MONIKULTTUURISUUS- Teemanumero - Helsingin psykologiyhdistys

MONIKULTTUURISUUS- 

Teemanumero 

HELSINGIN PSYKOLOGIYHDISTYS RY:N TIEDOTUSLEHTI 

3 / 2007

Sisällysluettelo 

HEPSY 3/2007 Sisällysluettelo 

PÄÄKIRJOITUS 

Pääkirjoitus - pj Sirpa Sammalo, Aurinkoista alkavaa syksyä 3 

TIEDOTUSASIOITA 

Järjestövalmiusasiaa - Helena Clayhills 4 

Lakkotiedote- Maaria Kurki 5 

Syyskokouskutsu 6 

Hepsy-päivä mainos 7 

Tiedostusvastaavan/päätoimittajan 2008 paikka auki 8 

Mainos 04/07 lehdestä 9 

PALSTAT 

Työasioita - Risto Selin, Miten huippuosaaja rakennetaan 10 

Hyvän olon paletti - Elina Aho, Matkalla oppimisen maailmassa 12 

Elämänkulku psykologina - Marius Lahti, Suomalaisena psykologina Saksassa 14 

ARTIKKELIT 

Teemakyselyn tulokset - Marius Lahti, Asiakastyötä ulkomailta Suomeen muuttaneiden kanssa 18 

Teema-artikkeli - Carla Schubert, Tulkki yhteistyökumppanina 20 

Teema-artikkeli - Satu Pihlaja, Maahanmuuttaja kulkee omaa tietään 22 

Teema-artikkeli - Sirkka Vilen, Monikulttuurista oppilashuoltotyötä konsultoiva psykologi 26 

Teema-artikkeli - Ferdinand Garoff, Psykologina Kuubassa 28 

Teema-artikkeli - Risto Selin, Maahanmuuttajat kokevat työnhakutilanteet pääosin myönteisesti 30 

Gradukilpailun satoa - Katri Hurme, Käyttäytymistieteiden soveltamista väkivaltarikosten esitutkintaan 31 

KONFERENSSIKUULUMISIA 

Terveisiä Mansesta - kuvaton postikortti ISPA 2007 -kollokviosta - Juha Syri 36 

Toimitusteksti 37 

(toimituksen huomautus: yhteystiedot sivut poistettu web-versiosta) 

2 HEPSYLEHTI 3/2007

Pääkirjoitus/ Sirpa Sammalo 

Aurink 

inkoista alkavaa aa syksyä 

Tätä kirjoittaessani olen vielä kesälomalla ja -ajatuksissa. On elokuun ensimmäinen päivä ja 

ihana kesä. Vaikea uskoa, mutta muutaman viikon kuluttua alkava koulut ja suurin osa ihmisistä 

aloittaa arkensa, elleivät ole tehneet sitä jo aikaisemmin. Omalla kohdallani tuleva syksy tuo 

mukanaan monenlaisia mielenkiintoisia muutoksia, odotan niitä innolla ja hieman jännittyneenä. 

Hepsyn toiminta jatkuu syksyllä vireänä. Keskeisiä teemoja ovat edunvalvonta sekä Hepsy-päivä. 

Toivottavasti 1.10. alkaen olemme sopineet psykologien kannalta erinomaisen uuden sopimuksen 

(KVTES), niin ehtojen kun palkankorotusten suhteen. Toinen mahdollisuus on, että olemme lakossa 

tai valmistautumassa työtaisteluun. Mediaa seuratessa on voinut huomata, että paineet julkisen sektorin 

muutoksiin ovat melkoiset. Aika ajoin on väläytelty koko TUPOn kuoppaamista – siirrytäänkö jatkossa 

kokonaan liittokohtaisiin ratkaisuihin? Syksystä on tulossa mielenkiintoinen. Näin ollen ja tarpeen 

tullen myös hepsyläisten jo olemassa olevaa järjestövalmiutta viritetään edelleen syksyn aikana 

neuvotteluja varten. 

Ja Hepsy-päivä eli seminaari järjestetään lauantaina 6.10.2007 Hotelli Linnan tiloissa. Aiheena on 

tällä kertaa ”Psykologin markkina arvo - ammatin monet mahdollisuudet”. Luennoitsijat ovat suomen 

huippuja ja päivästä on tulossa loistava. 

Syksy tuo jokaiselle jotain. Hyvää syksyä! 

Sirpa Sammalo 

puheenjohtaja 

Simpukankuoria, Elina Aho 

3

Ajankohtaista: Järjestövalmiusasiaa/ Helena Clayhills 

Järjestövalmiusasiaa 

Kevään 2007 aikana psykologiliiton 

järjestövalmiutta on paranneltu 

edelleen. Vuoden 2007 alusta työnsä 

aloittanut järjestöpäällikkö Max Ervast on 

kierrellyt eri psykologiyhdistysten 

järjestövalmiusryhmien vieraana. Hän on ollut 

käytettävissä näissä järjestövalmiusasioissa 

lähinnä torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. 

Hepsyn kuntapuolen järjestövalmiusryhmän 

kanssa yhteistyökokous Max Ervastin kanssa 

pidettiin torstai-iltana 29.3.2007. Tuolloin hän piti 

ensin alustuksen järjestövalmiudesta ja hänelle 

saattoi myös esittää kysymyksiä tapaamisen 

aikana. Monia kysymyksiä tulikin ja niihin saatiin 

vastauksia. Osa kysymyksistä oli ihan 

”perustavaraa” kuten mitä se järjestövalmius 

tarkemmin ottaen on jne. Toisaalta esille tuli myös 

erityiskysymyksiä. Paikalla olivat Hepsyn 

johtokunnasta puheenjohtaja ja 

työtaisteluvastaava sekä myös edustus HUS:sta, 

opetusvirastosta, sosiaalivirastosta ja 

terveysvirastosta. Silloin päivitettiin myös Hepsyn 

kuntapuolen lakko-organisaatiota. 

Hepsyn järjestövalmiustyöryhmä kokoontui 

edelleen Max Ervastin johdolla perjantai-iltana 20 

huhtikuuta 2007 Hotelli Arthurin kabinetissa 

tarkentamaan lakko-organisaatiota ja kokoamaan 

järjestövalmiusasiaa. Paikalla olivat Hepsyn 

puheenjohtaja Sirpa Sammalo, Hepsyn 

kuntapuolen työtaisteluvastaava Helena Clayhills 

ja Hepsyn järjestövalmiusryhmän jäsen Maaria 

Kurki. Paikalla olivat myös Hepsyn lakkoorganisaation 

sosiaaliviraston yhteyshenkilö Kaija 

Kemppainen, terveysviraston yhteyshenkilö 

Riitta Hakala ja opetusviraston yhteyshenkilö Eija 

Kallunki. Lisäksi paikalla oli vammaisneuvolasta 

psykologi Hyvönen. 

Lauantaina 28.4.2007 Hotelli Arthurin juhlasalissa 

oli Suomen psykologiliiton järjestämä 

valtakunnallinen kuntapsykologien 

järjestövalmiuspäivä. Kutsu oli lähtenyt kaikille 

17 jäsenyhdistykselle. Paikalle toivottiin 

paikallisyhdistysten puheenjohtajia, 

työtaisteluvastaavia ja suurimpien työpaikkojen 

yhteyshenkilöitä. Tilaisuuden veti psykologiliiton 

järjestöpäällikkö Max Ervast ja puheenvuorot 

pitivät lisäksi Suomen psykologiliitosta 

puheenjohtaja Tuomo Tikkanen ja pääsihteeri 

Riitta Saikkonen. Paikalla oli noin 50 henkilöä, 

edustajia lähes kaikista psykologiyhdistyksistä. 

Järjestövalmiuspäivä oli toteutettu siten, että 

aamupäivällä oli alustuksia ja iltapäivällä 

ryhmätöitä ja harjoituksia. Meidän Hepsyläisten, 

Sirpa Sammalo, Helena Clayhills ja Kaija 

Kemppainen yhteistyökumppaneiksi oli arvottu 

ryhmätöiden ajaksi keskisuomalaiset. 

Myös kesän aikana Hepsyn johtokunnan 

kokouksissa 10.6.2007 ja 14.8.2007 ovat 

järjestövalmiusasiat olleet esillä 

Yhteistyöterveisin Helena Clayhills, Hepsyn 

työtaisteluvastaava (kunta) 

4 HEPSYLEHTI 3 /2007

Ajankohtaista: Lakkotiedote/ Maaria Kurki 

Lakkotiedote 

HYVÄ KUNNAN PALVELUKSESSA TYÖSKENTELEVÄ PSYKOLOGI! 

Tiedätkö mitä tapahtuu 30.9.2007? 

- kunnan virka- ja työehtosopimus KVTES raukeaa 

- JUKOn neuvottelijat neuvottelevat uudesta sopimuksesta kuntatyönantajan kanssa 

Mitä jos kuntatyönantaja ehdottaa sopimusta, jota emme voi hyväksyä? 

- Psykologiliiton liittovaltuusto kokoontuu ja päättää toimenpiteistä. Olemmeko valmiita työtaisteluun? 

Jos liittovaltuusto päättää työtaistelun aloittamisesta, mitä tapahtuu? 

- Psykologiliiton keskuslakkotoimikunta aloittaa työtaistelutoimenpiteet ja –järjestelyt sekä tiedottaa 

asiasta paikallisille lakkotoimikunnille kuten myös Hepsyn lakkotoimikunnalle. 

- Psykologiliiton keskuslakkotoimikunta päättää, ketkä liiton jäsenistä ovat lakossa ja miltä työpaikoilta 

ollaan poissa. 

- Kaikissa kunta-alan työpaikoissa on nimetty yhdyshenkilö, joka tiedottaa asioista eteenpäin. 

Hepsyn lakkotoimikunnassa eri kunta-alan toimia edustavat 

HYKS-Helsingin sairaalat: Maaria Kurki 

Helsingin kaupunki-terveysvirasto: Riitta Hakala 

Helsingin kaupunki-sosiaalivirasto: Kaija Kemppainen 

Helsingin kaupunki-opetusvirasto: Eija Kallunki 

- Seuraa tiedotusta liiton nettisivuilla www.psyli.fi/lakko (ajankohtainen tilanne, lakon syyt, tavoitteet, 

tietoa lakossa olemisesta ja velvollisuuksista). 

- Tarkista, että yksityisyhteystietosi on liiton jäsenrekisterissä ajan tasalla. Huomaa, että lakon aikana 

työpaikan yhteystietoja, kuten sähköpostia ja puhelinta ei voi käyttää! 

Mitä teemme työtaistelun aikana? 

- Lakossa olevan liiton jäsenen tehtävänä on osallistua Psykologiliiton ja Hepsyn lakkotoimikunnan 

järjestämiin tilaisuuksiin päivittäin. Kaikki muutkin psykologit osallistuvat mahdollisimman monena 

iltana. Ilmoittautumispaikasta ja –ajoista tiedotetaan osallistujille. 

- Tilaisuuksien tarkoituksena on herättää huomiota, tuoda psykologeille näkyvyyttä ja kohottaa 

ryhmähenkeä. Jokaisen panos on tärkeä! 

- Näkyvyyttä pyritään lisäämään pyytämällä julkisiin tempauksiin ja äänekkäisiin mielenosoituksiin 

mukaan HY:n psykologian opiskelijoita. 

- Julkisten tilaisuuksien kokoontumispaikkoina Hakaniemen tori, Rautatientori, Narinkkatori, 

Kauppatori ja eduskuntatalon edusta. Lakossa olevista kootaan lakkovahdit, jotka vuorottelevat 

kokoontumispaikoissa. Lakkovahdit raportoivat lakkotoimikunnalle kokoontumispaikkojen 

tapahtumista. 

5

Ajankohtaista: Syyskokouskutsu 2007 

Kutsu Helsingin 

psykolo 

ologiyhdistyksen ry:n 

syyskok 

okoukseen 

oukseen 

Aika: 

Paikka: 

Tiistaina 18.9.2007 klo 18.30 alkaen 

Antiokia Atabar, Eerikinkatu 44B (www.antiokiabar.com) 

ESITYSLISTA 

I. Kokouksen järjestäytyminen 

1. Valitaan kokouksen puheenjohtaja 

2. Valitaan kokouksen sihteeri, pöytäkirjan tarkastajat ja ääntenlaskijat 

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 

4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys 

II. Varsinaiset kokousasiat 

5. Hyväksytään vuoden 2008 toimintasuunnitelma 

6. Määrätään johtokunnan jäsenten palkkiot sekä toimikuntien jäsenten palkkiot ja 

luottamustehtäviin valittujen matkakorvaukset seuraavaksi kalenterivuodeksi 

7. Hyväksytään yhdistyksen talousarvio vuodelle 2008 

8. Valitaan johtokunnan puheenjohtaja, varsinaiset jäsenet ja varajäsenet 

9. Valitaan kaksi varsinaista tilintarkastajaa ja heille henkilökohtaiset varajäsenet 

10. Valitaan yhdistyksen edustajat (15kpl) ja varaedustajat (30 kpl) Psykologiliiton 

liittovaltuustoon kaudelle 2008 – 2009 

11. Valitaan yhdistyksen ehdokkaat Psykologiliiton täydennettäviin toimikuntiin 

12. Käsitellään muut käsiteltäväksi esitetyt asiat 

III. Kokouksen päättäminen 

Hepsy tarjoaa kokouksen yhteydessä tapahtuvan ruokailun (valitse liha- tai kasvisvaihtoehto), joten 

ilmoittaudu kokoukseen 11.9. mennessä Riitta Kiviluodolle (mieluiten sähköpostitse) 

riitta.kiviluoto@helsinki.fi/ 050-540 6865. 

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA! 


Ajankohtaista: Hepsy-Päivä kutsu 2007 

HEPSY-päi 

-päivä 2007 

Helsingin psykologiyhdistys järjestää Suomen psykologiliiton 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 

seminaaripäivän 

PSYKOLOGIN MARKKINA-ARVO 

- ammatin monet mahdollisuudet 

Aika: Lauantai 6.10.2007 klo 10.00-18.00 

Paikka: Hotelli Linna, Lönnrotinkatu 29, Helsinki 

Seminaaripäivän ohjelma: 

· Psykologi, kirjailija Esa Sariola: Psykologi tänään ja tulevaisuudessa 

· Psykologi, seniori konsultti Seija Leppänen: Psykologin urakehitys – raha, valta 

vai työn mielekkyys 

· Psykologi, urheilupsykologi Satu Kaski: Urakehitystä – vai vapaata sooloilua? 

· Psykologi, kouluttaja Teija Honkonen: Matkalla… 

Seminaaripäivän päätteeksi järjestetään cocktail-tilaisuus, jossa on mukava vaihtaa kuulumisia 

kollegoiden kanssa. 

Seminaaripäivän hinta on 25 € (opiskelijat 15 €). Hintaan sisältyy aamukahvi, lounas ja cocktail-tilaisuuden 

tarjoilut. 

Sitovat ilmoittautumiset seminaaripäivään sähköpostitse sanna.selinheimo@helsinki.fi 

viimeistään perjantaina 14.9.2007. 

Lisätietoja seminaaripäivästä löytyy Hepsyn www-sivuilta www.hepsy.psyli.fi. Tarvittaessa 

seminaaripäivää koskeviin kyselyihin vastaa Sanna Selinheimo p. 040-508 7988. 

ILMOITTAUDU HETI – varmista ajoissa paikkasi seminaaripäivässä! 

7

Ajankohtaista: Tiedotusvastaavan/päätoimittajan 2008 paikka auki 

Hepsy etsii uutta 

tiedotusvastaa 

astaavaa/lehden 

aa/lehden 

päätoimittajaa vuodelle 2008. 

Oletko kiinnostunut tiimityöstä, lehden juttujen ja ulkoasun ideoinnista, 

lehden tekemisen haasteista ja tiedonvälittämisestä kollegoillesi? 

Saatat olla etsimämme henkilö! 

Lehden taitossa käytetään PageMaker ohjelmaa. Jos et hallitse kyseisen ohjelman 

käyttöä, mutta olet innokas ottamaan haasteen vastaan, niin Hepsy voi kustantaa 

koulutuksen. Nykyinen päätoimittaja voi auttaa sinua ensimmäisen lehden taitossa ja 

ottaa sinut mielellään mukaan jo tämän vuoden viimeisen lehden taittoprosessiin. 

Olen viihtynyt hyvin Hepsy-lehden päätoimittajana nämä kaksi vuotta ja koen saaneeni 

lehden ulkoasun ja sisällön muokkautumaan yhdessä tiimini ja Teidän kaikkien 

hepsyläisten kanssa. Nyt kuitenkin on aika siirtyä uusien haasteiden pariin ja annan 

mielelläni paikkani seuraavalle innokkaalle. 

