Eroosio vesistösilloilla/Ohje riskitukien ... - Liikennevirasto
Eroosio vesistösilloilla/Ohje riskitukien ... - Liikennevirasto
Eroosio vesistösilloilla/Ohje riskitukien ... - Liikennevirasto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 2<br />
SISÄLLYSLUETTELO<br />
ESIPUHE ........................................................................................................................... 3<br />
1 JOHDANTO ........................................................................................................... 4<br />
1.1 Yleistä ..................................................................................................................... 4<br />
1.2 Määritelmiä ............................................................................................................. 4<br />
2 EROOSIO SILTAPAIKALLA ............................................................................... 5<br />
2.1 Yleinen eroosio ....................................................................................................... 6<br />
2.2 Virtauksen supistumisesta johtuva eroosio ............................................................. 6<br />
2.3 Paikallinen eroosio.................................................................................................. 6<br />
3 KARTOITUSPROSESSI ....................................................................................... 8<br />
3.1 Vaihe 1 Kartoitustarve ............................................................................................ 8<br />
3.2 Vaihe 2 Matala<strong>riskitukien</strong> selvittäminen ................................................................ 9<br />
3.2.1 Lähtötiedot ................................................................................................. 10<br />
3.2.2 Tulokset ..................................................................................................... 10<br />
3.3 Vaihe 3 Pisteytys .................................................................................................. 12<br />
3.3.1 Lähtötiedot ................................................................................................. 13<br />
3.3.2 Lähtötietojen kerääminen siltapaikalla ...................................................... 14<br />
3.3.3 Pisteytys ..................................................................................................... 14<br />
3.3.4 Tulosten käsittely ....................................................................................... 17<br />
LÄHDE ............................................................................................................................ 17<br />
LIITTEET<br />
Liite 1<br />
Liite 2<br />
Kaavake siltatarkastajille<br />
Esimerkkejä<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 3<br />
ESIPUHE<br />
Suomessa oli vuoden 2006 lopulla noin 1100 Ratahallintokeskuksen<br />
omistamaa vesistön ylittävää ratasiltaa. Useassa rautatiesillassa päällysrakenteet<br />
on uusittu ja alusrakenteet ovat alkuperäisiä. Noin 200 rautatiesillan<br />
alusrakenteet ovat peräisin 1800-luvulta. Ennen vuotta 1950<br />
rakennettuja alusrakenteita on yli 800 rautatiesillassa. Vanhojen perustusten<br />
kantavuudesta ei usein ole tietoa ja siltojen vedenalaisia rakenteita<br />
tutkitaan harvoin. Suomessa uoman syöpymisestä johtuvat siltaonnettomuudet<br />
ovat harvinaisia, mutta ratasiltojen perustuksissa on jouduttu<br />
korjaamaan eroosion aiheuttamia vaurioita.<br />
Tämä ohje on laadittu riskienhallinnan työkaluksi vesistösiltojen pitäjille.<br />
<strong>Ohje</strong>essa esitetyn kartoitusprosessin tuloksena erotetaan kaikista vesistösiltojen<br />
tuista uomaeroosion osalta arviolta matalan riskin, korkean riskin<br />
ja erittäin korkean riskin omaavat tuet. Kaikki tuet, jotka arvioidaan<br />
muuksi kuin matalariskituiksi, asetetaan lisäksi laskevaan järjestykseen<br />
uomaeroosion riskin osalta.<br />
Kartoitus on tarkoitettu ensityökaluksi tilanteeseen, jossa uomaeroosiota ei<br />
muulla tavalla valvota kuin mahdollisesti esiintyvien vaurioiden kautta.<br />
Putki- ja kehäsiltojen rakenteiden takia ohje soveltuu huonosti niihin ja<br />
tulokset voivat olla harhaanjohtavia niiden osilta. Suurehkot tai nopeasti<br />
virtaavien uomien ylittävät kehäsillat kannattaa kuitenkin sisällyttää<br />
kartoitukseen.<br />
<strong>Ohje</strong>en on laatinut Kim Andersson-Berlin Insinööritoimisto Arcus Oy:sta.<br />
Työn tilaaja on Erkki Mäkelä Ratahallintokeskuksesta. Työn toteutukseen<br />
ovat osallistuneet Ilkka Sinisalo ja Janne Wuorenjuuri Oy VR-Rata Ab:sta.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 4<br />
1 JOHDANTO<br />
1.1 Yleistä<br />
1.2 Määritelmiä<br />
Virtaavaan veteen liittyy kiinteästi veden kapasiteetti kuljettaa kiintoainesta<br />
mukanaan. Jääkauden aiheuttamat muutokset Suomen pintamuotoihin<br />
aikaansaavat sen, että jokien vesimäärät ja virtausnopeudet ovat<br />
