Kallo / Kivini / Teemuluoto / Reposaari / Yyterin dyynit / Halssi ... - Pori
Kallo / Kivini / Teemuluoto / Reposaari / Yyterin dyynit / Halssi ... - Pori
Kallo / Kivini / Teemuluoto / Reposaari / Yyterin dyynit / Halssi ... - Pori
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
P<br />
orin luontokohteita<br />
<strong>Kallo</strong> / <strong>Kivini</strong> / <strong>Teemuluoto</strong> / <strong>Reposaari</strong> / <strong>Yyterin</strong> <strong>dyynit</strong> / <strong>Halssi</strong> / <strong>Yyterin</strong> lietteet /<br />
Hilska / Leveäkari / Kaarluoto / Toukari / Enäjärvi / Herrainpäivät
Sisällys<br />
Alkusanat ............................................................. 3<br />
Esitteen rakenteesta ........................................ 4<br />
Lisää luettavaa ................................................... 5<br />
Sisällys<br />
Kohde-esittelyt<br />
<strong>Kallo</strong> ...................................................................... 6<br />
<strong>Kivini</strong> ..................................................................... 8<br />
<strong>Teemuluoto</strong> .......................................................... 10<br />
<strong>Reposaari</strong> ............................................................. 12<br />
<strong>Yyterin</strong> <strong>dyynit</strong> ..................................................... 14<br />
<strong>Halssi</strong> .................................................................... 16<br />
<strong>Yyterin</strong> lietteet .................................................... 18<br />
Hilskansaari ........................................................ 20<br />
Leveäkari ............................................................. 22<br />
Kaarluoto ............................................................. 24<br />
Toukari ................................................................. 26<br />
Enäjärvi ................................................................ 28<br />
Herrainpäivät ...................................................... 30<br />
<strong>Yyterin</strong> lietteiden lähellä sijaitsevalta Huhtalan lavalta<br />
on hyvä havainnoida sekä niitty- että kosteikkolintuja.
Alkusanat Alkusanat<br />
<strong>Pori</strong> on Suomen mittakaavassa liioittelematta luonnon aarreaitta. Täällä on maankohoamisrannikoita luonnontilaisine rantalehtoineen,<br />
Pohjoismaiden suurin jokisuisto deltasaarineen ja vesikasvillisuusyhdyskuntineen, merkittäviä kahlaajalietteitä,<br />
kulttuurihistoriallisia kasvillisuusalueita ja monia muita vain Satakunnalle ja nimenomaan <strong>Pori</strong>lle kuuluvia erikoisuuksia.<br />
Monipuoliset elinympäristöt näkyvät vääjäämättä myös alueen eliörunsaudessa, joka on poikkeuksellisen kirjava. Esimerkiksi<br />
Kokemäenjoen suiston alueella on tavattu lähes 450 putkilokasvilajia, ja seudun parhaista lintutorneista on mahdollista<br />
nähdä jopa toistasataa lintulajia toukokuisena päivänä. Tällaisia paikkoja on maassamme vain kourallinen.<br />
Poikkeuksellista on myös hyvin laaja ja kattava retkeilyreitistö sekä suuri luontotorniarsenaali; <strong>Pori</strong>ssa on toistakymmentä<br />
luontotornia ja -lavaa, joita ylläpidetään jatkuvasti. Se takaa käyttäjille mielekkäitä ulkoilu- ja luontokokemuksia.<br />
Tämä julkaisu esittelee joukon helposti saavutettavia ja ”takuuvarmoja” luontoretkikohteita Meri-<strong>Pori</strong>sta ja Kokemäenjoen<br />
suiston ympäristöstä. Mukaan on otettu suuri osa <strong>Pori</strong>n luontotorneista, mutta joukossa on myös muita kohteita.<br />
Julkaisija: <strong>Pori</strong>n kaupungin ympäristövirasto<br />
Tekstit, ulkoasu ja valokuvien käsittely: Santtu Ahlman<br />
Painopaikka: Forssa Print, Forssa 2011<br />
Painosmäärä: 3 000<br />
Esitteen maisemavalokuvat: Seppo Keränen, <strong>Halssi</strong>n maisemakuva: Santtu Ahlman<br />
Esitteen pienet lajivalokuvat Seppo Keränen (SK) & Santtu Ahlman (SA), kannen merikotkakuva: Santtu Ahlman<br />
Painettu PEFCsertifioidulle<br />
paperille<br />
441 428<br />
PAINOTUOTE
Esitteen rakenteesta<br />
rakenteesta<br />
Tässä julkaisussa esitellään yhteensä 13 <strong>Pori</strong>n luontokohdetta. Jokainen näistä hienoista retkipaikoista käsitellään yhden<br />
aukeaman laajuisena siten, että vasemman puoleisella sivulla on sitaateissa ns. tunnelmointitekstiä tilanteista, joita kukin<br />
kohde voi tarjota. Oikealla sivulla on lyhyt luonnehdinta alueen merkittävimmistä luontoarvoista ja mahdollisesti vinkkejä<br />
Esitteen<br />
eri vuodenaikojen tarjonnasta. Sivujen alareunoissa kerrotaan muutama fakta ja nippelitietoa kohteesta.<br />
Suuri maisemakuva on näkymä alueelta katsottuna. Pienet lajikuvat liittyvät eri paikkojen tyypillisiin havaintomahdollisuuksiin,<br />
ja ne antavat myös osviittaa lajeista, joita voi etsiä paikalta. Kohteen karkeapiirteinen sijainti on merkitty oikean<br />
yläreunan ääriviivakarttaan.<br />
Ajo-ohjeita ei tässä julkaisussa esitetä, sillä <strong>Pori</strong>n kaupungin ympäristötoimisto (nykyisin ympäristövirasto) on julkaissut<br />
aiemmin ”Ulkoile <strong>Pori</strong>n luontokohteissa” -esitteen, jossa on useita tämän julkaisun kohteita esiteltyinä tarkkoine<br />
ajo-ohjeineen. Lähes kaikille kohteille löytää varsin helposti myös internetin mainioiden ja maksuttomien karttapalveluiden<br />
avulla. Myös ympäristöviraston nettisivuille (www.pori.fi/ymparistovirasto) on koottu kulkuohjeita.<br />
Hyviä luontokohteita on pitkin rannikkoa.<br />
Esimerkiksi Makholmassa on hienoja<br />
vesilinturetkikohteita.