Vapaamuotoiset hakemukset pyydetään lähettämään minulle 1.10.2007 mennessä 

osoitteeseen hepsylehti@gmail.com. Samasta osoitteesta voit kysellä lisätietoja. 

Kuulemisiin! 

Kaisa Berg 

Varpaat, Elina aho 


Ajankohtaista: Seuraava Hepsy lehti 04/07 

Joulukuun lehden teemana on 

vuorovaikutus 

Kirjoita Hepsy-lehteen 

Oletko kiinnostunut ja pohtinut vuorovaikutusta 

ja sen eri ilmenemismuotoja arjessa, työssä ja 

erilaisissa kanssakäymisissä? Mitä on hyvä 

vuorovaikutus? Mitkä ovat puolestaan esteitä 

hyvälle vuorovaikutukselle? Miten vuorovaikutus 

näkyy konsultaatio- ja palautetilanteissa? 

Kirjoita Hepsy-lehteen juttu vuorovaikutuksesta. 

Jutun ei tarvitse välttämättä olla tieteellinen, eli 

vaikka et olisi aihealuetta tutkinutkaan, voit silti 

kirjoittaa lehteemme. Myös kepeämmät jutut 

aiheesta tervetulleita. 

Ohjeet kirjoittajalle 

Osallistu kansikuvakilpailuun 

Syyskuun lehden teemana oli monikultuurisuus. 

Kansikuvakilpailuun osallistui neljä hepsyläistä 

n.20 kuvalla. Tällä kertaa kansikuvaksi valittiin 

Taija Stoatin kuva ’Ayers Rock’. Muita kuvia 

pyrittiin käyttämään lehden kuvituksessa. Kiitos 

kaikille osallistujille! 

Seuraavan lehden teemana on vuorovaikutus. 

Voitte lähettää minulle kansikuva-ehdotuksianne 

osoitteeseen hepsylehti@gmail.com aina 

1.11.2007 asti. Mukaan kuvan nimi, oma nimenne 

ja yhteystietonne. 

Deadline on kuukautta ennen lehden ilmestymistä. 

Seuraava lehti ilmestyy joulukuussa ja deadline 

jutuille on 1.11.2007. 

Ehdota juttua päätoimittajalle ja neuvottele juttusi 

pituudesta. Teema artikkeleille varattu lehdestä 2- 

3 sivua, joka vastaa n. 6000-9000 merkkiä.Kirjoita 

fontilla Times New Roman, koko 12, riviväli 1. 

Tee lyhyitä kappaleita. Lähetä juttusi 

liitetiedostona päätoimittajalle. Kuvat tulee 

lähettää erikseen erillisenä liitetiedostona. 

Kirjoita selkeää, ytimekästä tekstiä. Kirjoita jutun 

alkuun lyhyt muutaman rivin pituinen johdatus 

kirjoitukseen/tiivistelmä. Väliotsikot ovat 

suositeltavia. Jutun loppuun tulee nimesi, kuvaus 

siitä, missä opiskelet tai toimit, ja mahd. 

yhteystietosi 

Palkkion saat johtokunnan hyväksyttyä 

päätoimittajan ehdottaman palkkion. Kun saat 

viestin päätoimittajalta, lähetä hänelle lasku ja 

sivuverokorttisi. Laskupohja löytyy Hepsyn websivuilta 

www.hepsy.psyli.fi/hepsylehti2 

9

Työasioita-palsta/ Risto Selin 

Miten huippuosaaja rakennetaan 

Taitavan lääkärin, hiustaitelijan tai 

automyyjän työtä on kiehtovaa 

seurata: he luovat nopeasti tarkan 

tilannearvion, teot seuraavat toisiaan 

automaattisesti ja mahdollisista sivuaskelista 

huolimatta teot vievät onnistuneeseen 

lopputulokseen. 

Julkisuuden perusteella saattaa näyttää siltä, että 

häikäisevä kyky ponnahtaa yhtäkkisesti huipulle. 

Mutta luonnonlahjakkaan laulajan, näyttelijän, 

urheilijan tai tietokoneohjelmoijan taustalta 

löytyy muutakin kuin yksi onnistunut suoritus. 

Lahjakkuuden kasvattaminen 

Hyvän uravalinnan perusresepti on selkeä: 

kannattaa tehdä työtä, jota rakastaa ja joka antaa 

energiaa, merkitystä ja onnistumisen kokemuksia. 

Oman paikan löytäminen työelämässä ei onnistu 

pelkästään tahtomalla tai pakottamalla, vaan se 

perustuu henkilökohtaisen lahjakkuuden 

kartoittamiseen, olennaiseen itsetuntemukseen. 

Ihmiset eivät ole astioita, jotka täytetään vaan 

lamppuja, jotka sytytetään. Ja sitten valoa täytyy 

kirkastaa. 

Monien eri alojen huippusuoriutujia käsittelevien 

tutkimusten mukaan kasvavat lahjakkuudet 

tarvitsevat eri ikävaiheissa eri tasoisia opettajia 

ja valmentajia. Aluksi valmentajat ovat 

esimerkiksi koulun opettajia tai kerhon vetäjiä, 

myöhemmin alansa asiantuntijoita ja sitten 

huipputason tekijöitä. He tarjoavat kannustusta, 

nopeuttavat oppimista kehittyneillä käsityksillään 

ja erityisesti antavat rakentavaa palautetta, mikä 

vie osaamista eteenpäin. Palaute voi olla 

suorasukaistakin, mutta liian painostava ilmapiiri 

turhauttaa ja lannistaa. 

Harjoittelu tekee mestarin 

Jokainen tarvitsee kannustajan. Mutta ilman 

sisäistä paloa huippuosaajaksi kehittymisen suurin 

edellytys ei täyty: huippuosaajat ovat harjoitelleet, 

harjoitelleet ja harjoitelleet. Asiantuntijaksi 

kehittyminen edellyttää vähintään kymmenen 

vuoden mittaista valmistautumisjaksoa, joillakin 

aloilla jopa pidempää. 

Mutta mikä tahansa harjoittelu ei tuota kehitystä, 

sillä pelkkä asioiden toistaminen ei johda 

asiantuntijuuteen. Olennaista on toimiminen 

omien kykyjen ylärajoilla, yhä vaikeampien 

ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen. Hyvä 

valmentaja auttaa valmennettavaa venymään sekä 

itsenäistymään ja asettamaan omia 

kehitystavoitteita. 

Harjoittelussa on olennaista myös toiminnan ja 

reflektion vuorottelu: onnistumisia ja virheitä 

käydään lävitse metakognitiivisesti, ja vastaavasti 

opittua teoriaa muutetaan käytäntöön. Lisäksi 

tärkeää on samojen asioiden toistaminen, mutta 

pyrkimällä virheiden poistamiseen. Toisto antaa 

mahdollisuuden opettavaan palautteeseen ja 

huomaamaan miten homma hoidetaan. Se 

parantaa myös muistamista, erityisesti jos asioita 

kerrataan pidemmän aikavälin aikana. 

Asiantuntijan toiminta 

Pelkkä pitkä kokemus ei riitä asiantuntijuuteen, 

sillä suoriutumisen taso ja halu kehittää suoritusta 

vaihtelevat saman ajan työskennelleidenkin 

parissa. Asiantuntija osaa ratkaista alansa vaativia 

ongelmia ja haluaa kehittyä entistä paremmaksi. 

Hänen suoriutumisensa on jatkuvasti ylivertaista 

ja osaaminen ei jää käyttämättä vaan hän tuottaa 

konkreettisia tuloksia. 


Työasioita-palsta/ Risto Selin 

Huippuosaaja omaksuu formaalia ja informaalia 

tietoa, ja käyttää metakognitiotaan. Hän pystyy 

käsittelemään asioita abstraktimmin ja 

rakentamaan ajattelumalleja. Hän luo tarkemman 

ja monipuolisemman käsityksen tilanteesta. Hän 

käyttää metaforia ja ennakointikykyään luovasti, 

ja kehittää ratkaisuja, jotka antavat vain lupauksen 

hyödyllisyydestään. Hän seuraa lupaavia 

ratkaisuja, kunhan ne ovat tavoitteen mukaisia. 

Asiantuntija kokee “rakentavansa katedraalia”. 

Hän tietää työnsä olevan merkityksellistä. 

Yksilön osaamisen rajat 

Pelkkä yksilön tai yksilöiden osaaminen ei riitä 

organisaation tulosten aikaansaamiseksi. 

Tuloksellisuus edellyttää osaamista tukevaa 

organisaatiota, esimiestä ja muita resursseja. 

Huonot organisaatiot saavat heikkoja tuloksia 

asiantuntevalla porukalla, mutta hienot 

organisaatiot voivat tehdä upeita tuloksia 

tavallisemmallakin miehityksellä. 

Työ on aina jossain määrin yhteistyötä, ja pelkkä 

asiaosaaminen ei takaa menestystä. Yhteisiin 

projekteihin halutaan mieluummin mukavia 

normaalisuoriutujia kuin epämiellyttäviä 

huippuja. Halutuimpia ovat tietysti mukavat ja 

asiantuntevat. Ehkäpä kaikkien kannattaisi 

kehittyä mukavuuden huippuasiantuntijoiksi? 

Kirjoittaja Risto Selin on Hepsy-lehden 

toimitustiimin jäsen. 

Kirjallisuutta 

Bereiter, C. & Scardamalia, M. (1993). Surpassing 

ourselves: An inquiry into the nature and implica 

tions of expertise. Chicago: Open Court. 

Ericsson, K. A., Prietula, M. J. & Cokely, E. T. (2007). 

The making of an expert. Harvard Business Review July- 

August:115-121. 

Downs, A. (2000). The fearless executive. New York: 

Amacom. 

Kalakoski, V. (2007). Muistikirja. Helsinki: Edita. 

Klein, G. (1997). Sources of power: How people make 

decisions. Cambridge, MA: MIT Press. 

TEATTERIA TEATTERIA TEATTERIA 

. 

Kaupunginteatterin näytelmä Sateenkaarentaa ei enää 

ole ohjelmistossa, mutta…HEPSY tarjoaa 

mahdollisuuden: Lauantaina 24.11.2007 klo 13.00 

KANSALLISTEATTERI Suuri näyttämö 

Molière OPPINEITA NAISIA 

Ohjaus 

Rooleissa 

Arto af Hällström 

Pekka Autiovuori 

Mi Grönlund 

Soila Komi 

Pirjo Määttä 

Kasperi Nordman 

Jukka-Pekka Palo 

Terhi Panula 

Ilja Peltonen 

Jukka Puoltila 

Paula Siimes 

Komedia kritisoi teko-oppineisuutta ja 

kirjaviisautta, jossa muotoseikat menevät sisällön 

edelle.Liput maksavat 10 € ja opiskelijat 5 € 

(Normaaliliput 26 €). 

Menettele seuraavasti: 

1. Varaa paikkasi viimeistään 15.10. Riitta 

Ruotsalaiselta riitta.ruotsalainen@mil.fi 

tai 050 5124492 (ilt) varaus on sitova 

2. Maksa lipun hinta HEPSY:n tilille 

(Sampo 800011-1560879) 

3. Jos et pääse teatteriin, peru mahd. pian, 

muuten joudumme perimään lipun hinnan 

4. Lipun saat Kansallisteatterin lämpiöstä 

ennen näytöstä 

5. Tule teatteriin ajoissa, voit tavata muita 

hepsyläisiä ylälämpiössä ennen näytösta 

ja tutustua Kansallisteatterin tarjoamaan 

taiteeseen: Rissanen, Edefelt, Aalto 

6. Teatterin ovet suljetaan tasan klo 13.00, 

myöhästyneet pääsevät vasta väliajalla 

seuraamaan näytöstä 

Tervetuloa!!! 

Lisätietoja: http://kansallisteatteri.fi 

11

Hyvän olon paletti -palsta/ Elina Aho 

Matkalla oppimisen maailmassa 

Hyvän olon paletti-sarjassa kurkistetaan 

oppimisen maailmaan kulttuurien 

kohtaamisen, kielen oppimisen ja 

taiteentekemisen nakökulmista. Miltä tuntuu 

oppiminen vieraassa kulttuuriympäristössä? 

Mitkä tekijät ovat esteenä oppimiselle? 

Minkälainen olisi hyvä oppimisympäristö? 

Miten oppimista voisi edistää ? Artikkelissa 

tarkastelen oppimista vieraassa 

kulttuuriympäristössä omien kokemusteni 

pohjalta. Käynnissä oleva opintomatkani 

kulttuurin, kielen ja taiteen maailmaan 

suuntautui eteläiseen Ranskaan. 

Oppimisen peruspilarit 

Oman oppimisprosessini tärkeimmiksi 

rakennusaineiksi koen oppimisen motivaation, 

jatkuvan itsearvioinnin, uskalluksen heittäytyä 

tuntemattomaankin 

maastoon, 

vuorovaikutteisuuden ja sosiaalisen tuen 

riippumatta mitä olen oppimassa. Nämä tekijät 

yhdessä saavat jaksamaan sinnikäästi myös 

vaikeissa tilanteissa ja haastavissa ongelmissa. 

Uskallan pysyä tällöin sellaisissakin tilanteissa, 

joissa koen, etten kerta kaikkiaan vielä osaa asiaa. 

Yhdenkin tekijän horjuessa koen, että oppimiseni 

tielle tulee esteitä. 

Olen omalla kohdallani havainnut, että on tärkeää 

ymmärtää ja hyväksyä oppimisen prosessimainen 

luonne. Tärkeä oivallus on ollut, ettei ole 

välttämätöntä saavuttaa ulospäin näkyvää 

lopputulosta. Langerin mukaan (2005) 

kulttuuriamme leimaa kuitenkin taipumus 

arvioida kaikkea tekemistä ja erityisesti 

lopputulosta, joka voi johtaa pelkoon virheistä 

sekä epätäydellisyydestä, ja näin ollen estää 

oppimisen ja jäytää luovuuden. Virheet ohjaavat 

kuitenkin uusiin suuntiin. Se, mikä merkitsee 

eniten, voi olla muutos ajattelussa, arvoissa tai 

asenteissa, ja se voi tulla itsellekin näkyväksi vasta 

pitkän ajan jälkeen. 

Sosiaalisen ja kollegiaalisen tuen sekä 

vuorovaikutuksen merkitys on kesän aikana 

havainnollistunut minulle selkeämpänä. On 

mielettömän antoisaa jakaa ajatuksia ja 

kokemuksia samoista asioista kiinnostuneiden 

kanssa – se avaa aivan uusia nakymiä maailmaan 

ja sen hahmottamiseen. Opettajan rooli on todella 

tärkeä. Parhaimmillaan kunnioittava ja kannustava 

opettaja saa yltämään korkealle. Olisikin tärkeää 

panostaa oppimisen ohjaukseen, joka auttaa 

oppimisprosessin eteenpäinviemiseen. 

Koen erityisen tarkeäksi, että pohdin omaa tapaani 

oppia ja olla oppimatta eri tilanteissa, eli niitä 

tekijöitä, jotka edesauttavat ja estävät oppimistani. 

Ennen kesän opintomatkaani olin pohtinut 

enemmän omia oppimisen esteitäni - 

taidekoulussa huomasinkin maalaavani 

vapautuneemmin kuin aikoihin. Oppimisen 

esteinä näyttäytyvät usein itsetunnon ongelmat, 

täydellisyyden tavoittelu ja virheiden pelko. Usein 

olen kieli -ja taideopintojeni aikana törmännyt 

ihmisiin, jotka ajattelevat jo ennakolta, että he 

eivät voi oppia, minkä vuoksi he eivät 

hakeudukaan heitä mahdollisesti kiinnostavien 

uusien opintojen ääreen. 

Uusi ja tuntematon pelottaa - on helpompi pitäytyä 

tutussa ja turvallisessa, esimerkiksi tutussa 

tekniikassa ja tyylissä. Kursseilla koen, etta aluksi 

minulle on vaikeaa vapautua maalaamaan 

rennosti, sen sijaan koen kiusausta pitäytyä 

sellaisen maalaamisessa, jota olen jo aiemmin 

harjoitellut ja jonka koen itselleni helpoksi. 

Pitäytyminen tutussa voi kuitenkin estää uusien 

oivallusten synnyn ja uuden oppimisesta syntyvän 

riemun. 

