Koko raportti pdf-muodossa - TTS

4LINKKI 2Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelmaJULKAISU 27 / 2002Energiansäästön päätöksenteko jakäyttäytyminen- LINKKI 2 –tutkimusohjelman loppuraporttiPirkko KasanenTyötehoseuraHelsinki 2002

7AbstractKasanen, Pirkko. Energy conservation decisions and behaviour – final report ofLINKKI 2 research programme. LINKKI 2 Research programme on energy conservationdecisions and behaviour. Publication 27/2002 (in Finnish).The full report is also available in English in the same series, n:o 28/2002.LINKKI 2 research programme, active in 1997-2001, was for its part promoting theimplementation of Finland’s Energy Conservation Programme approved in 1995 andof the Energy Strategy approved in 1997. It was a programme researching the functionswhich connect or separate the technical possibilities for energy conservation andthe users of technology – as consumers or in some other roles. Most of the funding forthe programme came from the Ministry of Trade and Industry, and it was co-ordinatedby TTS Institute.The programme was organised in four, somewhat overlapping subject areas: (1)Households and residential buildings, (2) Municipalities, companies, organisations, (3)Follow-up and effectiveness of measures, and (4) Adoption of new technology andnew methods.The programme consisted of 26 research projects, the results of which are described inthis final report. As a summary we can say that it is vitally important to choose thecorrect measure and correct step for influencing energy consumption. The level ofgeneral management in organisations is of great importance, even if the actual energyconsumption mostly happens in the sphere of concrete routine activities. At the generalmanagement level, the overall goals of the organisation are set and strategies are designed.Energy efficiency should be included on this level.Clear and ambitious efficiency and other quality targets in building, renovation andmaintenance challenge planners to find the best and most cost-effective technologies.Monitoring of energy consumption and its changes over time is of vital importance.The information should be fed back into a process that makes decisions about investments,renovations and incentives to personnel. Billing according to use should be arranged.The life cycle costs of investments should be faced by the same organisationthat makes investment decisions, to avoid inefficient energy decisions. Educated anddemanding customers and residents can also encourage organisations to adopt energyefficient strategies.The consistency of the energy efficiency goals, strategies and instruments starts fromgovernment policies. Climate policies set the overall challenge. In order to communicatethis challenge to various organisations, the Finnish Ministry of Trade and Industryhas a policy of voluntary energy conservation agreements with a large number of sectors.This approach is compatible with our conclusions. The agreement should be theobvious starting point of an organisation’s own energy relevant strategy.

81 Johdanto1.1 Ohjelman tausta ja tavoitteetKauppa- ja teollisuusministeriö käynnisti vuonna 1997 viisivuotisen LINKKI 2 -tutkimusohjelman. Ohjelman yleistavoitteena on ollut osaltaan edistää vuonna 1997hyväksytyn energiastrategian ja vuonna 1995 hyväksytyn säästöohjelman toteutusta.Energiansäästöohjelmassa esitettiin energiansäästön edistämiseksi toimenpiteitä mm.seuraavilla alueilla:- taloudellinen ohjaus- säädökset ja määräykset- vapaaehtoiset sopimukset energian säästämiseksi.Lisäksi kaiken energiansäästötoiminnan tukemiseen katsottiin tarvittavan viestintää.LINKKI 2 -ohjelman tarkoituksena on ollut tutkia, yhdistämällä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteidensekä teknologian ja talouden tutkimuksen keinoja, niitä päätösketjuja,toimintoja, toimijoita, olosuhteita ym. jotka yhdistävät tai erottavat toisaalta energiansäästönteknisiä mahdollisuuksia, toisaalta laitteiden ja menetelmien käyttäjiä - kuluttajinatai muissa rooleissa.Tavoitteena on ollut- tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää energiansäästöohjelman toimenpiteidensuunnittelussa, toteutuksessa, seurannassa ja arvioinnissa.- osaltaan säilyttää energiansäästöön liittyvän yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisentutkimuksen asiantuntemusta Suomessa.1.2 Käyttäytymistieteellisen energiansäästötutkimuksen historiaaEnergian säästäjien toimintaympäristö on muuttunut, samoin käyttäytymistä koskevaenergiansäästötutkimus (Kasanen1997). Energiakriisin yhteydessä säästöponnistelutolivat enimmäkseen yksityisten kuluttajien ja palveluelinkeinojen harteilla ja liittyivätlaitteiden käytön rajoittamiseen (esim. valaistus) ja liikenteeseen. Energiapolitiikankehittyessä päähuomio siirtyi kiinteistöjen lämmityksen ja teollisuuden investointeihin,joskin valistusmateriaalia jaettiin myös kuluttajille.Vuoden 1992 energian säästöohjelmassa kuluttajan osuus oli aikaisempaa suurempi.Kuluttajat nähtiin tärkeinä toimijoina markkinoilla. LINKKI 2 –ohjelman taustana olevissaenergiansäästöohjelmissa viitattiin jo myös laajempiin järjestelmiin ja kokonaisuuksiin,joissa kuluttajalla on roolinsa. Vaikuttaminen suuntautui paitsi kuluttajiin jaheidän asenteisiinsa ja tietoihinsa, myös toimintaympäristöön ja organisaatioihin, joidenpuitteissa energiansäästön tulisi toteutua.

9Energian kulutusta käyttäytymisen kannalta on tutkittu jo ennen LINKKI 2 -ohjelmaa.”Kuluttajia koskeva energiatutkimuskokonaisuus” toteutettiin vuosina 1990-1992.Tutkimuskokonaisuus tuotti tietoa energiakulutuksen muotoutumisesta kotitalouksissaja niiden välittömässä toimintaympäristössä, kulutukseen vaikuttamiskeinoista sekäenergiapoliittisesta keskustelusta ja päätöksenteosta kansalaisen kannalta. (Arvola etal. 1994; Kotitalouksien…1993.)”LINKKI Kuluttajien käyttäytymisen ja energiansäästön tutkimusohjelma” toteutettiinvuosina 1993-1995. Sen tavoitteet oli muotoiltu lähtien kuluttajien keskeisestä roolistamarkkinoilla. Ohjelmassa tehty tutkimus kohdistui enimmäkseen tavalla tai toisellainformaatiokeinojen käyttömahdollisuuksiin ja vaikutuksiin. (Arvola & Kasanen 1996;LINKKI Research program on consumer habits and energy conservation 1996.)Tutkimusohjelmassa tuli kuitenkin esiin myös kotitalouden välittömän vaikutuspiirinulkopuolisiin asioihin kohdistuvia muutostarpeita. Eräät ylemmän tason muutoksetmahdollistaisivat tuloksellisemman energiansäästötoiminnan. Työmatkaliikkumisenverotuskohtelu tai kunto- ja energiakatselmukset kiinteistöille olivat esimerkkejä toimenpiteistä,jotka tukisivat kuluttajan energiansäästöpäätöksiä.1.3 Tutkimuksen aihepiiritLINKKI 2- ohjelma jakautui neljään aihepiiriin, joskin monet tutkimukset koskivatuseampaa aihepiiriä:- Kotitaloudet ja asuinrakennukset- Kunnat, yritykset, organisaatiot- Toimenpiteiden seuranta ja vaikuttavuus ja seurannan menetelmät- Uuden teknologian ja uusien menetelmien käyttöönottoKotitaloudet ja asuinrakennuksetAihepiiri koski kuluttajan ja kansalaisen toimintaympäristöä ja sen kehitystrendejäenergiansäästön näkökulmasta. Tutkimukset liittyivät toisaalta elämäntapaan ja senmuutoksiin kulttuurisine perustoineen, toisaalta säästömahdollisuuksiin tekniikan jakäyttötapojen muutosten avulla. Näitä mahdollisuuksia on tutkittu asuinkerrostalojenvedenkäytön, kiinteistöpesulan toimivuuden ja henkilöautojen lohkolämmittimien käytönkannalta.Kunnat, yritykset, organisaatiotMerkittävä osa energian kulutukseen vaikuttavista päätöksistä ja toimenpiteistä tehdäänerilaisissa organisaatioissa. Tässä kohdassa tarkasteltiin mm. päätöksentekoketjuja,ohjeita, määräyksiä, palautetietoa, vastuunjakoa ja koulutusta julkisella sektorilla jamuissa organisaatioissa. Energiansäästöä koskevan tiedon välittymistä tutkittiin eri

10yhteyksissä. Huomiota kiinnitettiin myös energiansäästösopimusten käynnistymiseenja merkitykseen energiansäästötoimenpiteiden toteuttamisessa. Korjausrakentamisenvaikutukset energian käyttöön oli yksi tämän aihepiirin tutkimuskohteista.Toimenpiteiden seuranta ja vaikuttavuusUusia energiansäästötoimenpiteitä käynnistettäessä olisi hyvä suunnitella arvioinnin jaseurannan toteuttaminen jo toimenpiteiden suunnittelun yhteydessä. Jo toteutettujentoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi on tärkeätä, jotta uusia toimenpiteitä osataansuunnata tehokkaasti. Energiansäästön edistymistä ja toimintojen ominaiskulutuksiakuvaavia tunnuslukuja kehitetään, jotta seurannasta tulisi kattavaa ja systemaattista.Samalla seurataan myös toimenpiteisiin mahdollisesti liittyviä muita vaikutuksia, esim.sisäilman laatua. Tutkimus on kohdistunut mm. julkisten palvelujen ja rakennustenenergiatehokkuuteen, ja ohjelmassa on kehitetty energiatehokkuuden arvioinnin ja kulutusseurannanmenetelmiä kunnissa sekä käynnistetty kotitalouksien energian ominaiskulutuksenindikaattorien kehitystyö.Uuden teknologian ja uusien menetelmien käyttöönottoMarkkinoilla ja kehitteillä on runsaasti uusia teknologisia ratkaisuja, joiden käyttöönottojohtaisi energiansäästöön. Usein näiden tueksi tarvitaan uusia menetelmiä tai toimintatapoja,jotka mahdollistavat teknologiaan liittyvän energiansäästöpotentiaalintoteutumisen. On myös tärkeätä, ettei mielenkiinto rajoitu uuden teknologian valitsemiseen,vaan että käyttäjänäkökulma on mukana jo kehitystyössä, ja että toisaaltamyös käytön aikaiset olosuhteet ja edellytykset otetaan huomioon. Ohjelmassa on tutkittumm. energiansäästöikkunoiden leviämistä ja yleisemmin RAKETtutkimusohjelmassakehitettyjen teknologioiden kaupallistamista.1.4 Organisaatio ja rahoitusTutkimusohjelma koostui 26 tutkimusprojektista, jotka otettiin ohjelmaan vuosittaistenhakujen perusteella. LINKKI 2:n hallinnosta on vastannut johtoryhmä ja koordinaatioprojekti.Ohjelman suunnittelua ja toteutusta on ohjannut KTM:n asettama johtoryhmä, joka onedustanut tutkimuksen tuloksien hyödyntäjiä ja rahoittajia.Johtoryhmän kokoonpano ohjelman loppuvaiheessa on ollut seuraava:PuheenjohtajaTeollisuusneuvos Sirkka Vilkamo, KTM, energiaosastoJäsenetNeuvotteleva virkamies Erkki Eskola, KTM, energiaosastoYlitarkastaja Pirkko Heikinheimo, Ympäristöministeriö

11SihteeriProfessori Marja Järvelä, Jyväskylän yliopisto (aiemmin Allan Johanssonja Marja Laaksonen)Tutkimuspäällikkö Heikki Kotila, TEKESYmpäristöinsinööri Kalevi Luoma, Suomen KuntaliittoYksikönjohtaja Eero Pere, Sähköenergialiitto SENERToimitusjohtaja Jochim Donner, MOTIVA Oy (aiemmin Seppo Silvonen)Neuvotteleva virkamies Raisa Valli, Liikenne- ja viestintäministeriöProjektipäällikkö Sari Äijälä, Suomen KiinteistöliittoTutkimusjohtaja Pirkko Kasanen, TyötehoseuraTutkimusohjelman koordinaatiolaitoksena on toiminut Työtehoseura ry, jossa osaaikaisenatutkimusjohtajana ohjelman koordinoinnista vastasi Pirkko Kasanen.Ohjelman on rajoittanut pääasiassa kauppa- ja teollisuusministeriö, joka on osoittanutohjelmaan yli 7 miljoonaa markkaa. Yhteensä ohjelman kustannukset ovat olleet noin10 miljoonaa markkaa. Seuraavassa asetelmassa esitetään ohjelman vuotuinen rahoitusKTM:ltä ja muista lähteistä, 1000 markkoina. Muut rahoittajat ovat osallistuneet hankekohtaisesti.Näitä rahoittajia ovat olleet Tekes ja HKR (Helsingin kaupungin rakennusvirasto)sekä Helsingin kaupunki. Hankkeisiin on osallistunut lisäksi energiayhtiöitä,tutkimusaiheen mukaisia yhteistyöjärjestöjä, tutkittavan alan yrityksiä, Turvatekniikankeskus, Suomen Akatemia, EU, sekä tieteellistä tutkimusta tukevia rahastoja. Lisäksimonessa hankkeessa on merkittävä omarahoitusosuus.LINKKI 2 –ohjelman rahoitusKTM Muut Yhteensä1997 1820 480 23001998 1950 1150 31001999 1640 680 23202000 1460 510 19702001 530 110 630Yhteensä 7400 2940 10320Vuonna 1999 ohjelmassa järjestettiin sisäinen väliarviointi. Koordinaattori lähetti kyselynjohtoryhmän ja seurantaryhmien jäsenille ja tutkijoille. Yhteenvetoa (30.5.1999)ei julkaistu.KTM tilasi ohjelmaa koskevan riippumattoman loppuarvioinnin, jonka tekivät Vaasanyliopiston VaasaEmg-yksikkö ja Levón-instituutti. Arviointiraportti on julkaistu erikseen.