Lisää luettavaa luettavaa<br />
Lisää<br />
Mikäli haluat tutustua tarkemmin <strong>Pori</strong>n luontoarvoihin,<br />
sinun kannattaa etsiä käsiisi esimerkiksi seuraavia tuoreita julkaisuja / selvityksiä:<br />
● Reposaaren painolastikasviopas (Lehtonen, S., Vahekoski, M. & Nuotio, K. (toim.) 2007. <strong>Pori</strong>n kaupungin ympäristötoimisto)<br />
● Kokemäenjoen suiston sudenkorentoselvitys 2008 (Luoma, S. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2009)<br />
● <strong>Yyterin</strong> Natura-luontotyypit. Dyyniluonnon tila ja hoitotarpeet (Nylén, T. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2009)<br />
● <strong>Pori</strong>n Kokemäenjoen ja Kolpanlahden kasvillisuusselvitys 2008 (Ahlman, S. <strong>Pori</strong>n kaupungin tekninen palvelukeskus)<br />
● Kahlaajamuuton ajoittuminen Yyterissä 1999–2006 (Partanen, E. Satakunnan Linnut 3/2007. <strong>Pori</strong>n Lintutieteellinen Yhdistys ry)<br />
● <strong>Pori</strong>n Enäjärven linnustoselvitys 2010 (Luoma, S. & Ahlman, S. Varsinais-Suomen ELY-keskus)<br />
● Preiviikinlahden sudenkorentoselvitys 2008 (Luoma, S. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2009)<br />
● <strong>Pori</strong>n Preiviikinlahden linnustoselvitys 2010 (Luoma, S. & Ahlman, S. Varsinais-Suomen ELY-keskus)
<strong>Kallo</strong><br />
N<br />
<strong>Kallo</strong><br />
<strong>Kallo</strong>sta näkee usein ohi<br />
lentäviä merimetsoja. SA<br />
/ lat = 61° 35.685’<br />
E / lon = 21° 27.752’<br />
”Taustalla häämöttävien kerrostalojen edustalla kelluu ensimmäisiä kevätmuutolta<br />
palanneita isokoskeloita. Ne kalastavat suurena nuottakuntana lahden kaloja ja lipuvat<br />
edestakaisin ilta-auringon värjäämässä hyisessä vedessä. Lehtipuut ovat edelleen<br />
alasti ja odottavat kasvukauden alkua, jolloin ne voivat jälleen valjastaa lehtivihreänsä<br />
somistamaan maisemaa.<br />
Kolea kevättuuli kuljettaa meren puolella suuria jäälauttoja, joiden päällä lepäilee<br />
koskeloiden lisäksi haahkaparvia. Niiden sukupuolten suhde on selvästi vinoutunut koirasvoittoiseksi<br />
ja muuten hiljainen äänimaisema tulvii haahkojen matalaa ja kumeaa<br />
soidinhuutelua.<br />
Pitkän ja pimeän talven rannikolla sinnitelleet harmaa- ja merilokit ovat jo asettuneet<br />
reviireilleen ja etenkin mahtipontisen mustaselkäiset merilokit vaikuttavat<br />
jäätävän meren valtiailta. Lokkien lisäksi ilmaa halkovat muutamat merikotkat, jotka<br />
säikyttävät vesilintuparvia lentoon. Vaikka merilokit vaikuttivat hetki sitten meren valtiailta,<br />
niin nekin kalpenevat valtavan merikotkan rinnalla.”<br />
Paikalla pesii muutama<br />
kivitaskupari. SA<br />
6 3 faktaa<br />
► Alueella on hyvä<br />
mahdollisuus nähdä<br />
mereinen luotokirvinen.<br />
► <strong>Kallo</strong> on osa kokonaisuutta<br />
Mäntykallon kanssa.<br />
► Rannoilla on runsaasti<br />
vitamiinipitoisia tyrnejä,<br />
joita voi poimia syksyllä.
<strong>Kallo</strong> on suosittu retkikohde läpi vuoden, sillä se on eräs helpoimmin saavutettavista<br />
merilintukohteista, josta voi havainnoida niin lähivesien lajistoa kuin kaukana horisontissa<br />
siintäviä lintuja. Keväällä haahkojen ihailu on suorastaan retkeilijän velvollisuus,<br />
sillä ne tulevat lähietäisyydelle linssiluteiksi. Samoilta jalansijoilta voi ihmetellä muun<br />
muassa allin, mustalinnun, pilkkasiiven ja monen muun arktisen vesilinnun edesottamuksia.<br />
Syksyllä rantakalliolta voi havainnoida yhtäläisesti merilintuja, mutta pienialainen<br />
<strong>Kallo</strong> on usein myös erittäin hyvä muutolla levähtävien pikkulintujen tarkkailuun. Onnekas<br />
voi löytää punarintojen, tiltalttien, kerttujen ja myöhäisten leppälintujen joukosta<br />
harvinaisia itäisiä vieraita, kuten taiga- ja hippiäisuunilintuja.<br />
Lintuarvojen lisäksi <strong>Kallo</strong> on mahtava myrskykohde, jossa merimyräkät näkyvät<br />
ja tuntuvat uskomattomalla voimalla. Parhaimmillaan voimakkaat tuulet puskevat vesimassoja<br />
aallonmurtajiin ja spektaakkeli on valmis. Tyrskyt ovat hypnoottisia ja mitä<br />
voimakkaampi tuuli on, sitä hienompia elämyksiä <strong>Kallo</strong> tarjoaa.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
<strong>Kallo</strong> on keväällä ykköspaikka<br />
haahkojen ihailuun. SK<br />
Tiesitkö?<br />
7<br />
Syksyllä lukuisten lintulajien<br />
muuttoreitti kulkee suoraan<br />
Reposaaresta <strong>Kallo</strong>n yli kohti<br />
Preiviikinlahtea. Talvella<br />
<strong>Kallo</strong>sta voi nähdä muun<br />
muassa talvehtivan isolokin<br />
harmaa- ja merilokkien sekä<br />
vesilintujen joukossa.
<strong>Kivini</strong><br />
N<br />
<strong>Kivini</strong><br />
Rentukka kukoistaa <strong>Kivini</strong>n<br />
tervaleppäkorvissa. SA<br />
/ lat = 61° 33.072’<br />
E / lon = 21° 42.003’<br />
”Kevät on vihdoin nujertanut pitkän talven ja luonto alkaa herätä horroksestaan. Lehtivihreä<br />
maalaa maisemaa kaikkialla yhä pirteämmäksi ja ensimmäiset kevätkukkijat<br />
somistavat auringon kyllästämiä mantuja. Tuomet ovat näyttävimpiä kevätkukkijoita,<br />
ja tuhannet kukinnot muodostavat ilmaan huumaavan tuoksun, joka leijailee kymmenien<br />
metrien päähän.<br />
Kasvien ponnekkaan kasvamisen voi melkein nähdä, kun lehdet imevät energiaa<br />
auringon säteistä. <strong>Kivini</strong>n lehdossa käenkaalit ovat jo muodostaneet lähes yhtenäisen<br />
maton tiheän puuston ja pensaikon alle. Niiden seassa on puna-ailakkien ja lehtotähtimöiden<br />
taimia, joiden kasvaminen vaatii vielä aikaa, kunnes kukinnot kaunistavat<br />
aluskasvillisuutta.<br />
Luonnon kasveista hyppää esiin nykyään pimpinellaruusuna tunnettu juhannusruusu<br />
ja viitapajuangervokasvusto. Kasvit viittaavat vanhaan asutukseen, ja pian pensaiden<br />
siimeksestä paistaa esiin myös vanha kivijalka. Lähellä päivää paistattelevat<br />
myös useat järeät palsamipoppelit. Ajatukset lentävät vuosikymmenten taakse.”<br />
Tuomi on useiden lehtojen ja<br />
rantojen komistus. SA<br />
8 3 faktaa<br />
► <strong>Kivini</strong>ssä on harvinaisia<br />
tervaleppäkorpia.<br />
► Paikalla on havaittu<br />
usein talvella erittäin<br />
uhanalainen valkoselkätikka.<br />
► Venerannan edustalla<br />
kasvaa uposlehtisistä<br />
kasveista vain karvalehti.
Suistomaan erääksi komeimmaksi lehdoksi voidaan hyvin nimetä <strong>Kivini</strong>, jonka kasvillisuus<br />
vaihtelee korkeuserojen mukaan. Moreenikumpareiden päällä on keskiravinteista<br />
tuoretta lehtoa, jonka tyypillistä lajistoa edustavat muun muassa puna-ailakki,<br />
lehtotähtimö, lehtokielo, taikinamarja, karhunputki, sudenmarja ja erittäin runsas<br />
käenkaali. Puusto on pihlajavaltaista, mutta joukossa on myös järeitä tervaleppiä ja<br />
tuomia sekä raitoja.<br />
Lehto on suojeltu, joten kaatuneet puut saavat lahota rauhassa. Niinpä se on<br />
myös oiva kohde sieni- ja kääpäretkille. Myös sammallajistoa on helppo tutkiskella<br />
luontopolun varrelta.<br />
Lehdon lintumaailma on monipuolinen, ja edustettuina ovat lähes kaikki Kokemäenjoen<br />
suiston lehtolajit, kuten kultarinta, mustapääkerttu, sirittäjä ja satakieli. Sekä<br />
lintu- että kasviretkiä voi tehdä jokisuistoon <strong>Kivini</strong>n venerannasta, josta voi laskea<br />
vesille soutuveneen tai kanootin pieneen Laiskaränniin. Sitä pitkin pääsee etenemään<br />
aina merelle saakka.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Raita kukkii jo hyvin<br />
varhain kevätkesällä. SA<br />
Tiesitkö?<br />
9<br />
<strong>Kivini</strong>n lehtoalueella on<br />
aikoinaan ollut lautturin<br />
asunto, josta ovat jäänteinä<br />
kivijalka ja pihapiirin<br />
kulttuurilajit, kuten<br />
peurankello, tarhaukonhattu,<br />
juhannusruusu ja toistakymmentä<br />
palsamipoppelia.
