Ilman Esteitä- vammaisten seksuaalioikeudet ja kehitys. - Väestöliitto

ILMAN ESTEITÄToimittaneet Elina Korhonen ja Inka MäkinenVammaisten seksuaalioikeudetja kehitysVäestötietosarja 23

Väestötietosarja 23Toimittajat: Elina Korhonen ja Inka MäkinenJulkaisu on tehty yhteistyössäVammaiskumppanuuden ohjelmaakoordinoivan FIDIDA ry:n ja Vammaiskumppanuudenjäsenjärjestöjen kanssa.www.vammaiskumppanuus.fiUlkoasu: Otto PaakkanenKannen kuvat: Charlotta BouchtJulkaisun tarinat on saatuVammaiskumppanuusohjelmanjäsenjärjestöiltä, mm. Abilis-säätiön jaNäkövammaisten Keskusliiton Etelänkumppaneilta.ISBN 978-952-226-084-0 (nid.)ISBN 978-952-226-085-7 (PDF)Nordprint OyHelsinki 2011Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edustaulkoasiainministeriön virallista kantaa.Ilmaisjakeluteos. Julkaisun myynti kielletty.

ILMAN ESTEITÄVammaisten seksuaalioikeudet ja kehitysToimittajat Elina Korhonen ja Inka MäkinenKuva: Charlotta Boucht3

4Kuva: Charlotta Boucht

SISÄLLYSJohdanto: Vammaisuus jaseksuaalisuus, kaksi tabua............................................61 Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille..................... 102 Oikeus tietoon ja koulutukseen..................................14Seksuaalikasvatus avainasemassa................................... 15Ympäristön asenteet tiedonsaannin esteenä........................ 15Jokaisella on oikeus tietoon.............................................. 16Monta tapaa välittää tietoa.............................................. 17Vaikuttamistyötä kaikilla tasoilla....................................... 18Yhteisöpohjaiset kuntouttajatseksuaalivalistuksen tekijöiksi......................................... 203 Oikeus terveyteen sekä seksuaali- jalisääntymisterveyspalveluihin.....................................22Taloudelliset ja rakenteelliset esteet palveluiden käytölle..23Hallinnolliset esteet palveluiden käytölle...........................24Asenteiden tuomat esteet palveluiden käytölle...................24Seksitautien ehkäisy, hiv ja aids mukaan lukien....................26Raskauden ehkäisy.............................................................26Äitiysterveyspalvelut..........................................................26Vamma ei estä seksistä nauttimista...................................27Tavoitteena vammaisystävälliset seksuaaliterveyspalvelut....284 Oikeus ajattelun- ja sananvapauteen ja oikeuspäättää naimisiinmenosta ja lastenhankinnasta...... 30Avioliitto ei ole vammaiselle ihmiselle itsestäänselvyys......32Koulutus ja toimeentulo – omien valintojen mahdollistajat.......32Olen seksuaalinen olento!..................................................345 Oikeus yksityisyyteen................................................ 366 Oikeus elämään, vapauteen, turvallisuuteenja ruumiilliseen koskemattomuuteen.................... 38Vammaisten kokema seksuaalinen väkivalta....................... 38Tutkimustietoa seksuaalisesta väkivallasta......................... 39Mitä on vammaisiin kohdistuvanseksuaalisen väkivallan taustalla?................................... 40Tekojen selvittely............................................................ 43Mitä tehdä vammaisten uhrien tilanteen parantamiseksija seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi?...................... 447 Kyse on yhdenvertaisuudesta jaihmisoikeuksista......................................................... 46Kansainvälisistä sopimuksista......................................... 48YK:n vammaisyleissopimuksen merkitys............................. 508 Vammaisjärjestöillä on valtaavaikuttaa päätöksentekoon...................................... 52ILMANesteitäKuva:Marja-Leena Salin 5Kuva: Charlotta BouchtKuva: Thomas Hagström

VAMMAISUUS JASEKSUAALISUUS,KAKSI TABUA Amu UrhonenVammaiset ihmiset nähdään usein ei-seksuaalisina ihmisinä, jotka eivät tarvitseseksuaalikasvatusta tai seksuaaliterveyspalveluita. Heitä myös pidetään useinei-toivottuina aviokumppaneina ja uskotaan, etteivät he kykene vanhemmuuteen.Vammaisuus ja seksuaalisuus ovat monella tapaa tabuja ympäri maailmaa sekäerikseen että yhdessä. Omassa henkilökohtaisessa elämässäni ja työurallaniolen monesti törmännyt vammaisten ihmisten seksuaalisuutta koskeviin ennakkoluuloihin.Ollessanilukion ensimmäisellä luokalla,terveydenhoitaja jakoi koko luokalle kondomit.Minäkin sain omani, mutta kondomiaojentaessaan terveydenhoitaja totesi, ettensitä kuitenkaan koskaan tulisi tarvitsemaan. Samaantulokseen olivat päätyneet myös ne kirjoittajat,joiden seksuaalisuutta käsitteleviin kirjoihinkouluaikana tutustuin. Joko vammaisia ihmisiäei mainittu näissä kirjoissa lainkaan tai sittenkirjoitettiin vammaisuuden vaikuttavan negatiivisellatavalla ihmisen seksuaalisuuteen. Oli vaikeatunnistaa itseään siitä vähästä tiedosta, jota vammaistenseksuaalisuudesta oli saatavilla.Tosiasia kuitenkin on, että me vammaiset ihmisetolemme yhtä seksuaalisia olentoja kuinkaikki muutkin ihmiset ja meillä on yksilöllisetmieltymyksemme, toiveemme ja huolenaiheemme.Tarvitsemme yhtä lailla asiantuntevaaseksuaalikasvatusta ja seksuaaliterveyspalvelujapäätöstemme tueksi. Myös vammaisillanuorilla tulee olla oikeus solmia seksuaalisiasuhteita vapaasti ja vastuullisesti toisen oikeuksiarajoittamatta. Pettymyksiltäkään ei aina voivälttyä. Silloin on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä,jotka eivät syyllistä, vaan tukevat ja auttavatpääsemään pettymysten yli.Kuva: Shutterstock6

Kuva: Charlotta BouchtKuitenkin vammaisten ihmisten seksuaalisuuteenliittyvistä asioista päättävät harmillisenusein ei-vammaiset ihmiset, kuten sukulaiset jaeri alojen ammattilaiset. Hyvin henkilökohtaisistakinasioista saatetaan keskustella ilman,että keskustelun kohteena oleva vammainenihminen on itse paikalla tai saa osallistua keskusteluun.Usein vammaistaihmistä halutaan säästääpettymyksiltä ja hänen pelätäänjoutuvan seksuaalisenhyväksikäytön kohteeksi.Tällöin vammaisen ihmisenseksuaalisuutta saatetaanrajoittaa kohtuuttomasti.Tällaiset käsitykset alkavatvaikuttaa haitallisesti myösvammaisten ihmisten mielikuviinomasta itsestään.Liian moni on jo oppinut ajattelemaan,ettei vammaisenaihmisenä voi olla viehättävä.Pahimmillaan seurauksenaVAMMAISUUDENMÄÄRITTELYn Vammaisuus on yläkäsite, jokakattaa vammat, toimintakyvynrajoitteet ja osallistumisen esteet.n Vamma on kehon toiminnallinentai rakenteellinen ongelma.n Toimintakyvyn rajoite on vaikeusyksittäisen tehtävän tai toimentoteuttamisessa.n Osallistumisen este on ongelma,jonka yksilö kokee erilaisiinelämäntilanteisiin osallistumisessa.voi olla täydellinen eristäytyminen, ajautuminenepävakaisiin suhteisiin tai alistuminen väkivaltaan.Vaikka YK:n vammaisten ihmisten oikeuksiakoskeva yleissopimus takaa vammaisilleihmisille oikeuden päättää omasta avioitumisestaanja lastenhankinnasta, käytännössävammaisten ihmisten oikeuksiaperheen perustamiseenrajoitetaan monissamaissa jopa lainsäädännönavulla. Sielläkin missä lakion periaatteessa sama kaikilletörmää jatkuvasti ennakkoluuloisiinasenteisiin.Työskennellessäni odotusaikananikehitysyhteistyöprojektissaKeski-Aasiassaraskauteni aiheutti suurtahämmennystä. Nuoret tytöteivät voineet uskoa, ettäpyörätuolin käyttäjä voi ollaraskaana.7

”Minun ei ole onneksikoskaan tarvinnut kokeaettä olisin kumppanillenivähemmän hyvä vaihtoehto kuinei-vammainen kumppani.Vammaisen naisen äitiyteen saatetaankin suhtautuahyvin ennakkoluuloisesti. Hänen ei odotetakykenevän perinteisiin äidin tehtäviin ja siksiraskaus ja äitiys voi herättää pahennusta. Pahimmassatapauksessa vammaiset naiset joutuvatkokemaan pakkoabortin. Keski-Aasiassa tapasinkirgisialaisen pyörätuolia käyttävän Gulmiran,joka kertoi, ettei uskaltanut kertaakaan kolmenraskautensa aikana käyttää terveydenhuollonpalveluita, koska pelkäsi pakkoaborttia.Itse olen saanut nauttia seksuaalisuudestaniniin sinkkuna kuin nyt avioliitossakin, vaikka pettymyksiäon toki matkan varrelle osunut. Minunei ole onneksi koskaan tarvinnut kokea että olisinkumppanilleni vähemmän hyvä vaihtoehto kuin eivammainenkumppani. Olen käyttänyt elämässänilukuisia kondomeja ja olen myös ollut käyttämättäsilloin, kun olen halunnut. Sen seurauksena möyriivatsassani maailman ihanin olento, joka syntyyhetkenä minä hyvänsä ja tekee minusta ja puolisostanivanhemmat.Tässä julkaisussa on tarkoituksenamme käsitellävammaisten ihmisten seksuaalioikeuksia,erityisesti kehitysmaissa. Haluamme korjatavammaisten ihmisten seksuaalisuuteenliittyviä ennakkoluuloja, tuoda esille seksuaalioikeuksienloukkauksia sekä luoda positiivisiaasenteita seksuaalisuuteen liittyen. nAmu Urhonenon Kynnys ry:n varapuheenjohtaja.VAMMAISUUS NUMEROINAn Vammaisten osuus maailman väestöstä onarviolta 10 prosenttia.n 30 % perheistä elää vammaisenperheenjäsenen kanssa.n 80 % vammaisista elää kehitysmaissa.n 20 % kehitysmaissa äärimmäisessäköyhyydessä elävistä ihmisistä on vammaisia.n Vammaisuudella on suora yhteys köyhyyteen:50 % vammautumisista on ehkäistäviäja köyhyyteen liittyviä. Esimerkiksi 20 %vajaatoiminnoista johtuu aliravitsemuksesta.n Vammaisten lasten lapsikuolleisuus on jopa80 %. Lisäksi 98 % vammaisista lapsista ei käykoulua. Näistä suurin osa on tyttöjä.n Vammautuminen on yleistä konfliktialueilla:2,5 – 3,5 miljoonaa maailman 35 miljoonastapakolaisesta on vammaisia.n 20 miljoonaa naista vammautuu jokavuosi raskauteen tai synnytykseen liittyvissäkomplikaatioissa. Vammaiset naiset kärsivätmyös terveitä naisia todennäköisemminfyysisestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.n Vammaiset ja heidän perheensä jääväthelposti köyhyyskierteeseen, koska he eivät saayhteiskunnan tukea ja ja monet ennakkoluulotestävät työnsaantia.n Vain 2 %:lla kehitysmaissa elävistävammaisista ihmisistä on mahdollisuus päästäterveydenhuollon ja kuntoutuksen piiriin.Lähde: YK:n väestörahasto UNFPA, www.unfpa.org8

9Kuva: Charlotta Boucht

Seksuaalioikeudetkuuluvat kaikilleElina KorhonenSeksuaalioikeuksilla tarkoitetaan yksilöiden ja parien oikeuksia päättää tietoisestija vastuullisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Sellaisiaovat esimerkiksi läheisten suhteiden solmiminen, avioituminen, sekä lasten saaminenja ajoitus.Seksuaalioikeudet perustuvat Kansainvälisenperhesuunnittelujärjestöjen liiton(International Planned Parenthood Federation,IPPF) vuonna 1995 laatimaan seksuaali-ja lisääntymisoikeuksien peruskirjaan sekäperuskirjan pohjalta vuonna 2008 laadittuunseksuaalioikeuksien julistukseen. Siinä onmääritelty 10 seksuaalioikeutta, jotka YK:nihmisoikeusjulistukseen pohjautuen kuuluvatkaikille ihmisille. Julistuksen tavoitteenaon edistää ja suojella näitä oikeuksia kaikissapoliittisissa, taloudellisissa ja kulttuurisissayhteiskuntajärjestelmissä. Viimeisen vuosikymmenenaikana seksuaalioikeuksien toteutumisessaon tapahtunut paljon myönteistäkehitystä. Myös seksuaaliterveyden käsiteon laajalti hyväksytty ja ymmärretty ei vainterveyskysymyksenä ja perhesuunnitteluunliittyvänä asiana, vaan myös ihmisoikeus- jatasa-arvoasiana.Seksuaalioikeudet ovat universaaleja ihmisoikeuksia,jotka perustuvat kaikille ihmisyksilöilleluonnostaan kuuluvaan vapauteen,arvoon ja tasavertaisuuteen. Seksuaalioikeu-10

Kuva: Charlotta Boucht”Naisten ihmisoikeuksiinkuuluu oikeus päättääomaan seksuaalisuuteenja seksuaaliterveyteenliittyvistä asioista vapaastiilman pakkoa, syrjintää taiväkivaltaa. Naisten ja miestentasa-arvo sukupuolisuhteisiinja lisääntymiseen liittyvissäkysymyksissä, myösihmisen koskemattomuudenkunnioittaminen, edellyttävätkeskinäistä kunnioitusta,yhteisymmärrystä ja vastuunjakamista seksuaalisestakäyttäytymisestä ja senseurauksista.Lähde: YK: Pekingin toimintaohjelma, 1995det tarkoittavat kokonaisvaltaista hyvinvoinnintilaa -niin fyysistä, henkistä kuin sosiaalistakin.Kysymys on siis myös tyydyttävästä jaturvallisesta intiimielämästä sekä oikeudestalisääntyä hallitusti ja terveellisesti. Seksuaaliterveyson tulos elinympäristöstä, joka tunnustaa,kunnioittaa ja toteuttaa seksuaalioikeuksia.Seksuaalioikeuksien toteutumisella onmeihin syvä vaikutus. Seksuaalisuus on ihmisenvoimavara, joka tuottaa tyydytystä jarakkautta, syventää suhdetta ja auttaa meitäilmaisemaan tunteitamme. Suvunjatkaminentarkoittaa parhaimmillaan sitä, ettälapsi syntyy toivottuna rakastaville vanhemmille.Seksuaalioikeuksien toteutumattomuuspuolestaan haavoittaa meitä syvästi.Jos ihmiselle ei anneta oikeaa tietoa seksuaaliterveydestätai hänellä ei ole ulottuvillaanseksuaaliterveyspalveluja ja -välineitä,voi tietoisten, itselle parhaimpien päätöstentekeminen olla mahdotonta. Seksuaalioikeuksienloukkauksista räikeimpiä ovatsukupuoleen liittyvä väkivalta ja haitallisetperinnäistavat, kuten naisten sukuelintensilpominen.Vakavimpia seksuaalioikeuksien loukkauksetovat kehittyvissä maissa, mutta niitäilmenee myös Euroopassa. Tiedon ja ehkäisymenetelmiensekä turvalliseen raskaudenkeskeytykseenliittyviä rajoitteita on yhäesimerkiksi Maltalla, Puolassa, Irlannissa” Seksuaalioikeudettarkoittavat kokonaisvaltaistahyvinvoinnintilaa - niin fyysistä, henkistäkuin sosiaalistakin.11