pieniä. Joet ovat yleisesti ottaen lyhyitä, suoria ja loivia. Järvet, metsät ja<br />
suot pienentävät lisäksi valuntahuippuja. Järvet vaikuttavat oleellisesti<br />
myös kulkeutuvan sedimentin määrään ja pienentävät sitä järvestä<br />
laskevassa uomassa. Koska eroosio-ongelmat ovat pieniä, ei siltojen<br />
perustuksia lähtökohtaisesti rakenneta eroosiota kestäviksi, vaan ne<br />
suojataan tarvittaessa eroosiolta. Suojaamiseen käytetään perustusten<br />
ympärillä kiviainesta, jonka arvioidaan olevan riittävän karkeata vastustamaan<br />
virtaavaa vettä. Tämän takia virtaavan veden aiheuttamat vauriot ja<br />
varsinkin siltojen perustusten sortumat tulevat aina yllätyksinä.<br />
Suurempien siltojen välitukien sortumia on tiedossa kaksi. Toinen on<br />
Inarijoen Torvikosken sillan välituen vajoaminen toukokuussa 1972 ja<br />
toinen Brasbyn maantiesillan välituen sortuminen tammikuussa 2008.<br />
Molemmissa tapauksissa sortumisen syynä on todennäköisesti ollut maaaineksen<br />
poishuuhtoutuminen maanvaraisen välituen alta.<br />
Jos sillan aukot ovat yhdessä kapeampia kuin ylittävän vesistön koko<br />
leveys, veden virtaus kiihtyy veden lähestyessä ja virratessa silta-aukkojen<br />
läpi. Tämä johtaa siihen, että veden virtausnopeus on siltapaikalla<br />
suurempi kuin mitä se olisi ilman siltaa. Kohonnut virtausnopeus saattaa<br />
synnyttää pohjamaan syöpymistä sekä uomassa että perustusten alla. Mitä<br />
pienempi aukko on, sitä suuremmaksi muodostuu veden virtausnopeus.<br />
Lisäksi välittömästi tukien läheisyydessä virtaus muuttaa äkillisesti<br />
suuntaa ja syntyy pyörteitä, jotka saattavat nostaa ja kuljettaa mukanaan<br />
pohjasedimenttiä.<br />
<strong>Eroosio</strong> määritellään aineksen irtautumiseksi maa- tai kallioperästä veden,<br />
tuulen, jään tai painovoiman kuljetettavaksi. <strong>Eroosio</strong> voi olla sekä luonnon<br />
että ihmisen toiminnan aiheuttamaa.<br />
Vesieroosio on veden aiheuttamaa eroosiota.<br />
Uomaeroosiolla tarkoitetaan tässä työssä vesieroosiota uomassa.<br />
Sedimentti tarkoittaa kerrostunutta maa-ainesta, joka on siirtynyt paikalle<br />
veden, tuulen tai jäätikön vaikutuksesta.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 5<br />
2 EROOSIO SILTAPAIKALLA<br />
<strong>Eroosio</strong> siltapaikalla on veden virtauksesta johtuvaa maa-aineksen poishuuhtoutumista<br />
uoman pohjasta ja reunoilta. Tämä voi paljastaa sillan<br />
perustukset. <strong>Eroosio</strong> vaikuttaa yhtä lailla kitka- kuin koheesiomaalajeissa.<br />
Koheesiomaalajeissa eroosiokuopan syntyminen kestää kuitenkin yleensä<br />
pitempään. Raekoon suureneminen vähentää eroosiota, mutta kaikkein<br />
hienoimmat maalajit eivät syövy yhtä helposti kuin hieman karkeammat.<br />
Kolloidisen orgaaninen aine lisää maapartikkeleiden yhteensitoutuneisuutta<br />
ja vähentää maa-aineksen eroosioherkkyyttä. Kasvillisuus vähentää<br />
uomassa virtausnopeutta ja virtauksen aiheuttaman leikkausvoiman<br />
vaikutusta maa-ainekseen. Lisäksi juuristo sitoo hienot maapartikkelit<br />
eroosiota vastustavaksi matoksi. Nyrkkisääntöinä voi pitää, että tiettyä<br />
virtausnopeutta vastaava maksimieroosiosyvyys saavutetaan hiekassa ja<br />
sorassa tunneissa, koheesiomaalajeissa päivissä, moreeneissa sekä hiekkaja<br />
savikivissä kuukausissa, kalkkikivessä vuosissa ja graniiteissa vuosisadoissa.<br />
<strong>Eroosio</strong>tapahtuman kehityksen kannalta on merkitystä, onko virtausnopeus<br />
ennen siltapaikkaa suurempi kuin eroosiokriittinen virtausnopeus.<br />
Eli onko uoman pohjamateriaali kuljetuksessa virtauksen mukana vai<br />
levossa uoman pohjalla (ns. kirkasvesitapaus). Virtausnopeus virtaavaan<br />
veteen sijoitetun lieriön lähellä on kaksinkertainen vapaasti virtaavaan<br />
veteen nähden. Tämän takia esteen aiheuttaman eroosion voi kirkasvesitilanteessa<br />
katsoa alkavan, kun uomassa keskimääräinen virtausnopeus on<br />
puolet kriittisestä. Kirkasvesitapauksessa maksimieroosiosyvyys saavutetaan,<br />
kun syntyneen eroosiokuopan koko aikaansaa paikallisesti virtausnopeuden<br />
laskun ja virtaus ei enää kykene siirtämään maa-ainesta<br />
kuopasta.<br />
Kun keskimääräinen virtausnopeus uomassa nousee yli kriittisen arvon,<br />
pohjamateriaali on uomassa liikkeessä ja saapuva virtaus tuo koko ajan<br />
maa-ainesta mahdollisesti syntyviin eroosiokuoppiin. Tasapainotilanne<br />
saavutetaan, kun kuopasta poistuu maa-ainesta samassa tahdissa, kuin sitä<br />
siihen kertyy. Sedimentin kulkeutuminen uomassa voi olla ns. pohjakulkeutumista<br />
ja korkeammissa virtausnopeuksissa sedimentti voi lisäksi<br />
olla liikkeessä suspensiona. Kun sedimentti uomassa on liikkeessä, uoman<br />
pohjalle syntyy väreitä, dyynejä tai särkkiä.<br />
Sedimenttiä voi olla liikkeessä suspensiona, vaikka pohjakulkeutumista ei<br />
esiinny. Tämä sedimentin kulkeutuminen on seurausta turbulenssista ja<br />
