1 - Duodecim

Käypä hoito -suositus 

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja 

Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä 

Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea 

aikuisilla) 

24.11.2010 

Käypä hoito -suositus perustuu systemaattisesti koottuun tutkimustietoon, jonka näytön aste ja 

luotettavuus arvioidaan alla olevan taulukon mukaan. Suositus on tarkoitettu tukemaan päätöksiä 

sekä kliinisissä tilanteissa että potilasryhmien hoitoa suunniteltaessa. Paikalliset versiot saattavat 

tarkentaa esim. sairaanhoitopiirin käytäntöä yksityiskohdissa. 

Suositus ja näytönastekatsaukset päivitetään kolmen vuoden välein sähköisinä, päivitystiivistelmät 

julkaistaan Duodecim-lehdessä. 

Suosituksen kirjoittajien sidonnaisuudet näkyvät sähköisissä versioissa. 

Kommentit ja kehittämisehdotukset voidaan lähettää Internetissä www.kaypahoito.fi > Anna palautetta 

tai lähettämällä ne osoitteeseen Käypä hoito, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, PL 713, 00101 

Helsinki. 

NÄYTÖN VARMUUSASTEEN ILMOITTAMINEN KÄYPÄ HOITO -SUOSITUKSISSA 

Koodi Näytön aste Selitys 

A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita 1 tutkimuksia, 

joiden tulokset samansuuntaiset 

B Kohtalainen tutkimusnäyttö Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai 

useita kelvollisia 2 tutkimuksia 

C Niukka tutkimusnäyttö Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus 

D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, 

joka ei täytä tutkimukseen perustuvan näytön vaatimuksia 

1 Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen 

tutkimus), tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 

2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty 

menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 

Koko suositus näytönastekatsauksineen ja sähköisine tausta-aineistoineen on saatavissa osoitteessa 

www.kaypahoito.fi. PDF-versio sisältää suositustekstin, keskeiset taulukot ja kuvat sekä kirjallisuus viitteet 

typistetyssä muodossa. 

VASTUUN RAJAUS 

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien 

diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen 

omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä. 

2769 

1 

Uniapnea

KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS 

Uniapnea 

(obstruktiivinen uniapnea aikuisilla) 

Keskeinen sanoma 

– Obstruktiivinen uniapnea tarkoittaa hengitysilmavirtauksen 

rajoittumista tai estymistä, joka johtuu 

ylähengitysteiden unenaikaisesta ahtautumisesta. 

Jos toistuviin apneajaksoihin liittyy unen häiriintyminen 

ja päiväväsymys, puhutaan obstruktiivisesta 

uniapneaoireyhtymästä. 

– Hoitamaton uniapnea lisää sympaattisen hermoston 

aktiivisuutta, sydän- ja verisuonitautien 

vaaraa, tapaturmavaaraa, terveydenhuoltopalveluiden 

tarvetta sekä ennenaikaista kuolleisuutta. 

– Kognitiivisen toiminnan ja muistin häiriöt ovat 

uniapneapotilailla yleisiä. Hoitamaton uniapnea 

näyttääkin lisäävän vaaraa joutua liikenneonnettomuuteen 

riippumatta siitä, kokeeko potilas olevansa 

väsynyt vai ei. 

– Obstruktiivinen uniapneaoireyhtymä tulisi todeta 

ja hoitaa nykyistä varhemmin varsinkin nuorilla ja 

keski-ikäisillä. 

– Oireyhtymän diagnoosi perustuu anamneesiin, 

kliiniseen tutkimukseen ja unirekisteröintiin. Vä- 

symyksen aiheuttajina tulee erityisesti ottaa huomioon 

myös masennus, muut unihäiriöt ja kilpirauhasen 

vajaatoiminta. Uniapnean oire voi olla 

myös unettomuus. 

– Liikapainoisen uniapneapotilaan hoitoon kuuluvat 

aina painonhallinta ja elämäntapaohjaus. Lievässä 

uniapneassa laihdutus voi olla riittävä hoito. 

– Keskivaikea tai vaikea uniapneaoireyhtymä hoidetaan 

ensisijaisesti unen aikana käytettävän ylipainehengityslaitteen 

(CPAP-laite) avulla. 

– Valikoiduilla potilailla uniapneaa voidaan hoitaa 

uniapneakiskolla tai kirurgisin toimenpitein. 

– Hoidon tavoitteena on oireiden lievittyminen, työkyvyn 

säilyttäminen, elämänlaadun parantaminen, 

liitännäissairauksien ehkäisy ja lievittäminen 

sekä ennenaikaisen kuolleisuuden estäminen. 

– Uniapneaa voidaan ehkäistä painonhallinnalla 

sekä korjaamalla kasvuiässä uniapnean kannalta 

epäsuotuisan purennan ja leukasuhteiden kehittymistä 

oikomishoidolla. 

2 

Aiheen rajaus 

– Hoitosuosituksessa käsitellään aikuisten 

obstruktiivista uniapneaoireyhtymää (jäljempänä 

uniapnea) sen eri muodoissa. 

Sentraalista uniapneaa ei tässä suosituksessa 

käsitellä. 

Tavoitteet 

– Parantaa uniapnean tunnistamista, huomioon 

ottamista, hoitoa ja seurantaa. 

Kohderyhmät 

– Uniapneapotilaita tutkivat ja hoitavat 

terveydenhuollon ammattilaiset. 

Määritelmiä 

– Aikuisen obstruktiivisella uniapnealla tarkoitetaan 

toistuvia vähintään kymmenen 

sekunnin mittaisia hengityskatkoksia (apnea) 

tai hengityksen vaimentumia (hypopnea), 

jotka johtuvat ylähengitysteiden 

ahtautumisesta unen aikana. Apneoiden ja 

hypopneoiden keskimääräinen esiintyvyys 

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä

tuntia kohden ilmaistaan apnea-hypopneaindeksinä 

(AHI). 

– Osittaisella unenaikaisella ylähengitystieahtaumalla 

tarkoitetaan pitkiä, yli minuutin 

kestäviä jaksoja, joissa sisäänhengitysvirtauksen 

rajoittuminen ei johda hengityskatkokseen 

tai välittömään havahtumiseen, 

vaan hengitysyritykset, kovaääninen kuorsaus 

ja hiilidioksidipitoisuus lisääntyvät vähitellen. 

– Hengityskatkoksiin liittyy veren happikyllästeisyyden 

pieneneminen, ja ne päättyvät 

tavallisesti lyhyisiin tiedostamattomiin havahtumisiin 

unesta. 

– Kun uniapneaan liittyy oireita (taulukko 1), 

puhutaan obstruktiivisesta uniapneaoireyhtymästä. 

– Suosituksessa käytetyt lyhenteet on esitelty 

sähköisessä tausta-aineistossa. 

Epidemiologia 

– Vähintään 4 % aikuisista miehistä ja 2 % 

naisista sairastaa oireista uniapneaa [1–8]. 

Osittaisen unenaikaisen ylähengitystieahtauman 

ilmaantuvuudesta ja esiintyvyydestä 

ei ole väestötason epidemiologisia tutkimuksia, 

mutta tämä häiriö lienee vähintään 

yhtä yleinen kuin varsinainen uniapnea 

[9–11]. 

– Uniapnea on yleisintä 40–65-vuotiailla [7]. 

– Raskaan ajoneuvon kuljettajilla uniapnea 

on keskimääräistä yleisempi [12–14]. 

– Vaihdevuosien jälkeen uniapneaa esiintyy 

naisilla useammin kuin tätä ennen ja lähes 

yhtä usein kuin miehillä [4, 5, 15]. Hormonikorvaushoitoa 

käyttävillä menopaussin 

ohittaneilla naisilla uniapneaa näyttäisi 

kuitenkin esiintyvän yhtä vähän kuin premenopausaalisilla 

[4, 16]. 

– Kohonnutta verenpainetta sairastavista yli 

25 %:lla esiintyy uniapneaa [17–26]. 

– AHI:n perusteella keskivaikeaksi tai vaikeaksi 

määritetyn uniapnean ilmaantuvuus 

viiden vuoden seurannassa on keskimäärin 

noin 7.5 % ja lievän tai sitä vaikeamman 

uniapnean noin 16 % aikuisilla, joilla ei ole 

ollut aikaisemmin uniapneaa [27]. 

– Hoitamaton uniapnea lisää kuolleisuutta 

erityisesti sydän- ja verisuonisairauksiin 

3–6-kertaisesti [28–31]. Ennenaikaisen 

kuoleman riski näyttää suurentuneen erityisesti 

alle 50-vuotialla miehillä [28–30] ja 

niillä, joilla AHI on suuri [30, 32]. Joissakin 

tutkimuksissa havaittu naisten suurempi 

kuolleisuus uniapneaan miehiin verrattuna 

saattaa selittyä runsaalla liitännäissairastavuudella 

[33]. Lisätietoa on sähköisessä 

tausta-aineistossa. 

– Hoidetuilla uniapneapotilailla ennenaikaisen 

kuoleman riski ei ole suurentunut [28, 

29]. 

Patofysiologia 

– Nukahdettaessa ylähengitysteitä tukevat lihakset 

rentoutuvat. Rakenteellisesti ahtaissa 

ylähengitysteissä lihasten unenaikainen 

rentoutuminen voi johtaa hengitysilman 

virtauksen estymiseen kokonaan tai osittain. 

Ylähengitysteiden ahtauma johtaa 

toistuviin obstruktiivisiin apnea- tai hypopneajaksoihin, 

joiden päättyminen edellyttää 

yleensä havahtumista ja lihasjänteyden palautumista. 

Osittaisessa ylähengitystieahtaumassa 

hengitysliikkeet voivat jatkua pitkään 

vähitellen voimistuen, jolloin potilas 

kuorsaa kovaäänisesti lisääntynyttä ylähengitystievastusta 

vastaan. 

– Apnea voi kestää jopa yli minuutin. Vilkeeli 

REM-unen aikana apneat ja hypopneat 

ovat yleensä pitempiä kuin muissa univaiheissa 

ja happikyllästeisyys pienenee niiden 

yhteydessä enemmän. 

– Apneat päättyvät tavallisesti äänekkääseen 

korahtamiseen, kuorsaukseen ja raskaaseen 

hengitykseen, kunnes ylähengitystiet taas 

tukkeutuvat henkilön vaipuessa uudelleen 

uneen. 

– Toistuvat apna-hypopneajaksot ja niihin 

liittyvät havahtumiset häiritsevät unta. 

Univajetta ja unen rikkonaisuutta pidetään 

obstruktiivisesta uniapneasta kärsivän potilaan 

päiväväsymyksen syynä. 

– Happikyllästeisyyden jaksoittaisen vaihtelun 

arvellaan lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien 

sekä tyypin 2 diabeteksen vaaraa 

sympaattisen hermoston aktivaation, 

3 

Uniapnea


Taulukko 1. Oireiden esiintyvyys uniapneapotilailla. Luvut perustuvat pääosin potilaiden itse ilmoittamiin oireisiin. 

Oireet 

Osuus (%) uniapneapotilaista 

Kirjallisuusviitteet 

Yöaikaiset Kuorsaus 70–95 [121] 

Unenaikaiset hengityskatkot 75 [121] 

Herääminen tukehtumisen tunteeseen 

18–31 [121] 

Levoton yöuni 50 [121] 

Yöhikoilu 50 [121] 

Lisääntynyt yöllinen virtsaneritys 28 [121] 

Närästys 54–76 [122] 

Suun kuivuminen 74 [121] 

Kuolaaminen 36 [121] 

Unettomuus 28–59, naisilla yleisempi [64] 

Päiväaikaiset Päiväväsymys naisilla 23–42 [3, 121] 

miehillä 15–30 

Pakkonukahtelu naisilla 29 [3] 

miehillä 23 

Aamupäänsärky 18–29 [123, 124] 

Muistihäiriöt 66 [125, 126] 

Keskittymisvaikeudet 78 [125, 126] 

Mielialahäiriöt 7–70 [82] 

Impotenssi, heikentynyt libido 30 [121] 

Yskä 33 [127, 128] 

4 

endoteelin verisuonta laajentavan vaikutuksen 

heikkenemisen, vähäisen systeemisen 

tulehduksen, happiradikaalien lisääntyneen 

tuotannon, veren hyytymistaipumuksen lisääntymisen 

ja metabolisten häiriöiden välityksellä 

[34–40]. 

– Apnea-hypopneajaksojen yhteydessä myös 

valtimoveren hiilidioksidin osapaine nousee 

ja hengitysyritysten voimistuminen johtaa 

rintakehänsisäisen paineen ja verenpaineen 

lisääntyneeseen vaihteluun [26]. 

– Osittainen pitkäkestoinen ylähengitystieahtauma 

on tavallinen ilmiö syvässä unessa. 

Kun ylähengitysteiden kollapsi alkaa merkittävästi 

rajoittaa ilmavirtausta, muuttuu 

nenäpaineanturin sisäänhengityksen aikainen 

ilmavirtausprofiili normaalin pyöreästä 

tasanteeksi. Osittaista ahtaumaa ilmenee 

myös, jos CPAP-laitteen hoitopaine on riittämätön. 

Uniapnealle altistavat tekijät 

– Kaksi kolmesta uniapneapotilaasta on lihavia 

tai liikapainoisia. Liikapaino moninkertaistaa 

uniapnean esiintyvyyden. Henkilöistä, 

joiden painoindeksi on suurempi kuin 

40 kg/m 2 , keskimäärin yli 50 % sairastaa 

uniapneaa [41]. Lieväkin vyötärölihavuus 

liittyy uniapneaan [42, 43] B . 

– Miesten vaara sairastua uniapneaan on kaksinkertainen 

premenopausaalisiin naisiin 

verrattuna [44]. Syinä saattavat olla muun 

muassa erot ylähengitysteiden lihasten toi- 


minnassa, rasvan kertymisessä ylähengitysteihin, 

ylähengitysteiden pehmytkudosten 

rakenteessa ja hengityksen hormonaalisessa 

säätelyssä [45]. 

– Kasvojen ja ylähengitysteiden rakenteelliset 

poikkeavuudet liittyvät uniapneaan, vaikka 

suoraa syy-yhteyttä kraniofasiaalisen morfologian 

ja obstruktiivisen uniapneaoireyhtymän 

välillä ei voida osoittaa [46–48] B . 

