Karhunpalvelus 2/2006 - Pori
05.06.2015 • Views
Share Embed Flag

Karhunpalvelus 2/2006 - Pori

Karhunpalvelus 2/2006 - Pori

Karhunpalvelus 2/2006 - Pori

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
pori.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

<strong>Pori</strong>n kaupungin henkilöstölehti 2/<strong>2006</strong><br />

■ Bussilla töihin? s. 3<br />

Tuloksia <strong>Pori</strong>n kaupungin henkilöstön työmatkakyselystä<br />

■ Energiaa riittää aloitteisiin s. 7<br />

Monitasoista aloitetoimintaa<br />

■ Poliisi ja sosiaalitoimi yhdessä<br />

eturintamalla s. 8-9<br />

Polsos-toiminta<br />

■ Vilkas kesä <strong>Pori</strong>ssa <strong>2006</strong> s. 14<br />

Suomi Areena ja jazz soi<br />

Kansikuva: Markku Saiha

2<br />

KarhunPalvelus<br />

PÄÄKIRJOITUS<br />

AINO-MAIJA LUUKKONEN, kaupunginjohtaja<br />

Koskaan et muuttua saa<br />

Muutoksen vastustaminen on osa ihmisen selviytymistä<br />

vuosituhansien saatossa. Ilmaston ja ravinnon<br />

muutokset ovat aiheuttaneet usein muutoksia totuttuun,<br />

joskus hyvää, joskus pahaa. Pearl S. Buckin teos<br />

Hyvä maa kuvaa kiinalaisen talonpojan elämänvaiheita.<br />

Kirja alkaa siitä, kun talonpoika Wang noutaa<br />

itselleen puolison suuresta kaupunkitalosta, jossa tätä<br />

oli pidetty orjana. Kirjan lopussa Wang on sukuineen<br />

muuttanut asumaan tähän taloon, jonne hän nuorena<br />

kosijana hädin tuskin oli tohtinut astua. Tällä välin<br />

Wangin perhe oli joutunut kokemaan elämän kurjuuden<br />

ja katovuosia seuraavan nälänhädän ja sitä seuraavan<br />

rikastumisen. Erään kerran he joutuivat matkustamaan<br />

etelään saadakseen jotakin syödäkseen; Wangin<br />

vaimo ja lapset kerjäsivät ja talonpoika itse veti öiseen<br />

aikaan tavaroita rattailla.<br />

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevaa keskustelua<br />

seuratessaan huomaa, että meissä kaikissa<br />

asuu vanha jäärä, jolle muutos on kauhistus. Näen,<br />

että muutoksen vastustaminen on meihin ja koko<br />

luontoon ohjelmoitu, koska suuret muutokset ovat<br />

usein vieneet katastrofiin. Esimerkiksi käy vaikka äsken<br />

mainitsemani kiinalaisen talonpoika Wangin elämän<br />

kurjuus nälkävuosien aikana.<br />

Työyhteisössä muutokset ovat jokapäiväinen, totuttu<br />

tapahtuma, mutta niiden vastustamiseen käytetään<br />

melkoisesti energiaa. Omankin työurani aikana on tapahtunut<br />

melkoinen muutos kuntasektorilla: 1980-<br />

luvun suhteellisen vakaista olosuhteista siirryttiin<br />

1990-luvun alun lamaan ja EU:n mukanaan tuomaan<br />

määräaikaisten työsuhteiden projektikulttuuriin, jossa<br />

mikään ei ole pysyvää.<br />

On luonnollista kokea työyhteisössä odotettavissa<br />

olevat muutokset uhaksi - menee totuttu työrytmi,<br />

totutut tavat ja mahdollisesti hyvät kaverit. Joskus<br />

muutokset johtavat hyväänkin, kuten talonpoika<br />

Wangin kohdalla tapahtui, mutta silti ihminen on<br />

luonnostaan epäilevä.<br />

Muutokseen sopeutumisen prosessi noudattaa usein<br />

samaa kaavaa: tasapainotilasta joudutaan kaaoksen tilaan,<br />

jolloin kaikki on uutta, sitten sopeudutaan ja<br />

toivottavasti saavutetaan uusi harmonia. Muutoksen<br />

käynnistämisessä on kaksi tapaa, ylhäältä alas (top<br />

down), joka voidaan karrikoiden suomentaa runttaamiseksi<br />

tai alhaalta ylös (bottom up), joka harvoin on<br />

mahdollista, sillä kukapa uskaltaisi asettaa omat vakiintuneet<br />

toimintatapansa kyseenalaisiksi. Viime<br />

mainitun vuoksi myöskään sellaiset kansalliset uudistukset,<br />

joiden odotetaan käynnistyvän alueellisella tai<br />

paikallisella tasolla, eivät juuri johda mihinkään. Esimerkkinä<br />

voin käyttää kansallista terveyshanketta,<br />

jonka saavutukset ovat olemattoman ja mitättömän<br />

välimailla lukuun ottamatta hoitotakuuta. Näin maallikkona<br />

toki olettaisi potilaan nopean hoitoon pääsyn<br />

olevan terveydenhuoltojärjestelmän tavoitteena ilman<br />

erityistä lakiakin.<br />

Myöskin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aluevaihe<br />

osoitti sen, että kukaan ei halua tehdä mitään,<br />

jos ei ole pakko. Kuntien pakko näyttää olevan joko<br />

täydellinen taloudellinen ahdinko tai runttaaminen eli<br />

toisin ilmaistuna normiohjaukseen palaaminen. Kunnan<br />

tahto on kuntalaisen taskussa ja kukapa haluaisi<br />

luopua sellaisesta, mihin on tottunut. Nähtäväksi jää,<br />

kuinka rankasti maan hallitus on valmis runttaamaan,<br />

jotta kunta- ja palvelurakenteemme saadaan vastaamaan<br />

tulevaisuuden kuntalaisten vaatimuksia ja samalla<br />

turvaamaan palveluiden rahoitus.<br />

Uskon, että <strong>Pori</strong>n kaupungin kaltaisen suuren organisaation<br />

eri tasoilla on lukemattomia hyviä ideoita<br />

siitä, kuinka voisimme kehittää työprosessejamme<br />

ja siten kokea työmme mielekkäämmäksi. Nämä ideat<br />

eivät vaan aina välity sinne, missä päätöksiä tehdään.<br />

Aloitepalkkiojärjestelmämme on eräs väline, jota toisaalla<br />

tässä Karhunpalveluksessa käsitellään. Tehkää<br />

rohkeasti aloitteita; ne kaikki otetaan vakavasti ja pohditaan<br />

niiden käyttökelpoisuus asiantuntijavoimin.<br />

Kemira Oy:n pääjohtaja Lasse Kurkilahti on todennut,<br />

että muutokseen tarvitaan muutama innostunut.<br />

Innostuneet ovat läpivievä voima. Jos heitä ei ole, ei<br />

mikään muutu.<br />

Huonosti harkittu muutos johtaa kaaokseen työyhteisössä,<br />

sitoutuminen laskee, tehdään ”pikkuhiljaa”,<br />

ei välitetä mistään uudesta, vaan tehdään ainoastaan<br />

se pakollinen. Kaikilla kuntaorganisaation tasoilla<br />

meidän on syytä opetella muutoksen hallintaa, sillä<br />

muutos on edessämme. Vaikka <strong>Pori</strong> on Suomen kymmenenneksi<br />

suurin kaupunki, emme voi jäädä röyhistelemään<br />

ja sanoa, että ei kunta- ja palvelurakenneuudistus<br />

meitä koske, senkun vaan porskutamme.<br />

Näin asia ei ole, vaan tämä on meidän kaikkien<br />

muutos.<br />

Selviämme mahdollisimman vähin vaurioin, jos<br />

muutos on meidän hallussamme ja meistä lähtenyt.<br />

Tällaisia muutoksia ovat olleet seudullisen elinkeinoyhtiön<br />

(POSEK) perustaminen, seudullisen taloushallintoyhtiön<br />

muodostaminen, palkkalaskennan keskittäminen,<br />

meneillään olevien terveydenhuollon seudullisten<br />

mallien luominen perusterveydenhuolto ja<br />

ympäristöterveydenhuolto mukaan lukien. Mainitsin<br />

tässä vain muutamia esimerkkejä - niitä on ja tulee<br />

olemaan lukemattomia muita. Muutosta ei ole syytä<br />

pelätä. <strong>Pori</strong>n kaupunki on sitoutunut pitämään henkilöstöstään<br />

huolta; olemme valmiita uudelleenkoulutukseen,<br />

vaihtovalmennukseen ja muihin sellaisiin toimenpiteisiin,<br />

joissa työntekijä otetaan huomioon yksilönä,<br />

jolle osoitetaan mielekäs työ. Yhdessä Rauman<br />

kanssa käynnistämämme ikäohjelman tarkoituksena<br />

on, että kaupungin työntekijät kokisivat työnsä mielekkääksi<br />

ja jaksaisivat palveluksessamme mahdollisimman<br />

pitkään. Tässä meillä on mahdollisuus jopa<br />

kilvoitella raumalaisten kanssa - työssä viihtymisessä<br />

- pitäähän itse kullekin jäädä energiaa myös sitä kolmatta<br />

elämää, aktiivisia eläkevuosia varten.<br />

KOLUMNI<br />

Aloitin 6.6.1968 lähes 40-<br />

vuotisen työurani rakennusviraston<br />

asemakaavaosaston<br />

liikennesuunnittelussa<br />

suunnitteluinsinöörinä.<br />

Olen pitkään hoitanut teknisen palvelukeskuksen<br />

aluetekniikan yksikön kunnossapitoinsinöörin<br />

tehtävää. Tielautakunnan<br />

sihteerin tehtävää olen hoitanut<br />

oman toimeni ohella vuodesta 1984.<br />

Liikennevaloista<br />

Monista 60-luvun lopun ja 70-luvun alun<br />

liikennevalokohteista oli haastavin Ulvilantien-Tampereentien<br />

liittymän varustaminen<br />

liikennevaloilla, koska kyseessä oli<br />

ensimmäinen kaikille punainen järjestelmä<br />

Suomessa. Järjestelmä oli ja on joustava<br />

erityisesti hiljaisen liikenteen aikana.<br />

Juuri kun järjestelmä saatiin toimimaan,<br />

kuorma-auto ohjautui pois ajoradalta törmäten<br />

liikennevalojen ohjauskeskukseen<br />

ja koko systeemin käyttöönotto siirtyi.<br />

Tapani Uitti<br />

Kunnossapitoinsinööri<br />

Hajamuistoja taipaleen varrelta<br />

Jätehuollosta<br />

Kaatopaikkojen hoito kuului <strong>Pori</strong>n Jätehuollon<br />

perustamiseen asti rakennusviraston<br />

kunnossapitoon. Luotsinmäen<br />

kaatopaikalla otettiin vuonna 1979 käyttöön<br />

aukioloajat ja ”ulkopuoliset oleskelijat”<br />

poistettiin alueelta. Kaatopaikkaaluetta<br />

vartioitiin. Muutoksen helpottamiseksi,<br />

kun jätettä ei enää voinut viedä<br />

kaatopaikalle milloin tahansa, sijoitettiin<br />

kaatopaikan puomin luo vaihtolavat. Infotaulujen<br />

mukaan ne oli tarkoitettu pienille<br />

määrille pussitettua, aukioloaikojen<br />

ulkopuolella tuotavaa jätettä. No, omalaatuisin<br />

tulkinta pussitetusta jätteestä<br />

oli lavalle tuotu romuhenkilöauton puolikas.<br />

Viemäristöstä<br />

Viemäristön ja pumppaamoiden hoito<br />

kuului vesi- ja viemärilaitoksen perustamiseen<br />

asti myös rakennusviraston kunnossapitoon.<br />

Sekaviemäröintiin perustuva<br />

osa verkosta, jossa sade- ja sulamisvedet<br />

johdettiin likavesien kanssa samoihin<br />

putkiin, oli ymmärrettävästi tulvaherkkä.<br />

Yksi pahimmista viemäritulvista tapahtui<br />

21.11.1980. Maan jo ollessa jäässä satoi<br />

ensin 5-10 cm lunta ja sitten niin rankasti<br />

vettä, että aiemmin satanut lumikin<br />

suli. Kaikki vedet kuormittivat nyt viemäristöä<br />

. Kunnossapitotoimistoon tuli<br />

noin 150 ilmoitusta kellaritulvista. Eikä<br />

tilannetta paljon helpottanut se, että<br />

jo 1940-luvun määräyksissä oli edellytetty<br />

padotuskorkeuden alapuolisten kellaritilojen<br />

varustamista sulkulaitteilla, jos<br />

ne viemäröidään.<br />

Kokemäenjoen tulvista<br />

Kokemäenjoen viimeisimmän suurtulvan<br />

aikana vuoden 1975 alussa olin suunnittelutehtävissä<br />

enkä osallistunut tämän<br />

tulvan torjuntaan. Suurtulvan jälkeenkin<br />

on joki ”pullistellut” muutaman kerran.<br />

Jouduttiinpa 18.12.1986 lähtemään<br />

rakennusviraston töitten juhlasta tulvan<br />

torjuntaan Sunniemenrannalle. Paikalliset<br />

asukkaat ihmettelivät, miksi kaupungin<br />

omien kuorma-autojen osuus pikaisesti<br />

improvisoidusta Järilä-Sunniemi sorarallista<br />

oli kovin pieni. Perimmäinen<br />

syy taisi jäädä silloin kertomatta.<br />

Kokemukseni perusteella näyttää siltä,<br />

ettei luonto tunne periaatteessa mitään<br />

rajoja. Toiset tapahtumat ovat vain<br />

todennäköisempiä kuin toiset. Varmasti<br />

joskus kaikki tekijät tulevat vaikuttamaan<br />

samanaikaisesti pahaan suuntaa niin, että<br />

Kokemäenjoki tulvii yli penkereiden.<br />

Koska näin tapahtuu, sitä on vaikea ennustaa.<br />

Toisaalta ääri-ilmiöt näyttävät lisääntyneen<br />

maailmalla viime aikoina.<br />

Katujen kunnossapidosta<br />

Erityisesti talvihoidon osalta ”vuodet eivät<br />

ole veljeksiä”, vaan työmäärät ja kustannukset<br />

vaihtelevat suuresti. Monesti<br />

kuntalaisten odotukset ovat olleet epäsuhteessa<br />

meidän mahdollisuuksiimme.<br />

Se on aiheuttanut jännitteitä eikä virkamiehen<br />

toimiminen ”ukkosenjohdattimena”<br />

ole ollut kovin harvinaista.<br />

Liikkumismahdollisuus <strong>Pori</strong>n pääkatuverkossa<br />

henkilöautolla on ollut viimeksi<br />

uhattuna 12.-13.12.1989. Silloin oli pakkasta<br />

n. -15° C , itätuulta noin 15 metriä<br />

sekunnissa ja lunta pyrytti taivaan täydeltä.<br />

Lunta tuli kaikkiaan n. 40-50 cm, kinostuen<br />

tuulessa korkeiksi valleiksi. Vain<br />

jatkuvasti auraamalla pystyttiin pitämään<br />

pääväylät liikennöintikunnossa. Minullekin<br />

soitettiin ja pyydettiin lähettämään<br />

laipiomiehiä apuun, jotta talon ulko-ovi<br />

saataisiin avatuksi. Pyysin soittajaa turvautumaan<br />

naapuriapuun. Lumimyrskyn<br />

jälkeen oli pääkatujen varsilla niin<br />

korkeita lumivalleja, että ne haittasivat<br />

näkyvyyttä risteyksissä.<br />

Lunta ei kuitenkaan tullut maailmanluokan<br />

mitoissa ennätyksellisesti, sillä esimerkiksi<br />

Kalliovuorilla USA:ssa on kirjattu<br />

15.4.1921 lunta sataneeksi 193 cm<br />

vuorokaudessa.<br />

Suolan (natriumkloridi) käyttö talvikaudesta<br />

1989-90 alkaen vilkasliikenteisillä<br />

sisääntulo- ja pääkaduilla on ollut<br />

kestoaihe kuntalaisten ja kunnossapitäjän<br />

välisissä keskusteluissa. Aikaisemmin<br />

pyrittiin nykyisin suolattavilla väylillä<br />

turvaaman liikkuminen vain auraamalla,<br />

höyläämällä ja hiekoittamalla.<br />

Näin menetellen ei kuitenkaan pystytty<br />

estämään vaarallisten urien syntymistä<br />

jääpolanteeseen talven rajujen säävaihteluiden<br />

ja vilkkaan liikenteen yhteisvaikutuksesta.<br />

Suolan käytöllä on nämä tilanteet<br />

pystytty pääväylillä hallitsemaan.<br />

Tietysti suolan käytössä on huomioitava<br />

odotettavissa olevat säävaihtelut. Suolan<br />

käytön tahraavasta vaikutuksesta olen todennut<br />

liinavaatteiden ja autojen poikkeavan<br />

toisistaan. Kun liinavaatteiden pesun<br />

ja silityksen kustannukset ovat samaa<br />

suuruusluokkaa, niin auton pesu on paljon<br />

halvempaa kuin sen silitys. Viesti on<br />

ymmärretty vaihtelevasti.<br />

Yksityisteiden avustamisesta<br />

Kun yksityisteiden avustaminen on <strong>Pori</strong>ssa<br />

suoritettu poikkeuksellisesti lähes yksinomaan<br />

luontaissuorituksina, on avustustoimien<br />

organisointi ollut suhteellisen<br />

yksinkertaista ja ”paperisota” vähäistä.<br />

Toisaalta se, että kaupungin kalusto on<br />

suorittanut kunnossapitotöitä avustettavilla<br />

yksityisteillä, on aiheuttanut väärää<br />

käsitystä. On ajateltu, että avustaja eli<br />

tekninen palvelukeskus olisi vastuullinen<br />

tienpitäjä. Näinhän ei ole, vaan kunnossapitäjä<br />

on yksityistielain mukaisesti tiekunta<br />

tai tienvarren kiinteistöt yhdessä.<br />

Avustettavien teidenkin kunto on vuosien<br />

mittaan parantunut niin, ettei ole<br />

tarpeen toimia erään aikaisemman tielautakunnan<br />

sihteerin tavoin, joka kirjautti<br />

pöytäkirjaan, että ”sihteerin autoa ei voida<br />

avustettavien teiden huonon kunnon<br />

vuoksi käyttää katselmuksissa”.<br />

Lopuksi<br />

Eläkkeelle lähtöni ei ole aprillipila, vaikka<br />

viimeinen työpäiväni on 31.3.<strong>2006</strong>.<br />

Täyttä totta on siirtymiseni eläkeläisten<br />

runsaslukuiseen joukkoon.

KarhunPalvelus<br />

HENKILÖSTÖPOLITIIKKA<br />

3<br />

Kevätauringon alkaessa lämmittää<br />

moni porilainen siirtyy henkilöauton<br />

ratista polkupyörän päälle.<br />

Aurinkoiset kevätsäät siirtävät<br />

luontevasti työmatkalaisia<br />

autonpenkiltä satulan päälle.<br />

Vaan mikä siirtäisi autoilijat<br />

joukkoliikenteen käyttäjiksi?<br />

Joukkoliikenteen edut henkilöautoon verrattuna<br />

ovat monelle tuttuja. Se on ympäristöystävällisempää,<br />

turvallisempaa ja<br />

aiheuttaa vähemmän ruuhkia. Työmatkalaisen<br />

itsensä kannalta ehkä tärkein<br />

joukkoliikennematkan etu on kuitenkin<br />

sen terveysvaikutukset. Pyöräilylle<br />

tai kävelylle ei joukkoliikennematka terveysvaikutuksiltaan<br />

pärjää, mutta henkilöautoon<br />

verrattuna se on merkittävästi terveellisempi<br />

tapa.<br />

Joukkoliikenteen käytön edistämiseksi on viime<br />

vuosina etsitty uusia keinoja ja toimijoita. Tampereen<br />

teknillisessä yliopistossa viime kesänä alkaneessa<br />

valtakunnallisessa joukkoliikennetutkimuksessa<br />

on kartoitettu keinovalikoimaa joukkoliikenteen<br />

käytön edistämiseksi erityisesti työmatkoilla.<br />

Tutkimuksen tärkeänä osana on ollut työmatkakysely,<br />

jonka myös 1850 <strong>Pori</strong>n kaupungin työntekijää<br />

sai kotiosoitteeseensa syksyllä 2005. Kysely kohdennettiin<br />

keskustan, Pripolin ja kaupunginsairaalan<br />

alueella työssäkäyville. Vastauksia palautui noin<br />

800. Naisten osuus vastaajista oli 76 % ja miesten<br />

osuus 24 %.<br />

<strong>Pori</strong>n kaupungin lisäksi tutkimuksessa olivat mukana<br />

<strong>Pori</strong>sta Kemira Pigments Oy sekä Tampereelta<br />

Elisa Oyj:n ja Kvaerner Power Oy:n Tampereen<br />

henkilöstö sekä Juvenes-Yhtiöt Oy. Kyselyn avulla<br />

kartoitettiin työntekijöiden näkemyksiä kulkutavan<br />

valintaan vaikuttavista tekijöistä ja erilaisista joukkoliikenteen<br />

käyttöä lisäävistä toimenpiteistä.<br />

Tulokset olivat varsin samansuuntaisia eri yrityksissä.<br />

Vaikka auton tarve ennen työpäivää tai sen jälkeen<br />

sekä linja-autojen huonot aikataulut vaikuttavat<br />

auton käyttöön työmatkoilla, on suurin syy auton<br />

käytölle sen vaivattomuus ja helppous. Yli 60<br />

% pääsääntöisesti autolla kulkevista <strong>Pori</strong>n kaupungin<br />

työntekijöistä arveli, että autoilun vaivattomuudella<br />

ja helppoudella on suuri tai kohtalainen vaikutus<br />

kulkutavan valintaan. Vastaajista 55 % arveli, että<br />

linja-autojen huonot aikataulut vaikuttavat henkilöauton<br />

käyttöön työmatkoilla.<br />

Työntekijät ovat kiinnostuneita<br />

työsuhdelipun mahdollisuudesta<br />

Bussilla töihin?<br />

Tuloksia <strong>Pori</strong>n kaupungin henkilöstön työmatkakyselystä<br />

Kulkutapapäätökset ovat viime kädessä yksilön päätöksiä,<br />

mutta työnantaja voi vaikuttaa työntekijöiden<br />

kulkutapoihin monin eri tavoin. Työnantaja voi<br />

edistää joukkoliikenteen käyttöä esimerkiksi osallistumalla<br />

joukkoliikennelipun kustannuksiin tai parantamalla<br />

joukkoliikenteen palvelutasoa yhteistyössä<br />

joukkoliikennepalvelujen tuottajien kanssa.<br />

<strong>Pori</strong>ssa kyselyyn vastanneet arvelivat, että parhaita<br />

kannustimia joukkoliikenteen käytölle olisivat<br />

edullisemmat liput tai työsuhdelippu. Yli puolet<br />

vastaajista arveli, että edullisimmilla lipuilla tai<br />

työsuhdelipulla olisi suuri vaikutus joukkoliikenteen<br />

käyttöön. Työsuhdelippu on joukkoliikenteen<br />

kausilippu, jonka hinnasta työnantaja maksaa osan.<br />

Työnantaja voi maksaa 25 % joukkoliikennelipusta,<br />

ilman että työntekijälle aiheutuu edusta veroseuraamuksia.<br />

<strong>Pori</strong>n kaupungin henkilöstöstä lähes<br />

puolet arveli ottavansa erittäin todennäköisesti tai<br />

mahdollisesti työsuhdelipun käyttöön, jos työnantaja<br />

maksaisi siitä 25 %.<br />

Autoilun vaivattomuus ja helppous<br />

Linja-autojen huonot aikataulut<br />

Autoilun nopeus<br />

Työmatkan pituus<br />

Auton tarve ennen työpäivää tai sen jälkeen<br />

Auton tarve työpäivän aikana<br />

Perheenjäsenten kuljetus oman työmatkan ohella<br />

Oma pysäköintipaikka työpaikalla<br />

■ Joukkoliikennematkaan liittyy usein<br />

kävellen tai pyöräillen tehtävä liityntämatka,<br />

jolla säännöllisenä ja usein<br />

toistuvana on merkittävä terveyttä<br />

edistävä vaikutus. Edut tiedetään,<br />

mutta joukkoliikenne ei tunnu houkuttelevan<br />

matkustajia. Joukkoliikenteen<br />

matkustajamäärät ovat viime vuosina<br />

vähentyneet niin <strong>Pori</strong>ssa kuin muuallakin<br />

Suomessa.<br />

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %<br />

<strong>Pori</strong>n kaupungin työntekijöiden näkemyksiä auton käyttöön vaikuttavista tekijöistä.<br />

