3/2007 - Väestöliitto
18.05.2015 • Views
Share Embed Flag

3/2007 - Väestöliitto

3/2007 - Väestöliitto

3/2007 - Väestöliitto

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
vaestoliitto.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

Väestöliitto 3/07<br />

Arjen ihanuus<br />

Kasvatusta yli rajojen<br />

Korvat höröllä ja<br />

hiljaa<br />

Saatetaan nuoret aikuisiksi

Tässä numerossa<br />

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa<br />

Ensimmäinen vuosikerta<br />

Päätoimittaja<br />

Helena Hiila<br />

Toimitussihteerit<br />

Paula Alkio<br />

Ritva Åberg<br />

Ulkoasu ja taitto<br />

Innocorp Oy<br />

Toimitusneuvosto<br />

Anne Alitolppa-Niitamo<br />

Paula Alkio<br />

Raisa Cacciatore<br />

Helena Hiila<br />

Elina Korhonen<br />

Keijo Markova<br />

Anna Rotkirch<br />

Riitta Salonen<br />

Päivi Seppälä<br />

Pirjo Somerkivi<br />

Jaana Syrjälä<br />

Ritva Åberg<br />

Toimituksen osoite<br />

Kalevankatu 16 A<br />

PL 849, 00101 Helsinki<br />

Puh. (09) 228 050<br />

pari.perhe@vaestoliitto.fi<br />

Tilaajapalvelu<br />

Tilaukset ja osoitteenmuutokset<br />

Kaarina Happo, (09) 2280 5129<br />

kaarina.happo@vaestoliitto.fi<br />

3 Pääkirjoitus<br />

4 Yhteinen arki – parasta laatuaikaa<br />

Lapsi kaipaa vanhemman aikaa ja läsnäoloa.<br />

6 Parisuhteessa tarvitaan kumppanuutta ja<br />

intiimiä yhdessäoloa<br />

Kriisin keskellä on hyvä muistella suhteen<br />

onnellisia aikoja.<br />

8 Saatetaan nuoret aikuisiksi!<br />

10 Uusi hoivaava ja hellä isä. Uusi isyys näkyy toiminnan kautta<br />

12 Pikkulapsiperheiden vanhemmille nettipalvelu<br />

13 Kolumni: Annetaan isille se, mikä isille kuuluu<br />

14 Maahanmuuttajaperheiden ylirajainen arki<br />

Suvun neuvoja kuunnellaan yli rajojen.<br />

16 Korvat höröllä ja hiljaa<br />

Oppilaat odottavat seksuaalikasvatuksen opintokokonaisuutta.<br />

18 Myös pojat kaipaavat aikuisen tukea ja turvaa<br />

20 Nepalilaiset nuoret kouluttavat nuoria<br />

22 Poikien kohtaaminen vaatii erityisosaamista<br />

24 Miksi nuoret eivät käytä terveysaseman seksuaaliterveyspalveluita<br />

25 YK:n terveystavoitteet kariutumassa rahan puutteeseen<br />

ISSN 1796-850X (Painettu)<br />

ISSN 1796-8518 (Verkkolehti)<br />

Kansikuva<br />

Plugi Oy<br />

Kustantaja<br />

Väestöliitto ry.<br />

www.vaestoliitto.fi<br />

Painopaikka<br />

Edita Oy<br />

26 Almanakkaan aikaa nuorille<br />

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy alkaa<br />

jo vauvaperheessä.<br />

28 Nuorella oikeus hyvään tietoon<br />

seksuaalisuudesta<br />

29 Perhe kaikissa politiikoissa<br />

– seminaarissa sanottua<br />

31 Ajankohtaista<br />

2 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

Pääkirjoitus<br />

Kuva Lauri Mannermaa<br />

Kaikki isät ovat ensin poikia<br />

Perhe-elämään osallistuva,<br />

lapsia hoitava ja kotitöitä tekevä<br />

isä on nuori ilmiö suomalaisessa<br />

yhteiskunnassa. Vain muutama<br />

vuosikymmen sitten isillä ei ollut<br />

mitään asiaa synnytyssaliin. Isä<br />

vauvaa hoitamassa oli korkeintaan<br />

komedian aihe ja keittiössä esiliina<br />

edessä hän hääri vain pilakuvissa.<br />

Tästä on tultu pitkälle. Valtaosa isistä osallistuu lapsensa<br />

synnytykseen ja suurin osa heistä pitää myös isyyslomaa.<br />

Siihen se sitten jääkin useimpien kohdalla. Vanhempainvapaalle<br />

jäämistä pidetään jotenkin epämiehekkäänä. Se<br />

on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus ottaa aikalisää<br />

töistä ja tutustua omaan lapseensa, kuten tässä numerossa<br />

haastateltu isyystutkija Jouko Huttunen toteaa. Liian<br />

moni isä jää ylitöitä paiskivaksi etähahmoksi, ja äiti ottaa<br />

vastuun lapsista ja perheen arjesta. Valinta osoittautuu<br />

vääräksi viimeistään avioerotilanteissa, kun tuomioistuimet<br />

lähes automaattisesti pitävät äitiä lapsen parhaana<br />

huoltajana.<br />

Tänä syksynä miehet ovat heränneet kysymään oikeuksiaan.<br />

Onko tasa-arvo vain naisten tasa-arvoa? Naisia<br />

sorretaan työelämässä, naisen euro on 80 senttiä, naisvaltaisilla<br />

aloilla pyyhitään tupopöydät. Toisaalta pojat<br />

syrjäytyvät koulussa, he vammautuvat ja kuolevat useammin.<br />

Miesten eliniänodotekin on useita vuosia lyhyempi<br />

kuin naisten. Avioerosta miehet selviävät heikommin<br />

kuin naiset. Hedelmätöntä vertailua voi jatkaa loputtomiin.<br />

Pitäisi vihdoin tunnustaa, että molemmilla sukupuolilla<br />

on omat tasa-arvovajeensa, ja niiden poistaminen<br />

edistää molempien sukupuolten hyvinvointia.<br />

Miehen malli on onneksi monipuolistunut. Yhä useampi<br />

mies uskaltaa olla hellä ja hoivaava isä.<br />

Voidakseen olla isä on saatava olla mies, ja voidakseen<br />

olla mies on saatava olla ensin poika. Monelle tuli yllätyksenä,<br />

että myös pojat kokevat seksuaalista häirintää ja<br />

kaltoinkohtelua. Monet pojat ovat yksinäisiä, heitä kalvaa<br />

epätietoisuus omasta kehityksestä, seurustelusta tai<br />

seurustelun puutteesta, siitä onko ”normaali”. Monesti<br />

selvittäisiin vain sillä, että pojalla olisi aikuinen, jolla olisi<br />

aikaa ja kiinnostusta kuunnella hänen asioitaan. Sellainen<br />

aikuinen voisi löytyä kotoa, harrastuksista tai koulusta.<br />

Liian moni ei löydä. Sitä varten Väestöliitto käynnisti<br />

Poikien puhelimen.<br />

Mistä löytyisi miehiä päiväkoteihin, kouluihin ja harrastuksiin<br />

olemaan elävinä miehen malleina pojille ja tytöille?<br />

Ehkäpä tasa-arvoinen palkkapolitiikka toisi miehet<br />

ammatteihin, jotka meillä on varattu perinteisesti naisille.<br />

Tasa-arvo tosiaan hyödyttää molempia sukupuolia!<br />

Helena Hiila<br />

Upouusi nettisivusto murrosikäisten vanhemmille!<br />

Väestöliitto avaa marraskuun lopussa kaivatun ja paljon<br />

kysytyn uuden nettisivuston, joka on tarkoitettu<br />

murrosikäisten lasten vanhemmille. Sivustolla on laajasti<br />

tietoa murrosiän kehitysvaiheista, nuorten elinympäristöstä<br />

ja vanhemmuuden muuttuvista haasteista.<br />

Sivusto tarjoaa myös kysymys–vastaus -mahdollisuuden,<br />

ts. vanhempi voi kysyä Väestöliiton asiantuntijoilta<br />

mieltään askarruttavia kysymyksiä murrosiästä, sen<br />

kehitysvaiheista ja haasteista.<br />

Pysy kuulolla ja seuraa www.vaestoliitto.fi.<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 3