ylöspäin suuntautuvasta diffuusiosta ja sitä kutsutaan läpikulkeumaksi<br />
(engl. wash load).<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 6<br />
2.1 Yleinen eroosio<br />
Yleinen eroosio ei ole uomassa olevan poikkeaman aiheuttamaa vaan<br />
tarkoittaa uoman pohjan korkeusasemassa tapahtuvia muutoksia, jotka<br />
riippuvat hydrologisista tekijöistä, uoman hydrauliikasta tai sedimentin<br />
kulkeutumisesta. Yleistä eroosiota voi tapahtua ainoastaan, jos virtausnopeus<br />
uomassa on niin suuri, että sedimenttiä on liikkeessä virtauksen<br />
mukana.<br />
2.2 Virtauksen supistumisesta johtuva eroosio<br />
2.3 Paikallinen eroosio<br />
Virtauksen supistumisesta johtuva eroosio tapahtuu koko poikkileikkauksessa<br />
esimerkiksi silta-aukossa, kun virtausnopeus kasvaa poikkileikkausalan<br />
pienentyessä. Yleisesti, mitä pienempi silta-aukon leveys on<br />
suhteessa uoman leveyteen, sitä suuremmaksi virtausnopeus silta-aukossa<br />
muodostuu ja eroosioriski kasvaa. Jos virtaus tapahtuu leveältä tulvatasangolta<br />
pienen aukon läpi, riski vakavalle eroosiolle kasvaa huomattavasti.<br />
Uoma voi myös luonnostaan kaventua siltapaikalle tultaessa. Tällöin<br />
virtausnopeus uomassa todennäköisesti kasvaa lähestyttäessä siltapaikkaa.<br />
Paikallinen eroosio on seurausta virtausnopeuden kasvusta sekä siitä<br />
syntyvistä pyörteistä väli- ja maatukien ympärillä. <strong>Eroosio</strong> on riippuvainen<br />
virtaukseen asetettavasta esteestä. Esteen ominaisuudet vaikuttavat<br />
vahvasti eroosioon.<br />
Paikallisen eroosion syntyminen on riippuvainen ajasta. Tasapainotilanne<br />
virtauksen kyvyn kuljettaa sedimenttiä ja maa-aineksen kyvyn vastustaa<br />
kulkeutumista välillä kehittyy vähitellen virtauksen rajapinnan eroosion<br />
kautta. Hiekka- ja sorapohjissa tasapainosyvyys saavutetaan nopeasti, jos<br />
uomassa kulkeutuu sedimenttiä, mutta hitaammin kirkasvesitilanteessa.<br />
Jokiuomissa, joissa pohjamateriaali on koheesiomaalajia tai varsin<br />
epähomogeenista, tasapainotilanne saavutetaan mahdollisesti vasta<br />
useiden tulvatilanteiden jälkeen. Lisäksi virtaamahuippujen jälkeen<br />
eroosiokuopat saattavat hyvinkin täyttyä sedimentillä uudestaan<br />
Yksinkertainen kuva eroosiota aiheuttavista pyörteistä välituen ympärillä<br />
esitetään kuvassa 1. Koska pinnalla nopeammin virtaavan veden on välitukea<br />
lähestyessä hidastuttava enemmän kuin pohjan lähellä hitaammin<br />
virtaavan veden, syntyy välituen edessä painegradientti, joka ohjaa<br />
virtausta alaspäin kohti pohjaa. Alaspäin suuntautuva virtaus aiheuttaa<br />
hevosenkengän muotoiset pyörteet välituen edessä ja sivulla. Pyörteet<br />
nostavat sedimenttiä ja kuljettavat sitä alavirran suuntaan. Kuopan<br />
syventyessä reunat sortuvat ja kuoppa levenee. Kuopan kehittyessä<br />
pyörteet, jotka kuljettavat maa-ainesta, kasvavat. Koska virtauksen on<br />
jakauduttava tuen kohdalla, sen taakse syntyy pyörteitä, jotka nostavat<br />
sedimenttiä pohjasta ja auttavat kuljettamaan maa-ainesta. Kun tuen<br />
vaikutus virtaamaan sen vanavedessä vähenee alavirran suuntaan<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 7<br />
mentäessä, sedimenttiä putoaa takaisin uoman pohjalle ja tuen taakse<br />
kertyy maa-ainesta. Samantyyppinen tilanne syntyy myös maatukien<br />
kohdalla. Yksinkertainen kuvio pyörteistä maatuen lähellä on esitetty<br />
kuvassa 2.<br />
Kuva 1.<br />
Kuva eroosiota aiheuttavista pyörteistä pilarin kohdalla.<br />
Alhaalla ns. hevosenkenkäpyörre (engl. Horseshoe vortice),<br />
oikealla virtauksen erottumisesta johtuvat vanavesipyörteet<br />
(engl. Wake vortices), pilarin ylävirran puolella alaspäin<br />
suuntautunut virtaus (engl. Downflow) ja pinnalla pintapyörteet<br />
(engl. Surface rollers).<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 8<br />
Kuva 2.<br />
Kuva eroosiota aiheuttavista pyörteistä penkereen pään<br />
kohdalla.<br />
3 KARTOITUSPROSESSI<br />
Kartoitusprosessi jakaantuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa<br />
määritetään seulonnan tarve kyseiselle sillalle. Toisessa vaiheessa<br />
seulotaan arkistotietojen pohjalta pois todennäköiset matalariskisillat.<br />
Jäljelle jääneet siltojen tuet pisteytetään vaiheessa kolme ja asetetaan<br />
järjestykseen eroosioriskin osalta. Vaihe kolme vaatii tietoja siltapaikalta,<br />
joita ei välttämättä ole aikaisemmin kerätty tai arkistoitu.<br />
3.1 Vaihe 1 Kartoitustarve<br />
Kartoitustarpeen määrittämisessä käytetään kuvan 3 vuokaaviota. Ajatuksena<br />
on, että mikäli silta pääsee vuokaavion viimeiselle asteelle, se on<br />
todennäköisesti niin vähäisessä käytössä, että se voidaan sulkea tai purkaa.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 9<br />
Kuva 3.<br />
Vuokaavio kartoitustarpeen määrittämiseksi<br />
3.2 Vaihe 2 Matala<strong>riskitukien</strong> selvittäminen<br />