Kuva: Charlotta Bouchtja Portugalissa. Tästä johtuen varsinkin teini-ikäistensuunnittelemattomien raskauksienmäärä on kasvanut useissa Euroopanmaissa.Seksuaalioikeuksien toteutuminen on merkittäväitseisarvo, minkä lisäksi ne ovat myöslaajemmin yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kehityksenedellytys. Seksuaalioikeudet nousivatkehityskysymykseksi jo vuonna 1994 Kairossapidetyssä YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa,jossa 180 maata hyväksyi yhteisen toimintaohjelmanihmisten elämänlaadun jahyvinvoinnin parantamiseksi. Konferenssissakiinnitettiin ensimmäistä kertaa huomiotayksilöiden ja parien oikeuksiin ratkaisevinatekijöinä väestönkasvun hillitsemisessä,naisten ja äitien terveyden edistämisessäsekä hiv-tartuntojen leviämisen ehkäisyssä.Seksuaaliterveyspalvelujen saatavuuden parantaminen,oikean ja ajankohtaisen tiedontarjoaminen erityisesti nuorille, sekä hivinvastaisen ennaltaehkäisytyön tehostaminentunnustettiin keskeisiksi tavoitteiden saavuttamisessa.Seksuaalioikeuksien toteutuminenvaatii puuttumista moniin syrjäytymisenja epätasa-arvon muotoihin ja erityisesti haavoittuvienryhmien, kuten nuorten ja naistenerityistarpeiden tunnustamista.Seksuaalioikeudet ovat myös vammaistenoikeuksia – ne kuuluvat kaikille. nVTM Elina Korhonen työskentelee koordinaattorinaVäestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä.12

”Vuonna 1994 pidetyssäkansainvälisessä väestöjakehityskonferenssissahallitukset sopivat siitä, että nuorilleolisi saatava tietoa ja palveluja,jotka auttavat heitä ymmärtämäänseksuaalisuuttaan ja suojaamaanitseään ei-toivotuilta raskauksilta,seksitaudeilta ja niistä johtuvaltahedelmättömyyden riskiltä.Tähän olisi yhdistettävä nuortenmiesten kasvatus kunnioittamaannaisten itsemääräämisoikeutta jajakamaan vastuu naisten kanssaseksuaalisuuden ja suvunjatkamisenkysymyksissä.Lähde: Kairon toimintaohjelma, 1994Kuva: Charlotta Boucht13

2Oikeus tietoonja koulutukseen TimoKuoppalaOikeus tietoon ja koulutukseen on yksi perustavaa laatua olevista seksuaalioikeuksista,josta muiden seksuaalioikeuksien toteutuminen riippuu.Oikea tieto, koulutus ja pääsy kattavanseksuaalikasvatuksen pariin takaavatsen, että ihmisillä on mahdollisuustehdä tietoisia ja vastuullisia päätöksiä seksuaalielämäänsäkoskien, he osaavat hakeutuatarvittaessa palveluiden pariin ja suojautuaseksuaaliselta väkivallalta. Vaikka oikeustietoon ja koulutukseen kuuluu kaikille, kokevatvammaiset ihmiset usein oikeuksiensaloukkauksia. Vammaisten ihmisten koulutustasoon keskimäärin valtaväestöä heikompija vaikeudet saada tietoa ovat muitasuuremmat. Tämä vaikuttaa negatiivisestiseksuaaliterveyteen. Oheisessa artikkelissatarkastellaan niitä moninaisia esteitä, joitavammaiset ihmiset kohtaavat tiedonsaantiinja seksuaalikasvatukseen liittyen sekä esitelläänratkaisuvaihtoehtoja.Kehitysmaissa matkaaja ei voi olla havaitsemattateiden varsilla suuria julisteita, jotkavaroittavat hiv-epidemiasta. Tiedotuksentarve on ilmeinen, sillä maailmassa elää tällähetkellä 33 miljoonaa hiv-tartunnan saanutta,joista 97 prosenttia alhaisen tulotason maissa.Lisäksi uusia tartuntoja todetaan vuosittainmiljoonia: 2,6 miljoonaa vuonna 2009.Tienvarsijulisteiden toivotaan saavuttavanmahdollisimman monet. Valitettavan useinjää kuitenkin huomioimatta, miten julisteensanoma tavoittaisi ihmiset, jotka eivät näe14

Kuva: Charlotta Bouchttai eivät osaa tulkita kyltin viestiä. Heitä onyllättävän paljon. Arviolta joka kymmenesihminen maailmassa on tavalla tai toisellavammainen.Seksuaalikasvatus avainasemassaTaloudellisesti kehittyneissä maissa seksuaalisuuteenja terveyteen liittyvää tietoa onjo kohtuullisen hyvin vammaisten ihmistenitsenäisesti käytettävissä. Suurin osa vammaisistaihmisistä asuu kuitenkin köyhissämaissa, joissa tilanne on aivan toisenlainen.Koulutustaso on hyvin alhainen eikäkouluissa ylipäätään ole tarjolla seksuaalikasvatusta.Vammaisten ihmisten mahdollisuudetsaada koulutusta ja tietoa ovat useinvaltaväestöä heikommat. Vaikka vammainenlapsi tai nuori sattuisikin pääsemään sellaiseenkouluun, jossa seksuaalikasvatustaannetaan, voi hän kuitenkin jäädä sitä ilman.Opettajat saattavat ajatella, ettei hän kuitenkaantarvitse seksuaalikasvatusta tai pelkäävät,etteivät itse tiedä tarpeeksi. Omaehtoistatiedonhakua rajoittavat sensuuri, lukujakirjoitustaidottomuus, kielitaidon puute jaesteelliset tietomuodot.Tietämättömyys jokaiselle tärkeistä asioistapuolestaan vaikuttaa monella tavoin vammaistenihmisten ja heidän läheistensä elämänlaatuun. Riski saada hiv-tartunta tai jokinmuu sukupuolitauti on muuhun väestöönverrattuna suuri. Tiedon ja ehkäisyvälineidenpuute johtaa monesti vammaisten naistensuunnittelemattomiin raskauksiin ja tarpeettomiinabortteihin.Ympäristön asenteettiedonsaannin esteenäMonen vammaisen ihmisen surullisen elämäntarinantaustalla on tiedon puute.15

”Suurin osavammaisista ihmisistäasuu kehittyvissä maissa,joissa koulutustasoon hyvin alhainen eikäseksuaalikasvatusta oleylipäätään tarjolla...Vailla lukunäköä oleva ihminen ei kykenelukemaan kampanjajulisteiden viestiä. Kuulovammainenei kuule seksuaalikasvatusluennontai draamaryhmän antamaa tietoa.Liikuntavammaisen on vaikea päästä tietoatarjoaviin paikkoihin. Vaikka aistit välittäisivätkinkuvallisen ja äänellisen viestin ja ihminenpääsisi esteittä tietoa tarjoaviin paikkoihin,voi ihmiselle olla kehitysvamman vuoksivaikeaa tulkita vastaanottamansa sanoma.Tietoa vaille jäävät helposti myös pitkäaikaisistamielenterveysongelmista kärsivät.Tiedon välityksen yksipuolisuuden ohellaympäristön arvot ja asenteet estävät tarpeellisenseksuaalitiedon saavuttamista. Vammaisiaihmisiä pidetään usein ei-seksuaalisinaihmisinä ja uskotaan, etteivät he tarvitse seksuaaliterveyteenliittyvää tietoa. Joskus tiedonpimittämisen taustalla on myös pelko siitä,että vammainen ihminen tulee hyväksikäytetyksi.Tällöin on kuitenkin kysymys toisen ihmisenseksuaalioikeuksien toteutumisen estämisestä,ei toisen ihmisen suojelemisesta.Hyvillä hankkeillatuloksian Esimerkki hyvin onnistuneesta neuvontakampanjastaon Afrikan Sokeain Unionin(AFUB) 2000-luvulla toteuttama hanke,jossa hivistä ja aidsista pahoin kärsivissäeteläisen Afrikan maissa koulutettiin yli satataudin perusteet ja torjunnan tuntevaa neuvojaa,jotka sitten vuorostaan antoivat apuaja tukea lähialueellaan asuville näkövammaisille.Hanke tavoitti henkilökohtaisestiyli neljä tuhatta näkövammaista. Kampanjantueksi tuotettiin hivistä ja aidsista kertovaaaineistoa sekä pistekirjoituksella että äänitteinä.AFUB:illa on nyt olemassa toimintamalli,joka on kaikkien seksuaaliterveystiedonlevittäjien käytössä.Seksuaalisuudesta puhuminen on edelleentabu monissa kulttuureissa. Yhteisönjäsenten kesken seksuaalisuuteen liittyvistäasioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä eikäedes kiertoilmauksin. Kun vanhemmat taikoulu eivät tarjoa tietoa, saadaan oppi ikätovereiltausein vihjaillen ja asiasisällöltäänvääristyneenä. Tämän vuoksi seksuaalisuuteenliittyvä fysiologia ja sanasto voivat vammaiselleihmiselle olla tuntemattomia.Jokaisella on oikeus tietoonOn tärkeää, että myös vammainen ihminensaa aikuistuessaan selkeän kuvan omastaseksuaalisuudestaan, kehostaan ja senmuuttumisesta. Hänellä on myös oikeussaada havainnollista tietoa ehkäisystä, eh-16Kuva: Charlotta Boucht

”...vamman vuoksi heidän mahdollisuutensa saada tietoa ovatvielä valtaväestöäkin heikommat.käisyvälineistä ja ohjausta niiden käyttämiseen.Käytännön tiedon ohella hänen tuleetietää myös niistä oikeuksista, joita mm.kansainväliset sopimukset hänelle takaavat.Monta tapaa välittää tietoaKeinot vammaisten ihmisten seksuaaliterveyteenliittyvän tiedonsaannin helpottamiseksiovat moninaiset. Usein riittää tiedon muuntaminensellaiseen muotoon, että se on vammaisenihmisen itsenäisesti tavoitettavissa.Tämän lisäksi tiedon tuottajan on myös tarjottavatietoa eri muodoissa.Näkövammaiset muodostavat ryhmän, jolleterveystiedon tuottaminen sopivassa muodossaon erityisen tärkeää. Lukunäköä vaillaolevat sokeat hyötyvät kaikesta äänellisestäinformaatiosta, jota voidaan jakaa joko radiontai äänitteiden avulla. Nykyään yleisin tallennemuotoon cd-levy, jolle voidaan edullisestitallettaa tietoa kuuntelijan itsenäisesti käytettäväksi.Jotkut voivat myös käyttää tietoverkkoatietokoneen ja synteettisen puheen avulla,jos nettisivut on tuotettu saavutettavassamuodossa.Pistekirjoitus on perinteinen tapa tuottaa kirjoitettuatekstiä näkövammaisten itsenäisestiluettavaksi. Radioon ja äänitteisiin verrattunasen tuottaminen on kallista ja työlästä, muttatoisaalta kerran pisteille painettu aineisto onjatkuvasti pistelukutaitoisten käytössä.Syntymästään kuurolle ihmiselle painettuteksti on harvoin hyvä ratkaisu. Kuuroille parasviestintäväline on maan kansallinen viittomakieli.Monissa kehitysmaissa on tuotettu viittomakielistämateriaalia esimerkiksi hivistä jaaidsista, mutta se ei tavoita läheskään kaikkiakuuroja. Usein yleisempi materiaali seksuaalioikeuksistapuuttuu, eikä materiaalin tuotannossaoteta huomioon eri ikäkausien tarpeita.Heikkokuuloisten tiedonsaannin ongelmia voidaanvähentää huolehtimalla, että he saavatkäyttöönsä tarvitsemansa kuulolaitteen.Kehitysvammaisen ihmisen on vaikeaa ymmärtääja oppia uusia asioita, mutta kehitysvammarajoittaa vain osaa ihmisen toiminnoista.Kehitysvammaisten ihmisten kohdallakorostuu sanoman muotoilun merkitys. Käytetynkielen tulee olla yksinkertaista selkokieltäja kuvituksen runsasta.VAMMAISTEN HENKILÖIDENoikeuksia koskeva yleissopimusn Hyväksyessään Vammaisten oikeuksien yleissopimuksen vuonna 2006 YK kirjasi sen yhdeksänteenartiklaan vammaisten ihmisten oikeuden saada tarvitsemaansa seksuaalisuuteen liittyvää tietoa. Tietopitää olla saavutettavissa sekä fyysisesti että vammaiselle ihmiselle sopivassa muodossa. Sopimuksen22. artiklassa painotetaan vammaisen ihmisen oikeutta vastaanottaa ja käsitellä seksuaalisuuteenliittyvää tietoa yksityisesti. Terveyspalveluiden ja ohjelmien on sopimuksen 25. artiklan mukaan oltavakaikkien saavutettavissa. On huomattava, että kyseessä ei ole vain suositus. Kun maa on ratifioinutsopimuksen, sen artiklat ovat hallituksia velvoittavia ja oikeuksien toteutumista valvotaan.17