Teksti Tiina Kirkas<br />

Yhteinen arki<br />

– parasta laatuaikaa<br />

Lapsi kaipaa arjessa aikaa ja läsnäoloa.<br />

Sekä ennen kaikkea kasvurauhaa.<br />

Sinikka Kumpula<br />

Kimmo Torkkeli<br />

Jokainen perhe rakentaa arkensa itsensä<br />

näköiseksi. Yksillä arkea rytmittävät<br />

säännölliset ruoka-ajat, toisilla lasten<br />

harrastukset, kolmansilla vanhempien<br />

työvuorot.<br />

Arjen todellisuuksista riippumatta<br />

perheen hyvinvointi vaatii lapsilta ja<br />

vanhemmilta enemmän kuin satunnaisia<br />

kohtaamisia ovensuussa tai yhteydenottoja<br />

kännykällä.<br />

Ainakin lapsi tarvitsee hoivan ja hellyyden<br />

jatkuvuutta ja ennustettavuutta<br />

– siis arjen toistuvuutta: aamupuuroa,<br />

hyvän yön suukkoa, hampaidenpesua,<br />

läksyjen tarkistusta, kauppareissua, lauantaisaunaa.<br />

Lapsi haluaa kokea olevansa<br />

vanhemmilleen tärkeä, ja tunne vahvistuu<br />

vain ajan kanssa.<br />

”Pieni lapsi tarvitsee vanhempiaan<br />

joka päivä, eikä hänen kasvunsa ja kehityksensä<br />

odota”, psykologi Sinikka<br />

Kumpula Väestöliiton Tampereen klinikalta<br />

tietää.<br />

Myös vanhemmalla on oltava aikaa<br />

ja malttia tutustua lapseensa. Vain siten<br />

hän pysyy mukana lapsensa kasvussa ja<br />

oppii ymmärtämään kunkin ikä- ja kehitysvaiheen<br />

erityisvaateet. Monilapsisessa<br />

perheessä haaste on sitäkin suurempi,<br />

sillä jokainen lapsi on oma erityinen<br />

yksilönsä.<br />

”Vanhempien vastuulla on luoda<br />

puitteet lapsen kasvulle ja kehitykselle.<br />

Rajojen asettaminen vaatii kuitenkin<br />

arvovaltaa, joka on ensin ansaittava.<br />

Se ei onnistu, ellei lapseen ole luotu<br />

kontaktia.”<br />

Kumpula korostaa johdonmukaisuutta<br />

ja vanhempien yksituumaisuutta.<br />

Vanhempien on myös kestettävä, etteivät<br />

lapset innostu heidän päätöksistään.<br />

”Lapselle on turvallista tietää yhteiset<br />

pelisäännöt, joiden mukaan mennään<br />

nukkumaan ja tullaan syömään. Kotona<br />

se myös säästää aikaa kuluttavalta sähläämiseltä<br />

ja levottomuudelta.”<br />

Perhepäivänä kaikki kotona<br />

Isompi lapsi ei välttämättä enää kaipaa<br />

vanhempiensa alituista seuraa, sillä koulu,<br />

kaverit ja harrastukset vievät osansa.<br />

Hänelle riittää, että vanhempi on tarvittaessa<br />

läsnä, ja että vanhempaan voi<br />

luottaa. Yhteiset hetket kehkeytyvätkin<br />

paljolti lapsen ehdoilla, joihin vanhemman<br />

on vain sopeutuminen.<br />

”Vanhemman vaikeana tehtävänä on<br />

olla saatavilla, vaikka lapsi torjuu ja sanoo,<br />

etten minä nyt jaksa sinulle puhua.”<br />

Kumpula suosittelee hiljentymään<br />

lapsensa luokse juuri ennen nukkumaanmenoa.<br />

”Silloin me kaikki hieman taannumme.<br />

Lapsilla on myös pää täynnä asioita,<br />

ja he voivat kysyä hurjan tärkeitä asioita.”<br />

Yhteinen perhepäivä esimerkiksi viikonloppuna<br />

on Kumpulan mielestä<br />

myös hyvä keino koota kaikki kotiin.<br />

Silloin sen enempää lapset kuin vanhemmatkaan<br />

eivät aktivoi itseään muilla<br />

ihmisillä ja menemisillä.<br />

”Yhteinen tekeminen voi olla lettujen<br />

paistoa, lautapelejä – miksei jonkin verran<br />

myös television katselua, jos sen herättämiä<br />

ajatuksia yhdessä pohditaan.”<br />

Aina voidaan myös laittaa ruokaa, siivota<br />

tai haravoida pihaa.<br />

”Lapsen itsetunnolle on hyväksi, että<br />

iän myötä hänelle annetaan lisää vastuuta.<br />

Kotitöihin osallistumalla lapsi myös<br />

4 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

Antero Aaltonen<br />

kokee kuuluvansa osaksi perhettään, ja<br />

helpottaa se vanhempienkin taakkaa.”<br />

Lapselle kasvurauhaa<br />

Aina vanhemmalta ei syystä tai toisesta<br />

liikene lapselle aikaa. Silloin kiusauksena<br />

on korvata yhdessäolon määrä<br />

laadulla – eli jokailtaisen sadun sijasta<br />

viedä lapsi kerran kuussa elokuviin. Tai<br />

sopia nuoren kanssa treffit kahden viikon<br />

päähän kahvilaan yhteistä rupatteluhetkeä<br />

varten.<br />

Lapsi ei silti käskemällä puhu, ja on<br />

muutoinkin harvoin huijattavissa. Varsinkin<br />

isompi lapsi tunnistaa vanhempansa<br />

suorittavan yhdessäoloa, hyvittävän<br />

huonoa omaa tuntoaan tai ostavan<br />

itselleen vapaa-aikaa tulevaisuuden varalle.<br />

Vastaavasti lapsi myös aistii lähellään<br />

mutta omissa maailmoissaan elävän<br />

vanhempansa poissaolevuuden.<br />

Vähäistä yhdessä- ja läsnäoloa vanhempi<br />

voi yrittää paikata myös tekniikalla:<br />

kännykällä, televisiolla, kanavapaketeilla,<br />

tietokoneella, pelikonsoleilla<br />

– ja ajatella näin preppaavansa lastaan<br />

tietoyhteiskunnan haasteisiin.<br />

”Tietokone ja internet kehittävät lapsen<br />

logiikkaa ja kielitaitoa mutteivät korvaa<br />

vanhemmuutta. Kone ei välitä tunteita<br />

ja arvoja – ja lapsi tarvitsee niitä kehityksessään.”<br />

Sinikka Kumpula korostaakin, että<br />

parhaiten nykyisessä informaatiotulvassa<br />

pärjää lapsi, joka tuntee itsensä arvokkaaksi<br />

ja vanhempiensa rakastamaksi.<br />

Hänen ei epävarmuuttaan tarvitse tietää<br />

ja hallita kaikkea, vaan hän voi levätä<br />

myös itsensä varassa.<br />

”Hän osaa laittaa tuutit kiinni ja<br />

nauttia omista touhuistaan.”<br />

Kumpulan mielestä nykyaika on ylipäätään<br />

kovin toimintakeskeistä eikä<br />

pohdinnalle – tarinoille, saduille ja kertomuksille<br />

– tahdo löytyä aikaa ja tilaa.<br />

”Esimerkiksi iltasatu rauhoittaa lapsen<br />

ja koko perheen. Silloin lapsi voi yhdessä<br />

vanhempansa kanssa pohtia asioita,<br />

joita hän ei ymmärrä. Vanhempi voi<br />

myös välittää elämän kiehtovuutta ja<br />

jännittävyyttä aivan toisella tavalla kuin<br />

tämä ympäröivä hektinen maailma.”<br />

Kumpula kaipaakin lapsen arkeen<br />

kasvurauhaa: yhtäältä suojaa aikuisten<br />

maailmalta ja vanhempien murheilta,<br />

toisaalta lupaa kehittyä omaan tahtiinsa<br />

ja vailla vanhempien luomia paineita.<br />

”Lapsi kestää vanhempiensa ristiriitoja,<br />

jos he vain kykenevät niitä selvittämään<br />

ja menemään eteenpäin. Silti<br />

ei tarvitse olla kovin iso juttu, kun<br />

lapsi alkaa kantaa vastuuta ja huolehtia<br />

vanhempiensa asioista. Toisaalta lapsen<br />

elämään myös puututaan liikaa ja<br />

hänet ohjelmoidaan kaikenlaisilla virikkeillä<br />

ja touhuilla. Samalla unohdetaan,<br />

että lapsi on oikeasti luova, leikkivä<br />

ja keksivä.” l<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 5

Teksti Vuokko Hurme<br />

Parisuhteessa<br />

tarvitaan kumppanuutta ja intiimiä yhdessäoloa<br />

”Kriisin keskellä on hyvä ajatella tapaamisen onnellisia alkuaikoja,<br />

katsoa valokuvia menneisyydestä tai muistella ääneen hyviä hetkiä, joita<br />

yhdessä on eletty”, Väestöliiton palkitsema kirkon perheasiainjohtaja<br />

Martti Esko pohtii.<br />

Martti Esko<br />

Vuokko Hurme<br />

Tuskin on olemassa<br />

pariskuntia,<br />

jotka eivät<br />

parisuhteessaan<br />

kohtaisi kriisejä.<br />

Perheasiainjohtaja<br />

Eskon<br />

mielestä parisuhdeongelmien<br />

ratkominen on<br />

tiukka paikka ammattilaisellekin.<br />

Perheneuvoja kohtaa terapiaistunnossa<br />

monenlaisia yksilöitä ja monimutkaisia<br />

ihmissuhteita. Tällaisen pakan<br />

kasassa pitäminen vaatii kokemusta, kestävyyttä,<br />

laaja-alaisuutta sekä sukupuolisensitiivisyyttä.<br />

Vielä muutama vuosikymmen sitten<br />

kirkon perheneuvonnassa haettiin apua<br />

erilaisiin kommunikaatio-ongelmiin ja<br />

perheen kehityskriiseihin. Nyt kompastuskivet<br />

ovat yhä<br />

”Yleisesti ottaen<br />

suomalaisissa perheissä<br />

voidaan hyvin. Esimerkiksi<br />

tilastot, joiden mukaan<br />

puolet avioliitoista<br />

päättyy eroon, eivät pidä<br />

paikkaansa”<br />

moninaisempia ja<br />

vaativampia: perheväkivaltaa,<br />

uskottomuutta,<br />

masennusta<br />

ja eron uhkaa.<br />

Perheneuvonnan<br />

palvelut kautta<br />

maan ovat ruuhkautuneet<br />

ja kysyntä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla<br />

on niin suurta, että vain<br />

joka viides asiakaspariskunta saa terapiaajan.<br />

”Vaikka verkostoomme perustettaisiin<br />

sata perheneuvojan virkaa, kaikki<br />

olisivat heti täystyöllistettyjä”, Esko arvioi,<br />

”Kirkon rinnalla esimerkiksi Väestöliitto<br />

on ottanut parisuhdetta hoitavan<br />

haasteen vastaan. Se on ilahduttavaa.”<br />

”Korjaava työ ei voi enää paljolti lisääntyä;<br />

niinpä ennaltaehkäisevä työ perhevalmennuksessa<br />

äitien ja isien kanssa<br />

on ensisijaisen tärkeää.”<br />

Lapset huomioon<br />

Entä erotaanko tätä nykyä tosiaan liian<br />

helposti? ”On hyvä muistaa, että yleisesti<br />

ottaen suomalaisissa perheissä voidaan<br />

hyvin. Esimerkiksi tilastot, joiden mukaan<br />

puolet avioliitoista päättyy eroon,<br />

eivät pidä paikkaansa.”<br />

Avioerot ovat kuitenkin yhä yleisempiä<br />

nuorten keskuudessa ja odotukset<br />

parisuhdetta kohtaan ovat yhä suurempia.<br />

”Silloin, jos on kamala kiire erota,<br />

ratkaisu on usein hätiköity ja väärä.<br />

Aggressiotunteiden kuohahdellessa<br />

ei myöskään muisteta ajatella kaikkia<br />

eron osapuolia, lapsia.<br />

Huomionarvoinen<br />

seikka on se,<br />

että kolmasosa eronneista<br />

katuu eropäätöstään<br />

jälkikäteen”,<br />

Esko kuvailee.<br />

Parisuhdetyön<br />

ammattilaisen mukaan<br />

usein myös lasten huonovointisuus<br />

liittyy parisuhteen tilaan eikä niinkään<br />

epäonnistuneeseen kasvatukseen.<br />

Kulunut fraasi, jonka mukaan parisuhde<br />

on perheen pohja, pitää siis paikkansa.<br />

”Olennaisinta olisi kysyä oireilevien<br />

lasten vanhemmilta, miten he voivat.<br />

Harmoninen vanhemmuus heijastuu<br />

suoraan lapseen.”<br />

”On mukavaa, että kynnys avun hakemiseen<br />

on madaltunut. Seitsemänkymmentä<br />

luvulla naiset soittivat ja hakivat<br />

apua parisuhteen kiemuroihin, nyt<br />

41 % ensimmäisistä yhteydenotoista tapahtuu<br />

miesten toimesta. Kyllä suomalainen<br />

mies puhuu ja pukahtaa!”<br />

Läheisyyttä ja lohdutusta<br />

Parisuhteen tiukin vaihe kohdataan usein<br />

silloin, kun perheeseen syntyy lapsi. Alle<br />

kolmevuotiaiden vanhemmat elävät vaativassa<br />

elämäntilanteessa. Tärkeää olisikin<br />

säilyttää parisuhteen läheisyys myös<br />

silloin. ”Olisi hyvä varata aikaa kahdestaan<br />

olemiseen. Pienten lasten vanhempien<br />

kannattaa mennä säännöllisesti<br />

ulos perheen kuvioista ja vanhemmuuden<br />

vastuista ja antaa isovanhempien tai<br />

lastenvahtien huolehtia lapsesta vaikkapa<br />

yhden yönseudun ajan.”<br />

”Parisuhde ei voi olla käyttösuhde, vaan<br />

kumppanuutta, johon kuuluu joustamista,<br />

vastavuoroisuutta ja molemminpuolisuutta.<br />

Jos jokin näistä uupuu, suhde vinoutuu.<br />

On voitava sanoa ”ei” ja ”kyllä”,<br />

kun niin haluaa.” Itseään ja toista on siis<br />

osattava kuunnella. Kriisejä kohdatessa on<br />

hyvä palata etsimään kadotettua tunnetta,<br />

lämpöä ja läheisyyttä puolisoa kohtaan.<br />

”Tarvitaan myös lohdutusta, sitoutumista<br />

ja halua jatkaa yhteistä matkaa.<br />

Jos mielessä elää toive, että loppuun asti<br />

olemme yhdessä toista ymmärtäen ja tukien,<br />

ollaan jo aika pitkällä.” l<br />

6 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

Väestöliitto peräsi<br />

kansallista parisuhdeohjelmaa Kodin viikolla<br />

Väestöliiton Kodin viikkoa vietettiin<br />

24.–30.9. otsikolla ”Pidä huolta parisuhteesta”.<br />

Tällä teemalla Väestöliitto<br />

halusi nostaa esiin hyvän parisuhteen<br />

merkityksen ja rakennusaineet suomalaisen<br />

hyvinvoinnin perustana. Väestöliitto<br />

on huolissaan suomalaisten<br />

kyseenalaisesta kunniasta pitää johtosijaa<br />

Euroopan avioerotilastoissa heti<br />

Belgian ja Ruotsin jälkeen.<br />

”Eronneisuudella on merkittävät<br />

inhimilliset seuraukset sekä vanhemmille<br />

että lapsille”, sanoo Väestöliiton<br />

toimitusjohtaja Helena Hiila. ”Arviolta<br />

30 000 lasta kokee Suomessa vuosittain<br />

vanhempiensa avio- tai avoeron.<br />

Myös perheille ja yhteiskunnalle<br />

koituu merkittäviä taloudellisia vaikutuksia<br />

avioeroista. Karkeasti arvioiden<br />

yksinhuoltajille maksettavat tuet<br />

olivat n. 420 miljoonaa euroa vuonna<br />

2005”, Hiila laskee.<br />

Väestöliitto haluaa korostaa, että parisuhteen<br />

hyvinvoinnista täytyy pitää<br />

huolta. Ongelmia voidaan hoitaa. Väestöliitto<br />

haluaa käynnistää keskustelun<br />

myös kansallisen parisuhdeohjelman tarpeellisuudesta:<br />

”On selvää, että on tilanteita, joissa<br />

ero on ainoa ratkaisu”, Helena Hiila<br />

huomauttaa. ”Avioerojen vastustamisen<br />

sijasta haluammekin kääntää asian päinvastoin<br />

ja puhua hyvän ja kestävän parisuhteen<br />

puolesta.”<br />

Lue lisää parisuhteesta: www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde<br />

Kesäkuussa 2008 Helsingissä järjestetään<br />

parisuhteiden parissa työskenteleville<br />

ammattilaisille kansainvälinen<br />

konferenssi, jossa käsitellään erityisesti<br />

parisuhteen tukemista. Katso tarkemmin:<br />

www.ICCFR.org. l<br />

Kirjoita<br />

parisuhdepalveluiden<br />

kokemuksistasi<br />

Väestöliitto kutsuu pareja yksin<br />

tai yhdessä kirjoittamaan kokemuksistaan<br />

parisuhdepalveluista,<br />

niiden tarpeesta ja saatavuudesta<br />

sekä siitä, miten palveluja tulisi<br />

kehittää. Vapaamuotoiset kirjoitukset<br />

voi lähettää 31.10.<strong>2007</strong><br />

mennessä osoitteeseen parisuhde@vaestoliitto.fi.<br />

Kirjoitusten avulla Väestöliitto<br />

haluaa vaikuttaa parisuhdepalveluiden<br />

saatavuuden ja laadun parantamiseen<br />

Suomessa.<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 7

Teksti Vuokko Hurme Kuva RAY<br />

Saatetaan nuoret aikuisiksi!<br />

Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre uskoo julkishallinnon<br />

ja kolmannen sektorin voimaan. ”Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan<br />

