Mukana elämässäVauva onTeksti ja kuva: Tiina Kirkasvain plussaa”Kieltämättä olin varautunut siihen, että lapsen tultua parisuhde unohtuu. Muttapitää vain muistaa, että lapsesta huolimatta annetaan toisillemme joka ilta seitsemänsekunnin suudelma”, sanoo parikuisen Tatu Antonin äiti, Mari Lämsä.”Me olemme tunteneet toisemme joniin pitkään, ettei yksi lapsi meitä toisistammeerota”, Mari Lämsä (28) pohtiija katsoo hellästi miestään Sasua (32)pohjoishelsinkiläisen rivitalon olohuoneensohvalla.”Emmekä me lasta sen takia halunneet,että meiltä olisi jotain puuttunut.Päinvastoin lapsi on vain lähentänytmeitä toisiimme.”Aikuisten jutellessa parikuinen TatuAnton hytkyy vinhasti isänsä vahvoillakäsivarsilla, ja esikoisen nahkahymynaurattaa myös tuoretta äitiä. Välitöntätunnelmaa lämmittää ulkona kesää enteileväauringon paiste.”Vaikka kyllä tässä nyt tämän pikkupäällikönehdoilla eletään”, Sasu lisää.Pariskunta tutustui toisiinsaviitisen vuotta”Tunnemme toisemmeniin hyvin, ettäTatu vain lähentäämeitä toisiimme”,sanovat kaksikuukautisenpojan vanhemmatMari jaSasu Lämsä.sitten, ja häitä vietettiin toissa syksynä.Tatu Anton syntyi helmikuun lopussa.”Kieltämättä olin varautunut siihen,että lapsen tultua parisuhde unohtuu.Mutta pitää vain muistaa, että lapsestahuolimatta annetaan toisillemme joka iltaseitsemän sekunnin suudelma”, Marijatkaa.”Nii-in, kyllä isä muistaa, mutta äitivain tahtoo olla niin väsynyt”, Sasu virnistää.Yhä vain Mari ja SasuMari ja Sasu ovat yhtä mieltä siitä, ettänaisen ja miehen yhteisessä arjessa pienetasiat ratkaisevat. Tarvitaan säännöllistäniskahierontaa, oikein ajoitettuahuumoria sekä keskusteluasiitä, missä mennään. Ja niitä pitää tietoisestitoteuttaa.”Ei siis niin, että äiti menee nukkumaanja isä jää yksin katsomaan televisiota,” Mari sanoo.Sasun mielestä tilanteisiin on hyvävalmistautua myös etukäteen, vaikkakaanhän ei tunnusta huolivansa tulevastasiinä määrin kuin vaimonsa.”Mari lukee kirjoja ja minä toppuuttelen,että elettiinhän sitä ennekin.”Marille on tärkeää kokea itsensä yhänaiseksi, raskausarpineenkin. Hän muisteleehyvällä erästäkin aamua, jolloinSasu oli kattanut kahvit pihaterassille –kuin naiselle ikään.”Voisimme myös lakata kutsumastatoisiamme isiksi ja äidiksi”, Mari ehdottaa.”Onhan tämä jatkuvaa miehen kasvuprosessia”,Sasu myöntää.”Toisaalta kyllähän yhden lapsenkanssa vielä on yhteistä aikaa,toisen jälkeen on varmaan erilaista”,Mari toteaa.Silti Mari ja Sasu tietävät tarvitsevansamyös yhteisiä hetkiä, ilman Ta-30 l Pari & perhe 2/<strong>2007</strong>
tua. Heille se on mahdollista, sillä Marinvanhemmat sekä veli avovaimoineenasuvat lähettyvillä.”Kerran olemme jo saaneet olla kaksistaansaunassa, kun veli katsoi Tatua”,Mari kertoo.”Ja myöhemmin pääsemme jonnekinulos viettämään omaa aikaa. Voimmemyös järjestää toisillemme joitain yllätyksiä”,Sasu suunnittelee.Meidän juttuLämsät ovat sopineet, että Mari hoitaaTatua, kunnes hän palaa aikanaan laboratorioanalyytikoksiVTT:lle. Sasu on jojonkin aikaa jatkanut nuorisotyönteki-jän tointaan Vantaalla pidettyään pitkänrupeaman isyys- ja muita lomia. Hän aikoohyödyntää myös uuden lain isillevanhempainloman jatkeeksi kiintiöimätbonusviikot.”Olen kyllä oppinut, ettei vauvanhoitomitään lomaa ole. Minä se töihin lepäämäänmenen”, Sasu hymyilee.”Nyt sitten olen päivät töissä ja yötnukun, joten Mari tuntee Tatun minuaparemmin. Mutta myöhemmin on kivaolla pojan kanssa ihan kahdestaan.””Tällaista hienosäätöähän tämä on”,Mari vastaa mutta sanoo pitävänsä siitä,että Sasu arvostaa hänen työtään Tatunkanssa kotona.Ja vaikka juuri nyt Tatulla on kirjaimellisestikintiukka ote Marista, sopiimaitopullo