<strong>Teemuluoto</strong><br />
N<br />
/ lat = 61° 33.407’<br />
E / lon = 21° 39.252’<br />
<strong>Teemuluoto</strong><br />
Ruskosuohaukka on<br />
suiston peruslaji. SK<br />
”Kapea polku johdattaa vihreyttä pursuavan lehdon uumeniin. Kaikkialta kuuluu lintujen<br />
laulua, joista helpoiten erottaa tutut peippojen säkeet sekä punakylkirastaiden<br />
vaihtelevat melodiat. Samanaikaisesti kuuluu useita kymmeniä laulajia ja äänimaailma<br />
muuttuu parhaimmillaan korvia huumaavaksi äänivalliksi. Tyypilliset lehtolajit, kuten<br />
mustapääkerttu, sirittäjä, kultarinta ja satakieli ovat yleisinä äänessä. Laulukausi on<br />
kuitenkin lopuillaan ja pian alkaa keskikesän hiljaisuus.<br />
Monipuolisen lehtokävelyn varrella kasvaa niin järeitä tervaleppiä kuin tuomiakin.<br />
Pidemmällä puusto korvautuu pajukoilla ja rantaluhdalla, jossa kukkii vielä upeita rantanätkelmiä<br />
rahkasammalten päällä kurjenjalkojen naapurina.<br />
Polku johdattaa kulkijan paraatipaikalle Kokemäenjokisuiston ytimeen, josta luonnon<br />
omaa valtakuntaa voi seurata luontotornista. Mosaiikkimaiset kasvillisuuskuviot<br />
kätkevät sisäänsä pasuunatorvea soittavan kaulushaikaran, rätisevän rytikerttusen<br />
ja röhkivän luhtakanan. Varhain kuoriutuneet kyhmyjoutsenet ovat emojensa tarkkojen<br />
silmien alla vahdittavina ja ruskosuohaukkoja on useita ilmassa yhtä aikaa.”<br />
Punakylkirastas on<br />
yleinen lehdoissa. SA<br />
10 3 faktaa<br />
► Luontotornista voi havaita<br />
toukokuun alussa päivän<br />
aikana yli 100 lintulajia.<br />
► Paikalla voi muuttoaikaan<br />
nähdä melkein kaikki<br />
Suomessa pesivät lintulajit.<br />
► Kyseessä on Pohjoismaiden<br />
suurin jokisuisto.
Teemuluodon luontotorni on <strong>Pori</strong>n suosituimpia retkikohteita, sillä Kokemäenjoen<br />
suistoalue tunnetaan todellisena lintupyhättönä. Pesivien lintujen laji- ja yksilömäärä<br />
on vertaansa vailla, ja jokisuisto on yksi maamme merkittävimmistä luontokohteista,<br />
jollaista ei esiinny missään muualla koko Itämeren alueella.<br />
Suiston linnusto vaihtelee merkittävästi meriveden korkeuden mukaan. Laskuveden<br />
aikana vedestä paljastuu kahlaajille sopivia ruokailulietteitä ja tornista saattaa<br />
nähdä jopa satoja suokukkoja ja liroja sekä monia muita lajeja yhtä aikaa. Oli vesi millä<br />
korkeudella tahansa, vesi- ja varpuslintuja sekä muita kosteikkolajeja on aina hyvin<br />
näkyvillä sesonkiaikana huhtikuulta marraskuulle.<br />
Teemuluodon luontotorni sijaitsee myös merkittävällä muuttoreitillä ja keväin<br />
syksyin paikalta kirjataan hienoja muuttolukemia esimerkiksi petolintujen ja hanhien<br />
osalta. Edustettuina ovat lähes kaikki lajiryhmät.<br />
Talvikaudella rantalehdoista voi etsiä vaikkapa pikkutikkoja ja pyrstötiaisia. Toisinaan<br />
saattaa myös nähdä harvinaisen valkoselkätikan.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Luhtakerttunen pesii<br />
suiston laiteilla. SK<br />
Tiesitkö?<br />
11<br />
Rannikon edustavissa<br />
lehdoissa on Suomen<br />
tiheimmät maalinnuston<br />
pesimäkannat. Neliökilometriä<br />
kohden saattaa pesiä jopa yli<br />
600 lintuparia. <strong>Teemuluoto</strong>a<br />
ympäröivä lehto edustaa<br />
tällaista elinympäristöä.
<strong>Reposaari</strong><br />
N<br />
/ lat = 61° 36.299’<br />
E / lon = 21° 27.328’<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
Imeläkurjenherne kasvaa vain<br />
Villa Lontoon eteläpuolella. SA<br />
”Ihmisiä kävelee auringon kuumentamilla pienillä kaduilla, joita reunustavat arkkitehtonisesti<br />
hienot talot. Teiden nimet kertovat vanhasta merenkäyntiin liittyvästä aikakaudesta,<br />
jonka henki leijailee edelleen kylän yllä. Aika on miellyttävästi pysähtynyt.<br />
Iäkkäiden rakennusten pihapiirien reunoilla ja tienlaiteilla kukoistaa erikoinen<br />
kasvimaailma, jollaista ei muualla tapaa. Korkeat nuokkukarhiaiset roikottavat piikkisiä<br />
kukkiaan nöyrinä kohti maankamaraa, karheakarvainen ja sinihohtoinen rohtorasti<br />
muistuttaa muinaisaikojen rohdoskäytöstä, ja useiden kivijalkojen vieressä rehottaa<br />
vuohenkellokasvustoja. Kaikki nämä kasvit kertovat voimakkaasta kulttuurihistoriasta,<br />
joka on sekä muokannut että monipuolistanut Reposaaren eli Räpsöön kasvillisuutta.<br />
Mielenkiintoisia kasveja löytyy sieltä täältä, ja aallonmurtajan pohjoispuolella auringon<br />
paahtamassa miljöössä päivää paistattelee niin harvinainen imeläkurjenherne<br />
kuin jaakonvillakokin. Ne viettävät keskipäivän siestaa yhdessä valkopeippien ja nurmimailasten<br />
kanssa. Tuulen yltyessä voi hieman mielikuvitustaan käyttämällä nähdä<br />
aaltojen lomassa lipuvan vanhan purjelaivan kaukana horisontissa.”<br />
Nurmimailanen kasvaa useilla<br />
paikoilla Reposaaressa. SA<br />
12 3 faktaa<br />
► Reposaareen saapui<br />
laivojen mukana peräti<br />
140 uutta kasvilajia.<br />
► Alueella esiintyy nykyään<br />
puolensataa painolastikasvia.<br />
► Painolastikasveja on<br />
tavattu alueella jo<br />
1800-luvun alussa.
<strong>Reposaari</strong> on upea kohde kesäiselle kasviretkelle, sillä lyhyen retken aikana voi tutustua<br />
kymmeniin painolastikasveihin ja merenrannalta voi etsiä suuren joukon rannikkolajeja.<br />
Painolastikasveista on julkaistu kattava opas, jonka avulla eri lajeja on<br />
helppo löytää ja tunnistaa kyläalueelta. Eteläpuolen rannoilta löytää vaivatta esimerkiksi<br />
vilukon, meriratamon, suolavihvilän ja monia muita merilajeja. Onnekas voi nähdä<br />
kivikossa luikertelevan rantakäärmeen, jonka niskaa koristavat kellanoranssit laikut.<br />
Etenkin syksyllä <strong>Reposaari</strong> on myös oivallinen linturetkikohde, koska pohjoisesta<br />
matkaavat varpuslinnut pysähtyvät pihapiireihin ja rantakivikoiden tyrnipensaisiin<br />
ruokailemaan. Alueelta löydetään vuosittain joukko mielenkiintoisia pikkulintuja, kuten<br />
itäisiä uunilintuja, joista osa on harhautunut seudulle Siperiasta saakka.<br />
Reposaaren kärki on myös erinomainen muutonseurantapaikka, josta voi nähdä<br />
parhaina syyspäivinä jopa satoja tiaisia, niittykirvisiä ja hippiäisiä sekä tuhansia<br />
peippoja, järripeippoja, sepelkyyhkyjä ja monia muita siivekkäitä. Talven lähestyessä<br />
marjalinnut, kuten rastaat ja mustapääkertut, napsivat tyrnin marjoja rannasta.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Sirppimailanen on runsas<br />
Laivakadun varrella. SA<br />
Tiesitkö?<br />
13<br />
Reposaareen on kuljetettu<br />
runsaasti maa-ainesta<br />
purjelaivojen mukana.<br />
Painolastin tarkoituksena oli<br />
vakauttaa laivojen kulkua.<br />
Maa-aines jätettiin<br />
Reposaareen, kun laiva<br />
lastattiin täyteen.
