Amyloidoosin diagnostiikka ja hoito - Terveyskirjasto

esiintyvä proteiini, on seurauksena yleensä systeeminenamyloidoosi, jossa beetafibrillisaostumiaesiintyy useassa eri kudoksessa. Eräitä amyloidoosinsyntyyn vaikuttavia tekijöitä on esitettytaulukossa 2. Seuraavassa esitetään tyyppiesimerkkeinälyhyesti AA-, AL- ja AGel-amyloidoosienpatogeneettisiä piirteitä.AA-amyloidoosi. Tulehduksen yhteydessä vapautuusytokiineja, joista mm. interleukiinit 6ja 1 sekä tuumorinekroositekijä alfa indusoivatmaksan akuutin vaiheen proteiinin eli seeruminamyloidi A:n (SAA:n) synteesiä. Jatkuvan ylituotannonseurauksena elimistön kyky poistaaSAA:ta ylittyy ja SAA:n amyloidogeeninen pilkkoutumistuoteamyloidi A (AA) polymerisoituukudoksissa amyloidisäikeiksi. Nivelreumapotilaidenmunuaisamyloidoosin eteneminen korreloipitkällä aikavälillä suurentuneisiin SAA:n pitoisuuksiin.Mikäli SAA:n pitoisuus saadaan pysymäänpienenä voi amyloidoosin eteneminenestyä ja munuaistoiminta jopa ruveta korjautumaan(Falck ym. 1983). On kuitenkin huomattava,että vain osalle nivelreumapotilaista, joillaesiintyy pitkäaikaisestikin suurentuneita SAA:npitoisuuksia, kehittyy AA-amyloidoosi. On ilmeistä,että amyloidiprekursorin lisääntyneentuotannon ja häiriintyneen hajoamisen lisäksi onolemassa muita amyloidin synnyn kannalta tärkeitätekijöitä (Yakar ym. 1995). Nämä tekijättunnetaan kuitenkin huonosti. Mielenkiinto tässäsuhteessa on kohdistunut mm. SAA:n ja amyloidikertymissäesiintyvän amyloidi-P-komponentinpolymorfismiin sekä eräiden antiproteaasiengenotyyppeihin.AL-amyloidoosi liittyy plasmasoludyskrasiaan,jossa monoklonaaliset plasmasolut tuottavatjoko κ- tai λ-tyyppistä immunoglobuliinikomponenttia,jolla on amyloidogeenisia ominaisuuksia.AL-amyloidi muodostuu joko polymerisoituneestaintaktista monoklonaalisesta kevytketjustatai useimmiten sen aminoterminaalisestafragmentista ja sisältää vaihtelevan (V)osan. AL-amyloidoosipotilailla λ-klonaalisuuson kolme kertaa yleisempää kuin κ-klonaalisuus,kun taas myeloomapotilailla jälkimmäistäesiintyy kaksi kertaa useammin. Alaryhmät λ VIja κ Ion todettu erityisen amyloidogeenisiksi. Kevytketjujenamyloidogeenista potentiaalia onTaulukko 2. Amyloidoosin syntyyn vaikuttavia tekijöitä.Prekursoriproteiinin ylituotantoMuuttuneen prekursoriproteiinin tuotantoPrekursoriproteiinin häiriytynyt degradaatioGeneettiset tekijätAikatutkittu paljon, mutta ei ole pystytty varmastiselvittämään, mitkä ovat ne rakenteelliset jamuut tekijät, jotka tekevät kevytketjusta fibrillogeenisenja kongofiilisen.AGel-amyloidoosi. Suomalainen amyloidoosion tautiperintöömme kuuluva, autosomissa vallitsevastiperiytyvä systeemisairaus (Meretoja1969, ks. Kiuru 1998). Kromosomissa 9 sijaitsevangelsoliinigeenin pistemutaatiolla guaniini654adeniini on suora patogeneettinen merkitysamyloidisäikeiden syntymisessä: aminohapposubstituutioAsp187Asn johtaa konformaatiomuutoksenkautta uuden proteolyyttisen kohdanmuodostumiseen gelsoliinimolekyyliin. Proteolyysinkautta vapautuneet gelsoliinifragmentitpolymerisoituvat amyloidifibrilleiksi niidensuuren fibrillogeenisen potentiaalin takia (Mauryym. 1997).Kliiniset ilmentymätAA-amyloidoosi ilmenee yleensä munuaisoirein(taulukko 3). Tavallisin ilmentymä onproteinuria, joka taudin edetessä johtaa nefroottiseenoireyhtymään. Vähitellen kehittyy munuaistenvajaatoiminta, joka toisinaan on AA-amyloidoosinainoa ilmentymä. Hematuria ja kohonnutverenpaine ovat harvinaisia. Ruoansulatuskanavanamyloidoosi aiheuttaa ensisijaisestisuolen motilitettihäiriöitä, jotka ilmenevät ripulinatai ummetuksena, mutta myös imeytymishäiriöitä,puhkeamia, verenvuotoja ja tukkeumiaon kuvattu. Noin 10 %:lla AA-amyloidoosipotilaistaon ensioireena hepatomegalia taisplenomegalia tai molemmat. Vain maksan massiivinenamyloidi-infiltraatio aiheuttaa maksanvajaatoimintaa. Pernan amyloidoosi voi vähitellenjohtaa hyposplenismiin. Lisämunuaistenamyloidi-infiltraatio saattaa johtaa hypoadrenalismiin,ja amyloidi-infiltraatio voi suurentaa1204T. Pettersson ym.