Koko raportti pdf-muodossa - TTS

LINKKI 2 

Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma 

_________________________________________________________________ 

Julkaisu 12/2000 

Kodinkonemyyjä kuluttajan tiedonlähteenä 

Anneli Reisbacka – Arja Rytkönen, Työtehoseura/Kotitalousosasto 

______________________________________________________________________ 

HELSINKI 2000

3 

Sisällys 

Esipuhe 5 

Tekijät 6 

Tiivistelmä 7 

Abstract 8 

1 Johdanto 9 

2 Tausta 10 

3 Tutkimusmenetelmät 14 

4 Asiakaspalvelu ja laitteiden esittely myymälöissä 16 

5 Informaatio pyykinpesukoneesta ja kuivausrummusta 21 

5.1 Pyykinpesukoneen sijoitus ja asennus 21 

5.2 Pyykinpesukoneen suorituskyky 21 

5.3 Pyykinpesukoneen käyttö ja kunnossapito 24 

5.4 Kuivausrummun asema ja sijoitus 25 

5.5 Kuivausrummun suorituskyky 26 

5.6 Kuivausrummun käyttö ja kunnossapito 26 

5.7 Yhteenveto pyykinpesukoneen ja kuivausrummun koeostoista 28 

6 Informaatio jääkaappi-pakastimesta 32 

6.1 Sijoitus ja asennus 32 

6.2 Suorituskyky 32 

6.3 Käyttö ja kunnossapito 36 

6.4 Yhteenveto jääkaappi-pakastimen ostoista 38 

7 Informaatio liedestä 40 

7.1 Sijoitus ja asennus 40 

7.2 Suorituskyky 40 

7.3 Käyttö ja kunnossapito 43 

7.4 Yhteenveto lieden koeostoista 45 

8 Informaatio televisiosta ja videoista 48 

8.1 Television sijoitus ja asennus 48 

8.2 Television suorituskyky 49 

8.3 Television käyttö ja kunnossapito 50 

8.4 Videon sijoitus, käyttö ja kunnossapito 50 

8.5 Yhteenveto television ja videon koeostoista 53 

9 Yhteenveto 57 

9.1 Tavoite ja toteutus 57 

9.2 Kodinkonemyyjien palvelualttius 57 

9.3 Kodinkonemyyjiltä saatu tieto 57 

9.4 Myyntitilanteessa selvitettävät asiat 59 

10 Toimenpide-ehdotuksia 60 

Lähteet 62

4 

Liitteet 

Liite 1. Kodintekniikan toimitukset eri jakelukanaviin 1999 

Liite 2. Kodintekniikan markkinat 1990-2000, myynti kuluttajille, mmk 

Liite 3. Kodinkonemyyjien näkemyksiä kiertoilmauunin ja ylä-alalämpöuunin eroista 

Liite 4. Kodinkonemyyjien näkemyksiä television koosta ja katseluetäisyydestä 

Liite 5. Kodinkonemyyjien näkemyksiä television ilmankiertotarpeesta 

Liite 6. Kodinkonemyyjien näkemyksiä televisioiden valmiustilan käytöstä (stand by) ja 

sen vaikutus turvallisuuteen ja energiankulutukseen

5 

Esipuhe 

Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että kodinkonemyyjän rooli konetta ostavan 

kuluttajan tiedonlähteenä on keskeinen. Tutkimus Kodinkonemyyjä kuluttajan 

tiedonlähteenä selvittää, minkälaista tietoa asiakas saa kodinkonemyyjältä ja kuinka 

myyjä soveltaa käytettävissä olevaa tietoa ostajan tarpeisiin. Tutkimuksessa esitetään 

myös toimenpide-ehdotuksia, jotka tähtäävät myyjien tietotason nostamiseen ja tiedon 

saatavuuden varmistamiseen. 

Tutkimus kuuluu LINKKI 2-tutkimusohjelmaan. LINKKI 2 Energiansäästön 

päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma toteutetaan vuosina 1997-2001 

Työtehoseuran koordinoimana. Ohjelman tarkoituksena on tutkia, yhdistämällä 

yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden sekä teknologian ja talouden tutkimuksen keinoja, 

niitä päätösketjuja, toimintoja, toimijoita, olosuhteita ym. jotka yhdistävät tai erottavat 

toisaalta energiansäästön teknisiä mahdollisuuksia, toisaalta laitteiden ja menetelmien 

käyttäjiä - kuluttajina tai muissa rooleissa. 

Tämän tutkimuksen rahoitti pääasiassa kauppa- ja teollisuusministeriö. Lisäksi 

tutkimusta rahoittivat Turvatekniikan keskus, Elektroniikan Tukkukauppiaat ry ja 

Kodintekniikkaliitto ry. Tutkimuksen ovat tehneet Työtehoseurassa Anneli Reisbacka ja 

Arja Rytkönen. Lisäksi tutkimusaineiston kokoamiseen osallistuivat Työtehoseurasta 

Anne Korhonen, Satu-Mari Kuopila ja Tarja Marjomaa sekä Helsingin yliopiston kodin 

taloustieteen laitokselta opiskelija Petri Nuora. 

Tutkimuksen seurantaryhmään kuuluivat Pentti Karhu (Elektroniikan Tukkukauppiaat), 

Kirsti Kärkkäinen (Motiva), Veli-Pekka Nurmi (Turvatekniikan keskus), Matti 

Räisänen (Kodintekniikkaliitto ry) (Heli Vuori-Karvia (kauppa- ja teollisuusministeriö) 

sekä Linkki 2-ohjelman koordinaattori Pirkko Kasanen (Työtehoseura). 

Helsingissä tammikuussa 2000 

Pirkko Kasanen

6 

Tekijät 

MMM Anneli Reisbacka on valmistunut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä 

tiedekunnasta pääaineenaan kodin teknologia. Hän toimii Työtehoseuran 

kotitalousosastolla johtavana tutkijana. Hänen erityisalueina ovat tuotetutkimukset sekä 

tuotekehitys- ja yritystutkimukset. 

MMM Arja Rytkönen on valmistunut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä 

tiedekunnasta pääaineenaan kodin teknologia. Hän toimii tutkijana Työtehoseuran 

kotitalousosastolla.

7 

Tiivistelmä 

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaista tietoa asiakas saa kodinkonemyyjältä 

ja kuinka myyjä soveltaa käytettävissä olevaa tietoa ostajan tarpeiden mukaan. 

Tutkimusaineisto koottiin nauhoittamalla myyjän tietämättä 58 myymälässä koeostotilanteet, 

joista pyykinpesukoneen ja kuivausrummun ostotilanteita 31 kpl, 

jääkaappi-pakastimen 32 kpl, lieden 25 kpl sekä television ja videon 29 kpl. 

Myyjät olivat suurimmaksi osaksi (93 %) miehiä ja yleisesti ottaen melko nuoria, alle 

30 -vuotiaita oli lähes puolet (44 %). Palvelualttius oli suurimmassa osassa myymälöitä 

hyvää (53 %) tai tyydyttävää (34 %). Huonoa palvelua tarjosi ainoastaan 15 % myyjistä. 

Erot olivat myyjäkohtaisia. Naismyyjien ammattitaitoon oltiin kaikissa tapauksissa 

tyytyväisiä. 

Laitteiden hinta mainittiin lähes kaikissa ostotilanteissa. Laitteen sijoitus-, asennus- ja 

käyttötilaedellytyksiä käsiteltiin laitetyypistä riippuen 5-33 % koeostoista. Jääkaappipakastimen, 

pyykinpesukoneen ja kuivausrummun sähkönkulutusta tai energiatehokkuutta 

käsiteltiin keskimäärin 77 % koeostoista. Muiden laitteiden kohdalla puhuttiin 

sähkönkulutuksesta: liesissä 72 %, televisioissa 46 % ja videolaitteissa 23 %. Erityisesti 

viihdelaitteiden, kuten television ja videoiden sähkönkulutusta pidettiin vähäisenä. 

Suorituskyvystä käsiteltiin yleisimmin pyykinpesukoneen täyttömäärää, linkouskierroksia 

(92 %) ja pesutulosta (74 %), kuivausrummun täyttömäärää (97 %) 

jääkaappi-pakastimen tilavuutta (100 %) , liedestä uunin kapasiteettia (40 %), 

levytyyppien (76 %) ja lämmitystavan (52 %) välisiä eroja sekä televisiosta ja videosta 

kuvan ja äänen laatua sekä ruudun kokoa (75 %). 

Myyjien asiantuntemus vaihteli puutteellisesta ja harhaanjohtavasta tiedosta täsmälliseen 

ja käytäntöön sovellettuun tietoon. Tutkimuksessa laadittiin laitekohtaiset 

listat myyntitilanteessa selvitettävistä asioista: käyttäjän tarpeet, laitteelle varatun 

sijoituspaikan mitat, laitteen vaatima asennustila, laitteen asennusedellytykset, laitteen 

vaatima käyttötila, yhteensopivuus kalusteisiin, ympäristövaikutukset, suorituskyky, 

energiankulutus ja –kustannukset, käyttöominaisuudet, laitteen turvallinen käyttö, hinta, 

takuu ja huolto sekä vanhan laitteen hävitys. Kodinkonemyyjien tietotason nostaminen 

vaatii koulutuksen kehittämistä. Kuluttajat puolestaan tarvitsevat valintaperusteita 

kotitalouskoneiden hankintaan. 

Avainsanat: kodinkonemyyjä, energiamerkintä, asiakaspalvelu, kotitalouskone, kuluttajainformaatio

8 

Abstract 

Anneli Reisbacka and Arja Rytkönen, TTS-Institute. THE DOMESTIC 

APPLIANCE SALESPERSON AS THE CONSUMER’S INFORMATION 

SOURCE. LINKKI 2 Research programme on energy conservation decisions and 

behaviour. Publication 12/2000. 

The aim of the study was to survey the kind of information given to customers by 

domestic appliance sales staff and how the staff adapt available information to 

customers’ needs. The material was collected by recording on tape – without the 

salesperson’s knowledge – test shopping events in 58 stores. These included “shopping 

for” 31 washing machines and tumble dryers, 32 fridge freezers, 25 cookers and 29 

television sets and videotape recorders. 

Most of the salespersons were male (93%) and relatively young, nearly half of them 

(44%) under 30 years of age. In most of the stores service was good (53%) or 

satisfactory (34%). Poor service was provided by only 15% of the salespersons. Service 

varied according to the salesperson. The few saleswomen all provided good service. 

The price of the appliance was given in nearly all the test shopping events. Its location, 

installation and space demands were discussed in 5–33% of cases, depending on the 

appliance. The electricity consumption or energy efficiency of fridge freezers, washing 

machines and tumble dryers was discussed in 77% of cases. Electricity consumption 

was discussed in 72% of shopping events of the cooker, 46% of the television and 23% 

of the videotape recorder. The electricity consumption of entertainment appliances such 

as televisions and videotape recorders was generally considered to be low. 

The qualities most discussed were the following: washing machine capacity, spinning 

speed (92%) and wash result (74%); tumble dryer capacity (97%); fridge freezer volume 

(100%); oven capacity (40%), the differences between various types of hotplate (76%) 

and heating methods (52%); and the picture and sound qualities of televisions and video 

recorders and size of television screen (75%). 

The information provided by the sales staff varied from inadequate and misleading to 

accurate and practically applied information. Appliance-specific lists of matters to be 

discussed in the test shopping events were made for the study. These included the 

consumer’s needs, the measurements of the space reserved for the appliance, the 

installation space demands, general installation demands, the space required for use of 

the appliance, compatibility with other fixtures, environmental impact, performance, 

energy consumption and costs, operating properties, operational safety, price, guarantee, 

maintenance and the disposal of the old appliance. To raise the level of knowledge of 

sales staff, training is required. Consumers need guidelines to choose the right 

appliance. 

Keywords: domestic appliance salesperson, energy labelling, customer service, 

domestic appliance, consumer information

9 

1 Johdanto 

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista tietoa kuluttaja saa kodinkonemyyjältä 

ja kuinka kodinkonemyyjä pystyy soveltamaan käytettävissä olevaa tietoa ostajan 

tarpeiden mukaan. Tarkoituksena oli myös selvittää, kuinka myyjät käyttävät hyväkseen 

energiamerkintää ja millä osa-alueilla kodinkonemyyjät tarvitsevat mahdollisesti 

lisäkoulutusta. 

Kodinkoneen valinta on useimmille kuluttajille vaikea asia. Osa kuluttajista etsii ennakkoon 

tietoa tutkimuksista ja osa kääntyy kuluttajaneuvojien tai tutkimuslaitoksen erikoisneuvonnan 

puoleen. Suurin osa kuluttajista saa tiedon kodinkonemyymälästä. 

Kuluttajalla on rajalliset mahdollisuudet verrata kaikkia markkinoilla olevia kymmeniä 

tai jopa satoja mallivaihtoehtoja. Neuvontaa hakeva kuluttaja tunnustaa usein tietämättömyytensä 

ja pelkonsa todetessaan, ettei hän osaa edes esittää käyttötarpeidensa mukaisia 

kysymyksiä. 

Kodinkoneen ensihankkija on vaikeimmassa tilanteessa, koska hänellä ei ole omakohtaista 

kokemusta arvioida myyjän esittämiä myyntiväittämiä. Kasvava vanhusväestö 

tarvitsee myös enenevässä määrin avukseen myyjän ammattitaitoa, jotta laite vastaisi 

käytettävyys- ja turvallisuusominaisuuksiltaan heidän alentunutta toimintakykyä. 

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli Satu Roudan tekemä opinnäytetyö Jyväskylän 

ammattikorkeakoululle ”Kodinkonemyyjä kuluttajan tietolähteenä” (1997), jossa tarkasteltiin 

kodinkonemyyjän osuutta kuluttajan tiedonlähteenä pyykinpesukonetta ostettaessa. 

Selvityksessä tuli esille, että varsinkin kodinkoneen ensihankkijan saama tieto 

oli pinnallista, tasoltaan vaihtelevaa ja jossakin määrin jopa virheellistä. Energiamerkintää 

ei osattu hyödyntää ja joissakin tapauksissa sitä tulkittiin myös väärin. 

Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi otettiin tyypillisimmät kotitalouskoneet: 

jääkaappi-pakastin, liesi, pyykinpesukone sekä pyykinpesuun liittyvä kuivausrumpu. 

Viihde-elektroniikkaa edustivat televisio ja video.

10 

2 Tausta 

Suomessa myytävästä kodintekniikasta ja kulutuselektroniikasta myydään lähes 80 % 

kodintekniikkamyymälöiden kautta, joita tällä hetkellä on noin 1200. Kodintekniikkaa 

ja kulutuselektroniikkaa myydään myös tavarataloissa, postimyynnissä, keittiökalustemyymälöissä 

sekä rautakaupoissa. (Timonen, Heiskanen, Kärnä & Niva 1998a, 12.) 

Eniten kodintekniikkaa myydään eri myymäläketjujen kautta: Expert (19,9%), Tekniset 

(17,8 %), Mustapörssi (11,6 %) sekä erikoisliikkeet (18,2 %) (Liite 1). 

Kodintekniikan markkamääräinen myynti laski laman myötä 90-luvun puoliväliin 

saakka, mutta vuoden 1995 jälkeen myynti nousi selvästi. Tällä hetkellä myynnin kasvu 

on kuitenkin hidastunut. Vuoden 1999 myyntiennusteiden mukaan myynti laskee 

edelliseen vuoteen verrattuna 2,5 %, mutta vuonna 2000 myynnin oletetaan nousevan 

3,3 % (Liite 2). Tyypillinen piirre kodinkonekaupassa on tällä hetkellä myynnin 

polarisoituminen: toinen ryhmä kuluttajista ostaa halpoja tuotteita ja toinen ryhmä kalliimpia 

tuotteita (Karhu 1999). 

Timonen ym. (1998b, 13) tarkastelivat, kuinka voidaan yleensä parantaa tuotteiden ympäristölaatua. 

Tarkasteltavana tuoteryhmänä olivat pesuaineiden, paperituotteiden sekä 

vaate- ja tekstiilituotteiden lisäksi sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Kuluttajat itse suhtautuivat 

epäilevästi omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa valinnoillaan ja käyttötottumuksillaan 

tuotteiden ympäristökuormaan. Ostajat kokivat olevansa ostotilanteessa pitkälti 

mainosten luomien mielikuvien varassa ja pitivät mahdollisuuksiaan vertailla tuotteiden 

todellisia ominaisuuksia vähäisinä. 

Kuluttajien mukaan sähkölaitteiden valintakriteereissä korostuvat muun muassa laitteiden 

tekniset ominaisuudet, hinta, tuotemerkin tunnettavuus, tuttuus ja laadukkuus, 

huoltovarmuus, kestävyys ja energiankulutus. Kuluttajat hakevat kestäviä ja pitkäikäisiä 

laitteita, joiden korjaaminen on mahdollista. Kuluttajat myös haluavat laitteita, jotka 

vastaavat heidän käyttötarpeitaan ja joissa ei ole liikaa turhia ominaisuuksia. Tuotteiden 

valintaan vaikuttaa moni tekijä, kuten käytettävissä oleva rahamäärä ja vallitseva elämäntilanne. 

(Timonen, Heiskanen, Kärnä & Niva 1998a, 38-40.) 

Laitteiden valinnassa käytetään erilaisia tietolähteitä. Jotkut kuluttajat hankkivat vertailevaa 

teknistä testitietoa eri lehdistä, kun taas joillekin kuluttajille tärkeitä tietolähteitä 

olivat ystävät, työtoverit ja muut kuluttajat. Omalta osaltaan kauppiaat korostivat valmistajien 

ja maahantuojien järjestämiä tuotekoulutuksia, sillä muuten myyjien on vaikea 

kertoa laitteiden teknisistä ja muista ominaisuuksista tai tietää, mitä ominaisuuksia tulisi 

painottaa myyntitilanteessa. (Timonen, Heiskanen, Kärnä & Niva1998a, 38-40.) Toisaalta 

maahantuojien mukaan myyjiä on vaikea saada koulutukseen. 

Edellä mainitun selvityksen mukaan kuluttajat pitivät omia mahdollisuuksiaan tehdä 

tuotekohtaisia vertailuja vähäisinä. Tuotteissa oli ympäristötietoa useimmiten liian vähän, 

jotta niiden ympäristöominaisuuksia voisi lainkaan verrata. Vastaavasti kodinkonekauppiaat 

pitivät kuluttajia vielä melko välinpitämättöminä ympäristöasioissa. 

Kauppiaiden mukaan kuluttajat kysyvät vielä vähän ympäristöasioista. Ainoastaan lait-

11 

teiden energiankulutukseen on alettu kiinnittää huomiota energiamerkin myötä. Kuluttajien, 

kaupan ja valmistajien edustajat olivat yksimielisiä siitä, että mainokset ja media 

muokkaavat vahvasti kuluttajien ostopäätöksiä ja ohjaavat myös kaupan tuotevalikoimaa. 

Ympäristöasiat eivät ole laajamittaisesti esillä markkinointiviestinnässä. (Timonen, 

Heiskanen, Kärnä & Niva 1998, 16-17.) 

Kuluttajajärjestöt eri puolella maailmaa tekevät erilaisia tuotevertailuja kuluttajainformaation 

lisäämiseksi. Kuluttajajärjestöt pitivät sähkölaitteiden toimivuutta 

/suorituskykyä tärkeimpinä laadun arviointiperusteina. Toiseksi tärkeimpinä laatukriteereinä 

pidettiin tuotteen käyttöturvallisuutta ja helppoa käytettävyyttä. Samoin 

laadun arviointiin vaikuttaa laitteen kestävyys sekä ympäristönäkökohdat. (Wahnschafft 

& Huh 1999.) 

Myyntitilanteessa energiataloudellisen laitteen myyminen vaatii myyjältä perusteluja, 

koska monessa laiteryhmässä energiatehokkaat laitteet ovat keskivertaista kalliimpia ja 

kuluttajille hinta on yleensä pääasiallinen ja tärkein yksittäinen tekijä valintatilanteessa 

(Wahnschafft & Huh 1999). 

Kotitalouskoneiden energiamerkki otettiin käyttöön vuonna 1995 ja ensimmäisenä se 

tuli kylmäsäilytyslaitteisiin (1.6.1995). Seuraavana vuonna merkki tuli pyykinpesukoneisiin 

ja kuivausrumpuihin. Astianpesukoneille merkki tulee pakolliseksi vuoden 1999 

aikana. Parhaillaan ollaan laatimassa uunin energiamerkinnän perusteita. 

Energiamerkinnässä laitteen suorituskykyluokkia (A-G) koskevissa vaatimuksissa 

otetaan huomioon laitteen suorituskyky verrattuna niihin laitteisiin, jotka ovat 

markkinoilla laitteen energiamerkintädirektiiviä tehtäessä. 

Jälleenmyyjien suhtautumisesta energiamerkkiin tehtiin selvitys EU-maissa. Tämän 

mukaan vähäinen määrä jälleenmyyjistä näki energiamerkin edistävän markkinointimahdollisuuksia. 

Jälleenmyyjien mielestä ei ole eikä pitäisi olla heidän vastuullaan 

edistää energiamerkkiä tai energiatehokkuutta. Joka tapauksessa 20 % kauppiaista ilmoitti 

keskustelleensa energiankulutuksesta myyjien kanssa ja puolet näistä innostui 

siitä. Selvityksen tekijöiden mielestä tämä osoittaa sitä, ettei vähittäiskaupan johtamisessa 

ole vielä tunnistettu asiakkaiden uusia prioriteetteja. (Winward, Schiellerup & 

Boardman 1998.) 

EU-maissa oli myös huomattavia eroja eri maiden välillä siinä, kuinka energiamerkki 

oli esillä myymälöissä. Koko merkki oli esillä keskimäärin 56 % tutkituista 

myymälöistä, mutta maittain osuudet vaihtelivat 17 %:sta 94 %:iin. Parhaiten merkki oli 

esillä Alankomaissa ja heikoimmin Italiassa. Suomessa merkki oli täydellisesti esillä 

50-prosenttisesti. (Winward, Schiellerup & Boardman 1998, 28.) 

Suomessa energiamerkin käyttöä tarkasteli myös Väisänen (1999a, 50; 1999b, 47) 

Turvatekniikan keskukselle tekemässään pro gradu-tutkielmassa. Tämän selvityksen 

mukaan energiamerkki oli kiinnitetty hyväksyttävästi 40 % laitteista. Parhaiten se oli 

kylmäsäilytyslaitteissa (43 %) ja huonoimmin pyykinpesukoneissa (35 %). 