<strong>Yyterin</strong> <strong>dyynit</strong><br />
N<br />
/ lat = 61° 33.881’<br />
E / lon = 21° 31.589’<br />
<strong>Yyterin</strong> <strong>dyynit</strong><br />
Kalalokki lukeutuu dyynialueiden<br />
pesimälinnustoon. SA<br />
”Tuuli kuljettaa lukemattomia hiekanjyväsiä mereltä kohti suuria dyynejä. Rantahiekkaan<br />
on jo muodostunut aaltomaisia kuvioita, jotka lepäävät alati muuttuvina leppoisassa<br />
merituulessa. Taustalta kuuluu vain kalalokin ääntelyä ja vyötärönmittaiset<br />
rantavehnät huojuvat auringon alla.<br />
Seesteisenä hetkenä mielikuvitus lentää kuin hiekanjyväset. Paikalla voi aistia<br />
maankohoamisen seurauksena tapahtuneen kehityskulun, joka on nostanut hiljalleen<br />
rantahiekan merestä. Vuosikymmenten ajan merituuli on ruoskinut hiekkaa yhä korkeammiksi<br />
muodostumiksi ja primitiiviset hiekansitojakasvit ovat perustaneet leirinsä<br />
otollisiin paikkoihin. Välillä hiekka on haudannut kasveja alleen, kunnes myrsky on siirtänyt<br />
jälleen hiekkaa toisaalle ja vapauttanut kasvit taakastaan.<br />
Hieman lähempänä metsänrajaa hiekan uumenissa vaanii muurahaisleijonia, jotka<br />
ovat kaivaneet pieniä, kartiomaisia kuoppia hiekkaan. Ne vahtivat montun pohjalla herkeämättä,<br />
kunnes sopiva saalishyönteinen erehtyy ansaan. Myös hiekkavaltakunnassa<br />
taistellaan selviytymisestä jatkuvasti.”<br />
<strong>Yyterin</strong> rannoille huuhtoutuu<br />
toisinaan medusoja. SK<br />
14 3 faktaa<br />
► Yyterissä on noin sata<br />
hehtaaria dyynialueita.<br />
► Rantojen edustalla<br />
on laajoja vedenalaisia<br />
hiekkäsärkkiä.<br />
► Yyterissä saattaa käydä<br />
kesällä hellesunnuntaina jopa<br />
yli 5 000 auringonottajaa.
<strong>Yyterin</strong> dyynialue on Suomen merkittävimpiä kokonaisuuksia, sillä alueella esiintyvät<br />
lähes kaikki maassamme tavattavat <strong>dyynit</strong>yypit. Rannalla voi tutustua täydelliseen kehitysketjuun,<br />
joka alkaa vedenalaisista hiekkasärkistä, jatkuu tasaisena hiekkarantana<br />
ja päättyy metsäisiin dyyneihin alkiovaiheen, valkoisten ja harmaiden dyynien kautta.<br />
Alueella tavataan myös dyynien kosteita painanteita, joita esiintyy Suomessa yhteensä<br />
vain noin 50 hehtaaria.<br />
Yleisestä luulosta huolimatta kasvipeitteiset <strong>dyynit</strong> ovat hyvin haavoittuvia, eivätkä<br />
ne kestä voimakasta kulutusta. Hiekkadyynien luonteeseen kuuluu kuitenkin jatkuva<br />
muokkaantuminen muun muassa tuuliolojen takia. Muutokset voivat olla luontaisesti<br />
varsin voimakkaita.<br />
<strong>Yyterin</strong> dyyneillä esiintyy edustava joukko hiekansitojakasveja, kuten rantavehnä,<br />
suola-arho ja merisinappi. Aivan rantaviivan ääreltä voi etsiä aallokoiden kuljettamia<br />
simpukoiden kuoria, muun muassa idänsydän-, lieju-, hieta- ja sinisimpukan. Ne ovat<br />
kaikki tyypillisiä Itämeren simpukoita.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Merisinappi kuuluu <strong>Yyterin</strong><br />
hiekansitojakasveihin. SK<br />
Tiesitkö?<br />
15<br />
<strong>Yyterin</strong>sannat on eteläisen<br />
Suomen laajin yhtenäinen<br />
ja edelleen aktiivinen<br />
dyynialue. Se on noin<br />
kolme kilometriä pitkä ja<br />
jatkuu Herrainpäiviltä<br />
Munakarin kaakkoispuolelle<br />
saakka.
<strong>Halssi</strong><br />
N<br />
<strong>Halssi</strong><br />
Säderusokki on yksi kolmesta<br />
suiston rusokkilajista. SA<br />
/ lat = 61° 33.843’<br />
E / lon = 21° 37.805’<br />
”Loppukesä on parhaimmillaan ja hellekausi venyttää sitkeästi kuivaa jaksoa. Lehtikään<br />
ei värähdä iltapäivän kuumuudessa, kun kanootin alla vaihtuvat vedenalaiset<br />
maisemat tiuhaan tahtiin. Vedenpinta on poikkeuksellisen matalalla ja <strong>Halssi</strong>ssa on<br />
paljastunut matalikkoja, jotka ovat jo katkeratattaren ja hapsiluikan valloittamia.<br />
Siellä täällä pikkuriikkisten ja vaatimattoman näköisten mutayrttikasvien seassa on<br />
myös vesirikkoja.<br />
Matalissa kohdissa veden läpi näkee vaivatta joen pohjaan, jossa on oma kasvimaailmansa.<br />
Heikot virtaukset heiluttelevat tylppälehtivitojen punertavia lehtiä,<br />
joiden ohi vilahtaa pulska suutari. Välillä pohjaa ei näy, sillä tiiviit karvalehti-, kiehkuraärviä-<br />
ja isovesihernekasvustot muodostavat melkoisen vesikasvivellin, jossa kukin<br />
laji kamppailee elintilasta.<br />
Pinnan yläpuolella on niin ikään kova taistelu elintilasta, kun suuret ilmaversoislajit<br />
mittelöivät kasvupaikoista. Järviruoko, isopalpakko, kapeaosmankäämi, kalmojuuri,<br />
ja isosorsimo ovat näyttävimpiä lajeja ja tuovat häivähdyksen eteläistä eksotiikkaa.”<br />
Kalmojuuri kuuluu suiston<br />
erikoisuuksiin. SA<br />
16 3 faktaa<br />
► Jokisuistossa ja sen<br />
rannoilta on löydetty noin<br />
440 putkilokasvilajia.<br />
► Suutari on eteläinen kala,<br />
joka pystyy lisääntymään<br />
Kokemäenjoen suistossa.<br />
► Suistossa esiintyy 25<br />
sudenkorentolajia.