25 %<br />

24 %<br />

19 %<br />

43 %<br />

39 %<br />

35 %<br />

34 %<br />

33 %<br />

11 %<br />

11 %<br />

15 %<br />

16 %<br />

24 %<br />

22 %<br />

15 %<br />

13 %<br />

18 %<br />

29 %<br />

suuri vaikutus kohtalainen vaikutus pieni vaikutus ei vaikutusta<br />

28 %<br />

13 %<br />

12 %<br />

17 %<br />

18 %<br />

49 %<br />

52 %<br />

14 %<br />

48 %<br />

32 %<br />

31 %<br />

24 %<br />

14 %<br />

20 %<br />

Vaihdottomat yhteydet lisäisivät<br />

joukkoliikennematkoja<br />

Tärkeänä pidettiin myös vaihdottomien yhteyksien<br />

luomista sekä kodin ja työpaikan välisten linja- autovuorojen<br />

aikatauluttamista työaikoihin sopivaksi.<br />

Tällä hetkellä noin 40 % vastaajista ei pääse kotoa<br />

työpaikalle yhdellä linja-autolla. Autolla pääsääntöisesti<br />

kulkevista vastaajista noin kolmannes arveli, että<br />

vaihdottomat yhteydet lisäisivät joukkoliikenteen<br />

käyttöä merkittävästi työmatkoilla. Jos aikataulut sopisivat<br />

paremmin työaikoihin, noin 40 % arveli lisäävänsä<br />

joukkoliikenteen käyttöä.<br />

Vaikka edullisemmat liput ja palvelutason parantaminen<br />

nousivat selvästi joukkoliikenteen käyttöä<br />

eniten lisääviksi toimenpiteiksi, joukkoliikenteen<br />

käyttöä voidaan edistää myös monilla pienillä toimenpiteillä.<br />

Esimerkiksi joukkoliikennepalveluista<br />

tiedottaminen ja pienimuotoiset kampanjat vaativat<br />

yleensä vain vähän resursseja, mutta voivat edistää<br />

joukkoliikenteen käyttöä. Joukkoliikennepalveluista<br />

voidaan tiedottaa esimerkiksi työpaikan intranet-sivustolla,<br />

jossa työntekijät voivat laatia itselleen vaikkapa<br />

oman pysäkkiaikataulun.<br />

Olivatpa liput kuinka edullisia tahansa tai palvelutaso<br />

kuinka hyvä, joukkoliikenne ei aina ole mahdollinen<br />

ja paras vaihtoehto. Mutta toisinaan se on<br />

kuitenkin hyvä vaihtoehto. Joukkoliikennettä ei tarvitse<br />

käyttää työmatkoilla päivittäin, vaan silloin kun<br />

se on mahdollista ja järkevää - esimerkiksi kerran viikossa.<br />

Olisiko huomenna se päivä?<br />

Essi Sinisalo tutkija, Tampereen teknillinen yliopisto,<br />

Liikenne- ja kuljetustekniikka<br />

Kuva: Seppo Purhonen.<br />

Palkanlaskenta<br />

keskitetään<br />

Palkanlaskentamalli<br />

HALLINTOKUNNISSA ORGANISOITAVAT<br />

TEHTÄVÄT<br />

Asiakas<br />

Itsepalvelutoiminnot<br />

PALKANLASKENNAN<br />

TEHTÄVÄT<br />

Ottaa vastaan sähköisesti<br />

eri järjestelmistä siirretyt<br />

tiedot<br />

■ Kuinka moni meistä tulee<br />

ajatelleeksi millaisten vaiheiden<br />

kautta tilille kirjautuu täsmällisesti<br />

kuukausittain hyvin ansaittu<br />

palkkamme? Palkkaketjussa<br />

työskentelee tiukka ammattilaisten<br />

joukko. Juuri nyt eletään varsin<br />

kiintoisia aikoja, kun palkanlaskenta<br />

keskitetään nykyisestä<br />

kymmenestä palkanlaskentapisteestä<br />

yhteen paikkaan lokakuun<br />

alkuun mennessä.<br />

Palkanlaskijoista on tulossa<br />

palkkapalvelusihteereitä ja sopimuskohtaisista<br />

tiimin vetäjistä<br />

palveluvastaavia. Myös työt menevät<br />

osittain uusjakoon. Suuret<br />

muutokset palkkahallinnossa<br />

ovat jo alkaneet.<br />

Uutta palkanlaskentaohjelmaa<br />

otetaan parhaillaan käyttöön. Ja<br />

jatkoa seuraa. Ensi vuoden alussa<br />

kaupunki siirtää taloushallinnon<br />

tehtäviä, mm. palkanlaskennan<br />

perustettavaan seudulliseen<br />

yhtiöön.<br />

Tavoitteena on selvitä keskeisistä<br />

taloushallinnon tehtävistä<br />

myös ensi vuosikymmenellä,<br />

jolloin henkilöstö alkaa voimakkaasti<br />

vähentyä. Edelleen tavoitteena<br />

on myös tehostaa toimintaa<br />

ja saada aikaan säästöjä.<br />

Vs. henkilöstöjohtaja<br />

Helena Metsälä<br />

Projektipäällikkö<br />

Pirjo Salakari<br />

Työsopimusasia<br />

Perustiedot<br />

Osoitetiedot Pankkitilit<br />

Keskeytykset (KES)<br />

Suoritteet<br />

Matkalaskut<br />

Arkistointi<br />

Henkilöstösuunnitelma<br />

Esimies hyväksyy<br />

Poissaolot Lomajaksot<br />

Korvaukset ja palkkiot<br />

Vuosiloma-asiat<br />

Työtodistukset<br />

Tarkistaa ja täydentää<br />

tiedot<br />

Ajaa palkka-ajot<br />

Siirtää tiedot<br />

maksatukseen<br />

Tehdä tilitykset,<br />

tilastoinnit ja<br />

täsmäykset<br />

Tehdä siirrot<br />

kirjanpitoon<br />

Väliarkistointi

4<br />

KarhunPalvelus<br />

Olka-projekti päättymässä<br />

– sähköinen laskunkierto sujuu<br />

<strong>Pori</strong>n kaupungin ostolaskujen<br />

sähköinen kierto- ja arkistointiprojekti<br />

Olka on loppusuoralla.<br />

Laskujen käsittely Basware<br />

Invoice Processing –järjestelmän<br />

avulla käynnistyi viime<br />

kesäkuusta lähtien vaiheittain.<br />

Marraskuun alusta kaikki<br />

hallintokunnat olivat mukana<br />

IP:ksi kutsutussa järjestelmässä.<br />

<strong>Pori</strong> modernisoi ostolaskujen<br />

käsittelyn suhteellisen myöhään,<br />

mutta työ tehtiin sitäkin perusteellisemmin.<br />

Projektin tuloksena<br />

on saatu aikaan monia<br />

hyviä ja rohkeita,<br />

jopa ennakkoluulottomiakin<br />

ratkaisuja.<br />

Esimerkiksi tulevaisuudessa<br />

jatkuvasti vähenevä paperilaskujen<br />

skannaustyö hankittiin tähän<br />

työhön erikoistuneelta yritykseltä<br />

Salosta. Skannaus on kunnissa<br />

yleisesti hoidettu omana työnä,<br />

mutta useissa tapauksissa sen on<br />

nähty aiheuttavan eniten ongelmia<br />

sähköisessä laskunkiertojärjestelmässä.<br />

<strong>Pori</strong>n kaupungin paperilaskujen<br />

osoitteena onkin nyt<br />

laskun maksavasta virastosta riippuen<br />

jokin seitsemästä Salossa sijaitsevasta<br />

postilokerosta.<br />

Rohkeita ja ennakkoluulottomia<br />

ratkaisuja tehtiin myös monissa<br />

virastoissa, kun ostolaskujen<br />

tiliöinti hajautettiin hallitusti<br />

ja onnistuneesti laskujen tarkastajille.<br />

Joissakin virastoissa puolestaan<br />

pidettiin parhaana hoitaa tiliöinnit<br />

keskitetysti. Näissäkin tapauksissa<br />

ratkaisu vaikuttaa onnistuneelta.<br />

IP-järjestelmä mahdollistaa<br />

erilaiset työskentelymallit<br />

eri virastoille.<br />

Olka:n suunnitelmat<br />

pitivät<br />

Olka-projekti ei todellakaan ole<br />

ollut pelkkä uuden ohjelman<br />

hankinta- ja käyttöönottoprojekti.<br />

Kari Nummi ja Teija-Leena<br />

Wass nimeävätkin projektin suurimmiksi<br />

haasteiksi uusien, parempien<br />

työtapojen kehittämisen<br />

ja niiden käyttöönoton. Suuri<br />

käyttäjäjoukko ja suuri määrä<br />

tavarantoimittajia tekivät omalta<br />

osaltaan projektista haastavan.<br />

Wassin mielestä tämä projekti<br />

on teettänyt huomattavan paljon<br />

töitä ja toimintatapojen kehittämistyön<br />

pitää jatkua edelleenkin.<br />

– Muista kaupungeista saadut<br />

positiiviset kokemukset vastaavista<br />

projekteista antoivat lisäpontta<br />

Olkassa mukana<br />

Valvojat Martti Kataja, kaupunginkamreeri<br />

Antero Anttonen, tietohallintojohtaja<br />

Projektipäällikkö, ohjausryhmän vetäjä<br />

Kari Nummi, Satakunnan Pelastuslaitos<br />

Projektiryhmän vetäjä<br />

Teija-Leena Wass, tietohallinto-osasto<br />

Projektisihteeri<br />

Marja Aho, rahatoimisto<br />

Pääkäyttäjät<br />

Sirpa Ramstedt, rahatoimisto<br />

Teija-Leena Wass (projektin aikana)<br />

Ulla Linnainsaari, tietohallinto-osasto<br />

Asiantuntijajäsen<br />

Kirsi Kangasharju, tarkastustoimi<br />

ryhmien työskentelylle.<br />

– Projektia tuki laajan osallistujajoukon<br />

myönteinen asenne, jolla<br />

se vietiin menestyksekkäästi läpi,<br />

Nummi lisää.<br />

Projektin tuloksena syntyi paljon<br />

hyviä, yksityiskohtaisia suunnitelmia<br />

ja toimintamalleja.<br />

– Ohjelmatoimittajalta odotin<br />

vähän selkeämpää konseptia projektin<br />

läpivientiin. Nyt kuitenkin<br />

resurssivaihdokset toimittajapuolella<br />

haittasivat ja hidastivat joittenkin<br />

asioitten etenemistä, Wass<br />

kertoo.<br />

Verkkolaskujen osuus<br />

kasvamassa<br />

Toimittajien lähettämillä aidoilla<br />

verkkolaskuilla on monia etuja<br />

Ryhmiin kuuluu lisäksi useita talouspäälliköitä sekä<br />

kirjanpito- ja ostoreskontrahenkilöitä.<br />

verrattuna paperilaskuista skannaamalla<br />

aikaansaatuihin ”verkkolaskuihin”.<br />

Verkkolaskujen<br />

kustannukset ovat alhaisemmat<br />

kuin skannattujen laskujen, ku-<br />

Kuninkaanhaan koulun<br />

emäntä-keittäjä Päivi<br />

Väliniemi kertoo IP:n<br />

käytön olevan helppoa alun<br />

vaikeuksien jälkeen. Kun<br />

tarkistaa ja tiliöi päivittäin,<br />

työ ei vie paljon aikaa.<br />

IP:n avulla hän pystyy nyt<br />

näkemään, paljonko tuotteet<br />

maksavat ja millä tavalla<br />

kustannukset jaetaan eri<br />

kohteille.<br />

vanlaatu on parempi, ne saadaan<br />

nopeammin järjestelmään, virhemahdollisuudet<br />

vähenevät jne.<br />

Valtaosa IP:ssä kiertävistä laskuista<br />

on vielä skannattuja laskuja.<br />

Toimittajat ovat kuitenkin yhä<br />

enenevässä määrin siirtymässä<br />

verkkolaskujen lähettämiseen.<br />

– Yllättäen pienet toimittajat<br />

ovat olleet aktiivisia verkkolaskuihin<br />

siirtymisessä. Oletin kentän<br />

olevan selkeämpi, kuin mitä<br />

käytäntö on nyt osoittanut, Wass<br />

kertoo. Monien laskustandardien<br />

ja operaattoreiden viidakko on<br />

haasteellinen, mutta kokemusten<br />

kautta sekin varmasti selkeytyy.<br />

Nummi uskoo verkkolaskujen<br />

määrän lisääntyvän jo vuoden kuluessa.<br />

- Varsinainen läpimurto on tu-<br />

lossa vasta kahden-kolmen vuoden<br />

päästä. Kymmenen vuoden<br />

päästä paperilasku on harvinaisuus,<br />

jota keräännytään katsomaan,<br />

Nummi arvelee.<br />

Mitä Olka opetti?<br />

– Olka-projekti opetti, että inhimilliset<br />

resurssit ovat projekteissa<br />

kaikkein tärkeimpiä. Niiden<br />

määrää ja laatua ei koskaan korosta<br />

tarpeeksi. Näin isoille asioille<br />

pitää varata riittävästi aikaa, että<br />

ihmiset ehtivät sisäistää ja muuttua,<br />

Nummi miettii.<br />

– Projektin eri vaiheissa syntynyt<br />

materiaali (suunnitelmat, aikataulut,<br />

toimintamallin kuvaukset<br />

yms.) voi olla yhtenä lähtökohtana<br />

mietittäessä kuvaustapoja<br />

tulevissa projekteissa. Mielestäni<br />

asioitten kuvaamiseen, oleellisten<br />

asioitten esille tuomiseen<br />

ja niitten liittämiseen käytännön<br />

työhön, kannattaa panostaa. Selkeitten<br />

kuvausten avulla avautuvat<br />

keskeisimmät asiat sellaisillekin<br />

henkilöille, jotka eivät varsinaisessa<br />

projektityössä ole mukana,<br />

Wass toteaa.<br />

Itselleni Olka opetti, kuinka<br />

tärkeää projektityössä on hyvä yhteistyö,<br />

hyvin organisoitu toiminta,<br />

ahkeruus ja periksiantamattomuus<br />

tiukan paikan tullen. Projektiin<br />

liittyvissä koulutustilaisuuksissa<br />

opin lisäksi tuntemaan<br />

suuren joukon laskujen sähköisessä<br />

kiertojärjestelmässä mukana<br />

olevia henkilöitä.<br />

Vaikka Olka-projekti onkin<br />

päättymässä, työ IP-järjestelmän<br />

parissa jatkuu. Seuraavana vuorossa<br />

on toistuvaislaskujen käsittelyyn<br />

tarkoitetun ”palikan” käyttöönotto.<br />

Tulossa on siis automatiikkaa,<br />

joka helpottaa edelleen<br />

laskujen käsittelyä ja lisää järjestelmän<br />

luotettavuutta.<br />

Sirpa Ramstedt<br />

rahatoimisto<br />

Kuva: Virpi Laiho<br />

Erikoistutkija Katriina Perkka-Jortikka:<br />

”Muutosta ei voi välttää”<br />

■ FT Katriina Perkka-Jortikka toimii<br />

erikoistutkijana ja kouluttajana Turun<br />

kauppakorkeakoulun <strong>Pori</strong>n yksikössä.<br />

Organisaation muutokset<br />

edellyttävät jatkuvaa oppimista<br />

ja kehittymistä. Jatkuvat<br />

muutokset herättävät meissä<br />

kuitenkin helposti negatiivisia<br />

mielleyhtymiä ja muutosvastarintaa.<br />

Osaamista ikä kaikki –hankkeen<br />

seminaarisarjassa muutosjohtamisesta<br />

luennoi FT<br />

Katriina Perkka-Jortikka 7.3.<br />

<strong>Pori</strong>n ja Rauman ylimmälle<br />

johdolle ja 16.3. keski- ja<br />

lähijohdolle.<br />

■ Perkka-Jortikan mukaan muutos on<br />

toiseen paikkaan siirtymistä tai toiseksi<br />

tekemistä, oppimista. Siksi voidaankin<br />

puhua osaamisen johtamisesta tai kehityksen<br />

johtamisesta, jolloin muutosvastarinnan<br />

tilalle nousee muutoshalukkuus.<br />

Perkka-Jortikka korosti, että työyhteisöjen<br />

kehitystä viivyttävät vanhat tavat<br />

ja perinteet, haluttomuus analysoida<br />

uuteen kohdistuvaa epäluuloa, riittämätön<br />

viestintä ja epämiellyttävien avainasioiden<br />

karttelu. Saatamme myös huolehtia<br />

liiaksi byrokratiasta ja sortua vitkasteluun<br />

sen sijaan että asettaisimme konkreettisia<br />

tavoitteita toiminnan kehittämiselle.<br />

Tärkeintä muutosten läpiviemisessä<br />

on asenne, tapa suhtautua myönteisesti<br />

muutokseen.<br />

Muutoshenkisyyden synnyssä esimiehillä<br />

on tärkeä rooli. Ihmiset seuraavat<br />

mieluiten johtajaa, jonka ehdottamat<br />

muutokset ovat perusteltuja, selkeästi<br />

sidoksissa organisaation strategiaan.<br />

Viisas johtaja käsittelee muutokseen johtavia<br />

syitä perustellen ja riittävän ajoissa<br />

henkilökuntansa kanssa. Kun ihmisellä<br />

on mahdollisuus vaikuttaa tai ainakin ilmaista<br />

mielipiteensä, hänen on helpompi<br />

sitoutua muutokseen.<br />

Katriina Perkka-Jortikan<br />

muutosjohtamisen teesit:<br />

■ selkeä suunta (arvot, visiot, strate-<br />

giat, tavoitteet)<br />