121.5 Loppuraportin sisältöLINKKI 2 –ohjelmassa tuloksien sovellettavuus käytäntöön on ollut keskeisenä pyrkimyksenä.Tässä loppuraportissa esitellään toimintatapoja, joilla tätä on edistetty. Luku2 pohtii, miten on toimittu ja miten onnistuttu.Seuraava luku esittää koko ohjelman tuloksien synteesin arvoketju-viitekehyksessä.Viitekehys on valittu korostamaan sitä lähtökohtaa, että energiansäästö tapahtuu ainatilanteissa ja asiayhteyksissä, joissa ensisijaisena tavoitteena on tuottaa hyödykkeitä,palveluja, mielihyvää, hupia - siis arvoa. Tämä luku ei voi mitenkään tehdä oikeuttakaikkien tutkimusten tuottamille kaikille tuloksille, joten se ei korvaa tutkimusraportteihintutustumista.Luvussa 4 esitetään tiivistetysti johtopäätökset ohjelman tuloksista ja toiminnasta.Liitteenä on tiivistelmät kaikista ohjelman hankkeista. Ne on järjestetty aihepiireittäinneljään ryhmään. Kussakin ryhmässä tiivistelmät ovat hankkeen raportin julkaisemisenmukaisessa järjestyksessä. Tiivistelmissä viitataan LINKKI 2 –julkaisusarjassa ilmestyneisiinraportteihin tai joissain tapauksissa muuhun loppuraporttiin. Tekijöiden nimetovat raportin julkaisuajan mukaiset, samoin tekijöiden toimipaikat. Myös joidenkinorganisaatioiden nimet ovat muuttuneet raportin julkaisun jälkeen, nekin esitetään julkaisuhetkenmukaisessa muodossa.KirjallisuusArvola, Anne & Kasanen, Pirkko (1996). Kuluttajien käyttäytyminen ja energiansäästö,LINKKI-tutkimusohjelman loppuraportti, Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksiaja raportteja 3/1996. Helsinki.Arvola, Anne, Rautavaara, Elina & Uutela, Antti (1994). Energy and the consumer.Final report on the research program 1990-1992. Ministry of Trade and Industry EnergyDepartment Reviews B:176. Helsinki.Kasanen, Pirkko (1997). Kuluttaja energiansäästäjänä ympäristön takia – tutkimusta jahaasteita. LTA (Liiketaloudellinen aikakauskirja) 1/97, s. 32-47.Kotitalouksien energiankulutus ja energiansäästömahdollisuudet – raportti Kuluttajiakoskevan energiatutkimuskokonaisuuden loppuseminaarista (1993). Helsingin yliopistonsosiaalipsykologian laitoksen energiajulkaisuja 13/1993. Helsinki.LINKKI Research program on consumer habits and energy conservation. Summaryreport, publication 15/1996. Helsinki.

132 LINKKI 2 –ohjelman työskentelytapa: Tulostenkäyttäjien osallistuminen2.1 JohdantoYhteiskunta- ja luonnontieteitä yhdistävää tieteidenvälistä (interdisciplinary) tutkimustaon haastettu erityisesti ympäristöongelmien ymmärtäjäksi ja ratkaisujen tarjoajaksi –onhan kysymys ihmisen toiminnasta ja sen vaikutuksista ympäristössä. Ilmastomuutoson merkittävä maailmanlaajuinen haaste niin politiikalle kuin tutkimuksellekin. Ilmastopolitiikantavoitteisiin Suomi pyrkii mm. energiansäästöohjelman avulla.Monitieteistä, myös yhteiskuntatieteitä sisältävää ympäristötutkimusta on harjoitettuuseissa ohjelmissa. Kestävän kehityksen tutkimusohjelma (1991–1995) ja Suomalainenilmakehän muutosten tutkimusohjelma SILMU (1990–1995) olivat näistä ensimmäisiä.Kestävän kehityksen tutkimusohjelma koostui yhteiskuntatieteellisestä ja humanistisestatutkimuksesta. Sen tarkoituksena oli kehittää alan kompetenssia. SILMU (FIM77,9 milj. tai 13 milj Euroa) oli tarkoitettu tieteidenväliseksi, yhteiskunta- ja luonnontieteitäyhdistäväksi ohjelmaksi. Globaalimuutoksen tutkimusohjelma FIGARE toimiivuosina 1999-2002 (FIM 40 milj. tai 6,7 milj. Euroa). Se koostuu monia tieteenalojaedustavista projekteista.Näissä ohjelmissa pyrkimys eri lähestymistapojen integrointiin on vähitellen voimistunut.Kestävän kehityksen tutkimusohjelmassa ei hankkeiden integrointia pidetty mahdollisenaeikä vakavasti yritettykään. SILMUssa perustettiin integraatioprojekti, jonkatarkoituksena oli tuottaa vastauksia politiikan kannalta relevantteihin kysymyksiin.Integraatioprojektia käynnistettäessä ohjelma oli jo edennyt pitkälle, eikä osa-alueitayhdistävä iteroiva integraatio ollut enää mahdollista. FIGARE-ohjelmalla on päätoiminenkoordinaattori, jonka tehtävänä on pitää yhteyttä myös esim. tuloksia työssääntarvitseviin viranomaisiin. Ohjelmassa on rohkaistu useita tutkimusaloja edustavienkonsortioiden perustamista.LINKKI 2 –ohjelma on toiminut huomattavasti pienemmissä puitteissa. Sen budjettioli yhteensä noin 10 miljoona markkaa (1,7 miljoonaa euroa). Tästä kolme neljännestäon ollut kauppa- ja teollisuusministeriön rahoitusta. LINKKI 2 tutki toimintoja, jotkayhdistävät tai erottavat energiansäästön teknisiä mahdollisuuksia ja tekniikan käyttäjiä– kuluttajina tai muissa rooleissa. Ohjelmassa yhdistettiin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteidensekä teknologian ja talouden tutkimuksen keinoja.Koska ohjelman voimavarat olivat rajalliset ja kuitenkin energiansäästöhaasteet vaativatvälittömiä toimenpiteitä, energiaosasto odotti ohjelmalta lähestymistapoja ja tuloksia,joita voitaisiin käyttää hyväksi käytännön energiansäästötoiminnassa. Tieteenalojenrajoja ei tässä vahdittu eikä opillista puhtautta vaalittu. Alojen ja menetelmien välilläsolmittiin enemmän tai vähemmän onnellisia liittoja pyrittäessä käytännössä sovellettaviintuloksiin.

14Tässä luvussa käsitellään ensin ohjelman organisointitapoja. Sitten esitellään kansainvälistätutkimusta tutkimusohjelmien ja käyttäjien osallistumisen organisoinnista. Tämätarkastelun valossa käsitellään LINKKI 2 –ohjelman työtapoja tunnistaen käyttäjienosallistumisen ja tuloksien käytettävyyden kannalta onnistuneita piirteitä.2.2 LINKKI 2 –ohjelman organisaatioVuosina 1990–1992 energiaosasto rahoitti Kuluttajia koskevan energiatutkimuskokonaisuudenja LINKKI Kuluttajien käyttäytymisen ja energiansäästön tutkimusohjelmatoteutettiin vuosia 1993–1995. LINKKI 2 perustui näihin kokemuksiin. Tämä tutkimusohjelmiensarja heijastaa energiansäästöohjelmien ja tutkimusohjelmien muuttuviapainotuksia (Kasanen 1997). Energiaosaston oma osallistuminen ohjelmien tavoitteidenja sisällön muotoiluun on kasvanut ohjelmasta toiseen ja vielä LINKKI 2:n kuluessakin,jossa käyttäjälähtöisyys oli avainkäsite.Ennen kuin ensimmäiset määrärahat julistettiin haettavaksi vuonna 1997, energiaosastoluonnosteli kuvauksen ohjelman aihepiireistä ja päätavoitteista yhdessä ohjelmankoordinaattorin kanssa. Ohjelmalle asetettiin kymmenhenkinen johtoryhmä. Se koostuutulosten aiotuista käyttäjistä. Mukana olivat energiaosasto, Motiva Oy, ympäristöministeriö,liikenneministeriö, Suomen Kuntaliitto, Sähköenergialiitto SENER jaSuomen Kiinteistöliitto. Suomen Akatemia ja Tekes olivat edustuneina mahdollisinarahoittajina.Ensimmäisen määrärahojen haun yhteydessä ohjelman aihepiirit oli kuvattu väljästi jasaatu hakemusjoukko oli erittäin kirjava. Seuraavilla hakukierroksilla, joita oli vuosittain,rahoitettavat aiheet kohdistettiin yhä tarkemmin energiansäästöohjelman toteuttamiseenliittyvien tarpeiden mukaisesti johtoryhmän kanssa käytyjen keskustelujenperusteella.Ohjelman tutkimustyön tekivät yksittäiset tutkijat tai tutkijaryhmät. Tutkimusprojekteilleoli seurantaryhmät, jotka huolehtivat ohjelman sisäisestä kommunikoinnista jatulosten käyttäjien osallistumisesta työhön. Näissä ryhmissä kunkin projektin tulostentärkeimmät hyväksikäyttäjät tapasivat tutkijoita tutkimuksen kuluessa. Joissain tapauksissauseita projekteja oli yhdistetty samaan seurantaryhmään. Näissä tapauksissamyös eri projektien tutkijat tapasivat ja voivat vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.Tutkimusten tulokset ja ohjelman yhteiset vuosiraportit julkaistiin ohjelman julkaisusarjassa.Tutkimusten tiivistelmät ja julkaisut kokonaisuudessaan ovat internetissä(www.tts.fi). Tulosten hyödyntäjät levittivät tuloksia myös omille kohderyhmilleenomissa julkaisuissaan, koulutustilaisuuksissaan ym. Tämä kohdennetumpi levitystapaon ollut erittäin tärkeä yhteisen julkaisusarjan lisäksi.

152.3 Käyttäjäyhteistyön onnistumisen piirteitä LINKKI 2 –ohjelmassaTieteidenvälisen tutkimuksen organisointitapoja tutkittiin kaupunkiekologian tutkimusohjelmassa(Stadtökologie) Saksassa (Fiedrichs et al. 1999). Projekti Theories forPraxis, Praxis for the Theory tarkastelei ohjelman muiden projektien kokemuksia.Kolme perusstrategiaa on tunnistettu (Hollaender 1999):1. Projektilla on alusta asti selvä tavoite, josta eri aloja edustavat tutkijat ovat yhtämieltä. Tässä strategiassa on välttämätöntä jättää syrjään erimielisyyksiä, jotkakuitenkin on tunnistettu. Jonkin verran käsitemäärittelyä on tarpeen.2. Projekti turvautuu mittavaan verkottumiseen ja tiedonvaihtoon osallistujienkesken. Lukuisia kokouksia tarvitaan.3. Projekti perustuu yhteiselle teoreettiselle lähestymistavalle, joka voi olla esim.systeemiteoreettinen. Eri tieteenalojen tuotosten sovittaminen yhteiseen kehykseenon vaativaa. Riskinä on, että jotkut osallistujista joutuvat alihankkijan asemaan.LINKKI 2 -ohjelmassa jokaisella projektilla oli selvä tavoite, joka asetettiin mahdollistentieteenalaintressien edelle (strategia 1). Ohjelman seurantaryhmätyöskentely vastasistrategian 2 mukaista verkottumista. Ohjelmassa ei ollut strategian 3 mukaistayhteistä teoreettista viitekehystä.DACH-projekti oli saksalais-itävaltalais-sveitsiläinen yhteisprojekti, joka tutki tieteidenvälisissäja transdisiplinäärisissä tutkimusympäristöissä käytettyjä ohjausmenettelyjä(kts. DACH 1999). Projektissa on lähetetty kysely 600 tutkijalle. Kysymyksenasetteluviittaa laajoihin projekteihin, joissa itsessään on merkittävä koordinointiosuus.Olen käyttänyt tätä kyselyä valikoiden hyväkseni tutkiessani LINKKI 2 -ohjelman projektien onnistumisen piirteitä. Valikoivuus oli välttämätöntä, koskaLINKKI 2 -ohjelma on varsin pieni verrattuna DACH-projektin kohteena oleviin ohjelmiin..”Onnistumisella” tarkoitetaan tässä onnistumista tulosten hyödyntämisessä. Onnistumistamitattiin sillä, miten aiotut käyttäjät ovat tutkimuksen tuloksien hyödyllisyyttäarvioineet. Hanke oli onnistunut, kun käyttäjä mainitsi käyttäneensä tutkimuksen tuloksiahyväksi omassa työssään ja tiesi uusiakin mahdollisuuksia materiaalin käyttämiseentulevaisuudessa. Nämä arviot ovat subjektiivisia, mutta erittäin selväpiirteisiä.Käsittelen tässä onnistumisselvitykseni tuloksia hyvin yleisellä tasolla käyttäen jäsennysapunaDACH-projektista saamaani viitekehystä.Tavoitteiden ja kysymysten asettelun LINKKI 2 -ohjelmassa piti olla jo alusta alkaenhyvin käytäntöön suuntautunutta. Energiaosaston omat ajatukset ohjelman suhteenovat kuitenkin muotoutuneet ohjelman kuluessa tarkemmiksi. Niinpä toisella hakukierroksellatai myöhemmin alkaneet projektit ovat olleet selvemmin käytäntöön ja käyttäjiinsuunnattuja kuin ensimmäisen hakukierroksen aikana käynnistyneet projektit.Useimpia aikaisintaan toisella hakukierroksella alkaneita projekteja voidaan pitää on-