”Kehitysvammaisen ihmisenon vaikeaa ymmärtää jaoppia uusia asioita, muttakehitysvamma rajoittaa vainosaa ihmisen toiminnoista.Kuva: Thomas HagströmLiikuntavammaisilla ei tiedon tavoittaminenole aistien toiminnan tai tulkintakyvyn puutteestakiinni. Tiedon tuottajan on vain huolehdittavasiitä, että tiedon tarvitsija pääseetiedon luo. Liikuntavammaisille ja muillekinvammaisryhmille tulisi aina taata helppo kuljetustiedotus- ja neuvontapalveluiden äärelle.Yksi kaikille vammaisryhmille sopiva tiedotusmuotoon henkilökohtainen neuvonta.Sen järjestäminen maksaa massatiedotustaenemmän, mutta se on tehokasta. Neuvonnantulisi olla mahdollisimman havainnollista.Esimerkiksi pelkkä ehkäisyvälineidenkäytön kuvaileminen tai kuvien näyttäminenei ole riittävää, vaan ehkäisyvälineet tulisikonkreettisesti myös näyttää nuorelle.Vaikuttamistyötä kaikilla tasoillaTärkeintä vammaisten ihmisten seksuaalistenoikeuksien toteuttamisessa on ruohonjuuritasollatoimiminen. Jokaiselle vammaiselleihmiselle tulisi taata mahdollisuus tutustuaitsenäisesti tarjolla olevaan seksuaalitietoonsellaisessa muodossa, jossa hän voi sitä hyödyntää.Jokaisella tulisi myös olla mahdollisuussaada yksilöllistä neuvontaa ja asiantunteviavastauksia myös hyvin arkaluontoisiinkysymyksiin.Yksilöllisen neuvonnan toteuttamisessa ovatpaikallistason toimijat ratkaisevassa asemassa.Siellä missä terveydenhoitopalvelut onjärjestetty, on vastuu paikallisilla terveysviranomaisilla.Muualla tiedotusta ja neuvontaa pitääjärjestää alueella toimivien terveysohjelmienkautta. Mitään erityispalveluita tai ohjelmiaei välttämättä tarvita.Paikallinen tiedonjakelu ei onnistu, elleityöntekijöillä ole itsellään riittävää tietoavammaisten ihmisten seksuaalisuudesta jaheidän käyttämistään vaihtoehtoisista tiedonvälitys-ja kommunikaatiokeinoista. Tarvitaanmyös jatkuvaa asennemuokkausta, jotta vammaistenihmisten kannalta kielteiset arvot jaasenteet eivät estä asiallista tiedon jakamistaja neuvontaa. Asiat voidaan hoitaa kuntoonosana perusterveydenhuollon työtä, jos vaintietoa ja taitoa riittää.Seksuaalikasvatuksen liittäminen koulujenopetusohjelmiin myös kehitysmaissa olisiäärimmäisen tärkeää. Tällöin asiaan tulisikiinnittää huomiota jo opettajakoulutuksessaja koulujen toimintaa suunniteltaessa.18

TIETOA KOULUTUSTILAISUUKSISTAn Lindita, Behar ja Zamyr ovat albanialaisia, kehitysvammaisia nuoria. Zamyr asuu perheensäkanssa, mutta Lindita ja Behar ovat kasvaneet lastenkodissa. He ovat käyneet kehitysvammaisilletarkoitetun ala-asteen. Kaikki kolme kertovat kohdanneensa elämänsä aikana paljonennakkoluuloja, jotka ovat vaikuttaneet heihin negatiivisesti. Heillä ei ole koskaan ollut mahdollisuuttakokea seksuaalisia suhteita, eivätkä he usko voivansa mennä naimisiin tai perustaaperhettä niin kuin vammattomat ihmiset. He ovat kuitenkin saaneet tietoa seksuaalisuudestaerilaisissa koulutustilaisuuksissa, ja tietävät esimerkiksi ehkäisystä. Kuten kaikki muutkinnuoret, he ovat uteliaita seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa ja toivovat saavansa niistä joskusomakohtaista kokemusta.Nimet muutettuYhteisöpohjaiset kuntouttajatseksuaalivalistuksen tekijöiksiPaikallisyhteisöissä käy usein terveydenhoidonammattilaisten ohella myös muitatyöntekijöitä. Kehitysmaissa on laajaltikäytössä nk. yhteisöpohjainen kuntoutus,(Community Based Rehabilitation), jossaetsitään varsinkin maaseudulla asuviavammaisia ihmisiä ja jaetaan heille jaheidän läheisilleen käytännön tietoa vammaisuuteenliittyvistä asioista. Muun työnohella yhteisöpohjaiset kuntouttajat voivatjakaa seksuaalisuuteen liittyvää tietoa kylissämatkatessaan, jos he ovat saaneetkoulutusta tähän tehtävään.Vastuu paikallisten toimijoiden koulutuksestaja ohjauksesta on ennen kaikkea kunkinmaan terveysviranomaisilla. Jos maa saatukea perusterveydenhoidon järjestämiseenmuualta, on tuen antajan vastuulla sisällyttäämyös vammaisten ihmisten seksuaalineuvontaatukevaa ohjausta ja tiedotustaohjelmiinsa.Tietoa toimijoiden tueksi on olemassa;esimerkiksi YK on viime aikoina ollut tässäasiassa aktiivinen. Maailman terveysjärjestöWHO julkaisi vuonna 2009 selkeän oppaankaikille vammaisten ihmisten seksuaalikysymystenkanssa jollain tavalla tekemisissäoleville tahoille. Hivin ja aidsin ja vammaisuudensuhteesta on olemassa myös omajulkaisunsa.Paras tiedon ja kokemuksen lähde ja koulutusapuovat itse vammaiset ihmiset. Heilleja heidän järjestöilleen on kertynyt runsaastitämän alan tietoa ja näkemystä, jotka ovatkaikkien vammaisten seksuaalisen hyvinvoinninedistämisestä kiinnostuneiden käytössä.Yhteydenotto maan kansallisiin vammaisjärjestöihintai kansainvälisiin liittoihinvie asiaa eteenpäin. nFil. yo. Timo Kuoppala on työskennellyt ylikolmekymmentä vuotta NäkövammaistenKeskusliitossa eri järjestö- ja tiedotustehtävissä.Vuodesta 1999 alkaen hän on toiminut NKL:nkansainvälisten asioiden päällikkönä. Syntymästäänsaakka heikkonäköisenä ja työn puolesta hänelleon kertynyt paljon kokemusta vammaisten ihmistenelämän valo- ja varjopuolista meillä ja muualla.20

21Kuva: Charlotta Boucht

3Oikeus terveyteensekä laadukkaisiinseksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihinKuva: Charlotta BouchtInka MäkinenKaikilla on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyteen ja sitä ylläpitäviin terveyspalveluihin,seksuaali- ja lisääntymisterveys mukaan lukien. Vammaisetihmiset kohtaavat valtaväestöä enemmän monenlaisia palveluiden käyttöönliittyviä esteitä. Toiset esteet ovat fyysisiä kuten pitkät matkat ja toiset asenteellisiakuten terveydenhuoltohenkilökunnan tai vammaisen ihmisen läheistenasenteet.22Kuva: Thomas Hagström

Seksuaalisuuteen kuuluvat hellyyden,yhteenkuulumisen, läheisyyden jaturvallisuuden tunteet ovat tärkeitäkaikille ihmisille. Jotta voisimme tehdäseksuaali- ja lisääntymisterveyttämme koskeviapäätöksiä vastuullisesti, tarvitsemmeseksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita.Palveluiden tarve on yksilöllistä ja vaihteleeelämäntilanteiden mukaan.Vammaisilla ihmisillä on elämässään samanlaisettarpeet tehdä seksuaaliterveyttäänkoskevia päätöksiä kuin kenellä tahansaihmisellä. Ennakkoluulojen tuloksena syntyneetesteet vaikeuttavat kuitenkin monenvammaisen ihmisen elämää varsinaista vammaaenemmän.Taloudelliset ja rakenteelliset esteetpalveluiden käytölleKehitysmaissa vammaisten ihmisten koulutustasoon usein valtaväestöä matalampi.Tämä vaikeuttaa entisestään toimeentulonhankintaa ja siksi vammaiset ihmiset ovatmonesti myös yhteiskunnassa kaikkein köyhimpiä.Terveyspalvelujen käyttöön ei yksinkertaisestiole taloudellisia resursseja.Vaikka taloudellisia resursseja olisikin, asettaarakennettu ympäristö esteitä palveluidenkäytölle. Perinteisesti fyysinen ympäristö rakennetaansiten, että se palvelee täysin toimintakykyisenaikuisen tarpeita, vaikka yhteiskuntatodellisuudessa rakentuu kirjavasta joukostaeri-ikäisiä, -kokoisia ja toimintakyvyltäänerilaisia yksilöitä. Tällainen ympäristö jättääsuuren osan jäsenistään sen ulkopuolelle. Samastasyystä myös seksuaaliterveyspalvelut janiihin läheisesti liittyvät palvelut kuten paikat,joissa annetaan terveyskasvatusta tai myydäänkondomeja, ovat monen vammaisen ihmisenulottumattomissa. Erityisesti kehitysmaissamatkat voivat olla pitkiä, kuljetus puuttuu,pyörätuoli ei mahdu julkisiin kulkuneuvoihin jaasioimiseen tarvittavaa henkilökohtaista apuaei ole järjestetty.”En koskaanajatellut, ettätyttäreni tarvitsisitietoa hivistä tairaskaudesta”n Christine, 28, on ugandalainen kehitysvammainennainen. Hän kertoo unelmoineensa ainaromanttisesta suhteesta miehen kanssa, mutta eivoinut jakaa haaveitaan kenenkään kanssa, ei edesäitinsä. Christine ei pysty huolehtimaan itsestään,vaan hänen äitinsä huolehtii hänestä edelleen. ”Enole kenenkään miehen huomion arvoinen, koskaolen vammainen,” hän sanoo. Christine tunnustaa,että hänellä on kuitenkin ollut useita seksikumppaneitaviime vuosina. Hänen poikaystävänsä ovatusein naimisissa ja ovat käyttäneet häntä hyväksi.Viimeisin poikaystävä, naimisissa oleva opettaja,lähetti aina moottoripyörätaksin hakemaan Christinenja viemään hänet salaiseen paikkaan. Mieskertoi yhteisössään Christinen olevan hänen sisarensa.Asiat monimutkaistuivat, kun Christine tuliraskaaksi, ja mies käski häntä tekemään abortin.Christine kuitenkin kieltäytyi. Vaikka hän kertoo olleensainnoissaan mahdollisuudestaan saada vauva,hän ei hakeutunut äitiysneuvolapalveluiden pariinja myöntää, ettei osannut huolehtia itsestään.Hän ei edes kertonut äidilleen raskaudestaan. Parikuukautta myöhemmin hän synnytti keskosen,joka syntyi kuolleena. ”En koskaan ajatellut, ettätyttäreni tarvitsisi tietoa hivistä tai raskaudesta,koska luulin, ettei hän koskaan olisi seksuaalisestiaktiivinen,” Christinen äiti sanoo.23

Kuva: Charlotta BouchtHallinnolliset esteet palveluiden käytölleVaikka ihminen onnistuisikin tavoittamaanvarsinaiset palvelut, voivat monimutkaiset japuutteelliset hallintorakenteet aiheuttaa ongelmia.Kehitysmaat kärsivät usein terveyspalvelujenhuonosta hallinnosta, vaatimattomastateknisestä valmiudesta, riittämättömästärahoituksesta ja ammattitaitoisenhenkilökunnan puutteesta. Usein vammaispalvelutja muut terveydenhuollon palvelut oneriytetty toisistaan ja yhteistyö niiden välillä onheikkoa. Terveydenhuollon palveluissa ei välttämättäole perehdytty vammaiskysymyksiin,eikä siten osata tarjota oikeita palveluita taineuvoa oikealla tavalla. Vammaispalveluissaei puolestaan tunneta terveysasioita. Monissayhteisöissä seksuaaliterveyteen ja muuhunterveyteen liittyvää tietoa tarjotaan ihmistenkodeissa ja tällöin vammaisten ihmisten koditsaatetaan jättää väliin ja heidät suljetaan kokonaanterveyskasvatuksen ja palveluiden ulkopuolelle.Erityistä huomiota on kiinnitettäväihmisiin, jotka asuvat erilaisissa laitoksissa.Heiltä puuttuu usein pääsy jopa perusterveydenhuollonpiiriin.Asenteiden tuottamat esteet palveluidenkäytölleSeksuaaliterveyspalveluiden kohdalla asenteellisetesteet ovat erityisen vaikeita. Monissakulttuureissa seksuaalisuudesta vaietaanja siihen liittyviä palveluita on vain hyvin vähäntarjolla. Tämä korostuu vammaisten ihmistenkohdalla. Palveluntarjoajan asenteet voivatvaikuttaa halukkuuteen käyttää seksuaaliterveyspalveluja.Mikäli vammaiseen mieheensuhtaudutaan epäasiallisesti hänen pyytäessäkondomeita, hän ei todennäköisesti toistakertaa hakeudu palvelujen pariin. Tai mikälivammaista naista syyllistetään lapsen hankkimisesta,hän tuskin on yhteydessä äitiysneuvolaantai hakeutuu sairaalaan synnyttämään.24

”Mikäli vammaiseen mieheen suhtaudutaanepäasiallisesti hänen pyytäessä kondomeita, hän eitodennäköisesti toista kertaa hakeudu palvelujen pariin.Positiivisten asenteiden lisäksi myös luottamuksellisuuson tärkeä esteitä poistavatekijä. Kehitysmaissa ei-vammaisten perheenjäsentenja sukulaisten oletetaan pitävänhuolta vammaisista ihmisistä. Seksuaaliterveyspalveluitakäyttäessään heillä oletetaanolevan tukihenkilö mukana, jolle usein kerrotaanmyös kaikki henkilökohtainen informaatio.Vammaisille on kuitenkin taattava samayksityisyyden suoja kuin kaikille muillekin potilaille,sillä vakavimmissa tapauksissa muka-na oleva tukihenkilö saattaa myös olla se, jokakäyttää seksuaalisesti hyväksi.Kehitysmaissa seksuaaliterveyspalvelutmyös nähdään usein vain halutun lapsiluvunsaavuttaneiden avioparien etuoikeutena jasekä naimattomat että naimisissa olevat nuoretjäävät helposti niiden ulkopuolelle. Siksiseksuaaliterveyspalveluja luotaessa on tärkeääpanostaa palveluiden nuorisoystävällisyyteenja huolehtia siitä, että myös vammaisetnuoret on integroitu palveluiden pariin.Kuva: Mari JaakonahoMYÖS VAMMAINENon seksuaalinenn Dumisai on 55-vuotias zimbabwelainen mies. Hän on sairastanut polion lapsena ja kävelee sen takia kainalosauvojenavulla. Hän on opiskellut yliopistossa ja työskennellyt kansalaisjärjestössä kaksikymmentä vuotta. Vuonna 2009 Dumisaiperusti oman kansalaisoikeusjärjestön, joka ajaa vammaisten oikeuksia, mukaan lukien seksuaalioikeudet. Tällaiselle järjestölleon tarvetta Zimbabwessa.”Täällä esiintyy kauhistuttava määrä ennakkoluuloja ja negatiivisia asenteita liittyen vammaisten ihmisten seksuaalisuuteenja rakkaussuhteisiin. Ihmiset ajattelevat, että vammaiset ihmiset eivät voi olla seksuaalisia ihmisiä. Jotkut naisjäsenemmeovat kertoneet, kuinka neuvolassa vieraillessaan terveysviranomaiset ovat olleet yllättyneitä siitä, että heillä on ollutseksuaalisia suhteita ja ne ovat johtaneet raskauteen.Dumisai on huolestunut terveyspalveluiden saatavuudesta. Koska Zimbabwessa ajatellaan yleisesti, että vammaiset ihmiseteivät ole seksuaalisesti aktiivisia, ei heille tarjota kohdennettuja seksuaali- tai lisääntymisterveyspalveluja, joissahuomioitaisiin esteettömyys tai annettaisiin tietoa esimerkiksi pistekirjoituksella tai viittomakielellä. Zimbabwessa ei olemyöskään vammaisille suunnattuja hiv-ohjelmia, vaikka tartuntojen määrä on maassa suuri.Nimi muutettu.25

