Säären alaosan murtumien levykiinnitys TYKS:ssa 2001-2006

Säären alaosan murtumien levykiinnitysTYKS:ssa 2001–2006Juho Rantakokko, Hanna-Reeta Hyvärinen, Eero GullichsenOrtopedian ja traumatologian klinikka, TYKS, TurkuThis retrospective study concerns early results of distal tibial fractures fixed eitherwith a conventional DCP plate using standard anteromedial incision or withan advanced locking plate (LCP) via mini-invasive exposure in Turku UniversityCentral Hospital 2001–2006. Current results suggest that a medially placedlocking plate gives good stability and healing of the fracture. Complications dueto impaired wound and soft tissue healing were markedly less frequent comparedto extensive open reduction and DCP plating technique.Säären alaosan ohuista pehmytkudoksista johtuenmurtuman avoreduktiota ja levytystä on pidetty riskialttiinatoimenpiteenä. Viimeaikaisten levytysmenetelmienkehittymisen myötä tilanne on kuitenkinmuuttumassa? Mini-invasiivista levytystekniikkaa onsuositeltu säären alaosan ja pilon murtumien hoitovaihtoehdoksieksternin fiksaation ja kipsihoidonrinnalle. Tässä leikkausmenetelmässä murtumaa eipaljasteta. Murtuman hematooma ja ympäröivät pehmytkudoksetjäävät koskematta. Lukkolevyjen käyttöönotonmyötä murtuman stabiili kiinnitys saavutetaanvähäisemmällä ruuvien määrällä, mikä soveltuuhyvin mini-invasiiviseen leikkausmenetelmään.Klinikassamme lukkolevytysjärjestelmät otettiinasteittain käyttöön vuonna 2003. Tässä tutkimuksessaselvitettiin säären alaosan murtumien levytystuloksiaperinteellistä levytys- ja mini-invasiivista lukkolevytystekniikkaakäyttäen.Aineisto ja menetelmätKuva 1.Tutkimusaikana operoitiin yhteensä 111 sääriluunalaosan murtumaa. 65 potilasta hoidettiin anatomisellaDCP levyllä (May) 11.2.2001–28.12.2005 ja 46potilasta lukkolevyllä (LCP) 21.12.2003–18.9.2006.Neljä DCP-ryhmästä ja neljä potilasta LCP-ryhmästäeivät tulleet jälkitarkastuksiin, joten tutkimusryhmäkoostui yhteensä 103 potilaasta.Potilaiden sääriluun alaosan murtumat ryhmiteltiinrtg-kuvien perusteella AO-luokituksen mukaisesti(kuva 1). Avomurtumat luokiteltiin Gustilon mukaan.Muu pehmytkudosvamma arvioitiin lieväksi,kohtalaiseksi tai vaikeaksi. Korkea-energisiksi vammoiksiarvioitiin liikennetapaturmat ja putoaminen.Matala-energisiksi vammoiksi arvioitiin kaatuminenja raajan vääntyminen samalla tasolla.298 SOT 3•2007Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 30