16nistuneina, kun taas ensimmäisen kierroksen projekteille onnistuminen oli harvinaisempaa.Yksittäisten projektien tasolla LINKKI 2 -ohjelmassa ei yleensä ollut tarvetta integrointiintai yhteisen kielen kehittämiseen, koska projekteissa työskenteli pieniä tutkijaryhmiäjoilla on melko pitkälle yhteinen tausta. Joissain tapauksissa metodologisentaustan erot projektiryhmän jäsenten välillä tuottivat ongelmia.Kokoukset, sähköpostiviestit ja raporttiluonnosten kommentointi olivat pääasiallisiakommunikointitapoja. Kommunikointi projektien sisällä ja välillä oli oleellista ohjelmantoiminnalle. Se ei kuitenkaan näytä olleen onnistumista selittävä tekijä.Ohjelman koordinaation tehtävänä oli muun muassa huolehtia tiedonkulusta ohjelmassa.Ohjelman pienehkön koon takia koordinaattori pystyi osallistumaan kaikkiin seurantaryhmienkokouksiin ja lukemaan kaikki raporttiluonnokset, joten myös ennaltasuunnittelemattomia yhteyksiä projektien välillä voitiin löytää ja välittää tutkijoiden jahyväksikäyttäjien tietoon.Onnistuneissa projekteissa esiintyi usein tiettyjä tapoja levittää tutkimuksen tuloksiatutkimusryhmän ulkopuolelle. Ohjelman yhteinen johtoryhmä jo toi mukaan tiedonkäyttäjien tarpeista, mutta kuten edellä jo todettiin, tämä ei vielä taannut projektienonnistumista. Onnistuneissa projekteissa käyttäjät ovat osallistuneet ”tuotteiden” kehittämiseenprojektin tulosten perusteella. Tuotteita ovat tässä esimerkiksi toimintaohjeet,informaatioaineisto energiansäästömahdollisuuksista tai taulukkomallit energiatehokkuustietojenkeräämiseen kulutuskohteissa. Usein osa tästä kehitystyöstä jäi tehtäväksiprojektin päätyttyä. Tulosten käyttäjien osallistuminen projektien rahoitukseen eiole ollut merkittävää, KTM:n osuutta lukuunottamatta, eikä selitä onnistumista.Kaikki LINKKI 2 -ohjelman tutkijat tekevät muutenkin etupäässä käytännönläheistätutkimus- ja selvitystyötä. Samalla joillakin oli käynnissä akateeminen pätevöityminenlisensiaatti- tai tohtoriopinnoissa. Ohjelman projektit olivat melko pieniä, joten yleensäne eivät yksinään mahdollistaneet tutkijan perusteellista syventymistä tutkimuksenteemaan. Tutkimuksen laadun kannalta olikin tärkeää, että tutkijan taustalla oleva tutkimuslaitostai vastaava oli aihepiiriin syvällisesti perehtynyt ja siitä jatkuvasti kiinnostunuttai että yksittäinen tutkija oli myös projektin ulkopuolella aihepiiriin syventynytja siitä kiinnostunut, esimerkiksi juuri jatko-opintojen kautta. Tällä tavalla tutkijatoi pienehköön projektiin mukanaan vankan teoreettisen taustan. Onnistuneilla projekteillaoli perustana sekä päteviä laitoksia että tutkijan omaa pitkäjänteistä sitoutumista.Ohjelmassa oli edustuneina yhteiskuntatieteitä, humanistisia tieteitä ja insinööritieteitä.Tutkijat tulivat yliopistoista, julkisista tai yksityisistä tutkimuslaitoksista tai konsulttiyhtiöistä.Onnistuneet projektit eivät poikenneet muista näiden taustatekijöiden osalta.

172.4 JohtopäätöksiäKäyttäjien osallistuminen tutkimusohjelmaan on iteratiivinen kysymyksenasetteluprosessi.LINKKI 2 -ohjelman kokemusten perusteella voidaan sanoa, että tarvitaan alustaasti ajatus siitä, millä tavalla esim. energiansäästöä edistäviä ”tuotteita” saadaan kehitetyksitutkimustulosten perusteella. Tämä prosessi vaatii käyttäjien panostusta; ei välttämättäprojektin rahoituksena, mutta aina ajankäyttönä ja sitoutumisena.Tutkijoiden on ollut mahdollista tuoda projektiin osaamisensa huolehtimatta tieteenalojenrajankäynnistä, koska tavoitteenasettelu oli niin käytännönläheinen. Ohjelmassasyntyi uusia, usein innoittavia yhteyksiä ja tuttavuuksia, joista on joskus ollut tutkijoillehyötyä myöhemmissä hankkeissaan. Tutkijalle ominaisesta kritiikistä ja laatuvaatimuksistaei ole ollut tarkoitus tinkiä – pikemminkin korostui tarve voida luottaa niihin,jotta käyttäjän tarpeisiin suuntautunut tutkimus olisi uskottavaa ja hyödyllistä. Tutkijattarvitsivat vahvan akateemisen tai muun taustan voidakseen osallistua ohjelman pieniinprojekteihin.Jotta tutkimuksen tulokset saataisiin käyttökelpoiseen muotoon, tarvittiin ja joissaintapauksissa tarvitaan edelleen tutkijoiden lisäksi muita voimavaroja. Tutkimusraportitovat harvoin sellaisenaan käyttökelpoisia käyttäjien tarpeisiin, eivätkä tutkijat välttämättäosaa tuottaa sopivia tuotteita. Käyttäjien panostus on tässä välttämätöntä. Ohjelmalletarvittiin koordinaattori organisoimaan käyttäjien ja tutkijoiden välinen yhteistyö,ja joskus myös toiminaan tulkkina lähestymistapojen välillä.KirjallisuusDACH (1999). 18.11.1999 < http://www.d-a-ch.net/>.Friedrichs, Jürgen & Kirsten Hollaender (toim.) (1999). Stadtökologische Forschung.Theorien und Anwendungen. Stadtökologie VI. Analytica, Berlin. 501 s.Hollaender, Kirsten (1999) 18.11.1999.Kasanen, Pirkko (1997). Kuluttaja energiansäästäjänä ympäristön takia – tutkimusta jahaasteita. Liiketaloudellinen aikakauskirja 1/1997, 32–47.

183 Tutkimustulosten synteesi: Energiatehokkuus arvoketjuissa3.1 JohdantoEnergiatehokkuutta parantavat toimenpiteet joudutaan aina tuomaan olemassa oleviintilanteisiin ja olosuhteisiin. Toimenpiteiden onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvinne mukautuvat tuotannossa tai kulutuksessa vallitseviin tavoitteisiin ja reunaehtoihin.Yksi tapa kontekstin kuvaamiseksi on käyttää arvoketjujärjestelmää. Tällöin otetaanhuomioon tuotteen tai palvelun tuottamisen kannalta välttämättömät vaiheet ja toimijat.Jokainen vaihe ja toimija ketjussa on tuotteen tai palvelun käytettävyyden tai kiinnostavuudenkannalta välttämätön. Jotta energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiinryhdyttäisiin, on ne suunnattava oikeaan aikaan oikeille kohderyhmille. On myöspidettävä huolta siitä, että oikeat toimijat ovat vastuussa toimenpiteiden toteuttamisesta.Jos toimenpiteisiin ryhdytään prosessin väärässä vaiheessa, saattaa olla jo myöhäistähyödyntää niitä kokonaisvaltaisesti.Tämä on otettu huomioon Ruotsin energiaviranomaisen (STEM) toteuttamissa markkinamuutosohjelmissa.Usein kokonainen yritysketju pitää huolen laitteiden ja koneidentoimittamisesta valmistajalta käyttäjälle. Nämä toiminnot ovat yrityksen elinehto.Mikä tahansa linkki tuotteen jakeluketjussa saattaa alkaa hankaloittaa toimintaa, mikäliyrityksen oma toiminta on vaakalaudalla (Suvilehto & Öfverholm 1998).Kasanen ja Persson ovat tutkineet edellytyksiä tehokkaasti eristävien ikkunoiden yleistymisellenimeämällä päätöksenteon ja päätösten toteutumisen eri vaiheet sekä eri vaiheidenavainasemassa olevat toimijat (Kasanen & Persson 1997).Niin sanottu energiarelevantti päätös on tämän työn kannalta keskeinen käsite. LukasWeber (1999) lanseerasi käsitteen sveitsiläisiä toimistorakennuksia koskevassa tutkimuksessaan.Hän osoitti, että ainoastaan seitsemäsosa toteutuneesta energiankulutuksenvähenemisestä oli seurausta tarkoituksellisista energiansäästötoimista. Usein säästöäsyntyi sivutuotteena samalla kun perusliiketoimintaa kehitettiin. Tutkimuksen valossaarvoketjujen korostaminen näyttäisi järkevältä ratkaisulta.Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma LINKKI 2 on viidenvuoden aikana tuottanut tietoa energiansäästön edistämiseksi organisaatioissa jakotitalouksissa 26 eri projektin avulla. Ohjelman päärahoittaja oli kauppa- ja teollisuusministeriö.Jotta oikeiden toimijoiden ja tilanteiden merkitys energiatehokkaidenratkaisujen löytämiseksi tulisi tarpeeksi korostetusti esille, käsittelen tässä luvussamuutamia LINKKI 2 -ohjelman tutkimustuloksia arvoketjujen näkökulmasta. Luvunalussa täsmennän arvoketjun käsitteistöä. Tämän jälkeen esittelen eräitä LINKKI 2 -ohjelman tutkimilla aloilla keskeisiä arvoketjuja. Tarkastelen näitä arvoketjuja lähem-

19min, jonka jälkeen esitän yhteenvedon LINKKI 2 -ohjelmaan osallistuneiden projektientuloksista arvoketjuajatteluun sovellettuna.Lopuksi esitän johtopäätöksiä tehostamistoimenpiteiden johdonmukaisuuden tärkeydestäjokaisessa arvoketjussa unohtamatta arvoketjuja edeltäviä ja niitä seuraavia vaiheita.Sivuan myös mahdollisuuksia sekoittaa arvoketjuja energiansäästön edistämiseksi.3.2 Arvoketjut ja LINKKI 2 -ohjelmaPorterin (1985) arvoketjumallia on käytetty ja sovellettu laajasti useisiin eri tarkoituksiin.Jokaisella yrityksellä on oma sisäinen arvoketjunsa, joka alkaa raaka-aineen saapumisestayritykseen ja jatkuu tuotannon ja markkinoinnin kautta myyntiin. Nämä varsinaisettoiminnot on kuvattu sarakkeina leveän nuolen alareunassa kaaviossa 1.Yrityksessä tarvitaan myös tukitoimia (nuolen yläosa). Tällaisia voivat olla yritykseninfrastruktuuri, johtaminen, henkilöstöhallinto, tuotekehitys, rahoitus, kirjanpito jahankinnat.Kaikesta tästä syntyy valmis tuote, joka tuo asiakkaalle arvoa. Se tuottaa katteen, jonkaasiakkaat maksavat ja jonka avulla yritys luo arvoa itselleen.Tämän lisäksi yrityksen on hahmotettava oma roolinsa suuremmassa järjestelmässäloppukäyttäjälle arvoa tuottavan tuotteen tai palvelun tarjoajana. Järjestelmään kuuluuosia ennen yritystä, esimerkiksi raaka-aineen tuottaja. Raaka-ainetuottajilla on omatarvoketjunsa, ja nämä rajapinnat kohtaavat silloin, kun raaka-aine toimitetaan yritykseen(logistiikka yritykseen päin). Ennen kun tuote on loppukäyttäjällä, saattaa prosessiinsisältyä muitakin arvoketjuja kuten toimittamiseen liittyvä arvoketju ja ostajaarvoketju.Tämän havainnollistamiseksi on kaaviossa 1 useita nuolia, joista yksi onlähemmän tarkastelun kohteena.Tarkastelun painopiste voi olla missä tahansa osassa järjestelmää. Sen asemasta riippuu,mikä on 'edeltävä' tai 'seuraava' vaihe.

20Kaavio 1. Arvoketju ja arvojärjestelmäTUKITOIMET, KUTEN-JOHTO- HENKILÖSTÖHALLINTO- KEHITYSTOIMINTAENERGIAN KÄYTTÖLOGISTIIKKAYRITYKSEENPÄINVARSINAINENTUOTANTOLOGISTIIKKAULOSPÄINMARKKI-NOINTI &MYYNTIPALVELUTMYYNNIN-JÄLKEENKATEENERGIAN KÄYTTÖVarsinaiset toiminnot kuluttavat energiaa monin eri tavoin. Sitä tarvitaan kuljetuksiin,tilojen lämmittämiseen ja viilentämiseen, valaistukseen, sopivien varastointiolosuhteidenluomiseen, tuotantoprosesseihin, tiedonvälitykseen ja matkustamiseen. Tukitoimetvaativat nekin prosesseihinsa energiaa ja voivat myös vaikuttaa varsinaisiin toimintoihintarvittavaan energiankulutukseen. Nuoli kaaviossa 1 on viipaloitu energiankäytönhavainnollistamiseksi.Energiansäästön, päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelmassa LINKKI 2:ssaoli neljä pääteemaa:1) Kotitaloudet ja asuinrakennukset, jossa käsiteltiin kuluttajien välitöntä ympäristöä2) Kunnat, yritykset ja organisaatiot, jossa käsiteltiin päätöksentekoa, energiansäästösopimuksiaja tiedottamista3) Toimenpiteiden seuranta ja vaikutukset, jossa keskityttiin energiansäästötoimienonnistuneisuuteen ja tehokkuuteen liittyvien seurantakäytäntöjen ja tunnuslukujenkehittämiseen4) Uuden teknologian ja uusien menetelmien käyttöönotto, jossa tutkittiin saatavillaolevaa energiatehokasta tekniikkaa ja energiaa säästävien menetelmien käyttöönotonmahdollisuuksia.