ennaltaehkäisevää työtä ja rinnalla kulkemista.”<br />

”Tuntuu hassulta toistaa näitä tuttuja<br />

fraaseja, mutta tällainen tämä maailma<br />

nyt vain on”, Raha-automaattiyhdistyksen<br />

toimitusjohtajana puolitoista vuotta<br />

toiminut Sinikka Mönkäre hymähtää.<br />

”Perheet hajoavat ja nuorilta näyttää<br />

puuttuvan ympäröivän yhteisön tuki.<br />

Vaikka yhteiskunta on avoimempi kuin<br />

koskaan, se samalla sulkee ulkopuolelleen<br />

juuri ne kaikkein huonoiten voivat.”<br />

Samalla kun tavalliset nuoret voivat<br />

yhä paremmin, nuorten syrjäytyminen<br />

kohdentuu entistä voimakkaammin<br />

tiettyyn joukkoon. Mönkäreen mukaan<br />

tavallisten liisojen ja lassien mahdollisuudet<br />

ovat valtavat. Kilpailukykyinen<br />

koulutusjärjestelmä, kielitaito ja globalisaatio<br />

tarjoavat nuorille yhä enemmän<br />

erilaisia vaihtoehtoja ja virikkeitä.<br />

”Pahoinvointi ja ongelmat kuitenkin<br />

kasautuvat ja pahimmillaan ylisukupolvistuvat.<br />

Huonosti voivat nuoret ovat<br />

usein moniongelmaisia. Kun yhteiskunnan<br />

vastakohdat kärjistyvät, syntyy katkeruutta<br />

sekä yhä syvempää huonovointisuutta”,<br />

Mönkäre pahoittelee.<br />

Kun naapurin tädit vielä<br />

sanoivat ei<br />

Työministerinä sekä sosiaali- ja terveysministerinä<br />

toimineen Mönkäreen<br />

omassa nuoruudessa elettiin kovin toisenlaista<br />

elämää. Suurien ikäluokkien<br />

ollessa teini-ikäisiä touhuttiin suurissa<br />

porukoissa. Nuori Sinikka urheili seuroissa<br />

ja tanssi lauantaisin työväentalolla.<br />

Elvis ja Paul Anka olivat ehdottomat<br />

suosikit.<br />

Sinikka Mönkäre<br />

”Olin 15-vuotias vuonna 1962. Luokkakoot<br />

olivat silloin suuria ja liikuimme<br />

muutenkin isossa kaveriporukassa. Oli<br />

itsestään selvää, että siinä pidettiin huolta<br />

pienemmistä”, Mönkäre kuvailee.<br />

Sinikka eli lapsuutensa sukulaisperheen<br />

hoivissa, ja äidin sisar kasvatti häntä.<br />

Äiti kuoli tytön ollessa 2-vuotias.<br />

”Lapsuuteni oli siitä huolimatta onnellinen.<br />

Meillä saattoi olla aineellista<br />

pulaa, mutta yhteisöllisyys korvasi paljon<br />

siitä puutteesta. Kävin oppikoulunkin”,<br />

Mönkäre kuvailee.<br />

Toimitusjohtaja määrittelee menneisyyttä<br />

optimistisesti. Suurten ikäluokkien<br />

nuoruudessa yhteiskunnassa<br />

vallitsi yhteisöllinen henki, johon liittyi<br />

tulevaisuuden uskoa. Yhteiskunnan<br />

tuki vähävaraisille alkoi orastaa. Oman<br />

jälkikasvun rinnalla myös naapurin lapsia<br />

sai ojentaa. ”Toisten asioista ehkä<br />

enemmän välitettiin, nuorten ja lasten<br />

huonovointisuutta ei katsottu niin helposti<br />

läpi sormien.”<br />

Kipupisteiden toteamista ja<br />

rinnalla kulkemista<br />

Yhteisvastuu siirtyi ajan myötä valtiolle,<br />

mutta laman seurauksena kaikki yhtäkkiä<br />

romahti. ”Huonovointisia oli yhä<br />

enemmän ja samalla yritettiin säästää.<br />

Sosiaalityöntekijät ja terveydenhoitajat<br />

eivät enää jaksaneetkaan”, Mönkäre kuvailee.<br />

2000-luvulla lamaa edeltäviä tukijärjestelmiä<br />

on yritetty koota kasaan,<br />

mutta ongelmia riittää edelleen. ”Rahoitus<br />

on se ainainen ongelma”, Mönkäre<br />

pahoittelee.<br />

Lipposen hallituksessa Mönkäre oli<br />

ministerinä mukana selvittämässä syrjäytymisen<br />

ehkäisemiseen liittyviä kysymyksiä.<br />

Kasattiin yhteen köyhyyden ja<br />

syrjäytymisen tutkijoita, jotka kokosivat<br />

prioriteettilistan siitä, ketkä yhteiskunnassamme<br />

elävät kaikkein haastavimmassa<br />

tilanteessa. Erityishuomiota<br />

kiinnitettiin pitkäaikaistyöttömiin, päihteiden<br />

käyttäjiin, yksinhuoltajiin ja vankilasta<br />

vapautuviin. ”Kipukohdat todettiin”,<br />

Mönkäre määrittelee.<br />

Nuorten kohdalla alettiin kiinnittää<br />

huomiota siihen nivelvaiheeseen, jolloin<br />

nuori päättää opiskelujaan tai muuttaa<br />

8 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

omaan asuntoon. ”Aloimme käyttää termiä<br />

”saattaen vaihdettava”, junien kyljissä<br />

käytettävän fraasin mukaisesti. Tärkeintä<br />

on saattaa syrjäytymisuhan alla elävä nuori<br />

kädestä pitäen koulutuksen tai työelämän<br />

pariin”, Mönkäre kuvailee.<br />

Tähän tarvitaan moniammatillista<br />

tiimiä, erilaisia osaajia, jotka tukevat<br />

eteenpäin. ”Syrjäytymisuhan alla elävien<br />

nuorten vanhemmat eivät välttämättä<br />

kykene ohjaamaan lapsiaan koulutus-<br />

tai työelämän valinnoissa. Tähän<br />

tarvitaan ehdottomasti myös yhteiskuntaa.”<br />

Mönkäreen mukaan hyvä esimerkki<br />

toimivasta tukemisesta ovat esimerkiksi<br />

työvoimapalveluiden pisteet, joissa<br />

tuetaan nuorten pitkäaikaistyöttömien<br />

työnhakua.<br />

”Tehkää projekti!”<br />

Julkisen sektorin on kannettava ensisijainen<br />

vastuu syrjäytyvistä tai syrjäytymisuhan<br />

alla elävistä nuorista, mutta suuri<br />

merkitys on myös kolmannen sektorin<br />

toiminnalla.<br />

”Vuonna <strong>2007</strong> nuorisokasvatustoimialaan<br />

kohdennettiin RAY:n avustustoiminnassa<br />

lähes 10 miljoonaa euroa.<br />

Erityisesti on keskitytty esimerkiksi<br />

työpaja- ja starttipajatoimintaan sekä<br />

nuorten asumisen tukemiseen”, Mönkäre<br />

kertoo.<br />

”Pyrimme olemaan avoimia kaikennäköisille<br />

ennaltaehkäiseville projekteille.<br />

RAY:n toiminnassa on perimmiltään<br />

kyse juuri ennaltaehkäisevästä työstä.<br />

Usein kannustamme yhteisöjä tekemään<br />

hankkeestaan projektin ja hakemaan<br />

meiltä siihen rahoitusta.”<br />

Kansalaisjärjestöissä on usein tarjolla<br />

vertaistukea, joka saattaa olla nuorelle<br />

korvaamatonta. Kuka osaa paremmin<br />

auttaa kuin itse saman kokenut ja siitä<br />

selvinnyt kohtalotoveri? Usein myös<br />

nuorten vanhemmat saavat järjestötoiminnan<br />

kautta kanavoitua tunteitaan<br />

hyödylliseen tekemiseen. Yhteisen kokemuksen<br />

jakavat puhuvat samaa kieltä<br />

ja todellinen kohtaaminen mahdollistuu.<br />

Tehtävää tällä rintamalla riittää<br />

vielä pitkään, sillä syrjäytyneitä nuoria<br />

Suomessa on edelleen monia tuhansia,<br />

syrjäytymisuhan alla eläviä tätäkin<br />

enemmän. l<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 9

Kuvassa Jouko, Siiri (vas.) ja Helmi (oik.) Huttunen.<br />

Teksti Ilona Hiila Kuvat Ismo Hannula<br />

Uusi hoivaava<br />

ja hellä isä<br />

Kun isyystutkija Jouko Huttuselta kysyy, miten<br />

hän määrittää isyystutkijan tehtävän, menee<br />

tutkija itsekin mietteliääksi.<br />

”Isyystutkijan puolileikillistä titteliä on<br />

vaikea määritellä. Yritän itse tutkia isyyttä<br />

ilman taustaoletuksia miehen ja naisen<br />

rooleista. Ehkäpä se kuvaa isyystutkijan<br />

tehtävää parhaiten”, Jouko Huttunen<br />

selvittää.<br />

Hän on puhunut julkisuudessa ”uudesta<br />

isyydestä”, jossa isä osoittaa lapselleen<br />

enemmän hoivaa ja hellyyttä kuin ”perinteinen<br />

isä”. Huttunen pohtii myös tuleeko<br />

uuden isän rooliin erilaisia muotoja.<br />

”Ehkä tulevaisuudessa<br />

näemme ”jätkämäisiä”<br />

uusia isiä. Uusi<br />

isyys näkyy toiminnan<br />

kautta suhteessa lapseen<br />

tai lapsen äitiin, mutta<br />

isyys on myös mielenmaisema.”<br />

Vaikka isän merkityksestä<br />

lapsen hyvinvoinnille<br />

ei ole vielä tieteellistä näyttöä,<br />

”Ehkä tulevaisuudessa<br />

näemme ”jätkämäisiä”<br />

uusia isiä. Uusi isyys näkyy<br />

toiminnan kautta suhteessa<br />

lapseen tai lapsen äitiin,<br />

mutta isyys on myös<br />

mielenmaisema.”<br />

uskoo Jouko Huttunen<br />

vaikutusten olevan<br />

positiivisia. Huttunen<br />

kokee isien<br />

läsnäolon merkittäväksi<br />

erityisesti poikien<br />

kannalta.<br />

”Suomessa olemme<br />

ilmiön edessä, jossa<br />

nuoret pojat syrjäytyvät<br />

yhteiskunnasta ja reagoivat pahaan<br />

10 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

oloonsa joko ylilyönnein tai sulkeutumalla.<br />

Uudenlaiset isät voisivat antaa<br />

pojilleen käyttäytymismallin, jossa myös<br />

miehen on sopivaa näyttää hellyyttä.”<br />

Avoimuus on avainsana<br />

Perinteisen työjaon sijaan, Huttunen<br />

kannustaa molempia vanhempia olemaan<br />

avoimia lapsenhoitoon liittyville<br />

töille. Huttunen ehdottaa kahden minuutin<br />

aamupalaveria, jossa vanhemmat<br />

sopivat päivän työnjaosta.<br />

”On tärkeää, että molemmat vanhemmat<br />

tekevät erilaisia tehtäviä. Liian tarkkaan<br />

rajatut tehtäväalueet lastenhoidossa<br />

tekevät suunnitelmista haavoittuvaiset.”<br />

Huttunen korostaa erityisesti isän osallistumista<br />

lapsen hoitoon alusta alkaen.<br />

”Kahden kuukauden jälkeen peli on<br />

menetetty ja hoitovastuu pääosin äidillä.<br />

Olisikin hienoa jos isät voisivat pitää<br />

kuukauden kestävän isävapaan heti lapsen<br />

syntymän jälkeen.”<br />

Vaikka mahdollisuudet isien perhevapaiden<br />

pitämiseen ovat Huttusen<br />

mielestä hyvät, vain harva isä jää kotiin.<br />

Jouko Huttusen mukaan syy vapaiden<br />

heikkoon menestykseen on isissä<br />

itsessään. Koti-isyys koetaan epämiehekkääksi<br />

ja oudoksi asiaksi. Perhevapaa on<br />

Faktaa isyydestä ja<br />

perhevapaista<br />

Suurin osa isistä pitää 18 päivän pituisen<br />

isyysvapaan äidin ollessa äitiys–<br />

tai perhevapaalla. Kuitenkin vain<br />

10,5 prosenttia vuosittaisesta 60 000<br />

uudesta isästä pitää vanhempainvapaata,<br />

joka on jaettavissa vanhempien<br />

kesken.<br />

Jos isä pitää vähintään 2 viimeistä<br />

viikkoa vanhempainvapaasta, hän<br />

saa 2 viikon ylimääräisen vapaan, joka<br />

on tarkoitettu vain isälle<br />

Perheen ja työn yhteensovittaminen<br />

on tasa-arvoisessa Suomessa<br />

niin äitien kuin isienkin asia.<br />

Tietoa verotuksesta: www.vero.fi<br />

Tietoa vanhempainpäivärahasta:<br />

www.kela.fi<br />

Huttusen mielestä ainutlaatuinen mahdollisuus<br />

miehelle ottaa aikalisää töistä<br />

ja tutustua kunnolla omaan lapseen.<br />

Oma isyys askarruttaa myös<br />

tutkijaa<br />

Isyystutkija Jouko Huttunen tietää isyydestä<br />

myös omasta kokemuksesta tultuaan<br />

isäksi eri ikäkausina, ensin 1970-luvulla<br />

ja myöhemmin 1990-luvun lopussa.<br />

Huttunen näkee oman isyytensä muuttuneen<br />

vuosien varrella eniten toiminnan<br />

kautta. ”Uusi isä” hän on ollut ajatuksiltaan<br />

aina, 30 vuotta sitten toiminnallisen<br />

isän mallit olivat vain vähissä.<br />

Monikkoperheen arkeen Jouko Huttunen<br />

sai ensi kosketuksen vuonna 2001<br />

tullessaan kaksostyttöjen isäksi. Isyyttä<br />

riittää Huttusen mukaan molemmille<br />

tytöille, mutta tutkija peräänkuuluttaa<br />

monikkolasten sisarusten huomioimista.<br />

Huttunen on itse ajoittain huolestunut<br />

siitä, onko kaksosten isosisko saanut tarpeeksi<br />

huomiota vanhemmiltaan.<br />

Hyvä suhde kestää<br />

Vaikka monet isät kokevat pienten lasten<br />

hoidon vaikeaksi asiaksi, kehottaa Huttunen<br />

tarttumaan toimeen rohkeasti.<br />

”Hyvä, olemassa oleva suhde lapseen<br />

kestää läpi elämän vaikka välillä paukkuu<br />

ja venyykin. Olemalla hyvä isä, olen itse<br />

välttänyt ”huonon omatunnon” liittyen<br />

omiin lapsiini. Huomioitta jäänyttä suhdetta<br />

on vaikeaa korjata myöhemmässä<br />

vaiheessa, vaikka keskustelusuhteen lapseen<br />

saisikin muodostettua.” l<br />

Lasten ja nuorten<br />

hyvinvoinnin<br />

turvaminen<br />

myös hallituksen<br />

huolenaiheena<br />

Hallituksen uuden lasten, nuorten ja<br />

perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman<br />

tavoitteena on ennalta ehkäistä ja<br />

vähentää pahoinvointia ja syrjäytymistä.<br />

Ennaltaehkäisevä työ nostetaan ohjelmassa<br />

erityiseksi painopistealueeksi.<br />

Kansainvälisessä hyvinvointivertailussa<br />

Suomi pärjää suhteellisen hyvin. Kuitenkin<br />

meillä on vielä monissa perheiden ja<br />

lasten arkeen liittyvissä asioissa parantamisen<br />

varaa.<br />

”Esimerkiksi OECD-maiden vertailussa<br />

nuorten liikuntatottumuksista ja<br />

perheen yhteisistä ruokahetkistä olemme<br />

tilastojen häntäpäässä. Aikuisina<br />

meidän pitäisi olla aidosti läsnä lasten ja<br />

nuorten arjessa”, toteaa kulttuuri- ja urheiluministeri<br />

Stefan Wallin, joka toimii<br />

politiikkaohjelman ministeriryhmän<br />

puheenjohtajana. Wallin painottaa, että<br />

ongelmat kannattaa hoitaa silloin, kun<br />

ne ovat vielä pieniä.<br />

Politiikkaohjelman toteutuksessa halutaan<br />

erityisesti kuulla kentän ääntä<br />

eli saada mahdollisimman realistinen ja<br />

tarkka kuva lasten, nuorten ja perheiden<br />

elämästä ja arkeen kuuluvista asioista.<br />

Tämän vuoksi neljään perustettavaan<br />

työryhmään kutsutaan mukaan kansalaisjärjestöjen<br />

edustajia, asiantuntijoita<br />

ja virkamiehiä. Yksi ryhmistä paneutuu<br />

nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseen.<br />

Muut työryhmät ovat lapsilähtöinen<br />

yhteiskunta, itsenäistyvä nuori ja<br />

hyvinvoiva lapsiperhe.<br />

Politiikkaohjelman aloitusseminaari<br />

pidetään lapsenoikeuksien päivänä 20.<br />

marraskuuta Säätytalolla Helsingissä.<br />

Ohjelman tehtävänä on lasten ja<br />

nuorten hyvinvoinnin turvaaminen pitkällä<br />

aikavälillä. l<br />

Paula Alkio<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 11

Teksti Ritva Åberg<br />

Pikkulapsiperheiden vanhemmille<br />

nettipalvelu<br />

Väestöliitto avasi syyskuun alussa<br />

uuden nettipalvelunsa alle kouluikäisten<br />

lasten vanhemmille. Vanhemmilla<br />

on nyt mahdollisuus varata<br />

Väestöliiton Perheverkon asiantuntijalta<br />

maksuton aika virtuaalivastaanotolle<br />

netissä. Siellä on voi keskustella<br />

ja saada neuvoja arkea,<br />

ihmissuhteita, vanhemmuutta ja kasvatusta<br />

koskevista kysymyksistä.<br />

”Pikkulasten vanhemmat kaipaavat yhä<br />

enemmän luotettavaa, puolueetonta, ulkopuolista<br />

arvioita ja neuvoa parisuhteensa<br />

tai lasten kasvatuksen tilanteesta.<br />

Moni on jo käynyt läpi mieltä askarruttavia<br />

asioita ystäviensä kanssa tai netissä<br />

olevilla keskustelupalstoilla, mutta<br />

selvyyttä ei ole tullut”, kertoo Väestöliiton<br />

Perheverkon projektikoordinaattori<br />

Minna Oulasmaa.<br />

”Pikkulasten vanhemmat kaipaavat<br />

matalan kynnyksen neuvontapalveluja,<br />

koska niin monilta puuttuu luonnollinen<br />

läheisten turvaverkko, jolta voisi kysyä<br />

neuvoa. Usein kun ihmiset haluavat<br />

vastaanotolle, he pyytävät aikaa terapiaan,<br />

mutta sitten selviääkin, että he eivät<br />

tarvitse terapiaa. Pikkulapsiperheiden<br />

akuutissa keinottomuuden tilassa tarvitaan<br />

käytännön neuvoja. Toki jotkut tarvitsevat<br />

pari- tai perheterapiaa, mutta<br />

pääpaino on neuvonnassa.”<br />

”Akuutti tilanne vaatii nopeata ammattiauttajan<br />

reagointia, jota Väestöliiton uusi<br />

One-to-one-vastaanotto on nyt tarjoamassa.<br />

Se on eri asia kuin vertaistuki, jota<br />

mm. netin keskustelupalstat tarjoavat.”<br />

”Toivoisin, että tästä heräisi kunnissa<br />

ajatus pikkulapsiperheiden parisuhde- ja<br />

kasvatuskysymysten käytännön neuvontapalveluista,<br />

joita perhetyöntekijä voisi<br />

antaa. Se olisi neuvolatyötä, jossa van-<br />

”Lasten vanhemmat kaipaavat matalan<br />

kynnyksen neuvontapalveluja, koska monilta<br />

puuttuu luonnollinen läheisten turvaverkko”,<br />

Minna Oulasmaa toteaa.<br />

Paula Alkio<br />

hemmat voisivat keskittyä rauhassa, ilman<br />

lasten läsnäoloa, asiansa puntaroimiseen.”<br />

Uudessa nopean toiminnan One-toone-palvelussa<br />

voi varata 45 minuutin<br />

ajan intensiiviseen, interaktiiviseen keskusteluun<br />

asiantuntijan kanssa. Keskustelun<br />

edetessä asiat voi välittömästi tarkistaa<br />

ja välttää näin väärinkäsitykset.<br />

Yhteyttä voi ottaa mistä päin Suomea tahansa<br />

internetyhteydellä. Keskustelu on<br />

mahdollista käydä nimettömänä ja se on<br />

täysin luottamuksellista. Etuna on, että<br />

ajan pystyy organisoimaan kotona itselle<br />

sopivaan, päivän hiljaiseen hetkeen, esimerkiksi<br />

lapsen päiväunien ajaksi.<br />

Väestöliiton Perheverkko on palvellut<br />

yhdeksän vuotta alle kouluikäisten lasten<br />

vanhempia, ensimmäistä lastaan odottavia<br />

ja lasta suunnittelevia. Asiakkaina on<br />

hyvin erilaisia ihmisiä, yksinhuoltajista<br />

perinteisiin ydinperheisiin ja uusperheisiin.<br />

Myös monet isovanhemmat kysyvät<br />

neuvoa Perheverkosta.<br />

Yhteydenotoista valtaosa tulee naisilta,<br />

mutta miesten joukko lisääntyy jatkuvasti.<br />

Enää ei ole harvinaista, että<br />

mies on aloitteentekijä haettaessa apua<br />

pari- ja perheongelmiin.<br />

Nettipalveluhankkeen käynnistämistä<br />

tukivat Vauva ja Meidän Perhe -lehti.<br />

Alle kouluikäisten lasten vanhempien<br />

nettipalvelu www.vaestoliitto.fi l<br />

Kuvassa vasemmalta oikealle: Vauva-lehden päätoimittaja Hanna Kangasniemi, Meidän<br />

perhe -lehden päätoimittaja Minna McGill, Anja Saloheimo, Helena Hiila, Minna Oulasmaa<br />

ja GlaxoSmithKlinen myynti- ja markkinointipäällikkö Annastiina Palmroth-<br />

Holst.<br />

Jaana Syrjälä<br />

12 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

Mervi Parviainen<br />

HTT, yliopettaja<br />

Väestöliiton hallituksen<br />

varapuheenjohtaja<br />

Kolumni<br />

Annetaan isille se, mikä isille kuuluu<br />

Kansainvälisesti tarkasteltuna meillä<br />

on kateutta herättävä vanhempainetuusjärjestelmä.<br />

Lapsiperheillä on oikeus<br />

erilaisiin vapaisiin ja päivärahaan,<br />

joilla turvataan perheen toimeentuloa<br />

ja hyvinvointia. Sukupuolten tasa-arvon<br />

toteutumista on tarkoitus turvata<br />

tarjoamalla myös isille mahdollisuus<br />

osallistua lapsensa hoitoon.<br />

Isyysrahaoikeus alkaa lapsen syntymästä.<br />

Lapsensa hoitoon osallistuvalla<br />

isällä on oikeus hakea isyysrahaa enintään<br />

18 päivältä, enintään neljänä jaksona,<br />

äidin äitiys- ja vanhempainrahakauden<br />

aikana. Isyysvapaan lisäksi isä voi<br />

käyttää äidin sijasta vanhempainrahakauden<br />

vähintään 12 viimeistä arkipäivää<br />

ja yhdistää ne 1–12 arkipäivän pidennettyyn<br />

isyysvapaaseen. Tätä jaksoa<br />

kutsutaan isäkuukaudeksi. Isäkuukauden<br />

pituus on vähintään 13 arkipäivää ja<br />

enintään 24 arkipäivää. Näyttää hyvältä<br />

– kunhan on huolellisesti tavannut pykälä-<br />

ja käsiteviidakon.<br />

Suomalaisisiä on syytetty isyyskuukauden<br />

laiskasta käytöstä, ovatpa jotkut<br />

väläytelleet sen pakolliseksi säätämistäkin.<br />

Esimerkiksi tuorein tasa-arvobarometri<br />

paljastaa, ettei kyse ole välttämättä<br />

isien haluttomuudesta. Erityisesti yksityissektorin<br />

työnantajat eivät suhtaudu<br />

kovinkaan kannustavasti isyysvapaiden<br />

käyttöön. Tosin puhtain paperein ei selviä<br />

julkinen sektorikaan.<br />

Opetan Pelastusopistossa hallintoa ja<br />

opintojaksoihini sisältyy myös tasa-arvoja<br />

yhdenvertaisuusasioita. Ensi alkuun<br />

sain palautetta, että miksi näin miesvaltaisella<br />

alalla kuin pelastustoimi pitää<br />

opettaa tällaisia asioita. Eihän mitään tasa-arvo-ongelmaa<br />

ole, koska kaikki ovat<br />

samaa sukupuolta. Sain kuluneena kesänä<br />

kuitenkin ikävällä tavalla perusteita<br />

aihevalinnalleni, kun paljastui, miten<br />

kuntatyönantaja saattaa suhtautua työntekijöihinsä,<br />

jotka käyttävät lakisääteisiä<br />

oikeuksiaan.<br />

Nuori palomies toimi määräaikaisena<br />

sijaisena. Suullisesti oli sovittu, että sijaisuus<br />

jatkuu ainakin vuoden loppuun.<br />

Lain edellyttämällä tavalla ja aikataulussa<br />

hän ilmoitti jäävänsä isyyslomalle<br />

ja käyttävänsä myös isyyskuukautensa.<br />

Henkilö, jolle hän ilmoituksen jätti,<br />

oli todennut, että ”katsotaan nyt sitten,<br />

jäätkö vapaalle vai et”.<br />

Kun lapsi oli syntynyt, isä jäi vapaalle<br />

lapsen ja äidin kotiuduttua sairaalasta.<br />

Kun hänen ilmoittamansa vapaa alkoi<br />

lähestyä loppuaan, hän otti yhteyttä<br />

työpaikalle tarkistaakseen työvuoronsa.<br />

Yllättäen hänelle ei oltukaan tehty<br />

työvuoroja. Perusteluna esitettiin,<br />

että ”mistä me tiedettiin, kuinka kauan<br />

sä haluat leikkiä isukkia”. Hämmentyneenä<br />

isä otti yhteyttä ylempään esimieheen,<br />

joka jatkoi samalla linjalla:<br />

”kun nyt tuo touhu näyttää niin epävarmalta,<br />

kun on lapsi ja kaikkee”. Seuraava<br />

yhteydenotto tapahtui työpaikan<br />

luottamusmieheen, joka oli hämmennyksissään<br />

”kun kukaan ei koskaan ole<br />

tällaisesta asiasta valittanut. Eihän meidän<br />

alalla niin hirveesti näitä tämmösiä<br />

tavata harrastaa”. Ikään kuin isyys olisi<br />

jotakin harrastetoimintaa. Vasta ammattiliiton<br />

lakimiehen yhteydenotto<br />

työnantajaan johti siihen, että työt alkoivat<br />

sujua sovitusti.<br />

Tapaus paljastaa, millaisessa asenneympäristössä<br />

vieläkin 2000-luvulla elämme.<br />

Yhä edelleen lastaan hoitavaa isää<br />

pidetään kummajaisena, ja jopa uhataan<br />

työsuhteeseen liittyvillä ongelmilla, jos<br />

hän käyttää oikeuksiaan. Enpä malta olla<br />

esittämättä kysymystä, kuinka voitaisiin<br />

pakottaa, kun ei edes vapaaehtoisesti<br />

pysty käyttämään oikeuksiaan. l<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 13