■ nopeat päätökset<br />

■ oikeat henkilövalinnat<br />

■ hyvä tiedonkulku<br />

■ selkeät toimintaprosessit<br />

välietappeineen<br />

■ johdon esimerkki<br />

■ henkilöstön luottamus johtoon

KarhunPalvelus<br />

5<br />

Kaupungin pääluottamusmiehet evästivät<br />

vs. henkilöstöjohtaja Helena Metsälää<br />

sanomalla, että ”tupakat pois ja<br />

piiput piiloon”, kun tämä oli laatimassa<br />

asiasta lausuntoehdotusta kaupunkitason<br />

yhteistyötoimikunnalle.<br />

■ Kaupunginhallitus on pyytänyt kaupunkitason<br />

yhteistyötoimikunnalta lausunnon<br />

henkilöstöjaoston esitykseen tupakoinnin<br />

kieltämisestä työaikana ja kaupungin<br />

työpaikkojen julistamisesta savuttomiksi.<br />

Asia oli 27.3.<strong>2006</strong> kaupunginvaltuuston<br />

esityslistalla osana vastausta<br />

valtuutettu Juha Sandbergin valtuustoaloitteeseen<br />

maksuttomasta tupakasta<br />

vieroituksesta. Valtuustossa asiaa ei nostettu<br />

keskusteluun.<br />

Aiemmin savuton sairaala ja<br />

tupakoimaton terveyskeskus<br />

<strong>Pori</strong>n terveysviraston yhteistyötoimikunta<br />

on kokouksessaan 9.11.2005 tehnyt<br />

päätöksen, että henkilökunnan tupakointi<br />

on työaikana kielletty 1.1.<strong>2006</strong> alkaen.<br />

Tupakointikiellon noudattamisesta ja valvonnasta<br />

on annettu ohjeet esimiehille.<br />

Kiellon taustalla on paitsi asiakkaiden,<br />

potilaiden ja tupakansavulle altistuneiden<br />

työtekijöiden valitukset myös tupakan<br />

kiistattomat haittavaikutukset terveyteen.<br />

Myöskään tupakointiin kuluva<br />

työaika ei ole merkityksetön. Tiedossa<br />

on, että henkilökuntamäärä on yksiköissä<br />

mitoitettu mahdollisimman tiukalle ja<br />

jos työyksiköstä 2-3 henkeä käy tupakalla<br />

1-4 kertaa työvuoron aikana, kuluu siihen<br />

yli tunti työaikaa.<br />

Omalla ajalla tupakointi on sallittu<br />

tupakkalain puitteissa. Omaa aikaa on<br />

esim. ruokatunti toimistotyötä tai päivätyötä<br />

tekevillä. Sen sijaan jaksotyötä tekevillä<br />

ruokailu tapahtuu työaikana ja kaikilla<br />

kahvitauko (1 x 10 min/pv) on työaikaa.<br />

Tarkoituksena ei ole ollut aiheuttaa<br />

työyksikölle tai yksityisille työntekijöille<br />

kohtuutonta haittaa, vaikeuksia tai eripuraa.<br />

Lähiesimiehet voivat tukeutua omiin<br />

esimiehiinsä, mutta asioiden ratkaisut ja<br />

toimintatapojen valinta on yksikössä kuitenkin<br />

aina yhteinen päätös.<br />

Henkilökunnan työterveyshuollosta<br />

saa apua tupakasta vierotukseen yksilöohjausta.<br />

Työterveyshoitaja suunnittelee yhdessä<br />

työntekijä kanssa nikotiinikorvaushoidon.<br />

Tarvittaessa voidaan käyttää yhdistelmähoitoa.<br />

Työntekijällä on mahdollisuus osallistua<br />

omalla ajallaan tupakasta vieroitus -<br />

ryhmään tai hypnoosin avulla irti tupakasta<br />

ryhmään.<br />

Työnantaja ei osallistu tupakanvieroituksesta<br />

aiheutuviin kustannuksiin.<br />

Tupakat pois<br />

ja piiput piiloon<br />

Mielipiteitä puolesta ja vastaan<br />

Vastaaja: Mauno Aaltonen, LVI-insinööri,<br />

Toimitilayksikkö, TPK<br />

Mitä mieltä olet työnantajan tupakointikiellosta<br />

työpaikalla?<br />

Tupakoinnin kieltäminen on yhteiskunnan<br />

muoti-ilmiö. En ymmärrä laskelmia joilla<br />

osoitetaan, että työntekijän tupakoinnista aiheutuu<br />

kustannuksia työnantajalle. Mielestäni<br />

WC:ssä käynti ja turhat kokoukset ja palaverit<br />

voitaisiin kieltää yhtälailla.<br />

Työnantaja ei ole ottanut huomioon, että<br />

tupakoivat työntekijät miettivät savuilla käydessään<br />

myös tärkeitä työasioita. Tupakkaa<br />

tuprutellessa moni ongelmallinen työasia on<br />

ratkennut kädenkäänteessä.<br />

Oletko harkinnut tupakoinnin lopettamista<br />

tai lopetatko tupakoinnin kiellon<br />

tullessa voimaan?<br />

Tupakoinnin lopettaminen terveydellistä<br />

syistä tässä iässä on ymmärrettävää. Tarvitaan<br />

tukiryhmiä ja ilmaisia oheistuotteita,<br />

nikotiinipurukumia yms. auttamaan tupakoinnin<br />

lopettavia työntekijöitä. Mielestäni<br />

työnantajalla on velvollisuus osallistua tupakoinnin<br />

lopettamistalkoisiin rahoittamalla<br />

tukitoimet.<br />

Kuva: Seppo Purhonen<br />

Vastaaja: Tarja Holmström,<br />

kanslisti, Hallinto, TPK<br />

Mitä mieltä olet työnantajan tupakointikiellosta<br />

työpaikalla?<br />

Kannatan tupakointikieltoa. Minusta<br />

tupakoitsijoiden pitää ajatella<br />

sekä omaa että myös muiden ihmisten<br />

terveyttä. Omakohtaisesti voin<br />

sanoa, että tupakansavu ärsyttää<br />

minua melkoisesti. En voi oleskella<br />

tilassa, jossa tupakoidaan.<br />

Minusta on ikävää asioida henkilön<br />

kanssa, joka tupakoi työhuoneessaan.<br />

Silloin joutuu tahtomattaan<br />

hengittämään tupakansavua.<br />

Asiakkaan kannalta on myös epämiellyttävää,<br />

jos vaatteisiin jää tupakanhaju,<br />

jota ei saa tuulettamallakaan<br />

pois.<br />

Onko tupakoinnin lopettaminen<br />

helppoa?<br />

Ei ole. Tiedän sen, koska oma isäni<br />

poltti 40 vuotta ja tupakoinnin<br />

lopettamisen jälkeen vaikeaa aikaa<br />

kesti vuoden.<br />

Minusta tupakoinnin<br />

lopettava<br />

henkilö tarvitsee<br />

tuekseen<br />

kannustavan<br />

vertaisryhmän.<br />

Työnantajan<br />

tulee järjestää<br />

tupakoinnin<br />

lopettaville<br />

apua ja tukitoimenpiteitä.<br />

,,<br />

Myönteinen asenne on avain<br />

Kuva: Tapio Laiho<br />

Kysymys ei ole<br />

holhouksesta<br />

muutoshenkisyyteen.<br />

– Työnantajalla ei ole oikeutta<br />

eikä tarvetta holhota ketään –<br />

siitä ei ole kysymys, mutta työnantajalla<br />

on oikeus valvoa työajan<br />

käyttöä, sanoo vs. henkilöstöjohtaja<br />

Helena Metsälä.<br />

– Tupakoinnin lopettamista tuetaan<br />

tälläkin hetkellä ohjaamalla<br />

ihmisiä vieroitusryhmiin. Tupakan<br />

nikotiinikorvaushoitoja on<br />

jossain vaiheessa korvattu, mutta<br />

tulokset eivät ole vakuuttaneet ja<br />

tällä hetkellä niitä ei korvata.<br />

Lopuksi Helena Metsälä sanoo<br />

kaupungin työnantajana haluavan<br />

tälläkin tavalla viestittää, että<br />

se kannustaa henkilöstöään valitsemaan<br />

terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä<br />

elämäntapoja.<br />

Muutosjohtamisen motto:<br />

”Muutos maksaa, mutta nykytilassa<br />

pysyminen maksaa vielä<br />

enemmän<br />

Johtamisen osaaminen työpaikkatasolla<br />

tarkoittaa, että ydinarvojen<br />

tutkimisen hyödyt ja uskallus<br />

käsitellä riitoja osoittavat ja vahvistavat<br />

korkeatasoista luottamusta<br />

henkilöstön ja johdon välillä.<br />

Ne lisäävät luovuutta, henkilöstön<br />

elämänhallintaa ja tasapainoa<br />

sekä mahdollistavat aiempaa<br />

joustavampaa johtamista sekä aidompaa<br />

johtajuutta. Enää ei tarvitse<br />

keskittyä ihmisten kontrollointiin,<br />

vaan tavoittelemaan yhteisiä<br />

sopimuksia ja jakamaan visioita<br />

siitä, kuinka organisaation<br />

hyvät tulokset saavutetaan tulevaisuudessa.<br />

Muutos etenee välitavoitteiden<br />

kautta. Esimiehen<br />

tehtävänä on huolehtia palkitsemisesta<br />

välietapeissa.<br />

Perkka-Jortikan luennot kytkeytyivät<br />

toisiinsa siten, että ylimmän<br />

johdon seminaarista hän vei<br />

viestiä keski- ja lähijohdolle ja<br />

päinvastoin. Esimiestyön muutoshaasteita<br />

ovat mm. kiihtyvä<br />

kilpailu työvoimasta, työkierron<br />

ja moniammatillisuuden edistäminen<br />

ja kuntien välisen yhteistyön<br />

lisääminen. Tulevina vuosina<br />

työkulttuuri on otettava erityiseen<br />

tarkasteluun: henkilöstö<br />

ikääntyy ja siirtyy eläkkeelle, organisaatiossa<br />

tarvittava ja myös<br />

tarpeettomaksi tullut osaaminen<br />

on määritettävä ja arvot konkretisoitava<br />

teoiksi.<br />

Riitta Saarinen<br />

Kuvat: Seppo Purhonen

6<br />

KarhunPalvelus<br />

Toimitilayksikkö<br />

kiinteistönhoidon<br />

vastuualue<br />

Henkilökunta<br />

Henkilökuntaa yhteensä 80<br />

Vakinaisia työntekijöitä 70,<br />

joista osa-aikatyötä tekeviä 14<br />

Muu henkilökunta yhteensä 10<br />

Määräaikaisia 1<br />

Sijaisia 1<br />

Työllistettyjä 2<br />

Oppisopimusoppilaita 6<br />

Kiinteistönhoitopäällikkö<br />

Pasi Salo<br />

Valvomonhoitaja<br />

Kimmo Leppäniemi<br />

Tekninen<br />

palvelukeskus<br />

Kiinteistöhoitopiirit<br />

Pohjois-<strong>Pori</strong><br />

Piirinvetäjä Markku Tuominen<br />

Henkilökuntaa 8<br />

Hoidettuja kiinteistöjä 13 kpl<br />

Hoidettujen rakennusten pinta-ala<br />

22702,5 m²<br />

Keskusta<br />

Piirinvetäjä Juhani Eerikäinen<br />

Henkilökuntaa 10<br />

Hoidettuja kiinteistöjä 43 kpl<br />

Hoidettujen rakennusten pinta-ala<br />

57179,1 m²<br />

Itä-<strong>Pori</strong><br />

Piirinvetäjä Juhani Lähdeniemi<br />

Henkilökuntaa 12<br />

Hoidettuja kiinteistöjä 17 kpl<br />

Hoidettujen rakennusten pinta-ala<br />

48988,5 m²<br />

Riihiketo<br />

Piirinvetäjä Keijo Lönnqvist<br />

Henkilökuntaa 19<br />

Hoidettuja kiinteistöjä 32 kpl<br />

Hoidettujen rakennusten pinta-ala<br />

89429,5 m²<br />

Länsi-<strong>Pori</strong><br />

Piirinvetäjät Raimo Hakala ja<br />

Tapani Pihlajikko<br />

Henkilökuntaa 17<br />

Hoidettuja kiinteistöjä 33 kpl<br />

Hoidettujen rakennusten pinta-ala<br />

100295 m²<br />

Meri-<strong>Pori</strong><br />

Piirinvetäjä Vesa-Matti Ketola<br />

Henkilökuntaa 12<br />

Hoidettuja kiinteistöjä 39 kpl<br />

Hoidettujen rakennusten pinta-ala<br />

34634 m²<br />

Voi vitsi - vessanpönttö<br />

ei vedä.<br />

Apua tulva! Jalat<br />

kastuvat!<br />

Täytyy soittaa ”talkkari”<br />

avuksi. Mistä<br />

löydän numeron, johon<br />

soittaa?<br />

Hädän hetkellä huomaa,<br />

kuinka tärkeä<br />

henkilö kiinteistönhoitaja<br />

on.<br />

TPK tuottaa<br />

kiinteistönhoitopalveluita keskitetysti<br />

Teknisen palvelukeskuksen toimitilayksikössä<br />

työskentelee 80 henkilöä kiinteistönhoidon<br />

vastuualueella. Kaupunki<br />

siirtyi keskitettyyn kiinteistönhoitoon<br />

1990 luvun alussa, jolloin muodostettiin<br />

kuusi alueellista kiinteistönhoitopiiriä.<br />

(huom! terveys- ja vapaa-aikavirastolla<br />

on oma kiinteistönhoito-organisaatio).<br />

Kiinteistönhoitaja – tärkeä<br />

yhteistyökumppani<br />

Ympäri kaupunkia, mm. kouluilla, päivä-<br />

ja vanhainkodeissa, lähellä käyttäjää<br />

toimii kiinteistönhoitaja – ”talkkari”.<br />

Kiinteistönhoitajan työ on monipuolinen,<br />

haastava, vastuullinen ja ihmisläheinen.<br />

Tässä työssä vuorovaikutustaitojen<br />

hallitseminen on erityisen tärkeä ominaisuus.<br />

Kiinteistöissä saattaa olla satoja tai<br />

jopa tuhansia käyttäjiä, kuten mm. kirjastossa.<br />

Kiinteistönhoitajaa kaivataan ensimmäisenä<br />

paikalle, kun kaikki ei suju normaalisti.<br />

Käyttäjien ongelmien kirjo on<br />

laaja. Joskus ongelmat ratkeavat helposti,<br />

vaikka vain avaamalla ovi luokkaan<br />

opettajan unohdettua avaimensa kotiin<br />

toisen takin taskuun. Toisaalta harkintakykyä<br />

ja itsenäistä päätöksen tekoa vaaditaan<br />

silloin, kun kiinteistön viemäriputki<br />

rikkoutuu äkillisesti. Vika pitää korjata<br />

nopeasti niin, että kiinteistön käyttöä<br />

voidaan jatkaa normaalisti.<br />

Turvallisuutta kiinteistöissä<br />

Länsi-rannikon talvet ovat ongelmallisia,<br />

kelit vaihtuvat vesisateesta paukkupakkasiin.<br />

Vaihtuvissa olosuhteissa kiinteistöjen<br />

käyttäjien turvallisuus on kiinteistönhoitajan<br />

vastuulla. Talviaikana liukkauden<br />

torjunta ja lumityöt on hoidet-<br />

■ <strong>Pori</strong>laistenkatu 2 osoitteen löydät<br />

”vanhan poikien ammattikoulun” nykyisen<br />

Palmgren opiston ”takapihalta”. Sinne<br />

on kunnostettu Riihikedon piirille sosiaali-,<br />

tauko-, ja työtilat.<br />

Piirin työntekijät ovat odottaneet yhteisiä<br />

käytännöllisiä tiloja pitkään. Piirinvetäjä<br />

Keijo Lönnqvist ei peittele tyy-<br />

tava hyvin. Kiinteistöjen sisäänkäynnit,<br />

edustat ja kulkutiet pitää puhdistaa lumesta<br />

ja hiekoittaa niin, että onnettomuuksilta<br />

vältytään. Keväällä hiekoitussepeli<br />

pitää poistaa pihoilta oikeaan aikaan.<br />

Kesällä huolehditaan pihojen nurmikoista<br />

sekä ulkovarusteiden ja –kalusteiden<br />

kunnossapidosta.<br />

Ammattitaitoa ja kokemusta<br />

Hoidettavat kiinteistöt ovat tekniseltä<br />

tasoltaan hyvin erilaisia. Kiinteistönhoitaja<br />

huolehtii kiinteistön laitteiden<br />

ja järjestelmien oikeasta toimivuudesta.<br />

Kiinteistön kunnon seuraaminen ja vioista<br />

ilmoittaminen esimiehelle tai kiinteistön<br />

isännöitsijälle on työn yksi keskeinen<br />

tehtävä.<br />

Kiinteistöjen tilat vaativat aina erilaisia<br />

korjaustoimenpiteitä. Kiinteistönhoitaja<br />

pystyy suorittamaan niistä osan,<br />

mutta remontteja joudutaan teettämään<br />

myös ulkopuolisilla urakoitsijoilla. Pienten<br />

remonttien ja korjausten tilaaminen,<br />

valvominen sekä niistä raportoiminen<br />

esimiehelle kuuluvat kiinteistönhoitajan<br />

tehtäviin. Kiinteistönhoidossa on<br />

alueelliset tiimit, joissa on järjestetty 24<br />

tunnin varallaolopäivystys. Päivystysjärjestelmä<br />

takaa kiinteistöjen avunsaannin<br />

myös työajan ulkopuolella, niissä tehtävissä<br />

joiden tekemistä ei voida odottaa<br />

seuraavan työpäivään.<br />

Seurantaa ja opastusta<br />

Riihikedon kiinteistönhoitopiirille uudet sosiaalitilat<br />

Erkki Rantanen esittelee<br />

kaukoluvussa olevaa<br />