12 HEPSYLEHTI 3/2007

Hyvän olon paletti -palsta/ Elina Aho 

Vieraana ranskalaisessa kulttuurissa 

Matkustaessani pääasiassa yksin ranskalaisessa 

kulttuurissa olen kohdannut paitsi toisen 

kulttuurin, myös itseni. Joutuessani vastatusten eri 

kulttuurien kanssa, omat arvoni, asenteeni ja 

tapani piirtyvät esille paljon kirkkaampina. 

Joudun toisaalta vastatusten ulkopuolisuuden 

tunteen ja toisaalta yhteenkuuluvaisuuden tunteen 

kanssa; vaikka olemme erilaisia, olemme 

kuitenkin niin samanlaisia ihmisiä. Kulttuuriin 

sopeutuminen vaatii kuitenkin aikansa. 

Ranskalaisen peruskohteliaisuuden jälkeen 

tutustuminen paikallisiin tuntuu vaikealta. 

Täällä ollessani en yhtään ihmettele, miksi 

lukuisat taiteilijat ovat hakeutuneet Etelä- 

Ranskaan maalatakseen ja kehittyäkseen 

taiteilijoina. Värit loistavat kirkkaina, joskus 

häkellyttävän puhtaina sävyinä kuin suoraan 

värituubeista puristettuina. Valot ja varjot 

muuttuvat niin usein, että samaa työtä on 

mahdotonta jatkaa luonnossa paria tuntia 

pidempään. 

Suomalaisessa ja ranskalaisessa opetustavassa 

tuntuu olevan joitakin eroja tämän kesän 

kokemusteni pohjalta. Suomalainen opetustyyli 

tuntuu kaiken kaikkiaan enemmän kollegiaaliselta 

ja yhteiseltä uuden tiedon etsimiseltä ja 

rakentamiselta, kun taas oppimiskokemuksiani 

Ranskassa leimaa enemmän oppipoika-mestariasetelma. 

Taideopetuksessa tuntuu jopa 

hämmentävältä opettajien auktoriteettiasema ja 

hanakkuus näyttää mallia. Tärkeää olisi 

mielestani ihmisten oman kädenjaljen ja itsenäisen 

ajattelun kunnioittaminen, joka toteutuu 

erinomaisesti taideopetuksessa Kriittisessä 

korkeakoulussa. Helsingin yliopistossa 

opiskellessani yksi opiskeluajan antoisimmista 

asioista oli kollegiaalisuus ja yhteisöllisyys myös 

opettajakunnan kanssa – opettajia oli helppo 

lähestyä ja jo ensimmäisesta opiskelupäivästä 

lähtien tunsi kuuluvansa joukkoon tasavertaisena 

jäsenenä. Ranskassa puolestaan opettajat tuntuvat 

etäisimmiltä, vaikeammin lähestyttäviltä ja 

enemmän auktoriteettiasemaan turvautuvilta. 

Kieliopetuksessa puolestaan lähestytään 

oppimista suullisen kommunikaation 

näkökulmasta – kielikoulun johtaja painotti jo 

ensimmäisenä päivänä, että on tärkeää oppia kieltä 

niin, että osaa kertoa omia ajatuksiaan, 

tuntemuksiaan, toiveitaan… Suomessa monilla 

kynnys vieraan kielen puhumisen aloittamiseen 

on korkea mm. kielioppivirheiden pelkäämisen 

vuoksi. 

Kieli ja vuorovaikutus 

On mieletön tunne, kun uusi kieli alkaa aueta, kun 

yhtäkkiä huomaakin ymmärtävänsä enemmän. 

Olen monesti hämmästynyt, kun puhuessani 

ranskaa toinen ymmärtääkin, mitä sanon – itselleni 

sanat eivät ole vielä merkityksellisiä, vaan ovat 

enemmänkin ulkoa opeteltuja kirjainjonoja. Ehkä 

kielestä tuleekin merkityksellistä vasta, kun 

sanoihin alkaa muodostua tunnemerkityksiä sen 

pohjalta, minkälaisissa yhteyksissä niitä on 

käyttänyt ja minkälaista vuorovaikutusta niiden 

pohjalta on syntynyt. 

Kirjoittaja Elina Aho on Hepsy-lehden 

toimitustiimin jäsen. Yhteydenotot: 

aho.elina@gmail.com 

Lisätietoa oppimisesta 

http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/oppimin.htm 

http://wwwedu.oulu.fi/okl/lo/kt2/wsitcog.htm 

Lähteet 

Langer, E. (2005). On becoming artist. Reinventing 

yourself through mindful creativity. Ballantine Books, 

New York. 

13

Elämänkulku psykologina -sarja/ Marius Lahti 

Elämänkulku Psykolo 

ologina - 

suomalaisena psykolo 

ologina Saksassa 

Tämänkertaisessa Elämänkulku 

psykologina haastattelujuttusarjan 

haastattelussa haastattelimme Susanna 

Lahtea. Susanna on 31-vuotias psykologi, joka 

on kotoisin Turusta, mutta työskentelee ja on 

tehnyt opiskelunsa Berliinissä. Hän 

työskentelee nykyään sairaalapsykologina ja 

tekee myös samanaikaisesti 

psykoterapiakoulutusta. 

Susanna syntyi Turussa perheeseen, johon kuului 

hänen lisäkseen pikkusisko, äiti ja isä. Psykologia 

alkoi alana kiinnostaa Susannaa jo lukiokurssien 

aikana. Vuotta ennen lukion loppua Susanna oli 

tekemässä Berliinissä vapaaehtoista sosiaalityötä 

ja ihastui tähän kaupunkiin. Sen seurauksena hän 

aloitti sittemmin opiskelut Berliinin Freie 

Universität:issä, missä kurssit olivat hyvin 

monipuolisia. Kurssivalinnat olivat hyvin vapaita 

ja pystyttiin valitsemaan hyvin erilaisia 

opiskelukokonaisuuksia. Kuitenkin yliopisto oli 

iso ja kurssikoot olivat suuria. Susannan kanssa 

samalla vuosikurssilla oli yli 100 opiskelijaa, joten 

henkilökohtainen opastus jäi hyvin vähäiseksi. 

Susanna keskittyi erityisesti terveys- ja kliiniseen 

psykologian opiskeluun. 

Opiskelujen aikana Susanna teki kaksi työharjoittelua, 

joista ensimmäinen oli vapaaehtoinen. Ensimmäisen 

hän teki Frankfurt an der Oder:ssa, ”Soteraissa”, joka 

on vaihtoehtoinen laitoshoitopaikka ihmisille, jotka 

kärsivät psykoottisista kriiseistä. Täällä työryhmään 

kuului sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja, ja kaikkien 

ryhmän jäsenten työnkuva vastasi pitkälti toisiaan. 

Työnkuvat eivät olleet niin tarkkaan rajattuja kuin 

Suomessa tehdyssä, toisessa työharjoittelussa. Osasto 

oli hyvin kodinomainen. Työntekijöitä osastolla oli 

kerrallaan kaksi. Mitään formaalia terapiaa ei ollut, 

vaan työ suuntautui pitkälti asiakkaiden sen hetkisen 

olotilan mukaan. 

14 HEPSYLEHTI 3/2007 

Työskentely oli melko itsenäistä ja sisälsi 

enimmäkseen arjessa auttamista ja vapaa-ajan 

toimintaa potilaiden kanssa. Työ oli eräänlaista 

kuntoutushoitoa, jonka tavoitteena oli, että potilaat 

pystyisivät lopulta muuttamaan 

asumiskeskuksesta pois ja asumaan itsenäisesti. 

Toisen, puolen vuoden pituisen, varsinaisen 

psykologin työharjoittelun hän teki Turussa 

perhekeskuksessa, joka tarjosi 

vastaanottopaikkoja sekä lisäksi pääsääntöisesti 

huostaan otetuille lapsille pitkäaikaista 

laitoshoitoa. Tähän työhön sisältyi jonkun verran 

itsenäistä testaamista, mutta pääosin työ oli 

psykologin työn seuraamista. Ohjaava psykologi 

teki perheterapiatyötä lastenkodissa ja lisäksi 

testasi potilaita. 

Gradunsa Susanna teki suonensisäisiä huumeita 

käyttävien riskikäyttäytymisestä. Gradun 

empiirisen osuuden hän teki Suomessa. Siinä hän 

haastatteli suonensisäisten huumeiden käyttäjiä 

terveysneuvontapisteessä,. Valmistumisen jälkeen 

Susanna etsi töitä Saksasta, sekä Berliinistä että 

kaupungin ulkopuolelta, koska Berliinissä 

työtilanne on erittäin huono. Pian hän sai 

vakituisen psykologin pestin kaupungin 

ulkopuolelta nuorten päihteidenkäyttäjien 

asumisyhteisöstä. 

Asumisyhteisössä oli noin viisikymmentä 13- 18 

-vuotiasta nuorta, jotka olivat jaettu viiden 

psykologin kesken. Hoitojaksot olivat 

pituudeltaan noin 2-3 vuotta. Nuorilla oli täällä 

mahdollisuus käydä koulu loppuun ja halutessaan 

suorittaa kokin oppisopimus. Työ oli lähinnä 

nuorten yksilöterapiaa, mutta myös ryhmäterapiaa 

ja testaamista, potilaiden vakuutuksia varten 

erilaisten paperien kirjoittamista sekä 

sosiaalityöntekijöiden ja muiden hoitajien 

jatkokoulutuksen pitämistä terapiatyyppiseen 

työskentelyyn.


Työ oli erittäin mielenkiintoista, mutta hyvin 

raskasta ja vaikeaa, kun ei ollut mitään aiempaa 

terapiatyökokemusta ja nuoret olivat vaikeasti 

sairaita. Vapaa-ajalla tuli luettua paljon alan 

kirjallisuutta, kun ryhmäterapiatunnitkin oli alusta 

alkaen suunniteltava ja toteutettava yksin. Lisäksi 

tuli murehdittua paljon nuorten kohtaloita. 

Seuraavissa työpaikoissa, sairaaloissa, on 

”ammatillinen suhtautuminen” potilaisiin ja 

heidän ongelmiinsa onnistunut huomattavasti 

paremmin. 

Vuoden kuluttua Susanna vaihtoi työpaikkaa 

päihdetyön raskauden ja sen takia, että hänen 

aloittamaansa psykoterapiakoulutukseen 

vaadittiin töitä psykiatrisessa sairaalassa. Tämän 

jälkeen Susanna sai sairaslomasijaisuuden yhdestä 

sairaalasta kriisi-interventio-osastolta, ja sen 

jälkeen vakituisen osastopsykologin paikan 

toisesta sairaalasta yleisen psykiatrian osastolta. 

Osastolla potilaita ei ole jaettu sairauksien mukaan 

vaan potilailla on erityyppisiä häiriöitä 

riippuvuushäiriöistä masennukseen ja 

persoonallisuushäiriöihin. Sairaskuvien mukaan 

oli muodostettu terapiaryhmiä, mutta osasto 

kokonaisuudessaan koostui monenlaisista eri 

potilaista. Osastolla oli 20 potilaspaikkaa. 

Hoitoajat olivat useimmiten 6-8 viikkoon, mutta 

välillä myös pidempiä. Potilaat on jaettu 

yksilöterapioihin lääkärin, sosiaalityötekijän sekä 

psykologin kesken ja lisäksi kaikilla on myös omia 

erityistehtäviä. 

Psykologin työnkuvaan kuuluu luonnollisesti 

myös potilaiden tutkiminen. Potilaita tavataan 

yksilöterapiassa vähintään kerran viikossa. 

Hoitoon kuuluvat lisäksi sairaskuvasta riippuen 

ryhmä-, kuvataide- ja musiikkiterapia sekä 

fysioterapeuttiset hoidot. Lisäksi vuorossa on 

päivisin 2-3 sairaanhoitajaa ja öisin yksi. Susanna 

on pitänyt tästä työstään todella paljon, koska työ 

on niin monipuolista, kun potilaiden sairauskuvat 

ovat niin monenlaisia. Myös kriisipsykologian 

osasto oli luonteeltaan yleisen psykologian 

osaston tapainen. 

Susanna Lahti 

Yleisen psykologian osaston tiimille on 

työnohjausta kerran kuudessa tai kahdeksassa 

viikossa. Lisäksi ylilääkärin kierrosten aikana 

käydään osastolla potilaitten tilannetta ja hoitoa 

aina yhdessä syvällisemmin läpi. Vaikka työtä 

oppii tekemälläkin, olisi Susanna halunnut 

työnohjausta kaikissa työpaikoissaan enemmän. 

Jo Soteriassa tehty harjoittelukin oli hyvin 

itsenäistä. 

Susanna on pitänyt kaikista työyhteisöistään, joskin ne 

ovat olleet luonteeltaan erilaisia. Saksassa työyhteisöt 

ovat yleisesti hyvin hierarkisia, joskin Susannan 

nykyisessä työyhteisössä hierarkia-asettelu ei ole niin 

voimakasta. Hierarkisuus näkyy esimerkiksi 

teitittelyssä, sairaanhoitajat teitittelevät psykologeja ja 

lääkäreitä ja potilaita teititellään myös. 

Psykoterapiakoulutus, jossa Susanna on ollut nyt 

4 vuotta, on kestoltaan kuuden vuoden mittainen 

vaativa erityistason psykodynaaminen 

psykoterapiakoulutus. Tässä työssä joka neljäs 

tunti on työnohjausta, minkä Susanna kokee hyvin 

tarpeelliseksi. Koulutukseen kuuluu 900 tuntia 

teoriaa, 1800 tuntia psykiatrista työharjoittelua, 

oma psykoterapia sekä 600 tuntia terapeuttista 

potilastyötä, joista osa on lyhyt- ja osa 

pidempikestoista terapiaa. Se on Susannan 

mielestä ehkä liian pitkä peruskoulutuksen lisäksi, 

etenkin teoriatunteja voisi ehkä tehostaa 

tiiviimmäksi paketiksi. 

15


Berliinissä ei kliinisen puolen töitä ole mahdollista 

ilman tätä terapiakoulutusta saadakaan. Koulutus 

pitää taloudellisista syistä tehdä työn ohella, mikä 

tekee siitä hyvin vaativaa ja raskasta. Sisällöltään 

psykoterapiatyö on erittäin mielenkiintoista ja 

opettavaa. Susanna pitää terapiatyöstä vielä 

enemmän kuin sairaalatyöstä. Potilassuhteet ovat 

pidempikestoisia kuin sairaalassa, ja näin 

mahdollistuu luottamuksellisen suhteen 

kehittyminen potilaaseen. 

Psykoterapiatyössä pääsee näkemään enemmän 

positiivista kehitystä ja muutosta potilaissa ja se 

on siksi palkitsevampaa. Sairaalassa potilaita 

kohtaa useamman kerran vain, jos he ovat 

sairastuneet uudestaan. 

Susanna tekee siis töitä saksaksi, vaikka hänen 

äidinkielensä on suomi. Vaikeimpana tämän 

toisella kielellä operoimisen hän on kokenut 

terapiaopiskeluihin kuuluvassa omassa 

psykoanalyysissään, kun omia tunteita ja 

kokemuksia pitää ilmaista saksaksi. Potilastyössä 

hän ei koe kielitekijän haittaavan niin paljon, 

vaikeampaa on psykoterapia-anomusten ja 

sairaskertomusten kirjoittaminen. Viiden 

työelämässä vietetyn vuoden aikana yksi potilas 

on tuonut esiin vaikeuden kontaktissa, kun 

psykologilla on vierasmaalainen aksentti. 

Saksan kieltä Susanna osaa todella hyvin. Lisäksi 

hän on opiskellut saksaksi ja harjoittanut 

psykologin ammattia valmistuttuaan aina 

saksaksi. Ammattikielenä saksa on tutumpi ja 

Susanna kokeekin, että nyt työskentely olisi 

luultavasti huomattavaa vaikeampaa suomeksi 

kuin saksaksi. Sitä paitsi Saksassa ja erityisesti 

Berliinissä väestö on sen verran monikulttuurista, 

että myös psykoterapiatyöskentely vieraalla 

kielellä on Suomea yleisempää, joten potilaatkaan 

eivät ihmettele ulkomaisen aksentin omaavaa 

psykologia erityisemmin. 

Susannalla on ollut sekä sairaalatyössä että 

psykoterapiapotilaina ulkomaalaispotilaita 

(ei-saksalaisia). Terapeutin ja potilaan 

kulttuuritaustojen erolla on vaikutusta 

vuorovaikutussuhteeseen. Eri kulttuuritaustaisten 

potilaiden kanssa työskentely on erittäin 

mielenkiintoista, mutta toisaalta Susanna kokee 

sen haastellisemmaksi ja vaikeammaksi. 