Teksti Marja Tiilikainen<br />

Maahanmuuttajaperheiden<br />

ylirajainen arki<br />

Perhe ja suku merkitsevät monelle maahanmuuttajalle<br />

laajempaa merkityksellisten ihmisten verkostoa kuin,<br />

mihin Suomessa ollaan totuttu: vanhempien, lasten ja<br />

isovanhempien lisäksi tädit ja sedät, serkut ja jopa ystävät<br />

saatetaan laskea lähipiiriin kuuluviksi.<br />

Tällaiseen suur- tai laajentumaperheeseen<br />

syntyminen merkitsee liittymistä<br />

vastavuoroisten suhteiden verkostoon.<br />

Suurperhe voidaan rinnastaa sosiaaliturvaan.<br />

Elämän kriisitilanteissa perheenjäsen<br />

voi odottaa saavansa emotionaalista<br />

ja esimerkiksi taloudellista tukea muulta<br />

perheeltä – mutta samalla hän on tarvittaessa<br />

velvollinen auttamaan muita.<br />

Siirtolaisuuden ja pakolaisuuden myötä<br />

perheet usein hajoavat eri maihin. Yksinhuoltajien<br />

asema on uudessa maassa<br />

erityisen raskas, koska sosiaalisten verkostojen<br />

tarjoama konkreettinen tuki<br />

puuttuu. Perhesiteet eivät kuitenkaan<br />

automaattisesti katkea, vaan venyvät ja<br />

haaroittuvat yli valtiollisten rajojen. Tänä<br />

päivänä on yhä tavallisempaa elää perhe-elämää,<br />

joka levittäytyy vähintään<br />

kahteen eri paikkaan. Isät ja äidit saattavat<br />

olla pitkiäkin aikoja erossa lapsistaan<br />

toisessa maassa työskentelemisen tai turvapaikanhakuprosessien<br />

vuoksi. Lapset ja<br />

omat vanhemmat saattavat seurata myöhemmin<br />

perässä. Maahanmuuttajaperheiden<br />

hoivavastuut ovat tällöin ylirajaisia:<br />

maahanmuuttajavanhemmat voivat<br />

joutua kantamaan huolta ja järjestämään<br />

myös toisessa maassa asuvan lapsensa tai<br />

ikääntyvän vanhempansa hoidon.<br />

Globaalissa maailmassa ylirajainen,<br />

transnationaalinen, yhteydenpito on<br />

suhteellisen nopeaa ja vaivatonta matkustamisen<br />

helppouden, internetin ja<br />

puhelimen ansiosta. On tunnettua, että<br />

Kenttätyötä ja ravitsevaa kamelinmaitoa Pohjois-Somaliassa. Marja Tiilikainen aineistonkeruumatkalla<br />

v. 2006. Kuvaaja Jama Egal Abdillahi<br />

monet maahanmuuttajat yrittävät auttaa<br />

raha- ja tavaralähetyksin kotimaahan<br />

jääneitä sukulaisiaan. Usein korostetaan<br />

maahanmuuttajien roolia kotimaassa<br />

olevien perheiden avustamisessa ja maan<br />

kehittämistyössä, mutta avun antaminen<br />

ei ole pelkästään yksisuuntaista.<br />

Ylirajainen perhe mukana<br />

kasvatustyössä<br />

Somaliäidit ovat kuvanneet transnationaalisten<br />

perhesuhteiden tärkeyttä lasten<br />

kasvatukseen liittyvissä ongelmatilanteissa.<br />

Koska lapset ovat tärkeää sosiaalista<br />

pääomaa koko suurperheelle, on ylirajaisella<br />

perheellä sanansa sanottavana myös<br />

lasten ja nuorten kasvatukseen liittyvässä<br />

päätöksenteossa. Neuvoja saatetaan kysellä<br />

puhelimitse toisessa maassa asuvilta<br />

sukulaisilta päivittäin.<br />

Joskus lapsen tai nuoren parhaaseen<br />

tähtääminen voi merkitä lapsen siirtelyä<br />

maasta toiseen tai erottamista vanhemmista.<br />

Lapsi saatetaan lähettää hoidet-<br />

14 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

tavaksi ja kasvatettavaksi sukulaisten luo<br />

joskus Somaliaan saakka. Länsimaista,<br />

lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa, Somaliaan<br />

palanneita lapsia kutsutaan yleisesti<br />

nimellä dhaqan elis, kulttuuriin palautettavat.<br />

Somaliaan saatetaan matkustaa etsimään<br />

hoitoa sairauksiin, joita ei pystytä<br />

parantamaan Suomessa ja muissa läntisissä<br />

asuinmaissa. Paikallisten islamilaisten<br />

ja muiden parantajien luona käy erityisesti<br />

kesäaikaan lukuisia potilaita,<br />

hakemassa apua mm. henkien aiheuttamiin<br />

ongelmiin, hedelmättömyyteen ja<br />

pitkäaikaisiin sairauksiin.<br />

Juhlia ja arkista tukea<br />

Sukulaisten matkustaminen maasta toiseen<br />

ei ole aina mahdollista taloudellisten<br />

tai muiden syiden vuoksi. Tällöin erilaisia<br />

rituaaleja voidaan osin hoitaa ylirajaisesti.<br />

Somaliassa olevat sukulaiset voivat<br />

esimerkiksi päästä osallisiksi länsimaissa<br />

pidetyistä hääjuhlista nauhoitettujen videoiden<br />

välityksellä. Maahanmuuttajapariskunta<br />

saattaa myös lähettää rahaa perheilleen<br />

Somaliassa, jolloin siellä voidaan<br />

teurastaa eläimiä ja järjestää juhla naapureille<br />

häiden tai lapsen syntymän kunniaksi.<br />

Aineistossa on myös esimerkki riitaisesta<br />

avioeroprosessista, jossa Suomessa<br />

asuva somalinainen sai haluamansa eron<br />

islamilaisesta avioliitosta vasta mogadishulaisen<br />

oikeusistuimen käsittelyn jälkeen.<br />

Koska Suomessa toimivat imaamit<br />

eivät olleet halukkaita eroa myöntämään,<br />

naisen Somaliassa asuva isä auttoi eroprosessin<br />

loppuun viemisessä.<br />

Maahanmuuttajaperheiden arki on<br />

pitkälti sidoksissa Suomen yhteiskunnallisiin<br />

rakenteisiin ja olosuhteisiin sekä<br />

kokemuksiin elämästä vähemmistönä.<br />

Mutta arkeen limittyy myös ylirajainen<br />

perhetodellisuus. Transnationaalinen perhe<br />

voi olla tärkeä resurssi maahanmuuttajille,<br />

kun Suomessa saatu tuki sukulaisilta,<br />

ystäviltä ja suomalaisilta viranomaisilta ei<br />

ole riittävä. Ylirajaisen perheen tarjoama<br />

apu on kulttuurisesti tuttua ja nopeasti<br />

reagoivaa. Ylirajaiset perhesuhteet voivat<br />

kuitenkin myös merkitä taakkaa, huolta<br />

ja ristiriitoja. Maahanmuuttajaperheiden<br />

kohdalla onkin kotoutumiseen liittyvien<br />

kysymysten ohella syytä selvittää myös<br />

ylirajaisten perhesiteiden olemassaoloa ja<br />

merkitystä perheiden arjessa. l<br />

FT Marja Tiilikainen työskentelee vastaavana<br />

tutkijana Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen<br />

MONIKKO-hankkeessa.<br />

Lue lisää syyskuussa hankkeessa julkaistuista<br />

teoksista Maahanmuuttajanaiset:<br />

kotoutuminen, perhe ja työ (toim. Tuomas<br />

Martikainen ja Marja Tiilikainen).<br />

Women from the Indian Subcontinent<br />

in Finland: Patterns of Integration, Family<br />

Life, Employment and Transnationalism<br />

among Marriage Migrants (Tuomas Martikainen<br />

ja Lalita Gola).<br />

Tilaukset puh. (90) 228 05120/Stina<br />

Fågel tai sähköpostilla etunimi.sukunimi@<br />

vaestoliitto.fi.<br />

Teksti Ritva Åberg<br />

Lastenkasvatuksen tukea maahanmuuttajavanhemmille eri kielillä<br />

Maahanmuuttajavanhemmilla on<br />

usein monia lasten kasvatukseen liittyviä<br />

kysymyksiä, kun vanhat käyttäytymismallit<br />

eivät enää toimikaan uudessa<br />

ympäristössä. Vanhempien voi olla<br />

vaikea ymmärtää ja omaksua uusia tapoja<br />

kieliongelmien ja vähäisten valtaväestöön<br />

ulottuvien sosiaalisten verkostojen<br />

vuoksi.<br />

Lastenkasvatus ja vanhemmuus ovat<br />

voimakkaasti paitsi kulttuurisidonnaisia<br />

käytäntöjä, myös vahvasti yhteydessä<br />

ympäröivään yhteiskuntaan. Vaikeus<br />

onkin siinä, miten sovittaa vanha<br />

ja uusi kasvatuskulttuuri yhteen. Miten<br />

toimia uudessa ympäristössä ja monien<br />

muutoksien keskellä edelleen pätevänä<br />

ja osaavana kasvattajana lapselleen?<br />

Väestöliitossa maahanmuuttajien<br />

hämmennys ja vaikeudet on huomattu.<br />

Väestöliiton monikulttuurinen<br />

Kotipuu-yksikkö on tuottanut<br />

maahanmuuttajavanhemmille kasvatusoppaita<br />

eri kielillä. Uusimpana<br />

painettuna kieliversiona on nyt arabiankielinen<br />

vihkonen. Muita kieliä<br />

ovat albania, kurdi (sorani), somali<br />

ja venäjä. Lisäksi suomenkieliset versiot<br />

ja sekä selkosuomeksi kirjoitetun<br />

tekstin voi tulostaa Väestöliiton kotisivuilta.<br />

Vihkosia voivat tilata mm. neuvolat<br />

ja päiväkodit jaettavaksi erikielisille<br />

vanhemmille. Vihkosia voi myös<br />

tulostaa pdf-muodossa Kotipuun nettisivuilta<br />

www.vaestoliitto.fi/monikulttuurinen_tyo/materiaalit/lastenkasvatusvihkoset.<br />

Painettujen vihkosten tilaukset:<br />

kotipuu@vaestoliitto.fi<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 15

Teksti ja kuva Vuokko Hurme<br />

Korvat höröllä ja hiljaa<br />

”Oppilaat odottavat seksuaalikasvatuksen<br />

opintokokonaisuutta”, kuvailee terveystiedon ja<br />

liikunnan opettaja Minna Laurinus-Lehtinen.<br />

Kahdeksannen luokan seksuaalikasvatusta<br />

odotetaan ainakin Alppilan yläasteella<br />

Helsingissä kuin kuuta nousevaa.<br />

”Oppilaat ovat nykyään usein jo seiskalla<br />

fyysisesti kehittyneitä. Netin myötä he<br />

myös törmäävät seksiin yhä aikaisemmin”,<br />

arvelee Alppilassa terveystietoa ja<br />

liikuntaa opettava Laurinus-Lehtinen,<br />

”Se, kuinka paikkansapitäviä oppilaiden<br />

tiedot ovat, onkin sitten toinen juttu.”<br />

Opettaja ei useinkaan voi etukäteen<br />

arvata, paljonko oppilaat seksistä tietävät.<br />

Alppilassa jaetaan tämän vuoksi jokaiselle<br />

seksuaalikasvatusjakson alkaessa tyhjä paperi,<br />

johon saa nimettömänä kirjoittaa<br />

mieltä askarruttavia kysymyksiä. Mitä<br />

opelta sitten kysytään? ”Ehkäisy totta kai<br />

kiinnostaa, ja se, kuinka helposti voi tulla<br />

raskaaksi. Toisinaan nuoria kiinnostavat<br />

myös ihan konkreettiset kuukautiskiertoon<br />

liittyvät asiat tai vaikka se, mitä gynekologin<br />

vastaanotolla tapahtuu.” Laurinus-Lehtinen<br />

kuvailee.<br />

Nuorten kotona näitä asioita ei syystä<br />

tai toisesta ole käsitelty. ”Pystyn vastaamaan<br />

99 prosenttiin kysymyksistä, mutta<br />

joskus eteen tulee myös sellaisia, jotka<br />

täytyy erikseen tarkistaa. Kerran esimerkiksi<br />

yksi poika kysyi, millä todennäköisyydellä<br />

aids tarttuu synnytyksen<br />

aikana lapseen.”<br />

Kasiluokalla kortsuja<br />

Kahdeksannella luokalla Alppilassa jaetaan<br />

myös kauan odotetut kondomit.<br />

”Oppilaat saattavat kysyä minulta jo<br />

ihan jakson alussa, että milloin ne kortsut<br />

jaetaan.” Jo seiskaluokkalaiset tietävät,<br />

mitä seksuaalikasvatuksen oppitunneilla<br />

tapahtuu. Useat oppilaista<br />

tutustuvat tunneilla kondomeihin ensimmäistä<br />

kertaa, avaavat pakkauksen,<br />

ihastelevat ja ihmettelevät.<br />

Teknisen tiedon rinnalla on tietenkin<br />

tärkeää puhua myös tunteista ja<br />

niiden merkityksestä. Kahdeksannella<br />

luokalla aletaan ihastua ja rakastuakin.<br />

Jotkut aloittelevat jo seurustelua.<br />

Laurinus-Lehtisen mielestä maailma<br />

on muuttunut: ”Kun vertaa tämän päivän<br />

opetusta omaan kouluaikaan vuo-<br />

Minna Laurinus-Lehtisen mukaan seksuaalikasvatuksen<br />

kurssi on terveystiedon<br />

porkkana.<br />

16 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

sia sitten, niin kyllä nyt puhutaan seksistä<br />

monipuolisemmin. Enää ei puhuta<br />

pelkästään lisääntymisbiologiasta, vaan<br />

myös tunteista ja niiden merkityksestä.”<br />

Kiirettä ei kenelläkään ole mihinkään.<br />

Seurustelun ja seksin ei tarvitse<br />

olla sama asia.<br />

Opetusta oppilaiden ehdoilla<br />

Alppilassa opetus tapahtuu tyttöjen ja<br />

poikien sekaryhmissä. Laurinus-Lehtisen<br />

mukaan tämä on toisinaan haastavaa,<br />

mutta antoisaa. Sekaryhmiin on viime<br />

vuosina hyvin totuttu: ”Tyttöjen on<br />

hyvä tietää poikien ja poikien taas tyttöjen<br />

jutuista, vaikkapa peniksistä tai kuukautisista.”<br />

Koulujen muuttuessa yhä monikulttuurisemmiksi<br />

ja oppilaiden koostuessa<br />

yhä useampien kulttuurien edustajista,<br />

tarvitaan toisinaan myös joustamista ja<br />

opetussuunnitelman soveltamista. ”Joskus<br />

olen antanut vapautuksen seksuaalikasvatuksen<br />

oppitunneilta esimerkiksi<br />

somalitytöille, joiden vanhemmat eivät<br />

opetusta hyväksy”, Laurinus-Lehtinen<br />

kertoo.<br />

Oppilaiden yksilöllinen kohtelu näkyy<br />

myös siinä, että opettajalta saa tulla<br />

kysymään asioista myös itsekseen, henkilökohtaisesti.<br />

Toisten edessä ei välttämättä<br />

kehtaa kaikkea kysyä. Kahdestaan<br />

voi saada vastauksia kaikista kiperimpiin<br />

kysymyksiin.<br />

Puhutaan kiertelemättä<br />

”Kokemukseni mukaan seksuaalikasvatuksessa<br />

on hyvä panostaa selkeään valistukseen<br />

ja faktojen kertomiseen”, Laurinus-Lehtinen<br />

pohtii, ”Monet oppilaista<br />

luulevat, että kaveri tietää paljon enemmän,<br />

vaikka tosiasiassa kaikki tietävät aika<br />

vähän.” Useimmilla oppilailla on tiedonnälkä,<br />

ja opettajan tärkein tehtävä<br />

on tyydyttää se.<br />

Seksuaalikasvattajan kannattaa puhua<br />

asioista niiden oikeilla nimillä. Suoralle<br />

puheelle löytyy kuulijoita. ”Seksuaaliasioita<br />

on tosi mukava opettaa. Oppilaat<br />

odottavat kurssia pitkään ja istuvat<br />

tunneilla hiljaa korvat hörössä”, Laurinus-Lehtinen<br />

nauraa, ”Veikkaisin, että<br />

oppituntien materiaalit luetaan kotona<br />

uudelleen, ja tosi tarkasti!” l<br />

Kaisla Sanaslahti, Hanna Lehtonen ja Ilari Immonen pitävät seksuaalikasvatuksen<br />