– Jos alaleuan kasvu suuntautuu esimerkiksi 

pitkittyneen suuhengityksen tai risahypertrofian 

vuoksi kasvuiässä enemmän alas kuin 

eteen, ylähammaskaari jää kapeaksi ja kieli 

taakse ja hengitystiet ahtautuvat [49–51], 

jolloin unenaikaisten hengityshäiriöiden 

riski kasvaa [52–55]. 

– Hypotyreoosia sairastavilla uniapnea on 

tavanomaista yleisempää, erityisesti jos potilaalla 

on muita uniapnean vaaratekijöitä 

[56, 57]. Hypotyreoosi heikentää hengityskeskuksen 

vasteita hypoksemiaan ja hyperkapniaan, 

mikä johtaa hypoventilaatioon 

[56]. Hypotyreoosin hoito saattaa parantaa 

uniapnean [56]. Uniapneapotilailla hypotyreoosia 

ei todennäköisesti esiinny tavanomaista 

enemmän [56]. 

– Androgeenihoito tai testosteronia erittävä 

tuumori voi altistaa uniapnealle [58, 59]. 

– Lastenreumaa sairastavilla uniapneaa esiintynee 

useammin kuin väestössä keskimäärin. 

Tämä liittyy alaleuan pienuuteen [60]. 

– Uniapneaa esiintyy yli puolella akromegaliapotilaista 

[61]. 

– Useat keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, 

kuten bentsodiatsepiinit, sekä alkoholin 

nauttiminen ennen nukkumaanmenoa 

veltostuttavat ylähengitysteiden lihaksia ja 

nostavat havahtumiskynnystä. Alkoholin 

nauttimisen jälkeen apneoiden määrä ja 

kesto voivatkin lisääntyä [62]. Lisääntynyt 

alkoholin kokonaiskulutus sinänsä näyttää 

lisäävän uniapnean riskiä ainakin miehillä 

[63]. Bentsodiatsepiinijohdosten vaikutuksesta 

uniapneaan on ristiriitaisia tutkimustuloksia 

[64]. Osa psyykkisten häiriöiden 

hoidossa käytetyistä lääkkeistä lisää ruokahalua 

ja voi lihomisen kautta altistaa uniapnealle. 

– Tupakointi lisännee uniapnean riskiä [65, 

66] C . 

– Lihavilla odottavilla äideillä uniapnean ilmaantuminen 

voi lisääntyä, mutta normaali 

monisikiöinenkään raskaus ei lisää uniapnean 

vaaraa [67, 68]. 

– Äidin hoitamaton uniapnea on vaaratekijä 

syntymättömälle lapselle [69, 70]. Raskaana 

olevien uniapneaa hoidetaan samoin 

kuin muiden. 

– Osittainen unenaikainen ylähengitystieahtauma 

lienee yleisempää pre-eklampsiapotilailla 

kuin terveillä raskaana olevilla 

[70–72]. 

– Unenaikaista ylähengitystieahtaumaa esiintyy 

moninkertaisesti enemmän munasarjojen 

monirakkulatautia sairastavilla kuin 

premenopausaalisilla naisilla yleensä [73, 

74]. Munasarjojen monirakkulatautia sairastavilta 

tulisikin kysyä uniapnean oireista. 

– Vaihdevuosien jälkeen naisilla esiintyy 

uniapneaa enemmän kuin ennen vaihdevuosia; 

ks. sähköinen tausta-aineisto. 

– Uniapneaa esiintyy suvuittain, mutta geneettinen 

perusta tunnetaan vielä huonosti [75]. 

Liitännäissairaudet 

– Uniapneaa ja osittaista unenaikaista ylähengitystieahtaumaa 

sairastavilla esiintyy usein 

samanaikaisesti monia muita sairauksia. 

Tämä johtuu osittain samoista vaaratekijöistä, 

kuten liikapainosta, mutta osa sairauksista 

on seurausta unenaikaisesta hengityshäiriöstä. 

– Tunnetut uniapnean liitännäissairaudet ja 

vaaratekijät on koottu sähköiseen taustaaineistoon. 

Sydän- ja verisuonitaudit 

– Sydän- ja verisuonitautipotilailla esiintyy 

uniapneaa 2–3 kertaa enemmän kuin näitä 

sairastamattomilla, vaikka yhteiset riskitekijät 

otetaan huomioon. Kohonneen verenpaineen, 

tyypin 2 diabeteksen, iskeemisten 

sydänsairauksien ja aivoinfarktin esiintyvyys 

on uniapneapotilailla suurempi kuin 

uniapneaa sairastamattomilla [76]. 

– Keski-ikäisillä ylipainoisilla henkilöillä jokaöiseen 

kuorsaukseen voi liittyä kohonnut 

verenpaine (ks. sähköinen tausta-aineisto), 

5 

Uniapnea


6 

ja uniapnea voi jopa kolminkertaistaa kohonneen 

verenpaineen ilmaantuvuuden. 

– Alle 50-vuotiailla uniapneapotilailla on 

muita useammin kohonnut verenpaine tai 

krooninen eteisvärinä. Ennenaikaisen kuoleman 

vaara on heillä suurempi kuin vanhemmilla 

uniapneapotilailla [76]. 

– Uniapnea voi moninkertaistaa sepelvaltimotaudin 

ilmaantuvuuden keski-ikäisillä 

sekä uuden sydäninfarktin ilmaantuvuuden 

tai ennenaikaisen kuoleman vaaran ennestään 

sepelvaltimotautia sairastavilla; ks. 

sähköinen tausta-aineisto. 

– Uniapneapotilaiden riski saada sydäninfarkti 

nukkuessaan voi olla kuusinkertainen 

verrattuna muuhun vuorokauden aikaan ja 

yöllisen sydäninfarktin riski lähes viisinkertainen 

muihin sydäninfarktipotilaisiin verrattuna 

[77]. 

– Sydämen vajaatoimintaan saattaa liittyä 

sentraalisen uniapnean lisäksi obstruktiivinen 

uniapnea; ks. sähköinen tausta-aineisto. 

– Uniapnea saattaa lisätä eteisvärinän riskiä 

keski-ikäisillä; ks. sähköinen tausta-aineisto. 

– Uniapnea voi lisätä aivoinfarktin ilmaantuvuutta 

keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla 

[78–80] C . 

– Uniapnea saattaa altistaa keuhkovaltimopaineen 

kohoamiselle. Jos potilaalla on sekä 

uniapnea että krooninen keuhkosairaus, 

keuhkovaltimoverenpainetaudin riski on 

suurempi verrattuna siihen, että potilaalla 

on vain toinen näistä; ks. sähköinen taustaaineisto. 

Muut liitännäissairaudet 

– Yhteiset vaaratekijät, kuten liikapaino ja 

tupakointi, saattavat selittää uniapnean ja 

kroonisten obstruktiivisten keuhkosairauksien 

yhteisesiintymistä [81], mutta kiistatonta 

tutkimustietoa uniapnean em. sairauksien 

esiintyvyyttä lisäävästä vaikutuksesta 

ei ole olemassa. 

– Kuorsaus ja uniapnea voivat lisätä keskiikäisten 

riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen; 


– Depressiota esiintyy uniapneapotilaista 

7–63 %:lla ja ahdistuneisuutta 11–70 %:lla 

[82–84]. Uniapnean oireet, liikapaino ja liitännäissairaudet 

saattavat selittää uniapnean 

ja depression välillä havaitun yhteyden 

[82]. 

– Uniapneapotilailla näyttäisi esiintyvän 

keskimääräistä enemmän psykooseja [83, 

85]. Psykoosin ja uniapnean välillä voi olla 

kahdenlainen yhteys: uniapnea saattaa aiheuttaa 

aivojen otsalohkon kuorikerroksen 

muutoksia, jotka saattavat altistaa psykoosille 

[86], tai psykoosin hoitoon käytettävät 

lääkkeet altistavat lihomiselle ja siten uniapnealle. 

– Gastroesofageaalista refluksia (GER) on 

havaittu joissakin tutkimuksissa keskimääräistä 

enemmän uniapneaa sairastavilla, 

mutta vahvana sekoittavana tekijänä on ollut 

liikapaino, eikä syy-yhteyttä GER:n ja 

uniapnean välillä ole pystytty osoittamaan. 

Ehkäisy 

– Uniapnean ehkäisykeinojen tehosta tiedetään 

vähän, koska ehkäisystä ei tiettävästi 

ole tehty pitkäaikaisseurantoja. 

– Normaalipainon ylläpitäminen saattaa ehkäistä 

uniapnean ilmaantumista. 

– Tupakoimattomuus saattaa ehkäistä uniapneaa, 

koska tupakointi lisää ylähengitysteiden 

limakalvojen turvotusta. 

– Alkoholin ja bentsodiatsepiinijohdosten 

käytön välttäminen erityisesti iltaisin saattaa 

estää yöllisiä hengityskatkoja, koska 

nämä aineet lamaavat hengitystä ja rentouttavat 

lihaksia. 

– Lasten leukasuhteiden ja purentavirheiden 

oikea-aikaisella oikomishoidolla voidaan 

usein ohjata leukojen kasvua uniapneaa ehkäisevään 

suuntaan. 

Diagnostiikka 

– Diagnoosi perustuu anamneesiin, kliiniseen 

tutkimukseen ja uni- tai yöpolygrafian löydökseen. 

Yli 65-vuotiaiden oireisten uniapneapotilaiden 

diagnostiset kriteerit ovat 

samat kuin nuoremmillakin uniapneapotilailla 

[87, 88]. 

– Uniapnean oireiden lisäksi anamneesissa 


tulee jo perusterveydenhuollossa kiinnittää 

huomiota ammattiin ja työvuoroihin 

(työtapaturma- tai liikenneonnettomuusriskin 

arviointi), unen pituuteen, alkoholin 

käyttöön, tupakointiin, liikunnan määrään, 

ravitsemukseen, piristeiden (kuten kahvin 

ja energiajuomien) käyttöön, kognitiivisiin 

toimintoihin, mielialaoireisiin, allergioihin 

sekä liitännäissairauksiin. Masennuksen ja 

uniapnean oireet ovat usein varsin samankaltaisia, 

jolloin jommankumman sairauden 

oireet voidaan virheellisesti tulkita vain toisesta 

johtuviksi. Koska masennus ja uniapnea 

ovat yleisiä, ne esiintyvät usein samalla 

potilaalla. 

– Uniapnean kliininen vaikeusaste määräytyy 

kansainvälisen luokituksen mukaan kolmesta 

osatekijästä (uniapneasta johtuva uneliaisuus, 

AHI ja valtimoveren happikyllästeisyys) 

vaikeimman perusteella (taulukko 2), 

[89–91]. Uneliaisuuden vaikeuden arviointi 

perustuu siihen, miten uneliaisuus haittaa 

potilaan jokapäiväistä elämää, eikä esimerkiksi 

kyselylomakkeiden pisteisiin tai testien 

tuloksiin. Pieni AHI ei siis sulje pois vaikeaa 

uniapneaa, jos potilaan kokema uneliaisuus 

on voimakasta. Toisaalta uneliaisuuden 

puuttuminen ei tee uniapneasta lievää, jos 

hengityskatkoja esiintyy runsaasti ja potilaalla 

todetaan sympaattisen hermoston yliaktiivisuus. 

Oireet 

– Uniapnean oireet on lueteltu taulukossa 1. 

– Keskeinen oire on päiväväsymys, joka ilmenee 

erityisesti uneliaisuutena tai pakonomaisena 

nukahtamistaipumuksena. 

– Väsymyksen tunnistaminen on joskus potilaalle 

vaikeaa, koska oire on kehittynyt vähitellen 

tai hän liittää sen esimerkiksi suureen 

työmäärään, työstressiin tai vuorotyöhön. 

– Pitkään jatkuneessa kroonisessa univajeessa 

koettu päiväväsymys tasaantuu kohtuulliseksi, 

mutta samaan aikaan kognitiivinen 

suorituskyky heikkenee merkittävästi, eli 

päiväväsymys ja suorituskyky eivät ole suoraan 

yhteydessä toisiinsa [92]. 

– Osa potilaista kokee väsymyksen uneliaisuuden 

sijaan uupumuksena tai jopa unettomuutena, 

joiden syynä saattaa olla itse 

uniapneaan tai liitännäissairauksiin liittyvä 

lisääntynyt sympaattinen aktiivisuus. 

– Muistihäiriöt, keskittymisvaikeudet ja mielialahäiriöt 

ovat uniapneapotilailla hyvin 

yleisiä. Erityisesti nuoren tai keski-ikäisen 

potilaan muistihäiriötä tutkittaessa myös 

uniapnea tulee pitää mielessä. 

– Kaikki uniapneapotilaat eivät kuorsaa. Tähän 

ryhmään kuuluvat esimerkiksi nielunavarrusleikkauksella 

hoidetut. 

Kliininen tutkimus 

– Kliinisessä tutkimuksessa kiinnitetään 

Taulukko 2. Uniapnean kliinisen vaikeusasteen arvioiminen päiväaikaisen uneliaisuuden ja unirekisteröinnin perusteella 

[89, 90]. 

Vaikeusaste Uneliaisuus Happikyllästeisyys (%) Apnea-hypopneaindeksi 

Lievä 

Ilmenee vain paikallaan ollessa, ei välttämättä 

päivittäin, ja aiheuttaa vain vähäistä 

haittaa sosiaalisessa ja työelämässä 

SaO 2 

keskimäärin ≥ 90 

ja minimi ≥ 85 

5–15 

Kohtalainen 

Päivittäistä, kun aktiivisuus vähäistä ja tilanne 

vaatii kohtalaista keskittymistä (esimerkiksi 

autolla ajo, kokoukseen osallistuminen, 

elokuvien katselu) 

SaO 2 

keskimäärin < 90 

ja minimi ≥ 70 

16–30 

Vaikea 

Päivittäisissä tehtävissä, jotka vaativat aktiivisuutta 

tai selvää keskittymistä (esimerkiksi 

autolla ajo, keskustelu, syöminen, kävely). 