Työskentely vaatisi, että terapeutti perehtyisi 

kyseiseen kulttuuriin. Työskentelyn helppous tai 

vaikeus vaihtelee paljon sen mukaan, miten hyvin 

asiakkaat osaavat kieltä. 

Välillä sairaalatyössä on pitänyt käyttää tulkkia, 

mikä on vaikeuttanut työskentelyä huomattavasti. 

Susanna kokee, että kolmannen henkilön läsnäolo 

tekee varsinaisen terapiatyön mahdottomaksi eikä 

työssä tällöin voi muuta kuin antaa hoito-ohjeita 

ja kysellä yleisempiä kuulumisia. Sairaalatyössä 

ulkomaalaispotilaat, jotka ovat osanneet huonosti 

saksaa, ovat usein olleet vaikeasti sairaita eikä 

heidän hoitonsa ole kielen kannalta ehkä ollut 

optimaalista. Terapiapotilaat voivat Berliinissä 

hakea lähes minkä kielisiä terapeutteja tahansa ja 

saksankieliseen terapiaan tulevat potilaat osaavat 

kieltä yleensä aika hyvin. 

Psykologin työtä yleisesti Susanna kuvailee 

”hasteelliseksi ja luovaksi, koska potilaiden 

auttamiseen eivät tepsi patenttireseptit. Potilaiden 

tukeminen vaikeissa elämänvaiheissa on hienoa. 

Sairaalassa työ on monipuolista, koska työyhteisö 

koostuu monen eri alan edustajista. 

Psykoterapiatyössä on hienoa pohtia terapian 

etenemistä kokeneen psykoanalyytikon kanssa”. 

Toisaalta hän kokee työn välillä olevan erittäin 

raskasta psyykkisesti. Elämänkokemuksesta hän 

uskoo tässä työssä olevan hyötyä. Hän kokee, että 

sairaalatyön alussa hänen kuvitelmat muutos- ja 

parantumisasteista olivat ehkä liian optimistisia, 

ja vei aikaa, että oppi asettamaan pienempiä 

tavoitteita ja olemaan tyytyväinen pienemmistäkin 

muutoksista. 



Susanna on asunut Berliinissä 11 vuotta. Susannan 

harrastuksiin kuuluu urheilu, tarkemmin uinti ja 

lenkkeily sekä kavereiden kanssa ajan 

viettäminen. Koulussa Susanna oli 

musiikkiluokalla, ja on sitä kautta soittanut pianoa 

ja ollut mukana kuorotoiminnassa. Tällä hetkellä 

Susanna on äitiyslomalla ja aika kuluu pienen 

vauvan kanssa puuhastellen. Hänen perheeseensä 

kuuluu aviomies Reinhard ja haastatteluhetkellä 

10 viikon ikäinen tyttö Helena. 

Susannan terveiset HEPSY-lehden lukijoille: 

“Hyvät alkusyksyn terveiset Berliinistä!” 

Kirjoittaja Marius Lahti on Hepsy-lehden 


Käytävä, Elina Aho 

17

Teemakyselyn tuloksia/ Marius Lahti 

Asiakastyötä ulkomailta Suomeen 

muuttaneiden kanssa –kyselyn yn satoa 

Tämänkertaisessa kyselyssä kartoitettiin 

monikulttuurisuuden vaikutuksia 

asiakastyöhön. Tällä kertaa kyselyyn 

vastasi 22 Hepsyläistä, kiitokset kaikille 

vastanneille. Näiden 22 psykologin asiakkaista 

keskimäärin 12.5 % oli ulkomaalaistaustaisia. 

Kyselyvastauksissa painottuivat enimmäkseen 

ulkomaalaisasiakkaiden kanssa työskentelyn 

erilaisuus ja vaikeudet. Puolet vastanneista koki 

työskentelyn myös jossain määrin erilaisiksi kuin 

suomalaisten kanssa, kun vain 3 vastannutta koki 

työskentelyn olevan enemmän saman - kuin 

erilaista (ks kuva 1). 

Kuva 1 : “Onko asiakastyöskentely ulkomaalaisten asiakkaiden 

kanssa (verrattuna suomalaisiin asiakkaisiin)” 

Suurin osa vastanneista koki työskentelyn 

ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa myös jonkin 

verran vaikeammaksi kuin suomalaisten 

asiakkaiden kanssa työskentelyn eikä yksikään 

kokenut sitä helpommaksi (ks. kuva 2). 

Työssä samanlaista ulkomaalaisten ja suomalaisten 

kanssa on vastanneiden mukaan psykologisten 

ilmiöiden luonne ja ns. perustyö, ollaan kontaktissa 

asiakkaan kanssa. Myös tunteita, iloisia ja surullisia 

tuotiin esiin ihmisiä yhdistävinä ja työskentelyä 

samanlaiseksi tekevinä tekijöinä. Erilaista työstä 

tekevät yleisimmin ymmärrettävästi kieli- ja 

kulttuuritekijät. Asiakkaan ymmärtäminen on 

vaikeampaa kielisyiden takia. 

Kuva 2 : “Onko asiakastyöskentely ulkomaalaisten 

asiakkaiden kanssa (verrattuna suomalaisiin asiakkaisiin)” 

Esimerkiksi tulkin käyttö tekee asiakastilanteesta 

erilaista. Tulkin käytön tarve koettiin 

kommunikaatiota vaikeuttavana ja aikaa vievänä 

tekijänä. Kommunikointi ja vuorovaikutus eivät ole 

suoraa ja osa informaatiosta saattaa tulla väärin 

ymmärretyksi tai välittyä väärin kun mukana on 

myös kolmas osapuoli. Voisi myös ajatella tämän 

vaikeuttavan terapeuttisen allianssin syntymistä. 

Ilman tulkkiakin yhteisen äidinkielen puute 

vaikeuttaa ymmärtämistä ja monet vastaajat 

kokivat, että “osa informaatiosta hukkuu matkalla”, 

kun joko psykologi tai asiakas tai molemmat 

joutuvat operoimaan itselleen vieraalla kielellä. 

Väärinymmärryksiä sattuu tällöin paljon 

helpommin. Lisäksi etenkin kielellisten 

erityisvaikeuksien arviointi on vaikeaa, kun ei 

päästä työskentelemään suoraan yhteisellä 

äidinkielellä. 

Eriävien kulttuurien vaikutusta tuotiin esiin 

monissa vastauksissa. Nonverbaalinen viestintä, 

tavat ja tottumukset saattavat kaikki erota 

suomalaisten asiakkaiden ja psykologin 

vastaavista. Esim. koulutus, lait ja tavat olla 

ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa eroavat 

toisistaan ja asettavat työlle haasteita. Nämä 

kulttuuritekijät myös vaikeuttavat asiakkaan 

tilanteen ymmärtämistä ja hänen kanssaan 

työskentelyä. Tulkintojen tekeminen esim. testeistä 

on vaikeampaa kulttuuritekijöiden ja testien 

kulttuurisidonnaisuuden takia. 


Teemakyselyn tuloksia/ Marius Lahti 

Sukupuoliroolit ovat eri kulttuureissa erilaisia. 

Asiakkaan käytös saattaa kulttuuritekijöistä 

johtuen olla Suomessa poikkeavaa, mutta 

kuitenkin omassa kotimaassaan normaalia. Työ 

vaatii kulttuuritaustojen ymmärtämistä ja tietoa 

niistä sekä empaattista kykyä asettua toisesta 

kulttuurista tulevan ihmisen asemaan. Monet 

vastanneet kokevatkin tarvitsevansa huomattavaa 

paneutumista asiakkaan kulttuuritaustaan 

pystyäkseen hyvään asiakastyöhön 

ulkomaalaisaasiakkaan kanssa. 

Eri maista tulleiden ihmisten kokemukset eroavat 

toisistaan ja ulkomaalaiset asiakkaat voivat olla 

esimerkiksi kokeneet useammin sotaan liittyviä 

traumoja. Pakolaisten ja sodan keskellä eläneiden 

asiakkaiden keskuudessa esimerkiksi käsitykset 

ja kokemukset väkivallasta ovat erilaisia kuin 

suomalaisilla. Uskonto ja eri kulttuurien 

yhteisöllisyyserot vaikuttavat tietysti myös 

asiakkaan elämään ja asettavat eri lähtökohtia 

asiakastyölle. 

Vastauksissa ilmeni myös osin toisilleen 

päinvastaisia näkemyksiä. Vaikka jotkut 

vastanneista koki työskentelyn ulkomaalaisten 

asiakkaiden kanssa vähemmän mielenkiintoisena, 

kertovat toiset hepsyläiset ulkomaalaisten kanssa 

työskentelyn mahdollisista vaikeuksista 

huolimatta olevan ennemminkin rikkaus ja 

avartava kokemus, etenkin silloin kun tällaisesta 

työskentelystä on jo kokemusta. Kun toiset 

kokevat työskentelyyn tulevien 

molemminpuolisten ennakkoluulojen haittaavan 

työskentelyä, korostavat eräät vastanneet sitä, että 

ulkomaalaisilla ei ole vastaavia ennakkoluuloja 

psykologin palveluja kohtaan kuin suomalaisilla. 

Tämä helpottaa kontaktin luomista asiakkaaseen. 

Ulkomaalaisten kanssa työskentelyssä painottuu 

vastanneiden mukaan myös tavallista enemmän 

moniammatillinen yhteistyö ja se vaatii enemmän 

luovuutta, pohdintaa ja aikaa. Suurin osa 

hepsyläisistä on vaikeuksista huolimatta kokenut 

ulkomaalaisten kanssa työskentelyn sujuneen 

ainakin melko hyvin (ks. kuva 3), joskin monet 

vastanneet eivät kokeneet omaavansa riittävästi 

tietoa monikulttuurisuudesta (ks. kuva 4). Tässä 

olisi sopiva aihe tuleville koulutuspäiville! 

Kuva 3: Vastausfrekvenssit kysymyksiin “Kuinka hyvin 

työskentely ulkomaalaisasiakkaiden kanssa on sujunut” 

Kuva 4: “Kuinka riittävästi sinulla on tietoa 

monikulttuurisuudesta” 

Kirjoittaja Marius Lahti on Hepsy-lehden 


Toisaalta terapiatyötavan vieraus saattaa toisaalta tuoda 

työhön omaa vaikeuttaan, kun työskentelytapa ei ole 

tuttu. Yksi vastannut kehotti myös suomalaisia 

opettelemaan kunnioittamaan toisiaan ja kertoi 

ulkomaalaisten peruskohteliaisuuden tekevän heidän 

kanssaan työskentelystä mukavampaa kuin 

suomalaisten kanssa työskentely on. 

19

Teema-artikkeli: Monikulttuurisuus/ Carla Schubert 

Tulkki yhteistyökumppanina 

Kasvavan maahanmuuttajamäärän 

kautta yhä useampi psykologi on 

työssään kohdannut tilanteita, joissa 

asiakkaan kanssa ei ole löytynyt yhteistä 

kieltä. Sellaisissa tapauksissa tarvitaan tulkki 

yhteistyökumppaniksi. 

Työskentely tulkin kanssa koetaan haasteellisena. 

Tulkin mukana olo tilanteessa, jossa yleensä on 

asiakkaan kanssa kaksin, ei tunnu luontevalta: 

kommunikointi ei onnistukaan suoraan, vaan 

toisen ihmisen välityksellä. Joskus tulkin 

tilaaminen voi jäädä tekemättä ja ajatellaan, että 

kyllä kielivaikeuksista huolimatta olisi helpompi 

keskustella asiakkaan kanssa kaksin. 

Hyvä tulkki kuitenkin vasta mahdollistaa, että asiakas 

ja psykologi ymmärtävät toisensa. Kielivaikeudet 

voivat johtaa mitä ihmeellisimpiin väärinkäsityksiin. 

Psykologi ei saa käsitystä asiakkaan ongelmien 

laadusta tai asiakas ei ymmärrä psykologin antamia 

neuvoja lainkaan. Tunnin jälkeen molemmat voivat 

jäädä ihmettelemään, mistähän juuri oli ollut puhe. 

Tilannetta pahentaa vielä, että moni maahanmuuttaja 

ei helposti myönnä, että hän ei ole psykologiin 

kommentteja ymmärtänyt. Osin näin tapahtuu 

kohteliaisuudesta ja osin siksi, että asiakkaan on vaikea 

kertoa, että ei ymmärräkään kieltä tarpeeksi hyvin. 

Lisäksi asiakas voi kokea tulleensa väärin 

ymmärretyksi. 

Hyvä tulkki kääntää sanantarkasti ja tarkoituksen 

mukaisesti sanoman, jonka asiakas haluaa välittää 

psykologille ja psykologilta takaisin asiakkaalle. 

Sanojen lisäksi tulkki huomioi myös elekieleen 

liittyvän tulkkauksen, jos tällaista esiintyy. Asiakkaan 

omaisen käyttämistä tulkkina pitäisi välttää. 

Ensinnäkin asiakas ei ehkä halua keskustella 

intiimeistä asioistaan läheisen ihmisen läsnä ollessa – 

ja siksi asiakkaalle tärkeät asiat voivat jäädä 

mainitsematta vastaanotolla. Toiseksi omaisen 

kielitaito ei yleensä ole tulkkaamistyön vaatimalla 

tasolla. 

20 HEPSYLEHTI 3 /2007 

Ei edes kaikki henkilöt, jotka tekevät tulkin työtä 

Suomessa ole kielitaidoiltaan niin tasokkaita kuin 

toivoisi. Erityisesti välttää pitäisi tilanteita, joissa 

alaikäistä lasta tai nuorta käytetään tulkkina. 

Esimerkiksi terveydenhoidossa tulkattavat asiat 

eivät ole lapsen korville tarkoitettu. Vanhemman 

psyykkisiä ongelmia tai terveyteen liittyviä asioita 

ei voi lapsen edessä käydä läpi sillä tavoin, kuin 

aikuisten kesken. Tämä ei liity ainoastaan lapsen 

ikään ja hänen kykyynsä ymmärtää asioita. On 

olemassa arkaluontoisia asioita, joista vanhempi 

ei halua lapsensa tietävän. Lisäksi lapsi tai nuori 

voi ahdistua tiedoista, joita hän joutuu tulkin tilalla 

käsittelemään. 

Tulkin työ vaatii äärimmäistä tarkkaavaisuutta. 

Hänen on käännettävä toiselle osapuolelle koko 

puhujan sanoman sisältö. Tämä tarkoittaa myös 

negatiivista sanamateriaalia, kuten 

haukkumasanoja ja mielenpurkauksia. Tulkki ei 

saa vääristellä puhujan lausumaa, vaan hänen on 

oltava uskonnollinen paitsi lauseiden sanalliselle 

sisällölle, myös lausuman hengelle. Lisäksi tulkki 

pyrkii kääntämään sanoman mahdollisimman 

selkeästi. Sanoman sisällön pitäisi välittyä 

kuulijalle sillä tavoin, kuin hän sen tarkoitti, eikä 

sanoja käännetä sanantarkasti. Esimerkiksi 

sananlaskuissa tai tietyissä kulttuurille 

tyypillisissä ilmaisuissa tämä voisi johtaa 

väärinkäsityksiin. Tulkin pitää siis huomioida 

monta asiaa, eikä voi täten keskittyä mihinkään 

muuhun kuin käännöstehtäväänsä. Hän ei 

esimerkiksi voi vastata kännykkään tulkkauksen 

aikana tai lähettää tekstiviestejä. 

Tulkki käyttää yleensä kääntäessään 1. persoonaa, 

minä-muotoa, jonka kautta viestin sisältö 

suoruudessaan korostuu. Tulkin on pysyttävä 

tulkkauksessa neutraalina. Tämä puolueeton 

asenne ei saisi antaa aihetta luulemaan, että hän 

on välinpitämätön.

Teema-artikkeli: Monikulttuurisuus/ Carla Schubert 

Tulkit käyttävät erilaisia käännösmenetelmiä. 

Simultaanitulkkauksesta puhutaan, kun tulkki puhuu 

mahdollisimman tiiviissä tahdissa puhujan jälkeen, tai 

jopa päällekkäin käännöksensä. Konsekutiivitulkkaus 

tarkoittaa lyhyempien tai pitempien lauseiden 

vuoronperäistä tulkkausta. Yleensä tulkki itse päättää, 

mitä menetelmää hän käyttää. Kuten tavallisestikin 

vuorovaikutustilanteissa kannattaa pitää mielessä, että 

mitään sääntöä ei tässä ole kiveen kirjoitettu. Psykologi 

voi keskustella tulkin kanssa menetelmän 

vaihtamisesta, jos tilanne tätä näyttää vaativan. Myös 

muut asiat, jotka psykologi ei ole kokenut 

ymmärtävänsä, hän voi kysyä tulkilta uudelleen. 