oppitunteja asiallisina.<br />

Teksti ja kuva Vuokko Hurme<br />

Nyt ei enää hihitellä<br />

Alppilan yläasteen oppilaat Hanna<br />

Lehtonen, Kaisla Sanaslahti ja Ilari<br />

Immonen liputtavat kasiluokalla<br />

tapahtuvan seksuaalikasvatuksen<br />

puolesta. Heidän mielestään ajoitus<br />

on hyvä.<br />

Seksuaalikasvatus ei saa yläasteikäisten<br />

kielenkantoja rentoutumaan<br />

– aihe ei kirvoita suuria väittelyitä tai<br />

mielipiteitä. Kukapa viisitoistavuotias<br />

haluaisi kertoilla tuikituntemattomalle<br />

siitä, mitä jo tietää tai mistä pitäisi<br />

ehkä tietää enemmän. Mutta entä<br />

oppitunnit noin niinkuin ylipäätään,<br />

millaisia ajatuksia oppilailla on seksuaalikasvatuksen<br />

opetuksesta ja tuntien<br />

tunnelmasta?<br />

Yhdeksättä luokkaa käyvät Hanna,<br />

15, Kaisla, 14, ja Ilari, 14, istuivat<br />

seksuaalikasvatuksen oppitunneilla<br />

viime keväänä. Jäiköhän opetuksesta<br />

mitään käteen? Tyttöjen mielestä terveystiedosta<br />

on hyötyä, vaikka se välillä<br />

vähän tylsää onkin. "Uusia asioita<br />

opittiin ainakin omasta terveydestä",<br />

kuvailee Kaisla. Ilarin mielestä seksuaalikasvatuksen<br />

jaksolla ei sen sijaan<br />

tullut paljoakaan uutta asiaa: "Aika<br />

selvää se kaikki oli jo etukäteen."<br />

Se, että tyttöjä ja poikia opetetaan<br />

yhdessä, on kolmikon mielestä hyvä<br />

asia. Ilari kuitenkin huomioi, että jos<br />

opetusta annettaisiin erillisissä poikien<br />

ja tyttöjen ryhmissä, tytöt voisivat<br />

keskittyä enemmän tyttöjen ja pojat<br />

taas poikien juttuihin.<br />

Sekaryhmät näyttävät ainakin<br />

Alppilassa toimivan: oppilaiden<br />

mielestä viime kevään oppitunneilla<br />

käyttäydyttiin hyvin, viitattiin,<br />

kuunneltiin ja oltiin aktiivisia. "Kasiluokkalaisten<br />

suhtautuminen on jo<br />

aika asiallista. Kuutosella, kun meillä<br />

oli lisääntymisbiologiaa, vielä hihiteltiin.<br />

Kyllä nytkin sieltä luokasta pari<br />

hihittelijää löytyy, mutta vähemmän<br />

kuin ennen", Hanna kuvailee. Kaikkien<br />

mielestä seksuaalikasvatuksen<br />

ajoitus on hyvä. Seiskaluokkalaiset<br />

ovat liian nuoria ja ysillä taas saattaa<br />

olla jo myöhäistä. "Vakavammin<br />

nämä asiat osaa nyt ottaa kuin aikaisemmin",<br />

Ilari miettii. l<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 17

Teksti Ilona Hiila Kuvat Paula Alkio<br />

Myös pojat kaipaavat aikuisen<br />

tukea ja turvaa<br />

Väestöliitto avasi elokuussa pojille suunnatun Poikien Puhelin -palvelun. Siinä alle<br />

20-vuotiaiden poikien kysymyksiin vastaa aikuinen ammattilainen, Joonas Kekkonen.<br />

Puhelimen tarkoituksena on antaa kaivattua tukea poikien arjen pulmiin esimerkiksi<br />

seksuaalisuudessa, ihmissuhteissa tai yksinäisyydessä.<br />

Kekkonen ryhtyi vanhempainvapaan jälkeen,<br />

hoidettuaan kotona 10 kuukauden<br />

ikäistä tytärtään.<br />

”Vapaan jälkeen halusin tehdä työtä,<br />

jota voin tehdä hyvällä omallatunnolla.<br />

Poikien Puhelimen vastaajana toimiminen<br />

on tehtävä, jota voin hyvillä mielin<br />

pohtia myös työajan jälkeen”, Kekkonen<br />

muotoilee.<br />

”Puheluissa vahvoina teemoina erottuvat yksinäisyys, sosiaalinen kyvyttömyys ja oma seksuaalisuus”,<br />

Joonas Kekkonen kuvailee.<br />

Poikien Puhelimen projektityöntekijä<br />

Joonas Kekkonen kokee olevansa hyvällä<br />

asialla tehdessään työtä poikien hyväksi.<br />

”Monesti pojilla vaatimukset omasta<br />

miehuudesta kasvavat liian suuriksi.<br />

Poikaporukassa uhoaminen ei jätä tilaa<br />

ongelmien käsittelylle ystävien kanssa ja<br />

vanhemmille ei aina kehtaa puhua. Anonyymisti<br />

keskusteleminen on helpompaa<br />

eikä tuntemattomalla ole ennakko-oletuksia<br />

soittajan tilanteesta”, Kekkonen<br />

toteaa.<br />

Ennen Väestöliiton työntekijäksi ryhtymistä<br />

Joonas Kekkonen keräsi kokemusta<br />

nuorten parissa toimimalla muun muassa<br />

opettajana ja ovimiehenä.<br />

”Ovimiehen hommat antoivat valmiuksia<br />

käsitellä nuorten miesten aggressioita.<br />

Opettajana olen oppinut<br />

työskentelemään nuorten kanssa. Myös<br />

harrastukseni taistelulajien parissa on tutustuttanut<br />

nuoriin ja heidän erilaisiin<br />

tapoihinsa reagoida tilanteisiin.”<br />

Poikien Puhelimen vastaajaksi Joonas<br />

Myös pojat tarvitsevat apua<br />

Poikien tarve heille suunnattuun apuun<br />

tuli ilmi Väestöliiton koululaisten seksuaaliterveystietokyselyssä,<br />

joka osoitti<br />

pojilla olevan edelleen tyttöjä huonommat<br />

seksuaaliterveystiedot sekä kokevan<br />

enemmän vakavaa seksuaalista häirintää<br />

kuin tytöt. Myös Stakesin tutkimukset<br />

osoittavat poikien kärsivän masennuksesta,<br />

yksinäisyydestä ja väkivallasta.<br />

Häirikköpuhelut ovat tuttuja monelle<br />

auttavalle puhelinpalvelulle, mutta Kekkonen<br />

näkee asian toisin.<br />

”Niin kutsutuissa häirikköpuheluissa<br />

on myös paljon huumoripuheluja, joissa<br />

pelleilyn kautta käsitellään vaikeitakin<br />

asioita. Monet pojat testaavat, uskaltaako<br />

vastaajalle avautua vaikeista<br />

aiheista.”<br />

Omien ratkaisujen löytäminen<br />

on tärkeää<br />

Joonas Kekkosen kokemuksen mukaan<br />

usealla pojalla on jo valmiita ratkaisuja<br />

kysymyksiinsä. Soittajat vain tarvitsevat<br />

18 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

Nuorten<br />

seksuaaliterveyden<br />

verkkopalvelu<br />

ammattilaisille<br />

Poikien Puhelimen työntekijöitä (vasemmalta) Mika Lehtonen, Samuli Koiso-Kauttila ja<br />

Joonas Kekkonen.<br />

Usein kysyttyä Poikien<br />

Puhelimessa<br />

• Sosiaalisuus.<br />

Miten pärjätä<br />

kaveriporukoissa,<br />

miten saada<br />

seurustelukumppani,<br />

miten pärjätä<br />

yksinäisyyden<br />

kanssa, miten päästä<br />

ujoudesta, mitä<br />

tehdä jos kiusataan, miksi kaikki<br />

suututtaa, millainen tulisi olla<br />

ihmisenä että kelpaa?<br />

• Oma keho ja seksuaalisuus. Onko<br />

ruumiini hyvä, millainen sen tulisi<br />

olla, minkälainen seksuaalisuus on<br />

hyvää ja turvallista, onko penikseni<br />

sopivan kokoinen, ovatko fantasiani<br />

ok, millaista seksin tulisi olla?<br />

• Huumori ja vedätys. Kuinka<br />

pitkälle vastaajaa saa vedätettyä,<br />

miten pitkälle oma pokka pitää?<br />

Saanko sanottua vaikeita asioita<br />

luontevasti? Voinko muotoilla<br />

kysymykseni naurettaviksi, vaikka<br />

ne todella huolestuttaisivat?<br />

ulkopuolisen auttajan, jolle kertoa ajatuksistaan.<br />

”Monesti pelkkä asioista puhuminen<br />

auttaa ja soittajalla on ratkaisu valmiina.<br />

Tehtäväkseni jää kuunnella, mitä nuorella<br />

on sanottavana ja kannustaa ottamaan<br />

apua vastaan.”<br />

Nuoret pojat kysyvät erityisesti omasta<br />

kehityksestään sekä tuskailevat oman<br />

”kokemattomuutensa” kanssa. Kekkosen<br />

neuvo nuorille on yksinkertainen.<br />

”Ei nuorella ole mikään kiire elämässä.<br />

Heillä kaikki on vielä avoinna. Ja<br />

luultavasti osa kaiken kokeneista luokkatovereistakaan<br />

ei ole täysin rehellisiä.<br />

Oma elämä ei ole juoksukilpailu.”<br />

Kekkonen kannustaa nuoria poikia ja<br />

miehiä soittamaan Poikien Puhelimeen<br />

erilaisissa mieltä painavissa kysymyksissä.<br />

Hänen mukaansa asioita ei kannata<br />

jäädä murehtimaan yksin sillä apua on<br />

tarjolla.<br />

”Elä oo pölöjä ja murehi asioita yksin<br />

pahaksi vaan soita rohkeasti”, Kekkonen<br />

tokaisee.<br />

Poikien Puhelin auttaa nuoria poikia<br />

ja miehiä numerossa 0800-948 884 arkisin<br />

13–18 ja osoitteessa www.poikienpuhelin.fi<br />

l<br />

Väestöliitto avaa<br />

marraskuussa<br />

nuorten kanssa<br />

työskenteleville<br />

ammattilaisille<br />

seksuaaliterveyden<br />

verkkopalvelun.<br />

Osoitteessa www.<br />

seksuaaliterveys.org<br />

löytyy tietoa<br />

paitsi yleisesti,<br />

mutta myös juuri<br />

tietyille ammattiryhmille<br />

kohdennettua<br />

ohjeistusta<br />

sekä välineitä käytännön<br />

työhön.<br />

Sisällön tuottaa<br />

Paula Alkio<br />

”Internet tiedetään<br />

kustannustehokkaaksi<br />

tavaksi antaa seksuaalikasvatusta.<br />

Siellä onkin valtavasti<br />

tietoa saatavilla,<br />

mutta hyvä ja huono<br />

tieto sekoittuvat helposti”,<br />

Tuulia Aho<br />

pohdiskelee.<br />

Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan moniammatillinen<br />

työryhmä.<br />

”Nuorten seksuaaliterveyden edistämisen<br />

ja seksuaalikasvatuksen osaamisen<br />

tarpeet eri ammattikunnissa ovat tuntuvasti<br />

lisääntyneet”, kertoo Väestöliiton<br />

Nuorten Avoimien Ovien terveydenhoitaja<br />

Tuulia Aho syitä nettipalvelun<br />

perustamiseen. Paineita ammattilasten<br />

tiedon kartuttamiseen luovat terveystieto-oppiaineen<br />

palautuminen opetussuunnitelmaan<br />

sekä STM:n Seksuaali-<br />

ja lisääntymisterveyden edistämisen<br />

toimintaohjelma <strong>2007</strong>–2011.<br />

Haasteita ammattilaisten työhön tuovat<br />

erityisesti porno, vääristyneet tiedot ja<br />

normaalin seksuaaliterveyden tukeminen.<br />

”Puutteena on, että internetpalveluihin<br />

ei ole kriteerejä, jotka takaisivat<br />

tiedon laadun ja oikeellisuuden. Siksi<br />

seksuaaliterveyden edistämisen tueksi<br />

tarvitaan sivustoja, jossa tiedot ovat oikein<br />

ja ne ovat eettisesti pohdittuja.”<br />

Marraskuussa avattavat ammattilaisten<br />

sivustot perustuvat tutkittuun tietoon<br />

ja Väestöliiton nuorten kanssa tekemän<br />

käytännön työn kautta saamaan<br />

kokemukseen ja asiantuntijuuteen. l<br />

Ritva Åberg<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 19

Teksti ja kuvat Heini Utunen ja Minna Miettinen<br />

Nepalilaiset nuoret kouluttavat nuoria<br />

Aktiiviset järjestönuoret eri puolilta Nepalia ovat kokoontuneet Katmanduun kouluttautumaan ja vaihtamaan kuulumisia.<br />

He toteuttavat Väestöliiton ja Nepalin perhesuunnittelujärjestön (Family Planning Association of Nepal) yhteistä<br />

hanketta, jolla edistetään muun muassa seksuaali- ja lisääntymisterveydestä tiedottamista nuorille. Valistajina toimivia<br />

nuoria on lähes kuusi sataa, ja he muodostavat tiiviin verkoston.<br />

Valistamistyölle nuorten parissa onkin tilausta<br />

sekä suunnittelemattomien raskauksien<br />

vähentämiseksi että seksuaaliterveyden<br />

takaamiseksi. 27 miljoonasta nepalilaisesta<br />

70 prosenttia on alle 40-vuotiaita. Neljännes<br />

kansasta on 18–24-vuotiaita. Nykymenolla<br />

nopea väestönkasvu kaksinkertaistaa<br />

maan väkiluvun seuraavien neljän vuosikymmenen<br />

aikana. Huoli väestönkasvusta<br />

koskettaa koko väestöä, mutta erityisesti<br />

nuorta sukupolvea.<br />

Suomen rahoittamassa hankkeessa<br />

nuorille annetaan monenlaista ehkäisyneuvontaa,<br />

naimisiinmenoa pyritään<br />

viivyttämään ja etenkin tyttöjen koulutustasoa<br />

korottamaan. Koulutusta edistetään<br />

nuorille sopivilla tavoilla, nuorten<br />

keskellä. Toimintaa on joka puolella Nepalia.<br />

Ennaltaehkäisevä ja valistava työ<br />

on kova sana tälle joukolle. Ja koulutus<br />

puree, niin koulutusiltojen, kerhojen,<br />

konserttien, tietokeskusten, lentolehtisten,<br />

tempausten ja monen muun toiminnan<br />

merkeissä.<br />

Parikymppinen opiskelija, Radhika<br />

Chaulan, tekee töitä islaminuskoisten<br />

parissa kotiseudullaan Itä-Nepalissa,<br />

Morongissa. Tämä nuori nainen on<br />

saanut paikalliset nuoret aikuiset uskomaan,<br />

että vain kaksi ensimmäistä lasta<br />

ovat Jumalan lahja, ei suunnittelemattomat<br />

ja tiheästi toistuvat raskaudet. Työkenttää<br />

riittää, sillä jopa kaksi viidestä<br />

nepalilaisesta menee naimisiin alle 18-<br />

vuotiaana. Monet vanhemmatkin naiset<br />

ovat tulleet Radhikan avuksi ymmärrettyään<br />

asian tärkeyden.<br />

Dikshan Khadkan (vas.) emännöimässä<br />

toimistossa ovat paikalla Nepalin perhesuunnittelujärjestön<br />

hallituksen nuorten<br />

edustaja Amu Singh Sijapati sekä Radhika<br />

Chaulan Morongista Itä-Nepalista ja<br />

Chet Raj Phulara Surkhetin maakunnasta<br />

Länsi-Nepalista.<br />

20 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

”Yuba Khulduli” radio-ohjelma<br />

kuuluu 23 maakunnassa Surkhetin alueella<br />

Nepalissa. Ohjelmassa käsiteltävät<br />

asiat pyörivät nuoria koskettavissa<br />

seksuaaliterveyteen liittyvissä kysymyksissä,<br />

ovathan ohjelman toimittajat itsekin<br />

nuoria.<br />

Ohjelman tarkoituksena on auttaa<br />

nuoria oppimaan, kysymään ja puhumaan<br />

vaikeista asioista, kuten sukupuolitaudit,<br />

hiv, vaaralliset ja turvalliset<br />

abortit, ihmiskauppa tai turvallinen<br />

äitiys. Aloite ohjelman tekemiseen tuli<br />

järjestön nuorilta vapaaehtoisilta.<br />

Ennen radio-ohjelman käynnistämistä<br />

Nepalin perhesuunnittelujärjestö<br />

antoi vapaaehtoisille koulutusta käsiteltävistä<br />

teemoista. Lisäksi vapaaehtoiset<br />

keräsivät kattavasti tietoa alueen<br />

nuorilta heidän radionkuuntelutavoistaan<br />

ja toiveistaan. Vuorovaikutteisuus<br />

on ohjelman teossa edelleen tärkeää.<br />

Jopa 100 ”kuuntelijoiden kerhoa” on<br />

perustettu nuorten kuuntelijoiden itsensä<br />

toimesta. Nuoret voivat kerhoissa<br />

kysyä ohjelman tekijöiltä tai toisiltaan<br />

kysymyksiä, joita he eivät muuten<br />

uskaltaisi esittää. Ideana on, että näin<br />

nuoret saavat yhteyden muihin nuoriin,<br />

joilla on samankaltaisia kokemuksia<br />

tai ongelmia.<br />

Lähde: www.comminit.com/experiences/pds<strong>2007</strong>/experiences-4253.html<br />