Aiheuttaa huomattavaa haittaa sosiaalisessa 

elämässä ja työssä 

SaO 2 

keskimäärin < 90 

ja minimi < 70 

> 30 

7 

Uniapnea


8 

huomiota sydämen ja keuhkojen auskultaatiolöydöksiin, 

verenpaineeseen, painoindeksiin 

ja vyötärön ympärykseen (ks. 

Käypä hoito -suositus Aikuisten lihavuus; 

Lisätietoa aiheesta: Vyötärönympäryksen 

mittaminen ja artikkelin kuva 1). Lisäksi 

huomiota kiinnitetään erityisesti uniapnealle 

altistaviin rakenteisiin: 

• nenän tukkoisuuteen (allerginen nuha, 

polyypit, väliseinän vinous, aikaisemmat 

traumat) 

• kielen ja risojen kokoon 

• pehmeän suulaen pituuteen ja velttouteen 

(kitakielekkeen venyttyminen, paksuuntuminen 

ja uurteisuus ovat usein 

kuorsauksen merkkejä) 

• kasvojen ja leukojen sekä niiden suhteiden 

poikkeavuuksiin ja purentavirheisiin 

(erityisesti alaleuan pienuus tai retrognatia, 

alakasvojen hyvin pieni tai suurentunut 

korkeus, suuret ylipurennat, avopurenta) 

• kaulan rakenteeseen. 

– Kognitiivisen suorituskyvyn ja psyykkisen 

tilanteen arviointi on keskeistä potilaan 

työ- ja toimintakyvyn kannalta. 

– Allergiset ylähengitysteiden tulehdukset 

voivat pahentaa uniapnean oireita. 

– Epäilyt muista altistavista sairauksista, kuten 

kilpirauhasen vajaatoiminnasta, reumasta, 

akromegaliasta tai kyfoskolioosista, 

kirjataan. 

– Erikoissairaanhoidossa selvitetään tarvittaessa 

muun muassa seuraavia asioita: 

• Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin 

vastaanotolla nenän, nielun ja 

kurkunpään tutkimuksilla selvitetään 

ylähengitysteiden mahdolliset ahtaumakohdat. 

Nenän kautta tehtävä alanielun 

ja kurkunpään tähystys fiberoskoopin 

avulla voi antaa lisätietoa etenkin kielenkannan 

ja velton kurkunkannen (laryngomalasia) 

aiheuttamista ahtaumista. 

Fiberoskopiatutkimus on mahdollista 

tehdä myös sedatoidulle potilaalle makuulla 

(sleep endoscopy). 

• Oikomishoidon erikoishammaslääkäri ja 

suu- ja leukakirurgi arvioivat tarvittaessa 

kallorakenteita, leukasuhteita ja purentaa. 

• Normaalipainoisilla miespuolisilla 

uniapneapotilailla pieni alaleuka ja lyhyt 

kallonpohja liittynevät uniapneaan. Sen 

sijaan ylipainoisilla uniapneapotilailla 

pään ja leukojen alueen kefalometristen 

tasojen divergenssi, pään ekstensio sekä 

mahdollisesti kookas kieli ja pehmeä 

suulaki liittyvät uniapneaan. Lisätietoa 


• Kieliluun alhainen sijainti liittyy uniapneaan 

painoindeksistä riippumatta [46– 

48, 93–95] B . 

• Nielun pehmytosia ahtauttavia tekijöitä 

tutkitaan tarvittaessa tietokonetomografian 

ja magneettikuvan avulla. 

Kliinisneurofysiologiset tutkimukset 

– Laboratoriossa suoritettava EEG:n sisältävä 

unipolygrafia on kallis ja raskas tutkimus ja 

jonot tutkimuksiin ovat usein pitkiä. Unirekisteröinti 

voidaan tehdä myös suppeampana 

rekisteröintinä eli yöpolygrafiana ilman 

EEG:tä joko laboratoriossa tai tutkittavan 

kotona, erityisesti jos uniapnea on todennäköinen. 

– Obstruktiivinen apnea määritetään osoittamalla 

vähintään 90 %:n suuruinen, vähintään 

kymmenen sekuntia kestävä ilmavirtauksen 

vähenemä [96]. Samanaikaisesti 

mitataan hengitysliikkeitä esimerkiksi 

rintakehän ja vatsan ympäri asetettavin 

venymäanturein. Todettu hengityskatkos 

on obstruktiivinen, mikäli hengitysliikkeet 

jatkuvat apnean aikana. Hengityskatkos on 

sentraalinen, ellei hengitysliikkeitä esiinny 

sen aikana. 

– Sekamuotoisessa hengityskatkoksessa todetaan 

yleensä aluksi sentraalinen hengityskatkos, 

jonka jälkeen hengitysyritykset 

alkavat ja katkos muuttuu obstruktiiviseksi. 

Sekamuotoiset hengityskatkokset ovat 

yleensä merkki ylähengitystieahtaumasta. 

– Nenähengityksen paineanturi näyttää olevan 

ilmavirtauksen herkin mittari [97–102] C . 

Paineanturista laskettu AHI on suurempi ja 

luotettavampi kuin termistorista laskettu. 

– Hypopneajakso voidaan määrittää kahdella 

vaihtoehtoisella tavalla [96]: 


• Kymmenen sekuntia kestävän hengitystapahtuman 

yhteydessä paineanturin 

ilmavirtasignaali pienenee vähintään 

30 % ja siihen liittyy valtimoveren happikyllästeisyyden 

(SaO 2 

) pieneneminen 

vähintään 4 %:n verran. 

• Paineanturin ilmavirta vähenee vähintään 

50 % ja hengitystapahtumaan liittyy 

lisäksi lyhyt havahtuminen tai SaO 2 

:n 

pieneneminen vähintään 3 %:n verran. 

– Paineanturilla pystytään rekisteröimään 

myös kuorsausta, suuhengitystä ja pitkäkestoista 

ilmavirran rajoittumista toisin kuin 

termistorilla [103]. 

– Kun ylähengitysteiden kollapsi alkaa merkittävästi 

rajoittaa ilmavirtausta, muuttuu 

nenäpaineanturin sisäänhengityksen aikainen 

ilmavirtaussignaali normaalin pyöreästä 

tasanteeksi. 

– Käytännössä apneat ja hypopneat esiintyvät 

yleensä kevyessä tai vilkeunessa. Syvässä 

unessa ahtauma ilmenee usein pitkäkestoisena 

osittaisena ylähengitystieahtaumana, 

jolloin nenäpaineanturin signaali siis 

tasaantuu pidemmäksi ajaksi. Vastaavaa 

osittaista ahtaumaa ilmenee CPAP-laitteen 

hoitopaineen ollessa riittämätön. 

– Ruokatorvipainemittausta käytettäessä 

osittaisesta ahtaumasta käytetään nimitystä 

ylähengitysteiden vastusoireyhtymä (upper 

airway resistance syndrome, UARS) [104]. 

Unipatjoilla tutkittaessa osittaisessa ahtaumassa 

havaitaan hengitysliikesignaalin piikikkyyttä 

(increased respiratory resistance, 

IRR) [105–107]. 

– Pelkällä koko yön kestävällä pulssioksimetrilla 

ei voida sulkea pois uniapneaa 

[108–114] C . 

– Kliinisessä diagnostiikassa hypopnean mittaamiseen 

suositellaan aina nenähengityksen 

painevaihtelun mittausta. Paineanturin 

käyttö mahdollistaa myös pitkäkestoisen 

osittaisen ahtauman havaitsemisen, jolloin 

ilmavirtausta ja ylähengitysteiden dynamiikkaa 

voidaan arvioida tarkemmin. 

– Laitteella, jossa on nenähengityksen paineanturi 

ja pulssioksimetri, saadaan kohtalaisen 

uniapnean (AHI ≥ 18/h) toteamisessa 

hyvä yhtenevyys unipolygrafian kanssa (sensitiivisyys 

88–96 % ja spesifisyys 92–93 %) 

[115]. Tutkimuksen luotettavuutta voidaan 

parantaa mittaamalla hengitysyritysten voimakkuutta 

hengitysvöillä. 

– Mikäli yöpolygrafiatutkimuksen löydös 

on lievä tai normaali, vaikka kliinisesti arvioiden 

potilaalla vaikuttaa olevan uniapnea, 

pitää tutkimus uusia yöpolygrafialla 

tai unipolygrafialla tai tehdä hoitokokeilu 

itsesäätyvällä CPAP-laitteella. Normaalin 

löydöksen saattaa selittää se, että potilas on 

nukkunut rekisteröintiyönä tavanomaista 

huonommin. Potilaalla saattaa myös esiintyä 

pitkäkestoista osittaista ahtaumaa, minkä 

vuoksi paineanturin ilmavirtasignaalin 

muoto pitää tuoda esiin lausunnossa. 

Neuropsykologinen tutkimus 

– Kognitiivinen toimintakyky on huonontunut 

osalla uniapneapotilaista, ja se on yhteydessä 

työkyvyn heikentymiseen ja lisääntyneeseen 

onnettomuusriskiin. Kognitiivisia 

toimintoja arvioitaessa kliininen tutkimus 

ja anamneesi ovat ensisijaisia. Apuna voidaan 

käyttää myös kyselytestejä. Muutoksia 

esiintyy kognitiivisessa prosessointinopeudessa, 

tarkkaavuuden ylläpitämisessä, 

toiminnanohjauksessa, uuden oppimisessa 

ja muistissa, konstruktionaalisissa taidoissa 

sekä psykomotorisessa suoriutumisessa. 

Uniapneapotilaiden kognitiivista toimintakykyä 

arvioidaan tarvittaessa laajalla neuropsykologisella 

tutkimuksella osana työkyvyn 

arviointia ja erotusdiagnostiikkaa; ks. 

sähköinen tausta-aineisto. 

Erotusdiagnostiikka 

– Väsymyksen erotusdiagnostiikassa tulee 

uniapnean lisäksi ottaa huomioon vapaaehtoinen 

valvominen, muut unihäiriöt ja väsymystä 

aiheuttavat sairaudet ja tilat, kuten 

masennus, työuupumus, kilpirauhasen vajaatoiminta 

ja vaihdevuodet; ks. sähköinen 

tausta-aineisto. 

– Apuna voidaan käyttää erilaisia kyselylomakkeita. 

• Uneliaisuuskysely Epworth Sleepiness 

Scale, ESS [116] (ks. kyselylomake) ei 

ole objektiivinen vireystilan mittari, eikä 

9 

Uniapnea


10 

ESS-kyselyn vähäinen pistemäärä sulje 

pois kliinisesti merkittävää väsymystä ja 

vireystilan heikkenemistä. Potilaan väsymystä 

tulisikin aina ensisijaisesti kartoittaa 

haastattelulla. 

• Psyykkisen kuormittuneisuuden seulontalomake 

General Health Questionnaire-12 

[117]: ks. kyselylomake. 

• Masennuksen seulontalomake DEPS 

[118]: ks. kyselylomake. 

• Unihäiriöiden seulontalomake Basic 

Nordic Sleep Questionnaire [119, 120]: 

ks. kyselylomake. 

– Muiden väsymystä aiheuttavien tekijöiden 

pois sulkemiseksi on syytä tutkia ainakin 

perusverenkuva, verenglukoosi, seerumin 

rasva-arvot, tyreotropiinipitoisuus ja EKG 

jo ennen potilaan lähettämistä erikoissairaanhoitoon. 

Liitännäissairauksien selvityksessä 

voidaan tarvita myös keuhkojen ja 

poskionteloiden röntgenkuvausta tai virtaustilavuusspirometriaa. 

– Erikoissairaanhoidossa on syytä tehdä valtimoveren 

kaasuanalyysi herkästi ainakin 

niiltä potilailta, joilla on epäiltävissä kroonista 

ventilaatiovajausta (sairaalloisen lihavat 

potilaat, vaikeaa lihas-hermoperäistä 

tautia tai keuhkoahtaumatautia sairastavat). 

Lähete erikoissairaanhoitoon ja 

kiireettömän hoidon kriteerit 

– Kiireettömän lähetteen edellytyksenä on 

vähintään kaksi alla luetelluista oireista 

[129] (www.terveysportti.fi > Kirjasto > 

Hoitoon pääsyn perusteet > Keuhkosairaudet 

ja > Korva-, nenä- ja kurkkutaudit www. 

terveysportti.fi/dtk/hpt/koti) 

• päiväväsymys 

• poikkeava nukahtelu 

• pitkään jatkunut äänekäs kuorsaus 

• hengityskatkoksia toisen henkilön toteamana 

• aamupäänsärky 

• toistuvat yölliset heräämiset tukehtumisen 

tunteeseen 

• uniapneaan mahdollisesti liittyvä muistihäiriö 

tai mielialahäiriö 

• epäily lihavuuteen liittyvästä ventilaatiovajauksesta. 

– Seuraavissa tilanteissa uniapnean tutkimukset 

on syytä käynnistää kiireellisinä: 

• oireinen potilas työskentelee ehdotonta 

valppautta vaativassa ammatissa (esimerkiksi 

ammattiautoilijat, veturinkuljettajat, 

lentäjät tai lennonjohdossa työskentelevät) 

• potilaalla on vaikea sydän- ja verisuonisairaus 

• uniapneaepäily raskaana olevalla naisella 

• ennen anestesiassa tehtävää toimenpidettä. 

– Esimerkki erikoissairaanhoidon lähetteeseen 

sisällytettävistä asioista on esitetty 


– Erikoissairaanhoidon työnjako vaihtelee 

paikkakunnittain. 

– Yleisperiaatteet lähetteen ohjaamisessa eri 

erikoisaloille ovat (tässä otettu huomioon, 

että yöpolygrafia on tehty ennen lähettämistä): 

• Jos yöpolygrafian tulos ei selitä potilaan 

oireita, muiden sairauksien selvittely on 

aiheellista. 

• Jos potilas on vähäoireinen ja yöpolygrafiassa 

havaitaan lievä uniapnea tai 

osittainen unenaikainen ylähengitystieahtauma, 

perusterveydenhuollossa 

ohjataan laihdutus- ja asentohoitoon. 