On tilanteita, jolloin asiakas on puheissaan 

epäselvä tai harhailee puheissaan, jättää osia 

sanomatta tai toistaa yhtä lauseen osaa useamman 

kerran. Sellaisessa tilanteessa psykologi voi 

selventää tulkille, että nämäkin tiedot ovat hoidon 

tai yhteistyön kannalta tärkeitä tietoja. Lisäksi on 

muistettava, että tulkki kääntää kaiken potilaalle, 

eli myös tällaiset, niin sanotut sivuasiat. Tulkin 

on käännettävä kaikki keskustelut ja lausahdukset, 

joita huoneessa ilmaistaan. Näin voidaan 

varmistaa, että asiakas kokee itsensä 

kunnioitetuksi, eikä hän koe, että häntä 

halveksitaan tai paheksutaan. 

Puhelintulkkaus ei ole suositeltava menetelmänä, 

mutta paikoin ehkä ainoa mahdollinen vaihtoehto. 

Ylipäätänsä, jos asiakas on pakolainen, hän voi 

pelästyä tulkkia, jota hän ei voi nähdä. Puhelimen 

kautta asioiminen voi herättää epäilyjä ja 

luottamuspulaa potilaassa. Hoitotyön 

ammattilaisen vastaanotolla käynti edellyttää 

luottamuksen rakentamisen mahdollisuutta, ja 

käyntien jatkaminen vielä enemmän. 

Näkymättömän tulkin kanssa luottamusta on 

vaikea toteuttaa. On kuitenkin tilanteita, kun 

puhelintulkkaus on ainoa vaihtoehto. Silloin 

kannattaa tähän varautua ja selittää alkuun 

puhelintulkin avulla tarkkaan asiakkaalle, miksi 

näin tehdään. 

Tulkin rooli ei salli hänen tehdä arviota siitä, mitkä 

puheen sisällöt on tulkattavia ja mitkä ei. Tämä 

seikka korostaa ammattiroolien erilaista 

painotusta. Psykologi on koko vastaanoton ajan 

vastuussa tilanteesta, ei tulkki. Henkilön tullessa 

vastaanotolle mielenterveyteen liittyvistä syistä, 

tapahtuu välillä, että tarinaansa kertoessa tunteet 

pulpahtavat esiin. Potilas voi esimerkiksi alkaa 

itkemään. Tunteen purkaus voi herättää 

tulkissakin emotionaalisia reaktioita. Tulkin 

tehtävä on kuitenkin kääntää, ei lohduttaa 

potilasta. Tulkki ei myöskään saisi kommentoida 

asiakkaan kertomuksia omin sanoin (esimerkiksi 

huudahtaen ‘eihän tuo voi olla totta’). Jos tilanne 

yllättäen kääntyy sellaiseksi, että omat tunteet 

ottavat vallan ja tulkki alkaa itkeä, psykologin on 

pyrittävä pitämään tilanne hallussa. Jos tilanne 

kehittyy tulkille jostain syystä liian tukalaksi, hän 

voi hyvin pyytää tunnin keskeytystä hetkeksi ja 

poistua tilasta. Tulkkikin on vain ihminen ja voi 

esiintyä tilanteita, jossa asiasisältö vastoin 

normaalia käytäntöä koskettaa häntä siinä määrin, 

että hän ei pysty hallitsemaan emootioitaan. 

Lopuksi haluan vielä mainita, että tulkki ei aina ole 

kulttuurinsa asiantuntija, mutta tulkin etninen alkuperä 

on hyvä ottaa huomioon. Jos tulkki kuuluu samaan 

etniseen ryhmään kuin asiakas, hänen kulttuurinen 

tietous voi olla tärkeää. Tulkin tietämys asiakkaan 

kulttuurin tavoista ja käytännöistä voi eräissä tilanteissa 

selvittää joitain ongelmakohtia, joista suomalainen tai 

muuhun etniseen ryhmään kuuluva työntekijä ei tiedä 

tarpeeksi. Koska hyvä tulkki - roolilleen uskollisena 

- ei yleensä ota näitä asioita itse esille, psykologin 

kannattaa pitää mielessään tämä seikka ja kysyä tulkilta 

suoraan, onko kyseessä joku kulttuuriin liittyvä asia. 

Vaikka teemaan liittyen tähän voisi lisätä vielä 

paljonkin asiaa, lopetan tähän ja toivon, että näistä 

riveistä tulkin kanssa työskentelyyn on hyötyä ja 

tukea käytännön tilanteisiin. 

Kirjoittaja Carla Schubert toimii 

psykologina Helsingin Diakonissalaitoksen 

Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa. 

21

Teema-artikkeli: Monikulttuurisuus/ Satu Pihlaja 

Maahanmuuttaja kulkee omaa tietään 

Asiakkaita ohjataan peruskouluista, 

ammattioppilaitoksista, TE-keskuksista, 

diakonissaopiston valmentavasta ammatillisesta 

koulutuksesta sekä työvoimapoliittisesta 

koulutuksesta. Taustoiltaan asiakkaat ovat olleet 

hyvin erilaisia; eri lähtömaista ja eri kieliryhmistä. 

Jotkut ovat olleet Suomessa vasta 1,5 vuotta, kun 

taas osa on syntynyt Suomessa. 

Oma tie -projektin neuvottelutilat 

Oma tie on RAY:n avustuksella Helsingin 

Diakonissalaitoksen toteuttama 

maahanmuuttajanuorten oppimisvaikeuksiin 

keskittyvä projekti. Siinä pyritään löytämään 

menetelmiä, joilla tunnistaa tämän erityisryhmän 

oppimisen vaikeuksia. Projektin tarkoituksena on 

ehkäistä maahanmuuttajanuorten syrjäytymistä 

yhteiskunnastamme ja koulutusjärjestelmästämme. 

Aiheeseen tutustutaan psykologi Anne Nurmisen 

haastattelun kautta. 

Oma tie -projekti 

Haastattelu on sovittu projektin tiloihin Kalliossa. 

Anne esittelee tiloja ylpeydellä. Ne on viehättävästi 

sisustettu raikkaalla oranssilla ja vihreällä. Keittiökin 

löytyy, toimintaterapeutti voi käyttää sitä nuoren 

taitojen arviointiin. Projektissa työskennellään 

tiimissä, johon kuuluu toimintaterapeutti, 

erityisopettaja ja psykologi. Anne on tiimiin 

tyytyväinen, vaikka lisääkin resursseja tietysti voisi 

olla, erityisesti maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä 

ja asiantuntijoita. 

Projektin asiakkaat ovat 13-25-vuotiaita 

maahanmuuttajanuoria, joilla on vaikeutta 

oppimisessa. Anne toteaa heti, että tämä on laaja käsite. 

Yleisintä vaikeuttakaan hän ei osaa nimetä, sillä ne 

ovat olleet kovin erilaisia; esimerkiksi lukivaikeutta, 

tarkkaavaisuuden häiriöitä, kielellisiä ja 

visuomotorisia ongelmia. 

Projekti alkoi vuosi sitten ja päättyy vuoden 2008 

lopussa. Tähän mennessä sen piiriin on tullut 40 

oppilasta. Virallinen tavoite on 100, mikä on 

Annesta melko kunnianhimoinen. 

Asiakaskontaktin kestoa ei ole rajattu, se loppuu 

viimeistään kun projekti loppuu. Annen toiveissa 

projekti johtaisi jonkinlaisen arviointikeskuksen 

perustamiseen – tarvetta sellaiselle olisi ja Anne 

tietää Euroopassa sellaisia jo olevan. 

Arvioinnin kulku 

Tutkimusprosessi alkaa koulun yhteydenotolla, 

jossa kuvataan millaiseen ongelmaan toivotaan 

apua. Sen jälkeen projektin tiimi arvioi 

asiakkuutta suhteessa oppilaan vaikeuksiin. 

Arviointi tapahtuu yleensä kouluilla. 

Taustatiedoksi kootaan myös aikaisemmat paperit. 

Tiedon kerääminen on tärkeä osa arviointia. Kun 

tarpeellinen tieto on kasassa, ongelmakin yleensä 

hahmottuu hyvin. 

Aluksi tavataan nuori, opettaja ja vanhemmat. 

Tapaamisessa on mukana tulkki ja joskus myös 

opintojen ohjaaja, erityisopettaja tai 

koulukuraattori. Projektissa on ollut tapana mennä 

tapaamisiin työparin kanssa. Alustavan 

tapaamisen jälkeen tehdään jonkinlaista 

työnjakoa, mutta Anne painottaa, että usein 

jokainen tiimissä osallistuu asiakkaan asioihin 

jollakin tavalla. 



Lähestymistapa on laaja-alainen, ja niin Annen 

mukaan pitääkin olla ongelmien moninaisuuden 

vuoksi. Kognitiivisen suoriutumisen lisäksi 

pyritään kartoittamaan nuoren 

toimintaympäristöjä, harrastuksia ja sosiaalista 

verkostoa. Erityisesti Anne korostaa perheen ja 

suvun tapaamista, sillä usein perheen rooli nuoren 

elämässä on hyvin keskeinen. Lähestymistapa 

arvioinnissa on kontekstuaalinen. Kokonaiskuvan 

luominen nuoren arjesta ja päivittäisistä 

toiminnoista kotona ja koulussa antavat 

viitekehyksen taitojen, oppimisen ja 

oppimisvaikeuksien arvioinnille. 

Asiakkaiden vanhempien tapaamisista projektissa 

on positiivisia kokemuksia. Tapaamisissa kerätään 

tietoa nuoren elämästä ja kehityksestä sekä 

perheen arjesta ja arvioinnin tuloksia ja käsitteitä 

pyritään avaamaan keskustelulla. Tavoitteena on, 

että sekä nuori että vanhemmat voisivat ymmärtää, 

mistä oppimisen vaikeuksissa on kyse ja miten 

ne mahdollisesti vaikuttavat nuoren oppimiseen 

ja kouluttautumiseen. Yhteisen käsityksen 

muodostaminen ja keskustelu on tärkeää, sillä ne 

motivoivat nuorta ja perhettä mahdollisiin 

jatkosuosituksiin. 

Psykologin arviossa selvitetään sekä Suomen 

kielen, että oman kielen taitoa. Asiakkaan oman 

kielen arviointi kuulostaa minusta haastavalta 

tehtävältä psykologille, joka ei tätä kieltä hallitse. 

Anne kuitenkin vakuuttaa, että arviointia voi tehdä 

tulkin avulla. Menetelminä voi käyttää 

sanavarastotestejä, kuvien nimeämistä, sanaassosiaatiota 

ja sanasujuvuutta. Anne kertoo myös 

keskustelevansa tulkin kanssa siitä, onko kieli 

tämän mielestä sujuvaa. On tärkeää koota myös 

vanhempien ja koulun omankielisen 

henkilökunnan näkemyksiä oppilaan oman kielen 

taidoista. Haasteellista kielen arvioinnissa on 

Annen mukaan kielenkehityksen suhteuttaminen 

kulttuuritaustaan, sillä perheiden kielelliset tavat 

ja tavoitteet kielelliselle sosialisaatiolle voivat olla 

hyvin erilaisia ja poiketa koulun odotuksista. 

Esimerkiksi jotkut asiakkaat tulevat kodeista, 

joissa kirjallinen kulttuuri on suhteellisen uutta. 

Lisäksi voidaan tehdä näönvaraisia tehtäviä, testata 

matematiikan perustaitoja sekä luki- ja 

kirjoitustaitoja. Arviointivälineiden käytössä on 

muistettava, etteivät ne ole erityisen hyviä eri 

kieli- ja kulttuuriryhmien arvioinnissa, eikä niitä 

ole normitettu näille ryhmille. Toisaalta ne 

kuvaavat sitä, miten oppija on omaksunut 

koulukulttuuria ja tässä yhteiskunnassa tarvittavia 

tietoja ja taitoja. 

Keskeistä arvioinnissa on antaa aikaa seurata 

taitojen kehittymistä ennen kuin tehdään 

päätelmiä oppimisvaikeuksista. 

Toimintakyvyn arviossa selvitetään arjen hallintaa 

eri osa-alueilla, mikä osin tapahtuu asiakkaan 

kotona, projektin tiloissa ja koululla. Anne 

painottaa asiakkaan kotiin menemisen tärkeyttä, 

sillä joskus oppimisen hankaluuksille voi löytyä 

selityksiä kotiympäristöstäkin. Siellä voi olla 

vaikeaa opiskella, tai nuorella voi olla perheessä 

sellaisia velvollisuuksia, jotka estävät opintoihin 

keskittymisen. Arvioinnin päätyttyä tavataan 

koulun edustajia. Projektin edustaja voi toimia 

jatkossa opettajan työparina kouluneuvotteluissa. 

Yhteistyötä ja verkostoitumista 

Oma tie on arviointiprojekti, eikä 

oppimisvaikeuksien kuntoutus kuulu projektin 

piiriin. Asiakkaita kuitenkin ohjataan eteenpäin 

tarpeen mukaan, tähän mennessä 

oppimisvaikeuksien kuntoutukseen, neurologin 

arvioon, valmentavaan ja jatkokoulutukseen sekä 

vammaisneuvolan asiakkaaksi. 

Oma tie -projektin keittiö 

23


Yhdelle järjestettiin lukikuntouttaja ja toiselle 

ADHD-valmentaja. Muita yhteistyötahoja ovat 

olleet nuoriso- ja vapaa-ajantoiminnan järjestäjät, 

nuorille suunnatut projektit ja järjestöt, turvatalo, 

perhekodit ja asumisvalmennuspalvelut. 

Työnohjausta projektiin on otettu konsultaatioina 

esimerkiksi Väestöliiton Kotipuusta, joka toimii 

osaamis- ja resurssikeskuksena 

maahanmuuttajaperheiden vanhemmuuden, 

lastenkasvatuksen sekä perhe-elämän alueella. 

Kontakteja asiakkaiden omankielisiin henkilöihin 

on löytynyt sosiaalivirastosta ja opetusviraston 

pedagogisista yhteyshenkilöistä. Anne myöntää 

työn vaatineen luovuutta, sillä mitään 

tietopankkia tai valmista verkostoa 

yhteistyökumppaneista ja tarvituista palveluista 

ei ole. 

Taustalla vuosikymmen 

maahanmuuttajatyötä 

Anne kertoo tehneensä aiemmin 

maahanmuuttajatyötä eri kieli- ja 

kulttuuriryhmien konsultoivana psykologina 

perusopetuksessa Vantaalla. Hän sanoo 

kiinnostuneensa ensimmäisen ja toisen kielen 

oppimisesta työssään koulupsykologina 

kansainvälisessä koulussa. Anne on perehtynyt 

tarkemminkin kaksikielisten lasten arviointiin, 

kiertänyt eri Euroopan maissa ja ollut mukana 

tekemässä opasta maahanmuuttajaoppilaan 

psykologisesta arvioinnista. Hän on toiminut 

työryhmässä kehittämässä toisen kielen 

arvioinnin arviointivälinettä, joka on julkaistu 

KIKE -arviointipakettina. Kokemusta Annelle on 

kertynyt myös EU:n kehittämishankkeesta, jossa 

pohdittiin maahanmuuttajaoppilaiden erityistuen 

tarvetta. 

Tähän projektiin päätymisestään Anne muistaa jo 

kuullessaan siitäensimmäisen kerran ajatelleensa, 

että “miten voi olla, mun projekti”. Hän kuvaa 

miten pitkään virassa olon jälkeen kaipasi uusia 

laajempia näkökulmia. Niitä projekti onkin 

antanut. Apua työssä on ollut pitkästä 

kokemuksesta asiakastyössä maahanmuuttajien 

kanssa. Psykologin tutkinnossa Anne ei muista 

maahanmuuttajatyötä käsitellyn lainkaan. 

Haasteita ja antia 

Monikulttuurisen työn haasteena Annen mielestä 

se, miten löytää aikaa keskittyä maahanmuuttajien 

asioihin. Oma tie –projektia Anne kiittää siitä, että 

aikaa on ollut käytettävissä riittävästi. 

Erityisongelmana on, että maahanmuuttajat 

syrjäytyvät herkästi palveluista ja sekä nuori että 

perhe tarvitsevat erityistä tukea ja ohjausta 

päästäkseen palvelujen piiriin. Verkostoitumisessa 

ja yhteistyössä muiden tahojen kanssa on ollut 

haasteita. Joku tarvittava palvelu saattaa myös 

puuttua kokonaan; esimerkkinä Anne mainitsee, 

että oppimisvaikeuksien kuntoutusta on heikosti 

saatavilla nuorille ja aikuisille. 