aikanaan myös Sasun käteen.”Minulle oli tärkeää, että Sasu oli mukanaTatun synnytyksessä. Kätilöopistonperhehuoneessa tajusin, kuinka hienoatämä on meille kahdelle – kaikille kolmelle.Tämä on meidän yhteinen juttumme”,Mari kiteyttää. lFoorumissa sanottuaPitääkö kotityöt tehdä aina itse?Väestöliitto ja Koulutus- ja kehittämiskeskusPalmenia (HY) järjestivät huhtikuussaosana Euroopan sosiaalirahastonrahoittamia hankkeitaan foorumin PalveluistaPoweria! – Palvelut osana työn japerheen yhteensovittamista. Foorumissaesiteltiin erilaisia vaihtoehtoja palvelujenkäyttöön ja keinoja eri toimijoiden yhteistyönkehittämiseen. Näillä toimijoilla tarkoitettiinkotitalouspalvelujen käyttäjiä,työnantajia ja palveluntarjoajia.Moniko potee huonoa omaatuntoa siitä,että on ”sortunut” ostamaan kotipalveluita,siivousta, pesulapalveluita, lapsen harrastuksiinvientiä? Itse tekeminen on niintiukassa suomalaisissa, että palvelu onusein hankittava vähin äänin. Tai ainakinseliteltävä, miksi ei itse tee kotitöitä.Foorumissa puhunut kolumnisti KirsiPiha: ”Jokainen arkea pyörittävä työtäja perhettä yhdistävä vanhempi tietää: ilmanapua ei kukaan selviä. Apua voi saadaverkostoistaan tai sitä voi ostaa. ””Palvelujen käyttämistä vaikeuttaasuomalainen jääräpäinen itse tekemisenkulttuuri. Ala-asteen pihalta tuskin löytyykoululaista, joka ei osaisi itse leipoapullaa tai kutoa sukkansa. Ja hyvä niin.On kuitenkin huomattava, että myöhemmintämä sama jääräpäinen itse tekeminenaiheuttaa loppuun palamista ja vanhemmateivät jaksa tehdä tärkeintä: ollalastensa vanhempia. Vanhoja hokemia eikannata uskoa: oma apu ei aina ole separas apu.”Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksentutkija Tia Ristimäki listaa lisää kotipalvelujenkäytön kynnyksiä: ”Kotipalvelujenkäyttö on usein asennekysymys:itse pitäisi tehdä, hyvään vanhemmuuteenkuuluu perheen sisäisistä asioistahuolehtiminen, koti on yksityisaluetta,jonne vierasta ei haluta päästää. Laadukkaanpalvelun löytäminen koetaanehkä vaikeaksi ja sen ajatellaan olevankallista. Joillekin hinta on todellinen este.Kotitalousvähennyksestä ei tiedetätai sen vaikutuksesta palvelun lopulliseenkustannukseen.”Väestöliiton perheiden arkea helpottavienpalveluiden kehittämishankkeessa,Palapelissä, on kehitetty palvelumalli,jossa palvelujen käytön tukeminen onosa työyhteisön työn ja perheen yhteensovittamista.Siinä työnantaja toimii palvelujenkäytön mahdollistajana. Työnantajavoi välittää työntekijöilleen tietoasopivista palveluntarjoajista, neuvotellasopimushinnoista tai tukea palveluidenhankintaa taloudellisesti. Työnantajavoi myös hankkia ja maksaa palvelutkokonaisuudessaan. Työntekijän päätettäväksijää, haluaako hän käyttää tarjottaviapalveluja vai ei.Kynnyksistä ja selittelyistä huolimattakotitalouspalveluilla halutaan helpottaakiireistä arkea ja lisätä omaa ja koko perheenhyvinvointia. Useille se on keino lisätäperheen kiireetöntä yhdessäoloaikaatai omaa vapaa-aikaa. Joskus aikavain ei tunnu riittävän kaikkeen ja tällöinulkopuolinen kotiapu on helpotus. Palvelutvähentävät stressiä ja lisäävät voimavaroja.Ja onhan se yksi tapa hemmotellaitseään.Siispä asennetta kehiin!Teksti: Ritva ÅbergKotitalousvähennysverotuksessa <strong>2007</strong>Kotona teetetyn työn kustannuksetsaa osittain vähentää verotuksessa.Yritykseltä ostetusta arvonlisäverotuksestasaa vähentää 60 prosenttia.Vähennyksen enimmäismäärä henkilöitäon 2 300 euroa vuodessa. Omavastuuon 100 euroa.Vähennykseen oikeuttaa kotona taivapaa-ajan asunnossa tehty kotitalous-ja hoivatyö sekä asunnon kunnossapito-ja remonttityö.Katso lisää www.vero.fiPari & perhe 2/<strong>2007</strong> l 31