Vaiheessa kaksi selvitetään ne sillat tai siltojen tuet, joilla eroosioriski on<br />
arvion mukaan matala. Tämä tapahtuu kuvan 4 vuokaavion mukaan.<br />
Perusajatuksena on, että vesistösillat, joiden perustukset eivät ole kosketuksessa<br />
veden kanssa, kalliolle perustetut tuet ja ne paalujen varassa<br />
kovan pohjan varaan perustetut tuet, joilla ei ole todettu eroosiota, ovat<br />
matalariskitukia. Maanvaraisesti perustetuilla vesistösiltojen tuilla on riski,<br />
että perustusten alta syöpyy maa-ainesta pois, jolloin tuki menettää kantokykynsä.<br />
<strong>Eroosio</strong> voi myös aiheuttaa riskin paaluille perustettujen vesistösiltojen<br />
perustusten pettämiselle, mikäli paaluille on otettu huomioon<br />
maan sivuvastus ja eroosiokuoppa kasvaa niin suureksi, että mitoitus on<br />
vallitsevissa olosuhteissa väärä. Tämän takia paaluille perustetut vesistösiltojen<br />
tuet vaativat lisäselvityksiä, mikäli tarkastuksissa on todettu<br />
eroosiota siltapaikalla tai sen läheisyydessä. On hyvin todennäköistä, että<br />
jotkut sillan tuista (esim. kaukana uomasta sijaitsevat maatuet) saavat<br />
matalan riskiarvion ja muiden tukien osalta on syytä siirtyä vaiheeseen<br />
kolme.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 10<br />
3.2.1 Lähtötiedot<br />
Sillan yleispiirustus<br />
− tukien sijainti suhteessa uomaan<br />
− pohjamaan laatu (kallio, savi, sora, hiekka, moreeni, muu)<br />
− perustamistapa (paalutettu, maanvarainen, muu)<br />
− vedenpinnan tasot<br />
Sillalla tehdyt sukellustarkastukset<br />
− sukellustarkastuksissa todetut vauriot alusrakenteissa ja todetut uoman<br />
pohjan tason muutokset<br />
Tiedot sillalla todetuista vaurioista<br />
− tarkastuksissa todetut vauriot sillan alusrakenteisiin tai ympäristöön<br />
(luiskat, uoman reunat, eroosiosuojaukset, muut)<br />
Tiedot tulvista siltapaikalla<br />
− dokumentoidut tulvat, vedenpinnan jättämät jäljet rakenteisiin tai<br />
ympäristöön.<br />
− Hankitaan tietoa ympäristöviranomaisilta tai mahdollisilta uoman<br />
säännöstelyä harrastavilta tahoilta.<br />
3.2.2 Tulokset<br />
Mikäli kyseisen tuen riski uomaeroosion aiheuttamalle vahingolle<br />
arvioidaan matalaksi, siltarekisteriin syötetään kyseiselle tuelle uomaeroosion<br />
osalta arvo matala riski. Kaikki muut tuet siirretään kartoitusprosessissa<br />
vaiheeseen kolme.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 11<br />
Kuva 4. Vuokaavio matala<strong>riskitukien</strong> selvittämiseksi<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 12<br />
3.3 Vaihe 3 Pisteytys<br />
Vaiheessa kolme siltapaikka ja väli- sekä maatuet pisteytetään erikseen.<br />
Osa siltapaikan pisteytyksen vaatimasta lähtötiedon keräämisestä vaatii<br />
todennäköisesti käyntiä siltapaikalla. Liitteessä 1 on tätä varten laadittu<br />
lomake. Pisteytyksessä keskitytään alueeseen, joka on sillalta uoman<br />
leveyden verran ylä- ja alavirran suuntaan, kuitenkin vähintään 50 m<br />
molempiin suuntiin.<br />
Jyrkemmässä uomassa on suurempi todennäköisyys suuriin virtausnopeuksiin,<br />
minkä vuoksi se aiheuttaa suuremmat pisteet kuin loiva.<br />
Uoman keskimääräisen pituuskaltevuuden voi määrittää olemassa olevista<br />
kartoista ja maastomalleista.<br />
Jos silta sijaitsee uoman yleisellä tasolla syöpyvällä osuudella, riski<br />
eroosiolle siltaperustusten läheisyydessä on kohonnut, kun taas liettyvän<br />
uomaosuuden ylittävällä sillalla riski on pienempi kuin stabiilissa<br />
uomassa. Näin siksi, että liettyvässä uomassa virtaus tuo maa-ainesta<br />
mahdollisesti syntyviin eroosiokuoppiin. Mikäli uoma on selkeästi kaivautunut<br />
maaperään, silta sijaitsee uoman syöpyvällä osuudella. Liettyvä<br />
uoman osuus todetaan, mikäli uoman pituuskaltevuus selkeästi laskee<br />
siltapaikalle tultaessa ja maastossa on selviä merkkejä siitä, että uoma<br />
jättää maa-ainesta siltapaikalle. Mikäli muuta tietoa ei ole, uoma katsotaan<br />
stabiiliksi. Stabiilin uoman osalta eroosioriski siltaperustusten lähellä on<br />
suurempi kuin liettyvällä uoman osuudella.<br />
Hiekka on kaikista sedimenteistä eroosioherkintä. Savessa ja moreenissa<br />
ei eroosiokuopan syvyys välttämättä ole yhtään sen pienempi kuin<br />
hiekassa, mutta saman syvyyden saavuttamiseksi tarvitaan useampia ja<br />
pidempiä tulvia. Moreenissa oleva karkea maa-aines saattaa lisäksi<br />
muodostaa luonnollisen eroosiosuojauksen. Kivien ja lohkareiden<br />
katsotaan olevan suhteellisen eroosionkestäviä. Kallio kestää eroosiota<br />
parhaiten.<br />
Perustuksiin takertunut vieras aines (esim. suppo, puun osat) pienentää<br />
silta-aukkoa ja aiheuttaa virtausnopeuksien ja padotuksen kasvua. Siltapaikka,<br />
jossa esiintyy vierasta ainesta silta-aukossa, saa siten suuremmat<br />
pisteet kuin puhdas silta-aukko.<br />
Suora uoma kuljettaa tehokkaammin suuria virtaamia, joten mutkitteleva<br />
uoma antaa suuremmat pisteet. Lisäksi mutkittelevassa uomassa virtausnopeuden<br />