talotekniikkaa.<br />

Piirinvetäjä Keijo<br />

Lönnqvistiltä<br />

käy ostolaskujen<br />

hyväksyminen<br />

näppärästi uudessa<br />

työhuoneessa.<br />

Uudet keittiötilat.<br />

jia. He tekevät myös erilaisia hankintoja<br />

mm. tilaavat pikakorjauksia, hankkivat<br />

lamppuja.<br />

Kiinteistöissä seurataan lämmön, veden<br />

ja sähkön kulutusta. Kiinteistönhoitaja<br />

lukee kuukausittain kulutusmittarien<br />

lukemat laskutuksen tarkistusta ja<br />

energiaseurantaa varten. Kiinteistöissä<br />

valvotaan lämpö-, sähkö-, vesi-, viemäri-,<br />

rikosilmoitus-, paloilmoitin- ja kiinteistöautomaatiolaitteistoja<br />

sekä kiinteistöjen<br />

jätehuollon toimivuutta. Rikosja<br />

paloilmoitinlaitteiden huolto ja testaukset<br />

suoritetaan kuitenkin viranomaismääräysten<br />

sekä tehtyjen huoltosopimusten<br />

mukaan.<br />

Laitteiden säätöjen ja asennusten suorittaminen<br />

oikein vaatii erityisosaamista<br />

ja kokemusta. Oikein käytetyillä ja hyvin<br />

huolletuilla laitteilla saadaan rakennuksen<br />

käyttäjille hyvät olosuhteet ja rakennuksen<br />

käyttökustannukset mahdollisimman<br />

pieneksi. Kiinteistönhoitajan<br />

opastamana kiinteistön käyttäjät oppivat<br />

käyttämään laitteita ja erilaisia järjestelmiä<br />

oikein kestävän kehityksen periaatteella.<br />

Kiinteistönhoitajalla on velvollisuus<br />

tiedottaa käyttäjälle, jos kiinteistössä<br />

tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa.<br />

Piirinvetäjä – kiinteistönhoidon<br />

10<br />

Kiinteistönhoitajat työskentelevät yhdessä<br />

kuudesta kiinteistöhoitopiiristä. Piiriä<br />

johtaa työnjohtaja/ kiinteistönhoitopiirin<br />

vetäjä. Hän on kiinteistönhoitajien<br />

työhön osallistuva esimies. Hänen<br />

alaisenaan toimii 6 – 18 henkilöä.<br />

Hän järjestää piirin alueella olevien<br />

kiinteistöjen hoidon niin, että isännöinnin<br />

ja käyttäjien kanssa sovitut tehtävät<br />

tehdään ajallaan ja oikein. Hän suun-<br />

tyväisyyttään, johon myös muu paikalla<br />

oleva henkilökunta yhtyy. Tärkeät toiminnot<br />

ovat nyt samana katon alla.<br />

Tiloista löytyvät pesutilat sekä naisille<br />

että miehille, tauko- ja työskentelytilaa<br />

koko henkilökunnalle. Erityisen tyytyväisiä<br />

ollaan tietokonetilasta, josta löytyy<br />

yhteiskäytössä oleva tietokone. Koneelta<br />

voi käydä lukemassa mm. sähköpostit,<br />

hoitaa sähköistä laskujen tarkastusta,<br />

seurata kaukovalvonnassa olevaa<br />

talotekniikkaa ja päivittää kiinteistöjen<br />

energianseurantaa. Piirinvetäjälle on<br />

oma työhuone, jossa hän voi hoitaa rauhassa<br />

mm. kirjallisia tehtäviään ja järjestää<br />

erilaisia neuvotteluja.<br />

Kiinteistönhoitoon liittyy oleellisesti<br />

käyttö- ja korjauskustannusten seuranta.<br />

Kiinteistönhoidon henkilökunta<br />

on mukana uudessa ulkoisen laskutuksen<br />

sähköissä Olka-ohjelmassa. Kiinteistönhoitajat<br />

ovat yleensä laskun tarkastanittelee<br />

piirin henkilöstöresurssien käytön,<br />

lomien ajankohdat ja hankkii tarvittavat<br />

sijaiset piiriin. Oleellisesti toimenkuvaan<br />

kuuluvat kaluston käytön suunnittelu,<br />

järjestäminen ja hankinta sekä<br />

työtapojen kehittäminen. Työnjohtaja<br />

on vastuussa piirin laskujen hyväksymisestä,<br />

talousarvion toteutumisesta ja seurannasta<br />

sekä kiinteistöhoitotyön kehittämisestä.<br />

Asiakaspalvelua parhaimmillaan<br />

Kiinteistönhoito on asiakaspalvelua parhaimmillaan.<br />

Kiinteistönhoidon työntekijät<br />

ovat teknisen palvelukeskuksen ja<br />

erityisesti toimitilayksikön käyntikortteja<br />

asiakkaille. Asiakkailta saatu palaute<br />

henkii suoraan koko yksikön arvostusta<br />

ja sen onnistumista palvelujen tuottajana.<br />

Kiinteistönhoidon vastuualue on tehnyt<br />

asiakastyytyväisyyskyselyjä vuosina<br />

1999, 2000 ja 2004. Kyselyjen avulla<br />

kehitetään kiinteistönhoitoa vastaamaan<br />

asiakkaiden toiveita. Palautetta on voinut<br />

antaa palvelutasosta, puhtaanapidosta,<br />

tilojen sisäilman laadusta sekä valaistus-<br />

ja ääniolosuhteista arvostelu asteikolla<br />

1 – 5. Saaduista palautteesta on koottu<br />

yhteenveto ja laskettu asiakastyytyväisyyden<br />

keskiarvo. Vuonna 2004 palautteen<br />

keskiarvo oli 3,3.<br />

Jokainen kiinteistöhoitopiiri saa omaa<br />

toimintaansa koskevan yhteenvedon palautteesta.<br />

Palaute esitellään henkilökunnalle.<br />

Yhdessä piirinvetäjän kanssa henkilökunta<br />

ideoi ja toteuttaa parannuksia<br />

toimintaan. Jatkuvalla toimintojen kehittämisellä<br />

parannetaan asiakkaiden tyytyväisyyttä<br />

tuotettuun palveluun.<br />

Sosiaalitilojen yhteyteen on järjestynyt<br />

huolto- ja varastotilat. Osa kalustosta<br />

ja kiinteistönhoitajien työhön liittyvät<br />

tarvikkeet löytyvät yhteisestä varastosta.<br />

Koneiden huoltoon tarkoitettu tila vaatii<br />

vielä jokin verran kunnostusta. Piirinvetäjä<br />

Keijo Lönnqvistin mukaan kaluston<br />

huoltotoiminta paranee olennaisesti uusien<br />

tilojen myötä.<br />

Kuin sokerina pohjalla on kiinteistönhoitaja<br />

Erkki Rantasen työpaja erilaisten<br />

laitteiden korjausta varten. Erkki<br />

korjaa pajallaan mm. lukkoja vesikalusteita,<br />

ovia ja ikkunoita. Erkki järjesteli<br />

parhaillaan tavaroitaan paikalleen ja<br />

mietiskeli, miten saisi homman pyörimään<br />

uusissa tiloissa parhaiten.<br />

Outi Vainikka-Majuri<br />

Kuvat:Outi Vainikka-Majuri

KarhunPalvelus<br />

7<br />

Aloitetoimikunnan<br />

sihteeri Pekka Vainio<br />

odottaa tänä vuonna<br />

<strong>Pori</strong> Energia Oy:ssä<br />

syntyvän 150 aloitetta.<br />

Energiaa riittää<br />

aloitteisiin<br />

<strong>Pori</strong> Energiassa on<br />

ollut aina aloitteellista<br />

väkeä. Vuoden<br />

vaihteessa itsenäisenä<br />

osakeyhtiönä<br />

aloittaneeseen<br />

kaupungin liikelaitokseen yhdistyi<br />

myös <strong>Pori</strong>n Lämpövoima Oy<br />

(PLV), jossa on lähes kymmenen<br />

vuotta tehtailtu aloitteita huippuvauhdilla,<br />

noin 100 aloitetta vuo-<br />

Aloitteita on kertynyt vuosien mittaan monta<br />

mapillista. Nykyisin aloitteet kulkevat tietokannoissa<br />

sähköisessä muodossa, kertoo<br />

Pekka Vainio.<br />

dessa. Eikä tahti näytä laantuvan<br />

uudessakaan <strong>Pori</strong> Energia Oy:ssä.<br />

Pikemminkin päinvastoin.<br />

Kunnossapidon projekti-insinööri<br />

Pekka Vainiolla on tavoitteet<br />

asetettu korkealle hänen aloittaessaan<br />

koko <strong>Pori</strong> Energian aloitetoimikunnan<br />

sihteerinä ja uuden<br />

aloiterekisterin ylläpitäjänä.<br />

– Nykyisin aloitteiden tekoon<br />

on ottanut osaa vuosittain noin<br />

30 prosenttia työntekijöistä. Heidän<br />

määräänsä on vielä mahdollista<br />

nostaa. Toisaalta<br />

työntekijämäärä kasvaa<br />

PLV:n 85 henkilöstä<br />

noin 250:een koko <strong>Pori</strong><br />

Energia Oy:ssä.<br />

Aloitteiden rekisteröinti<br />

<strong>Pori</strong> Energia Oy:<br />

ssä on lähtenyt liikkeelle<br />

aivan alusta, sanoo<br />

yli 3 vuotta aloitetoimintaa<br />

PLV:ssä pyörittänyt<br />

Pekka Vainio.<br />

– Tämän vuoden<br />

alusta on jo kertynyt lähes<br />

20 aloitetta. Samalla<br />

on aloitetoiminnassa<br />

siirrytty uuteen tietokantaan,<br />

joka rekisteröi<br />

aloitteen etenemisen<br />

vaihe vaiheelta tarkasti sähköisessä<br />

muodossa. Toki aloitteita voivat<br />

tehdä edelleen vanhan kaartin kynämiehetkin.<br />

Heidän täytyy vain<br />

tästä lähtien tulostaa aloitelomakkeet<br />

tietokonepäätteeltä paperille.<br />

Aloitteen muoto ei ole ratkaiseva,<br />

vaan sisältö, Vainio korostaa.<br />

Aloitteentekijöitä riittää<br />

moneen junaan<br />

Pekka Vainion mielestä, ei ole olemassa<br />

aloitteentekijän perustyyppiä,<br />

vaan kuka tahansa on mahdollinen<br />

aloitteentekijä.<br />

– Aloitteet tehdään ja käsitellään<br />

pääsääntöisesti nimettöminä.<br />

Ennen kuin ne tulevat viisijäsenisen<br />

toimikunnan käsittelyyn, niistä<br />

on pyydetty arviointilausunnot,<br />

joiden perusteella osa aloitteista<br />

palkitaan. Jokaiselle on oma aloite<br />

tietysti tärkein, mutta samalla täytyy<br />

ymmärtää sekin, ettei aina ja<br />

kaikkia aloitteita voi palkita. Siitä<br />

huolimatta kannattaa olla aloitteellinen.<br />

– Aloitteentekijä voi olla ollut<br />

talossa yhden kuukauden tai 30<br />

vuotta, sillä ei ole merkitystä aloitteen<br />

syntymiseen. Ylimpiä toimihenkilöitä<br />

lukuun ottamatta kaikki<br />

muut voivat tehdä aloitteita.<br />

Myös ylimmistä toimihenkilöistä<br />

toimitusjohtaja palkitsee vuoden<br />

parhaan aloitelausunnon antajan.<br />

Tullessaan palkituksi aloitteen tekijä<br />

luovuttaa aloitteen käyttöoikeuden<br />

yhtiölle.<br />

– Toiset ovat toki aloitteelli-<br />

sempia kuin toiset. Parhaimmalla<br />

aloitteentekijällä on jo kertynyt<br />

vuosien varrella viitisenkymmentä<br />

aloitetta ja palkkioitakin noin<br />

6500 euroa.<br />

– Suurimmat yksittäiset aloitepalkkiot<br />

ovat olleet Harjavallan<br />

höyrymuuntoaseman venttiilimuutos<br />

vuodelta 2000 7650<br />

markkaa sekä Aittaluodosta hiekkasuotimen<br />

huuhtelumuutosesitys<br />

vuodelta 2003 1237 euroa.<br />

– Viime vuonna PLV:ssa tehtiin<br />

108 aloitetta, joista palkittiin 50<br />

kappaletta: 36 sai 50 euron kannustuspalkkion<br />

ja 14 sitä paremman<br />

palkkion.<br />

Aloitteet ovat osa<br />

kehittämistoimintaa<br />

Aloitetoiminta on kehittämistoiminnan<br />

osa. Sen avulla pyritään<br />

löytämään ne ideat, jotka toteutettuna<br />

parantavat yhtiön toimintaedellytyksiä<br />

ja työn mielekkyyttä<br />

sekä kehittävät työolosuhteita.<br />

Hyvistä aloitteista on syntynyt<br />

yritykselle säästöjä ja tuotanto on<br />

parantunut.<br />

”Aloite on yhtiön kannattavuuden<br />

tai toiminnan parantava muutos,<br />

uudistus tai parannusehdotus.<br />

Se koskee puutteen ja/tai epäkohdan<br />

toteamista sekä antaa toteuttamiskelpoisen<br />

ratkaisuehdotuksen<br />

ongelman poistamiseksi.”, todetaan<br />

aloitetoiminnan säännöissä.<br />

– Aloite ei ole keksintö. Patentoitavat<br />

keksinnöt käsitellään<br />

työsuhdekeksintälain mukaisesti.<br />

Joistakin aloitteista on pyydetty<br />

lausunto patentti- ja rekisterihallitukselta,<br />

mutta toistaiseksi ei<br />

ole yhtään keksintöä tässä mielessä<br />

syntynyt.<br />

Aloitteina ei käsitellä TES, YT<br />

ja organisaatioasioita.<br />

– Sen sijaan työturvallisuuden<br />

kehittämistyössä meillä on ollut<br />

yhdessä työsuojelutoimikunnan<br />

kanssa kampanjaviikkoja, jolloin<br />

on myös syntynyt uusia aloitteita,<br />

Pekka Vainio kertoo.<br />

– Ehkä yllättävimmät aloitteet<br />

ovat koskeneet aloitetoiminnan<br />

tekemistä fyysisesti helpommaksi<br />

siirtämällä aloitelaatikkoa lähemmäksi<br />

ja vuoteen hankkimista pukuhuoneeseen.<br />

Nämä aloitteet herättivät<br />

aikanaan huomiota ja niistä<br />

keskusteltiin. Aloitepalkkiota ei<br />

kuitenkaan maksettu.<br />

Seppo Purhonen<br />

Kuvat: Seppo Purhonen<br />

Monitasoista aloitetoimintaa<br />

■<br />

■<br />

■<br />

Aloitetoiminta on <strong>Pori</strong>n kaupungilla<br />

monitasoista.<br />

Hallintokunta voi palkita omia<br />

aloitteentekijöitään tai isompi<br />

palkinto voi tulla sellaisesta<br />

aloitteesta, joka hyödyntää<br />

koko kaupunkia.<br />

Hyväksytyn ja palkitun aloitteen<br />

käyttöoikeus siirtyy <strong>Pori</strong>n kaupungille.<br />

– Hyväksyessään viime keväänä uudet<br />

aloitetoiminnan säännöt ja nostaessaan<br />

palkkion enimmäismäärää henkilöstöjaosto<br />

halusi kannustaa aloitteiden<br />

tekemiseen. Toistaiseksi mitään<br />

aloitebuumia ei ole koettu. Meidän<br />

täytyy varmasti käynnistää erityinen<br />

aloitekampanja tai kilpailu toiminnan<br />

vireyttämiseksi, sanoo vs. henkilöstöjohtaja<br />

Helena Metsälä ja toivoo, että<br />

aloitteita alkaisi ropista tiuhempaan<br />

tahtiin eritahoilta.<br />

Kaupunginhallituksen henkilöstöjaosto<br />

on kokouksessaan 30.5.2005 hyväksynyt<br />

uuden ensi kesäkuussa voimaan tulevan<br />

aloitetoiminnan säännön ja määritellyt<br />

aloitetoiminnan 8 §:n mukaiseksi<br />

pisteen arvoksi 100 euroa. Enimmillään<br />

palkkioiden yhteenlaskettu enimmäismäärä<br />

ensimmäisen ja toisen vuoden<br />

osalta on kuitenkin enintään 16000<br />

euroa kutakin tehtyä ja toteutettua aloitetta<br />

kohden.<br />

Aloitetoiminnan tarkoituksena on<br />

edistää omatoimista työn ja työympäristön<br />

kehittämistä. Aloitteeksi ei riitä pelkkä<br />

epäkohdan osoittaminen vaan aloitteen<br />

tulee sisältää myös käyttökelpoinen<br />

ratkaisu sen korjaamiseen.<br />

Aloite kehittää työmenetelmiä, työvälineitä<br />

tai koneita ja laitteita, parantaa organisaation<br />

toimivuutta, parantaa palvelua,<br />

työskentelyoloja, työturvallisuutta tai<br />

työpaikan viihtyisyyttä, vähentää kustannuksia<br />

tai parantaa työn tuottavuutta tai<br />

poistaa tarpeetonta työtä.<br />

Aloitetoiminnan yhteistoimintaeliminä<br />

ovat kaupunkitason yhteistyötoimikunta<br />

sekä virasto/laitostason yhteistyötoimikunnat.<br />

Aloite esitetään kirjallisesti aloitelomakkeella.<br />

Aloitteen voi tehdä myös useamman<br />

henkilön ryhmä. Aloitteen tekijöiden<br />

henkilöllisyyden julkistaminen voi<br />

tapahtua vain asianomaisten suostumuksella.