Laaja Kokemäenjoen suisto on kasviharrastajan paratiisi, josta voi löytää lähes sata<br />
kosteikkolajia päivän aikana. Niiden joukossa on lukuisia eteläisiä ja harvinaisia lajeja,<br />
kuten lännenvesiherne, paunikko, piuru ja pikkuvita. Tuskin missään muualla Suomessa<br />
voi ihailla yhtä laajaa lajikavalkadia yhden soutumatkan aikana. Kasvillisuus on lisäksi<br />
jatkuvassa muutostilassa, sillä jokisuisto siirtyy hiljalleen kohti merta.<br />
Kasviretki kannattaa aloittaa meloen tai soutaen <strong>Halssi</strong>n venevalkamasta. Suiston<br />
ydinalueilla on kuitenkin häiriöille alttiita lintujen pesimäpaikkoja, joten retkeily on<br />
syytä rajoittaa lähialueille, joilta löytyy hyvin edustavaa lajistoa. Päivän aikana voi<br />
kuitenkin piipahtaa vaikkapa suiston pohjoispuolella Varvinrannassa ihmettelemässä<br />
hyvin harvinaisen liejupahaputken laajaa kasvualuetta tai vaikkapa Kirrinsannan murtovesilajeista<br />
heinävitaa, tähkä-ärviää ja hauraa.<br />
Kasviretken yhteydessä on mukava tutkailla mittavaa hyönteisvalikoimaa. Helposti<br />
löydettäviä lajeja ovat muun muassa lukuisat sudenkorentolajit – mukaan lukien<br />
täplälampikorento – järvikoisa ja lummenälvikäs.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Katkeratatar on helppo<br />
löytää vesirajasta. SA<br />
Tiesitkö?<br />
17<br />
Kokemäenjoki kuljettaa<br />
jatkuvasti kiintoainesta<br />
suistoon ja samalla<br />
maankohoaminen muovaa<br />
aluetta. Jokisuiston<br />
kasvillisuus siirtyy noin<br />
30–50 metriä vuodessa<br />
kohti merta.
<strong>Yyterin</strong> lietteet<br />
N<br />
/ lat = 61° 31.853’<br />
E / lon = 21° 33.496’<br />
<strong>Yyterin</strong> lietteet<br />
Pulmussirri on lietteiden<br />
harvalukuinen levähtäjä. SA<br />
”Voimakas sade vihmoi ilmaa koko edellisen yön, minkä seurauksena kaikkialla on<br />
hyvin kosteaa. Pitkospuut ovat liukkaat ja tuuli heittelee tuon tuosta vettä päälle<br />
tervaleppien märistä oksista. Lähistöllä tiksuttaa punarinta, ja pian <strong>Yyterin</strong> lietteet<br />
avautuvat vedestä vellovina. Rannalla on kuitenkin alueita, jotka eivät ole täysin veden<br />
vallassa. Niillä piipertää kymmenittäin muuttomatkallaan levähtäviä kahlaajia, eli sateen<br />
jälkeinen retki onnistui ajoitukseltaan mainiosti.<br />
Kahlaajamassojen pääjoukot koostuvat suosirreistä ja tylleistä, mutta niiden seassa<br />
tepastelee myös lukuisia harmaansävyisiä lapinsirrejä sekä vielä puna-asuisia<br />
kuovisirrejä. Kahlaajien höyhenpuvut vaihtelevat runsaasti ja osalla on vielä juhlapuku,<br />
kun taas suurimmalla osalla on kesäajan koristuksista jäljellä enää rippeet.<br />
Sää selkenee hiljalleen, ja kahlaajia löytyy lisää pitkältä ja alavalta rannalta. Tuokion<br />
kuluttua verkkokalvoihin on piirtynyt jo lähes 20 eri kahlaajalajin siluetit ja höyhenentarkat<br />
tuntomerkit. Rantasärkillä komeilee myös ristisorsien joukkio ja niiden<br />
edustalla räyskäarmeija.”<br />
Räyskän näkee Yyterissä lähes<br />
varmasti loppukesällä. SA<br />
18 3 faktaa<br />
► Vanhimmat kahlaajatiedot<br />
ovat peräisin 1910-luvulta.<br />
► Alueelta on kirjattu<br />
vuosien saatossa kymmeniätuhansia<br />
lintuhavaintoja.<br />
► Lietteillä pesii<br />
äärimmäisen uhanalainen<br />
etelänsuosirri.
<strong>Yyterin</strong> lietteet edustavat maamme kahlaajarantojen kärkikastia, missä vierailee lintuharrastajia<br />
jopa bussilasteittain. Otollisinta aikaa on keväällä toukokuun jälkipuolisko<br />
sekä syksyllä elo-syyskuu. Rannalla voi opiskella kaukoputken ja kiikareiden avulla<br />
vaikeasti tunnistettavien lajien höyhenpukuja eri vuodenaikoina.<br />
Kahlaajaretki kannattaa ajoittaa huonon muuttosään aikaan – jopa sateeseen –<br />
jolloin on suurin mahdollisuus havaita kattavasti eri lajeja. Myös meriveden korkeudella<br />
on vaikutusta lintujen lukumäärään; nousuveden aikaan rannoilla on hiljaista.<br />
Rantalietteiden uhkana on monien muiden matalien merenrantojen tavoin ruovikoituminen,<br />
sillä järviruoko on tehokas levittäytymään monenlaisille kasvualustoille.<br />
Yyterissä on ennallistettu arvokasta rantaniittyä useiden vuosien ajan talkoovoimin<br />
muun muassa niittämällä ruovikoita.<br />
Kahlaajien lisäksi lietteillä on hyvä mahdollisuus nähdä Suomessa harvinaisina<br />
pesiviä ristisorsia ja räyskiä. Ne kerääntyvät etenkin loppukesällä näyttäviksi parviksi<br />
ja oleskelevat Preiviikinlahden hiekkasärkillä.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Ristisorsa on näyttävä laji ja<br />
lietteiden erikoisuus. SK<br />
Tiesitkö?<br />
19<br />
<strong>Yyterin</strong> lietteet on<br />
Suomen kuuluisin kahlaajien<br />
levähdyspaikka. Alueella<br />
tavataan vuosittain<br />
säännöllisesti lähes 30<br />
kahlaajalajia, joiden joukossa<br />
on lukuisia arktisia ja<br />
harvalukuisia lajeja.
Hilskansaari<br />
N<br />
/ lat = 61° 36.452’<br />
E / lon = 21° 31.146’<br />
Hilskansaari<br />
Tyllin löytää usein<br />
luontotornin edustalta. SA<br />
”Kolean yön jäljiltä aamuaurinko nousee hiljalleen punertavalle taivaalle. Heikohko<br />
tuuli käy koillisesta, ja horisontissa näkyvät teollisuussavut katoavat lounaan suuntaan.<br />
Aamu on kylmä, mutta siivekkäiden eloa se ei näytä lamaannuttavan, sillä kymmenet<br />
puolisukeltajasorsat ruokailevat ruovikoiden katveessa. Vuoroin kasvillisuuden<br />
seassa vilahtaa niin tavi, haapana kuin harvinainen harmaasorsakin. Punasotkat kelluvat<br />
omana parvenaan keskellä tien ja junaraiteen rajaamaa kosteikkoa.<br />
Havainnot ovat vesilintupitoisia, kunnes rannalle laskeutuu uljas kurkipariskunta.<br />
Molemmat astelevat arvokkaina ja alkavat etsiä sammakoita sekä ötököitä ravinnokseen.<br />
Myös vastarannalle ilmestyneet metsäkauriit kaipaavat ravintoa, minkä vuoksi<br />
ne oleskelevat hyvin avoimella paikalla.<br />
Läheiset tuulivoimalat pyörivät rauhallista tahtia. Niiden ohi lentää metsähanhiparvi,<br />
jonka saa tunnistettua vain äänen perusteella; ne ovat vain mustia siluetteja<br />
taivasta vasten. Hanhet jatkavat lentoaan tikkusuoraan kohti etelää, eivätkä ole moksiskaan<br />
puun latvassa päivystävästä merikotkasta.”<br />
Metsähanhet liikkuvat<br />
usein hämärässä. SA<br />
20 3 faktaa<br />
► Hilskansaari tunnetaan<br />
myös nimellä Hilska.<br />
► Hilskassa on<br />
kasvanut uhanalaista<br />
mutayrttikasvia, paunikkoa.<br />
► Luontotornista voi havaita<br />
toukokuun alussa päivän<br />
aikana yli 80 lintulajia.
