Hakemuksessa tulisi perustella, mikä tekee omasta 

gradusta innovatiivisen ja ammattikäytännön kannalta kiinnostavan. 

Palkinto 

Palkintona kaikki kolme voittajaa saavat kukin 350 €, sekä mainetta ja kunniaa: 

palkituista tulee Hepsy-lehteen juttu, ja heidän tulee kirjoittaa gradustaan artikkeli 

johonkin vuoden 2007 Hepsy-lehden numeroista. 

Kannattaa osallistua! 

Mitään et häviä, mutta paljon voit voittaa, miksi siis vielä epäröit? Voittajista 

päätetään helmikuun aikana ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Lisätietoja 

www.hepsy.psyli.fi. 

33

Rauhaisaa joulun odotusta 

hepsyläisille! 

Toivottaa Hepsy-lehti 

Kuva: Elina Aho

Lehti 4/2006 pdf-muodossa - Helsingin psykologiyhdistys

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?