”Vammaisia ihmisiä ei yleensä kannustetavanhemmuuteen länsimaissakaan. Ympäristöusein viestittää että vanhemmuus vammaisenaolisi liian työlästä tai biologisesti mahdotonta.Seksitautien ehkäisy, hivja aids mukaan lukienVammaisten ihmisten riski saada hiv-tartuntatai jokin muu seksitauti on valtaväestöäkorkeampi johtuen siitä, että vammaisiltaihmisiltä on usein evätty pääsy seksuaaliterveyteenliittyvän tiedon ja palveluiden pariin.Terveydenhuollon työntekijät myös kyseenalaistavatvammaisen ihmisen tarpeen seksuaaliterveyspalveluihin.Heitä saatetaan jopakieltää solmimasta seksuaalisia suhteita taiantaa virheellistä tietoa kondomin käytön tarpeellisuudestatai hivistä. Koulutuksen puutteenvuoksi monelta puuttuu kyky hankkia jaarvioida saamaansa tietoa. Moni ei ole koskaankäynyt hiv-testissä.Vakavimmissa tapauksissa vammaiselle ihmiselleei ole annettu hänen tarvitsemaansahoitoa, mikä on johtanut kuolemaan. Tämätekee vammaisista ihmisistä usein yhdenmarginaalisimmista ryhmistä seksuaali- jalisääntymisterveyden suhteen. Palveluidenpiiriin pääseminen on vieläkin hankalampaamikäli ihminen on homoseksuaali tai transsukupuolinen.Homoseksuaalisuus määritelläänrikokseksi vielä yli 80 maassa.Raskauden ehkäisyLiian tiheään tai liian varhaisella iällä tapahtuvatsynnytykset voivat vaarantaa naisenterveyden. Siksi perhesuunnittelu on äärimmäisentärkeää. Tällä hetkellä maailmassaelää yli 215 miljoonaa naista, jotka haluaisivatkäyttää ehkäisyä, mutta heillä ei olesiihen mahdollisuutta. Taustalla ovat tiedonpuute, aviomiehen tai perheen vastustus,palveluiden ja ehkäisymenetelmien huonosaatavuus, laatu tai kallis hinta. Usein syynäon myös, ettei ehkäisyvälineitä yksinkertaisestiole riittävästi tarjolla.Vammaisten ihmisten tarvetta saada riittäväätietoa ja palveluja raskauden ehkäisynsuhteen usein vähätellään. Vammaisilla ihmisilläon kuitenkin samat tarpeet riittävänja laadukkaan ehkäisyneuvonnan suhteenkuin muillakin ihmisillä, sillä heillä on yhtälaillahalu ja oikeus hankkia lapsia.ÄitiysterveyspalvelutÄitiysterveyspalvelut kattavat raskauden seurannanja hyvän synnytyksen aikaisen hoidonsekä tarvittaessa mahdollisuuden turvalliseenraskauden keskeytykseen. Suurin osamaailman naisista synnyttää kotona. Kaikilleraskaana oleville naisille suositellaan vähintäänneljää neuvolakäyntiä ennen synnytystä.Asiantuntevassa hoidossa naiset saavat tärkeäätietoa odotusajan terveydestä ja ruokavaliosta.Myös synnytyksen jälkeen äidin terveydestäon huolehdittava.Vammaisia ihmisiä ei yleensä kannustetavanhemmuuteen länsimaissakaan. Ympäristöusein viestittää, että vanhemmuusvammaisena olisi liian työlästä tai biologisestimahdotonta. Uskaltauduttuaan vanhemmuuteenmonet vammaiset ihmiset ovatkuitenkin huomanneet asioiden järjestyväntavalla tai toisella ja kokevat vanhemmuudensuurena rikkautena. Kehittyvissä maissaäidin roolille ei ole juuri vaihtoehtoja, muttavammaisen naisen äitiyteen saatetaan siltisuhtautua varauksella.26

Palvelu voi olla epäasiallista jopa sairaalassa.Vammaisia naisia mm. säälitellään,päätökset tehdään heitä kuulematta tai kertomattaheille perusteluja. Myös keisarileikkauksiatoteutetaan tarpeettomasti. Vakavimmissatapauksissa naiset saattavat jäädäkokonaan ilman hoitoa tai heitä kohdellaanjopa väkivaltaisesti. Tämä estää monia naisiakäyttämästä palveluita kokonaan ja aiheuttaariskejä sekä äidin että sikiön terveydelle.Vamma ei estä seksistä nauttimistaSeksuaaliset toimintahäiriöt ovat hyvin tavallisiaongelmia, jotka kaventavat elämänlaatuaja rasittavat parisuhdetta. Toimintahäiriöt voivatolla luonteeltaan fysiologisia tai psyykkisiä.Joissakin tapauksissa vammalla voi ollavaikutusta ihmisen seksuaaliseen toimintaan.Ei tule kuitenkaan olettaa, että seksuaalisetvaikeudet johtuvat suoraan vammasta.Erityisesti myöhemmässä elämässäänvammautuneille seksuaalisuuden sopeuttaminenfyysisiin kykyihin on usein vaikeampaaja monet kokevat, että heidän ruumiinsa eitoimi kuten ennen. On kuitenkin suuria yksilöllisiäeroja siinä, kuinka paljon painoarvoakukin vammalleen laittaa. Seksuaalinenaktiivisuus usein palautuu vammautumisenjälkeen. Seksuaalisuuteen vaikuttavat myösuuden elämäntilanteen aiheuttamat muuttuneetsukupuoliroolit ja työnjako.Elämässään myöhemmin vammautuneidenihmisten seksuaaliterveystarpeita useinaliarvioidaan. He eivät aina näe itseään osanavammaisten ihmisten yhteisöä ja heillävoi jopa olla samoja ennakkoluuloja kuinvammattomilla ihmisillä. Lisäksi he kärsivätuseammin masennuksesta. Siksi terveydenhuollonammattilaisten ja psykososiaalistatukea tarjoavien ihmisten rooli on tärkeä.Seksuaalisuus on yksi ihmisen viimeiseksikatoavista ominaisuuksista eikä lopu vammautumiseen.Ihmisellä on kyky sopeuttaaoma seksuaalisuutensa fyysisiin rajoituksiinja nauttia siitä.Vanhemmiksiennakkoluuloistahuolimattan Tiina ja Jukka Kumpuvuori ovat turkulainen pariskunta.Tiinalla, 37 on CP-vamma ja Jukalla, 33, on selkäydinvamma.He hakeutuivat lapsettomuushoitoihin, kunselvisi, että Jukan selkäydinvamman takia lapsen saaminenilman lääketieteen apua olisi mahdotonta.”Käynti sairaalan lapsettomuusklinikalla oli dramaattinen.Kohtasimme heti vastaanotolle tullessamme ennakkoluuloja:lääkäri ei noussut edes kättelemään. Hän yrittiselvästi saada meidät luopumaan aikeistamme tuomallaesiin lapsen kasvattamisen vaikeuden. Koska Jukka käyttääpyörätuolia, lääkäri tuomitsi täysin hänen kykynsä hoitaalasta. Tiinalle lääkäri jankutti, että tämän on kyettäväjuoksemaan. Lääkärin mukaan hänen täytyy noudattaa lakiaja lain mukaan he eivät voi antaa lapsettomuushoitoja,jos on ilmeistä, ettei lapselle pystytä takaamaan turvallistakasvuympäristöä.”Tiina ja Jukka esittivät oman mielipiteensä, mutta lääkärinennakkoasenne oli pöyristyttävä. He päätyivät nostamaansyrjintäsyytteen sairaalaa vastaan. Asia vietiin ministeriöönja lopulta Tiina ja Jukka saivat lähetteen yksityiselleklinikalle. Prosessi oli äärimmäisen raskas ja muutamaankertaan he harkitsivat jopa periksi antamista. Vaikka kaikkituntui olevan heitä vastaan, he päättivät kuitenkin sinnikkäästitaistella oikeuksiensa puolesta.Tiinalle ja Jukalle ei alun perin edes ollut kerrottu, ettäselkäydinvammalla on vaikutusta lisääntymiskykyyn. ”Josselkäydinvammaisten hoitojärjestelmässä säännönmukaisestikerrottaisiin potilaille, että vammalla on vaikutustalisääntymiskykyyn, hakeutuisivat ihmiset aikaisemminlapsettomuushoitoihin. Hoitojärjestelmän piirissä vammaisiaihmisiä tulisikin informoida lapsen saamiseen liittyvistävaikeuksista ja auttaa lapsettomuushoitoihin hakeutumisessa.Tämä on vakava puute hoitojärjestelmässä ja senkorjaaminen valtion velvollisuus.”27

Kuva: Charlotta BouchtTavoitteena vammaisystävällisetseksuaaliterveyspalvelutVuonna 2008 tuli voimaan YK:n sopimus vammaistenihmisten oikeuksista. Jotta nämä toteutuisivat,tulisi vammaisuutta käsitellä eripolitiikan aloilla, kansallisessa lainsäädännössäja budjetissa. Sopimus mainitsee myösseksuaali- ja lisääntymisoikeudet. Vammaisillaihmisillä on oltava tasavertainen pääsyterveyspalveluiden pariin seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelutmukaan lukien.Vammaisille ei yleensä tarvita erillisiä tairinnakkaisia seksuaaliterveysohjelmia, vaanjo olemassa olevat palvelut voidaan melkohelposti muuttaa sekä rakenteellisesti ettäasenteellisesti esteettömiksi. Tiedon lisääminenvammaisten ihmisten tarpeista organisaationkaikilla tasoilla on erittäin tärkeää.Vammaisten ihmisten itsensä tulisi toimia tutkijoina,kouluttajina ja palveluiden suunnittelijoina.Tällöin palveluista tulee laadukkaampiaja oikeat asiat osataan ottaa huomioon.Liian usein vammaiset ihmiset nähdään pelkästäänpassiivisina palvelujen vastaanottajinatai heitä konsultoidaan vasta jälkeenpäin.Vammaisjärjestöjen motto ”ei mitään meistäilman meitä” pätee myös seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluitaluotaessa. Palveluidenluomisen jälkeen on varmistettava, että nemyös saavuttavat vammaiset ihmiset.Vaikka eri ryhmien tarpeet ovat moninaisia,on huomattava, että erilaisia tarvittavia sovelluksiaon tarjolla, ja monet niistä ovat jopa ilmaisiatai ainakin hyvin edullisia. Terve järki jahalu rakentaa innovaatioita riittävät pitkälle.VTM Inka Mäkinen toimii harjoittelijana VäestöliitonKansainvälisen kehityksen yksikössä.Lähteet:Korhonen Elina: Vammaisille tytöille ja naisille:puhetta seksuaalisuudesta, ihmissuhteista javammaisuudesta,VäestöliittoTytöstä naiseksi,VäestöliittoAlmaty: WHO Sexual rights 2006WHO/UNFPA: Promoting sexual and reproductivehealth for persons with disabilities, guidance noteSAFOD: (Southern African Federation of theDisabled): The call on HIV/AIDS and reproductivehealth care amongst disabled people, 2008.28

29Kuva: Charlotta Boucht

4Oikeus ajattelunjasananvapauteenja oikeus päättäänaimisiinmenosta jalastenhankinnasta Anita LintulaKaikille kuuluu oikeus ajattelun- ja sananvapauteen seksuaalisuutta koskevissaasioissa, oikeus hallita omaa seksuaalisuuttaan sekä oikeus valita kumppaninsamuiden oikeuksia polkematta. Kaikilla on myös oikeus päättää omastaavioitumisestaan ja mahdollisesta lasten hankinnasta, ajankohdasta ja lastenlukumäärästä.Kehittyvissä maissa valinnan vapaudetovat yhteiskunnallisista olosuhteistajohtuen kapeammat kuin mihin länsimaissaolemme tottuneet. Seksuaalisuuteenliittyvät kysymykset ovat usein tabujakaikkien ihmisten kohdalla, erityisesti naistenseksuaalisuutta kontrolloidaan voimak-kaasti. Vammaisten ihmisten ja erityisestivammaisten naisten valinnan vapaudet voivatolla hyvinkin kapeat. Tässä artikkelissakäsittelemme vammaisten ihmisten oikeuttapäättää seksuaali-identiteettiin, avioitumiseenja lasten hankintaan liittyvistä kysymyksistä.30