vaihtelut poikkileikkauksessa ovat suuremmat kuin suorassa<br />
uomassa. Jos uoma kapenee siltapaikalle, virtausnopeus kasvaa lähestyttäessä<br />
siltapaikkaa ja riski maa-aineksen poishuuhtoutumiselle kasvaa.<br />
Mikäli siltapaikalla on jo todettavissa eroosiota, siltapaikka saa suuremmat<br />
pisteet kuin sellainen, jossa uoman reunat ja eroosiosuojaukset ovat terveet<br />
ja ehjät. Virtausolot vaikuttavat suuresti eroosioon ja siltapaikka, jossa<br />
uoma usein tulvii ja silta supistaa virtausta, saa suuremmat pisteet kuin<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 13<br />
virtausoloiltaan tasaisen uoman kohdalla sijaitseva siltapaikka. Suojaamaton<br />
siltapaikka antaa suuremmat pisteet kuin eroosiosuojattu ja siltapaikalle<br />
asennettu ponttiseinä antaa vähiten pisteitä.<br />
Jos jokainen jänneväli on erillisellä kannella toteutettu, yhden tuen<br />
siirtyminen voi olla tuhoisaa. Jatkuva kansirakenne, jossa kuormat voivat<br />
yhden tuen sortuessa mahdollisesti siirtyä toisille tuille, antaa pienimmät<br />
pisteet.<br />
Välitukien osalta maanvarainen välituki aiheuttaa suurimman pistemäärän.<br />
Jos maa-aines huuhtoutuu pois tuen alta, on suuri riski tuen sortumiseen<br />
tai siirtymiseen.<br />
Uoman pohjan tasoon tai sen yläpuolelle perustettu tuki saa suuremman<br />
pistemäärän kuin uoman pohjan tason alle perustettu tuki. Puuttuva tai<br />
puutteellinen eroosiosuojaus nostaa riskiä. Maatukien osalta tekijät ovat<br />
samat kuin välitukien kohdalla sillä erotuksella, että ulkokaarteessa<br />
sijaitseva maatuki saa suuremman pistemäärän kuin sisäkaarteessa oleva.<br />
3.3.1 Lähtötiedot<br />
Siltakannen jatkuvuus<br />
− Siltatyypin mukaan todetaan, onko kansi jatkuva<br />
<strong>Eroosio</strong>suojaus siltapaikalla<br />
− Selvitetään perustusten eroosiosuojaus (ponttiseinä, ladotut kivet,<br />
kiviheitoke, muu)<br />
Tukirakenteisiin kerääntyvä vieras aines<br />
− Selvitetään kunnossapitäjiltä, kerääntyykö sillan perustuksiin vierasta<br />
ainesta (jää, puun osat, muu jäte)<br />
Silta-aukon koko suhteessa uomaan<br />
− Yleispiirustuksesta todetaan, mikäli virtaus joutuu supistumaan siltaaukon<br />
läpi (rakenteiden supistava vaikutus)<br />
Uoman kaltevuus<br />
− Arvioidaan kartalta tai maastomallista<br />
Uoman mutkaisuus ja leveys<br />
− Arvioidaan kartalta (mutkaisuus ja uoman luonnollinen supistuminen<br />
siltapaikalla)<br />
Uoman yleinen eroosio<br />
− Arvioidaan paikan päällä<br />
− Hankitaan tietoa paikallisilta ympäristöviranomaisilta<br />
− Hankitaan tietoa mahdollisilta väylänpitäjiltä<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 14<br />
Siltapaikalla todettavissa oleva eroosio<br />
− Arvioidaan paikan päällä (luiskat, uoman reunat, eroosiosuojaus,<br />
muut)<br />
3.3.2 Lähtötietojen kerääminen siltapaikalla<br />
Reunat tarkastetaan eroosion suhteen. Stabiilia uomaa kuvaavat reunat,<br />
joissa kasvaa luonnollinen kasvillisuus ja joissa asennetut eroosiosuojaukset<br />
ovat ehjiä. Epästabiilia uomaa kuvaavat sortuneet luiskat, jos<br />
uoma on kaivautunut reunojen alle, asennettujen eroosiosuojausten<br />
rikkoutuminen tai selkeät merkit uoman siirtymisestä sivusuunnassa.<br />
Selvitetään, löytyykö perustusten läheisyydessä merkkejä eroosiosta.<br />
Luiskat tarkistetaan syöpymien tai sortumien osalta ja todetaan, jatkuvatko<br />
luiskat vedenpinnan alapuolella vai onko virtaus syövyttänyt reunat.<br />
Tarkistetaan, onko asennetut eroosiosuojaukset ehjät ja suunnitelmien<br />
mukaiset ja onko tuilla eroosiosuojauksia, joita ei suunnitelmista löydy.<br />
Tarkastetaan, onko uoma kaivautunut eroosiosuojauksen alle tai taakse ja<br />
ovatko virtaus tai jäät siirtäneet eroosiosuojausta.<br />
Selvitetään, onko siltarakenteisiin kerääntynyt virtauksen mukana saapunutta<br />
vierasta ainesta (esim. puun osat, jäte, jää) ja onko merkkejä siitä,<br />
että silta-aukko on ollut kokonaan vedenpinnan alapuolella.<br />
Todetaan tukien suuntaus suhteessa virtaukseen ja selvitetään, rajoittaako<br />
maatuille saapuvat penkereet ja välituet huomattavasti uoman poikkileikkausta<br />
(normaali- ja tulvatilanne).<br />
3.3.3 Pisteytys<br />
Pisteytys tehdään kuvien 5, 6 ja 7 vuokaavioiden mukaan.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 15<br />
Kuva 5.<br />
Vuokaavio siltapaikan pisteytyksen määrittämiseksi<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 16<br />
Kuva 6.<br />
Vuokaavio välituen pisteiden määrittämiseksi<br />
Kuva 7.<br />
Vuokaavio maatuen pisteiden määrittämiseksi<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla/<strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi 17<br />
3.3.4 Tulosten käsittely<br />
Pisteytyksen jälkeen jokaisen tukien pisteet ynnätään erikseen siltapaikan<br />
pisteisiin. Siltapaikan maksimipisteet ovat 19 pistettä, välitukien maksimipisteet<br />
