PBG:n jäsenlehti 1/2013

Porvoo Borgå golfin jäsenlehti 1/2013
Golfia vähemmän tunteville voisi vertailun
vuoksi sanoa, että useimmat lajin aloittaneet saattavat
toisena vuonna jonkun kerran päästä alle
100 lyönnin kierrostulokseen.
– Mutta ei se tulos kyllä ilmaiseksi ja itsestään
syntynyt. Siihen tarvittiin harjoitusta ja taas harjoitusta.
Asuin Epoossa viiden kilometrin päässä
Virvikin kentältä ja koulun jälkeen menin aina
suoraan kentälle. Pelikierroksen jälkeen kului vielä
monta tuntia harjoitusrangella lyöntejä hioessa.
Kovan työn takana se tulos oli, Hurme muistelee.
”
Golf ei ole helpointa, mitä
pallolla voi tehdä, eikä
sovellu miehisen voiman
näyttämiseen ollenkaan.
Se on naisellinen, esteettinen
taitolaji.
Jotain tuollainen tulos kertoo kyllä lahjakkuudesta
siksikin, että Tjalle ei ole eläessään ottanut yhtään
opetustuntia Green Card -kurssin jälkeen.
– Mä katselin telkkarista miten ammattilaiset
pelaavat ja luin golfkirjoja. Sieltä sitä oppia ammennettiin.
Ja oli mulla oma harjoitusgriini kotipihallakin,
siinä sai hioa putteja ja chippejä.
– Mä tavallaan löysin golflyönnin heti. Se käy
ihan luonnostaan, ja jos joku lyönti epäonnistuu, en
jää sitä itkemään. Olen korostanut henkistä puolta
pelaamisessa, keskittynyt lyönteihin ja pelikierrokseen,
kentän lukemiseen ennakolta. En pelaa kovalla
riskillä – jos lyönti väylältä suoraan griinille tuntuu
hankalalta, lyön sen sijaan varman väylälyönnin.
– Kesällä -94 syntyi myös uusi kenttäennätys,
68 lyöntiä. Ja sinä kesänä onnistuin saamaan myös
ensimmäisen hole-in-onen. Nyt niitä on viisi, Porvoo
Golfin kentältäkin yksi, kun kolmosväylällä onnistuin
vuonna 2011.
Tuo par 4 -väylä on tiiauspaikalta reikään
pituudeltaan noin 245 metriä, suora väylä loivaa
alamäkeä.
Tjalle onnistui rautakolmos-mailalla. Holari on
samalla ns. albatrossi, todella harvinainen saavutus,
kolme lyöntiä alle väylän par-luvun.
Nuorena opituista golftaidoista oli hyötyä armeijassakin.
Tjallen rannikkojääkärikoulutukseen
Tammisaaren Dragsvikissa kuului epävirallisena
myös runsaasti golfia, kun komppanian majuri
sattui olemaan innokas golfari. Kävi usein niin että
Tjalle matkusti golfkierrokselle majurin autossa,
kun muut varusmiehet lähtivät metsään.
– Majuri sanoi aina, että jääkäri Hurme ei
sitten kanna mitään, kun sillä on niin arvokkaat
kädet! Tjalle nauraa muistoille. Satsaus kannatti,
sillä Tjalle voitti sinä vuonna sotilaiden SM-kultaa,
ainoan kerran Dragsfjärdin historiassa.
Kun kysyn Tjallelta erityisen hyvin mieleen
jäänyttä kisakokemusta, hän hetken mietittyään
vastaa:
Kerran, taisi olla kesällä -97 oli kilpailussa viisi
väylää jäljellä ja olin neljä lyöntiä kärkeä jäljessä.
Tein sen jälkeen viisi birdietä (yksi alle väylän
par-tuloksen) ja voitin yhdellä lyönnillä. Se on kyllä
jäänyt onnistumisena mieleen nimenomaan henkisen
kantin pitämisen takia.
Nyt jo edesmennyt isäni hankki mailat ja antoi
pelata. Hänen mielestään oli tärkeää, että piti tehdä
jotain hyödyllistä. Kun mä valitsin golfin, se oli sillä
selvä, ja varusteet hankittiin. Muuten hän ei harrastuksen
puutunut tai tullut kentälle katselemaan,
kysyi vaan kisan jälkeen miten oli mennyt.
– Minusta vanhemmat nykyään liiankin paljon
puutuvat lapsensa harrastuksiin seisovat kentän
laidalla ja neuvovat. Lapselle tulee vain turhia
paineita onnistua. Ainakin mun kohdalla tämä tapa
toimi, sain rauhassa itse opetella ja kehittyä.
Tjallen tasoitus putosi 1:n pintaan vuodesta
1995 alkaen ja on siitä alkaen samoissa lukemissa
pysynyt. Hän on ehtinyt tahkota myös golfkilpailuja
ympäri Suomea. Hän on samaa ikäluokkaa kuin
nykyään ammattilaisina pelaavat Mikko Ilonen
ja Toni Karjalainen. Aikoinaan kisoja voitettiin
ristiin, ja toisten tie vei ammattilaisuuteen.
– Mikon kanssa tultiinkin hyviksi ystäviksi.
– Näin silloin läheltä mitä huipulle eteneminen
vaatisi. Itselleni oli kuitenkin tärkeää tehdä työtä, ja
vain kiva pelata golfia sen ohella. Enkä ole katunut,
olen hyvin tyytyväinen siihen, mikä on elämäntilanteeni
nyt, Tjalle tuumaa. Ammattilaistason golf olisi
kuitenkin kovaa ja henkisesti hyvin raskasta, kun
jatkuvasti maailmaa kierretään kisasta toiseen.
Porvoo Golfin riveistä on nousemassa lupaavia
nuoria pelaajia. Tjallen mielestä nuoret treenaavat
liian suurissa ryhmissä.