Nuoret nepalilaiset naiset ja<br />

tytöt joutuvat kärsimään monista ongelmista,<br />

jotka liittyvät huonoon seksuaaliterveyteen<br />

ja seksuaalioikeuksien<br />

heikkoon toteutumiseen. On yleistä,<br />

että tytöt menevät naimisiin ja tulevat<br />

raskaaksi jo hyvin nuorina. Myös useasti<br />

toistuvat raskaudet ovat suuri terveysriski.<br />

Näiden lisäksi naiset altistuvat<br />

sukupuolitaudeille, hiv-tartunnoille<br />

sekä ihmiskaupalle.<br />

Väestöliiton ja Nepalin perhesuunnittelujärjestön<br />

(Family Planning Association<br />

of Nepal) yhteishankkeella<br />

pyritään pureutumaan juuri näihin ongelmiin.<br />

Välineinä käytetään seksuaaliterveyspalveluiden<br />

parantamista ja<br />

nuorten tietouden lisäämistä. Näin nuorilla<br />

olisi todellinen mahdollisuus päättää<br />

oman elämänsä suurista asioista.<br />

Hanketta rahoitetaan ulkoministeriön<br />

kehitysyhteistyövaroilla.<br />

Teksti Laura Lipsanen<br />

Toinen vapaaehtoinen nuori on Chet Raj<br />

Phulara Länsi-Nepalista, Surkhetin maakunnasta.<br />

Nuorelle miehelle riittää tehtävää<br />

alueella, jolla prostituutio ja muu laiton<br />

ihmisten liikkuvuus kulkee yli Nepalin<br />

ja Intian rajan. Suuri määrä nuoria lähtee<br />

vierastyöläiseksi Intiaan ja päätyy usein<br />

laittomiin töihin. Seksityöläisten ja muiden<br />

vierastyöläisten palatessa kotiseudulle,<br />

ovat monet sukupuolitaudit löytäneet<br />

tiensä Nepalin etäisille vuoristoseuduille.<br />

Suomalaista ihmetyttää nepalilaisten<br />

nuorten suorasukainen tapa puhua<br />

seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista.<br />

Samaa avoimuutta tulisi meidän<br />

länsimaissakin opetella. Erinomainen ja<br />

toteuttamiskelpoinen idea on vaikkapa<br />

nuorten seksuaaliterveyttä käsittelevä radio-ohjelma,<br />

jota kuullaan 23 maakunnassa<br />

kautta Nepalin. Radioäänenä on<br />

Nepalin perhesuunnittelujärjestön nuorten<br />

ryhmän mediaopiskelija. l<br />

Uutiskirje<br />

seksuaaliterveyteen ja<br />

-oikeuksiin liittyvistä<br />

kysymyksistä<br />

Kiinnostaako sinua kuulla Intian kondomikampanjasta?<br />

Tiedätkö, mitä Portugalissa<br />

on tapahtunut abortin laillistamisen<br />

jälkeen? Oletko kuullut Kiinan viranomaisten<br />

uusimpia kommentteja maan<br />

hiv- ja aids-tilanteesta? Voidaanko miesten<br />

ympärileikkauksella vähentää hivtartunnan<br />

riskiä?<br />

Jos olet kiinnostunut näistä ja muista<br />

globaaleista seksuaaliterveyteen ja -oikeuksiin<br />

liittyvistä kysymyksistä, Väestöliiton<br />

uusi sähköinen uutiskirje on sinua<br />

varten.<br />

Uutiskirjeeseen kootaan noin kahden<br />

viikon välein tärkeimmät ja kiinnostavimmat<br />

alan uutiset, jotka eivät välttämättä<br />

läpäise valtamedian seulaa. Uutiskirjeen<br />

kautta saat ajantasaista tietoa ja uusia<br />

näkökulmia tiiviissä muodossa. Aiheita<br />

ovat esimerkiksi hiv ja aids, nuoret, äitien<br />

ja lasten terveys, ehkäisy, seksuaaliterveyden<br />

ja -oikeuksien rahoitus ja kehitysyhteistyö,<br />

seksuaalisuus ja asenteet<br />

kaikkialla maailmassa.<br />

Uutiskirjeet arkistoituvat Väestöliiton<br />

sivuille osoitteeseen: www.vaestoliitto.fi/<br />

kansainvalinen_toiminta/uutiskirje/<br />

Tilaajaksi voit liittyä lähettämällä viestin<br />

osoitteeseen uutiskirje@vaestoliitto.fi otsikolla<br />

liittyminen. Lisätietoja saat osoitteesta<br />

laura.lipsanen@vaestoliitto.fi tai<br />

numerosta 09–2280 5125<br />

FM, YTK Heini Utunen Ziv työskentelee<br />

Maaseudun Sivistysliiton vt.<br />

toiminnanjohtajana. Hän on jyväskyläläinen<br />

kaupunginvaltuutettu ja Väestöliiton nuorten<br />

vaikuttajien ryhmän jäsen.<br />

FM Minna Miettinen on työskennellyt<br />

Keskustan puoluetoimistolla poliittisena<br />

sihteerinä ja kansanedustajan avustajana<br />

sekä toiminut Euroopan liberaalinuorten<br />

pääsihteerinä.<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 21

Teksti Mika Lehtonen ja Samuli Koiso-Kanttila<br />

Poikien kohtaaminen vaatii<br />

erityisosaamista<br />

Pojat tarvitsevat erikseen heille suunnattua ja suunniteltua<br />

seksuaaliterveyskasvatusta, tietoa aggression hallinnasta<br />

sekä ohjeita ja neuvoja siitä, miten poikajoukossa toimitaan<br />

ja selvitään.<br />

Paula Alkio<br />

Mika Lehtonen ja Samuli Koiso-Kanttila<br />

Seksuaaliterveysluennolla poikien luokassa<br />

istuu 30 levotonta ysiluokkalaista.<br />

Poikien oma, tytöistä erotettu luento<br />

alkaa kuvalla, missä Jaska Jokusen kaveri<br />

Eppu kertoo Jaskalle, ettei se tarkoita,<br />

että tämä on allerginen tytöille, vaikka<br />

hänen peniksensä onkin erektiossa.<br />

Muutama oppilas luokassa hörähtää,<br />

muutama hymyilee, loput ovat hiljaa ja<br />

huomaamattomina lukuun ottamatta<br />

yhtä, joka kysyy aggressiivisesti miesluennoitsijalta:<br />

”Ootsä homo?”<br />

Stereotyyppisen maskuliinisuuden rajojen<br />

puolustaminen, esimerkiksi heteromiesmäisyyden<br />

ylikorostamisella,<br />

on tavallinen tapa peittää omaa epävarmuuttaan.<br />

Arkuus seksuaalikysymyksissä<br />

johtuu osittain jo siitäkin, että perinteisesti<br />

miehet eivät puhu keskenään seksuaalisuudesta.<br />

Kun tietää jo etukäteen, että<br />

kysymys on miesporukassa tärkeä, voi<br />

siihen suhtautua sen vaatimalla vakavuudella.<br />

Voi selostaa luokalle, ettei ole tullut<br />

puhumaan heille omasta eikä heidän<br />

seksuaalisuudestaan. Puhutaan siitä, mitä<br />

seksuaalisuus yleensä on. Näin saavutetaan<br />

työrauha, ja luento voi jatkua.<br />

Kun pojat luottavat siihen, että heidän<br />

seksuaalisuutensa ei joudu tässä tilanteessa<br />

haastetuksi, heille nousee päällimmäiseksi<br />

usein kiinnostus tietää lisää<br />

ja mahdollisuus tarkistaa omaa maailmankuvaansa.<br />

Vähäiset tai väärät tiedot ovat<br />

riski vääriin toimintatapoihin<br />

Väestöliiton uusimpien seksuaaliterveystutkimusten<br />

mukaan pojat tietävät<br />

seksuaalisuudesta tyttöjä huonommin.<br />

Pojat saavat tyttöjä useammin tietonsa<br />

mainoksista, pornosta ja kavereilta.<br />

Tämän vuoksi tieto on joskus vajavaista<br />

ja vääristynyttä, mikä aiheuttaa perusteettomia<br />

paineita. Tästä saattaa seurata<br />

epäonnistumisia tulevissa suhteissa. Epäonnistumisia<br />

yritetään paikata uudella,<br />

väärällä tiedolla, ja kehä on valmis.<br />

Jos pojat oppivat jo nuorena, että miehen<br />

täytyisi aina pystyä, haluta ja osata<br />

seksiä, he ovat alttiita heihin kohdistetuille<br />

manipulaatioille. Markkinavoimat<br />

käyttävät tätä hyväkseen ja tuputtavat<br />

nuorille monenlaisia hyödykkeitä, mm.<br />

erektiohäiriölääkkeitä – ja usein aivan<br />

turhaan.<br />

Perustiedot seksuaalisuudesta ja itsearvostuksen<br />

opettaminen ovat seksuaalikasvatuksen<br />

jatkuvat haasteet. On toki<br />

tärkeää opettaa nuorille miehille kondomin<br />

käyttöä. Ainakin yhtä tärkeää on<br />

opettaa, että pojat voivat oppia hallitsemaan<br />

myös seksuaalisuuteen, seurusteluun<br />

ja parisuhteeseen liittyviä asioita.<br />

Myytti ”pojat haluavat vaan sitä yhtä”<br />

olisi murrettava. Pojat ja miehet pitäisi<br />

saada huomaamaan, että myös heidän<br />

seksuaalisuutensa on herkkä ja moniulotteinen,<br />

eikä vain mekaaninen suoritus,<br />

jollaista mediasta usein näkee. Poikien<br />

olisi hyvä ymmärtää jo varhain, että<br />

he itse voivat päättää, kenen kanssa he<br />

ryhtyvät seksisuhteeseen, eikä niin, että<br />

”aina täytyy ottaa, kun annetaan”. Siis<br />

melko lailla päinvastoin kuin miesten<br />

yleensä ajatellaan toimivan.<br />

Poikien seksuaalisen itsemääräämisoikeuden<br />

alleviivaamiselle on vakavia<br />

perusteita. Tutkimusten mukaan pojat<br />

joutuvat tyttöjä useammin vakavan seksuaalisen<br />

kaltoinkohtelun uhriksi. Poikien<br />

itsensä suojaaminen, sen tärkeys ja<br />

miten se tehdään, on jäänyt opettamatta<br />

heille. Vai onko ajateltu, että vain ty-<br />

22 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

Antero Aaltonen<br />

töt voivat tulla seksuaalisesti kaltoinkohdelluiksi?<br />

Onko ehkä kyse laajemmastakin harhasta?<br />

Onko niin, että mies ei voi tässä<br />

yhteiskunnassa olla heikko ja uhri, työpaikkakiusattu,<br />

parisuhdeväkivallan kokija,<br />

petetty tai jätetty ja Mies samanaikaisesti?<br />

Yhteinen vai oma etu?<br />

Toimiminen joukossa vaatii opettelua.<br />

Eritoten poikien on vaikea tietää, milloin<br />

joukon etu menee oman edun edelle<br />

ja päinvastoin.<br />

Seksuaalikasvatustunnin esimerkissä<br />

heteromaskuliinisuuden ylläpito ”homottelulla”<br />

voi palvella yksilön etua<br />

yläasteen ryhmähierarkiassa. Jos luennoitsija<br />

ei osaa etäännyttää asiaa oikein,<br />

se kuitenkin estää koko ryhmää saamasta<br />

tietoa heille kaikille tärkeästä asiasta.<br />

Kun poika saa jalkapallopelissä pallon<br />

kasvoihinsa ja hän silmät vuotaen<br />

jankkaa: ”Mä pystyn pelaan! Mä pystyn<br />

pelaan!” hyödyttää tämä ryhmää, siis<br />

joukkuetta, yksilön kustannuksella. Elämässä,<br />

pelitilanteesta erotettuna ja väärinymmärrettynä,<br />

se voi johtaa sietämättömiin<br />

suorituspaineisiin. Arjessakin<br />

pitäisi aina kestää, osata ja jaksaa, vaikka<br />

oma ”joukkue” on enää hyvin hatara illuusio<br />

takaraivossa.<br />

Aikuisten ja kasvattajien on hyvä ymmärtää<br />

ja arvostaa ryhmädynamiikkaa.<br />

Varsinkin yläasteella monessa turhalta<br />

tuntuvassa kahnauksessa ja opetusta häiritsevässä<br />

tilanteessa on kyse ”kasvoista”.<br />

Ryhmädynamiikan ymmärtäminen<br />

on perusta koulun tai myöhemmin työpaikan<br />

ilmiöille. Näitä asioita pitää tutkia<br />

ja ne pitää ottaa huomioon, varsinkin<br />

poikien opettamisessa. Seksuaali- ja<br />

aggressiokasvatus, joukkueurheilun harjoitteleminen<br />

ja muut ”joukkotilanteet”<br />

ovat haastavia pojille. Pojat pyrkivät<br />

usein saamaan nimenomaan ison poikaryhmän<br />

hyväksynnän, siinä missä tytöille<br />

riittää yhden tai kahden lähimmän<br />

kaverin hyväksyntä.<br />

Poikia työssään kohtaavien kasvatusammattilaisten<br />

on aika saada välineitä<br />

kohdata poikia heidän kasvuaan tukevalla<br />

tavalla. Poikien, siis tulevien miesten,<br />

on oikeus saada opetusta heitä suuresti<br />

haastavia tilanteita varten. l<br />

Mika Lehtonen toimii seksuaali- ja<br />

perheterapeuttina Väestöliiton Miehen<br />

Aika -projektissa. Samuli Koiso-Kanttila<br />

toimii Väestöliiton Miehen Aika -toiminnan<br />

projektikoordinaattorina.<br />

Lue lisää:<br />

www.vaestoliitto.fi/miehen_aika/<br />

www.poikienpuhelin.fi<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 23

Teksti Tuija Rinkinen & Anna Kotiranta-Ainamo<br />

Miksi nuoret eivät käytä terveysaseman<br />

seksuaaliterveyspalveluita<br />

Vuoden 2005–2006 vaihteessa Väestöliiton Nuorten Avoimien Ovien (NAO)<br />

vastaanotolla kävi ilmi, että nuoret eivät olleet saaneet aikaa omalta terveysasemalta<br />