Kuivausrummuissa energiamerkki oli hyväksyttävästi 41 %:ssa.

12 

Televisio on lähestulkoon jokaisessa suomalaisissa taloudessa (96 % talouksista) ja videot 

73,7 % talouksista (Tilastokeskus 1999, 36). Vaikka yksittäisen laitteen sähkönkulutus 

on pieni, on näiden laitteiden yleisyyden vuoksi tämän ryhmän 

sähkönkulutuksella merkitystä kotitalouksien sähkönkulutuksessa. Esimerkiksi 

yhdysvaltalaisen tutkimukseen mukaan taloudessa, jossa on kaksi televisiota, video ja 

kaapelirasia, on näiden laitteiden sähkönkulutus on noin 5 % koko talouden 

sähkönkulutuksesta. Vastaavasti Suomen Sähkölaitosyhdistyksen (1995, 46) tekemän 

selvityksen mukaan vuonna 1993 kotitalouksien sähkönkulutuksesta keskimäärin 7 % 

aiheutui viihde-elektroniikan käytöstä. Kylmäsäilytyslaitteiden osuus oli 30 %, ruoanlaiton 

11 %, pyykinpesun 4 %, pyykin kuivatuksen 1% ja astianpesukoneen 3 %. 

Televisioiden ja videoiden yleisyyttä ja sähkönkulutusta on tarkasteltu lähemmin hollantilaisissa 

ja yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa. Hollantilaisen Novem:n mukaan talouksissa 

on yleisesti useampia televisioita. Vuonna 1995 televisioiden yleisyys EUmaiden 

talouksissa oli 135 %. Sen kuitenkin oletetaan vielä kasvavan, sillä vuonna 2010 

televisioiden yleisyyden arvioidaan olevan EU-maissa jo 177 %. (TV:s still a 

big…1999, 7.) 

Edellä mainitun tutkimuksen mukaan talouden ”ykköstelevisio” on päällä keskimäärin 

5,6 tuntia vuorokaudessa ja ”kakkostelevisio” puolet tästä ajasta. Näiden laskelmien 

mukaan EU:ssa televisioiden energiankulutus tulee nousemaan 15 vuodessa 25,5 

TWh:n vuosikulutuksesta (vuonna 1995) 45,8 TWh:iin (vuonna 2010). Jos televisioiden 

valmistuksessa kuitenkin hyödynnettäisiin parasta saatavilla olevaa teknologiaa, voitaisiin 

vuosikulutus rajoittaa 29,0 TWh:iin. (TV:s still a big…1999, 7.) 

Television ja videon käyttöön liittyy niin sanottua piilokulutusta, joka ei muodostu 

laitteen varsinaisen toiminnan aikana. Television kokonaissähkönkulutuksesta noin 77 

% kuluu laitteen olleessa auki ja 23 % suljettuina (stand by-kulutus). Videota käytetään 

alle kuusi tuntia viikossa, minkä vuoksi sen sähkönkulutuksesta yli puolet (54 %) on 

niin sanotusta piilokulutuksesta, jolloin laite on pelkästään kytkettynä verkkovirtaan. 

Tällöin sähköä kuluu kaukosäätimen ylläpitämiseen, kellonäyttöön sekä muistiin. 

Videoiden pitäminen valmiustilassa kuluttaa sähköä noin 41 %. Ainoastaan 5 % videon 

sähkönkulutuksesta kuluu katselun ja nauhoituksen aina. (Meier & Rosen 1999, 14-15.) 

Koulutuksella ja informaation lisäämisellä voidaan lisätä kodinkonemyyjien myönteistä 

suhtautumista energiatehokkaita kotitalouskoneita kohtaan. Esimerkiksi Ranskasta, 

jossa järjestettiin vuonna 1994 koulutusta kodinkonemyyjille kotitalouskoneiden 

energiatehokkuudesta, saadut kokemukset olivat myönteisiä. Myyjistä 85 % katsoi, että 

he olivat saaneet koulutuksesta hyödyllistä tietoa. Koulutuksesta saatujen hyvien 

kokemusten vuoksi Ranskassa ollaan parhaillaan kehittämässä Save II-ohjelman 

puitteissa koulutusohjelmaa kodinkonemyyjille. (Heulard, 1999.) 

Kodinkonemyyjille on esimerkiksi Motivan laatimassa oppaassa ”Vaihda jo vihreelle” 

tietoa energiamerkistä ja niistä asioista, jotka tulisi selvittää asiakkaalle kotitalouskonetta 

myytäessä. Myyjän tulee selvittää, minkä kokoisen ja tyyppisen laitteen asiakas 

haluaa/tarvitsee ja onko sille riittävästi tilaa. Samoin asiakkaalle tulee kertoa laitteen 

energiankulutuksesta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä, esitellä laitteen sijoitukseen ja 

käyttöön liittyviä tekijöitä, opastaa ohjaus- ja valvontalaitteiden käyttöön, selvittää lait-

13 

teen hoitoon ja kunnossapitoon liittyviä tekijöitä sekä kertoa laitteen ympäristövaikutuksista, 

kierrätyksestä ja hävittämisestä. 

Työtehoseuran aiemmissa vertailututkimuksissa ja erityisesti ”Kotitalouskoneiden 

käyttöturvallisuuden edistäminen” –tutkimuksessa selvitettiin laitteiden ja koneiden 

turvallista käyttöä. Kotitalouskoneiden käyttöturvallisuus ja sen parantamismahdollisuudet 

ovat monen osatekijän summa. Kotitalouskoneiden turvallisuuden edistämiseksi 

tarvitaan toimenpiteitä useilta eri tahoilta: laitevalmistajilta, asuntosuunnittelijoilta, 

asuntosuunnitteluohjeiden laatijoilta, viranomaisilta, kodinkonemyyjiltä, kodinkonehuoltoliikkeiltä 

sekä yksittäisiltä kuluttajilta. Kodinkonemyyjiltä erityisesti edellytetään, 

että he osaavat analysoida käyttäjän tarpeet ja toimintaedellytykset, ohjata oikean 

laitteen valintaan, selvittää laitteen sijoitus- ja asennusedellytykset sekä ohjata laitteen 

oikeaan käyttöön ja kunnossapitoon. (Reisbacka & Rytkönen 1999, 14.) 

Turvatekniikan keskuksessa on selvitetty tarkemmin niitä tulipaloja, jotka ovat aiheutuneet 

jostakin koneesta tai laitteesta. Tämän selvityksen mukaan eniten paloja 

aiheutti liesi ja uuni (17 %), sähköverkosto (15 %), televisio (12 %), astian- ja pyykinpesukone 

(10 %) sekä valaisimet (10 %). (Nurmi, Sääskilahti, Westerstråhle & 

Hämäläinen 1999, 39.) 

Turvatekniikan keskus esittääkin toimenpiteenä sähköpalojen vähentämiseksi, että 

kansalaisiin vaikutettaisiin valistuksen ja neuvonnan kautta, eri alojen ammattilaisille 

suunnatun koulutuksen sekä palon syyn selvittämismenetelmien kehittämisen kautta 

(Nurmi, Sääskilahti, Westerstråle & Hämäläinen 1999, 48).

3 Tutkimusmenetelmät 

14 

Tutkimusaineisto kerättiin koeostotilanteista, joissa koeostaja selvitti myyjän opastuksella 

tarpeidensa mukaista laitevaihtoehtoa. Tietojen siirtyminen muuttumattomana tutkimusaineistoksi 

varmistettiin nauhoittamalla koeostotilanteet myyjän tietämättä, jotta 

se vastaisi ”aitoa” ostotilannetta. 

Koeostajia oli neljä, jotka oli valmennettu tehtäväänsä. Jokaiselle koeostajalle oli sovittu 

ennakkoon hänen kuvitellun taloutensa tausta, jotta myyjältä saataisiin mahdollisimman 

paljon opastusta. 

Pyykinpesukoneen ostaja oli yksinasuva nainen, joka oli hankkimassa ensimmäistä 

omaa pyykinpesukonetta ja kuivausrumpua. Asiakas harrasti liikuntaa, joten hänelle tuli 

usein pieniä pyykkimääriä pestäväksi. Aiemmin hän oli käyttänyt kiinteistöpesulaa. 

Pyykinpesukone ja kuivausrumpu oli tarkoitus sijoittaa kylpyhuoneeseen, joka oli 

kooltaan melko pieni. 

Jääkaappi-pakastinta ostava naisasiakas oli vaihtamassa keittiöremontin yhteydessä 

vanhaa jääkaappi-pakastinta uuteen. Taloudessa oli toiminnassa vanha jääkaappi-pakastin, 

joka oli 600 mm leveä ja 1900 mm korkea. Talouteen kuului kahden aikuisen lisäksi 

kaksi teini-ikäistä poikaa. Taloudessa oli myös käytössä säiliöpakastin, joka sijaitsi 

muualla kuin keittiössä, joten pakastimelle oli myös tarvetta keittiössä. 

Lieden, television ja videon ostajia oli kaksi, joista toinen oli nuori nainen ja toinen 

nuori mies. Ostotilanteen he hoitivat erikseen. Molemmilla oli kahden henkilön talous, 

jossa oli tarkoitus vaihtaa 50 cm leveä lattialiesi vastaavankokoiseen uuteen lattialieteen. 

Miesasiakkaalla oli aiemmin matkatelevisio ja naisasiakkaalla käytettynä saatu televisio. 

Kumpikaan ei ollut aiemmin omistanut videoita ja molemmilla oli pieni asunto. 

Koeostotilanteen jälkeen ostajat täyttivät myymäläkohtaisesti lomakkeen, jossa tiedusteltiin 

yleisesti tietoja ostotapahtumasta. Nauhoilla olevat tiedot analysoi laitekohtaisesti 

tutkija, joka ei osallistunut ostotilanteeseen. 

Eri laitteiden koeostotilanteita oli yhteensä 117 kpl, joista pyykinpesukoneen ja 

kuivausrummun ostotilanteita oli 31 kpl, lieden 25 kpl, jääkaappi-pakastimen 32 kpl 

sekä television että videon 29 kpl. Tässä tutkimuksessa ostotilanteesta käytetään 

nimitystä koeosto. 

Tuloksia käsiteltäessä koeostajista käytetään nimitystä asiakas. Koeostot tehtiin joulukuun 

1998 ja tammikuun 1999 välisenä aikana. Myymälöitä oli yhteensä 58 kpl, jolloin 

samassa liikkeessä saattoi asioida eri aikoina kaksikin eri tyyppisen laitteen koeostajaa. 

Myymälöiden joukossa oli sekä myymäläketjuihin kuulumattomia liikkeitä (15 kpl) että 

myymäläketjuihin kuuluvia liikkeitä (43 kpl): Expert 16 kpl, Tekniset 13 kpl ja Musta 

Pörssi 14 kpl. Eri myymäläketjujen myötä varmistettiin tutkimusaineistoon kaikkien 

laitemerkkien edustus.

15 

Myymälät sijaitsivat 13 paikkakunnalla: Helsinki (16 kpl), Espoo (8 kpl), Vantaa (2 

kpl), Järvenpää (3 kpl), Kerava (2 kpl), Klaukkala (1 kpl), Hyrylä (1 kpl), Hyvinkää (4 

kpl), Hämeenlinna (3 kpl), Riihimäki (3 kpl), Turku (7 kpl), Iisalmi (4 kpl) ja Kajaani 

(4 kpl).

4 Asiakaspalvelu ja laitteiden esittely 

myymälöissä 

16 

Palvelualttius, joka perustuu asiakkaiden subjektiiviseen arvioon, oli suurimmassa 

osassa myymälöistä hyvä (53 %) tai tyydyttävä (34 %). Palvelu oli huonoa ainoastaan 

15 % myymälöistä. Palvelua pidettiin hyvänä, kun myyjä oli asiantunteva, ystävällinen, 

palveli asiakasta loppuun asti eikä kiirehtinyt pois, oli itse innostunut asiasta, antoi asiakkaan 

vertailla laitteita eikä tyrkyttänyt mitään ja esitteli monia laitteita. Myönteisenä 

asiakkaat näkivät myös sen, että myyjä yritti parhaansa, vaikka asiantuntemuksessa oli 

vielä puutteita. 

Asiakkaan kokonaistyytyväisyyttä heikensi myyjän tietämättömyys ja pinnallinen asioiden 

esittely, myyjän haluttomuus ja kiinnostumattomuus esitellä tuotteita ja ominaisuuksia 

sekä esiteltyjen laitteiden vähyys. Joissakin tapauksissa myyjän ylimielinen 

asenne asiakasta kohtaan heikensi arviota kokonaispalvelusta. 

Myyjät olivat suurimmaksi osaksi (93 %) miehiä ja yleisesti ottaen melko nuoria. Asiakkaiden 

arvion mukaan lähes puolet (44 %) myyjistä oli alle 30-vuotiaita. 

Naismyyjiä oli vähän (7 kpl), mutta heidän antamansa informaatio oli jossakin määrin 

enemmän perusteltua ja käytännön läheistä kuin miesmyyjien antama informaatio. 

Tämä näkyi myös asiakastyytyväisyydessä, sillä kaikissa koeostotilanteissa asiakkaat 

arvioivat naismyyjän palvelun hyväksi. 

Kaupassa oloaika oli keskimäärin 19 minuuttia, vaihteluväli oli 5-45 minuuttia. Myyjä 

tuli asiakkaan luokse noin 5 minuutin kuluttua siitä, kun asiakas saapui myymälään, 

vaihteluväli oli 0,5-15 minuuttia. Noin kolmanneksessa liikkeistä myyjä tuli välittömästi 

asiakkaan luokse. Asiointi myyjän kanssa kesti keskimäärin 16 minuuttia, vaihteluväli 

oli 3-35 minuuttia. 

Myymälässä oli samanaikaisesti yleisimmin 2-3 myyjää (59 %, Kuva 1). Koeostajan 

lisäksi myymälässä yleisimmin oli 2-4 muuta asiakasta (48 %, Kuva 2).

17 

4-6 myyjää 

1 myyjä 

yli 6 myyjää 

6.9 % 

4.9 % 

29.4 % 

58.8 % 

2-3 myyjää 

Kuva 1. Kodinkonemyymälöissä olleiden myyjien lukumäärä 

1 asiakas 

yli 10 asiakasta 

13.7 % 

11.8 % 

6.9 % 

ei muita asiakkaita 

5 - 10 asiakasta 

19.6 % 

48 % 

2 - 4 asiakasta 

Kuva 2. Kodinkonemyymälässä samanaikaisesti koeostajan kanssa olleet muut 

asiakkaat 

Asiakkaat myös arvioivat sitä, näyttikö myymälässä olevan kiire asiakkaiden määrään 

nähden. Näiden arvioiden mukaan suurimmassa osassa (64 %) liikkeistä oli kohtalaisesti 

asiakkaita myyjien lukumäärään nähden (Kuva 3).

18 

Asiakkaita paljon myyjien 

lukumäärään nähden 

Asiakkaita vähän myyjien 

lukumäärään nähden 

20 % 

16 % 

64 % 

Asiakkaita kohtalaisesti 

myyjien lukumäärään 

nähden 

Kuva 3. Koeostajien arvio myyjien määrästä asiakkaiden lukumäärään nähden 

Asiakkaat arvioivat useita syitä, miksi he joutuivat odottamaan myyjää. Joissakin myymälöissä 

oli ilmeisesti periaatteena se, että asiakas sai yksin tutustua laitteisiin ja kysyä 

tarvittaessa apua myyjiltä. Osassa tapauksista myyjä palveli toista asiakasta tai myyjä 

oli puhelimessa. Joissakin tapauksissa myyjä lueskeli lehtiä tai työskenteli atk-laitteen 

kanssa. Samoin joissakin myymälöissä oli menossa inventaario tai muutto, minkä 

vuoksi osa myyjistä järjesteli tavaroita. Osalla myyjistä oli virkistäytymistauko. 

Asiakkaat havainnoivat myös myymälän tuotevalikoiman. Yleensä samassa myymälässä 

oli useita eri tuotteita. Mikroaaltouuneja, kylmäsäilytyslaitteita, astianpesukoneita, 

pyykinpesukoneita, pieniä kodinkoneita, radioita, televisioita ja videoita oli 91-96 % 

myymälöistä. Selvästi vähemmän kaupoissa oli valkoisen linjan tuotteista kuivauskaappeja, 

sillä niitä oli noin 28 % myymälöistä. Muita pieniä tuoteryhmiä olivat 

matkapuhelimet, valaisimet, mankelit, liesituulettimet, parranajolaitteet, faksit ja 

kopiointilaitteet. 

Yleisimmin (78 %) asiakkaalle esiteltiin 2-4 mallivaihtoehtoa. Joukossa oli myös sellaisia 

myymälöitä, joissa asiakkaalle esiteltiin pelkästään yhtä mallivaihtoehtoa (15 %). 

Esitteet olivat yleisin (60 %) materiaali, jota asiakkaalle esiteltiin kaupoissa, kun taas 

käyttöohjeita esiteltiin selvästi vähemmän (5 %). Muu kirjallinen materiaali olivat 

energiamerkki (46 %) sekä joissakin myymälöissä (6 kpl) erilaiset tutkimustulokset, 

kuten Työtehoseuran, Hifi-lehden sekä Tekniikan Maailman laitevertailut. Joissakin 

myymälöissä (11 %) asiakkaalle esiteltiin mainoslehtisiä ja tietotauluja, joissa oli perustietoja 

laitteista.

19 

Esitteitä annettiin asiakkaalle yleisesti mukaan (82 %). Jos jokin esite oli loppunut, 

myyjä saattoi kopioida asiakkaalle sen mallin tiedot, josta asiakas oli kiinnostunut. Noin 

joka viides (22 %) myyjä antoi yhteystietonsa. Asiakas ei saanut mitään kirjallista 

materiaalia 13 % myymälöistä. 

Jääkaappi-pakastinta ostamassa ollut asiakas arvioi myös kaupan sisustusta ja sen 

vaikutusta asioiden esille tuomiseen. Myymälöissä kylmäsäilytyslaitteet olivat lähes 

poikkeuksetta omana ryhmänään: ne olivat joko omana kokonaisuutenaan muiden laitteiden 

kanssa samassa tilassa tai sitten omassa huoneessa erillään muista laitteista. 

Muutamassa myymälässä laitteet oli sijoitettu eri paikkoihin, jolloin asiakas joutui kulkemaan 

edes takaisin, minkä vuoksi laitteiden ja erityisesti niiden sisäratkaisujen vertaaminen 

hankaloitui. 

Eräissä myymälöissä kylmäsäilytyslaitteet olivat niin ahtaassa tilassa, ettei niiden ovea 

saanut kunnolla auki, minkä vuoksi asiakkaan oli vaikea tutustua laitteisiin. Usein ahtaissa 

myymälöissä oli huono yleisvalaistus. 

Moniin kylmäsäilytyslaitteisiin oli kiinnitetty myös tietotauluja, joista ilmeni muun muassa 

laitteen ulkomitat, takuu, kompressorien lukumäärä, suorituskykytieto ja hinta. 

Laitteiden esitteet olivat yleensä kylmäsäilytyslaitteiden välittömässä läheisyydessä 

joko niiden sisällä, vieressä tai esitetelineessä. Joissakin liikkeissä esitteet olivat olleet 

myyjän hallussa, jolloin asiakas sai niitä pyydettäessä. 

Hinta tuli lähes jokaisen koeostotilanteen keskustelussa (86-100 %) puheeksi, minkä 

lisäksi monessa liikkeessä hinnat olivat esillä. Keskustelun alussa myyjä usein 

tiedusteli, minkä hintaisen laitteen asiakas oli ajatellut hankkia. Perusteluina esimerkiksi 

pyykinpesukoneiden hintaeroille mainittiin, että laatu maksaa, on merkkituote, laite on 

valmistettu Saksassa. 

Eniten takuusta keskusteltiin pyykinpesukoneiden ja kuivausrumpujen (94 %) sekä 

jääkaappi-pakastimien (84 %) yhteydessä. Vähiten se tuli esille liesien (40 %) sekä televisioiden 

ja videoiden (38 %) yhteydessä. Osa myyjistä kertoi kysymättä koneen takuuajoista, 

kun joissakin tapauksissa takuuta tiedusteli asiakas. Huoltoon liittyvistä tiedoista 

keskusteltiin vähän. 

Koneiden kotiin kuljetusta tiedusteli yleensä asiakas. Yleisesti ulkopuolinen firma 

hoiti laitteiden kuljetuksen ja asennuksen erillishinnasta. Pyykinpesukoneen ja kuivausrummun 

asennuksen hinnan mainitsi noin 60 % myyjistä. Kuivausrummun kiinnityssarjan 

hinnan mainitsi noin 45 % myyjistä. 

Pyykinpesukoneen ja kuivausrummun koeostotilanteessa vanhan laitteen poiskuljettamisesta 

mainitsi noin 25 % myyjistä. Osaltaan tähän tulokseen vaikutti se, että 

asiakas oli jo aiemmassa vaiheessa kertonut, ettei hänellä ollut pyykinpesukonetta eikä 

kuivausrumpua. 

Kylmäsäilytyslaitteen kuljetuskustannukset mainittiin kaikissa koeostotilanteissa. Vanhan 

kylmäsäilytyslaitteen pois viemisestä kerrottiin noin kolmasosassa koeostoista.

20 

Vanhan kylmäsäilytyslaitteen poisvientiä käsiteltäessä tuli esille, kuinka vanhan laitteen 

hävittäminen saattaa olla ongelmallista. Jääkaappi-pakastimen ostoajankohta sijoittui 

vuoden vaihteeseen, jolloin vanhojen laitteiden jätemaksuissa oli tapahtunut muutoksia. 

Eräs myyjä totesi, että vanhojen laitteiden jätemaksujen nouseminen voi myöhemmin 

johtaa tilanteeseen, että metsät alkavat täyttyä vanhoista kylmäsäilytyslaitteista, kun 

asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan korkeita jätemaksuja. Samoin pari myyjää kertoi, 

kuinka jätteiden keräilypisteissä yksityiseltä henkilöltä ja kauppiaalta peritään jätemaksu 

eri laskutusperustein. 

Vanhan lieden poiskuljettamisesta mainittiin vajaassa 60 % myyntilanteista. Lieden 

tuominen ja sen asentaminen ja vanhan laitteen poisvieminen maksoi 110 markasta 350 

markkaan riippuen muun muassa siitä, kuinka kaukana asunto sijaitsi.

