Yllä oleva esimerkki paljastaa toisenkin yhtäläisyyden suomen javenäjän välillä: kummastakin puuttuu artikkeli. Paikallissijat (yliopistossa,yliopistosta, yliopistoon; yliopistolla, yliopistolta, yliopistolle)ilmaistaan venäjässä prepositioilla; toisin sanoen tässä venäjämuistuttaa muita indoeurooppalaisia kieliä. Sen sijaan venäjän genetiivinon selvää yhtäläisyyttä suomen kanssa. Sillä voidaan ilmaistamuun muassa suomen partitiivin tavoin epämääräistä määrää:Give me water! (= perusmuoto)Ge mig vatten! (= perusmuoto vatten)Anna minulle vettä! (= partitiivi)Daj mne vody! (= genetiivi, perusmuoto on voda)Rikas sananmuodostusVenäjän kielessä on myös suomen kielen tapaan monipuolinen sananmuodostusjärjestelmä.Sen avulla yhdestä ja samasta sanakannastavoidaan muodostaa useita uusia sanoja, kuten alla oleva esimerkkiosoittaa:Venäläinen mukauttaa vierasperäiset sanat näppärästi omaan taivutus-ja sananmuodostusjärjestelmäänsä. Hyvä esimerkki tästä onsana PR (publish relations), joka on venäjässä saanut muodon (piar). Tämä arkipäiväiseltä väännökseltä kalskahtava sana ontunkeutunut venäjän kirjakieleen, ja sen jatkoksi on tullut paljon joh-dannaisia: (tiedottaja), (tiedotustoiminta), (harrastaa pr-toimintaa). Verbikannasta saa vielä monia uusia muotojalisäämällä alkuun suffiksin, jotka kaikki antavat omia lisävivahteitaanperusverbiin: , , .Sananmuodostusjärjestelmän rikkaus mahdollistaa uusien, joskus vainsatunnaisesti käytettyjen sanojen muodostamisen. Suomen kielessäilmiö on myös tuttu (bassahtava, somalintaa, turhake).Kätevä mahdollisuus luoda uusia sanoja yhdistettynä tarpeeseensaada puheeseen emotionaalisuutta on johtanut siihen, että venäläisistänimistä muodostetaan runsaasti erilaisia hellyttelymuotoja, joilla onkullakin oma sävynsä. Esimerkiksi nimestä (Juri) voidaankäyttää muun muassa seuraavanlaisia muotoja: Jura, Jurka, Jurik,Jurotška, Juraša, Juraška.Sielu ja kohtalo venäläisen <strong>kulttuurin</strong> avainsanoja, haaste eiYksi venäläisyyden symboleista on sielukkuus, širokaja russkajaduša ”laaja venäläinen sielu”. Tätä käsitettä käyttävät niin venäläisetitsestään kuin muutkin, jotka kuvaavat venäläisyyttä. Voidaankin kysyä,näkyykö venäläisen sielun poikkeuksellisuus myös venäjän kielenkäytössä. Tähän näyttää viittaavaan se, että venäjän sanaa dušakäytetään kolme kertaa useammin kuin vastaavaa suomen sanaasielu. Tietysti sanojen käyttötiheyteen vaikuttavat monet seikat, muunmuassa se, kuinka usein ne esiintyvät erilaisissa vakiintuneissa sanonnoissa.Mutta tässä tapauksessa frekvenssiero saattaa hyvinkin heijastaamyös käsitteiden erilaista keskeisyysastetta venäläisessä jasuomalaisessa kulttuurissa.Toinen venäläisyyteen liitetty käsite on kohtalo. Venäläisiä ei yleensäpidetä fatalisteina sanan varsinaisessa merkityksessä; he eivät usko,että kaikki elämässä olisi ennalta määrätty. Sen sijaan venäläisilläon taipumusta selittää yksittäiset tapahtumat väistämättömiksi niin,että ihmisellä itsellään ei ole mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Venäläiset122STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?123
