Julkaisu 2_2009 - Maaseutupolitiikka

Heli Siirilä, Miia Mäntylä, Nea Aspholm, Tuomas Peltola,Kimmo Riusala, Verna Mustonen & Kalle NieminenVuosina 2005-2007päättyneidenvaltakunnallistenmaaseudun tutkimusjakehittämishankkeidenarviointiMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja22009

Heli Siirilä, Miia Mäntylä, Nea Aspholm, Tuomas Peltola,Kimmo Riusala, Verna Mustonen & Kalle NieminenVuosina 2005–2007päättyneidenvaltakunnallistenmaaseudun tutkimusjakehittämishankkeidenarviointi

Teema ”Maaseutuyrittäjyys ja maaseudun työllisyys”KH 1 1 Maaseutuyrittäjät viherympäristöpalveluiden tuottajina 31KH 2 Maisemanhoitoon erikoistuneen maaseutuyrittäjän asiakasverkosto 32KH 3 Maisemanhoitoyrittäjyydestä elinkeino 33KH 4 Pohjanmaan jokimetsuripalvelu – Maisematyönvälityksen käynnistys 34KH 5 Ympäristöyrittäjäverkostosta merkittävä elinkeino maaseudulle 36KH 6 Energiaomavaraisuuden kehittäminen maaseudulla 37KH 7 Lämpöyrittäjä Suomi 2006 39KH 8 PuuSuomi-toimintaohjelma 41KH 9 PuuSuomi-laatuohjelma 42KH 10 Domus ad Danmark 44KH 11 Luomua ja kestävyyttä matkailuun 45KH 12 Saaristo- ja vesistömatkailun verkottumisprojekti 47KH 13 Villin Pohjolan kutsu 1 ja 2 48KH 14 Kansallinen laatujärjestelmä marja- ja hedelmäpohjaisille alkoholituotteille 50KH 15 Tulisiko yrteistä elinkeino? 51KH 16 Kehittämisselvitys elintarvikevalvonnan tarkastusmaksuista ja -käytännöistä 52KH 17 E-työn alueellistamishanke 2004–2006 54KH 18 Hevosten maaseutu 2 ja 3 – Elinkeinoja ja elämyksiä 55KH 19 Tieisännöitsijöiden valtakunnallinen koulutusohjelma 57TH 20A Maatilayritysten monialaistuminen kunnan maaseudun kehittämispolitiikkana – yhteisölliset edellytykset 58TH 20B Maatilayritysten monialaistuminen kunnan maaseudun kehittämispolitiikkana – vuorovaikutukselliset edellytykset60TH 20C Maatilayritysten monialaistuminen kunnan maaseudun kehittämispolitiikkana – paikallisen hallinnan näkökulma61TH 21 Yrittäjäidentiteetin ja asiakassuuntautuneisuuden merkitykset monialaisilla tiloilla 63TH 22 Yrityksen yhteiskuntavastuu maaseudun pienyrityksissä – kilpailuvaltti vai kilpailun este? 64TH 23 Julkiset tuet maaseudun pienten töiden pullonkauloina 66TH 24 Mikroklusterianalyysi maaseudun paikallisen elinkeinopolitiikan välineenä 67TH 25 Kotimaisten mäntypuupohjaisten hautatervojen tehokkuuden tutkiminen lahottajasienten kasvatuskokeilla 69TH 26 Maaseudun vetovoimaisuus ja kuluttajien yksilölliset elämäntavat 70TH 27 Sienisadon hyödyntämiseen tarvittavan kuivausmenetelmän kehittäminen 71TH 28 Jokamiehen oikeuksien uudet haasteet maaseudun matkailun ja virkistystoiminnan kannalta 73VH 29 Oppivat yritysverkostot matkailukohteen menestystekijänä 74Teema ”Maaseudun kehittämisvälineet ja työmuodot”KH 30 Kunnan kulttuuriympäristöohjelma – miksi ja miten 76KH 31 Paikallismuseoiden toiminta – Opas paikallismuseoiden hoitoon 77KH 32 Aitta – Ajankohtainen maaseutumakasiini 78KH 33 Kantriside / Kädet, pää ja miljöö 79KH 34 TAITO-kulttuurihanke / TAITO-toimintaa – maaseudun käsityökeskuksen kehittämishanke 80KH 35 TAITO-kulttuurihanke / TAITO-mallisto 81KH 36 Kainuun kulttuuriteollisuus- ja sisältötuotannon tietopankki 82KH 37 Kehittämishankkeiden vaiheistusmalli 84KH 38 POMO+ -pilottihanke: toimintaryhmätyön menettelytapojen uusiminen 85KH 39 Maaseudun kehittämistyön toimintaympäristön tulevaisuus 86KH 40 The Baltic Ring -förprojektet 88KH 41 Yrttialan erikoistumisopinnot 20 ov / 30 op 8941 KH = KehittämishankeTH = TutkimushankeVH = Väitöskirjahanke

KH 80 Ruokapalveluiden tuotekehitys ja tarjoaminen yksittäisille matkailijoille ja pienryhmille 148KH 81 Maaseutumatkailun majoitustilojen luokitustoiminnan kehittäminen vastaamaan 2000-luvun tarpeita 149KH 82 Sieniviljelyn tutkimus ja kehitys (2002–2003) 150KH 83 Maaseudun uusi aika -lehti 151KH 84 Osaamista omaan metsään 152KH 85 Maaseudun tietoverkkorakenteet 154KH 86 Maaseudun palvelusopimuksen valmennuspaketti 156TH 87 Hyvinvointipalvelujen kehittäminen syrjäkylissä 157TH 88 Internationaliseringens behovundersökning inom svenskfinland 159VH 89 Kahdestaan kotona – vanhojen parien arki ja kotona selviytyminen (2002–2003) 160Teema “Maaseudun alue­ ja yhteiskuntataloudellisenmerkityksen sekä maaseudun rakenteiden tutkimus”TH 90 Politiikan muutoksen vaikutukset alueisiin sekä maaseutuväestöön 1 162TH 91 PARAS – vaihtoehto maaseudulle? Esitutkimus kunta- ja palvelurakenneuudistuksen merkityksestä maaseudulle163TH 92 Ajankäyttötutkimus 1999–2000 164TK 93 Väestörakenteen muutokset kaupunki- ja maaseutualueilla vuoteen 2030 saakka 165TH 94 Kehitettävät kasvuklusterit ja niiden tuotealueet maaseudulla – tulevaisuuden tutkimus 167TH 95 Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja (Ekoseutumallit) 168TH 96 Maaseutukuntien osaamisympäristöjen kehittämisen uudet suunnat 170TH 97 Maataloudesta luopuneet – Maatalouden rakennemuutoksen sosiaaliset seuraukset 171TH 98 Paikallisten toimintaryhmien paikallistaloudelliset vaikutukset 173TH 99 Peripheral innovation systems in enlarged Europe 175TH 100 Suomalainen näkökulma eurooppalaiseen maaseutukeskusteluun 176TH 101 Kahtia jakautuva Suomi? Tutkimus hyvinvoinnin ja huono-osaisuuden jakautumisesta Suomessa (Elämän murroksetja valinnat) 178TH 102 Maaseudun taloudellinen arvo ja yhteiskunnallinen merkitys 179VH 103 Syrjäisen maaseudun selviytymistarina 180VH 104 Luova työ ja innovointi maaseudun osaamiskeskittymissä 182VH 105 Pk-yritysten innovaatiostrategiat, paikallinen toimintaympäristö ja vuorovaikutusverkostot 183Teema ”Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksenvahvistaminen”KH 106 Maaseutuvaihdon laajentaminen -hanke. Peruskoulujen oppilaille järjestettävät tutustumisjaksot maaseutuunja maaseutuelinkeinoihin 185KH 107 Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmän kolmas raportti (maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksenedistäminen) 186TH 108 Toimintakulttuurien eroista kaupunki- ja maaseutu-osapuolten yhteiseen oppimisprosessiin 187Teema ”Paikallisen omaehtoisuuden edistäminen”KH 109 Samassa veneessä kohti kansalaisyhteiskuntaa 190KH 110 Valtakunnallisen kylätoimintaverkoston rakenteen ja työmuotojen vahvistaminen 1916

TiivistelmäJULKAISIJAMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmäJULKAISUN NIMIVuosina 2005–2007 päättyneiden valtakunnallisten maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden arviointiTEKIJÄTHeli Siirilä, Miia Mäntylä, Nea Aspholm, Tuomas Peltola, Kimmo Riusala, Verna Mustonen & Kalle NieminenAVAINSANATmaaseudun kehittäminen, maaseutututkimus, hankkeet, arviointi, YTRJULKAISUN KUVAUSArviointi kohdistui vuosina 2005–2007 päättyneisiin MMM:n rahoittamiin valtakunnallisiin maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeisiin.Arvioitavana oli yhteensä 113 hanketta, joista kirjoitettiin 110 hankekuvausta. Työ tehtiin helmikuun 2008 jahelmikuun 2009 välisenä aikana. Hankearvioinnit tehtiin asiakirja-aineistojen ja hankevastaavien haastattelujen perusteella.Arvioinnissa keskityttiin seuraaviin kysymyksiin:– Mitä olivat hankkeiden tulokset ja miten ne ovat vastanneet hankesuunnitelmassa asetettuja tavoitteita?– Onko hankkeilla ollut vaikutusta?– Miten hanketoteuttajat ovat kokeneet MMM/YTR-rahoitteisten hankkeiden toteuttamisen ja yhteistyön rahoittajan kanssa?– Millaisia vahvuuksia ja heikkouksia YTR:n hanketoimintaan liittyy?– Miten YTR:n hanketoimintaa olisi mahdollista kehittää?– Millaisia maaseutupoliittisia vaikutuksia MMM/YTR:n rahoittamilla hankkeilla on ollut? Millaisia konkreettisia edistysaskeleitavuosina 2005–2007 päättyneillä hankkeilla on saatu aikaan maaseutupolitiikan kentässä?– Millaisina hanketoimijat ovat kokeneet muutokset YTR:n hanketoiminnassa viime vuosina?Raportin alkuosiossa vedetään yhteen arvioinnin toteutusta sekä hankkeista ja YTR:n hanketoiminnasta tehtyjä havaintoja.Raportin loppuosa muodostuu jokaisesta hankkeesta tehdyistä erillisistä hankekuvauksista. Hankekuvauksista tulee ilmihankkeiden tavoitteidenasettelu, toteutus, talous, tulokset ja vaikutukset.Vuosina 2005–2007 päättyneiden YTR-hankkeiden arviointi vahvistaa aiempien arviointien havaintoja. Myönteistä YTR-hankkeissaon hallinnon läheisyys ja joustavuus, innovatiivisuus sekä reagointi aiemmin esitettyihin toiminnan parannusehdotuksiin.Esimerkiksi tiedotus hankehakijoiden suuntaan on parantunut. Kehityskohteita arvioinnissa tuli esille muun muassa maksatustennopeuttamiseen ja diaariotteiden virheisiin ja puutteisiin liittyen.MMM/YTR-rahoituksella on ratkaiseva merkitys suomalaiselle valtakunnalliselle maaseudun tutkimus- ja kehittämistoiminnalle.Ilman MMM/YTR-hankerahoitusta suomalainen maaseutututkimus olisi suppeampaa ja maaseudun kehittäminen korkeintaanmaakunnallista. Arvioidut hankkeet ovat antaneet välineitä maaseudun kehittämiseen ja maaseutupolitiikkaan. Hankkeillaon myös luotu edellytyksiä yrittäjyyteen ja siten lisätty maaseudun työpaikkoja ja elinvoimaa.7

SammandragUTGIVARELandsbygdspolitikens samarbetsgrupp (YTR)PUBLIKATIONENS NAMNUtvärdering av nationell landsbygdsforskning och -utvecklingsprojekt avslutade under 2005–2007FÖRFATTAREHeli Siirilä, Miia Mäntylä, Nea Aspholm, Tuomas Peltola, Kimmo Riusala, Verna Mustonen & Kalle NieminenNYCKELORDlandsbygdsutveckling, landsbygdsforskning, projekt, utvärdering, YTRPUBLIKATIONENS BESKRIVINGUtvärderingen riktades mot under 2005–2007 avslutade nationella landsbygdsforsknings- och landsbygdsutvecklingsprojektfinansierade av jord- och skogsburksministeriet (SJM). Sammanlagt granskades 113 projekt av vilka det skrevs 110 projektbeskrivningar.Arbetet utfördes mellan februari 2008 och februari 2009. Projektutvärderingarna gjordes med hjälp av dokumentmaterialoch genom att intervjua projektansvariga.Utvärderingen fokuserade på följande frågor:– Vilka var resultaten av projekten och hur har resultaten motsvarat de utsatta syftena?– Har projekten haft inflytande?– Hur har projektmedarbetarna upplevt genomförandet av SJM/YTR-finansierade projekt och samarbetet med finansiären?– Hurudana styrkor och svagheter förknippas med YTR-projektverksamhet?– Hur kunde man utveckla YTR-projektverksamheten?– Hurudana landsbygdspolitiska effekter har SJM/YTR-finansierade projekt medfört? Hurudana konkreta framsteg har manuppnått på landsbygdspolitiska fältet med projekt avslutade 2005–2007?– Hur har projektaktörerna upplevt förändringarna i YTR -projektverksamheten under de senaste åren?I början av rapporten sammandras utvärderingens förverkligande och de iakttagelser man gjort i projekten samt YTR-projektverksamhetengenerellt. Resten av rapporten formas av separata projektbeskrivningar på alla medverkande projekt. I projektbeskrivningarnaframkommer projektens målsättningar, genomförande, ekonomi, resultat och effekter.Resultaten av utvärderingen gjort på YTR-projekt avslutade 2005–2007 förstärkte de iakttagelser man fått i de tidigare utvärderingarna.Det positiva med YTR-projekt är administrativ närhet och flexibilitet, innovativitet samt reaktionen på de föreslagnaförbättringsförslagen. Till exempel informationstillförseln till projektsökanden har förbättrats. Något som borde utvecklas ochkom fram i utvärderingen är bland annat snabbare utbetalningar och fel och brister i diarieutdrag.SJM/YTR-finansieringen har en avgörande betydelse för nationell landsbygdsforskning och landsbygdsutvecklingsprojekt i Finland.Utan SJM/YTR-projektfinansiering skulle den finländska landsbygdsforskningen vara mera begränsad och landsbygdsutvecklingskulle utföras högst på landskapsnivå. De utvärderade projekten har bidragit med verktyg för utveckling av landsbygdensamt landsbygdspolitik. Projekten har också skapat förutsättningar för företagsamhet och därmed ökat arbetsplatser ochgett livskraft på landsbygden.8

SummaryPUBLISHERRural Policy Committee (YTR)PUBLICATIONEvaluation of national rural research and development projects finalised in 2005–2007AUTHORSHeli Siirilä, Miia Mäntylä, Nea Aspholm, Tuomas Peltola, Kimmo Riusala, Verna Mustonen & Kalle NieminenKEYWORDSRural development, rural research, projects, evaluation, YTRSUMMARYEvaluation was targeted at the national rural research and development projects finalised during the period 2005–2007 andfunded by the Ministry of Agriculture and Forestry (MAF). The total amount of evaluated projects was 113, of which 110 projectsummaries were written. The evaluation was executed between February 2008 and February 2009. The projects were evaluatedon the basis of project documentation and interviews with the project personnel. The main topics in the evaluation were thefollowing:– What kind of results have the projects achieved and how do the results meet the objectives set down in the project plan?– Have the projects had any effect?– What are the views of implementing organisations on the MAF/RPC-funded projects and co-operation with the funding organisation?– What are the strengths and weaknesses of RPC projects?– How can the YTR project activity be developed?– How have the MAF/YTR-funded projects affected rural policy? What concrete improvement has been achieved in the field ofrural policy with projects finalised during 2005–2007?– What are the views of implementing organisations on the changes in the YTR project activity during the past years?At the beginning of the report, a summary is given of the evaluation activities as well as the observations on projects and RPCproject activities. The rest of the report comprises of separate summaries on each of the projects. The project summaries containinformation about project goals, implementation, finance, results and effects.Evaluation of YTR projects finalised in 2005–2007 confirms the conclusions of previous evaluations. The strengths of the RPCprojects are administrative easiness and flexibility, innovation and reactions to previous suggestions on how to improve activities.There has been some improvement, for example, in informing the applicants. The evaluations also revealed that some improvementsare needed, for example, in making the payments swifter and correcting the mistakes and shortcomings as regardsthe excerpts from the diary.MAF/YTR funding plays a crucial role in national rural research and development activities in Finland. Without MAF/YTR projectfunding, rural research in Finland would not be as comprehensive and rural development activities would, at the most, be implementedonly on the regional level. The evaluated projects have given tools for rural development and rural policy. The projectshave also created opportunities for entrepreneurial activities and thus increased employment and vitality in rural areas.9

1. JohdantoMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) on valtioneuvostonasettama yhteistyöelin. YTR sovittaa yhteen maaseudun kehittämistoimiaja edistää maaseutuun kohdistuvien voimavarojentehokasta käyttöä. Tavoitteena on parantaa hyvinvointiamaaseudulla ja luoda edellytyksiä siellä asumiselleja elämiselle.YTR:n toiminnan juuret ulottuvat vuoteen 1988, jolloin maajametsätalousministeriö (MMM) ja sisäasiainministeriö (SM)valmistelivat ja perustivat yhteisen maaseudun kehittämisprojektinvaltioneuvoston esityksestä. Vuodesta 1992 toimintaajatkettiin maaseutupolitiikan neuvottelukunnassa. Vuonna1995 Valtioneuvosto asetti Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänmaaseutupolitiikan neuvottelukunnan toiminnan jatkajaksi.Nyt on menossa YTR:n viides kausi, joka kestää heinäkuusta2008 heinäkuuhun 2013.YTR:llä on tärkeä rooli maaseudun kehittämiseen liittyvässähanketoiminnassa. Se kehittää hankekäytäntöjä, rakentaahankkeita ja toteuttaa omia ohjelmiaan valtakunnallistenmaaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden kautta.YTR:n asettama hankeryhmä käsittelee MMM:öön saapuneetrahoitushakemukset sekä antaa MMM:lle päätösesityksen rahoitettavistahankkeista. MMM puolestaan vastaa hanketoiminnanhallinnollisesta menettelystä (rahoitus- ja maksatuspäätökset,seuranta, valvonta, lainsäädäntö ja muut oikeudellisetasiat).Vuosina 2005–2007 päättyneiden valtakunnallisten maaseuduntutkimus- ja kehittämishankkeiden arviointi toteutettiinmaa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta jaYTR:n hankeryhmän esityksestä. Sen kohteena olivat vuosina2005–2007 päättyneet valtakunnalliset maaseudun tutkimus-ja kehittämishankkeet, jotka olivat saaneet YTR-rahoitustaMMM:ltä. Tässä raportissa ei arvioida YTR:n teemaryhmiäeikä maaseutuprofessuureja, jotka myös saavat MMM/YTR-rahoitusta. Arvioinnista vastasi Vaasan yliopiston Levóninstituutti,joka toteutti myös vuosina 2001–2002 sekä vuosina2003–2004 päättyneiden YTR-hankkeiden arvioinnit.Tilaajan toiveiden mukaisesti arvioinnin toteuttamisessa jaraportin rakenteessa noudatetaan pitkälti samoja linjoja kuinaiemmissa YTR-hankkeiden arvioinneissa. Arviointityön pääpainopisteoli YTR:n hanketoiminnan kokonaisvaltaisessa arvioinnissa.Erityistä huomiota kiinnitettiin rahoitettujen tutkimus-ja kehittämishankkeiden maaseutupoliittisiin vaikutuksiinsekä YTR:n hanke- ja tiedotuskäytäntöjen muutoksiinhanketoimijoiden näkökulmasta.Arviointiraportin ensimmäisissä luvuissa 1 ja 2 käsitelläänarvioinnin toteuttamiseen liittyviä yleisiä asioita ja taustatietojahankkeista. Luvut 3 ja 4 koskevat hankkeiden rahoitustaja hallinnointia. Luvussa 5 keskitytään hankkeiden toteuttamiseen.Luku 6 liittyy hankkeista tiedottamiseen ja hankkeidentulosten julkistamiseen. Luvussa 7 käsitellään eri teemaalueillatapahtunutta edistymistä, valtakunnallisia ja maaseutupoliittisiavaikutuksia sekä hankkeiden jatkuvuutta. Luvussa8 on kaikista arvioiduista hankkeista laaditut hankekuvauksetja luvussa 9 on esitetty johtopäätökset.MMM rahoittaa sellaisia valtakunnallisia maaseudun kehittämiseenliittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita (ns. YTRhankkeet),jotka tukevat kansallista maaseutupolitiikkaa jakansallisten maaseutupoliittisten ohjelmien toteuttamista.Hankkeiden rahoituskriteereissä korostetaan uusien toimintatapojenetsimistä, kokeilemista tai edelleen kehittämistä.Tavoitteena on, että toimintatapaa voidaan soveltaa laajemminmaaseudun kehitystyössä. Hankkeet eivät voi olla jonkinyrityksen, organisaation, elinkeinon tai alueen tavanomaisentoiminnan taloudellista tukemista, vaikka kyseessä olisikinmaaseudun kehittäminen. Valtakunnalliset maaseudun tutkimus-ja kehittämishankkeet rahoitetaan kansallisista varoistaeikä niissä ole mukana EU-osarahoitusta. MMM:ssä valtakunnallisetmaaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeet ovatmaatalousosaston vastuulla.10

Teemat toivottiin julkaistaviksi aiemmin, jotta muun muassayhteishankkeita olisi pidempi aika suunnitella. YTR:lle hankehakemuksetjätetään lokakuun viimeiseen päivään mennessäja päätökset niistä tulevat seuraavan vuoden alussa. Osahaastatelluista koki, että hankkeiden hakuprosessi on kestoltaanliian pitkä eli hakuajan umpeuduttua hankepäätöksiensaaminen kestää liian kauan. Päätösten tekoajankohta voitaisiintuoda vahvemmin esille hankehaun yhteydessä, koskaesimerkiksi ensikertalaisille hakijoille päätöksen pitkä odotteluaikaoli yllätys.Muutamissa arvioiduissa hankkeissa osa rahoituksesta olikäytetty pro gradu -tutkielman tekemisen tukemiseen. Jostästä ei ollut mainintaa hankehakemuksessa, ei siihen ollutpuututtu myöskään maksatushakemuksen hyväksyttäviä kustannuksiapäätettäessä. Kuitenkin, jos perustutkinnon lopputyön(esimerkiksi yliopistojen pro gradu -tutkielmien tai ammattikorkeakoulujenopinnäytetöiden) tekeminen mainitaanhankesuunnitelmassa, siihen osioon ei myönnetä hankerahoitusta.Vallitsevassa tilanteessa eri hanketoimijat eivät oletäysin tasa-arvoisessa asemassa keskenään. Tähän asiaanolisi hyvä löytää ratkaisu. Myöskään pelkkään perustutkinnonlopputyöhön MMM/YTR-rahoitusta ei myönnetä. Jotta asia olisihankehakijalle yksiselitteisempi, hakuohjeissa olisi tuotavaesille, että MMM/YTR-hankerahoitusta ei myönnetä pelkänperustutkinnon lopputyön rahoittamiseen.Enemmistö haastatelluista oli yhteen vuosittaiseen hakukierrokseentyytyväinen. Osa toivoi kahta hakukierrosta vuodessa.Lisäksi esitettiin menettelytapaa, jossa käytettäisiin niinsanottua esikarsintakierrosta. Tässä menettelyssä ensiksi lähetettäisiinYTR:lle alustavat hankesuunnitelmat, joista YTRvalitsisi parhaimmat hankkeet jatkoon. Jatkoon päässeistähankkeista tehtäisiin tarkemmat hakemukset. Tämän jälkeennäistä valittaisiin lopulliset rahoituksen saajat.MMM/YTR-rahoitusta haettiin hankkeelle yleensä siitä syystä,että hankkeen aihe sopi hyvin valtakunnalliseksi maaseutuhankkeeksitai koska muilta rahoittajilta ei olisi ollut mahdollistasaada rahoitusta hankkeen maaseutunäkökulman vuoksi.Lisäksi MMM/YTR-rahoitus valittiin usein siksi, että MMM/YTR oli rahoittanut hanketoimijan hankkeita ennenkin jaMMM/YTR koettiin luontevaksi rahoittajakumppaniksi. MMM/YTR rahoittajamahdollisuutena oli tullut joissakin tapauksissatutuksi joko yhteistyökumppanin kautta tai teemaryhmänjäsenyyden myötä. Muutamissa hankkeissa teemaryhmä taiYTR itse oli ollut aloitteen tekevä osapuoli tarjoten hakijallehankeideaa.Voimassa olevan käytännön mukaan monivuotisten MMM/YTR-rahoitteisten hankkeiden on täytettävä ja lähetettäväjatkohankehakemus jokaisena hankevuotena. Tämä turhauttimonia vastaajia, koska hankkeen aikaa piti käyttää jatkohakemuksentekemiseen maksatushakemusten ja väliraporttienlisäksi. Tämä aika oli pois käytännön työstä. Lisäksi muutamissahankkeissa hankepäätöksen odottaminen jopa keskeyttisen toiminnan päätöksen saamiseen asti. Eräs vastaajaesittikin, että jatkorahoitusta pitäisi pystyä hakemaan yksinkertaisemmallahakemuksella. Arvioinnin perusteella tämäon kannatettava ajatus, koska yksinkertaisemman hakemuksentäyttämiseen ei kuluisi niin paljon hankkeen aikaa ja koskaperustiedot hankkeesta ovat jo YTR:llä ja MMM:llä.RahoitusVuosina 2005–2007 päättyneille hankkeille myönnettiin rahoitustayhteensä yli 7,1 miljoona euroa (taulukko 2). Noin56 prosenttia kokonaisrahoituksesta myönnettiin kehittämishankkeille,joiden keskimääräinen MMM/YTR-rahoitus oli yli72 000 euroa. Tutkimushankkeissa summa oli keskimäärin yli58 500 euroa ja väitöskirjahankkeissa noin 35 000 euroa. Keskimäärinhankkeiden saama MMM/YTR-rahoitus oli yli 63 000euroa, eli vaihtelu on suurta eri hanketyyppien välillä.Eniten rahoitusta oli myönnetty Suomen Kylätoiminta ry:n(SYTY) ja Svenska Studiecentralenin toteuttamalle ”Valtakunnallisenkylätoimintaverkoston rakenteen ja työmuotojen vahvistaminen”-kehittämishankkeelle, joka sai hieman yli kolmenvuoden aikana MMM/YTR-hankerahoitusta noin 520 000euroa. Tämä oli noin 94 prosenttia hankkeen kuluista. Hankkeessakehitettiin kylätoiminnan sisältöä ja sen maakunnallistaverkottumista, selvitettiin kylätoiminnan kehittämissäätiönperustamista ja laadittiin kylätoiminnan kansainvälinenstrategia. Suurimman hankerahoituksen tutkimushankkeeseensai Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen”Sopimuksellisuus maaseutupolitiikassa” -tutkimushanke,jolle myönnettiin noin 170 000 euroa MMM/YTR-rahoituksena.Hankkeessa tutkittiin sopimuksellisuutta, jolla pyritäänmaaseudun toimintojen järjestämiseen paikallisesti ja joustavasti.Hanke lisäsi tieteellistä tietämystä aiheesta, ja sopimuksellisuuson edennyt tämän hankkeen jälkeenkin muidenhankkeiden kehittämänä.Taulukko 2. Vuosina 2005–2007 päättyneille hankkeille myönnettyMMM/YTR-rahoitus hanketyypeittäin.HanketyyppiKeskimääräinenMMM/YTR-rahoitus/hankeMMM/YTR-rahoituskaikki hankkeetyhteensäTutkimushankkeet 58 560 euroa 2810 864 euroaKehittämishankkeet 72 109 euroa 4038 093 euroaVäitöskirjahankkeet 34 994 euroa 314 950 euroaYhteensä 63 397 euroa 7163 907 euroa14

Taulukko 3. Vuosina 2005–2007 päättyneet hankkeet luokiteltuna rahoituksen suuruuden perusteella.MMM/YTR-rahoituksen suuruus 1–19 999 euroa 20 000–39 999 euroa 40 000–69 999 euroa yli 70 000 euroaTutkimushankkeet 10 10 11 17Kehittämishankkeet 13 17 9 17Väitöskirjahankkeet 0 9 0 0Hankemäärä yhteensä 23 (20 %) 36 (32 %) 20 (18 %) 34 (30 %)Taulukko 4. Rahoituksen jakautuminen eri suuruusluokkiin vuosina 2001–2002, 2003–2004 ja 2005–2007 päättyneissä YTR-hankkeissa.MMM/YTR-rahoituksen suuruus1–19 999 euroa20 000–39 999euroa40 000–69 999euroayli 70 000 euroaVuosina 2001–2002päättyneet hankkeetVuosina 2003–2004päättyneet hankkeetVuosina 2005–2007päättyneet hankkeet18 % 28 % 30 % 24 %16 % 33 % 30 % 21 %20 % 32 % 18 % 30 %Enemmistö vuosina 2005–2007 päättyneistä hankkeista olikooltaan 20 000–39 999 euroa. Yli 70 000 euroa saaneitahankkeita oli 34 (taulukko 3). Käytännössä suurin osa näistähankkeista oli kooltaan 100 000–200 000 euroa. Tässäkinkuitenkin pitää ottaa huomioon, että yksittäisille hankkeilleoli voitu myöntää paljonkin enemmän hankerahoitustaverrattuna maksatusten lopulliseen yhteissummaan. Tällöintaulukoiden 3 ja 4 luokittelussa hanke voi kuulua esimerkiksiluokkaan 1–19 999 euroa, vaikka alkuperäinen rahoituspäätösoli esimerkiksi 30 000 euroa.YTR-hankkeiden kokoluokat vaihtelivat edelleen yhtä paljonkuin ennenkin. Vuosina 2005–2007 päättyneiden hankkeidenrahoitus oli muuttunut siten, että tässä arvioinnissa oli huomattavastisuurempi osa yli 70 000 euroa saaneita hankkeitakuin aiemmissa arvioinneissa (taulukko 4). Osuus oli noussutaiemmista 21–24 prosentista 30 prosenttiin. Vastaavasti40 000–69 999 euroa saaneiden hankkeiden osuus on pienentynythuomattavasti 30 prosentista 18 prosenttiin. Tämäviittaa siihen, että MMM/YTR on alkanut rahoittaa suurempiaja laajempia hankkeita, mikä onkin ollut haastateltavien toiveaiemmissa arvioinneissa. Kuitenkin pientä kasvua oli myös1–19 999 euroa saaneiden hankkeiden lukumäärässä. MMM/YTR rahoittaa monipuolisesti erikokoisia maaseudun kehittämiseentähtääviä hankkeita.Muutama haastateltava toi kritiikkinä esille sen, että suuriosa MMM/YTR-hankerahasta on vuosittain sidottu jo etukäteen.Rahaa kuluu muun muassa maaseutuprofessuurienja teemaryhmien vuosittaiseen rahoittamiseen. Esimerkiksimaaseutuprofessuureihin myönnettiin lähes 220 000 euroavuosina 2004 ja 2005. Toiveena esitettiin, että niihin käytettäväosuus vähennettäisiin jo valmiiksi jakoon tulevastasummasta, jotta jaettavan hankerahan todellinen suuruustulisi esille jo hakuvaiheessa.Eri vuosina erotus uusille ja jatkaville hankkeille myönnetyssärahoituksessa on vaihdellut. Esimerkiksi vuonna 2004 uusillehankkeille myönnettiin 1495 100 euroa ja jatkaville hankkeille1494 950 euroa. Erotus oli vain 150 euroa. Vuonna 2005uusille hankkeille myönnettiin 1230 300 euroa ja jatkavillehankkeille 1733 500 euroa. Tällöin erotus oli jopa 503 200euroa jatkavien hankkeiden eduksi. Tärkeimpänä syynä vaihteluunon se, että joinain vuosina rahaa myönnetään moniinuusiin pitkäkestoisiin hankkeisiin, joten seuraavana vuonnauusille hankkeille ei ole enää yhtälailla määrärahaa jaettavissa.Rahoitukseen liittyen haastatteluissa tuli esille, että hankkeenidea voi kadota hankkeen saadessa liian vähän rahoitustasuhteessa haettuun rahamäärään ja tavoitteisiin. Tällöinhankkeista joudutaan karsimaan usein nimenomaan innovatiivisinosuus pois. Tämä vaikuttaa kielteisesti odotettavissaoleviin tuloksiin. Muutamat haastateltavat kommentoivat,että MMM/YTR-rahoitteisten hankkeiden odotetaan tuottavan”paljon suuria tuloksia pienellä rahalla nopeasti”. Yksihaastateltavista pohti rahoituksen lyhytaikaisuuden ja pienuudennojalla, salliiko MMM/YTR-rahoitus vakavan akatee-15

Taulukko 5. Omarahoituksen osuus vuosina 2005–2007 päättyneissä YTR-hankkeissa.HanketyyppiOmarahoituksensuuruus /hankeOmarahoituskaikki hankkeetOmarahoituksenprosenttiosuusTutkimushankkeet 34 319 euroa 1647 333 euroa 37 %Kehittämishankkeet 68 336 euroa 3826 825 euroa 49 %Väitöskirjahankkeet 9 832 euroa 88 496 euroa 22 %Yhteensä /hanke 49 227 euroa 5562 654 euroa 44 %misen tutkimuksen. Usein uuden asian käytännössä testaaminenjää pois rahoituksen supistuessa.MMM/YTR-rahoitteisissa hankkeissa on usein omarahoitusosuus.Hankkeista 40 (35 %) sai sataprosenttisen MMM/YTR-rahoituksen. Näistä tutkimushankkeita oli 20, kehittämishankkeita17 ja väitöskirjahankkeita kolme 3 . Omarahoitusosuusoli haastateltavien keskuudessa sekä ymmärrettyettä moitittu. Erityisesti tavallisiin tutkimushankkeisiin setuntui soveltuvan huonosti muun muassa muiden rahoittajienvähäisyyden takia. Kehittämishankkeiden parissa työskentelevätpuolestaan olivat tottuneet siihen, että omarahoitustatarvitaan.Arvioituihin hankkeisiin oli käytetty MMM/YTR-rahoituksen lisäksi5,56 miljoonaa euroa hanketoteuttajien omaa rahoitusta(sisältäen myös muut ulkopuoliset rahoittajat kuin MMM/YTR). Kehittämishankkeissa MMM/YTR-rahoituksen osuusvaihteli 13 prosentista sataan prosenttiin ja tutkimushankkeissakahdesta prosentista sataan prosenttiin. Kaikki haastatelluteivät osanneet arvioida omarahoitteisten kustannustenmäärää, koska esimerkiksi oman laskuttamattoman työajanarviointi oli joissakin tapauksissa mahdotonta. Taulukosta5 ilmenee, että kehittämishankkeilla oli keskimäärinkaksi kertaa enemmän omarahoitusta kuin tutkimushankkeilla.Keskimäärin kehittämishankkeella oli yli 68 000 euroaomarahoitusta, kun taas tutkimushankkeiden omarahoitusosuusoli noin 34 000 euroa. Myös eri hankkeiden keskenvaihtelu oli suurta.Hankkeiden joukossa oli kolme hanketta, joiden omarahoitusosuusoli huomattavasti suurempi kuin muilla hankkeilla. Ilmannäitä kolmea hanketta keskimääräinen omarahoituksenosuus kaikissa hankkeissa olisi ollut vain noin 26 prosenttiaja hieman alle 24 000 euroa.Hankkeelle saatu oma tai muu rahoitus oli mahdollistanuthankkeen laajemman toteuttamisen. Joskus muuta rahoitus-ta oli jouduttu hankkimaan MMM/YTR-hankepäätöksen saanninjälkeen, koska hankkeelle ei oltu myönnetty anottua summaa,mutta suunnitellut toimenpiteet oli haluttu toteuttaa.Muu rahoitus ei useimmiten ollut vaikuttanut monimutkaistavastihankkeen toteuttamisen hallinnointiin. Joissakin tapauksissaeri rahoittajien vaatimat raportoinnit olivat hanketoimijoidenmielestä kuitenkin vieneet paljon hankkeen aikaa.Kuvassa 1 on nähtävissä hankkeiden toteuttajaorganisaatioidensijaintipaikkakunnat. Suuri osuus valtakunnallisistamaaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeista toteutetaanHelsingissä sekä yleensä pääkaupunkiseudulla. Arvioiduistahankkeista Helsingissä hallinnoitiin 36, Vantaalla viisi ja Espoossaneljä hanketta. Näistä suurin osa oli kehittämishankkeita,joita olivat hakeneet kansallisten organisaatioiden Helsingissäsijaitsevat keskusliitot. Helsingin jälkeen eniten arvioitujahankkeita organisoitiin Vaasassa (9 hanketta), Mikkelissä(8 hanketta), Seinäjoella (7 hanketta) ja Kokkolassa(5 hanketta). Maaseutupaikkakunnilla, kuten Suomusjärvellä,Utsjoella ja Eurassa toteutettiin yksittäisiä hankkeita. Arvioinninperusteella voi todeta, että Suomessa valtakunnallistamaaseudun kehittämistä ja tutkimusta suunnitellaan jaedistetään lähinnä yli 30 000 asukkaan kaupungeissa. Näissäkaupungeissa sijaitsevat useat yliopistot ja muut tutkimuslaitokset.Arvioituja hankkeita toteutti 78 eri tahoa. Vuosina 2005–2007 päättyneiden hankkeiden toteuttajista 15 oli toteuttanuthankkeen myös vuosina 2003–2004 päättyneissä hankkeissaja 19 vuosina 2001–2002 päättyneissä hankkeissa.Näistä seitsemällä taholla oli hanke tai hankkeita jokaisessaarvioinnissa. Tämä kumoaa väitteet siitä, että MMM/YTR-rahoitustasaisivat samat tahot joka vuosi. Toisaalta niillä seitsemällähanketoteuttajataholla, jotka olivat saaneet aiemminMMM/YTR-rahoitusta, oli lähes jokaisella useita rahoitustasaaneita hankkeita.3Kyseisissä väitöskirjahankkeissa arvioitiin tutkimuksen sen hetkisenosuuden saaneen täyden tuen, vaikkei koko väitöskirjaa ole tehty MMM/YTR-hankerahoituksella.16