Työn intensiivisyys ja jalkautuminen ovat 

haastaneet, samoin kuin eri perheiden 

kulttuureihin perehtyminen. Esimerkkinä Anne 

kertoo, että perhe saattaa käsittää nuoren 

vaikeudet siten, ettei ongelmille voida tehdä 

mitään, jolloin asioihin suhtaudutaan 

kohtalonomaisesti. Erilaisista käsityksistä ja 

uskomuksista keskusteleminen luo pohjaa 

yhteistyölle ja mahdolliselle kuntoutukselle. 

Järjestelmää kohtaan Annella on kritiikkiä. Hänen 

mukaansa koulumaailmassa odotukset 

esimerkiksi toisen kielen oppimisesta ovat usein 

liian korkealla. Ne oppilaat, joilla on 

oppimisvaikeuksia, ovat todellisen haasteen 

edessä. 



Antoisana puolena työssä Anne on kokenut 

työskentelyn nuorten ja heidän perheidensä 

kanssa. Maahanmuuttajanuoria hän kuvailee 

kohteliaiksi ja kiitollisiksi kaikesta mitä saavat. 

Anne kehuu nuorten vanhempia hyviksi 

yhteistyökumppaneiksi. He arvostavat koulutusta 

ja ovat motivoituneita yhteistyöhön. Yhteistyö 

koulujen kanssa on ollut mielekästä, koska on 

palkitsevaa kun asioita saadaan eteenpäin. 

Olin odottanut kuulevani enemmän 

maahanmuuttajatyölle tyypillisistä ongelmista, ja 

yllätyinkin, kun haasteet ja myös antoisat puolet 

työssä vaikuttavat melko samoilta kuin 

työskentelyssä suomalaistenkin kanssa. 

Mahdollisuus tutustua eri kulttuureihin työn 

kautta kuulostaa virkistävältä lisämausteelta 

arviointityössä. Maahanmuuttajien huomiointi 

yhteiskunnassamme tuntuu myös tärkeältä, sillä 

heitä on maassamme yhä enemmän, ja 

syrjäytyminen on todellinen uhka. 

Lähteet: 

Ehrukainen, M., Harja, V., Huhta, S., Järvinen, J., 

Kaivosoja-Jukkola, L., Keinänen, M.,Konsti, P., Laasi, 

M., Lappalainen, U., Lumiluoto, S., Mertaranta- 

Löppönen, S., Muukkonen, M., Nurminen, A., Nykänen, 

J. & Ol, E. (2005). KIKE - Kielellisen kehityksen 

diagnosoiva tehtäväsarja suomi toisena kielenä – 

opetukseen. Tuotanto: Opetushallitus. 

Nurminen, A., Vilen, S. ja Tuovila-Ginters, L. (2007). 

Epävarmuudesta yhteiseen osaamiseen. 

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kognitiivinen 

arviointi. Teoksessa Raninen, S. & Takalo, T. (2007). 

Psykologina koulussa. 

Maahanmuuttajalasten ja –nuorten psykologinen arviointi 

koulumaailmassa (1999). Espoon, Helsingin ja Vantaan 

BACU-koulupsykologien työryhmä. Vantaan kaupunki. 

Kirjoittaja Satu Pihlaja on Hepsy-lehden 


Verkonvartijat, Jaana Varsa 

25

Teema-artikkeli: Monikulttuurisuus/ Sirkka Vilen 

Monikulttuurista ista oppilashuoltotyötä 

konsultoi 

onsultoiva psykolo 

ologi 

Uudenmaan 

läänin 

lääninkoulupsykologi Pirjo Laaksosen 

järjesti 1980-90-lukujen taitteessa 

koulutuksen koulujen työpareille 

ulkomaalaisasioissa. Osallistuin koulutukseen, 

koska olin Itä-Helsingissä vastaavana 

koulupsykologina ja ennusteiden mukaan 

alueelleni oli tulossa maahanmuuttajaperheitä. 

Ennuste on sittemmin osoittautunut varsin 

oikeaksi. 

Maahanmuuttajaoppilas – helmeni vai taakkani 

Vähitellen alkoi valjeta, että ei ole olemassa 

valmiita malleja, miten maahanmuuttajaperheiden 

ja heidän lastensa kanssa tulisi menetellä, jotta 

he voisivat täällä hyvin. Siksi aloimme tavata 

pääkaupunkiseudun koulupsykologien kesken ja 

pohtia maahanmuuttajuuteen liittyviä prosesseja 

ja ilmiöitä. 

BACU-projekti 

Vauhtia tälle pohdinnalle saimme 

pääkaupunkiseudun opettajien pyytäessä meitä 

yhteistyöhön EU:n rahoittamaan hankkeeseen 

BACU (bilingual assessment and curriculum development). 

Siinä opettajat miettivät 

maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetukseen 

liittyviä asioita ja me koulupsykologit näiden 

lasten psykologista arviointia. Tämän projektin 

myötä näköalamme laajeni, koska pääsimme 

tutustumaan eri Euroopan maiden käytänteisiin 

(Englanti, Tanska, Ruotsi, kansainvälinen 

koulupsykologikongressi Latviassa ja Euroopan 

psykologikongressi Roomassa). Samaan aikaan 

maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä oli 

huomattavasti lisääntynyt. Yhden 

koulupsykologin työn suuntaaminen 

konsultointiin näiden lasten asioissa tuli 

tarpeelliseksi. 

Työtehtävästäni 

Tavoitteeni on, että maahanmuuttajataustaiset 

oppilaat saavat oikeudenmukaisen, psykologisen 

arvioinnin ja adekvaatin tuen koulunkäyntiin 

liittyvissä asioissa. Tähän pyrin perehdyttämällä 

uudet koulupsykologit ja – kuraattorit muualta 

tulleiden perheiden ja oppilaiden kanssa tehtävään 

työhön. Perehdytystilaisuuksissa toivon 

luottamuksen syntyvän niin, että konsultointi 

jatkossakin sujuu mutkattomasti. Toki pohdin 

yhdessä kokeneidenkin oppilashuoltajien kanssa 

ko. kysymyksiä.Työni edellyttää, että olen ajan 

tasalla siitä mitä tällä saralla tapahtuu. 

Minulla on ollut mm. mieluinen tehtävä oppia 

uutta, kartoittaa ja päivittää tietojani, kun 

kirjoitimme Leena Tuovila-Gintersin ja Anne 

Nurmisen kanssa artikkelin 

”Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden 

kognitiivinen arviointi” Psykologina koulussakirjaan. 

Siinä korostamme, että lapsen täytyy elää 

kyllin kauan suomenkielisessä ja -kulttuurisessa 

ympäristössä (ainakin muutama vuosi ) ennen 

kuin arviointia kannattaa tehdä ja se on hyvä tehdä 

yhteistyössä oman kielen opettajan (tai muun 

lapsen kieltä hyvin taitavan henkilön) kanssa ja 

pitää mielessä, ettei kulttuurivapaita testejä ole 

olemassa. 

Kun koululla pyydetään apua koulupsykologilta 

maahanmuuttajataustaisen oppilaan asioissa on 

usein ilmennyt jonkinlaista oppimisvaikeutta. 

Onkin todella haastavaa arvioida onko 

kysymyksessä toisen (suomen) kielen oppimisen 

verkkaisuus vai todella kokonaisvaltainen 

oppimisvaikeus tai erityisvaikeus. Arviointi vaatii 

useasti ponnekasta yhteistyötä oppilasta 

ympäröivien henkilöiden kanssa ja aikaa nähdä 

lapsen kehityksen suuntaa. 


Teema-artikkeli: Monikulttuurisuus/ Sirkka Vilen 

Kuinka Afrikasta vastikään muuttanut lapsi 

voi tietää, miten lumiukolle käy saunassa? 

Tulkki on tärkeä työkumppani psykologin 

työskennellessä maahanmuuttajaperheiden 

kanssa. Virallisten tulkkien lisäksi Helsingin 

opetusvirastossa haluttiin perehdyttää suurimpien 

maahanmuuttajaryhmien edustajia 

oppilashuoltotyötä konsultoiviksi asiantuntijoiksi. 

Olemme opastaneet viisi oman äidinkielen 

opettajaa koulupsykologi- ja koulukuraattorityön 

ja erityisopetuksen käytäntöihin, periaatteisiin ja 

merkitykseen. Pedagogisina yhteyshenkilöinä he 

paneutuvat opetustoimen ajankohtaisiin asioihin. 

He voivat toimia kulttuurien välittäjänä koululla 

esimerkiksi vanhempia tavattaessa. 

Mielenkiintoinen ja palkitseva työtehtäväni on 

ollut tutustuttaa heitä koulun lähipalveluihin ( 

esim. perheneuvola) ja pohtia kerran kuussa 

ajankohtaisia asioita. Heiltä olen saanut paljon 

ajateltavaa myös koulupsykologien keskuuteen. 

Mikä on riittävä suomen kielen taito ja 

milloin maahanmuuttajuus loppuu? 

Opetusviraston opetusyksikön monikulttuurisuustiimissä 

pohdimme ja työstämme sekä kaikkien 

maahanmuuttajataustaisten oppilaiden että tarvittaessa 

yhdenkin oppilaan suotuisaa koulupolkua. 

Kolmannen sektorin toimijat kuten Inkerikeskuksen ja 

Suomen somaliliiton edustajat ovat osoittautuneet 

hyviksi yhteistyökumppaneiksi. Heidän järjestämissään 

tilaisuuksissa olemme informoineet vanhempia 

suomalaisesta koululaitoksesta ja keskustelleet heidän 

lastensa koulunkäyntiin liittyvistä 

asioista.Maahanmuuttajakuraattori Abdulkadirin 

kanssa olemme tavanneet somalialaisia vanhempia 

ryhmänä. Tästä työmuodosta on hyviä kokemuksia. 

Kohti pääkaupunkiseudun metropolia? 

Tänä keväänä olemme herättäneet henkiin 

pääkaupunkiseudun koulupsykologien 

koulutusiltapäivät pohtiaksemme yhdessä 

maahanmuuttajataustaisten oppilaiden hyvinvointia 

lisääviä seikkoja. Jatkamme ensi lukuvuonna ja 

toivotamme myös koulukuraattorit ja lähialueen muut 

psykologit tervetulleiksi joukkoomme. 

Psykologeilla on ammattitaitonsa mukaisesti 

hyvät valmiudet kohdata arvostavasti 

toisenlaisesta kulttuurista tulevia henkilöitä. 

Psykologiset arviointimenetelmät joutuvat 

kuitenkin uudelleen mietittäviksi ja tulee löytää 

innovatiivisia ratkaisuja. On hyvä muistaa, että 

psykologina kohtaa ennen kaikkea lapsen tai 

nuoren ja hänen perheensä ei niinkään toisen 

kulttuurin edustajaa. 

Kirjoittaja Sirkka Vilen toimii Helsingin 

kaupungin Opetusvirastossa Monikulttuurista 

oppilashuoltotyötä konsultoivana psykologina 

Muuri Tartossa, Kaisa Berg 

27

Teema-artikkeli: Monikulttuurisuus/ Ferdinand Garoff 

Psykolo 

ologia Kuubassa 

Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry (PSV) 

aloitti Kansainväliset Vieraamme - 

sarjan 10.4. keskustelutilaisuudella, 

jossa PSV:n vieraana oli professori Daybel 

Pañellas Álvarez Kuubasta. 

Álvarez opettaa sosiaalipsykologiaa ja viestintää 

Havannan yliopistossa. Hän on tutkinut instituutioiden 

uudistamista, konfliktien ratkaisua, valta- ja 

sukupuolikysymyksiä sekä sosialismin ja yksilön 

käsitteitä Kuubassa. Lisäksi hän on toiminut opettajana 

ja neuvonantajana sosiaalityöntekijöiden 

koulutuksessa sekä Kuuban yliopisto-opetuksen 

desentralisaatioprosessissa. 

Illan keskustelu liittyi Prof. Álvarezin 

tutkimusaiheisiin ja luonnollisesti myös Suomen ja 

Kuuban eroihin, sekä kulttuurisesti että psykologian 

alalla. Kuubassa alettiin kouluttaa psykologeja 

yliopistoissa 60-luvun alussa. Opetus kytkeytyi pitkälti 

neuvostoliittolaisen psykologian perinteeseen, 

eteenkin Lev S. Vygotskin teorioihin. Nykyään myös 

muut suuntaukset ovat saaneet Kuubassa jalansijaa, 

mutta vieläkään Kuubassa ei kouluteta esimerkiksi 

psykoanalyytikkoja. Suurin osa psykologeista 

työskentelee valtiollisissa klinikoissa. 

Kuuban yliopistouudistus 

Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Kuuban talous 

joutui kriisiin. Taloudellinen kriisi johti samalla 

Kuubalaisen sosialismin arvojen 

uudelleenarvioimiseen ja yhteiskunnallisiin 

uudistuksiin. Samaan aikaan tehdyissä sosiologisissa 

tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota Kuubassa olevaan 

sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Nuorten aikuisten 

keskuudessa esiintyi työttömyyttä, ja suurin osa 

työttömistä oli mustia. Toisaalta taas suurin osa 

yliopisto-opiskelijoista oli valkoisia. 

2000-luvun alussa tehtiin päätös yliopistoopetuksen 

universalisoimisesta ja 

kunnallistamisesta. Tämän seurauksena kuntiin 

perustettiin lauantaisin toimivia yliopistoja. 

Näissä kunnallisissa yliopistoissa opiskelee 

nuoria, jotka käyvät muussa työssä viikon aikana. 

Nuoret saavat opintoihinsa myös rahallista tukea. 

Suurempien yliopistojen päätoimiset opiskelijat 

ja niistä valmistuneet suorittavat valtiollista 

työpalvelua toimimalla opettajana kunnallisissa 

yliopistoissa. Kunnalliset yliopistot ja suuremmat 

kokopäiväistä opiskelua edellyttävät yliopistot 

antavat saman ammatillisen pätevyyden. 

Kunnallisessa yliopistossa valmistuminen kestää 

kuusi vuotta, kun taas suuremmissa yliopistoissa 

opinnot saa valmiiksi viidessä vuodessa. 

Ongelmana yliopistouudistuksessa oli aluksi se, 

että kunnallisten yliopistojen opiskelijoista 70 % 

ei läpäissyt tenttejä, jotka vastasivat 

vaikeustasoltaan päätoimisten opiskelijoiden 

tenttejä. Álvarez kertoo tämän johtaneen 

keskusteluun kunnallisten yliopistojen 

vaikeustason laskemisesta, mikä samalla tietenkin 

kyseenalaistaisi yliopistoista valmistuneiden 

ammatillisen pätevyyden. 

Ensimmäiset opiskelijat ovat nyt valmistuneet 

kunnallisista yliopistoista. Ensimmäisten joukossa 

valmistui noin 1000 sosiaalityöntekijää, seuraavat 

vuosikurssit ovat huomattavasti suurempia. 

Álvarezin mukaan psykologian opiskelijoita on 

Kuubassa kaiken kaikkiaan 22 000, suurin osa 

heistä opiskelee kunnallisessa yliopistossa. 


Teema-artikkeli: Monikulttuurisuus/ Ferdinand Garoff 

Vastuullinen kansalaisuus 

Álvarez kertoo, että kaikkien yliopistoopiskelijoiden 

on suoritettava valtiollista 

työpalvelua vähintään 15 päivää vuodessa, joskus 

työpalvelumääräys voi olla kuukausienkin 

mittainen. 

Työpalvelu liitetään vallankumousta edistäviin 

taisteluihin: Opettamalla kunnallisissa 

yliopistoissa opiskelijat osallistuvat ideoiden 

taisteluun. Lisäksi käydään moskiittojen taistelua 

eli taistelua dengue-kuumetta vastaan sekä 

energiataistelua, jonka päämääränä on energian 

säästäminen. 

Álvarezin mukaan toimijuus 

vallankumouksellisissa taisteluissa saa nuoret 

kokemaan, että he ovat osallisia Kuuban 

yhteiskunnan rakentamiseen. Tätä kautta syntyy 

aktiivinen kansalaisuus – kokemus kuulumisesta 

yhteiseen sosiaaliseen projektiin. Perinteisesti 

myös ammatilliset tavoitteet ovat määrittyneet 

sosiaalisten tavoitteiden mukaan. 

Yhteiskunnallista projektia ja yhteenkuuluvuuden 

tunnetta horjuttaa kasvava taloudellinen ja 

sosiaalinen eriarvoisuus, mikä on seurausta mm. 

lisääntyvästä turismista ja markkinatalouden 

vaikutuksesta. 

