Milloin, mitä ja kuinka kauan lääkitystä Alzheimerin ... - Duodecim
Milloin, mitä ja kuinka kauan lääkitystä Alzheimerin ... - Duodecim
Milloin, mitä ja kuinka kauan lääkitystä Alzheimerin ... - Duodecim
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
erityisesti mediaalisen ohimolohkon alueella <strong>ja</strong><br />
aivojen tyvitumakealueelta aivokuoreen suuntautuvien<br />
kolinergisten hermoratojen vaurio.<br />
Vaurioista johtuva synaptisen hermoviestinnän<br />
välittäjäaineen asetyylikoliinin määrän väheneminen<br />
liittyy AT:n aiheuttamiin kognitiivisiin<br />
häiriöihin. Tautiin liittyy myös glutamaattivälitteisen<br />
hermoviestinnän häiriö, joka ilmeisesti<br />
on yhteydessä muistijäljen syntymisen häiriöön.<br />
Vaikka AT:ssä esiintyy<br />
tyypillisiä neuropatologisia<br />
muutok-<br />
Dementian hoidon vuosittaisiksi<br />
kustannuksiksi on<br />
sia (amyloidiplakit,<br />
arvioitu Suomessa noin<br />
neurofibrillikimput,<br />
24 000 e potilasta kohden<br />
hermosolukato) sen<br />
kliininen taudinkuva<br />
on kuitenkin vanhuusiässä yleensä monitekijäinen.<br />
Hermosolukadon merkitykseen vaikuttaa<br />
käytettävissä olevien reservien määrä, <strong>ja</strong> myös<br />
esimerkiksi samanaikaiset valtimomuutokset<br />
vaikuttavat taudinkuvaan. Geneettinen alttius,<br />
joista tärkein on apolipoproteiini E:n e4-alleelin<br />
(ApoE4) kantajuus, lisää <strong>Alzheimerin</strong> tautiin<br />
sairastumisen riskiä <strong>ja</strong> aikaistaa taudin kehittymistä.<br />
Dementiaprosessin syvällisempi ymmärtäminen<br />
tarjoaa epäilemättä tulevaisuudessa uusia<br />
mahdollisuuksia AT:n ehkäisyyn <strong>ja</strong> hoitoon<br />
(Blennow ym. 2006). Nykyisin käytössä olevien<br />
AT:n lääkkeiden vaikutuksen katsotaan perustuvan<br />
hermostovälittäjäaineiden (asetyylikoliini,<br />
glutamaatti) häiriön kor<strong>ja</strong>amiseen Parkinsonin<br />
taudin hoidon tapaan. Tästä syystä niiden teho<br />
on väistämättä ra<strong>ja</strong>llinen hermosolukadon edetessä.<br />
Muitakin mahdollisia vaikutusmekanisme<strong>ja</strong><br />
on kuitenkin esitetty (aivojen verenkierron<br />
koheneminen sekä antioksidantti- <strong>ja</strong> anti-inflammatoriset<br />
vaikutukset), <strong>ja</strong> ne saattavat selittää<br />
sitä, miksi lääkkeet voivat vaikuttaa myös<br />
muusta syystä kuin <strong>Alzheimerin</strong> taudista johtuvassa<br />
dementiassa.<br />
Sairausvakuutuksen peruskorvausoikeuden<br />
AT:n lääkkeisiin sai vuonna 2005 noin 8 700<br />
potilasta <strong>ja</strong> korvausta saaneita oli yhteensä runsaat<br />
25 400. Tämä ei kuitenkaan vastaa AT:n<br />
lääkehoidossa olevien kokonaismäärää, koska<br />
mukana eivät ole Kansaneläkelaitoksen korvausten<br />
ulkopuolella olevat laitosten pitkäaikaispotilaat.<br />
AT:n lääkehoitoa on arvioitu potilaalle varsin<br />
kalliiksi. Vuonna 2005 keskimääräiset potilaskohtaiset<br />
kustannukset olivat 1 290 euroa,<br />
josta sairausvakuutus kattoi 825 euroa (Virta<br />
ym. 2006). Vaikka lääkkeen hinta on potilaalle<br />
tärkeä, se ei kuitenkaan kokonaisuuden kannalta<br />
ole ratkaiseva, sillä dementian diagnostiikan<br />
<strong>ja</strong> AT:n lääkehoidon osuus dementiahoidon kokonaiskustannuksista<br />
on melko pieni (Sulkava<br />
2006). Kaikkein kalleimmaksi dementian hoito<br />
onkin arvioitu niissä tapauksissa, joissa taudin<br />
syytä ei ole selvitetty eikä hoito ole asianmukainen.<br />
Tutkimuksia <strong>ja</strong> hoitoa ei siis pidä laiminlyödä<br />
taloudellisin perustein.<br />
Dementian hoidon vuosittaisiksi kustannuksiksi<br />
on arvioitu Suomessa noin 24 000 e potilasta<br />
kohden. Tässä summassa eivät ole mukana<br />
omaisille aiheutuneet epäsuorat kustannukset.<br />
Suorista kustannuksista 60–80 % syntyy pitkäaikaisesta<br />
laitoshoidosta. AT:n lääkehoidon kustannusvaikuttavuudesta<br />
tehtyjen tutkimusten tulokset<br />
ovat olleet osin ristiriitaisia. Kohdennetun<br />
lääkehoidon todellisesta kustannusvaikuttavuudesta<br />
onkin mahdotonta tehdä päätelmiä. Laitoshoitoon<br />
siirtymisen viivästyminen tuo säästöjä,<br />
mutta koska lääkehoidon vaikutusta eliniänodotteeseen<br />
ei tunneta, vaikutusta laitoshoidon<br />
kestoon ei tietenkään voida arvioida. Todennäköistä<br />
kuitenkin on, että AT:n kohdennettu lääkehoito<br />
on kustannusvaikuttavuudeltaan edullista<br />
<strong>ja</strong> vähintään neutraalia. Mitä varhaisemmassa<br />
taudin vaiheessa hoito aloitetaan, sitä todennäköisemmin<br />
saavutetaan myös kustannushyötyjä<br />
(Viramo <strong>ja</strong> Frey 2006). AT:n lääkehoidon kustannusvaikuttavuudesta<br />
<strong>ja</strong> sen arvioinnin perusteista<br />
käydään <strong>ja</strong>tkuvaa keskustelua (www.nice.<br />
org.uk/TA111, O’Brien 2006).<br />
<strong>Milloin</strong> lääkettä<br />
Potilasta tai hänen läheisiään huolettavat muistiongelmat<br />
on otettava vakavasti, <strong>ja</strong> niiden syy<br />
tulee selvittää. Perusterveydenhuollon tehtävänä<br />
on selvittää muistihäiriön luonne <strong>ja</strong> päivittäisiin<br />
toimintoihin aiheuttama haitta. Alkukartoituksessa<br />
auttavat erilaiset mittarit (mm.<br />
Mini-mental state examination, MMSE), <strong>ja</strong> niitä<br />
kannattaa opetella käyttämään joustavasti <strong>ja</strong><br />
2118<br />
K. Määttä <strong>ja</strong> T. Strandberg
Change language