Kuva 1. Arvioidut hankkeet toteuttajaorganisaation sijaintipaikkakunnan mukaan. Numero suluissa tarkoittaa hankkeiden lukumäärää.(Kartan laatija: Merja Kokko.)17

Edellä esitettyjen havaintojen pohjalta voidaan esittääseuraavat suositukset YTR:n hanketoiminnan kehittämiseksi:– hankehakuun lisätään avoin teema,– hankkeista päättämisen aikataulu nostetaan paremminesille hankehaussa,– hankehaussa tuodaan paremmin esille, ettei rahoitustamyönnetä pelkälle korkeakoulun perustutkinnonpäättötyön tekemiselle,– jatkohankkeen hakemiselle laaditaan yksinkertaisempihakulomake,– teema merkitään hankepäätökseen ja– hankkeen rahoituksen liiallista pienentämistä vältetään,jottei hankkeen ydinidea kärsi.18

4. HallintoYleisiä huomioitaHanketoteuttajat kokivat YTR-hankkeiden hallinnoinnin melkoyksinkertaiseksi ja helpoksi. Vertailukohteeksi otettiin EUhankkeetsekä monet kansalliset rahoittajat kuten TEKES,Suomen Akatemia ja eri ministeriöt. Kuitenkin tästä linjastapoikkeaviakin mielipiteitä lausuttiin. Haastateltavat, joidenhanke oli saanut rahoitusta usealta eri ministeriöltä, mainitsivatuseimmiten MMM/YTR-hallinnon olevan vaativin ja byrokraattisinverrattaessa muiden ministeriöiden käytäntöihin.MMM/YTR-rahoitusta verrattiin myös säätiöiden rahoitukseenja silloinkin MMM/YTR tuli esiin byrokraattisimpana vaihtoehtona.MMM:n diaariotteista näkee hankkeen etenemisen. Niihinmerkitään muun muassa hankepäätöksen ajankohta ja rahoituksensuuruus, maksatushakemusten, väliraporttiensekä muiden asiakirjojen saapumispäivä ministeriöön, maksatuksiensuuruus ja hankkeelle myönnetyt jatkoajat. Hankkeidendiaariotteissa havaittiin virheitä ja puutteita. Esilletulleet virheelliset merkinnät liittyivät useimmiten maksatuksiin.Eräässä tapauksessa diaariotteessa oli merkintä määrärahanmaksamisesta, vaikka todellisuudessa sitä ei ollutmaksettu tuolloin, vaan paljon myöhemmin eri summallamuihin maksatushakemuksiin yhdistellen. Joskus myös tietohankkeen jatkorahoituspäätöksestä puuttui. Diaariotteessanäkyvät virheet eivät välity hankkeen toteuttajalle. Diaariotteenvirheellisyys voi aiheuttaa ongelmia muun muassa silloin,kun asiat hankkeeseen tai maksatuksiin liittyen jostakinsyystä riitaantuvat hankkeen toteuttajan ja MMM:n välillä.Hankejärjestelmän tunteminen säästää hanketoteuttajillapaljon aikaa ja vaivaa sekä suojaa taloudellisilta tappioilta.Haastatteluissa tuli esimerkiksi esille tapauksia, joissa rahaaoli menetetty siksi, ettei hankkeelle jatkoaikaa anottaessaollut tiedetty, että myös määrärahan käyttämiselle täytyisamalla anoa jatkoaikaa. Nykyisissäkään hankepäätöksissäei mainita erillisestä jatkoajan anomisesta määrärahalle.Hankepäätöksessä lukee vain ”erityisistä syistä hankkeellevoidaan hakea toteuttamisajan pidennystä…”. Arvioinnintekijöillä ei ole tiedossa, kuinka hanketoimijoiden oletetaansaavan tietää erillisestä jatkoajan pyytämisestä hankerahankäytölle.YTR:n hankehallinnoinnin muutoksista hanketoimijoilla ei ollutselkeää kuvaa. Melkein puolet haastatelluista ei osannutkommentoida asiaa lainkaan. Tähän suuri syy oli se, että suuriosa haastatelluista oli toteuttanut vain yhden YTR-hankkeen,jolloin kokemusta YTR:stä pidemmältä ajalta ei ollut.Noin viidennes vastaajista arvioi hankehallinnoinnin pysyneensamana. Melkein yhtä moni oli sitä mieltä, että hallinnointioli tiukentunut tai lisääntynyt. Tämä on tullut esillekasvaneina raportointivaatimuksina tai hidastuneina maksatuksina.MaksatuksetHankkeiden maksatukset olivat toteutuneet useimmiten ongelmitta.Ongelmia oli syntynyt lähinnä silloin, jos maksatushakemusoli toimitettu MMM:lle liian myöhään. Syitä myöhästyneeseenmaksatushakemukseen olivat muun muassa hankehenkilöstönvaihtuvuus sekä epätietoisuus YTR-hankkeidenmaksatussäännöistä, vaikka säännöistä kerrotaan hankepäätöksissä.Yleinen mielipide kuitenkin oli, että MMM/YTRrahoituksenmaksatuskäytännöt ovat toimivia.Lähes kaikki hankkeiden toteuttajat olivat tyytyväisiä maksatuksiennopeuteen. YTR-hankkeissa maksatuspäätökset olisaatu keskimäärin 3–6 kuukaudessa. Arvio on kuitenkin, ettäviime vuosina maksatusajat ovat pidentyneet. Monesta vastaajastatuntui, että päätökset hankkeista ja etenkin maksatuksistatulivat myöhemmin kuin ennen. Tämä tuli esillemaksatuksissa erityisesti niiden hanketoimijoiden kohdalla,joiden hankkeet olivat käynnistyneet vuonna 2005 tai sen jälkeen.Tämä johtui todennäköisesti muun muassa MMM:n taloushallinnossaolevasta henkilöstöpulasta ja byrokratian lisääntymisestähankkeisiin liittyen.Hanketoimijoiden mielestä MMM/YTR:n rahoittamien hankkeidensisältöön ja muuhun toteutukseen oli helposti tehtävissämuutoksia. Tarvittaessa esimerkiksi jatkoajan hakeminentai budjetin sisäisten muutosten tekeminen onnistuivathelposti. Useasta eri rahoituslähteestä rahoitetut hankkeeteivät tuntuneet olevan vastaajien mielestä hallinnollisestihankalia, vaikka niissä vaadittiinkin usein enemmän paperityötä.Kaikki rahoittajat vaativat omanlaisensa raporttinsa jaselvityksensä, ja tähän on totuttu. Muutama vastaaja mainitsi,että muille rahoittajille lähetettiin MMM/YTR:lle tehdyt raportit,koska MMM/YTR oli vaativin hankkeesta tehtävien selvityksiensuhteen.Ylivoimaisesti suurin osa vuosina 2005–2007 päättyneidenhankkeiden maksatuksista tapahtui jälkikäteen toteutuneidenkulujen mukaan. Poikkeuksena olivat ennakkorahoituksenaensimmäisen maksatuksensa saaneet hankkeet, joitaoli alle kymmenen prosenttia hankkeista. Ennakkoa saaneidenhankkeiden toteuttajat olivat erittäin tyytyväisiä ennakonsaamiseen ja ihmettelivät, kuinka hankkeen olisi voinut toteuttaailman sitä.Kaikki hankkeiden toteuttajat eivät tienneet mahdollisuudestaanoa puolet määrärahasta ennakkona. Tieto mahdollisuudestasaada ennakkoa ei tavoittanut kaikkia myönteisen19

hankepäätöksen saaneita, vaikkakin siitä hankepäätöksessäilmoitettiin. Tietämättömyyteen saattoi olla syynä päätöksenlukematta jättäminen tai tekstin runsaus ja mahdollinenvaikeaselkoisuus. Kannattaakin pohtia, voiko hankepäätöstätehdä yleistajuisemmaksi ja lyhyemmäksi, jolloin se sisältäisivain kyseiselle hanketoimijalle oleelliset tiedot. MMM/YTR:nollessa hankkeen päärahoittaja on tärkeää, että hankkeen toteuttajallaon tarpeeksi omaa rahaa jo entuudestaan. Monellepienelle toimijalle hankaluuksia oli aiheuttanut hankerahansaaminen toteutuneita kuluja vastaan ja maksupäätöksenodottaminen jopa kuukausia.Maksatuksiin liittyen tuli esille keskenään poikkeavia käytäntöjä.Vaihtelua oli esimerkiksi sen suhteen, että joitakin toimijoitaoli muistutettu maksatushakemuksen jättämisen takarajasta.Tätä oli tapahtunut eniten 2000-luvun alkupuolella,mutta viime vuosina näin ei ollut tehty. Lisäksi jotkuthankkeet olivat saaneet myönteisen päätöksen maksatushakemukseensa,vaikka se oli jätetty myöhässä. Tämä on merkkijoustavuudesta ja palvelusta. Valitettavasti vastakkaisiakinesimerkkejä oli, eli hankkeet eivät olleet saaneet rahaa, koskane olivat jättäneet maksatushakemuksen liian myöhään. Syitäerilaiselle toiminnalle ei haastatteluissa tullut esille.Yrityksissä maksatusten säännöt koettiin usein hankaliksi.Eräs haastateltava totesi, että työntekijöiden palkkojen julkituominensekä hallinnollisten kulujen osoittaminen maksatuksissavaaditulla tavalla aiheuttivat ongelmia yrityksissä.Muun muassa arvonlisäveroon ja hallinnollisten kustannustenosoittamiseen liittyvät ongelmat olivat yleisempiä yrityspohjaisillahankkeilla kuin esimerkiksi julkisyhteisöillä. MyöskäänEU-säädösten mukaan toimivien paikallisten toimintaryhmienkirjanpito ei tuota helpolla YTR-hankkeissa vaadittujaselvityksiä esimerkiksi hallinnollisiin kuluihin liittyen. Myösvaatimus hankkeen tilintarkastuksesta vaihtelee sen mukaan,onko hankkeen toteuttaja julkinen vai yksityinen organisaatio.Tämä koettiin epätasa-arvoisena, koska tilintarkastukseenkuluu hankkeen varoja.Yliopistot (erillis)laitoksineen ovat suuri YTR-hankkeiden hakijaryhmä.Yliopistot ovat muuttumassa Suomessa muiksijulkisoikeudellisiksi laitoksiksi tai säätiöiksi vuoden 2010vaihteessa. YTR:n hankehallinnossa olisi syytä pikaisesti tarkastella,vaikuttaako yliopistojen aseman muuttuminen jollakintavalla niiden hankkeiden hallinnointiin.Ongelmatilanteita maksatuksiin liittyen on ollut muun muassasilloin, kun aiemmin hyväksyttyjä kustannuksia ei ollutenää hyväksytty myöhemmissä maksatushakemuksissa. Esimerkkitapauksissamuutokset liittyivät tarjoilujen ja hallinnollistenkulujen maksamiseen. Lisäksi tuli esille, että MMM/YTR-rahoitteisessa hankkeessa ei oltu hyväksytty hallinnollistenkulujen osoittamista tavalla, joka oli hyväksytty toisessaMMM-rahoitteisessa hankkeessa. Tästä koitui hanketoteuttajallepieniä taloudellisia tappioita.Hallinnon vahvuudet ja heikkoudetEnemmistö vastaajista piti MMM/YTR:n rahoituksessa mahdollisuuksiainnovatiivisiin ratkaisuihin parempina kuinmuissa tuntemissaan rahoitusmalleissa. MMM/YTR mainittiinjoustavana sekä hankkeen muutokset ja innovatiivisuudensallivana rahoittajana. Erään haastatellun mielestäYTR:lle ei kannata edes tarjota vanhaa hankeideaa, koska seei menisi hankeryhmässä läpi. Muutamat toista mieltä olleetmainitsivat muun muassa Opetushallituksen ja TEKESin olevansallivampia kuin MMM/YTR.Esille tulleita hallinnollisia heikkouksia olivat hidastuneetmaksatuspäätökset, hanketoimijoiden epätasapuolinen kohtelumaksatusasioissa ja diaariotteiden puutteet. Myös jatkohankkeenhakeminen erikseen tuo lisätöitä hankkeelle sekämahdollisia katkoksia hankkeen rahoitukseen ja toimintaan.Kokeneet hanketoimijat arvelivat, että hallinnointi on tiukentunutviime vuosien aikana eli joustavuus on hieman vähentynyt.Arviointia tehdessä tuli ilmi, että YTR:lle eivät välttämättävälity hankkeiden maksatuksiin liittyvät ongelmat, koskaYTR:stä erillinen MMM:n talousosasto käsittelee maksatuksetYTR:n hyväksynnän jälkeen. YTR:n hankehenkilöstölle tuli täytenäyllätyksenä tiettyjen hankkeiden maksatuksiin liittyneetpitkäaikaiset ongelmat. Tämä osoittaa, että hankkeissa voiolla maksatuksiin liittyen ongelmia ilman, että YTR saa siitätietoa. Lisäksi on ilmeisesti niin, etteivät hanketoimijat tunnistamaksatuksiin liittyvää hallinnollista rakennetta YTR:nja MMM:n välillä.Nykysäännöillä hanke voi saada myönnetyn rahoituksen kokonaanyhdellä maksatushakemuksella vain silloin, kun yksivuotinenhanke päättyy ja maksatushakemus jätetään hankkeenhyväksymisvuoden lokakuun loppuun mennessä. Eräshaasteltava mainitsi, että he olivat sopineet YTR:n kanssa tekevänsävain yhden maksatushakemuksen, koska hankkeellemyönnetty rahoitus oli pieni (20 000 euroa). Tätä menetelmäähän piti erittäin toimivana ja hyvänä sekä hanketoteuttajanettä YTR:n kannalta, koska siten säästettiin aikaa ja taloudellisiaresursseja. Tätä voidaankin pitää hyvänä menetelmänävähentää hallintoa. Jatkossa MMM/YTR:n pitäisi pyrkiäsiihen, että lyhyitä ja melko pieniä hankkeita voitaisiin toteuttaatällä tavalla supistetummalla hallinnolla myös hankkeenpäättyessä hyväksymisvuoden lokakuun jälkeen.Yli puolet haastatelluista oli sitä mieltä, etteivät YTR:n han-20

kekäytännöt ohjaa hankkeiden sisältöä liiaksi. Vastaajienmielestä ohjaavuus tuli esille teemojen asettelussa, aikataulutuksessasekä yleisestikin poliittisessa ohjauksessa. Eräshaastateltava kertoi, että muut rahoittajaministeriöt kuinMMM/YTR eivät vaatineet väliraportointia, koska niille riittiraportointi ohjausryhmissä.Verrattaessa edellisten hankearviointien tuloksia ja YTR:ntämän hetkistä hanketoimintaa voidaan todeta, että YTR:nhankehallinnointi on reagoinut aiemmin esitettyihin ajatuksiintoiminnan kehittämisestä. Esimerkiksi tiedotusta on kehitettyja päätöksentekoa rahoitettaviin hankkeisiin liittyennopeutettu. 4Edellä esitettyjen havaintojen pohjalta voidaanesittää seuraavat suositukset YTR:n hanketoiminnankehittämiseksi:– yliopistojen muuttuminen julkisoikeudellisiksi toimijoiksiotetaan huomioon hallinnossa,– pienten hankkeiden kohdalla tarjotaan mahdollisuuskevennettyyn hallintoon, esimerkiksi vain yhden maksatushakemuksentekemiseen ja– hankepäätökset kirjoitetaan yleistajuisemmin.4Aiheesta lisää luvussa 6.21

5. Hankkeiden toteuttaminenNoin puolessa hankkeissa niiden toteuttaminen oli edennytsuunnitelmien mukaan tai vain vähän muuttuen. Yleensämuutokset koskivat hankkeen toteutusajan pidentämistä.Hankkeiden sisältö oli muuttunut alkuperäisiin suunnitelmiinverrattuna myös sen vuoksi, että MMM/YTR-hankerahoitustaoli myönnetty paljon anottua vähemmän. Muut muutokset liittyiväthenkilöstön tai yhteistyökumppaneiden vaihtumiseen,tutkimuksen laajentumiseen tai jonkin tietyn vaiheen poisjäämiseen.Muutamat hanketoimijat sanoivatkin, että hyvähanke täsmentyy tiedon lisääntyessä aiheesta. Tärkeintä pitäisiolla tavoite ja ongelman ratkaiseminen eikä se, mitenhanke toteutetaan. Hankkeissa toteutustapojen muutoksetyleensä hyväksytettiin rahoittajalla. Yhdeltäkään arvioidultahankkeelta ei ollut peruttu rahoitusta hankkeen toteutustavantakia. Muutama hanke ei kuitenkaan saanut monivuotisenhankkeen jatkopäätöstä eikä -rahoitusta, koska YTR:nhanketyöryhmä ei puoltanut rahoituksen myöntöä hankkeelle.OhjausArvioiduista hankkeista yli 60 prosentilla oli ohjausryhmä taijokin muu hanketta tukeva elin. Useimmissa hankkeissa ohjausryhmätolivat keskustelevia ja antoivat tukea hanketoteuttajille.Muutamissa tapauksissa ohjausryhmillä oli erittäinmerkittävä vaikutus hankkeen toteuttamisen suuntaamiseenja painopisteisiin. Toisaalta muutamissa hankkeissaohjausryhmä oli merkitykseltään hyvin vähäinen hankkeen toteuttamiseenkannalta. Varovainen arvio on, että tutkimushankkeettulisivat usein toimeen ilman ohjausryhmää, koskatutkijoilla on selkeä käsitys, mitä hankkeessa tehdään. Toisaaltatutkimushankkeiden tutkijat olivat saaneet ohjausryhmästäuusia näkökulmia, tukea ajatuksilleen ja hyödyllisiäkeskusteluja aiheesta. Oman ryhmänsä muodostivat väitöskirjahankkeet,joissa ei ollut ohjausryhmää, mutta tieteellinenohjaus tuli tutkijan tiedekunnasta.Ohjausryhmien koko ja toimintatavat vaihtelivat. Pienimmätohjausryhmät olivat noin viiden hengen kokoisia ja suurimmissaoli mukana toistakymmentä henkilöä. Ohjausryhmänjäsenet edustivat yleensä hankkeen rahoittajia, kohderyhmiäja muita aiheeseen liittyviä asiantuntijatahoja. Yleisintoimintapa oli kokoukset. Lisäksi monissa hankkeissa hankkeenvetäjä piti yhteyttä ohjausryhmän jäseniin puhelimitseja sähköpostitse. Tämä toimintatapa oli yleensä hyvin pidetty,koska se mahdollisti nopean tiedonvaihdon ja kommentoinninsekä säästi hankkeen rahoja ja toimijoiden aikaa.Ohjausryhmän kokoaminen ei ole MMM/YTR-rahoituksen edellytyseikä ohjausryhmää yleensä tarvitse nimetä, ellei sillekoeta olevan tarvetta. Pääsääntöisesti ohjausryhmien vapaatakokoamista pidettiin hyvänä toimintatapana. Joskus rahoittajakuitenkin vaati ohjausryhmää ja silloin ohjausryhmän jäseniänimettiin jo hankepäätöksessä. Muutamat haastateltavatpitivät ministeriöiden edustusta ohjausryhmissä osoituksenasiitä, että YTR on kiinnostunut hankkeista kokonaisvaltaisestija kokoaikaisesti.Vastoinkäymiset ja hidasteetHankkeiden toteutumiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen oltiinpääasiassa tyytyväisiä. Haastattelujen ja hankemateriaalienperusteella viidennes hankkeista onnistui täysin ongelmitta,mutta muutamilla hankkeilla oli suuriakin ongelmia.Eniten hankkeille aiheutui vastoinkäymisiä henkilöstönvaihtuvuudesta, kun projektihenkilöstöä työllistyi uusiin tehtäviin.Tämä on projektityöskentelyyn liittyvä yleinen ongelmatyösopimusten ollessa määräaikaisia. Arvioiduissa hankkeissahenkilökunnan vaihtuvuus viivästytti usein hankkeentoteutusta ja joskus myös muutti hankkeen sisältöä. Arvioitavanaoli myös kaksi hanketta, joiden toteuttamista ja arvioinninkintekoa vaikeutti hankkeelle tärkeän henkilön menehtyminen.Toinen yleinen ongelma liittyi hankkeiden hallinnointiin ja rahoitukseeneli useissa hankkeissa aikaa kului paljon näidenasioiden selvittelyyn. Epäselvyyksiä olivat aiheuttaneet esimerkiksihyväksyttävät kustannukset, MMM/YTR:ltä saadunrahoituksen osuus koko hankkeen kustannuksista ja maksatuksienaikataulut. Useimmiten asiat selvisivät hyvin, muttajoissakin tapauksissa ongelmista seurasi taloudellisia menetyksiähanketoimijoille.Omavastuuosuuden hankkiminen oli joskus hankalaa. Muitamainittuja hidasteita tai hankaluuksia olivat muun muassayhteistyökumppaneiden kanssa ilmenneet ongelmat, liiansuuret tai epäselvät tavoitteet, tutkimusaineiston saamisenhankaluus tai hankkeen kohteena olleen asian outous ja tuntemattomuushankkeen kohderyhmälle. Yhteistyökumppaneidenkanssa ilmenneet ongelmat liittyivät muun muassa sitoutumiseen,näkemyseroihin hankkeen toimenpiteistä sekäyhteistyökumppaneiden organisaatiomuutoksiin. Liian suurettai epäselvät tavoitteet hidastivat hankkeen etenemistä, koskaselkeä suunta puuttui tai hankkeessa tehtiin liian moniaasioita.InnovatiivisuusInnovatiivisuus ilmeni vuosina 2005–2007 päättyneissä YTRhankkeissamonilla eri tavoilla, vaikkakin innovatiivisuuttaon melko vaikea arvioida. Hankkeissa käytettiin tai testattiinuusia menetelmiä, käsiteltiin kokonaan uutta aihettatai tuttua aihetta uudesta näkökulmasta taikka laajennet-22

tiin yhteistyötä uusille toimijakentille. Yleisesti ottaen tutkimushankkeissatutkimusmenetelmät olivat perinteisiä ja aihepiiriäoli käsitelty jo aiemmin. Tutkimushankkeet kuitenkintoivat arvokasta perustietoa käsitellystä aiheesta ja toisaaltaniissä luotiin muutamia uusia käsitteitä tai teoreettisiamalleja. Arvokasta perustietoa hankkeiden perusteella saatiinmuun muassa maatalousyrittäjyydestä luopuneiden henkilöidenelämästä sekä seurakuntien roolista maaseudun kehittämisessä.Innovatiivisimpia olivat kehittämishankkeet,joissa käytettiin uusia menetelmiä uuden asian edistämiseksi.Tällainen hanke oli esimerkiksi Virtuaalikunta Väkitukkola-hanke, jossa kansalaisopiston järjestämä kuntaliitoksia käsittelevänäytelmäkiertue sai paljon ihmisiä mukaan näytelmänsuunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Näytelmän aiheenkautta kuntalaiset pystyivät käsittelemään tuolloin uutta asiaaeli kuntaliitoksia. Arvioinnin perusteella voi todeta, ettäusein tietyn mallin kehittelyyn tai pilotointiin pyrkineet kehittämishankkeetonnistuivat paremmin kuin tutkimushankkeet.Syynä tähän todennäköisesti oli, että kehittämishankkeissapyrittiin rakentamaan mallia tarkasti rajatun aiheen tai ongelmanympärille.MMM/YTR:n rohkeus innovatiivisten hankkeiden rahoittajanaei noussut niin voimakkaasti esille kuin edellisissä arvioinneissa.Nyt MMM/YTR-hankehakua verrattiin usein EU-rahoitteistenhankkeiden hankehakuihin, joissa innovatiivisuus onusein pääasiallinen teema. YTR sai kuitenkin edellisten vuosientapaan kiitosta siitä, että se antaa mahdollisuuden pienillekintoimijoille ja uskaltaa esittää rahoitusta myös sellaisilletärkeille hankkeille, joiden onnistumista ei voi pitää kovinvarmana.Arvioinnin perusteella voisi myös päätellä, että innovatiivisuudelleei saa antaa liian suurta merkitystä hankkeista päätettäessä.Usein toteutetut hankkeet ovat käsitelleet onnistuneestiuutta aihetta. Olisi harmillista, jos hyvin käyntiin saatukehitys- tai tutkimustyö loppuisi siihen, ettei rahoitusta samanaiheen uuteen hankkeeseen voisi myöntää liian vähäiseninnovatiivisuuden takia. Toisaalta YTR voisikin viestittäähyvää hanketta toteuttavalle taholle, että aiheen parissakannattaisi jatkaa hankkeen päätyttyä. Tällöin työskentelykehittämisen arvoisten asioiden parissa jatkuisi. Jatkuvuuson asia, jota haastateltavat ovat toivoneet edellisissäkin arvioinneissa.YTR:n ja hankkeiden yhteistoimintaYTR:n yhteistoiminta hanketoimijoiden kanssa ilmenee hankeseminaarin,ohjausryhmien ja teemaryhmien kautta. Monikuitenkin toivoi lisää ryhtiä YTR:n teemaryhmien toimintaan.Teemaryhmien pitäisi ottaa enemmän huomioon aihepiiriinsäliittyviä hankkeita muun muassa hyödyntämällä ja markkinoimallaniiden tuloksia voimakkaammin. Kehittämishankkeidentoteuttajat esittivät muita useammin toiveen siitä,että hankkeen aikana YTR ”kyselisi kuulumisia”, kun taastutkimushankkeiden toteuttajat eivät halunneet liian läheistäsuhdetta tutkimuksen riippumattomuuden säilyttämiseksi.Yleinen mielipide oli, että aktiivinen yhteys hanketoimijoidenja YTR:n välillä on myönteinen asia, ja sen säilyttämistäja kehittämistä pidettiin tärkeänä.Arvioinnin perusteella voi päätellä, että teemaryhmien osoittamakiinnostus hankkeiden tuloksiin on vähäistä tai ainakaanse ei välity hanketoimijoille asti. Vain muutamat haastateltavattoivat esille, että teemaryhmä olisi hankkeen aikanatai sen jälkeen ollut yhteydessä hankkeen toteuttajaanaiheeseen liittyen. Syitä vähäisiin yhteydenottoihin voi ollamonia. Teemaryhmien tiedon lisäämiseksi ja siten maaseutupoliittisenvaikuttavuuden kasvattamiseksi olisi kuitenkinsuotavaa, että tiedonkulku lisääntyisi. Arvioinnin perusteellateemaryhmien yhteyttä hankkeisiin tulisi lisätä. Yhteyttä voisiluoda esimerkiksi lisäämällä teemaryhmien sihteerien toimenkuviintehtävän olla yhteydessä saman teeman hankkeisiin.Esille tuli myös ajatus, että hankehakijat olisivat hankkeensuunnitteluvaiheessa yhteydessä teemaryhmiin. Tällöin muunmuassa hankkeet sopisivat paremmin teemaryhmän tavoitteisiinja suunnitellun hankkeen valtakunnallinen vaikuttavuusvoisi mahdollisesti kasvaa. Tällä hetkellä useimmathanketoimijat eivät tiedä, mihin teemaan oma hanke kuuluutai voisi kuulua, mitä teemaryhmiä on olemassa, mitä ne tekevättai kuinka hanke voisi teemaryhmästä hyötyä. Siksi yhteistyöteemaryhmän ja suunnitteilla olevan hankkeen välillävaikuttaa vaikealta saavuttaa. Muutos olisi mahdollinenesimerkiksi siten, että haun menettelytapakirjeessä tuotaisiinesille toive teemaryhmiin yhteyden ottamisesta. Jos hankkeidenhaluttaisiin olevan aktiivisemmin yhteydessä teemaryhmiin,esimerkiksi hankepäätöksessä olisi kerrottava, mihinteeman hanke kuuluu ja mihin teemaryhmään hanketoimijoihinpitäisi olla yhteydessä.Saman teeman sisällä toimivien hankkeiden yhteistoimintaoli vähäistä. Syyksi tähän mainittiin hankkeiden lyhyt ja kiireinentoteutusaika, toiminta suppeassa piirissä tuttujen toimijoidenkanssa sekä tietämättömyys muista saman teemanparissa työskentelevistä tahoista. Muutamissa yhteistyötätehneissä hankkeissa yhteistoiminta oli ajatusten ja tietojenvaihtoa. Yhteistoiminnan lisäämisen yhdeksi keinoksi mainittiinse, että teemaryhmät voisivat aktiivisesti tuoda hanketoimijoitayhteen. Vastausten perusteella hankkeiden omaaloitteinenyhteistoiminnan kehittäminen ei ole hanketoimijoilletärkeää. Omaan hankkeeseen halutaan keskittyä kunnolla.Lisäksi saman teeman sisällä on vähän saman aihepii-23

in hankkeita ja ne ovat ajallisesti eri vaiheissa. Haastattelujenperusteella ei siis ole realistista toivoa, että yhteistoimintaerityisesti lisääntyisi jatkossakaan.Arvioinnin perusteella verkostoitumista on tapahtunut yli puolessatarkastelluista hankkeissa. Noin kolmanneksessa hankkeistaverkostoitumista oli tapahtunut suunnitelmallisesti janoin viidenneksessä hankkeista sitä oli tapahtunut suunnittelematta.Verkostoituminen oli ollut eritasoista ja -suuruistapaikallisen tason yhteistyöstä aina kansainväliseen tasoonasti. Noin kolmanneksessa hankkeista ei syntynyt verkostoitumista.Osa haastatelluista koki, että verkostoitumiseen patistellaan.Kuitenkin yhteistyö esimerkiksi yhteisinä hankkeinakoettiin hankalammaksi kuin hankkeen toteuttaminen itsenäisesti,koska tuolloin hankkeen hallinnointi on vaikeampaa.Verkostoitumista tapahtuu tällä hetkellä seminaareissaja tapahtumissa, joista useimmiten mainittiin vuosittaisetYTR:n hankeseminaari ja Maaseudun uusi aika -yhdistyksenjärjestämät maaseutututkijatapaamiset.Lisäksi useissa kehittämishankkeissa kerättyä aineistoa oliannettu hyödynnettäväksi esimerkiksi pro gradu- ja muidenopinnäytetöiden tekijöille.Edellä esitettyjen havaintojen pohjalta voidaanesittää seuraavat suositukset YTR:n hanketoiminnankehittämiseksi:– kaikille hankkeille ei jatkossakaan määrätä pakollisiaohjausryhmiä,– hankkeilta ei vaadita liikaa innovatiivisuutta: onnistuneenhankkeen on saatava jatkorahoitusta, jos muutkriteerit täyttyvät ja– teemaryhmien ja hankkeiden vuorovaikutusta voitaisiinkasvattaa lisäämällä teemaryhmien sihteerientehtäväksi yhteydenpidon teeman hankkeisiin.Kehittämisen ja tutkimuksen väliset yhteydetYTR:n hankehaussa toiveena on ollut, että rahoitetuilla hankkeillaolisi yhteys tutkimuksen ja kehittämisen välillä, muttatoiveen toteutumista tämä arviointi ei tue. Vain noin kolmanneksellaMMM/YTR-rahoitteisista hankkeista voitiin sanoaolevan yhteys tutkimuksen ja kehittämisen välillä. Kehittämishankkeillavoi yhteys tutkimukseen olla joko hankkeensyntymisestä tutkimushankkeen jatkona tai opinnäytetöidenkautta. Tutkimushankkeilla yhteys kehittämiseen on useintutkimusaineiston kautta eli kehittämishankkeet ovat tuottaneetaineistoa tutkimushankkeille. Jotkut tutkimushankkeetolivat syntyneet kehittämistoiminnassa saadusta ideasta.Eräs haastateltavista totesi, että maaseutututkimuksessakäytännönläheisyys ja akateemiset tavoitteet eivät kohtaa elitutkimus ei aina voikaan antaa aineksia kehittämishankkeilletai päinvastoin.Enemmistöllä hankkeista ei voitu todeta olevan suoraa yhteyttätutkimuksen ja kehittämisen välillä. Usein perustelunaoli se, ettei yhteyttä ollut tarkoituskaan olla. Monet tutkimushankkeetolivat puhtaasti teoreettisia ja monet kehittämishankkeettoimivat yhden tietyn aiheen ympärillä, missätärkeintä oli kyseisen ongelman ratkaiseminen. Muutamissatutkimushankkeissa oli kuitenkin voimakas yhteys kehittämiseen,kun tutkimus toteutettiin läheisessä yhteistyössätutkittavan asian kanssa tai koska tutkitun kohteen toimintaaoli pyritty kehittämään myöhemmin tuloksien perusteella.24

