2/2007 - Väestöliitto

Mukana elämässäVauva onTeksti ja kuva: Tiina Kirkasvain plussaa”Kieltämättä olin varautunut siihen, että lapsen tultua parisuhde unohtuu. Muttapitää vain muistaa, että lapsesta huolimatta annetaan toisillemme joka ilta seitsemänsekunnin suudelma”, sanoo parikuisen Tatu Antonin äiti, Mari Lämsä.”Me olemme tunteneet toisemme joniin pitkään, ettei yksi lapsi meitä toisistammeerota”, Mari Lämsä (28) pohtiija katsoo hellästi miestään Sasua (32)pohjoishelsinkiläisen rivitalon olohuoneensohvalla.”Emmekä me lasta sen takia halunneet,että meiltä olisi jotain puuttunut.Päinvastoin lapsi on vain lähentänytmeitä toisiimme.”Aikuisten jutellessa parikuinen TatuAnton hytkyy vinhasti isänsä vahvoillakäsivarsilla, ja esikoisen nahkahymynaurattaa myös tuoretta äitiä. Välitöntätunnelmaa lämmittää ulkona kesää enteileväauringon paiste.”Vaikka kyllä tässä nyt tämän pikkupäällikönehdoilla eletään”, Sasu lisää.Pariskunta tutustui toisiinsaviitisen vuotta”Tunnemme toisemmeniin hyvin, ettäTatu vain lähentäämeitä toisiimme”,sanovat kaksikuukautisenpojan vanhemmatMari jaSasu Lämsä.sitten, ja häitä vietettiin toissa syksynä.Tatu Anton syntyi helmikuun lopussa.”Kieltämättä olin varautunut siihen,että lapsen tultua parisuhde unohtuu.Mutta pitää vain muistaa, että lapsestahuolimatta annetaan toisillemme joka iltaseitsemän sekunnin suudelma”, Marijatkaa.”Nii-in, kyllä isä muistaa, mutta äitivain tahtoo olla niin väsynyt”, Sasu virnistää.Yhä vain Mari ja SasuMari ja Sasu ovat yhtä mieltä siitä, ettänaisen ja miehen yhteisessä arjessa pienetasiat ratkaisevat. Tarvitaan säännöllistäniskahierontaa, oikein ajoitettuahuumoria sekä keskusteluasiitä, missä mennään. Ja niitä pitää tietoisestitoteuttaa.”Ei siis niin, että äiti menee nukkumaanja isä jää yksin katsomaan televisiota,” Mari sanoo.Sasun mielestä tilanteisiin on hyvävalmistautua myös etukäteen, vaikkakaanhän ei tunnusta huolivansa tulevastasiinä määrin kuin vaimonsa.”Mari lukee kirjoja ja minä toppuuttelen,että elettiinhän sitä ennekin.”Marille on tärkeää kokea itsensä yhänaiseksi, raskausarpineenkin. Hän muisteleehyvällä erästäkin aamua, jolloinSasu oli kattanut kahvit pihaterassille –kuin naiselle ikään.”Voisimme myös lakata kutsumastatoisiamme isiksi ja äidiksi”, Mari ehdottaa.”Onhan tämä jatkuvaa miehen kasvuprosessia”,Sasu myöntää.”Toisaalta kyllähän yhden lapsenkanssa vielä on yhteistä aikaa,toisen jälkeen on varmaan erilaista”,Mari toteaa.Silti Mari ja Sasu tietävät tarvitsevansamyös yhteisiä hetkiä, ilman Ta-30 l Pari & perhe 2/2007