• Ellei näihin saada riittävää vastetta, potilas 

lähetetään korva-, nenä- ja kurkkutautien 

tai suusairauksien klinikkaan 

(painoindeksi alle 30 kg/m 2 ) tai keuhkosairauksien 

klinikkaan (painoindeksi 

yli 30 kg/m 2 ). 

• Mikäli yöpolygrafiassa havaitaan kohtalainen 

tai vaikea uniapnea tai potilas 

työskentelee erityistä vireyttä vaativassa 

ammatissa, hänet lähetetään ensisijaisesti 

keuhkosairauksien klinikkaan. 

Hoitomuodot ja hoitovaste 

– Oireisia aikuisia uniapneapotilaita hoidetaan 

samoin periaattein iästä riippumatta 

[87, 88]. 


Elämäntapahoidot 

– Elämäntapahoidon ohjauksessa päävastuu 

on perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoitoa 

konsultoidaan tarvittaessa. 

– Liikapainoisilla uniapneapotilailla (painoindeksi 

yli 25 kg/m 2 ) laihduttaminen ja 

painonhallinta on hoidon perusta. 

– Erittäin niukkaenergiainen ruokavalio yhdistettynä 

intensiiviseen elämäntapaohjaukseen 

vähentää alle 65-vuotiaiden uniapneapotilaiden 

painoa ja parantaa AHI:tä paremmin 

kuin laihduttaminen tavanomaisen 

ohjauksen tukemana [130, 131] B . 

– Liikapainoisilla diabetespotilailla tehostettu 

käyttäytymisterapeuttinen hoito vähentää 

painoa ja parantaa AHI:tä enemmän kuin 

tavanomainen elämäntapaohjaus [132] B . 

– Elämäntapaohjaus, varsinkin jos siihen liittyy 

aktiivinen laihdutusohjelma, saattaa parantaa 

uniapneapotilaan elämänlaatua [130, 

133–135] C . 

– Univaje pahentaa uniapneaa [136], minkä 

vuoksi tulee huolehtia unen riittävyydestä. 

– Liikunta näyttäisi parantavan painosta tai 

painon muutoksesta riippumatta AHI:tä 

niillä, joilla on todettu unirekisteröinnin 

perusteella lievä tai keskivaikea uniapnea 

[137, 138]. 

– Lievää tai keskivaikeaa asennosta riippuvaista 

uniapneaa sairastavilla asentohoito 

saattaa parantaa AHI:tä, joskaan ei yhtä hyvin 

kuin CPAP-hoito. Se voi parantaa myös 

päiväväsymystä, mielialaa ja kognitiivisia 

toimintoja [139]. Asentohoito voidaan toteuttaa 

esimerkiksi kiinnittämällä yöpaidan 

selkämykseen kova pallo estämään nukkumista 

selällään. 

– Koska bentsodiatsepiinijohdosten käyttö ja 

alkoholin nauttiminen ennen nukkumaanmenoa 

saattavat lisätä apneoiden määrää ja 

kestoa, suositellaan niiden välttämistä [64, 

140]. Myös tupakoimattomuutta suositellaan 

limakalvoturvotuksen vähentämiseksi. 

CPAP-hoito 

– CPAP (continuous positive airway pressure) 

tarkoittaa ilmateissä ylläpidettävää jatkuvaa 

ylipainetta, joka johdetaan ylähengitysteihin 

naamarin kautta ja jolla pidetään 

ylähengitystiet auki unen aikana. 

– CPAP-hoito on uniapnean ensisijainen 

hoito erityisesti keskivaikeista tai vaikeista 

oireista kärsivillä ja niillä, joilla AHI on 

yli 15/h; ks. taulukko 2. 

– CPAP-hoidon kriteerit on esitetty sähköisessä 

tausta-aineistossa. 

– Hoito voidaan toteuttaa sekä vakiopaineisella 

että itsesäätyvällä laitteella (auto-adjusting 

positive airway pressure, APAP). 

• Vakiopaineinen CPAP-laite on vähintään 

yhtä tehokas kuin itsesäätyvä subjektiivisen 

päiväväsymyksen hoidossa 

[141–146] A , eikä käyttäjien sitoutumisessa 

hoitoon ole eroa [141–147] B . 

• Uloshengityksen keventäminen CPAPhoidossa 

(esimerkiksi kaksoispaineventilaattorilla 

tai C-flex-toiminnolla) ei 

myöskään näytä parantavan hoitoon sitoutumista 

[148] B . 

– Hoidolla on annos-vastesuhde: mitä enemmän 

laitetta nukkuessa käytetään, sitä parempi 

hoitovaste saadaan. Yleensä suositellaan 

vähintään neljän tunnin keskimääräistä 

käyttöä yössä [149–157] D . 

CPAP-hoidon vaikutukset 

– CPAP-hoito 

• vähentää uniapneapotilaiden kokemaa 

päiväväsymystä [158–161] A 

• parantanee elämänlaatua kyselytutkimusten 

mukaan sekä objektiivisesti 

mitattua hereillä pysymistä ja nukahtamisalttiutta 

[158–160] C ; elämänlaadun 

koheneminen näyttää olevan yhteydessä 

päiväaikaisen väsymyksen vähenemiseen 

[91, 134, 135, 158, 162, 163] C 

• pienentää AHI:tä ainakin keski-ikäisillä 

uniapneapotilailla [158] A 

• lieventää etenkin tarkkaavuuden ja muistin 

muutoksia, mutta toiminnanohjauksen, 

konstruktiivisen toiminnan ja psykomotoriikan 

muutoksia voi jäädä huolimatta 

muuten hyvästä hoitovasteesta; ks. 

sähköinen tausta-aineisto 

• saattaa vähentää yöllisiä virtsaamiskertoja 

ja virtsamäärää sekä eteispeptidin (atrial 

natriuretic peptide, ANP) pitoisuutta 

plasmassa [164–169]; ks. sähköinen 

11 

Uniapnea


12 

tausta-aineisto 

• saattaa parantaa aamupäänsärkyä; ks. 

sähköinen tausta-aineisto 

• parantaa systeemistä tulehdusta [170] 

• korjaa endoteelin typpioksidituotantoa 

ainakin niin kauan kuin CPAP-hoitoa 

jatketaan [35]; ks. sähköinen tausta-aineisto 

• saattaa vähentää sympaattista aktiivisuutta, 

erityisesti hypertensiivisillä uniapneapotilailla; 

ks. sähköinen tausta-aineisto 

• vähintään neljä tuntia yössä käytettynä 

laskee kohonnutta verenpainetta kliinisesti 

merkitsevässä määrin ainakin päiväväsymyksestä 

kärsivillä liikapainoisilla 

miespotilailla [171] A 

• saattaa vähentää yöllistä sydänlihasiskemiaa 

ja sepelvaltimotautitapahtumia ainakin 

miehillä [32, 172–174] C 

• näyttäisi vaikuttavan edullisesti sydämen 

vasemman kammion toimintaan ja siten 

saattaa lieventää uniapneapotilaan sydämen 

vajaatoimintaa [175, 176, 177] 

• estänee eteisvärinän uusiutumista uniapneasta 

ja toistuvasta eteisvärinästä kärsivillä 

potilailla [178] C sekä estänee sydämen 

hitaiden rytmihäiriöiden uusiutumista 

[179–183] C 

• pienentänee keuhkovaltimopainetta 

vähintään keskivaikeaa obstruktiivista 

uniapneaa sairastavilla muuten terveillä 

miespotilailla [184–187] C 

• saattaa vähentää aivoinfarktin uusiutumista 

[174, 188] 

• saattaa parantaa erityisesti päiväväsymyksestä 

kärsivien glukoositasapainoa 

ja insuliiniresistenssiä, varsinkin jos käyttötunteja 

on vuorokaudessa enemmän 

kuin neljä [189–207] C 

• voi lieventää yöllistä GER:ää vähentämällä 

rintakehän sisäisen paineen vaihtelua 

ja siten estämällä ruokatorven sulkijalihaksen 

toiminnan heikkenemistä 

[208] 

• saattaa lieventää masennusta [209–211] C . 

CPAP-hoidon haittavaikutukset 

– Käyttöön liittyviä haittoja on lueteltu 

taulukossa 3. 

– Aloitusvaiheessa osalla potilaista naamarin 

asettaminen kasvoille aiheuttaa paniikin 

tunnetta. Tällöin nenänaamarin vaihtaminen 

kokokasvonaamariin saattaa helpottaa 

sopeutumista. Hoidon aloitus voi onnistua 

paremmin myös muutaman kuukauden paniikkihäiriölääkityksen 

jälkeen. 

– Nenäoireet ovat uniapneapotilailla yleisiä 

ja saattavat vielä lisääntyä hoidon aikana 

[212, 213]. Nenän tukkoisuus yöllä johtuu 

yleensä nenän kuivumisesta, jos CPAPhoidon 

aikana tapahtuu merkittävää ilmavuotoa 

suun kautta. Nenän yöllistä tukkoisuutta 

voidaan vähentää erikoissairaanhoidosta 

saatavan lämminvesikostuttimen tai 

kokokasvonaamarin avulla [214]. Osalla 

potilaista CPAP-hoidon aloitusvaiheeseen 

liittyy vasomotorinen nuha (kirkkaan nesteen 

valuminen sieraimista). Oire vähenee 

yleensä CPAP-laitteen käytön vähittäisen 

lisäämisen myötä. 

– Kliinisen kokemuksen perusteella nenän 

hoitoon käytettävistä paikallishoitovalmisteista 

(nenästeroidit, keittosuolatipat, nenän 

keittosuolahuuhtelut, A-vitamiinitipat, 

nenäöljyt, antikolinergisuihkeet) vaikuttaa 

olevan apua nenäoireiden vähentämisessä, 

mutta tutkimusnäyttö tästä puuttuu. Nenästeroidilääkitystä 

suositellaan aloitettavaksi 

herkästi [140, 154, 215], mutta vakuuttava 

näyttö tehosta puuttuu [216]. 

– Kostuttimen käyttö ei ilmeisesti vaikuta 

hoidon hyväksyttävyyteen tai sen siedettävyyteen 

potilailla, joilla on vaikea uniapnea 

[217–220] C . 

– Ylähengitysteiden oireista kärsivillä CPAPlaitteen 

käyttötunnit saattavat lisääntyä 

lämminvesikostutinta (mutta eivät kylmävesikostutinta) 

käytettäessä [221, 222] C . 

Kostuttimen käytön tarpeellisuutta arvioitaessa 

tulee ottaa huomioon nenäoireet ja 

nukkumistilan ilman kosteus. Nukuttaessa 

täysin ilmastoidussa tilassa, kuten laivan 

hytissä, CPAP-hoito ei juuri onnistu ilman 

lämminvesikostutinta. 

Hoitoon sitoutuminen 

– CPAP-hoitoon sitoutuminen on samanveroista 

kuin esimerkiksi verenpainelääki- 


Taulukko 3. CPAP-hoidon aiheuttamia haittoja ja hoidon onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. 

Haitta 

Kirjallisuusviitteet 

Aloitusvaiheessa 

Pitkäaikaisessa 

käytössä 

Maskiongelmat 

Ilmavuoto (konjunktiviitti, epämukavuus, 

melu) 

[226–228] [226–228] 

Iho-ongelmat [227] [227] 

Ilmavuoto suusta, suun kuivuminen [214, 227] [214, 227] 

Herääminen yöllä [229] [229] 

Klaustrofobia [155] 

Nenäongelmat Nuha tai nenän tukkoisuus [212, 227, 230] [212, 227, 230] 

Nenäverenvuoto, kipu nenässä [212, 231] [212, 231] 

Muut CPAP-laitteen korkea paine [215, 232, 233] [215, 232, 233] 

Ilman nieleminen, refluksi [229] [229] 

Motivaatio hoitoon [215] 

Hoidon aiheuttama epämukavuus [215] 

Yleinen sopeutumattomuus hoitoon [233–235] 

Ei vastetta hoitoon [213, 229, 236] 

Puolison häiriintyminen [227] 

Laitteen ääni [236] 

tykseen sitoutuminen ja vaihtelee välillä 

50–84 % [11, 223, 224]. Hoitoon sitoutuminen 

on heikkoa vähäoireisilla potilailla 

[152, 225]. 

– Huolellinen ohjaus on välttämätöntä hoidon 

onnistumiseksi. Tehostetulla potilasopetuksella 

ei todennäköisesti kuitenkaan 

ole mahdollista parantaa CPAP-hoitoon sitoutumista 

[141]. Sen sijaan käyttäytymisterapiaan 

perustuvalla potilasopetuksella 

voidaan parantaa vaikeaa uniapneaa sairastavan 

sitoutumista CPAP-hoitoon [141]. 

Uniapneakisko 

– Hammasteknisillä kojeilla (uniapneakisko) 

voidaan hoitaa erityisesti lieväoireisesta 

uniapneasta kärsiviä normaalipainoisia tai 

lievästi liikapainoisia potilaita (painoindeksi 

25–30 kg/m 2 ) ja niitä, joilla CPAP-hoito 

ei onnistu. 

– Uniapneakiskoilla alaleukaa ja kielen lihaksistoa 

siirretään eteenpäin, mikä avartaa nielun 

ilmatilaa kielen kannan tasolla. Samalla 

nielun lihaksisto aktivoituu saaden aikaan 

paikallista kudosjännitystä; ks. sähköinen 

tausta-aineisto. Kudosjännityksen lisääntyminen 

estää myös pehmeän suulaen valahtamista 

hengitysteiden tukkeeksi. 

– Yksilöllisesti valmistettu uniapneakisko on 

tehokkaampi kuin termoplastinen; ks. sähköinen 


– Uniapneakiskon vaikuttavuus perustuu alaleuan 

siirtämiseen eteenpäin; ks. sähköinen 


– Uniapneakiskojen käyttö 

• ilmeisesti vähentää unenaikaisia apneoita 

sekä päiväaikaista uneliaisuutta obstruktiivista 

uniapneaa sairastavilla aikuisilla 

ainakin lyhytaikaisesti [237] B 

• pienentää AHI:tä vähemmän kuin 

CPAP-hoito [237] B mutta pitkäaikaisesti 

enemmän kuin uvulopalatofaryngoplastia 

[237, 238] C 

• saattaa laskea kohonnutta verenpainetta 

13 

Uniapnea


14 

ainakin miehillä [135, 239, 240] C 

• parantanee uniapneapotilaan elämänlaatua 

ainakin lyhytaikaisesti, mutta vaikutus 

elämänlaatuun lienee kuitenkin vähäisempi 

kuin CPAP-hoidon [135, 162, 

237, 241–243] C 

• ei lievittäne uniapneaan liittyvää masennusta 

[244–246] C . 