Päivystyspoliklinikalla murtumat reponoitiin sokeastija raajat varustettiin pehmustetulla kimmosidoksellaja kylmäpakkauksella. Kaikki potilaat operoitiinmuutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 24 tunninkuluessa sairaalaan tulosta. Operatöörit olivat ortopedejatai ortopediaan erikoistuvia lääkäreitä. Leikkauksetsuoritettiin suoralla tasolla läpivalaisuavusteisestiverityhjiötä käyttäen. Kaikki potilaat saivat antibioottiprofylaksian.Murtumat paljastettiin anteriorisestamediaalisuuntaan kaartuvasta avauksesta ja kiinnitettiinanterolateraalisella anatomisella Mayn levyllä.Mediaalinen lukkolevytys tehtiin mini-invasiivistatekniikkaa käyttäen kiinnittämällä levy perkutaanisillakortex- ja lukkoruuveilla. Pääsääntöisesti murtumaaei paljastettu. Kaikki dislokoituneet fibulan murtumatreponoitiin avoimesti ja levytettiin ennen säärimurtumankiinnitystä. Haavojen sulussa käytettiin hakasia.Operoidut raajat varustettiin kipsi- tai muovisplintillä,korkea-energisten vammojen haavat tarkistettiinvaihtamalla kipsi ennen kotiutusta (kuva 2).Nivelen kongruenssi C-tyypin murtumissa arvioitiinradiologisesti hyväksi, mikäli nivelpinnalla olidislokaatiota alle 1 mm, kohtalaiseksi jos 1–2 mm jahuonoksi jos yli 2 mm. Samalla huomioitiin diafyysinvirhekulman suuruus ja suunta. Alle 5 asteen virhekulmakatsottiin hyväksyttäväksi.Postoperatiivisesti potilaat olivat 6–8 viikkoa varaamatta.Tämän jälkeen aloitettiin nilkan ja jalkateränmobilisaatio ja sallittiin varaus, jota lisättiin yksilöllisesti.Murtumat arvioitiin luutuneiksi kun potilaatvarasivat kivutta täydellä painolla.Tulokset analysoitiin non-parametrisesti SPSS-tilasto-ohjelmalla(versio 14). Tilastollinen merkitsevyyson testattu käyttämällä Mann-Whitney-U-testiä.Tilastollisen merkittävyyden rajana pidettiin p-arvoaalle 0.05.Kuva 2.(A) preoperatiivinen rtg-kuva tyypin C1 murtumasta.(B) Välitön postoperatiivinen rtg-kuva DCP-levytyksenjälkeen (anatominen May-levy). (C) Preoperatiivinenrtg-kuva tyypin A3 murtumasta. (D) Post-operatiivinenrtg-kuva säären distaalisen mediaalisen lukkolevytyksenjälkeen, murtuma luutunut.TuloksetPotilaiden keski-ikä oli molemmissa ryhmissä 48 vuotta.Sukupuolijakaumaltaan ryhmät erosivat toisistaansiten, että DCP-ryhmässä miehiä oli 43 % ja naisia57 %. LCP-ryhmässä vastaavat luvut olivat 66 % ja34 %.Vammaenergia oli matala DCP-ryhmässä 87 %:lla (n=53) ja LCP-ryhmässä 81 %:lla (n=34). Muutmurtumat olivat korkeaenergisiä. Yleisin murtumanaiheuttanut vammamekanismi oli kaatuminen. Murtumiinliittyvä pehmytkudosvamma oli lievä 88 %:lla (n=54) DCP-ryhmässä ja LCP ryhmässä 86 %:llaKuva 3.(n=36). Pehmytkudosvamma arvioitiin kohtalaiseksiDCP-ryhmässä 12 %:lla (n=7) ja LCP ryhmässä 9 %:lla (n=4). Vaikeita kudosvammoja ei DCP-ryhmässäollut lainkaan, LCP ryhmässä 5 %:lla (n=2). DCPryhmässätehtiin faskiotomiat uhkaavan aitiopainesyndroomanvuoksi yhdelle potilaalle. LCP-ryhmässäSuomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 30 3•2007 SOT 299

tehtiin faskiotomiat kolmelle potilaalle samasta syystä.Murtumien jakautuminen eri AO-luokkiin on esitettykuvassa 3. Murtumien jakaumassa ei ollut tilastollisestimerkitseviä eroja LCP ja DCP ryhmien välillä.Avomurtumia tutkimusaineistossa oli yhdeksän,jotka kaikki olivat Gustilon luokituksen mukaan gradus1. DCP-ryhmässä oli neljä, LCP-ryhmässä oli viisiavomurtumaa.DCP-ryhmässä murtumat luutuivat keskimäärin87 ja LCP-ryhmässä 83 vuorokaudessa (p=N.S.). Neljälle(6 %) DCP-ryhmän potilaalle kehittyi valenivel.LCP ryhmässä ei esiintynyt valeniveliä (p