Hilskansaari sijaitsee Kokemäenjoen suiston laskulahden – Kolpanselän – ja mereen<br />
yhtyvän Eteläselän välisen tielinjan varrella. Kolpanlahdella on usein isohkoja vesilintuparvia<br />
ja etenkin talvella merikotkia jään päällä. Laskuveden aikana luontotornin<br />
edustan kosteikkoalue on parhaimmillaan ja se houkuttelee etenkin kahlaajia ja vesilintuja<br />
ravinnon perään. Parhaimmillaan muutaman minuutin sisällä voi havaita jopa<br />
toistakymmentä kosteikkolajia.<br />
Meren puolella näkee lähes vääjäämättä sekä iso- että tukkakoskeloparvia ja<br />
merimetsoja. Merikotkat pelästyttävät usein vesilintuparvet lentoon ja lapintiirat lentelevät<br />
edestakaisin vesien yllä kalajahdissa. Loppukesällä tornista näkee usein Kirrisannassa<br />
viihtyviä räyskiä ja myös hyvin harvalukuinen pikkutiira on nähty alueella<br />
säännöllisesti.<br />
Syksyllä Hilskansaari toimii yhtenä lintujen muuttolinjana, kun pohjoisesta marssivat<br />
parvet jatkavat Lampaluodosta Mäntyluotoon ja edelleen <strong>Yyterin</strong>niemeä etelämmäksi.<br />
Etenkin pikkulintumuutto on usein hyvin näyttävää.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Kurjet käyvät toisinaan<br />
ruokailemassa kosteikolla. SK<br />
Tiesitkö?<br />
21<br />
Hilskansaaressa on <strong>Pori</strong>n<br />
ainoa luontotorni, josta voi<br />
havainnoida yhtä aikaa<br />
suolaisen veden lajistoa<br />
mereltä ja makean veden<br />
lajistoa Kolpanselältä.<br />
Kokonaisuudessaan vesi on<br />
kuitenkin pääosin murtovettä.
Leveäkari<br />
N<br />
/ lat = 61° 31.925’<br />
E / lon = 21° 35.963’<br />
Leveäkari<br />
Kiuru lukeutuu Leveäkarin<br />
niittyjen lajistoon. SK<br />
”Hämärä on juuri vaihtunut päivänvaloksi ja edessä aukeaa näkymä laguunimaisesta<br />
lahden pohjukasta sekä kuivasta katajakedosta. Heikko tuuli kuivattaa pian yöllä muodostuneet<br />
kastepisarat luontotornin kupeessa kasvavien tervaleppien lanttopäisistä<br />
lehdistä.<br />
Läheisellä laguunilla värjöttelee pieni parvi mustia nokikanoja, joiden päät loistavat<br />
valkoisten otsakilpien ansiosta. Samalla vesirajassa häärii maastopukuun somistautunut<br />
taivaanvuohi, joka katoaa hetkessä kasvillisuuden uumeniin.<br />
Pilvisyys väistyy hetkeksi ja kuin tilauksesta sinitaivaalle ilmestyy kaartelemaan<br />
myöhäinen sääksi. Lintu kaartelee tovin ruovikon päällä ja siirtyy lekuttelemaan veden<br />
ylle. Äkillisesti se pudottautuu laguuniin ja koppaa kynsiinsä pullean lahnan. Vesilinnut<br />
pölähtävät säikähtäneinä lentoon ja samalla tavalla myös pikkulinnut ottavat siivet<br />
alleen. Sääksi katoaa saaliinsa kanssa katajakedon tuolle puolen ja sen jälkimainingeissa<br />
niityltä pomppaa taivaalle sirahtavasti ääntelevä isokirvinen. Idästä saapunut<br />
kirvinen tuo eksoottisen tuulahduksen jälleen pilvien harmaannuttamaan päivään.”<br />
Katajan marjamaiset kävyt<br />
ovat runsaita Leveäkarilla. SA<br />
22 3 faktaa<br />
► Luontotornista voi havaita<br />
toukokuun alussa päivän<br />
aikana yli 100 lintulajia.<br />
► Tornista näkee<br />
Preiviikinlahden yli Kuuminaistenniemeen<br />
saakka.<br />
► Alue on suojeltu<br />
luonnonsuojelulain nojalla.
Leveäkari tunnetaan eräänä Satakunnan parhaista kosteikkolintukohteista, sillä se on<br />
sijoittunut valtakunnallisessa Tornien taisto -kilpailussa lähes poikkeuksetta maamme<br />
kymmenen parhaan luontotornin joukkoon. Tornista voi laskea parhaillaan satoja<br />
vesilintuyksilöitä ja lukuisia eri lajien edustajia. Myös kahlaajakirjo on usein edustava,<br />
ja peruslajistoon lukeutuvat muun muassa punajalkaviklo ja töyhtöhyyppä.<br />
Leveäkarin erikoisuuksiin kuuluu Suomessa hyvin harvinaisena esiintyvä, kirkkaankeltapäinen<br />
sitruunavästäräkki, joka pesii alueella lähes säännöllisesti. Syksyn<br />
tullen vakiovieraita ovat isokirvinen ja heinäkurppa.<br />
Linnustoa on helppo tarkkailla puoliksi katetusta luontotornista ja tuttu nyrkkisääntö<br />
pätee täälläkin: mitä kauemman lintuja kyttää, sitä enemmän niitä tulee jatkuvasti<br />
näkyviin. Tornissa kannattaa vierailla jo varhain keväällä, kun jäät väistyvät<br />
hiljalleen. Sesonki jatkuu läpi kesän, ja etenkin loppukesällä Leveäkarille kerääntyä<br />
suuria vesilintuparvia sulkimaan. Nähtävää riittää aina myöhäissyksyyn saakka, jolloin<br />
vesistöt alkavat jäätyä.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Punasotkaa voi ihailla<br />
usein luontotornista. SK<br />
Tiesitkö?<br />
23<br />
Leveäkarin rantaniittyjä on<br />
ennallistettu muun muassa<br />
pensaikoita poistamalla ja<br />
laiduneläinten avulla.<br />
Umpeenkasvu on useiden<br />
avointen alueiden uhka, mutta<br />
toisaalta myös luonnollinen<br />
kehityssuunta.
Kaarluoto<br />
N<br />
/ lat = 61° 30.462’<br />
E / lon = 21° 38.226’<br />
Kaarluoto<br />
Sääksen kalastusta näkee<br />
usein Kaarluodosta. SA<br />
”Preiviikinlahden vesilintumassat kelluvat myötävalossa myrskypilvien alla. On vain<br />
ajan kysymys, kunnes saderintama soljuu ylle ja vesi valuu vuolaana retkivaatteita<br />
pitkin. Vesilintuparvet on kuitenkin perattava huolella, sillä pelkästään telkkiä on<br />
vähintään yli pari tuhatta lahdella ja niiden lisäksi sinisorsamäärät kipuavat lähelle<br />
tuhatta.<br />
Sorsien seulominen jää kesken, kun nuori ampuhaukka syöksyy ruovikkoon. Samasta<br />
paikasta nousee lähes kymmenen viiksitimalin parvi metallisesti äännellen.<br />
Pian ne kuitenkin pudottautuvat takaisin kasvillisuuden kätköihin ja pieni haukka jää<br />
tällä kertaa ilman ruokaa.<br />
Ensimmäiset vesipisarat tippuvat jo taivaalta ja laskuveden paljastamille kaukaisille<br />
lietteille laskeutuu lähes samanaikaisesti kolme suurta kahlaajaparvea. Valtaosa<br />
niistä on pitkänokkaisia punakuireja sekä vielä osittain mustavatsaisia suosirrejä. Osa<br />
jää tunnistamatta suuren etäisyyden vuoksi, mutta vielä täysin juhlapuvussa esiintyvä<br />
pulleahko, punainen isosirri on vaivaton tuntea.”<br />
Kaunis viiksitimali on<br />
Preiviikinlahden asukas. SK<br />
24 3 faktaa<br />
► Luontotornista voi havaita<br />
toukokuun alussa päivän<br />
aikana yli 100 lintulajia.<br />
► <strong>Pori</strong>n merkittävin<br />
peippojen muuttoreitti<br />
kulkee lahden rantoja pitkin.<br />
► Kaarluodon tornin polun<br />
varrella kasvaa suomyrttiä.
