Euroopan Unionin itäisin metsäkoneyrittäjä s. 44 - 49 - Metsätrans

More documents

Recommendations

Info

- Onhan täälläkin työttömiä jos kuinka paljon, mutta tosi ammattimiehistä on huutava pula, oli sitten kyse konealoista tai rakennustöistä, tietää Oiva. Itä-Suomessa monet yrittäjät ovat kääntäneet katseensa rajan taakse. - Kuorma-autopuolella monet ovat jo hankkineet kuskin Venäjältä, varsinkin rajaliikenteen ajoihin. Edessä se on konepuolellakin, uskoo Oiva Kokkonen. – Kyllä Venäjältä löytyy tosi ammattimiehiä, ahkeria ja työintoisia, on se nähty jo rajan takana urakoidessa. Venäläisiä tämä kiinnostaa, sillä suomalaisen auto- ja konekuskin palkka on sikäläisen mittapuun mukaan tosi hyvä. Ei siellä nähdä tällaisista edes unta. Kallista koulutusta Kotimaan peruskoulutusmallit metsäalalle saavat Oiva Lähitulevaisuuden isoin mörkö on Oiva Kokkosenkin mielestä työvoimapula. Täältä ei nuoria enää näihin talkoisiin tahdo löytyä. Pitää varmaan kääntää katse Venäjälle, autopuolellahan monet ovat jo niin tehneetkin. Kokkoselta pyyhkeitä. - Kymmenestä halle olisi varmasti parempaata koulutetusta kaveriskin käyttöä. Konekoulujen ophalle valtaosa lähtee muille aloille pilasvalintoihin pitäisi panostaa ja osasta ei kerta kaikkiaan ole enemmän. metsäkonehommaan, ehkä - Tuo kouluhomma on tietysti pari päätyy alalle. Tässä hukataan oma maailmansa – heilläkin tosi kallista yhteiskunnan on omat kiintiönsä ja omat maksamaa koulutusta? Hukkakoulutukseen rahoitusmallinsa, jotka on täy- palavalle ratettävä, arvelee Oiva. - Siksi sinne varmaan ”haalitaan” myös sellaisia, joista alalle ei ole. Oikeanhenkistä ainesta kouluihin löytyy jos halutaan. - Alaa pitää vain jaksaa markkinoida nykyistä päättäväisemmin lapsille ja nuorille aivan peruskoulusta lähtien. Joku innostuu aina varmasti. Markkinatalous on metsässä Suomalaisen metsäteollisuuden kehitys viimeisten vuosikymmenten aikana ei saa asioita paljon pohtineelta ja Suomen kansantalouden puujalkoihin yhä vahvasti uskovalta Oiva Kokkoselta juurikaan kiitosta, ei sen paremmin koneyrittäjänä kuin metsänomistajanakaan. Oivan mielestä ensin varsin nopea tehtaiden ja sahojen omistuksen keskittyminen ja nyttemmin kasvottomaksi muuttunut omistus on unohtanut met- 46
sätalouden yhteiskunnallisen merkityksen. Kaikkia ratkaisuja perustellaan globalisaatiolla, markkinataloudella ja kilpailukyvyllä. Vain raha ratkaisee. - Aiemmin – tietysti silloin suurelta osin valtion omistuksessa - metsäteollisuudella tehtiin hyvää aluepolitiikkaa, sanoo Oiva Kokkonen. - Tehtaita ja sahoja perustettiin sinne missä työtä kaivattiin. Nyt on toisin: omistaja miettii vain, kuinka tehdä mahdollisimman paljon rahaa ja kuinka panna tehdas lihoiksi. Koska viimeksi on aluepoliittisin perustein pantu pystyyn edes pientä puunjalostuslaitosta? Menneiden aikojen miettiminen herättää yksityisajattelijan muistamaan entisajan tehdaspatruunoita. - Ennen rikkaat ihmiset olivat sydämeltään erilaisia ja ajattelivat eri tavalla. He huolehtivat yleensä koko kyläja teollisuusyhteisöstä, huokaa Oiva. - Patruunoiden aika on kuitenkin lopullisesti ohi ainakin Suomessa. Jossain päin maailmaa – olisiko ehkä Meksikossa - on yhä vallalla käytäntö, että kun ihminen otetaan töihin, niin samalla otetaan hänestä elinikäinen vastuu. - Tämän päivän rikkaat ovat ihan erilaisia. Nyt ollaan kylmiä, vain ja ainoastaan oma hyvinvointi, ylenpalttinenkin, on tärkeintä, muu ei kosketa. Erikoistutaan Erikoistuminen on ollut yksi päivän sanoista suomalaisessa metsäteollisuudessa. Sahat ja tehtaat ovat erikoistuneet yhä vahvemmin yhden puulajin käyttäjiksi. Siitä seuraa uusia pulmia. - Esimerkiksi näillä alueilla viimeinen närekuidun käyttäjä, Pankakoski, on