Kuva: Charlotta BouchtLänsimaissa olemme tottuneet mahdollisuuteemmetehdä valintoja. Mahdollisuutemmeopiskella, hankkia toimeentuloa jahankkiutua erilaisen ohjauksen ja palveluidenpariin auttavat meitä tekemään valintojavapaasti ja vastuullisesti. Jo lapsia valmennetaanhyvin varhain valintojen tekemiseenesimerkiksi kysymällä: Haluatko punaisenvai sinisen haalarin? Mitä haluat syödä illalla?Kehitysmaissa oikeus tehdä omia valintojaei ole itsestäänselvyys kenellekään. Valintojentekemistä rajoittavat tiedon, palveluiden,koulutuksen ja toimeentulomahdollisuuksienpuute. Kehitysmaiden köyhyys tarkoittaausein sitä, että ihminen ei voi valita mitä syötänään, puhumattakaan suuremmista elämänvalinnoista.MINUSTAKOVAIMOKSI?n Menin naimisiin 21-vuotiaana. Edellä mainitussa asiassaei sinänsä liene mitään kummallista. Ihmisillä nyt vain ontapana rakastua ja avioitua. Joidenkin kanssaihmisten mielestäkummallista oli kuitenkin se, että ”onnistuin saamaan”itselleni näkevän miehen. Pyydän kiinnittämään huomiotasanoihin ”onnistuin saamaan!” Näin siksi, että olen sokeanainen.Näinpä sitten minun ja silloisen poikaystäväni avioitumisaikeitatervehdittiin sekavin tuntein. Jotkut kauhistelivatsitä, että poikaystäväni oli valmis sitoutumaan sokeaan naiseen.Olisihan hänellä ollut mahdollisuus tehdä parempikinvalinta. Kun ihmisille valkeni, että tämä avioliitto nyt jokatapauksessa solmitaan, siirryttiin yleisessä keskustelussaseuraavalle tasolle. Tulevan mieheni jaloutta ja erinomaisuuttaryhdyttiin ylistämään. Täytyihän sokean kanssa vihkialttarilleuhrautuvan miehen olla jotenkin poikkeuksellisenhyvä ihminen. Pakkoavioliitostakaan kun ei näyttänyt olevankyse, sillä morsiamen uuma oli hoikkaakin hoikempi.Häissämme onnitteluiden kohteena olin minä, emme meavioparina sinänsä. Ainoa henkilö, joka onnitteli miestäni hyvästävalinnasta, oli entinen opettajani peruskouluvuosilta.Hänen mielestään tuleva mieheni oli varsinainen onnenpoika.Niin olikin.Sari LoijasKehitysmaissa yhteisöllisyys on vahvaa, mikäluo sekä turvaa että turvattomuutta. Lapsi tainuori kuuluu perheeseen ja sukuun, joka huolehtiihänestä. Yhteisöllisyys voi toisaalta ollamyös rajoittavaa, esimerkiksi kun vanhempienihmisten auktoriteetti on suuri, eikä lapsen tainuoren ääni pääse kuuluviin yhteisön sisälläedes häntä itseään koskevissa asioissa. Nämätekijät saattavat johtaa siihen, ettei nuori opitekemään omia valintoja tai pitämään huoltaomien oikeuksiensa toteutumisesta.31

n Bangladeshilaisen Jibon Gomesin elämä on ollut yhtäponnistelua ja ennakkoluuloja vastaan taistelua. Hän onjatkuvasti saanut kuulla, ettei hänen kannata unelmoidaperheestä, sillä kukaan nainen ei ottaisi vammaista miestäaviopuolisokseen. Vaikka hän tapasi nuoruudessaan useitanaisia, jotka olisivat olleet valmiita avioitumaan hänen kanssaan,suhteet kaatuivat ulkopuolelta tuleviin haasteisiin.Joko naisen vanhemmat vastustivat suhdetta tai kirkko eiantanut sille siunaustaan. Vihdoin hän tapasi Olivian, jokapysyi lujana Jibonin rinnalla ja taisteli hänen kanssaan ennakkoluulojavastaan. Heidät vihittiin joulukuussa 2010 jaJibonin unelma perheestä toteutui vihdoin.Avioliitto ei ole vammaiselle ihmiselleitsestäänselvyysKehitysmaissa ihmisillä ei ole aina oikeuttapäättää omasta avioitumisestaan, sen ajankohdastatai valita itselleen sopivaa kumppania,vaan päätöksen asiasta tekevät yhteisönvanhemmat jäsenet. Myöskään lasten hankinnastaja sen ajoittamisesta päättäminen ei oleitsestäänselvyys. Tällaisissa yhteisöissä vammaisenihmisen tilanne on hyvin ristiriitainen.Toisaalta avioitumiselle ei ole vaihtoehtoja jatoisaalta vammaisia ihmisiä pidetään ei-toivottuinaaviokumppaneina. Heidät saatetaanpakottaa avioitumaan keskenään, kieltää avioituminenkokonaan ihmisten omista toiveistahuolimatta tai naiset saatetaan pakottaa itseäänhuomattavasti vanhempien miesten kolmansiksitai neljänsiksi vaimoiksi.Koulutus ja toimeentulo – omien valintojenmahdollistajat”SINULLA ON YKSI PIIRREjosta en pidä”Vammaisten omien valintojen mahdollistamisenratkaiseva tekijä on koulutustason ja itsenäisentoimeentulon mahdollisuuksien lisääminen.Jos ihminen ei osaa lukea, niin hänenon vaikea saada tietoa – oli hän vammainentai ei. Vammaisten osallistuminen yhteiskunnJubabessi on 24-vuotias Tunisissa asuva vammainennuori mies. Hän kertoo surullisen tarinan seurusteluunliittyvistä kokemuksistaan ja kohtaamistaan ennakkoasenteista.”Yläkoulussa tapasin tytön nimeltä Marie, josta pidinhyvin paljon. Yhtenä päivänä rohkenin lähestyä häntä jakerroin hänelle olevani rakastunut häneen. Kysyin haluaisikohän olla tyttöystäväni, tai vaikka vaimoni tulevaisuudessa.Kuultuaan tämän hän vastasi minulle: Olet fiksun ja siistinoloinen poika, mutta sinulla on yksi piirre josta en pidä. Oletkehitysvammainen, ja en ikinä seurustelisi kehitysvammaisenkanssa.”Kokemukseni jälkeen tunsin itseni täysin nöyryytetyksija se tuntui maailmanlopulta.”32

Kävelenpää pystyssä!Kuva: Charlotta Bouchtn Aska on 42-vuotias kuuro nainen Keniasta. Hän on kolmenlapsen yksinhuoltajaäiti ja suorittaa opintoja yliopistossa.Aska kertoo, että kun hän oli nuori, hänen vanhempansayrittivät piilotella hänen poikkeavuuttaan eivätkä päästäneethäntä solmimaan ystävyyssuhteita luokkakavereiden kanssa.Aska oppi ajattelemaan, ettei myöskään kukaan mieskoskaan kiinnostuisi hänestä.Lukion jälkeen Aska kuitenkin löysi itselleen poikaystävänja alkoi seurustella. Hän kohtasi silti jatkuvasti vammaansaliittyviä ennakkoluuloja. ”Ensimmäinen poikaystäväni salasikuurouteni vanhemmiltaan vuosien ajan. Kun hänen äitinsäsai asian selville, hän kiljui: ”Kaikista kauniista tytöistä joidenkanssa olet seurustellut, miksi tyydyt tähän tyhmääntyttöön? Onko sinut noiduttu? Olemmeko me köyhiä? Miksituot kerjäläisen tänne?” Hän tarjosi minulle rahaa, jotta jättäisinhänen poikansa, mutta minä kieltäydyin. Koska olimmeeri etnisistä ryhmistä, hän kysyi minulta: ”Eikö sinunheimossasi ole miehiä, miksi haluat minun poikani?”Myöhemmin suhde kariutui ja Aska avioitui kuuron miehenkanssa. Hänenkään vanhemmat eivät kuitenkaan hyväksyneetAskaa, vaikka heidän oma poikansa oli kuuro. Kun hesaivat lapsia, kaikki olettivat, että heistäkin tulee kuuroja.Vaikka lapset ovat kuulevia, Aska joutuu yhä vakuuttamaanasian perheenjäsenille, ystäville ja lääkäreille. Myös terveydenhuollonpalveluita käyttäessään hän kohtaa paljonongelmia. Erityisen hankalaa lääkäreiden kanssa asioiminenoli Askan tullessa sairaalaan synnyttämään. Sairaalanhenkilökunta ei osannut kommunikoida viittomakielellä jaAskaa kohdeltiin huonosti.Aska on tehnyt vaikuttamistyötä, ja oppinut että vammaistenkaltoinkohtelu on hyvin yleistä. Kuuroilta naisiltasaatetaan jopa viedä lapsi synnytyksen yhteydessä. HiljattainAska oli mukana projektissa, joka opetti viittomakieltä20:lle terveydenhuollon työntekijälle, jotka työskentelivätpääosin seksuaali- ja lisääntymisterveyden parissa.Aska kertoo olleensa pitkään vihainen kokemastaankohtelusta. Vammaisliikkeiden nousun myötä hän ontiedostanut, että hänellä on ihmisoikeuksia ja ruvennuttaistelemaan niiden puolesta. Nykyään hän ei häpeä vammaisuuttaan:”Olen yksinhuoltajaäiti, mutta olen ylpeä jakävelen pää pystyssä kun ihmiset ihmettelevät, mitenolen voinut kasvattaa lapseni niin hyvin. Näytän heille, ettävammaisuuteni ei ole este, ja että voin jopa olla parempiäiti kuin monet muut.”33

”Useat koulutuksenja työn sarallapitkälle päässeetkehitysmaissa asuvatvammaiset ovat joutuneetylittämään kohtuuttomansuuria esteitänan toimintaan hälventää ennakkoluuloja.Vammaiset koulutoverit, pienyrittäjät ja vaikkapajalkapallon pelaajat toimivat raja-aitojenmurtajina.Olen seksuaalinen olento! Vammaistennuorten voimaannuttaminenJotta vammaisten ihmisten mahdollisuuksiatehdä seksuaalisuuttaan koskevia valintojavoisi lisätä, on seksuaalisuudesta ja seksuaalioikeuksistaääneen puhuminen tärkeää.Myös vertaistuki sekä perheiden, yhteisöjenja terveyspalvelujen henkilökunnan valistaminenja kouluttaminen ovat tehokkaaksihuomattuja keinoja. Vammaisten oman itseymmärryksenlisääminen ja itsensä hyväksyminenseksuaalisina olentoina on kaikenlähtökohta.Sambiassa kehitysvammaisia tyttöjä janaisia tuetaan järjestämällä kuukausittaisiavertaistukiryhmiä, joissa he voivat jakaa kokemuksiaanja ajatuksiaan arkielämästäänja seksuaalisuudestaan. Vertaistukitoiminnanalussa kokenut ryhmänvetäjä keräsi tietoakehitysvammaisten arjesta ja seksuaalisistaasenteista ryhmätapaamisissa ja kehitysvammaistentyttöjen kotona. Ryhmän toimintaajatukseenkuului kulttuuristen käsitystentiedostaminen, jotta ne voidaan joko hyväksyätai kyseenalaistaa.Myönteiset roolimallit ovat tärkeitä, jottavammaiset ihmiset saavat malleja siitä, minkälaisiavalintoja muut ovat tehneet ja mitenhe ovat voittaneet tielleen osuneita esteitäja asenteita. Tässä oikean tiedon ja kattavanseksuaalikasvatuksen tuominen vammaistenulottuville on äärimmäisen tärkeää.Esteettömät koulurakennukset ja asuntolat,opetushenkilökunnan erityisopetuksen asiantuntemuksenlisääminen ja viittomakielisenopetuksen tarjoaminen ovat esimerkkejä toimista,joilla murretaan vammaisten kouluttautumisenesteitä. Useat koulutuksen ja työnsaralla pitkälle päässeet kehitysmaissa asuvatvammaiset ovat joutuneet ylittämään kohtuuttomansuuria esteitä. Tarvitsemmekin kipeästiympäristön asennemuutoksia, saavutettaviaseksuaaliterveyspalveluita ja koulutusta, jottatie vammaisten omiin valintoihin helpottuu.YTM Anita Lintula työskenteleeVammaiskumppanuusohjelman ja Fididanviestintäkoordinaattorina.Lähteet:Agnes Phiri, hankekoordinaattori,ZAEPD- järjestö, SambiaKeskustelut artikkelin pohjalla: Ulla Tervo, SuomenWorld Vision, erityisasiantuntija ja Anja Malm,Vammaiskumppanuusohjelma, ohjelmajohtaja34

35Kuva: Charlotta Boucht

5Oikeusyksityisyyteen ElinaKorhonenKaikkien seksuaaliterveyspalvelujen ja niihin liittyvän neuvonnan tulee olla luottamuksellista.Kaikilla on oikeus itsenäisiin ehkäisyvalintoihin. Kaikille ihmisilleon taattava oikeus turvalliseen ja tyydyttävään sukupuolielämään ilman pelkoavainosta, vapauden riistosta tai sosiaalisesta painostuksesta.Vammaiset ihmiset asutetaan yhä monestilaitoksiin tai palveluasuntoihin.Monet asuvat vanhempiensa luona pitkälleaikuisuuteen, jotkut jopa näiden kuolemaanasti. Asumisjärjestelyt voivat aiheuttaasen, ettei vammaisella ihmisellä ole omaa tilaaedes kotonaan. Vaikka oma huone olisikinperiaatteessa järjestynyt, sinne voi milloin tahansatulla perheenjäsen tai asuntolan henkilökuntaankuuluva työntekijä. Yksityisen paikanlisäksi tarvitaan myös omaa aikaa. Ei olemitenkään itsestään selvää, että vammainenihminen voi itse päättää, koska haluaa olla itsekseentai kaksin kumppanin kanssa.Seksiin ja seksuaalisuuteen kuuluu myösaina oikeus yksityisyyteen. Vammaisten ihmistenkohdalla tämä ei aina ole itsestäänselvyys.Vammaiset ihmiset asuvat usein siten,että yksityisyys voi jäädä hyvinkin rajatuksi,esimerkiksi vanhempiensa luona tai ryhmä/soluasunnoissa. Jos elää koko ajan toisten”silmien alla”, voi olla vaikeaa etsiä tietoaaraksi koetusta aiheesta.Vammaisten ihmisten oikeutta yksityisyyteenei rajoita pelkästään fyysiset tilat vaan myösmahdollinen riippuvaisuus toisten ihmistenavusta. Usein vammainen ihminen joutuu tottumaanmuiden ihmisten tarkkailuun ja kos-36

” Vammaistenihmisten oikeuttayksityisyyteen eirajoita pelkästäänfyysiset tilat vaanmyös mahdollinenriippuvaisuus toistenihmisten avusta.Kuva: Gillmar/Shutterstockketukseen. On tärkeää, että apua antavallahenkilöllä on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Onmyös tärkeää muistaa, ettei avustajan tehtäväole neuvoa tai arvostella vaan auttaa myös intiimeissäasioissa. Tämä koskee myös tilanteita,joissa vammainen ihminen haluaa esimerkiksikeskustella seksuaalisuuteen tai lisääntymisterveyteenliittyvistä asioista ammattilaisenkanssa. Tulkin tai avustajan läsnäolo voi vaikeuttaaintiimeistä asioista puhumista ja vaitiolovelvollisuusja siitä kertominen on näissätilanteissa erityisen tärkeää.Kehitysmaissa ongelmana on, että avustajanatoimii usein perheenjäsen. Seksuaalisuuteenliittyviä asioita tai esimerkiksi ehkäisyntarvetta voi silloin olla todella vaikea ottaaesille.Vammaisella lapsella on usein rajallisetmahdollisuudet tutkia yksin omaa kehoaan.Yksityisyyden puute voi näin ollen vaikuttaalapsen käsitykseen omasta kehostaan ja henkilökohtaisistarajoistaan. Tämä voi vaikuttaamyös siihen, miten vammainen lapsi tai aikuinenosaa pitää puoliaan ja kieltäytyä esimerkiksiei-toivotusta seksistä tai koskettelusta.Yksityisyyden vähäisyys rajoittaa seksuaalisuudentoteutumista ja sen yksilöllistä ilmaisua.Kuitenkin jokaiselle kuuluu oikeuspäättää omasta seksuaalisuudestaan: tämäkoskee myös seksuaalista suuntautumista jaseksuaali-identiteettiä.VTM Elina Korhonen työskentelee koordinaattorinaVäestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä.Lähteet:Nahkamäki, Kirsi: Kehitysvammaisten oppilaidenseksuaalikasvatus.37