Kaarluodon luontotorni on Preiviikinlahden paras muutonseurantapaikka yhdessä<br />
Etelärannan kanssa. Jälkimmäisessä havaitaan syksyisin enemmän pikkulintumuuttoa,<br />
kuten peippojen massaliikehdintää, mutta Kaarluodossa muutto on hieman monipuolisempaa<br />
ja näkyvyyttä on enemmän.<br />
Preiviikinlahti on Suomen tärkeimpiä vesilintujen levähdyspaikkoja, joka houkuttelee<br />
vuosittain tuhansittain eri lajien edustajia. Tornista voi havainnoida myös merilajistoa,<br />
sillä muun muassa mustalintuja ja pilkkasiipiä näkee usein lahden suulla.<br />
Kahlaajat viihtyvät laskuveden aikaan laajoilla rantalietteillä.<br />
Preiviikinlahden valtavien ruovikoiden erikoisuuksiin kuuluu vakaa viiksitimalikanta<br />
sekä useita kaulushaikara- ja luhtakanapareja. Etenkin loppukesällä ja syksyllä satapäiset<br />
valkoposkihanhikerääntymät yöpyvät säännöllisesti vesialueella ja lähtevät<br />
aamun koittaessa näyttävinä muodostelmina lähipelloille ravinnon perään. Lahdella<br />
levähtää myös muita hanhia sekä satoja kyhmy- ja laulujoutsenia. Elämä hiljenee syksyllä<br />
vasta jääpeitteen myötä.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Kaulushaikara piilottelee<br />
Kaarluodon ruovikoissa. SK<br />
Tiesitkö?<br />
25<br />
Maankohoamisen myötä<br />
Kaarluodon luontotornin<br />
näkyvyyttä uhkaa puuston<br />
kasvaminen ja ruovikon<br />
työntyminen yhä kauemmas<br />
merelle päin. Vastaava<br />
ongelma on lukuisilla<br />
Pohjanlahden lintutorneilla.
Toukari<br />
N<br />
Toukari<br />
Pensastasku on yleinen<br />
peltoalueilla. SA<br />
/ lat = 61° 31.575’<br />
E / lon = 21° 45.460’<br />
”Sääennusteet lupasivat koilliseen kääntyvää tuulta pitkän eteläpuhurin päätteeksi,<br />
Luvassa on melko varmasti komeaa lintujen syysmuuttoa, ehkäpä kurkien kakkosaallon<br />
rynnistys. Olosuhteet ovat erittäin otolliset, sillä jo aamuhetkinä muutama hiirihaukka<br />
muutti kohti lounasta ja ensimmäinen pieni kurkiparvi otti ilmaa siipiensä alle.<br />
Leveäsiipisten muutto jo aamutuimaan lupaa usein hyvää.<br />
Sepelkyyhkyjen satapäisiä parvia muuttaa aamusta lähtien, mutta pilvisyyden<br />
kaikotessa ne nostavat lentokorkeuden hallitsemattoman korkealle. Silloin tällöin<br />
taivaankantta pitkin lipuu päiväpetolintuja, ja sinisuohaukkojen päämuutto näyttäisi<br />
osuvan kohdalle sopivasti. Parhaimmillaan laajan peltoalueen päällä pyörii jopa toistakymmentä<br />
haukkaa niin paikallisina myyräjahdissa kuin korkealla ilmanosteissakin.<br />
Hieman ennen puoltapäivää vaikuttaa siltä, että muutto hyytyy kokonaan. Lähes<br />
tunnin hiljaisuuden päätteeksi horisontissa siintää massiivinen yli tuhannen kurjen<br />
lautta, joka jatkaa määrätietoisesti liikehdintää. Hetken kuluttua samaa ilmasiltaa<br />
käyttävät useat kurkiparvet. Syksyn huipentuma on käsillä.”<br />
Suopöllö on pesinyt<br />
Toukarin pelloilla. SK<br />
26 3 faktaa<br />
► Toukarissa havaittiin<br />
<strong>Pori</strong>n ensimmäinen<br />
viitatiainen syksyllä 2010.<br />
► Alueella on ollut<br />
aikoinaan kaatopaikka.<br />
► Toukariin tehdään<br />
yölaulajaretkiä useista<br />
maakunnista.
Toukari edustaa <strong>Pori</strong>n luontotornivalikoimassa selvästi poikkeavaa kokonaisuutta.<br />
Sekin on tosin vesistön välittömässä läheisyydessä Kokemäenjoen rannalla, mutta<br />
pääosaa näyttelee lintujen suosima viljelysalue. Keväällä pelloilla levähtää satoja hanhia,<br />
joutsenia, töyhtöhyyppiä, sepelkyyhkyjä ja monia muita lajeja. Paikallisena voi olla<br />
jopa tuhansia lintuja ja kymmenien eri lajien edustajia.<br />
Kesämaineeltaan Toukari on vielä kuuluisampi, sillä se on länsirannikon merkittävin<br />
yölaulajakohde. Alueella esiintyy käytännössä lähes kaikki seudulla säännöllisesti<br />
tavattavat yölaulajat, kuten pensas- ja viitasirkkalintu, viita- ja luhtakerttunen sekä<br />
ruisrääkkä. Otollisena yönä Toukari tarjoilee unohtumattoman äänikokemuksen, kun<br />
kymmenet satakielet ja muut huippulaulajat elävöittävät retkeä. Yöllisellä retkellä näkee<br />
usein myös sarvipöllön saalistelemassa peltojen siimahäntiä.<br />
Syksyn tullen Kokemäenjokea seurailevat lintumassat lipuvat hienosti Toukarin<br />
ohi ja luontotorni tunnetaan erityisesti kurkien ja petolintujen näyttävistä muutoista.<br />
Näkyvyys on laaja, minkä vuoksi kohde on otollinen useiden lajiryhmien havainnointiin.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
pihlava yyteri<br />
kolpanselkä<br />
pihlava<br />
enäjärvi<br />
enäjärvi<br />
preiviikinlahti<br />
preiviikinlahti ulasoori<br />
kuuminainen<br />
Niittysuohaukka nähdään<br />
Toukarissa vuosittain. SK<br />
Tiesitkö?<br />
27<br />
Toukarissa tutkitaan lintujen<br />
pesimämenestystä vuosittain<br />
sisämaan seurantapyyntien<br />
(SSP) ja siihen liittyvien<br />
rengastusten avulla.<br />
Alueella merkitään<br />
vuosittain yli tuhat lintua<br />
pesimäkauden aikana.
Enäjärvi<br />
N<br />
Enäjärvi<br />
Lepänkääpä kasvaa Enäjärven<br />
kosteissa rantalepikoissa. SA<br />
/ lat = 61° 32.783’<br />
E / lon = 21° 36.721’<br />
”Järven pinta on lähes rasvatyyni, eivätkä ruskan värjäämät lehdet hievahdakaan.<br />
Äänimaisema on hiljainen, joskin lähimetsästä kuuluu pyyn korkeaa vihellystä ja rantapuissa<br />
häärii valpas pyrstötiaisparvi. Lintumaailma on jo pitkälti hiljentynyt, mutta<br />
nähtävää riittää edelleen.<br />
Pian hiljalleen polskiva vesilintuparvi rikkoo tyynen vedenpinnan ja aiheuttaa hiljaista<br />
laineiden liplatusta. Puolisukeltajat näyttävät syyspuvussa varsin samankaltaisilta,<br />
mutta sinisorsien seassa on joukko jämeränokkaisia lapasorsia sekä muutama<br />
sirokaulainen jouhisorsa. Kauempana rantaviivan tuntumassa paikalleen jähmettynyt<br />
harmaahaikara väijyy saalista herkeämättä. Pitkällisen odottelun päätteeksi se tekee<br />
veitsenterävän iskun tikarinokallaan ja nappaa pienen kalan saalikseen.<br />
Lintuelo pysyy maltillisena, mutta uusia lajeja ilmestyy tuon tuosta pienen järven<br />
selälle kellumaan. Tukkasotkia on runsaasti ja niitä ui jatkuvasti lisää näkyviin.<br />
Satapäinen parvi vie valtaosan huomiosta, mutta joukossa oleskelee myös jokunen<br />
punasotka.”<br />
Syksyllä järvellä tavataan<br />
vaihtopukuisia haapanoita. SA<br />
28 3 faktaa<br />
► Järvi on pinta-alaltaan<br />
vain noin 40 hehtaaria.<br />
► Pesimälajistoon on<br />
kuulunut 2000-luvulla noin<br />
20 vesi- ja rantalintulajia.<br />
► Enäjärvi on vitatyypin<br />
järvi, joka on harvinainen<br />
Suomessa.