– Uniapneakisko voi pahentaa tiettyjä purentavirheitä 

(esimerkkeinä voimakas avopurenta 

ja ns. avautuva kasvotyyppi). 

– Huonokuntoinen hampaisto tulee hoitaa 

ennen uniapneakiskon valmistusta. 

– Kiskoa ei tule tehdä potilaalle, jolla on vaikea 

hampaiden kiinnityskudossairaus. Myös 

hampaiston huomattava vajaalukuisuus vaikeuttaa 

uniapneakiskon valmistusta ja käyttöä. 

– Uniapneakiskoilla on lyhyt- ja pitkäaikaisia 

haittavaikutuksia, joiden määrä riippuu 

kojeen ominaisuuksista ja alaleuan protruusioasteesta; 


Tavallisimpia lyhytaikaisia haittoja ovat lisääntynyt 

syljeneritys kojeen ollessa suussa 

sekä hampaiden ja leukanivelalueiden arkuus 

lähinnä aamuisin. Pitkäaikainen käyttö 

vaikuttaa lähinnä etuhampaiden ylipurentoihin 

hampaiden kallistumisen vuoksi; 


Kirurginen hoito 

– Ellei uniapnean konservatiivinen hoito 

(elämäntapojen muutos, uniapneakisko tai 

CPAP) ole riittävä, potilas ei siedä hoitoa 

tai hänellä on merkittäviä uniapnealle altistavia 

nielun tai kasvojen alueen rakenteellisia 

tekijöitä, tulee harkita ylähengitysteiden 

tai kasvojen alueen kirurgiaa. Leikkaus voidaan 

kohdistaa yhdelle tasolle (esimerkiksi 

nenä, pehmeä suulaki, kielen kanta) tai usealle 

eri tasolle samanaikaisesti (monitasokirurgia). 

– Tutkimusnäyttö leikkauksen vaikutuksista 

uniapnean hoidossa on puutteellista ja ristiriitaista. 

– Muita leikkaushoitoja kuin lihavuus- ja leukakirurgiaa 

voidaan käyttää ensisijaisesti 

normaalipainoisten tai lievästi ylipainoisten 

potilaiden (painoindeksi alle 30 kg/m 2 ) lieväoireisessa 

uniapneassa. 

Ylähengitysteiden alueen kirurgia 

– Uniapnean hoidossa voidaan käyttää seuraavanlaisia 

toimenpiteitä: 

• avartavia (esimerkiksi risaleikkaus, uvulopalatofaryngoplastia, 

UPPP) 

• avustavia (esimerkiksi nenäpolyyppien 

poisto) 

• ylähengitystiet ohittavia (henkitorviavanne). 

– Nenää avartava kirurgia vähentää uniapnean 

oireita mutta vain vähän objektiivisia 

löydöksiä [247–249] B . 

– Avartavat nenäleikkaukset voivat parantaa 

potilaan sitoutumista CPAP-hoitoon 

[247–249] B . 

– Nielurisojen merkittävä hypertrofia on aikuisilla, 

toisin kuin lapsilla, harvinaista mutta 

aiheuttaa usein unenaikaisia hengityshäiriöitä. 

Aikuisilta kuorsaajilta, joilla todetaan 

suuret nielurisat, on syytä rekisteröidä yöpolygrafia 

ja tehdä oirekysely uniapneaa silmällä 

pitäen. 

– Tonsillektomialla voi olla suotuisa vaikutus 

uniapneaan [250] D . 

– Pehmeän suulaen ja kitakielekkeen laseravusteisesta 

leikkauksesta ei ole merkittävää 

apua obstruktiivisen uniapnean hoidossa 

[251] C . 

– Radiotaajuuskirurgialla (RFA) voidaan 

avartaa ylähengitysteiden ilmatilaa nenän 

kuorikkojen, pehmeän suulaen ja kielen 

kannan tasolla. Siinä viedään pehmeän kudoksen 

sisään neulaelektrodi, jonka kautta 

johdetaan suuritaajuista vaihtovirtaa kudokseen 

ja aiheutetaan lämpöreaktion avulla 

paikallinen kudosvaurio. Tulehduksen 

parantuessa kudos arpeutuu ja jäykistyy ja 

sen tilavuus pienenee. Monitasohoito tarkoittaa 

eri alueiden samanaikaista lämpökäsittelyä. 

– Pehmeän suulaen yksivaiheinen RFA ei ole 

tehokas lievän uniapnean hoidossa [252] C , 

mutta nielun alueen monitaso-RFA voi 

vähentää oireita ja parantaa elämänlaatua 

lievän ja keskivaikean uniapnean hoidossa 

ainakin lyhytaikaisesti, mutta sillä ei liene 

vaikutusta AHI:iin [253] B . 


– Samanaikaisesta monitasokirurgiasta saattaa 

olla hyötyä lievää tai kohtalaista uniapneaa 

sairastaville, joilla konservatiivinen 

hoito ei onnistu [254–257] C . 

– Kirurgisen hoidon eduista konservatiivisiin 

hoitoihin (elämäntapamuutokset, CPAP, 

uniapneakisko) verrattuna ei ole pitkäaikaisiin 

tutkimuksiin perustuvaa tutkimustietoa 

[258] B . 

– Uvulopalatopharyngoplastia saattaa vähentää 

konservatiivista hoitoa enemmän uniapnean 

oireita, mutta ei objektiivisia löydöksiä 

alle 65-vuotiailla miespotilailla vuoden 

mittaisen seurannan aikana [259] C . 

– Trakeostomialla voidaan ohittaa ylähengitystiet 

kokonaan, jolloin ylähengitysteiden 

ahtaumista johtuva uniapnea korjaantuu. 

Trakeostomia aiheuttaa niin paljon käytännön 

ongelmia, että siihen turvaudutaan vain 

harvoin. 

– Lisätietoa eri leikkauksista sähköisessä tausta-aineistossa. 

Leukakirurgia 

– Keskivaikean ja vaikean uniapnean hoitoon 

voidaan harkita myös leukaosteotomioita. 

– Vaikea purentavirhe on aihe oikomishoitoon 

myös lievässä uniapneassa. 

– Sekä ylä- että alaleukaa erikseen tai molempia 

yhdessä voidaan siirtää kirurgisesti 

eteenpäin, jolloin nielun alueen ilmatila lisääntyy 

ja unenaikaiset hengityskatkokset 

saattavat vähentyä. Leukaosteotomioilla 

voidaan saada paras tulos silloin, kun nielun 

ahtaumakohta on kielen kannan tasolla 

alanielun alueella (Fujitan tyyppi III). 

– Pelkästään pehmeän suulaen alueen ahtaumiin 

leukaosteotomioiden vaikutus on 

vähäinen. Riittävän radikaalisti toteutettu 

sekä ylä- että alaleuan yhtäaikainen siirto 

eteenpäin on uniapnean tehokkain avartava 

kirurginen hoitomuoto. 

– Keskivaikean ja vaikean uniapnean hoitona 

voidaan harkita myös leukaosteotomioita. 

Vaikea purentavirhe on aihe oikomiskirurgiseen 

hoitoon myös lievässä uniapneassa. 

– Oikomishoitopotilaan mahdollinen uniapnea 

tulee diagnosoida ennen leikkausta. 

– Leukaosteotomiaan liittyy yleensä sekä pre- 

että postoperatiivinen hampaiston oikomishoito 

kiintein kojein. Oikomiskirurginen 

hoito purennan ylläpitovaiheineen voi 

kestää oikomishoidon tarpeen ja laajuuden 

mukaan jopa 2–3 vuotta. Se toteutetaan 

oikomishoidon erikoishammaslääkärin ja 

suu- ja leukakirurgin yhteistyönä. 

– Ylä- ja alaleukojen invasiivinen kirurgia 

saattaa olla obstruktiivisen uniapnean tehokas 

hoito [260, 261] C . Leikkauksesta 

voivat hyötyä ne konservatiivisessa hoidossa 

vasteetta jääneet potilaat, joilla on selkeitä 

uniapnealle altistavia kasvojen, suun ja nielun 

anatomisia poikkeavuuksia [260, 261] C . 

Lihavuuskirurgia 

– Lihavuusleikkausta voidaan harkita, jos painoindeksi 

on suurempi kuin 35 kg/m 2 (ks. 

Käypä hoito -suositus Aikuisten lihavuus). 

– Sairaalloisen lihavuuden kirurginen hoito 

vähentää apnea-hypopnea-indeksiä mutta 

poistaa harvoin uniapnean hoidon tarpeen 

kokonaan [262–264] B . 

– Laihduttaminen ruoansulatuskanavan leikkauksella 

aikaansaa huomattavan ja pitkäaikaisen 

painon muutoksen sekä lievittää 

obstruktiivisen uniapnean löydöksiä ja oireita, 

mutta satunnaistetut ja pitkäaikaiset 

tutkimukset asiasta puuttuvat [262–264] B . 

Lääkehoito 

– Nenästeroidi saattaa vähentää AHI:tä ja parantaa 

päiväaikaista vireyttä nuhapotilailla 

[265]. 

– Uniapnean hoitoon on kokeiltu lukuisia 

lääkeaineita, kuten selektiivisiä serotoniinin 

takaisinoton estäjiä, protriptyliiniä, klonidiinia, 

antikolinergeja, teofylliinivalmisteita, 

asetatsoliamidia, estrogeenia ja progestiineja 

sekä happea. Tutkimukset ovat 

olleet pieniä ja tulokset ristiriitaisia, eikä 

vakuuttavaa näyttöä näiden hyödystä ole 

toistaiseksi olemassa [140, 216, 266, 267]. 

– Hormonihoitoa käyttävillä vaihdevuosiikäisillä 

naisilla uniapneaa esiintyy vähemmän 

kuin hormonihoitoa käyttämättömillä, 

mutta syy-yhteyttä ei vielä ole todistettu 

[4]. 

– Uniapnealle altistavan sairauden hoito 

15 

Uniapnea


16 

(kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito 

tyroksiinilla tai kroonisen nuhan hoito 

paikallissteroideilla) lieventää usein myös 

uniapneaa [140, 266, 268, 269]. 

– Modafiniili parantaa CPAP-hoidossa olevan 

uniapneapotilaan päiväaikaista vireystasoa 

[270–274] C . Sen käyttö tulee kyseeseen 

vain erityistapauksissa ja vaatii erityisluvan. 

– Muista piristävistä lääkkeistä ei ole tehty 

kaksoissokkotutkimuksia. 

Ajoterveys ja työkyky 

Ajoterveysvaatimukset 

– Hoitamaton uniapnea lisää ilmeisesti ainakin 

miespuolisten moottoriajoneuvon 

kuljettajien vaaraa joutua liikenneonnettomuuteen 

[275–280] C . 

– Nukahtamisen todennäköisyyttä mittaava 

ESS-kysely ei ilmeisesti ennusta luotettavasti 

uniapneapotilaan onnettomuusriskiä 

[275–280] C . 

– CPAP-hoidon aikana nukahtamisviiveet 

nukahtamisviivetestissä (MSLT) ja hereilläpysymistestissä 

(MWT) pitenevät, suoriutuminen 

ajosimulaatiotesteissä paranee 

ja vaara joutua liikenneonnettomuuteen 

näyttäisi vähenevän [162, 280, 281]. 

– Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden 

mukaan (Internet-linkit Lääkärin ilmoitusvelvollisuutta 

ajoterveysasioissa koskevat 

soveltamisohjeet www.stm.fi/c/document_library/get_filefolderId=40880& 

name=DLFE-7921.pdf ja Ajokorttiluvan 

terveysvaatimukset ja lääkärin ilmoitusvelvollisuus 

www.stm.fi/c/document_library/ 

get_filefolderId=40880&name=DLFE-79 

18.pdf) ajokorttiluvan terveysedellytykset 

eivät täyty 

• henkilöauton kuljettajilla, joilla on uniapneasta 

johtuva hoitoon reagoimaton pysyväisluonteinen 

vaikea päiväaikainen 

nukahtamistaipumus 

• ammattikuljettajilla (raskaiden ajoneuvojen 

kuljettajat eli C-, C1-, D- tai D1- 

luokan ajoneuvon sekä CE-, C1E-, DEtai 

D1E-luokan ajoneuvoyhdistelmän 

ajokorttiluvan ja henkilöauton ammattiajoluvan 

saaneet kuljettajat), joilla on 

hoitoon reagoimaton (tai CPAP-hoito 

ei onnistu) varmistettu uniapneasta aiheutuva 

pysyväisluonteinen vireystilan 

häiriö. 

– Vireystilan häiriön arvioinnissa voidaan 

käyttää tukena objektiivisia vireystilan tai 

reaktionopeuden mittauksia ja ajosimulaatiotestejä 

[281, 282] sekä ajokoetta. 

– Nukahtamisviivetutkimusten korrelaatio 

ajossa suoriutumiseen ei ole yhdenmukainen 

[283–286] C . MWT vaikuttaa ennustavan 

suoriutumista luotettavammin kuin 

MSLT [283, 285, 286]. 

Työkyvyn arviointi 

– Työkyvyn arvioinnin on perustuttava aina 

kokonaisvaltaiseen selvitykseen, jossa otetaan 

huomioon nukahtamisalttiuden ja 

vireyden lisäksi myös kognitiivinen suorituskyky, 

kardiovaskulaariset, neurologiset 

ja psykiatriset osatekijät sekä työn vaatimukset. 

Koska univaje pahentaa uniapneaa 

[136], tulee unen riittävyydestä huolehtia 

erityisesti vuorotyössä ja tarvittaessa esimerkiksi 

työjärjestelyin tai uudelleenkoulutuksella 

mahdollistaa uniapneapotilaalle 

päivätyön tekeminen. 