5 Informaatio pyykinpesukoneesta ja 

kuivausrummusta 

21 

5.1 Pyykinpesukoneen sijoitus ja asennus 

Myyjät käsittelivät vähän (3-8 %) pyykinpesukoneen sijoitukseen, asennukseen ja 

käyttöön tarvittavaa tilaa (Taulukko 4).Yleensä myyjä alkoi esitellä suoraan ratkaisua, 

jossa kuivausrumpu tulee asennettavaksi pyykinpesukoneen päälle. Noin puolet myyjistä 

kysyi, oliko tarkoitus laittaa koneet päällekkäin tai oliko koneen oltava päältä vai 

sivusta täytettävä. Esiteltävät pyykinpesukoneet olivat edestä täytettäviä koneita. 

Ainoastaan yksi myyjä esitteli pientä, seinälle kiinnitettävää kuivausrumpua. Pari 

myyjää kysyi, tuleeko laitteet kerrostaloon vai omakotitaloon. 

Vajaassa neljäsosassa tapauksista tuli esille koneen mitat, mutta esimerkiksi koneen 

korkeuden säätöä tai liikuteltavuuteen vaikuttavia ominaisuuksia ei käsitelty yhdessäkään 

koeostossa. 

Koneen ulkomitat mainitsi kolme myyjää, mutta koneen letkujen ja johtojen pituudesta 

tai niiden vaatimasta tilantarpeesta ei maininnut yksikään myyjä. Yksittäisissä ostotilanteissa, 

joissa asiakas tiedusteli asennuspalvelua ja sen hintaa, myyjä tarkensi lisäkysymyksellä, 

oliko asunnossa valmiiksi liitäntäedellytykset koneille. 

Koneen käyttöön liittyviä tilantarvekysymyksiä, kuten edestä täytettävän ja päältä 

täytettävän koneen eroja esiteltiin yhdessä myymälässä, mutta esimerkiksi luukun 

avautumissuunnan merkitystä tarvittavan käyttötilan kannalta ei tuotu esille 

yhdessäkään liikkeessä, kuten ei myöskään käyttäjän tarvitsemaa tilaa. Tosin 

muutamassa liikkeessä (5 kpl) kerrottiin, kuinka joidenkin kuivausrumpujen 

asennussarjaan kuuluvaa alustaa voidaan käyttää tarvittaessa laskutilana. 

Myyntitilanteissa ei missään muodossa mainittu esimerkiksi käyttöympäristön kosteuden 

vaikutuksesta laitteen sähköturvallisuuteen ja toimivuuteen, laitteen vaakasuoraan 

säätämisestä, koneessa olevasta turvasalvasta tai kuivakäynti- ja ylitäyttösuojasta. 

5.2 Pyykinpesukoneen suorituskyky 

Suorituskykyä käsiteltiin selvästi enemmän kuin asennus- ja käyttöedellytyksiä. Eniten 

ominaisuuksista käsiteltiin linkouskierroksia ja täyttömäärää. 

Linkouskierrokset myyjä otti esille lähes kaikissa (94 %) koeostoissa. Usein myyjät 

kysyivät jo esittelyn alussa, kuinka suuret linkouskierrokset koneessa halutaan olevan ja 

mikä saisi olla koneen hinta. Yhtenä hintaan vaikuttavana tekijänä mainittiin linkouskierrokset.

22 

Perusteluina linkouskierrosten suuruudesta vajaa 40 % myyjistä kertoi linkouskierrosten 

vaikutuksesta kuivausrummun käyttöön, mutta vähemmässä määrin pyykin jäännöskosteudesta. 

Yleensä myyjät (vajaa 30 %) totesivat, että linkouskierrosten on oltava 

vähintään 800, jotta pyykki on tarkoituksenmukaista kuivata kuivausrummussa. Pari 

myyjää esitti suositusrajaksi 1000-1200 kierrosta. Joissakin ääritapauksissa myyjien 

perustelut saattoivat olla harhaanjohtavia: 

- kun on hankkimassa kuivausrumpua, kannattaa lähteä siitä, että mieluimmin linkoaa 

pyykin mahdollisimman kuivaksi ennen kuivausrumpuun laittamista. Silloin säästää 

vaatteita huomattavasti. Jos laittaa vaatteet ihan märkinä kuivausrumpuun, se syö ja 

kuluttaa niitä. 

Pyykinkuivauksen energiataloudellinen käyttö edellyttää hyvin lingottua 

pyykkiä, jossa jäännöskosteus on enintään 70-80 %. Käytännössä pyykinpesukoneelta 

tämä edellyttää vähintään 800 kierrosta minuutissa. (Työtehoseura 

1990, 11.) 

Työtehoseurassa tehdyssä 10 kosteuden tiivistävän kuivausrummun 

vertailututkimuksen mukaan 5 kg pyykkimäärän kuivattamiseen 

kaappikuivaksi kului jäännöskosteudesta riippuen (70, 60, 50 %) aikaa 

keskimäärin 110-90 min ja sähköä 2,5-3,5 kWh (Taulukko 1) (Reisbacka, 

Korhonen & Kopponen 1999). 

Saksalaiset ovat myös tarkastelleet, kuinka pyykinpesukoneen linkouskierrokset 

vaikuttavat kosteuden tiivistävän kuivausrummun sähkönkulutukseen. 

Tämän mukaan esimerkiksi puuvillapyykin kuivaaminen 800 kierroksisen 

linkouksen jälkeen kuluttaa 0,60 kWh enemmän sähköä kuin 1000 

kierroksisella lingolla kuivatun pyykin kuivattaminen (Taulukko 2, HEA 

1998, 26). 

Työtehoseurassa verrattiin eri kuivaustapojen vaikutusta pyykin kuivausaikaan 

ja sähkönkulutukseen. Energiataloudellisin vaihtoehto on 

narukuivaus ulkona, jolloin kuivaukseen tarvittava energia saadaan 

ilmaisenergiana. Jäännöskosteudesta 70 % viisi kiloa puuvillapyykkiä 

(sisältää vettä 3,5 kg) kuluttaa naruilla kaivattaessa yhden vesikilon 

haihduttamiseen lämpöenergiaa noin 0,7 kWh, kun vastaava kulutus 

kosteuden tiivistävällä kuivausrummulla on 1,0 kWh ja kuivauskaapilla 1,4 

kWh (Taulukko 3). 

Taulukko 1. Jäännöskosteuden vaikutus pyykin (5 kg) kuivumisaikaan ja 

sähkönkulutukseen rumpukuivauksessa. 

Jäännöskosteus Kuivumisaika Sähkönkulutus 

70 % 110 min 3,5 kWh 

60 % 100 min 3,0 kWh 

50 % 90 min 2,5 kWh

23 

Taulukko 2. Linkouskierrosten vaikutus kosteuden tiivistävän kuivausrummun 

sähkönkulutukseen puuvilla pyykkiä (5 kg) kuivatettaessa (HEA 1998, 26). 

Kierrosnopeus Kaappikuiva, 

kWh 

Silityskuiva, 

kWh 

800 3,50 2,75 

1000 2,90 2,30 

1100 2,85 2,20 

1200 2,80 2,10 

1400 2,60 1,85 

1600 2,30 1,60 

Taulukko 3. Kuivaustavan vaikutus pyykin (5 kg) kuivumisaikaan ja 

energiankulutukseen, kun pyykin jäännöskosteus on 70 %. 

Kuivaustapa 

Kuivausaika 

12-16 

h 

Energiankulutus noin kWh 

Koko 

pyykkimäärää 

kohti (5 kg) 

2,5 kg 

(lämpöenergiaa) 

Haihdutettua 

vesikiloa kohti 

0,7 kWh 

Naruilla 

huoneilmassa 

Kuivausrummussa 

Kuivauskaapissa 

1 h 50 min 3,6 kWh (sähköä) 1,0 kWh 

3 h 4,8 kWh (sähköä) 1,4 kWh 

Vastauksena rumpukuivauksen vaikutuksesta vaatteiden kulumiseen 

todettakoon, että suurin osa kuivausrummun nukkasihtiin kerääntyneestä 

nukasta on muodostunut käytöstä ja pesusta. Saksalaisen tutkimuksen 

mukaan noin 10 % aiheutuu rumpukuivauksesta, 20 % pesusta ja 70 % 

vaatteen käytön vaikutuksesta (HEA 1998, 13). 

Koneen täyttömäärä tuli esille suurimmassa osassa (90 %) koeostoista. Yleensä 

energiatehokkuutta tai sähkönkulutusta käsitteli 77 % myyjistä. Koneen sähkönkulutusta 

käsiteltiin energiamerkin mukaisilla luokilla. Sähkönkulutuseroja pidettiin 

pieninä. Muutama myyjä (13 %) myös vertasi pyykinpesun sähkönkulutusta pyykin 

kuivaukseen, mikä kuluttaa enemmän sähköä. Eräät myyjät toivat keskusteluissa esille, 

kuinka esimerkiksi pyykin jäännöskosteudella on merkitystä kuivausrummun

24 

sähkönkulutukseen. Koneiden vedenkulutus tuli esille noin neljäsosassa keskusteluista. 

Pesutuloksesta myyjät (70 %) kertoivat energiamerkin perusteella. Jotkut myyjät (noin 

26 %) totesivat, että luokkien väliset erot ovat pienet. 

Myyjät esittelivät koneiden suorituskykyä energiamerkin mukaisilla kirjaimilla. Ääritapauksissa 

joidenkin myyjien antamat tiedot merkin sisällöstä saattoivat olla puutteellisia 

tai osittain myös harhaanjohtavia, kuten: 

- toinen pyykinpesukone menee A-energiakulutusluokkaan, koska sen kulutus menee 

alle kilowatin. Toisessa koneessa on B, koska sen kulutus on kilowatin. 

- Asiakkaan tiedusteluun veden- ja sähkönkulutuseroista myyjä näytti kahta konetta, 

joissa toisessa oli luokka B ja toisessa C. Myyjä selitti B-luokan perusteluiksi 

seuraavaa: tämän pesutulos on A, linkoustulos B ja vedenkulutus on 54. Siitä tulee 

keskiarvo. 

Pyykinpesukoneen energiamerkissä energiatehokkuusluokkien perusteena 

ovat pyykkikiloa kohti lasketut sähkönkulutukset, kun pyykki on pesty 

esipesuttomalla 60 °C:n pesuohjelmalla. Pesutulosluokat perustuvat 

koelikalappujen avulla saatuun pesutulokseen ja siitä laskettuun 

pesutulosindeksiin, joka tarkoittaa ko. koneen ja standardin vaatiman 

vertailukoneen pesutuloksen suhdetta. Linkoustehokkuusluokat perustuvat 

vaatimuksiin pesukoneen vedenpoistotehosta eli pyykin jäännöskosteuteen 

linkouksen jälkeen. (Vaihda jo vihreelle 1996, 15.) 

Myymälöissä oli eroja siinä, kuinka hyvin merkit olivat esillä, sillä joissakin kaupoissa 

energiamerkeistä saattoi olla esillä vain tietoliuskat, kun taas toisista koneista merkit 

puuttuivat kokonaan. Toisaalta joissakin kaupoissa merkit olivat hyvin esillä. 

Koeostajan arvion mukaan energiamerkki oli hyvin tai melko hyvin esillä noin puolessa 

liikkeistä. Kuivausrummuissa energiamerkit olivat yleensä huonommin esillä kuin 

pyykinpesukoneissa. 

5.3 Pyykinpesukoneen käyttö ja kunnossapito 

Pyykinpesukoneen käyttöominaisuuksien kuuluvista ohjaus- valvontalaitteiden käytöstä 

sekä ohjelmista kertoi 71 % myyjistä. Yksittäisissä tapauksissa myyjät väittivät 

joidenkin koneiden ominaisuuksien liittyvän tiettyyn merkkiin, vaikka niitä on myös 

muissa koneissa. 

Käyttöohjetta ei juuri lainkaan käytetty hyväksi ohjelmien esittelyssä. Koneen kunnossapitoon 

liittyvistä ominaisuuksista kerrottiin vain muutamissa myyntitilanteissa. Lähinnä 

nämä tapaukset koskivat tietoja, kuinka pesuainelokero soveltuu jauhe- ja nestemäisen 

pesuaineen annosteluun. 

Koneen rakenneratkaisujen vaikutuksesta pesuprosessiin kertoi muutama myyjä. Lähinnä 

nämä tapaukset liittyivät siihen, kuinka pesuolakkeiden muotoilu ja vesisuihkujen 

tulo vaikuttavat pyykin puhdistumiseen.

25 

Pyykinpesun kustannuksia käsiteltiin yleensä vähän (13 %). Pyykinpesun kustannuksista 

kertoi neljä myyjää ja kuivauksen kustannuksista kuusi myyjää. 

Taulukko 4. Pyykinpesukoneen ostotilanteessa käsiteltyjä asioita 

Aihe 

Asennus – ja käyttötila 

Kone ja sen tarvitsema tila (koneen mitat, koneelle 

varatun tilan mitat, letkujen ja johtojen tarvitsema 

tila, koneen korkeuden säätö, liikuteltavuus) 

Laitteen asennusedellytykset (sähkö-, vesi- ja 

viemäriliitännät, sijoituspaikan olosuhteet) 

Käyttötila (luukun avautumissuunta ja sen 

tarvitsema tila, lasku- ja työskentelytila, käyttäjän 

tarvitsema tila) 

Käsiteltiin 

% 

Ei 

käsitelty 

lainkaan 

% 

8 92 

3 97 

5 95 

Suorituskyky 

Sähkönkulutus, energiatehokkuus (energiamerkki) 77 23 

Vedenkulutus 23 77 

Täyttömäärä 90 10 

Linkouskierrokset ja jäännöskosteus 94 6 

Pesuohjelmat 84 16 

Pesutulos 74 26 

Käyttö- ja kunnossapito 

Ohjaus- ja valvontalaitteiden käyttö 71 29 

Puhdistus ja hoito (nukkasihti/poistopumppu, 

13 87 

irrotettava olake pesurummussa, yms.) 

Ääni 13 87 

Takuu 94 6 

Pyykinpesun kustannukset 13 87 

Ostohinta 

Laitteen hinta 100 

Kuljetus- ja asennuskustannukset 59 41 

Vesi- ja sähköturvallisuus (vesi- ja sähköliitäntä, 

turvasalpa, kuivakäyntisuoja- ja ylitäyttösuoja) 

100 

5.4 Kuivausrummun asennus ja sijoitus 

Tyypillisesti myyjät esittelivät kosteuden tiivistävää kuivausrumpua. Yhdessä liikkeessä 

esiteltiin myös hormiin liitettävää kuivausrumpua. 

Kuivausrummun asennus- ja käyttötilasta keskusteltiin enemmän kuin pyykinpesukoneen 

vastaavista edellytyksistä. Yleensä nämä tapaukset koskivat laitteen kosteuden-

26 

poistotapaa ja siihen mahdollisesti liittyvää viemäriliitäntä (63 %). Usein (45 %) viemäri- 

ja hormiliitännän tarpeesta tiedusteli asiakas (Taulukko 5). 

Kuivausrummun sähköliitäntä jäi vähälle huomiolle. Niistä mainitsi 19 % myyjistä. 

Nämä myyjät yleensä kertoivat, ettei kuivausrumpu tarvitse muita liitäntöjä kuin sähköliitännän. 

Kuivausrummun asennusedellytyksistä, kuten hyvin ilmastoidusta tilasta kertoi 

yksi myyjä. Koneiden käyttöturvallisuuteen liittyvistä asioista käsiteltiin eniten (58 

%) kuivausrummun kiinnittämistä pesukoneeseen. Muutama myyjä (16 %) mainitsi, 

ettei kuivausrumpua tarvitse välttämättä kiinnittää paikoilleen pyykinpesukoneen päälle. 

5.5 Kuivausrummun suorituskyky 

Suorituskykyominaisuuksista lähes kaikissa (97 %) tilanteissa käsiteltiin rummun 

täyttömäärää. Sähkönkulutusta tai energiatehokkuutta käsitteli hieman yli puolet (58 %) 

myyjistä ja kuivaustulosta noin 42 % myyjistä. Myyjät kertoivat yleisesti (81 %) 

kuivausrummun ohjelmista ja siitä, perustuivatko ohjelmat ajan valintaan vai 

automaattiseen kosteuden tunnistamiseen. 

5.6 Kuivausrummun käyttö ja kunnossapito 

Kuivausrummun ohjaus- ja valvontalaitteiden käyttöä opasti noin 71 % myyjistä. 

Laitteen kunnossapitoon liittyviä toimenpiteitä, kuten nukkasihdin puhdistamista, vedenkeruuastian 

tyhjentämistä ja kosteudentiivistimen puhdistamista esitteli hieman yli 

puolet myyjistä. Eniten kerrottiin vedenkeruuastian ja nukkasihdin puhdistamisesta, 

mutta kosteudentiivistimen puhdistamisen neuvoi vain muutama myyjä. 

Kuivausrummussa olevista turvallisuusratkaisuista, kuten kosteudentiivistimen tukkeutumissuojasta 

ja vedenkeruuastiaan liittyvästä ylitäyttösuojasta kerrottiin asiakkaalle 

vähän.

27 

Taulukko 5. Kuivausrummun ostotilanteessa käsiteltyjä asioita 

Aihe 

Asennus- ja käyttötila 

Laitteen ja sen tarvitsema tila (laitteen ulkomitat, 

laitteelle varatun tilan mitat, liitosjohto, sijoitus 

pyykinpesukoneen 

päälle/viereen/seinälle/muualle, korkeuden säätö) 

Käsiteltiin 

% 

Ei 

käsitelty 

lainkaan 

% 

23 77 

Kosteuden poistotapa ja viemäriliitäntä 63 37 

Sähköliitäntä (onko pistorasioita, sulakkeita) 19 81 

Sijoituspaikanolosuhteet (kuiva, ilmastoitu tila) 3 97 

Käyttötila (luukun avautumissuunta ja sen 

tarvitsema tila, lasku- ja työskentelytila, käyttäjän 

tarvitsema tila) 

Suorituskyky 

Sähkönkulutus, energiatehokkuus 

(energiamerkki) 

5 95 

58 42 

Täyttömäärä 97 3 

Kuivausohjelmat (aikavalintainen 

81 19 

/automaattiohjelmat, ohjelmien määrä jne.) 

Kuivaustulos 42 58 

Käyttö ja kunnossapito 


Ääni 10 90 

Puhdistettavuus ja hoito (nukkasihti, 

58 42 

vedenkeruuastia, kosteudentiivistin yms.) 

Takuu 90 10 

Pyykinkuivauksen kustannukset 19 81 

Ostohinta 



Turvallisuusasiat 

Sähköliitäntä ja laitteen rakenteeseen liittyvät 

turvallisuustekijät (ympäristön kosteus, 

ylikuumenemissuoja, ylitäyttösuoja) 

Sijoituspaikkaan liittyvä turvallisuus (laite 

vaakasuorassa, kuivausrumpu kiinni 

asennussarjalla yms.) 

1 99 

58 42

5.7 Yhteenveto pyykinpesukoneen ja kuivausrummun koeostoista 

28 

Pyykinpesukoneen ostotilanteessa koneen asennuksen, sijoituksen ja käytön tarvitsema 

tila jäivät vähälle huomiolle (3-8 %). Esimerkiksi koneen luukun avautumissuunnalla on 

merkitystä tilan käyttöön ja yleensä työskentelyn joustavuuteen. Koneen luukun 

avautumissuunta tulisi tarkistaa jo ostotilanteessa, koska se ei ole vaihdettavissa. 

Samoin koneen korkeuden säätöä ja koneen liikuteltavuutta ei käsitelty lainkaan, kuten 

ei myöskään koneessa olevia turvajärjestelmiä. 

Linkouskierrokset oli yksi pyykinpesukoneiden myyntiperuste, sillä ne ilmoitettiin lähes 

kaikissa koeostotilanteissa (94 %). Samoin koneen täyttömäärä ilmoitettiin yleisesti (90 

%). Koeostajan mukaan energiamerkki oli esillä hyvin tai melko hyvin noin puolessa 

myymälöistä. Energiatehokkuutta tai sähkönkulutusta käsiteltiin noin 77 % koeostotilanteista. 

Sähkönkulutuseroja pidettiin yleensä pieninä. Pesutuloksesta (70 %) kerrottiin 

energiamerkin mukaisilla luokilla. Pyykinpesukoneen ohjaus- ja valvontalaitteiden 

käytöstä sekä ohjelmista kertoi noin 71 % myyjistä. Koneen puhdistukseen ja hoitoon 

liittyvät ominaisuudet jäivät vähälle huomiolle. 

Kuivausrummun liitäntäedellytyksistä keskusteltiin enemmän kuin pyykinpesukoneen 

liitäntäedellytyksistä. Liitäntäedellytykset otti puheeksi yleensä asiakas. 

Kuivausrummun asianmukainen toiminta edellyttää, että sijoituspaikan ilmavaihto on 

riittävä. Ainoastaan yksi myyjä mainitsi, että kuivausrumpu tarvitsee hyvin ilmastoidun 

tilan. Torniratkaisussa kuivausrumpu kiinnitetään alustaansa erillisellä kiinnityssarjalla. 

Kuivausrummun kiinnittäminen paikoilleen tuli esille noin 58 % koeostoista. Osa 

myyjistä (16 %) kuitenkin kertoi, ettei rummun kiinnittäminen ole aina välttämätöntä. 

Kuivausrummun täyttömäärä tuli lähes kaikissa koeostotilanteissa esille (97 %). Samoin 

myyjät esittelivät yleisesti (81 %) kuivausrummun ohjelmistoa ja sitä, perustuiko 

toiminta ajan valintaan vai automaattiseen kosteuden tunnistamiseen. 

Energiatehokkuutta tai sähkönkulutusta käsiteltiin 58 % koeostoista. 

Joillakin myyjillä oli puutteelliset tiedot energiamerkin perusteista ja siitä, mitkä tekijät 

vaikuttavat pyykinpesukoneen ja kuivausrummun energiataloudelliseen käyttöön. 