6. Tiedottaminen ja näkyvyysYTR:n hanketoiminnasta tiedottaminen ja senhaasteetYTR:n tiedottamisen voi todeta menneen pienin askelin eteenpäin2000-luvulla. Suuri enemmistö ei osannut kommentoidalainkaan, onko YTR:n tiedotus hankkeisiin liittyen muuttunutjollakin tapaa, mutta useat vastaajat toivat esille, ettäesimerkiksi hankepäätökset on perusteltu nykyään paremminkuin 2000-luvun alussa. Tämä on lisännyt myös hanketoiminnanavoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Moni aiemmin hankkeensaaloittanut toivoi hankepäätöksille, erityisesti kielteisille päätöksille,kunnon perustelut, ja niitä YTR:n hankeryhmä nykyäänantaakin. Osa vastaajista arvioi, ettei tiedottaminen olemuuttunut lainkaan viime vuosien aikana.YTR:llä on sähköpostilista, jonka kautta lähetetään listallaoleville tietoa ajankohtaisista YTR-asioista. Muutamat mainitsivat,että tämä on hyvä tapa tiedottaa asioista. Aineistostaheräsi kuitenkin kysymys, kuinka moni ja ketkä listalle kuuluvat,koska moni ei maininnut sitä lainkaan. Myös joka kevätpidettävä hankeseminaari oli pidetty tapahtuma. Sitä pidettiintilaisuutena, jossa pystyi vaihtamaan ajatuksia muidentoimijoiden kanssa sekä kuulemaan ajankohtaiset asiat.Kehittämisideoitakin esitettiin hankeseminaariin liittyen.Muutamat vastaajat toivoivat, että hankeseminaareissa olisipienryhmiä, joissa käsiteltäisiin aiheita teemoittain sekäongelmapaja, jossa käsiteltäisiin hankkeiden toteuttamiseenliittyviä ongelmia esimerkiksi hallintoon tai käytännön työhönliittyen.YTR:n ulkoiseen näkyvyyteen ei tullut kommentteja. Muutamatpohtivat sitä, kuinka uudet toimijat voivat kuulla YTR:stäja sen tarjoamasta rahoituskanavasta, kun YTR ei juuri mainostarahoitusvälinettään tai toimintaansa.YTR-hankkeiden näkyvyysVuonna 2005–2007 päättyneet hankkeet olivat laatineet yhteensäyli 300 julkaisua. Näitä olivat muun muassa tieteellisetartikkelit, raportit, videot, ohjelmat, lehtiartikkelit ja esitteet.Lisäksi hankkeista oli tehty myös satoja eri toimittajientekemiä lehtiartikkeleita. Hankkeen tulosten julkistamiseenoli täysin tyytyväisiä noin neljännes haastatelluista. Hiemanpienempi osuus vastaajista oli kohtuullisen tyytyväisiä. Läheskaikkia tutkimushankkeita oli esitelty kotimaisissa tai kansainvälisissäseminaareissa tai muissa tilaisuuksissa.Arvioitavista hankkeista kymmenet olivat saaneet televisiotairadiojulkisuutta. Televisionäkyvyys oli useimmiten maakunnallista,mutta valtakunnallisissakin ohjelmissa hankkeentuloksia oli käsitelty. Radiojulkisuus oli lähinnä maakunta-ja paikallisradioiden tuomaa. Hankkeista oli useitaartikkeleita hanketoimijoiden ja eri toimittajien kirjoittamina.Toimittajien tekemiä artikkeleita oli valtakunnallisissa, maakunnallisissatai paikallisissa sanomalehdissä, aikakauslehdissätai ammattilehdissä. Kaikissa hankkeissa ei pyrittyyleiseen näkyvyyteen tai tietoisuuteen, vaan tavoittamaanhankkeen kohteet muilla tavoin. Siksi hankkeissa ei tiedotettuyleisesti. Kymmenkunta hanketta ei julkistanut lainkaan raporttiatai muutoin tiedottanut hankkeensa tuloksista. Tähänoli syynä joko hankkeen luonne, myöhästyminen tai epäonnistuminen.Osa vastaajista ei osannut arvioida, miten julkistamistyössäoli onnistuttu.Eräs vastaaja toi esille, että painettujen julkaisujen lähettäminenpostitse eri yhteistyötahoille on turhaa, koska useinjulkaisut ovat luettavissa myös internetissä. Verkkojulkaisujenkäytön lisääminen on asia, joka olisi otettava huomioonjatkossa pohdittaessa YTR-hankkeista tiedottamista. Painettujenjulkaisujen määrää voisi pyrkiä vähentämään. Useatvastaajat toivoivat, että hankkeista tiedotettaisiin enemmänYTR:n internet-sivuilla. Erään idean mukaan sivuilla olisi näkyvälläpaikalla pysyvä palsta, jossa esiteltäisiin kuukaudenajan muutamaa hyvää hanketta. Hankkeesta voitaisiin esitelläsen toteuttajia sekä hyviä tuloksia tai toteutustapaa. YTR:nverkkosivujen kautta voisi olla myös enemmän linkkejä hankkeidenverkkosivuille tai julkaisuihin. Arvioinnin perusteellavoidaan ehdottaa, että julkaisuja esiteltäisiin YTR:nkin verkkosivuilla.Hankkeista tiedottamisen todettiin olevan hankkeiden omallavastuulla. Tiedottaminen haluttiinkin jättää hankkeidenomaan harkintaan, mutta muutamat toivoivat velvoitusta siihen.Syyksi tähän esitettiin muun muassa se, että omaa hankettavoi helposti aliarvioida ja vähätellä. Muutamat haastatelluistaesittivät toiveen, että erityisen hyvin onnistuneidenhankkeiden kohdalla YTR auttaisi tiedottamisen suunnittelussa.Arvioinnin perusteella tämä on kannatettava idea,koska YTR-toimijoiden tietoisuus maaseudun ajankohtaisistailmiöistä ja asioista syvenisi ja siten YTR:n asema vahvistuisi.Monet totesivat, että tietoa on saatavissa jo tällä hetkelläpaljon, joten olisi panostettava tiedon laadukkaaseenesittämiseen ja levittämiseen. Internet-sivut ja sähköpostilistatmainittiin yhtenä keinona tiedottamisen terävöittämiseen.Eräs hanketoimija kommentoi myös, että jos ministeriö osallistuisihanketulosten levittämiseen, sen sisällöllinen asiantuntemuskinkasvaisi.Hyvät käytännöt ja innovaatiot leviävät hanketoimijoiden välillämuun muassa YTR:n hankeseminaarin, sähköpostilistan,Maaseudun uusi aika -lehden ja maaseutututkijatapaamisensekä hanketoimijoiden oman aktiivisuuden kautta. Monethanketoimijoista kuitenkin totesivat, etteivät hyvät käytännöt25

leviä tarpeeksi. Tilanteen parantamiseksi kaivattiin esimerkiksilisää tiedottamista hankkeista, lisää yhteisiä alueellisiaja kansallisia tapaamisia sekä tietoa koottuna saman aihepiirinalueelta. Hyvien käytäntöjen kokoaminen ja levittäminentoisi enemmän tuottoa myönnetylle rahoitukselle, koskamuut hanketoimijat voisivat sen perusteella kehittää omaatoimintaansa jatkossa. Moni vastaaja totesi myös, ettei lisäätapaamisia tarvita, vaan nykyisiä voitaisiin kehittää.Edellä esitettyjen havaintojen pohjalta voidaanesittää seuraavat suositukset YTR:n hanketoiminnankehittämiseksi:– YTR:n verkkosivuille laaditaan esittelyjä hankkeistasekä linkkejä hankkeiden julkaisuihin,– tarjotaan mahdollisuus julkaista ja levittää tutkimusraporttejavain sähköisessä muodossa,– tutkimusjulkaisujen perusjakelulista muokataan myöspelkästään sähköisille julkaisuille ja– YTR ryhtyy avustamaan erityisen hyvin onnistuneidenhankkeiden tulosten levittämisessä.26

7. Hankkeiden tulokset javaikutuksetEdistyminen eri teemoissaTutkimus- ja kehittämishankkeita sisältävässä maaseutuyrittäjyysja maaseudun työllisyys -teemassa hankkeet käsittelivätlaajasti maaseudun työllisyyteen ja maaseutuyrittäjyyteenliittyviä asioita. Tässä teemassa oli eniten arvioitaviahankkeita eli 29 5 . Hankkeet edistivät muun muassa maaseutumatkailua,maisemanhoito- ja muuta luontoyrittäjyyttä,yrittäjyyden edellytyksiä yleisesti sekä elintarvikkeisiin (esimerkiksisienet, viinit ja yrtit) liittyvää yrittäjyyttä. Arvioinninperusteella monet näistä hankkeista olivat onnistuneita tuloksiltaanja vaikutuksiltaan.Esimerkiksi Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry:n toteuttamatkolme peräkkäistä hanketta maisemanhoitoyrittäjyyteenliittyen pystyivät 4,5 vuoden aikana edistämään maisemanhoitoyrittäjyydenkehittymistä lisäelinkeinoksi maanviljelijöille.Lisäksi Vaasan yliopiston Levón-instituutin toteuttamamaaseudun energiaomavaraisuushanke toi arvokasta tietoamaaseutupolitiikan käyttöön osoittaessaan, että on olemassahyvät mahdollisuudet luoda paljon työpaikkoja maaseudulleja lisätä omavaraisuutta panostamalla paikalliseen energiatuotantoon.Levón-instituutti on myös jatkanut aiheen eteenpäinviemistä tähän päivään asti muiden tahojen rahoittamana.Yhteensä kymmenen vuotta kestäneet kansalliset puualanyhteistyön edistämishankkeet ovat arvioinnin perustellavaikuttaneet paljon siihen, että puuta käytetään rakentamisessaja puunjalostusyritykset tekevät yhteistyötä tällä hetkellä.Teeman hankkeiden myötä on syntynyt uusia yrityksiä ja työpaikkojaesimerkiksi lämpöyrittäjyydessä ja mökkivuokrauksessa.Lisäksi yritystoiminnan edellytykset ovat parantuneetpuuteollisuudessa, maaseutumatkailussa ja tilaviinituotannossa.Muutamilla näistä hankkeista oli kytköksiä kansainväliseentoimintaan. Joillakin teeman hankkeista oli vain vähäisiämaaseutupoliittisia vaikutuksia, koska tuloksia ei ollutjuurikaan markkinoitu tai hanke oli muutoin epäonnistunut.Tutkimus- ja kehittämishankkeita sisältäneen maaseudunkehittämisvälineet ja työmuodot -teeman 25 hanketta tutkivatja edistivät monipuolisesti eri aiheita, kuten palvelujentuottamista uudella tavalla maaseudulla, kuntien kulttuuriympäristöohjelmia,kansainvälistä verkostoitumista alueidenkehittämiseen liittyen sekä kädentaitojen ja suomalaistenkäsitöiden arvostusta. Erityistä maaseutupoliittista vaikutustavoi arvioida olleen Joensuun yliopiston Sopimuksellisuusmaaseutupolitiikassa -hankkeella sekä T:mi Ritva Sirkkalantoteuttamalla kylien palveluita selvittäneellä hankkeel-5Hankkeiden teemat on saatu YTR:n hankepäätösluetteloista.la. Näistä hankkeista saatiin välineitä työhön, jolla pyritäänvähentämään hallinnollisia esteitä työllistämiseen ja palvelujenuudella tavalla tuottamiseen liittyen. Tässä teemassavaikutti olleen eniten epäonnistumisia kokeneita hankkeita,mikä näkyi niiden tuloksissa ja vaikutuksissa. Teeman hankkeistamonet kokivat pahoja vastoinkäymisiä ja aikataulullisiamyöhästymisiä, jolloin hankkeiden toteuttaminen ja tuloksetepäonnistuivat. Myöhästymisiin oli syynä muun muassaepäonnistunut hankkeiden sisällön suunnittelu.Teeman alla rahoitettiin kahta erillistä hanketta, joilla pyrittiinkeventämään Leader-rahoitteisten hankkeiden hallinnointia.Toinen näistä oli käynnistynyt maa- ja metsätalousministeriönaloitteesta. Molemmat hankkeet tuottivat paikallisissatoimintaryhmissä käytännössä testatut ehdotukset siitä,kuinka hallinnointia voitaisiin keventää. Näillä ei kuitenkaanole ollut haastateltujen mukaan juurikaan vaikutuksia seuraavaarahoituskautta suunniteltaessa, vaikka tarve hallinnonkeventämiseen oli yleisesti tunnustettu. Hyöty tuloksistajäi lähinnä paikalliseksi, koska ilmennyt vastarinta on estänytmuutosten syntymisen muualla. Vastarintaa ilmeni muunmuassa viranomaisilla ja useissa paikallisissa toimintaryhmissä,koska Leader-rahoitteisten hankkeiden hallinnointiinliittyvää vastuunjakoa eri toimijoiden kesken ei sittenkäänhaluttu muuttaa.Maaseutuasumisen ja maaseudun kulttuuriympäristöjenedistäminen -teema sisälsi alkuvaiheessa vain asumiseenliittyviä hankkeita, mutta vuodesta 2007 lähtien siihen sisältyimyös kulttuuriympäristöjen edistäminen. Kaikki tässäarvioidut 18 hanketta liittyivät kuitenkin maaseutuasumiseen.Hankkeet käsittelivät mökkiasumista, muuttoliikettämaaseudun näkökulmasta, ekologista asumista sekä teknisiäasumiseen liittyviä kysymyksiä. Arvioinnin perusteella voi todeta,että tämän teeman aiheet ovat edenneet merkittävästi.Mökkiasumiseen liittyvät tulokset ovat ylittäneet laajasti uutiskynnyksen,tutkimus on luonut uutta termistöä mökkeilyynliittyen ja ekologinen asuminen on alkanut kiinnostaa niin sanottuasuurta yleisöä yhä enemmän. Terve Talo -hankkeellatuntui arvion perusteella olevan suunniteltua enemmän maaseutupoliittisiavaikutuksia. Haastatellun mukaan ekologisenasumisen messut oli aina aiemmin järjestetty kaupunkialueillaja saadun MMM/YTR-rahoituksen turvin messut voitiinjärjestää maaseudulla. Ottaen huomioon messujen myöhäisemmätkinmyönteiset vaikutukset maaseudun näkökulmasta,synnytti hankkeelle myönnetty rahoitus merkittäviä vaikutuksiasuhteessa myönnetyn rahoituksen määrään.Teema maaseudun toimintojen, palvelujen ja asiantuntijajärjestelmienkehittäminen sisälsi 17 aiheiltaan hyvin erilaistatutkimus- ja kehittämishanketta. Useat hankkeet käsittelivätmaaseutuyrittäjyyden lisäämistä ja yritystoiminnan edis-27

tämistä. Hankkeet edistivät muun muassa yrityksille tarjottavianeuvontapalveluita, osuustoimintaa ja maaseutumatkailunmajoitustilojen kehittämistä. Monet hankkeet olivat onnistuneita,sillä niissä pystyttiin luomaan uusia menetelmiäesimerkiksi palvelujen tuottamiseksi tai säilyttämiseksi, oppaitaeri alojen yrittäjille tai saatiin nuoria mukaan kyliensäkehittämiseen. Tähän teemaan kuului myös Maaseudun uusiaika -lehti, joka on haastateltujen mukaan nostanut maaseutututkimuksentasoa sekä toimii tärkeänä tiedonjakajanamaaseudun tutkijoiden ja kehittäjien välillä. Useiden tässäraportissa arvioitujen hankkeiden artikkeleita oli julkaistuMaaseudun uusi aika -lehdessä.Maaseudun alue- ja yhteiskuntataloudellisen merkityksensekä maaseudun rakenteiden tutkimus -teemassa oli 16 hanketta,jotka käsittelivät esimerkiksi väestörakennetta tulevaisuudessa,toimintaryhmiä sekä maaseutupolitiikan vaikutuksiamaaseudun väestöön. Arvioinnin perusteella näissä hankkeissaoli usein kiinnitetty huomioita maaseudun yksilöihinja heidän kokemuksiinsa, koska yksilöiden kokemukset esilletuomalla haluttiin puuttua mahdollisiin epäkohtiin ja sitenparantaa maaseudulla elämisen mahdollisuuksia. Onnistuneethankkeet toivat siten hyödyllistä ja ajankohtaistatietoa maaseudun kehittämistyöhön. Esimerkiksi paikallistentoimintaryhmien taloudellista merkitystä selvittänyt tutkimustoi arvokasta tietoa, jota on voitu käyttää vahvistettaessa toimintaryhmiensuhdetta kuntiin. Muutamilla hankkeilla olimyös kansainvälistä toimintaa. Epäonnistumisia hankkeissakoettiin liian suurten tavoitteiden takia. Myöskään useimmatteeman väitöskirjoista eivät valitettavasti ole vielä valmistuneet.Teemassa maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen vahvistaminenoli arvioitavana kolme hanketta, koska tämä teemaoli käytössä vain vuoteen 2003 saakka. Tämän teemanalla edistettiin alueiden kehittämistä maaseutu- ja kaupunkialueethuomioon ottaen, kaupunkilaisnuorten tietämystämaaseudusta sekä maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksenkonkreettisia kehittämiskeinoja. Arvioinnissa tuli esille,että kaupunkien asukkaiden tietämys maaseudusta ja myönteisyysmaaseutua kohtaan kasvavat, kun maaseutua voi käsitelläkonkreettisesti ja omakohtaisesti. Suomen 4H-liiton toteuttamahanke sai erittäin konkreettisia tuloksia, kun muunmuassa yli tuhat kaupunkilaisnuorta suoritti työelämään tutustumisjaksonsamaatilalla. Onnistumisen taustalla voidaanarvioida olleen se, että Suomen 4H-liitolla on palkattuahenkilöstöä eri puolilla Suomea, jolloin hankkeen tavoitteidenedistäminen oli mahdollista kattavasti koko Suomessa. Tällöinhankkeen käynnistämiseenkin kului todennäköisesti vähemmänaikaa, koska yhteistyöverkostot olivat 4H-aktiiveillajo valmiina.Paikallisen omaehtoisuuden edistäminen -teemassa oli arvioitavanavain kaksi hanketta, koska myös tähän teemaan pystyisisällyttämään hankkeita vain vuoteen 2003 asti. Molemmatolivat kehittämishankkeita, jotka käsittelivät kylien toimintaedellytystenlisäämistä. Arvioinnin perusteella voidaantodeta, että lisäämisessä onnistuttiin. Suomen Kylätoimintary:n toteuttama mittava hanke edisti kylätoiminnan edellytyksiätiedottamalla kylien toiminnasta ja sen tärkeydestä sekäluomalla konkreettisia välineitä kylätoimijoiden avuksi. Konkreettisiavälineitä kylien kehittämiseen tarjosi myös kylien jakunnan päättäjien väliseen keskusteluun tähdännyt hanke.Kyseinen hanke kärsi kuitenkin yhden työntekijän menehtymisestä,jolloin yksi sen päätavoitteista eli tiedottaminen ei onnistunutsuunnitellusti. On hyvä, että MMM/YTR myöntää rahoitustayleisille kylätoiminnan kehittämishankkeille, koskamuuten etenkin valtakunnalliset kylätoiminnan kehittämishankkeetolisivat vaarassa jäädä ilman rahoitusta.Tarkasteltaessa kaikkia vuosina 2005–2007 päättyneitähankkeita keskenään ei ole nähtävissä, että MMM/YTR-rahoituksellaolisi rahoitettu päällekkäisiä hankkeita. Verrattaessaedelliseen arvioitiin eli vuosina 2003–2004 päättyneisiinhankkeisiin on huomattavissa jatkuvuutta tietyissäaiheissa. Esimerkiksi lämpöyrittäjyys, mökkeily, maaseutupolitiikantutkimus ja kylätoiminnan kehittämisvälineet ovatsaaneet rahoitusta aiemminkin. Arvioinnin perusteella voidaantodeta, että hankkeiden tulokset ovat vastanneet hyvinhankesuunnitelmissa asetettuja tavoitteita. Harvassa hankkeessatehtiin koko ajan sitä, mitä ennen hanketta suunniteltiin,mutta kaiken kaikkiaan toteutumista voidaan pitäähyvänä.Maaseutupoliittinen vaikuttavuusMMM/YTR-rahoituksella on ratkaiseva merkitys valtakunnallisellemaaseudun tutkimukselle ja kehittämiselle. Sekä tutkimus-että kehittämishankkeiden toteuttajien vastauksissatuli selvästi esille, että suurin osa hankkeista ei olisi saanutrahoitusta ilman MMM/YTR-hankerahaa. Useimmiten syynätutkimushankkeessa oli sen maaseutunäkökulma ja kehittämishankkeessasen valtakunnallisuus. Suomessa maaseutututkimusolisi erittäin suppeaa ilman MMM/YTR-rahoitusmahdollisuuttaja kehittämishankkeet olisivat korkeintaanmaakunnallisia. Nämä tekijät puoltavat sitä, että MMM/YTRrahoitukseentulee jatkossakin kuulua sekä tutkimus- ettäkehittämishankkeiat. MMM/YTR-rahoitus mahdollistaa myösvertailevan tutkimustiedon keräämisen kunnista, koska kuntienintresseissä ei ole osallistua valtakunnallisten tutkimustenrahoittamiseen.Hankkeiden maaseutupoliittinen vaikuttavuus on kärsinytsiitä, ettei hankkeiden tuloksia hyödynnetä ja ettei niistä tie-28

doteta tarpeeksi. Valtakunnallisiksi tarkoitetut vaikutuksetsaattavat jäädä tämän takia paikallisiksi. Tämä vaikuttaahankkeiden tulosten vaikuttavuuteen. Tulosten levittämisessäja leviämisessä on huomattavasti parannettavaa. Hyvienkäytäntöjen ja innovaatioiden leviäminen hankkeiden välilläon satunnaista. On täysin tutkimuksen toteuttajan taidoista,tahdosta, rahasta ja ajasta kiinni, kuinka esimerkiksitutkimusten tuloksia levitetään ja tuodaan esille laajemmalleyleisölle. Mukana oli hankkeita, joiden vaikutukset olivatlähinnä hankkeen toteuttajalle itselleen tullut hyöty jatietoisuuden kasvu, koska hankkeen tuloksista ei esimerkiksiollut juurikaan tiedotettu. Tutkimusrahoituksen saamiseenliittyy ehto tiedottaa tuloksista YTR:ssä muodostetun postituslistanjäsenille. Tämä on hyvä, muttei välttämättä riittävää,koska silloin uusi tieto jää samojen, jo muutenkin mukanaolevien toimijoiden keskuuteen. Yksi ehdotus on se, ettäYTR kokoaisi listan median sähköposti- ja muista yhteystiedoista.Tällöin onnistunut hanke voisi levittää tietoa hankkeestaantämän listan kautta valtakunnallisesti ja kohdennetusti.Arvioinnissa tuli esille, että vain muutamat hankkeet olivaterityisen aktiivisesti pyrkineet vaikuttamaan käsiteltyyn aiheeseenhankkeen toteutuksen jälkeen. Kun aktiivista vaikuttamistaoli tehty, olivat vaikutuksetkin huomattavasti laajempia.YTR:n roolia tulosten levittämisessä ei kysytty haastatteluissa,mutta vastauksista pystyi päättelemään, ettäYTR:ään ja sen teemaryhmiin kohdistetaan suuret odotuksettulosten levittämisessä. Nämä odotukset ovat perusteltuja,koska yleensä hankkeiden parissa työskentelevät henkilötpystyvät keskittymään vain sen hetkiseen hankkeeseen eikäaiempien hankkeiden tulosten vaikuttavuuden lisäämiseenole aikaa eikä rahoitusta. Poikkeuksen muodostavat ne toimijat,jotka pystyvät usealla peräkkäisellä hankkeella edistämäänaihettansa. Hankkeista saadut tärkeät havainnot ja kehittämiskohteetolisikin otettava YTR:n aktiivisen työstämisenja poliittisen jatkokäsittelyn kohteeksi.Muutamien haastateltujen mielestä yhdeksi keinoksi lisätätulosten vaikuttavuutta nähtiin se, että YTR ja MMM ottaisivathanketulokset entistä vahvemmin huomioon toiminnassaan.Tulosten levittämiseksi ehdotettiin myös sitä, ettämaaseudun tutkijat ja kehittäjät ”jalkautuisivat” muidenkinalojen tutkijoiden pariin. Siten uudet ihmiset ja tahot voisivatkiinnostua maaseudun kehittämis- ja tutkimuskysymyksistä.Aineistosta tuli esille, että hankkeiden vaikutukset vaihtelivatsuuresti. Vaikutukset olivat joko hyvin näkyviä ja laskettavissaolevia tai hyvin käsitteellisiä ja konkreettisesti osoittamattomissalähinnä hankkeen luonteesta johtuen. Joukossaoli myös joiltakin osin epäonnistuneita hankkeita, joilla ei voisanoa olleen maaseutupoliittista vaikutusta. Haastateltaviltakysyttiin, oliko hankkeella vaikutuksia esimerkiksi omaan toimintaan,yhteisöllisyyteen, viihtyvyyteen, aluetalouteen, toimintatapoihinyleensä, liiketoimintaan tai tietoisuuteen käsitellystäaiheesta. Eniten vaikutuksia koettiin olleen yleiseentietoisuuteen ja omaan toimintaan. Haastateltavien vastauksiinvaikutti se, ettei kaikkia mahdollisia vaikutuksia voinutosoittaa. Esimerkiksi tietyn alan yritysoppaan laatinut hankeei voinut osoittaa tai varmuudella tietää, onko oppaalla ollutvaikutusta alan yrityksien liiketoimintaan vai ei, koska sitä eiollut hankkeen päättymisen jälkeen selvitetty. Kuitenkin arviointituloksienperusteella voi olettaa, että arvioidut hankkeetovat vaikuttaneet myönteisesti liiketoimintaan, muun muassamaaseutumatkailuun, lämpöyrittäjyyteen, sieniyrittäjyyteen,maiseman- ja luonnonhoitoyrittäjyyteen sekä yritystenneuvontapalveluihin maaseudulla. Lisäksi arvioinnin perusteellayhteisöllisyyteen ja viihtyvyyteen ovat oletettavasti vaikuttaneetesimerkiksi kylätoimintaan, mökkeilyyn ja nuortenaktivoimiseen liittyneet hankkeet.Arvioitavana oli hankkeita, jotka toimivat pilottihankkeinauudelle asialle tai pyrkivät uuden mallin rakentamiseen.Tällaisia aiheita voidaan arvioida olleen muun muassa sopimuksellisuuden,luomumatkailun edistämisen ja verkostoitumisen,metsämaiseman vuokrauksen, mökkeilyn yleistymiseenliittyvän ilmiön kakkosasunnosta, kulttuuriteollisuudensekä erilaisten palveluiden järjestämisen maaseudulla.Mallien ja pilottien rakentamisessa onnistuttiin vaihtelevasti,jolloin niiden valtakunnallinen ja maaseutupoliittinen vaikuttavuuskinvaihteli paljon. Onnistuneissa hankkeissa malliluotiin tai pilottimaista toimintaa kehitettiin. Osittain onnistuneissahankkeissa mallista tuli usein suunniteltua suppeampi.Joskus mallia ei onnistuttu luomaan lainkaan, muttahankkeesta kerätystä materiaalista julkaistiin muutoin tutkimustai jokin muu julkaisu. Epäonnistuneissa hankkeissasuunniteltua mallia ei saatu rakennettua, koska esimerkiksialkuperäiset suunnitelmat ja tavoitteet olivat liian epämääräisiä,suuria tai epärealistisia.YTR-hankkeilta ei edellytetä kansainvälisyyttä, mutta siihensuhtaudutaan YTR:ssä myönteisesti. YTR-hankkeiden kansainvälisyysilmenee eniten tutkimushankkeiden toteuttajienosallistumisena ja esiintymisenä ulkomaisissa seminaareissasekä kirjoitettujen kansainvälisien artikkeleiden kautta.Muutamat rahoitetuista tutkimus- ja kehittämishankkeistaolivat suoraan kansainväliseen toimintaan pyrkiviä ja niilläoli ulkomaisia hankekumppaneita. Kansainvälisyyden kannaltapositiivista on se, että MMM/YTR-rahoitus sallii ulkomaanmatkathankkeen kustannuksiksi helposti ja siten kannustaakansainvälisyyteen. Kansainvälisyys on pysynyt samanlaisenaja saman laajuisena edellisiin arviointeihin verrattuna.29

Hankkeiden jatkuvuusArvioinnin perusteella voi todeta, että yli puolella arvioiduistahankkeista aihepiirin parissa työskentely on jatkunut kyseisenhankkeen päättymisen jälkeenkin. Suurimmalla osallatoiminta on jatkunut jatkohankkeen myötä. Rahoittajaon joissakin tapauksissa ollut MMM/YTR, mutta myös muitarahoittajia on löydetty kuten ympäristöministeriö, TEKES jamaakunnan liitot. Lisäksi noin neljännes vastaajista sanoi,että hankkeen tuloksia tai esille nostamaa asiaa on esiteltyja käsitelty myöhemminkin tai että toiminta on jatkunut ilmanhankerahoitusta jossakin muodossa. Eräs vastaaja sanoikin,että hyvästä hankkeesta jää elementtejä pysyvään toimintaan.Lisäksi joissakin hankkeissa kehiteltyjä tuotteita onsaatu markkinoille myyntiin.Noin neljännes haastatelluista arvioi, ettei hankkeella ole ollutjatkotoimintaa. Muutamille hankkeille oli haettu jatkorahoitusta,mutta sitä ei ollut saatu. Osa vastaajista ei tiennyttai osannut arvioida, onko hankkeella ollut jatkuvuutta. Arvioinninperusteella voidaan sanoa, että harmillisen monessahankkeessa ei edes pyritty jatkotoimiin. Tästä johtuen montahyvää kehittämisaihiota on voinut jäädä hyödyntämättä.Edellä esitettyjen havaintojen pohjalta voidaanesittää seuraavat suositukset YTR:n hanketoiminnankehittämiseksi:– MMM/YTR-rahoituksessa säilytetään sekä tutkimushankkeidenettä kehittämishankkeiden rahoittaminen,– YTR kokoaa kansallisten medioiden sähköposti- ym.yhteystiedot hanketoteuttajien käyttöön, jotta onnistuneenhankkeen tuloksista voidaan tiedottaa laajemminja– MMM ja YTR ottavat hankkeiden tuloksia enemmänhuomioon toiminnassaan.30

8. HankekuvauksetTEEMA ”MAAsEuTuyriTTäjyys jA MAAsEudun Työllisyys” (sekä tutkimus- että kehittämisteema)Teeman nimi on aiempina vuosina ollut– maaseudun tuotteiden jalostus, tuotekehitys, markkinointi ja vienti (1998–1999),– maaseudun työ, työllisyys ja yrittäjyys sekä uudet maaseutuelinkeinot (2000–2002) ja– maaseutuyrittäjyys sekä uudet maaseutuelinkeinot (2003).KH 1 MAAsEuTuyriTTäjäT ViHEryMPärisTöPAlVEluidEn TuOTTAjinAVastuuorganisaatio: Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ryYhteyshenkilö: Hannele Partanen, puh. 020 747 2443Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 63 012,09 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 4/2003–5/2004Avainsanat:maaseutumaiset alueet, viherympäristöurakointi, maaseutuyrittäjätJulkaisutMeronen, Päivi (2004). Maisemanhoitotyön urakoitsija Petteri Kivistö: Kokoan sopivat tekijät sovittuun urakkaan. Maaseutuyrittäjä3/2004, 1.Meronen, Päivi (2004). Taajamamaiseman hoidossa sesonkiluonteista työtä tarjolla. Maaseutuyrittäjä 3/2004, 4.Partanen, Hannele (2004). Taajamien alueita hoitoon maatalouden keinoin. Kauppa ja puutarha 12/2004, 14.Partanen, Hannele, Seppo Pentti, Petri Kapuinen & Matts Nysand (2004). Maaseutuyrittäjien mahdollisuudet viherympäristötöissä.Työtehoseuran raportteja ja oppaita 14.Pentti, Seppo (2003). Ympäristöurakointi – mahdollisuus maaseutuyrittäjälle. TEHO 5/2003, 23–24.Viherpäivien seminaariluentojulkaisu 2/2004.Lisäksi artikkelit mm. Maaseudun Tulevaisuus-, Kone, työ ja ympäristö- sekä Landsbygdens Folk -lehdissä.TavoitteetHankkeen taustalla oli idea selvittää maaseutuyrittäjien mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan aloittamiseen hyödyntäenmaanviljelijöiden jo olemassa olevia laitteita sekä omia valmiuksia tarjota viherympäristöpalveluita. Hankkeen valtakunnallinennäkökulma mahdollisti rahoituksen haun MMM/YTR:stä. Hankkeen tavoitteena oli selvittää kuntien, kaupunkien ja seurakuntienkiinnostusta ostaa viheralueiden kunnossapitoa sekä selvittää, miten maatalousyrittäjien kalusto sopii erilaisten alueidenhoitoon. Tavoitteena oli myös saada tietoa yrittäjien koulutustarpeesta sekä mahdollisuuksista toimia isompina yrittäjäryhminäparantaen saatavien urakoiden laatua. Maaseutuyrittäjien töiden selkeyttämiseksi otettiin hankkeen tavoitteeksi myöstarvittavien ohjeistuksien ja B-alueiden 6 luokitusten kehittäminen. Valtakunnallisen tiedottamisen avulla pyrittiin käynnistämäänuusia alueellisia hankkeita sekä saamaan lisänäkyvyyttä viherympäristöpalveluille. Hanke koettiin melko innovatiiviseksi,koska se tuotti uudenlaista tietoa, jota pystyttiin hyödyntämään nopeasti uudenlaisessa liiketoiminnassa.ToteutusHankkeesta vastasivat Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, MTT Vakola sekä Työtehoseura. MTT Vakolalla oli erityisesti tietämystäkonekannasta ja Maa- ja kotitalousnaisilla tietoa maisemanhoidosta sekä asiakasryhmistä. Kiinnostusta viheralueiden hoidonhankkimiseen selvitettiin kaikkiin Suomen kuntiin ja kaupunkeihin lähetetyllä kirjekyselyllä (444 kpl). Seurakuntiin lähetettiin98 kyselyä. Kaikkiaan vastauksia saatiin takaisin 102 kappaletta (vastausprosentti 19).Hankkeessa tehtiin myös haastatteluja, jotka toteutettiin henkilökohtaisesti ja puhelimitse. Kuntien haastateltavat valittiinkirjekyselyn pohjalta vastaajista, jotka osoittivat mielenkiintoa työllistää alueen maanviljelijöitä viherympäristönhoitotöissä.Haastatteluja tehtiin myös maaseutuyrittäjille alueilla, joilla oli tehty kuntahaastattelut.6A-luokka = rakennetut viheralueet, B-luokka = avoimet viheralueet (esim. niityt ja pellot).31