– Vaikeasta päiväväsymyksestä kärsivä henkilö, 

jonka epäillään sairastavan uniapneaa 

ja joka toimii ehdotonta valppautta edellyttävässä 

ammatissa, tulee tutkia ja uniapnean 

hoito aloittaa viipymättä (www.terveysportti.fi 

> Kirjasto > Hoidon perusteet 

> Keuhkosairaudet ja kiireellisen hoidon 

kriteerit www.terveysportti.fi/dtk/hpt/ 

avaap_artikkeli=hpt00164, [129]). 

– Työ- ja toimintakykyä, sairauspoissaolon 

tarvetta, työhön paluuta sekä lääkinnällisen 

ja ammatillisen kuntoutumisen edellytyksiä 

arvioidaan yksilökohtaisesti ja perusteellisemmin 

vasta, kun uniapnean hoidon vaikutus 

on saavutettu ja arvioitavissa [287]. 

Päävastuu on työterveyshuollolla. 

– Hoitamaton uniapnea on yleensä este ehdotonta 

valppautta vaativassa ammatissa 

toimimiselle [281, 282, 287]. 

– Hoidon ansiosta oireeton uniapneapotilas 

voi yleensä jatkaa työssään [281, 282]. 

– Ehdotonta valppautta vaativaa työtä tekevil- 


lä muiden hoitotoimenpiteiden (laihdutus, 

kirurgia, uniapneakisko) tulos tulee varmistaa 

unirekisteröinnillä ja tarvittaessa objektiivisilla 

vireystilan mittauksilla, ennen kuin 

otetaan kantaa ajo- ja työkykyyn [281]. 

– Myös CPAP-hoidon teho tulee tarvittaessa 

(esimerkiksi ammattikuljettajilla) varmistaa 

vireystilan mittauksilla. Jos CPAP-hoito toteutuu 

hyvin eikä potilaalla esiinny subjektiivista 

päiväväsymystä, ei vireystilamittauksia 

useinkaan tarvita [281]. 

Anestesiaa edeltävä arviointi ja hoidon 

suunnittelu 

– Uniapnea on yleinen myös leikkauksiin tulevilla 

potilailla ja merkittävällä osalla aikaisemmin 

diagnosoimatta [288, 289]. 

– Uniapnea liitännäisongelmineen (liikapaino, 

ahtaat ylähengitystiet, sydän- ja verisuonisairaudet, 

diabetes, keuhko-ongelmat) 

lisää vaikean intubaation riskiä [290, 291] 

sekä anestesiaan ja leikkauksiin liittyvää riskiä; 

ks. sähköinen tausta-aineisto ja Käypä 

hoito -suositus Leikkausta edeltävä arviointi. 

Uniapnea tulisikin ottaa huomioon sekä 

leikkausta edeltävässä arvioinnissa että perija 

postoperatiivisessa seurannassa [291]. 

– Riskin suuruuteen vaikuttavat uniapnean 

vaikeusaste, suunniteltu kirurginen toimenpide 

ja siihen tarvittava anestesiamuoto 

sekä kipulääkityksen tarve leikkauksen jälkeen 

[288]. 

– Leikkausta edeltävässä arvioinnissa tulisi 

kiinnittää huomiota oireisiin ja löydöksiin, 

jotka viittaavat uniapneaan, ja tarvittaessa – 

varsinkin jos epäillään vaikeaa uniapneaa – 

ohjata potilas unitutkimuksiin sekä aloittaa 

uniapnean hoito ennen suunniteltua leikkausta 

[290]. 

– Leikkauksen jälkeen suositellaan jatkuvaa 

seurantaa pulssioksimetrilla, kunnes happikyllästeisyys 

pysyy ilman lisähappea yli 

90 %:ssa. Potilaan makuuttamista selällään 

vältetään, jos mahdollista. Opioidien ja sedatiivien 

käyttöön tulee suhtautua varoen ja 

pyrkiä vähentämään niiden tarvetta muilla 

kipulääkityksillä ja puudutuksilla [290]. 

– Perioperatiivinen CPAP-hoito saattaa vähentää 

leikkaukseen ja anestesiaan liittyviä 

riskejä uniapneapotilailla. Tutkimusnäyttö 

asiasta kuitenkin puuttuu [288]. 

– CPAP-hoitoa käyttävien potilaiden on suositeltavaa 

jatkaa hoitoa myös leikkausten 

yhteydessä [290, 291]. 

– Erityisesti liikapainoisilla potilailla tulee 

harkita hiilidioksidiretention vuoksi kaksoispaineventilaatiohoitoa 

CPAP-hoidon 

sijasta. 

Seuranta 

– Lieväoireisen uniapnean hoitoa seurataan 

perusterveydenhuollossa tarvittaessa erikoissairaanhoitoa 

konsultoiden (www. 

terveysportti.fi > Kirjasto > Hoidon perusteet 

> Keuhkosairaudet www.terveysportti. 

fi/dtk/hpt/avaap_artikkeli=hpt00164, 

[129]). 

– Seurannan aikana kiinnitetään huomiota 

erityisesti uniapnean oireisiin, löydöksiin ja 

painonhallintaan. 

– Perusterveydenhuolto on päävastuussa liitännäissairauksien 

hoidosta ja seurannasta. 

CPAP-hoito 

– CPAP-hoidon ohjaus, hoitotuloksen arviointi 

ja seuranta toteutetaan ainakin alkuvaiheessa 

erikoissairaanhoidossa. CPAPlaite 

on apuväline, jota koskevat lääkinnällisen 

kuntoutuksen apuvälineiden säädökset 

laitteiden luovutuksesta ja huollosta sekä 

käytön opetuksesta ja seurannasta. 

– Pitkäaikaisseurannan käytännöt vaihtelevat 

sairaanhoitopiireittäin. 

– Ongelmat ilmaantuvat yleensä ensimmäisten 

viikkojen tai kuukausien aikana hoidon 

aloittamisesta, jolloin potilas usein tarvitsee 

enemmän tukea ja seurantaa. Seurannasta 

huolehtivat yleensä erityiskoulutetut hoitajat 

lääkäriä tarvittaessa konsultoiden [140, 

154, 215]. 

– Jos hoidossa oleva potilas toimii erityistä vireyttä 

vaativassa ammatissa, CPAP-hoidon 

onnistumista, tehoa ja hoitoon sitoutumista 

tulee arvioida säännöllisesti erikoissairaanhoidossa 

[281, 282, 287]. 

17 

Uniapnea


18 

– Seurannassa kiinnitetään erityisesti huomiota 

uniapnean oireiden häviämiseen, 

unen laatuun, hoitoon sitoutumiseen (laitteen 

käyttötunnit), laihdutukseen ja painonhallintaan 

(painoindeksi), hoitoon liittyviin 

ongelmiin ja niiden ratkaisuun sekä 

hoitolaitteen ja lisätarvikkeiden kuntoon 

[140, 154]. 

– Rutiinimaiset unirekisteröinnit CPAP-hoidon 

aikana ovat tarpeettomia. 

– Unirekisteröintiseurantaa tai CPAP-paineen 

uudelleen määrityksiä tarvitaan esimerkiksi 

seuraavissa erityistapauksissa: 

• CPAP-hoito ei vähennä uniapneaoireita 

• oireet lisääntyvät uudelleen alkuvaiheen 

jälkeen 

• potilas lihoo tai laihtuu merkittävästi 

• uniapneaan liittyy vaikea yöllinen ventilaatiovajaus 

• toisinaan työkyvyn ja ajoterveyden arvioinnin 

yhteydessä. 

Muut hoitomuodot 

– Uniapneakiskojen käytön ja ylähengitysteiden 

tai kasvojen alueen kirurgisten hoitojen 

tulosta arvioivat hoitavat yksiköt tai erikoislääkärit 

(hammaslääkärit, korva-nenä- ja 

kurkkutautien erikoislääkärit). 

– Hoitotulos tulee varmistaa objektiivisesti 

unirekisteröinnillä [140] ja tarvittaessa ohjata 

potilas muuhun hoitoon, jos toivottua 

tehoa ei ole saavutettu. 

– Uniapneakiskojen pitkäaikaiskäyttäjien 

seuranta ja tarvittaessa uuden uniapneakiskon 

valmistus voidaan ohjata avoterveydenhuoltoon 

asiaan perehtyneiden hammaslääkäreiden 

vastuulle. Kojeen kuntoa, subjektiivista 

vaikuttavuutta, potilaan purentaa ja 

purentaelimen toimintaa olisi syytä seurata 

vähintään kerran vuodessa tai tarpeen mukaan. 

Kuntoutus 

– Uniapneaa sairastavien lääkinnälliseen 

kuntoutukseen kuuluvat samat toimenpiteet 

kuin muissakin pitkäaikaissairauksissa. 

Lisätietoa aiheesta, ks. sähköinen taustaaineisto. 

– Ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä 

saatetaan tarvita, jos uniapneaa sairastava 

työskentelee poikkeuksellista vireyttä vaativassa 

ammatissa. 

– Uniapneapotilaiden kuntoutusohjelmien 

hyödystä ei ole käytettävissä tutkimustietoa. 

Kustannukset 

– Uniapneapotilaiden terveyspalvelujen käyttö 

ja siitä aiheutuvat kustannukset ovat suurentuneet 

jo vuosia ennen diagnoosia mutta 

pienenevät hoidon aikana. Kustannukset 

ovat uniapneaa sairastavilla naisilla suuremmat 

kuin miehillä eivätkä selity AHI:n perusteella 

määritetyllä uniapnean vaikeusasteella; 


– CPAP-hoito on kustannustehokasta tavanomaiseen 

muuhun hoitoon tai lumehoitoon 

verrattuna keskivaikeasti tai vaikeasti väsyneillä 

uniapneapotilailla ja saattaa olla kustannustehokasta 

myös lievemmässä uniapneassa 

[162]. Uniapneapotilaan CPAPhoidolla 

saatava kustannushyöty on selvästi 

suurempi kuin esimerkiksi flutikasonilääkityksen 

hyöty verrattuna lumelääkkeeseen 

keuhkoahtaumataudin hoidossa tai akuuttivaiheen 

pallolaajennuksen hyöty suhteessa 

liuotushoitoon sydäninfarktin hoidossa 

[292]; ks. sähköinen tausta-aineisto. 

– Lääkärin diagnosoima uniapnea on yhteydessä 

tuleviin pitkiin sairauspoissaoloihin 

ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Yli yhdeksän 

päivän sairauspoissaolon riski on miehillä 

1.6-kertainen ja naisilla 1.9-kertainen terveisiin 

verrokkeihin nähden keskimäärin 

3–5 vuoden aikana uniapnean diagnosoimisen 

jälkeen. Demografiset tekijät ja krooniset 

sairaudet selittävät suurentunutta työkyvyttömyyden 

riskiä vain osittain [293]; 


– Miehillä on 1.6-kertainen ja naisilla 1.8-kertainen 

työpäivien menetyksen riski viiden 

vuoden aikana ennen uniapnean diagnosoimista, 

eikä se selity muilla kroonisilla sairauksilla 

[294]; ks. sähköinen tausta-aineisto. 


SUOMALAISEN LÄÄKÄRISEURAN DUODECIMIN, SUOMEN KEUHKOLÄÄKÄRIYHDISTYKSEN JA SUOMEN 

UNITUTKIMUSSEURA RY:N ASETTAMA TYÖRYHMÄ 

Puheenjohtaja: 

TARJA SAARESRANTA, LT, dosentti, keuhkosairauksien ja keuhkoallergologian erikoislääkäri, unilääketieteen 

erityispätevyys, osastonylilääkäri, professori (ma) 

TYKS:n keuhkosairauksien klinikka ja Turun yliopisto, keuhkosairausoppi ja kliininen allergologia 

Jäsenet: 

ULLA ANTTALAINEN, LT, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri 

TYKS:n keuhkosairauksien klinikka 

PIRKKO BRANDER, LKT, dosentti, keuhkosairauksien erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, ylilääkäri 

HUS, medisiininen tulosyksikkö, keuhkosairauksien vastuualue, Hyvinkään sairaala 

ARJA HELIN-SALMIVAARA, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, erikoistutkija ja koulutusylilääkäri (Käypä hoitotoimittaja) 

Turun yliopisto, farmakologia, lääkekehitys ja lääkehoito ja HUS:n yleislääketieteen yksikkö 

LIISA HILTUNEN, LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri 

Oulun yliopisto, OYS ja Oulun terveyskeskus 

SARI-LEENA HIMANEN, LT, dosentti, kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, 

ylilääkäri, mvs. professori 

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Kuvantamiskeskusliikelaitos, kliinisen neurofysiologian yksikkö ja Tampereen yliopisto, 

lääketieteen laitos, fysiologia 

JUKKA LOJANDER, LT, keuhkosairauksien erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, apulaisylilääkäri 

HYKS, Jorvin sairaala 

RIITTA PAHKALA, HLT, erikoishammaslääkäri, apulaisylihammaslääkäri 

KYS:n suu- ja leukasairauksien klinikka 

MARKKU PARTINEN, neurologian dosentti, neurologian erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, 

tutkimusjohtaja 

Helsingin uniklinikka, tutkimuskeskus Vitalmed ja Helsingin yliopisto, kliinisten neurotieteiden osasto 

OLLI POLO, LT, professori, keuhkosairauksien erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, ylilääkäri, 

vastaava lääkäri 

Tampereen yliopisto ja TAYS:n keuhkosairauksien klinikka, Uni- ja hengitysklinikka Unesta 

JUHA SEPPÄ, LKT, apulaisylilääkäri 

KYS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka 

Asiantuntijat: 

OLLI-PEKKA RYYNÄNEN, professori 

Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, lääketieteen laitos ja Kuopion yliopistollinen sairaala, 

perusterveydenhuolto 

TIIA SAUNAMÄKI, PsL, neuropsykologian erikoispsykologi 

TAYS:n neuroalojen ja kuntoutuksen yksikkö 

NOORA SJÖSTEN, TtM, FT 

Työterveyslaitos, työyhteisöt ja organisaatiot, psykososiaalisten tekijöiden kärkitutkimusyksikkö, Turku 

IRINA VIRTANEN, LT, kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys 

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, TYKS-SAPA-liikelaitos, kliinisen neurofysiologian palvelualue 

19 

Uniapnea


20 

Kirjallisuutta 

1. Telakivi T ym. Acta Neurol Scand 1987;76:69-75; PMID: 3630648 

2. Gislason T ym. J Clin Epidemiol 1988;41:571-6; PMID: 3385458 3. 

Young T ym. N Engl J Med 1993;328:1230-5; PMID: 8464434 4. Bixler 

EO ym. Am J Respir Crit Care Med 2001;163:608-13; PMID: 

11254512 5. Young T ym. Am J Respir Crit Care Med 

2003;167:1181-5; PMID: 12615621 6. Ip MS ym. Chest 

2004;125:127-34; PMID: 14718431 7. Partinen M ym. 626-47 8. Bixler 

EO ym. J Clin Endocrinol Metab 2005;90:4510-5; PMID: 15941867 9. 