Pyykinpesukoneen myyntitilanteessa myyjän tulisi selvittää: 

Käyttäjän tarpeet 

- koneen koko käyttäjän tarpeiden mukaan 

- erityisryhmien (vanhukset, vammaiset) tarpeiden huomioon ottaminen, kuten informaation 

selkeys (ohjelmat ohjaustaulussa, kirjasinten koko, merkkiäänet), 

valitsimien soveltuminen eri käyttäjäryhmille (valitsimien muotoilu ja käytettävyys) 

Laitteelle varatun sijoituspaikan mitat 

Laitteen vaatima asennustila 

- ulkomitat 

- johtojen ja letkujen mitat ja sijoituspaikka 

- johtojen/letkujen vaatima tila

29 

Laitteen asennusedellytykset 

- sähköliitäntä 

- vesi- ja viemäriliitäntä 

- ympäristöolosuhteet: kosteus, lämpötila, ilmanvaihto 

Laitteen vaatima käyttötila 

- luukun/kannen avautumissuunta ja sen tarvitsema tila 

- lasku- ja työskentelytila koneen yhteyteen 

- käyttäjän tarvitsema tila 

Yhteensopivuus kalusteisiin/tilaan 

- koneen siirreltävyys 

- korkeuden säätö, koneen säätäminen vaakasuoraan 

- lattian kaltevuus 

Energiankulutus ja ympäristövaikutukset 

- sähkön- ja vedenkulutus sekä niiden kustannukset 

- linkouskierrosten/jäännöskosteuden vaikutus koneelliseen pyykin kuivaukseen 

- ääni 

Suorituskyky 

- pesu- ja huuhtelukyky, linkoustulos, täyttömäärä 

Käyttöominaisuudet 

- ohjaus- ja valvontalaitteiden käyttö 

- kunnossapito-ominaisuudet 

- käyttöopastus koneessa ja käyttöohjeessa 

Laitteen turvallinen käyttö 

- opastaa asiakasta perehtymään ja noudattamaan käyttöohjetta 

- opastaa asiakasta seuraamaan laitteen toimintakuntoa 

- opastaa asiakasta kääntymään huollon puoleen, jos laitteen toiminnassa on häiriötä 

- opastaa asiakasta irrottamaan pistotulpan käytön jälkeen 

- opastaa asiakasta suojaamaan laitetta roiskevedeltä 

Hinta 

- koneen hinta 

- kuljetuksen hinta 

- asennustyön hinta 

- asennustarvikkeiden hinta 

Vanhan laitteen hävitys 

Takuu ja huolto

30 

Kuivausrummun myyntitilanteessa myyjän tulisi selvittää: 


- käyttäjän tarpeet koneen koolle 

- erityisryhmien tarpeiden (vanhukset, vammaiset) huomioon ottaminen, kuten 

informaation selkeys (ohjelmat ohjaustaulussa, kirjasimien koko, merkkiäänet), 


Laitteelle varatun sijoituspaikan mitat 


- ulkomitat 

- liitosjohdon ja mahdollisen poistoletkun mitat ja sijoituspaikka 

- johdon ja letkun vaatima tila 



- kosteuden poistotapa 

- mahdollinen viemäri- ja hormiliitäntä 

- ympäristöolosuhteet: lämpötila, kosteus ja ilman vaihto 


- luukun avautumissuunta ja sen tarvitsema tila 

- lasku- ja työskentelytila laitteen yhteyteen 


Yhteensopivuus kalusteisiin 

- laitteen kiinnittäminen paikoilleen 

- korkeuden säätö, koneen säätäminen vaakasuoraan 


- sähkönkulutus ja sen kustannukset 

- pyykinpesukoneen linkouskierrosten/pyykin jäännöskosteuden vaikutus kuivausaikaan 

ja sähkönkulutukseen 

Suorituskyky 

- täyttömäärä 

- valmiit kuivausohjelmat 



- kunnossapito-ominaisuudet (vesisäiliön tyhjennys, nukkasihdin ja kosteuden 

tiivistimen puhdistus) 




- opastaa asiakasta seuraamaan laitteen toimintakuntoa

31 


- opastaa asiakasta irrottamaan pistotulpan käytön jälkeen 

- opastaa asiakasta suojaamaan laite roiskevedeltä 

Hinta 

- laitteen hinta vakio- ja lisävarusteineen 





Takuu ja huolto

6 Informaatio jääkaappi-pakastimesta 

32 

6.1 Sijoitus ja asennus 

Myyntitilanteen alussa asiakas ilmoitti, että hän oli katsomassa jääkaappi-pakastinta. 

Yleensä myyjä tässä yhteydessä tarkensi, minkä kokoista laitetta asiakas oli ajatellut. 

Laitteen ulkomittoja käsiteltiin kaikissa tapauksissa ja laitteelle varattua tilaa ja 

riittävää ilmankiertoa 86 % koeostoista (Taulukko 6). Ulkomitoista keskusteltaessa 

aiheena oli ensisijaisesti laitteen leveys. Laitteiden soveltumista kalusteisiin käsiteltiin 

vähän, sillä noin 20 % myyjistä kertoi lisälaitteena hankittavasta, kalusteisiin kiinnitettävästä 

ritilästä, jolla varmistetaan laitteen ilmankierto. Tosin käytännössä suurimmalle 

osalle kylmäsäilytyslaitteista ilmankierto on ratkaistava jättämällä riittävä vapaa tila 

laitteen ympärille. Yksi myyjä kertoi kylmäsäilytyslaitteen siirtelyä helpottavista pyöristä. 

Kylmäsäilytyslaitteen ilmankiertovaatimuksen otti esille yleensä asiakas (78 %). 

Yleensä riittäväksi ilmankiertotilaksi ilmoitettiin muutama senttimetri. 

Parissa tapauksessa myyjä kertoi, että laitteen voi työntää sellaisenaan komeroon eikä 

sille tarvitse jättää mitään ilmankiertotilaa. Asiakkaan havaintojen mukaan ko. laitteen 

ulkomittoihin ei sisältynyt ilmankiertotilaa. 

Tosin yksi myyjä kertoi havainnollisesti siitä, kuinka kylmäsäilytyslaitteen ilmankierron 

laiminlyöminen oli rikkonut laitteen moottorin parissa vuodessa ja kuinka siitä asiakkaalle 

oli koitunut tuhannen markan lasku. 

Kylmäsäilytyslaitteen käyttöön liittyvästä tilan tarpeesta keskusteltiin yleensä vähän (7 

%). Eniten keskusteltiin laitteen oven kätisyyden vaihtamisesta, mikä tuli esille noin 

viidesosassa koeostoista. 

6.2 Suorituskyky 

Suorituskykytiedoista kaikissa keskusteluissa tuli esille laitteiden käyttötilavuus, mutta 

laitteen pakastuskyvystä keskusteltiin 25 % koeostoista ja lämmönnousuajasta vain 

kahdessa koeostotilanteessa (6 %). Myyjät esittelivät vaihtelevasti käyttöominaisuuksia. 

Ohjaus- ja valvontalaitteiden käyttöä käsiteltiin jokaisessa myyntitilanteessa, mutta 

niiden käytön otti yleensä puheeksi asiakas. Samoin sisustusratkaisujen toimivuutta, 

kuten hyllyjen materiaalia, korien ja laatikoiden toimivuutta käsiteltiin lähes kaikissa 

(94 %) koeostotilanteissa. Vähemmälle huomiolle jäivät laitteen sulatustapa ja ääni. 

Sulatustapaa käsitteli 34 % ja ääntä 37 % myyjistä. Yhdessä koeostotapauksessa myyjä 

kertoi virheellisesti, ettei pakastinta voi tehdä automaattisulatteiseksi. 

Jääkaappi-pakastimen energiatehokkuutta ja sähkönkulutusta käsiteltiin yhtä poikkeusta 

lukuun ottamatta jokaisessa myyntitilanteessa. Energiankulutusta käsiteltiin 

energiamerkin pohjalta. Energiamerkki oli ollut kiinnitettynä laitteisiin täydellisesti 16

33 

liikkeessä (50 %). Muissa liikkeissä merkki oli puutteellisesti kiinnitetty tai se puuttui 

kokonaan. Neljässä liikkeessä (13 %) kylmäsäilytyslaitteisiin oli kiinnitetty tietoliuska, 

mutta tarrapohja puuttui. Seitsemässä liikkeessä (22 %) energiamerkintä oli ollut vain 

osassa laitteista. Kahdessa (6 %) liikkeessä ei energiamerkkejä ollut lainkaan esillä, 

vaan tietoliuskat olivat laitteiden sisällä. Kolmessa liikkeessä (9 %) oli niin, että osassa 

laitteissa oli energiamerkki, osassa tietoliuska ja osassa laitteissa ei mitään. 

Asiakkaan kokonaisarvion mukaan myyjät tunsivat merkin sisällön kohtalaisen hyvin. 

Yhteensä 15 myymälässä (47 %) kerrottiin energiamerkin tiedoista kiitettävästi eli 

tiedot olivat riittäviä ja oikein perusteltuja. Tyydyttävästi energiamerkintää käsiteltiin 

seitsemässä myymälässä (22 %), jolloin merkinnän tiedoista keskusteltiin, mutta 

perusteluissa oli puutteita. Yhdeksässä (28 %) myymälässä merkkiä käsiteltiin huonosti, 

jolloin merkin sisällön tulkinta oli virheellinen. Yhdessä myymälässä ei energiamerkkiä 

käsitelty lainkaan. 

Yleensä merkki oli paremmin esillä Helsingin alueella kuin muualla. Pienemmissä kaupungeissa 

energiamerkinnöissä oli puutteita, mutta myyjät puhuivat energiamerkintään 

liittyvistä tiedoista ja sähkönkulutuksesta enemmän ja seikkaperäisemmin kuin Helsingissä. 

Muutenkin asiakkaan arvion mukaan hän sai henkilökohtaisempaa ja asiantuntevampaa 

palvelua pienempien paikkakuntien kuin pääkaupunkiseudun myymälöissä. 

Myyjät eivät tuoneet myyntitilanteessa energiankulutusta ensimmäisenä esille. Mikäli 

myyjä huomasi, että asiakas oli kiinnostunut energiankulutuksesta, myyjä alkoi kertoa 

laveammin energiankulutuksesta ja verrata eri laitteiden kulutuksia keskenään. Myyjät 

laskivat kulutuksen yleensä rahassa ja vertasivat rahallista hyötyä eri merkkien käyttökustannusten 

välillä. Joissakin tapauksissa (noin 19 %) myyjät pitivät energiankulutuseroja 

tai siitä saatua taloudellista hyötyä pienenä. Tosin parissa liikkeessä myyjä 

vertasi, kuinka jokin enemmän maksava, mutta vähemmän energiaa kuluttava laite maksaa 

hintaeron takaisin muutamassa vuodessa. Yhdessä myymälässä asiakkailla oli mahdollisuus 

lainata energiankulutusmittareita, jolla he voivat seurata laitteidensa energiankulutusta. 

Ääritapauksissa muutamissa liikkeissä myyjät tulkitsivat merkin sisältöä harhaanjohtavasti 

tai jopa virheellisesti. Muutamassa myymälässä (19 %) energiamerkistä todettiin, 

että se on ihan sama, onko laite A-, B- tai C-luokassa, kunhan se on vihreällä alueella. 

Alla olevassa luettelossa on eräitä myyjien esittämiä yksittäisiä kommentteja 

energiamerkistä ja siinä olevista tiedoista: 

- tilavuudet mitataan, miten mitataan ja ilmoittelu on valmistajasta kiinni. 

- Asiakas kysyi, onko energiankulutuksessa otettu huomioon laitteen käyttö. Myyjä 

totesi, että normaalikäyttö on otettu huomioon energiamerkin energiankulutuksessa. 

- energiamerkin energialuokat on siinä suhteessa hassusti laskettu, ettei niissä ole 

otettu huomioon laitteen tilavuutta. 

- Myyjä kertoi automaattisulatteisen pakastimen vaikutuksesta sähkönkulutukseen: 

Laite on kaikkein taloudellisin, vaikka sen energiankulutus on C-luokkaa. Se käyttää 

käytännössä kaikkein vähiten sähköä, koska se on koko ajan päällä. Kun sulatatte 

käsin esimerkiksi pakastimen, joudutte kylmentämään sen uudestaan, jolloin se 

kuluttaa tosi paljon energiaa. Käytännössä se on kaikkein taloudellisin. Ei tarvitse

34 

kuin yhden kompressorin, koska siinä on lauhdutinsysteemi eli ilma kiertää, ei 

tarvitse sulattaa kuin pakastinta. 

- Myyjän mielestä energiamerkki on vähän huono. Monet vertaa sitä, vaikka se on 

väärin. Tämä vihreällä ja tuo keltaisella, nämä kaksi, vie virtaa saman verran. Ei 

tämä vie yhtään enempää, sama virrankulutus. Tämä yläosa kertoo, kuinka paljon se 

vie virtaa suhteessa litramäärään. 

- Myyjä kertoi energiamerkin perusteista. Hänen kertomansa mukaan energiamerkki 

mitataan EU-normien mukaan, jolloin 4 hengen perhe käy määrättyjä kertoja 

vuorokaudessa jääkaapilla ja pakastimella. 

Kaikilla myyjillä ei ollut täysin selvää, mihin kylmäsäilytyslaitteiden 

energiamerkintä perustuu ja kuinka kylmäsäilytyslaitteiden suorituskyky 

määritetään. Kylmäsäilytyslaitteiden energiamerkissä laitteen energiankulutusta 

verrataan vastaavan laitetyypin keskimääräiseen kulutukseen EUmaissa 

(Vaihda jo vihreelle 1996, 15). Kulutusvertailu perustuu vuoden 

1992 keskimääräisiin kulutuksiin: 

Kulutusluokka 

A 

B 

C 

D 

E 

F 

G 

Sähkönkulutus keskitasoon verrattuna 

yli 45 % vähemmän 

25-45 % vähemmän 



keskitaso EU-maissa 

0-10 % enemmän 

10-25 % enemmän 

yli 25 % enemmän 

Energiatehokkuusluokan laskemiseksi kylmäsäilytyslaitteet jaetaan 10 

laiteryhmään. Energiamerkissä verrataan laitteen vakio-oloissa mitattua 

sähkönkulutusta ns. standardinmukaiseen energiankulutukseen, jossa 

puolestaan on otettu huomioon eri lämpötilan vaatimat osastot. (Marjomaa 

1995, 4-6.) Kuvassa 4 on esimerkkinä kylmäsäilytyslaitteen energiamerkki.

35 

Kuva 4. Kylmäsäilytyslaitteen energiamerkki 

Kylmäsäilytyslaitteille on olemassa oma suorituskykystandardi SFS-EN 153 

Sähkökäyttöisten kotitalousjääkaappien, pakastekaappien, pakastimien ja 

niiden yhdistelmien energiankulutuksen mittausmenetelmät ja siihen 

liittyvät ominaisuudet. Edellä mainitussa standardissa on viitestandardit 

pakastimille (ISO 5155), jääkaapeille (ISO 7371) ja jääkaappi-pakastimille 

(EN 28187). 

Kylmäsäilytyslaitteiden standardin mukaisia mittauksia varten laite sijoitetaan 

vakio-olosuhteisiin, jossa ilman lämpötila on +25 °C ja ilman suhteellinen 

kosteus 50 %. Mittausten aikana laitteen jää- ja viileäkaappiosa on 

tyhjillään, mutta pakastinosa täytetään erityisillä koepakkauksilla. Laitteen 

lämpötilan asetus säädetään niin, että jääkaappiosan lämpötila on keskimäärin 

+5 °C. Pakastimessa lämpimimmän koepaketin tulee olla vähintään –18 

°C.

36 

Äänen ilmoittaminen ei ole pakollista kylmäsäilytyslaitteiden energiamerkissä, mutta 

joissakin keskusteluissa kylmäsäilytyslaitteiden äänestä mainittiin, että laitteet ovat 

yleensä ottaen hiljaisia, kun taas toisissa keskusteluissa mainittiin lukema desibeleinä. 

Eräs myyjä myös kertoi havainnollisesti, kuinka monen desibelin ero on aistittavissa 

korvakuulolla. Äänen ilmoittamiseen liittyi myös pari ääritapausta, jossa myyjän antama 

informaatio oli harhaanjohtavaa: 

- Myyjän kertoman mukaan kylmäsäilytyslaitteen äänen mittaamiseen ei ole olemassa 

yhtenäistä mittaustapaa. Siitä ei ole tietoa, onko laite sijoitettu vapaasti vai onko se 

kaappiin upotettuna. Samoin siitä ei ole tietoa, kuinka pitkän matkan päästä ääni on 

mitattu. 

- kaikki eivät ilmoita ääntä, koska ei ole pakko. Yhtenäistä mittaustapaa ei ole. Se on 

vähän niin, mitä kukin siihen laittaa. 

Äänen mittaamista varten on olemassa eri laitteille omat standardinsa, jossa 

määritetään mittausolosuhteet: ISO 8960:1991 (E) Refrigerators, frozen 

food storage cabinets and food freezers for household and similar use - 

Measurement of emission of airborne acoustical noise. 

6.3 Käyttö ja kunnossapito 

Laitteen puhdistettavuuteen ja hoitoon liittyviä ominaisuuksia käsiteltiin puolessa 

koeostoista. Lähinnä näissä yhteyksissä myyjät toivat esille, kuinka erilaiset hyllyratkaisut 

ja lokerot vaikuttavat laitteen puhdistettavuuteen. Myyjät kertoivat muun muassa, 

kuinka lasiset hyllyt estävät kaatuneista astioista valuneiden nesteiden leviämisen koko 

kaappiin. 

Jotkut myyjät myös kertoivat, kuinka seinämän takana piilossa oleva höyrystin helpottaa 

puhdistamista. Yhdessä liikkeessä myyjä perusteli, kuinka laitteen rakenteissa piilossa 

oleva lauhdutin helpottaa puhdistamista, koska yleensähän laitteita ei tule vedettyä 

ulos kaapista, jotta pääsisi imuroimaan niiden taakse. 

Laitteen turvallisuuteen liittyvinä asioina kerrottiin laitteessa olevista merkkivaloista ja 

–äänistä. Niitä käsiteltiin noin 87 % koeostoista.

Taulukko 6. Jääkaappi-pakastimen ostotilanteessa käsiteltyjä asioita 

Aihe 

37 

Käsiteltiin 

Ei käsitelty 

lainkaan 

% 

% 

Asennus ja käyttötila 

Laitteelle varattu tila ilmankiertoineen 86 14 

Laitteen ulkomitat 100 

Muiden koneiden etäisyys (onko lämmönlähteitä 

lähellä) 

Laitteen korkeuden säätö, liikuteltavuus (onko 

säätöjalat, liikuttelua helpottavat pyörät yms.) 

Sähköliitäntä (liitosjohdon pituus, pistotulpan tyyppi, 

pistorasian sijainti) 

Käyttötila (oven avautumissuunta ja sen tarvitsema 

tila, lasku- ja työskentelytila, käyttäjän tarvitsema 

tila) 

Suorituskyky 

Laitteen energiatehokkuus ja sähkönkulutus 

(energiamerkki) 

100 

3 97 

100 

7 93 

97 3 

Laitteen käyttötilavuus 100 

Pakastuskyky 25 75 

Lämmönnousuaika 6 94 


Ohjaus- ja valvontalaitteiden käyttö 

(mekaaninen/elektroninen ohjaustapa, 

ulkopuoleinen lämpötilannäyttö, merkkivalot yms.) 

Sisustusratkaisujen toimivuus (hyllyratkaisut, korit, 94 6 

laatikot, lisävarusteet yms.) 

Sulatustapa 34 66 

Ääni 37 63 

Puhdistettavuus ja hoito (höyrystin, lauhdutin, 

50 50 

koneisto, sisä- ja ulkopinnat yms.) 

Takuu 84 16 

Kylmäsäilytyksen kustannukset (eri merkkien väliset 56 44 

erot, vanha/uusi laite yms.) 

Ostohinta: 




Sijoitukseen ja käyttöön liittyvät tekijät (sähköliitäntä, 

puhdistus, sijoitus) 

Laitteessa olevat turvajärjestelmät 

(hälytysääni, kompressorin ylikuumenemissuoja 

yms.) 

100 

1 99 

87 13

38 

6.4 Yhteenveto jääkaappi-pakastimen ostoista 

Jääkaappi-pakastimen tilatarvetta ja ilmankiertoa käsiteltiin yleisesti (86 %). Laitteen 

tarvitseman vapaan ilmankiertotarpeen otti esille ensisijaisesti asiakas (78 %). 

Pääsääntöisesti myyjät ilmoittivat ilmankiertotilaksi muutaman senttimetrin, mutta 

parissa tapauksessa myyjä virheellisesti totesi, ettei ilmankiertotilaa tarvitse jättää. 

Nämä laitteet olivat sellaisia, jossa ilmankiertotila ei sisältynyt valmiiksi laitteen 

mittoihin. Kylmäsäilytyslaitteen käytettävyyteen vaikuttaa muun muassa se, voiko 

laitteen kätisyyden vaihtaa. Kätisyyden vaihtaminen tuli esille noin viidesosassa 

koeostotilanteita. Kylmäsäilytyslaitteen puhdistettavuutta ja hoitoa käsiteltiin noin 

puolessa koeostoista. 

Energiatehokkuutta ja sähkönkulutusta käsiteltiin lähes jokaisessa koeostotilanteessa. 

Koeostajan mukaan energiamerkki oli kiinnitetty laitteisiin täydellisesti puolessa myymälöistä. 

Vajaa puolet (47 %) myyjistä kertoi kiitettävästi energiamerkistä. Joillakin 

myyjillä oli kuitenkin puutteita tai jopa virheellistä tietoa energiamerkin perusteista. 

Kylmäsäilytyslaitteen myyntitilanteessa myyjän tulisi selvittää: 


- laitteen tilavuus ja hyllyjen ja korien pinta-ala sekä laitetyyppi 

- erityisryhmien (vanhukset, vammaiset) tarpeiden huomioon ottaminen, kuten 

informaation selkeys (ohjelmat ohjaustaulussa, kirjasten koko, merkkiäänet), 


sekä automaattisulatus 

Laitteelle varatun paikan mitat 


- ulkomitat 

- ilmankierron vaatima tila, jotta varmistetaan laitteen toimintavarmuus ja estetään 

laitteen energian hukkakulutus 

- johtojen vaatima tila 



- ympäristöolosuhteet: kosteus, ilmanvaihto, lämpötila 

- muutamilla laitetyypeillä myös vesi- ja viemäriliitäntä 


- oven/kannen avautumissuunta ja sen avautumistila 




- korkeuden säätö, laitteen säätäminen vaakasuoraan 

- poistaminen puhdistusta varten kalusteista

39 


- sähkönkulutus ja sen kustannukset 

- kylmäaineiden ympäristökuorma 

Suorituskyky 

- pakastusteho, lämpötilan nousuaika, sähkönkulutus 


- sulatustapa 

- ohjaus- ja valvontalaitteiden säätötarkkuus ja käytettävyys 



- sisustusratkaisut 





- opastaa asiakasta imuroimaan pölyt säännöllisesti esimerkiksi pakastimen 

sulatuksen yhteydessä 

- opastaa asiakasta varmistamaan riittävän ilmankierron 

Hinta 

- laitteen hinta 





Takuu ja huolto

40 

7 Informaatio liedestä 

7.1 Sijoitus ja asennus 

Koeostotilanteen alussa asiakas itse yleensä ilmoitti, että kyseessä oli vanhan, 50 cm 

leveän lieden vaihtaminen uuteen. Ellei asiakas ilmoittanut tätä itse, niin myyjä kysyi 

keskustelun alussa lieden kokoa. 