Keskusteltaessa hyvinvointivaltion ja Kuuban 

sosialistisen valtion välisistä eroista Álvarez 

haluaa kiinnittää huomiota aktiiviseen 

kansalaisuuteen. Hän kysyy, millä tavalla 

hyvinvointivaltio kannustaa nuoria aktiiviseen 

kansalaisuuteen. Pystyykö yhteiskuntamme 

materiaalisista tarpeista huolehtimisen lisäksi 

myös kasvattamaan nuorista vastuuntuntoisia 

yhteiskunnan jäseniä? 

Álvarez toteaa, että kuubalaisten eri alojen 

ammattilaisten vieraillessa länsimaissa heitä 

kohdellaan useimmiten ikään kuin he olisivat 

opintomatkalla: ottamassa oppia siitä, miten 

länsimaissa tehdään asiat. Álvarez toivoo, että 

ideoiden ja näkemysten vaihto voitaisiin mieltää 

molemminpuoliseksi, kumpaakin osapuolta 

rikastuttavaksi. 

Kirjoittaja Ferdinand Garoff toimii 

psykologina Kivelän psykiatrian 

poliklinikalla ja on Psykologien Sosiaalisen 

Vastuun (PSV) hallituksen puheenjohtaja. 

Yhteydenotot: ferdinand.garoff@gmail.com 

professori Daybel Pañellas Álvarez 

29

Teema-artikkeli: Monikulttuurisuus/ Risto Selin 

Maahanmuuttajat kok 

okevat 

työnhakutilanteet pääosin 

myönteisesti 

Suomen väestöstä kaksi prosenttia on 

maahanmuuttajia ja samoin työtä 

tekevistä kaksi prosenttia on 

maahanmuuttajia. Määrän odotetaan 

kasvavan, kun ennustettua työvoimapulaa 

ratkaistaan houkuttelemalla ulkomaalaisia 

työntekijöitä Suomeen. 

Tähän asti monilla maahanmuuttajilla on ollut 

vaikeuksia saada työpaikkaa, erityisesti 

lähtömaassaan hankkimaa koulutusta vastaavaa 

työtä. Siitä huolimatta 64 prosenttia 

maahanmuuttajista kokee työnhakutilanteet 

myönteisesti. Mutta maahanmuuttajat myös 

kokevat syntyperäisiä suomalaisia useammin 

huonoa kohtelua työnhaussa (7 % vs. 1 %), kertoo 

psykologi Anita Rintala-Rasmuksen 

Työterveyslaitoksella tekemä tutkimus. 

Eri maahanmuuttajaryhmien välillä on eroa 

työnhakukokemuksissa. Virolaiset kokevat 

saaneensa hyvää kohtelua työnantajilta melkein 

yhtä usein kuin syntyjään suomalaiset (84 % vs. 

88 %). Afrikan sarvesta ja Saharan 

eteläpuoleisesta Afrikasta peräisin olevien parissa 

huono kohtelu oli yleisintä (12 %). He myös 

katsovat suomalaisten ja maahanmuuttajien 

tulevan huonoiten toimeen keskenään 

työpaikoilla. 

Toisaalta afrikkalaistaustaiset kokevat 

ammatillisen asemansa paranevan Suomessa. 

Venäläistaustaiset puolestaan katsovat 

työskentelevänsä huonommassa työpaikassa 

Suomessa kuin aiemmin Venäjällä. 

Työn saamisella on monia merkityksiä 

maahanmuuttajalle. Hän saa sosiaalisia 

kontakteja, hänen identiteettinsä vahvistuu, hän 

kokee itsensä tarpeelliseksi, ja hän arvostaa itseään 

ja kokee itseään arvostettavan enemmän. Työ 

tukee myös maahanmuuttajan hyvinvointia. 

Ongelmatonta maahanmuuttajien työnsaanti ei 

kuitenkaan ole. Haasteeksi muodostuvat muun 

muassa kielitaidon puute, ulkomaiset tutkinnot, 

työnantajien, muiden työntekijöiden ja 

asiakkaiden kielteiset asenteet sekä kulttuuriset 

ja maailmankatsomukselliset erot. 

Työnantajat ja maahanmuuttajat kokevat 

maahanmuuttajien rekrytoinnin olevan myös 

mahdollisuuksia. He tuovat kielitaitoa ja 

kulttuurituntemusta, he suhtautuvat myönteisesti 

työntekoon ja asiakkaisiin, ja maahanmuuttajien 

katsotaan rikastavat työyhteisöjä. 

Anita Rintala-Rasmus esitteli tuloksia 

Monikulttuurisuus työn arjessa -seminaarissa, 

joka pidettiin 19. maaliskuuta Helsingissä. 

Työnhakututkimus oli osa Työterveyslaitoksen 

suurempaa hanketta, jossa selvitettiin lisäksi 

monikulttuuristen työyhteisöjen toimivuutta, 

maahanmuuttajien sovittautumista suomalaisiin 

työyhteisöihin sekä heidän työturvallisuuttaan ja 

työhyvinvointiaan. Tutkimuksista on tehty 

julkaisu Monikulttuurisuus työn arjessa (2007). 

Kirjoittaja Risto Selin on Hepsy-lehti tiimin 

jäsen. 


Gradukilpailun satoa/ Katri Hurme 

Käyttäytymistieteiden soveltamista 

väkivaltar 

altarik 

ikosten esitutkintaan 

“ Meillä olis tollainen henkirikoksesta 

epäilty tuolla kopissa, mutta kun me ei 

löydetä sitä kroppaa. Voisitko sä psykologina 

kertoa meille mihin ne sen on kätkeneet? ” 

Edellä oleva ohjaajani saama yhteydenotto oli 

yksi työni alulle panevista ajatuksista. Olemme 

varmasti kaikki törmänneet iltapäivälehtiä 

lukiessamme lehtijuttuihin, jossa pohditaan 

kadonneiden kohtaloita. Ajoittain näissä jutuissa 

myös todetaan poliisin epäilevän henkirikoksen 

mahdollisuutta. Poliisilla saattaa olla rikoksesta 

epäiltykin tiedossa, mutta näytön saaminen 

tekijästä ilman vainajan löytymistä on vaikeaa. 

Pro gradu –työni tarkoituksena oli kehittää 

käyttäytymistieteiden menetelmien ja teorioiden 

sovellusta väkivaltarikosten esitutkinnassa. 

Keskeisenä käytännön tavoitteena oli sellaisen 

tiedon kerääminen, jota voidaan hyödyntää 

henkirikosten esitutkinnassa. Tutkimuksessa 

sovellettiin ympäristöpsykologian teorioita 

sellaisiin henkirikostapauksiin, joissa uhrin 

ruumis oli löytynyt maastosta. 

Henkirikoksista Suomessa 

Suomessa tapahtuu noin 140 henkirikosta 

vuodessa (Lehti & Kivivuori, 2005), mikä vastaa 

noin 2.5 ihmistä 100 000 asukasta kohden 

(Aromaa ym., 2005). Luku on korkea verrattuna 

muuhun läntiseen Eurooppaan, jossa 

henkirikosten vuotuinen määrä on noin 0.5 – 1 

surmattua henkilöä 100 000 asukasta kohden 

(Lehti & Kivivuori, 2005). Valtaosa tapoista, 

murhista ja surmista Suomessa tapahtuu 

yksityisasunnoissa (Lehti & Kivivuori, 2005), 

mutta noin joka neljäs henkirikoksen uhriksi 

joutunut mies surmataan kadulla, puistossa tai 

metsässä (Lehti, 2002). 

Edelleen uhrin ruumis kätketään tai tuhotaan 15 

– 17 %:ssa suomalaisia henkirikoksia (Kivivuori, 

1999; Lehti, 2004), ja uhrin ruumista siirretään 

sitä varsinaisesti kätkemättä noin viidenneksessä 

tapauksista (Lehti, 2004). Vuonna 1988 noin 8 % 

henkirikoksen tekijöistä kätki ruumiin, kahdeksan 

vuotta myöhemmin vastaava luku oli noin 15 % 

(Kivivuori, 1999). Vaikuttaakin, että tällaiset 

tapaukset ovat lisääntyneet viime vuosina. Näin 

ollen on tärkeää löytää lisätyökaluja tapausten 

tutkintaan ymmärtämällä tarkemmin tekijöiden 

käyttäytymistä ja maantieteellistä liikkumista. 

Henkirikos, jossa ruumis on kätketty, tulee 

poliisiviranomaisten käsittelyyn yleensä aluksi 

kadonneen henkilön tutkintana. Tällöin tutkinnan 

edetessä keskeisenä ongelmana on ruumiin 

löytäminen. Tapausten luonteeseen kuuluu, että 

vaikka henkirikoksesta olisi vihjetietoa, on näytön 

saaminen tekijästä ilman vainajan löytymistä 

hyvin vaikeaa (Pajuoja & Salminen, 1996). Uhrin 

mahdollisimman nopea löytyminen on siis 

merkittävää jutun selviämisen, uhrin 

tunnistamisen ja teknisen tutkinnan kannalta. 

Lisäksi tekotapaa ja –motiivia on helpompaa 

arvioida, mitä nopeammin uhrin ruumis löytyy ja 

sitä kautta myös tutkintanimike selkeytyy. 

Edelleen uhrin ruumiin löytyminen on tärkeää 

uhrin omaisille ja läheisille. 

Kriminaalimaantiede 

Aikaisemmin rikollisten henkilöiden ja 

rikostoiminnan spatiaalista käyttäytymistä on 

tutkittu yksittäisinä tutkimuksina ja sitä varten on 

rakennettu erillisiä malleja. 

31


Pro gradu –tutkimustani ennen ei kuitenkaan ollut 

nimetty yläkäsitettä, joka kattaisi nämä 

tutkimukset, teoriat ja mallit. Tällaiseksi 

käsitteeksi luotiin kriminaalimaantiede, joka 

selkeyttää tätä tutkimusosa-aluetta ja osaltaan 

osoittaa asian merkityksellisyyden.Käsitteenä 

kriminaalimaantiede kokoaa hyvin erilliset 

rikollisten henkilöiden ja rikollisen toiminnan 

spatiaaliset tutkimukset, mallit ja teoriat. 

Kriminaalimaantieteessä tarkastellaan rikollisen 

toiminnan ja käyttäytymisen maantieteellisiä 

erityispiirteitä, kuten rikosten alueellista sijoittumista 

ja jakaumaa, alueellisia erityispiirteitä sekä 

rikoksentekijöiden maantieteellistä liikkumista. 

Kriminaalimaantieteen ja psykologiatieteen 

teoreettisessa risteyskohdassa sovelletaan ihmisen ja 

ympäristön vuorovaikutusta tutkivan 

ympäristöpsykologian teorioita ja näkemyksiä 

rikostutkintaan. 

Suomessa on tehty aikaisemmin tutkimuksia, jotka 

selkeästi kuuluvat kriminaalimaantieteen piiriin (mm. 

Santtila ym., 2004). Kuitenkin tähän asti on puhuttu 

vain kriminaalimaantieteen yksittäisistä osista ja 

esimerkiksi ‘maantieteellisestä profiloinnista’. 

Profiloinnin käsite on kuitenkin epämääräinen ja usein 

omiaan herättämään ennakkoluuloja (Häkkänen, 2006), 

jotka voivat vaikeuttaa tutkimusalan käytännön 

sovellustyötä. Yhä laajempi ympäristöpsykologisen 

näkökulman hyödyntäminen rikostutkinnassa voi 

tarjota hyödyllisen lisän nykyiseen rikostutkintaan. 

Aikaisempaa tutkimustietoa aiheesta 

Tutkimuksia, joissa sovelletaan ympäristöpsykologian 

teorioita henkirikoksen tapahtumapaikalta 

poiskuljetetun ruumiin paikallistamiseksi, on tehty 

sangen vähän. Edelleen hyvin vähän on tutkimuksia, 

joissa on kartoitettu maastossa henkirikoksen tehneiden 

tai ruumiin maastoon kuljettaneiden rikoksentekijöiden 

taustapiirteitä. 

Aikaisemmissa tutkimuksissa on etäisyyksien 

todettu olleen suhteellisen lyhyitä henkirikoksen 

tekijän asuinpaikan ja henkirikoksen 

tapahtumapaikan välillä; esimerkiksi Iso- 

Britanniassa ja Yhdysvalloissa tapahtuvissa 

sarjamurhissa etäisyys rikoksentekijän kotoa 

rikoksen tapahtumapaikalle on puolessa 

tapauksista alle 15 kilometriä (mm. Hogde, Canter 

& Missen,1997; Shaw 1998, ks. Rossmo, 

2000). Kanadalaisessa tutkimuksessa puolestaan 

todettiin, että ruumiin jättöalue on monesti 

henkirikoksen tekijälle tuttu, lähes puolessa 

tapauksista siitä syystä, että he itse asuivat 

kyseisen alueen lähellä (Netherty, 2004). 

Suomalaisten niin kutsuttujen vaikeasti 

selvitettyjen henkirikosten etäisyyskäyttäytymistä 

kartoittaneessa tutkimuksessa todettiin tekijän 

kodin ja uhrin ruumiin löytöpaikan välisen 

etäisyyden mediaaniksi 0.85 km (Santtila ym., 

2004). Tutkimuksessa osoitettiin, että suurin osa 

40 tutkitusta henkirikoksesta tapahtui 

asuinrakennuksessa ja hyvin lähellä tekijän kotia 

(yleensä uhrin ja joissakin tapauksissa tekijän 

kodissa). Tutkimuksesta on kuitenkin 

huomioitava, että aineiston henkirikoksista 83 

%:ssa henkirikoksen teko- ja ruumiinjättöpaikka 

olivat yksi ja sama alue. Näin ollen tutkimus ei 

anna viitteitä siitä, kuinka kauas uhrin ruumis 

keskimäärin kuljetetaan. 

Tutkimusta, joissa rikoksentekijän 

etäisyyskäyttäytymistä olisi tutkittu otoksella, 

jossa uhrit olisivat koostuneet vain taajama-alueen 

ulkopuolisessa maastossa surmatuista henkilöistä 

ja/tai sieltä löydetyistä vainajista, ei ole ennen tätä 

pro gradu -työtä tehty. Aikaisemmat 

henkirikoksen uhrin ruumiin siirtämistä 

käsittelevät tieteelliset tutkimukset on tehty 

Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja 

Kanadassa. Näiden tutkimusten yleistettävyys on 

heikohkoa johtuen mm. otosten 

valikoituneisuudesta sekä alueiden 

maantieteellisten ominaisuuksien 

eroavaisuuksista. 



Edelleen kaikki aiheesta tehdyt tieteelliset tutkimukset 

ovat keskittyneet sarjamurhiin, kidnappauksiin ja 

lapsiuhreihin. Santtilan ja muiden (2004) suomalaisten 

henkirikosten surmapaikkaa ja tekijän asuinpaikan 

välistä etäisyyttä käsittelevän tutkimuksen tuloksia ei 

puolestaan voida yleistää maastoon sijoittuviin 

henkirikoksiin, koska tutkimusaineistosta nimenomaan 

suljettiin pois tapaukset, joille ei voitu määrittää 

katuosoitetta. 

Aikaisempi tieteellinen tutkimus henkirikoksista, 

joissa ruumis on löytynyt maastoalueelta, on siis 

toistaiseksi monin tavoin rajoittunutta, eikä se tarjoa 

suoraan sovellettavissa olevaa tietoa Suomen 

olosuhteisiin. 

Tutkimustuloksia 

Tutkimusta varten kerättiin kaksi tutkimusaineistoa 

sellaisista vuosina 1994 – 2005 tapahtuneista 

henkirikoksista, joissa uhrin ruumis oli löydetty 

maastosta taajama-alueen ulkopuolelta. Ensimmäinen 

tutkimusaineisto muodostui mielentilatutkimuslausunnoista. 

Mielentila-aineistossa oli 37 

henkirikosta, joissa vähintään yhdelle 

rikoksentekijöistä oli tehty mielentilatutkimus, sekä 

verrokkina 59 satunnaisesti valittua henkirikostapausta 

vuodelta 2000. Toisessa tutkimusaineistossa oli tiedot 

46 henkirikostapauksen esitutkintapöytäkirjoista. 

Suurin osa toisen tutkimusaineiston tapauksista oli 

myös ensimmäisessä aineistossa. 

Maastoon sijoittuneiden henkirikosten tekijät olivat 

nuorempia kuin muiden henkirikosten tekijät. Muutoin 

tekijät eivät eronneet taustapiirteiltään. Maastoon 

sijoittuneisiin henkirikostapahtumiin osallistui muita 

henkirikostapahtumia useammin yli yksi tekijä. 