Enäjärvi on pienestä koostaan huolimatta mainio lintukohde, joka tarjoaa monipuolisesti<br />
nähtävää aina kevätjäiden sulamisesta loppuvuoden jääkannen muodostumiseen<br />
saakka. Erityisesti vesilintukirjo on hieno, kun samoilta jalansijoilta voi ihailla lähietäisyydeltä<br />
jopa toistakymmentä eri lajia ja yhteensä satoja yksilöitä.<br />
Kesäyönä soidinkonsertti on hektinen, kun rantaruovikoiden ja -luhtien kymmenet<br />
ruokokerttuset rätisevät kilvan. Äänivyöryyn uppoaa rytikerttusen rahiseva laulu, joka<br />
kuuluu korkeintaan muutamasta paikasta. Sen sijaan luhtahuitin piiskava soidinääni<br />
rikkoo varpuslintujen lauluvoimakkuuden helposti.<br />
Järven rantavyöhykkeellä kasvaa erikoisia kasveja, esimerkiksi varstasara, pikkumatara<br />
ja nevaimarre. Innokkaat kasviharrastajat voivat havaita vedestä rehevöityneen<br />
veden osoittajan – tylppälehtividan. Enäjärveä kiertävän Haikarapolun varrella<br />
esiintyy monenlaisia elinympäristöjä, joista merkittävimpiä ovat pienet tervaleppäkorvet,<br />
joissa jykevät tervalepät ja vetisten paikkojen luhtakasvillisuus muodostavat<br />
monimuotoisia mosaiikkeja.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Harmaahaikaroita näkee<br />
Enäjärvellä talveen asti. SA<br />
Tiesitkö?<br />
29<br />
Enäjärvi oli aikoinaan osa<br />
Preiviikinlahtea, mutta<br />
maankohoamisen myötä<br />
siitä on muodostunut eräs<br />
Satakunnan parhaista<br />
lintujärvistä. Järvellä on<br />
tehty lintuvesikunnostuksia<br />
2000-luvulla.
Herrainpäivät<br />
N<br />
/ lat = 61° 34.037’<br />
E / lon = 21° 29.135’<br />
Herrainpäivät<br />
Merellä saattaa nähdä jopa<br />
arktisen pikkukajavan. SA<br />
”Siniharmaalta mereltä heikosti hönkivä tuuli katkeaa rantavyöhykkeen tervaleppiin<br />
ja polun vieressä komeilevaan kuusikkoon. Vesirajassa lepää joukko jäisiä ja lumisia<br />
muodostumia, ikään kuin talven monumentteja.<br />
Kuusikko vaikuttaa hiljaiselta – ja sitä se toki äänimaisemaltaan onkin – mutta<br />
läheltä kuuluu käpytikan naputtelua, kun se takoo kävystä siemeniä ravinnokseen.<br />
Tikka-anti ei jää siihen, sillä keltaisella päälaella koreileva pohjantikka kuorii pystyyn<br />
kuollutta kuusta etsien talvehtivia toukkia henkensä pitimiksi. Myös variksen kokoinen<br />
palokärki takoo kiivaana kuusten tyviosia hevosmuurahaisten toivossa. Sen uutteruus<br />
näkyy työmaalla, sillä useiden kuusteen tyvellä on iso reikä, korkeudeltaan jopa puolimetrinen.<br />
Vaikka asutusta on vain muutaman sadan metrin päässä ja teollisuusalueita on<br />
hyvin lähellä, huokuu metsästä luonnontilaisuus. Maa- ja lahopuineen, kääpineen sekä<br />
järeine puineen se on kuin keidas kulttuuriseudun ja valtavan merialueen taitteessa.<br />
Kiristyvässä pakkasessa metsäjänis piilottelee rantapensaan suojassa.”<br />
Onnekas näkee varpuspöllön<br />
Herranpäivien kuusikossa. SK<br />
30 3 faktaa<br />
► Luontopolku on<br />
1,2 kilometrin mittainen.<br />
► Herrainpäivät on osa<br />
Preiviikinlahden<br />
Natura-aluetta.<br />
► Metsän pohjoispuolella<br />
on useita edustavia<br />
dyynimuodostelmia.
Herrainpäivien luontopolku tarjoilee retkeilijälle tuntumaa metsän kehittymisestä<br />
luonnontilaisena, jolloin lahopuiden määrä on huomattava ja vanhojen metsien lajisto<br />
edustava. Pienialaisuudesta johtuen suurten reviirien lajit puuttuvat. Alueella voi retkeillä<br />
ympäri vuoden, joskin antoisimpia ovat alkukevään ja syksyn retket, jolloin linnut<br />
laulavat ja ääntelevät aktiivisesti.<br />
Herrainpäivien kärjen kivikkorannoilta avautuu mainio näkymä merilintujen havainnoimiseen.<br />
Kauniina kevätaamuna niemen ohi lentelee muun muassa alleja, mustalintuja,<br />
haahkoja, iso- ja tukkakoskeloita sekä kuikkalintuja ja lokkeja. Rantakivikossa<br />
käyskentelee usein meriharakoita ja tyllejä.<br />
Syksyllä luontopolun varrella voi tehdä sieni- ja kääpäretkiä. Peruslajeja ovat<br />
esimerkiksi lepän-, taula-, pökkelö-, kanto- ja arinakäävät. Alueen erikoisuuksiin lukeutuu<br />
harvinainen haisusieni, joka houkuttelee ankealla raadonhajullaan kärpäsiä<br />
itiöidensä levittäjiksi. Puiden rungoilta ja maasta on sienien ohella vaivatonta etsiä<br />
sammal- ja jäkälälajeja.<br />
<strong>Reposaari</strong><br />
kolpanselkä<br />
yyteri<br />
pihlava<br />
preiviikinlahti<br />
kuuminainen<br />
enäjärvi<br />
Merikotka on tuttu näky<br />
Herrainpäivillä. SA<br />
Tiesitkö?<br />
31<br />
Herrainpäivien havumetsä<br />
rantojen tervaleppävyöhykkeineen<br />
on malliesimerkki<br />
maankohoamisrannikon<br />
kehittymisen eri<br />
vaiheista. Pienellä alueella voi<br />
nähdä usean kehitysvaiheen<br />
luontotyyppejä.
<strong>Pori</strong>n<br />
luontokohteita<br />
<strong>Kallo</strong> / <strong>Kivini</strong> / <strong>Teemuluoto</strong> / <strong>Reposaari</strong> / <strong>Yyterin</strong> <strong>dyynit</strong> / <strong>Halssi</strong> / <strong>Yyterin</strong> lietteet /<br />
Hilska / Leveäkari / Kaarluoto / Toukari / Enäjärvi / Herrainpäivät<br />
PTämä opas esittelee <strong>Pori</strong>n hienoimpia luontokohteita ensimmäisen kerran yksissä kansissa.<br />
Mukana olevat paikat tarjoavat retkeilijälle monipuolisesti tutkittavaa, sillä seudulla esiintyy<br />
muun muassa matalia merenlahtia, suuri jokisuisto kasvillisuusmosaiikkeineen,<br />
edustavia hiekkadyynejä sekä monia muita mielenkiintoisia luontotyyppejä.<br />
32 3 faktaa
Change language