ehkäisyn aloitukseen ja seksuaalineuvontaan liittyvissä asioissa.<br />

Noin kolmasosa nuorista ei eri syistä halunnut<br />

mennä omalle terveysasemalle.<br />

Nuoret eivät joko luottaneet oman terveysaseman<br />

ammattitaitoon ehkäisyasioissa<br />

tai he olivat kuulleet positiivista<br />

palautetta Nuorten Avoimista Ovista<br />

eivätkä halunneet tämän vuoksi omalle<br />

terveysasemalle. Nuoret eivät olleet tyytyväisiä<br />

palveluihin, tai oma lääkäri oli<br />

miespuolinen. Viidesosa vastaajista ei<br />

tiennyt, että omalle terveysasemalle voi<br />

hakeutua seksuaaliterveyskysymyksissä.<br />

Huolestuttavaa on se, että lähes 20<br />

prosenttia tutkimukseen osallistuneista<br />

nuorista ei saanut riittävän nopeasti aikaa<br />

omalle terveysasemalle. Aikaa joutui<br />

pisimmillään odottamaan useamman<br />

kuukauden. Yhdessä tapauksessa terveysasema<br />

ei halunnut hoitaa ehkäisyasioita,<br />

koska kyseessä ei ollut sairaudenhoito.<br />

Noin kolmasosa vastaajista oli ohjattu<br />

suoraan Väestöliiton Nuorten Avoimiin<br />

Oviin – usein kouluterveydenhoitajan<br />

neuvosta. Kaksi nuorta oli ohjattu pois<br />

omalta terveysasemalta.<br />

Nuorilla on oikeus<br />

seksuaaliterveyspalveluihin<br />

Seksuaaliterveyspalvelut ovat osa julkista<br />

terveydenhuoltoa. Tuoreessa seksuaali-<br />

ja lisääntymisterveyden edistämisen<br />

toimintaohjelmassa todetaan, että seksuaalineuvonta<br />

kuuluu oleellisena osana<br />

ehkäisevän terveydenhuollon palveluihin.<br />

Julkisen sektorin tehtävänä on huolehtia<br />

myös nuorten seksuaaliterveyden<br />

edistämisestä, kuten ehkäisyn aloittamisesta<br />

sekä siihen liittyvästä vastaanottotoiminnasta.<br />

Koulun seksuaalikasvatus 2000-<br />

luvun Suomessa -raportissa esitetään<br />

valtakunnalliset tiedot peruskoulun<br />

yläasteen seksuaalikasvatuksesta keväältä<br />

2006 yli 500 koulusta. Raportti<br />

kattaa terveystiedon opettajilta kyselyssä<br />

saadut tiedot, jotka koskevat<br />

opetustavoitteita, tuntimääriä, opetussisältöjä<br />

ja -menetelmiä. Tietoja on<br />

verrattu 10 vuoden takaiseen vastaavaan<br />

tutkimukseen.<br />

Raportin toinen kokonaisuus tarkastelee<br />

nuorten seksuaalitietoja valtakunnallisen<br />

seksuaaliterveystietokilpailun<br />

tulosten avulla. Tietokilpa<br />

testasi koululaisten tiedot nuoruuden<br />

seksuaalisesta kehityksestä, sukupuolielinten<br />

rakenteesta, raskauksista,<br />

ehkäisystä, seksuaalisesta kanssakäymisestä,<br />

itsetyydytyksestä ja sukupuolitaudeista.<br />

Tuloksia on verrattu vastaavaan<br />

koululaisten tietokilpailuun<br />

vuodelta 2000.<br />

Nuoret tarvitsevat juuri heille suunniteltuja<br />

seksuaaliterveyspalveluja. Kouluterveydenhuoltoon<br />

on sijoitettava voimavaroja<br />

vastaisuudessa, koska se toimii<br />

keskeisimpänä nuorten terveyspalvelujen<br />

tarjoajana. Nuorten terveydenhuolto<br />

on ennen kaikkea ennaltaehkäisyä, joka<br />

tulee pitkällä aikavälillä huomattavasti<br />

halvemmaksi kuin sairauksien ja ongelmien<br />

hoitaminen!<br />

Selvitys tehtiin 1.5.2006–28.2.<strong>2007</strong><br />

välisenä aikana. Lähes kaikki (99 prosenttia)<br />

mukana olleesta 101 asiakkaasta<br />

oli 15–16-vuotiaita tyttöjä. Suurin<br />

osa nuorista (82,5 prosenttia) asui Helsingissä.<br />

Espoolaisia oli 7,3 prosenttia,<br />

vantaalaisia 4,4 prosenttia ja muista lähikunnista<br />

5,8 prosenttia. l<br />

TtM/terveydenhoitaja, tutkija Tuija Rinkinen<br />

ja erikoislääkäri, nuorisolääkäri Anna<br />

Kotiranta-Ainamo työskentelevät Nuorten<br />

Avoimet Ovet -hankkeessa.<br />

Kontula, Osmo & Meriläinen, Henna<br />

(<strong>2007</strong>). Koulun seksuaalikasvatus<br />

2000-luvun Suomessa, 187 s. Hinta<br />

25 €. Tilaukset puh. (09) 228 05120/<br />

Stina Fågel tai sähköpostilla etunimi.<br />

sukunimi@vaestoliitto.fi<br />

24 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

Hilkka Vuorenmaa ja Mirkka Mattila<br />

Paula alkio<br />

Kolumni<br />

Teksti Hilkka Vuorenmaa ja Mirkka Mattila<br />

YK:n terveystavoitteet kariutumassa rahan puutteeseen<br />

Äitien ja lasten terveyden edistäminen<br />

on osa YK:n vuosituhattavoitteita, joihin<br />

189 maata – Suomi mukaan lukien<br />

– on sitoutunut. YK totesi vuosituhattavoitteiden<br />

puolivälissä heinäkuussa, että<br />

nykymenolla terveystavoitteet kariutuvat.<br />

Rikkaat maat eivät ole sitoutuneet<br />

kehitysmaiden auttamiseen, eikä terveyteen<br />

ole läheskään riittävästi rahoitusta.<br />

Terveysongelmia ei ole saatu kuriin,<br />

vaan osa niistä on viime vuosina paikoin<br />

jopa pahentunut.<br />

Vuosittain 10 miljoonaa alle viisivuotiasta<br />

lasta menehtyy helposti hoidettavissa<br />

oleviin tauteihin, ja yli 500 000<br />

naista kuolee raskauden ja synnytyksen<br />

aiheuttamiin komplikaatioihin. Äitiyskuolleisuus<br />

on Saharan eteläpuolisessa<br />

Afrikassa yhä ennennäkemättömän<br />

korkeaa. Malariaan menehtyy vuosittain<br />

miljoona ihmistä, ja hiv-tartunnat<br />

leviävät vauhdilla: vuonna 2006 ilmeni<br />

yli neljä miljoonaa uutta tartuntaa. Esimerkiksi<br />

Swazimaassa joka neljännellä<br />

on hiv, ja elinajanodote on laskenut 30<br />

vuoteen.<br />

Äitien terveyden edistämiseen<br />

mallia Suomesta<br />

Äitien ja lasten terveyden edistämiseen<br />

tarvittavat keinot tunnetaan ja ne ovat<br />

kustannustehokkaita. Lähin esimerkki<br />

löytyy Suomesta. Vielä 1930-luvulla<br />

meillä kuoli yli 400 naista vuosittain<br />

raskaudesta ja synnytyksestä aiheutuviin<br />

syihin. Kun ongelman laajuus tunnustettiin<br />

ja löydettiin poliittista tahtoa<br />

sen ratkaisemiseksi, alettiin sijoittaa voimavaroja<br />

hoitokeinojen löytämiseksi sekä<br />

ammattikoulutuksen saaneiden kätilöiden<br />

ja lääkärien lisäämiseksi.<br />

Väestöliitto keskittyi erityisesti ennaltaehkäiseviin<br />

toimiin, kuten seksuaalikasvatuksen,<br />

seksuaaliterveyspalvelujen ja<br />

ehkäisymenetelmien tuottamiseen. Nykyään<br />

äitiyskuolleisuus on Suomessa lähes<br />

olematonta.<br />

Rahoitusta ei kohdisteta<br />

terveyteen<br />

Maailmanlaajuisten terveystavoitteiden<br />

toteutuminen on epätodennäköistä, sillä<br />

tällä hetkellä niihin käytetään vain pieni<br />

osa tarvittavasta rahoituksesta. Jatkokaan<br />

ei lupaa parannuksia. Syyt ovat haasteellisia:<br />

suuret avunantajamaat ja kansainväliset<br />

rahoituslaitokset rahoittavat<br />

mielellään talouskasvua edistäviä aloja,<br />

kuten infrastruktuurin ja kaupan kehittämistä.<br />

Toisaalta kehitysmaat eivät itsekään<br />

aseta terveyttä – etenkään seksuaaliterveyttä<br />

– etusijalle rahoituskohteina.<br />

Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista<br />

vain alle 10 prosenttia kohdennetaan<br />

peruspalveluihin, joista terveys muodostaa<br />

osan.<br />

Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen<br />

edellyttää poliittista tahtoa ja rahoitusta.<br />

Jo nyt tiedetään, ettei yhtäkään<br />

kahdeksasta tavoitteesta saavuteta<br />

ilman lisärahoitusta. Kyse on rahoituksesta,<br />

johon avunantajamaat ovat sitoutuneet<br />

yli kolme vuosikymmentä sitten,<br />

ja joka nostaisi kehitysyhteistyömäärärahat<br />

0,7 prosenttiin bruttokansantulosta.<br />

Suomella ei ole varaa ylpeillä sitoutumisestaan<br />

vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen.<br />

Muut Pohjoismaat, joiden edistykselliseen<br />

joukkoon Suomikin itsensä<br />

mielellään laskee, ovat saavuttaneet tämän<br />

tavoitteen vuosia sitten.<br />

Hilkka Vuorenmaa toimii kehityspolitiikan<br />

koordinaattorina ja Mirkka Mattila<br />

projektikoordinattorina Väestöliiton<br />

kehitysyhteistyöosastolla.<br />

Marja-Leena Salin<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 25

Teksti Vuokko Hurme<br />

Almanakkaan aikaa<br />

nuorille<br />

Suurin osa nuorista voi hyvin, mutta syrjäytymisuhan<br />

alla elävien joukko kasvaa, kuvailee lastenpsykiatri,<br />

Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore.<br />

Miten voivat aikamme nuoret? Onko aihetta<br />

huoleen? Näitä kysymyksiä mietitään<br />

vuosikymmenestä toiseen, ja aina<br />

huoli on yhtä syvä. Samoja teemoja pohdittiin<br />

myös kesäkuussa Kansaneläkelaitoksella,<br />

osana terveyden edistämistä käsittelevää<br />

esitelmäsarjaa.<br />

Raisa Cacciatoren ja kommentaattorin,<br />

filosofian tohtori, fysio- ja ravitsemisterapeutti<br />

Seija Sihvolan linja<br />

oli yhtenäinen: Vuosituhannen ensimmäisellä<br />

kymmenyksellä yhä useammat<br />

nuoret ovat vaarassa syrjäytyä. Auttamiskeinoja<br />

on kuitenkin olemassa. Tekemisen<br />

halua ja raakaa toimintaa kaivattaisiin<br />

paljon enemmän.<br />

”Yleisesti ottaen vanhemmat ovat<br />

nuoristaan kiinnostuneita. Työvälineitä<br />

nuorten ja lasten kohtaamiseksi osataan<br />

hakea ja ottaa vastaan”, Cacciatore<br />

sanoo, ”Esimerkiksi vanhempainilloissa,<br />

joissa luennoin, on usein jopa satoja<br />

kuulijoita.” Nuorten kasvatustyössä<br />

kaivataan kuitenkin tukea. Nuoret ovat<br />

Raisa Cacciatore<br />

ryhmänä haastava: Vanhempien silmissä<br />

muutos on valtava, kun positiivinen,<br />

tunteitaan avoimesti tuulettava lapsi<br />

muuttuu hiljaiseksi, huoneeseensa sulkeutuvaksi<br />

hujopiksi. ”En epäile yhtään,<br />

etteivätkö vanhemmat välittäisi lapsistaan.<br />

Tahtoa tukemiseen varmasti on,<br />

mutta ei aina keinoja”, Sihvola pohtii.<br />

Rankkoja tilastoja – surullista<br />

luettavaa<br />

Syömishäiriöt, masennus, mielenterveysongelmat,<br />

ylipaino, kiusaaminen,<br />

päihteiden käyttö, seksuaalinen kaltoinkohtelu<br />

tai kouluvaikeudet ovat yhä useamman<br />

nuoren arkipäivää. ”Näen työssäni<br />

sellaisia nuoria, jotka ovat kasvaneet<br />

koko lapsuutensa huumeperheessä.<br />

Ja nyt nämä<br />

nuoret saavat omia lapsia”,<br />

Cacciatore kuvailee<br />

vuosituhannen vaihteen<br />

jälkeisiä realiteetteja.<br />

Laman jälkeen nuorten<br />

palveluja vähennettiin<br />

voimakkaasti. Kouluterveydenhoitajia<br />

tai<br />

-psykologeja ei ole enää<br />

useinkaan nuorten arjessa<br />

saatavilla. Koulujen<br />

työskentelyolot<br />

ovat yhä haastavampia.<br />

Nyt huolestutaan<br />

myös opettajista, jotka<br />

joutuvat kohtaamaan<br />

yhä suuremmilla luokilla<br />

kaikkein huonoimmin<br />

voivat oppilaat. Oi-<br />

Jaana Syrjälä<br />

26 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

ehtiville nuorille on saatavilla usein vain<br />

kriisihoitoa. Pitkiä osastohoitojaksoja ei<br />

monin paikoin enää käytetä.<br />

Perheiden yhdessäolo on myös kortilla.<br />

Joka kolmannessa kodissa työ vie<br />

vanhemmilta niin paljon aikaa, että se<br />

häiritsee lapsia tai vanhempia itseään.<br />

”Aikuisilla ei ole tapana varata almanakkaan<br />

aikaa koti-ilmapiirin luomiselle tai<br />

lapsille”, Cacciatore pahoittelee.<br />

Kaikilla on vastuu!<br />

Nuorten syrjäytymistä ehkäisevä työ lähtee<br />

jo vauvaperheistä. Cacciatoren mukaan<br />

ensimmäisen vuoden merkitys on<br />

suuri. ”Meillä on suuri määrä päihteistä<br />

vaurioituneita vauvoja, joiden vammaisuus<br />

määrittää heidän koko tulevan<br />

elämänsä. Isiä, isovanhempia ja yhteiskuntaa<br />

tarvitaan mukaan jakamaan kasvatusvastuuta<br />

jo sen alkumetreillä!” Cacciatore<br />

vetoaa.<br />

Seija Sihvola painottaa yhteiskunnan<br />

vastuun ohella jokamiehen vastuuta:<br />

”Meillä on ihmisinä tiettyjä elämisen<br />

velvoitteita. On pidettävä huolta itsestä,<br />

mutta myös lähimmäisistä. Esimerkiksi<br />

voimme luovuttaa verta, tarjota ruokaa,<br />

rahaa tai majoitusta, niille, joilla sitä<br />

ei ole. Ihmisyyden vastuu kirkastuu,<br />

kun riisuu itseltään kaikki roolit pois.<br />

Tällöin jäljelle jää vain ihmisenä olemisen<br />

rooli. Aikamme tarvitsee lisää henkisyyttä<br />

ja oikea henkisyys tarkoittaa toisten<br />

palvelemista.”<br />

Nuoren itsetunto kaiken avain<br />

Mitä muuta sitten voidaan tehdä? Väestöliitossa<br />

on pyritty löytämään keinoja,<br />

joilla tukea vanhempia ja muita kasvattajia<br />

haasteellisessa tehtävässä. ”Aggression-<br />

ja Seksuaalisuuden portaat” ovat<br />

malleja, joiden kautta kuvataan lasten<br />

ja nuorten normaalia kehitystä. Väestöliiton<br />

toimittamista oppaista ja opetusmateriaaleista<br />

kasvattajat saavat tietoa ja<br />

pohdittavaa.<br />

Riittävän hyvä seksuaalikasvatus auttaa<br />

lasta rauhoittumaan omalle portaalleen.<br />

Kiire ei ole mihinkään, itsensä<br />

kuunteleminen kannattaa. Tärkeää olisi<br />

myös saada vanhemmat ymmärtämään<br />

raastavien ja repivien tunteiden merkitys<br />

lapsen kehitykseen kuuluvana piirteenä.<br />

Aggressio on myös itsenäistymistä ja sisuuntumista,<br />

joka suojelee.<br />

Kaikkein tärkeintä on se, miten lasta<br />

kokonaisuudessaan kohdellaan. ”Jos<br />

nuoren itsetunto ja oman itsensä arvostus<br />

on nollassa, hän ajattelee, ettei minulla<br />

ole mitään merkitystä. Silloin eivät<br />

järkevät neuvot auta”, Cacciatore sanoo,<br />

” Jos nuori sen sijaan arvostaa itseään,<br />

hän kuuntelee neuvoja ja voi valita<br />

oikein. Hän ajattelee, että olen suojelemisen<br />

arvoinen.” Usko omaan selviytymiseen<br />

auttaa vaikeidenkin karikkojen<br />

ylitse. l<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 27

Mukana elämässä<br />

Teksti Ilona Hiila<br />

Nuorella oikeus hyvään tietoon<br />

seksuaalisuudesta<br />

Espoonlahden kirkko täyttyy lasten<br />

hyvinvoinnista kiinnostuneista vanhemmista,<br />

kun Väestöliiton asiantuntijalääkäri<br />

Raisa Cacciatore luennoi<br />

aiheesta ”Tytöt ja pojat ja seksuaalisuus”.<br />

Vaikka osa vanhemmista kokee<br />

seksuaalisuuden ja seksin olevan<br />

vaikeita keskustelunaiheita, kehottaa<br />

Raisa Cacciatore avoimuuteen seksuaalikasvatuksessa.<br />

”Tarjolla on paljon huonoa ja väärää informaatiota,<br />

joten vanhempien täytyy<br />

huolehtia siitä, että nuori saa todenmukaista<br />

tietoa seksuaalisuudesta. Nuorella<br />

on siihen oikeus.”<br />

Luennon alussa vanhemmat pohtivat<br />

itse mitä seksuaalisuus on. Läheisyys,<br />

voimavara, itsevarmuus ja biologinen<br />

tarve nousevat esille. Cacciatore iloitsee,<br />

että suhtautuminen seksuaalisuuteen on<br />

positiivista, mutta hän muistuttaa, ettei<br />

uhkiakaan tule unohtaa. Hän ei kuitenkaan<br />

usko kauhukuvien maalailuun<br />

nuorten seksuaalivalistuksessa, vaan painottaa<br />

tunteiden huomioon ottamista.<br />

”Seksuaalikasvatus kouluissa on keskittynyt<br />

liikaa biologiaan. Nuoria kiinnostavat<br />

kuitenkin tunteet, ja niistä on<br />

heille myös puhuttava.”<br />

Seksuaalisuus on olemista<br />

Väestöliiton tavoitteena on, että jollain<br />

vuosikymmenellä – tai sadalla – Suomesta<br />

löytyy aikuisia, joilla on terve ja<br />

vahva suhtautuminen omaan seksuaalisuuteensa.<br />

Tämä vaatii kuitenkin aktiivista<br />

ja osaavaa puhumista seksuaalisuudesta<br />

niin koulussa kuin kotona.<br />

Media antaa nuorille usein väärän kuvan<br />

seksuaalisuudesta.<br />

”Seksuaalisuus on olemista, ei tekemistä<br />

ja se, mitä nuoret näkevät on pelkkää<br />

tekoa. Asiat joita media tuo esille<br />

eivät ole seksuaalisuutta eivätkä edes<br />

seksiä. Niiden ainut tarkoitus on myydä<br />

ja hätkähdyttää”.<br />

Cacciatoren mielestä seksuaalikasvatuksessa<br />

tulisi korostaa olemista ja tunnetta,<br />

sillä hyvin toteutettu seksuaalikasvatus<br />

tukee nuoren itsetuntoa ja hyvää oloa.<br />

Seksuaalisuuden portaat<br />

kasvatuksen apuna<br />

Luennon aikana Raisa Cacciatore käsittelee<br />

nuorten seksuaalisuutta ”Seksuaalisuuden<br />

portaat” -mallilla, jossa jokainen<br />

kasvun vaihe on eritelty erikseen. Porrasmallissa<br />

ihminen kulkee eri vaiheissa,<br />

joihin kuuluvat lapsuuden uteliaisuus,<br />

murrosiän herkistyminen ja lopulta rohkaistuminen.<br />

”Uudelle portaalle lapsi tai nuori siirtyy<br />

silloin, kun haluttaa enemmän kuin pelottaa”,<br />

Cacciatore sanoo ja lisää, ettei<br />

mikään porras ole itsessään tavoite tai<br />

päämäärä.<br />

Seksuaalisuuden portaat vakuuttivat<br />

myös kuuntelijat.<br />

”Sain hyviä vinkkejä omien lapsieni<br />

seksuaalikasvatukseen”, kahden murrosikäisen<br />

lapsen äiti Elisa Kaisla kehuu.<br />

Seksuaalisuudesta puhumisen vaikeuden<br />

myönsivät monet vanhemmat ja<br />

osan mielestä asiassa on oltava itse aloitteellinen.<br />

”5- ja 7-vuotiaat lapseni eivät kysele<br />

juuri ollenkaan seksuaalisuudesta. Mielestäni<br />

vanhemmalla on velvollisuus kertoa<br />

lapselle seksuaalisuudesta”, uskoo<br />

Mari Vuorensalmi.<br />

Elisa Kaisla koki erityisesti tunteiden<br />

ja järjen käytön tärkeyden seksuaalikasvatuksessa.<br />

Oman 15-vuotiaan tyttären<br />

kanssa Kaisla on käynyt keskusteluja<br />

poikaystävän luona vietetyistä öistä.<br />

”Tärkeintä mitä voin tehdä, on painottaa<br />

oman kehon ja tunteiden kuuntelemista.<br />

Uskon Raisa Cacciatoren tavoin,<br />

että nuori on valmis kun haluttaa<br />

enemmän kuin pelottaa.” l<br />

Raisa Cacciatoren ”Huomenna pannaan<br />

pussauskoppiin”-kirja (WSOY) käsittelee<br />

nuorten seksuaalisuutta porrasmallin avulla.<br />

Tukea vanhemmuuteen saa myös<br />

Väestöliiton Vahva vanhemmuus -kirjasta.<br />

Tarjoushinta lukijoille 12 €/kpl +<br />

postituskulut. Tilaukset Väestöliitosta:<br />

www.vaestoliitto.fi / nettikauppa tai<br />

puh. (09) 228 05136 tai<br />

sähköpostilla aija.vaisanen@vaestoliitto.fi.<br />

Tilaustunnus PP3<br />

28 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

Teksti Ilona Hiila Kuvat Väestöliiton kuva-arkisto<br />

Teksti Ilona Hiila<br />

Perhe kaikissa politiikoissa<br />

– seminaarissa sanottua<br />

Väestöliiton perhepoliittisessa seminaarissa ”Perhe kaikissa politiikoissa” keskusteltiin<br />