Hankkeen ohjausryhmä kokoontui kerran hankkeen aikana. Ryhmä koostui asiantuntijoista, jotka edustivat maa- ja metsätalousministeriötä,Viherympäristöliittoa, Helsingin seurakuntayhtymää sekä ProAgria Maaseutukeskusten Liittoa. Ohjausryhmäoli merkittävä asiantuntija neuvonnassa ja hankkeen toteutuksessa.TuloksetHankkeen tuloksina saatiin tietoa kuntien ja kaupunkien halukkuudesta käyttää maaseutuyrittäjien viherympäristötyöpalveluja.Hankkeen avulla saatiin myös herätettyä sekä kuntien että maaseutuyrittäjien kiinnostusta työmahdollisuuksiin. Lisäksihankkeen avulla selvitettiin, kuinka hyvin maatilojen nykyinen kalusto sopii viherympäristötöihin ja todettiin, että sopivaa konekantaalöytyy erittäin paljon maatiloilta. Hankkeen tulokset osoittivat, että kunnilla ja kaupungeilla on suuri kiinnostus käyttäämaanviljelijöiden tarjoamia maisemanhoitopalveluita. Hankkeen tuloksena saatiin muotoiltua ehdotus B-hoitoluokitukseksi,jonka kehittämiseen saatiin aktivoitua viherala mukaan. Uusia alueellisia hankkeita saatiin käynnistettyä muutamia.VaikutuksetHankkeen tulokset antoivat tärkeän tietopohjan käytössä olevan konekannan hyödyntämisestä maisemanhoidossa. Hankkeenjatkona mm. ProAgria Häme julkaisi Lahden kaupunkia koskevan ”Mukkulan- ja Reppurinpuiston niittyjen hoitosuunnitelma”-raportin. Hanke vaikutti myös osaltaan YTR:n uuden luonto- ja maisemapalvelujen teemaryhmän syntyyn. Hanketoteuttaja ontoiminut viherympäristöpalvelujen kehittämishankkeiden parissa tämän hankkeen jälkeenkin.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta yhteensä 75 000 euroa, josta käytettiin noin 63 000 euroa. Haastattelussa taihankemateriaalista ei selvinnyt miksi 12 000 euroa myönnetystä rahoituksesta jäi käyttämättä. Hanketta toteutettiin omakustanteisestiusean kuukauden ajan. Työn rahallista arvoa on mahdotonta mitata.KH 2 MAisEMAnHOiTOOn EriKOisTunEEn MAAsEuTuyriTTäjän AsiAKAsVErKOsTOVastuuorganisaatio: Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ryYhteyshenkilö: Hannele Partanen, puh. 020 747 2443Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 27 069,45 euroa (MMM/YTR:n osuus 21 905,84 euroa)Kesto: 2/2005–12/2005Avainsanat:maaseutuyrittäjyys, maisemanhoitoJulkaisutPartanen, Hannele (2006). Maisemanhoitoyrittäjän asiakasverkosto.Satomaa, Maarit (2005). Maiseman- ja ympäristönhoitourakointi tuo uusi mahdollisuuksia maaseutuyrittäjille. Maaviesti3/2005, 24.Satomaa, Maarit (2005). Maiseman- ja ympäristönhoitajille työmahdollisuuksia Koillismaalla. Maaviesti 4/2005, 24.Kuntien vihertöitä maaseutuyrittäjille (2005). Kirkkonummen Sanomat 10.4.2005.Kuntien viherympäristötöistä mahdollisuuksia maaseutuyrittäjille (2005). Maaseudun Tulevaisuus 27.4.2005.TavoitteetHankkeen taustalla oli tietoisuus siitä, että kuntien, kaupunkien ja seurakuntien omistamien peltojen ja niittyjen siisteyteenkiinnitetään entistä enemmän huomiota. Kuntien ja kaupunkien kiinnostus maisemanhoitoyrittäjyyttä kohtaan saatiin selvilleedellisessä hankkeessa ”Maaseutuyrittäjät viherympäristöpalveluiden tuottajina”. Uudemman hankkeen tarkoituksena olikinselvittää kaikki mahdolliset suuret tällaisten alueiden omistajat ja luoda mahdollisuuksia maanviljelijöiden maisemanhoitoyrittäjyyteentuomalla alueiden omistajia ja yrittäjiä lähemmäksi toisiaan. Varsinaisena tavoitteena oli selvittää maisemanhoitoonerikoistuvien maaseutuyrittäjien asiakasverkosto, asiakkaiden nykyinen tilanne sekä tulevaisuuden tavoitteet maisemanhoidolle.Hankkeen avulla pyrittiin lisäämään maisemanhoitopalveluiden kysyntää ja tarjontaa sekä herättämään mielenkiintoaaiheeseen. Koulutuksen sekä seminaarien oli tarkoitus lisätä myönteistä mielikuvaa maataloudesta ja maaseutuyrittäjyydestä.Hankkeen oli tarkoitus myös aktivoida eri tahoja uusiin alueellisiin hankkeisiin ja selvitysten tekoon. Hanke ei ollut32

toteutukseltaan kovin innovatiivinen, mutta haastattelujen avulla pystyttiin laajentamaan haastateltavien käsitystä maisemanhoidonmahdollisuuksista.ToteutusHankkeen toteutti Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen kehityspäällikkö, jolla oli valmiiksi laaja alueellinen ja valtakunnallinensidosryhmäverkosto. Hankkeen toteuttamiseksi haastateltiin 30 henkilöä 17 eri organisaatiosta tai yhteisöstä. Erilaisia koulutustilaisuuksiaja seminaareja järjestettiin yhteensä kahdeksan. Hanke sai mediajulkisuutta mm. MTV3-kanavalla.Hankkeen ohjausryhmä kokoontui vain kerran. Ohjausryhmä koostui alan asiantuntijoista, jotka edustivat maa- ja metsätalousministeriötä,Viherympäristöliittoa sekä ProAgria Maaseutukeskusten liittoa. Ryhmän osallistuminen hankkeeseen näkyiaktiivisena sähköpostikeskusteluna, jossa jaettiin ajatuksia hankkeesta. Hankkeen tiedotusta hoidettiin erilaisissa seminaareissaja koulutustilaisuuksissa sekä alueellisessa TV:ssä. Loppuraportti jaettiin kaikille sidosryhmille. Sen lisäksi järjestetyissäkoulutustilaisuuksissa oli paikalla myös tiedotusvälineiden edustajia, jotka kertoivat hankkeesta paikallisissa ja valtakunnallisissalehdissä.TuloksetHankkeen tuloksena saatiin tietoa haastateltujen organisaatioiden halukkuudesta käyttää maisemanhoitoyrittäjien palveluitatulevaisuudessa. Hankkeen tuloksena syntyi kuusi alueellista hanketta tai osahanketta. Yksi niistä oli maisemanhoitoyrittäjyyteenliittyvä koulutus, jota toteutettiin alueellisessa hankkeessa Pohjois-Pohjanmaalla. Yrittäjien tuleviin ammattitaitovaatimuksiinsaatiin vastauksia selvittämällä asiakkaiden keskeisimpiä toiveita. Hankkeen avulla selvitettiin myös keskeisimpiätutkimustarpeita maisemanhoitoyrittäjyyteen liittyen. Haastatellun mukaan hankkeen tulosten julkistamisessa onnistuttiinmelko hyvin.VaikutuksetHankkeen vaikutuksesta sidosryhmäverkosto maisemanhoitoyrittäjyyden ja mahdollisten asiakkaiden välillä laajentui oleellisesti.Hanke myös lisäsi yhteistyötä näiden tahojen välillä. Hankkeen tulosten perusteella huomattiin tarve tukea tulevia maisemanhoitoyrittäjiäyritystoimintaan liittyvissä asioissa. Sen perusteella lähdettiin kehittämään heille käsikirjaa maisemanhoitoyrittäjyydestä.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 27 000 euroa, josta MMM/YTR:n osuus oli lähes 22 000 euroa. Loput kustannuksistakatettiin Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen omarahoitusosuudella.KH 3 MAisEMAnHOiTOyriTTäjyydEsTä ElinKEinOVastuuorganisaatio: Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ryYhteyshenkilö: Hannele Partanen, puh. 020 747 2443Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 57 379 euroa (MMM/YTR:n osuus 50 019,49 euroa)Kesto: 1/2006–12/2007Avainsanat:maisemanhoitoyrittäjyys, hoitoluokitus, elinkeinotJulkaisutLiukkonen, Riitta (2006). Maaseutuyrittäjä maisemanhoitopalveluiden tuottajana. ProAgria Itä-Suomi 3/2006, 8.Partanen, Hannele (2007). Niittyjen ja peltojen nykytila kannattaa kartoittaa. Puutarha&kauppa 4/2007, 16.Partanen, Hannele & Arto Mutikainen (2008). Maisemanhoitoyrittäjän käsikirja. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita nro. 34.Saatavissa myös: http://www.tts.fi/images/stories/tts_julkaisut/tr34.pdf.Söyrinki, Riikka (2007). Niittyjen ja peltojen kartoitus – Pirkkalan kunta. Pirkanmaan maa- ja kotitalousnaiset ProAgria Pirkanmaa.Viherympäristöliitto (2007). Viheralueiden hoitoluokitus. Viherympäristöliitto ry:n julkaisu nro 36.Useita artikkeleita lehdessä Viherympäristö 1/2007, 20–28 sekä artikkelit Maaseudun Tulevaisuudessa ja Savon Sanomissa.33

TavoitteetTarve hankkeelle syntyi kahden edellisen hankkeen ”Maaseutuyrittäjät viherympäristöpalveluiden tuottajina” ja ”Maisemanhoitoonerikoistuneen maaseutuyrittäjän asiakasverkosto” lopputuloksista. Maisemanhoitoon kiinnitetään entistä enemmänhuomiota yhteisöissä, kuten kunnissa ja kaupungeissa. Maaseutuyrittäjillä on näin ollen hyvät mahdollisuudet luoda uutta liiketoimintaatarjoamalla maisemanhoitopalveluja vapaana olevien työresurssiensa ansiosta. Hanke lähti tavoitteesta kehittäämaisemanhoitoyrittäjyydestä maanviljelijöille uusi tulonlähde. Tavoitteena oli selvittää keskeisimpiä kysymyksiä ja ongelmakohtiamaisemanhoitoyrittäjyyteen liittyvissä hankkeissa, kehittää maiseman- ja luonnonhoitotyöstä ammattitaitoa vaativaayritystoimintaa sekä kehittää erilaisia mallilaskelmia ja toimialatietoa yritysneuvonnan käyttöön. Tavoitteena oli myös saadakehitettyä viheralan asiakkaiden käyttöön B-hoitoluokituksen (pellot, niityt) laatuvaatimukset ja hoidon kriteerit. Työ keskittyipääasiassa jo saadun tiedon saattamisesta tiiviiseen käsikirjamuotoon.ToteutusHankkeessa haastateltiin Vihdin kunnan, Espoon, Porvoon, Lahden ja Vantaan kaupunkien sekä ympäristöhallinnon, Metsähallituksen,Tielaitoksen ja Museoviraston edustajia. Tietoa kerättiin myös jo toteutuneiden hankkeiden raporteista sekä saksalaistenalan organisaatioiden kotisivuilta. Hankkeessa jatkettiin pääosin siitä mihin aikaisemmin samana vuonna 2006 päättyneessähankkeessa jäätiin eli saatettiin tietoa tiiviiseen käsikirjamuotoon. Käsikirja valmistui vuonna 2008. Hankkeen ohjausryhmäkoostui alan asiantuntijoista. Ohjausryhmän rooli koettiin tarpeellisena neuvonantaja- sekä asiantuntijaelimenähankkeessa. Käsikirjan valmistuttua sitä jaettiin sidosryhmille sekä tuotiin esille erilaisissa koulutustilaisuuksissa ja aihettakäsittelevissä seminaareissa.TuloksetHankkeen tavoitteet saavutettiin suurimmalta osin. Tärkeintä oli B-hoitoluokituksen luominen, joka pyrki yhdistämään tuotettuunpalveluun laadun sekä helpottamaan osaltaan maisemanhoitourakoiden hinnoittelua. Maisemanhoitoyrittäjän käsikirjaaapuna käyttäen järjestettiin 27 valtakunnallista koulutustilaisuutta. Käsikirjaan ei erillisrahoituksen puuttuessa tullut B-alueidenhoitoluokitusta. Sille haettiin vielä MMM/YTR-rahoitusta, jota ei kuitenkaan myönnetty.VaikutuksetHankkeen vaikutukset näkyvät neuvonta-alan laajentumisena maisemanhoitoyrittäjyyden ympärillä. Hanke on lisännyt myös oleellisestisidosryhmien välistä yhteistyötä. Vaikutukset näkyvät osittain ministeriön uuden teemaryhmän muodostumisessa. Hankettaon lähdetty myös laajentamaan kansainvälisemmäksi uuden ”City meadows” hankkeen avulla. Hanke toimisi Ruotsissa, Norjassa,Tanskassa, Virossa ja Suomessa, mutta sille ei ollut vielä haastatteluhetkellä syksyllä 2008 saatu rahoituspäätöstä.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat n. 57 000 euroa, josta MMM/YTR:n osuus oli noin 50 000 euroa. Maa- ja kotitalousnaistenKeskuksen omarahoitusosuus hankkeesta oli vajaa 6 000 euroa.KH 4 POHjAnMAAn jOKiMETsuriPAlVElu – MAisEMATyönVäliTyKsEn KäynnisTysVastuuorganisaatio: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ryYhteyshenkilö: Riina Ala-Risku, puh. 050 321 4871Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 20 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 15 900 euroa)Kesto: 1/2007–2/2008Avainsanat:kylämaisema, maaseudun palvelusopimus, maisemanhoitoJulkaisutSuomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry (2008). Urakoitsijat perinnemaisemia kunnostamassa. Jokimetsuri-hankkeenkokemuksia Etelä-Pohjanmaalta. Saatavissa myös: http://www.sll.fi/pohjanmaa/jokimetsurihanke/raportti.pdf.Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin ja luontoyhdistysten Niityt ja kukkakedot. Esite.Artikkelit mm. Ilkassa, Pohjalaisessa, Pohjankyrössä ja Viiskunnassa.34

TavoitteetHoidettua kylämaisemaa ei ole mahdollista ylläpitää, kun laiduntava karja vähenee. Maisemien hoito pelkällä talkootyölläkäänei yleensä onnistu. Tilalle tarvitaan laajamittaista niittokulttuuria, pitkäaikaisia hoitosopimuksia sekä hoitokohteet ja hoitajatyhteen saattavaa välittäjäorganisaatiota. Hankkeen tärkein tavoite oli tuottaa ekologisesti kestävää, kustannustehokasta, ammattitaitoistaja pitkäjänteistä hankerahoituksesta riippumatonta maisemanhoitopalvelua sekä kunnostaa perinnemaisemia.Muita hankkeen tavoitteita olivat maaseudun palvelusopimusmallin testaaminen ja uusien ansiomahdollisuuksien lisääminen,ihmisten kannustaminen kulttuurimaisemien pusikoitumisen torjuntaan, motivoituneiden urakoitsijoiden löytäminen, maaseudunviihtyisyyden ja houkuttelevuuden sekä ihmisten virkistysmahdollisuuksien lisääminen, perinnemaisemien ja niistä riippuvaisenlajiston ylläpito sekä niittokulttuurin edistäminen. Tarkoituksena oli kokeilla luonnonsuojeluliiton avustuksella tapahtuvaaperinnemaisemien hoitoa urakoitsijapohjalta.ToteutusHankkeen toteuttajana ja jokimetsuripalvelun välittäjäorganisaationa toimi Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri.Hankkeessa teetettiin mm. urakoitsijoilla ja yhdistyksillä raivausta ja niittoa kylämaisemaa halkovien jokivarsien pusikoituvillarannoilla eli entisillä viljelymailla. Käynnistysvaiheessa tehtiin tarvittavat esiselvitykset tilaajista, urakoitsijoista ja rahoittajista.Sen jälkeen raivattiin Etelä-Pohjanmaalle viisi mallikohdetta, joiden työtapoja ja kustannustehokkuutta seurattiin ja maaperänravinteisuutta vähennettiin korjaamalla raivaus- ja niittojäte pois. Kunnostettavat kohteet etsittiin suullisin tiedusteluinsekä lähettämällä kyselyt seitsemään paikalliseen toimintaryhmään Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla.Urakoitsijoista suurin osa löytyi kyselemällä maanomistajilta ja kyläläisiltä ns. puskaradion kautta. Palvelun markkinointiperustui ensisijaisesti mallikohteisiin ja niistä saatuun tietotaitoon. Jokimetsuripalvelu saattoi yhteen piilevän ja hajallaanolevan maisemanhoidon kysynnän ja tarjonnan, etsi ja neuvotteli työn vaatiman rahoituksen, teki hoitosopimukset, valvoi töitäja hoiti laskutuksen. Hankkeella oli ohjausryhmä, johon kuuluivat jäsenet YTR:stä, Kyrönjokirahastosta, Lapuanjokirahastosta,Suomenselän Luonnonystävät ry:stä, luonnonsuojelupiiristä sekä Vaasan yliopistosta.TuloksetHanke onnistui lähes kaikissa tavoitteissaan ja se on saanut pelkästään myönteistä palautetta. Siinä saatiin kokemuksia välittäjäorganisaationatoimimisesta sekä perinnemaisemien hoidosta urakoitsijoiden avulla. Hankkeessa tehtiin kunnostussopimuksetviidestä puolen hehtaarin maa-alasta, mutta tavoiteltuja pitkäaikaisia hoitosopimuksia syntyi vain yksi, koska maanomistajatharvoin pystyvät rahallisesti sitoutumaan pitkäaikaisesti. Hoitotyöstä kiinnostuneita urakoitsijoita löydettiin yllättävänhyvin hoitokohteiden lähistöltä. Kaikki mukana olleet urakoitsijat olivat kiinnostuneita jatkamaan vastaavantyyppistätoimintaa, mutta eivät halunneet itse etsiä kunnostettavia kohteita. Luonnonsuojeluyhdistyksen sisällä ostopalvelutoimintaansitoutumisen kannattavuudesta ei vielä viiden kunnostetun kohteen perusteella päästy yksimielisyyteen.Hankkeen keskeiset johtopäätökset olivat:1) Perinnemaisemanhoidosta kiinnostuneita urakoitsijoita on mahdollista löytää. Kiinnostuneiden joukossa oli mm. traktoriurakoitsijoita,raivaussahayrittäjiä, niittourakoitsijoita, kiinteistönhoidon urakoitsijoita sekä koti- ja mökkitalkkareita.2) Yrittäjät eivät olleet kiinnostuneita osallistumaan työn suunnitteluun, vaan odottivat työn tarkkaa rajausta.3) Kaikki urakoitsijat eivät ole tottuneet kirjallisen tarjouksen tekemiseen tai kiinteän hinnan antamiseen.4) Kunnostuskustannukset vaihtelivat 1325 euron ja 4600 euron välillä hehtaaria kohden ollen urakoitsijalla teetettynä kuitenkinpienempiä kuin yhdistyksen omana työnä tehtynä.5) Tarvitaan koulutusta, jotta urakoitsijat, maanomistajat ja kyläyhdistykset ymmärtävät, että perinnemaisemien kunnostuson toteutettava niin, että sen jatkohoito on mahdollisimman helppoa.6) Kyläläisten suhtautuminen perinnemaisemien jatkohoitoon muuttui myönteisemmäksi, kun kohde nähtiin kunnostettuna.7) Maanomistajat eivät olleet kiinnostuneita pitkäaikaisista hoitosopimuksista eivätkä urakoitsijat satunnaisista urakoistaeli tahojen yhteen saattamiseksi tarvitaan välittäjäorganisaatiota.8) Perinnemaisemien kunnostukselle ei nykyisellään ole riittävästi kysyntää. Kysynnän lisäämiseksi tarvitaan lisää mallikohteita,jotka tuovat kunnostuksen myönteiset vaikutukset esiin.Hankkeen kokemuksista laadittiin loppuraportti, jota jaettiin mm. pohjalaisille toimintaryhmille, kyläyhdistyksille, oppilaitoksillesekä Museovirastolle ja ympäristökeskukselle. Lisäksi hankkeesta kirjoitettiin useita lehtiartikkeleita ja hankkeesta kerrottiinyhä haastatteluhetkellä loppukesällä 2008 Pohjanmaan luonnonsuojeluliiton kotisivuilla (www.sll.fi/pohjanmaa/jokimetsurihanke).Hankkeen idea oli erittäin innovatiivinen. Suomessa ei ole ennen tehty vastaavaa kokeilua, jossa perinnebiotooppien35

hoitaminen ostopalveluina olisi jäänyt pysyväksi käytännöksi. Toteutuksessa uutta oli se, että mukaan otettiin vain sellaisiakohteita, joiden hoidosta aloite tuli kylältä.VaikutuksetHankkeessa kehitettiin pysyvä toimintamalli. Hanke on muuttanut tekemisen käytäntöjä Pohjanmaan luonnonsuojelupiirissä.Ennen hanketta siellä ei ole vuosiin kunnostettu ainuttakaan perinnebiotooppia, mutta nyt niitä on kunnostettu useita. Toiminnallesaatiin sponsori, joten vuoden 2008 kesällä luonnonsuojelupiiri otti hoitoon uusia kohteita Isokyrössä, Kauhajoella ja Jurvassa.Lisäksi piiri jatkoi kahden vanhan kohteen hoitamista. Neljän aiemman kunnostuskohteen hoitoa jatkoivat kaksi seurakuntaa,kyläyhdistys ja yksityinen maanomistaja. Hankkeen myötä luonnonsuojelupiirin ja kyläyhdistysten välille syntyi yhteistyötä.Esim. yksi kyläyhdistys urakoi kesällä 2008 luonnonsuojeluliiton omassa hoitokohteessa.Jotta viheralueiden ja viheralueen hoidon käsitteet saadaan muutettua luonnon monimuotoisuudelle myönteiseksi, tarvitaan jatkossakinmallikohteita. Niiden avulla voidaan osoittaa hoidon hyödyt ja saada maanomistajat panostamaan perinnebiotooppien kunnostukseenja hoitoon. Perinnemaisemien hoito pysyy kuitenkin jatkossakin pienimuotoisena, eikä siitä synny isoa liiketoimintaa.TalousHankkeen päärahoittajana toimi MMM/YTR, joka myönsi hankkeelle hieman alle 16 000 euroa hankerahoitusta. Hanke sai puoletrahoituksestaan ennakkomaksuna, ja myönnetty hankerahoitus käytettiin kokonaan. Muita rahoittajia yhteensä vajaalla4000 eurolla olivat Lapuanjokirahasto, Kyrönjokirahasto, Suupohjan osuuspankki ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu.KH 5 yMPärisTöyriTTäjäVErKOsTOsTA MErKiTTäVä ElinKEinO MAAsEudullEVastuuorganisaatio: Pyhäjärvi-instituuttiYhteyshenkilö: Harto Ylitalo, puh. 050 338 5368Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 27 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 25 000 euroa)Kesto: 4/2007–12/2007Avainsanat:ympäristöyrittäjyys, maaseutuJulkaisutPylsy, Melissa (2008). Ympäristöyrittäjyys maaseutuyrittäjien toimeentulon kehittämisessä. Opinnäytetyö. Hämeen ammattikorkeakoulu,ympäristöteknologia.TavoitteetHankkeen taustalla oli aiempi jätevesikäytön edistämiseen liittynyt kehittämishanke. Siitä havaittiin, että tarvitaan lisää tietoauusien ympäristön tilan parantamiseksi säädettyjen lakien ja asetusten vaikutuksista. Nämä lait ja asetukset asettavat haasteitamaatiloille ja maaseudulle, mutta samalla ne myös luovat uusia mahdollisuuksia maaseudun yritystoiminnalle. MMM/YTR:llejätettiin hakemus valtakunnallisen hankkeen toteuttamisesta, mutta rahoitusta saatiin huomattavasti pienemmälle alueellisellehankkeelle. Hankkeen tavoitteena oli tuoda esille erityisympäristötukien käytön, elintarvikeyritysten sivuvirtojen käsittelyn sekä haja-asutusalueidenjätevesijärjestelmien rakentamiseen liittyviä ympäristöyrittäjyys- ja markkinamahdollisuuksia.ToteutusHankkeen suunnittelusta, käytännön toteutuksesta ja raportoinnista vastasi Pyhäjärvi-instituutti. Hankkeen toteutukseen osallistuimyös opinnäytetyön tekijä Hämeen ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelmasta. Hankkeessa tehtytyö voidaan jakaa kahteen osaan; kirjallisuusselvitykseen ja haastatteluihin perustuvaan tarvekartoitukseen. Kirjallisuusosionlaadinnasta vastasi opinnäytetyöntekijä ja Pyhäjärvi-instituutin tehtävänä oli tarvekartoitushaastattelujen organisointi jakäytännön toteutus sekä opinnäytetyön ohjaaminen yhdessä Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeessa haastateltiinhenkilökohtaisesti 31 henkilöä, jotka edustivat erityisympäristötukien käyttäjiä (viljelijöitä), urakointiyrityksiä, laitetoimittajiaja -valmistajia sekä viranomaistahoja. Erityisympäristötukia käsittelevät haastattelut liittyivät tukien käytön laajuuteen, toteutustapoihinsekä urakointimahdollisuuksien käytön kehittämiseen. Jätevesien käsittelyjärjestelmiin liittyneet haastattelut36

käsittelivät laitevalmistajien ja urakointiyritysten nykyistä markkinatilannetta ja markkinoiden toimivuutta sekä niiden kehittämistarpeita.Hankkeen ohjausryhmä koostui paikallisen toimintaryhmän, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskustaliitto MTKry:n, toimialan yrittäjien sekä ympäristötoimiston edustajista. Ohjausryhmällä oli verrattain suuri merkitys hankkeen toiminnanohjaamisessa ja tavoitteiden kohdentamisessa.TuloksetArvioinnin perusteella hanke saavutti tavoitteensa. Hankkeen tärkeimpänä antina voidaan pitää yrittäjälähtöistä tietoa siitä,miksi ympäristöyrittäjyys ei etene maaseudulla suunnitellulla tavalla. Hankkeessa todettiin, että kaikilla käsitellyillä osa-alueillaoli yrittäjyyspotentiaalia. Valmiimmat markkinat olivat haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien rakentamisessa. Saneerauskohteissakehitys oli vielä alkutekijöissään ja asiakkaita täytyy aktivoida eri keinoin, jotta markkinat kehittyisivät suunnitellussaaikataulussa. Erityisympäristötukien osalta yrittäjyyspotentiaalia oli parhaiten löydettävissä perinnebiotooppikohteideneli perinteisten maankäyttötapojen muovaamien ja luonnoltaan monimuotoisten alueiden hoidosta. Elintarvikeyritystenjätteiden ja sivuvirtojen käsittelyyn liittyvän yritystoiminnan kehittäminen osoittautui kaikkein haastavimmaksi. Se vaatii paljonaikaa ja taloudellisia resursseja. Yleisesti ottaen hankkeen toteuttaja piti tärkeänä, että aihepiiriin liittyviä säännöksiä jaohjeita yksinkertaistettaisiin, jotta yrittäjät kiinnostuisivat enemmän asiasta.VaikutuksetPyhäjärvi-instituutissa on käynnissä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen rahoittama esiselvityshanke, joka toteutetaan hyvinpitkälle samalla toimintaperiaatteella kuin MMM/YTR:n rahoittama hanke. Hankkeen aikana verkostoitumista tapahtui etenkinhankkeen toteuttajan ja toimialan yrittäjien kesken. Esim. laitevalmistajat ovat olleet kiinnostuneita hankkeen tuloksista janiiden vaikutuksista heidän toimintaansa.TalousHankkeen kokonaisbudjetti oli 27 000 euroa ja MMM/YTR:n rahoitusosuus oli 25 000 euroa. Pyhäjärvi-instituutti järjesti 2000euron omarahoitusosuuden yksikön sisäisin järjestelyin. Hankkeen tekemiseen osallistui opiskelija, joka teki aiheesta opinnäytetyön.Hänelle maksettiin 1000 euron palkkio.KH 6 EnErGiAOMAVArAisuudEn KEHiTTäMinEn MAAsEudullAVastuuorganisaatio: Vaasan yliopisto, Levón-instituuttiYhteyshenkilö: Timo Hyttinen, puh. (06) 324 8496Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 92 948 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 1/2003–1/2005Avainsanat:energiaomavaraisuus, uusiutuvat energialähteet, hajautettu energiantuotanto, bioenergiaJulkaisutHyttinen, Timo (2005). Valoa pimeässä. Kohti energiaomavaraisuutta maaseudulla. Vaasan yliopisto, Levón-instituutti. JulkaisuNo. 116. Saatavissa myös: http://www.uwasa.fi/materiaali/pdf/isbn_952-476-083-5.pdf.Hanke oli esillä radiossa sekä televisiossa Pohjanmaan paikallisuutisissa ja MTV3:n uutisissa. Artikkelit mm. Savon Sanomissa,Pohjalaisessa, Ilkassa, Keskipohjanmaassa sekä Maaseudun Tulevaisuudessa.TavoitteetHankkeen tarkoituksena oli kehittää malleja paikallisiin uusiutuviin energialähteisiin tukeutuvien energiaratkaisujen soveltamiseksija selvittää hajautetun energiantuotannon alueellisia edellytyksiä sekä mahdollisuuksia maaseudun omavaraisuudenja talouden edistäjänä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä olivat:1) Onko maaseudun energiaomavaraisuus (lämpö ja sähkö) saavutettavissa, ja kuinka sen edellytykset poikkeavat alueellisestija eri osissa maata?2) Onko maaseudulla hahmotettavissa tyyppitilanteita hajautetun energiantuotannon ratkaisujen soveltamiseksi?37

3) Voidaanko hahmottaa mahdollisiin tyyppitilanteisiin soveltuvia hajautetun energiantuotannon malliratkaisuja, joidenavulla yksittäisten ratkaisujen toteutettavuutta osana olemassa olevia rakenteita ja aluetaloutta kyettäisiin arvioimaan?4) Kuinka energiaomavaraisuuden mahdollisuuksia maaseudulla voidaan edelleen kehittää?Hankkeen tavoitteena oli kehittää 4–6 maaseudulle tyypillisiin olosuhteisiin perustuvaa taloudellisesti ja teknisesti toimivaaratkaisumallia, joiden toiminta auttaa paikallistalouksien rahavirtojen pysymistä alueilla. Mallien mukaan voidaan analysoidahajautetun energiantuotannon toteutettavuutta myös laajemmin.Työ keskitettiin Suomen maaseudun muutoksen tutkimusohjelman 15:lle kohdealueelle. Lisäksi hankkeessa oli tarkoitus ideoidajatkohankkeita ja etsiä niiden kohteiksi pilottialueita ja osallistujiksi alan yrityksiä.ToteutusHankkeen aluksi luotiin katsaus sekä senhetkisiin että kehitystyön kohteena oleviin hajautetun energian eli sähkön, lämmönja niiden yhteistuotannon tekniikoihin. Tekniikoihin perehdyttiin kirjallisuuden, laitetoimittajien tuotekuvauksien, keskustelujen,internetsivustojen sekä alan seminaarien kautta. Lisäksi hankkeessa tarkasteltiin energiaketjuja raaka-aineen hankinnastaenergiankulutukseen ja selvitettiin kohdealueiden nykyinen energiainfrastruktuuri ja -talous. Tutkimuksen kohteena olimm. avoimien sähkömarkkinoiden toiminta, sähkömarkkinalainsäädäntö sekä tulevat säädökset, kuten päästökauppa, sähköntuotannon rakenne, sähkön siirto, sähkön hinnan muodostuminen sekä kaukolämmön tuotanto Suomessa. Tämän jälkeen selvitettiinhajautetun energian-tuotannon tekninen potentiaali eli tutkimusalueiden raaka-ainepotentiaali. Potentiaalia selvitettiinensisijaisesti tutkimuskunnissa ja niiden pienalueilla, mutta myös maakunnallista tilannetta tarkasteltiin. Selvitystyössäkeskityttiin lähinnä alueiden kiinteiden biomassavarojen (kuten energiapuu ja peltoenergia), syntyvien liete- ja lantamäärienja jätemäärien sekä tuulipotentiaalin arvioimiseen. Aineiston perusteella arvioitiin raaka-ainepotentiaalia ja pohdittiin energiantuotantoonsoveltuvia menetelmiä alueiden energiantarpeen tyydyttämiseksi paikallisilla energialähteillä. Hankkeessa laadittiineri raaka-aineiden hyödyntämiseen perustuvia konsepteja. Lisäksi laadittiin malliratkaisut neljälle hajautetun energiantuotannontyyppitilanteelle. Tyyppitilanteille luodut malliratkaisut perustuivat kohdealueilta kerättyyn aineistoon. Samallaarvioitiin mallien hyödynnettävyyttä sekä esitettiin mahdollisia jatkotoimia.Hankkeella ei ollut varsinaista ohjausryhmää. Hanketta ja sen etenemistä esiteltiin useille alan asiantuntijoille. Keskustelujahankkeesta käytiin mm. Vaasan yliopiston eri tiedekuntien edustajien sekä hankkeen aihepiiriä tuntevien asiantuntijaorganisaatioidenja yritysten edustajien kanssa.TuloksetHankkeen tulosten mukaan maaseutualueiden sähkön ja lämmön tarpeet voidaan pääsääntöisesti tyydyttää paikallisten bioenergiavarojenavulla. Maaseudulla voidaan hahmottaa paikallisiin energialähteisiin perustuvia hajautetun energiantuotannontyyppitilanteita, joita yhdistävät tietyt tekijät. Tyyppitilanteet muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden, jonka toimintaluo maaseudulle toimeentulomahdollisuuksia. Ratkaisumalleja soveltaen voidaan arvioida paikallisiin raaka-aineisiin perustuvaahajautetun energiantuotannon menetelmien soveltuvuutta, omavaraisuuden saavuttamismahdollisuuksia ja alueellisiavaikutuksia yksittäisellä alueella. Mallit muodostuvat raaka-aine- ja omavaraisuuspotentiaaliarvioista eri osissa maatasekä kunta- ja pienaluetasolla (tyyppitilanteet), raaka-ainekohtaisista yleisistä toimintakonsepteista sekä vyöhyke- ja tyyppitilannekohtaisistahavainnoista ja yleistyksistä. On kuitenkin otettava huomioon, että alueen maantieteellinen sijainti vaikuttaatoiminnan edellytyksiin (raaka-ainepotentiaali ja -koostumus) maaseudun sähkön ja lämmön tarpeen tyydyttämiseksi paikallisinbioenergiavaroin. Myös alueen sijainti suhteessa asutus- tai kulutuskeskittymiin (raaka-aineomavaraisuuspotentiaali ja-koostumus) vaikuttaa sähkö- ja lämpöomavaraisuuden saavuttamiseen maaseudulla. Hankkeen tulokset on esitelty laajastiraportissa, joka on julkaistu Levón-instituutin julkaisusarjassa.Hankkeen tavoitteena oli myös ideoida jatkohankkeita. Rahoituksen saanut jatkohanke on Liiketoiminta hajautetussa energiantuotannossa-hanke, jolle myönnettiin rahoitus Tekesin Hajautetun energiantuotannon (Densy) -teknologiaohjelmasta. Hankkeenmyötä syntyi myös muita hankeideoita energia-alaan liittyen.VaikutuksetHankkeen tulokset vahvistavat, laajentavat ja tuovat uusia ulottuvuuksia hankkeen taustateorialle ja antavat aineksia rakentaajatkotutkimuksia siihen perustuen. Lisäksi hankkeella on käytännönläheisiä tuloksia, joita voidaan hyödyntää käytännön38

pilottikohteissa. Pilottikohteiden kehittämisen yhteydessä voidaan kehittää päätöksentekomenetelmiä tyyppitilanteisiin soveltuvanenergiantuotantoratkaisun löytämiseksi kullekin alueelle.Hankkeen tuloksia on käytetty ja tarkasteltu hankkeen päätyttyä mm. erilaisissa artikkeleissa sekä seminaari- ja konferenssiesityksissä.Hanke toimi Levón-instituutissa alkuunpanijana uusiutuviin energianlähteisiin liittyvässä tutkimuksessa sekä kehittämistyössä,jotka jatkuvat edelleen. Osaltaan YTR-hankkeen ja siitä seuranneen jatkohankkeen aikana syntyi myös ajatusVaasan energiainstituutin perustamisesta, johon kuuluvat Vaasan yliopistosta Levón-instituutti, teknillinen tiedekunta ja VaasaEMGsekä Vaasassa toimivat suomen- ja ruotsinkieliset ammattikorkeakoulut.TalousMMM/YTR-rahoitusta myönnettiin hankkeelle vuosina 2003–2004 yhteensä 93 000 euroa. Rahoitus kului lähes kokonaan.HuomioitaHankkeessa saavutetut tulokset ovat edelleen hyvin ajankohtaisia, sillä ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä energiakysymyksetovat jatkuvasti yhä enemmän esillä julkisessa keskustelussa. Esim. marraskuussa 2008 hyväksytyssä ilmasto- ja energiastrategiassatavoitellaan uusiutuvien energialähteiden osuuden voimakasta kasvua vuoteen 2020 mennessä.KH 7 läMPöyriTTäjä suOMi 2006Vastuuorganisaatio: Jyväskylän Teknologiakeskus Oy / BENET BioenergiaverkostoYhteyshenkilö: Markku Paananen, puh. 0400 121 989Päärahoittaja: ALMA-hankerahoitusKokonaiskustannus: 202 239,36 euroa (MMM/YTR 34 087,22 euroa)Kesto: 4/2004–3/2006Avainsanat:lämpöyrittäjyys, lämpötuotantoJulkaisutArtikkeli Bioenergia-lehdessä 1/2005.Artikkeli Työtehoseura-lehdessä 1/2006.Työtehoseuran metsätiedotesarjassa katsaukset vuonna 2004 ja 2005.Osuus Motivan ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisemaan ”Hakelämmöstä yritystoimintaan” -opaskirjaan. ToimittaneetKokkonen & Lappalainen (2005).TavoitteetPuuenergian käytön lisäämiselle on asetettu suuria tavoitteita. Vuonna 2002 puuraaka-ainetta käytettiin energiantuotantoon 1,7miljoonaa kuutiota ja tavoitteeksi kansallisella tasolla oli asetettu 5 miljoonaa kuutiometriä vuoteen 2010 mennessä. Tämän hankkeenMMM/YTR-rahoitteisen osuuden tavoitteena oli vauhdittaa uusien lämpöyrittäjyyskohteiden syntyä niin, että hankkeen aikanatoiminnan käynnistää 13 yritystä vuodessa ja uutta kattilatehoa syntyy 8 MW hankkeen kohdealueella. Hankkeen tehtävänä oli1) tukea alueellisia kehittämishankkeita sekä koordinoida ja ohjata alueellisten hankkeiden työtä ja tavoitteenasettelua niin,että ne vastaavat valtakunnallisia tavoitteita,2) tehdä yhteistyötä valtakunnallisten yhteistyökumppaneiden, sidosryhmien ja rahoittajien kanssa niin, että lämpöyritystoiminnantunnettavuus paranee ja alalle saadaan uusia yrittäjiä,3) lisätä tiedon ja kokemusten vaihtoa sekä tuottaa uutta tietoa,4) seurata ja kehittää lämpöyritysliiketoimintaa sekä5) kehittää puuenergianeuvojien työtä, osaamista, työvälineitä ja neuvontatuotteita.Tämä hanke oli jatkoa maaliskuussa 2004 päättyneelle Lämpöyrittäjä Suomi -hankkeelle, jota on tarkasteltu edellisessä arvioinnissa.Hanketta rahoitettiin alueellisesti myös ALMA-ohjelmasta. MMM/YTR-hankeraha turvasi hankkeen valtakunnallisuuden, koskasillä rahoitettiin ALMA-hankerahoituksesta ulkopuolisten alueiden toiminta. Valtakunnallisena kokonaistavoitteena hankkeellaoli yhteensä 50 uutta yritystä ja 30 MW uutta kattilatehoa vuodessa.39