6 pistettä ja maatukien maksimipisteet 8 pistettä. Kokonaispistemäärä<br />
voi siis välituilla nousta 25 pisteeseen ja maatuilla 27 pisteeseen.<br />
Tuet voidaan asettaa pisteytyksen avulla järjestykseen siten, että eniten<br />
pisteitä saaneella tuella on myös suurin riski eroosiosta johtuville<br />
vahingoille. Kaikille tuille, jotka ovat saavuttaneet kartoitusprosessissa<br />
vaiheen kolme, syötetään siltarekisteriin uomaeroosion osalta niiden<br />
kokonaispisteiden mukainen järjestysnumero.<br />
70 % maksimipistemäärästä pidetään hälyttävänä rajana riskin suhteen ja<br />
niille tuille, jotka saavuttavat tämän määrän kokonaispisteistä, syötetään<br />
siltarekisteriin uomaeroosion osalta lisäksi arvo korkea riski. Jos siltapaikan<br />
pistemäärän osuus kokonaispisteistä edelleen jää pienemmäksi<br />
kuin 70 %, kyseiselle tuelle syötetään siltarekisteriin uomaeroosion osalta<br />
arvo erittäin korkea riski. Tämä sen takia, että siltapaikan riskiä<br />
nostattavien olosuhteiden lisäksi tukien ominaisuudet nostavat riskiä<br />
selkeästi. Rajat perustuvat vuonna 2008 Karjaalla sortuneen maantiesillan<br />
saamiin pisteisiin.<br />
LÄHDE<br />
Andersson-Berlin, Kim. 2008. Malli eroosioriskin arvioimiseksi vesistösiltapaikoilla.<br />
Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, Otaniemi<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla. <strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi LIITE 1 /1 (1)<br />
KAAVAKE SILTATARKASTAJILLE<br />
Silta:<br />
Uoma:<br />
Tarkastaja:<br />
Päivämäärä:<br />
Uoman yleinen eroosio<br />
Puiden tms. juuret ovat paljastuneena uoman reunoilla ON EI<br />
Uoman reunoja peittää luonnonkivet KYLLÄ EI<br />
Uoman reunoilla kasvaa luonnollinen kasvillisuus KYLLÄ EI<br />
Uoma on siirtynyt sivusuunnassa (vertaa yleiskuvaan) ON EI<br />
Virtaus on syövyttänyt uoman reunat lähes pystysuoriksi<br />
tai reunan alla on tyhjää tilaa ON EI<br />
Uoman reunoilla on sortumia ON EI<br />
Virtauksen mukana kerääntyy siltapaikalle sedimenttiä KYLLÄ EI<br />
Virtaus on hyvin hidasta ja vedenpinta hyvin tasainen ON EI<br />
Uoman eroosiosuojaus<br />
Uoman reunat on suojattu eroosiota vastaan ON EI<br />
Istutukset/geoverkko/kiviheitoke/kivetys/puupontti/teräspontti/muu<br />
Uoman reunojen eroosiosuojaus on ehjä ON EI<br />
<strong>Eroosio</strong> perustusten lähellä<br />
Onko perustusten lähellä merkkejä syöpymisestä tai luiskissa<br />
sortumia ON EI<br />
Onko asennetut eroosiosuojaukset ehjät ON EI<br />
Onko virtaus syövyttänyt uoman pohjaa<br />
eroosiosuojauksen alla (VAIKEA TODETA) ON EI<br />
Onko virtaus syövyttänyt maata eroosiosuojauksen takaa ON EI<br />
Onko perustukset suojattu eroosiolta tavalla jota ei ole merkattu<br />
yleiskuvaan ON EI<br />
Kiviheitoke/kivetys/puupontti/teräspontti/muu _________________________<br />
Onko perustuksiin takertunut vierasta ainesta ON EI<br />
Tulvat siltapaikalla<br />
Onko merkkejä siitä, että silta-aukko on ollut kokonaan<br />
vedenpinnan alapuolella ON EI<br />
Kaavakkeen takapuolelle hahmotetaan siltapaikka (uoman reunat ja perustukset)<br />
ylhäältäpäin ja merkataan<br />
1. virtauksen suunta<br />
2. pinnalla näkyvät pyörteet ja selkeät virtauksen suunnanmuutokset<br />
3. reunojen ja luiskien sortumat<br />
4. selkeät syöpymät perustusten lähellä.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla. <strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi LIITE 2 /1 (7)<br />
ESIMERKKEJÄ<br />
BRASBYN MAANTIESILTA<br />
Vaihe 1. Riskianalyysin tarpeen arviointi<br />
Silta on yleistarkastuksen piirissä. Siirrytään vuokaavion mukaan vaiheeseen<br />
kaksi.<br />
Vaihe 2. Matala<strong>riskitukien</strong> selvittäminen<br />
Vaihe 3. Pisteytys<br />
Maatuki 1<br />
− Maatuki sijaitsee uomassa<br />
− Maa on todennäköisesti soraa tai mursketta<br />
− Maatuki on perustettu maanvaraisesti<br />
Siirrytään vuokaavion mukaan vaiheeseen kolme.<br />
Maatuki 2<br />
− Maatuki ei sijaitse uomassa<br />
− Maatuki on perustettu kalliolle<br />
<strong>Eroosio</strong>riski maatuen 2 osalta on matala.<br />
Välituki<br />
− Välituki sijaitsee uomassa<br />
− Maa välituen kohdalla on todennäköisesti savea tai moreenia<br />
− Tuen perustamistapa on maanvarainen<br />
Siirrytään vuokaavion mukaan vaiheeseen kolme.<br />
Käynti siltapaikalla 21.4.2008:<br />
Uoman reunoja peittää luonnollinen kasvillisuus tai kivet. <strong>Eroosio</strong>suojaukset<br />
eivät ole ehjiä. Merkkejä uoman siirtymisestä sivusuunnassa ei<br />
ole. Selvää tulvatasannetta uomalla ei ole todennettavissa. Ylävirran<br />
suuntaan aukeaa järvi ja alavirran suuntaan uoma levenee ja jakautuu.<br />
Silta sijaitsee järven laskupäässä, sen laskuaukossa. Ei ole merkkejä siitä,<br />
että vesi olisi noussut siltakannelle asti. Silta-aukossa oleva kallio on<br />
paksun sammaleen peitossa ja taso, jolla virtaus on estänyt sammaleen<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla. <strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi LIITE 2 /2 (7)<br />