8<br />

KarhunPalvelus<br />

Poliisi ja sosiaalitoimi<br />

<strong>Pori</strong> aloitti poliisin<br />

ja sosiaalitoimen<br />

yhteistyön ensimmäisten<br />

joukossa<br />

vuonna 1988. Poliisilaitoksella<br />

päivystävä<br />

sosiaalityöntekijä<br />

ei ole puhelimitse<br />

asiakkaan<br />

tavoitettavissa,<br />

mutta lähtee tarvittaessa<br />

kenttäpartion<br />

mukaan selvittämään<br />

perhekriisiä.<br />

Polsos-toiminta on<br />

tuottanut tulosta:<br />

alituisessa kotihälytyskierteessä<br />

ajelehtineita<br />

perheitä<br />

on yhä vähemmän.<br />

Muistan elävästi ensimmäisiä<br />

kotihälytystilanteita.<br />

Olin perheen<br />

luona, jossa pieni poika<br />

pinnasängyssä katseli,<br />

kun isä riehui ja pahoinpiteli vaimoaan.<br />

Poika huusi yhtä kovaa kuin isänsä,<br />

joka jouduttiin väkisin kantamaan ulos<br />

talosta. Sama pikkupoika on tällä hetkellä<br />

aikuinen kolmekymppinen mies ja poliisin<br />

kanta-asiakas, <strong>Pori</strong>n poliisissa komisariona<br />

työskentelevällä Reima Lajunen<br />

miettii.<br />

Lajusella on takanaan pitkä ura kenttäpoliisina.<br />

Hän on nähnyt läheltä kotihälytyskierteessä<br />

olevien perheiden ahdingon.<br />

Vuonna 1980 hän teki päällystökurssin<br />

päättötyönään tutkielman aiheesta<br />

Kotihälytykset – perheen avunhuuto.<br />

Poliisin voimavarat ja osaaminen tarvittavan<br />

avun saamiseksi perheisiin olivat hyvin<br />

rajallista. Lajunen koki, että jotain on<br />

tehtävä erityisesti lasten ja nuorten elinolojen<br />

ja turvallisuuden kohentamiseksi.<br />

Toinen selkeä kohderyhmä oli vanhukset,<br />

joilta alkoholisoituneet aikamiespojat veivät<br />

röyhkeästi rahat.<br />

– Virka-ajan ulkopuolella tapahtuvaa<br />

viranomaisyhteistyötä tarvitaan ehdottomasti.<br />

Silloin päästään puuttumaan<br />

akuutteihin ja hyvin kipeisiinkin tilanteisiin.<br />

Esimerkiksi suurin osa kiireellisistä<br />

huostaanotoista tapahtuu päivystävän sosiaaliviranomaisen<br />

päätöksestä, Lajunen<br />

tarkentaa.<br />

”Jos jätkä riehuu, niin jätkä<br />

laitetaan koppiin ja lähdetään<br />

uudelle keikalle”<br />

Yhteistyön käynnistäminen sosiaaliviraston<br />

kanssa oli helppoa, sillä edellisen vuoden<br />

Nuorten selviämisasema -kokeilusta<br />

oli saatu hyvää palautetta. <strong>Pori</strong> oli valtakunnallisesti<br />

ensimmäisten kaupunkien<br />

joukossa kehittämässä omaa toimintamalliaan.<br />

Lajunen ryhtyi poliisilaitoksen<br />

puolelta Polsoksen edustajaksi eikä aikaakaan,<br />

kun häntä alettiin työmaalla puhutella<br />

sossukomisarioksi.<br />

– Toiminnan alkuvaiheessa törmäsi<br />

monenlaisiin ennakkoluuloihin. Mietittiin<br />

jopa sitä, onko ylipäätään sopivaa,<br />

että sosiaalityöntekijä tulee poliisipartion<br />

mukaan kotihälytyskeikoille. Erityisesti<br />

vanhoilla, kokeneilla kenttämiehillä oli<br />

sulattelemista uusissa käytännöissä. ”Jos<br />

jätkä riehuu, niin jätkä laitetaan koppiin<br />

ja lähdetään uudelle keikalle”, oli heidän<br />

näkemyksensä, Lajunen tuumii.<br />

– Poliisien asenne heijasteli selvästi ihmisten<br />

yleistä epäilevää ja negatiivista<br />

suhtautumista sosiaalihuoltoa kohtaan.<br />

Sitä joutui olemaan pienellä puolustuskannalla<br />

koko ajan, alusta asti Polsos-toiminnassa<br />

vaikuttanut sosiaalityöntekijä<br />

Matti Nieminen lisää<br />

Sosiaalipäivystäjät mielletään<br />

sosiaalitoimessa apupoliiseiksi<br />

Yhteistyön onnistuminen vaatii molemmin<br />

puolista luottamusta. Poliisin ja sosiaaliviranomaisen<br />

täytyy pitää mielessään,<br />

että he työskentelevät asiakkaan etujen<br />

mukaisesti. Kun yhteiselle keikalle lähdetään,<br />

porukan tarvitsee tietää, mitä ulkona<br />

on vastassa.<br />

– Parhaimmillaan yhteistyö toimii<br />

niin, että sosiaalitoimelta tulee epäily siitä,<br />

että lapsi voi huonosti. He saavat lastensuojelulain<br />

nojalla oikeuden mennä<br />

tarkistamaan lapsen kotiolosuhteet tai<br />

nuorten ryyppypaikat. Kun sosiaalityöntekijät<br />

eivät uskalla mennä yksin tilanteisiin,<br />

he pyytävät sosiaalihuoltolain nimissä<br />

poliisilta virka-apua. Totuus on se, että<br />

molemmat ovat hampaattomia ilman<br />

toista, komisario havainnollistaa.<br />

– Olen havainnut seminaareissa käydessäni<br />

saman ikävän ilmiön joka puolella<br />

Suomea: kun sosiaalipäivystäjät ovat<br />

eturintamassa poliisien kanssa, heidän<br />

oman organisaationsa tuki heikkenee.<br />

Tämä kertoo siitä, etteivät sosiaalityöntekijän<br />

kollegat tiedä millaista sosiaalityö<br />

poliisien kanssa oikein on. Se vaatii sosiaalityöntekijältä<br />

luovuutta ja rohkeutta.<br />

Mistään ei saa apua yöllä – ratkaisut on<br />

tehtävä itse, Lajunen jatkaa.<br />

Polsostoiminnan<br />

tausta<br />

lyhyesti<br />

■ Poliisin ja sosiaalitoimen<br />

vuoropuhelua käytiin aikoinaan<br />

ainoastaan paperilla (kirjalliset<br />

virka-avunpyynnöt). Ilman henkilökohtaista<br />

tapaamista tiedon vaihto<br />

ei kuitenkaan toiminut<br />

■ Yhteistyötä hankaloitti poliisin ja<br />

sosiaaliviranomaisten työaikojen<br />

yhteensopimattomuus<br />

■ Poliisin ja sosiaalitoimen yhteistyön<br />

sijasta kyse oli puhtaasta<br />

virka-avusta<br />

■ Polsos-toiminta aloitettiin kolmen<br />

kuukauden kokeilujaksolla<br />

vuonna 1988<br />

■ Vuosituhannen lopulla Polsostoiminta<br />

vakiintui ympärivuotiseksi,<br />

mutta sosiaalipuoli päivysti<br />

laitoksella edelleen yhden miehen<br />

voimin (Matti Nieminen) ja<br />

vain viikonloppuisin<br />

■ Vuodesta 2003 Polsos-päivystystä<br />

on hoitanut vuorotellen<br />

kaksi työntekijää viikon jokaisena<br />

päivänä<br />

Sossukomisarioksi leimattu<br />

Reima Lajunen on Polsostoiminnan<br />

isä. Hän havahtui<br />

kotihälytyskierteessä olevien<br />

perheiden hätään ja laittoi<br />

1980-luvun <strong>Pori</strong>ssa rattaat<br />

pyörimään.<br />

Polsos-päivystyksestä<br />

Ensi vuoden alusta<br />

astuu voimaan laki,<br />

joka määrää, että<br />

ympärivuorokautinen<br />

sosiaalipäivystys<br />

pitää järjestää koko<br />

maan kattavaksi.<br />

<strong>Pori</strong>n kohdalla on<br />

tarkoituksena pitää<br />

sama toimintamalli<br />

kuin tähänkin asti,<br />

sillä muutoksella,<br />

että päivystysaikaa<br />

saadaan lisää.<br />

– Poliisilaitoksen yhteydessä tapahtuva<br />

sosiaalipäivystys on joillakin<br />

paikkakunnilla kattavampaa<br />

mitä meillä. Esimerkiksi Tampereella<br />

päivystystä hoitaa moniammatillisempi<br />

henkilökunta, johon<br />

kuuluu sosiaalityöntekijöiden lisäksi<br />

esimerkiksi psykiatrian sairaanhoitaja.<br />

<strong>Pori</strong>n kohdalla ei<br />

voida puhua sosiaalipäivystyksestä<br />

vaan kysymyksessä on poliisin<br />

ja sosiaaliviranomaisten yhteistyö,<br />

Matti Nieminen tarkentaa.<br />

Päivystävä sosiaalityöntekijää<br />

ei tavoita yleisestä<br />

palvelunumerosta<br />

Asiakkaat eivät voi ottaa suoraan<br />

sosiaaliviranomaisiin yhteyttä.<br />

<strong>Pori</strong>ssa kokeiltiin vuositu-

KarhunPalvelus<br />

9<br />

yhdessä eturintamalla<br />

■ Sosiaalityöntekijät Matti<br />

Nieminen ja Raija Suominen ovat<br />

poliisin kautta apua tarvitsevien<br />

asiakkaiden tavoitettavissa su −<br />

to klo 15−22 ja pe − la klo 15−02<br />

■ Polsos-päivystäjillä ei ole yleistä<br />

palvelulinjaa, johon asiakkaat<br />

voisivat suoraan soittaa<br />

■ Poliisilla ja sosiaalitoimella on<br />

käytössään yhteisistä hankkeistaan<br />

kaksi eri seurantajärjestelmää:<br />

Reima Lajunen vastaa<br />

yhteisistä projekteista ja Jarmo<br />

Viljanen sosiaalitoimesta karhukuntien<br />

sosiaalipäivystyksestä<br />

Polsos-toiminta<br />

vuonna 2005<br />

■ 148 perheväkivaltaan, hoidon laiminlyöntiin tai<br />

häiriökäyttäytymiseen liittyvää kotikäyntiä poliisipartion<br />

kanssa<br />

■ 332 tapaamista laitokselle puhutteluun tai rangaistusmenettelyyn<br />

tuotujen nuorten kanssa<br />

■ 35 kiireellistä huostaanottoa<br />

■ 7 avohuollon tukitoimena tehtyä sijoitusta<br />

■ useita huostaan otettujen nuorten etsimiskeikkoja<br />

poliisipartioiden mukana<br />

■ vanhusten ja vammaisten ohjausta hoitolaitoksiin<br />

tai muun huollon piiriin<br />

■ 5–15 puhelua hätäkeskukselta, poliisilta sekä<br />

yhteistyökumppaneilta / työvuoro<br />

ympärivuorokautista<br />

Päivystävä sosiaaliviranomainen<br />

vaikeiden<br />

ratkaisujen edessä<br />

– Poliiseilla parhaimmat tiedot perheistä,<br />

koska he ovat ainoita, jotka pääsevät<br />

sisään asuntoihin. Heidän tekemien havaintojen<br />

pohjalta lähdemme ratkaisemaan<br />

ongelmaa. Keskustelemme myös<br />

lastenhuoltotyöntekijöiden kanssa heidän<br />

näkemyksistään ja päätämme yhdessä<br />

pitäisikö jotain tehdä heti vai odotetaanko<br />

vielä, Matti Nieminen kuvailee<br />

työtään.<br />

Vaikka toimintamuodot ovat selkeytyneet<br />

sitten kahdeksankymmentä luvun,<br />

on poliisilla vielä joitakin virheellisiä käsityksiä<br />

sosiaalityöntekijän roolista. Suruviesti<br />

vieminen ei esimerkiksi kuuluisi<br />

Niemisen tehtäviin.<br />

Nieminen osallistuu myös joka maanantaiseen<br />

syyttäjäpalaveriin, jossa yhdessä<br />

syyttäjän ja poliisin kanssa sovitaan<br />

15–17-vuotiaiden lainrikkojien kohtalosta.<br />

Nopeutetussa käsittelyssä päätetään<br />

meneekö asiaan syyteharkintaan vain sovitteluun.<br />

Niemisen tehtävänä on myös<br />

jututtaa näpistyksistä ja alkoholin hallussapidosta<br />

kiinni jääneitä ala-ikäisiä ja ottaa<br />

yhteyden heidän vanhempiinsa. Hän<br />

keskustelee niin nuoren kuin vanhempi-<br />

Kiperiin kotihälytystilanteisiin<br />

koulutuksen<br />

saaneet kenttämiehet<br />

menevät<br />

edeltä asuntoon<br />

ja varmistavat,<br />

että sosiaaliviranomaisen<br />

on<br />

turvallista tulla<br />

sisään. Sosiaalityöntekijä<br />

odottaa<br />

tilanteen<br />

rauhoittumista<br />

partioautossa tai<br />

rappukäytävässä.<br />

en kanssa ongelmasta, avunhakemisesta<br />

ja muista jatkotoimenpiteistä. Menettely<br />

kuuluu alle 15-vuotiaiden seuraamusjärjestelmään.<br />

Huoltajuuskiistat kärjistyvät<br />

pyhinä<br />

Sosiaalityöntekijät ja poliisivankilan vartijat<br />

ovat huomanneet, etteivät arkipäivät<br />

ja viikonvaihde juuri eroa vilkkaudeltaan<br />

samalla tavalla toisistaan kuin ennen. Viinaa<br />

otetaan ja nyrkki heiluu, oli päivä mikä<br />

tahansa. Sen sijaan huoltajien väliset<br />

sopimusriidat työllistävät sosiaalityöntekijää<br />

etenkin sunnuntaisin, jolloin toisen<br />

huoltajan tapaamisoikeuden pitäisi umpeutua.<br />

Poliisin otetaan herkästi yhteyttä,<br />

jos lasta ei ole palautettu hoitovastuussa<br />

olevalle vanhemmalleen sovittuun aikaan<br />

mennessä.<br />

− Toisinaan lasten tapaamisoikeuksiin<br />

liittyvissä erimielisyystilanteissa hätäkeskus<br />

siirtää puhelun minulle. Yleensä vanhempien<br />

keskeinen sopimusriita-asia jää<br />

puheluasteelle eikä aiheuta toimenpiteitä.<br />

Yritän saada puhelusta selvän, onko lapsella<br />

mahdollisesti jokin hätä toisen vanhemman<br />

luona. Se on ainoa syy, jonka<br />

perusteella voidaan lähteä tarkistamaan<br />

tilanne. Kysehän on lapsen oikeudesta<br />

tavata vanhempiaan eikä toisinpäin, Nieminen<br />

kertoo.<br />

Asiakkaiden ongelmiin on<br />

puututtava vastoin tahtoa<br />

– Poliisit eivät voi valita, mille kotihälytyskeikalle<br />

lähtevät. Suotavaa olisikin,<br />

että myös mielenterveyspuoli järjestäisi<br />

päivystystä. Heiltä on hankala saada asiantuntemusta<br />

akuuteissa tilanteissa, joissa<br />

asiakas esittää poliisille huolensa oireilevasta<br />

ja omituisesti käyttäytyvästä läheisestään,<br />

Matti Nieminen toteaa.<br />

– Kynnys mielenterveyslain mukaisten<br />

päätösten tekemiseen vastentahtoisten<br />

hoitoon ottamistapauksissa on noussut<br />

merkittävästi. Lyhytaikaisempi väliintulo<br />

auttaisi näissä tilanteessa, Lajunen<br />

myötäilee.<br />

Poliisi joutuu puutumaan paljon ihmisten<br />

elämään vastoin heidän tahtoaan.<br />

Sosiaalityössä periaatteena on, että asiakas<br />

hakeutuu oma-aloitteisesti saamaan<br />

apua. Polsos-toiminnassa ei sen sijaan tapaa<br />

vapaaehtoisia asiakkaita. Kun lähdetään<br />

yhdessä vaikeaan tilanteeseen, poliisi-<br />

ja sosiaaliviranomaiset joutuvat pohtimaan<br />

kummalla riittää enemmän toimivaltaa<br />

ja kenen tehtäväksi jää lopullisen<br />

ratkaisun tekeminen.<br />

− Pari kertaa minua on yritetty kieltää<br />

tulemasta sisään. Siinä vaiheessa partion<br />

johtaja on joutunut sanomaan, ettei<br />

asiakkaalla ole siihen sananvaltaa. Ja niin<br />

me olemme kaikki menneet sisään, Nieminen<br />

kertoo.<br />

Toimivalta määräytyy monen<br />

eri lain pohjalta<br />

Sosiaalityöntekijän toimivalta tulee sosiaalihuolto-<br />

ja lastensuojelulaista ja poliisin<br />

vastaavasti poliisi-, esitutkinta- ja<br />

pakkokeinolaista. Poliisi on aina velvollinen<br />

antamaan virka-apua sosiaaliviranomaiselle,<br />

mutta sosiaaliviranomainen ei<br />

ole oikeutettu ilmoittamaan poliisille havaitsemastaan<br />

lastensuojelutarpeesta.<br />

Lastensuojelulain erillispykälän mukaan<br />

kaikilla viranomaisilla, sosiaali-, terveys-<br />

ja kouluviranomaisilla sekä poliisin<br />

ja seurankunnan palveluksessa olevilla<br />

työntekijöillä on ilmoitusvelvollisuus sosiaalitoimelle<br />

tapauksissa, joissa tavataan<br />

lastensuojelutarpeessa oleva alle 18-vuotias<br />

lapsi. Terveysviranomaiset pysyttelevät<br />

toisinaan liian herkästi omien salassapitosäädöstensä<br />

takana. Kynnys lapsen<br />

tuomiseksi hoitoon saattaa kasvaa, jos on<br />

olemassa pelko siitä, että vammojen perusteella<br />

tehdään heti rikosilmoitus.<br />

hanteen vaihteessa Mobile-tukipisteen<br />

toimintaa, jossa ihmisille<br />

annettiin sosiaaliviranomaisen<br />

suoranumero. Matalan kynnyksen<br />

sosiaalipäivystyksen asiakaskunta<br />

koostui pääasiassa psyykkisesti<br />

häiriintyneistä ja yksinäisistä<br />

ihmisistä, jotka olivat juttuseuraa<br />

vailla. Häirikkösoitot työllistivät<br />

ja veivät aikaa todellisilta<br />

avuntarvitsijoilta.<br />

– Olen erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen.<br />

Sosiaalityöntekijät<br />

työskentelevät silloin, kun tarve<br />

on kaikista suurin ja heillä on toimivalta<br />

yhtä laajalla alueella mitä<br />

poliisillakin, eli koko kihlakunnassa.<br />

En näe tällä hetkellä merkittäviä<br />

kehittämistarpeita, Reima<br />

Lajunen kehaisee.<br />

Ilta-aikaan putkaan tuodut,<br />

kotoa rähisemästä poistetut henkilöt,<br />

eivät ole siltä istumalta valmiita<br />

keskustelemaan sosiaalityöntekijän<br />

kanssa. Muutamia<br />

kertoja Nieminen on iltapäivällä<br />

töihin tultuaan tavannut aikaisin<br />

aamuyöstä putkaan korjatun<br />

riitapukarin, jota on vielä pidetty<br />

kopissa rauhoittumassa. Siirryttäessä<br />

ympärivuorokautiseen päivystykseen<br />

putkakeskustelut helpottuvat<br />

huomattavasti.<br />

Päivystävä sosiaalityöntekijä<br />

joutuu tekemään paljon<br />

kiireellisistä lasten<br />

huostaanottoja.<br />

Virpi Laiho<br />

Kuvat: Virpi Laiho

10<br />

KarhunPalvelus<br />

Mukaan vaikka pyörätuolilla<br />

Ennakkoluulotonta<br />

Fysioterapian<br />

opiskelijat<br />

yhteisessä<br />

judopotretissa.<br />

Tarja<br />

Javanainen-<br />

Levonen kolmas<br />

vasemmalta.<br />

Kirjoittajakoulutuksessa<br />

korostetaan aina jutun<br />

alun merkitystä. Kun<br />

aiheena on Satakunnan<br />

ammattikorkeakoulun<br />

fysioterapeuttien liikuntakoulutus,<br />

ei oikein tiedä, minkä kiinnostavan<br />

asian nostaisi ensimmäiseksi.<br />

Vaikka listan tekeminen asioista on<br />

aina köpelö konsti, aloitan sillä mallilla.<br />

Satakunnan ammattikorkeakoulussa on<br />

mahdollisuus opiskella fysioterapeutiksi<br />

sekä suomen että englannin kielellä.<br />

Opiskelijoista on 119 suomalaisia ja ulkomaalaisia<br />

on yhdeksän. Kaikista opiskelijoista<br />

englannin kielisessä koulutuksessa<br />

on 28 opiskelijaa. Opiskelu pitäisi<br />

kestää 3,5 vuotta, käytännössä aikaa kuluu<br />

monilta enemmän.<br />

Työllistyminen on erinomaista. Kaikki<br />

fysioterapiaa opiskelevat saavat valmistumisen<br />

jälkeen alan töitä, jos niitä haluavat.<br />

Palkkaus vie osan<br />

heti paperien pokkauksen<br />

jälkeen muihin töihin.<br />

Kun opiskelu on<br />

tehty englanninkielellä,<br />

mahdollisuudet työllistymiseen<br />

vain paranevat.<br />

Hyvästä työtilanteesta<br />

kertoo sekin, että<br />

suomalaisia työllistyy<br />

ulkomailla ja osa ulko-<br />

Henry-poika<br />

pureutuu lentopallon<br />

pelaamisen<br />

alkeisiin Jarnon<br />

opastuksella.<br />

maalaisista aloittaa työuransa Suomessa.<br />

Englannin kielellä on fysioterapeutiksi<br />

voinut opiskella <strong>Pori</strong>ssa vuodesta 1994<br />

lähtien. Opettajien keskuudessa oli innostusta<br />

tällaiseen askeleeseen ja sen huomasi<br />

myös opetusministeriö.<br />

Rohkeita askeleita liikunnassa<br />

Innostus omaan työhön pursuaa myös<br />

liikunnan lehtori Tarja Javanainen-Levosesta.<br />

Hän sanoo fysioterapeutiksi<br />

opiskelevien – yleensä aktiivisesti liikuntaan<br />

orientoituneiden nuorten ihmisten<br />

– olevan pettyneitä liikunnan vähäisyydestä.<br />

Näin on, vaikka <strong>Pori</strong>ssa järjestetään<br />

pääsykokeen yhteydessä liikuntatestikin.<br />

Se on läpäistävä, pelkät paperit eivät<br />

riitä. Englanninkielisessä opiskelussa<br />

on ylitettävä vielä toinen kynnys, kieli.<br />

Valmistuneella fysioterapeutilla tulee<br />

olla pätevyys<br />

hakea kunnan<br />

erityisryhmien<br />

liikunnanoh<br />

jaajaksi.<br />

Ulkopuolisen<br />

korviin sana<br />

”erityisryhmien”<br />

jää soimaan.<br />

Sillä tarkoitetaan<br />

ihmistä,<br />

jolla on<br />

haitta, este tai<br />

vamma liikkumiseen.<br />

Otsikon<br />

alle sovitetaan<br />

myös pitkäaikaissairaat,<br />

syrjäytyneet ja<br />

tai sen uhkaamat.<br />

Kyetäkseen<br />

toiminaan erityisryhmien maailmassa,<br />

opiskelu <strong>Pori</strong>ssa saattaa olla<br />

melkoinen seikkailu. Liikunnan<br />

tulee olla soveltavaa, erityisryhmille<br />

sopivaa ja siinä rajat tuntuu luovan<br />

mielikuvitus.<br />

”Hankittuaan ensi tietoa eri<br />

mahdollisuuksista ja perehdyttyään<br />

johonkin liikuntalajiin, olemme<br />

opiskelijoiden kanssa nauttineet<br />

melkoisista elämyksistä. Kokemuksia<br />

on tullut pyörätuolirugbysta<br />

ja ultimatesta. Kirjurinluoto<br />

on ollut oiva paikka frisbeegolfturnauksille”,<br />

luettelee liikunnan<br />

lehtori.<br />

Opiskelija tekee lopuksi myös<br />

liikunnallisen projektin yhdelle<br />

asiakasryhmälle. Näin syntyy käytännön<br />

kokemus ja tarpeelliset sovellutukset.<br />

Hienoja esimerkkejä<br />

opiskelijoiden tekemistä käytännön<br />

sovellutuksista erityisryhmien<br />

kanssa on runsaasti.<br />

”Tätä työtä tarvitaan”<br />

”On väärin, että liikunta pyörii vain huippujen<br />

ympärillä”, sanoo Tarja Javanainen-<br />

Levonen ääneen asian, josta paljon puhutaan<br />

ja joka tuntuu olevan muuttumassa.<br />

Erilainen terveysliikunta tuntuu olevan<br />

hyvässä kurssissa.<br />

Javanainen-Levonen sanoo pitkän kokemuksen<br />

suomalla oikeudella, että liian<br />

helposti liikunta rajataan vain tiettyjen<br />

etuoikeudeksi. Jokaiselle voidaan etsiä<br />

laji, joka hänelle sopii. Ennakkoluulottomuus,<br />

rohkeus ylittää rajoja ja lopulta positiivisen<br />

kokemuksen suominen ihmisille,<br />

joilta jokuset ovat valmiita torjumaan<br />

liikunnan kokonaan.<br />

soveltavaa liikuntaa<br />

”Tiedän, että tätä meidän työtämme<br />

tarvitaan. On lähdettävä mahdollisuuksista,<br />

joita on eikä epäluuloista ja estelyistä”,<br />

sanoo liikunnan lehtori, jonka lisensiaattityö<br />

valmistui vuonna 1999. Väitöskirja<br />

on tekeillä ja valmistunee vuonna 2007.<br />

Innostuksen lähde on ollut hyppääminen<br />

pois ahtaista liikunnan raameista kansanterveystieteen,<br />

erityispedagogian ja kasvatustieteen<br />

puolelle. Kansainvälisyys tulee<br />

myös toista kautta, ei vain opiskelijoiden<br />

tuomana. Javanainen-Levosella on laajat<br />

kansainväliset verkostot. Euroopan maiden<br />

lisäksi työkokemuksia on mm. Uzbekistanista,<br />

Kazakstanista ja Kirgisiasta.<br />

Tuollaiset kokemukset ovat voineet<br />

johtaa tanssikurssiin Ojantien virikekeskuksessa.<br />

Valssiin ja jenkkaan on päässyt<br />

Judoka Sami Hakala poseeraa fysioterapian<br />

opiskelijoiden keskellä. Tälläkin<br />

kertaa porukka on ympäri maailmaa,<br />

Israelista, Kanadasta, Tanskasta ja<br />

Unkarista.<br />

myös pyörätuolissa, eikä discoakaan ole<br />

jätetty väliin.<br />

Koska sinä viimeksi testasit omia ennakkoluulojasi<br />

suhteen? Se kannattaa tehdä.<br />

Satakunnan ammattikorkeakoulun<br />

fysioterapian liikuntaopinnot tekevät sen<br />

kysymättä.<br />

Tapio Furuholm<br />

Kuvat: Tarja Javanainen-Levosen arkisto<br />

Liiku terveemmäksi<br />

kouksissaan liikuntapäivän teemaa.<br />

Henkilöstöosasto suosittelee<br />

esimiehille, että työntekijät<br />

voisivat osallistua tapahtumaan,<br />

mikäli se on mahdollista järjestää<br />

työtehtäviä laiminlyömättä.<br />

Tilaisuudessa on mahdollisuus tul-<br />

la mukaan yhdessä jumppaamaan<br />

ja tutustumaan eri liikuntamuotoihin.<br />

Näkyvin<br />

hallintokunta palkitaan Liiku<br />

Terveemmäksi –kunniakirjalla.<br />

Tavoitteena on saada terveysliikunta<br />

näkyvämmäksi toiminnaksi<br />

sekä pyrkiä säilyttämään työtä tekevien<br />

työkunto ja ikääntyvän väestön omatoimisuus.<br />

Liiku Terveemmäksi –hanke<br />

Liiku terveemmäksi kansainvälisenä terveysliikuntapäivänä<br />

10.5. <strong>Pori</strong>n torilla<br />

klo 15.00-16.30.<br />

<strong>Pori</strong>n kaupunki on liittynyt mukaan<br />

Liiku Terveemmäksi –hankkeeseen.<br />

Henkilöstöosasto kehottaa kaikkia hallintokuntia<br />

käsittelemään työpaikkakoaktivoi<br />

kuntia edistämään liikuntaa osana<br />

terveellisiä elämäntapoja. Toiminta ulottuu<br />

laajalle yhteiskuntaan tavoittaen kaikki<br />

suomalaiset kodeissa, työpaikoilla, kouluissa,<br />

päiväkodeissa, vanhainkodeissa ja<br />

kaikkialla ihmisten arjessa.<br />

Tapahtuman järjestää <strong>Pori</strong>n kaupunki<br />

yhteistyössä <strong>Pori</strong>n opiskelijayhdistysten<br />

kanssa (Pointer ry, Sammakko ry). Sateen<br />

sattuessa tilaisuus Nuorisotalon salissa.