pantu myyntiin ja kukaties toiminta loppuu. Silloin närekuitu on vietävä Etelä- Suomeen. Kuljetuskustannuk- Jouko Vatanen oli pakkassavotalla Kokkosen moton puikoissa. Ohjaamossa tarkeni hyvin, mutta letkunvaihto vaati vahvempaa vaatetusta. set kasvavat ja sekin on lopulta pois isännän metsätuloista, epäilee Oiva Kokkonen. - Metsänomistajana olen tosi huolissani siitä, että pienempiä tehtaita suljetaan, kyllä niillekin kilpailuyhteiskunnassa sija olisi. Tarvitaan vain toisenlaista erikoistumista. Pienikin yritys voi vielä tämän päivän maailmassa menestyä, uskoo Oiva. – Pitää nostaa jalostusastetta. Ajatuskulkuja pitää avartaa. Miksi Suomessa keskitytään vain perinteisiin puulajeihin, kysyy mies, joka ”harrastuksenaan” harjoittelee douglaskuusen kasvattamista - ainakin vielä hyvällä menestyksellä. - Douglaskuusen hinta maailmanmarkkinoilla on huimasti tavallista kuusta korkeampi. Miksi ei sitä ole kokeiltu meillä isommassa mittakaavassa? - Ehkä on niin, että sellu ja paperi ovat ne, joilla rahaa on tehty ja sahaus ja puutuoteteollisuus ovat vain sivubisnes! - Maailmalta – lähialueiltakin – löytyy erikoispuulajeja ja nopeasti kasvavia risteytyksiä, jotka varmasti soveltuvat Suomen oloihin. Omasta takaa erikoispuuta löytyy niin ikään. - Jos hehtaarituotokset haluaa kohdalleen niin visakoivu on hyvä artikkeli. Sitä voi hyödyntää jo 15 vuoden jälkeen. Metsän tuottoa voisi Oivan mielestä nostaa myös jalostamalla puuta pystyyn. - Kelopuut on hakattu jo mökkien seiniin, mutta puita voidaan kelottaa. Kelotuskokeita on ainakin tutkimustarkoituksessa ja pienessä mittakaavassa tehty hyvällä menestyksellä. - Voisi kai hommaa kaupallistaa, siinä puun hinta jopa nelinkertaistuisi. Vai tulevatko metsä- ja ympäristölait vastaan? “Ennen metsäteollisuudella tehtiin hyvää aluepolitiikkaa” Joustot on syöty Puunkorjuun nykytilanne ei ole häävi, ei koneyrittäjän eikä metsänomistajan kannalta. – Yrittäjiä on kilpailutettu kilpai- luttamisen jälkeen ja imetty kaikki joustot pois. Samaan aikaa puun hinta on syöty aivan luuksi. Kilpailukyvyn parantamiseksi sanotaan, mutta… Oiva Kokkosella on oma näkemys miksi. - Metsäteollisuuden toimihenkilöt ja paperimiehet ovat olleet kantona kaskessa. He ovat ajaneet etunsa liian hyvin. Teollisuus on halunnut säilyttää työrauhan ja antanut heille lisää etuja, ja ottanut sen sijaan kaiken mahdollisen pois metsäpäästä. Viime kesään asti tätä tietä kuljettiin. - Jos kuka töitä tekee, sille pitää maksaa tietysti käypää palkkaa, mutta jos edut on hankittu painostamalla ja kiristämällä niin, että muut alan toimijat kärsivät, niin silloin pitää panna asiat uusiin puihin. Uutta yrittäjyyttä Miten metsäalan yrittäjyys kehittyy tästä päivästä? – Pääomavaltaisuus ja yritysten heikko omavaraisuusaste ovat uhkatekijöitä. Jos aikanaan, silloin kun homma oli vielä kannattavaa, sai varallisuutensa kuntoon ja on osannut sittemminkin hoitaa asiansa, on toki kuivilla ja pärjää, mutta jos nyt lähtee täysin velkarahalla. Ei onnistu, sanoo Oiva - Nykyinen korkotaso antaa vähän pelivaraa, mutta korko voi nousta milloin tahansa. Konerahoitus on tänä päivänä liian helppoa ja sillä on oma osuutensa alan tervehtymiseen ja kilpailutilanteeseen. Oiva Kokkonen ajattelee yrittäjyyttä hyvin terveesti. Hän kaipaa uudenlaista yrittäjyyttä ja liiketalouden osaamista koko kentälle. - Vasta nyt ollaan havahduttu siihen, että koneurakointi on yritysmuoto. Myös täällä pätevät liiketalouden lait. Toiminnan pitää tuottaa voittoa. Jos tyytyy 47
Page 1: Oiva Kokkonen katselee metsäalan t
Page 5: kuitenkin nopein keino lisätä met

Euroopan Unionin itäisin metsäkoneyrittäjä s. 44 - 49 - Metsätrans

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?