ToteutusJyväskylän teknologiakeskus Oy hallinnoi hankkeen, ja se toteutettiin yhteistyössä BENET Bioenergiaverkoston jäsenten ja muidenasiantuntijoiden kanssa. Keskeisiä yhteistyötahoja olivat alueelliset metsäkeskukset, Motiva Oy, Koneyrittäjien liitto, Työtehoseura,Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, bioenergiaan erikoistuneet oppilaitokset, alueelliset maaseutukeskukset jaLämpöyrittäjät ry.Hanketta toteuttivat kenttäpäällikkö ja projektipäällikkö, jonka työpanos oli kolme kuukautta vuodessa. Hankkeessa pidettiinsuunnittelupalavereita yhteistyökumppaneiden kanssa, päivitettiin lämpöyrittäjyysrekisteri sekä osallistuttiin alan seminaareihinja messuille, kuten ”Lämpökeskusten automaatio ja säätö” -seminaariin Jyväskylässä kesällä 2004. Messuilla ei ollutomaa osastoa, vaan hanke oli esillä Motivan tai metsäkeskuksen osastolla. Työtehoseuran kanssa julkaistiin lokakuussa 2004metsätiedote, jossa Työtehoseura oli paneutunut lämpöyritysten entistä tehokkaampaan toimintaan. Hankkeessa järjestettiinmyös yhdeksän koulutustilaisuutta mm. lämpöyrittäjyydestä kiinnostuneille sekä alalla jo toimiville tahoille. Lisäksi tehtyjenselvitysten ja tutkimusten kautta pystyttiin edistämään yksittäisten kohteitten toteutumista sekä tiedon saantia alasta. Hankeantoi myös neuvontaa.Hanke laati puuenergianeuvojille laskentaohjelman, jolla voi laskea kohteiden mitoitusta ja lämmöntuotannon omakustannushinnan.Se on jaettu maksutta kaikille puuenergianeuvojille sekä Koneyrittäjien liitolle.Ohjausryhmä kokoontui kaksi kertaa vuodessa ja samalla se tutustui yhteen lämpöyrityskeskukseen. Jäseniä oli mm. ArtjärvenLämpö Oy:stä, Hämeen sekä Keski-Suomen TE-keskuksista, Hämeen maaseutukeskuksesta sekä Pirkanmaan ja Keski-Suomenmetsäkeskuksista. Hankkeella oli myös neuvottelukunta, jossa olivat edustettuina mm. Satakunnan ammattikorkeakoulu,MMM, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Motiva oy ja Suomen Kuntaliitto.TuloksetUusia lämpöyrittäjyyskohteita syntyi hankkeen aikana vuosi vuodelta enemmän. Vuonna 2005 käynnistyneitä kohteita oli 42,ja niiden yhteisteho oli 20 MW. Hankkeen toteuttajat olivat tavoitelleet yli 50 uutta kohdetta ja yli 30 MW:n tehoa, joten he olivatpettyneitä tuloksiin. Uusien kohteiden määrän arveltiin olevan suurempi, koska mm. koulutuksiin oli osallistunut kiitettävänpaljon alasta kiinnostuneita.Hankkeen aikana huomattiin, että hankkeella oli vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa maakunnallisten toimintojen painopisteisiintai hankkeisiin. Yhteistyö valtakunnallisten alan toimijoiden kanssa kuitenkin onnistui. Hankkeen aikana yhdellä mukanaolleella yhteistyökumppanilla oli organisaation sisäisiä ongelmia, minkä seurauksena yhdessä maakunnassa saatiin heikompiatuloksia kuin muissa maakunnissa. Neuvonnalla sekä tuottamalla tutkimustietoa yksittäisistä kohteista onnistuttiin alantiedon tuottamisessa ja levittämisessä. Lämpöyrittäjärekisteriä ylläpitämällä ja päivittämällä pystyttiin kehittämään ja seuraamaanlämpöyrittäjyystoimintaa. Puuenergiaosaajien osaamista ei selvitetty, mutta tuotettu kustannustenlaskentaohjelmasekä mallit lämmöntoimitussopimuksista ja tarjouspyyntöpohjista auttoivat puuenergiaosaajien työn kehittämistä.VaikutuksetKonkreettisimmat pitkän aikavälin vaikutukset olivat käynnistyneet yritykset, joiden toivotaan olevan myös kannustava esimerkkimuille lämpöyrittäjyyttä harkitseville. Parhaimmat tulokset saavutettiin siellä, missä maakunnallisten toimijoiden omakokemus puunjalostusteollisuuteen liittyen oli suppeinta hankkeen alkuvaiheessa.TalousHankkeelle myönnettiin vuosina 2004–2005 MMM/YTR-rahoitusta 36 000 euroa, josta jäi käyttämättä n. 2 000 euroa. Tämähanke toimi ALMA-rahoitteisen hankkeen rinnalla. ALMA-rahoitusta oli myönnetty 200 000 euroa ja siitä kului vajaa 170 000euroa. MMM/YTR-rahoituksen turvin pystyttiin toimimaan ALMA-rahoitteisten alueiden ulkopuolella.HuomioitaAineiston perusteella ei voitu selvittää sitä, mitkä tuloksista olivat hankkeen MMM/YTR-hankerahoituksen tai ALMA-hankerahoituksenturvin saavutettuja tuloksia.40

KH 8 PuusuOMi-TOiMinTAOHjElMAVastuuorganisaatio: Wood Focus Oy / PuuSuomi-toimintaohjelmaYhteyshenkilö: Pekka Salonen, puh. 040 7755 454Päärahoittajat: Wood Focus Oy ja Metsäteollisuus ryKokonaiskustannus: 1292 890 euroa (MMM/YTR:n osuus 166 845,95 euroa)Kesto: 1/1998–12/2005Avainsanat:puu, teollisuus, verkosto, toimintaohjelmaJulkaisutJärnefelt, Marileea, Tero Paajanen, Petri Pulkkinen & Pekka Salonen (2002). Toimialakehittäjän opas.Leivo, Mika (1999). PuuSuomi-toimintaohjelman (1/1998–5/1999) evaluointi. Julkaisematon.Useita kymmeniä artikkeleita esim. Puutekniikka-, Puumies-, Woodworkin puuntyöstö- , Uutisvuoksi-,Teho- ja Osuustoimintalehdissäsekä Iisalmen Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Maaseudun Tulevaisuudessa.TavoitteetViranomaiset, puuntuottajat ja teollisuus halusivat muodostaa yhteistyöohjelman Suomen pk-puutuoteteollisuuden kehittämiseksi.Hankkeen tavoitteena oli puutuotetoimialan kehittäminen ja puutuotteiden käytön lisääminen niin, että puu olisi Euroopanjohtava materiaali talonrakentamisen järjestelmäratkaisuissa ja laadukkaan asumisen kuluttajatuotteissa vuonna 2010.Ajatuksena oli toimia sateenvarjohankkeena, jonka alle koottaisiin maakuntien ja suuralueiden toimijat ja hankkeet. Hankkeenoli tarkoitus toimia läheisessä yhteistyössä mm. Puutuotealan valtakunnallisen osaamiskeskuksen kanssa. Hankkeen tavoitteettukevat mm. kansallisen metsäohjelman, maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ja Puu Eurooppa -kampanjoiden tavoitteita.Tavoitteeseen pyrittiin1) tekemällä tunnetuksi puutuotetoimialan visio ja strategia niin, että ne ohjaavat toimialan kehitystä,2) edistämällä jatkojalostettujen puutuotteiden vientiä vientivetureihin perustuvien pk-verkostojen avulla,3) edistämällä vaadittavan teknologisen ja liiketoimintaosaamisen kehittymistä pk-yrityksissä sekä4) tukemalla alueilla tapahtuvaa kehitystoimintaa yhteistyössä yritysten, puuntuottajien ja julkistoimijoiden kanssa.Hanke tarjosi tervetullutta pitkäkestoisuutta puualan perinteiseen kehittämiseen.ToteutusToimintaohjelman toteuttamisesta vastasivat täysipäiväiset ohjelma- ja projektipäälliköt. Hankkeella oli myös operatiivinenjohtoryhmä, jossa edustettuina olivat mm. kauppa- ja teollisuusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, opetusministeriö,Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Tekes, maakuntien liitot ja TE-keskukset. Kahdeksanvuotinen hanke jakautuikolmeen toteutusvaiheeseen, joista ensimmäinen oli alueellisen ja valtakunnallisen yhteistyön rakentamisen vaihe vuosina1998–1999. Tässä vaiheessa tehtiin myös hankkeen ulkopuolinen arviointi, jota käytettiin hankkeen tarkemmassa tavoitteidensuuntaamisessa ja toimintatapojen valinnassa. Toinen toteutusvaihe vuosina 2000–2003 keskittyi toimialakehitykseen,jolloin puutuotealasta tuli usean maakunnan kehitystyön yksi painopistealue ja sille laadittiin toimialaa tukevat kehittämisohjelmatsekä muutenkin pyrittiin puutuotetoimialan kasvattamiseen. Viimeisessä vaiheessa vuosina 2003–2005 oli vuorossaeurooppalaisen kehittämisyhteistyön luominen sekä kärkiyritysyhteistyö koti- ja ulkomaisten vientiveturien kanssa. Hanke järjestiuseita maakuntaseminaareja ja koulutustilaisuuksia, osallistui kansainvälisille sisustus- ja rakentamismessuille Euroopassasekä edisti alan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa. Toimintaohjelman aikana käynnistyi myös esim. HaapaniemenModerni Puukaupunki -hanke, jossa tavoitteena oli rakentaa Jyväskylän maalaiskuntaan puutaloalue. Yksi PuuSuomen painopistealueoli myös lisätä puun käyttöä maatilarakennusten rakentamisessa.TuloksetHankkeen aikana syntyi PuuSuomi-verkosto, huonekalualan yhteistyöryhmä sekä useita kärkiyritysverkostoja. PuuSuomi-verkostoonkuului 18 maakuntavastaavaa ja 35 seutukuntavastaavaa sekä 30:n puuhankkeen projektipäälliköt. Huonekalualanyhteistyöryhmä perustettiin mm. lisäämään yhteistyötä huonekalualan yritysten ja julkistoimijoiden välillä, seuraamaan alankehitystä sekä välittämään tietoa yrityksille ja julkistoimijoille. Kärkiyritysverkostot muodostuivat muutamien yritysten ympärilleja verkostoilla oli eri painopisteet. Esim. Honkarakenne Oyj:n ympärillä oli sopimusvalmistaja-verkosto, UPM-Kymmenelläpuuteollisuuden sopimusvalmistajat -verkosto ja Finnforest Oy:llä toimittaja-allianssi.41

Hankkeessa tuotettiin yhteistyössä Oulun yliopiston Kajaanin kehittämiskeskuksen kanssa tutkimus puutuotealan aluetaloudellisistavaikutuksista sekä kehittämismahdollisuuksista. Lisäksi tuotettiin ”Toimialakehittäjän opas”. Hankkeesta hyötyiväteniten ne yhteistyötahot, jotka olivat aktiivisimmin mukana toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. 9–10 maakunnassapuutuotealan toimialatyö oli erityisen kannattavaa. Puualan kehitystyö on nyt entistä pitkäjänteisempää ja sitä tukevat maakuntaliitotja TE-keskukset. Puutuotealalla toimii nyt myös enemmän toimijoita ja sen resurssit ovat kasvaneet. Yrityskäyntienmyötä on syntynyt erilaisia hankkeita ja muita yhteistyökuvioita. Yhteistyötä tehtiin myös Tilastokeskuksen kanssa, minkä seurauksenametsätoimialasta alettiin kerätä maakunnittaisia toimialatietoja esim. henkilöstön määrästä, toimialan kehittymisestä,viennistä ja investoinneista.Hanke ei onnistunut saavuttamaan numeerisia tavoitteitaan. Hanke pyrki esim. kasvattamaan viennin kokonaismäärää 8 %,mutta toteutunut kasvu oli 4,2 %. Syynä oli mm. se, että ala on hyvin suhdanneherkkä. Huippukausi oli vuonna 2000, kun vertailuvuosioli 2003. Hankkeen tulokset vaihtelivat maakunnittainkin, koska kaikissa maakunnissa ei luotettu puutuotetoimialanmenestymiseen. Hankkeen haasteena oli se, että kaikissa maakunnissa ei aito yhteistyö julkisten toimijoiden ja yritystenvälillä onnistunut. Myös maakunnittaisten hankkeiden hankevetäjien ammattitaito vaihteli.VaikutuksetAktiivinen tiedonvälitys on lisännyt toimialan yritysten tietoisuutta kansainvälisestä toiminnasta. Yhteistyö useissa maakunnissaja seutukunnissa on jatkunut edelleen, ja mukana on asiasta kiinnostuneita yrityksiä. Hankkeen jälkeen toteutettiinmyös MMM/YTR:n rahoittama jatkohanke nimeltään PuuSuomi-laatuohjelma, jonka kuvaus on tässä samassa arviointiraportissa.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta vuosina 1998–2005 yhteensä 184 484,57 euroa (ensimmäiset päätökset markka-aikana),josta kului lähes 167 000 euroa. Hanketta rahoittivat myös kauppa- ja teollisuusministeriö, opetusministeriö, työministeriö,Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Wood Focus Oy ja Metsäteollisuus ry. Näinä vuosina käyttämättäjäi MMM/YTR-rahoitusta yhteensä n. 17 500 euroa. Haastateltavan mukaan hanke olisi toiminut vain muutamat alkuvuodet,jos MMM/YTR-rahoitusta ei olisi saatu. MMM/YTR toimi siten muille ministeriöille esimerkkinä.HuomioitaKyseessä oli harvinaisen pitkäkestoinen ja iso hanke.KH 9 PuusuOMi-lAATuOHjElMAVastuuorganisaatio: Metsäkeskus Keski-Suomi, PuuSuomi-laatuohjelmaYhteyshenkilö: Pekka Salonen, puh. 040 7755 454Päärahoittaja: MMM/YTR ja KTMKokonaiskustannus: 221 902,53 euroa (MMM/YTR:n osuus 79 183,94 euroa)Kesto: 1/2006–12/2007Avainsanat:puutuoteala, valtakunnallinen kehittäminenJulkaisutToimialaraportit vuosittain.Artikkeleita mm. Kuhmolainen- ja Rakennus Sanomat -lehdissä sekä Maaseudun Tulevaisuudessa.TavoitteetPuutuoteala on erityisesti syrjäisille haja-asutusalueille merkittävä toimiala. PuuSuomi-laatuohjelman tavoitteena oli puutuotealanjatkojalostuksen ja viennin kasvun edistäminen parantamalla pk-yritysten osaamista ja kehittämishankkeiden laatua.Tämä oli tarkoitus tehdä toimimalla sateenvarjohankkeena muille kehittämishankkeille suunnaten voimavarat kriittisiin menestystekijöihin.Kohderyhmäksi valittiin kehityshakuiset ja -kykyiset puutuotealan pk- sekä kärkiyritykset. Tavoitteiden toteutumiseenpyrittiin pääsemään42

1) aktivoimalla yrityksiä liiketoiminnan ja teknologian kehittämiseen,2) nostamalla puutuotealan kehittäjäverkoston työn laatutasoa ja erikoistumista sekä3) seuraamalla toimialan hankerahoitusta ja kehitystä.PuuSuomi-laatuohjelma toteutti valtioneuvoston periaatepäätöstä puun käytön ja rakentamisen edistämiseksi yhdessä teollisuuden,viranomaisten ja Puutuotealan valtakunnallisen osaamiskeskuksen kanssa. Lisäksi se tuki tavoitteillaan mm. Kansallistametsäohjelmaa ja neljättä maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa.ToteutusHankkeen ohjelmapäällikkö vieraili jokaisessa maakunnassa kerran vuodessa, jolloin tarkistettiin maakunnan hankkeiden eteneminen,vaikuttavuus ja resurssit. Lisäksi tehtiin yritysvierailuja. Vuoden 2007 lopussa useassa maakunnassa ei ollut enääpalkattua puutuotealan kehittäjää, mikä johti käytännön toimenpiteiden toteutumiseen suunniteltua heikommin. Hankkeenmyötä järjestettiin maakuntatoimijoiden yhteisiä tapaamisia sekä esim. 6.9.2007 Jyväskylässä PuuPäivä, joka kokosi puutuote-ja rakennusalan yrityksiä, kehittäjiä, päättäjiä ja asiantuntijoita yhteiseen seminaariin.Hankkeessa tehtiin itsearviointi, jonka tarkoituksena oli ohjata toiminnan jatkosuunnittelua kokemusten ja verkoston toimijoidenesitysten pohjalta. Hankkeen toimenpiteistä ja tapahtumista tiedotettiin laajasti yhteistyökumppaneille, ja niistä kirjoitettiinkinuseita lehtiartikkeleita paikallislehtiin ja puualan ammattilehtiin. Hankkeen loppupuolella suunniteltiin myös jatkohanke,joka jatkaisi puutuotealan kehittämistä.Puutuote- ja metsäalan osaajien tarve päätettiin selvittää, ja tämän seurauksena opetusministeriössä käynnistettiin selvitysalan koulutuspaikkojen määrän tarpeesta. Tätä kenttä piti erittäin tervetulleena kehittämistoimena, jonka toivotaan auttavantulevan työvoimapulan hillitsemisessä.TuloksetOulun yliopiston puustudio ja eri puolilla maata olevat aluekehittäjät käynnistivät yhdessä Moderni puukaupunki -kohteita, jotkanopeuttivat puurakentamisen osuuden lisääntymistä kasvukeskuksissa. Kohteissa keskitytään erityisesti puutalojen rakentamiseenja esille tuomiseen. Yrityskäyntien myötä käynnistyi kolme kehittämishanketta sekä neljä yhteistyöneuvottelua rakennuspuusepäntuotteidensopimusvalmistuksesta talotehtaille ja yksi yhteistyöneuvottelu elementtivalmistuksesta puutavarakauppaketjuille.Työt alalla lisääntyivät.Vaikka muutamat yksittäiset yritykset onnistuivat avaamaan uusia markkinoita, ei tuloksellisia yhteisvientihankkeita käynnistynyt.Tämä oli hankkeen suurin pettymys. Syynä yhteistyöhankkeiden toteutumattomuudelle oli mm. se, että hankkeen ajankohtanakotimaiset markkinat vetivät hyvin, eikä kiinnostusta uusien markkina-alueiden tavoitteluun herännyt. Osassa maakunnistapuutuotealaa kehitetään pitkäjänteisesti, mutta haastateltavan mukaan joissakin maakunnissa hankkeita on ollutliikaa, jolloin kehittäminen on ollut hajanaista ja koordinoimatonta.VaikutuksetHankkeen päättymisen jälkeen alan yrittäjät ja muut toimijat pitävät edelleen yhteyttä. Sen myötä on käynnistynyt PuuSuomiverkosto-hanke, johon on myönnetty ”Puutuotteiden kilpailukyky -ohjelma” -hankkeen kautta mm. MMM/YTR-rahoitusta vuodelle2008. Pitkän aikavälin vaikutuksia ei vielä voi kovin hyvin arvioida, koska hanke on päättynyt vasta vähän aikaa sitten.TalousHankkeelle myönnettiin vuosittain MMM/YTR-rahoitusta 40 000 euroa 2006–2007, yhteensä 80 000 euroa. Tästä jäi käyttämättävain alle 1000 euroa. Lisäksi hanke sai rahoitusta kauppa- ja teollisuusministeriöltä n. 80 000 euroa sekä opetusministeriöltän. 60 000 euroa.43

KH 10 dOMus Ad dAnMArKVastuuorganisaatio: Träbranschens utvecklingscenter / Puualan kehityskeskus WoodpointYhteyshenkilö: Mårten Lövdahl, puh. 020 772 6280Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 63 512 euroa (MMM/YTR:n osuus 39 911,31 euroa)Kesto: 3/2005–10/2006Avainsanat:puutaloteollisuus, vienti, TanskaJulkaisutNedergård, Ben-Erik (2006). Domus ad Danmark. Handbok för export av finländska trähus till Danmark. Träbranschens utvecklingscenterWoodpoints publikation.Nedergård, Ben-Erik (2006). Domus ad Danmark. Käsikirja puutalojen vientiä Tanskaan suunnitteleville yrityksille. Puualan kehityskeskusWoodpointin julkaisu.Domus ad Danmark. Tanskankielinen esite.Artikkelit mm. Vasabladetissa, Pohjalaisessa ja Jakobstads Tidningissa sekä haastattelu Pohjanmaan Radiossa.TavoitteetHankkeen tavoitteena oli sovittaa suomalaisten puutalovalmistajien talomalleja sellaisiksi, että ne sopisivat hyvin talojenmyynti- ja rakennusmarkkinoille Tanskaan. Tämä toisi suomalaisille talovalmistajille kasvumahdollisuuksia. Viennin kasvaessalisääntyisivät myös työt alihankintaa tarjoavilla yrityksillä, jotka ovat usein pieniä maaseutuyrityksiä. Lisäksi hankkeellahaluttiin kehittää puutalovalmistajien yleisiä mahdollisuuksia käydä kauppaa Pohjoismaissa, kun tietotaito lisääntyisi hallinnostasekä asiakassuhteiden kehittämisestä ja hoidosta. Lopullisena tavoitteena oli laatia opaskirja, jota Tanskaan vientiäsuunnittelevat yritykset voisivat hyödyntää. Myöhemmin hankkeen tavoitteet muuttuivat siten, että Tanskasta alettiin etsiämyös mallialuetta suomalaisten talojen rakentamiseksi ja esittelemiseksi.ToteutusHankkeeseen tuli mukaan viisi puutalorakennusyhtiötä Pohjanmaalta. Hankkeen aikana käytiin keskusteluja tanskalaisen kunnankanssa ”Finnbyn” eli suomalaisten talojen mallialueen rakentamiseksi. Sopivaa aluetta ei kuitenkaan löytynyt. Hankkeentulevia toimenpiteitä suunniteltiin tiiviisti ohjausryhmän sekä mukana olevien yritysten kanssa. Yksi suomalainen yritys jäi sivuunhankkeesta, jolloin neuvottelut poistuneen yrityksen korvaamisesta ja yhteistyöstä aloitettiin muutaman muun Pohjanmaallatoimivan puutalorakentajan kanssa.Hanke osallistui omalla osastolla tanskalaisille puutalorakennusmessuille. Osasto herätti messuvierailijoiden kiinnostuksen.Koko hankkeen ajan tehtiin selvitystyötä käsikirjaa varten. Kirjaa koottiin mm. tutustumalla tanskalaiseen lainsäädäntöön sekävierailemalla Tanskassa paikallisissa puutalorakennuskohteissa ja tehtaissa.Hankkeen ohjausryhmänä oli Woodpointin oma ohjausryhmä, jota täydensivät edustajat kauppa- ja teollisuusministeriöstä, TEkeskuksesta,Pohjanmaan liitosta, Finnverasta, Svenska handelshögskolanin Vaasan yksiköstä sekä mukana olleista kunnista.Hankkeella oli lisäksi mukana olevista yrityksistä koostuva työvaliokunta, joka käytännössä päätti tehtävistä toimenpiteistäja hankkeen etenemisestä.TuloksetNäyttelyaluetta suomalaisille puutaloille ei saatu, mutta työ jatkuu edelleen. Muutama suomalainen yritys sai tanskalaisiin yrityksiinsuoria kontakteja, joita ne voivat hyödyntää myöhemminkin. Hankkeessa tehtiin käsikirja siitä, miten Tanskassa lainsäädäntö,standardit ja käytännöt eroavat oleellisimmin suomalaisiin talonrakennussääntöihin verrattuna. Eroja on mm. eristysmateriaaleissa,ikkunoissa ja räystäissä sekä talon energiankulutuksen todistamisessa. Käsikirja painettiin sekä suomeksiettä ruotsiksi, ja sitä on jaettu mm. Pohjanmaan kaikille rakennusliikkeille sekä kansalliselle, puunkäytön lisäämiseen pyrkivällePuuSuomi-verkostolle. Lisäksi se on edelleen tilattavissa internetistä käsikirjan tuottajalta. Viennistä kiinnostunut yrityspääsee alkuun toimiessaan käsikirjan neuvojen mukaan.44

Hankkeessa kerätyt kokemukset toivat hyvin esille sen, että suomalaiset talonrakennusyritykset ovat suhteellisen pieniä pyrkiäkseenlaajentamaan myyntiään ulkomaille. Mukana olleille yrityksille tuli selväksi se, että vientiä suunnitellessa on yhteistyöhönkotimaassa panostettava.VaikutuksetHankkeessa mukana olevat yritykset ovat edelleen yhteistyössä keskenään. Hankkeen jälkeen on Woodpointilla käynnistynytaluekeskusohjelman rahoittama hanke, jolla pyritään saamaan talonrakentajien tuotteita CE-sertifioiduksi. Tämän on nähtyhelpottavan vientiä.Melko pian hankkeen päättymisen jälkeen Tanskasta saatiin tarjouspyyntö talojen toimituksesta yhdelle mukana olleista suomalaisistatalonrakennusyrityksistä. Koska Suomessa oli tuolloin noususuhdanne, yrityksillä oli kiire saada toimitetuksi kaikkiSuomen markkinoille tehdyt tilaukset. Talomalleja olisi myös pitänyt hieman muuttaa tanskalaisia taloja varten, joten tarjouspyyntöönei edes vastattu. Tämä oli pettymys monelle hankkeessa mukana olleelle. Tällä hetkellä samanlaista selvitystyötä ollaantekemässä Pietarissa. Lisäksi suunnitteilla on suuntautua kohti Norjan ja Espanjan markkinoita. Tämä on mahdollista,koska haastatteluhetkellä alkusyksyllä 2008 kysyntä oli alkanut hiljentyä Suomen markkinoilla.TalousMMM/YTR-rahoitusta myönnettiin 40 000 euroa, joka kului lähes kokonaan. Hanke sai rahoitusta kunnilta n. 14 000 euroa sekäyritysten osallistumismaksuista n. 10 000 euroa.KH 11 luOMuA jA KEsTäVyyTTä MATKAiluunVastuuorganisaatio: Luonnonmukaisen viljelyn liitto ryYhteyshenkilö: Terhi Arell, puh. 040 519 4949Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 180 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 178 936,09 euroa)Kesto: 1/2001–10/2004Avainsanat:luomu, matkailuJulkaisutArell, Terhi (2003). Suomen Vihreä Lomaopas.Karelahti, Sami (2004). Luomumatkailun mahdollisuudet vihreämpänä matkailumuotona. Näkemyksiä ja kokemuksia luomumatkailunalkutaipaleelta. Tampereen yliopisto, kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta, yhdyskuntatieteiden laitos, ympäristöpolitiikanoppiaine, pro gradu -tutkielma. Saatavissa myös: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00304.pdf.Matkalla luomuun -majoituskohteiden esite.Artikkelit mm. Maaseudun Tulevaisuudessa, Helsingin Sanomissa, Nyt-liitteessä, Turun Sanomissa, Ilkassa, Pirkka-lehdessä,Voi hyvin -lehdessä, Suomen Kuvalehdessä Kauppalehdessä, Koti-lehdessä, Keskisuomalaisessa, Savon Sanomissa ja Luomulehdessä.Aiheesta televisiossa MTV3:n uutisissa ja Ihana aamu -ohjelmassa, YLE TV2:n Ympäristöuutisissa ja Kotimaa Nyt-ohjelmassasekä Tampereen paikallisella TV-kanavalla.Radiolähetyksiä mm. Radio Suomessa ja useissa sen maakuntaradioissa.TavoitteetKiinnostus maaseutumatkailua, luomuviljelyä ja ympäristösuojelua kohtaan kasvaa koko ajan. Tieto matkailupalveluja tarjoavistaluomutiloista ja muista ekologisista matkailuyrityksistä on Suomessa ollut kuitenkin hajanaista. Tämän hankkeen tavoitteenaoli rakentaa ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävällä pohjalla toimivien maaseutumatkailuyritysten valtakunnallinenverkosto, johon voidaan liittää mm. pyöräily-, kanootti-, ratsastus- ja vaellusreittejä tai luontopolkuja. Tähän pyrittäisiinmm. tiedottamalla niistä soveltuville kohderyhmille, synnyttämällä yhteistyötä muun matkailusektorin kanssa, markkinoimallakestävää matkailua, soveltamalla kansainvälisiä luomumatkailukriteeristöjä Suomeen sekä kouluttamalla yrittäjiä ja45

yhteistyötahoja. Hankkeella oli alusta lähtien hyvät yhteydet kansainväliseen, ekologista maaseutumatkailua edistävään ECE-AT International -verkostoon (European Centre for Ecological and Agricultural Turism). Suomessa ei ennen tätä hanketta ollutkattavaa luomumatkailumaatilojen yhteistyötä tai verkostoa.ToteutusHankkeen aikana järjestettiin useita aluetilaisuuksia ja lehdistötilaisuuksia, osallistuttiin messuille, tiedotettiin esitteillä jainternetin välityksellä maaseutumatkailun edistämisestä, tehtiin opintoretkiä ja neuvoteltiin yhteistyökumppaneiden kanssatulevista toimenpiteistä. Hanke saavutti sen käynnistymisvaiheessa laajaa kiinnostusta mediassa, ja aihetta käsiteltiin useissapaikallis-, maakunta- ja valtakunnallisissa lehdissä sekä mm. MTV3:n uutisissa ja TV 2:n Ympäristöuutisissa. Hanke osallistuiyhdessä Luomuliiton ja Luomulehden kanssa useille messuille, kuten Helsingin Ekokuluttajamessuille, Farmari-maatalousmessuilleKuopiossa, Hämeenlinnassa ja Oulussa, Luomumessuille mm. Mikkelissä ja Helsingissä sekä Karjalan messuille.Hanke toteutti myös koulutustilaisuuksia luomumatkailuyrittäjille sekä -yrittäjyydestä kiinnostuneille.Idea Suomen Vihreä Lomaopas -oppaan tekemisestä tuli kansainväliseltä ECEAT-verkostolta. Tiedot siihen kerättiin pääosin kyselyllä,ja opasta painettiin vuosina 2002 ja 2003. Vuonna 2004 julkaistiin Suomen Vihreän Lomaoppaan sijasta Luomulehdessäpienempi 24-sivuinen matkailuliite ”Matkalla luomuun” mm. siitä syystä, että lomaoppaat eivät olleet menneet tarpeeksihyvin kaupaksi. Liitettä jaettiin myös mm. ekokaupoissa, luomu- ja maatalousmessuilla, postitettiin tiedotusvälineille, matkailuinfoihin,maaseutu- ja ympäristökeskuksiin sekä matkailualan oppilaitoksiin eri puolille Suomea.Hankkeen aikana hankkeen vetäjä valittiin ECEAT Internationalin hallitukseen, jolloin hänellä oli hyvät mahdollisuudet kehittääluomumatkailua Euroopassa sekä kerätä tietoa eurooppalaisilta kollegoilta hyödynnettäväksi Suomessa.Hankkeelle avattiin Luomuliiton kotisivujen yhteyteen omat verkkosivut vuonna 2001. Sivuilla tiedotettiin aktiivisesti hankkeenetenemisestä, hankkeen luomaan verkostoon liittyneistä matkailuyrityksistä ja niiden palveluista, kansainvälisestä ECEAT-verkostostasekä Vihreästä Lomaoppaasta. Sivut olivat edelleen arviointihetkellä syksyllä 2008 toiminnassa osoitteessa www.luomumatkailu.fi.Sivuilla on myös monikielinen osio ulkomaalaisten matkailijoiden hyödynnettäväksi.Hankkeella oli ohjausryhmä, joka kokoontui muutamia kertoja sekä keskusteli mm. sähköpostitse. Ohjausryhmän jäsenet olivatYTR:n matkailun teemaryhmästä, Luomuliitosta, Ekometsätalouden liitosta, Suomen ekoyhteisöprojektista ja Uudenmaanmaaseutukeskuksesta. Lisäksi ryhmässä oli yrittäjien edustaja. Haastateltavan mukaan myös yhteistyö pohjoismaalaisten jamuiden eurooppalaisten ECEAT-järjestöjen kanssa auttoi paljon hankkeen toteutuksessa.TuloksetHankkeessa saavutettiin suurin osa sen tavoitteista. Luomumatkailuverkostolle luotiin ekologiseen, kulttuuriseen ja tekniseenlaatuun liittyvät perusvaatimukset yhteistyössä ECEAT Internationalin ja suomalaisten yhteistyötahojen kanssa. LiittyminenECEATin jäseneksi tuo jatkossakin hyvät kehittymismahdollisuudet luomumatkailualalle. Lisäksi hankkeen aikana koottiinja julkaistiin luomumatkailua edistävät oppaat. Oppaissa oli mukana vuosittain 30–50 luomumatkailutilaa eri puolelta Suomea.VaikutuksetHankkeen vaikutuksia on vaikea arvioida. Ennen hanketta Suomessa ei juurikaan puhuttu ja tiedetty luomumatkailusta, muttanyt asiaa tunnetaan paremmin. Haastateltavalla ei ollut tarkkaa tietoa siitä, kuinka oppaat ja muu tehty työ ovat vaikuttaneetmukana olleiden yritysten matkailijamääriin. Asiakasmäärät vaihtelivat yritysten välillä paljon. Hankkeen loppuraportinmukaan eniten luomumatkailijoita olivat saaneet kohtuumatkan päässä isoista kaupungeista olevat yritykset, joilla oli erityisenkiinnostavaa tarjontaa matkailijoille. Usein yrittäjät eivät kuitenkaan tiedä, ketkä matkailijoista ovat tulleet ECEAT-verkostonkautta.Hankkeen aikana syntyneet verkostot yrittäjien ja yhteistyöjärjestöjen kanssa ovat säilyneet, ja niitä on kehitetty edelleen Suomenluomumatkailuyhdistys – ECEAT Suomi ry:n avulla. Vuoden 2008 loppuun mennessä oli myös valmistumassa ECEAT:in internetissätoimiva kestävyyden laatujärjestelmä erikoistumismahdollisuuksineen (ekologisen maatalouden tukeminen, luonnonsuojelu,luonnonvarojen kestävä käyttö sekä paikallisen kulttuurin ja yhteistyön tukeminen).46

Luomua ja kestävyyttä matkailuun -hankkeen jälkeen on ympäristöministeriö myöntänyt pienen rahoituksen ”Ympäristökoulutustamatkailuun” -hankkeelle. ECEAT Suomi on myös osallistunut kansainvälisen ECEAT:in kautta Natura 2000 and Tourism-hankkeeseen. Lisäksi alueellinen hanke Varsinais-Suomen alueelle oli haastatteluhetkellä haussa. Hankkeen aikana syntyneetverkostot Luomu-liiton yrittäjien ja yhteistyöjärjestöjen kanssa ovat säilyneet. Myös hankkeen aikana perustetut verkkosivut(www.luomumatkailu.fi) olivat arviointihetkellä yhä käytössä. Aiheeseen liittyen on keväällä 2008 valmistunut opinnäytetyöTurun ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen koulutusohjelmassa nimeltään ”Ekologisesti kestävä matkailuyritys. Opasympäristövastuullisempaan matkailuyrittäjyyteen”, tekijänä Sanna Eronen (luettavissa myös osoitteessa: www.luomumatkailu.fi/docs/Sanna_Eronen_Opinnaytetyo_Turku_AMK.pdf).TalousHankkeelle myönnettiin diaariotteen mukaan MMM/YTR-rahoitusta yhteensä vajaa 175 000 euroa vuosina 2001–2003, muttatukea maksettiin lähes kuitenkin 179 000 euroa. Syytä tähän ei selvinnyt. Suomen Vihreän Lomaoppaan painatukset maksoikustantaja. Hankkeella oli myös hieman omarahoitusta, joka koostui lähinnä yrittäjien osallistumismaksuista, seminaarienosallistumismaksuista sekä vapaaehtoistyöstä.HuomioitaLisätietoa julkaistusta oppaasta löytyy osoitteesta: www.eceat.fi/oppaat.htm.KH 12 sAArisTO- jA VEsisTöMATKAilun VErKOTTuMisPrOjEKTiVastuuorganisaatio: Saaristoasiain neuvottelukuntaYhteyshenkilö: Jorma Leppänen, puh. (010) 6064 934Päärahoittaja: SisäasiainministeriöKokonaiskustannus: 40 192,41 euroa (MMM/YTR:n osuus 14 000 euroa)Kesto: 4/2005–6/2006Avainsanat:saaristo- ja vesistömatkailu, verkostoituminen, venemessutJulkaisut”Suomi – saarten ja vetten maa”. Esite.TavoitteetHankkeen taustalla vaikutti maan hallituksen päätös kehittää saariston vesistömatkailua. Saaristoasiain neuvottelukuntakäynnisti jatkohankkeen, jonka tehtävänä oli jatkaa ja vahvistaa kesällä 2004 alkanutta saaristo- ja vesistömatkailun verkostoitumista.Tavoitteena oli toteuttaa saaristo- ja vesistömatkailutoimijoiden yhteinen näyttävä messuosasto Vene 06 Båt -messuillaja luoda näin pohjaa yhteistyölle ja tuleville yhteistyöprojekteille. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää, miksi messuillemennään ja mitä messuille osallistumisella halutaan saavuttaa. Tarkemmiksi tavoitteiksi määriteltiin1) saaristo- ja vesistömatkailutarjonnan esille tuominen,2) asiakaspalvelun parantaminen Vene-messuilla sekä3) pohjan luominen kansainväliselle messuyhteistyölle.Hankkeen tavoitteena oli järjestää uusien ja ennestään toisilleen tuntemattomien yrittäjien kanssa yhteistyössä yhteinen messuosastoja näin luoda toimiva yhteistyöverkosto.ToteutusHanke rakentui neljästä osasta. Ensimmäinen osa koostui tuotetarjonnan, matkailuorganisaatioiden sekä yritysten selvittämisestäja rekrytoinnista. Kirjekyselyllä selvitettiin eri organisaatioiden alustavaa kiinnostusta osallistua valtakunnalliseen yhteismarkkinointiinVene 06 Båt -messuilla. Toisena tehtävänä määriteltiin messujen tavoitteet ja laadittiin kustannusarvio.Kolmantena tehtävänä oli messujen suunnittelu ja toteutus yhteistyössä matkailuorganisaatioiden, yrittäjien sekä mainostoimistojenkanssa. Viimeiseksi kerättiin messuosaston vierailta palautetta sekä osastosta että yleisesti Suomen saaristo- ja vesistömatkailunnykytilasta. Myös näytteilleasettajille järjestettiin kysely.47