KarhunPalvelus<br />

11<br />

Juuret <strong>Pori</strong>ssa<br />

Tiistai-ilta, 28. maaliskuuta. <strong>Pori</strong> elää sfääreissä, maailman tapahtumat tuntuvat kaukaisilta. Ässät on voittanut toisen kerran Tapparan kotonaan. Maailma seurasi Israelin vaaleja.<br />

Totuttuun tapaan Ylen uutislähetysten jutut rakentuivat toimittaja Leena Reikon raportteihin Jerusalemista. Ariel Sharonin perustama kadima on voittaja, mutta valmiita ratkaisumalleja<br />

vaalit eivät tuo<br />

Keskiviikkoaamu, 29. maaliskuuta.<br />

Ylen Ykkösaamu<br />

käsittelee heti aluksi Israelin<br />

vaaleja. Keskustelun<br />

asiantuntijoina ovat tutkija<br />

Hannu Juusola ja toimittaja<br />

Leena Reikko. Keskustelun lopuksi<br />

Reikko tekee pessimistisen oloisen pikaanalyysin<br />

vaalien vaikutuksesta Israelin ja<br />

palestiinalaisten suhteisiin. Paljon kehuja<br />

kirjallaan Israelin historia kerännyt Juusola<br />

myöntelee: ”Hyvä kiteytys”.<br />

Turkki, Libanon, Israel…<br />

<strong>Pori</strong>n lyseosta ylioppilaaksi kirjoittanut toimittaja<br />

Leena Reikosta on tullut melkoinen<br />

Lähi-idän asiantuntija. Tällä hetkellä on<br />

menossa viides ja viimeinen vuosi Yleisradion<br />

avustajana Israelissa. Naapurissa Libanonissa<br />

hän ehti olla kolmisen vuotta. Ensimmäinen<br />

Skandinavian ulkopuolinen ”keikka”<br />

Turkkiin kesti kahdeksan vuotta. Palestiina-kysymyksen<br />

lisäksi Reikolle on kasvanut<br />

laaja asiantuntemus kurdikysymyksestä.<br />

Juttumatkoillaan hän on tutustunut kurdien<br />

asemaan niin Turkin kuin Irakin puolellakin.<br />

”Tunnen hyvin Irakin nykyisen presidentin<br />

Jalal Talabanin, joka on kurdi. Yhdellä<br />

matkallani nukuimme koulussa saman<br />

luokkahuoneen lattialla. Tulevan presidentin<br />

patja oli yhdessä nurkassa, vaimon toisessa.<br />

Kolmas nurkka jäi henkivartijalle, neljäs<br />

minulle. Olot olivat äärimmäisen vaatimattomat”,<br />

muistelee Reikko yhtä lukuisista<br />

matkoistaan.<br />

Bagdadissa Reikko on käynyt useita kertoja,<br />

nykyisen sodan alkamisen jälkeenkin<br />

kolme kertaa.<br />

”Lähdin sieltä samana aamuna, kun toimittajien<br />

käyttämää Palestiina-hotellia tulitettiin<br />

ensimmäisen kerran. Samoihin aikoihin<br />

alkoivat kidnappaukset. Nyt en ole kiinnostunut<br />

lähtemään Bagdadiin”.<br />

Leena Reikko pohdiskelee suhdettaan<br />

kohtaamaansa väkivaltaan, ampumiseen ja<br />

pommittamiseen. ”Ei se miellyttävää ole.<br />

Olen oikeasti pelännyt. Ehkä joskus on ollut<br />

tilanteita, joissa en ole ymmärtänyt pelätä,<br />

vaikka olisi pitänyt. Kymmenen vuotta<br />

sitten tein asioita, joita en enää tekisi.”<br />

Hän ei kiellä näyttämisen halun merkitystä:<br />

”Ehkä olen näyttänyt itselleni”, toimittaja<br />

ajattelee ääneensä.<br />

Pidätettynä Turkissa<br />

Leena Reikko laskee olleensa poissa Suomesta<br />

noin 28 vuotta. Kiertue alkoi Ruotsista:<br />

opettajana, opinnot sosiaalityöntekijäksi,<br />

toimittajakoulu ja Ruotsin radion suomenkielisen<br />

toimituksen toimittajana. Lyhyet<br />

väliepisoditkin kertovat rohkeista ratkaisuista,<br />

hän itse vähättelee ja sanoo ”epätavallisia”.<br />

Aivan joka tytön valintoihin ei ole kuulunut<br />

työskentely tankkilaivalla. Reikko valitsi<br />

näin, alus oli maineikkaan laivanvarustajan<br />

Algot Johanssonin m/t Pegny. Myös<br />

matkustajalaivoilla hän työskenteli, nakki ja<br />

muusi-keikoilla, kuten hän itse luonnehtii.<br />

Ulkopuolisen silmin Leena Reikon ”yliopisto”<br />

oli kuitenkin Turkki.<br />

-Olin pitkällä lomalla Istanbulissa. Ta-<br />

<strong>Pori</strong>n lyseosta ylioppilaaksi kirjoittanut toimittaja Leena<br />

Reikosta on tullut melkoinen Lähi-idän asiantuntija.<br />

Täällä Leena Reikko,<br />

Jerusalem<br />

”Kaikissa<br />

hautajaisissa<br />

itketään”<br />

loudellisen nousukauden Ruotsissa ei ollut<br />

samaa yhteiskunnallista aktiivisuutta<br />

kuin Turkissa. Se vaikutti mielenkiintoiselta.<br />

Tuntui hölmöltä jäädä istumaan Tukholmaan,<br />

perustelee hän Turkkiin lähtöä. Ja tietysti<br />

oli halu nähdä maailmaa. Siihen toi lisäviisumin<br />

perheettömyys, yksin eläminen.<br />

Ja rohkea on se perustakin, millä Reikko<br />

on työnsä tehnyt. Freelancer saa palkan tekemistään<br />

jutuista, ei mistään muusta.<br />

Kahdeksan vuotta, ”kolme liikaa”, sanoo<br />

Leena Reikko Turkin ajastaan. Kuukausikaupalla<br />

matkoja Kurdistanissa, poliisi aina<br />

jalanjäljillä. Pidätyksiä tuli useita. Kurdikysymyksen<br />

kipeydestä kertoo, että kevättalvella<br />

<strong>2006</strong> Turkissa on kuollut kahdeksan<br />

mielenosoittajaa. Maassa, joka yrittää opetella<br />

mallioppilaaksi selviytyäkseen komissaari<br />

Olli Rehnin seulasta Euroopan unioniin!?<br />

Ei siis ihme, että poliisien sviitit tulivat<br />

tutuiksi.<br />

”Tiesin, että jokainen kurdien asioita seuraava<br />

joutuu aikanaan vaikeuksiin. Minua ei<br />

koskaan mukiloitu, voin olla siitä tyytyväinen.<br />

Mutta turkkilaisia toimittajia lyötiin ja<br />

kidutettiin, jopa murhattiin. Suomalaisen<br />

pelasti se, että Turkin poliisi ymmärsi seuraukset<br />

ulkomaalaisten kovasta kohtelusta”,<br />

täsmentää Reikko omaa asemaansa.<br />

Kahden suunnan rumputulta<br />

Oma lukunsa on olla toimittajana Israelin ja<br />

palestiinalaisten yhteenottojen näyttämöllä.<br />

Ristiriitojen pesässä Leena Reikolla on menossa<br />

viides ja viimeinen vuosi. Ei riitä, että<br />

raportointi pommien ja veren keskeltä on<br />

raskasta. Myös vastaanotto tuntuu raskaalta.<br />

”En ole koskaan kuulunut Israel-yhdistyksiin,<br />

en ole koskaan ollut kibbutsilla. Mutta<br />

sen koommin en ole ollut mukana Palestiina-solidaarisuustyössä.<br />

Olen täällä toimittajana,<br />

ei minulla ole tunnesuhdetta kumpaankaan<br />

puoleen”, vakuuttaa Reikko rutiiniluontoisesti.<br />

Hän myöntää kokeneensa ”kauhunsekaisen<br />

yllätyksen”, kun huomasi, millä kiihkeydellä<br />

hänen uutisointinsa Suomessa vastaanotetaan.<br />

Tuon kiihkeyden jokainen voi tarkistaa<br />

käyttämällä Googlea. Palautteen antajien<br />

omat poliittiset ja uskonnolliset käsitykset<br />

tekevät kuuroiksi ja sokeiksi. Ainoa oikea<br />

tapa on myötäillä kommentoijan omaa<br />

käsitystä.<br />

”Ei ole minun vikani, että täällä tehdään<br />

itsemurhaiskuja. En voi ottaa vastuuta Israelin<br />

armeijan kovasta linjasta. Yhdessä jutussa<br />

ei voi olla tasapuolinen. Ei voi miellyttää<br />

kaikkia, ei ehkä ketään. Eikä se kai ole tarkoituskaan”,<br />

kysyy Leena Reikko napakasti.<br />

Paljon tarkoituksetonta kuolemaa nähneen<br />

oikeudella hän rajaa ”puolensa”. ”Minä<br />

olen siviilien puolella. Kaikilla tapetuilla<br />

on äiti. Kaikissa hautajaisissa itketään”, hän<br />

luettelee tekijöitä, jotka yhdistävät väkivallan<br />

uhreja molemmin puolin.<br />

Leena Reikko kiittelee Israelissa työskenteleviä<br />

skandinaavisia kollegoita vuorovaikutuksesta.<br />

Saman väkivallan nähneet ja kokeneet<br />

toimittajat ovat vaikeilla hetkillä tärkeitä<br />

keskustelukumppaneita.<br />

Kahden matkalaukun linja<br />

Leena Reikko lähtee Jerusalemista, koska<br />

katsoo viiden vuoden olevan riittävä jakso<br />

yhdessä paikassa. Kun hän lähti Tukholmasta<br />

Istanbuliin, mukana oli kaksi matkalaukkua.<br />

Laukkujen määrä on sama, kun hän<br />

nousee koneeseen Ben Gurionin kentällä<br />

ensi syksynä. Niissä on kaikki omaisuus,<br />

kaikki tärkeä. Lento valitaan sen mukaan,<br />

että kolme kissaa, Yksisilmä-Adrian, Mustis<br />

ja Jassu pääsevät mukaan. Jos suunnitelmat<br />

toteutuvat, edessä on sapattivuosi.<br />

Voisiko tuleva asemapaikka olla Suomi?<br />

”Ei ole paikasta kiinni, mitä järkevää voi<br />

tehdä. Maapallohan on käynyt kovin pieneksi”,<br />

viittaa Leena Reikko internetiin ja<br />

muihin apuvälineisiin. Suhde Suomeen on<br />

säilynyt aktiivisena. On ollut pakko olla perillä<br />

Suomen asioista, ei ”tuntemattomaan”<br />

maahan voi tehdä juttuja. Useina kesinä hän<br />

on ollut kesätoimittajana Ylellä, ”ilmeisesti<br />

Suomen vanhin kesätoimittaja”, hän virnuilee.<br />

”Vaikka olen ollut kohta 30 vuotta poissa<br />

Suomesta, en ole tuntenut, että maa olisi<br />

minulle vieras. Ei, vaikka en ole kokenut sopeutumisvaikeuksia<br />

missään. Olenkin miettinyt,<br />

olenko syntynyt väärään paikkaan?<br />

Se olisi voinut olla joku muukin kuin Suomi”,<br />

sanoo Leena Reikko, jota kai voi kutsua<br />

maailmankansalaiseksi.<br />

Tapio Furuholm<br />

Kuva: Leena Reikon arkisto

12<br />

KarhunPalvelus<br />

Edessä: Seija Viitanen<br />

(ohjaaja), takaa<br />

vasemmalta ”Liisan<br />

näyttelijäporukka”:<br />

Hannele Laaksonen<br />

(käsikirjoitus), Sirkka-<br />

Liisa Mansikka (Juulia,<br />

Armaksen tytär),<br />

Eeva Skogsblomma<br />

ja Irma Linnainsaari<br />

(mummupari),<br />

Jouko Savo (Jaakkopappa),<br />

Kerttu<br />

Jullenmaa (Tellervo,<br />

hoitoapulainen), Pekka<br />

Tuominen (Kimplemies),<br />

Reino Lehtisalo<br />

(Armas), Anne Perttula<br />

(Lempi-Linnea).<br />

Kuvasta puuttuu Irmeli<br />

Puusaari (hoitaja<br />

Gunnel)<br />

Merja Majalahti<br />

Vapaaehtoistoiminta tuo<br />

Vapaaehtoistoiminnan<br />

keskus<br />

LIISA on <strong>Pori</strong>n<br />

sosiaalikeskuksen<br />

toimipiste<br />

osoitteessa Eteläpuisto<br />

10. Se toimii yhdessä Punaisen<br />

Ristin <strong>Pori</strong>n osaston ystäväpalvelun<br />

ja <strong>Pori</strong>n seurakuntien<br />

yhteisen seurakuntatyön keskuksen<br />

kanssa.<br />

Kaikki vapaaehtoiset käyvät peruskurssin<br />

ja lisäksi he voivat osallistua<br />

muille kursseille kiinnostuksensa<br />

mukaan. Tärkeimmät<br />

vaatimukset ovat vaitiolovelvollisuus<br />

ja luotettavuus. Vapaaehtoistyön<br />

toiminta-muotoja vapaaehtoisten<br />

kouluttamisen lisäksi ovat<br />

saattajapalvelut, ystävänvälitys ja<br />

soittorinki.<br />

Liisan kahvila on avoinna maanantaista<br />

perjantaihin. Näytelmäja<br />

lauluryhmiin otetaan aina uusia<br />

esiintyjiä sekä tapahtumien järjestäjiksi<br />

että toiminnan kehittämiseen<br />

ja ideoimiseen.<br />

Merja Majalahti on toiminut<br />

vapaaehtoistoiminnan ohjaajana<br />

lähes kuusi vuotta. Tämä aika<br />

on ollut täynnä oppimista ja uusia<br />

mahdollisuuksia. Vapaaehtoistyö<br />

on valtavan rikasta ja siksi antoisaa,<br />

mutta myös vaativaa. Se ei<br />

ole mitä tahansa työtä, sillä siinä<br />

vaaditaan sopeutumista, erilaisuuden<br />

kunnioittamista ja itsensä likoonpanemista.<br />

Kristiina Lilja toimii LIISAssa<br />

keskiviikosta perjantaihin. Hänen<br />

töihinsä kuuluu mm. tarvikkeiden<br />

hankkiminen sekä tiedotukseen<br />

liittyviä ATK- töitä, kotisivujen<br />

päivitystä ja viikkotiedotteiden<br />

laatimista lehtiin. Hän vetää myös<br />

askartelukerhoa, jossa toiveiden<br />

ja resurssien mukaan askarrellaan<br />

myyjäisiin ja itselle. Torstain iltapäivä-kerhossa<br />

Kristiina peluuttaa<br />

Alias-peliä ja kesäisin ulkopelejä.<br />

Punapaulan portaat<br />

näytelmä syntyi<br />

Pajurannan Kesäteatterin ja Vapaaehtoistoiminnan<br />

keskus Liisan<br />

näytelmäkerhon näytelmä ”Punapaulan<br />

portaat” kertoo viikosta<br />

yksityisessä porilaisessa vanhusten<br />

hoitokodissa Kuukkarin Kaljaasissa.<br />

Omaishoitajatytär vie isänsä<br />

turvalliseen säilytykseen oman etelänlomansa<br />

ajaksi. Näytelmä on<br />

elämään<br />

Kristiina Lilja<br />

hyvinkin ajankohtainen ja osoittaa,<br />

että vanhanakin elämä on vielä<br />

elämän makuista. Näytelmän<br />

käsikirjoitus on Hannele Laaksosen,<br />

ohjaus Seija Viitasen ja assistenttina<br />

toimi Hannele Laaksonen.<br />

Reino Lehtisalo näyttelee<br />

miespäähenkilöä Armasta näytelmässä.<br />

Reino oli ensin asiakkaana<br />

LIISAssa ja lähti sitten vapaaehtoistoiminnan<br />

peruskurssille ja<br />

sitä kautta mukaan vapaaehtoistyöhön.<br />

Hän tekee keikkatyötä eli<br />

saattaa ihmisiä lääkäriin ja asioille,<br />

tekee puutarhatöitä kesällä ja talvella<br />

lumenluontia. Hän on myös<br />

ystävätoiminnassa mukana. Reino<br />

kertoo, että ennen LIISAn näytelmäkerhoon<br />

tuloa hän ei harrastanut<br />

näyttelemistä. Elämä itsessään<br />

on antanut monta eri roolia näyteltäväksi.<br />

Näytteleminen<br />

on joskus<br />

hauskempaa<br />

kuin itse elämä<br />

Käsikirjoittaja Hannele Laaksonen<br />

kertoo, että muutama vuosi<br />

sitten jouluviikolla hänelle tuli<br />

pakkomielle kirjoittaa vanhasta<br />

parista Lempi-Linneasta ja Armaksesta,<br />

jotka tapaavat toisensa<br />

vuosikymmenten jälkeen vanhainkodissa,<br />

rakastuvat uudelleen<br />

ja... niin, mitä sitten seuraa?<br />

– Kirjoitin erilaisia versioita<br />

heidän kohtalostaan. Lopulta<br />

päätin antaa heille mahdollisuuden<br />

kokeilla yhteiselämää Armaksen<br />

huoneistossa jokirannan korkean<br />

kerrostalon ylimmässä kerroksessa,<br />

jossa keittiön klasista näkyvät<br />

Räpsöön tuulimyllytkin.<br />

– Johkaannuin oikeastaan mukaan<br />

LIISAn näytelmäkerhoon<br />

ihan yllättäen. En ollut ikinä ennen<br />

näytellyt, kertoo Hannele<br />

Laaksonen.<br />

Satakunnan taidetoimikunta<br />

koulutti<br />

Satakunnan taidetoimikunnan<br />

järjestämät näytelmän käsikirjoitus-<br />

ja ohjaajatyöpajat järjestettiin<br />

juuri sopivaan aikaan.<br />

– Pääsin mukaan työstämään<br />

tarinaani näytelmäksi. Näyttelijätkin<br />

olivat jo valmiina LIISAssa,<br />

kertoo Hannele Laaksonen. Kurssilla<br />

hän tapasi myös Sunniemen<br />

Pajutilan emännän Seija Viitasen,<br />

jonka kanssa yhdessä näytelmä<br />

työstettiin. Ilman häntä ei Punapaulan<br />

portaat lavastuksineen ja<br />

näyttelijöineen olisi ollut sitä, mitä<br />

se oli 4. helmikuuta ensi-illassa.<br />

– Olen ollut mukana vapaaehtoistoiminnan<br />

keskus LIISAn toiminnassa<br />

tavalla tai toisella lähes<br />

alusta asti. Usein olen pitänyt ”antamisen<br />

iloa” fraasina ja suhtautunut<br />

siihen kyynisesti. Mutta näytelmäkerho<br />

on todistanut itselleni<br />

sen, että kun työ on tarpeeksi<br />

lähellä omaa sydäntä, sen antaa<br />

ilolla eteenpäin. Yksi saa ilon ystäväpalvelusta,<br />

toinen keikkapalvelusta,<br />

kolmas koiranpissatuksesta<br />

ja ties mistä. Pääasia, että löytää<br />

oman juttunsa, arvioi toimintaa<br />

Hannele Laaksonen.<br />

Pajurannan kesäteatterissa Sunniemessä<br />

Punapaulan portaat esitetään<br />

elo-syyskuussa pidempänä<br />

versiona.<br />

Seija Saarinen/Merja Majalahti<br />

Kuvat: Hannele Laaksonen/<br />

Merja Majalahti

KarhunPalvelus<br />

13<br />

Opettajat ja koulunkäyntiavustajat ovat pajaluokkien oppilaille idoleita ja kavereita,<br />

mutta ennen kaikkea kuuntelevia ja läsnä olevia aikuisia. He ovat tosissaan<br />

työhönsä motivoitunutta porukkaa, joka tekee oppilaidensa eteen paljon enemmän<br />

