Muistio nuorisoväkivallasta - Nuorisotutkimusseura

Kuvio 1. Turun ja Keravan tapausten vertailua.Tekijät* ikäjänne* määräRyhmäluonnehdintaTurku15–19-vuotiaita3 poikaa ja 2 tyttöä(tai 4 poikaa ja 2 tyttöä)omassa alakulttuurissaan hyvinverkostoitunut jengiUhritoman ikäisiä nuoria tai aikuisiamiehiä sattumanvaraisia, osauhreista haastettu tappeluunTekopaikka vilkas, julkinen tila, tori, katu,grillikioskin kulmaTeon luonnehdintariehuva ja uhoava joukko, jollatavoitteena vain väkivalta,silmitön agressiivisuus, jokaviestii ryhmän hajoamistaSosiaalitoimen interventioTekijöiden tausta selityksenäRakenteelliset selitystekijätMuuta huomionarvoistasosiaalitoimen asiakkaita, osallamyös rikosrekisteriväkivaltarikollistentraditionaalina pidettävä taustaei muuttoliikkeeseen liittyviätekijöitä mukanahenkirikostilanteen “jääminenpäälle” eli kyseessä on sarjahenkirikoksia ja niiden yrityksiäKerava14–17-vuotiaita2 poikaa ja 3 tyttöä(tai 2 poikaa ja 1 tyttö)ei varsinainen katujengi vaanlöysempi yhteenliittymä, ei“asemaa” kadullavanhuksia tai selvästi iäkkäitäsekä miehiä että naisia, uhreiksivalikoitu heikkojakeskustan välittömässäläheisyydessä, selvästi syrjässäkätkettyä väkivaltaa, jolla eiluoda katu-uskottavuutta;kyseessä ei ole katuväkivaltavaan syvempi mielenterveyteenliittyvä problematiikkasosiaalitoimessa identifioituriskiryhmäperheen akuutit kriisit jamielenterveysongelmatkeskeisimmät tekijätmuuttoliikkeeseen liittyvättekijät taustalla, muuttoruuhkasuomeentaustalla eksistenssiin liittyvääproblematiikkaa ja “hurmostilaan”hakeutumista; eihuumeita vaan liuottimia henkirikostilanteen“jääminen päälle”5. Pohdinta ja toimenpidesuosituksetKuten kahden tapauksen vertailusta käy ilmi, yleisillä kriminologisilla teorioilla tai rakenteellisillaselityksillä ei sinänsä voi selittää yhtä yksittäistä henkirikosta. Se ei ole tietysti teorian tarkoituskaanvaan eri teorioiden avulla voidaan nostaa esiin relevantteja teon ymmärtämiseen ja käsittämiseenliittyviä kysymyksiä ja katsoa, mihin kunkin teorian selitysvoima riittää.Yksi sitkeimpiä kriminologisia teorioita on se, että meille optimaalisin uhri ei vastaa kaduntodellisuutta. Tilastot useimmiten tukevat tätä teoriaa. Niin sanottuna ihanteellisena uhrina pidetäänhenkilöä, joka on heikko, suorittaa arvostettavaa tehtävää, täysin syytön tilanteeseen ja hyökkääjäon ylivoimainen, paha ja tuntematon. Todellisuudessa ihanteellista uhria pidetään poikkeuksellisenaja tavallisimpana uhrina on humalainen nuori mies, joka riehuu ryyppyporukassa ja jonka jokusamankaltainen puolestaan kolkkaa (Tuominen 1999, 29). Kriminologisen olettamuksen mukaannämä kaksi kuvaa tarvitsevat toisiaan ja niiden avulla me käsittelemme ajatuksellisesti meitäepämääräisesti uhkaavaa rikollisuutta ja väkivaltaa – selitys on luonteeltaan konstruktionistinen elisen mukaan me rakennamme tarpeidemme mukaisen rikollisuuskuvan. Esitetty kahtiajako voidaan15