Hankkeen toteutuksesta vastasi Suunnittelukeskus Oy. Työn ohjaamiseksi Saaristoasiain neuvottelukunta perusti ohjausryhmän.Ohjausryhmän rooli koettiin hyvin tärkeäksi hankkeen onnistumisen kannalta. Lisäksi hankkeelle perustettiin verkkosivut,joiden tarkoituksena oli tiedottaa näytteilleasettajille suunnitelman edistymisestä sekä aikataulusta.TuloksetHankkeen tavoitteen mukaisesti toteutettiin 46 eri toimijan yhteinen messuosasto Vene 06 Båt -messuille. Näytteilleasettajillesuunnatusta kyselystä selvisi, että noin 90 prosenttia vastanneista piti yhteisosastoa hyödyllisenä ja koki yhteisosaston tuoneenlisäarvoa edellisiin vuosiin verrattuna.VaikutuksetHanke on vaikuttanut erityisesti alueelliseen kehitykseen lähentäen julkista ja yksityistä sektoria kehitystoiminnan vahvistamiseksi.Hanke on myös poikinut uusia suurempia EU-rahoitteisia projekteja keskittyen saaristo ja vesistökehitykseen. Haastatellunarvioin mukaan osittain hankkeen ansiosta saaristo- ja vesistömatkailu ovat nousseet yhdeksi kauppa- ja teollisuusministeriönpainopistealueeksi.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat alkuperäisen kustannusarvion mukaan alle 38 000 euroa, mutta lopullinen summa nousihieman yli 40 000 euroon. MMM/YTR:n osuus tästä oli 14 000 euroa. Koska hanke sai aikaan laajemman ja pitkäkestoisemmankehittämistyön, tosiasialliset kokonaiskustannukset haastateltavan arvion mukaan olivat 90 200 euroa. Näytteilleasettajatmaksoivat lisäkustannukset osallistumismaksuina.KH 13 Villin POHjOlAn KuTsu 1 jA 2Vastuuorganisaatio: Metsähallituksen tulosyksikkö Villi PohjolaYhteyshenkilö: Esko Maukonen, puh. 020 564 5510Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 460 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 260 000 euroa)Kesto: 1/2002–3/2005 ja 4/2005–12/2007Avainsanat:yrityskumppanuusverkosto, erä- ja luontomatkailuJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetVillin Pohjolan Kutsu -hankkeen taustalla oli monen maaseutuyrittäjän puutteellinen markkinointiosaaminen. Hankkeen tarkoituksenaoli rakentaa kestävää ja kannattavaa matkailun liiketoimintaa maaseudulla olevien matkailuyrittäjien kanssa jakehittää kestävä yrityskumppanuusverkosto Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakuntiin. Villi Pohjola on Metsähallituksenluontomatkailusta vastaava tulosyksikkö. Se toimi luontomatkailuyritysten ”sateenvarjoyrityksenä”. Hankkeen taustalla oli siismatkailuyrittäjien tarve myynnin ja markkinoinnin kehittämiseen. Villi Pohjola vastasi tarpeeseen ottamalla yhteyttä YTR:nmaaseutumatkailun teemaryhmään ja käynnistämällä hankkeen, joka auttaisi yrittäjiä tässä ongelmassa.Villin Pohjolan Kutsu 1 -hankkeen yleisinä tavoitteina oli saada maaseudun matkailuyrittäjyys maaseutua elävöittäväksi liiketoiminnaksi,parantaa yritysten liikevaihtoa ja kannattavuutta sekä tehdä myös investoinneista kannattavampia ja lopuksisaada Suomesta kansainvälisesti kiinnostava ja tunnettu luonto- ja erämatkailukohde. Tarkempina tavoitteina oli1) saada tuotettua sekä kotimaisille että ulkomaalaisille asiakkaille yhä laadukkaampia palveluja, tuotteita ja matkakokonaisuuksia,2) pyrkiä kehittämään matkailukokonaisuuksista vastaanottokapasiteetiltaan suurempia ja laajempia sekä ympärivuotisia,3) kehittää tehokas markkinointi- ja myyntiverkosto tunnetun tuotemerkin sekä markkinointi- ja myyntijärjestelmien avullasekä4) tehdä kumppanuusverkostosta ympäristö-, turvallisuus- ja palvelulaadun osilta yhtenäinen ja tasalaatuinen.48

Villin Pohjolan Kutsu 2 -hankkeen tarkoituksena oli jatkaa siitä, mihin Villin Pohjolan Kutsu 1 -hanke jäi. Tavoitteena oli vakiinnuttaaVillin Pohjolan Kutsu 1 -hankkeen aikana aloitettu Villin Pohjolan ja matkailuyrittäjien välinen yhteistyö. Lisäksi tavoitteenaoli laajentaa yritysverkostoa Keski-Suomeen ja Hämeeseen. Kolmanneksi jatkohankkeen tavoitteena oli tarjota VillillePohjolalle lisäresursseja seurata ja antaa tietotaitoa Länsi-Lapin ja Itä-Lapin hankkeiden tuotekehittämiseen ja verkostoitumiseen.Yleisesti toimijaverkoston luominen ja sitä kautta uusien tuotekokonaisuuksien kehittäminen nähtiin melko innovatiivisenaideana.ToteutusVillin Pohjolan Kutsu -hankkeen toimenpiteisiin lukeutui kaksi aluetta: yhteistyöverkoston rakentaminen pilottialueille ja toimijaverkostonkoulutus. Osittain MMM/YTR:n rahoittama Villin Pohjolan Kutsu 1 -hanke toimi ”emohankkeena”, jolla oli monenlaistatoimintaa. Ensinnäkin emohanke vastasi yrityskumppanuustoimintojen luomisesta ja kehittämisestä. Toiseksi pyrittiinedelleen kehittämään ja jatkamaan yrityskumppanuussopimuksia. Kolmantena tehtävänä oli kehittää toimintaympäristöjä(maat/vedet), jotka mahdollistaisivat jonkin uuden matkailutuotteen luomisen kumppanuusyrityksille. Lisäksi yritysverkostoyhteistyöntuottamien tuotteiden markkinoinnin ja myynnin integroiminen kumppanuusyritysketjun tarpeisiin sekä tuotekehityskuuluivat Villin Pohjolan tehtäviin. Lopuksi emohanke vastasi toiminnan mallintamisesta ja laajentamisesta valtakunnalliseksitoimintatavaksi.”Emohankkeen” ympärille rakennettiin työkaluiksi alueellisia osahankkeita, joiden kautta kehitettiin ja koulutettiin maakunnallisiayritysyhteistyörenkaita. Lisäksi tehtiin tuotekehitystä. Osahankkeita olivat Pohjois-Karjalan, Tieto-Taito-Kainuun sekäKarjala Interreg III A:n osahankkeet. Lapin Elämysverkosto -osahanke kariutui rahoituksen puuttumisen vuoksi. Hanke kuitenkinsynnytti toimijaverkostoja, joiden kautta kehittyi uusia hankkeita. Osahankkeiden suunnittelussa Villin Pohjolan Kutsu 1-hankkeella oli merkittävä rooli.Villin Pohjolan Kutsu 2 -hankkeen aikana oli tarkoitus jatkaa aloitettua aluekehitystä ja yritysverkostojen kehittämistä sekälaajentaa toimintaa Etelä- ja Keski-Suomen alueille. Toiminta oli eriytetty kolmeen erilliseen tiimiin; yksityisasiakastiimi, yritys-ja ryhmämatkatiimi sekä kv-tiimi. Yksityisasiakastiimin tehtävänä oli pääasiassa tuottaa ja myydä yksityiskuluttajilleMetsähallituksen lupia sekä Villin Pohjolan tuottamia kämppälomia. Tiimin keskeisin kehittämistehtävä oli Villin PohjolanKutsu -kumppanuustoiminnassa maaseutuverkoston kehittäminen yksityisten ihmisten sekä mökkilomia tarjoavien maaseutumatkailuyrittäjienvälillä. Yritys- ja ryhmämatkatiimin keskeisenä tehtävänä hankkeessa oli myydä kotimaisille yrityksille jaryhmille matkailutuotteita. Tiimin keskeisin kehittämistehtävä hankkeessa oli toimijaverkostojen kehittäminen Villin Pohjolanja matkailuyritysten välille. Kv-tiimin keskeisenä tehtävänä oli hoitaa kauppaa kansainvälisiin matkanjärjestäjiin ja matkatoimistoihin.Tiimin toiminta keskittyi siten myyntiin ja markkinointiin, eikä sillä ollut tuotantovastuuta Villin Pohjolan verkostojensuhteen.TuloksetVillin Pohjolan Kutsu 1 -hankkeen keskeisiä tuloksia olivat alueelliset kehittämishankkeet ja niiden koordinointi. Kehittämistoiminnankautta Villi Pohjola nosti esille ongelmia, jotka hidastavat yritysyhteistyöverkoston ja Villin Pohjolan yhdessä kehittämientuotteiden liiketoiminnallista hyödyntämistä. Villi Pohjolan yritysmyyntitiimi kehitti havaintojen pohjalta toimintatapojaanhankkimalla ”kummimyyjiä”, joiden tehtävänä oli perehtyä alueen tuotteisiin ja niiden vetovoimatekijöihin sekä suunnitellayhteistyöyrittäjien kanssa toimivia markkinointi- ja myyntitoimenpiteitä.Villin Pohjolan Kutsu -kumppanuus- ja yritysyhteistyöverkoston kehittäminen eteni hyvin, mutta liiketaloudellisia etuja sekäerä- ja luontomatkailun mahdollisuuksia ei voitu hyödyntää hankkeen keskeneräisyydestä johtuen. Villin Pohjolan Kutsu 2 -jatkohankkeentarkoituksena oli saattaa hanke loppuun keskeneräisiltä osiltaan sekä laajentaa yritysyhteistyötä uusille painopistealueille.Villin Pohjolan alueelliset kehityshankkeet todettiin maakunnissa tärkeiksi ja maakuntien omia kehittämisstrategioitaja toimialasuunnitelmia tukeviksi. Yrittäjät ottivat myös Villin Pohjolan jalkautumisen positiivisesti vastaan ja odotuksetkumppanuustoimintaan ovat olleet myönteisiä. Villin Pohjolan Kutsu -toiminta on mahdollistanut laajamittaisen aluekehittämisenyhdessä keskeisten toimijoiden kanssa. Hankkeen aikana on voitu kustannustehokkaasti mm. kouluttaa olemassa oleviatuotantoverkostoja, kehittää uusia laadukkaita tuotantoverkostoja ja tuotteita sekä jalkautua uusille markkina-alueille uusillatuotteilla. Villistä Pohjolasta on tullut hankkeen seurauksena tunnettu ja luotettu tuotemerkki, joka tuottaa ja toimittaalaadukkaita luonto- ja elämysmatkoja.49

VaikutuksetHankkeiden vaikutukset näkyvät erityisesti matkailuverkoston kehityksenä sekä sen luomina uusina tuotteina, kuten luonto- jaerämatkailutuotteina. Hankkeet tiivistivät yrittäjien yhteistyötä sekä toistensa että Villi Pohjola -myynti- ja markkinointiorganisaationkanssa. Suurimmat vaikutukset yrittäjien liiketoimintaan saatiin uusien tuotteiden, suuremman tunnettuuden sekäkorkeamman liikevaihdon muodossa.TalousVillin Pohjolan Kutsu 1 -hankkeen kokonaisrahoitus oli 250 000 euroa, josta MMM/YTR kattoi 140 000 euroa. Loppuosa rahoituksestaensimmäisessä osassa oli omarahoitusta Metsähallituksen Villi Pohjola -tulosyksiköltä. Villin Pohjolan Kutsu 2 -hankkeenkokonaisrahoitus oli 210 000 euroa, josta MMM/YTR:n osuus oli 120 000 euroa.KH 14 KAnsAllinEn lAATujärjEsTElMä MArjA- jA HEdElMäPOHjAisillE AlKOHOliTuOTTEillEVastuuorganisaatio: Hämeen ammattikorkeakoulu, Lepaan yksikköYhteyshenkilö: Mikko Hasu, puh. (03) 646 5227Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 102 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 92 014,10 euroa)Kesto: 4/2002–6/2005Avainsanat:tilaviini, laatujärjestelmä, laatuluokitusJulkaisutHasu, Mikko (2005). Kansallinen laatujärjestelmä marja- ja hedelmäpohjaisille alkoholituotteille -hanke. Loppuraportti. Hämeenammattikorkeakoulun julkaisuja 8/2005. Saatavissa myös: http://www.viinitilat.net/tilaviini.htm.Artikkelit mm. Hämeen Sanomissa, Helsingin Sanomissa, Kouvolan Sanomissa, Savon Sanomissa, Puutarha ja Kauppa -lehdessäja Viisi Tähteä -lehdessä.TavoitteetSuomalaisia viinejä tarkastetaan viranomaisten puolesta vain kemiallisesti eli niiden makua ei testata lainkaan. Hankkeen tavoitteenaoli rakentaa suomalaisten tilaviiniyritysten valmistamille hedelmäpohjaisille alkoholituotteille niiden arvoa nostava,positiivinen ja tasapuolinen laatuluokittelujärjestelmä. Lähtökohtana oli tilaviinituotteen korkean laadun ja puhtauden varmistaminen,paikallisuus sekä näiden asioiden esille tuominen ja selkeyttäminen kuluttajalle. Lisäksi tavoitteena oli antaa puolueetontatietoa tilaviiniyrittäjille tuotteiden aistinvaraisesta laadusta ja näin edistää laadunhallintaa ja tuotekehitystä.ToteutusHanke aloitettiin selvittämällä suurten viinintuottajamaiden viininvalmistuksen ja viinituotteiden laatuluokitusjärjestelmät.Näistä poimittiin ne osat, jotka voisivat sopia suomalaiseen pienalkoholituotantoon eli lähinnä viinitiloille. Selvityksen jälkeenrakennettiin laatuluokkajärjestelmälle runko, joka sisälsi lainsäädännön vaatimukset sekä alan omat laatukriteerit. Tämän järjestelmänavulla viinintuottaja voi valmistaa viininsä tämän mallin mukaisesti ja siten saavuttaa tietyn statuksen tuotteelleen.Korkeampi status johtaa parempaan tuotteen myyntihintaan.Laatukriteereiden määrittelyyn koulutettiin kymmeniä alan osaajia, joiden tehtävä on arvioida viinierien laatua maistamalla.He laativat myös kriteerit eri viinilaaduille. Tämä vaihe oli työläs, koska osaajat olivat eri puolilla Suomea ja heidän aikataulujensayhteensovittaminen oli haastavaa.Hankkeella oli ohjausryhmä, johon kuului edustaja mm. maa- ja metsätalousministeriöstä, Suomen Viiniyrittäjistä, suurista viinintuottajayrityksistäsekä Hämeen ammattikorkeakoulusta. Ohjausryhmällä oli myönteinen merkitys hankkeen sisällölliseenohjaukseen sekä eteenpäinvientiin. Ohjausryhmä toi sellaisia toimijoita yhteen, joiden keskinäinen yhteydenpito oli alan kannaltahyödyllistä.50

TuloksetHankkeessa julkaistiin loppuraportti, jossa on tietoa viinien aistinvaraisesta laatuluokittelusta. Hanke onnistui hyvin tavoitteidensasaavuttamisessa, sillä toimiva laatuluokittelujärjestelmä saatiin luotua. Hanke myös tiivisti suomalaisten viiniviljelijöidenverkostoja, ja siinä laadittiin yhteinen, tasa-arvoinen ja suomalaisiin olosuhteisiin sopiva laatuluokkajärjestelmä. Laatujärjestelmästäkirjoitettiin mm. useissa eri maakuntalehdissä ja Helsingin Sanomissa.VaikutuksetHankkeen tuloksiin ovat olleet tyytyväisiä sekä viinintuottajat että asiakkaat. Viinintuottajat ovat saaneet käyttöönsä välineen,jolla ovat voineet nostaa tuotteidensa laatua sekä osoittaa tuotteidensa laadun. Tämän perusteella tuotteiden hintojen nostaminenon ollut mahdollista. Lisäksi haastateltavan tietojen mukaan asiakkaat ovat pitäneet hyödyllisenä, että on olemassasuomalaisten viinien laadun osoittava sertifikaatti.Hankkeen tuloksia on mediassa esitelty jopa vuosi hankkeen päättymisen jälkeen, kuten mm. YLE:n pääuutisissa vuonna 2006.Tämän hankkeen myötä on käynnistynyt myös MMM/YTR-rahoitteinen ”Viini Pro” -jatkohanke, jossa tutkitaan eri omena- ja herukkalajikkeidenvaikutusta tilaviinituotteiden perusominaisuuksiin. Myös tässä hankkeessa on varattu rahaa arviointiraadinuusien jäsenten koulutukseen.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-hankerahoitusta yhteensä 98 000 euroa. Hämeen ammattikorkeakoulu ja Suomen Viiniyrittäjätosallistuivat molemmat viiden prosentin osuudella hankkeeseen. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat n. 102 000 euroa.Noin 5000 euroa myönnetystä rahoituksesta jäi käyttämättä, sillä alkuperäisessä suunnitelmassa oli mukana laboratoriossasuoritettavia testejä, joista kuitenkin luovuttiin tarpeettomina.KH 15 TulisiKO yrTEisTä ElinKEinO?Vastuuorganisaatio: MTT, Ympäristötutkimus, Ekologinen tuotanto, KarilaYhteyshenkilö: Bertalan Galambosi, puh. (015) 321 2222Päärahoittaja: MTTKokonaiskustannus: ei laskettavissa (MMM/YTR:n osuus 10 000 euroa)Kesto: 3/2005–3/2006Avainsanat:yrttikasvit, yrttialan kehitysJulkaisutGalambosi, Bertalan (2006). Tuliko yrteistä elinkeino? Suomen yrttialan kehitys vuosina 1984–2004. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänjulkaisuja 5/2006. Saatavissa myös: http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/167/YTR_5_net.pdf.TavoitteetSuomalaisten kiinnostus yrtteihin ja lääkekasveihin heräsi 1980-luvulla, ja tästä lähtien Suomessa on ollut kasvavassa määrinalan tutkimus- ja kehittämishankkeita. Suuri muutos on tutkimusajankohdan aikana tapahtunut myös ihmisten asenteissaja tietoisuudessa: 1980-luvulla yrttejä ei tunnettu ja niitä kummasteltiin, kun 2000-luvulla yrttejä käytetään yleisesti esim.ruoanlaitossa ja kauneudenhoidossa. Tämän hankkeen tarkoituksena oli tutkia, mitä vuosien 1984–2004 aikana toteutetuillahankkeilla on saatu aikaan ja ovatko satsaukset tuottaneet tulosta. Tutkimusten tuloksista oli tavoitteena kirjoittaa raportti,joka julkaistaisiin YTR:n julkaisusarjassa.ToteutusHanke sujui suunnitellusti. Vuonna 2005 kerättiin tilasto- ja muuta aineistoa kirjallisuudesta, YTR:n arkistoista, Tilastokeskuksentietokannoista (MMM/TIKE) ja Suomen tullin tilastoista. Lisäksi lähetettiin kyselyt yrttialan kymmenelle pioneerille ja kymmenelleyritykselle. Raportti kirjoitettiin vuoden 2006 alkuun mennessä. Julkaisun valmistuminen myöhästyi suunnitellusta aikatau-51

lusta, mutta se ei vaikuttanut hankkeen talouteen. Hanke osallistui myös BHC-hankkeen (Boreal Herb Center) markkinalehtisiinkirjoittamalla niihin kaksi artikkelia, esim. mausteiden käyttömahdollisuuksista kotimaisten liköörien valmistuksessa.Hankkeen työntekijän kokoamalla ohjausryhmällä oli suuri merkitys julkaisun laatimisessa. Ohjausryhmän jäsenet eli maa- jametsätalousministeriön edustaja sekä yrttialan asiantuntijat pystyivät antamaan asiantuntevia kommentteja julkaisun sisältöönja rakenteeseen.TuloksetTutkimus julkaistiin YTR:n julkaisusarjassa numerolla 5/2006. Tutkimuksessa käsiteltiin 143 yrttiviljelyyn ja tilakohtaiseen ensikäsittelyynliittyvää hanketta, joiden yhteenlaskettu rahallinen arvo oli 22–24 miljoonaa euroa. Yrttejä viljellään Suomessanoin 2000 tilalla. Yrttien viljelyala Suomessa oli 13 000 hehtaaria vuonna 2005, mikä on enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.Suomen yrttiviljely on kuitenkin hyvin yksipuolista, sillä 97 % viljelypinta-alasta on kuminan viljelyssä. Suomen yrttielinkeinonmuodostumiseen vaikuttavat heikentävästi esim. ilmastolliset riskit, heikosti kehittynyt tuotantotekniikka ja korkeat tuotantokustannukset.Keskeinen tutkimustulos oli, että yrteistä on tullut harvalle yrittäjälle pääelinkeino, mutta useampi on luonut niistä sivuelinkeinon.Menestyvät yritykset keskittyvät vain tiettyjen yrttien tuotantoon, toimivat markkinatalouden periaatteiden mukaan ja ovatluoneet hyvin toimivia yhteyksiä teollisuuslaitosten kanssa.Yrttialan kehittämisorganisaatioiden toiminnassa on tutkimuksen mukaan paljon kehitettävää. Tulevaisuudessa on löydettäväyhteisymmärrys kehittämisen tarpeista, koordinoitava yrttialaa paremmin, tiivistettävä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa,luotava yrttialan edunvalvontajärjestö sekä vahvistettava tarvittavaa tutkimus- ja opetustaustaa. Suomalaisen yrttituotannonmahdollisuuksia ovat pohjoisuus, erikoistuminen sekä elämysmatkailu.VaikutuksetJulkaisussa esitettiin ideoita, kuinka kehittää suomalaista yrttialaa. Yksi keskeinen havainto oli se, että suomalainen yrttialaon mosaiikkimaista eikä sen toiminta ole koordinoitua. Tämän vuoksi arvioinnintekohetkellä onkin käynnissä hanke, joka valmisteleekansallista yrttialan kehittämisstrategiaa.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 10 000 euroa, ja se kului kokonaan. Hankkeen työntekijä sai suuren osan palkastaanMTT:ltä.HuomioitaHanke oli kehittämishanke, vaikka siinä tutkittiin ja koottiin yhteen yrttialan kehitystä.KH 16 KEHiTTäMissElViTys ElinTArViKEVAlVOnnAn TArKAsTusMAKsuisTA jA -KäyTännöisTäVastuuorganisaatio: FCG Efeko Oy (ent. Efektia Oy)Yhteyshenkilö: Kaj Työppönen, puh. (09) 2280 1247Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 12 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 4/2005–5/2006Avainsanat:elintarvikkeet, valvonta, maksutJulkaisutTyöppönen, Kaj & Mikko Lindh (2006). Kehittämisselvitys elintarvikevalvonnan tarkastusmaksuista ja -käytännöistä. Saatavissamyös: http://www.tkk.utu.fi/extkk//ruokasuomi/ajank_hanke2411_KTyopponen.pdf sekä http://www.tkk.utu.fi/extkk/ruokasuomi/ajank_tarkastusmaksut.pdf.52

TavoitteetElintarvikevalvonta on keskeinen väline elintarviketurvallisuuden korkean tason takaamiseksi sekä turvallisten elintarvikkeidentuottamiseksi Suomessa. Elintarvikeyrittäjyyden edistäminen on yksi maaseutupolitiikan painopisteistä, joten ajantasaistatietoa kaivattiin mm. tarkastusmaksuista ja -käytännöistä. Suuria teurastamoita lukuun ottamatta kaikkien elintarvikkeitakäsittelevien yritysten viranomaisvalvonta on kuntien tai kuntayhtymien vastuulla. Kunnat itse päättävät maksujen suuruudestaja tarkastuksiin liittyvistä käytännöistään. Kuntia kiinnostaa asettaa valvonnalle kustannuksia vastaava maksu, muttatoisaalta menestyvällä elintarviketaloudella on elinkeinopoliittista merkitystä.Hankeidean taustalla oli YTR:n Ruoka-Suomi teemaryhmä. Tämän hankkeen tavoitteena oli selvittää1) elintarvikevalvonnasta ja sen kehittämisestä vastaavien tahojen näkemykset nykyisistä valvontamaksuista ja -käytännöistä,2) kuntien elintarvikevalvonnan valvontamaksutasot, maksutyypit ja -käytännöt,3) elintarvikkeita käsittelevien yritysten näkemykset maksukäytännöistä sekä4) tehdä selkeät johtopäätökset ja kehittämisehdotukset elintarvikevalvonnan maksuista ja -käytännöistä.ToteutusTutkimusaineisto hankittiin kyselyillä, joka kohdistettiin valittuihin pieniin ja keskisuuriin elintarvikeyrityksiin sekä valvonnastavastaaville viranomaisille kaikkialla Suomessa. Tutkittavia yrityksiä oli 3 200, joista puolelle lähetettiin kysely. Vastausprosentiksimuodostui 14. Tarkastuksia suorittaa 273 kuntaa tai kuntayhtymää, ja näistä 65 vastasi kyselyyn (vastausprosentti24). Yrityksien otannassa otettiin huomioon alueelliset erot toimialoissa pyrkien mahdollisimman kattavaan ja tasapuoliseenedustavuuteen. Rinnakkaisena tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja kyselytuloksien syventämiseksi. Haastateltavatolivat eri toimialojen edustajia. Kyselytuloksia käsiteltiin myös mm. luokitteluanalyysia käyttäen. Selvitys toteutettiinverkostomaisesti yhteistyössä Suomen Kuntaliiton ja YTR:n Ruoka-Suomi teemaryhmän alueyksiköiden kanssa.TuloksetElintarvikemaksuissa ja -käytännöissä on suurta vaihtelua alueittain ja toimialoittain. Kuntien taloudelle maksutuloilla ei olejuuri merkitystä, mutta tarkastukset vievät paljon henkilöresursseja. Tarkastavat viranomaiset kaipaisivatkin lisää resurssejatarkastuksien suorittamiseen. Yrittäjät kaipaisivat erikoistuneita tarkastajia yleistarkastajien sijasta sekä tarkastuksiin jamaksuihin valtakunnallisia standardeja, jotta yrittäjyyden edellytykset olisivat yhtäläiset.Viranomaisten valvontaan kuuluvat mm. työskentelytilat, tuotteet ja tuotanto, ympäristö, listeria- ja salmonellanäytteet, vesisekä puhtaus ja raaka-aineet. Yrittäjien omavalvontaan kuuluvat mm. raaka-aineet, tuotteet, kuljetukset, varastot, hygieniaja siisteys. Tarkastettavissa asioissa on vaihtelua aloittain. Suurin osa yrityksistä tarkastetaan 1–6 kertaa vuodessa. Yrittäjillekustannukset tarkastuksista vaihtelevat alle sadasta eurosta yli 10 000 euroon riippuen yrityksen koosta ja toimialasta.Suurimmalle osalle yrityksistä kuluja tulee 100–999 euroa. Valvonnasta kertyvät kustannukset koettiin merkittäviksi toiminnankannalta teurastus- ja lihanjalostus -toimialalla, mutta muilla aloilla kustannuksia ei koettu merkittäviksi yritystoiminnantalouden kannalta.Valvonnan ja palvelun laadun yrittäjät kokivat hyväksi, paitsi juomien valmistajat, jotka pitivät palvelun laatua huomattavastimuita useammin heikkona. Yritykset kokivat saavansa pääsääntöisesti kaipaamansa neuvonnan.Maksukäytännöt vaihtelevat paljon eri kunnissa. Tarkastuksen keskihinta on noin 31 euroa tunnilta, mutta vaihteluväli oli 20–68 euroa tunnilta. Maksuja peritään hyvin erilaisin perustein esim. ilmoitusten käsittelystä, näytteenotoista, toimistomaksuista,omavalvontajärjestelmien hyväksymisestä ja neuvonnasta. Myös tarkastusten määrä vaihtelee huomattavasti eri alueilla.Vastanneiden viranomaisten mukaan suurin osa yrittäjistä suhtautuu tarkastuksiin asiallisesti.Jotta valvontatoimintaa voitaisiin kehittää, pitäisi mm. valvontaresursseja lisätä merkittävästi, yhdenmukaistaa perittyjenmaksujen suuruutta ja perusteita, kehittää laatujärjestelmän valvontaa, lisätä valvojien toimialakohtaista osaamista sekätuotteistaa tarkastuspalveluja.53

VaikutuksetHaastateltavan arvion mukaan laadittu selvitys on lisännyt ymmärrystä elintarvikevalvonnan tarkastusmaksuista ja niiden kehittämistarpeistamm. maa- ja metsätalousministeriössä ja Suomen Kuntaliitossa, ja avannut näiden toimijoiden välistä keskusteluyhteyttäasiassa.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 24 000 euroa, ja siitä kului 12 000 euroa. Toista 12 000 euron maksatushakemustaei hyväksytty, koska pyydettyjä selvityksiä hankkeen talousasioista ei toimitettu ministeriölle.HuomioitaHaastateltavan mukaan hankkeesta on laadittu useita tarkkuudeltaan eritasoisia loppuraportteja eri käyttötarkoituksiin.KH 17 E-Työn AluEEllisTAMisHAnKE 2004–2006Vastuuorganisaatio: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskusYhteyshenkilö: Tapio Penttilä, puh. (02) 2100 931Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 35 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 4/2004–12/2004Avainsanat:etätyö, alueellistaminenJulkaisutEi julkaisuja.Tavoitteet”E-työn alueellistamishanke 2004–2006” oli yksi ”Etätyön seuranta ja arviointi julkishallinnossa -kehittämishankkeen loppuraportin(2004) kehittämis- ja toimenpide-ehdotuksista. Hankkeen lähtökohtana oli, ettei alue-, seutu- ja paikallistasolla olesuunnitelmallista toimintamallia ja yhteistyöverkostoa, joka edistäisi etätyön hyödyntämistä julkisen ja yksityisen sektorin työpaikoilla.Hankkeen taustalla vaikutti myös Turun yliopiston saariston kehittämisprojekti vuodelta 1991.E-työn valtakunnallisen alueellistamishankkeen tavoitteena oli luoda etätyön alueellista ja paikallista hankkeistusta kaikillatyöelämän sektoreilla. Hankkeelle asetettiin neljä tarkempaa tavoitetta: luoda pohjaa1) maakuntien yhteiselle tahtotilalle, jossa e-työ on läpäisyperiaatteella teemana maakuntien ja seutukuntien kehittämisstrategioissaja -ohjelmissa,2) käytännön alueelliselle ja seudulliselle e-työn kehittämistyölle maakuntien ja seutukuntien omien vuosittaisten ”e-työfoorumien”muodossa,3) työpaikkatason hankkeistukselle sekä4) e-työn alueellistamisprosessin ja -hankkeiden käynnistämiselle kaikissa maakunnissa vuoden 2006 loppuun mennessä.ToteutusKehittämishankkeen toimenpiteet muodostuivat neuvotteluista, ohjausryhmän kokouksista, seminaareista, hanke-esittelyistäja -alustuksista sekä päivittäisestä sähköposti- ja puhelinyhteydenpidosta eri toimijoiden ja tahojen kanssa. Lisäksi tiedotushoidettiin tarkoituksenmukaisella tavalla aina, kun tiedotettavaa oli. Henkilökohtaisilla käynneillä ja kontakteilla alue- ja paikallistasontoimijoihin oli kuitenkin merkittävämpi rooli.Hanke käynnistyi 1.4.2004 ja alkuperäisen suunnitelman mukaan sen piti päättyä saman vuoden elokuussa. Hankkeelle haettiinkuitenkin lisäaikaa vuoden 2004 loppuun. Myönnetty jatkoaika turvasi vain osittain loppuvuoden 2004 suunnitelmat.Ongelmia syntyi, kun esim. tähän hankkeeseen liittyvään Pohjanmaan alueella tehtävään hankkeeseen mukaan lupautuneetsaaristokunnat eivät lähteneetkään hankkeeseen mukaan kuntarahoituksella. Lisäksi hankkeen projektipäällikkönä toiminuthenkilö vaihtoi työpaikkaa syyskuussa 2004 eikä hankkeella ollut näin ollen hetkeen vetäjää. Jatkoajan toimenpiteistä tärkein54

oli hankeaktivoinnin uudelleen käynnistäminen. Yhteydenpito ja jatkotoimenpiteiden suunnittelu pohjautui aiemman projektipäällikönkontakteihin. Keskusteluissa nousi esille, että niin alue- kuin myös paikallistasolla on tarvetta koordinoivaan e-työnohjaukseen. Hanke kohtasi paljon myös vastustusta yritysten puolelta, koska etätyön mahdollisuuksia ei joka paikassa täysinymmärretty. Hankkeen toteutus olikin paljolti myös asennemuokkausta. Hankkeen ohjausryhmänä toimi poikkihallinnollinen e-työn yhteistoimintaryhmä (ETR), joka oli hankkeen kannalta paras mahdollinen taustatuki ja vaikutti oleellisesti työn sisältöönja toteutukseen. Hankkeelle haettiin MMM/YTR-rahoitusta vuodelle 2006, mutta sitä ei myönnetty hankkeessa ilmenneiden ongelmientakia.TuloksetHankkeessa päästiin aluetasolla eteenpäin e-työn edistämisen perustyön osalta. Tavoitteena oli myös mm. käytännön hankkeistus.Tämä jäi kuitenkin kesken, koska käytännön hankkeistus edellyttää vuosien suunnitelmallista edistämistyötä etenkinalueilla, joissa e-työtä ei vielä tunneta. E-työn hankkeistaminen siirtyi seuraavan vuoden alkuun lähinnä resurssipulan vuoksi.Hankkeessa mukana olleet ja sen idean ymmärtäneet organisaatiot ja yritykset saivat uusia hyviä käytäntöjä ja lisää tehokkuuttatoimintaansa. Hankkeen tulokseksi voidaan laskea myös etätyön teemaryhmän tekemä etätyöopas, koska yhteistyö teemaryhmänja hankkeen välillä oli tiivistä.VaikutuksetHankkeella ei saavutettu selvästi mitattavia vaikutuksia. Asennemuutos oli hankkeen merkittävin vaikutus. Tarkkoja tietojahankkeesta seuranneista jatkotutkimuksista tai jatkokehityshankkeista ei ole. Haastateltu arvioi hankkeen vaikuttaneen e-työnyhteistoimintaryhmän ehdotukseen valtioneuvoston periaatepäätökseksi etätyöstä.TalousHankkeen kustannukset olivat 35 000 euroa, jonka MMM/YTR rahoitti kokonaisuudessaan.KH 18 HEVOsTEn MAAsEuTu 2 jA 3 – ElinKEinOjA jA EläMyKsiäVastuuorganisaatio: Laurea-ammattikorkeakoulu Oy, Hyvinkään toimipisteYhteyshenkilö: Jukka Korhonen, puh. 040 760 8375Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 72 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 2/2004–4/2006Avainsanat:hevosmatkailu, hevoskehä, verkostoituminenJulkaisutTiedotteita ja ilmoitukset hevosmatkailu- ja reittitilaisuuksista, hevosmatkailun ammattipäivistä sekä hevoshankeseminaaristahevosalan lehtiin Hevosmaailma, HU ja Hippos Maaseutumatkailu.TavoitteetKehittämishanke jakaantui kokonaisuudessaan kolmeen osaan. Ensimmäistä osaa hallinnoi Suomen Ratsastajainliitto. Hankepäättyi maaliskuussa 2003 ja on näin ollen jo arvioitu aiemmassa YTR-hankkeiden arvioinnissa. Tässä arvioidaan osia kaksija kolme, jotka molemmat olivat Laurea-ammattikorkeakoulun hallinnoimia.”Hevosten maaseutu 2” hankkeella oli kaksi tavoitetta. Ensinnäkin tavoitteena oli lisätä hevosalan mikrotason yhteistyötä jatoisena kehittää verkottunutta hevosreitistöä. Lisäksi osatavoitteena oli vaikuttaa kuntien välisen yhteistyön edistämiseen hevostalousasioissa.Olennaisinta oli säilyttää mahdollisuus liikkua hevosella luonnossa turvallisesti. Hankkeelle asetettiin myösmäärällisiä tavoitteita: hevosalan kehittämishankkeiden yhteisten tapaamisten järjestäminen 3–4 kertaa vuodessa, noin 50henkilön osallistujamäärä vuosittain, 3000 tallin yhteystietojen kerääminen, Hevoskehä-reitin laajentaminen 200 kunnan alueelleja eri alueille yhteensä 200 Hevoskehä-yhteyshenkilöä kattavan verkoston luominen hankkeen päättymiseen mennessä.”Hevosten maaseutu 2” -hankkeessa nousi esille tarve valtakunnalliselle hevosmatkailun kokoavalle koordinointihankkeelle.55