mitä tilinauha antaa ymmärtää.<br />

Koulun jälkeen<br />

ei kiirettä kotiin<br />

Koulupäivän päätyttyä<br />

oppilailla ei ole kiirettä<br />

kotiin. Osa heistä jääkin<br />

tähän vielä oleskelemaan<br />

ja juttelemaan ennen<br />

kuin jatkavat matkaansa<br />

nuokkarille. Nämä nuoret viihtyvät<br />

koulussa. Me opettajat ja koulunkäyntiavustajat<br />

olemme monelle näistä<br />

nuorista tärkeitä ja esimerkillisiä aikuisia,<br />

joille he voivat kertoa murheistaan, kolmatta<br />

lukuvuotta pajaluokkalaisia opettava<br />

Pasi Lehto kertoo.<br />

– Täällä ei opettaja toimettomana luokan<br />

edessä istuskele. Henkilökohtaista<br />

opastusta tarvitsevia riittää, Tomi Vidbäck,<br />

toinen pajaluokkien opettajista lisää.<br />

Opettajien työkännykkä pirisee useaan<br />

otteeseen myös kouluajan ulkopuolella:<br />

toisinaan asialla on koulukuraattori, toisinaan<br />

oppilaan vanhempi tai oppilas itse.<br />

Aina ei ole kyse ikävistä uutisista, vaan<br />

puolin ja toisin soitellaan yleisesti kuulumisista<br />

ja koulumenestyksestä sekä sovitaan<br />

käytännön järjestelyistä kuten koulukuljetuksista<br />

tai liikuntavarustuksesta.<br />

Kannustavia projekteja ja<br />

elämyksiä<br />

Pajaluokille myönnettävä 2 000 euron<br />

vuosittainen toimintaraha mahdollistaa<br />

nuorille monia uusia kokemuksia. Myös<br />

työntekijöiden potentiaaliset kontaktit<br />

käytetään hyödyksi suunnitellessa oppilaille<br />

koulutyötä tasapainottavia elämyksiä.<br />

Porukalla käytiin muun muassa Ässien<br />

kotipelissä sen jälkeen, kun ensin koulussa<br />

perehdyttiin jääkiekon sääntöihin ja<br />

pelin luonteeseen. Ammattilaisurheilijoiden<br />

tyylinäytteiden innoittamana oppilaat<br />

kantoivat koulujen välisestä jääpal-<br />

lo-ottelusta voittopokaalin kotiin. Maaliskuussa<br />

oppilaat tekivät retken Tampereen<br />

elokuvajuhlille. Nuorille suunnatussa<br />

elokuvakatselmus Videotivolissa<br />

näytettiin myös kolmen pajaluokkalaisen,<br />

Pasi Hakalan, Mika Kudjoin ja Petra<br />

Kurkijärven käsikirjoittamaa ja näyttelemää<br />

lyhytelokuvaa.<br />

Haastavan opetus- ja kasvatustyön lisäksi<br />

pajakoulun väki ei voi olla kantamatta<br />

huolta nuorten yleisestä hyvinvoinnista.<br />

SPR:n kierrätyskeskus Kontin<br />

varastosta ja henkilökunnan oman vaatekaapin<br />

kätköistä on löytynyt helpotusta<br />

nuorten huutavaan vaatepulaan. Lupasipa<br />

porilainen parturikampaamoyrittäjä<br />

Riikka Tankka tämän kevään aikana veloituksetta,<br />

hyvän asian nimissä leikata<br />

oppilaiden hiukset.<br />

Mesikämmenen, Itä-<strong>Pori</strong>n,<br />

Pajaluokkien sekä Viikarikodin<br />

vuotuisessa kohtaamisessa<br />

Paja vei taas Tosi<br />

Kova Haaste -pytyn, tällä<br />

kertaa kaukalopallossa.<br />

Kuva:<br />

Matti Luoma.<br />

Oppilaat tietävät pelisäännöt<br />

Pajaluokan oppilaat eivät haistattele tai<br />

käyttäydy yhtään sen töykeämmin kuin<br />

muutkaan nuoret. Monet oppilaita ovat<br />

paperilla todellisia ongelmanuoria, mutta<br />

hoitavat hommansa pajaluokilla kunnialla.<br />

Toki parina ensimmäisenä kouluviikkona<br />

koetellaan opettajan kärsivällisyyttä<br />

ja testataan rajoja.<br />

– Nuoret ovat pitäneet pajaluokkaa hyvänä<br />

juttuna, myös täältä laitokseen päätyneet<br />

nuoret. Moni entinen oppilas käy<br />

täällä vaihtamassa kuulumisia ja kertomassa,<br />

miten uudessa koulussa tai työharjoittelupaikassa<br />

sujuu, Lehto kertoo.<br />

Nuorilla on sopeutumis- ja oppimisvaikeuksia,<br />

joten perinteiset opetusmetodit<br />

eivät välttämättä toimi parhaiten.<br />

Esimerkkien on hyvä olla konkreettisia ja<br />

liittyä jollakin tapaa asioihin, joista oppilaat<br />

ovat kiinnostuneita. Pienryhmäopetustilanteissa<br />

nuoren ongelmat huomataan<br />

ajoissa ja niihin pystytään puuttumaan<br />

välittömästi.<br />

– Motto ”Mitä luvataan ja uhataan,<br />

se myös toteutetaan” on toiminut hyvin<br />

puolin ja toisin. Oppilaiden kanssa sovitaan<br />

yhteiset selvät pelisäännöt, joista pidetään<br />

kiinni. Nuoret tietävät, että palkitsemme<br />

heitä hyvistä teoista. Tutustumiskäynneille<br />

ja retkille lähdetään vain,<br />

jos nuoret ovat suoriutuneet sovituista<br />

tehtävistä ajallaan, Vidbäck selvittää.<br />

Virpi Laiho<br />

Kouluavustaja Ville Ulanen (oik.)<br />

tietää, että opiskelu sujuu paremmin,<br />

kun välillä vähän irrotellaan.<br />

Kuva: Virpi Laiho.<br />

Millainen<br />

koulu<br />

pajaluokat<br />

on?<br />

■ ESR-rahoituksella vuonna 2002 käynnistetyn<br />

pajakouluprojektin päätyttyä<br />

vuoden 2004 lopussa <strong>Pori</strong>n kaupunki<br />

jatkoi pajaluokkatoimintaa.<br />

■ Pajaluokat on PSYL:n alainen erityisopetuksen<br />

yksikkö.<br />

■ Pajaluokilla on enintään kaksikymmentä<br />

7.–9.-luokkalaista porilaista<br />

nuorta, joilla on vaikeuksia sopeutua<br />

koulutyöhön ja tulla toimeen tavallisessa<br />

luokassa.<br />

■ Työllistää kaksi opettajaa ja kolme<br />

kouluavustajaa sekä tällä hetkellä<br />

sosiaalialan harjoittelijan.<br />

■ Pajaluokkien henkilökuntaa on<br />

vaihtunut joka vuosi. Ensi lukuvuosi<br />

käynnistyy toivottavasti samalla kokoonpanolla<br />

mitä nyt.<br />

■ Pajaluokat tarjoaa nuorille mahdollisuuden<br />

ryhdistäytyä ja ottaa vastuu<br />

omasta elämästä.<br />

■ Oppilas saa pajaluokilla perusopetuksen<br />

lisäksi kattavaa ammatinvalintaohjausta,<br />

jota tukevat myös lukuisat<br />

tutustumiskäynnit yrityksiin ja kouluihin.<br />

■ Suurin osa pajaluokkien käyneistä<br />

nuorista jatkaa toiseen asteen kouluun.<br />

■Jatko-opintonsa keskeyttäneitä pajaluokkien<br />

käyneitä nuoria on ollut vuosi<br />

vuodelta vähemmän.<br />

Tukea sekä hoidettavalle että hoitajalle<br />

Omaishoitosuhde on ihmissuhde<br />

Kun elettyjä vuosia on takana<br />

yli 70, oma panos työelämälle<br />

jo annettu, hoidettu perhettä ja<br />

kasvatettu lapset, olisi kohtuullista<br />

saada nauttia hyvin<br />

ansaitusta eläkeläisen vapaudesta.<br />

Silti yhä useampi ikäihminen<br />

– tavallisesti nainen – aloittaa<br />

vielä yhden uuden ja raskaan<br />

työrupeaman puolisonsa<br />

omaishoitajana.<br />

■ Omaishoito poikkeaa kaikesta<br />

hoidon ja hoivan ammattityöstä<br />

eniten siinä, että kyseessä on ennen<br />

kaikkea ihmissuhde, jossa on<br />

paljon tunteita mukana.<br />

Tavallinen omaishoitajan päivä<br />

kuluu kodinhoidon askareissa,<br />

hoidettavan hyvinvoinnista huolehtimisessa<br />

ja juoksevien asioiden<br />

hoitamisessa. <strong>Pori</strong>ssa järjestetään<br />

omaishoitajille pari kolme<br />

kertaa vuodessa virkistyspäivä,<br />

jolloin joko tehdään retki johonkin<br />

kiintoisaan kohteeseen tai kokoonnutaan<br />

jonnekin yhteiseen<br />

kahvihetkeen.<br />

Sosiaaliohjaaja Helena Ilkka<br />

vetää <strong>Pori</strong>ssa omaishoitajien keskustelukerhoa,<br />

joka on yksi hyvä<br />

selviytymisstrategia omaishoitajille.<br />

Omaishoitajina ongelmat<br />

ovat kaikille yhteisiä, mikä tekee<br />

helpommaksi myös niistä puhumisen<br />

– ja niille ääneen nauramisenkin.<br />

Sosiaaliohjaaja Helena<br />

Ilkka vetää <strong>Pori</strong>ssa<br />

omaishoitajien keskustelukerhoa<br />

Erityisesti hoidettaville tarjolla<br />

olevat päivätoiminta ja intervallihoito<br />

helpottavat omaishoitajan<br />

arkea. Myös vapaat ja lomat tuovat<br />

helpotusta hoitamiseen ja auttavat<br />

elpymään väsymyksestä.<br />

Omaishoito uudistui<br />

1.1.<strong>2006</strong> alkaen<br />

Uusi laki omaishoidon tuesta tuli<br />

voimaan 1.1.<strong>2006</strong> alkaen. Lakiuudistuksen<br />

tavoitteena on vahvistaa<br />

omaishoidon tuen asemaa<br />

osana kuntien avohuollon palvelujärjestelmää.<br />

Sosiaalityöntekijä Sirkka Virénin<br />

mukaan suurimmat muutokset<br />

omaishoidon tukeen uuden<br />

lain myötä liittyvät sopimuksen<br />

kestoon, hoidon keskeytyksiin,<br />

hoitopalkkioiden määriin ja<br />

omaishoitajien vapaan järjestämiseen.<br />

Omaishoidon tuki säilyi määrärahasidonnaisena<br />

palveluna,<br />

jonka järjestämis- ja valvontavastuu<br />

on kunnalla. Palveluiden taso<br />

ja euromäärä on kunnan päätettävissä.<br />

<strong>Pori</strong>ssa tuen määrät<br />

vuonna <strong>2006</strong> ovat 481,05 euroa/<br />

kk tai 346,40 euroa/kk. Uutuutena<br />

laissa on määritelty 600 euron<br />

vähimmäismäärä hoitopalkkiolle,<br />

jonka turvin omaishoitaja<br />

voisi jäädä pois töistä esimerkiksi<br />

omaisen tai läheisen saattohoidon<br />

tai muun hoidollisesti raskaan<br />

siirtymävaiheen ajaksi. Aikaisemmin<br />

päätökset olivat määräaikaisia,<br />

nyt ne tehdään toistaiseksi.<br />

Omaishoitajan lakisääteinen<br />

oikeus kahden vuorokauden<br />

mittaiseen vapaapäivään<br />

tarkentui siten, että omaishoitajan<br />

vapaa on kaksi täyttä vuorokautta<br />

sellaista kuukautta kohden,<br />

joista syntyy oikeus vapaapäiviin.<br />

Jos hoito keskeytyy äkillisesti<br />

hoidettavan terveydentilasta<br />

johtuvasta syystä, keskeytyy<br />

hoitopalkkion maksaminen aikaisemmasta<br />

poiketen vasta kuukauden<br />

kuluttua.<br />

Seija Saarinen<br />

Aikaisemmin<br />

päätökset olivat<br />

määräaikaisia,<br />

nyt ne tehdään<br />

toistaiseksi, selvittää<br />

sosiaalityöntekijä<br />

Sirkka<br />

Virén.

14<br />

KarhunPalvelus<br />

Tulospalkkio<br />

tavoitteiden<br />

ylittämisestä<br />

Kaupunginhallitus on jo viime syksynä<br />

hyväksynyt tulospalkkion kaupungin<br />

palkkausjärjestelmän osaksi. Pari<br />

viikkoa sitten hyväksyttiin vuoden<br />

2005 tulospalkkion maksaminen<br />

siihen erikseen varatusta määrärahasta.<br />

Samalla kaupunginhallitus<br />

näytti vihreää valoa tulevien vuosien<br />

jatkovalmistelulle.<br />

■ Tulospalkkio tarkoittaa erillistä palkkiota,<br />

joka voidaan maksaa palvelutuotannon<br />

tuloksellisuuden parantamiseksi<br />

ennalta asetettujen tavoitteiden ylittämisestä.<br />

Järjestelmän tavoitteena on<br />

tukea strategian ja vuosittaisten talousarviotavoitteiden<br />

saavuttamista ja ylittämistä,<br />

edistää työyksikön yhteen hiileen<br />

puhaltamista, houkutella ja sitouttaa<br />

työntekijöitä osana monipuolista<br />

palkkausjärjestelmää sekä vaikuttaa<br />

tuottavuuteen, laatuun, kustannuksiin,<br />

poissaoloihin ja työasenteisiin..<br />

Toimivien tulospalkkiojärjestelmien<br />

rakentaminen vaatii vielä paljon työtä.<br />

Järjestelmät on nykyistä selkeämmin<br />

kytkettävä kaupungin strategisiin tavoitteisiin,<br />

joita toteutetaan vuosittain<br />

talousarvioilla. Samalla on kehitettävä<br />

työpaikka- ja kehityskeskustelukäytäntöjä.<br />

Johdon ja esimiesten on kerrottava<br />

henkilöstölleen, mitä tavoitellaan, minkä<br />

vuoksi ja miten mittarit ja tavoitetasot<br />

on johdettu tavoitteista. Järjestelmät<br />

on kuvattava selkeämmin, perusteet<br />

ja pelisäännöt on sovittava kestävälle<br />

pohjalle. Parhaimmillaan järjestelmää<br />

kehitetään yhteistyössä johdon ja<br />

henkilöstön kesken.<br />

Uusien asioiden opettelu on haasteellista<br />

ja siksi mielenkiintoista. Ilman<br />

ponnistelua, yrittämistä ja erehtymistä<br />

ei voi kehittyä – ei tässäkään asiassa.<br />

Tulospalkkiot ovat osa suomalaista<br />

palkkausjärjestelmää, enenevässä määrin<br />

myös kunta-alalla. On erinomaista,<br />

että näin on myös meillä <strong>Pori</strong>ssa.<br />

Helena Metsälä Vs. henkilöstöjohtaja<br />

Suomi Areena – koko<br />

kansan keskustelufoorumi<br />

<strong>Pori</strong>ssa<br />

<strong>Pori</strong>n kaupunki, eduskunta ja MTV3<br />

järjestävät 19.–20. heinäkuuta <strong>Pori</strong>ssa<br />

Suomi Areena -tapahtuman. Sen<br />

tarkoituksena on käynnistää Suomen<br />

tulevaisuutta luotaava keskustelu.<br />

Tapahtuma on osa eduskunnan yleisen<br />

ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotisjuhlaa.<br />

Puolueiden puheenjohtajien<br />

vaalitentti on lähtölaukaus vuoden<br />

2007 eduskuntavaaleihin.<br />

■ Areenan ohjelmistossa on laaja kirjo<br />

erilaisia keskusteluja. Tapahtuma koostuu<br />

lähes kolmestakymmenestä kaikille<br />

suomalaisille avoimista tilaisuuksista Kokemäenjoen<br />

tuntumassa. MTV3 taltioi<br />

tapahtumasta yhteensä seitsemän tuntia<br />

tv-lähetystä.<br />

– <strong>Pori</strong> on hyvä paikka Suomi Areena -<br />

tapahtuman järjestämiseksi, koska Jazzien<br />

myötä kaupunki vetää puoleensa paljon<br />

eri-ikäisiä ihmisiä. Jazzien iltaohjelmisto<br />

tarjoaa hyvää vastapainoa päivän kiivaille<br />

väittelyille, toteaa MTV3:n uutispäällikkö<br />

Esa Nieminen.<br />

Stingin suuresta suosiosta<br />

Suomessa kertoo se, että<br />

ennakkolippuja myytiin<br />

kuukaudessa yli 4 000.<br />

Uuden tiedon julkistamisareena<br />

Moni järjestö on valmistautunut julkistamaan<br />

Suomi Areena -tapahtumassa uutta<br />

tutkimustietoa mm. liikunnan ja terveyden<br />

saralta. Myös eduskunnan tulevaisuusraportti<br />

esitellään yleisölle ensimmäistä<br />

kertaa <strong>Pori</strong>ssa.<br />

– Suomessa ei ole yhteiskunnallisen<br />

keskustelun perinnettä, johon kaikki<br />

voisivat osallistua. Tapahtumalle on<br />

ilmiselvä tilaus. Halukkaita osallistujia<br />

kansalaisjärjestöjen puolelta olisi enemmän<br />

mitä kahden päivän tapahtuma<br />

Sting ja New Orleansia Jazzeille<br />

<strong>Pori</strong> Jazz <strong>2006</strong> järjestetään<br />

15.–23. heinäkuuta.<br />

Festivaaleilla on<br />

noin 100 konserttia ja<br />

esiintyjiä saapuu noin<br />

500.<br />

Festivaalin suuret ulkoilmakonsertit<br />

järjestetään Kirjurinluodon<br />

konserttipuiston<br />

Arenalla. Ilta- ja yökonserttipaikkana<br />

toimii uusi jättiläismäinen<br />

avoteltta LP41!,<br />

jonne mahtuu yli 3 500 vierasta. Perinteisiä<br />

sisäkonserttipaikkoja ovat <strong>Pori</strong>n<br />

Teatteri sekä Kokemäenjoen rannan jazzklubit.<br />

Monipuolista jazzia<br />

kaikenikäisille<br />

<strong>Pori</strong>ssa kuullaan jazzin eri tyylisuuntia<br />

monenlaisten kokoonpanojen esittämänä.<br />

Big Bandeistä kesällä lavalle nousevat<br />

maineikas Carla Bley Big Band ja The<br />

Dizzy Gillespie All-Star Big Band. Jazzin<br />

syntymäkaupungin New Orleansista musiikkitarjonta<br />

kumpuaa soulin ja funkin<br />

suunnalta. The Neville Brothers, Irma<br />

Thomas ja pianisti/laulaja Dawell Crawford<br />

yhtyeineen.<br />

mahdollistaa, toteaa kaupungin johtaja<br />

Aino-Maija Luukkonen.<br />

<strong>Pori</strong>ssa tullaan näkemään leveällä<br />

rintamalla vaikuttajia mm. kaksi EU:n<br />

komissaaria, neljä pääministeriä, yli 70<br />

kansanedustajaa ja 140 muuta nimekästä<br />

keskustelijaa yhteiskunnan, talouden,<br />

kulttuurin ja viestinnän alalta. Lisäksi<br />

keskusteluihin ottaa osaa reilu parikymmentä<br />

kansalaisjärjestöä.<br />

Suomi Areenan ohjelma nähtävissä:<br />

http://www.pori.fi/suomiareena<br />

Virpi Laiho<br />

Lisätietoa Suomi Areena -tapahtumasta: www.suomiareena.fi<br />

Perjantaina nuorta yleisöä villitsee amerikkalainen<br />

hiphop-tähti Kanye West, joka<br />

käyttää musiikissaan vanhoja soulsampleja<br />

ja hänen rap-lyriikkansa ovat<br />

normaalia valtavirtahiphoppia kantaaottavampia.<br />

Lauantaina 22. heinäkuuta<br />

Kirjurinluodossa konsertoi kauan odotettu<br />

vieras, rockia jazzia ja etnistä musiikkia<br />

yhdistelevä brittimuusikko Sting.<br />

Ruotsalainen laulaja ja lauluntekijä Eva<br />

Dahlgren esiintyy festivaalin päätöspäivänä<br />

Kirjurinluodon piknik-konsertissa.<br />

<strong>Pori</strong> Jazzeilla kuullaan myös paljon kotimaista<br />

jazzia ja muuta rytmimusiikkia.<br />

Suomalaisia kyvyistä lavalle nousevat<br />

mm. Jukka Perko ja Viisikko, Jazzliiton<br />

Yrjö-palkinnon voittaneista koostuva<br />

All-Stars -yhtye IsoYrjö, Jukka Eskolan<br />

Quintet ja Marzi Nyman trio. Hyvää<br />

palautetta viime vuodesta kerännyt <strong>Pori</strong><br />

Jazz Kids jatkaa myös tänä kesänä.<br />

Virpi Laiho<br />

Työ tekijänsä palkitsee<br />

- Kaupunki palkitsi 40 vuotta palvelleet työntekijänsä<br />

<strong>Pori</strong>n kaupunginjohtaja<br />

Aino-Maija<br />

Luukkonen sekä<br />

henkilöstöjohtaja<br />

Helena Metsälä<br />

luovuttivat<br />

17.3.<strong>2006</strong> kaikille 40 vuotta kaupungin<br />

palveluksessa olleille ansaitut<br />

ruusut, Kuntaliiton ansiomerkit<br />

sekä hemmotteluloman<br />

viikonlopuksi kylpylään huuhtomaan<br />

ahkeran työn jäljet.<br />

– Kaupungin palveluksessa on<br />

ollut hyvä olla. Meillä on loistava<br />

työyhteisö ja kaupunki on järjestänyt<br />

esim. liikuntamahdollisuudet<br />

hyvin, kertoo Sosiaalikeskuksen<br />

kanslisti Ritva Honkasalo.<br />

– Itse oikein säikähdin, miten<br />

tähän asti olen luiskahtanut. Täytyyhän<br />

sitä ikääkin olla, jos tässä<br />

ollaan, Honkasalo nauraa.<br />

Juhlajoukolta löytyi yhteensä<br />

560 vuotta kokemusta <strong>Pori</strong>n<br />

kaupungin palveluksessa. Siinä<br />

on iso kasa asiantuntemusta, jota<br />

jokainen osaa kunnioittaa.<br />

<strong>Pori</strong>n kaupunkia 40 vuotta palvelleet:<br />

Hakonen Tuomo, Kunnallistekniikan työntekijä, Tekninen palvelukeskus<br />

Harjunen Eila, Osastosihteeri, Terveysvirasto<br />

Hiukka Lahja, Kanslisti, Kirjasto<br />

Honkasalo Ritva, Kanslisti, Sosiaalikeskus<br />

Joukamaa Anja, Toimistonhoitaja, <strong>Pori</strong> ammattiopisto/<br />

Tekniikkaopisto<br />

Ketola Erkki, Terveystarkastaja, Terveysvirasto<br />

Kivioja Sirpa, Emäntä-keittäjä, Sosiaalikeskus<br />

Kujansuu Aila, Toimistonhoitaja, Kirjasto<br />

Lehtonen Veikko, Työnjohtaja, Tekninen palvelukeskus<br />

Limnell Sirpa, Suunnittelurakennusmestari, Tekninen palvelukeskus<br />

Mäenpää Seppo, Kuorma-autonkuljettaja, Tekninen palvelukeskus<br />

Nissilä Erkki, Työnjohtaja, Tekninen palvelukeskus<br />

Seikkula Ritva, Kanslisti, Tekninen palvelukeskus<br />

Tuomi Seppo, Työnvalvojarakennusmestari, Tekninen palvelukeskus<br />

Marianne Kotiranta<br />

Kuva: Marianne Kotiranta<br />

Kyllä porukasta vielä huumoria irtosi, vaikka 40 työvuotta on takanapäin.

