Miksi letkuruokinta ei onnistu? - Duodecim
Miksi letkuruokinta ei onnistu? - Duodecim
Miksi letkuruokinta ei onnistu? - Duodecim
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Taulukko. Enteraalisen ravitsemuksen aiheet ja vasta-aiheet<br />
nykyään.<br />
Aiheet<br />
Mm. Yhdysvalloissa on potilaille annettu ravintoa<br />
suoleen sellaisten l<strong>ei</strong>kkausten aikana,<br />
joissa <strong>ei</strong> kajota suolistoon. Tietämykseni mukaan<br />
Suomessa vain Töölön sairaalan palovammapotilaille<br />
on annettu ravintoa enteraalisesti<br />
l<strong>ei</strong>kkauksen aikana. Jatkuva infuusio nopeudella<br />
25 ml/h jejunumletkuun <strong>ei</strong> ole tässä vielä pienessä<br />
potilasain<strong>ei</strong>stossa aiheuttanut ravitsemukseen<br />
liittyviä ongelmia (Svartling, suullinen tiedonanto).<br />
Energiantarve ja<br />
hoidon toteutuminen<br />
Vasta-aiheet<br />
Dysfaginen aivohalvaus Suolen tukos<br />
Aivovamma<br />
Ileus<br />
Aivokasvain<br />
Runsaasti erittävä ohutsuolen fisteli<br />
Parkinsonin tauti<br />
Kriittinen sairaus tai vamma<br />
Pään tai kaulan alueen syöpä<br />
Suolistosyöpä<br />
Tulehduksellinen suolistosairaus<br />
Haimatulehdus<br />
Suuri osa sairaalaan tulevista potilaista – varsinkin<br />
kirurgisista – on aliravittuja. Pohjoismaissa<br />
tehtyjen tutkimusten mukaan jopa 30 % kärsii<br />
aliravitsemuksesta ja vanhuspotilaista peräti<br />
puolet (Bruun 1999). Aliravituista puolet menettää<br />
vielä lisää painoa sairaalahoidon aikana<br />
(McWhirter ja Pennington 1994). Aliravitsemus<br />
lisää komplikaatioriskejä ja samalla sairaalahoidon<br />
kustannuksia (Edington ym. 2000). Niinpä<br />
ravitsemukseen tulisikin kiinnittää suurempaa<br />
huomiota jo ennen kuin potilas päätyy hoitotoimenpit<strong>ei</strong>siin<br />
eli mahdollisuuksien mukaan jo terveyskeskuksessa.<br />
Sairaalahoitoon tulevat pitäisi<br />
punnita <strong>ei</strong>kä luottaa potilaan kertomaan. Lihavat<br />
vähentävät surutta painostaan kiloja ja liian<br />
laihat ilmoittavat painonsa todellista suuremmaksi.<br />
Aina <strong>ei</strong> tarkkaa painoa tarvita, mutta<br />
kun sitä tarvittaisiin, tieto us<strong>ei</strong>n puuttuu.<br />
Lääkärin tehtävä on laskea potilaan energiantarve<br />
huomioiden hänen sairautensa ja yl<strong>ei</strong>skuntonsa.<br />
Us<strong>ei</strong>den tutkimusten mukaan määrätty<br />
energiansaanti jää keskimäärin 65 %:iin potilaan<br />
todellisesta tarpeesta (Cresci ym. 1999,<br />
McClave ym. 1999). Johtuuko tämä tiedon ja<br />
taidon puutteesta vai ravitsemushoitoa väheksyvästä<br />
asenteesta?<br />
Potilas tarvitsee keskimäärin 25 kcal/kg<br />
(103 kJ/kg) vuorokaudessa. Tietyissä ryhmissä,<br />
kuten palovammapotilailla tarve on hieman suurempi<br />
(Nuutinen ja Alahuuhta 1999). Aliravitun<br />
potilaan ravitsemus tulee aloittaa varovaisesti<br />
eli energiamäärän tulee aloitettaessa olla<br />
pienempi kuin 25 kcal/kg. Jos nesterajoitus on<br />
tarpeen, on hyvä muistaa, että markkinoilla on<br />
myös tuott<strong>ei</strong>ta, joiden energiatiheys on määrän<br />
1 kcal/ml sijasta 1,5 kcal/ml.<br />
Määräysten tulisi olla selk<strong>ei</strong>tä ja yl<strong>ei</strong>sten ohj<strong>ei</strong>den<br />
mukaisia, ja lääkärin on syytä kirjata ne<br />
itse potilaan hoitokertomukseen. Hoitohenkilökunnan<br />
tehtävänä on huolehtia siitä, että potilas<br />
saa koko hänelle määrätyn energiamäärän.<br />
Kuinka moni m<strong>ei</strong>stä lääkär<strong>ei</strong>stä tarkistaa, onko<br />
määräyksemme mukainen ravitsemus todella toteutunut?<br />
Tutkimusten mukaan on yl<strong>ei</strong>stä, että<br />
energiasuunnitelma <strong>ei</strong> toteudu vaan ravitsemus<br />
jää 70–80 %:iin määrätystä (McClave ym.<br />
1999). Kun jo suunniteltu energiamäärä on liian<br />
pieni potilaalle ja siitäkin jää osa antamatta,<br />
niin potilas saa vain 50 % tarvitsemastaan energiasta.<br />
<strong>Miksi</strong> määrätty hoito <strong>ei</strong> toteudu? Kaksi<br />
yl<strong>ei</strong>sintä syytä tähän ovat suolen toimintaan liittyvät<br />
ongelmat ja ravinnonannon keskeytys<br />
elektiivisten l<strong>ei</strong>kkausten ja toimenpit<strong>ei</strong>den takia.<br />
McClave ym. (1999) tutkivat tekijöitä, joiden<br />
takia potilaan <strong>letkuruokinta</strong> osastolla keskeytyy<br />
turhaan. Jopa 67 % keskeytyksistä olisi voitu<br />
välttää. Tavallinen syy keskeyttämiseen oli seuraavana<br />
päivänä tehtävä tutkimus tai toimenpide,<br />
vaikka se – esimerkiksi haavarevisio – <strong>ei</strong><br />
us<strong>ei</strong>nkaan vaatinut letkuruokinnan keskeyttämistä.<br />
Jos toimenpide vielä siirtyi, saattoi <strong>letkuruokinta</strong><br />
olla keskeytyneenä jopa 24 tuntia.<br />
Myöskään potilaan siirtäminen makuuasentoon<br />
puoli-istuvasta asennosta <strong>ei</strong> vaadi ravinnon annon<br />
keskeytystä. Aspiraation riski on pieni; vain<br />
1–4 %:lla potilaista voidaan todeta keuhkokuumeen<br />
kliinisiä oir<strong>ei</strong>ta (Metheny 1994). Retentio<br />
oli suurin keskeyttämisen syy, ja us<strong>ei</strong>n keskeytys<br />
jatkui us<strong>ei</strong>ta tunteja. Ruokintaletkun ulostulo<br />
1234<br />
M. Castrén