Milloin, mitä ja kuinka kauan lääkitystä Alzheimerin ... - Duodecim
Milloin, mitä ja kuinka kauan lääkitystä Alzheimerin ... - Duodecim
Milloin, mitä ja kuinka kauan lääkitystä Alzheimerin ... - Duodecim
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kuinka <strong>kauan</strong> <strong>lääkitystä</strong> <strong>ja</strong>tketaan<br />
AT:n lääkkeet voivat<br />
lievittää käytösoireita<br />
<strong>ja</strong> lykätä niiden<br />
ilmaantumista<br />
Riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu AT:n<br />
lääkehoito hidastaa onnistuessaan oireiden etenemistä,<br />
pitää yllä aktiivisuutta, vireyttä <strong>ja</strong><br />
keskittymiskykyä, kohentaa aloitteellisuutta,<br />
helpottaa arkitoimista selviytymistä <strong>ja</strong> lievittää<br />
käytösoireita. Hoito on kuitenkin oireenmukaista,<br />
<strong>ja</strong> sairaus etenee johtaen kuolemaan.<br />
Oireiden lisääntyminen<br />
ei yleensä kuitenkaan<br />
merkitse sitä,<br />
että lääkehoito olisi<br />
hyödytöntä. Seurantakäynneillä<br />
on<br />
keskeistä potilaan <strong>ja</strong><br />
hänen omaistensa haastattelu, jossa arvioidaan<br />
potilaan omatoimisuutta <strong>ja</strong> mahdollisia käytösoireita.<br />
Kognition arviossa käytetään apuna<br />
MMSE- tai CERAD-testiä (Consortium to establish<br />
a registry for Alzheimer’s disease) <strong>ja</strong> taudin<br />
lievässä vaiheessa tarvittaessa neuropsykologisia<br />
testejä. Ilman lääkehoitoa lievän AT:n vaiheessa<br />
MMSE-tulos heikkenee 1–3 pistettä vuosittain<br />
<strong>ja</strong> keskivaikeassa dementiassa 3–6 pistettä<br />
(<strong>Alzheimerin</strong> taudin diagnostiikka <strong>ja</strong> lääkehoito:<br />
Käypä hoito ‐suositus 2006).<br />
Jos tilanne säilyy vakaana, lääkehoitoa tulee<br />
<strong>ja</strong>tkaa, vaikka muisti <strong>ja</strong> ennen pitkää muutkin<br />
kognition alueet hil<strong>ja</strong>lleen heikkenevät. Lääke<br />
tulee vaihtaa, jos siihen ei ilmaannu vastetta<br />
puolen vuoden kuluessa tai tila heikkenee<br />
vakaan <strong>ja</strong>kson jälkeen suhteettoman nopeasti<br />
ilman muuta selittävää syytä. Tällöin lääke<br />
vaihdetaan ilman taukoa. Jos käytössä on ollut<br />
AKE:n estäjä, kannattaa tilalle vaihtaa ensisi<strong>ja</strong>isesti<br />
toinen AKE:n estäjä, sillä lääkkeiden tehossa<br />
<strong>ja</strong> haittavaikutuksissa on yksilöllisiä ero<strong>ja</strong>.<br />
AKE:n estäjän vaikutuksen heiketessä hoitoon<br />
on mahdollista yhdistää memantiini. AT:n lääkehoidon<br />
tulee olla katkeamatonta myös silloin,<br />
kun potilas joutuu sairaalaan tai muuhun laitokseen<br />
AT:n tai jonkin muun sairauden vuoksi<br />
(Pitkälä 2003). Etenkään yli kuuden viikon pituisia<br />
tauko<strong>ja</strong> ei ole syytä pitää, koska teho voidaan<br />
menettää lopullisesti.<br />
Käypä hoito ‐suosituksen mukaan AT:n lääkehoito<br />
lopetetaan, jos sen valvonta ei onnistu,<br />
vaikeita haittavaikutuksia esiintyy lääkkeen<br />
vaihdoista huolimatta tai uuteen lääkitykseen ei<br />
ilmaannu vastetta kuuden kuukauden kuluessa<br />
sen aloittamisesta. Lääkehoidon lopettaminen<br />
ei ole aiheellista pelkästään sen vuoksi, että dementia<br />
on edennyt vaikeaan vaiheeseen tai potilas<br />
joutuu laitoshoitoon.<br />
Pitkälle edenneessä dementiassa merkittävin<br />
omaisia rasittava tekijä <strong>ja</strong> laitoshoitoon joutumisen<br />
syy ovat tautiin liittyvät käytösoireet<br />
(<strong>Alzheimerin</strong> taudin diagnostiikka <strong>ja</strong> lääkehoito:<br />
Käypä hoito ‐suositus 2006). Niitä esiintyy suurimmalla<br />
osalla dementiapotilaista jossain taudin<br />
vaiheessa. Keskivaikeassa <strong>ja</strong> vaikeassa dementiassa<br />
ne ovat erityisen yleisiä. Näitä oireita<br />
on totunnaisesti hoidettu psykoosilääkkeillä <strong>ja</strong><br />
anksiolyyteillä, vaikka näyttö näiden lääkkeiden<br />
tehosta on heikko. Ainoastaan risperidonilla<br />
käyttöaiheena on vaikeiden dementiaan liittyvien<br />
käytöshäiriöiden hoito. Psyykenlääkkeiden<br />
käytön seurauksena kognitio <strong>ja</strong> toimintakyky<br />
saattavat entisestään heiketä.<br />
AT:n lääkkeet voivat lievittää käytösoireita <strong>ja</strong><br />
lykätä niiden ilmaantumista (Alhainen 2006), <strong>ja</strong><br />
tästä syystä lääkehoidon <strong>ja</strong>tkaminen myös dementian<br />
vaikeassa vaiheessa on yleensä aiheellista.<br />
Dementoituneilla laitoshoitopotilaillakin<br />
nämä lääkkeet näyttävät pitävän yllä toimintakykyä<br />
<strong>ja</strong> lievittävän käytösoireita (apatia, levottomuus,<br />
masennus, harhat <strong>ja</strong> harhaluulot). Näin<br />
ne vähentävät psykotrooppisten lääkkeiden tarvetta<br />
(Tariot ym. 2001, Rösler 2002).<br />
Laitoshoitoon joutuminen on dementiapotilaalle<br />
kriisivaihe, jonka yhteydessä AT:n lääkehoitoa<br />
ei tule lopettaa. Jos toimintakyky on<br />
vielä tyydyttävä tai aikaisemmin on esiintynyt<br />
vaikeita käytösoireita, <strong>lääkitystä</strong> tulisi <strong>ja</strong>tkaa<br />
laitoshoidossakin.<br />
AT:n vaikeassakin vaiheessa hoidon tärkein<br />
tavoite on elämänlaadun ylläpito, olipa potilas<br />
avohoidossa tai laitoksessa. Oireiden hyvä hallinta,<br />
vähäinenkin omatoimisuus <strong>ja</strong> kyky nauttia<br />
pienistäkin asioista ovat tällöin järkeviä tavoitteita.<br />
AT:n kohdennetulla lääkehoidolla lienee<br />
mahdollista vaikuttaa näihin kaikkiin. Vaikean<br />
dementian vakaassa vaiheessa lääkityksen lopettamista<br />
voidaan kuitenkin kokeilla. Jos toimintakyky<br />
ei huonone merkittävästi eivätkä käytös-<br />
2122<br />
K. Määttä <strong>ja</strong> T. Strandberg
Change language