Oltermanni - Killan oma kummiprofessori - Kemistikilta

AIKA-TISLE 03:02Rännän muututtua lumeksimieleenipalasivatnelukuisetillat,jolloin lunta oli ainoastaannenänpielessäNewYorkinkoreissayökerhoissa. Nyt piti kuitenkinskarpata, olinhan ihanan neitonikanssa vihdoinkin kahden.Tapasimmenyttoisenkerran,muttasetuntuisamaltakuinaiemminkin:vavahduttavatlämpöaallotkulkivatkoko yläruumiini läpi päätyenvarpaanpäihin, jatkaen matkaansaläpi peruskallion kiehauttaenseitsemän meren vedet. Kokosinitseni ja sipaisin räntäkokkareetpoisripsistäni.“Bloodyweather!”,tokaisin liikaa korostamattanitosiasiaa,ettäilmankeskusteluakinolisimme päätyneet sänkyyn. Senkummemmin vastaamatta,pöytäseurani kaivoi taskustaanpaketin lenkkimakkaraa. “Meillätäällä Suomessa on tämä juttunimeltään reilu meininki. Senkinamerikkalainenrumilus,etvarmastipysty syömään koko pakettiakerralla!”Tarjouksestatippaakaanhämmentymättä päätin osoittaapystyvänivastaamaanhaasteeseensiltä seisomalta. Väläytinluunvalkoisia hampaitani janarskautin pussin auki niin, ettähieman suolaista makkaralientätirskahti neidon rinnuksille. Tosimiesolisisaattanutnolostua,muttapystyin kuin ihmeen voiminnielemään lemmenosoituksenialas.Olisin kuvitellut hieman erilaisiatreffejä ensi kerralla, muttaseuralaiselleni tämä oli kaitOPERAATIO ERLENMEYEROSA 6tavanomaista, ajattelin.Jutustelimme tovin suomalaisestametsänkasvatuksesta, mutta kovinvähiin jäi oraalinenkanssakäymisemme ennentositoimia. Neito tarrasivasemmastakädestäniitsevarmastikiinni ja sanoi: ”Olet likainentuhma amerikkalainen, sellaisetviedäänmeilläpäinsaunaan.”Olinvieläkin makkarasta turvoksissa,enkä osannut tehdä omiapäätöksiäni. Jokin kuitenkinkuiskasi sisälläni kehottaenvarovaisuuteen. Tosin oloni olihieman saastainen ja kaipasinpesua. Päästyämme kummallisenrakennuksenäärelle,jonkakatollakasvoi nurmikkoa, saattajanipysähtyi äkisti. ”Mikä nyt?Kuulitko jotain?” Kummallistatorvimusiikkia tulvi kauempaalähempänä merenrantaa.Ryömimme lähemmäs irstastatorvimusiikkia. Kaiken lisäksi hesoittivatkummallisenväärin.”Siinänetaasovat,valkotakkisetsoittajat.Huhun mukaan he vievätsalakavalastiuusiaopiskelijoitajamuuntokouluttavat heitä omiintarkoituksiinsa”,hiemanpeloissaantällä kertaa ollut kumppaniniselitti.Hmm. Olinko vihdoinkin päässytjonkin salamyhkäisen jäljelle?Päätin seurata torvisoittokuntaapiilossa musiikin vieläkinraikuessa. Tavataan kohtauudestaan,jääsinätänneturvaan”,sanoinrohkaisevasti.Seurasinnoinkymmenen hengen porukkaajonkinmatkaa,kunneshekatosivatsalamyhkäisesti maan alle.Yhtäkkiäsilmissämusteni.Heräsinhikisenä ja päähäni sattui.Avasinsilmäni, olin kuin unessa. OlinsidottunatuoliinjajaloissanikierityhjiäIII-olutpulloja.Ahaa,minulleolisiisjuotettukaikkinuopullot.Siksiolokinolihiemanhutera.Eivaan meidän Budweiseristä tuletällaista oloa. Vieressä oli parimakkaranpalaakin, voi ei. Oventakaa kuului meteliä. Taas tuokummallinen musiikki ja sevoimistui.Sainpurtuasiteeniaukija kaappasin nopeasti seinältävalkoisen takin, kypärän ja isonrummunjaryntäsinuloskäytävään.Pystyinsoluttautumaanporukkaanjaolimmenäemmämatkallakohtikulmikasta rakennusta, jokamuistutti lähinnä futurististavankilaa. Ihmiset kuitenkinjonottivat sisään, joten ei kait serangaistuslaitoskaan voinut olla.Kello lähestyi puolta yötä japääsimme nopeasti jonon ohitsesisäpuolelle. Uusia kavereitani eituntunut haittaavan, että en ollutaikaisemmin bassorumpuasoittanut, saati muutakaaninstrumenttia.Katsoinparhaaksenierota joukkiosta ja tungeksinsatapäisen ihmismassan lävitsevastavirtaan.Ihmisetolivatkaikkipukeutuneet kovin omituisesti,aivan kuin kaikki olisivat olleetmatkalla rakennustyömaallekaikenkirjavissa haalareissaan. Jakaikenkukkuraksikännissä...18