Uhreista 73.2 % löytyi metsästä ja 26.8 % vesistöstä. 

Keskimäärin uhrit löytyivät kuuden päivän sisällä. 61.5 

%:ssa tapauksista alue jonne uhri jätettiin, oli ennalta 

tuttu rikoksen päätekijälle. Useimmiten alue oli tuttu, 

koska tekijä itse asui lähistöllä. Keskimäärin jättöalue 

oli 18.9 kilometrin päässä tekijän oleskelupaikasta. 

Maastoon sijoittuneiden henkirikosten tekijät 

tunnustivat ja myönsivät tekonsa kokonaisuudessaan 

harvemmin. 

Lopuksi 

Tutkimuksen tulokset tarjoavat tilastollisia 

tunnuslukuja rajaamaan maastoon kuljetetun 

henkirikoksen uhrien etsintäaluetta, ja siten myös 

työkaluja kadonneiden henkilöiden etsintään. 

Henkirikoksen uhrin ruumiin löytyminen on 

erittäin tärkeää rikoksen uhrin omaisille. 

Esimerkiksi Kosovon sodan yhteydessä tehdyssä 

tutkimuksessa osoitettiin sodassa menehtyneen 

henkilön ruumiin löytymisen ja hautajaisten 

järjestämisen olevan ensisijaisen tärkeää omaisten 

psyykkisen toipumisen kannalta (Keough & 

Samuels, 2004). Henkirikoksen uhrien omaisten 

psyykkistä hyvinvointia ja selviytymistä 

kartoittaneessa tutkimuksessa on puolestaan 

osoitettu rikostapausta koskevien huhujen, 

viivästymisen ja epätietoisuuden heikentävän 

omaisten voimia ja mahdollisuutta tapahtuneen 

kohtaamiseen ja hyväksymiseen (Armour, 2002). 

Uhrin ruumiin löytyminen mahdollistaa omaisille 

surutyön aloittamisen ja asian käsittelyn. 

Tämän tutkimuksen käytännön sovellusarvoa 

arvioitaessa on kuitenkin huomioitava sen 

todennäköisyyksiin pohjautuva luonne. Toisin 

sanoen tutkimustulokset kertovat vain esimerkiksi 

sen, kuinka todennäköistä on, että maastoon 

sijoittuvissa henkirikoksissa on useita 

rikoksentekijöitä, ja millaisista etäisyyksistä 

keskimäärin on kyse. Keskeisin kysymys 

kriminaalipsykologian alalla onkin, miten 

todennäköisyyksinä esitettyä tietoa hyödynnetään 

yksittäisissä rikostapauksissa, joissa olosuhteet 

ovat ainutkertaisia (Häkkänen, 2006; Canter, 

2003). 

Pro gradu -tutkimus ”Etäisyyskäyttäytyminen 

maastoon sijoittuvissa henkirikoksissa” tehtiin 

Helsingin yliopiston psykologian laitokselle ja sen 

ohjasi akatemiatutkija, kriminaalipsykologian dosentti 

Helinä Häkkänen. 

Kirjoittaja on Katri Hurme. Yhteydenotot 

osoitteeseen katri.hurme@om.fi. 

33


Lähteitä: 

Armour, M. P. (2002). Journey of family members of 

homicide victims: a qualitative study of their 

posthomicide experience. American Journal of Orthopsychiatry, 

72(3), 372-382. 

Aromaa, K., Haapala, T., Lehti, M., Rautaheimo, J., 

Repo, R., Santtila, P. & Takala, H. (2005). 

Henkirikosraportti – työryhmän ehdotukset niiden 

ehkäisemiseksi. (Verkkodokumentti). Oikeusministeriön 

rikoksentorjuntaneuvosto, Helsinki (Viitattu: 19.10.2005) 

Saatavissa: http://www.rikoksentorjunta.fi/uploads/ 

dtzra49m_1.pdf 

Canter, D. (2003). Mapping Murder. The Secrets of 

Geographical Profiling. London: Virgin Books. 

Hodge, S., Canter, D. V. & Missen C. (1997). Spatial 

patterns of serial murder: An analysis of disposal site 

location choice. Julkaisematon teos, The University of 

Liverpool, Institute of Investigative Psychology and 

Forensic Behavioral Science, Liverpool. 

Häkkänen, H. (2006). Psykologiatieteen sovelluksista 

henkirikosten esitutkinnassa. Teoksessa Rikostorjunnan 

etulinjassa. Keskusrikospoliisi 80 vuotta, 129-150. 

Helsinki: Edita. 

Keough, M. E. & Samuels, M. F. (2004). The Kosovo 

Family Support Project: Offering Psychosocial Support 

for Families with Missing Persons. Social Work, 49(4), 

587-594. 

Kivivuori, J. (1999). Suomalainen henkirikos: tekopiirteet 

ja tekojen olosuhteet vuosina 1988 ja 1996. Helsinki: 

Oikeuspoliittinen tutkimuskeskus. 

Lehti, M. (2002). Henkirikokset 1998-2000. Tutkimus 

poliisin tietoon vuosina 1998-2000 tulleista 

henkirikoksista. Tilastokeskus. Oikeus 2002: 14. Helsinki: 

Oikeuspoliittisen laitoksen julkaisuja 194.b. 

Lehti, M. (2004). Henkirikoskatsaus 2002. Helsinki: 

Oikeuspoliittisen laitoksen julkaisuja 194. 

Lehti, M. & Kivivuori, J. (2005). Kuolemaan johtanut 

väkivalta. Teoksessa: Rikollisuustilanne 2004. Helsinki: 

Oikeuspoliittisen laitoksen julkaisuja 215. 

Nethery, K. (2004). Non-familial Abductions That End in 

Homicide: An Analysis of the Distances Patterns and 

Disposal Sites. Master’s Thesis. School of Criminology. 

Simon Fraser University.Pajuoja, J. & Salminen M. 

(1996). Kadonneet henkilöt. Keskusrikospoliisi. Helsinki: 

Kirjapaino Lasse Helle Oy. 

Rossmo, D. K. (2000). Geographic Profiling. Boca Raton, 

Florida: CRC Press LLC. 

Santtila, P., Laukkanen, M., Carlsson, K-M., Kardell, J. 

ym. (2004). How far from home offenders travel: An 

international comparison of crime trips in homicide, rape, 

burglary, and robbery cases. Poliisiammattikorkeakoulun 

tutkimuksia 18. 

Iltapäivä Intiassa, Jaana Varsa 


Konferenssikuulumisia/ Juha Syri 

Ter 

erveisiä eisiä Mansesta - kuvaton postikor 

ortti 

ISPA 2007 -kollokviosta 

Osallistuin 24.-28.7. Tampereella 

järjestettyyn koulupsykologian alan 

kansainväliseen kollokvioon. Sain 

matkaa varten 250 e apurahan Hepsyltä, ja 

sitä vastaan lupauduin kirjoittamaan 

selonteon matkakokemuksistani. 

Kollokvioon osallistui muutama sata 

koulupsykologian alan ammattilaista. Suurimmat 

osanottajakansallisuudet olivat suomalaiset ja 

yhdysvaltalaiset. Muut kansallisuusryhmät, mm. 

yksi uusiseelantilainen osallistuja, olivat selvästi 

vähäisemmin edustettuina. Kollokvion 

osanottajista hyvin monet olivat kliinisiä 

psykologeja, ja jonkin verran paikalla oli 

tutkijoita ja myös kouluissa toimivia muiden 

ammattialojen edustajia. Helsinkiläiset 

koulupsykologit olivat hyvin edustettuina; meitä 

oli noin 10. Kollokviossa oli innostunut ja välitön 

tunnelma. 

Itse koin merkittävimmäksi anniksi 

vapaamuotoisen keskustelun omien 

koulupsykologikollegoideni kanssa. Koulutyössä 

tähän on muutoin hyvin vähän mahdollisuuksia. 

Kollokvioon osallistui muutama ikäiseni 

helsinkiläinen nykyinen tai entinen 

koulupsykologi, ja pidin tärkeänä myös sitä, että 

pystyimme rauhassa keskustelemaan 

koulutuksessa oppimistamme psykologian 

ilmiöistä, kun kollokvion esitelmät olivat 

innoittaneet meidät jonkin asian ääreen. 

Myös tiedollinen anti oli merkittävää. Kävin 

seuraamassa motivaatiotutkimuksia, joita esittivät 

pääosin suomalaiset JY:n ja HY:n tutkijat. Lisäksi 

seurasin puheenvuoroa vanhempien ja koulun 

välisen yhteistyön haasteista. Sain kuulla 

helsinkiläisten oppilashuoltopalvelujen esittelyä 

ja arviointiin liittyviä tutkimuksia, mm. ABAS 

II –testin kehittelyä latvialaisiin oloihin. 

Kuuntelin lisäksi psykoanalyyttisen 

lähestymistavan sovellusmahdollisuuksia kouluun 

sekä etnisen monimuotoisuuden vaikutusta 

oppilaiden hyvinvointiin USA:ssa. Näiden lisäksi 

minä ja koulupsykologi Mirka Laine pidimme 

yhden esityksen otsikolla ”Is a systemic view 

possible on school psychological work?” Koska 

tila on rajallinen, käyn läpi yhden esityksen, jossa 

puhuttiin etnisestä monimuotoisuudesta. 

Kollokvion viimeisenä päivänä suomalaissyntyinen 

tutkija Jaana Juvonen UCLA-yliopistosta (Kalifornian 

yliopiston Los Angelesin yksikkö) puhui tunnin verran 

etnisen monimuotoisuuden vaikutuksesta oppilaiden 

henkiseen hyvinvointiin koulussa. Hän oli kerännyt 

tutkimusryhmänsä kanssa aineistoa Los Angelesin 

seudun kouluista. Hän esitti aineistoa sekä etnisesti 

tasakoosteisista kouluista että etnisesti hyvin 

monimuotoisista kouluista. Hän kertoi seudulla olevan 

kouluja, joissa on valtaosa oppilaista samaa etnistä 

ryhmää ja joissa vähemmistöryhmät ovat hyvin pieniä 

sekä niitä, joissa on monta eri väestöryhmää, jotka ovat 

kooltaan merkittäviä. 

Hän esitteli laskentakaavan, jolla voidaan laskea 

jonkin ihmisryhmän etninen monimuotoisuus ja 

antaa sille lukuarvo 0-1. Hän kertoi, että etelä- 

Kaliforniassa mustaihoiset sekä 

latinalaistaustaiset ovat etnisesti marginalisoidut 

väestöryhmät ja nämä ovat hänen erityinen 

mielenkiinnon kohteensa. Hänen päätuloksensa 

oli, että mitä etnisesti monimuotoisempi jokin 

koulu on, sen myönteisemmin oppilaat arvioivat 

omaa koulussa oloaan ja koulun ilmapiiriä. 

Oppilaat kokevat olonsa eniten onnelliseksi, 

eniten turvalliseksi ja kertovat olevan vähiten 

koulukiusaamista niissä kouluissa, joissa etninen 

monimuotoisuus on suurinta. Hän kertoi, että 

niissä kouluissa, joissa on hyvin vähän 

kansallisuuteen perustuvia vähemmistöryhmiä, on 

eniten koulukiusaamista. 

35

Konferenssikuulumisia/ Juha Syri 

Hän esitti vaikutusyhteyksiä sille, miksi näin on. 

Hän kertoi, että jos koulussa kaikki ovat 

taustaominaisuuksiltaan (esim. rotu) melko 

samankaltaisia, oppilaiden kesken on vain yksi 

normi sille, minkälainen oppilas saa olla. Näin 

ollen oppilailla on kapea mahdollisuus olla 

”oikea”. Tällöin oppilas joutuu helpommin 

asemaan, jossa hän on jotain muuta, kuin kuuluisi 

olla. Näissä tilanteissa oppilaiden kesken syntyy 

keino osoittaa ko. oppilaalle, että hän ei noudata 

normia, ja tämä keino on koulukiusaus. 

Jos koulussa on hyvin monenlaisia, 

samanaikaisesti voimassa olevia normeja sille, 

minkälainen saa olla, hyvin monenlaiset oppilaat 

voivat löytää sosiaalisen ryhmän, jonka 

mukaisesti he voivat olla olemassa, ja tulee 

vähemmän tarvetta osoittaa jollekulle oppilaalle 

koulukiusaamisen mekanismilla, että hän ei ole 

normin/ normien kaltainen. Hän osoitti tilastollisin 

menetelmin, että edellä mainittu pätee paitsi 

koulun, myös luokan tasolla. 

Esityksensä lopuksi hän alkoi kohdentua 

koulutuspoliittisiin kysymyksiin. Hän esitti, että jos 

koulussa toimii paljon hallinnolliset kuten luokan rajat 

ylittäviä harrastuskerhoja, tämä estää 

koulukiusaamista, koska oppilaat, jotka esim. 

luokkayhteisössä ovat ulkopuolisia, voivat silti löytää 

koulussa sosiaalisen ryhmän, jonka normin mukaisesti 

he voivat olla. 

Hän esitti myös, että jos koulussa ei ole selkeitä 

hallintorakenteita ja selkeitä, pysyviä 

ryhmämuodosteita (vrt. esim. luokaton lukio), 

koulukiusaaminen lisääntyy koulun 

nivelvaiheesta seuraavan vuoden ajaksi; 

koulukiusaaminen on mekanismi, jolla oppilaat 

tekevät erilaiset ryhmähierarkiat ja –jäsenyydet, 

jos niitä ei muutoin ole saatu luotua. Hän esitti 

myös tutkimustuloksiinsa nojaten, että 

koulukiusatut oppilaat voimaantuvat eniten, 

mikäli he saavat itse toimia toisten auttajina kuten 

tukioppilaina. 

Koin kollokvion erittäin kiinnostavaksi, ja se lisäsi 

yleistä innostustani koulupsykologin työhön. 

Haluan kiittää Hepsyä saamastani apurahasta. 

Kirjoittaja on helsinkiläinen koulupsykologi, 

joka kirjoitushetkellä on 9 kuukauden 

virkavapaalla koulutöistä ja hoitaa nuorten 

ammatinvalintapsykologin tehtävää itä- 

Helsingissä. 

Lähteet 

tutkija Jaana Juvosen kotisivu: http:// 

www.psych.ucla.edu/Faculty/faculty.php?id=60&area=4 

ISPA 2007 –kollokvion ohjelmatiedot: http:// 

www.ispaweb.org/Colloquia/Tampere/ 

FINAL_PROGRAMME.pdf 

36 HEPSYLEHTI 3/2007 

Vanha venesatama, Elina Aho

HEPSY on Helsingin psykologiyhdistys ry:n jäsenlehti 

Päätoimittaja: Kaisa Berg hepsylehti@gmail.com, 050-5758218 

Katajanokanranta 21 A 5, 00160 HELSINKI 

Toimitustiimi: Aho Elina aho.elina@gmail.com 

Lahti Marius marius.lahti@helsinki.fi, 050-3440662 

Pihlaja Satu satu.pihlaja@gmail.com 

Selin Risto rselin@luukku.com 

Ilmoitukset: 

Ilmestyy: 

Yksityisjäsenille ilmainen. Mainostilan hinta yrityksille: puoli sivua 250€ ja koko 

sivu 500€. 

4 kertaa vuodessa (maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa) 

Painos: 1500kpl. Painettu Painoyhtymä OY Laakapainossa, Porvoo 2007 

Kansikuva: 

Taija Stoat, Ayers Rock 

Helsingin psykologiyhdistys perustettiin 8.4.1981. Se on suurin Suomen psykologiliiton 

alueyhdistyksistä. Jäseniä (10.8.2007) on 1437 ja se on 26,2 % kaikista liiton jäsenistä (5491). 

Hepsyyn voivat liittyä kaikki Helsingissä asuvat, työskentelevät tai opiskelevat psykologit ja 

psykologian opiskelijat 

Lehti löytyy myös yhdistyksen web-sivuilta osoitteesta www.hepsy.psyli.fi 

HUOM! Jos lehdessä olevissa tiedoissasi on virhe, ota tällöin yhteys päätoimittajaan sähköpostitse 

osoitteeseen hepsylehti@gmail.com. Kaikki muut osoitteenmuutokset Suomen Psykologiliiton 

jäsensihteeri Tarja Koivuniemelle sähköpostitse osoitteeseen tarja.koivuniemi@psyli.fi. 

Seuraava HEPSY ilmestyy joulukuussa 2007. 

Lehden teemana on vuorovaikutus. Siihen tarkoitetun aineiston tulisi olla 

päätoimittajalla 1.11.2007 mennessä.

MONIKULTTUURISUUS- Teemanumero - Helsingin psykologiyhdistys

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?