21LINKKI 2:n avulla on saatu lisää tietoa useista mahdollisista arvoketjuista, jotka liittyvätesimerkiksi kotitalouksiin (ruoanvalmistus, vaatehuolto, asunnon huolto ja hygienia),asuinrakennusten ja toimitilojen korjausrakentamiseen, huoltoon ja niissä harjoitettaviintoimintoihin, erityistapauksena kouluopetus, tiedotusvälineisiin, kodinkoneidenvähittäismyyntiin sekä energian tuottamiseen ja jakeluun. Vaikka ohjelman tarkoituksenaei ollut käsitellä kattavasti kokonaisia arvoketjuja, saatuja tuloksia on kuitenkinmahdollista tarkastella myös tästä näkökulmasta.Tarkastelen tässä kolmea pääasiallista arvojärjestelmää. Ne valittiin siksi, että kussakinarvoketjussa LINKKI 2 -ohjelmasta saatuja tuloksia yhdistämällä voidaan saada tietoaniihin sisältyvistä energiansäästömahdollisuuksista:- Kodinkoneiden hankinta ja käyttö- Rakennusten ylläpito (asuinrakennukset ja toimitilat)- Kunnalliset palvelutJokainen järjestelmä koostuu useista toisiinsa yhteydessä olevista arvoketjuista tietyntuotteen tai palvelun tuottamiseksi. Yhteenveto on luonnosmainen ja yleisluontoinen.Sen tarkoituksena on auttaa ymmärtämään energiansäästämiseen liittyvää päätöksentekoapikemminkin kuin teknisiä seikkoja.3.3 Kodinkoneiden hankintaan ja käyttöön liittyvät arvoketjutErotimme kolme keskeistä arvoketjua: kodinkoneiden valmistaminen, niiden toimittaminenja myynti asiakkaalle sekä niiden käyttö kotitalouksissa. Markkinoilla olevienkodinkoneiden energiatehokkuus määräytyy valmistusvaiheessa. EU:ssa tehokkuuteenvaikuttavat mm. minimistandardit ja energiamerkinnät. Energiamerkinnän kolmea ensimmäistäkäyttövuotta selvittävän raportin mukaan merkintä on edistänyt energiatehokkuutta(Winward et al. 1998).Seuraavassa vaiheessa merkin maahantuojat ja kodinkoneiden tukkumyyjät toimittavatkodinkoneet vähittäismyyjille. Maahantuojien ja tukkumyyjien strategiat vaikuttavatjonkin verran kodinkoneliikkeiden valikoimiin. LINKKI 2 -ohjelmassa ei kuitenkaantutkittu valmistajien arvoketjuja tai vähittäismyyjien strategioiden vaikutusta energiatehokkuuteen.Kaavio 2. Arvoketjujärjestelmä: kodinkoneetVALMISTUS&TUKKUKAUPPAKotitalouksien näkökulmasta vähittäismyyntiliike on keskeisessä asemassa arvoketjussa.Vähittäismyyjän arvoketjussa johdon strategia määrittää miten liike – tai usein ko-VÄHITTÄIS-MYYNTIKOTITALOUS:- ELÄMÄNTYYLI- TAVAT

22ko ketju – reagoi valmistajien, maahantuojien ja tukkumyyjien tarjontaan. Energiatehokkuusjoko on tai ei ole kriteeri liikkeen valintaprosessissa. Valikoimassa kuitenkinon jokin tehokkuuden jakauma riippumatta siitä, onko se eksplisiittisesti määritelty vaiei.Kaavio 3. Kodinkonemyyjän arvoketjuJOHTO-VALIKOIMA-PALKKAUS- & PALKITSEMISPERUSTEET- KOULUTUSKÄYTÄNNÖTENERGIATARJOTTUJEN LAITTEIDEN ENERGIATEHOKKUUSKANNUSTIMET ENERGIATEHOKKAIDEN LAITTEIDEN MYYNTIINTIETÄMYS ENERGIA-ASIOISTAENERGIALOGISTIKKASISÄÄNPÅIN:KULJETUSKULJETUSTOIMINNOT:NÄYTTEILLEPANOINFOMATERIAALIMYYNTIHENKILÖSTÖVUOROVAIKUTUSKULUTTAJAN KANSSAENERGIAMERKITHENKILÖSTÖNTIETOUSLOGISTIIKKAULOSPÄIN:KULJETUSASENNUSKULJETUSASENNUSOIKEINMARKKINOINTI&MYYNTIENERGIANSÄÄSTÖ-KAMPANJATLAAJEMPI KULUT-TAJAVALISTUSJohdossa ja tukitoimissa tehdään energiarelevantteja päätöksiä. Yksi näistä on henkilöstönpalkkaus- ja palkitsemispolitiikka. Sen avulla voidaan edistää energiatehokkaidenlaitteiden hankkimista joko suoraan tai epäsuorasti. Koulutuspolitiikka ja -käytännöt vaikuttavat myös tähän. Koulutuksen yleisyys ja laatu vaikuttaa siihen,kuinka paljon henkilöstö tietää energiansäästö- ja elinkaarikustannuskysymyksistä jakuinka motivoitunutta se on ottamaan ne huomioon.Varsinaisissa toiminnoissa logistiikka sisältää koneiden ja muiden laitteiden tuonninliikkeeseen. Koska tämä on energiaa vievä vaihe, tehdyt valinnat voivat olla tärkeitäenergiankulutuksen kannalta. Emme kuitenkaan keskity tässä logistiikkaan.Kun laitteet ovat liikkeessä, johdon ennalta määrittelemä laitevalikoima asetetaan esille.Niihin lisätään energiamerkinnät sekä huolehditaan, että laitteista on saatavilla tietoa.Tämän jälkeen myyntihenkilökunta auttaa asiakasta valitsemaan laitteen. Vuorovaikutusalkaa siitä, kun asiakas tulee kodinkoneliikkeeseen.Jotta turhalta energiantuhlaukselta vältyttäisiin, myyjän ja ostajan on yhdessä selvitettäväkotitalouden tarpeet ja laitteen käyttötarkoitus (myyjä ei esimerkiksi tarjoa liiansuurta laitetta). Kotitalouden erityistarpeet tulee määrittää. Laitteen sopivan koon määrittämisenyhteydessä on esimerkiksi selvitettävä laitteelle varatun sijoituspaikan mitat.

23Laitteen tarkoituksenmukaisesta paikasta on myös keskusteltava (esimerkiksi uuni jajääkaappi eivät saa olla vierekkäin).Myyjällä on myös oltava riittävästi asiantuntemusta, jotta hän kykenee kertomaan asiakkaalle,että hieman kalliimmalla ja tehokkaammalla laitteella saa aikaan elinkaarisäästöä.Myyjä saattaa joutua kertomaan energiamerkinnän myöntämisperusteista taiselventämään laitteen käyttöohjeita. Tämän vuoksi myyntihenkilöstö tarvitsee useinkoulutusta ja tukimateriaalia energiatehokkuuteen liittyvissä asioissa. Energia-asiatliittyvät myös turvallisuuteen ja laitteiden ominaisuuksiin. Siksi koulutuksessa tulisikorostaa näiden asioiden liittymistä toisiinsa siten, ettei myyjille jää mielikuvaa, ettäenergiatehokkuus on jotenkin toisarvoista (Kasanen et al. 2000, Reisbacka & Rytkönen2000). Koulutus on sisällytettävä olennaisena osana kodinkonemyyjien henkilöstöpolitiikkaanja kannustinjärjestelmiin. Näitä asioita koskevat päätökset on tehtäväyleisen johdon tasolla.Ulospäin suuntautuvaan logistiikkaan sisältyvät kuljetukset asiakkaalle ja joissain tapauksissalaitteiden asentaminen. Asentajan tulisi olla tietoinen energiatehokkuuteenliittyvistä vaatimuksista. Asentaja voi olla joko osa kodinkonemyyjän arvoketjua taiulkopuolinen palveluntarjoaja.Myynnissä ja markkinoinnissa voidaan panostaa suoraan energiatehokkuuteen. Tavallisestikuitenkin keskitytään lähes yksinomaan hintoihin energia-asioiden kustannuksella.Joissaintapauksissa kodinkonekauppiaat ovat yhdistäneet voimavaransa energiayhtiöidenkanssa kampanjoidakseen energiatehokkaampien kodinkoneiden puolestaesimerkiksi otettaessa käyttöön energiamerkintää.Jos ajatellaan markkinointia laajempana kokonaisuutensa on muistettava, että ostajanja myyjän vuorovaikutussuhteessa käytössä on myös ostajan asiantuntemus. Asiakastodennäköisesti tietää, minkälaisen laitteen hän tarvitsee ja minkälaisissa olosuhteissasitä käytetään. Hän saattaa olla valistunut energiansäästöasioissa ja osaa jo tullessaanvaatia energiatehokkaita laitteita. Tätä tietoa on saatavilla monissa paikoissa, esimerkiksikouluissa, energiaviranomaisten ja energiayhtiöiden materiaaleissa ja mediassa.Sitä levitetään myös erilaisten kampanjoiden avulla.Energiansäästön palvelukeskus Motiva on tuottanut tiedotus- ja koulutusmateriaaliamuun muassa kouluille (ks. esim. Tarvainen et al. 1999). Jylhä & West (2001) ovattutkineet kuinka paikallinen tukihenkilö voisi auttaa opettajia hyödyntämään paremminMotivan oppimateriaalia. Eniten tukea koulut tarvitsivat energiansäästöön liittyväntarjotun oppimateriaalin hankkimisessa. Tässä tapauksessa paikalliset energiayhtiötkustansivat materiaalin kouluille. Energiayhtiöille tämä on yksi keino kannustaaasiakaskuntaansa energiansäästöön. Opetushenkilöstö arvosti käytännön apua. Jotkutopettajista olisivat halunneet enemmän asiantuntijavierailuja ja lisätietoja.Motivan koordinoiman energiansäästöviikon tarkoituksena on kampanjoinnin avullamuistuttaa ihmisiä energiansäästön mahdollisuuksista ja rohkaista yrityksiä toimimaanasian edistämiseksi. Jotkut organisaatioista kohdistavat toimintansa suurelle yleisölle

24neuvonnalla ja järjestämällä näyttelyitä (Wahlström 2000). Tolonen (2001) tutki Motivanja Helsingin kaupungin vuonna 2000 järjestämän energiansäästönäyttelyntoteutusta. Näyttelyssä kävi 1 500 ihmistä, joka oli neljä kertaa enemmän kuin vuoden1999 vastaavassa näyttelyssä. Myös tällä kertaa näyttely järjestettiin keskeiselläpaikalla mutta siten, ettei välittömässä lähinaapurustossa ollut ohikulkijoitamahdollisesti houkuttelevia kilpailevia tilaisuuksia. Näyttelyyn oli helppo poiketasuoraan kadulta. Sitä myös mainostettiin näkyvämmin kuin edellisvuonna.Tulevaisuutta ajatellen näyttäisi järkevältä järjestää enemmän interaktiivisia näyttelyitäja panostaa materiaalien ulkoasuun.Leino ja Jalarvo ovat tutkineet energiayhtiöiden tarpeita ja suunnitelmia asiakkaillesuunnatun energiansäästömateriaalin kehittämiseksi. Energiayhtiöitä (paikallisia jakelijoita)pidetään luontevina lähteinä energiansäästöviestinnän kuten palautteen tai keskitetyntiedon tuottamisessa. Näin on, vaikka energiansäästöön liittyvän tietouden levittäminenkatsotaan ensisijaisesti viranomaisten tehtäväksi. Asiakaslehdet ja puhelinneuvontakoettiin tärkeiksi. Internetin kasvava merkitys oli myös havaittavissa (Leino& Jalarvo 1999).Leppälä (1999) tutki miten toimittajat välittävät energiansäästöviikkoon liittyviä tietouttamediassa. Leppälän mukaan on suositeltavaa siirtyä yhteiskunnallisesta kampanjoinnistatiedottamaan jatkuvista energiansäästöprosesseista. Tällä tavoin kyettäisiintuottamaan mielenkiintoisempaa energiauutisointia.Tässä arvoketjujen järjestelmässä kolmantena on laitetta käyttävä kotitalous. Laitteetovat osatekijöitä palveluita kotitalouksille tuottavissa arvoketjuissa. Palveluita ovatesimerkiksi ruoanlaitto ja -säilytys, vaatehuolto, suoja ja viihdyke. Kylmälaitteita, liesiä,astianpesukoneita, pyykinpesukoneita ja kuivausrumpuja, puhdistuslaitteita javiihde-elektroniikkaa (TV, videot, musiikkilaitteet) käytetään muiden osasten kanssaenergiaa ja aikaa kuluttavalla tavalla.Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että kotitalouksien palveluja on ajateltava laajemminkuin ainoastaan laitevalintoina, jotta energiankulutus saataisiin laskuun. Eurooppalaisessaprojektissa The Sustainable Household ['Kestävä kotitalous'] (Vergragt,2000) esitetään vaihtoehtoisia tapoja näiden palvelujen järjestämiseksi. Melasniemi-Uutela (2001) pitää energiansäästöön keskittyvää lähestymistapaa riittämättömänäympäristönäkökohtien kannalta. Vaikka laitteet ovat yhä tehokkaampia, energian kokonaiskulutuson kasvussa. Kotitalouksissa tarvitaan radikaalimpia muutoksia. On tarpeellistapohtia kriittisesti erilaisia kulutuskohteita, esimerkiksi ulkomaanmatkailua,vapaa-ajan harrastuksiin kulkemista ja kakkosasuntoja. Päättäjien ja kansalaisten olisijaettava energiansäästövastuu yhteisessä oppimisprosessissa eikä säästöasioita saisipallotella eri osapuolten välillä. Reisbacka et al. (2001) ovat tutkineet asiaa käytännöntasolla. Tutkimuksessa kartoitettiin kerrostalojen kiinteistöpesuloiden käyttöä ja verrattiinkäyttöä tilanteeseen, jossa jokaisessa asunnossa on oma pesukone. Kiinteistöpesuloidenavulla voidaan vähentää kotitalouksien energiankulutusta. Pesuloiden onoltava toimivia ja sellaisia, että asukkaat pesevät siellä mielellään pyykkiä. Pesulan

25laitteiden on oltava energiaa ja vettä säästäviä. Pesulan ilmastoinnin järjestämiseenliittyy myös usein omat haasteensa.Elämäntavat, teknologia ja hankitut laitteet ovat kotitalouksien kannalta tärkeitä tekijöitä.Jotta voidaan varmistua siitä, että laitteita käytetään ja huolletaan oikein ja tehokkaasti,on kuluttajat saatava vakuuttumaan siitä, miten tärkeää on tutustua käyttöohjeisiin.Ohjeet ovat kuitenkin usein sekavia eivätkä houkuttele ostajaa lukemaan(Reisbacka & Rytkönen 1999).Eri kotitalouksien päivittäiset tavat ja tottumukset voivat vaihdella huomattavastikin.Energiatehokkaan laitteen valitsemisen lisäksi säästävät tavat ja tottumukset auttavatkotitalouksia parantamaan energiatehokkuutta. Haakana et al. (1998) analysoivat pitkänaikavälin palautetta ja keskitetyn tiedon merkitystä kotitalouksien energiankulutuksessa.Kahden ja puolen vuoden jälkeen siitä kun kotitalouksia oli opastettu energiansäästössä,monet kotitalouksista yrittivät yhä edelleenkin vähentää energiankulutustaanmonin eri tavoin. Nämä toimet eivät kuitenkaan välttämättä saaneet aikaan säästöjä.Sähkön ja veden kulutus oli ryhmän keskuudessa jopa lievästi noussut. Vaikka tutkimuksenotos ei edusta koko väestöä, se kuitenkin osoittaa, että merkittäviin tuloksiinpääseminen kotitalouksissa joidenkin yksittäisten toimien avulla on vaikeaa. Tässätapauksessa keskityttiin pikemminkin energiaa säästäviin toimintamalleihin kuin tehokkaidenlaitteiden avulla saatavaan energiansäästöön.3.4 Rakennusten ylläpitoon liittyvät arvoketjut3.4.1 AsuinrakennuksetTässäkin erotamme toisistaan kolme pääasiallista arvoketjutyyppiä. Ensimmäisessäketjussa tuotetaan korjausrakentamiseen tarvittavat osat kuten ikkunat, korjaustensuunnitelmat ja niin edelleen. Toinen ketju muodostuu rakennusten käytöstä ja kunnossapidosta.Kolmannessa arvoketjussa toimivat rakennuksessa asuvat ihmiset. Korjausrakennussuunnitelmienja osien tehokkuus määräytyy valmistus- ja suunnitteluketjuissa.Teknisten ratkaisujen kehitykseen verrattuna energiatehokkaiden rakennusmateriaalienja teknisten ratkaisujen leviäminen on hidasta. Selkeät ja houkuttelevat energiatehokkuuttalisäävät parannukset on järkevä yhdistää yhdeksi paketiksi asiakkaallelisäarvoa tuottavalla tavalla ja tarjoilla tämä paketti siten, että toimien lähtökohtana onasiakas (Lehto 2001). Energiatehokkaiden osien ja teknisten ratkaisujen markkinoimiseksion tärkeää jo suunnitteluvaiheessa valistaa rakennusten omistajia ja käyttäjiäelinkaarikustannuksista teknisten vertailujen avulla. Tällaisia malleja on kehitetty jaesitelty Miettilän ja Havian ( 2002) projektissa. Myös ikkunavalmistajien asenteita ontutkittu. Ikkunavalmistajat näkivät tarpeellisena lämmöneristysvaatimusten kiristämisentasolle 1,4 W/m2K ja sen ulottamisen myös korjausrakentamiseen. Energialuokituskoettiin hyväksi vapaaehtoiseksi apuvälineeksi (Hemmilä et al. 2000).