”Hevosten maaseutu 3” -jatkohanke toimi kaikkien hevosmatkailuun liittyvien hankkeiden ”sateenvarjohankkeena”. Sen tarkoituksenaoli luoda valtakunnallisia linjauksia alueellisten hankkeiden toiminnan tueksi. Kolmas osa jatkoi toisessa osassaaloitettua työtä. Jatkohankkeelle asetettiin useita osatavoitteita, joista osa oli yhä samoja kuin hankkeen toisessa osassa. Niitäolivat mm. hevosmatkailun nykytilan ja kehittämistarpeiden selvittäminen valtakunnallisesti, yrittäjille suunnatun koulutuksenkehittäminen hevosmatkailun tarpeita vastaavaksi, hevos- ja matkailualan yhteistyön lisääminen ja verkottuminen, hevosreitistöjenlaajentaminen sekä tiedottaminen hevoshankkeiden tuotoksista ja jatkosuunnitelmista. Lisäksi asetettiin määrällisiätavoitteita, jotka olivat osittain samoja kuin toisessa osassa: alueelliset hevosreitti- ja matkailutilaisuudet, tallien yhteystietojenkerääminen, Hevoskehän laajentaminen ja yhteyshenkilöiden kokoaminen 200 kunnan alueelta, hevosmatkailu- ja hevoshankeseminaarisekä hevoshankevetäjien yhteiset tapaamiset.ToteutusHankkeen toinen vaihe sijoittui ajalle 1.2.2004–28.2.2005 ja kolmas vaihe ajalle 1.5.2005–30.4.2006. Tällöin suunniteltiin aikataulutusja toimenpiteet sekä tiedotettiin hankkeista kaikille mahdollisille toimijoille ja sidosryhmille. Lisäksi hankkeidenaikana järjestettiin alueellisia hevosmatkailu- ja reittitilaisuuksia, hevosmatkailun neuvottelutilaisuus, hevosseminaari sekätapaamisia hevoshankevetäjille. Järjestettyihin hevoshankevetäjien tapaamisiin osallistui tavoiteltua vähemmän toimijoita.Hankkeissa päivitettiin sekä hevoshankeluetteloa että Hevoskehä-yhteyshenkilölistoja, koottiin kuntien hevosreittien ja tallienyhteystietoja sekä pidettiin yhteyttä YTR:n matkailun teemaryhmään ja matkailualan alueellisiin ja seutukunnallisiin hankkeisiin.Hankkeissa osallistuttiin myös hankkeiden ulkopuolisiin seminaareihin ja tilaisuuksiin. Osa toimenpiteistä tehtiin yhteistyössäHevosalan yrittäjyyden kehittämishankkeen kanssa.Molemmilla hankkeilla oli sama ohjausryhmä, joka koostui ratsastusalan asiantuntijoista sekä ministeriön edustajista. Ohjausryhmänrooli hankkeen toteutuksessa ja sisällössä koettiin merkittäväksi. Lisäksi keväällä 2004 koottiin hevosmatkailutyöryhmä,joka oli sähköpostitse yhteydessä muihin alan toimijoihin. Työryhmä kokoontui kolme kertaa; tapaamiset painottuivathankkeen toisen vaiheen alkuun. Työryhmään kuului hanketoimija, hevosyrittäjiä ja edustaja Suomen Ratsastajainliitto ry:stä.Työryhmän tehtävänä oli suunnitella mm. alueellisten hevosmatkailutilaisuuksien ja -materiaalien sisältöä sekä hevosmatkailuseminaaria.TuloksetHankkeiden aikana onnistuttiin lisäämään yhteistyötä hevosalan kehittämishankkeiden välillä. Yhteistyö näkyi eritoten tiedonvaihtona ja välittämisenä sekä yhteisinä tilaisuuksina tai niiden suunnitteluna. Verkostoitumista ei ole kuitenkaan tapahtunutpelkästään hankevetäjien kesken, vaan se on kehittynyt myös alan sisäisten toimijoiden ja yrittäjien sekä ulkopuolisten matkailu-ja maatalousalojen suuntaan. Hevoskehä-kuntayhteyshenkilöitä saatiin 65 henkilöä tavoiteltua vähemmän. Tämä johtuimm. siitä, että osa vapaaehtoisesti toimivista henkilöistä lopetti toimintansa. Toisaalta myös kuntaliitokset näkyivät osaltaanhevoskehätoiminnassa kuntien Hevoskehä-yhteyshenkilöiden vähentymisenä. 3000 tallin yhteystietojen sijaan koossa olihankkeiden päätyttyä 750 yhteystietoa. Yhteystietojen päivittäminen jatkui yhä hankkeiden päätyttyä. Hanke ei saavuttanutkaikkia tavoitteitaan, mutta hanke koettiin tärkeäksi asian edistämisen kannalta.Hevoskehätoiminnan jatkaminen todettiin haastavaksi, mutta tarpeelliseksi tehtäväksi, jotta myös tulevaisuudessa voidaanparantaa luonnossa hevosella liikkumisen turvallisuutta. Haastavaksi tehtävän teki se, että toimijat ovat vapaaehtoisia ja toimivatnäin ollen omalla ajallaan korvauksetta. Hevosmatkailuala vaatii lisäksi monipuolisempaa osaamista kuin hevosalayleisesti ottaen. Ulkopuolinen apu on erityisen tärkeää, koska yrittäjillä on vähän voimavaroja.Hankkeiden päätteeksi nostettiin esille kehittämis- ja toimenpide-esityksiä. Esitysten mukaan hevosmatkailua tulee tuotteistaaja reittejä kehittää. Hevoshankkeiden välisen yhteistyön ja verkostoitumisen kehittämisen on myös jatkuttava, jotta päällekkäisyyksiltävältytään. Lisäksi, koska tiedon tarve koettiin yhä suureksi, tulisi jatkossakin järjestää erilaisia hevosmatkailutilaisuuksia.Tärkeää olisi myös luoda yhtenäinen laatujärjestelmä, jolla voitaisiin taata turvallisia ja laadukkaita hevosmatkailutuotteita.Turvallisen hevosmatkailun ja asiakasturvallisuuden tuottamisen tulisikin olla hevosmatkailun kulmakivi.VaikutuksetHankkeen ansiosta reitistöasiat nousivat esille ja hevosmatkailu laajempaan keskusteluun. Hankkeesta syntyi myös opinnäytetöitä,joiden aiheina olivat hevosten ja ratsastuksen yhdistämien matkailuun, selvitys Lapin hevosmatkailusta sekä vaellusratsastusSaksassa. Hanke sai aikaan paljon keskustelua aiheesta erilaisissa seminaareissa ja lehtikirjoituksissa.56

TalousKehittämishanke oli kokonaisuudessaan MMM/YTR:n rahoittama. Kokonaiskustannukset olivat yhteensä 72 000 euroa (32 000euroa + 40 000 euroa).HuomioitaHevoskehään, hevosmatkailuun sekä hevosmatkailuseminaariin liittyvää materiaalia on saatavilla sähköisessä muodossawww.nouseratsaille.fi-sivuilta.KH 19 TiEisännöiTsijöidEn VAlTAKunnAllinEn KOuluTusOHjElMAVastuuorganisaatio: Suomen Tieyhdistys ryYhteyshenkilö: Jaakko Rahja, puh. (02) 07861 001Päärahoittaja: Liikenne- ja viestintäministeriöKokonaiskustannus: 223 500 euroa (MMM/YTR:n osuus 72 000 euroa)Kesto: 1/2004–2/2007Avainsanat:tieisännöintiJulkaisutTieisännöitsijät monessa mukana. Tie ja liikenne, no. 5–6 2004.Kurssiesitteet.TavoitteetVuosien 2002 ja 2003 aikana toteutettiin Itä-Suomen alueella pilottihanke, jonka tarkoituksena oli luoda uusi tieisännöitsijöidenkoulutusohjelma TIKO. Tieisännöitsijän valtakunnallinen koulutusohjelma -kehittämishankkeen pääasiallisena tavoitteenaoli kehittää ja luoda valtakunnallisesti nykyisestä talkootyyppisestä tieasioiden hoidosta maaseudulle uusi ammatti ja sivuelinkeino.Tällaista projektia ei hankkeen toteuttajan mukaan ollut toteutettu missään aikaisemmin, mikä lisäsi hankkeeninnovatiivisuutta. Tieisännöitsijän vastuualueeseen kuuluvat mm. hallinnollisten tehtävien hoito, kunnossapidon teettäminensekä teiden perusparantamisesta huolehtiminen. Lisäksi hän edistää yksityistiekuntien ja tieosakkaiden yhteistoimintajärjestelyjäsekä kokoaa ja kilpailuttaa aiempaa isompia urakoita kunnossapidossa ja perusparantamisessa. Näin tienpidosta tuleeammattimaisempaa, taloudellisempaa ja myös laadukkaampaa. Välillisesti koulutusohjelman koettiin parantavan maaseudunvetovoimaisuutta ja kilpailukykyä. Kolmivuotisen hankkeen tavoitteena oli kouluttaa noin 150–200 uutta, ammatillisesti päteväätieisännöitsijää ympäri Suomea.ToteutusHanke eteni pääsääntöisesti alkuperäisen suunnitelman mukaan. Pieniä muutoksia lukuun ottamatta hankkeessa onnistuttiintäydellisesti. Varsinaisia hidasteita tai vastoinkäymisiä hankkeessa ei koettu. Hankkeen aikana järjestettiin vuosittain kaksikurssia, joista jokainen jakautui kolmeen, eri asioita painottavaan jaksoon. Yksi kurssi kattoi kolmen tai neljän maakunnanalueet. Vuonna 2006 järjestettiin kuitenkin myös yksi kurssi, joka kattoi koko Suomen. Osallistujia kursseille haettiin eritotenalueilta, joilta ei aikaisemmin koulutukseen ollut osallistuttu. Luennoitsijoina toimivat Tiehallinnon ja sen tiepiirien asiantuntijat.Lisäksi hyödynnettiin aikaisempien kurssien kurssilaisten osaamista. Jokaisen kurssin päätteeksi osallistujien tuli läpäistäloppututkinto saadakseen osallistujatodistuksen. Lopuksi osallistujia pyydettiin myös antamaan palautetta, jonka avulla kurssiapystyttiin hankkeen aikana jatkuvasti kehittämään.Suomen Tieyhdistys vastasi kurssien käytännön toteutuksesta. Yhdistyksellä oli myös päävastuu itse koulutuksesta. Jokaisenvuoden alussa laadittiin alueellinen kurssiesite. Asianomaisille kunnille ja muille sidosryhmille lähettiin tiedotuskirje. Yleinentiedottaminen hoidettiin lehdistötiedotteilla. Jokaisen oppilaan tuli myös kirjoittaa paikallislehteensä kurssin asioista, mistäsyntyi paljon julkisuutta.Hankkeelle perustettiin ohjausryhmä, jonka jäsenet edustivat liikenne- ja viestintäministeriötä, maa- ja metsätalousministeri-57

ötä sekä Tiehallintoa. Ohjausryhmä kokoontui vuosittain 2–3 kertaa. Ohjausryhmän roolina oli pääasiassa tarjota henkistä tukea,mutta sen toiminta koettiin silti tärkeäksi.Suurimpana ongelmana hankkeen rahoituksessa hankkeen toteuttaja näki sen, että hankevastuullinen organisaatio joutuu toimimaan”pankkina”, koska maksatushakemusten ja maksamisen välinen aika on usein pitkä. Hanketta ei kuitenkaan olisi pystyttytoteuttamaan samassa laajuudessa ilman MMM/YTR-rahoitusta.TuloksetOhjausryhmä arvioi kokouksissaan, että koulutusohjelma saavutti erinomaisesti sille asetetut tavoitteet. Maakuntiin koulutettiinaktiivisia ja osaavia tieisännöitsijöitä eritoten tiekuntien ja tieosakkaiden, mutta myös kuntien, metsäkeskusten, tiepiiriensekä muiden toimijoiden avuksi. Vuonna 2003 päättyneen hankkeen aikana koulutetut henkilöt mukaan lukien osallistujatodistuksenkursseilta sai yhteensä 161 tieisännöitsijää. Hankkeessa todettiin, että uusia tieisännöitsijöitä tarvitaan yhä. Osa koulutetuistaon lopettanut toimintansa mm. sairastapauksien vuoksi.Kuten hankkeen alkaessa oletettiin, tieisännöinti osoittautui tarpeelliseksi ja kysytyksi tavaksi hoitaa tiekuntien asioita. Tieisännöinnistäon tullut joillekin jopa päätoiminen työ. Koulutusohjelma sai maakuntien tiedotusvälineissä paljon huomiota. Yksityisteidenvaltionavustusmäärärahaa saatiin käyttää ko. koulutustarkoitukseen, mikä tarkoitti ylimääräisen kurssin järjestämistäsyksyllä 2007.VaikutuksetHankkeella koettiin olevan liiketoiminnallisesti suuri vaikutus, koska sen avulla pystyttiin edistämään uutta sivuelinkeinoa maaseudulla.Suomen Tieyhdistys on pitänyt jälkeenpäin aktiivisesti yhteyttä koulutettuihin tieisännöitsijöihin, joista suurin osa onliittynyt yhdistyksen tieisännöitsijäjäseneksi. Yhdistys järjestää lisäksi vuosittain ainakin yhden tieisännöitsijöiden neuvottelupäivän,jonka tarkoituksena on käsitellä ajankohtaisia asioita sekä antaa lisäkoulutusta. Hankkeen tuloksena aihe nousee esillemonissa eri yhteyksissä, mikä myös osaltaan lisäsi hankkeessa mukana olleiden organisaatioiden ja yksilöiden verkottumista.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat 223 500 euroa, mikä ylitti hankesuunnitelman mukaisen kustannusarvion. Rahoitustahankkeelle saatiin yhteensä 207 000 euroa. Suomen tieyhdistys päätti olla hakematta uutta rahoitusta ja rahoitti itse ylimenneenosan. MMM/YTR:n osuus kokonaisrahoituksesta oli 72 000 euroa. Lisäksi hanketta rahoitettiin liikenne- ja viestintäministeriöltäsaadulla avustuksella (117 000 euroa) ja kurssimaksuilla (18000 euroa).TH 20A MAATilAyriTysTEn MOniAlAisTuMinEn KunnAn MAAsEudun KEHiTTäMisPOliTiiKKAnA – yHTEisöllisETEdEllyTyKsETVastuuorganisaatio: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, TaloustutkimusYhteyshenkilö: Hilkka Vihinen, puh. (09) 5608 6313Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 254 434,88 euroa (MMM/YTR:n osuus 110 000 euroa)Kesto: 3/2004–2/2005Avainsanat:maatilayritys, monialaisuus, maaseutupolitiikkaYhteisjulkaisuVihinen, Hilkka & Kari Mikko Vesala (toim.) (2007). Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja senrakentuminen kuntatason kehittämiskohteena. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Maa- ja elintarviketalous 114.Saatavissa myös: http://www.mtt.fi/met/pdf/met114.pdf.Hankkeen A julkaisutVesala, Kari Mikko & Hilkka Vihinen (2007) Monialainen maatilayrittäjyys kuntatason kehittämiskohteena: yksilökorostus jamahdollisuusrakenteet, 223–243. Teoksessa: Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja sen58

akentuminen kuntatason kehittämiskohteena. Hilkka Vihinen & Kari Mikko Vesala (toim.). Maa- ja elintarviketalous 114.MTT Taloustutkimus.Vesala, Kari Mikko & Hilkka Vihinen (2007) Maatilayritysten monialaistuminen sen edistämiseen liittyvillä politiikka-aloilla,12–36. Teoksessa: Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena.Hilkka Vihinen & Kari Mikko Vesala (toim.). Maa- ja elintarviketalous 114. MTT Taloustutkimus.Vihinen, Hilkka & Kari Mikko Vesala (2007). Monialaisen maatilayrittäjyyden kehittämistä koskeva kommentointi ja paikallisettoimijasuhteet: tapaustutkimuksen lähtökohdat, 6–12. Teoksessa: Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassaja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena. Hilkka Vihinen & Kari Mikko Vesala (toim.). Maa- ja elintarviketalous114. MTT Taloustutkimus.Voutilainen, Olli, Elina Vehmasto & Hilkka Vihinen (2008). Verkostoituminen maatilojen monialaistumisen edistämisessä – Liperinja Mäntyharjun tapaustutkimus. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT:n selvityksiä 154. Saatavissa myös:http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts154.pdf.TavoitteetTutkimuksen taustalla oli tarve saada elinkeinopolitiikka, maatalouspolitiikka ja maaseutuyrittäjyys yhdistetyksi kuntatasolla siten,että yrittämisen ja työnteon edellytykset säilyisivät ja paranisivat harvaan asutuilla alueilla. Tutkimuksen päätavoitteena olitunnistaa ja arvioida maatilayritysten monialaistumisen mahdollisuudet ja rajoitteet kunnan maaseudun kehittämispolitiikassa.Tutkimuksen toteuttaminen muuttui ensimmäisen toteutusvuoden jälkeen, koska yhdelle hankkeen tutkijalle tuli este hankkeeneteenpäinviemiseen ja toiselle tutkijalle myönnettiin rahoitus henkilökohtaisena väitöskirjarahana. Siksi tutkimushanke jaettiinkolmeen eri osaan, jotka tässä arvioidaan ja esitellään tarkemmin hankkeina A, B ja C. Tässä hankkeessa A oli tavoitteenatarkastella monialaista maaseutuyrittäjyyttä sosiaalisen pääoman näkökulmasta.Hanke oli aiheeltaan jatkoa MTT Taloustutkimuksessa aikaisemmin tehdylle kuntatason maaseudun kehittämistä koskevalletutkimukselle. Tässä hankkeessa oli tarkoitus hyödyntää hankkeiden ”Kumppanuus kuntatasolla maaseutupolitiikan toimeenpanossa”sekä ”Maaseutupolitiikan toimeenpano – maaseutu osana kunnan kehittämispolitiikkaa” aineistoja.ToteutusTutkimuskohteina olivat Liperin kunta Pohjois-Karjalassa ja Mäntyharju Etelä-Savossa. Empiirinen aineisto kerättiin tekemällä 24yksilöhaastattelua ja 6 fokusryhmähaastattelua. Yksilöhaastateltavat olivat mm. virkamiehiä, viljelijöitä, muita maaseutuyrittäjiäsekä monialaisia maatilayrittäjiä. Fokusryhmähaastatteluissa oli mukana muita alueellisia ja paikallisia elinkeinojen kehittäjätahojenedustajia, kuten maaseutu- ja elinkeinosihteerejä. Haastattelut litteroitiin ja käsiteltiin käyttäen apuna Atlas.ti-ohjelmaa.Empiirinen aiheisto ehdittiin kerätä ja käsitellä alkuperäisen yhteishankkeen aikana. Tätä empiiristä materiaalia hyödynsivät kaikkitässä arvioitavat hankkeet A, B ja C. Yhteishankkeen suunnittelivat ja toteuttivat yhteistyössä MTT Taloustutkimus ja Helsinginyliopiston sosiaalipsykologian laitos. Vastuuorganisaationa toimi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT.Hankkeen A toteutuksen siirtymisestä johtuen kyseisen hankkeen tulokset julkaistiin erikseen hieman myöhemmin. Hankkeenyhteisjulkaisun kirjoittamiseen osallistui hankkeeseen palkattujen tutkijoiden lisäksi myös MTT:n tutkija ja Helsingin yliopistonsosiaalipsykologian laitoksen tutkija. Heidän panoksensa teki hankkeesta rahoittajalle luvattua laajemman.TuloksetYhteishanke onnistui pääasiassa hyvin ja toteutui myös osittain aiottua laajempana. Aineisto kerättiin, ja siitä on laadittu erilaisiaartikkeleita ja julkaisuja. Muutokset tutkijoiden mahdollisuuksissa tehdä tutkimusta muuttivat hankkeen toteutusta. Sisällöllisestitutkimus voitiin toteuttaa suunnitellulla tavalla.Hankkeiden A, B ja C tutkimusten perusteella julkaistiin tutkimusraportti ”Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassaja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena”. Raportin mukaan politiikkaohjelmien tarkastelu osoitti,että valtakunnan politiikassa monialaisuuden edistäminen on vaarassa jäädä eräänlaiseksi väliinputoajaksi. Maaseutupolitiikassase on osa yleistä maaseudun yritystoiminnan edistämistä ja ”elinkeinojen monipuolistamista” alkutuotantoa laajemmalle.Maatalouspolitiikan kansallisissa linjauksissa se kuitenkin pidetään politiikan marginaalissa. Tapauskunnissa maatilayritystenmonialaistuminen on osa elinkeinopolitiikkaa ja kuntien maaseudun kehittämispolitiikkaa. Se ei kuitenkaan ole osamuuta pienyrittäjyyden edistämistä.59

VaikutuksetRaportin tutkimustuloksia on esitelty erilaisissa seminaareissa ja tapaamisissa. Myöhemmin aineistosta julkaistiin laajempitutkimusraportti MTT:n selvityksenä, jossa on laajemmin käsitelty aihetta verkostoitumisen näkökulmasta. Selvityksen mukaanmaaseudun yritystoiminnassa verkostoituminen on lisääntynyt, muttei tarpeeksi. Nykyään verkostojen on usein tarpeenolla jopa alueelliset rajat ylittäviä eikä vain paikallisia.Hankkeen vastuututkija hyödynsi yhteisjulkaisun johtopäätöksiä ja politiikkasuosituksia osuuksissaan maaseutupoliittisen selonteonja maaseutupoliittisen kokonaisohjelman strategiaosiin, jotka olivat valmisteilla arviointihetkellä syksyllä 2008.TalousHankkeelle A myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 110 000 euroa, ja se kului kokonaan. Hankkeen A kokonaiskustannukset olivatn. 255 000 euroa. Hanketta rahoitti omarahoitusosuudella lähinnä MTT, mutta myös Helsingin yliopiston sosiaalipsykologianlaitos.TH 20B MAATilAyriTysTEn MOniAlAisTuMinEn KunnAn MAAsEudun KEHiTTäMisPOliTiiKKAnA – VuOrOVAiKu-TuKsEllisET EdEllyTyKsETVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian laitosYhteyshenkilö: Kari Mikko Vesala, puh. (09) 1912 4893Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 62 646 euroa (MMM/YTR:n osuus 53 464 euroa)Kesto: 3/2005–2/2007Avainsanat:maatilayritys, monialaisuus, vuorovaikutusYhteisjulkaisuVihinen, Hilkka & Kari Mikko Vesala (toim.) (2007). Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja senrakentuminen kuntatason kehittämiskohteena. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Maa- ja elintarviketalous 114.Saatavissa myös: http://www.mtt.fi/met/pdf/met114.pdf.Hankkeen B julkaisutNiska, Miira & Kari Mikko Vesala (2007). Yleiskuva monialaisten maatilayrittäjyyden edistämisen paikallisesta näyttämöstä,76–111. Teoksessa: Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja sen rakentuminen kuntatasonkehittämiskohteena. Hilkka Vihinen & Kari Mikko Vesala (toim.). Maa- ja elintarviketalous 114. MTT Taloustutkimus.Pyysiäinen, Jarkko (2007). Mahdoton tehtäväkö? Varaukselliset kannat maatilojen monialaistumista kohtaan, 112–136. Teoksessa:Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena.Hilkka Vihinen & Kari Mikko Vesala (toim.). Maa- ja elintarviketalous 114. MTT Taloustutkimus.Pyysiäinen, Jarkko, Alistair Anderson, Gerard McElwee & Kari Mikko Vesala (2006). Developing the Entrepreneurial Skills ofFarmers: Some Myths Explored. International Journal of Entrepreneurial Behaviour and Research, vol. 12 (1), 21–39.Pyysiäinen, Jarkko ja Kari Mikko Vesala (2007). Aktivoivat asiantuntijat ja autonomiset yrittäjät: Yrittäjäminän rakentuminenasiantuntijoiden ja viljelijöiden vuorovaikutuksessa, 137–170. Teoksessa: Maatilayritysten monialaistuminen maaseudunelinkeinopolitiikassa ja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena. Vihinen Hilkka & Kari Mikko Vesala (toim.). Maajaelintarviketalous 114. MTT Taloustutkimus.Vesala, Kari Mikko & Hilkka Vihinen (2007). Monialainen maatilayrittäjyys kuntatason kehittämiskohteena: yksilökorostus jamahdollisuusrakenteet, 223–243. Teoksessa: Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja senrakentuminen kuntatason kehittämiskohteena. Hilkka Vihinen & Kari Mikko Vesala (toim.). Maa- ja elintarviketalous 114.MTT Taloustutkimus.Vesala, Kari Mikko & Hilkka Vihinen (2007). Maatilayritysten monialaistuminen sen edistämiseen liittyvillä politiikka-aloilla,12–36. Teoksessa: Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena.Hilkka Vihinen & Kari Mikko Vesala (toim.). Maa- ja elintarviketalous 114. MTT Taloustutkimus.60

TavoitteetHanke B täydentää edellä esiteltyä hanketta A ”Maatilayritysten monialaistuminen kunnan maaseudun kehittämispolitiikkana– yhteisölliset edellytykset”. Hankkeen B tavoitteena oli selvittää yrittäjätoimijoiden ja kuntaa edustavien tahojen näkemyksetmonialaisen maatilayrittäjyyden kehittämisestä ja mahdollisista kehittämiskeinoista. Suunnitelmissa oli erityisesti porautuaeri toimijaryhmien välisiin näkemyseroihin sekä siihen, miten näkemyserot ja toisaalta jaetut tavoitetilat ja keinoja koskevatkäsitykset kietoutuvat toimijaryhmien välisen kanssakäymisen ja kommunikaation sujumiseen.ToteutusHankkeen käynnistymisen osalta katso hanke A. Hanke B hyödynsi yhteishankkeen aikana kerättyä empiiristä aineistoa, jotentässä hankkeessa keskityttiin haastatteluaineiston analyyseihin ja julkaisujen kirjoittamiseen. Hankkeen tuloksia on esiteltyuseissa seminaareissa Suomessa ja ulkomailla, kuten Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Unkarissa. Hankkeella oli ohjausryhmä,jossa oli edustajat maa- ja metsätalousministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja Maa- ja metsätaloustuottajainKeskusliitto MTK ry:stä. Ohjausryhmässä käydyt keskustelut ja saadut kommentit auttoivat hankkeen tulosten työstämisessä.TuloksetHankkeen aikana kirjoitettiin artikkeleita yhteisjulkaisuun ”Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassaja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena” sekä yksi englanninkielinen artikkeli. Tutkimustuloksien perusteellavoidaan todeta, että monialaistumiseen vaikuttavia keinoja ja tapoja ovat mm. viljelijöiden koulutus ja tiedotus, verkostoituminen,hankkeisiin osallistuminen, ohjaus ja neuvonta, positiivisen ilmapiirin luominen, markkinoihin vaikuttaminen sekä valtakunnallisenja EU-tason politiikka. Näistä keinoista haastateltavat olivat yksimielisiä, vaikkakin painotuseroja tuli esille. Itsekysymys maatilojen monialaistumisesta jakoi eniten haastateltujen mielipiteitä osan vastaajista suhtautuessa kielteisesti ajatukseenmaatilojen monialaistumisesta.Yrittäjämäisen toimijuuden ja toimijaidentiteetin synty on avainasemassa yrittäjyyden yleisessä edistämisessä ja tämän tutkimuksentulosten mukaan tämä pätee myös maatilayrittäjyyteen. Jännitettä syntyy, kun ulkoapäin tapahtuva aktivointi kohtaaitsenäisen ja omaehtoisen toimijan.VaikutuksetTämän hankkeen vaikutukset perustuvat yhteiseen julkaisuun, jota on käsitelty hankkeen A kohdassa. Tämän tutkimusosiontoinen tutkija on jatkanut aiheen tutkimista väitöskirjanaan.TalousHankkeelle B myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta yli 53 000 euroa vuonna 2005, ja se kului kokonaan. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologianlaitoksen omarahoitusosuus oli hieman alle 9200 euroa.VH 20C MAATilAyriTysTEn MOniAlAisTuMinEn KunnAn MAAsEudun KEHiTTäMisPOliTiiKKAnA – PAiKAllisEnHAllinnAn näKöKulMAVastuuorganisaatio: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, TaloustutkimusYhteyshenkilö: Ella Mustakangas, puh. (09) 432 4044Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 61 647,45 euroa (MMM/YTR:n osuus 34 270,64 euroa)Kesto: 3/2005–9/2006Avainsanat:maatilayritys, monialaisuus, kunnat, elinkeinopolitiikkaYhteisjulkaisuVihinen, Hilkka & Kari Mikko Vesala (toim.) (2007). Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja senrakentuminen kuntatason kehittämiskohteena. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Maa- ja elintarviketalous 114.Saatavissa myös: http://www.mtt.fi/met/pdf/met114.pdf.61

Hankkeen C julkaisutMustakangas, Ella (2006). Hallinnon reformeja, projektimaailman ihmettelyä, pörköltiä… Maaseutututkijan havaintoja Unkarista.Maaseudun uusi aika 3/2006, 56–60.Mustakangas, Ella (2006). On-farm business diversification in municipal strategic development. Artikkeli Nordic-Scottish UniversityNetwork for Rural and Regional Development -konferenssin yhteisjulkaisussa ‘Proceedings og NSN’s Annual ConferenceSept. 22.–25.5.2005, Akureyri, Iceland’.Mustakangas, Ella (2007). Liperi ja Mäntyharju kuntina, 62–75. Teoksessa: Maatilayritysten monialaistuminen maaseudunelinkeinopolitiikassa ja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena. Hilkka Vihinen & Kari Mikko Vesala (toim.). Maajaelintarviketalous 114. MTT Taloustutkimus.Mustakangas, Ella (2007). Paikallinen strategiatyö - maatilojen monialaistumisen tuki kuntatasolla?, 171–222. Teoksessa:Maatilayritysten monialaistuminen maaseudun elinkeinopolitiikassa ja sen rakentuminen kuntatason kehittämiskohteena.Hilkka Vihinen & Kari Mikko Vesala (toim.). Maa- ja elintarviketalous 114. MTT Taloustutkimus.Artikkelit mm. Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä.TavoitteetHanke C täydentää edellä esiteltyä hanketta A ”Maatilayritysten monialaistuminen kunnan maaseudun kehittämispolitiikkana –yhteisölliset edellytykset”. Hankkeessa C keskityttiin maatilayritysten monialaistumisen poliittisten ja elinkeinollisten edellytystenselvittämiseen kunnissa. Selvittäminen tapahtui erittelemällä paikallisten hallintasuhteiden merkitystä kunnan monialaisuuttatukevissa politiikkatoimissa. Tarkastelu kohdistui siihen, millaisena maaseutu- ja kehittämispoliittisena kysymyksenä maatilayritystenmonialaistuminen ylipäätään kunnissa nähdään ja mitkä ovat sen perustelut. Lisäksi kiinnostuksen kohteena olivat monialaistavaankehittämispolitiikkaan liittyvä kuntien päätöksenteko ja toimeenpano, kuntien roolit ja niiden muutokset sekä kehittämispolitiikanpaikalliset seuraamukset. Monialaistumisen kehittämisproblematiikkaa selvitettiin suhteessa sekä kunnan muihinelinkeinoihin että ns. perusmaatalouden kehittämiseen. Hankkeen tavoitteena oli käynnistää väitöskirjan tekeminen.ToteutusHankkeen käynnistymisen osalta katso hanke A. Hanke C hyödynsi yhteishankkeen aikana kerättyä empiiristä aineistoa. Hankeperustui yhteishankkeessa luotuun tutkimusasetelmaan ja metodiin. Hankkeessa C analyysi jäsentyi kahdeksi teemakokonaisuudeksi,joista ensimmäinen koski maatilojen monialaistumisen edistämistä osana tapauskuntien strategiatyötä ja toinenkunnan roolia maatilojen monialaistumista koskevissa kehittämisprojekteissa. Tutkimuksen tekemisen aikana aineistostakirjoitettiin mm. yleistajuisia lehtiartikkeleita, jotta tietämys aiheesta leviäisi laajemmalle. Hanke ei kokenut vastoinkäymisiä.Hankkeella ei ollut erityistä ohjausryhmää, mutta koska hanke oli väitöskirjahanke, sai tutkija tieteellistä ohjausta hankkeidenA ja B väitelleiltä ohjaajilta. Tutkija esitelmöi aiheestaan konferensseissa Unkarissa ja Islannissa.TuloksetKuntien strategiatyön osalta tutkimus osoitti, että kuntien luontaiset kehittämisedellytykset nähtiin maatilojen monialaistumisenkannalta erittäin merkityksellisinä. Jokaisessa kunnassa maatilojen monialaistuminen jäsentyi omanlaisenaan kehittämiskysymyksenäkunnan historian ja ominaispiirteiden, elinkeinokehityksen, kunnan strategian jne. pohjalta. Näistä lähtökohdistamuotoutuivat kuntatason maatilojen monialaistumista koskevat kehittämispoliittiset linjaukset. Kuntien strategioita olikuitenkin hyödynnetty maatilojen yritystoiminnan edistämisessä varsin pintapuolisesti ja sattumanvaraisesti.Vaikka kuntatalouden tiukkuus ja yhteinen maatalouspolitiikka säätelivät maatilojen kehittämistä, oli hankkeisiin pohjautuvatoimintatapa avannut siihen uutta tilaa. Paikalliset toimijat kokivat hankkeet areenana, johon myös kuntapolitiikka puree.Yksittäisen hankkeen osalta kunnan rahoitusosuus saattoikin olla elinkeinopoliittisessa mielessä merkittävä. Koska useimmatmaatilojen kehittämishankkeista ulottuivat monen kunnan alueelle, yhden kunnan poisjäänti vaikeutti hankkeen toteuttamistaja esti joskus yrittäjän hankkeen. Rahoituspäätöksillään kunta toimi siten hankkeiden portinvartijana. Päätökset hankkeisiinosallistumisesta viestivät myös kunnan asenteesta maatilojen yritystoiminnan edistämistä kohtaan.Tutkimus tuotti tietoa kunnan sisäisten toimijoiden rooleista maatilojen monialaistumisen edistämisessä. Tutkimus osoittimaaseutusihteerien olevan avainasemassa maatilojen yritystoimintaa koskevassa kuntatason neuvonnassa ja hanketoiminnassa.Maaseutusihteerien välittäjärooli nojaa heidän paikallistuntemukseensa, jonka perusteella he eroavat merkittävästikunnan ulkopuolisista, usein myös määräaikaisista hanketoimijoista. Tällä perusteella on kyseenalaista, tuottaako esim. kuntienmaaseutuhallinnon seutukunnallistaminen hyötyä.62