käyttävätkin sanaa sud’ba selvästi enemmän kuin suomen kielessäkäytetään vastaavaa sanaa kohtalo.Venäjän kielessä on myös kiintoisa kieliopillinen rakenne, joka onaktiivin ja passiivin välimuoto: kohde on akkusatiivissa kuten aktiivilauseessa,aiheuttaja instrumentaalissa kuten passiivilauseessa.Lauseen Lodku uneslo vetrom voisi kääntää suomeen rakennettamyötäillen: Veneen vei tuulen voimasta. Rakennetta käytetään silloin,kun jotakin odottamatonta tapahtuu. Usein se aiheutuu luonnonilmiöstä(Salama pirstoi puun, Ukkonen rikkoi sähköjohdot), mutta myösihmisen toimin-ta voi olla tapahtuman taustalla (Sotilas joutui luodinsurmaamaksi, Terroristien pommi surmasi lapsia, Vanhus tuli autonyliajamaksi).Entä voiko vastaavasti jonkin sanan puuttuminen kielestä kertoajotakin sitä ympäröivästä kulttuurista? Ehdokas tällaiseksi sanaksion haasteellinen. Venäjän kielessä on sana vyzov ”haaste”, muttasitä on näihin päiviin asti käytetty lähinnä vain oikeusterminä.Englanti–venäjä -sanakirjassa challenging käännetään trudnyj nointeresnyj (vaikea mutta mielenkiintoinen), mikä sinänsä on osuvakuvaus sanan merkityksestä, mutta tällainen käännös samalla kertoositä, että kyseinen sana puuttuu venäjän kielestä. Uuteen suomi–venäjä -sanakirjaan on otettu sama käännös, kun muutakaan ei oletarjolla. Kertooko sanan puuttuminen, että venäläisiltä puuttuvat haasteet?Ei välttämättä, kyllä Suomessa tehtiin paljon innovaatioita ennenkuin niitä alettiin nimittää innovaatioiksi. Toisaalta sanan puuttuminenkielestä kertoo siitä, että kielenpuhujilla ei ole ollut tarvetta ”keksiä”käsitteelle omaa sanaa. <strong>Kieli</strong> pyrkii mukautumaan sen käyttäjientarpeisiin.Kaiken kaikkiaan kielen ja <strong>kulttuurin</strong> väliset suhteet ovat edelleeniso kiistelyn aihe tieteessä. Asiaan on vaikea saada lopullista selvyyttä.Päättelyketjua haittaa myös muna–kana -ongelma. Muovaako kieliihmisajattelua, vai onko asia päinvastoin: kansa on muovannut kielenomiin tarpeisiinsa? Johtopäätöksissä tulee olla varovainen. Siitä, ettäsuomen kielestä puuttuu futuuri, ei seuraa, että suomalaiset eivätajattelisi tulevaisuuttaan.Venäläisyyttä puhekulttuurissa?Jos kielen rakenteen suhde kieltä puhuvien ajatusmaailman on kiistanalainen,niin siinä, miten kieltä käytetään, on varmasti kulttuurisiaeroja. Näitä asioita on tutkittu varsin vähän, mutta omakohtaistenhavaintojeni ja venäläisten kanssa käymien keskustelujeni pohjaltauskallan julkituoda joitakin seikkoja:Ambivalentti asenne kielen muoti-ilmiöihin. Venäläiset käyttävätmielellään kieleen ilmaantuvia muotisanoja: imidž, konsalting,glamur, eksljuziv, tender, promošn, brend, saundtrek (nämä kaikkiovat siis venäjän kielen sanoja, tosin latinalaisin kirjaimin kirjoitettuna).Samalla he kuitenkin haluavat osoittaa halveksivansa näitä sanoja.Sen vuoksi he usein kommentoivat niitä negatiivisesti – mutta kuitenkinkäyttävät niitä.Kielellä leikittely. Kaikissa kulttuureissa kielellä leikittely on osapuhekulttuuria. Sen avulla puhuja osoittaa nokkeluutensa ja kerääsiten huomiopisteitä puhekumppaneiltaan. Venäläisille kielellä leikittelyon vielä tyypillisempää kuin monille muille kansoille. Yksi esimerkki:Emilia Mustakallion gradutyössä tutkittiin kolmen venäjänkielisensananparren ja sanonnan käyttöä. Kustakin niistä löytyy sata erilaistaväännöstä.Viittaukset yhteiseen kulttuuritaustaan. Tämäkin on yleismaailmallinenilmiö. Mutta venäläiselle viittaamineen yhteiseen tietopohjaanon erityisen tärkeää. Sillä on kaksi funktiota. Toisaalta sen avullapuhuja voi osoittaa tietävänsä nämä asiat, toisaalta tällaisten viittaustenavulla luodaan yhteenkuuluvuutta: tunnemme samanlaisia asioita,kuulumme siis samaan porukkaan.Konfliktipuhe. Normaalissa kanssakäymisessä, ainakin kun ollaankotipiirin ulkopuolella erilaisissa julkisten tai yksityisten palveluidenpiirissä, monissa kulttuureissa vältetään kovaäänistä tiukkaa puhetyyliä.Venäläinen käyttää suomalaista useammin suoraa puhetta,jossa voidaan mennä myös henkilökohtaisuuksiin. Tämä ei kuitenkaanvälttämättä merkitse välirikkoa tai aiheuta kaunaa puhujien välille.124STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?125