Lieden sopivuudesta kalusteisiin, kuten korkeuden säätömahdollisuudesta kerrottiin 

vain kahdessa myymälässä. Toisessa tapauksessa myyjä totesi, että lieden korkeutta voidaan 

säätää 85-90 cm:iin. Tosin myyjä mainitsi, että keittiön työtason korkeus on tyypillisesti 

85 cm. 

Käytännössä uusimmissa keittiöissä standardimitoitettu työtason korkeus 

on kuitenkin useimmiten 90 cm. 

Yleensä lieden yhteyteen liittyvästä käyttötilasta keskusteltiin vähän. Osittain tähän 

saattoi vaikuttaa asiakkaan kertomus siitä, että kyseessä oli vanhan lieden vaihtaminen 

uuteen. Tällöin käytännössä sille oli jo olemassa tietty paikka. Pari myyjää esitteli 

asiakkaalle perinteisen luukkumallisen lieden lisäksi uunivaunulla varustettua liettä. 

Pari myyjää esitteli, kuinka keraamista keittotasoa voidaan käyttää tarvittaessa myös 

laskutilana (Taulukko 7). 

Sähköliitäntäedellytyksiä käsiteltiin vähän (12 %). Yksi myyjä tiedusteli, tuleeko liesi 

kerrostaloon vai omakotitaloon. Kaksi myyjää ilmoitti, että liedet ovat kiinteä- eikä 

pistotulppaliitännäisiä. Yksi myyjä mainitsi, että lieden asennuksessa tarvittava liitäntäjohto 

sisältyy asennuskustannuksiin. Selvästi paremmin myyjien (68 %) kommenteissa 

tuli esille se, että lieden asennuksen hoitaa ammattihenkilö siinä yhteydessä, kun 

liesi toimitetaan asiakkaalle. Osa näistä myyjistä myös täydensi, että lieden saa asentaa 

vain ammattihenkilö, koska liesi on kiinteäliitännäinen. Lieden kaatumisesteestä mainitsi 

vain yksi myyjä. 

7.2 Suorituskyky 

Levytyyppien (salamalevy, vakiolevy, keraaminen taso) suorituskykyeroista kertoi 76 

% sekä uunin koosta ja kapasiteetista 40 % myyjistä. Yleensä asiakas itse kysyi ensin tai 

tarkensi lisäkysymyksellä lieden sähkönkulutuksesta. Noin joka viidennessä koeostotilanteessa, 

jossa käsiteltiin sähkönkulutusta, asian toi ensin esille myyjä. Energia-asiat 

eivät olleet lieden myyntiperusteita. Myyjien kommentteja energiankulutuksen osalta oli 

muun muassa: 

Yleensä eroista liesien sähkönkulutuksessa: 

- Liesien sähkönkulutuksessa ei ole merkittäviä eroja. Liesissä ei edes ilmoiteta energiankulutusta 

kuten pyykinpesukoneissa.

41 

- Liesien sähkönkulutukset ovat samoja, riippuu levyjen koosta. Kulutukset 9,5 

kilowattia, ilmenee käyttöohjeesta. (Asiakkaalle oli esitelty liesiä, joissa oli eri kokoiset 

uunit). 

- Liesissä ei ole vielä energiamerkkiä. Toinen on astianpesukone. Asiakas oli viitannut 

jääkaapin energiamerkkiin. 

Keraamisen tason vaikutus sähkönkulutukseen: 

- Ei ole eroa sähkönkulutuksessa. (2 kpl) 

- Keraaminen vie noin 10-15 % vähemmän sähköä. 

- Käyttää sähköä vähintään yhtä paljon. 

Uunin pikakuumennuksen vaikutus sähkönkulutukseen 

- Uunin pikalämmitys kuluttaa aika samassa luokassa sähköä. Näitähän ei ole mitattu, 

kuten pyykinpesukoneissa. 

- Pikakuumennus ei vaikuta juuri sähkönkulutukseen, mutta nopeuttaa. (2 kpl) 

Kiertoilmatoiminnon vaikutus sähkönkulutukseen 

- Kiertoilma kuluttaa vähemmän sähköä, koska ei tarvitse esilämmittää. 

- Voi olla, ettei ole sähkönsäästöä, koska puhallin vie sähköä. Lähinnä ajansäästöä ja 

käytön helppous, ei niinkään sähkönkulutuksen kannalta. 

- Jos leipoo hiukan enemmän, niin silloin uunin käyttöaika suunnilleen puolittuu, 

koska useampia pellillisiä voi panna yhtä aikaa. Säästää sähkönkulutuksessa ja 

ajassa. 

- Jos leipoo paljon ja käyttää uunia paljon, niin siinä säästää aikaa, energiaa. Voi 

käyttää alempia lämpötiloja, kaksi pellillistä yhtä aikaa, mikä nopeuttaa (Liite 3). 

Mitä eroa pikalevyllä ja tavallisella levyllä 

- Kuumenee vain nopeammin (2 kpl). 

- Ilmeisesti ei isoa eroa, lämpiää nopeammin. 

Uunin käyttötilavuudesta mainitsi noin kolmasosa myyjistä. Tällöin myyjä tyypillisesti 

kertoi, kuinka joissakin liesissä uuni oli tilavampi kuin joissakin toisissa liesissä ja 

kuinka se soveltuu sen vuoksi hyvin esimerkiksi kinkun paistamiseen. 

Liesille ei todellakaan ole vielä energiamerkkiä, mutta sen perusteita parhaillaan 

valmistellaan. Liesien suorituskyvyn mittaamiseen on kuitenkin 

olemassa suorituskyvyn mittausmenetelmästandardi IEC 350 (Cooking 

appliances: Methods for measuring performance of household electric 

ranges, ovens and similar appliaces), jota parhaillaan uudistetaan. 

Standardin mukaisesti uuneista mitataan muun muassa sähkönkulutus ja 

kuumenemisaika, kun uunin lämpötila nousee ylä-alalämmöllä 180 °C ja 

kiertoilmalla 155 °C korkeammaksi kuin huoneen lämpötila. Käytännössä 

tämä tarkoittaa, että uunin lämpötila on 200 °C ylä-alalämmöllä ja 175 °C 

kiertoilmalla. Samoin standardin mukaisesti mitataan uunin 

energiankulutus tunnin aikana, kun uunin lämpötila on ylä-alalämmöllä 

+200 °C (180 °C yli huoneen lämpötilan) ja kiertoilmalla 175 °C (155 °C 

yli huoneen lämpötilan). Käytännössä tuote-esitteissä on kuitenkin eroja 

siinä, kuinka hyvin niissä kerrotaan edellä mainituista sähkönkulutuksista.

42 

Työtehoseuran mittausten mukaan uunin pikakuumennuksessa uuni kuumenee 

4-12 minuuttia nopeammin kuin tavallisella kuumennuksella. Pikakuumennusta 

ei kuitenkaan suositella käytettäväksi uunin esilämmitykseen 

nopeasti paistuvia ja helposti palavia leivonnaisia, kuten pikkuleipiä ja marenkeja 

paistettaessa. (Korhonen & Marjomaa 1998, 4.) Pikakuumennus ei 

lisää sähkönkulutusta. 

Koeostoissa käsiteltiin yleisesti ylä-alalämpöuunien eroja verrattuna kiertoilmauuniin. 

Kiertoilmakypsennyksessä voidaan käyttää noin 20 astetta 

alempaa lämpötilaa kuin ylä-alalämmöllä. Lisäksi kiertoilmauunia ei tarvitse 

esilämmittää, vaan kypsennettävät tuotteet voidaan panna heti uuniin. 

Ero tulee selvästi esille, kun paistetaan suuria määriä: 120 pikkupullan 

paistamiseen kului ylä-alalämmöllä 2 h 40 min ja kiertoilmalla (kaksi pellillistä 

kerrallaan) 1 h 50 min. Ylä-alalämmöllä sähkönkulutus oli 1,8-2,9 

kWh ja kiertoilmalla 1,6-2,5 kWh. Työtehoseuran mittausten mukaan jo 

puolen litran nestemäärästä leivotun 40 pikkupullan paistamisessa kiertoilma 

on energiataloudellisempi kuin ylä-alalämpöuuni. (Korhonen & 

Marjomaa 1998, 4.) 

Toinen tyypillinen asia, jota käsiteltiin liesin koeostoissa, koski levytyyppien 

eroja. Työtehoseuran mittausten mukaan keraamisen 

keittotason sähkönkulutus on 10-15 % pienempi kuin vastaavilla 

valurautalevyillä. Vesi kuumeni keraamisella keittoalueella 1-3 minuuttia 

nopeammin kuin valurautaisella vakiolevyllä. Valurautaiset salamalevyt 

olivat puolestaan 1-2 minuuttia nopeampia kuin keraamiset keittoalueet. 

Valurautaisten vakiolevyjen teho on noin 500 W alhaisempi kuin 

salamalevyn teho. (Korhonen & Marjomaa 1998,3.)

43 

7.3 Käyttö ja kunnossapito 

Tyypillinen myyjän esittämä kysymys heti keskustelun alussa koski sitä, halusiko asiakas 

valurautalevyillä vai keraamisella tasolla varustetun lieden. Myyjän esittämät 

perustelut valurautalevyjen ja keraamisen tasojen eroista vaihtelivat. Tyypillisesti tuotiin 

esille keraamisen tason edustavampaa ulkonäköä ja helpompaa puhdistettavuutta. 

Samoin keraamisen tason korkeampi hinta mainittiin melko usein (noin 28 % myyjistä) 

eroina valurautalevyn ja keraamisen tason välillä. 

Levyjen ja keittotason omatoimisesta kunnossapidosta kerrottiin lähes kaikissa (96 %) 

koeostotilanteissa. Puhdistusominaisuudet tulivat yleensä siinä vaiheessa esille, kun 

asiakas tiedusteli lisää valurautalevyjen ja keraamisen tason eroista. Keraamisen tason 

hoidoista myyjien antama tieto vaihteli. Toiset esittelivät sitä helppohoitoisena tasona, 

jonka puhdistamiseen riittää pelkkä pyyhkiminen liinalla. Eräät mainitsivat keraamisen 

tason puhdistusaineista sekä puhdistuslastasta. Muutama myyjä kertoi astiamateriaalien 

soveltumisesta keraamiselle tasolle, kuten alumiiniastioiden jättämistä jäljistä keraamiselle 

tasolle. Eräs myyjä jopa totesi, ettei alumiinisia keittoastioita voisi käyttää keraamisella 

tasolla, koska ne jättävät jälkiä keittotasolle. Samoin toinen myyjä totesi, ettei 

keraaminen taso sovi valurautapadoille ja –pannuille. Yksi myyjä puolestaan totesi, ettei 

keraamisella tasolla voi käyttää kuparikattilaa tai ainakaan sitä ei saa vetää tasolla. 

Uunin puhdistamista koskevat ominaisuudet jäivät selvästi vähemmälle huomiolle kuin 

levyjen ja keittotason puhdistaminen, sillä siitä kertoi noin 28 % myyjistä. 

Keraamisen keittotason ja valurautalevyjen käyttö- ja hoito-ominaisuuksissa 

on eroja. Keraamisen tason käyttö edellyttää huolellista käyttöä, 

sillä esimerkiksi pohjaltaan likaisten ja epätasaisten astioiden vetäminen 

keraamisella pinnalla voi aiheuttaa tahroja ja naarmuja tason pintaan. 

Samoin virheellinen puhdistus hankaavilla aineilla ja pesimillä vaurioittaa 

pintaa. Keraaminen keittotaso on kalliimpi, sillä keraamisella tasolla 

varustetut liedet maksavat 1000-2000 markkaa enemmän kuin vastaavat 

valurautalevyllä varustetut liedet. (Korhonen & Marjomaa 1998, 3.) 

Keraamisen taso tulisi puhdistaa heti käytön jälkeen. Päivittäisen 

puhdistukseen käy neutraalinen puhdistusaine, esimerkiksi käsiastianpesuaine. 

Jos tasolle on ylikiehunut sokeripitoista ruoka-ainetta tai sen 

päälle on mahdollisesti joutunut muovi tai alumiinifolio, taso tulisi 

puhdistaa mahdollisimman pian metallikaapimella. Keraamisen tason 

puhdistukseen on olemassa myös erillisiä puhdistusaineita, joita voi 

käyttää myös alumiini- ja kuparikattiloiden pohjasta jääneiden harmahtavien 

jälkien poistamiseen. (Sillanpää 1990, 15; Marjomaa 1991, 12.) 

Kiertoilmauunin ja tavallisen ylä-alalämpöuunin käsiteltiin hieman yli puolessa 

myyntitapahtumassa. Eroina kiertoilmauunin ja ylä-alalämpöuunin mainittiin 

yleisemmin kiertoilmauunin nopeus verrattuna tavalliseen ylä-alalämpöuuniin, koska 

kiertoilmauunissa voidaan paistaa useita pellillisiä yhtä aikaa. Jotkut myyjät kertoivat 

myös kiertoilmauunin vaikutuksesta sähkönkulutukseen (Liite 3).

44 

Toinen seikka, mikä tuotiin tyypillisesti esille uunin ominaisuuksia vertailtaessa, oli 

uunin pikakuumennus. Pikakuumennuksesta kerrottiin uunin kuumenemisnopeus, 

jolloin uuni kuumenee 200 °C:seen 6-7 minuutissa, mutta pikakuumennuksen 

sähkönkulutus jäi selvästi vähemmälle huomiolle. 

Lieden ohjaus- ja valvontalaitteiden käytöstä, kuten lämpötilojen, merkkivalojen ja 

uunin toimintatavan valinnoista kertoi noin 68 % myyjistä. Käyttöohjeeseen viittasi pari 

myyjää. 

Lieden sisustusratkaisujen toimivuutta esitteli vajaa puolet myyjistä. Esille tuotiin 

peltien säilytystila ja joissakin tapauksissa myös uunin puhdistettavuus (28 %). 

Lieden rakenteisiin liittyvistä turvaratkaisuista kerrottiin keskimäärin 20 % 

koeostotilanteista. Eniten kerrottiin keraamisessa tasossa olevista jälkilämmön 

merkkivaloista (40 %). Uunin luukussa olevaa turvasalpaa esitteli noin kolmasosa ja 

turva-ajastimella varustettua liettä noin 45 % myyjistä. Jotkut myyjät kertoivat hieman 

tarkemmin, kuinka turvasalpa lisää erityisesti lapsiperheiden turvallisuutta ja kuinka 

turva-ajastimella varustettu liesi soveltuu esimerkiksi vanhuksille heidän huonon 

muistinsa vuoksi. 

Muita käyttöturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten pintalämpötiloja, levyjen ylikuumenemissuojia, 

virtalukkoa, keittotason suojaa esiteltiin vain yksittäisissä 

tilanteissa. Höyryaukon sijaintia ei tuotu esille yhdessäkään koeostotilanteessa. 

Myyjien yleistietämys liesien yleisestä varustetasosta, mallivalikoimasta ja toiminnoista 

vaihteli. Myyjä ei välttämättä tiennyt sellaisista lieden yleisominaisuuksista, joita ei 

ollut heidän myymissään liesissä, kuten 50 cm leveissä liesissä olevasta 

kiertoilmamahdollisuudesta. 

Käytännössä kiertoilmatoiminto onkin yleisempi 60 cm leveissä liesissä 

kuin 50 cm leveissä liesissä eikä kaikilla tuotemerkeillä ole lainkaan 

tuotevalikoimissa 50 cm leveätä kiertoilmauunia. Tähän liittyen tuli 

yhdessä liikkeessä esille tilanne, jossa asiakas kysyi tavalliselle yläalalämpöliedelle 

vaihtoehtoisesti kiertoilmaliettä. Tähän myyjä ilmoitti, 

ettei 50 cm leveissä liesissä ole kiertoilmatoimintoa. 

Samoin lämpötilojen valintaan liittyi toinen vähän harhaanjohtava yleistys, joka koski 

Pohjoismaissa ja muualla valmistettujen liesien eroja. Myyjä esitti, ettei pohjoismaisissa 

liesissä päästä kuin 250 °C:seen. Hän myös kertoi, että niistä puuttuu pikastartti. 

Käytännössä tilanne uunin lämpötila-asetusten osalta on kuitenkin niin, 

että Pohjoismaissa valmistetuissa liesissä on 300 °C lämpötila-asetus 

yleisempi kuin Keski-Euroopassa valmistetuissa liesissä. Samoin toisessa 

kaupassa myyjä ilmoitti, että vain Upon uunissa on pikalämmitys. 

Käytännössä pikakuumennus on myös muiden tuotemerkkien liesissä.

45 

Taulukko 7. Lieden ostotilanteessa käsiteltyjä asioita 

Aihe 

Käsiteltiin 

% 

Ei 

käsitelty 

lainkaan 

% 

Asennus- ja käyttötila 

Laitteen ja sen tarvitsema tila 100 

Korkeuden ja syvyyden säätö 8 92 

Sähköliitäntä (sähköliitäntäedellytykset, liitosjohto, 12 88 

liitäntätapa) 

Käyttötila (luukun avautumissuunta ja sen tarvitsema 5 95 

tila, lasku- ja työskentelytila, käyttäjän tarvitsema tila) 

Suorituskyky 

Uunin kapasiteetti 40 60 

Levytyypit ja niiden erot (salamalevy, vakiolevy, 

76 24 

keraaminen taso) 

Kiertoilman ja ylä-alalämmön erot 52 48 

Uunin kuumenemisaika 48 52 

Sähkönkulutus 72 28 


Keraamisen ja valuraudan erot 100 

Sisustusratkaisujen toimivuus 48 52 


Keittotason puhdistettavuus ja hoito 96 4 

Uunin puhdistettavuus (luukun irrottaminen, 

28 72 

vastukset, kannattimet) 

Takuu 40 60 

Ostohinta 

Laitteen hinta 96 4 



Sähköliitäntä (kuka saa asentaa) 68 32 

Kaatumiseste 4 96 

Laitteen rakenteisiin liittyvät turvallisuusratkaisut 

20 80 

(pintalämpötilat, turvasalpa, levyjen 

ylikuumenemissuoja, höyryaukon sijainti, virtalukko, 

turva-ajastin, jälkilämmön merkkivalot) 

Keittotason- ja luukunsuoja 4 96 

7.4 Yhteenveto lieden koeostoista 

Myyjät yleisesti selvittivät heti koeostotilanteen alussa, minkä kokoisen lieden asiakas 

tarvitsee. Melko yleisesti (68 %) koeostoissa tuli esille se, että lieden kotiin kuljetuksen 

yhteydessä sen asennuksen hoitaa ammattihenkilö.

46 

Levytyyppien eroja käsiteltiin yleisesti (76 %), kuten myös ylä-alalämpöuunin ja 

kiertoilmauunin eroja (52 %). Uunin puhdistettavuus jäi selvästi vähemmälle huomiolle, 

sillä sitä käsitteli noin 28 % myyjistä. 

Lieden turvallisuuteen vaikuttavista ominaisuuksista eniten käsiteltiin keraamisen tason 

jälkilämmön merkkivaloa (40 %). Selvästi vähemmälle huomiolle jäi esimerkiksi uunin 

pintalämpötilat, jotka ovat erityisesti lapsiperheissä tärkeitä. 

Jotkut myyjät tiesivät puutteellisesti liesien erilaisuuksista, käyttöominaisuuksista ja 

energiankulutuksesta, kuten keraamisen tason ja tavallisen valurautalevyn eroista, 

kiertoilman yleisyydestä ja uunin lämpötila-asetuksista eri liesimerkeillä. 

Lieden/keittotason/uunin myyntitilanteessa myyjän tulisi selvittää: 


- uunin käyttötarve (kiertoilmauuni vai ylä-alalämmöllä toimiva uuni) 

- erityisryhmien (vanhukset, vammaiset) tarpeiden huomioon ottaminen, kuten 

informaation selkeys (merkkiäänet, turvakatkaisin, jälkilämmön merkkivalo, 

keittotason suoja, luukun suoja, lieden pintalämpötilat, ylikiehumisvara) sekä 

valitsimien muotoilu ja käytettävyys 



- ulkomitat 

- ilmankierron vaatima tila kaapistoon sijoitettaessa 

- liitosjohdon vaatima tila 

- höyrynpoistoaukko 




- oven/luukun avautumissuunta ja sen tarvitsema tila 




- korkeuden säätö, keittotason ja sokkelin säätö 


- sähkönkulutus ja sen kustannukset

47 

Suorituskyky 

- uunin kuumenemisnopeus 

- sähkönkulutus jatkuvuustilassa 

- paistotasaisuus 

- kapasiteetti 


- valurautalevyjen ja keraamisen tason erot 

- ylä-alalämpöuunin ja kiertoilmauunin erot 



- käyttöopastus laitteessa ja käyttöohjeessa 

- uunin sisustusratkaisut 



- opastaa asiakasta noudattamaan turvallisuusnäkökohtia 


- ohjaa asiakasta kääntymään huollon puoleen, jos laitteen toiminnassa on häiriötä 

Hinta 



- asennustyön ja asennustarvikkeiden hinta 

- huollon hinta 


Takuu ja huolto

8 Informaatio televisiosta ja videosta 

48 

8.1 Television sijoitus ja asennus 

Television ostotilanteen alussa myyjä yleensä kysyi, minkä kokoisen television asiakas 

oli ajatellut hankkia. Tässä yhteydessä asiakas kertoi, millainen hänen vanha televisionsa 

oli. Molemmilla koeostajilla olivat suhteellisen pienet tilat, jossa katseluetäisyys 

oli noin 2-3 metriä. 

