1 KOKEMÄENJOEN SUISTON MAAPERÄN SYNTYHISTORIA - Pori

1 KOKEMÄENJOEN SUISTON MAAPERÄN SYNTYHISTORIAPorin alueen maaperä on Suomen oloissa erityislaatuinen. Poikkeuksellisen paksunmaaperäpeitteen syntyyn on vaikuttanut hiekkakiven hauras rakenne. Hiekkakivi onrapautunut muinaisjokien ja mannerjäätiköiden virratessa sen yli kuluttaen 20 – 80 metriäsyvän luoteis- kaakkosuuntaisen laaksomaisen uran. Tähän syvään uraan alkoi kasaantuapohjamoreenia, kun Veiksel-jäätikkö virtasi alueen yli.Mannerjäätikön perääntymisvaiheessa jäätiköltä tulevat sulamisvedet muodostivatSatakunnan halkaisevan harjujakson. Pori - Yyteri alueella harjun kerrostumien paksuusvaihtelee 10–70 metrin välillä. Harjusta ei ole näkyvissä kuin ylimmät 5 – 15 metriä, koska seon muodostunut hiekkakivessä olevaan painanteeseen. Lisäksi aallokko on myöhemmin maankohotessa kuluttanut, levittänyt ja uudelleen kerrostanut harjun hiekkaisia kerroksia. Harjullasijaitsevat mm. Satakunnan museo, raatihuone sekä Keski-Porin kirkko.Toukari–muodostumaJäätikön peräännyttyä Porin alueelta noin 10 800 vuotta sitten sen eteen kerrostuisulamisvesien tuomia lajittuneita maaperäkerrostumia. Maalajitteet kerrostuivatsubakvaattisesti eli vedenpinnan alapuolelle Ancylus-järveen, jonka syvyys Porissa oli noin150 – 200 metriä. Jäätikön sulamisvesien virtauksien ollessa voimakkaimpia kerrostuikarkein aines, sora ja hiekka. Jäätikön edelleen perääntyessä ja sulamisvesien virtauksienheiketessä kerrostuivat kerralliset hienon hiekan, siltin ja saven kerrostumat. Lajittuneidenkerrosten paksuus pohjamoreenin päällä on paikoin noin 10 metriä. Tämämaaperämuodostuma on nimetty Toukari–muodostumaksi.Satakunta alkoi kohota, kun 2 – 3 km paksuisen Veiksel-jäätikön painama maankuori alkoipalautua isostaattiseen tasapainoasemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa, kunnes noin4000 vuotta sitten maankohoaminen hidastui ja on nykyisin noin 6 mm/vuodessa.Kokemäenjoen suu siirtyy tuhansien vuosien kuluessa pitkälle Itämereen, sillä arvion mukaanmaannousua on jäljellä vielä noin 90 metriä.

Ulasoori–muodostumaMaan kohotessa kerrallisten sedimenttien päälle kerrostui syvimpiin painanteisiin paikoinjopa 35 metriä paksut Ancylus-järven, Litorina-meren ja Itämeren aikaiset lihavat savet.Tämä maaperämuodostuma on nimetty Ulasoori–muodostumaksi.Hevosluoto–muodostumaKokemäenjoen läheisyydessä alavilla alueilla ovat jokikerrostumat. Jokikerrostumat ovatsyntyneet fluviaalisten prosessien eli veden virtauksen kuluttaessa maaperää ja kerrostaenvirtauksen mukana kulkevat hienorakeiset sedimentit suupuolelleen. Tämä prosessi jatkuuedelleen, kun Kokemäenjoki virtaa kasaamiensa sedimenttien halki, kuluttaen ja kuljettaenkerrostamiaan sedimenttejä. Lopulta virtauksien heiketessä sedimentit kerrostuvat uudelleenPihlavanlahdella deltaksi. Tämä tulvakerrostuman hiekkojen alapuolella oleva pehmeämaaperämuodostuma on nimetty Hevosluoto–muodostumaksi.Säikkä–muodostumaKokemäenjoen tulviessa voimakkaamman virtauksen aikana virran mukana kulkevathiekkaiset ja silttiset sedimentit kerrostuvat normaalisti kuivana oleville alaville maa-alueillesekä suiston suun läheisille matalille vesialueille. Tämä maaperämuodostuma on nimettySäikkä–muodostumaksi.Lanajuopa–muodostumaKokemäenjoen virtauksen mukana kulkevat suurimmat raekoot siirtyvät pohjanläheiseenkuljetukseen ja virtauksen hidastuttua kerrostuvat uomien pohjalle esimerkiksiKirjurinluodon lähettyville ja Pihlavanlahdelle sekä luonnollisille tulvavalleille. Tämäkarkeasta hienoon hiekkaan oleva maaperämuodostuma on nimetty Lanajuopa–muodostumaksi.1.1 Muodostumien eroosioherkkyysMaalajitteet voidaan jakaa kitkamaalajeihin (sora, hiekka ja karkea siltti) sekäkoheesiomaalajeihin (hieno siltti ja savi). Maalajitteiden eroosioherkkyys on riippuvainenmyös virtausnopeudesta. Hevosluoto– ja Ulasoori–muodostumat vastustavat uoman pohjallavirtauksen aiheuttamaa eroosiota paremmin kuin Toukari–muodostuma (kuvat 1 ja 2).