6Oikeus elämään,vapauteen,turvallisuuteenja ruumiilliseenkoskemattomuuteen PiaHenttonenKaikilla on oikeus tulla suojelluksi kidutukselta ja alentavalta kohtelulta sukupuolen,seksuaalisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Kaikillaon myös oikeus harjoittaa seksuaalisuuttaan ilman väkivaltaa ja pakottamista.Vammaiset ihmiset ja erityisesti naiset kokevat valtaväestöä enemmän seksuaalistaväkivaltaa. Seuraavassa artikkelissa käsittelemme vammaisten ihmisten,erityisesti naisten, kokemaa seksuaalista väkivaltaa.Vammaiset ihmiset kohtaavat samankaltaistaväkivaltaa kuin vammattomatihmiset. Heihin kohdistuu kuitenkinmyös omanlaisia väkivallan muotoja,jotka liittyvät vamman aiheuttamiin toimintakyvynrajoituksiin ja vammaisen riippuvuuteentoisen henkilön avusta arkipäivän selviytymisessä.Vammaan liittyvää väkivaltaavoi olla esimerkiksi avustamatta jättäminen,apuvälineen vahingoittaminen ja uhkailu”laitokseen joutumisella” tai yksin jättämisellä.Vammaisten kokema seksuaalinenväkivaltaSeksuaalinen väkivalta voi olla seksiin pakottamista,raiskaus, intiimien kehon osien pahoinpitelyä,uhrin seksuaalista koskettelua,kohtelemista seksuaaliobjektina tai seksuaalistahyväksikäyttöä. Mitä enemmän vam-38

Kuva: Charlotta Bouchtmainen henkilö tarvitsee tukea ja apua, sitäsuurempi riski hänellä on joutua seksuaalisenväkivallan uhriksi. Mitä vaikeampi vammaon, sitä enemmän se rajoittaa itsenäistätoimintakykyä ja sitä enemmän tarvitaan ulkopuolistenapua hyvin yksityisistäkin asioistahuolehtimiseen, esimerkiksi intiimihygienianhoitoon.Seksuaaliseen väkivaltaan voi liittyä myösmuita väkivallan muotoja. Psyykkistä väkivaltaavoi olla esimerkiksi uhrin uhkailu kostolla,jos hän kertoo kokemastaan. Taloudellistaväkivaltaa taas on, jos väkivallan tekijäestää uhria saamasta ja käyttämästä omiarahojaan, jolloin hänen riippuvuutensa tekijästäkasvaa.Vammaisten kohtaama rakenteisiin liittyväväkivalta asuinyksiköissä ja työpajoissavoi esimerkiksi vaikuttaa siihen, millaistatukea seksuaalisen väkivallan uhri saa paikassatoimivilta työntekijöiltä. Monet vammaisiinkohdistuvat seksuaalisen väkivallanteot tapahtuvat paikoissa, joissa vammaisethenkilöt asuvat, työskentelevät, saavat palveluitatai opiskelevat. Tekijä saattaa ollahyvinkin tuttu, läheinen ja luotettu.Tutkimustietoa seksuaalisestaväkivallastaVammaisilla henkilöillä on tutkimusten mukaansuurempi riski joutua seksuaalisenhyväksikäytön ja väkivallan kohteeksi kuinvammattomilla.Seksuaalista väkivaltaa näyttää tutkimustenperusteella kohdistuvan enemmän vammaisiinnaisiin kuin miehiin. Pitää kuitenkin huomata,että myös vammainen mies, erityisestikehitysvammainen mies, on alttiimpi kohtaamaanseksuaalista väkivaltaa kuin vammatonmies. Vammaisten kohtaamaa väkivaltaa onmyös tutkittu huomattavasti enemmän naistenkuin miesten kokemana.39

Erityisesti kehitysvammaisten naisten riskijoutua seksuaalisen väkivallan uhriksi näyttääolevan kohonnut. Vaikka aiheesta tehdyt kansainvälisettutkimukset on yleensä tehty pienelläotannalla ja lisää vertailevaa tutkimustatarvitaan, voidaan arvioida, että kehitysvammainennainen kohtaa seksuaalista väkivaltaa4 - 10 kertaa useammin kuin nainen ilmanvammaa.Tutkimusten pohjalta näyttää, että vammaisiinnaisiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja väkivaltakestää pidemmän aikaa kuin vammattomiennaisten kokema. Erityisesti kehitysvammaisetnaiset joutuvat kokemaan elämänsäaikana toistuvia seksuaalisia loukkauksia.Usein tekijä on vammaisen läheinen tai tuttu.Vammaisilla on kuitenkin myös kohonnut riskikohdata väkivaltaa täysin tuntemattomientaholta.Mitä on vammaisiin kohdistuvanseksuaalisen väkivallan taustalla?Vammaisiin ja vammaisuuteen liittyvätasenteet ja uskomukset.Kehitysmaissa vammaisuuteen liittyy useinpaljon vääriä uskomuksia. Hoivan ja tuentarpeen vuoksi vammaisten voidaan nähdäolevan vailla seksuaalisia tarpeita, aikuisenakinkuin ikuisia lapsia. Vanhemmat jahoitohenkilökunta voivat myös ajatella, ettävammaisuuden vuoksi varsinkin vaikeastivammaiset eivät ole kiinnostavia seksikumppaneita.Tutkimusten mukaan juuri heillä onkuitenkin kohonnut riski joutua seksuaalisenhyväksikäytön uhriksi.Joissain kehitysmaissa varsinkin kehitysvammaisianuoria voidaan pitää yliseksuaalisinaja holtittomina. Osassa kehitysmaistaSINDUN TARINAn Sindu on 21-vuotias tyttö Sri Lankasta. Hän asuu vanhempiensakanssa eikä ole koskaan käynyt koulua. Sindukertoo tarinansa lähes passiiviseen sävyyn: ”Naapurissaasuva mies raiskasi minut. Hän jatkoi seksuaalista suhdettakanssani, ja sen seurauksena tulin raskaaksi. Synnytintyttövauvan, mutta kahden viikon jälkeen vanhempani luovuttivatlapseni adoptoitavaksi.” Kysyttäessä miten tämä onvaikuttanut häneen, Sindu kertoo, että kun naapurin miesraiskasi hänet, hän ei tuntenut mitään. Hänen vanhempansaovat olleet hyvin huolehtivaisia sen jälkeen, kun hän syn-nytti, mutta naapuri on edelleen lähennellyt Sindua. Sinduon kuitenkin onnistunut torjumaan lähentely-yritykset. Hänkertoo myös ettei tiedä mitään seksuaalioikeuksista tai ehkäisystäeikä oikeastaan edes sitä mitä seksuaalisuus on.Sindun tarina kuvaa kuinka kehitysvammaiset ovat seksuaalisenväkivallan suhteen helposti haavoittuvia. Koska heeivät saa minkäänlaista seksuaalikasvatusta, on heidän vaikeaymmärtää, että seksuaalinen kanssakäyminen on asia,josta heillä on oikeus tehdä omia päätöksiä.40

elää vielä ”Virgin cleansing”-uskomus. Tämävanhaa perua oleva uskomus sisältää ajatuksensiitä, että seksi neitsyen kanssa parantaatai poistaa seksitaudin kuten hivin taikupan. Uskomus on johtanut vammaistennaisten raiskauksiin, sillä heidän ajatellaanolevan seksuaalisesti kokemattomia ja siksineitsyitä.Taloudellinen riippuvuus.Länsimaissa monien vammaisten on vaikeasaada koulutustaan vastaavaa työtä vaikkatoimintakykyä riittäisikin. Siksi monen vaikeamminvammaisen toimeentulo koostuupienestä peruseläkkeestä. Monissa kehitysmaissavammaisille ei ole tarjolla yhteiskunnantarjoamaa taloudellista tukea tai tuki onniin niukkaa, että se ei riitä edes välttämättömiinmenoihin. Vammaiset ovat yleensä hyvinköyhiä ja riippuvaisia perheensä tuestaja turvasta sekä yhteisönsä hyväntekeväisyydestä.Köyhyys tekee ihmisestä haavoittuvan.Muu riippuvuus.Vamma lisää myös riippuvuutta toisten ihmistentuesta ja henkilökohtaisesta avusta.Avustavien suuri lukumäärä sekä avustustoimenpiteidenvaatima fyysinen kontakti jaläheisyys lisäävät väkivallan ja hyväksikäytönriskiä. Riippuvuus avusta voi estää vammaistapaljastamasta hyväksikäyttäjää tai rikoksentekijää. Kehitysvammaisen tai monivammaisentaas voi olla vaikea ilmaista, mitä ontapahtunut.Monissa kehitysmaissa ainoa asuinvaihtoehtovammaiselle ovat isot laitosmaisetasuinyksiköt. Myös ainoa mahdollisuus käydäkoulua voi olla sisäoppilaitos asuntoloineenkaukana kotoa. Ilman läheisten tukea vammaiset,varsinkin lapset ja nuoret, ovat erityisenalttiita seksuaaliselle väkivallalle.Uhrin vammaisuus vaikuttaa väkivaltatilanteessatoimimiseen ja siitä selviytymiseen.SAMBIALAISENMonican tarinan 28-vuotias Isaac todettiin syylliseksi ja tuomittiin seitsemänvuoden vankeuteen Monican raiskaamisesta. Monicaon 16-vuotias kehitysvammainen tyttö. Isaac oli Monicanpoikaystävän, Adamin, hyvä ystävä, ja tutustui Monicaanhänen kauttaan. Eräänä päivänä Isaac pakotti Monican hylättyynrakennukseen ja raiskasi hänet.Vammansa vuoksi Monica ei kyennyt puhumaan asiasta.Vasta tultuaan raskaaksi raiskauksen seurauksena hän kertoimitä oli tapahtunut. Rikos ilmoitettiin välittömästi poliisilleja Isaac todettiin syylliseksi ja tuomittiin.Mitä enemmän vamma tai vammat rajoittavatitsenäistä toimintakykyä, sitä vähemmänuhrilla on omia mahdollisuuksia vaikuttaa japuolustaa itseään. Vammaisilla ei myöskäänole usein tietoa palveluista ja tukitoimista,joista he voisivat saada apua tai paikoista,jonne hakeutua turvaan. Monissa neuvontaaja turvaa tarjoavissa palveluissa ei ole valmiuksiaottaa vastaan vammaisia asiakkaita.Vammainen voi olla hakematta apua myösväkivallan aiheuttaman häpeän tai itsenäisenasumistavan menettämisen pelon takia.Olisi tärkeää, että vammaisella henkilölläon useita ihmisiä, joihin hän luottaa ja joidenkanssa hän on säännöllisesti vuorovaikutuksessa.Turvalliset ihmissuhteet ehkäiseväthyväksikäyttöä ja väkivaltaa, nopeuttavat niidenhuomaamista ja avun hakemista.Alhainen itsetunto ja tietämättömyys.Nimet muutettuTutkimusten mukaan alhainen itsetunto lisääriskiä ajautua seurustelusuhteisiin, joissailmenee toistuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.Vammainen saattaa miellyttääkseen jatullakseen hyväksytyksi sietää kumppaneita,41

jotka ovat vaarallisia hänen terveydelleen jahengelleen. Toistuva ajautuminen suhteisiin,joissa on hyväksikäyttöä kertoo riittämättömästätuesta, yksinäisyydestä tai siitä, ettäelämässä ei ole riittävästi mielekkäitä rooleja.Riittävän monipuolinen tukiverkosto jaUGANDASSAVAMMAISETTYTÖT OVATSUOJATTOMIAn Useat vammaiset tytöt ovat joutuneet raiskauksenkohteiksi. Ugandalainen Philonema, 18, on kehitysvammainenja hänet on raiskattu useita kertoja.Ensimmäinen raiskaus, joka tapahtui viime vuonna,johti hänen nyt 10-kuukautisen tyttärensä syntymään.Raiskaaja pakeni kun hänet yritettiin saada vastuuseensyntyneestä lapsesta.Toisen kerran Philoneman raiskasi naimisissa olevanaapuri. Naapuri pidätettiin ja hän sai lyhyen vankeustuomionraiskauksesta. Tällä hetkellä Philonemansuurin taistelu käydään hänen oman perheensä sisällä.Hän sanoo rakastavansa tytärtään ja tahtovansa lisäälapsia, mutta hänen vanhempansa ovat eri mieltä. ”Enhalua tyttäreni olevan seksuaalisissa suhteissa, sillähän ei kykene huolehtimaan lapsista,” sanoo hänenäitinsä, joka otti yhteyttä paikalliseen terveyskeskukseensaadakseen tyttärensä steriloitua. Siellä eikuitenkaan suostuttu tekemään toimenpidettä ilmanPhiloneman suostumusta.vammaisen henkilön kokemus kuulumisestayhteiskuntaan toimivat puskurina hyväksikäyttöävastaan.Tietämättömyys seksuaalisuudesta, seksuaalioikeuksista,omista rajoista ja seksuaalisestaväkivallasta altistaa hyväksikäytölleja väkivallalle. Ikä- ja kehitystasoonsopivan seksuaalikasvatuksen ja turvataitokasvatuksenpuute aiheuttavat kyvyttömyyttäpitää puoliaan ja suojella omia rajoja. Eräässäaustralialaisessa tutkimuksessa haastateltiinlievästi kehitysvammaisia ihmisiäseksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Haastatelluistalähes puolet ei tiennyt, mitä tekisivät,jos heitä lähenneltäisiin. Lähes puolethaastatelluista ei myöskään tiennyt, mitenseksistä voisi kieltäytyä.Seksuaalisen väkivallan ja kaltoinkohtelunehkäisemiseksi ja lopettamiseksi on tärkeäätietää seuraavat asiat:n Seksistä saa kieltäytyä.n Kuinka seksistä kieltäydytään.n Seksin ei ole tarkoitus olla kivuliastatai epämiellyttävää.n On rikollista ja laitonta pakottaa taipainostaa seksiin.n On seksuaalista hyväksikäyttöä, josseksistä maksetaan tai siihen lahjotaan.n Jotkut seksisuhteet ovat laittomia taiväärin kuten perheessä, työntekijän jaasiakkaan välillä tai lapsen ja aikuisen välillätapahtuva seksi.n Jotkut ihmiset ovat vain kiinnostuneitasaamaan seksiä. He eivät välitä sinusta.n Miksi ja kuinka sanoa ei.n Kuinka tunnistaa riskitilanteet.n Kuinka hakea apua?n Kenelle voi kertoa, jos jotakin pahaatapahtuu?42