Television tuumakoon selvittämiseksi asiakas usein tiedusteli, kuinka katseluetäisyys 

vaikuttaa television kokoon. Perustelut television koolle vaihtelivat ja ne saattoivat olla 

ristiriitaisia eri kaupoissa. Jotkut myyjät sanoivat, ettei katseluetäisyydellä ole tänä päivänä 

sellaista merkitystä kuin sillä oli aiemmin, koska television kuvalaatu on parantunut 

niin paljon. Nämä myyjät esittelivät yleensä suuremman tuumakoon, 28-29 tuuman 

televisiota. Toiset myyjät taas antoivat joitakin suosituksia television tuumakoosta ja 

katseluetäisyydestä. Esitellyt mallit vaihtelivat 20 tuuman televisiosta 29 tuuman televisioon 

(Liite 4). 

Kuluttaja-lehden teettämän tutkimuksen mukaan 28-29 tuuman televisio 

voidaan sijoittaa pienehköön tilaan, koska niiden kuvalaatu on nykyään jo 

niin hyvä (Tala 1997, 6). Yhdysvaltalaisessa kuluttaja-lehdessä oli myös 

suosituksia katseluetäisyydestä. Tilassa, jossa katseluetäisyys on alle 3 

metriä, suositeltava television koko on alle 32 tuumaa. Noin 2,4 metrin 

katseluetäisyydellä suositeltava television tuumakoko on 25-27 tuumaa. 

(Thirty somethings 1999.) 

Television ulkomitoista ja lähinnä sen syvyydestä kertoi 36 % myyjistä. Mittatietoja 

tiedusteli yleensä asiakas. Television sijoittamista käsiteltiin 23 % koeostotilanteista. 

Sähkö- ja antenniliitännöistä mainittiin 17 % koeostotilanteista, mutta keskusteluissa ei 

tuotu esille esimerkiksi sitä, oliko tarvetta ostaa uusi antennijohto (Taulukko 8). 

Television tarvitseman ilmankiertotilan otti esille lähinnä toinen koeostajista. Myyjät 

eivät ottaneet asiaa esille yleensäkään oma-aloitteellisesti. Myyjän ilmoittamat vaatimukset 

television ilmankiertotarpeesta vaihtelivat. Joissakin vastauksissa perusteltiin 

ilmankierron tarvetta laitteen turvallisella käytöllä, kun taas eräissä tilanteissa todettiin 

laitteen tarvitsevan esimerkiksi sivuille tilaa lähinnä hyvän äänentoiston vuoksi (Liite 

5). 

Turvatekniikan keskuksen (1998, 22-23) ohjeissa ”Kodin sähköturvallisuusopas” 

neuvotaan, ettei televisiota tule sijoittaa liian ahtaasti 

rakenteisiin, kuten kirjahyllyyn eikä television tuuletusaukkoja peittää 

esimerkiksi verhoilla ja liinoilla. Television päälle ei saa sijoittaa 

kynttilöitä, kasveja, kukkamaljakoita tai muita tavaroita.

49 

8.2 Television suorituskyky 

Television sähkönkulutuksen otti yleensä esille asiakas. Katselun sähkönkulutuksesta 

keskusteltiin vajaassa 40 % ja valmiustilan sähkönkulutuksesta hieman yli puolessa 

myyntitilanteita. Ainostaan yksittäisissä tapauksissa myyjä mainitsi oma-aloitteellisesti 

sähkönkulutuksen kertoessaan television valmiustilan käytöstä. Usein myyjät kuitenkin 

vähättelivät television sähkönkulutusta. Myyjä saattoi jopa hymähdellä, kun asiakas 

tiedusteli television energiankulutusta, kun taas muutamat myyjät tarkistivat esitteistä 

televisioiden sähkönkulutuksen. Toiset myyjät taas vertasivat käytännönläheisesti 

televisioiden sähkönkulutusta tavallisen hehkulampun sähkönkulutukseen (Liite 6). 

Esitetietojen mukaan televisioiden (136 kpl) ottotehot ovat katselun aikana 

35-225 W, keskiarvo oli 99 W. Stand-by:ta käytettäessä ottotehot olivat 

0,2-16 W, keskiarvo 3,9 W. Tarkastelussa oli mukana 14-33 tuuman televisiot. 

Videoilla (67 kpl) ottoteho on varsinaisen toiminnan aikana 

keskimäärin 19,3 W (vaihteluväli 9,0-47 W) ja valmiustilassa 7,5 W 

(vaihteluväli 1,0-14,0 W). 

Meier ja Rosen (1999, 12-13) ovat selvittäneet Yhdysvalloissa televisioiden 

sähkönkulutuksia. Tyypillinen 25 tai 27 tuuman television 

ottoteho on noin 90 wattia, mutta televisioiden ottoteho voi vaihdella 25 

watista 250 wattiin riippuen television koosta. Mittausten mukaan 

televisioiden (372 kpl), keskimääräinen ottoteho oli 74 wattia laitteen 

ollessa päällä ja 4,5 wattia laitteen ollessa suljettuna. 

Videot kuluttavat vähemmän energiaa kuin televisiot. Videoiden ottoteho 

nauhoituksen ja kasettien katselun aikana on keskimäärin 17 wattia. 

Silloin, kun videot ovat päällä, mutta niitä ei käytetä katseluun eikä 

nauhoitukseen, niiden ottoteho on 13,5 wattia. Pelkästään videoiden 

verkkovirrassa olemisen aikana niiden ottoteho on keskimäärin 6 wattia, 

mikä muodostuu kaukosäätimen ylläpidosta, kellonäytöstä ja muistista. 

(Meier & Rosen 1999,13.) 

Televisioille ja videoille on olemassa kahdeksan eurooppalaisen maan 

laatima vapaaehtoinen GEA-merkki (Group for Efficient Appliances), joka 

koskee kodin elektroniikan lisäksi toimistolaitteita. Suomesta merkin 

kehittämisessä on mukana Motiva. 

GEA-merkin saamiseksi vuoden 2000 kriteereiden mukaan laitteiden stand 

by-kulutus ei saa tiettyjä arvoja: Televisiot, joissa on automaattinen virran 

katkaisu, arvo on 5 W; kun se on muilla televisioilla 1 W. Videoilla sekä 

televisio-video-yhdistelmillä arvo on 3 W (GEA 1999).

50 

Kuva 5. Vapaaehtoinen GEA-merkki, jota käytetään energiatehokkaissa 

kodin elektroniikkalaitteissa ja toimistolaitteissa. 

8.3 Television käyttö ja kunnossapito 

Television kuvan laatua käsitteli 72 % myyjistä. Perusteluiksi mainittiin ruudun muoto 

ja väri sekä kuvan taajuus hertseinä. Jonkin verran enemmän koeostotilanteissa 

kerrottiin äänestä (83 %). Äänen laatua käsiteltiin jonkin verran enemmän ja 

laajemmin mies- kuin naisasiakkaan kanssa. Osittain tähän vaikutti myös se, että 

miesasiakas itse kyseli äänen merkityksestä. Hänelle kerrottiin hyvinkin seikkaperäisesti 

ääneen vaikuttavista asioista sekä esimerkiksi television mahdollisesta liittämisestä 

stereoihin äänen laadun parantamiseksi. 

Ohjaus- ja valvontalaitteiden käyttöä käsiteltiin 77 % koeostoista. Eniten esiteltiin kaukosäätimellä 

tehtäviä toimenpiteitä, kuten äänen ja kuvan säätämistä. Laitteessa olevat 

ohjauslaitteet esiteltiin yleensä siinä vaiheessa, kun asiakas esimerkiksi kysyi laitteen 

käyttämistä ilman kaukosäädintä. Television yhteensopivuudesta videon ja videokameran 

kanssa kertoi 62 % myyjistä. 

Kanavien virittämisestä kerrottiin vajaassa 70 % koeostoista. Muutama myyjä näytti 

yksityiskohtaisesti, kuinka kanavien virittäminen tapahtui. Yleensä myyjä kuitenkin 

pelkästään kertoi, kuinka kanavien virittäminen tapahtuu esimerkiksi televisioruutuun 

tulevan opasteen mukaan. Käyttöohjeeseen viitattiin harvoin. Tekstitelevision 

sivumääristä mainittiin vajaassa 60 %. Yksi myyjä mainitsi televisiossa olevasta 

lapsilukosta. 

Yleensä television valmiustilan käytöstä keskusteltiin vajaassa 80 % koeostotilanteista. 

Myyjien mielipiteet valmiustilan käyttämisestä laitteen turvallisuuden kannalta 

vaihtelivat. Toisten myyjien mielestä television valmiustilan käyttämisellä on vaikutusta 

esimerkiksi tv-paloihin, kun taas toiset eivät pitäneet sitä missään muodossa riskitekijänä. 

Turvatekniikan keskuksen ohjeissa televisiosta suositellaan katkaisemaan 

sen valmiusvirta yöksi ja esimerkiksi matkan ajaksi. 

Television omatoimisen kunnossapitämistä käsiteltiin 38 % koeostotilanteista. Yksi 

myyjä tarkensi, ettei television sisälle saa koskea muut kuin ammattihenkilö. Eräässä

51 

liikkeessä myyjä opasti, että uudemmankin television voi käydä puhdistuttamassa 

sisältä, jolloin television syttymisvaaraa ei ole (Liite 6). Muita laitteen turvalliseen 

käyttöön vaikuttavia tekijöitä, kuten kynttilöiden ja kukkien sijoittamisesta television 

läheisyyteen mainitsi 28 % myyjistä. 

Taulukko 8. Television ostotilanteessa käsiteltyjä asioita 

Aihe 

Käsiteltiin 

% 

Ei 

käsitelty 

lainkaan 

% 

Asennus ja sijoitus 

Laitteen ulkomitat 36 64 

TV:n sijoitus (sijoituspaikan mitat, ilmankierron tarve, 23 77 

mihin laitteen saa sijoittaa) 

Sähkö- ja antenniliitäntä (liitos- ja antennijohto) 17 83 


Ruudun koko ja vaikutus etäisyyteen 69 31 

Kuvan laatu (muoto, Hz, harmaa/musta) 72 28 

Äänen laatu (stereo, mono) 83 17 

Ohjaus- ja valvontalaitteiden käyttö (kaukosäädin, 77 23 

laitteessa olevat säätimet, kanavien viritys, äänen ja 

kuvan säätö, informaatio laitteessa ja käyttöohjeessa) 

Yhteensopivuus oheislaitteiden kanssa 

62 38 

(tv/video/videokamera) 

Teksti-tv:n sivumäärä 59 41 

Lapsilukko 3 97 

Kunnossapito (imurointi, pölyjen pyyhkiminen) 38 62 

Sähkönkulutus 

Katselun sähkön kulutus 38 62 

Stand by:n sähkönkulutus 54 46 


Stand by -valitsimen käyttö 79 21 

Sijoitukseen ja käyttöön liittyvät tekijät (kukat, kirjahylly, 28 72 

kynttilät, yms. läheisyys) 

Häiriötilanteet ja vikojen ennakointi (mitkä korjaukset 7 93 

jätettävä ammattikorjaajalle, mistä tietää, milloin pitää 

korjata) 

Takuu 38 62 

Laitteen hinta 86 14 

8.4 Videon sijoitus, käyttö ja kunnossapito 

Videoiden esittelyn alkuvaiheessa myyjä lähes aina kysyi ensimmäiseksi, mihin käyttötarkoitukseen 

videot tulevat (Taulukko 9). Nauhoittamisesta kerrottiin noin 86 % 

koeostoista. Reilut 3/4 myyjistä kertoi laitteen liitännästä televisioon, kaukosäätimen

52 

sopivuudesta television kanssa sekä kanavien virittämisestä. Kuvan laadusta mainitsi 45 

% myyjistä. 

Myyjien kertoma informaatio vaihteli niin määrällisesti kuin sisällöllisesti. Jotkut myyjät 

kertoivat hyvinkin seikkaperäisesti esimerkiksi showview– ja pdc–nauhoituksen 

eroista, kun taas jotkut myyjät vain ohimennen mainitsivat ko. toiminnoista. Toiset 

myyjät kertoivat esimerkiksi äänestä yksityiskohtaisesti. Erityisesti toinen koeostajista 

mainitsi myönteisenä seikkana sen, että myyjät näyttivät ”kädestä pitäen” videoiden 

nauhoituksen, ohjelmoinnin ja kanavien virityksen. 

Videon käyttöön liittyviä harvemmin tehtäviä toimenpiteitä, kuten kelloajan muuttamisesta 

kesä- ja talviaikaan sekä sähkökatkosten vaikutuksesta kertoi vain pari 

myyjää. 

Videoiden sähkönkulutusta käsiteltiin hieman yli viidesosassa koeostotilanteita ja 

yleensä sitä tiedusteli asiakas. Videon omatoimisesta kunnossapidosta, kuten pölyjen 

pyyhkimisestä kertoi neljäsosa myyjistä. 

Television ja videon ostotilanteessa myyjät toivat esille esimerkiksi Tekniikan 

Maailman testituloksia: milloin jokin televisio tai sen ”pikkusisar” oli Tekniikan 

Maailman testivoittaja jonkin ominaisuuden osalta. Television ja videon koeostaja 

katsoi samalla kertaa myös liesiä, jolloin usein sama myyjä myös esitteli niitä. Monessa 

tapauksessa myyjä tuntui olevan enemmän kiinnostunut televisioista ja videoista kuin 

liesistä, jolloin hän oli myös paneutunut niiden teknisiin ominaisuuksiin.

53 

Taulukko 9. Videon ostotilanteessa käsiteltyjä asioita 

Aihe 

Käsiteltiin 

% 

Ei käsitelty 

lainkaan 

% 

Asennus- ja käyttö 

Käyttötarkoitus 100 

Liitäntä TV:hen (scart, tavallinen) 79 21 

Liitäntä videokameraan 24 76 

Kaukosäätimen sopivuus tv:n kanssa (yleissäädin) 72 28 

Kanavien viritys (automaattinen, manuaalinen) 76 24 

Nauhoitus ja ohjelmointi (showview, pdc) 86 14 

Kuvan laatu 45 55 

Äänen laatu 79 21 

Kellonajan muuttaminen (kesä-/talviaika) 7 93 

Sähkökatkosten vaikutus 3 97 

Kelausnopeus (kuva kuvalta, pysäytys, 1/2-nopeus, 76 28 

normaali) 

Kunnossapito 24 76 

Takuu 38 62 

Sähkönkulutus 

Katselu ja kelaus 21 79 

stand by 24 76 

8.5 Yhteenveto television ja videon koeostoista 

Television ja videon koeostajat (2 kpl) olivat samoja henkilöitä, jotka ostivat liettä. 

Useimmiten sama myyjä palveli sekä lieden, television että videon koeostossa. Eräiden 

myyjien kohdalla oli havaittavissa, että he itse olivat enemmän kiinnostuneita 

esittelemään televisioita ja videoita kuin liettä. Tämä näkyi siinä, että he saattoivat 

esitellä hyvinkin yksityiskohtaisesti television tai videoiden erilaisia ominaisuuksia. 

Television koeoston alussa myyjät yleisesti selvittivät, minkä kokoisen television asiakas 

oli ajatellut hankkia. Perustelut television koolle vaihtelivat. Toisten myyjien mielestä 

tänä päivänä katseluetäisyydellä ei ole enää sellaista merkitystä, mitä sillä oli aiemmin. 

Toiset myyjät antoivat joitakin suosituksia katseluetäisyydestä. Koeostajilla 

katseluetäisyys oli noin 2-3 metriä. Esiteltyjen televisioiden tuumakoko oli 20-29 

tuumaa. 

Television sijoittamista käsiteltiin noin neljäsosassa koeostostoista. Television ilmankiertotarpeen 

otti esille yleensä asiakas. Myyjien ilmoittamat vaatimukset 

ilmankertotarpeesta vaihtelivat. Jotkut myyjät perustelivat ilmankierron tarvetta laitteen 

turvallisen käytön kannalta, kun taas jotkut myyjät perustelivat ilmankierron tarvetta 

äänentoiston kannalta. Samoin television stand-by -valitsimen käytöstä asiakas sai 

vaihtelevaa tietoa.

54 

Samoin videon esittelyn alussa myyjät yleisesti tiedustelivat videon käyttötarkoituksesta. 

Nauhoittamisesta kerrottiin myös yleisesti (86 %), kuten myös laitteen 

liittämisestä televisioon, kaukosäätimen sopivuudesta television kanssa ja kanavien 

virittämisestä (noin ¾ osassa koeostoista). 

Television ja videon energiankulutuksen otti esille yleensä asiakas. Myyjät pitivät 

niiden sähkönkulutusta yleensä vähäisenä. 

Television myyntitilanteessa myyjän tulisi selvittää: 


- television koko 

- erityisryhmien (vanhukset, vammaiset, lapset) tarpeiden huomioon ottaminen, kuten 

uniajastin, lapsilukko 



- ulkomitat 

- ilmankierron vaatima tila 

- liitosjohdon vaatima tila 

- laitetta ei tule sijoittaa lämmönlähteen, kutenlämpöpatterin läheisyyteen 



- antennijohto 

- liitäntä videokameraan ja videoon 


- katseluetäisyys 


- sijoitusedellytykset kirjahyllyyn; kukkia, kynttilöitä eikä muita tavaroita tule 

sijoittaa television päälle 

- kiinnittäminen erityiselle televisioalustalle 


- sähkönkulutus käytön ja valmiustilan aikana 

- sähkönkulutuksen kustannukset 

Suorituskyky 

- tekstisivujen määrä 

- kuvan ja äänen laatu 



- television ja videon yhteen sopivuus 

- liitännät videokameraan

55 

- äänen ja kuvan säätö 







- opastaa asiakas sulkemaan televisio kiinni virtakytkimestä silloin, kun sitä ei käytetä 

Hinta 



- asennuksen ja liitäntätarvikkeiden hinta 


Takuu ja huolto 

Videon myyntitilanteessa myyjän tulisi selvittää: 


- käyttötarkoitus 

- erityisryhmien tarpeiden huomioon ottaminen, kuten lapsilukko 



- ulkomitat 

- ilmankierron vaatima tila 

- johtojen vaatima tila 



- liitännät televisioon, antenniverkkoon 


- sähkönkulutus käytön ja valmiustilan aikana 

- sähkönkulutuksen kustannukset

56 


- kaukosäätimen sopivuus television kanssa 


- television ja videon yhteen sopivuus 

- nauhoitus ja ohjelmointi (showviev, pdc) 

- äänen ja kuvan laatu 

- kelausnopeus 







Hinta 



- asennuksen ja liitäntätarvikkeiden hinta 


Takuu ja huolto

57 

9. Yhteenveto 

9.1 Tavoite ja toteutus 

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää haastattelua ja osallistuvaa havainnointia käyttäen, 

minkälaista tietoa asiakas saa kodinkonemyyjältä ja kuinka myyjä soveltaa käytettävissä 

olevaa tietoa ostajan tarpeiden mukaan. 

Tutkimusaineisto koottiin nauhoittamalla myyjän tietämättä koeostotilanteet, joissa 

ostaja selvitti myyjän opastuksella mahdollisia laitevaihtoehtoja. Myyntitilanteen 

nauhoittaminen oli perusteltua, koska silloin asiakas sai rauhassa keskittyä koeostoon 

eikä keskustelu jäänyt pelkästään koeostajan muistin varaan. 

Eri laitteiden koeostoja oli yhteensä 117 kpl, joista pyykinpesukoneen ja kuivausrummun 

ostotilanteita 31 kpl, jääkaappi-pakastimen 32 kpl, lieden 25 kpl sekä television ja 

videon 29 kpl. Myymälöitä oli yhteensä 58 kpl ja ne sijaitsivat ympäri Suomea 13 

paikkakunnalla. Myymälöiden joukossa oli sekä myyntiketjuihin kuuluvia liikkeitä (43 

kpl) että myyntiketjuihin kuulumattomia liikkeitä (15 kpl). 

9.2 Kodinkonemyyjien palvelualttius 

Palvelualttius oli suurimmassa osassa myymälöitä hyvää (53 %) tai tyydyttävää (34 %). 

Huonoa palvelua tarjosi ainoastaan 15 % myyjistä. Myyjät olivat suurimmaksi osaksi 

(93 %) miehiä. Kodinkonemyyjät olivat melko nuoria, sillä alle 30 -vuotiaita oli lähes 

puolet (44 %). 

Asiakaspalvelu oli jossakin määrin parempaa pienillä kuin suurilla paikkakunnilla. Erot 

olivat myyjäkohtaisia. Naismyyjien ammattitaitoon oltiin kaikissa tapauksissa 

tyytyväisiä. He osasivat miesmyyjiä paremmin tuoda esille kotitalouskoneiden 

käyttöominaisuuksia. Hyvässä palvelussa korostui myyjän asiantuntemus. Palvelua heikensi 

myyjän asiantuntemattomuus, välinpitämätön suhtautuminen ja palvelun pitkä 

odottelu. 

Esitteet ja energiamerkki olivat yleisin (noin 50 %) materiaali, jota käsiteltiin myynnin 

tukena. Esitteitä asiakkaat saivat mukaansa lähes jokaisesta (82 %) myymälästä. 

9.3 Kodinkonemyyjiltä saatu tieto 

Laitteiden hinta mainittiin yleisesti ja se oli useissa tilanteissa lähtökohtana. Laitteen 

sijoitus-, asennus- ja käyttötilaedellytyksillä on merkitystä sen toimintaan, 

käyttömukavuuteen, energiataloudellisuuteen ja turvallisuuteen. Niitä käsiteltiin 

laitetyypistä riippuen 5-33 % koeostoista.

58 

Pyykinpesukoneen ja kuivausrummun koeostoissa tyypillisesti esiteltiin ratkaisua, jossa 

kuivausrumpu sijoitetaan pyykinpesukoneen päälle, mikä edellyttää kuivausrummun 

kiinnittämistä pesukoneeseen. Kuivausrummun kiinnittämisestä paikoilleen kertoi noin 

puolet myyjistä. Osa (16 %) myyjistä ei pitänyt kiinnittämistä välttämätöntä. Kuivausrummun 

energiataloudellinen käyttö edellyttää hyvin ilmastoitua tilaa. Ainostaan yksi 

myyjä kertoi, että kuivausrumpu tarvitsee hyvin ilmastoidun tilan. 

Ilmankierto vaikuttaa myös kylmäsäilytyslaitteiden energiankulutukseen ja kestävyyteen. 

Kylmäsäilytyslaitteen ilmankiertoa käsiteltiin yleisesti (86 %) ja sen otti 

esille yleensä asiakas (78 %). Parissa tapauksessa (9 %) myyjän antama informaatio 

ilmankiertotarpeesta oli virheellistä. Television ilmankiertotarpeesta saatu tieto vaihteli. 