26Kaavio 4. Arvoketjujärjestelmä asuinrakennusten hoitamisessaRAKENNUSOSIENVALMISTUSSUUNNITTELURAKENNUSTENKÄYTTÖ JAKUNNOSSAPITORAKENNUKSESSAASUVATIHMISETToisessa arvoketjutyypissä, eli itse asuinrakennuksen toiminnoissa, johto ja tukitoimetovat tärkeitä energiarelevanttien päätösten kannalta. Joko asunto-osakeyhtiön yhtiökokoustai jokin muu omistajan edustaja tekee päätökset rakennuksen korjauksista. Isännöitsijäon keskeisessä asemassa päätösten valmistelussa ja usein myös korjaustarpeenosoittamisessa. Samassa yhteydessä on tärkeää esittää korjaustoimenpiteiden elinkaarikustannuksetja pitää huolta siitä, että ne myös ymmärretään. Suunnitelmat vaikuttavatpaljon rakennuksen energiakustannuksiin. Hemmilän et al. (2000) tutkimuksessakävi ilmi, että isännöitsijät ja energiaa säästävien ikkunoiden asiantuntijat olivat avainroolissaikkunaremontin valmistelussa. Juuri heiltä asukkaat saivat tietoa uusista energiaasäästävistä ikkunoista.Kaavio 5. Rakennuksen kunnossapidon arvoketjuJOHTO:-PÄÄTÖKSET KORJAUKSISTA-VALMISTELU, KUSTANNUSLASKELMAT-TILOJEN JA VARUSTEIDEN TARJOAMINEN ASUKKAILLE, LAITTEIDEN VALINTA-HUOLTOJÄRJESTELMÄ: TEHTÄVÄT, PALKITSEMINEN-INFORMAATIO ASUKKAILLE JA ASUKKAILTAENERGIAKORJAUSTEN ENERGIATEHOKKUUSMAHDOLLISUUS KÄYTTÄÄ ENERGIATEHOKKAITA VARUSTEITAPÄIVITTÄISEN HUOLLON MOTIVOINTIASUKKAIDEN TIETOISUUS ENERGIA-ASIOISTALOGISTIIKKARAKENNUKSEENPÄIN :KULJETUKSETYM.TOIMINNOTRAKENNUKSESSA:-LÄMMITYSJÄRJESTELMÄNJA ILMANVAIHDON SÄÄTÖ-PUHDISTUS-PIENET KORJAUKSET-REMONTITTUOTTEENTOIMITUSKULUTTAJALLE:TILOJEN JAVARUSTEIDENSAATAVUUSMARKKINOINTI & MYYNTI:-TILOJEN VARAUSJÄRJESTELYT-TIEDOTUSKORJAUKSISTA, HUOLTOTOIMISTA& ENERGIANKULUTUKSESTA-PALAUTE ASUKKAILTAENERGIAKULJETUKSETHUOLTOMIESTEN &ASENTAJIENTAIDOTTILOJEN JALAITTEIDENKÄYTTÖK-KELPOISUUSENERGIATEHOKKAIDENTILOJEN KÄYTTÖILMANVAIHDON YM.KÄYTTÖTIETOA HUOLLOLLEKORJAUS-TARPEISTAEdellä mainitulla tasolla tehdään tärkeitä päätöksiä asukkaille tarjottavista palveluista.Näitä ovat esimerkiksi autojen lämmityspaikat (kylmäkäynnistysten välttämiseksi),yhteiset kiinteistöpesulat ja saunat. Energiankulutuksen kannalta em. palveluiden saatavuusja käyttö saattaa osoittautua hyvinkin tärkeäksi. Kiinteistöpesulat olisi rakennettavatoimiviksi ja viihtyisiksi unohtamatta ilmastointiin liittyviä teknisiä ongelmia.

27Laitteiden olisi luonnollisesti oltava energiatehokkaita (Kalenoja & Lahti 1999, Pehkonen& Reisbacka 2001).Johto päättää päivittäisten huoltotoimenpiteiden reunaehdoista valitsemalla huoltoyhtiöntai talonmiehen sekä määrittelemällä päivittäisen huollon tehtävät ja niissä käytettävätkannustimet. Tässä yhteydessä sovitaan myös siitä, miten asukkaille viestitäänenergiansäästötavoista. Vuokrataloissa on saatu hyviä kokemuksia niin kutsutuistaenergiaeksperteistä. Energiaekspertit ovat asukkaita, jotka ottavat vapaaehtoisesti huolehtiakseenrakennuksen energiankulutukseen vaikuttavien tekijöiden tarkkailusta japienistä korjauksista tarpeen mukaan. Isännöitsijä antaa energiaekspertin tehtävät sopivalleasukkaalle, joka saa opastusta tehtäviinsä Motivan kouluttamalta eksperttikouluttajalta.Energiaekspertti on asukas, joka haluaa aktiivisesti parantaa yleisiä elinolosuhteitaja jolla on jonkin verran teknistä tietämystä sekä tarpeeksi aikaa tehtäväänsä.Energiaekspertti ei saa työstä palkkaa. Asunto-osakeyhtiöissä on ollut vaikeampaakäynnistää energiaeksperttitoimintaa kuin vuokrataloissa. Toiminnan onnistuminenedellyttää voimakasta motivointia isännöitsijän ja yhtiökokouksen taholta (Savolainen& Savolainen 2000).Asuinrakennusten varsinaisiin toimintoihin kuuluvat lämmitysjärjestelmän ja ilmanvaihdontarkistus, kunnossapito ja säätö, puhdistaminen, pienten vikojen korjaus, kuluneidenosien korvaaminen uusilla ja niin edelleen. Myös isommat korjaukset ovatosa varsinaisia toimintoja. Tässä tuotteen toimittaminen kuluttajalle voidaan tulkitaniiksi tavoiksi, joilla esimerkiksi lohkolämmittimien tai kiinteistöpesulan käyttö järjestetään.Markkinointi ja myynti puolestaan tarkoittaa korjauksista, kunnossapidosta jaenergiakysymyksistä tiedottamista sekä tapoja, joilla asukkailta kerätään tietoja esimerkiksikorjaustarpeista ja huollon laadusta. Pitkällä aikavälillä energiaekspertinkäyttö on eräs tapa järjestää tämä (Savolainen & Savolainen 2000).Kolmas asuinrakennusten arvoketju muodostuu asukkaiden päivittäisistä toiminnoista,kuten esimerkiksi lohkolämmittimien (Kalenoja et al. 1999) ja kiinteistöpesulan (Pehkonen& Reisbacka 2001) käytöstä. Tavat ja tottumukset määräävät myös rakennuksenlämmityksen, ilmanvaihdon ja vedenkäytön.3.4.2 Julkiset rakennuksetRakennusosat ja tekniikat, elinkaarikustannukset ja kappaleessa 3.4.1 esitetyt tehokkuusvaatimuksetpätevät myös julkisiin rakennuksiin. Julkisten rakennusten energiatehokkuudenkannalta olennaisiin, rakennuksen toimintoja edeltäviin arvoketjuihin kuuluvatmyös energiakatselmukset . Niiden aikana selvitetään energiatehokkuutta edistävättoimenpiteet. Erkiö (1999) on kartoittanut tukitoimia tuotantolaitosten ja palvelukiinteistöjenkatselmusten tehostamiseksi Suomessa. Katselmukset olivat yleisiä lamanaikana 1990-luvun alussa, mutta yritysten ydintoimintojen alkaessa kasvaa 90-luvunpuolivälissä ne jäivät taka-alalle. Suomen viranomaiset kannustavat energiakatselmuksiinpääasiassa vapaaehtoisilla energiansäästösopimuksilla, joiden täyttämiseen vaaditaanenergiakatselmuksia. Luvussa 5 esitellään julkisten rakennusten arvoketjun toi-

28sessa päässä olevat palvelut, joita kunnan ylläpitämissä rakennuksissa tuotetaan. Tällaisiaovat esimerkiksi terveydenhuolto ja koulutus.Kaavio 6. Julkisten rakennusten kunnossapidon arvoketjujärjestelmäKORJAUSOSIENVALMISTUSSUUNNITTELUENERGIAKATSELMUKSETRAKENNUSTENKUNNOSSA-PITO TOIMETJULKISTENRAKENNUSTENPALVELU-KÄYTTÖ( KAAVIO 8)Kunnallinen päätöksenteko on tärkeässä asemassa energiatehokkaan kiinteistönpidonehtojen määrittelyssä. On olemassa erilaisia kiinteistönpitotapoja, joissa pätevät erilaisetehdot ja kannusteet. Haakana (2000) ehdottaa eräitä yleisiä kriteerejä, jotka pätisivätkaikenlaisiin kiinteistönpitotapoihin. Vapaaehtoiset energiasopimukset toimisivatyleisinä puitteina kunnalliselle energiatehokkuudelle. Kuntia kehotetaan käynnistämäänkuukausittainen energiankulutusseuranta. Tietoa energiakatselmuksista olisi levitettäväasiaankuuluville tahoille ja kunnallisille päättäjille. Huoltoyhtiöille, talonmiehilleja muille käytännön kiinteistönpidon osapuolille olisi järjestettävä koulutustaja luotava palkitsemisjärjestelmät. Muita tärkeitä seikkoja yleisellä tasolla ovat kunnallisetenergiasuunnitelmat, rahoituksen varaaminen budjettiin energiatehokkuuden parantamiseksisekä se, miten elinkaarikustannukset ymmärretään ja miten niitä noudatetaankunnallisessa kiinteistönpidossa.

29Kaavio 7. Arvoketju: kiinteistönpitoJOHTO:-KUNNALLINEN PÄÄTÖKSENTEKO-KIINTEISTÖNPITOTAVATVAPAAEHTOISET ENERGIASÄÄSTÖSUUNNITELMATKUNNALLISET ENERGIANSÄÄSTÖSUUNNITELMATOLOSUHTEET JA KANNUSTIMET: BUDJETITELINKAARIKUSTANNUSLASKELMATLOGISTIIKKAYRITYKSEEN PÄIN:MATERIAALITPAIKALLEKULJETUSTOIMINNOT:-ILMASTOINTI-LÄMMITYS-VESI-KORJAUSRAKENTAMISENHALLINTA-SEURANTARUTIINIT-MOTIVOINTIENERGIATEHOKKUUTEEN-SEURANNANLAATULOGISTIIKKAULOSPÄIN:-LÄMMITYS-SEURANTA JAPALAUTE-ENERGIATEHOKKUUDENSEURANTAMYYNTI & MARKKINOINTI:-INFOA ENERGIAN TEHOKKAASTAKÄYTÖSTÄ-PALAUTEKÄYTTÄJILTÄ & ENERGIATEHOK-KUUSVAATIMUKSETTAIDOTKANNUSTIMETTIETOISUUSLeskisen et al.(2001) tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella suunnitteluvaihe onkeskeinen rakennuksen korjaamisessa, jos energiatehokkuutta halutaan parantaa.Suunnittelijoille tulisi antaa energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävät tavoitteet jaheidän tulisi olla tietoisia energiatehokkaista ratkaisuista. Elinkaarikustannusten arvioimistaei voi taaskaan korostaa liikaa.Rakennuksen kunnossapidon varsinaisiin toimintoihin tarvittavat materiaalit ja osat ontuotava paikan päälle. Tässä tutkimuksessa ei tutkittu materiaalien paikalle tuomisenenergiatehokkuutta. Toimintovaiheessa huolehditaan ilmastoinnista, lämmityksestä javedestä rutiinitasolla. Kaikki tämä on yleensä huoltoyhtiön tai talonmiehen vastuulla.Huolto- ja talonmiehiä olisikin motivoitava energiansäästöön kuten Haakana (2000)edellä osoitti. Koulutus, palkitsemisjärjestelmät ja seuranta parantavat tuloksia. Hakalaja Hottinen (1998) ovat tutkineet koulujen energiatehokkuuskulttuurin edistämismahdollisuuksia.Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että ammatti-identiteetit ovat joustavia jaettä organisaation sisäistä luottamusta parannetaan. Tämä onnistuu, jos turvaudutaannykyistä enemmän asiantuntijoiden apuun sekä koulun talonmiesten "hiljaiseen tietoon"ja kunnioitetaan enemmän heidän ammattitaitoaan.Toimintojen taso sisältää usein myös tehtävät, jotka liittyvät ulkopuolisten tekemienkorjausten hallinnointiin. Rakennuksen rutiinikäytössä seuranta on välttämätöntä, jottaenergiankulutuksesta ja rakennuksen kunnon tai käytön muutoksista saataisiin tietoa.Kuusinen et al. (2001) sekä Heljo (2001) tutkivat seurannan merkitystä Kosken ja Sii-