Kuva: Charlotta BouchtTekojen selvittelyPahimmillaan vamma voi voimakkaasti rajoittaailmaisua tai ymmärrystä, jolloin uhrinon vaikea kertoa kokemastaan väkivallasta.Vaikeasti kehitysvammainen väkivallan uhrionkin usein riippuvainen siitä, miten hänettuntevat ihmiset kykenevät hänen käytöksestäänja olemuksestaan tunnistamaan,että asiat eivät ole kunnossa. Läheisten voiolla kuitenkin vaikea selvittää, mitä on tapahtunut.Seksuaalisesta väkivallasta ei aina jääselkeitä jälkiä. Psyykkisiä traumoja aiheuttaviintilanteisiin reagointi on yksilöllistä. Jokuvoi oireilla voimakkaasti heti kokemuksenjälkeen, toinen vasta pitkän ajan kuluttua.Sekä kehittyneissä että kehitysmaissa raportoidaanvain pieni osa vammaisten kokemastaseksuaalisesta väkivallasta. Tekijä voiusein olettaa selviävänsä ilman seuraamuksia.Kehittyneissä maissa rikosasian eteenpäinvieminen riippuu usein siitä, miten vammaisenläheiset kykenevät ja haluavat tilanteessatoimia. Jos lähi-ihmiset eivät lähdevammaisen mukaan avustajiksi ja tueksi, jäärikos yleensä ilmoittamatta ja selvittämättä.Joissain kehitysmaissa osa vammaisistaon lain edessä heikossa asemassa. Voi olla,että he eivät saa vannoa valaa tai toimia todistajanaoikeudessa. Poliisiasemat ja oikeussalitvoivat olla esteellisiä. Niihin voi ollaesimerkiksi mahdotonta tulla pyörätuolilla.Lisäksi viittomakielentulkeista ja kehitysvammaistentarvitsemista tukihenkilöistä onpulaa.Viranomaiset saattavat myös ajatella, ettäväkivaltatilanne on ollut väärinkäsitys – ehkäuhri on antanut tekijän jotenkin ymmärtääolevansa halukas seksiin. Raportoimisen vähyyskertoo myös kahdesta muusta huolestuttavastaasiasta. Ensinnäkin, vammaiseteivät saa neuvontaa ja hoitoa seksuaalisenväkivallan aiheuttamiin fyysisiin ja psyykkisiinvaurioihin. Hoitamaton väkivaltakokemusrajoittaa elämää ja altistaa väkivallallemyös tulevaisuudessa. Toiseksi, raportoimisenvähyys kertoo siitä, että seksuaalisenväkivallan yhteydessä mahdollisesti tarttuvatseksitaudit jäävät vaille hoitoa. Esimerkiksihi-viruksen tarttuminen voi jäädä huomaamatta.43

Mitä tehdä vammaisten uhrien tilanteenparantamiseksi ja seksuaalisen väkivallanehkäisemiseksi?n Vammaiset, jotka ovat alttiina joutua seksuaalisenväkivallan uhreiksi tai suhteisiin,joissa on hyväksikäyttöä, tarvitsevat ymmärrettävälläja havainnollisella tavalla annettuatietoa seksuaalisuudesta ja seksuaalisestaväkivallasta, opastusta valintojen tekemiseenja oman tahdon ilmaisemiseen.n Uhrit tarvitsevat keinoja siihen, miten raportoidaseksuaalisesta väkivallasta.n Vammaisten asuntoloille on laadittava selkeätohjeet siitä, miten toimitaan, jos joku joutuuseksuaalisen väkivallan uhriksi/jotakutaepäillään seksuaalisen väkivallan tekijäksi.n Vammaisilla tulee olla saatavilla matalankynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita.n Poliisien ja oikeustoimihenkilöstön tietoavammaisuudesta, vammaisen henkilön kohtaamisestaja vammaisten kokeman väkivallanyleisyydestä tulee lisätä.n Kehitysmaat tarvitsevat tietoa vammaisuudesta.Vammaisuuteen liittyviä myyttejäja uskomuksia pitää purkaa.n Vammaisten ihmisoikeuksia ja tasa-arvoapitää lisätä myös kehitysmaissa.n Vammaisten ihmisten taloudellista tilannettatulee parantaa.n Tutkimuksia vammaisten kokemasta seksuaalisestaväkivallasta eri puolilla maailmaa tuleelisätä. Erityisesti tutkimusta tarvitaan vammaistenmiesten kokemasta seksuaalisestaväkivallasta.Kirjoittaja Pia Henttonen on yhteiskuntatieteidenmaisteri, sosiaalityöntekijä ja seksuaalipedagogi.Hän työskentelee Kehitysvammaisten Tukiliitossaperheiden kanssa, joissa on kehitysvammaisia taimerkittävistä oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsiasekä vammaisten nuorten ja aikuisten kanssa, jotkapohtivat lastenhankintaa ja vanhemmuutta.Kuva: Charlotta Boucht44

Lähteet:Conod L, Servais L, Sexual life in subjects withintellectual disability [verkkodokumentti]. Saludpública Méx. 2008, vol.50, suppl.2, pp. s230-s238. [siteerattu 29.2011]. http://www.medigraphic.com/pdfs/salpubmex/sal-2008/sals082q.pdfDocument on violence against Women with Disabilities[verkkodokumentti]. Produced by theInternational Network of Women with Disabilities.4. 10.2010 [siteerattu 29.4.2011]. www.internationaldisabilityalliance.org/advocacywork/the-international-network-of-women-withdisabilities-inwwd/Groce NE. HIV/AIDS and individuals with disability[verkkodokumentti].Global Health Division,The Yale School of Public Health, USA2005. [siteerattu 30.4.2011].http://www.childinfo.org/files/childdisability_Groce2005.pdfGroce NE., Trasi R. Rape of Individuals with Disabilityin the Age of AIDS:The Folk Belief of “Virgin Cleansing [verkkodokumentti].Global Health DivisionYale School of Public Health 2004 [siteerattu28.4.2011]. http://www.aidslex.org/site_documents/DB-0021E.pdfJones N, Moore K, Villar-Marquez E. Painfullessons: The politics of preventing sexual violence andbullying at school [verkkodokumentti]. WorkingPaper 295.Results of ODI research presented in preliminaryform for discussion and critical comment. OverseasDevelopment Institute and Plan International2008. [siteerattu 30.4.2011]. http://www.odi.org.uk/resources/download/2429.pdfMcCabe MP, Cummins RA & Reid SB. (1994).An empirical study of the sexual abuse of people withintellectual disability. Sexuality and Disability, Vol.12. no 4, 297-306.McCarthy M, Thompson D. Sex and the 3Rs:Rights, Risks and Responsibilities. A sex educationpack for working with people with learning disabilities.Brighton:Pavilion 2007.Phasha N, Myaka L. A custom distorted: Beliefsabout sexual abuse involving teenagers wirh intellectualdisability at a rural settin in South Africa.[verkkodokumentti]. Seminar paper.:SexualViolence Research Initiative Forum 2009 [siteerattu30.4.2011]. http://svriforum2009.svri.org/presentations/Phasha.pdfPowers LE, Oschwald M. Violence and AbuseAgainst People With Disabilities: Experiences,Barriers and Prevention Strategies [verkkodokumentti].Oregon Institute on Disability and Development2004 [siteerattu 29.04.2011]. www.directcareclearinghouse.org/download/Abuseand-ViolenceBrief%203-7-04.pdfRose J, Rennie M. Managing the Risk Associatetwith Sexual Activity. Kirjassa Walker-Hirsch L,toim. The Facts of life ... and More: Sexuality andIntimacy for People with Intellectual Disabilities.Baltimore: Paul Brookes Bublishing Co 2007, s.193-221.Sobsey D. Faces of Violence against Women withDevelopmental Disabilities [verkkodokumentti].Impact. The Institute on Community Integration(UAP). Research and Training Center on CommunityLiving. Volume 13 · Number 3 · Fall2000 [siteerattu 30.4.2011]. http://ici.umn.edu/products/impact/133/133.pdfSobsey, D. More Common Than We think: Recognizingand responding to Singns of Violence.[verkkodokumentti]. Impact. The Institute onCommunity Integration (UAP). Research andTraining Center on Community Living. Volume13 · Number 3 · Fall 2000 [siteerattu 30.4.2011].http://ici.umn.edu/products/impact/133/133.pdfVieremö V. (2001). Vammaiset naiset ja väkivalta–selvitys. Åbo Akademin. Psykologian laitos.45

7 Kyse onyhdenvertaisuudestaja ihmisoikeuksista PirkkoIhminen on seksuaalinen olento. Seksuaalisuus ja siihen liittyvät asiat ovat itsemmeydintä. Seksuaalisuudessa on myös voimaa kasvamiseen ja uuden sukupolvenkasvattamiseen.Seksuaaliterveyson paljon muutakinkuin vain raskauden ja seksitautienehkäisyä. Kyse on kokonaisvaltaisestafyysisestä ja psyykkisestä terveydentilasta,johon seksuaalioikeuksia edistämällävoimme vaikuttaa. Vammaisella ihmiselläon samat tarpeet hyvään seksuaaliterveyteenkuin kenellä tahansa muullakin.Viime vuosina tämä tosiasia on huomattumyös kansainvälisellä tasolla. Liian pitkäänvammaiset ovat olleet viallisia, korjauksentarpeessa olevia, näkymättömiä kansalaisia,joihin on kohdistettu lääketieteellisiä ja muitakorjaavia toimenpiteitä. Yksilön tragediasta onKuva: Charlotta BouchtMahlamäkisiirretty katseet ympäröivään yhteisöön, jokavammauttaa, kun se jättää huomiotta esteidenpoistamisen. Osa osallistumisen esteistäon konkreettisia: portaikko ilman luiskaa taitieto vain nähtävässä tai kuultavassa muodossa.Osa taas on asenteellisia, ennakkoluulojaja yksinkertaisesti tietämättömyyttä siitä,mistä erilaisten vammojen osalta on kyse.Vammaisuutta tulisikin tarkastella uudestanäkökulmasta. Se ei ole tulosta yksilössäolevasta vammasta, vaan kyse on yksilön jaympäristön välisen vuorovaikutuksen häiriöstä.Vammaisuus aiheutuu ensisijaisestiympäröivän yhteiskunnan kyvyttömyydestä46

Lisärahoitusta vammaistutkimukseenJukka Kumpuvuorin Yksi keskeinen taho vammaisten seksuaalioikeuksienedistämisessä on yliopistot. Erityisesti oikeustieteen panostusvammaisten seksuaalioikeuksien tutkimukseenolisi asia, joka vie myös oikeuksien toteutumista eteenpäin.Oikeustieteellisen tutkimuksen lisäksi monitieteinenyhteiskuntatieteellisesti orientoitunut vammaistutkimuson nousussa monissa maissa ja se avaa ovia myös vammaistenseksuaalioikeuksien tutkimukselle. Tutkimuksenmerkitystä vammaisjärjestöjen vaikuttamistoiminnassa eivoi korostaa liikaa. Vaikuttamistoiminnassa tarvitaan dokumentoituaja analysoitua tietoa siitä, mitä on tapahtunutja siitä, mihin tarvitaan muutosta. Ei voida vaatia päätöksiä,jos ei tiedetä lopputulosta, johon päätökset johtaisivat.Valtioilla on suuri rooli tutkimuksen rahoittajina, jotenvaltioiden ympäri maailmaa pitäisi panostaa tutkimukseen.Jukka Kumpuvuori on tutkija Åbo Akademinihmisoikeusinstituutissa, jossa hän myösvalmistelee väitöskirjaansa vammaistenihmisoikeuksista Ugandassa. Kumpuvuorellaon myös oma lakiasiaintoimisto, jokaon erikoistunut vammaisten oikeuksienajamiseen Suomessa ja kansainvälisissäihmisoikeustuomioistuimissa.47

ottaa huomioon toimintarajoitteisten ihmistenerilaisuutta. Ongelmien taustalla tämännäkökulman mukaan on se, ettei valtio eikäyhteiskunta ole riittävästi vastannut erilaisiintarpeisiin, joita vammaisuus aiheuttaa.Keskeinen muutoshaaste on osallisuudenedistäminen ja sen esteiden purkaminen. Tavoitteenaon luoda yhtäläiset mahdollisuudettoimia yhteiskunnan eri alueilla. Se velvoittaakaikkia osapuolia toimimaan suunnitelmallisestiyhdenvertaisen osallistumisen jatasa-arvon tavoitteiden saavuttamiseksi.Vammaisten henkilöiden näkeminen itsenäisinäoikeudellisina subjekteina mahdollistaaheidän oikeuksiensa turvaamisen.Vammaisia henkilöitä ei tällöin nähdä enääongelmina vaan huomio kiinnitetään siihen,että vammaisille ihmisille kuuluvat lähtökohtaisestikaikki samat ihmisoikeudet, jotkamuillekin ihmisille on turvattu. Kyse on ihmisoikeuksista.Kansainvälisistä sopimuksistaYK:n yleiskokous hyväksyi jo vuonna 1993 Vammaistenhenkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamistakoskevat yleisohjeet, StandardRules, joissa on myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteenliittyviä ohjeita jäsenvaltioille.Perhe-elämää ja henkilökohtaista koskemattomuuttakoskevassa säännössä on esimerkiksivaatimus siitä, kuinka jäsenvaltioidentulisi edistää vammaisten henkilöiden oikeuttahenkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja täysipainoiseenperhe-elämään.Vammaisilla henkilöillä tulisi olla mahdollisuuselää yhdessä perheensä kanssa. Jä-Jotkut eivät anna vammansa estää heitä menestymästä elämässä. Nimimerkillä Flaska Lotuskirjoittaa 34-vuotias näkövammainen mies Bhutanista. Hän on koulutukseltaan opettaja:”Olen naimisissa ja minulla on kaksi alle 3-vuotiastalasta, yksi tyttö ja yksi poika. Vaimoni työskenteleesairaalassa ja hän on näkevä. Vaimoni perheenoli aluksi vaikea hyväksyä minut ja he pelkäsivät, ettälapsemme tulevat olemaan myös sokeita. Ajan kanssasaimme heidät myöntymään, ja lapsemmekin syntyivätterveinä ja näkevinä. Olemme pysyneet vahvoinasuhteessamme, vaikka välillä koemme ennakkoluulojaulkopuolisilta. Minulle on tärkeää, että olen voinutkouluttautua, saada hyvän työpaikan ja menestynyturallani. Olen voinut näyttää kykyni sekä työssäni ettäperheessäni.”48

