Teksti: Tiina Kirkas ❘ Kuvat: Tuula Pukkala, ShutterstockNapatkaa kiinni hyvästä!Avioliitto on kestävyyslaji, jossa tunne, taito ja tahto ratkaisevat”Puolisoiden suhde on kuinyritys, jossa tehdään työtäkummankin iloksi ja jossakumpikaan ei tavoittelevain omaa etuaan. Yhteisetmuistot ja kokemukset niinikään sitovat paria toisiinsa”,sanoo pitkiin parisuhteisiinperehtynyt kasvatustieteidentohtori Tuula Pukkala.Kasvatustieteen tohtori Tuula Pukkalallepitkät parisuhteet ovat ”maailmantärkein” asia. Hän on väitellyt aiheestaviime syksynä Lapin yliopistossa, ja sitävarten haastatellut 15 pariskuntaa, jotkaovat eläneet yhdessä yli 20 vuotta. Väitöskirjansakanteen hän on valinnut vanhempiensahääkuvan vuodelta 1963.Tätä nykyä hän kiertää ympäri Suomeakertomassa tutkimuksestaan, jaVantaan tiedekeskus Heurekassakin salion miltei täynnä yleisöä huhtikuisenasunnuntai-iltapäivänä.Muuttuvat tunteetTuula Pukkalalla ei ole tarjota yhtä ainoaareseptiä pitkään parisuhteeseen mutta sitäkinenemmän oivalluksia yhteiselämäätukevista tunteista, taidoista ja tahdosta.”Rakkauden tunne muuttuu ajanmyötä, ja sen hyväksyminen on tärkeää”,hän aloittaa. ”Kyse ei ole rakkaudestasinänsä vaan esimerkiksi rakastumisenhuumasta ja sen muistamisesta tiukanpaikan tullen.”Toisaalta kaikki parit eivät ole koskaankokeneet umpirakastumista, vaanheitä on alun alkaen yhdistänyt muuttunnesiteet. Pukkala myös muistuttaa,ettei kestävä parisuhde välttämättä oleonnellinen, vaikka sellaisiakin on.Parilla on joka tapauksessa hyvä olla mehenkeäja yhteistä historiaa, hän jatkaa.”Puolisoiden suhde on kuin yritys, jossatehdään työtä kummankin iloksi jajossa kumpikaan ei tavoittele vain omaaetuaan. Yhteiset muistot ja kokemuksetniin ikään sitovat paria toisiinsa.”Tuula PukkalaYksilön tunteista Pukkala mainitsee turvallisuuden,mikä saa täyttymyksensä nimenomaanpitkässä parisuhteessa. ”Hyväparisuhde voi myös eheyttää ihmisen,jolla on huonoja lapsuuskokemuksia.”Luottamus perustuu turvallisuuteenmutta on petettynä mennyttä. Eräs Pukkalanhaastateltavista kuvaa, kuinka miehenuskottomuuden jälkeen ”luottamuson tietotasolla sata, tunnetasolla ei koskaanenää”.Toisaalta uskottomuus voi olla myösparisuhteen pelastus, Pukkala uskoo.”Se on kriisi, josta on mentävä johonkinsuuntaan – joskus jopa eteenpäin.”Huumori, anteeksianto,rakentava riitelyParisuhdetaitoja Tuula Pukkala nimeääpitkän listan. Pariskunnan on esimerkiksiosattava tunnistaa, ilmaista ja jakaatunteita, vahvistua vaikeuksista, kuunnellaja keskustella.”Ei parisuhteessa tarvitse kaikista asioistapuhua. Mutta jos hiljaisuus selvästivaivaa toista, on keskustelun aloittaminenja siihen osallistuminen osoitus toisenhuomioonottamisesta. Myös kumppanintarpeisiin vastaaminen ja erilaisuuden arvostaminentekevät suhteelle hyvää.”Huumori, anteeksianto ja ennenkaikkea rakentava riitely ovat niin ikäänomia taitolajejaan. ”Ei saa kaivella menneitäja vertailla muihin ihmisiin vaanon pysyttävä asiassa ja kuunneltava rauhassa,mitä toisella on sanottavaa. Jos seei muuten onnistu, niin puheoikeus onvain sillä, jolla on lankakerä kädessä. Välilläon otettava aikalisä.”Kumppanissa on kriisinkin keskelläedes yritettävä nähdä jotain myönteistä.”Napatkaa kiinni hyvästä!” Pukkalaopastaa.Yhteisen ajan järjestäminen parisuhteelleon sitä vastoin taito, jota voi harjoitellataulukoimalla paperille minälle,perheelle ja meille omat aikansa. ”Parisuhteenaikana on oltava tilaa puhumiselleja kuuntelemiselle, läheisyydelle jaseksille sekä jollekin uudelle, jottei parikokonaan rutinoituisi.”Parisuhteen ja perhe-elämän eri vaiheidentunteminen ja ymmärtäminenauttavat myös eteenpäin, Pukkala tietää.”Vaiheet kohdataan yhdessä mutta koetaanyksilöinä – ja usein eri aikaan. Senoivaltaminen on tärkeää.”Tahdosta kiinniIlman tahtoa ja päätöstä pysyä yhdessäei ole parisuhdettakaan, Tuula Pukkalamuistuttaa. Monet hänen haastateltavistaansanovat turvautuneensa tahtoon, l Pari & perhe 2/<strong>2007</strong>
kun muut keinot avioliitossa on käytettyloppuun. ”Sitoutumisen päätös ohjaaisoissa kriiseissä, joissa valittavana onongelmaan tarttuminen tai sen pakeneminen.Pari voi päättää hakea esimerkiksiparisuhdeterapiaan.”Tarvitaan myös tietoista tahtoa, kunlapsille halutaan antaa ehjän kodin malli.”Lapset pitävät perheitä yhdessä. Toisaaltapelkkä vanhemmuus ei pidä parejayhdessä. Siihen tarvitaan puolisoutta.”Pukkala tietää, että hänen parisuhteenkestoa tukevalle sanomalleen onsosiaalinen tilaus: suomalainen avioliittokestää nykyään keskimäärinyksitoista vuotta, ja joka vuosirunsaat 13 000 avioparia päätyyeroon. Avoliitot hajoavat sitäkinnopeammin.Hän ei silti tuomitse avioerojamutta pitää niitä turhina, joskummatkin myöhemmin katuvateroamistaan. ”Pari siis ymmärtääeläneensä vaihetta, jonkayli he olisivat yhdessävoineet selvitä. Avioituvatparit kaipaisivatkin opastustaja tukea yhteiselämänperusasioihin.”lTuula Pukkala: Millaisetavioliitot kestävät?Pitkässä parisuhteessa eläneidenkäsitykset pysyvänavioliiton avaimista.Lapin yliopisto, 2006.Pari & perhe 2/<strong>2007</strong> l