30tosen (1999) luoman mallin pohjalta. Tutkimuksesta käy ilmi, että vuotuiseen energiankulutuksenja rakennuksen tilavuuden perusteella lasketut tunnusluvut eivät kovinkaanhyvin kuvaa kohteiden energiankäytön tehokkuutta tai muutoksia kuluttajienenergiankäytössä. Haasteena olisikin siten löytää tasapaino käytössä olevan seurantasysteemintoimivuuden ja siitä saatavan tiedon sisällön ja tarkkuuden välillä. Minimivaatimuson, että palveluista ja rakennuksen toiminnoista on kerättävä tietoa vuosittainja tieto on myös otettava huomioon. Tutkimuksessa suunniteltiin tätä tarkoitustavarten kaavakkeet, joilla tietoa kerätään. Kansallisella tasolla Kara ja Kolttola (1998)ovat ehdottaneet pkt- ja palvelusektoreilla käytettäviä ominaiskulutuksen ja energiatehokkuudenmittareita.Tässä tapauksessa ulospäin suuntautuvaan logistiikkaan voidaan sisällyttää lämmöntuottaminen kunnallisten palvelujen tuottajille ja käyttäjille. Toimintojen seurantarutiinitolisi järjestettävä niin, että palautteen avulla saataisiin selville tehokkuuden edistämiseentarvittavat toimenpiteet ja tarpeet. Kosken ja Siitosen (1999) ja Kosken (2001)ja Heljon (2001) malli julkisten palvelukohteiden energiatehokkuuden muutosten arvioimiseksija seuraamiseksi on kehitetty tähän tarkoitukseen. Leskinen et al. (2001)ovat tutkineet perusparannusten vaikutuksia julkisten rakennusten energiankulutukseen.Yleensä tuloksena oli lämmönkulutuksen pieneneminen ja sähkönkulutuksenkasvu.Markkinointi ja myynti voidaan tulkita käyttäjien informoimiseksi energiatehokkaistatoimenpiteistä rakennuksen ja palveluiden käytössä sekä palautteeksi ja käyttäjien esityksiksijohdolle. Energiankäytön laskutustapa määrää sen, onko käyttäjän näkökulmastaedullista vaatia energiatehokkaita perusparannuksia ja kiinteistönpitoa (Haakana2000).3.5 Kunnallisiin palveluihin liittyvät arvoketjutKunnallisia palveluja koskevat päätökset, energiankulutuksen seurantamekanismit,energiankulutuksen laskutus ja kannustimet ovat erilaisia eri kunnissa. Nämä seikatvaikuttavat yleisellä tasolla kunnallisten palveluiden varsinaisiin toimintoihin ja niidenenergiankulutukseen (Haakana 2000).Tässä logistiikka sisäänpäin käsittää lämmityksen (ks. luku 4.2.) sekä erikoislaitteet jaruuan oppilaille kouluissa, potilaille sairaalassa ja niin edelleen. Se kattaa myös tavat,joilla henkilökunta ja asiakkaat saapuvat palvelurakennukseen. Henkilöstölogistiikanesimerkkinä tutkimme autojen lämmityspaikkojen saatavuutta kylmäkäynnistystenvälttämiseksi ennen kotimatkaa (Kalenoja & Lahti 1999). Esilämmittämisen lisääminenonnistuu parhaiten siten, että käyttösuosituksista tiedotetaan autoilijoille ja ettälämmitin sisältyy uuden auton vakiovarustepakettiin. Wahlström (2000) tutki taloudellisenajotavan opettamista helsinkiläisille bussinkuljettajille ja siitä seuraavia säästöjä.Taloudellisen ajotavan avulla päästiin kymmenen prosentin polttoainesäästöihin. Pekkarinen(1998) tutki autokoulussa annettavan taloudellisen ajotavan opetuksen pitkäaikaisvaikutuksiaautoilijoiden ajotapoihin. Vaikka opetuksen merkitystä asenteisiin onvaikea tutkia yksittäisenä tekijänä, autokoulujen kokemukset ovat olleet positiivisia.

31Taloudellinen ajotapa on liitetty osaksi ajokortin saamiseksi vaadittavaa autokouluopetusta.Kaavio 8. Kunnallisten palvelurakennusten arvoketjuJOHTO-PÄÄTÖKSET PALVELUSTA-ENERGIANKULUTUKSEN SURANTA & LASKUTUSPÄÄTÖKSET-KANNUSTIMET ENERGIATEHOKKUUTEENENERGIAMAHDOLLISUUDET & KANNUSTIMETENERGIATEHOKKUUTEENLOGISTIKKAYRITYKSEEN:-TOTEUTUNUTLÄMMITYS-HENKILÖKUNNAN& ASIAKKAIDENSAAPUMINENTOIMINNOT:-TERV.HUOLTO-KOULUTUS-SEURANTA-RUTIINIT-KOULUTUKSESSA:AIHEETLOGISTIKKAULOSPÄIN:-JÄTTEET-HENKILÖKUNTA-ASIAKKAATMARKKINOINTI & MYYNTI-INFOA PALVELUSTAKULJETUS-VARAUKSET-ENERGIATEHOKKUUSSISÄLLÖTKOULUTUKSESSAENERGIAKULJETUSVALINNATTAIDOT,LOHKOLÄMMITTIMET-ERILAISETENERGIA-TEHOKKAATRATKAISUT-SEURANTAKULJETUS-VALINNAT,TAIDOTLOHKO-LÄMMITTIMET-KULJETUSVALINNAT-ENERGIATIETOKOTIINKOULUTUSENERGIANSÄÄSTÄMISEENEsimerkiksi terveydenhuollossa ja koulutuksessa varsinaiset toiminnot tarjoavat omatmahdollisuutensa energiatehokkuuden parantamiseksi. Kaiken kaikkiaan seurantarutiinejaolisi kehitettävä muutosten havaitsemiseksi.Koulutus on eritystapaus siksi, että energiatehokkuus voi olla koulutuksen yhtenä sisältönä.SAVE-projektin (Laitila 2000) tarkoituksena oli yhdistää koulurakennuksenenergiankäytön hallinta energiatehokkuutta käsittelevään opetukseen. ProjektissaEnergiansäästön palvelukeskus Motiva valmisteli kouluille opetusmateriaalia, jonkaavulla opettajat voivat yhdistää energia-aiheita eri oppiaineisiin. Jylhän & Westin(2001) tutkimus osoitti, että paikallisesta tukihenkilöstä on hyötyä energiansäästöönliittyvän materiaalin jakamisessa opetushenkilökunnalle. Leino ja Jalarvo (1999) tutkivat,miten opettajat käyttivät energiankulutukseen liittyvää materiaalia peruskoulunfysiikan opetuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös keinoja tehostaa saatavilla olevanmateriaalin markkinointia.Logistiikkaan yrityksestä ulospäin sisältyy jätehuolto sekä henkilöstön ja asiakkaidenkuljetukset. Kuljetusvalinnat sekä autojen kylmäkäynnistyksen välttäminen ovat energiatehokkuudenkannalta tärkeitä.Markkinointiin ja myyntiin sisältyvät tiedottaminen palveluista, varauksista ja kuljetusvalinnoista.Energiarelevanttia on myös se, että koulutuksen sisältöä voidaan käyt-

32tää markkinointimateriaalina energiatehokkuuden edistämiseksi. Jos oppilaat vievättietoa energian säästöön liittyvistä asioista kotiin, siitä voi tulla osa kotitalouksien arvoketjua.Tämä saattaa osaltaan vaikuttaa kotitalouksien energian kulutukseen.3.6 PäätelmätYhteenvetona voidaan esittää, että oikean toimenpiteen ja sen ajoituksen valitseminenenergiankulutuksen vähentämiseksi on ensiarvoisen tärkeää. LINKKI 2 -tutkimusohjelman tulokset osoittavat, että arvoketjujen johdonmukaisuus on tärkeää –niin kuin sekin, että otetaan huomioon myös arvoketjua edeltävät ja seuraavat toiminnot.Arvoketjujen sekoittamista keskenään energiansäästön edistämiseksi ei tässä ohjelmassajuurikaan tutkittu.Energiamerkinnän käytöstä ja merkintöjen kehittymisestä energiatehokkuuden minimistandardeiksisaadut kokemukset sekä energiasäästöikkunoista tehdyt tutkimuksetnäyttäisivät viittaavan siihen, että tehokkuusnormit ja merkinnät olisivat tehokkaitatuotekehityksen välineitä. Mitä energiatehokkaampia laitteita ja laitteiden osia on tarjolla,sitä helpompi on saada aikaan parannuksia arvoketjuissa.Ohjelmassa keskityttiin kuitenkin arvoketjun muihin osiin. Tutkimustulosten perusteellakävi ilmi, että johdon osuus jokaisessa arvoketjussa on erittäin tärkeä. Näin onmyös silloin, kun varsinainen energiankulutus liittyy arvoketjun varsinaisiin toimintoihin.Yleinen johto asettaa organisaation kokonaisvaltaiset tavoitteet ja laatii strategiat.Energiatehokkuuteen olisi kiinnitettävä huomiota tässä vaiheessa. Jotta energiatehokkuusvoitaisiin käytännössä liittää osaksi arvoketjua, sen tulisi olla konkreettinen osasisäistä ohjeistusta, hankintoja, palkkaus- ja palkitsemispolitiikkaa sekä henkilöstönkoulutusta.Tutkimukset ovat osoittaneet, että selkeä ja kunnianhimoinen tehokkuuden ja muidenlaatutavoitteiden asettaminen rakentamisessa, korjausrakentamisessa ja kiinteistönpidossarohkaisevat suunnittelijoita löytämään kustannustehokkaimmat tekniset ratkaisut.Energiankulutuksen seuranta sekä siinä esiintyvät muutokset tietyn aikavälin kuluessaon erityisen tärkeää ottaa huomioon. Tätä tietoa tulisi käyttää päätettäessä investoinneista,korjauksista ja henkilöstön kannustimista. Laskutus olisi järjestettävä käytönmukaan. Seurannan ja laskutuksen kehittämiseksi tarvitaan sekä organisatorista ettäteknistä päivitystä. Kokonaisvaltaisia tavoitteita ei voida saavuttaa, ellei tieto välitymyös strategiselle tasolle.Joissain tapauksissa energiatehokkuuden kannalta huonot ratkaisut saattavat vaikuttaapäättäjistä taloudellisesti viisailta, koska heidän ei tarvitse pohtia ratkaisujensa elinkaarikustannuksia.Näiden tilanteiden välttämiseksi kiinteistön hoitajien olisi pidettävähuolta siitä, että investointipäätökset tekevä organisaatio joutuu ottamaan huomioonmyös elinkaarikustannukset.

33Koulutetut ja vaativat asiakkaat ja asukkaat voivat parantaa ja rohkaista organisaatiotaottamaan käyttöön energiatehokkaita strategioita. Koulut kasvattavat tulevaisuudenasiakkaita. Tämän lisäksi ne voivat vaikuttaa epäsuorasti oppilaiden vanhempiin. Koulutetuillaja vaativilla suunnittelijoilla voi olla hyvinkin merkittävä osuus rakentamisessaja korjausrakentamisessa.Kuluttaja tai loppukäyttäjä hyötyy energiatehokkuutta parantavista toimista monin tavoin.Tavoitteelliset energiatehokkuutta lisäävät korjaustoimet parantavat kodin, työpaikan,koulujen ja muiden rakennusten sisäilmaa. Vaikka säästöt eivät suoranaisestinäkyisikään sähkölaskuissa, niistä aiheutuva hyöty palautuu maksajalle joko tuotteenhinnan, vuokrien tai verojen muodossa.Parempi ja asiantuntevampi palvelu kodinkonehankinnoissa auttaa sovittamaan yhteenkotitalouksien tarpeet, käytettävät varat ja laitevalinnat. Oikea asennus ja ylläpito parantavatlaitteiden käyttöturvallisuutta. Kun energiatehokkuus integroidaan arvoketjuihin,ne yleensä paranevat muutenkin.Energiatehokkuustavoitteiden, strategioiden ja välineiden johdonmukaisuus arvoketjuissapohjautuu hallituksen politiikkaan. Ilmastopolitiikan haasteet määrittelevät kokonaistavoitteet.Kauppa- ja teollisuusministeriö on tehnyt vapaaehtoisia energiansäästösopimuksialukuisten eri sektorien kanssa tämän haasteen viemiseksi eri toimijoille.Toiminta on sopusoinnussa yllä esitettyjen päätelmien kanssa. Energiansäästösopimuksenolisi oltava itsestään selvä lähtökohta organisaation määritellessä omaa energiansäästöstrategiaansa.Leino ja Holopainen (2001) ovat tutkineet energia-alan yhtiöidenenergiansäästösopimuksia ja suosittavat lukuisia toimenpiteitä mahdollisimmanhyviin tuloksiin pääsemiseksi. Esimerkkejä parannusehdotuksista ovat tavoitteidenterävöittäminen, niiden toteutumisen parempi mittaaminen sekä sopimuksen toteuttamisenja raportoinnin selkeämpi ohjeistaminen.Sillanpää ja Korhonen (2001) ehdottavat keinoja, joiden avulla tieto voidaan kerätäyhteiseen viitekehykseen ja siten parantaa varsinkin kotitalouksien ja palveluidenenergiatehokkuuden seurantaa. Kasanen ja Korhonen (2001) esittelevät tiivistelmäraportissaanEU-projektin tuloksia. Hankkeessa mallinnettiin eri toimenpidevaihtoehtojenmerkitystä energiansäästöön uusien kodinkoneiden leviämisen kautta.Lopuksi voidaan esittää muutamia huomioita arvoketjujen sekoittamisesta. On yleisestitiedossa, että toimintojen volyymin kasvaessa tarpeeksi ei energiatehokkuuden parantaminenkaanalenna energiankulutusta. Tällöin olisikin keskusteltava elämäntavoista:matkustamista olisi vähennettävä, laitteita hankittava vähemmän ja niin edelleen.Toisin sanoen, arvoa tulisi tuottaa totutusta poikkeavan (energiaa säästävämmän) arvoketjunkautta.Vähemmän radikaali muutos on se, että tarjotaan kuluttajalle mahdollisuus valita energiatehokkaitaratkaisuja kuten lohkolämmittimet ja kiinteistöpesula oman pesukoneenasemesta. Kiinteistön ylläpitäjien on tehtävä nämä päätökset ja seurattava sekä suun-