kasvun tai huuhtonut sammaleen pois, on selvästi siltakantta alempana.<br />
Silta-aukko ei varsinaisesti supista uomaa tai virtausta, mutta se sijaitsee<br />
järven laskuaukossa, joka on selvästi kapeampi kuin vesistö ylävirran ja<br />
alavirran suuntaan. Virtaus supistuu luonnollisesti siltapaikalle ja virtausnopeus<br />
on kova. Virtauksessa esiintyy selkeätä turbulenssia. Virtaus suuntautuu<br />
kohtisuoraan silta-aukon läpi.<br />
− Uoman kaltevuus: Maanmittauslaitoksen maastomallista mitattuna<br />
välillä Päsarträsket–Kyrksjön pituuskaltevuus on 0,00016, 0 p<br />
− Yleinen eroosio: stabiili, 1 p.<br />
− Uoman pohja-aines: savi tai moreeni, 2 p. Maatuki 1: sora tai murske,<br />
3 p<br />
− Uoman muoto: kapenee siltapaikalle, 2 p.<br />
− Tukirakenteisiin kerääntyy vierasta ainesta: yleistarkastuksissa ei<br />
merkintöjä, 0p<br />
− Siltapaikalla on todettu eroosiota: yleistarkastuksessa todettu vaurioita<br />
alusrakenteissa, epäilyä eroosiosta, 1p.<br />
− Tulvat siltapaikalla: Lohjanjärven luparajat aiheuttavat usein pakkojuoksutuksia,<br />
jotka johtavat suuriin virtaamiin Mustionjoessa<br />
(23.4.2008, Juha Happonen, Fortum): usein, 2 p.<br />
− Silta-aukko supistaa virtausta: kyllä, 2 p.<br />
− Sillalla on jatkuva kansi: kyllä, 0 p.<br />
− Uoman eroosiosuojaus: ei ole, 2 p.<br />
Pisteitä yhteensä 12 p. (maatuki 1, 13 p) / 19 p.<br />
Maatuki 1:<br />
− Maatuen perustus: luiskattu ja maanvarainen, 1 p.<br />
− Perustamissyvyys, 1 p.<br />
Perustamissyvyys on korkeammalla kuin pohjan taso, joten perustamissyvyyden<br />
ja maksimi tasapainoeroosiosyvyyden suhde on negatiivinen.<br />
− <strong>Eroosio</strong>suojaus: ladotut kivet, 1 p.<br />
− Maatuen sijainti: suora uoma, 1 p.<br />
Yhteensä pisteitä 4 p. / 8 p.<br />
Välituki:<br />
− Välituen perustus: maanvarainen, 2p.<br />
− Perustamissyvyys, 2 p.<br />
Perustamissyvyys on sama kuin pohjan taso<br />
<strong>Eroosio</strong>suojaus: ei ole, 2p.<br />
Yhteensä pisteitä: 6 p. / 6 p.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla. <strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi LIITE 2 /3 (7)<br />
Yhteenveto<br />
Maatuki 1<br />
Maatuki 2<br />
Välituki<br />
17 p. / 27 p. (= 63 % kokonaispisteistä)<br />
matala riski<br />
18 p. / 25 p. (= 72 % kokonaispisteistä)<br />
Suurimmat riskiä nostavat tekijät ovat sillan sijoittaminen järven laskuaukkoon,<br />
jossa uoma luonnostaan kapenee ja supistaa virtausta, välituen<br />
matala perustamissyvyys, eroosiosuojauksen puuttuminen sekä maatuen 1<br />
matala perustamissyvyys ja peruslaatan alapuolinen routimaton täyttö.<br />
Suurin riski rakenteiden sortumiselle on välituella, mutta myös maatukeen<br />
1 saattaa kohdistua eroosiota huomattavissa määrin. Maatuella 2 eroosioriski<br />
on matala.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla. <strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi LIITE 2 /4 (7)<br />
ESIMERKKEJÄ<br />
PAIMIONJOEN RATASILTA<br />
Vaihe 1. Riskianalyysin tarpeen arviointi<br />
Silta on päätarkastusten piirissä. Siirrytään vuokaavion mukaan<br />
vaiheeseen kaksi.<br />
Vaihe 2. Matala<strong>riskitukien</strong> selvittäminen<br />
Maatuki 1:<br />
− Maatuki ei sijaitse uomassa edes tulva-aikaan (piirustuksen mukaan)<br />
− Maa on savea<br />
− Maatuki on perustettu paaluille<br />
Riski eroosiolle maatuella 1 on matala.<br />
Maatuki 2:<br />
− Maatuki ei sijaitse uomassa edes tulva-aikaan (piirustuksen mukaan).<br />
− Maa on savea.<br />
− Maatuki on perustettu paaluille.<br />
<strong>Eroosio</strong>riski maatuen 2 osalta on matala.<br />
Välituki 1:<br />
− Välituki sijaitsee uomassa.<br />
− Maa välituen kohdalla on savea.<br />
− Tuki on perustettu pitkille puupaaluille.<br />
− Tuella ei ole todettavissa eroosiota ja tuen ympärillä oleva maa on<br />
kokonaan kasvillisuuden peitossa.<br />
<strong>Eroosio</strong>riski välituen 1 osalta on matala.<br />
Välituki 2:<br />
− Välituki sijaitsee uomassa.<br />
− Maa välituen kohdalla on savea.<br />
− Tuki on perustettu pitkille puupaaluille.<br />
− Tuen ympärille asennettu puuponttiseinä on rikkoutunut ja eroosiota<br />
on esiintynyt varsinkin tuen ylävirran puolella.<br />
Siirrytään vuokaavion mukaan vaiheeseen kolme.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla. <strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi LIITE 2 /5 (7)<br />
Vaihe 3. Pisteytys<br />
Välituki 3:<br />
− Välituki sijaitsee uomassa.<br />
− Maa tuen kohdalla on savea.<br />
− Tuki on perustettu pitkille puupaaluille.<br />
− Tuen ympärille asennettu puuponttiseinä on rikkoutunut useista<br />
kohdista ja eroosiota on esiintynyt varsinkin tuen ylävirran puolella.<br />
Siirrytään vuokaavion mukaan vaiheeseen kolme.<br />
Käynti siltapaikalla 21.4.2008:<br />
Uoman reunoja peittää luonnollinen kasvillisuus. Virtaus on syövyttänyt<br />