Polo-Kantola P ym. Obstet Gynecol 2003;102:68-75; PMID: 12850609 

10. Frey WC ym. Obes Surg 2003;13:676-83; PMID: 14627460 11. 

Anttalainen U ym. Sleep Breath 2007;11:171-6; PMID: 17287956 12. 

Howard ME ym. Am J Respir Crit Care Med 2004;170:1014-21; PMID: 

15317672 13. Pack AI ym. Am J Rev Respir Crit Care Med 

2006;174:446-54; PMID: 16690976 14. Talmage JB ym. J Occup Environ 

Med 2008;50:324-9; PMID: 18332782 15. Young T ym. Sleep 

1997;20:705-6; PMID: 9406321 16. Shahar E ym. Am J Respir Crit 

Care Med 2003;167:1186-92; PMID: 12531779 17. Fletcher EC ym. 

Ann Intern Med 1985;103:190-5; PMID: 4014900 18. Williams AJ ym. 

Am J Cardiol 1985;55:1019-22; PMID: 3984861 19. Gislason T ym. 

Chest 1993;103:1147-51; PMID: 8131455 20. Martikainen K ym. Acta 

Neurol Scand 1994;90:437-42; PMID: 7892764 21. Young T ym. Arch 

Intern Med 1997;157:1746-52; PMID: 9250236 22. Ip Mary SM ym. 

Chin Med J 1998;111:257-60; PMID: 10374429 23. Ip M ym. Lung 

1999;177:391-400; PMID: 10541889 24. Nieto FJ ym. JAMA 

2000;283:1829-36; PMID: 10770144 25. Gottlieb DJ ym. Sleep 

2006;29:1009-14; PMID: 16944668 26. Bradley TD ym. Lancet 

2009;373:82-93; PMID: 19101028 27. Tishler PV ym. JAMA 

2003;289:2230-7; PMID: 12734134 28. Marti S ym. Eur Respir J 

2002;20:1511-8; PMID: 12503712 29. He J ym. Chest 1988;94:9-14; 

PMID: 3289839 30. Lavie P ym. Eur Respir J 2005;25:514-20; PMID: 

15738297 31. Lavie P ym. J Sleep Res 2007;16:128-34; PMID: 

17309772 32. Marin JM ym. Lancet 2005;365:1046-53; PMID: 

15781100 33. Morrish E ym. Respir Med 2008;102:1231-6; PMID: 

18617382 34. Shamsuzzaman AS ym. JAMA 2003;290:1906-14; 

PMID: 14532320 35. Ip MS ym. Am J Respir Crit Care Med 

2004;169:348-53; PMID: 14551167 36. Trzepizur W ym. Sleep Med 

2009;10:746-52; PMID: 19147401 37. Ryan S ym. Circulation 

2005;112:2660-7; PMID: 16246965 38. Shamsuzzaman AS ym. Circulation 

2002;105:2462-4; PMID: 12034649 39. Minoguchi K ym. 

Chest 2004;126:1473-9; PMID: 15539715 40. Narkiewicz K ym. Circulation 

1999;100:2332-5; PMID: 10587337 41. Marshall NS ym. J 

Clin Sleep Med 2009;5:15-20; PMID: 19317376 42. Newman AB ym. 

Am J Epidemiol 2001;154:50-9; PMID: 11434366 43. Martinez-Rivera 

C ym. Obesity 2008;16:113-8; PMID: 18223622 44. Schwab J. Thorax 

1999;54:284-5; PMID: 10092685 45. Al Lawati NM ym. Prog Cardiovasc 

Dis 2009;51:285-93; PMID: 19110130 46. Miles PG ym. Am J 

Orthod Dentofac Orthop 1996;109:163-72; PMID: 8638562 47. Johal 

A ym. J Sleep Res 2007;16:319-26; PMID: 17716281 48. Hoekema A 

ym. J Oral Rehabil 2003;30:690-6; PMID: 12791153 49. Solow B ym. 

Scand J Dent Res 1977;85:505-7; PMID: 271349 50. Linder-Aronson 

S. Br J Orthod 1979;6:59-71; PMID: 295672 51. Solow B ym. Am J 

Orthod 1984;86:214-23; PMID: 6591801 52. Guilleminault C ym. 

Pediatrics 1996;98:871-82; PMID: 8909480 53. Shintani T ym. ORL J 

Otorhinolaryngol Relat Spec 1997;59:286-91; PMID: 9279869 54. 

Kawashima S ym. Acta Paediatrica 2002;91:71-7; PMID: 11883823 

55. Zettergren-Wijk L ym. Eur J Orthod 2006;28:319-26; PMID: 

16648209 56. Saaresranta T ym. Chest 2002;122:2165-82; PMID: 

12475861 57. Bottini P ym. Respiration 2003;70:320-7; PMID: 

12915757 58. Liu PY ym. J Clin Endocrinol Metab 2003;88:3605-13; 

PMID: 12915643 59. Dexter DD ym. Mayo Clin Proc 1998;73:246-8; 

PMID: 9511783 60. Shoda N ym. Eur Spine J 2009;18:905-10; PMID: 

19365641 61. Grunstein RR ym. Ann Intern Med 1991;115:527-32; 

PMID: 1883121 62. Roehrs T ym. Sleep Med Rev 2001;5:287-97; 

PMID: 12530993 63. Peppard PE ym. J Clin Sleep Med 

2007:3;265-70; PMID: 17561593 64. Lavie P. Sleep Med 2007;8(Suppl 

4):S21-5; PMID: 18346673 65. Wetter DW ym. Arch Intern Med 

1994;154:2219-24; PMID: 7944843 66. Kashyap R ym. Sleep Breath 

2001;5:167-72; PMID: 11868156 67. Maasilta P ym. Chest 

2001;120:1448-54; PMID: 11713118 68. Edwards N ym. Thorax 

2002;57:555-8; PMID: 12037233 69. Franklin KA ym. Chest 

2000;117:137-41; PMID: 10631211 70. Louis JM ym.e1-5; PMID: 

20005507 71. Connolly G ym. Eur Respir J 2001;18:672-6; PMID: 

11716173 72. Yinon D ym. Eur Respir J 2006;27:328-33; PMID: 

16452588 73. Vgontzas AN ym. J Clin Endocrinol Metab 

2001;86:517-20; PMID: 11158002 74. Fogel RB ym. J Clin Endocrinol 

Metab 2001;86:1175-80; PMID: 11238505 75. Riha RL ym. Eur Respir 

J 2009;33:646-55; PMID: 19251800 76. Somers VK ym. Circulation 

2008;118:1080-111; PMID: 18725495 77. Kuniyoshi FH ym. J Am Coll 

Cardiol 2008;52:343-6; PMID: 18652941 78. Elwood P ym. J Epidemiol 

Community Health 2006;60:69-73; PMID: 16361457 79. Yaggi 

HK ym. N Engl J Med 2005;353:2034-41; PMID: 16282178 80. Arzt M 

ym. Am J Respir Crit Care Med 2005;172:1447-51; PMID: 16141444 

81. McNicholas WT. Am J Respir Crit Care Med 2009;180:692-700; 

PMID: 19628778 82. Saunamäki T ym. Acta Neurol Scand 

2007;116:277-88; PMID: 17854419 83. Sharafkhaneh A ym. Sleep 

2005;28:1405-11; PMID: 16335330 84. Pillar G ym. Chest 

1998;114:697-703; PMID: 9743153 85. Anttalainen U ym. Sleep Med 

2010;11:49-55; PMID: 19620024 86. Beebe DW ym. J Sleep Res 

2002;11:1-16; PMID: 11869421 87. Bloom HG ym. J Am Geriatr Soc 

2009;57:761-89; PMID: 19484833 88. Launois SH ym. Sleep Med 

Rev 2007;11:87-97; PMID: 17276106 89. Sleep-related breathing disorders 

in adults: recommendations for syndrome definition and measurement 

techniques in clinical research. Sleep 1999;22:667-89; PMID: 

10450601 90. Institute for Clinical Systems Improvement (ICSI). 

March 2005 91. National institute for Health and Clinical Excellence. 

Continuous positive airway pressure for the treatment of obstructive 

sleep apnoea/hypopnoea syndrome. NICE technology appraisal guidance 

139. March 2008 92. Van Dongen HP ym. Sleep 2003;26:117-26; 

PMID: 12683469 93. Cuccia AM ym. Head Face Med 2007;3:41-49; 

PMID: 18154686 94. Tangugsorn V ym. J Craniomaxillofac Surg 

2000;28:204-12; PMID: 11110151 95. Riha RL ym. Sleep 

2005;28:315-20; PMID: 16173652 96. Iber C ym. Westchester, Illinois: 

American Academy of Sleep Medicine, 2007 97. Series F ym. Thorax 

1999;54:506-10; PMID: 10335004 98. Ballester E ym. Eur Respir J 

1998;11:880-3; PMID: 9623691 99. Teichtahl H ym. Sleep Med 

2003;4:419-25; PMID: 14592283 100. Thurnheer R ym. Am J Respir 

Crit Care Med 2001;164:1914-9; PMID: 11734446 101. Farre R ym. 

Am J Respir Crit Care Med 2001;163:494-7; PMID: 11179129 102. 

Heitman SJ ym. Am J Respir Crit Care Med 2002;166:386-91; PMID: 

12153976 103. Hernandez L ym. Chest 2001;119:442-50; PMID: 

11171721 104. Guilleminault C ym. Chest 1993;104:781-7; PMID: 

8365289 105. Alihanka J. Annales Universitatis Turkuensis 

1987;D26:1-129 106. Polo O ym. Eur Respir J 1992;5:257-62; PMID: 

1559591 107. Rauhala E ym. Physiol Meas 2007;28:1163-73; PMID: 

17906385 108. Vázquez JC ym. Thorax 2000;55:302-7; PMID: 

10722770 109. Series F ym. Chest 2005;127:1507-14; PMID: 

15888821 110. Pradhan PS ym. Laryngoscope 1996;106:1393-7; 

PMID: 8914907 111. Herer B ym. Chest 1999;116:1537-44; PMID: 

10593773 112. Golpe R ym. Sleep 1999;22:932-7; PMID: 10566911 

113. Hussain SF ym. Respir Med 2003;97:537-40; PMID: 12735672 

114. Epstein LJ ym. Chest 1998;113:97-103; PMID: 9440575 115. 

Ayappa I ym. Sleep 2004;27:1171-9; PMID: 15532212 116. Johns 

MW. Sleep 1991;14:540-5; PMID: 1798888 117. Goldberg DP ym. 

Psychol Med 1997;27:191-7; PMID: 9122299 118. Salokangas RK 

ym. Duodecim 1994;110:1141-8 119. Partinen M ym. J Sleep Res 

1995;4 (Suppl 1):150-5; PMID: 10607192 120. Partinen M ym. Terve 

Uni. WSOY, Helsinki, 4. painos, 2009, s. 255 121. Bassiri AG ym. 

869-78 122. Zanation AM ym. Sleep Med Rev 2005;9:453-8; PMID: 

16182575 123. Loh NK ym. Arch Intern Med 1999;159:1765-8; PMID: 

10448780 124. Neau JP ym. Cephalalgia 2002;22:333-9; PMID: 

12110108 125. Engleman HM ym. Thorax 2004;59:618-22; PMID: 

15223874 126. Flemons WW ym. Am J Respir Crit Care Med 

1998;158:494-503; PMID: 9700127 127. Birring SS ym. Cough 

2007;3:7; PMID: 17605822 128. Lee KK ym. Lung 2010;188:S91-4; 

PMID: 19823913 129. www.terveysportti.fi > Kirjasto > Hoidon perus- 


teet > Keuhkosairaudet ja > Korva-, nenä- ja kurkkutaudit 130. 

Tuomilehto H ym. Am J Respir Crit Care Med 2009;179:320-7; PMID: 

19011153 131. Johansson K ym. BMJ 2009;339:b4609; PMID: 

19959590 132. Foster GD ym. Arch Intern Med 2009;28:1619-26; 

PMID: 19786682 133. Shneerson J ym. Cochrane Database Syst Rev 

2001;(1):CD002875; PMID: 11279768 134. Lojander J ym. J Int Med 

Res 2008;36:760-70; PMID: 18652772 135. Lam B ym. Thorax 

2007;62:354-9; PMID: 17121868 136. Persson H ym. Chest 

1996;109:645-50; PMID: 8617071 137. Peppard P ym. Sleep 

2004;27:480-4; PMID: 15164902 138. Giebelhaus V ym. Sleep Breath 

2000;4:173-6; PMID: 11894204 139. Jokic R ym. Chest 

1999;115:771-81; PMID: 10084491 140. Epstein LJ ym. J Clin Sleep 

Med 2009;5:263-76; PMID: 19960649 141. Haniffa M ym. Cochrane 

Database Syst Rev 2004;(4):CD003531; PMID: 15495057 142. Ayas 

NT ym. Sleep 2004;27;249-53; PMID: 15124718 143. Hukins C. Sleep 

2004;27:1512-7; PMID: 15683142 144. Nussbaumer Y ym. Chest 

2006;129:638-43; PMID: 16537862 145. Nolan GM ym. Sleep 

2007;30:189-94; PMID: 17326544 146. To KW ym. Respirology 

2008;13:79-86; PMID: 18197915 147. Massie CA ym. Am J Respir 

Crit Care Med 2003;167:20-3; PMID: 12406840 148. Smith I ym. Cochrane 

Database Syst Rev 2009;(4):CD003531; PMID: 19821310 

149. Weaver TE ym. Proc Am Thorac Soc 2008;5:173-8; PMID: 

18250209 150. Engleman HM ym. Lancet 1994;343:572-5; PMID: 

7906330 151. Engleman HM ym. Thorax 1998;53:341-5; PMID: 

9708223 152. Engleman HM ym. Am J Respir Crit Care Med 

1999;159:461-7; PMID: 9927358 153. Faccenda JF ym. Am J Respir 

Crit Care Med 2001;163:344-8; PMID: 11179104 154. Gordon P ym. 