34nittelua että rakentamista. Kiinteistöpesulaesimerkissä asiakas siirtyy yhdestä arvoketjusta(kodinkoneliike) toiseen (asuinrakennus).Kaikki osapuolet voivat hyötyä siitä, että organisaatiossa on mahdollista siirtyä yhdestäarvoketjusta toiseen. Kouluissa ylläpitotoimiin tutustuminen voi osoittautua suureksimotivoijaksi niin ylläpitäjille kuin oppilaillekin kaikkien eduksi.ViitteetErkiö, Eero (1999). Energiakatselmusvolyymin laskun syyt ja kasvumahdollisuudet.LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu10/1999. Helsinki.Haakana, Maarit (2000). Rakennusten energiansäästön päätöksenteko kunnissa.LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu14/2000. Helsinki.Haakana, Maarit, Sillanpää, Liisa & Korhonen, Anne (1998). Käyttötapamuutostenpysyvyys ja siihen vaikuttaneet tekijät. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon jakäyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 4/1998. Helsinki.Hakala, Juha & Hottinen, Vesa (1998). Koulujen suunnittelijoiden ja toiminnan ylläpitäjienenergian käytön kulttuuriset mallit ja toimintavalmiudet energian käytön ohjaukseen.LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma.Julkaisu 5/1998. Helsinki.Heljo, Juhani (2001). Lämmön ja sähkön kulutusseurannan tehostaminen kuntien rakennuksissa.LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma.Julkaisu 22/2001. Helsinki.Hemmilä, Kari, Saarni, Risto & Taivalantti, Kirsi (2000). Energiansäästöikkunan käytönedistäminen. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma.Julkaisu 15/2000. Helsinki.Jylhä, Antti-Pekka & West, Tom (2001). Paikallisen tukihenkilön vaikutus energiansäästöhankkeidenaktivoinnissa. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisentutkimusohjelma. Julkaisu 19/2001. Helsinki.Kalenoja, Hanna & Lahti, Elina (1999). Henkilöautojen kylmäkäynnistysten vähentäminen.LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma.Julkaisu 8/1999. Helsinki.Kara, Reijo & Kolttola, Leo (1998). Pkt- ja palvelusektorien ominaiskulutuksen jaenergiatehokkuuden mittarit. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisentutkimusohjelma. Julkaisu 3/1998. Helsinki.

35Kasanen, Pirkko & Korhonen, Anne (2001). Julkisen energiaohjauksen vaikutustenarviointimalli GRIDS. Tiivistelmä EU-projektista. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteonja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 21/2001. Helsinki.Kasanen, Pirkko & Persson, Agneta (1997). Conditions for the diffusion of high performancewindows – an organisational perspective. In Sustainable Energy Opportunitiesfor a Greater Europe, The Energy Efficiency Challenge for Europe, Proceedings ofthe 1997 ECEEE Summer Study, Part 2.Kasanen, Pirkko, Rytkönen, Arja & Reisbacka, Anneli (2000). Domestic appliancesalesperson as consumer’s information source. Paper presented at the 2 nd InternationalConference on Energy Efficiency in Household Appliances and Lighting, Naples 27-29 September 2000.Koski, Pertti & Siitonen, Eero (1999). Julkisten palvelujen energiatehokkuuden arviointija seuranta. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma.Julkaisu 7/1999. Helsinki.Kuusinen, Katri, Koski, Pertti & Lindholm, Mårten (2001). Julkisten palvelujen energiatehokkuusseurannankäynnistäminen. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon jakäyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 23/2001. Helsinki.Laitila, Päivi (2000). Managing energy in schools – essential part of the school environmentalsystem. European Energy Education Conference 6-8 December, 2000, Copenhagen.Lehto, Mervi (2001). RAKET-tutkimusohjelmassa kehitettyjen teknologioiden kaupallistaminen.LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma.Julkaisu 25/2001. Helsinki.Leino, Sirpa & Holopainen, Riikka (2001). Energia-alan energiansäästösopimustentoteutukseen vaikuttavat tekijät. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisentutkimusohjelma. Julkaisu 17/1999. Helsinki.Leino, Sirpa & Jalarvo, Niina (1999). Koululaisiin, opettajiin ja kotitalouksiin kohdistuvanenergiansäästöviestinnän kehitystarpeet. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteonja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 6/1999. Helsinki.Leppälä, Asta (1999). Energiatiedon välittymisen tutkimus – Toimittajat linkkinäenergiansäästökampanjoissa. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisentutkimusohjelma. Julkaisu 11/1999. Helsinki.Leskinen, Mia, Heljo, Juhani, Holopainen, Riikka & Haakana, Maarit (2001). Perusparannustenenergiavaikutukset julkisissa rakennuksissa. LINKKI 2 Energiansäästönpäätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 20/2001. Helsinki.

36Melasniemi-Uutela (2001). Muuttuva normaalius. Elämäntapanäkökulma ilmastomuutoksenhidastamiseen. Käsikirjoitus.Miettilä, Asko & Havia, Samuli (2002). Suomen kiinteistökannan ja energiaa säästävienRaket-tuotteiden arviointi ja kaupallistaminen kannattavuuslaskelmilla. Turunkauppakorkeakoulu. Käsikirjoitus.Pehkonen, Irmeli & Reisbacka, Anneli (2001). Kiinteistöpesulan toimivuuden ja energiatehokkuudenkehittäminen käyttäjien tarpeista. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteonja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 24/2001. Helsinki.Pekkarinen, Saara (1998). Tehoaako tieto? Taloudellisen ajotavan opetus autokouluissa– vaikutukset energiansäästöön pitkällä aikavälillä. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteonja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 2/1998. Helsinki.Porter, Michael (1985). Competitive Advantage. New York: Free Press.Reisbacka, Anneli & Rytkönen, Arja (1999). Kotitalouskoneiden käyttöturvallisuudenedistäminen. Työtehoseuran kotitaloustiedote 1/1999. Vantaa.Reisbacka, Anneli & Rytkönen, Arja (2000). Kodinkonemyyjä kuluttajan tiedonlähteenä.LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma.Julkaisu 12/2000. Helsinki.Savolainen, Liisa & Savolainen, Pauli (2000). Energiaeksperttitoiminta osana kiinteistönhoitoa.Teoksessa Kasanen (toim.): Energiansäästö: motivaatiota, yhteistyötä, kehittyviätoimintamuotoja. Tutkimusohjelman vuosiraportti 2000. LINKKI 2 Energiansäästönpäätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 16/2000. Helsinki.Sillanpää, Liisa & Korhonen, Anne (2001). Energiatehokkuuden indikaattorit. Nykytilanneja kehittämistarpeet kotitalous- ja palvelusektorilla. LINKKI 2 Energiansäästönpäätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 26/2001. Helsinki.Suvilehto, H. & Öfverholm, E. (1998). Swedish procurement and market activities-Different design solutions on different markets. Proceedings of the 1998 ACEEESummer Study.Tarvainen, Kaija et al. (1999) End users’ energy guidebook for schools. Motiva’s Publication7/1999. SAVE Project 4.1301/Z/97-215.Tolonen, Rauno (2001). Energiansäästöviikko – yhteistyöllä ja markkinoinnilla tehokkuuttatiedotukseen. LINKKI 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma.Julkaisu 18/2000. Helsinki.

37Vergragt, Philip (2000). Strategies towards the Sustainable Household, Final report.SusHouse Project. Delft: Delft University of Technology, TBM Faculty. 128 p.Wahlström, Riitta (2000). Energiansäästöviikko: toimintaa ja tuloksia. LINKKI 2Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 13/2000.Helsinki.Weber, Lukas (1999). Beyond energy conservation: Energy-relevant decisions withinoffice buildings. In Energy Efficiency and CO2 reduction: the dimensions of the socialchallenge. Proceedings of the 1999 ECEEE Summer Study, part 2.Winward, John, Schiellerup, Pernille, Boardman, Brenda (1998). Cool labels. The firstthree years of the European Energy Label. Environmental Change Unit, University ofOxford.

384 Yhteenveto johtopäätöksistäTähän yhteenvetoon on tiivistetty raportin keskeiset johtopäätökset. Ohjelman toimintatapaakoskevat johtopäätökset esitetään hieman laajemmin luvun 2 lopussa, ja tutkimustentuloksiin perustuvat johtopäätökset luvun 3 lopussa.Ohjelmassa tuloksien käytäntöön sovellettavuus ja käyttäjien osallistuminen olivattärkeitä näkökohtia. Käyttäjien osallistuminen tutkimusohjelmaan on iteratiivinen kysymyksenasetteluprosessi.LINKKI 2 -ohjelman kokemusten perusteella voidaan sanoa,että tarvitaan alusta asti ajatus siitä, millä tavalla esim. energiansäästöä edistäviä”tuotteita” saadaan kehitetyksi tutkimustulosten perusteella. Tämä prosessi vaatii käyttäjienpanostusta; ei välttämättä projektin rahoituksena, mutta aina ajankäyttönä ja sitoutumisenahankkeen alusta saakka.Tutkimustulosten perusteella kävi ilmi, että johdon osuus organisaation energiansäästössäon erittäin tärkeä. Näin on myös silloin, kun varsinainen energiankulutus liittyykonkreettisiin rutiinitoimintoihin. Yleinen johto asettaa organisaation kokonaisvaltaisettavoitteet ja laatii strategiat. Energiatehokkuuteen olisi kiinnitettävä huomiota tässävaiheessa. Jotta energiatehokkuus voitaisiin käytännössä liittää osaksi organisaationtoimintaa, sen tulisi olla osa sisäistä ohjeistusta, hankintoja, palkkaus- ja palkitsemispolitiikkaasekä henkilöstön koulutusta.Tutkimukset ovat osoittaneet, että selkeä ja kunnianhimoinen tehokkuuden ja muidenlaatutavoitteiden asettaminen rakentamisessa, korjausrakentamisessa ja kiinteistönpidossarohkaisevat suunnittelijoita löytämään kustannustehokkaimmat tekniset ratkaisut.Energiankulutuksen seuranta sekä siinä esiintyvät muutokset tietyn aikavälin kuluessaon erityisen tärkeää ottaa huomioon. Tätä tietoa tulisi käyttää päätettäessä investoinneista,korjauksista ja henkilöstön kannustimista. Laskutus olisi järjestettävä käytönmukaan. Seurannan ja laskutuksen kehittämiseksi tarvitaan sekä organisatorista ettäteknistä päivitystä. Kokonaisvaltaisia tavoitteita ei voida saavuttaa, ellei tieto välitymyös strategiselle tasolle.Joissain tapauksissa energiatehokkuuden kannalta huonot ratkaisut saattavat vaikuttaapäättäjistä taloudellisesti viisailta, koska heidän ei tarvitse pohtia ratkaisujensa elinkaarikustannuksia.Näiden tilanteiden välttämiseksi olisi pidettävä huolta siitä, että investointipäätöksettekevä organisaatio joutuu ottamaan huomioon myös elinkaarikustannukset.Koulutetut ja vaativat asiakkaat ja asukkaat voivat parantaa ja rohkaista organisaatiotaottamaan käyttöön energiatehokkaita strategioita. Koulut kasvattavat tulevaisuudenasiakkaita. Tämän lisäksi ne voivat vaikuttaa epäsuorasti oppilaiden vanhempiin. Kou-

39lutetuilla ja vaativilla suunnittelijoilla voi olla hyvinkin merkittävä osuus rakentamisessaja korjausrakentamisessa.Kuluttaja tai loppukäyttäjä hyötyy energiatehokkuutta parantavista toimista monin tavoin.Esimerkiksi tavoitteelliset energiatehokkuutta lisäävät korjaustoimet parantavatkodin, työpaikan, koulujen ja muiden rakennusten sisäilmaa. Vaikka säästöt eivät suoranaisestinäkyisikään sähkölaskuissa, niistä aiheutuva hyöty palautuu maksajalle jokotuotteen hinnan, vuokrien tai verojen muodossa. Toinen esimerkki: Parempi ja asiantuntevampipalvelu kodinkonehankinnoissa auttaa sovittamaan yhteen kotitalouksientarpeet, käytettävät varat ja laitevalinnat. Oikea asennus ja ylläpito parantavat laitteidenkäyttöturvallisuutta. Kun energiatehokkuus integroidaan arvoketjuihin, ne yleensäparanevat muutenkin.Energiatehokkuustavoitteiden, strategioiden ja välineiden johdonmukaisuus organisaatioidentoiminnassa pohjautuu hallituksen politiikkaan. Ilmastopolitiikan haasteet määrittelevätkokonaistavoitteet. Kauppa- ja teollisuusministeriö on tehnyt vapaaehtoisiaenergiansäästösopimuksia lukuisten eri sektorien kanssa tämän haasteen viemiseksi eritoimijoille. Toiminta on sopusoinnussa yllä esitettyjen päätelmien kanssa. Energiansäästösopimuksenolisi oltava itsestään selvä lähtökohta organisaation määritellessäomaa energiansäästöstrategiaansa. Sopimusten parannusehdotuksina on esitetty tavoitteidenterävöittämistä, niiden toteutumisen parempaa mittaamista sekä sopimuksentoteuttamisen ja raportoinnin selkeämpää ohjeistamista.