Kokemäenjoen rannoilla eroosio johtuu pääasiassa aallokosta. Rantojen eroosiota esiintyyerityisesti alueilla, missä Säikkä–muodostuma on lähellä vesirajaa.Kuva 1. Poikkileikkaus on ylävirralta, missä voimakkaan virtauksen aikana Kokemäenjoen pohja on kulunutToukari–muodostumaan. Liukupintasortumat on merkitty kuvaan nuolilla. Poikkileikkauksen mittasuhteita onmuutettu, jotta uoman muodot näkyvät selkeämmin. Indeksikuvan mittasuhteet ovat oikeat.Kuva 2. Poikkileikkaus on läheltä Lukkarinsiltaa. Hevosluoto–muodostuman savisen siltin ja laihan savenkerrokset hidastavat eroosiota uoman pohjalla.1.2 Sedimentaatio ja eroosio eri osissa KokemäenjokeaSedimentaatio ja eroosio hallitsevat eri osissa Kokemäenjokea (kuva 3). Tämä johtuu useistatekijöistä. Luonnollisessa tilassa oleva joki kuljettaa tietyn määrän vettä ja sedimenttejä japyrkii tasapainotilaan muuttamalla esimerkiksi uoman kokoa. Kokemäenjokea on muutettuihmisen toimesta mm. tukkimalla sivu-uomia. Nykyisin Kokemäenjoki pyrkii tasapainotilaan

kuluttamalla uoman kokoa niissä osissa jokea, missä on liian pieni poikkileikkauspinta-ala.Toisaalta uoman pohjalle sedimentoituu Lanajuopa–muodostumaa niissä kohdissa, missäpoikkileikkauspinta-ala on tarpeettoman suuri.Kokemäenjoen suiston maaperämuodostumilla on suurta vaikutusta eroosioherkkyyteen.Vaikkakin Kokemäenjoen suisto on tasaista, niin eri muodostumat ovat paikoin lähempänämaanpintaa. Eroosioriski kasvaa kohdissa, missä Toukari–muodostuma on lähellämaanpintaa.Eroosioon vaikuttaa paitsi sedimenttiaines niin myös virtausnopeus. Virtaaman suurentuessavirtausnopeus kasvaa ja sitä myötä myös eroosio kasvaa. Näin ollen vesistön säännöstelyä onsyytä kehittää niin, että suurimmat virtaamahuiput pyrittäisiin tasoittamaan pidemmälleajalle.

Kuva 3. Kokemäenjoen sedimentaatio– ja eroosiokartta.2 Kokemäenjoen suiston tuleva kehitysSuurin osa Kokemäenjoen kuljettamista sedimenteistä kerrostuu Pihlavanlahdelle. VuotuinenPihlavanlahdelle kerrostuvan sedimenttiaineksen määrä on suuruusluokkaa 150 000 m³.Suiston etenemisnopeudet ovat vaihdelleet historian aikana. Suiston suun ollessa Kivininkapeikossa suisto eteni noin 80 metriä vuodessa. Nykyisin suisto etenee noin 30–40 metriä

vuodessa. Tulevaisuudessa joki haarautuu useiksi uomiksi, ja rantaviiva etenee Kaanaan –Soodeen linjalle noin 100 vuodessa (kuva 4).Kuva 4. Kokemäenjoen suiston kehitys.Ihmisen mahdollisuus vaikuttaa Pihlavanlahden suiston kehitykseen on vähäinen. Joen tuomavuotuinen sedimenttien määrä on hyvin suuri, ja mahdollinen ruoppaaminen on lähinnä vainpienimuotoista uomien kunnossapitoa. Merkittävin näkyvä toimenpide olisi pääuomienoikaisu joen suulla olevien saarien kohdalla eli kuvan tapauksessa välillä Kaanaa…Soodee.Merkittävä tulvasuojelutoimenpide saattaisi olla myös kuvaan merkityn ja ilmeisesti itselläänmuodostuvan eteläisen uoman eli Raumanjuovan jatkeen syntymisen edesauttaminenruoppaamalla. Näiden toimenpiteiden samoin kuin Soodeen ja Varpukarien koillispuolellaumpeutumassa olevan Karvianjuovan ruoppaamisen merkitys arvioidaantulvasuojeluhankkeessa.