Thorax 2005;60:68-75; PMID: 15618587 155. Kribbs NB ym. Am Rev 

Respir Dis 1993;147:887-95; PMID: 8466125 156. Weaver T ym. 

Sleep 2007;30:711-9; PMID: 17580592 157. Zimmerman ME ym. 

Chest 2006;130:1772-8; PMID: 17166995 158. Giles TL ym. Cochrane 

Database Syst Rev 2006;(3):CD001106; PMID: 16855960 

159. Marshall NS ym. Thorax 2006;61:430-4; PMID: 16467072 160. 

Patel SR ym. Arch Intern Med 2003;163:565-71; PMID: 12622603 

161. Sforza E ym. Sleep 1995;18:195-201; PMID: 7610316 162. 

McDaid C ym. Health Technol Assess 2009;13:1-119, 143-274; PMID: 

19103134 163. Siccoli MM ym. Sleep 2008;31:1551-8; PMID: 

19014075 164. Kiely JL ym. Eur Respir J 1999;13:1086-90; PMID: 

10414408 165. Rodenstein DO ym. Am Rev Respir Dis 

1992;145:1367-71; PMID: 1596005 166. Krieger J ym. Clin Sci (Lond) 

1989;77:407-11; PMID: 2530023 167. Svatikova A ym. Am J Cardiol 

2004;94:529-32; PMID: 15325948 168. FitzGerald MP ym. Am J Obstet 

Gynecol 2006;194:1399-403; PMID: 16579944 169. Margel D ym. 

Urology 2006;67:974-7; PMID: 16635510 170. Ryan S ym. Thorax 

2009;64:631-8; PMID: 20075410 171. Bazzano LA ym. Hypertension 

2007;50:417-23; PMID: 17548722 172. Peled N ym. J Am Coll Cardiol 

1999;34:1744-9; PMID: 10577565 173. Milleron O ym. Eur Heart J 

2004;25:728-34; PMID: 15120882 174. Doherty LS ym. Chest 

2005;127:2076-84; PMID: 15947323 175. Levy P ym. Eur Respir J 

2008;32:1082-95; PMID: 18827154 176. Egea CJ ym. Sleep Med 

2008;9:660-6; PMID: 17904420 177. Mansfield DR ym. Am J Respir 

Crit Care 2004:169:361-6; PMID: 14597482 178. Kanagala R ym. 

Circulation 2003;107:2589-94; PMID: 12743002 179. Becker H ym. 


Grimm W ym. Am J Cardiol 1996;77:1310-4; PMID: 8677871 181. 

Koehler U ym. Eur Respir J 1998;11:434-9; PMID: 9551750 182. Harbison 

J ym. Chest 2000;118:591-5; PMID: 10988177 183. Simantirakis 

EN ym. Eur Heart J 2004;25:1070-6; PMID: 15191779 184. Arias 

MA ym. Eur Heart J 2006;27:1106-13; PMID: 16497687 185. Alchanatis 

M ym. Respiration 2001;68:566-72; PMID: 11786710 186. Sajkov 

D ym. Am J Respir Crit Care Med 2002;165:152-8; PMID: 11790646 

187. Chaouat A ym. Eur Respir J 1997;10:2578-82; PMID: 9426098 

188. Martínez-García MA ym. Chest 2005;128:2123-9; PMID: 

16236864 189. West SD ym. Thorax 2007;62:969-74; PMID: 

17557769 190. Patruno V ym. Chest 2007;131:1393-9; PMID: 

17494789 191. Babu AR ym. Arch Intern Med 2005;165:447-52; 

PMID: 15738376 192. Brooks B ym. J Clin Endocrinol Metab 

1994;79:1681-5; PMID: 7989475 193. Chin K ym. Circulation 

1999;100:706-12; PMID: 10449691 194. Cooper BG ym. Sleep 

1995;18:172-9; PMID: 7610313 195. Davies RJ ym. J Sleep Res 

1994;3:180-5; PMID: 10607124 196. Harsch IA ym. Respiration 

2004;71:252-9; PMID: 15133345 197. Harsch IA ym. Am J Respir Crit 

Care Med 2004;169:156-62; PMID: 14512265 198. Ip MS ym. Chest 

2000;118:580-6; PMID: 10988175 199. Saarelainen S ym. J Sleep 

Res 1997;6:146-7; PMID: 9377535 200. Saini J ym. Horm Metab Res 

1993;25:375-81; PMID: 8406324 201. Smurra M ym. Sleep Med 

2001;2:207-13; PMID: 11311683 202. Stoohs RA ym. Sleep 1993;16(8 

Suppl):S141-2; PMID: 8178008 203. Dawson A ym. J Clin Sleep Med 

2008; 4:538-42; PMID: 19110882 204. Dorkova Z ym. Chest 

2008;134:686-92; PMID: 18625666 205. Pallayova M ym. Diabetes 

Res Clin Pract 2008;81:e8-11; PMID: 18440086 206. Barceló A ym. 

Thorax 2008;63:946-50; PMID: 18535117 207. Schahin SP ym. Med 

Sci Monit 2008;14:CR117-21; PMID: 18301354 208. Gerson LB ym. 

Clin Gastroenterol Hepatol 2009;7:372-8; PMID: 19111949 209. Mc- 

Mahon JP ym. WMJ 2003;102:36-43; PMID: 12679970 210. Kawahara 

S ym. Intern Med 2005;44:422-7; PMID: 15942087 211. Munoz A 

ym. Eur Respir J 2000;15:676-81; PMID: 10780758 212. Brander PE 

ym. Respiration 1999;66:128-35; PMID: 10202316 213. Lojander J 

ym. Acta Otolaryngol 1999;119:497-502; PMID: 10445068 214. Richards 

GN ym. Am J Respir Crit Care Med 1996;154:182-6; PMID: 

8680678 215. Engleman HM ym. Sleep Med Rev 2003;7:81-99; 

PMID: 12586532 216. Ryan S ym. J Clin Sleep Med 2009;5:422-7; 

PMID: 19961025 217. Neill ym. Eur Respir J 2003;22:258-62; PMID: 

12952257 218. Duong M ym. Eur Respir J 2005;26:679-85; PMID: 

16204601 219. Mador MJ ym. Chest 2005;128:2151-8; PMID: 

16236868 220. Wiest GH ym. Respiration 2002;69:406-12; PMID: 

12232447 221. Rakotonanahary D ym. Chest 2001;119:460-5; PMID: 

11171723 222. Massie CA ym. Chest 1999;116:403-8; PMID: 

10453869 223. Grote L ym. Eur Respir J 2000;16:921-7; PMID: 

11153593 224. Sin DD ym. Chest 2002;121:430-5; PMID: 11834653 

225. Rosenthal L ym. Sleep Med 2000;1:215-20; PMID: 10828432 

226. Rolfe I ym. Am Rev Respir Dis 1991;144:1130-3; PMID: 1952444 

227. Pépin JL ym. Chest 1995;107:375-8; PMID: 7842764 228. 

Stauffer JL ym. Chest 1984;86:802; PMID: 6386364 229. Nino-Murcia 

G ym. West J Med 1989;150:165-9; PMID: 2658326 230. Hoffstein V 

ym. Am Rev Respir Dis 1992;145:841-5; PMID: 1554212 231. Strumpf 

DA ym. Chest 1989;95:1141; PMID: 2651038 232. Massie CA ym. Am 

J Respir Crit Care Med 2003;167:20-3; PMID: 12406840 233. Krieger 

J. Sleep 1992;15(6 Suppl):S42-6; PMID: 1470808 234. Waldhorn RE 

ym. Chest 1990;97:33-38; PMID: 2403899 235. Rauscher H ym. 

Chest 1991;100:1019-23; PMID: 1914550 236. Meslier N ym. Eur 

Respir J 1998;12:185-92; PMID: 9701435 237. Lim J ym. Cochrane 

Database Syst Rev 2006;(1):CD004435; PMID: 16437488 238. Tegelberg 

A ym. Swed Dental J 1999;23:117-26; PMID: 10591454 239. 

Gotsopoulos H ym. Sleep 2004;27:934-41; PMID: 15453552 240. 

Yoshida K. Int J Prosthodont 2006;19:61-6; PMID: 16479762 241. 

Blanco J ym. Sleep Breath 2005;9:20-5; PMID: 15785917 242. Petri 

N ym. J Sleep Res 2008;17:221-9; PMID: 18482111 243. Ghazal A 

ym. J Sleep Res 2009;18:321-8; PMID: 19493297 244. Naismith SL 

ym. J Clin Sleep Med 2005;1:374-80; PMID: 17564405 245. Nambu Y 

ym. Tohoku J Exp Med 1999;188:119-32; PMID: 10526873 246. 

Barnes M ym. Am J Respir Crit Care Med 2004;170:656-64; PMID: 

15201136 247. Friedman M ym. Otolaryngol Head Neck Surg 

2000;122:71-4; PMID: 10629486 248. Powell NB ym. Laryngoscope 

2001;111:1783-90; PMID: 11801946 249. Verse T ym. Laryngoscope 

2002;112:64-8; PMID: 11802040 250. Verse T ym. Laryngoscope 

2000;110:1556-9; PMID: 10983961 251. Ferguson KA ym. Am J 

Respir Crit Care Med 2003;167:15-9; PMID: 12502473 252. Bäck LJ 

ym. Laryngoscope 2009;119:1621-7; PMID: 19504550 253. Woodson 

BT ym. Otolaryngol Head Neck Surg 2003;128:848-61; PMID: 

12825037 254. Verse T ym. Otolaryngol Head Neck Surg 

2006;134:571-7; PMID: 16564374 255. Baisch A ym. Otolaryngol 

Head Neck Surg 2006;134:856-61; PMID: 16647548 256. Lin HC ym. 

Laryngoscope 2008;118:902-8; PMID: 18300704 257. Thomas AJ ym. 

Otolaryngol Head Neck Surg 2003;129:539-46; PMID: 14595277 258. 

Sundaram S ym. Cochrane Database Syst Rev 2005;(4):CD001004; 

21 

Uniapnea


PMID: 16235277 259. Lojander J ym. Chest 1996;110:114-9; PMID: 

8681614 260. Prinsell JR. Chest 1999;116:1519-29; PMID: 10593771 

261. Dattilo DJ ym. J Oral Maxillofac Surg 2004;62:164-8; PMID: 

14762748 262. Buchwald H ym. JAMA 2004;292:1724-37; PMID: 

15479938 263. Greenburg DL ym. Am J Med 2009;122:535-42; PMID: 

19486716 264. Rao A ym. Ann Acad Med Singapore 2009;38:587-7; 

PMID: 19652849 265. Kiely JL ym. Thorax 2004;59:50-5; PMID: 

14694248 266. Hedner J ym. Sleep Med Rev 2008;12:33-47; PMID: 

18201662 267. Smith I ym. Cochrane Database Syst Rev 

2006;(2):CD003002; PMID: 16625567 268. Jha A ym. Sleep Med 

2006;7:55-61; PMID: 16198143 269. British Thoracic Society. Management 

of obstructive sleep apnoea/hypopnoea syndrome in adults: 

A national clinical guideline. Scottish Intercollegiate Guidelines Network 

2003, Edinburg, UK. ISBN1899893334 270. Kingshott RN ym. 


Dinges DF ym. Sleep Med 2003;4:393-402; PMID: 14592280 272. 

Pack AI ym. Am J Respir Crit Care Med 2001;164:1675-81; PMID: 

11719309 273. Black JE ym. Sleep 2005;28:464-71; PMID: 16171291 

274. Bittencourt LR ym. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry 

2008;32:552-9; PMID: 18053628 275. Franklin K ym. Obstructive 

sleep apnoea syndrome–Report of a joint Nordic project. A systematic 

literature review. Steering group of the project: Mäkelä M, Kristensen 

FB, Morland B, Rehnqvist N. Elanders Infologistics Väst AB, Mölnlycke, 

Sweden, 2007 276. Young T ym. Sleep 1997;20:608-13; PMID: 

9351127 277. Terán-Santos J ym. N Engl J Med 1999:340:847-51; 

PMID: 10080847 278. Barbé ym. Am J Respir Crit Care Med 

1998;158:18-22; PMID: 9655701 279. Horstmann S ym. Sleep 

2000:23:383-9; PMID: 10811382 280. Ellen RL ym. J Clin Sleep Med 

2006;2:193-200; PMID: 17557495 281. Hartenbaum N ym. Chest 

2006;130;902-5; PMID: 16985410 ja J Occup Environ Med 

2006;48:S4-30; PMID: 16985410 282. Alonderis A ym. Sleep Medicine 

2008;9:362-75; PMID: 17765641 283. Arand D ym. Sleep 

2005;28:123-44; PMID: 15700728 284. Pizza F ym. Accid Anal Prev 

2008;40:602-9; PMID: 18329412 285. Philip P ym. Ann Neurol 

2008;64:410-6; PMID: 18688799 286. Sagaspe P ym. Sleep 

2007:30;327-30; PMID: 17425229 287. Brander PE ym. Suomen 

Lääkäril 2006;61:1127-32 288. Chung SA ym. Anesth Analg 

2008;107:1543-63; PMID: 18931212 289. Finkel KJ ym. Sleep Med 

2009;10:753-8; PMID: 19186102 290. American Society of Anesthesiologists. 

Anesthesiology 2006;104:1081-93; PMID: 16645462 291. 

den Herder C ym. BMJ 2004;29:955-9; PMID: 15499112 292. Al- 

Ghanim N ym. Lung 2008;186:7-12; PMID: 18066623 293. Sjösten N 

ym. Respir Med 2009;103:1047-55; PMID: 19246183 294. Sjösten N 

ym. Chest 2009;136:130-6; PMID: 19318680 

22

1 - Duodecim

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?