Liesien kohdalla sähköliitäntäedellytyksiä pidettiin ilmeisesti itsestään selvinä, koska 

niitä ei yleensä käsitelty tai ne ohitettiin toteamuksella: asennuksen hoitaa 

ammattihenkilö. Lieden sopivuutta kalusteiden mitoitukseen käsiteltiin vain parissa 

tapauksessa. 

Suorituskyvystä käsiteltiin yleisimmin pyykinpesukoneista täyttömäärää, linkouskierroksia 

(92 %) ja pesutulosta (74 %), kuivausrummuista täyttömäärää (97 %) 

jääkaappi-pakastimista tilavuutta (100 %) , liesistä uunin kapasiteettia (40 %), 

levytyyppien (76 %) ja lämmitystavan (52 %) välisiä eroja sekä televisioissa ja 

videoissa kuvan ja äänen laatua sekä ruudun kokoa (75 %). 

Energiamerkillä varustetuissa laitteissa energiankulutusta käsiteltiin energiamerkinnän 

mukaisilla energialuokilla tai sähkönkulutuksena: pyykinpesukoneissa noin 77 %, 

kuivausrummuissa noin 58 %, jääkaappi-pakastimissa noin 97 %. Muiden laitteiden 

kohdalla puhuttiin sähkönkulutuksesta: liesissä noin 72 %, televisioissa noin 46 % ja 

videolaitteissa noin 23 %. Erityisesti television ja videon sähkönkulutusta pidettiin 

vähäisenä. 

Energiamerkki oli kiinnitetty hyvin tai melko hyvin noin puolessa myymälöistä. Energiamerkissä 

olevia tietoja käytettiin hyväksi laitteiden suorituskykytietoja esiteltäessä, 

mutta osalla myyjistä oli joko puutteellista tai virheellistä tietoa energiamerkinnän 

perusteista ja sisällöstä. Osalla myyjistä oli myös puutteellisia tietoja laitteiden 

suorituskyvyn mittausmenetelmistä (14 %), linkouskierrosten ja jäännöskosteuden 

vaikutuksesta koneelliseen pyykinkuivaukseen (10 %) sekä laitteiden yleisistä 

toimintaperiaatteista. Samoin myyjien perustelut television valmiustilan käytöstä 

vaihtelivat. 

Käyttö- ja kunnossapito-ominaisuuksia käsiteltiin vaihtelevasti ja useimmiten pinnallisesti. 

Ohjaus- ja valvontalaitteiden käyttöä käsiteltiin ostotapahtumissa seuraavasti: 

pyykinpesukoneissa ja kuivausrummuissa noin 71 %, jääkaappi-pakastimissa 100 %, 

liesissä noin 68 %, televisioissa ja videoissa noin 77 %. Laitteiden kunnossapitoa 

käsiteltiin vaihtelevasti: pyykinpesukoneiden noin 13 %, kuivausrumpujen noin 58 %, 

jääkaappi-pakastimien kohdalla noin 50 %, liesien noin 62 % sekä television noin 38 % 

ja videon 24 % koeostoista.

9.4 Myyntitilanteessa selvitettävät asiat 

59 

Yleensä myyjien tulisi nykyistä enemmän opastaa asiakkaita hyödyntämään 

käyttöohjetta. Nyt myyntitilanteessa käyttöohjetta esiteltiin vähän, vaikka käyttöohjeessa 

ovat tiedot laitteen vaatimasta oikeasta sijoittamisesta, asennuksesta, käytöstä 

ja kunnossapidosta. Ainoastaan noin 5 % myyjistä mainitsi käyttöohjeesta. 

Myyjän tulisi selvittää laitteen myyntitilanteessa käyttäjän tarpeet, laitteelle varatun 

paikan mitat, laitteen vaatima asennustila ja –edellytykset, laitteen vaatima käyttötila, 

laitteen sopivuus kalusteisiin, laitteen ympäristövaikutukset, laitteen suorituskyky, 

käyttöominaisuudet, laitteen turvallinen käyttö, hinta, vanhan laitteen hävitys sekä takuu 

ja huolto.

60 

10 Toimenpide-ehdotuksia 

Kuluttajalle kotitalouskoneen hankkiminen ei ole päivittäistä työtä. Suuria kotitalouskoneita 

joudutaan ostamaan korkeintaan muutaman kerran koko elämän aikana. 

Kuluttaja ei voi aina edes kuvitella kauppaan tullessaan, mitä kaikkia ominaisuuksia 

uusissa ja eri tyyppisissä laitteissa on. Myyjä on tällöin ensisijainen tiedonlähde. 

Tutkimustulokset osoittavat, että tällä hetkellä riippuu paljon kuluttajan omasta 

aktiivisuudesta, kuinka kotitalouskoneen ostotilanteessa käsitellään laitteiden 

sijoittamis-, asennus-, käyttö-, kunnossapito- ja turvallisuusvaatimuksia. Todettakoon, 

että markkinoilla olevien laitteiden keskinäiset erot tulevat selvimmin esiin juuri näissä 

ominaisuuksissa. 

Yhteiskunta on muuttumassa vanhuspainotteiseksi, mikä osaltaan tuo tarpeen ottaa 

esille kotitalouskoneissa käyttöturvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Myyntitilanteessa 

turvallisuusnäkökulma jäi vähälle huomiolle, mihin saattoi vaikuttaa se, että sekä ostajat 

että myyjät olivat melko nuoria. Tämän vuoksi tarvitaan: 

- lisätutkimusta siitä, miten myyntitilanteessa tulee huomioon otetuksi 

vanhus- tai vammaisasiakas ja hänen alentunut toimintakykynsä. 

- enemmän tietoa laitteen käyttöturvallisuuteen vaikuttavista ominaisuuksista 

sekä myyjille että kuluttajille. 

- vertailevaa laitekohtaista tietoa ja varsinkin tietoa laitteen rakenteellisten 

erojen vaikutuksesta käytäntöön sekä myyjille että kuluttajille. 

Tutkimustulokset osoittivat, että kodinkonemyyjillä on palvelualttiutta, mutta tiedon 

taso vaihtelee paljon. Myyntitapahtumassa myyjä käsittelee ensisijaisesti hintaa ja suorituskyvystä 

niitä asioita, joita on energiamerkinnässä. Energiamerkinnän soveltamisessa 

käytäntöön on puutteita ja jopa virheellistä tietoa. 

- Energiatehokkuuden ja suorituskyvyn toteuttamisen soveltaminen käytännön 

tilanteisiin vaatii myyjän paneutumista nykyistä enemmän asiakkaan 

tarpeiden selvittämiseen ja kuuntelemiseen sekä perehtymistä laitteiden 

yleisiin toimintaperiaatteisiin. 

- Myyjät tarvitsevat lisätietoa kotitalouskoneiden yleisistä toimintaperiaatteista, 

sijoituksesta, asennuksesta, käytöstä ja kunnossapidosta sekä niiden 

vaikutuksesta koneen kestävyyteen, energiankulutukseen, suorituskykyyn ja 

käyttöominaisuuksiin. Samoin myyjät tarvitsevat lisätietoa yleisesti kotitalouksien 

sähkönkulutuksesta. 

- Myyjät tarvitsevat lisätietoa energiamerkinnän perusteista ja suorituskykyä 

koskevista mittausmenetelmistä.

61 

- Myyjät tarvitsevat tietoa siitä, miten he voivat opastaa asiakkaita entistä 

enemmän hyödyntämään käyttöohjetta. 

Myyjien tietotason kohottamiseen tähtäävän koulutuksen tulee sisältää yleisesti 

laitteiden valintaan liittyviä tekijöitä, kuten käyttäjän käyttötarpeiden määrittämistä, 

laitteen asennus- ja käyttötilaan vaikuttavia tekijöitä, laitteiden sopivuudesta 

kalusteisiin, ympäristö- ja energiavaikutuksia, laitteiden suorituskykyyn vaikuttavia 

tekijöitä, laitteiden käyttöominaisuuksiin ja turvalliseen käyttöön sekä laitteen 

kunnossapitoon, huoltoon ja hävittämiseen liittyviä tekijöitä. 

- Välittömästi annettava koulutus tulee suunnata eri tuotemerkkien markkinoijille, 

jotka siirtävät tietoa edelleen omille valtuutetuille kodinkonemyyjille. 

- Pitkän tähtäyksen suunnitelma on kehittää kodinkonemyyjän ammattitutkintoa. 

Koulutuksen järjestäjiksi sopivia tahoja ovat esimerkiksi aikuiskoulutusorganisaatiot. 

Kirjallisen kuluttajainformaation parantamiseksi tulee tuote-esitteitä ja käyttöohjeita 

kehittää, sillä niissä on huomattavia eroja niin ulkoasun kuin sisällön suhteen. Samalla 

pitäisi edistää kuluttajan valmiuksia valita omia tarpeitaan vastaavia laitteita. 

- Kuluttajaviraston toivotaan edistävän näiden valmiuksien kehittämistä 

vaatimalla käyttöohjeilta tiettyä tasoa. Samoin kuluttajille tarvitaan laaja-alaista 

tietoa laitteiden valintaperusteiksi, joiden laatimiseksi tarvitaan yhteistyötä 

Kuluttajavirastolta, Motivalta, Turvatekniikan keskukselta, Elektroniikan 

Tukkukauppiailta, Kodintekniikkaliitolta sekä Työtehoseuralta.

62 

Lähteet 

GEA (= Group for Efficient Appliances) 1999. WWW-sivut: 

http://www.energeavia.org 

HEA (Hauptberatungsstelle fur Elektrizitätsanwendung) 1998. Wäschetrockner. 

Bilderdienst. Informationen uber Elektrizität und ihre Anwendung. 

Heulard, V. 1999. Vocational training. Teoksessa For An Energy Efficient 

Millennium. The Save Conference. Proceedings, Volume II. 

Karhu, P. Suullinen tiedonanto 30.9.1999. Elektroniikan Tukkukauppiaat. 

Korhonen, A. & Marjomaa, T. 1998. Sähkölieden valinta. Työtehoseuran 

kotitaloustiedote 3/1998. 

Marjomaa, T. 1991. Lukijat kysyvät keraamisen tason hoidosta. 

Teho 11-12/1991, 12. 

Meier, A. & Rosen, K. 1999. Video Networks: A Surprising Energy Drain. 

Home Energy. May/June 1999. 

Nurmi, V.-P., Sääskilahti, V.-M., Wersterstråhle, U., & Hämäläinen, M. 1999. 

Sähkö palon syttymissyynä. Tukes-julkaisu 8/1999. 

Reisbacka, A. & Rytkönen, A. 1999. Kotitalouskoneiden käyttöturvallisuuden 

edistäminen. Työtehoseuran kotitaloustiedote 1/1999. 

Reisbacka, A., Korhonen, A. & Kopponen, S. 1999. Kuivausrumpujen 

vertailututkimus. Työtehoseuran kotitaloustiedote 9/1999 (549). 

Routa, S. 1997. Kodinkonemyyjä kuluttajan tietolähteenä. Opinnäytetyö. 

Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 

Sillanpää, L. 1990. Keraaminen taso vaatii huolenpitoa. Teho 9/1990, 15. 

Suomen Sähkölaitosyhdistys 1995. Kotitalouksien sähkönkäyttötutkimus 1993. 

Suomen Sähkölaitosyhdistyksen julkaisuja. 

Tala, M. 1997. Täydellistä televisiota ei olekaan. Kuluttaja 6/1997, 22-25. 

Thirty somethings 1999. Consumer Reports. February 1999. 

Timonen, P., Heiskanen, E., Kärnä, A. & Niva, M. 1998a. Tuotteiden 

ympäristölaadun parantaminen – Tuoteketjun osapuolten näkemyksiä. 

Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 1.

Timonen, P., Heiskanen, E., Kärnä, A. & Niva, M. 1998a. Tuotteiden 

ympäristölaadun parantaminen – kooste kuluttajien, kaupan ja valmistajien 

näkemyksistä. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 2. 

63 

Tilastokeskus 1999. Kuluttajabarometri: taulukot 1999, lokakuu. 

Tulot ja kulutus 1999:29. 

Turvatekniikan keskus 1998. Kodin sähköturvallisuusopas. 

TV:s still a big turn on! 1999. Appliance Efficiency 3 (2), 6-9. 

Työtehoseura 1990. Pyykinkuivaus - tilasuunnittelu – kuivausmenetelmät 

– energia. 

Vaihda jo vihreelle 1996. Energiamerkintä – valintaperuste ja kaupanteon 

uusi apuväline. Tietoa kodinkonekauppiaille kylmäsäilytyslaitteiden, 

pesukoneiden ja kuivausrumpujen energiamerkinnästä. 

Väisänen, K. 1999a. Energiamerkinnän valvonnan kehittäminen. Pro gradu 

-tutkielma. Helsingin yliopisto, maa- ja kotitalousteknologien laitos. 

Väisänen, K. 1999b. Energiamerkintöjen käyttö ja luotettavuus. 

Tukes -julkaisu 2/1999. 

Wahnschafft, R. & Huh, K. 1999. Consumer organisations and promotion of 

sustainable energy consumption. Comparative product quatility testing and its 

important. Teoksessa: Energy efficiency and CO 2 reduction: the dimensions of 

the social chanellenge. Summer study 1999. Proceedings, part 2. 

Winward, J., Schielerup, P. & Boardman, B. 1998. Cool labels. The first three 

years of the European Energy Label. Energy and Environment Programme. 

Environmental Change Unit. University of Oxford.

64 

Liite 1 

Elektroniikan Tukkukauppiaiden tilastoja (liitteet 1-2) 

KODINTEKNIIKAN TOIMITUKSET ERI JAKELUKANAVIIN 1999 

Autoliikkeet 

Rakennusliikkeet 

Postimyynti 

Marketit 

Tekniset-ketju 

Expert-ketju 

2,2 

2,4 

2,6 

4,6 

4,8 

5,1 

5,4 

5,5 

11,6 

17,8 

18,2 

19,9 

Jakelukanavan osuus 

kokonaismarkkinoista - %

65 

Liite 2 

KODINTEKNIIKAN MARKKINAT 1990 - 2000 - MYYNTI KULUTTAJILLE, 

MMK 

MM 

1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 

KASETIT 220 230 250 220 220 220 220 210 200 176 162 

OMPELUKONEET 200 240 225 130 135 82 87 81 75 69 68 

PIENET KODINKONEET 650 640 488 436 468 575 548 598 599 572 588 

ISOT KODINKONEET 2273 1901 1585 1536 1552 1617 1694 1918 2126 2159 2259 

KULUTUSELEKTRONIIKKA 3055 2575 2062 1947 2326 3254 3675 4527 4539 4373 4516 

YHTEENSÄ, MMK 6398 5586 4610 4269 4797 5748 6229 7344 7539 7349 7593

66 

Liite 3 

Kodinkonemyyjien näkemyksiä kiertoilmauunin ja ylä-alalämpöuunin eroista 

- Kiertoilman etuja: Pystyy paistamaan alhaisemmassa lämpötilassa (20-30 °C). Voi 

laittaa 2 pellillistä yhtä aikaa. Tavallisessa uunissa voi paistaa yhden pellillisen, 

mutta tasaisempi paistotulos. 

- Kiertoilma kuluttaa vähemmän sähköä, koska ei tarvitse esilämmittää. Paisteja ei 

kannata kypsentää kiertoilmalla, saattaa kuivua. Joilla on lyhyt paistoaika, niin kannattaa 

kypsentää kiertoilmalla, yleensä leivonta. Kiertoilma pienentää jonkin verran 

uunin käyttötilavuutta, koska puhallin on takana. Toisaalta 2 peltiä voi laittaa yhtä 

aikaa. 

- Kiertoilma silloin, kun paistaa paljon. Nopeuttaa, 2 pellillistä yhdellä kertaa. Jos 

paistaa vain kerran viikossa, niin ei varsinaista hyötyä. Isoissa määrissä nopeuttaa. 

Ilma todella kiertää, tulee kiertovaikutus. Voi olla, että kiertoilmalla ei ole sähkönsäästöä, 

puhallin vie sähköä. Lähinnä ajansäästöä ja käytön helppous, ei sähkönkulutuksen 

kannalta. 

- Kiertoilma: Jos leipoo hiukan enemmän, niin silloin uunin käyttöaika puolittuu, 

koska useampia pellillisiä voi panna yhtä aikaa. Säästää sähkönkulutuksessa ja 

ajassa. 

- Kiertoilmauuni: jos leipoo paljon ja käyttää uunia paljon, niin säästää aikaa, energiaa 

ja voi käyttää alhaisempia lämpötiloja. Voi paistaa 2 pellillistä yhtä aikaa, mikä 

nopeuttaa. Tekee hintaa lisää, mutta sen voi säästää muutamassa vuodessa takaisin, 

säästää nopeasti. 

- Jos leipoo paljon, niin voi panna 2 peltiä yhtä aikaa. Vähän nopeuttaa. 

- Kiertoilma mahdollistaa 2 pellillisen paistamisen yhtä aikaa. Tuuletin on takaseinässä, 

mikä antaa tasaisen paistotuloksen ahkeralle paistajalle. Nostaa hintaa noin 

tonnin verran. 

- Kiertoilmauunissa on sellainen propelli, joka kierrättää kuumaa ilmaa, voi panna 

monta pellillistä yhtä aikaa. 

- Kiertoilmauuni: sinne voi panna 4-5 levyä. Voit paistaa 4 levyllä. Lämpötila on 

sama joka paikassa. Jos 2 levyä, niin alemmalla levyllä pullat olisivat ihan vaaleita 

(myyjä ilmeisesti viittasi ylä-alalämpöuuniin). 

- Kiertoilma: voi paistaa esimerkiksi 2 pellillistä pullia yhtä aikaa, 2-3 laatikkoa yhtä 

aikaa. Ilma kiertää. 

- Kiertoilma: jos paistaa paljon, pystyy paistamaan useamman pelillisen kerrallaan. 

- Jos tarvitsee lämmittää nopeasti, niin se lähtee heti kiertämällä lämpenemään. Jos 

ylä- ja alavastus, niin se on 10-15 min, ennen kuin saa kuumaksi.

67 

Liite 4 (1) 

Kodinkonemyyjien näkemyksiä television koosta ja katseluetäisyydestä 

Asiakkaalla oli aiemmin matkatelevisio, katseluetäisyys oli 2-3 metriä 

- Myyjä esitteli 29 tuuman Sonya. Parin vuoden kuluttua lähetykset tulee 

laajakuvaksi, kaikki lähetykset. Heittää tumman raidan ylös ja alas. (Kuvakoko 4:3). 

Pienemmissä sen huomaa. Tässä sitä ei huomaa. Kun parin vuoden kuluttua 

kuvalähetykset vaihtuvat, niin silloin ei haittaa ne pienet raidat, jos sinulla on iso 

ruutu. Jos otat 25 tuuman tai pienemmän, niin silloin rupeaa haittaamaan, miksi et 

ottanut isompaa. 

- 25 tuuman televisio on sellainen, joka ei ole hallitsevan suuri, mutta on mukava 

katsella lähempääkin. 

- Tänä päivänä ei ole enää määrätty, että tietylle tuumakoolle täytyy olla tietty etäisyys. 

Ihmiset katsovat, mistä tykkäävät. 21 tuuman televisio ja siitä ylöspäin. 

Unohdetaan ihan pienet. 

- Myyjä esitteli 21 tuuman televisiota. 

- 21 ja 25 tuuman televisio. Isompi ruutu voi mennä sottaiseksi, jos katsoo lähempää. 

- Esitteli 25, 28 ja 29 tuuman televisioita. 

- Esitteli 21 tuuman televisiota. Myyjä tiedusteli asiakkaalta, näyttääkö liian pieneltä. 

- 29 tuuman televisiota voi katsoa huoletta 2 metristä. Aikaisemmin oli rakeinen. 

- 25 tuuman televisio voisi olla suositeltava. 

- 28 tuuman televisio taitaa olla liian iso Myyjä esittelee 2 metrin etäisyydeltä 20 ja 

21 tuuman televisioita. 

- 21-25tuuman televisio voisi mennä. Suositusetäisyys on 5 kertaa putkenhalkaisija. 

- Ei sitten kannata ottaa isompaa, 25 tuuman televisio. Jos on 21 tuuman televisio, 

niin joutuu siristelemään silmiä. 

- Nykytelkkareissa, 28 ja 29 tuumaa, voi katsoa siltä etäisyydeltä. 

- Ei siinä sääntöä ole, mutta ei 25 tuumaa suurempaa. Kuvaputki on sen verran 

parempi, että isompaakin voi katsella lähempää. 25 tuuman televisio on avoin. 

- Myyjä esitteli ensin 29 tuuman televisioita ja kysyi, onko liian iso. Esitteli sitten 25 

ja 21 tuuman televisioita. 

- Katseluetäisyydellä ei ole periaatteessa merkitystä. Kuvaputki on muuttunut siten, 

että isompaakin voi katsoa lähempää. 

jatkuu

68 

Liite 4(2) 

Ostajalla on vanhemmilta saatu vanha televisio. 

- Myyjä esitteli 29 tuuman televisiota. Jos muutat jotain kotona, niin 25 tuuman 

televisio saattaa jäädä liian pieneksi. Katseluetäisyys 29 tuuman televisiolle on noin 

3 metriä. Jos pienempi TV, niin katseluetäisyys rasittaa silmiä. 

- Asiakas ilmoitti, että katseluetäisyys on 2-3 metriä. Myyjä totesi, että 25 tuuman 

televisio on silloin sopiva. 

- Harkittava, ottaako 25 tai 28 tuuman television. Onko sittenkin järkevä ottaa 28 

tuuman televisio. Käyttöikä on 10-15 vuotta, voi olla enemmänkin. Mitkä ovat 

olosuhteet sitten. Mahdollisesti on muutto isompaan, jolloin 25 tuuman television 

voi jättää kakkostelevisioksi. 

- 25 tuuman televisio on oiva pieneen tilaan. Isompaan tilaan tarvitaan toisenkokoinen 

tv. 

- Tänä päivänä on suuntaus isompiin telkkareihin. Kuva on sen verran hyvälaatuinen, 

että voi katsoa 3 metristä 29 tuuman televisiota.

69 

Liite 5 

Kodinkonemyyjien näkemyksiä television ilmankierron tarpeesta 

- Myyjä ilmoitti, ettei sijoituksessa tarvitse ottaa huomioon ilmankiertotilaa. Television 

voi sijoittaa mihin vain. 

- Kyllä siinä saisi olla. Tarkkoja senttejä en osaa sanoa, mutta reilusti päälle ja äänentoiston 

kannalta myös sivuille. On myös äänentoistollisesti parempi, ettei niin 

kauhean umpinaiseen paikkaan sijoita. Tietenkin ei mitään, jos sivut ovat kiinni. 

