Euroopan Unionin itäisin metsäkoneyrittäjä s. 44 - 49 - Metsätrans

sätalouden yhteiskunnallisen
merkityksen. Kaikkia ratkaisuja
perustellaan globalisaatiolla,
markkinataloudella ja kilpailukyvyllä.
Vain raha ratkaisee.
- Aiemmin – tietysti silloin
suurelta osin valtion omistuksessa
- metsäteollisuudella tehtiin
hyvää aluepolitiikkaa, sanoo
Oiva Kokkonen. - Tehtaita ja
sahoja perustettiin sinne missä
työtä kaivattiin. Nyt on toisin:
omistaja miettii vain, kuinka
tehdä mahdollisimman paljon
rahaa ja kuinka panna tehdas
lihoiksi. Koska viimeksi on aluepoliittisin
perustein pantu pystyyn
edes pientä puunjalostuslaitosta?
Menneiden aikojen miettiminen
herättää yksityisajattelijan
muistamaan entisajan tehdaspatruunoita.
- Ennen rikkaat ihmiset
olivat sydämeltään erilaisia
ja ajattelivat eri tavalla. He
huolehtivat yleensä koko kyläja
teollisuusyhteisöstä, huokaa
Oiva. - Patruunoiden aika on
kuitenkin lopullisesti ohi ainakin
Suomessa. Jossain päin
maailmaa – olisiko ehkä Meksikossa
- on yhä vallalla käytäntö,
että kun ihminen otetaan töihin,
niin samalla otetaan hänestä
elinikäinen vastuu.
- Tämän päivän rikkaat ovat
ihan erilaisia. Nyt ollaan kylmiä,
vain ja ainoastaan oma hyvinvointi,
ylenpalttinenkin, on tärkeintä,
muu ei kosketa.
Erikoistutaan
Erikoistuminen on ollut yksi
päivän sanoista suomalaisessa
metsäteollisuudessa. Sahat ja
tehtaat ovat erikoistuneet yhä
vahvemmin yhden puulajin
käyttäjiksi. Siitä seuraa uusia
pulmia.
- Esimerkiksi näillä alueilla viimeinen
närekuidun käyttäjä,
Pankakoski, on pantu myyntiin
ja kukaties toiminta loppuu. Silloin
närekuitu on vietävä Etelä-
Suomeen. Kuljetuskustannuk-
Jouko Vatanen oli pakkassavotalla Kokkosen moton puikoissa. Ohjaamossa
tarkeni hyvin, mutta letkunvaihto vaati vahvempaa vaatetusta.
set kasvavat ja sekin on lopulta
pois isännän metsätuloista, epäilee
Oiva Kokkonen.
- Metsänomistajana olen tosi
huolissani siitä, että pienempiä
tehtaita suljetaan, kyllä niillekin
kilpailuyhteiskunnassa sija olisi.
Tarvitaan vain toisenlaista erikoistumista.
Pienikin yritys voi
vielä tämän päivän maailmassa
menestyä, uskoo Oiva.
– Pitää nostaa jalostusastetta.
Ajatuskulkuja pitää avartaa.
Miksi Suomessa keskitytään
vain perinteisiin puulajeihin,
kysyy mies, joka ”harrastuksenaan”
harjoittelee douglaskuusen
kasvattamista - ainakin
vielä hyvällä menestyksellä.
- Douglaskuusen hinta maailmanmarkkinoilla
on huimasti
tavallista kuusta korkeampi.
Miksi ei sitä ole kokeiltu meillä
isommassa mittakaavassa? -
Ehkä on niin, että sellu ja paperi
ovat ne, joilla rahaa on tehty ja
sahaus ja puutuoteteollisuus
ovat vain sivubisnes!
- Maailmalta – lähialueiltakin
– löytyy erikoispuulajeja ja nopeasti
kasvavia risteytyksiä, jotka
varmasti soveltuvat Suomen
oloihin. Omasta takaa erikoispuuta
löytyy niin ikään. - Jos
hehtaarituotokset haluaa kohdalleen
niin visakoivu on hyvä
artikkeli. Sitä voi hyödyntää jo
15 vuoden jälkeen.
Metsän tuottoa voisi Oivan
mielestä nostaa myös jalostamalla
puuta pystyyn. - Kelopuut
on hakattu jo mökkien seiniin,
mutta puita voidaan kelottaa.
Kelotuskokeita on ainakin tutkimustarkoituksessa
ja pienessä
mittakaavassa tehty hyvällä
menestyksellä. - Voisi kai hommaa
kaupallistaa, siinä puun
hinta jopa nelinkertaistuisi. Vai
tulevatko metsä- ja ympäristölait
vastaan?
“Ennen metsäteollisuudella
tehtiin hyvää
aluepolitiikkaa”
Joustot on syöty
Puunkorjuun nykytilanne ei
ole häävi, ei koneyrittäjän eikä
metsänomistajan kannalta. –
Yrittäjiä on kilpailutettu kilpai-
luttamisen jälkeen ja imetty
kaikki joustot pois. Samaan aikaa
puun hinta on syöty aivan
luuksi. Kilpailukyvyn parantamiseksi
sanotaan, mutta… Oiva
Kokkosella on oma näkemys
miksi.
- Metsäteollisuuden toimihenkilöt
ja paperimiehet ovat
olleet kantona kaskessa. He
ovat ajaneet etunsa liian hyvin.
Teollisuus on halunnut säilyttää
työrauhan ja antanut heille lisää
etuja, ja ottanut sen sijaan kaiken
mahdollisen pois metsäpäästä.
Viime kesään asti tätä
tietä kuljettiin.
- Jos kuka töitä tekee, sille pitää
maksaa tietysti käypää palkkaa,
mutta jos edut on hankittu
painostamalla ja kiristämällä
niin, että muut alan toimijat kärsivät,
niin silloin pitää panna asiat
uusiin puihin.
Uutta yrittäjyyttä
Miten metsäalan yrittäjyys
kehittyy tästä päivästä? – Pääomavaltaisuus
ja yritysten heikko
omavaraisuusaste ovat uhkatekijöitä.
Jos aikanaan, silloin
kun homma oli vielä kannattavaa,
sai varallisuutensa kuntoon
ja on osannut sittemminkin hoitaa
asiansa, on toki kuivilla ja
pärjää, mutta jos nyt lähtee täysin
velkarahalla. Ei onnistu, sanoo
Oiva
- Nykyinen korkotaso antaa
vähän pelivaraa, mutta korko
voi nousta milloin tahansa.
Konerahoitus on tänä päivänä
liian helppoa ja sillä on oma
osuutensa alan tervehtymiseen
ja kilpailutilanteeseen.
Oiva Kokkonen ajattelee yrittäjyyttä
hyvin terveesti. Hän
kaipaa uudenlaista yrittäjyyttä
ja liiketalouden osaamista koko
kentälle.
- Vasta nyt ollaan havahduttu
siihen, että koneurakointi on
yritysmuoto. Myös täällä pätevät
liiketalouden lait. Toiminnan
pitää tuottaa voittoa. Jos tyytyy
47