uoman reunat lähes kohtisuoriksi. <strong>Eroosio</strong>suojaukset välituilla 2 ja 3 eivät<br />
ole ehjiä. Mitään selkeitä merkkejä uoman siirtymisestä sivusuunnassa ei<br />
ole. Selvää tulvatasannetta uomalla ei ole todennettavissa. Ei ole merkkejä<br />
siitä, että vesi olisi noussut siltakannelle asti. Silta-aukko ei supista uomaa<br />
tai virtausta, mutta välituet ovat esteenä virtaukselle uomassa. Uomassa on<br />
saarekkeita, jotka jakavat virtauksen. Virtauksessa esiintyy selkeitä<br />
pyörteitä välituen 2 ja 3 takana. Välituen 3 osalta suurin syy pyörteisiin on<br />
se, että tuen takana uoma kapenee jyrkästi (n. 90 asteen kulma). Välituen 2<br />
eroosiosuojauksena toimiva puinen ponttiseinä on rikkoutunut tuen<br />
ylävirran puolella. Välituen 3 eroosiosuojauksena toimiva puinen ponttiseinä<br />
on rikkoutunut tuen ylävirran ja uoman puolella ja maata on<br />
huuhtoutunut pois eroosiosuojauksen takaa. Virtaus suuntautuu kohtisuoraan<br />
silta-aukon läpi.<br />
Ote työmaasuunnitelmasta Oy VR-Rata Ab, Risto Ollila, 2008:<br />
”Turun puoleinen jokipenger on sortunut sillan pohjoispuolella v. 1954 ja<br />
eteläpuolella noin 40 m päässä radasta v. 1974. Syitä ei tiedetä tarkasti.<br />
Sortumia tai vastaavia maakerrosten siirtymiä on todettu tapahtuneen<br />
aikaisemminkin mm. sillan perustusten rakentamisvaiheessa ja noin<br />
vuoden 1915 tienoilla. Turun puoleisen jokipenkereen 1974 tapahtuneen<br />
sortuman johdosta silloinen vesihallitus teki pohjatutkimuksia ja laskelmia<br />
siipikairausten ja laboratoriossa määritettyjen tehokkaiden maaparametrien<br />
perusteella sekä teki korjausehdotuksia jokiluiskan<br />
korjaamiseksi. Niiden toteutuksesta ei ole tietoa. Laskelmien perusteella<br />
jokiluiskan stabiliteetin arvioitiin olevan ennen korjaustöitä noin<br />
F=1,0…1,2. Korjaustöiden jälkeenkin varmuustason arvioitiin jäävän alle<br />
F
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla. <strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi LIITE 2 /6 (7)<br />
− Tukirakenteisiin kerääntyy vierasta ainesta: ei, 0 p.<br />
− Siltapaikalla on todettu eroosiota: puiset ponttiseinät ovat osittain<br />
rikkoutuneet, epäilyä eroosiosta, 1p.<br />
− Tulvat siltapaikalla: Lounais-Suomen ympäristökeskuksen sekä<br />
Paimion kaupungin rakennustarkastajan mukaan Paimion joki ei ole<br />
luonteeltaan tulviva, vaikka tulvia joskus esiintyy, harvoin 1 p.<br />
− Silta-aukko supistaa virtaamaa: ei, 0 p.<br />
− Sillalla on jatkuva kansi: ei, 1 p.<br />
− Uoman eroosiosuojaus: ei ole, 2 p.<br />
− Pisteitä yhteensä: 9 p. / 19 p.<br />
Välituki 2:<br />
− Välituen perustus: perustettu pitkille puupaaluille, 0 p.<br />
− Perustamissyvyys, 1 p.<br />
Perustamissyvyys: pohjalaatta 1,2 m ja puuponttiseinä ulottuu 3,6 m<br />
uoman pohjan alapuolelle. Puuponttiseinällä rajatun osuuden leveys on<br />
6,8 m ja varsinaisen välituen leveys 2,8 m. Molempien leveys on yli<br />
puolet perustamissyvyydestä.<br />
− <strong>Eroosio</strong>suojaus: rikkoutunut puuponttiseinä, 1 p.<br />
Yhteensä pisteitä: 2 p. / 6 p.<br />
Välituki 3:<br />
− Välituen perustus: Perustettu pitkille puupaaluille, 0 p.<br />
− Perustamissyvyys, 1 p.<br />
Perustamissyvyys: pohjalaatta 3,6 m ja puuponttiseinä 5,2 m. <strong>Eroosio</strong>suoja<br />
ulottuu syvemmälle kuin pohjalaatan alapinta. Puuponttiseinällä rajatun<br />
osuuden leveys on 4 m ja varsinaisen välituen leveys 2,8 m. Molempien<br />
leveys on yli puolet perustamissyvyydestä.<br />
− <strong>Eroosio</strong>suojaus: rikkoutunut puuponttiseinä, 1 p.<br />
Yhteensä pisteitä: 2 p. / 6 p.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
<strong>Eroosio</strong> vesistösilloilla. <strong>Ohje</strong> <strong>riskitukien</strong> kartoittamiseksi LIITE 2 /7 (7)<br />
Yhteenveto<br />
Maatuki 1:<br />
Maatuki 2:<br />
Välituki 1:<br />
Välituki 2:<br />
Välituki 3:<br />
matala riski<br />
matala riski<br />
matala riski<br />
11 p. / 25 p. (= 44 % kokonaispistemäärästä)<br />
11 p. / 25 p. (= 44 % kokonaispistemäärästä)<br />
Suurin riskiä nostava tekijä on puisten ponttiseinien lahoaminen ja rikkoutuminen<br />
välituilla 2 ja 3. Välitukien matala perustamissyvyys muodostuu<br />
eroosiovahinkojen osalta varsin merkittäväksi, mikäli ponttiseinät<br />
rikkoutuvat. Silta sijaitsee vain 5 km päässä merestä, joten meriveden<br />
korkeustilanne on yksi tärkeä tulvia nostattava tekijä. Alavirran suunnalta<br />
nouseva vesi hidastaa mahdollisesti virtausnopeuksia. Tämä antaa aihetta<br />
olettaa, että silta sijaitsee pikemmin liettyvällä osalla uomaa kuin<br />
syöpyvällä, vaikka tässä pisteytyksessä on uoman reunojen sortumisen<br />
takia annettu arvio syöpyvä. Maatukien ja välituen 1 osalta riski eroosiosta<br />
aiheutuville vahingoille on arvioitu matalaksi. Alueen heikko stabiliteetti<br />
ja uoman reunojen ajoittainen sortuminen nostaa riskiä kaikilla tuilla.<br />
RHK 1046/043/2009 2009–05
Change language