perheiden hyvinvoinnista nyt ja tulevaisuudessa. Keskusteluissa nousi esille erityisesti räätälöidyt<br />

perhepalvelut ja niiden kehittäminen.<br />

Peruspalveluministeri Paula Risikon<br />

mukaan räätälöidyt ratkaisut sosiaalipalveluihin<br />

tuovat tulosta tulevaisuudessa.<br />

”Mahdollisimman hyvällä palveluiden<br />

räätälöinnillä ja erilaisten vaihtoehtojen<br />

tarjoamisella voidaan kullekin perheelle<br />

saada juuri heidän tilanteeseensa<br />

sopiva ratkaisu. Näin voidaan tukea niin<br />

lasten hoitoa, perheen hyvinvointia kuin<br />

vanhempien työllisyyttä.”<br />

Ministeri Risikko kommentoi myös<br />

subjektiivisen päivähoidon rajoittamissuunnitelmista<br />

noussutta kohua.<br />

”Subjektiiviseen oikeuteen saada päivähoitoa<br />

ei puututa. Hallituksen sosiaalipoliittinen<br />

ministerityöryhmä tulee<br />

syksyllä käymään perusteellisesti läpi<br />

sen, kuinka lasten päivähoitoa voidaan<br />

ohjata mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi.<br />

Tällöin otetaan huomioon<br />

niin lastensuojelulliset kuin sosiaaliset ja<br />

taloudellisetkin tekijät. Tärkeää on myös<br />

varmistaa, ettei muutoksella heikennetä<br />

pienten lasten vanhempien työnteon<br />

kannustavuutta.”<br />

Suomen taideyliopistojen koulutusja<br />

kehittämisinstituutin johtaja Teppo<br />

Turkki pohti puheessaan perheiden asemaa<br />

nyky-yhteiskunnassa. Turkki käytti<br />

esimerkkinä Japania, jonka katsoi edustavan<br />

yhteiskunnan tulevaisuutta. Turkin<br />

mukaan Suomen ja Japanin ongelmat<br />

ovat samat vaikka yhteiskunnissa<br />

on paljon eroja. Perheiden perustaminen<br />

vaikeutuu, kun kilpailu ihmisten<br />

ajasta kiihtyy markkinoituvassa yhteiskunnassa.<br />

Paula Risikko<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 29

Teksti Paula Alkio<br />

”Perheystävällistä työpaikkaa etsimässä”<br />

– seminaarin loppukeskustelun ajatuksia<br />

Suomessa on noin 592 000 lapsiperhettä,<br />

joten työn ja perheen yhteensovittaminen<br />

koskettaa suurta osaa suomalaisista.<br />

Se on myös hyvin suosittu<br />

juhlapuheiden aihe, pääsihteeri Leila<br />

Kostiainen STTK:sta totesi keskustelun<br />

aluksi.<br />

”Hallituskin on ohjelmassaan maininnut,<br />

että perhe tulee ottaa huomioon<br />

kaikessa päätöksenteossa ja päätösten<br />

vaikutukset perheisiin. Hallitus ei kuitenkaan<br />

tiedä, miten suureen tehtävään<br />

se on sitoutunut, kun se joutuu selvittämään<br />

vaikutukset kumpaankin sukupuoleen<br />

erikseen.”<br />

Kostiaisen mukaan on hyvä muistaa,<br />

että työ ja perhe kuuluvat samaan elämään.<br />

Pitkien hoito- ja vanhempainvapaiden<br />

sijasta hän on pohtinut, miten<br />

osa-aikatyön mahdollisuuksien lisääminen<br />

toisi paljon kaivattua joustoa lasten<br />

vanhemmille, mutta vastustustakin asialle<br />

riittää.<br />

”Ehdotin jokin aika sitten osa-aikatyön<br />

lisäämistä niin, että perheet voisivat<br />

valita kokoaikaisen työssäkäynnin tai<br />

kokonaan työstä poissaolon sijaan halutessaan<br />

myös osa-aikatyön. Lunta tuli<br />

tupaan.”<br />

Pääjohtaja Asmo Kalpala Tapiola-yhtiöistä<br />

kannattaa perheen ja työelämän<br />

yhteensovittamisessa perheiden<br />

omien valinnanmahdollisuuksien lisäämistä.<br />

Hän on myös huolissaan kotiäitien<br />

talouden ja eläkkeiden turvaamisesta.<br />

”Me voisimme ottaa mallia Ruotsista,<br />

missä on mahdollista sopia eläketurvan<br />

karttumisesta fifty-fifty palkansaajan ja<br />

kotiäidin kesken”.<br />

Kalpala näkee työpaikan perheetuuksien<br />

kehittämisen keinona vastata<br />

työvoimapulaan erityisesti koulutettujen<br />

naisten kohdalla. ”Ehkä joudutaan palaamaan<br />

vanhaan patruunamalliin ja ale-<br />

Maria-Kaisa Aula<br />

taan järjestää työntekijöiden lapsille päivähoitoa,”<br />

Kalpala pohdiskelee.<br />

Työ voi myös uhata lasten<br />

hyvinvointia<br />

Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula<br />

STM:stä toteaa, että vanhempien työ<br />

voi joissakin tapauksissa olla jopa uhka<br />

lasten hyvinvoinnille. ”Vanhempien läsnäolo,<br />

huolenpito ja aito vuorovaikutus<br />

vanhemman ja lapsen välillä ovat perustavia<br />

tekijöitä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin<br />

kannalta. Mikään tekniikka<br />

ei niitä korvaa”, hän toteaa.<br />

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen<br />

vaikeus ei kosketa vain pienten<br />

lasten vanhempia. ”Tutkimuksen mukaan<br />

neljäsosa yläasteikäisistä nuorista<br />

kokee, että vanhemmat ovat työpäivän<br />

jälkeen liian väsyneitä jaksaakseen olla<br />

kiinnostuneita lastensa asioista.” Tilanteen<br />

korjaamiseksi työpaikkojen olisi<br />

Aulan mukaan muututtava ja annettava<br />

enemmän tilaa vanhemmille. Toisaalta<br />

yhteiskunnan olisi luotava taloudelliset<br />

edellytykset sellaisiksi, että vanhemmat<br />

voisivat olla enemmän lastensa kanssa.<br />

Nuorten vanhempien asenteet ovat<br />

tänä päivänä kotihakuisia. ”On kuitenkin<br />

eri asia pystyvätkö vanhemmat sitä<br />

toteuttamaan. Taloudelliset reunaehdot,<br />

kuten asunto- tai opiskeluvelat, rajaavat<br />

vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyön<br />

tai hoitovapaan pitämiseen”.<br />

”Nykyinen on/off -asetelma ei välttämättä<br />

ole hyvä. Työssä ja kotona oloon<br />

tarvitaan lisää moninaisuutta. Toisaalta<br />

vanhempainvapaan pidentäminen olisi<br />

pienten lasten kannalta suotava kehityssuunta.”<br />

l<br />

30 l Pari & perhe 3/<strong>2007</strong>

Ajankohtaista<br />

Teksti Elina Korhonen<br />

Kaupungeissa kasvaa mahdollisuus<br />

Ensi vuosi on käännekohta ihmiskunnan<br />

historiassa, sillä silloin yli puolet maailman<br />

väestöstä asuu kaupungeissa. Suurin<br />

osa uusista kaupunkien asukkaista on<br />

köyhiä. Afrikan ja Aasian kaupunkiväestö<br />

kaksinkertaistuu vuosien 2000 ja 2030<br />

välillä, eli vain yhden sukupolven aikana.<br />

Kaupungit kasaavat monia ongelmia,<br />

kuten köyhyyttä, epätasa-arvoa ja saasteita.<br />

Tästä huolimatta tiivis asuminen<br />

voi edistää kestävää kehitystä. Hallitun<br />

kaupungistumisen hyödyt ohittavat haitat<br />

moninkertaisesti, todetaan YK:n väestörahaston<br />

uudessa vuosiraportissa.<br />

Nuoret ovat kaupunkien<br />

tulevaisuus<br />

Suuri osa uusista kaupunkilaisista on<br />

köyhiin perheisiin syntyneitä lapsia.<br />

Kaupunkien tulevaisuus on kiinni nuorille<br />

tarjotuista mahdollisuuksista.<br />

”Kaupungeissa kasvaa mahdollisuus”<br />

-raportissa listataan keinoja köyhyyden<br />

kierteen katkaisuun: nuorten koulunkäyntiä<br />

on tuettava, heidän on saatava<br />

seksuaaliterveyspalveluja välttyäkseen ennenaikaisilta<br />

raskauksilta, seksitaudeilta<br />

ja vaarallisilta synnytyksiltä. Kaupunkien<br />

on myös houkuteltava sijoituksia uusien<br />

työpaikkojen luomiseksi. Lisäksi nuorten<br />

järjestöjä on tuettava, jotta nuoret osallistuisivat<br />

paikalliseen päätöksentekoon.<br />

Tilaa raportin tiivistelmä ”Kaupungeissa<br />

kasvaa mahdollisuus” ilmaiseksi<br />

Väestöliitosta: Laura Lipsanen, puh.<br />

09-2280 5125, laura.lipsanen@vaestoliitto.fi<br />

l<br />

Raportin nuorisoliite Growing up<br />

Urban tarkastelee kaupungistumista<br />

nuorten näkökulmasta.<br />

”Kylässä minulla ei ollut mitään keinoa<br />

ansaita rahaa. Siellä ei ollut töitä,<br />

ja minun piti elättää lapseni.”<br />

Shimu, bangladeshilainen lapsimorsian ja<br />

kahden lapsen äiti. Töissä pääkaupungissa<br />

Dhakassa tekstiilitehtaassa.<br />

”Muistan, äidin sanomassa ”rauhassa,<br />

rauhassa”. Ja muistan, että sinä aamuna<br />

naapurin mies oli pyytänyt minua<br />

seuraamaan häntä. Että hän antaisi minulle<br />

suklaata. Sitten en muista enää<br />

mitään ennen kuin heräsin sairaalasta.<br />

Muut lapset kiusasivat minua tapahtuneesta.<br />

Yksi kiusaajistani oli tyttö, joka<br />

myös oli raiskattu. Mutta koska hänen<br />

vanhempansa eivät vieneet häntä sairaalaan,<br />

kukaan ei tiennyt siitä ja tyttö käyttäytyi<br />

kuin mitään ei olisi tapahtunut.”<br />

Maty, Senegalin pääkaupungista Dakarista,<br />

raiskattu 6-vuotiaana.<br />

”Naapurustossamme oli muutama poika,<br />

jotka olivat liittyneet Mara-nimiseen<br />

jengiin. Kaikki kunnioittivat heitä. Tyypit<br />

käyttivät huumeita ja varastivat. Minä<br />

aloin viettää aikaa heidän kanssaan,<br />

koska halusin myös kunnioitusta.”<br />

Freddy – entinen jenginuori El Salvadorista.<br />

Teksti Elina Korhonen<br />

Tytöt ovat kehityksen avain<br />

Suurin osa maailman köyhistä ja lukutaidottomista<br />

on naisia. Noin 82 miljoonaa<br />

10–17-vuotiasta tyttöä avioituu ennen 18<br />

ikävuottaan. 130 miljoonaa tyttöä ja naista<br />

on joutunut sukuelinten silpomisen<br />

uhriksi. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa<br />

kaksi kolmasosaa uusista hiv-tartunnoista<br />

on 15–19-vuotiailla tytöillä.<br />

Planin julkaisema ”Koska olen tyttö”<br />

-raportti antaa koruttoman mutta totuudenmukaisen<br />

kuvan kehitysmaiden tyttöjen<br />

arjesta. Kansainvälisistä sopimuksista<br />

ja päätöksistä huolimatta tyttöjen<br />

syrjintä alkaa jo ennen syntymää ja jatkuu<br />

läpi elämän. Kehitystä esimerkiksi<br />

koulutus- ja terveyssektoreilla on tapahtunut,<br />

mutta edelleen syrjintä jarruttaa<br />

varsinkin köyhien maiden kehitystä.<br />

62 miljoonaa tyttöä on yhä ilman<br />

koulutusta. Tyttöihin panostaminen kuitenkin<br />

kannattaa. ”Maailmanpankin tutkimus<br />

osoittaa, että tyttöjen toisen asteen<br />

koulutuksen noustessa yhdellä prosentilla,<br />

maan bruttokansantuote nousee keskimäärin<br />

0,3 prosenttia vuodessa”, toteaa<br />

Plan Suomen pääsihteeri Riitta Weiste.<br />

Koulutetut äidit lisäävät myös inhimillistä<br />

pääomaa: heidän lapsensa ovat<br />

muita useammin rokotettuja ja saavat<br />

parempaa ravintoa ja heidän tyttärensä<br />

pääsevät suuremmalla todennäköisyydellä<br />

kouluun.<br />

”Koska olen tyttö”-raportti on ladattavissa<br />

Planin sivuilta: www.plan.fi<br />

Voit tilata Väestöliitosta maksutta lisää<br />

luettavaa tyttöjen asemasta:<br />

Päiväntasaajan valo ja varjot. Afrikkalaisten<br />

naisten vahvuus ja taakka.<br />

Kohti toivoa. Naiset ja kansainvälinen<br />

muuttoliike. Tiivistelmä YK:n väestörahaston<br />

vuosiraportista 2006.<br />

Lupaus tasa-arvosta. Sukupuolten<br />

välinen tasa-arvo, lisääntymisterveys ja<br />

vuosituhattavoitteet. Tiivistelmä YK:n<br />

väestörahaston vuosiraportista 2005.<br />

Tilaukset: Laura Lipsanen, 09–22805<br />

125, laura.lipsanen@vaestoliitto.fi l<br />

Pari & perhe 3/<strong>2007</strong> l 31

Väestöliiton julistekampanjassa<br />

kukkii kauneus ja elinvoima<br />

Väestöliitolta on ilmestynyt yläasteikäisille<br />

pojille ja tytöille suunnattu kondomijulistekampanja,<br />

jossa pääpaino on seksuaaliterveydellä.<br />

Julisteet kampanjoivat<br />

vahvan itsetunnon ja itsensä hyväksymi-<br />

sen puolesta. Voikukka-teema tuo suomalaisen<br />

ikikukan kautta kauneutta ja<br />

elinvoimaa peruskouluihin helposti lähestyttävällä<br />

tavalla. Voikukka on seksuaalisuuden<br />

tapaan kaunis ja kaikille kuuluva,<br />

luonnollinen ja sitkeä. Julisteita jaetaan<br />

automaattisesti kaikkiin peruskouluihin<br />

postitse tai kouluvierailujen aikana.<br />

Pari & perhe -lehden palvelukortti<br />

Pari & perhe ilmestyy neljä<br />

kertaa vuodessa.<br />

Tilaushinta 30 euroa/<br />

vuosikerta.<br />

Tilaan Pari & perhe -lehden alkaen <strong>2007</strong><br />

Itselleni<br />

Lahjaksi<br />

Irtisanon tilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun.<br />

l Tilauksen maksaja/Vanha osoite<br />

Sukunimi<br />

Jakeluosoite<br />

Käytä palvelukorttia, kun<br />

- tilaat lehden<br />

- ilmoitat osoitteen- tai<br />

nimenmuutoksen<br />

- peruutat tai irtisanot tilauksesi<br />

Etunimi<br />

Vastaanottaja<br />

maksaa<br />

postimaksun<br />

Väestöliitto ry<br />

Tunnus 5005241<br />

00003 VASTAUSLÄHETYS<br />

Seuraavassa<br />

numerossa<br />

teemana lapsen<br />

saannin ihanuus<br />

ja vaikeus.<br />

Postinumero<br />

Postitoimipaikka<br />

Puhelin<br />

Päiväys ja allekirjoitus<br />

l Lahjatilauksen saaja/Uusi osoite<br />

<strong>2007</strong> alkaen<br />

Sukunimi<br />

Etunimi<br />

Jakeluosoite

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!