TÄRKEÄ LAKIMUUTOSn Suomessa astuu voimaan kesäkuusta 2011 alkaen lakiuudistus,jonka mukaan kaikki tilanteet, joissa tekijä käyttääsukupuoliyhteydessä hyväkseen uhrin puolustuskyvyttömyyttä,määritellään rikoslain mukaan raiskauksiksi. Tähänsaakka ”raiskaus”- määritelmä on täyttynyt vain, jos tekijä onitse saattanut uhrin puolustuskyvyttömään tilaan esimerkiksialkoholilla tai lääkkeillä. Muunlaisen puolustuskyvyttömyyden,esimerkiksi vamman hyväksikäyttö on tulkittu vain seksuaaliseksihyväksikäytöksi ei raiskaukseksi. Seksuaalisenhyväksikäytön vähimmäisrangaistus on sakkoja, raiskaustuomionvähimmillään vuosi vankeutta.senvaltioiden tulisi kannustaa perheneuvontapalvelujaottamaan käsittelyyn myös vammaisuuttaja sen vaikutusta perhe-elämäänkoskevia aiheita. Vammaisilta henkilöiltä eisaa kieltää mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisuuttaan,olla seksuaalisuhteessa jakokea vanhemmuus. Ottaen huomioon, ettävammaiset saattavat mieltää naimisiinmenonja perheen perustamisen vaikeaksi, jäsenvaltiontulisi edistää asianmukaisen neuvonnansaatavuutta. Vammaisilla henkilöilläon oltava samat mahdollisuudet käyttääperhesuunnittelumenetelmiä kuin muillakin,samoin kuin mahdollisuus saada tietoaoman ruumiinsa toiminnasta heille sopivassamuodossa.Jäsenvaltioiden tulisi edistää toimenpiteitä,joilla muutetaan yhteiskunnassa yhä vallallaolevia kielteisiä asenteita vammaisten henkilöidenavioliittoa, seksuaalisuutta ja vanhemmuuttakohtaan. Joukkotiedotusvälineitä tulisirohkaista toimimaan tärkeässä osassa tällaistennegatiivisten asenteiden poistamiseksi.Vammaisilla henkilöillä ja heidän perheilläänon tarve saada kaikki mahdollinen tietosiitä, kuinka varaudutaan seksuaaliseen taimuuhun hyväksikäyttöön. Vammaiset ovaterityisen haavoittuvia perheen, yhteisön tailaitoksen sisällä tapahtuvalle hyväksikäytölle,ja heitä on tarpeen valistaa siitä, miten voidaanvälttyä hyväksikäytöltä, tunnistaa hyväksikäyttöja ilmoittaa siitä.Yleisohjeet eivät kuitenkaan olleet valtioitaoikeudellisesti sitovia. Siksi 2000-luvun alussaalettiin valmistella vammaisten henkilöidenoikeuksia koskevaa yleissopimusta, jokaon ensimmäinen tällä vuosituhannella tehtykattava ihmisoikeussopimus. YK:n yleiskokoushyväksyi New Yorkissa vammaisten henkilöidenoikeuksia koskevan yleissopimuksen jasen yksilövalitusta koskevan valinnaisen pöytäkirjan13.12.2006. Ennen yleissopimuksenastumista voimaan tarvitaan 20 jäsenvaltionratifiointi. Tämä tapahtui 3. toukokuuta 2008.Tällä hetkellä 149 jäsenvaltiota on allekirjoittanutja 99 ratifioinut yleissopimuksen. Suomiallekirjoitti sopimuksen vuonna 2007, muttaei ole ratifioinut sitä. Ennen ratifioimista sopimuksestaei voi tulla Suomen valtion sisäisestivoimassaolevaa oikeutta.49

Kuva: Charlotta BouchtYK:n vammaisyleissopimuksen merkitysVaikka vammaisyleissopimus on sopimus,jota ei olisi koskaan pitänyt tarvita, on sopimussinänsä todella tärkeä edistysaskel vammaistenihmisten oikeuksien tunnustamisessa.Vammaiset henkilöt, niin Suomessa kuinkaikkialla muuallakin maailmassa, kohtaavatsyrjintää ja epätasa-arvoista kohtelua elämänkaikilla alueilla.Sopimus vammaisten ihmisten oikeuksistatäydentää jo voimassaolevia YK:n ihmisoikeussopimuksiaja niiden toteutumista vammaistenhenkilöiden osalta. Syrjintä vammaisuuden perusteellaon kielletty ja positiivinen erityiskohteluon hyväksyttävää tasa-arvon saavuttamiseksi.Tämän sopimuksen kautta asenteet ja lähestymistavatmuuttuvat. Vammaiset henkilöteivät enää ole pelkästään hyväntekeväisyyden,lääkehoidon tai sosiaaliturvan kohteita;he ovat oikeuksien haltijoita – “subjekteja”,jotka voivat vaatia oikeuksiaan ja tehdä omaaelämäänsä koskevia päätöksiä vapaasti ja tietoonperustuvan suostumuksen nojalla, omanyhteiskuntansa aktiivisina jäseninä. Sopimuksellavahvistetaan, että kaikki ihmisoikeudetja perusvapaudet kuuluvat vammaisille henkilöilleja heidän on voitava nauttia niistä. Senkautta selkeytetään sitä, miten kaikki oikeudetkoskevat myös vammaisia henkilöitä jatunnistetaan alueita, joilla mukautukset ovattarpeen. Yleisesti ottaen sopimuksella tunnustetaanvammaisten henkilöiden luovuttamatonihmisarvo.On merkitsevää, että sopimuksen yleistenperiaatteiden luettelossa ensimmäisenä onhenkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisenitsemääräämisoikeuden ja riippumattomuudenkunnioittaminen. Periaatteina mainitaanmyös yhdenvertaisuus: täysimääräinen ja tehokasosallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan,erilaisuuden kunnioittaminen ja vammaistenhenkilöiden hyväksyminen osanaihmisten monimuotoisuutta ja ihmiskuntaa,sekä mahdollisuuksien yhdenvertaisuus, esteettömyysja saavutettavuus.Periaatteena tunnustetaan myös sukupuoltenvälinen tasa-arvo, vammaisten lastenkehittyvien kykyjen kunnioittaminen ja omanidentiteetin säilyttämisen oikeus.Tulevaisuudessa toivoisin, että eri tavoinvammaiset ihmiset ovat vahvoja ja saavatvoimaa siitä, että heidät hyväksytään yhteisössäänmyös seksuaalisuuttaan ilmentävinäihmisinä.Pirkko Mahlamäki on toiminut Vammaisfooruminpääsihteerinä vuodesta 2000. Hän on työskennellytvammaisjärjestöissä Suomessa ja Euroopassavammaisten ihmisoikeuskysymysten ja Eurooppayhteyksienparissa. Tällä hetkellä hän opiskeleejuristiksi Helsingin yliopistossa.50

”Sopimuksellavahvistetaan, ettäkaikki ihmisoikeudetja perusvapaudet kuuluvatvammaisille henkilöille.51

8Vammaisjärjestöilläon valtaa vaikuttaaKuva: Perov Stanislavpäätöksentekoon MerjaHeikkonenOsallisuus on päivän sana, näin myös kansalaisjärjestötyössä. Mutta mitä osallisuusoikeastaan tarkoittaa? Jos asian pelkistää, se on oikeutta olla mukana.Mutta se on myös muuta - ennen kaikkea se on oikeutta tulla hyväksytyksi.Osallisuus on päivän sana, näin myöskansalaisjärjestötyössä. Mutta mitäosallisuus oikeastaan tarkoittaa? Josasian pelkistää, se on oikeutta olla mukana.Mutta se on myös muuta - ennen kaikkea seon oikeutta tulla hyväksytyksi.Osallisuudessa on eri tasoja. Osallisuusomaan elämään on ollut aina jotenkin helpompihyväksyä, mutta osallisuus yhteiskuntaanonkin jo vaikeampaa. Yhteiskunnallinen osallisuusmerkitsee myös osallisuutta päätöksentekoonja päätöksenteko on taas vallankäyttöä.Vallankäytöstä luopuminen tai sen jakaminentekee kipeää.Lopulta ratkaisevat palvelut ja asenteet.Palveluilla voidaan vaikuttaa suoraan tosiasialliseenmahdollisuuteen olla mukana. Asenteetratkaisevat hyväksytäänkö mukanaolo.Jos asenteet ovat kunnossa, voi palvelurakenteessaolla puutteitakin, silti osallisuus toteutuu.Toisin päin tämä ei päde.Hyvä esimerkki osallisuuden onnistumisestaon Apua-ryhmä, joka taisteli syksyllä 2009voimaan tulleen vammaispalvelulain uudistuksenläpi. Apua-ryhmä oli Suomen Vammaisfooruminsuojissa toiminut vammais- javammaisjärjestöaktiivien ryhmä, joka lobbasi,osoitti mieltä, kirjoitti mediaan ja ennen kaik-52

Vammaisfoorumi ry edistää vammaistenihmisten yhteiskunnallista asemaa ja hyvinvointia.n Vammaisfoorumi on vuonna 1999 perustettu 28 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö.n Vammaisfoorumi edustaa Suomen vammaisjärjestöjä kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä, erityisestiEuroopan vammaisfoorumissa. Foorumin kotimainen vaikuttamistoiminta keskittyy vammaisten yhdenvertaisenosallistumisen turvaamiseen. Käytännön toimintamuotona toteutetaan verkostoihin perustuvaa ja hallinnollisestikevyttä hajautettua työskentelytapaa. www.vammaisfoorumi.fikea uskoi asiaansa ja toisiinsa. Ja työ kannatti,laki saatiin - tosin yhdennellätoista hetkelläennen taloustaantumaa. Usko yhteistyöhön javaikuttamismahdollisuuksiin kasvoi suorastaaneksponentiaalisesti ja tällä voimalla jaksetaanvielä pitkään.Vammaisliikkeen ’nothing about us withoutus’ -teesi on myös saanut aivan uuden jalansijanajattelussamme. YK:n vammaisten henkilöidenoikeuksia koskevalla yleissopimuksellaon ollut tässä vahva vaikutus. Suomi eiole vielä niiden sadan valtion joukossa, jotkaovat sopimuksen ratifioineet, mutta ratifiointion vain ajan kysymys. Sopimuksen ratifiointivahvistaa lopullisesti sen, ettei vammaisia ihmisiävoi enää ohittaa.Vammaisjärjestöjen ehkä suurin lähivuosienkypsyyskoe onkin pitää pää kylmänäkeskinäisten erimielisyyksien suhteen. Vammaiskentässäon eturistiriitoja, kuten kaikkienryhmien sisällä on, mutta ne olisi kyettäväsopimaan liikkeen sisällä ja nähtävä, mikäon lopulta tärkeää. Jos sorrumme keskinäisiinerimielisyyksiin, menetämme joukkovoimamme,joka kuitenkin seisoo vielä varsinhorjuvilla jaloilla.On jätettävä tilaa sekä yhteistyöjärjestöilleettä vammaryhmäkohtaisille järjestöille.Lisäksi on osattava poimia eturiviin kustakinparas asiantuntijuus. Ja jos vielä tämänjälkeen jaksamme solidaarisesti tukeaniitäkin pyrkimyksiä, jotka eivät ehkä juurinyt itseä kosketa, mutta vammaisryhmääkuitenkin, on vaikuttamistyöllä merkitystä.Vammaisfoorumin vaikuttajaverkostossa onpäästy tässä toimintatavassa pitkälle. Siitäon osoituksena vuoden 2010 lausuntolista- 41 asiantuntijalausuntoa ja kymmenkuntaeduskunnan valiokuntakuulemista. Ja kaikkitämä suhteellisen löyhän, mutta epäitsekkään,yhteistyöverkoston voimin.Vammaispolitiikka on joukkuepeliä, jossakaikkien toimijoiden on uskottava asiaansaja luotettava toisiinsa. Vammaisliikkeellä onkovin vähän pakkokeinoja käytössään, on vainhoukuteltava suuri yleisö ja poliittinen tahtopuolelleen ja tässä pelissä voittaa vain se, jokaosaa olla uskottava ja jolla on pelisilmää kokoryhmän eduksi.KM Merja Heikkonen on erityisopettaja.Hän työskentelee Näkövammaisten Keskusliitossajärjestöjohtajana ja toimii Vammaisfoorumi ry:npuheenjohtajana.YK-sopimuksen artikla 4(3)n Laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä ja politiikkoja, joilla tätä yleissopimusta pannaan täytäntöön, sekä muissavammaisia henkilöitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa sopimuspuolten tulee neuvotella tiiviisti vammaisten henkilöidenkanssa ja aktiivisesti osallistaa heidät, mukaan lukien vammaiset lapset, heitä edustavien järjestöjen kautta.53

Toimittaneet Elina Korhonen ja Inka MäkinenILMAN ESTEITÄVammaistenseksuaalioikeudetja kehitysSeksuaalioikeuksilla tarkoitetaan yksilöiden ja parien mahdollisuuttapäättää tietoisesti ja vastuullisesti omaan seksuaalisuuteensaliittyvistä asioista. Sellaisia ovat esimerkiksi läheistenihmissuhteiden solmiminen, avioituminen, lasten saaminen jaajoitus sekä mahdollisuus käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja.Vammaisiin ihmisiin suhtaudutaan usein ei-seksuaalisina ihmisinäja heillä on muita heikommat mahdollisuudet saada seksuaalisuuteenliittyvää tietoa, käyttää seksuaali-terveyspalveluita ja toteuttaaomaa seksuaalisuuttaan vapaasti ja vastuullisesti. Monetjoutuvat myös kokemaan seksuaalista syrjintää. Syrjinnän lisäksivammaiset ihmiset kokevat valtaväestöä enemmän seksuaalistaväkivaltaa, jota monet uskonnolliset ja perinteisiin kansanuskomuksiinliittyvät tavat ylläpitävät. Tämä saa aikaan sen, että vammaistenihmisten seksuaaliterveys on monissa osissa maailmaahyvin heikko ja tilanteeseen tulisi kiinnittää erityishuomiota.Ilman esteitä –julkaisussa tarkastelemme aihetta monista erinäkökulmista, tarjoamme uusimpiin tutkimuksiin perustuvaatietoa ja esitämme konkreettisia ratkaisuehdotuksia. Julkaisussaon myös vammaisten ihmisten tarinoita Suomesta ja maailmalta,joissa kerrotaan millaisia esteitä vammaiset ihmiset ovatkohdanneet ja miten he ovat niistä selviytyneet. Haluamme painottaa,että seksuaalioikeuksien toteutuminen kaikkien ihmistenkohdalla on paitsi ihmisoikeuskysymys myös laajemmin yhteiskunnanhyvinvoinnin ja kehityksen edellytys.Julkaisun kirjoittajina toimivat useat alan asiantuntijat. Julkaisun ovattoimittaneet Elina Korhonen ja Inka Mäkinen. Julkaisu on rahoitettuulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.