Muutoksen tuulia - Elore

Minna-Liisa Salonsaari: Kerrottu ja muisteltu inkerinsuomalaisten paluumuutto
olin Venäjällä radiossa aina kuuntelivat aamuhartauden. – – Ja jumalanpalvelusta
sunnuntaina. Ain joka sunnutai istuin äidin ja isän rinnalla ja
lauloin virsikirjasta.
Siinä, missä nuori Anna kertoi mentaliteettinsa olevan venäläinen, sanoi Elsa painokkaasti,
että ei ole koskaan kokenut olevansa venäläinen. Tästä todistuksena hän
kertoi yhä tallessa olevasta Neuvostoliiton passistaan, jossa hänen kansallisuudekseen
on merkitty suomalainen. Suomalaisuus on määritellyt hänen elämänsä kulkua.
Suomalaisuutensa vuoksi heidän perheensä siirrettiin sodan aikana monien muiden
inkeriläisten tavoin Suomeen. Suomalaisuutensa vuoksi he eivät päässeet Neuvostoliittoon
palattuaankaan asumaan kotiseudulleen Inkeriin. Elsa pitää edelleen yhteyttä
Venäjällä asuviin ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Hän on myös vieraillut Venäjällä sisarustensa
luona sekä käynyt vanhempiensa haudalla.
Minusta vaikutti siltä, että Elsalle oli hyvin tärkeää kertoa minulle, kuinka hyvin
hänen lapsensa ja lapsenlapsensa ovat tulleet toimeen Suomessa ja että he eivät ole suomalaisten
taakkana. Kaikki he tekevät töitä ja opiskelevat. Kukaan ei ole työttömänä.
Minä joskus sanon pojalleni, että minä viel sen vuoksi Suomeen, miten
minä olen koko elämäni Venäjälle tehnyt neljäkymmentä vuotta töitä, ja
minä mänen Suomeen suomalaisen harteille. Niin hän sanoo että tuota
sano äiti, ei se sinuu koske sen vuoksi, että me käyvään kaikki töissä. Me
maksetaan verot. Joo. Et sinä vaan riipu siinä, että suomalaiset maksavat.
Erilaisia paluumuuttokertomuksia
Annan ja Elsan kertomukset ovat kahden eri sukupolveen kuuluvan naisen kertomuksia.
Erilaiset sukupolvet ja erilaiset elämänkokemukset tuottavat erilaisia kertomuksia.
Esimerkiksi vanhemmalle polvelle inkerinsuomalaisten kärsimyshistoria on henkilökohtaista
menneisyyttä. Nuoremmille samat kertomukset ovat yhteisön historiaa.
Osalle oman yhteisön tai suvun historia ja tarinat voivat olla hyvin etäisiäkin, koska
asioista on vaiettu. Paluumuutto limittyy kertomuksissa henkilökohtaisiin elämänvaiheisiin
– Annalla lapsesta aikuiseksi kasvamiseen ja Elsalla eläkeikään. Henkilökohtaisuudessaan
nämä paluumuuttajien kertomukset tuovat esiin sen, että on olemassa
erilaisia paluumuuttoja, erilaisia paluumuuttokokemuksia sekä erilaisia tapoja kertoa
paluumuutosta ja sen kokemisesta. Kerronta sekä selittää että myös rakentaa inkeriläisiä
identiteettejä ja kulttuuriperintöä. Kaikki aiheesta kerrottu, kuvattu ja esitetty
ovat vaikuttaneet niihin määrittelytapoihin, joilla paluumuuttajat itse määrittelevät
itseään, mutta myös siihen miten toiset heitä määrittelevät.
Koska lainsäädäntö on muuttunut useaan otteeseen, ovat paluumuuttajia koskevat
vaatimukset vaihdelleet eri aikoina. Jo pelkästään virallisen määritelmän mukaan
on olemassa erilaisia paluumuuttajuuksia. Lainsäädäntö mahdollistaa paluumuuton,
mutta jokaisen ratkaisu muuttaa Suomeen on henkilökohtainen. Siksi ei ole yhtä
oikeaa paluumuuttaja- tai paluumuuttoselitystä. Anna oli muuttaessaan inkerinsuo-
Elore 1/2012 67