40Liite 1LINKKI 2 - OHJELMAN TUTKIMUKSET JA TUTKIJOIDEN YHTEYSTIE-DOTKOTITALOUDET JA ASUINRAKENNUKSETKotitalouksien energiankulutus ja elämäntapa SuomessaHeidi Melasniemi-UutelaTilastokeskus, Elinolot, 00022 TilastokeskusPuhelin (09) 1734 2523Faksi (09) 1734 3562Sähköposti: Heidi.Melasniemi-uutela@stat.fiOmistuskerrostalojen energiatiedottamisen kehittäminen ja energiaasiantuntijatoiminnantestaaminenLiisa ja Pauli SavolainenNuottapolku 11, 70910 VuorelaPuhelin 040 519 5631Sähköposti pauli.savolainen@aedu.kuopio.fiKiinteistöpesulan toimivuuden ja energiatehokkuuden kehittäminen käyttäjientarpeista moduuliratkaisuillaAnneli ReisbackaTyötehoseura, Kotitalousosasto, PL 13, 05201 RajamäkiPuhelin (09) 2904 1238Faksi (09) 2904 1201Sähköposti anneli.reisbacka@tts.fiHenkilöautojen kylmäkäynnistysten vähentäminenHanna KalenojaTampereen teknillinen korkeakoulu, Liikenne- ja kuljetustekniikan laitos,PL 541, 33101 TamperePuhelin (03) 365 3444Faksi (03) 365 3447Sähköposti hanna.kalenoja@cc.tut.fiKUNNAT, YRITYKSET, ORGANISAATIOTKoulujen suunnittelijoiden sekä toiminnan ylläpitäjien energian käytön mallitMiksi kuntaorganisaatioissa on vaikeaa säästää energiaa?Vesa Hottinen, Juha HakalaGalbaras Group Oy, Rakovalkeantie 1, 00670 HelsinkiPuhelin (09) 728 2005 / 050 500 3966Sähköposti vesa.hottinen@occuphealth.fi juha.hakala@koulut.vantaa.fi

41Tehokkaan energiankäytön päätöksenteko ja toimenpiteiden vaikuttavuus yrityksissäja organisaatioissa - Kohti tehokasta energiankäyttöäRiitta WahlströmTiedustelut: Jyväskylän yliopisto, Täydennyskoulutuskeskus, PL 35, 40351 JyväskyläPuhelin (014) 603 741Faksi (014) 603 717Kiinteistöjen energiankulutukseen vaikuttava päätöksenteko kuntien kiinteistönpidossaMaarit HaakanaTiedustelut Riikka Holopainen, VTT Rakennustekniikka, PL 1804, 02044 VTTPuhelin (09) 456 4736Faksi (09) 455 2408Sähköposti riikka.holopainen@vtt.fiEnergiakatselmustoiminnan volyymivaihteluiden syiden selvitysEero ErkiöJP-Talotekniikka Oy, Kiinteistöhallinta, PL 27, 00131 HelsinkiPuhelin (09) 469 1663 tai 040 548 3530Faksi (09) 469 1311Sähköposti eero.erkio@poyry.fiVapaaehtoiset sopimukset ympäristöohjauksen instrumenttinaRauno SairinenKullantie 5, 10470 FiskarsPuhelin (019) 237 200, 050 583 4264Sähköposti rauno.sairinen@kolumbus.fiEnergiatiedon välittymisen tutkimusAsta LeppäläTiedustelut: Asta Rajala, Viljapellontie 19, 33820 TamperePuhelin (03) 265 1017, 0400 836 493Sähköposti tiasle@uta.fiKodinkonemyyjä kuluttajan tietolähteenä kodinkoneen valintaprosessissaAnneli ReisbackaTyötehoseura, Kotitalousosasto, PL 13, 05201 RajamäkiPuhelin (09) 2904 1238Faksi (09) 2904 1201Sähköposti anneli.reisbacka@tts.fi

42Energia-alan energiansäästösopimusten toteutukseen vaikuttavat tekijätSirpa LeinoAdato Energia Oy, PL 184, 00131 HelsinkiPuhelin (09) 6861 6723Faksi (09) 6861 6787Sähköposti sirpa.leino@energia.fiPeruskorjausten vaikutukset rakennusten energiankulutukseen kunnissa sekäenergiankulutusvaikutusten käsittely ja arviointiRiikka HolopainenVTT Rakennustekniikka, PL 1804, 02044 VTTPuhelin (09) 456 4736Faksi (09) 455 2408Sähköposti riikka.holopainen@vtt.fiTOIMENPITEIDEN SEURANTA JA VAIKUTUKSETTehoaako tieto? Taloudellisen ajotavan opetus autokouluissa - vaikutukset energiansäästöönpitkällä aikavälillä.Saara PekkarinenOulun yliopisto, Taloustieteen osasto, PL 111, 90571 OuluPuhelin (08) 553 2924Faksi (08) 553 2906Sähköposti saara.pekkarinen@oulu.fiKäyttötapamuutosten pysyvyys ja siihen vaikuttavat tekijät.Kulutuslukujen jälkiseuranta koetalouksissaLiisa SillanpääTyötehoseura, Kotitalousosasto, PL 13, 05201 RajamäkiPuhelin (09) 2904 1236Faksi (09) 2904 1201Sähköposti liisa.sillanpaa@tts.fiEnergiatehokkuuden mittarit: PK-teollisuus ja palvelutLeo KolttolaTilastokeskus, PL 4V, 00022 TilastokeskusPuhelin (09) 1734 3234Faksi (09) 1734 2786Sähköposti leo.kolttola@stat.fiReijo KaraTmi Reijo Kara, Prikitie 6, 00850 HelsinkiPuhelin ja faksi (09) 698 0939

43Julkisten palvelujen energiatehokkuuden arviointi ja seurantaEero SiitonenInesco Oy, PL 93, 02151 EspooPuhelin (09) 469 1502Faksi (09) 469 1207Sähköposti eero.siitonen@poyry.fiEnergiansäästöviikkoon liittyvä tutkimustyöUlla SoitinahoHelsingin kaupunki, Energiansäästöneuvottelukunta, Rakennusvirasto,PL 164, 00131 HelsinkiPuhelin (09) 166 2736Faksi (09) 166 2421Sähköposti Ulla.Soitinaho@hkr.hel.fiPaikallisen tukihenkilön merkitys koulujen energiansäästöopetuksen aktivoinnissaja kehittämisessäJohan WasbergOy Merinova Ab, Pohjanmaan energiatoimisto, PL 810, 65101 VaasaPuhelin (06) 2828 261Faksi (06) 2828 299Sähköposti johan.wasberg@merinova.fiLämmön ja sähkön kulutusseurannan tehostaminen kuntien rakennuksissaJuhani HeljoTampereen teknillinen korkeakoulu, Rakentamistalouden laitos,PL 541, 33101 TamperePuhelin (03) 365 2819Faksi (03) 365 2161Sähköposti juhani.heljo@tut.fiJulkisten palvelujen energiatehokkuusarvioinnin käynnistäminenPertti KoskiElectrowatt-Ekono Oy, Consulting, PL 93, 02151 EspooPuhelin (09) 4691 714Faksi (09) 4691 275Sähköposti pertti.koski@poyry.fiSelvitystyö energiatehokkuustrendien seurantajärjestelmän kehittämiseksi SuomessaLiisa SillanpääTyötehoseura ry., Kotitalousosasto, PL 13, 05201 RajamäkiPuhelin (09) 2904 1236Faksi (09) 2904 1201Sähköposti liisa.sillanpaa@tts.fi

44UUDEN TEKNOLOGIAN JA UUSIEN MENETELMIEN KÄYTTÖÖNOTTOEnergiansäästöikkuna - uuden teknologian käytön edistäminenKari HemmiläValtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT Rakennustekniikka,PL 1800, 02044 VTTPuhelin (09) 456 4741Faksi (09) 455 2408Sähköposti kari.hemmila@vtt.fiEnergiansäästöviestinnän kehitystarpeet kouluissa ja kotitalouksissaJuhani KaleviAdato Energia Oy, PL 184, 00131 HelsinkiPuhelin (09) 6861 6707Faksi (09) 6861 6780Sähköposti juhani.kalevi@energia.fiRAKET-tutkimusohjelmassa kehitettyjen teknologioiden kaupallistaminenAsko MiettiläTurun Kauppakorkeakoulu, Rehtorinpellonk.3, 20500 TurkuPuhelin 050 306 1960Faksi (02) 338 3302Sähköposti asko.miettila@tukkk.fiGRIDS - Julkisen energiaohjauksen vaikutuksien ja diffuusionopeuden arviointimenetelmäLiisa SillanpääTyötehoseura ry., Kotitalousosasto, PL 13, 05201 RajamäkiPuhelin (09) 2904 1236Faksi (09) 2904 1201Sähköposti liisa.sillanpaa@tts.fi

45LINKKI 2 – ohjelman hankkeiden rahoitus(1000 mk)Liite 2Hankkeen nimiTekijäorganisaatio, henkilö- muut rahoittajat(1)KOTITALOUDET JA ASUINRAKENNUKSETToteutusaikaKTM Oma MuuYht.Kotitalouksien energiankulutus ja elämäntapaSuomessaTilastokeskus, Heidi Melasniemi-Uutela- Suomen Akatemia- Emil Aaltosen SäätiöOmistuskerrostalojen energiatiedottamisen kehittäminenja energia-asiantuntijatoiminnan testaaminenKuopion yliopisto, Liisa- ja Pauli Savolainen- Savon Voima ry- Tutkimukseen osallistuneet kiinteistötKiinteistöpesulan toimivuuden ja energiatehokkuudenkehittäminen käyttäjien tarpeista moduliratkaisuillaTyötehoseura ry, Anneli Reisbacka1997-2001 306 203 133 6421997-2000 320 206 360 8861997--2001 710 91 801Henkilöautojen kylmäkäynnistysten vähentäminenTampereen teknillinen korkeakoulu,Hanna Kalenoja1998-1999 100 100 10 220

46LINKKI 2 – ohjelman hankkeiden rahoitus(1000 mk)Hankkeen nimiTekijäorganisaatio, henkilö- muut rahoittajat(2)KUNNAT, YRITYKSET JA ORGANISAA-TIOTToteutusaikaKTM Oma Muu Yht.Tehokkaan energiankäytön päätöksenteko jatoimenpiteiden vaikuttavuus yrityksissä ja organisaatioissa1997Kohti tehokasta energiankäyttöäJyväskylän yliopisto, Riitta Wahlström-2000 722 722Kiinteistöjen energiankulutukseen vaikuttavapäätöksenteko kuntien kiinteistönpidossaVTT Rakennustekniikka, Maarit Haakana- Suomen kuntaliitto1997-2000 230 30 250Koulujen suunnittelijoiden sekä toiminnan ylläpitäjienenergian käytön kulttuuriset mallit -1998 150 1501997Galbaras Group Oy, Vesa Hottinen, JuhaHakalaVapaaehtoiset sopimukset ympäristöohjaukseninstrumenttinaYhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuskeskus/ TKK, Rauno Sairinen- Ympäristöministeriö- Suomen AkatemiaEnergiakatselmustoiminnan volyymin laskunsyyt ja kasvumahdollisuudetJP-Talotekniikka Oy, Eero Erkiö1997-2000 150 50 400 6001998-1999 150 38 188

47Energiatiedon välittymisen tutkimusTampereen yliopisto, Asta Leppälä- Journalistisen kulttuurin edistämissäätiöKodinkonemyyjä kuluttajan tietolähteenäTyötehoseura ry, Anneli Reisbacka- Elektroniikan tukkukauppiaat- Kodintekniikkaliitto- Turvatekniikan keskus1998-1999 272 10 2821998-2000 154 29 90 273Energia-alan energiansäästösopimusten toteutukseenvaikuttavat tekijätAdato Energia Oy, Sirpa Leino- SKY- Sener- Finergy1999-2001 275 150 425Peruskorjausten vaikutukset rakennusten energiankulutukseenkunnissa sekä energiankulutusvaikutusten1999käsittely ja arviointiVTT Rakennustekniikka,Maarit Haakana, Mia Leskinen-2001 400 400Paikallisen tukihenkilön merkitys koulujen 2000energiansäästöopetuksen aktivoinnissa ja kehittämisessä-2001 50 30 80 160Oy Merinova Ab, Johan Wasberg- EnergiayhtiötEnergiansäästöviikkoon liittyvä tutkimustyöHelsingin kaupunki, Rakennusvirasto,Ulla Soitinaho2001-2001 50 70 120

48LINKKI 2 – ohjelman hankkeiden rahoitus(1000 mk)Hankkeen nimiTekijäorganisaatio, henkilö- muut rahoittajat(3)TOIMENPITEIDEN SEURANTA JA VAI-KUTUKSETToteutusaikaKTM Oma Muu Yht.Tehoaako tieto? Taloudellisen ajotavan opetusautokouluissa – vaikutukset energiansäästöönpitkällä aikavälilläOulun yliopisto, Saara PekkarinenKäyttötapamuutosten pysyvyys ja siihen vaikuttavattekijätKulutuslukujen jälkiseuranta koetalouksissaTyötehoseura ry (& VTT), Liisa SillanpääPKT- ja palvelusektorien energian ominaiskulutuksenja energiatehokkuuden mittaritTilastokeskus, Suomen ympäristökoulutusOy ja Tmi Reijo Kara, Leo Kolttola- kohdetoimialat/paikatJulkisten palvelujen energiatehokkuuden arviointija seurantaEnergia-Ekono Oy, Eero SiitonenLämmön ja sähkön kulutusseurannan tehostaminenkuntien rakennuksissaTampereen teknillinen korkeakoulu, JuhaniHeljoJulkisten palvelujen energiatehokkuuden arvioinninkäynnistäminenElectrowatt-Ekono Oy, Pertti Koski- HKRSelvitystyö energiatehokkuustrendien seurantajärjestelmänkehittämiseksi SuomessaTyötehoseura ry, Liisa Sillanpää1997-1998 197 1971997-1998 188 1881997-1998 302 53 100 4551998-1999 296 2962000-2001 100 1002000-2001 300 140 45 4852000-2001 202 202

49LINKKI 2 – ohjelman hankkeiden rahoitus(1000 mk)Hankkeen nimiTekijäorganisaatio, henkilö- muut rahoittajat(4)UUDEN TEKNOLOGIAN JA UUSIEN ME-NETELMIEN KÄYTTÖÖNOTTOEnergiansäästöikkuna – uuden teknologian käytönedistäminenVTT Rakennustekniikka, Kari Hemmilä- ikkunanvalmistajatToteutusaikaKTM Oma Muu Yht.1998-2000 395 45 440Energiansäästöviestinnän kehitystarpeetAdato Energia Oy, Juhani Kalevi- Sähköturvallisuuden edistämiskeskus1998-1999 55 55 110Raket-tutkimusohjelmassa kehitettyjen teknologioidenkaupallistaminenTurun kauppakorkeakoulu, Asko Miettilä- TekesGRIDS- Julkisen energiaohjauksen vaikutuksienja diffuusionopeuden arviointimenetelmäTyötehoseura ry, Pirkko Kasanen- EU1999-2001 367 3672000-2001 50 54 104 208Hankkeen nimiTekijäorganisaatio, henkilö- muut rahoittajatToteutusaikaKTM Oma Muu Yht.(5)OHJELMAN KOORDINAATIO1997-2002 1275 1275Työtehoseura ry, Pirkko Kasanen