Tärkeää, että takaa ilma pääsee kiertämään. Jos telkkari kauan päällä eikä ilma pääse 

kiertämään, niin lämpöisyys saattaa rasittaa konetta. 

- Asiakas tiedusteli tulipalojen syistä. Syyksi myyjä ilmoitti, että televisiot on sijoitettu 

ahtaasti ja sinne on päässyt kerääntymään pölyä. 

- Asiakas kertoi, että televisio tulee kirjahyllyyn. Myyjä ilmoitti, ettei periaatteessa 

tarvitse jättää ympärille tilaa, mutta tästä (seinistä) ei saa ottaa kiinni. Kaiuttimet 

ovat tässä. Hyvä, jos on jonkin verran tilaa, että ääni pääsee tulemaan. 

- Asiakas tiedusteli tv-palojen syitä. Myyjä kertoi, että vuosien varrella tv kerää pölyä. 

Jos on umpinaisessa tilassa, saattavat ne lämmetä. 

- Sivuille ei ole niin tarkkaa, koska sivuilla ei ole ilmankiertoaukkoja. Päälle noin 10 

cm. 

- Sentti, pari sivuille, päälle ei paljoa. 

- En osaa sanoa tarkkoja mittoja, mielellään vähän, ei saa nuolla seinää. 

- Tuuletusritilät, ei hirveästi päälle, kunhan ilma pääsee kiertämään. 

- Sivuille ja päälle pikkuisen tilaa, jotta ilma pääsee kiertämään. Harvoin tulee niin 

ahtaaseen paikkaan, että tulee umpeen, muutama sentti käytännössä. 

- Hyvä olla 10-20 cm takana. Jos tulee kirjahyllyyn, hyvä, ettei tule ihan tiukkaan. 

- Asiakas kertoi, että tv:n paikka on kirjahyllyssä. Myyjä kertoi, että televisiolle tulee 

jättää noin 5 cm sivuille ja ylös, että ilma pääsee kiertämään kunnolla, minimitila. 

Ilmanvaihto on hyvin tärkeää koneelle.

70 

Liite 6 (1) 

Kodinkonemyyjien näkemyksiä television valmiustilan käytöstä (stand by) ja sen 

vaikutus turvallisuuteen ja energiankulutukseen 

- Myyjä kertoi itse jättävänsä television lepovirran päälle päiväksi, kahdeksi. Nappi 

on mekaaninen. Jos sitä renklaa jatkuvasti, se voi mennä rikki. 

- Jos sammuttaa pitemmäksi aikaa, niin silloin suositellaan sammutettavaksi 

päävirtakytkimestä. Ei ole hyvä pitää jatkuvasti valmiustilassa. 

- Tänä päivänä suositellaan, että yöksi tv otetaan pois päältä. Aikaisemmin sanottiin, 

että vain pitkälle matkalle lähdettäessä tarvitsee sammuttaa pääkytkimestä. 

- Ei tarvitse sammuttaa pääkytkimestä. Turha käyttää pääkytkintä edestakaisin. Jos 

lähtee reissuun, niin silloin katkaistaan pääkytkimestä. 

- Ei vanhan koiran kanssa opiskella uusia tapoja. Jos kerran on ennen sammuttanut, 

niin sammuttaa jatkossakin. Itse ei koskaan sammuta päävirtaa. Jotkut sammuttavat 

yöksi. 

- Myyjän mielestä ei kannata sammuttaa pääkytkimestä. On ollut ristiriitaista tietoa. 

On ollut paloja. Lama osittain syynä. Ihmiset ovat tiukoilla. Käytetään viallisia 

koneita. Ehjä kone ei syty palamaan. Ei mitään, mikä räjähtäisi. Siellä on konkki. 

Pikeä sisällä, joka voi kuivua. Voi poksahtaa. Jos lieskoja tulee, siellä on oltava 

selvä kipinöinti. Kone ei voi sillä tavoin kipinöidä, ettei sitä erota äänestä tai 

kuvasta. Kun juttu tulee lehteen, ei mennä kertomaan, että siinä on ollut vikaa. Aina 

äkkinäinen ja yllättävä tilanne. 

- Kun lähtee pois päiväksi kahdeksi, silloin kannattaa kytkeä pois pääkytkimestä. Itse 

käyttää kaukosäädintä. 

- Tuo vihreä namiska riittää, yksinkertainen. 

- Asiakas tiedusteli tv-paloista. Myyjä kertoi, että yleensä tv-palot johtuvat siitä, että 

tv on vanha, pölyyntynyt. Vanhemmiten komponentit kuluvat, ne lämpenevät, 

ylikuumenevat, liitokseen tulee kipinä. Silloin pöly tupsahtaa palamaan. Tv 

harvemmin suorastaan leimahtaa liekkeihin, vaan ne palavat kytemällä ja sieltä 

nousee myrkyllisiä kaasuja. Tietysti, jos tv kytee kauan, niin se rupeaa palamaan. 

Sen pystyy välttämään, että vaihtaa television riittävän usein, ei katso 20 vuotta. 

- Tv-paloissa televisiot ovat vanhoja, 15 vuotta. Niissä on kondensaattoreita, 

kuumenevat, pieni diodivirhe, kipinä, tulipalo. Ihan sama vaara jääkaapeissa, 

pakastimissa. Staattista sähköä, kerää pölyä taakse, huonepöly + rasva. 

- Tv kerää staattista sähköä ja sitä kautta pölyä. Jos ei siivota säännöllisesti, niin se on 

erittäin paloherkkää. Television päälle laitetaan jotain, esimerkiksi liina, kynttilöitä. 

Televisioon on päässyt kerääntymään pölyä + sähkö. Televisio kannattaa imuroida 

eikä päälle kannata laittaa mitään. Ei vaikuta se, että televisio on aina päällä. 

jatkuu

71 

Liite 6(2) 

- On vanha televisio ja sinne menee pölyä. Jos televisiossa on oireita, räpsähtelee. 

Silloin suositellaan, ettei käytetä, koska se voi räjähtää. Jos lähtee jonnekin 

pidemmäksi aikaa, niin silloin on virta sammutettava. 

- Jos lähtee pitemmäksi aikaa pois, esimerkiksi viikonlopuksi, niin silloin kannattaa 

sammuttaa pääkytkimestä. Muutoin ei päivittäisessä käytössä. 

- Valmistajat ovat sitä mieltä, että sammuttaminen kaukosäätimestä riittää. Philipsin 

käyttöohjeessa on muistaakseni maininta, että virta tulisi katkaista pääkytkimestä 

esimerkiksi yöksi. Se ei johdu syttymisongelmista, vaan lähinnä kuvan laadullisista 

tekijöistä. Siellä on demagneettisoitumispiiri. Piiri toimii, kun laukastaan tästä eli 

poistaa magneettisuuuden kuvasta. Sonylla demagneettisoitumispiiri toimii myös 

kaukosäätimestä sammutettaessa. Nokialla on sama juttu kuin Philipsillä eli toimii 

vasta, kun painetaan pääkytkimestä. 

- Voi sammuttaa kaukosäätimestä. Asiakas tiedusteli lisää, kannattaako sammuttaa 

päävirtakytkimestä. Myyjä ilmoitti, että kannattaa, koska se säästää kuvaputkea ajan 

kanssa. Myyjä itse kertoi sammuttavansa television kotona pääkytkimestä, ei ole iso 

vaiva. 

- Asiakas tiedusteli, voiko pitää stand by- tilassa ja kuinka se kuluttaa sähköä, kun 

laitteessa on energy saving- merkki. Myyjä kertoi, ettei se vie paljon virtaa. Kun 

lähtee pitkälle matkalle, niin kannattaa sammuttaa pääkytkimestä. Myyjä myös 

viitasi ohjekirjaan, jossa hänen muistinsa mukaan kehotetaan sulkemaan televisio 

virtakytkimestä yöksi. 

- Ollaan eri mieltä. Paloviranomaiset sanovat, että sammutetaan tästä (virtakytkin). 

Tv-huoltomiehet sanovat, että päivittäiskäytössä riittää sammuttaminen 

kaukosäätimestä. Jokaisen oma asia, miten sitten sammuttaa. Jos lähteen matkalle 

esimerkiksi viikonlopuksi, niin silloin myyjä itse kertoi sammuttavansa television. 

Päivittäiskäytössä sammuttaa vain kaukosäätimestä illalla. 

- Räjähtelee, niitä sattuu vähän, mutta jokaisesta tehdään juttu. Jos räjähtelee, niin 

niissä on ollut huoltomiesten mukaan jotain vikaa, mutta niitä vain katsotaan. 

Toiseksi niihin on voinut mennä vettä, pidetään kukkia. Paras, että sammuttaa, kun 

ei ole paikalla. Muuten sama juttu kuin autoissa, että turha sammutella jatkuvasti. 

Hyvä pitää kuvaputkea pikkasen lämpimänä, jos on pois tunnin tai kaksi. 

- On ollut puhetta, että tv-paloja sattuu joillekin. Kun katsoo tilastoja, ne ovat olleet 

telkkareita, jotka ovat olleet valmiustilassa. Toisin sanoen punainen nappi palaa, on 

sähköä. Turhaa sähkönkulutusta, palaa sähkö 10-15 wattia joka tunti. Myyjä kertoi 

tapauksesta, jossa henkilö oli ollut matkalla 3-4 päivää, minkä aikana tv oli syttynyt 

palamaan. Ko. televisio oli ollut valmiustilassa. Myyjä opasti sammuttamaan 

television. Jos tietää, ettei katso ennen seuraavaa iltaa, niin kannattaa sammuttaa 

televisio. 

jatkuu

72 

Liite 6(3) 

- Kaukosäätimestä voi sammuttaa väliaikaisesti, ei yön yli: jos on himassa, voi jättää 

päälle. Jos lähtee jonnekin pitemmälle, niin kannattaa sammuttaa. 

- Lepovirta on muutaman watin, käyntivirta 30-50-60 wattia. Myyjä tarkisti esitteestä 

energiankulutukset, joka olivat 108-97 wattia. Lepovirta oli 1 W. 

- Nolla pilkku jotain wattia valmistilassa. Käytössä ei ole paljon eroa eri merkeissä. 

- Asiakas tiedusteli videoiden ja television sähkönkulutuksesta. Myyjä kertoi, että 

kulutus on olematon valmiustilassa, 0,1 wattia varmuustilassa. Hehkulamppu on 

noin 60 W. 0,1 wattia on murto-osa siitä. Tv:ssä se on pikkasen isompi, voi olla 

0,5-1 W. Jos on pitempään pois kotoa, katkaisee virran, niin silloin ei syö yhtään. 

Videon voi myös ottaa pois päältä. Jos on ajastanut ohjelman, niin silloin sen on 

oltava päällä. Kulutus on niin merkityksetöntä silloinkin, kun katsot. Kulutus on 60- 

100 W. Kuusikymmentä wattinen hehkulamppu on hyvä vertailukohta. 

- Vie vähän sähköä, kun virta on päällä. 

- Sähkönkulutus vuorokaudessa noin 0,1 wattia, mikä tekee noin 4 penniä vuorokaudessa 

. 

- Asiakas tiedusteli televioissa olleesta energy -merkistä. Myyjä totesi, että sillä 

erottuu muista, ei sillä ole merkitystä: 0,1-0,5 wattia, pieniä eroja. Pitää erottua 

jostakin muusta. 

- Ei ole eroa virrankulutuksessa, se on niin vähäistä. Suomessa on halpa sähkö, 

onneksi toistaiseksi. On pyritty tekemään vähän sähköä kuluttaviksi. 

- Tv:ssä ja videoissa ei ole ratkaisevaa eroa virrankulutuksessa. Tv:tä käytetään paljon 

kaukosäätimellä. Jos lähtee matkalle, niin silloin virta pois päältä. Liikkeessä 

käytetään stand-by –suljinta. 

- Asiakas tiedusteli, onko eroja 21 ja 25 tuuman televisioiden välillä. Asiakas myös 

kysyi stand by- valitsimen käytöstä. Myyjä kertoi, että energiankulutus on sama, 70 

W. Stand by tietysti vie sähköä, 5-15 wattia. Riippuu telkkarista. Herätevirta on 

olemassa. Jos sammuttaa pääkytkimestä, ei vie mitään. Sähkönkulutus vaihtelee eri 

malleissa. 

- Valmiustilassa kulutus on pientä, ei periaatteessa merkitystä. 

- Asiakas tiedusteli, oliko eroa 25 ja 28 tuuman televisioiden virrankulutuksessa. 

Myyjä kertoi, että hänen mielestä eroja voi olla joitakin hippuja. 

- Sähkönkulutuksessa on eroja, vaihtelu on 60-70 watin paikkeilla tunnissa, 

hehkulampun luokkaa. Tarkoittaa tietysti maksimitehoa, esimerkiksi ääni täysillä. 

- Sähkönkulutuksessa on jonkin verran eroa, mutta ei paljoa, ei huomaa.

73 

Liite 7 

LINKKI 2 - ohjelman tutkimukset ja tutkijoiden 

yhteystiedot 

KOTITALOUDET JA ASUINRAKENNUKSET 

Kotitalouksien energiankulutus ja elämäntapa Suomessa 

Heidi Melasniemi-Uutela 

Tilastokeskus, Elinolot, 00022 Tilastokeskus 

Puhelin (09) 1734 2523 

Faksi (09) 1734 3562 

Sähköposti: Heidi.Melasniemi-uutela@stat.fi 

Omistuskerrostalojen energiatiedottamisen kehittäminen ja energiaasiantuntijatoiminnan 

testaaminen 

Liisa ja Pauli Savolainen 

Nuottapolku 11, 70910 Vuorela 

Puhelin (017) 465 1667 / 0400 723 555 

Sähköposti pauli.savolainen@aedu.kuopio.fi 

Kiinteistöpesulan toimivuuden ja energiatehokkuuden kehittäminen käyttäjien 

tarpeista moduuliratkaisuilla 

Anneli Reisbacka 

Työtehoseura, Kotitalousosasto, PL 13, 05201 Rajamäki 

Puhelin (09) 2904 1238 

Faksi (09) 2904 1201 

Sähköposti anneli.reisbacka@tts.fi 

Henkilöautojen kylmäkäynnistysten vähentäminen 

Hanna Kalenoja 

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Liikenne- ja kuljetustekniikan laitos, 

PL 541, 33101 Tampere 

Puhelin (03) 365 3444 

Faksi (03) 365 3447 

Sähköposti hanna.kalenoja@cc.tut.fi

74 

KUNNAT, YRITYKSET, ORGANISAATIOT 

Koulujen suunnittelijoiden sekä toiminnan ylläpitäjien energian käytön mallit 

Miksi kuntaorganisaatioissa on vaikeaa säästää energiaa 

Vesa Hottinen, Juha Hakala 

Galbaras Group Oy, Rakovalkeantie 1, 00670 Helsinki 

Puhelin (09) 728 2005 / 050 500 3966 

Sähköposti vesa.hottinen@occuphealth.fi juha.hakala@koulut.vantaa.fi 

Tehokkaan energiankäytön päätöksenteko ja toimenpiteiden vaikuttavuus 

yrityksissä ja organisaatioissa - Kohti tehokasta energiankäyttöä 

Riitta Wahlström 

Jyväskylän yliopisto, Täydennyskoulutuskeskus, PL 35, 40351 Jyväskylä 

Puhelin (014) 603 741 tai 0400 546 544 

Faksi (014) 603 717 

Sähköposti riitta@cone.jyu.fi 

Kiinteistöjen energiankulutukseen vaikuttava päätöksenteko kuntien 

kiinteistönpidossa 

Maarit Haakana 

VTT Rakennustekniikka, PL 1804, 02044 VTT 

Puhelin (09) 456 4573 

Faksi (09) 455 2408 

Sähköposti Maarit.Haakana@vtt.fi 

Energiakatselmustoiminnan volyymivaihteluiden syiden selvitys 

Eero Erkiö 

JP-Talotekniikka Oy, Kiinteistöhallinta, PL 27, 00131 Helsinki 

Puhelin (09) 469 1663 tai 040 548 3530 

Faksi (09) 469 1311 

Sähköposti eero.erkio@poyry.fi 

Vapaaehtoiset sopimukset ympäristöohjauksen instrumenttina 

Rauno Sairinen 

Kullantie 5, 10470 Fiskars 

Puhelin (019) 237 200, 050 583 4264 

Sähköposti rauno.sairinen@kolumbus.fi

Energiatiedon välittymisen tutkimus 

Asta Leppälä 

Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitos, PL 607, 33101 Tampere 

Puhelin (03) 215 7952 

Faksi (03) 215 7965 

Sähköposti tiasle@uta.fi 

Kodinkonemyyjä kuluttajan tietolähteenä kodinkoneen valintaprosessissa 

Anneli Reisbacka 


Puhelin (09) 2904 1238 

Faksi (09) 2904 1201 

Sähköposti anneli.reisbacka@tts.fi 

Energia-alan energiansäästösopimusten toteutukseen vaikuttavat tekijät 

Sirpa Leino 

Adato Energia Oy, PL 184, 00131 Helsinki 

Puhelin (09) 6861 6723 

Faksi (09) 6861 6787 

Sähköposti sirpa.leino@energia.fi 

Peruskorjausten vaikutukset rakennusten energiankulutukseen kunnissa sekä 

energiankulutusvaikutusten käsittely ja arviointi 

Maarit Haakana 

Puhelin (09) 456 4573 

Faksi (09) 455 2408 

Sähköposti Maarit.Haakana@vtt.fi 

75 

TOIMENPITEIDEN SEURANTA JA VAIKUTUKSET 

Tehoaako tieto Taloudellisen ajotavan opetus autokouluissa - vaikutukset 

energiansäästöön pitkällä aikavälillä. 

Saara Pekkarinen 

Oulun yliopisto, Taloustieteen osasto, PL 111, 90571 Oulu 

Puhelin (08) 553 2924 

Faksi (08) 553 2906 

Sähköposti saara.pekkarinen@oulu.fi

76 

Käyttötapamuutosten pysyvyys ja siihen vaikuttavat tekijät. 

Kulutuslukujen jälkiseuranta koetalouksissa 

Liisa Sillanpää 


Puhelin (09) 2904 1236 

Faksi (09) 2904 1201 

Sähköposti liisa.sillanpaa@tts.fi 

Energiatehokkuuden mittarit: PK-teollisuus ja palvelut 

Leo Kolttola 

Tilastokeskus, PL 4V, 00022 Tilastokeskus 

Puhelin (09) 1734 3234 

Faksi (09) 1734 2786 

Sähköposti leo.kolttola@stat.fi 

Reijo Kara 

Tmi Reijo Kara, Prikitie 6, 00850 Helsinki 

Puhelin ja faksi (09) 698 0939 

Julkisten palvelujen energiatehokkuuden arviointi ja seuranta 

Eero Siitonen 

Electrowatt-Ekono Oy, Consulting-osasto, PL 93, 02151 Espoo 

Puhelin (09) 469 1502 tai 0400 423 504 

Faksi (09) 469 1275 

Sähköposti eero.siitonen@poyry.fi 

UUDEN TEKNOLOGIAN JA UUSIEN MENETELMIEN KÄYTTÖÖNOTTO 

Energiansäästöikkuna - uuden teknologian käytön edistäminen 

Kari Hemmilä 

Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT Rakennustekniikka, 

PL 1800, 02044 VTT 

Puhelin (09) 456 4741 

Faksi (09) 455 2408 

Sähköposti kari.hemmila@vtt.fi 

Energiansäästöviestinnän kehitystarpeet kouluissa ja kotitalouksissa 

Juhani Kalevi 

Adato Energia Oy, PL 184, 00131 Helsinki 

Puhelin (09) 6861 6707 

Faksi (09) 6861 6780 

Sähköposti juhani.kalevi@energia.fi 

RAKET-tutkimusohjelmassa kehitettyjen teknologioiden kaupallistaminen 

Asko Miettilä 

Turun Kauppakorkeakoulu, Rehtorinpellonk.3, 20500 Turku 

Puhelin 050 306 1960 

Faksi (02) 338 3302 

Sähköposti asko.miettila@tukkk.fi

77 

LINKKI SARJASSA ILMESTYNYT 

1 / 1998 Kasanen, P. (toim.) 

Energiansäästö: päätöksiä, toimenpiteitä ja seurantaa - Tutkimusohjelman 

vuosiraportti 1998. 

2 / 1998 Pekkarinen, S. 

Tehoaako tieto Taloudellisen ajotavan opetus autokouluissa - 

vaikutukset energiansäästöön pitkällä aikavälillä. 

3 / 1998 Kara, R. ja Kolttola, L. 

Pkt- ja palvelusektorien ominaiskulutuksen ja energiatehokkuuden 

mittarit. 

4 / 1998 Haakana, M., Korhonen, A. ja Sillanpää, L. 

Käyttötapamuutosten pysyvyys ja siihen vaikuttaneet tekijät. 

5 / 1998 Hakala, J. ja Hottinen, V. 

Koulujen suunnittelijoiden ja toiminnan ylläpitäjien energian käytön 

kulttuuriset mallit ja toimintavalmiudet energian käytön ohjaukseen. 

6 / 1999 Leino, S. ja Jalarvo, N. 

Koululaisiin, opettajiin ja kotitalouksiin kohdistuvan 

energiansäästöviestinnän kehitystarpeet. 

7 / 1999 Koski, P. ja Siitonen, E. 

Julkisten palvelujen energiatehokkuuden arviointi ja seuranta. 

8 / 1999 Kalenoja, H. ja Lahti, E. 

Henkilöautojen kylmäkäynnistysten vähentäminen. 

9 / 1999 Kasanen P. (toim.) 

Energiansäästö: katselmuksia, tietoa, teknologiaa - Tutkimusohjelman 

vuosiraportti 1999. 

10 / 1999 Erkiö, E. 

Energiakatselmusvolyymin laskun syyt ja kasvumahdollisuudet. 

11 / 1999 Leppälä, A. 

Energiatiedon välittymisen tutkimus - Toimittajat linkkinä 

energiansäästökampanjoinnissa. 

12 / 2000 Reisbacka, A. ja Rytkönen, A. 

Kodinkonemyyjä kuluttajan tiedonlähteenä. 

13 / 2000 Wahlström, R. 

Energiansäästöviikko: toimintaa ja tuloksia 

14 / 2000 Haakana, M. 

Rakennusten energiansäästön päätöksenteko kunnissa

Koko raportti pdf-muodossa - TTS

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?