KarhunPalvelus<br />

15<br />

VAATII VASTAUKSEN<br />

Juhlavuosi lähestyy<br />

<strong>Pori</strong> täyttää 450 vuotta<br />

Oletko tulossa mukaan?<br />

<strong>Pori</strong>n kaupungin 450-vuotisjuhla on<br />

lähellä. Juhlavuotta vietetään vuonna<br />

2008, merkeistä päätellen koko vuosi.<br />

■ Juhlavuoden teemat ja suuret linjat pyritään<br />

julkistamaan alkavan kevään aikana.<br />

Selvää on, että 450-vuotisjuhlista tulee<br />

kaikkien porilaisten juhla. Kaupungin<br />

hallintokunnilla ja henkilöstöllä on erikoisasema<br />

juhlavuoden järjestelyissä.<br />

Ideoita<br />

Jokaisessa hallintokunnassa pitäisi nyt<br />

nostaa asia esille. Kaupunginhallituksen<br />

puheenjohtajan Ahti Salmen vetämä juhlatoimikunta<br />

kokoontuu seuraavan kerran<br />

10. huhtikuuta. Sen jälkeen toivottavasti<br />

voidaan lähettää enemmän tietoa<br />

Johtotalkoisiin<br />

juhlavuoden suuntaviivoista hallintokuntiin.<br />

Mutta mikä on sinun roolisi, millaisia<br />

ideoita teillä on? Mitä te haluatte<br />

järjestää? Pistäkää esitykset peliin omassa<br />

hallintokunnassa! Ja entä järjestösi, harrastuspiirisi<br />

tai kaveriporukkasi? Millaisia<br />

ideoita teillä on?<br />

Kilpailu sloganista<br />

Voit osallistua 450-vuotisjuhliin jo nyt.<br />

Keksi lyhyt, terävä slogan, iskulause juhlavuodelle.<br />

Lähetä ehdotuksesi sähköpostilla<br />

tiimiosoitteeseen kurvi tai sisäisessä<br />

postissa osoitteella 450 v/kanslia. Paras<br />

esitys palkitaan.<br />

Antakaa kuulua itsestänne 15. toukokuuta<br />

<strong>2006</strong> mennessä, mielellään sähköpostilla.<br />

Pääasia, että viesti kulkee.<br />

Mikä on lintuinfluenssa ja miten se tarttuu?<br />

Lintuinfl uenssa on<br />

lintujen virustauti,<br />

jonka aiheuttaja<br />

on H5N1-virus. Virus<br />

tarttuu huonosti<br />

ihmiseen. Sen ei ole<br />

todettu tarttuvan ihmisestä<br />

toiseen, eikä<br />

vaaraa infektioepidemian<br />

syntymisestä<br />

ihmisten keskuuteen<br />

ole. Virusta<br />

on nyt todettu Euroopassa,<br />

johon se<br />

on tullut todennäköisesti<br />

muuttolintujen<br />

mukana. Terveys-<br />

ja ympäristöviranomaiset<br />

ovat varautuneet<br />

viruksen<br />

mahdolliseen leviämiseen.<br />

Mitä tarkoittaa lintuinfluenssa?<br />

Vastaajana Lauri Merivirta,<br />

johtava hygieenikko<br />

Lintuinfluenssa on siivekkäiden<br />

tauti, joka voi aiheuttaa<br />

suurta tuhoa siipikarjankasvattamoissa.<br />

Sitä aiheuttava<br />

virus voi tarttua,<br />

tosin erittäin huonosti, sairaansiipikarjan<br />

keskuudessa<br />

eläviin tai työtätekeviin ihmisiin.<br />

Mitä teen, jos löydän<br />

kuolleen linnun?<br />

Asumattomilla alueilla linnun<br />

voi jättää niille sijoilleen.<br />

Asutuilla alueilla sen<br />

voi pussittaa käsin koskematta<br />

ja haudata 40 cm syvyyteen.<br />

Pussin voi myös<br />

laittaa sekajätteeseen. Mikäli<br />

kuolleita lintuja on useita,<br />

on syytä ottaa yhteyttä kaupungineläinlääkäriin.<br />

Voiko syödä broilerin<br />

lihaa ja kananmunia?<br />

Kyllä voi. Siipikarjan liha on<br />

kuitenkin aina syytä muutenkin<br />

kypsentää kunnolla<br />

(+75 asteeseen). Ulkomailla<br />

raa’an kanamunan syöntiä<br />

on syytä välttää (salmonellavaaran<br />

takia).<br />

Miten lintuinfluenssa<br />

tarttuu ihmiseen?<br />

Vastaajana Ulla Hammais,<br />

tartuntatautiterveydenhoitaja<br />

Lisätietoja: www.mmm.fi www.eela.fi www.ktl.fi<br />

Virus tarttuu ihmiseen erittäin<br />

huonosti. Tartunnat<br />

ovat olleet peräisin siipikarjasta,<br />

hyvin läheisestä kontaktista<br />

niiden hengitystieeritteisiin<br />

tai tuoreisiin ulosteisiin.<br />

Kenenkään ei tiedetä<br />

saaneen tartuntaa luonnonvaraisista<br />

linnuista eikä virus<br />

ole muuntunut ihmisestä<br />

toiseen tarttuvaksi.<br />

Miten voi suojautua<br />

tartunnalta?<br />

Suurin osa väestöstä ei<br />

tarvitse suojatoimia. Ulkomaanmatkailijan<br />

kannattaa<br />

välttää lintuja jätöksineen,<br />

muistaa käsien pesu ja nauttia<br />

siipikarjatuotteet hyvin<br />

kypsennettyinä. Suomessa<br />

on tärkeää katkaista tartuntareitit<br />

luonnonlinnuista siipikarjaan<br />

noudattamalla siipikarjatiloille<br />

annettavia viranomaisohjeita.<br />

Lintuinfl<br />

uenssatartunnan saaneita<br />

lintuja käsittelevien tulee<br />

suojautua ja huolehtia käsienpesusta.<br />

Ohjeita muillekin<br />

tullaan antamaan, jos<br />

siihen aihetta ilmenee.<br />

■ Työfysioterapeutit Helena ja Sirkku<br />

haastavat kaikki kaupungin työntekijät<br />

johtojen (ei johtajien) järjestystalkoisiin.<br />

✔ Katso työpöytäsi alle…näkyykö lattialla<br />

tietokoneen/muita sähköjohtoja?<br />

✔ Tartu johtoihin, kiinnitä ne yhteen<br />

ja nosta pois lattialta.<br />

✔ Voit tehdä sen nippusiteillä, teipillä<br />

tai hanki tarkoitukseen sopivat välineet<br />

ergonomia tuotteita myyvistä sopimuspaikoista<br />

(kts. hankintatoimiston sivut<br />

rummussa)<br />

✔Mikäli et yksin osaa, tee se yhdessä<br />

työkaverisi kanssa.<br />

Näin teemme toimistoistamme siistejä<br />

sekä helpotamme siisteydestämme huolehtivien<br />

työtä<br />

Lisää tuulivoimaloita <strong>Pori</strong>in<br />

Elina Pihlava<br />

Leipuri-kondiittori opettaja<br />

<strong>Pori</strong>n ammattiopiston elintarvikeosasto<br />

Suomen Hyötytuuli Oy suunnittelee<br />

rakennettavaksi <strong>Pori</strong>n Tahkoluotoon<br />

merituulipuistoa.<br />

■ Se on ensimmäinen<br />

Suomeen suunniteltu tuulipuisto,<br />

joka muodostuu<br />

useista teholtaan suurista<br />

vesialueelle sijoitettavista<br />

voimaloista. <strong>Pori</strong>n kaupunginhallitus<br />

edellyttää,<br />

että hankkeen ympäristövaikutusten<br />

arviointiselostuksen<br />

luonnosvaiheessa<br />

järjestetään yleisötilaisuus.<br />

Lisäksi kaupunginhallitus<br />

on määrännyt selvityspyynnön<br />

voimalarakennelmien<br />

mitoista, perustuksien<br />

purkamismahdollisuuksista<br />

käyttöajan jälkeen,<br />

työturvallisuuden<br />

järjestämisestä huollon ja<br />

käyttöhäiriöiden aikana,<br />

mahdollisten öljyvuotojen<br />

ympäristövaikutuksista sekä jääolosuhteiden<br />

vaikutuksista rakennelmiin.<br />

Hankkeen ensimmäisenä vaihtoehtona<br />

puntaroidaan 12–16 voimalan pystyttämistä<br />

alueelle, joka ulottuu Tahkoluodosta<br />

länteen noin kahden kilometrin<br />

etäisyydelle. Toisessa vaihtoehdossa tuulipuistoa<br />

laajennettaisiin ulommas merelle,<br />

jolloin puistoalueeseen lukeutuisi myös<br />

noin 3,5 kilometriä Hylkiriutan luoteispuolella<br />

sijaitsevasta alueesta.<br />

Hankkeen YVA-menettely (ympäristövaikutusten<br />

arviointi)<br />

on tarkoitus<br />

saada päätökseen<br />

vuoden 2007<br />

alkuun mennessä.<br />

Tuulipuiston rakentaminen<br />

ajoittuisi<br />

suunnitelmien mukaan<br />

vuoteen 2008<br />

ja käyttöönotto tapahtuisi<br />

saman vuoden<br />

loppupuolella.<br />

Lisäksi <strong>Pori</strong>n kaupunginhallitus<br />

ehdottaa,<br />

että energiayhtiö<br />

St1 Finland<br />

Oy:lle vuokrataan<br />

kaksi tuulivoimalapaikkaa<br />

Kirrinsannan<br />

pengertien varrelta.<br />

Myös <strong>Pori</strong>n rakennuslautakunta<br />

myönsi Kansallisasunnot<br />

Oy:lle rakennusluvan Hilskansaareen<br />

suunnitellulle tuulivoimalalle, jonka tuotanto<br />

kattaisi suuren osan yhtiön kiinteistöjen<br />

sähköntarpeesta.<br />

Virpi Laiho<br />

RAHKAKRANSSI<br />

2 ½ dl vettä<br />

30 g hiivaa<br />

25 g maitojauhetta<br />

75 g sokeria<br />

1 tl suolaa<br />

1 tl kardemummaa<br />

1 kpl kananmuna<br />

575 g vehnäjauhoja<br />

75 g margariinia<br />

täyte:<br />

200 g rahkaa<br />

50 g sokeria<br />

1 kpl kananmuna<br />

10 g sulatettua rasvaa<br />

1 tl vaniljasokeria<br />

vähän sitruunan mehua<br />

½ dl rusinoita<br />

Valmista pullataikina. Anna levätä<br />

n. 10-15 min. Jaa taikina kahteen<br />

samankokoiseen palaseen<br />

(tai vaihtoehtoisesti yhteen 500 g<br />

rahkakranssi palaan ja kymmeneen<br />

rahkapulla palaan). Kauli<br />

kranssipala 25x35 cm. Levitä täytettä<br />

ja rullaa. Käännä taikinanpala<br />

kranssiksi ja leikkaa siihen viiltoja<br />

pintaan. Nostata ja voitele kananmunalla<br />

pinta. Laita raesokeria<br />

ja mantelirouhetta pintaan. Paista<br />

n.180 asteessa.<br />

PÄÄSIÄISLEIPÄ<br />

2 ½ dl vettä tai maitoa<br />

¾ tl suolaa<br />

2 rkl hunajaa<br />

1 tl jauhettua anista<br />

1 tl jauhettua fenkolia<br />

3 dl porkkanaraastetta<br />

1 dl grahamjauhoja<br />

6 ½ dl vehnäjauhoja<br />

½ dl sulatettua margariinia<br />

50 g hiivaa<br />

Laita kulhoon lämmin vesi (tai maito), hiiva,<br />

mausteet, hunaja, suola ja porkkanaraaste;<br />

sekoita. Lisää grahamjauhot ja<br />

puolet vehnäjauhoista. Lopuksi lisää sula<br />

margariini ja loput jauhot. Anna nousta<br />

peitettynä n. 10 min. Jaa taikina kahteen<br />

osaan. Molemmista osista pyöritellään<br />

18 pientä sämpylää. Muotoile sämpylöistä<br />

kaksi porkkanan mallista leipää<br />

naatteineen (mielikuvitusta käyttäen) pellille.<br />

Anna nousta. Paista n. 210 C asteessa<br />

n. 15 min. Voitele leivän pinta paiston<br />

jälkeen kuumennetulla hunajalla.<br />

Pääsiäislauantaina on hyvä leipoa<br />

molempia taikinoita. Pullataikinasta<br />

voi tehdä rahkakranssin ja rahkapullia.<br />

Näin on heti lauantaiksi pikkupullaherkkua<br />

ja ensimmäiseksi pääsiäispäiväksi<br />

rahkakranssi vieraille tarjottavaksi.<br />

Samoin leipätaikinasta tulee<br />

kaksi porkkanan mallista leipää, joista<br />

toisen voi syödä tuoreeltaan iltapalalla<br />

ja toisen sunnuntaiaamuna aamupalaksi.

16<br />

KarhunPalvelus<br />

Eveliina<br />

Sumelius-<br />

Lindblom<br />

Eveliina Sumelius-Lindblom<br />

on 27-vuotias pianotaiteilija,<br />

jota pidetään eräänä Suomen<br />

merkittävimmistä nuorista<br />

pianisteista. Hän aloitti<br />

pianonsoiton 4-vuotiaana Itä-<br />

Helsingin Musiikkiopistossa ja<br />

opiskeli Sibelius-akatemiassa<br />

vuosina 1992-2000.<br />

Pianonsoiton A-tutkinnon<br />

hän suoritti vuonna 2002<br />

parhain arvosanoin ja valmistui<br />

musiikin maisteriksi Sibeliusakatemian<br />

pianomusiikin<br />

osastolta keväällä 2003.<br />

Syksyllä 2005 hän aloitti<br />

säestyksen lehtorin<br />

virassa <strong>Pori</strong>n Palmgrenkonservatoriossa.<br />

Taiteilijapariskunta on<br />

tehnyt yhteistyötä koottujen<br />

orkesterien tuotannoissa.<br />

Pianotaiteilija<br />

Eveliina Sumelius-Lindblom<br />

- kulttuurikeitaassa keskellä kaupunkia<br />

Sumelius-Lindblom on osallistunut<br />

uransa aikana pariinkymmeneen<br />

koti- ja ulkomailla<br />

järjestettyyn pianokilpailuun<br />

ja saavuttanut<br />

menestystä maailmanlaajuisesti.<br />

Jo 18-vuotiaana hän oli yksi Maj<br />

Lind pianokilpailun finalisteista. Mikä<br />

sai Sumelius-Lindblomin muuttamaan<br />

<strong>Pori</strong>in säestämään sekä opettamaan pianonsoittoa?<br />

- Näin lehdessä kiinnostavan työpaikkailmoituksen<br />

ja sen kautta hakeuduin<br />

tänne. Olen viihtynyt hyvin työssäni ja<br />

täällä <strong>Pori</strong>ssa. Palmgren-konservatorio on<br />

kuin kulttuurikeidas keskellä kaupunkia.<br />

Pianonsoitonopettajana Sumelius-<br />

Lindblom on oppilaslähtöinen ja harjoittelun<br />

suhteen tiukka. Säännöllisellä harjoittelulla<br />

on oppimisessa hyvin keskeinen<br />

asema. Soittotaidon omaksuminen<br />

koostuu kuitenkin monista osatekijöistä.<br />

- Lähden liikkeelle oppilaan elämäntilanteesta<br />

ja omista taidoista. Samalla pyrin<br />

pedagogina olemaan se turvallinen aikuinen,<br />

jonka kanssa voi keskustella ja<br />

tehdä ilolla työtä. Pianonsoiton oppimisessa<br />

ei aiempaa soittokokemusta tarvita,<br />

mutta perusmusikaalisuus<br />

ja hyvä<br />

motoriikka ovat<br />

välttämättömiä.<br />

<strong>Pori</strong>n Palmgren-konservatoriossa<br />

voi opiskella<br />

musiikkialan<br />

ammatillista koulutusta<br />

muusikon<br />

ja musiikkiteknologin<br />

koulutusohjelmissa<br />

sekä<br />

taiteen perusopetusta<br />

musiikkiopistossa.<br />

Palmgren-konservatorio<br />

myös tukee<br />

Satakunnan alueen<br />

musiikkikulttuuria kehittävää toimintaa<br />

yhteistyössä muiden alan osaajien<br />

kanssa.<br />

Kolmivuotiaana <strong>Pori</strong>laisten<br />

marssi yhdellä sormella<br />

Lapsuudenkodin pianolla Sumelius-Lindblom<br />

soitti korvakuulolta jo 3-vuotiaana<br />

<strong>Pori</strong>laisten marssin yhdellä sormella. Ihan<br />

itse hän kapusi pianon ääreen ja kilpailuura<br />

alkoikin jo 8-vuotiaana Fazerin Musiikkisäätiön<br />

kansallisessa pianokilpailussa.<br />

Saavutuksena oli tuolloin 2. palkinto.<br />

Nykyään <strong>Pori</strong>laisten marssi sujuu jo vähän<br />

vauhdikkaammin...<br />

- Soittaminen oli se, mitä halusin tehdä.<br />

Onneksi vanhempani olivat kannustavia<br />

ja ohjasivat johdonmukaiseen harjoitteluun.<br />

Pianonsoitto täytyy aloittaa<br />

jo lapsena. Silloin soiton vaatiman motoriikan<br />

oppii perusteellisesti. Tavoitteellinen<br />

soittaminen vaatii paljon ja uhrasin<br />

sille suurimman osan nuoruudestani.<br />

Sosiaalinen elämä jäi vähemmälle, mutta<br />

sen puolen olen ottanut takaisin aikuisiällä.<br />

Perhe ja koti ovat minulle kaikki<br />

kaikessa.<br />

- Nykyään haasteet tulevat muualta.<br />

Saan työssäni hyödyntää pianistin taitojani<br />

monella tavalla. Toimin Palmgrenkonservatoriossa<br />

sekä säestäjänä että opettajana.<br />

Koen saavani olla mukana kehittämässä<br />

ja toteuttamassa koulun musiikkitoimintaa<br />

ja tapahtumia. Työni ohella<br />

toimin esiintyvänä pianistina ja muusikkona<br />

erilaisissa konserteissa.<br />

Sumelius-Lindblomilla on erityisen<br />

laaja ja mielenkiintoinen ohjelmisto, joka<br />

ulottuu varhaisbarokista aina nykypäiviin<br />

asti. Se sisältää vaativaa nykymusiikkia<br />

ja laajoja romanttisia teoksia, lukuisia<br />

pianokonserttoja sekä klassisen pianokirjallisuuden<br />

merkkiteoksia, kuten Bachin<br />

Goldberg-muunnelmat.<br />

Taiteilijapariskunta<br />

yhteistyössä<br />

Miehensä, viulisti ja orkesterinjohtaja<br />

Pekko Lindblomin<br />

kanssa Eveliina Sumelius-<br />

Lindblomilla on viime vuosina ollut lukuisia<br />

kamarimusiikkikonsertteja. Lisäksi<br />

taiteilijapariskunta on tehnyt yhteistyötä<br />

koottujen orkesterien tuotannoissa.<br />

Myös yhteinen talo-projekti on tällä hetkellä<br />

työn alla. Millaista on esiintyä oman<br />

miehen kanssa?<br />

- Yhdessä soittaminen on alusta alkaen<br />

ollut meille luontevaa ja nautin yhteisistä<br />

konserteistamme. Ostimme alkuvuodesta<br />

Toejoelta omakotitalon ja sen suunnittelu<br />

ja sisustaminen on vienyt paljon aikaa.<br />

Vapaina hetkinä käymme mieheni kanssa<br />

elokuvissa ja liikkumassa. Myös <strong>Pori</strong>n<br />

kulttuurillisiin tapahtumiin olemme ehtineet<br />

tutustua.<br />

<strong>Pori</strong>n Palmgren-konservatoriossa ja<br />

kaupungin palveluksessa toimii asiantunteva<br />

ja aikaansaava taiteilija, Eveliina Sumelius-Lindblom.<br />

Mitä vinkkejä sinulla<br />

olisi sanottavana uuden tulokkaan näkökulmasta<br />

porilaisille?<br />

- <strong>Pori</strong>ssa järjestetään paljon musiikkitapahtumia,<br />

mutta konsertteihin toivoisi<br />

enemmän kuulijoita. On hienoa, että<br />

kaupungilla on oma ammattiorkesteri,<br />

jonka toiminta on kiitoksen arvoista.<br />

Musiikkialan ammattilaiset ovat kouluttautuneita<br />

osaajia, joiden työn tulos on<br />

erittäin pitkälle vietyä. Lapsia ja nuoria<br />

voitaisiin viedä enemmän kuuntelemaan<br />

konsertteja, inspiroitumaan sekä oppimaan<br />

erilaista musiikkia.<br />

Marianne Kotiranta<br />

Kuvat: Marianne Kotiranta<br />

Itä-Helsingin Musiikkiopistossa<br />

1983-92, Sibelius-Akatemian<br />

nuorisokoulutuksessa 1992-97,<br />

ylioppilaaksi Sibelius-lukiosta<br />

-97, Sibelius-Akatemian pianomusiikin<br />

osastolla 1997-2003,<br />

josta valmistunut musiikin maisteriksi<br />

v. 2003, opintoja myös<br />

kasvatustieteissä.<br />

Merkittävimmät saavutukset:<br />

■ Debyyttikilpailussaan 2.<br />

palkinto Fazerin Musiikkisäätiön<br />

kansallisessa pianokilvassa<br />

vuonna 1986.<br />

■ 1. palkinto Ilmari Hannikaisen<br />

pianokilpailussa Jyväskylässä<br />

vuonna 1993 sekä 1. tunnustusmitali<br />

Maria Canals –pianokilpailussa<br />

1993.<br />

■ Palkittu Sibelius-Akatemian<br />

Helmi Vesa –pianokilpailussa<br />

vuosina –93, –96 ja –97.<br />

■ Edustanut Suomea kansainvälisessä<br />

”The art of music” –tapahtumassa<br />

Portugalissa vuonna<br />

–94 sekä ”Euro piano” –projektissa<br />

Saksassa vuonna –97.<br />

■ Latvian ”Jurmala 95” –pianokilpailussa<br />

2. palkinto ja Latvian<br />

kamariorkesterin erikoispalkinto<br />

parhaasta Mozartin pianokonserton<br />

esityksestä sekä 2. palkinto<br />

Lionsien Europa Forumin<br />

järjestämässä pianokilpailussa<br />

Budapestissa vuonna 1998.<br />

■ Yksi Maj Lind pianokilpailun<br />

finalisteista vuonna 1997 ja<br />

kilpailun semifinalisteista vuonna<br />

2002.<br />

■ 3. palkinto Kilin pohjoismaisessa<br />

pianokilpailussa, Ruotsissa,<br />

vuonna 2000.<br />

■ Yleisradion erikoispalkinto<br />

Jyväskylän pianokilpailussa<br />

vuonna 2001.<br />

■ Vuonna 2002 merkittävä<br />

pianoresitaali Musica Nova –festivaalilla<br />

Helsingissä, jossa soitti<br />

pohjoismaiden kantaesityksen<br />

Marco Stroppan pianosarjasta<br />

”Miniature Estrose”.<br />

■ Pianosolistina useissa<br />

miehensä Pekko Lindblomin<br />

johtamissa orkesteriproduktioissa<br />

vuosina 2004-2005.<br />

■ Esiintynyt vakituisesti viulisti<br />

Kalinka Reinikaisen kanssa Duo<br />

Fennicaessa, joka piti Sibelius-<br />

Akatemian myöntämän ensikonsertin<br />

marraskuussa 2005.<br />

Duo kantaesitti Seppo Pohjolan<br />

teoksen Express viululle ja<br />

pianolle Seinäjoella kesällä 2004,<br />

sekä levytti teoksen kantanauhan<br />

Yleisradioon.<br />

Taiteilijapariskunta Eveliina Sumelius-Lindblom ja<br />

Pekko Lindblom ovat tehneet yhteistyötä jo kauan.<br />

Kuva on otettu vuonna 2003.<br />

Kuva: Valtteri Lehtinen

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!