VaikutuksetHankkeen C tutkija jatkoi väitöskirjatyötään hankkeen jälkeen säätiöltä saamansa apurahan avulla sekä työsti arvioinnintekohetkelläsyksyllä 2008 väitöskirjansa artikkeleita muun aihepiiriin liittyvän työn ohessa. Vuoden 2008 aikana monialaistumistakoskeneen hankekokonaisuuden tuloksia hyödynnettiin niin, että hankkeen C tutkija kirjoitti hankekokonaisuuden tulostenpohjalta maatilojen kehittämistä koskevan osion viidennen maaseutupoliittiseen kokonaisohjelman ja maaseutupoliittisen selonteonluonnokseen.TalousHankkeelle myönnettiin vuonna 2005 kertarahoituksena 35 000 euroa, ja se kului lähes kokonaan. Hanke sai muun rahoituksensaeli hieman yli 27 000 euroa tutkijan työnantajalta MTT Taloustutkimukselta.TH 21 yriTTäjäidEnTiTEETin jA AsiAKAssuunTAuTunEisuudEn MErKiTyKsET MOniAlAisillA TilOillAVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Mikkeli (ent. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus)Yhteyshenkilö: Kari Mikko Vesala, puh. (09) 1912 4893Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 129 421,33 euroa (MMM/YTR:n osuus 113 521,33 euroa)Kesto: 3/2002–9/2005Avainsanat:monialayrittäjyys, maatilat, laadullinen analyysiJulkaisutVesala, Kari Mikko (2005). Asiakaskunnan rakenne ja yrittäjäidentiteetin rakennuspuut. Monialaisten maatilayrittäjien vaikutusmahdollisuudetmarkkina-areenalla. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen tutkimuksia. Saatavissa myös:http://www.helsinki.fi/sosiaalipsykologia/arkisto/vesala2005.pdf.Vesala, Kari Mikko & Juuso Peura (2003). Farmers with Additional Business, Mono-Active Farmers and Non-Farm Rural SmallBusiness Owners in Comparison from the Viewpoint of Entrepreneurial Role Expectations. Teoksessa: Entrepeneurship in RegionalFood Production. Borch, J-E (toim.). Bodö, May 5.–6. 2003. Nodlandsforskning, NF-Report no. 26/2003.Vesala, Kari Mikko & Juuso Peura (2003). Maatilan monialaisuus nostaa yrittäjäidentiteettiä. Luonnonvara 1/2003.Vesala, Kari Mikko & Juuso Peura (2004). Det är klart jag är företagare – eller? Tidning för Hushållningssällskapen i Västra Götaland,Nr 4/2004, 17.Vesala, Kari Mikko & Juuso Peura (2004). On the Meaning of Vertical Relations in Rural Entrepreneurship: A Rhetorical Approachto the Perception of Personal Control in the Market Arena, 65–75. Teoksessa: The Nordic-Scottish University Network for Ruraland regional Development. Rennie, F. (toim.). Proceedings of the 2003 Annual Conference Inverness, Scotland. Inverness,IK: UHI Millenium Institute.Vesala, Kari Mikko & Juuso Peura (2005). The Presentation of Personal Control among Farmers Engaged in Business Diversificationin Finland. Journal of Comparative Family Studies, XXXVI (3), 443–473.Vesala, Kari Mikko & Juuso Peura (2007). Läheisten asiakassuhteiden luominen monialaisten maatilayrittäjien asenteissa,111–134. Teoksessa: Argumentaatio ja tulkinta. Laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa. Vesala Kari Mikko & T.Rantanen (toim.).TavoitteetVuonna 2001 Suomessa jo yli neljännes maatilayrittäjistä oli ns. monialaisia. He harjoittavat alkutuotannon ohella myös muutayritystoimintaa, kuten elintarvikkeiden jatkojalostusta, maatilamatkailua, energiatuotantoa tai koneurakointia. Aikaisemmantutkimuksen mukaan monialaisilla yrittäjillä on heikompi yrittäjäidentiteetti kuin ilman maatilaperustaa toimivilla yrittäjillä,mutta selvästi vahvempi kuin perinteisillä maanviljelijöillä. Tässä hankkeessa oli tavoitteena syventää tätä tilastollisestisaatua kuvaa monialaisten maatilojen ja eri perusmaatilojen välisistä eroavaisuuksista yrittäjäidentiteetissä selvittämälläniitä muotoja ja merkityksiä, joita yrittäjän vaikutusmahdollisuudet yrittäjäidentiteetin ulottuvuutena sekä asiakassuuntautuneisuussaavat kullakin toimialalla. Hanke oli jatkoa Maatilatalouden kehittämisrahasto MAKERA:n rahoittamalle tutkimushankkeelle”Maatilasta maaseudun pienyritykseksi”.63

ToteutusHanke toteutettiin Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkelin ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologianlaitoksen yhteistyönä. Hankkeen empiirinen aineisto kerättiin 40 monialaisen maatilan haastatteluilla, jotka toteutettiinlaadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Haastattelut olivat yksilö- ja parihaastatteluja. Haastateltaviapyydettiin kommentoimaan omia vaikutusmahdollisuuksiaan markkina-areenalla. Analyysissa tarkasteltiin sitä, miten ja milläkeinoilla haastateltavat rakentavat itsestään kuvaa tai vaikutelmaa toimijana. Haastatteluissa edustettuja toimialoja olivatpuunjalostus, elintarvikkeiden jatkojalostus, maatilan tuotteiden myynti, metallituotteiden valmistus, kuljetuspalvelut, matkailu-ja majoituspalvelut, energiantuotanto sekä koneurakointi. Aineiston analysointi ja raportointi eivät valmistuneet suunnitellussaaikataulussa, joten ne saattoi loppuun toinen tutkija muiden tehtävien ohessa. Tämä johti hankkeen pääraportin viivästymiseenalkuperäisestä aikataulusta. Hankkeella ei ollut ohjausryhmää eikä sitä kaivattu, koska asia oli tutkijoiden ammattitaidollahallinnassa.TuloksetTutkimuksen mukaan markkinointikeskeisen vaikuttamisen vaikutelman parhaiten itsestään ja omasta toiminnastaan antoivatne haastateltavat, joilla oli paljon asiakkaita. Niiden asiakasrakenne on siis horisontaalinen. Hyvin vähän puheessa käytettäviärakennusvälineitä markkinointikeskeisen vaikuttamisen vaikutelman tekemiseksi oli niillä haastateltavilla, joiden asiakaskuntaon vertikaalinen ja koostuu keskeisesti yhdestä jalostaja- tai jälleenmyyjäasiakkaasta. Sen sijaan useissa tapauksissahe kykenivät rakentamaan korvaavan, tuotantokeskeiseen vaikuttamiseen perustuvan kuvan omista vaikutusmahdollisuuksistaanmarkkina-areenalla. Kaikki haastateltavat eivät kyenneet tai halunneet rakentaa itsestään markkinointikeskeistä vaikutelmaa.Aloittainkin oli vaihtelua: matkailu- ja majoituspalveluja edustaneet haastatellut rakensivat kaikki markkinointikeskeisenvaikuttamisen vaikutelman. Puu- ja metalliteollisuuteen kytkennässä olevat haastatellut taas painottivat tuotantokeskeistävaikuttamista. Asiakaskunnan rakenne näytti siis määrittävän varsin olennaisella tavalla yrittäjäidentiteetin rakentamistasuhteessa markkina-areenaan.VaikutuksetHanke on lisännyt tietoisuutta monialaisen maatilayrittäjyyden mahdollisuuksista ja olosuhteista Suomessa. Hankkeen tuloksiaon esitelty useissa tilaisuuksissa niin kotimaassa kuin kansainvälisissä tutkijakokouksissakin esim. Skotlannissa, Norjassaja Irlannissa. Aineistoa on hyödynnetty Rural Studies -maaseutuopintojen kursseilla sekä julkaisemalla mm. artikkeli vuonna2007. Lisäksi aineiston perusteella on valmistunut Saara Helimäen pro gradu -tutkielma ”Tavoittelun mutkikas moraali – yrittäjävoittomaatalouden monialayrittäjien asenteissa” Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitokselle.Hanke on myös vienyt muita alan hankkeita eteenpäin. Se loi mm. pohjaa osallistumiselle EU:n 6. puiteohjelmasta rahoitettuunEsof (Developing Entrepreneurial Skills of Farmers) -hankkeeseen.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-hankerahaa yhteensä 114 000 euroa vuosina 2002 ja 2003, joka kului lähes kokonaan. Helsinginyliopiston sosiaalipsykologian laitoksen omarahoitusosuus oli 15 900 euroa.TH 22 yriTyKsEn yHTEisKunTAVAsTuu MAAsEudun PiEnyriTyKsissä – KilPAiluVAlTTi VAi KilPAilun EsTE?Vastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Seinäjoki (ent. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus)Yhteyshenkilö: Merja Lähdesmäki, puh. (06) 421 3318Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 70 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 4/2004–9/2005Avainsanat:pienyritys, yhteiskuntavastuu, yritysetiikkaJulkaisutLähdesmäki, Merja (2005). Yrityksen yhteiskuntavastuun käsite pienyrityksissä – kilpailuvaltti vai kilpailun este? Helsingin yliopisto,Ruralia-instituutti. Raportteja 7. Saatavissa myös: http://128.214.67.123/ruralia/julkaisut/pdf/raportteja7.pdf.64

Valistunutta itsekkyyttä. Yrittäjä 3/2006.Artikkeli TEK – Tekniikan akateemiset -lehdessä joulukuussa 2006.TavoitteetTutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maaseudulla ja kaupungissa toimivien pienyrittäjien käsityksiä vastuullisesta liiketoiminnastaja näiden käsitysten mahdollisia eroavaisuuksia yritysten sijainnin suhteen. Tutkimuksessa haluttiin selvittää1) millainen on pienyrittäjän näkemys yrityksen yhteiskuntavastuusta sekä2) miten maaseudulla ja kaupungissa toimivien pienyrittäjien näkemykset yrityksen yhteiskuntavastuusta mahdollisestieroavat toisistaan.Nämä kysymykset jakautuivat vielä tarkentaviin kysymyksiin. Ensimmäisen tavoitteen tarkentavat kysymykset olivat a) kenelleja mistä yrittäjä tuntee olevansa liiketoiminnassaan vastuullinen, b) millaisia odotuksia yrittäjä kokee sidosryhmien kohdistavantoimintaansa ja c) miten hyvin sidosryhmien odotukset välittyvät pienyrittäjän liiketoimintapäätöksiin. Toisen tavoitteentarkentavat kysymykset olivat d) millaisia odotuksia yrittäjä kokee erityisesti paikallisyhteisön kohdistavan liiketoimintaansasekä e) eroavatko yrittäjien tulkinnat paikallisyhteisön odotuksista ja vaatimuksista maaseudulla ja kaupungissa toimivien yritystenvälillä. Yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa tutkimuksessa maaseutu tarjosi uuden näkökulman asiaan.ToteutusTutkimus käynnistyi yhteiskuntavastuuta ja sidosryhmäajattelua koskevaan teoreettiseen kirjallisuuteen perehtymällä. Teoreettisenviitekehyksen muodostamisen jälkeen pystyttiin toteuttamaan empiirisen aineiston keruu haastattelemalla 25 pienyrittäjääPohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Haastattelut käsittelivät mm. yrityksen suhdetta paikallisympäristöönsäsekä yrittäjän käsityksiä yhteiskuntavastuusta yleensä. Haastattelujen jälkeen aineisto käsiteltiin ja siitälaadittiin julkaisun muotoon soveltuva raportti. Tutkija kävi esittelemässä tutkimustaan Scandinavian Academy of Management-seminaarissa Tanskassa elokuussa 2005.TuloksetYhteiskuntavastuun käsite ei ole pienyrityksissä kovinkaan selvä. Pienyrittäjät liittävät yhteiskuntavastuun käsitteen usein niidenvelvollisuuksien hoitamiseen, joita yritystoiminnalle on lainsäädännössä asetettu. Tämä todennäköisesti vaikuttaa siihen,että yhteiskuntavastuu ymmärrettiin pikemminkin pienyrityksen toimintaa rajoittavana tekijänä kuin vapaaehtoisena, yrityksenkilpailukykyä parantavana asiana. Tämä osaltaan selittää myös sitä, miksi pienyrittäjät suhtautuivat melko negatiivisestiajatukseen oman yrityksen yhteiskunnallisen vastuun kasvattamisesta. Tämä kapea näkemys yrityksen yhteiskuntavastuustaulottui kuitenkin vain käsitteen tasolle, koska yhteiskuntavastuuseen sopivat kriteerit tulivat esille pohtiessa vastuuta asiakkaista,työntekijöistä ja paikallisyhteisöistä. Tutkimuksesta tuli voimakkaasti esille, ettei maaseudulla ja kaupungeissa toimivissapienyrityksissä ole eroa käsityksissä yhteiskuntavastuusta.Vastuullinen toiminta suhteessa sidosryhmiin koettiin ensisijassa taloudellisesti järkevänä toimintana, josta koituu hyötyä sidosryhmilleja yritykselle itselleen. Toinen keskeinen pienyritysten vastuun kuvaamista leimannut tekijä oli ajatus vastuullisentoiminnan vastavuoroisuudesta. Monessa tapauksessa keskeinen vastuuseen motivoinut tekijä oli ajatus siitä, että toimimallatietyllä tavalla yritys voi odottaa myös sidosryhmiltä vastaavaa toimintaa. Tämän tutkimuksen mukaan vastuullisesti toimiminenoli pienyrittäjille kilpailukeino, jolla pyrittiin tekemään oma yritystoiminta hyväksyttäväksi sidosryhmien silmissä ja sitäkautta rakentamaan yrityksen näkökulmasta kestäviä ja tuottavia sidosryhmäsuhteita. Tutkimuksesta julkaistiin raportti.VaikutuksetToteutettu tutkimus toi haastatteluineen tietoa yhteiskuntavastuusta maaseudun yrityksissä ja jatkotutkimusaiheita asian tiimoilta.Hankkeesta saadun tiedon perusteella tutkija pystyi syventämään tulevan väitöskirjansa sisältöä. Lisäksi aiheesta onhyväksytty julkaistavaksi artikkeli British Journal of Management -lehdessä. Haastatteluhetkellä loppukesästä 2008 ei ollutvielä tietoa siitä, milloin artikkeli julkaistaan. Tutkija kävi myös esittelemässä tutkimustaan Turun kauppakorkeakoulun järjestämässäpienyritysten yhteiskuntavastuuseminaarissa vuonna 2006.TalousHankkeelle myönnettiin vuosina 2004–2005 MMM/YTR-rahoitusta 70 000 euroa, ja se kului kokonaan. Hankkeella ei ollut muutarahoitusta.65

TH 23 julKisET TuET MAAsEudun PiEnTEn TöidEn PullOnKAulOinAVastuuorganisaatio: Vaasan yliopisto, Levón-instituuttiYhteyshenkilö: Eija Koski, puh. (06) 324 8304Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 40 988 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 5/2005–8/2006Avainsanat:maaseutu, kehittäminen, julkiset tuet, taloudellinen kannustin, sopimuksellisuusJulkaisutLindqvist, Petra, Eija Koski & Kari Leinamo (2006). Maaseudun pienten töiden edistämisen taloudelliset kannustimet ja niidenrajoitteet. Vaasan yliopisto, Levón-instituutti. Julkaisu No. 123. Vaasa. Saatavissa myös: http://www.uwasa.fi/materiaali/pdf/isbn_952-476-172-6.pdf.TavoitteetHankkeen tavoitteena oli inventoida maaseudun kehittämistä palvelevat kansalliset rahoituslähteet. Lisäksi tavoitteena olimuodostaa kokonaiskuva erilaisten kansallisten tukimuotojen soveltamiseen liittyvistä vaikeuksista, kun tukimuotoja halutaankohdentaa maaseudun pienten töiden teettämiseen. Oletuksena oli, että nykyisissä kansallisissa tukimuodoissa on pullonkauloja,jotka estävät maaseudun pienten töiden toteutumista. Tavoitteena oli tunnistaa ja tehdä ehdotuksia pullonkaulojen poistamiseksi.Hanke liittyi vahvasti ns. maaseudun sopimuksellisuuteen.ToteutusHankkeessa inventoitiin kaikki kansalliset rahoitusmuodot ja muut käytännöt, joiden kautta maaseutusopimuksen ideaa olisimahdollista viedä eteenpäin. Tutkimuksessa tarkasteltiin suorien tai verotusmenettelyn kautta ohjattavien taloudellisten kannustimienlisäksi myös julkisiin tukiin rinnastettavia tukia, kuten säätiöiden ja rahastojen myöntämiä avustuksia. Tutkimuksenulkopuolelle jätettiin projektien kautta kanavoitavat julkiset tuet, koska haluttiin keskittyä nimenomaan niihin taloudellisiinkannustimiin, joilla on jatkuvuutta ja jotka ovat mm. EU:n hanke- ja projektitoiminnasta riippumattomia. Käytännössä tutkimuksessakäytiin läpi yli 300 erilaista julkista tukimuotoa ja valittiin niistä tarkasteluun sopimuksellisuuden idean kannaltakeskeisimmät. Tukimuotojen läpikäymistä täydennettiin eri alojen asiantuntijahaastatteluin. Hankkeen lopputuloksena syntyiraportti, jossa tukien ja kannustinten tarkasteltu on jaettu seuraavasti: työllistämisen taloudelliset kannustimet, yrittäjyyttäedistävät julkiset tuet, sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen taloudelliset kannustimet, kulttuuriympäristön hoitoa edistävätjulkiset tuet, sivistys- ja kulttuuripalveluita edistävät julkiset tuet, metsienhoidon julkiset tuet, teiden hoitoa ja kunnossapitoaedistävät julkiset tuet, haja-asutusalueen jätevesijärjestelmien uusimista edistävät julkiset tuet sekä luonnonmateriaalienhyödyntämistä edistävät julkiset tuet.Hankkeella ei ollut varsinaista ohjausryhmää. Hanketta työsti Levón-instituutissa muutama henkilö pohtien hankkeen sisältöäja käytännön toteutusta.TuloksetHankkeen konkreettinen tulos on tutkimusraportti ”Maaseudun pienten töiden edistämisen taloudelliset kannustimet ja niidenrajoitteet”. Raportissa on muodostettu kokonaiskuva sopimuksellisuutta eteenpäin vievistä taloudellisista kannustimistaja niiden rajoitteista ja puutteista. Raportissa esitetään erilaisia ratkaisuja maaseudun töiden esteenä olevien pullonkaulojenpoistamiseksi. Usein ongelmana on, että palvelun tilaaja ja palvelun tarjoaja eivät kohtaa maaseudun palvelujen sirpaleisuudentakia. Ratkaisuksi tähän esitetään välittäjäorganisaatioita, jotka yhdistävät maaseudun pienet sirpaleiset työt ja niidentekijät. Mitä harvemmin asutusta maaseudusta on kysymys, sitä tärkeämpi rooli välittäjäorganisaatioilla on kysynnän jatarjonnan yhteensaattamisessa. Maaseudun pienten, sirpaleisten ja hajallaan olevien töiden välittäjäorganisaatioina toimivatparhaiten paikalliset yhdistykset, esim. toimintaryhmät.Yksittäisistä raportissa tarkastelluista tuista voidaan nostaa esille mm. se, että starttirahaa ei ole mahdollista saada, mikälihenkilö on aiemmin ollut maanviljelijä. Heidät rinnastetaan yrittäjäksi ja kertaalleen yrittäjänä toimineet eivät voi saada starttirahatukea.Suosituksena tähän esitetään, että starttirahaa pitäisi laajentaa koskemaan maataloudesta luopuvia, uutta yritystoimintaakäynnistäviä henkilöitä.66

Ongelmana on myös, että luonnonreitistöjen ylläpito ei ole kenenkään vastuulla. Ongelma liittyy erityisesti erilaisilla hankevaroillarakennettuihin luontoreitteihin, sillä hankkeen päättyessä ei aina ole täysin selvää, kenen vastuulla reitistöjen ja levähdyspaikkojenylläpito on jatkossa. Suosituksena raportissa esitetään, että Metsähallituksen yhteistyöstä paikallisten yhdistysten,seurojen ja yksityishenkilöiden kanssa pitäisi ottaa oppia myös yksityismailla sijaitsevien reitistöjen hoidossa. Ongelmanaon ainoastaan se, kuka palveluista maksaa. Jos kunta näkee reitistöjen kunnan imagoa parantavana palveluna, sillä on mielenkiintoaylläpitää reitistöä. Ylläpidosta huolehtimisen suunnittelu hankerahoituksen loppumisen jälkeen tulisi olla kaikissatapauksissa edellytyksenä luontoreitistöjen hankerahoituksen myöntämiselle.VaikutuksetTutkimushanke on saanut usealta taholta positiivista palautetta ja sitä on pidetty tarpeellisena. Tutkimusraporttiin on kerättyyhteen yritysten ja yhdistysten hyödynnettävissä olevat kansalliset tuet, joiden avulla maaseudun pieniä töitä voidaan saadaedistettyä ja maaseudun palveluita lisättyä. Hankkeen vaikutuksista voidaan mainita, että erilaisten julkisten tukien pullonkaulatsaatiin nostettua yleiseen keskusteluun. Tietoisuus tukien ongelmista lisääntyi hankkeen myötä.TalousHankkeelle oli myönnetty MMM/YTR-rahoitusta 41 000 euroa, ja se kului lähes kokonaan.HuomioitaJatkoa ajatellen tiedot saatavilla olevista tuista ja niihin liittyvistä hakukriteereistä olisi hyvä päivittää tietyin väliajoin, esim.viiden vuoden välein. Tiedonhakijan kannalta olisi myös hyödyllistä, jos tiedot tuista ja niiden myöntäjistä olisivat saatavillakoottuna internetissä.TH 24 MiKrOKlusTEriAnAlyysi MAAsEudun PAiKAllisEn ElinKEinOPOliTiiKAn VälinEEnäVastuuorganisaatio: Vaasan yliopisto, Levón-instituuttiYhteyshenkilö: Kari Leinamo, puh. (06) 324 8317Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 25 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 5/2006–3/2007Avainsanat:maaseutuelinkeinot, elinkeinostrategiatJulkaisutLeinamo, Kari & Hannu Katajamäki (2007). Maaseudun yrittäjyyden mahdollisuuksien tunnistaminen. Menetelmällinen kokeiluKyrönmaalla. Vaasan yliopisto, Levón-instituutti. Julkaisu No. 125. Vaasa. Saatavissa myös http://www.uwasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-190-1.pdf.TavoitteetTutkimushankkeessa oli tavoitteena kehittää menetelmä, jonka avulla paikalliset toimintaryhmät pystyvät luomaan toteuttamiskelpoisiaelinkeinostrategioita oman alueensa vahvuuksien ja mahdollisuuksien pohjalta. Kehitettyä välineistöä kutsutaanmikroklusterianalyysiksi. Mikroklusterien markkinat voivat olla paikallisia, alueellisia, kansallisia tai kansainvälisiä. Hankkeellemyönnettiin puolet anotusta rahoituksesta. Tavoitteet eivät muuttuneet, mutta hanke toteutettiin suunniteltua suppeampanatutkimalla vain yhtä seutukuntaa kolmen sijaan.ToteutusTutkimuksen esimerkkialueena oli Kyrönmaan seutukunta. Aluksi perehdyttiin pilottialueen elinkeinotoiminnan laajuuteen jakerättiin tilastollista tausta-aineistoa alueesta. Pilottialueen tulevaisuudenkuvan selvittämiseksi käytiin tarkasti läpi myöskaikki Kyrönmaata ja/tai Pohjanmaan maakuntaa koskevat strategiat ja suunnitelmat. Näin päästiin selville alueen maaseutuunja yrittämiseen liittyvistä tavoitteista ja linjauksista.Hankkeelle kerättiin asiantuntijaryhmä. Sen ensimmäisessä kokouksessa pohdittiin alueen elinkeinopoliittisia vahvuuksia,heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Saadut tulokset muokattiin aineistoksi, joka käytiin läpi SWOT-analyysin keinoin. Yh-67

distämistyön tuloksena saatiin 18 erilaista teemaa, jotka olivat samalla ehdotuksia haetuiksi vahvuus- ja kehittämisstrategioiksi.Tämän perusteella asiantuntijaryhmän jäseniltä pyydettiin lausunnot jatkokäsittelyyn sopiviksi aihepiireiksi. Saatuunpalautteeseen pohjautuen etsittiin asiantuntijaryhmän kokouksessa yhteistä näkemystä alueen elinkeinopolitiikan linjauksistaja valittavista strategioista.Ongelmana käytännön toteutustyössä oli toimintamalliin sitoutuneiden vähäisyys. Hankkeen taustalla toimi asiantuntijaryhmä,johon kuului edustus Isonkyrön kunnasta, Laihian kunnasta sekä YHYRES-kehittämisyhdistyksestä. Asiantuntijaryhmä olilopulta hyvin pieni ja toteutuksen kannalta tärkeässä asemassa olevia avainhenkilöitä puuttui ryhmästä. Kiinnostuksen asteei noussut riittävän korkealle, jotta olisi voitu edetä suotuisasti. Hankkeella ei ollut ohjausryhmää, mutta hankkeen edistymistäseurasi YTR:n nimeämä kauppa- ja teollisuusministeriön edustaja.TuloksetKerätyn aineiston ja ryhmältä saatujen kommenttien perusteella tehtiin pilottialueesta sekä SWOT-analyysiin perustuvasta tutkimusprosessistaraportti, jonka viimeistely ja painatus julkaisuksi siirtyi suunnitellusta vuoden 2006 lopusta maaliskuun lopulle2007. Raportti toimii ohjekirjana, jonka perusteella vastaava työ voidaan toteuttaa myös muualla. Se on myös käsikirjaoman alueensa elinkeinopolitiikkaa kehittäville paikallisille toimintaryhmille.Raportissa ei ole tuotettu valmiita tuloksia kohdealueen (Kyrönmaa) käyttöön, vaan siinä on ensisijaisesti selvitetty kehiteltävänmenettelytavan eli mikroklusterianalyysin toimivuus ja toteuttamismahdollisuudet eri alueilla Suomessa.Kyrönmaalla päädyttiin kolmeen maaseutuyrittäjyyttä edistävään strategiaan: 1) asumiseen, palveluihin, asumisviihtyvyyteenja hoivatyöhön liittyvät ratkaisut, 2) maaseudun uudet elinkeinot, etenkin energiantuotanto sekä 3) metalliteollisuuden ja alihankinnanmahdollisuudet. Valitut strategiat ovat ankkuroituneet Kyrönmaan vahvuuksiin, ja ne ottavat huomioon myös Kyrönmaanulkopuoliset mahdollisuudet. Löydetyt teemat ovat Kyrönmaan maaseutuelinkeinojen kehittämisen kannalta todellisia janiihin on mahdollista sitoutua paikallisesti.Mikroklusterianalyysi antaa mahdollisuuden syvällisiin, oman alueen lähtökohdista ponnistaviin pohdintoihin. Raporttiin onkoottu selkeä toteuttamisprosessin kuvaus eri vaiheineen, mikä antaa luontevan mahdollisuuden menetelmän soveltamiseenvaltakunnallisesti myös tulevina vuosina. Kuntakohtaiset tulokset voidaan koota yhteen ja jatkaa kehitystyötä eteenpäin.VaikutuksetParhaimmillaan menetelmä avaa mielenkiintoisia suuntia, joihin on yhdessä mahdollisuus sitoutua. Sen avulla paikantuumyös kiintoisia keskusteluteemoja. Hankkeella ei ole ollut erityisiä maaseutupoliittisia vaikutuksia.TalousHankkeen rahoittajana toimi MMM/YTR yhteensä 25 000 euron rahoituksella. Hankkeeseen ei käytetty muuta rahoitusta.HuomioitaVaikka kohdealueena oli ainoastaan Kyrönmaa, on selkeä ja nopealukuinen, opaskirjamaiseksi kirjoitettu julkaisu hyvä työkalukaikkialle maahan. Sen avulla mallia voidaan soveltaa oman toimintaryhmän erityispiirteet huomioiden tulevaisuudessakin.68

TH 25 KOTiMAisTEn MänTyPuuPOHjAisTEn HAuTATErVOjEn TEHOKKuudEn TuTKiMinEn lAHOTTAjAsiEnTEn KAs-VATusKOKEillAVastuuorganisaatio: Museovirasto, rakennushistorian osasto, restaurointiyksikköYhteyshenkilö: Olli Cavén, puh. (09) 405 01Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 20 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 12 500 euroa)Kesto: 1/2004–9/2004Avainsanat:hautaterva, biosidi, direktiivi, EUJulkaisutVTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka (2004). Kotimaisten mäntytervojen vaikutus lahottajasienten ja sinistäjäsienten kasvuun.Loppuraportti.TavoitteetTervanpoltto kuuluu suomalaiseen elinkeinon harjoittamisen ja maaseudun historiaan. Tervan valmistuksen ympärille on kehittynytnykyään sivuelinkeinoja, jotka ovat parantaneet maaseudun elinvoimaisuutta. Suunnitteilla olleen EU-direktiivin mukaanmäntyterva olisi kuitenkin pitänyt poistaa puunsuojakäytöstä EU:n markkinoilta syyskuuhun 2006 mennessä, koska lahottajasientenkasvun puurakenteissa estävä mäntyterva sisältää fungisidisia ja karsinogeenisiä yhdisteitä. Euroopan komission aikomuskieltää tervan käyttö puunsuojauksessa olikin pääsyy hankkeen toteuttamiseen.Hankkeen tavoitteena oli saada hautaterva poistettua biosididirektiivin piiristä, sillä se sisältää ainoastaan pieniä määriä sienimyrkkyäeikä sitä voi pitää puunsuoja-aineena tai mikro-organismeja tappavana myrkkynä. Mäntyterva on puupintojen pintakäsittelyaine,joka estää veden ja kosteuden tunkeutumisen puuhun. Tietoa hautatervan puunsuojavaikutusten perusteistapidettiin kuitenkin puutteellisena. Tavoitteena oli laboratoriokokein selvittää, onko suomalaisesta männystä valmistetulla hautatervallasuoria kemiallisia tai lahottajasieniä tappavia vaikutuksia. Tutkijaosapuolena toimi Valtion teknillinen tutkimuskeskus,rakennus- ja yhdyskuntatekniikka (VTT). Hanke koettiin melko innovatiiviseksi, koska sen tulosten avulla saatiin paljonuutta tietoa tervasta ja sen vaikutuksesta eri lahottajasieniin sekä mikrobeihin.ToteutusHanke alkoi tammikuussa 2004 huolimatta siitä, että rahoituspäätöksestä ei ollut saatu vielä lopullista varmistusta. Hankkeelleperustettiin ohjausryhmä, joka kokoontui kerran kuussa. Ohjausryhmä koostui Museoviraston, VTT:n, sosiaali- ja terveyshuollontuotevalvontakeskuksen (STTV) sekä Suomen ympäristökeskuksen edustajista. Ohjausryhmällä oli suuri vaikutus sekä hankkeensisältöön että toteutukseen. Tutkimuksen koordinoinnin ja suunnittelun toteutti Museoviraston rakennushistorian osaston restaurointiyksikkö.Lisäksi se vastasi käytännön järjestelyistä, aineiston jakelusta sidosryhmille sekä tutkimuksiin tarvittavien tervaerienja puumateriaalin hankkimisesta. VTT vuorostaan vastasi laboratoriotutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta sekätulosten raportoinnista. Tutkimus toteutettiin lahottajasienten ja puulla kasvavien homeiden maljaviljelystesteillä. Ympäristöministeriö,Suomen ympäristökeskus sekä Tuotevalvontakeskus olivat vastuussa tutkimustulosten toimittamisesta EU:lle.TuloksetTutkimus toteutui pääasiallisesti suunnitelmien mukaisesti. Sieniviljelmät vaativat kuitenkin enemmän aikaa kuin mihin oliosattu varautua. VTT:n tutkimustulokset osoittivat, että hautaterva suojaa puun pintaa kosteudelta, eikä terva estä lahottajasientenkasvua. Tutkimuksissa käytettiin vertailuaineina kaupallisia puunkyllästysaineita. Toisin kuin hautatervan, niiden todettiinestävän osittain tai jopa kokonaan lahottajasienten kasvun. Tulosten perusteella hautatervaa ei voida luokitella biosidituotteeksija näin ollen se tulisi poistaa direktiivistä. Myös tervan käytön pitkä historia Suomessa tukee tulosta. Ei ole myöskäänolemassa muuta vastaavaa hautatervaan rinnastettavaa tuotetta. VTT:llä laadittua tutkimusraporttia oli tarkoitus käyttääperusteluaineistona haettaessa suomalaiselle mäntytervalle poikkeusta EU:n biosididirektiivistä.VaikutuksetHanke onnistui tavoitteessaan osittain, sillä se sai hautatervan käytölle tutkimustulosten pohjalta 10 vuoden lisäajan. Hankeonnistui todistamaan, että hautaterva on lievästi biosidinen aine, joten sitä ei poistettu direktiivistä kokonaan vaan sen käytöllemyönnettiin jatkoaikaa. Hankkeen ansiosta hautatervan myynti on myös tulevaisuudessa sallittua. Hautaterva on Suomenensimmäinen suuren mittaluokan kemiallinen vientituote, jolla on pitkä historiallinen perinne ja ulottuvuus.69

TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat 20 000 euroa. MMM/YTR osuus siitä oli 12 500 euroa. Lisäksi rahoitusta saatiin ympäristöministeriöltä2500 euroa. Museoviraston omarahoitusosuudeksi jäi näin ollen 5000 euroa. Koko rahoitus käytettiin lahottajasienienja sinistäjäsienien kasvatuskokeisiin sekä eri tervalaatujen vertailuun.TH 26 MAAsEudun VETOVOiMAisuus jA KuluTTAjiEn yKsilöllisET EläMänTAVATVastuuorganisaatio: KuluttajatutkimuskeskusYhteyshenkilö: Johanna Leskinen, puh. (09) 7726 7714Päärahoittaja: KuluttajatutkimuskeskusKokonaiskustannus: 354 866 (MMM/YTR:n osuus 163 500 euroa)Kesto: 8/2004–5/2006Avainsanat:maallemuutto, maassamuutto, arvot, elämäntapa, asuminen, palvelutJulkaisutKytö, Hannu (2006). Maallemuuton lisääntyminen on viestin kaupungeille. Helsingin Sanomat 16.6.2006. Vieraskynä.Kytö, Hannu & Leena Aatola (2006). Muuttuva maallemuuttaja. Maallemuuttajan elämäntavat ja maallemuuton mukanaantuomat muutokset. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 3/2006.Kytö, Hannu, Helena Tuorila & Johanna Leskinen (2006). Maaseudun vetovoimaisuus ja kuluttajien yksilölliset elämäntavat.Tutkimuskokonaisuuden loppuraportti. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 5/2006. Saatavissa myös: http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4901/2006_05_julkaisu_maaseutu_loppuraportti.pdf.Parviainen, Anna-Maria (2006). Maaseudun kaksi tulevaisuutta – Maaseudun kehittäminen ja maaseutukuntien tulomuutto2000-luvun Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.Tuorila, Helena (2006). ”Täällä maalla on hyvä asua.” Kokemukset maaseudusta uutena asuinympäristönä. Kuluttajatutkimuskeskus,julkaisuja 4/2006. Saatavissa myös: http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4900/2006_04_julkaisu_maallaonhyvaasua.pdf.Artikkelit pohjautuen hankkeeseen seuraavissa lehdissä: Ilkka, Hufvudstadsbladet, Uutispäivä Demari, Kansan Uutiset, Iltalohja,Maaseudun Tulevaisuus, Yhteishyvä.TavoitteetSuomen Kuluttajaliitto oli kiinnostunut maaseudun kuluttamisesta ja toteutti maaseudun kehittämisohjelman 2003–2004. Senkeskeinen tavoite oli maaseudun asuttuna pitäminen. Kehittämisohjelman perusteella Kuluttajatutkimuskeskus lähti yhteistyössäkauppa- ja teollisuusministeriön kanssa kehittämään isompaa tutkimusta. Tutkimusta pidettiin uudenlaisena erityisestisiksi, että maaseutututkimusta ei ollut toteutettu aiemmin kuluttajalähtöisesti.Hankkeen tavoitteena oli selvittää maaseudun vetovoimaisuutta ja sitä vahvistavia tekijöitä sekä jäsentää maaseudulla asumistasuosivia elämäntapatyyppejä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat maaseudulle muuttaneet kotitaloudet. Tutkimukselleasetetut kolme tarkempaa tavoitetta oli1) analysoida ja vertailla kaupunkien läheisen maaseudun, ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun asuin- ja elinympäristönmaalle muuttoa edistäviä ja jarruttavia tekijöitä maaseudulle muuttaneiden näkökulmasta,2) selvittää yllä mainituille maaseutualueille muuttaneiden kuluttajien näkemyksiä asuin- ja elinympäristön, työmahdollisuuksienja palvelujen merkityksestä muuttopäätöksessä, asuinpaikan valinnassa ja yksilöllisten elämäntapojen mahdollistamisessasekä3) tehdä ehdotuksia maaseudun asuin- ja elinympäristöominaisuuksien ja ihmisten elämäntapojen yhteensovittamista edistäviksitoimenpiteiksi ja työkaluiksi tutkimustulosten pohjalta.ToteutusTutkimuksen toteutus koostui kahdesta vaiheesta: taustatutkimuksesta ja empiirisestä tutkimuksesta. Ensimmäiseksi tehtiinkirjallisuusanalyysi ja perehdyttiin aiempaan tutkimukseen. Tämän jälkeen toteutettiin postikysely, jossa tarkasteltiin asuin- jaelinympäristöä, työmahdollisuuksia, palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, liikkumismahdollisuuksia sekä perheeseen javapaa-aikaan liittyviä tekijöitä. Yhteensä saatiin 810 kotitalouden tiedot vastausprosentin ollessa 44,9. Palvelujen selvittämi-70

nen vaati myös tilastollisen tiedon keräämistä. Tietoa kerättiin niin kuntien omilta internetsivuilta kuin myös TilastokeskuksenSuomi CD:ltä. Postikyselyn tuloksia syvennettiin laadullisella tutkimuksella, jonka tarkoituksena oli tulkita ja ymmärtää asuinympäristönja elämäntavan välillä olevaa suhdetta. Haastatteluja tehtiin yhteensä 28. Tutkimus oli alkuperäisten suunnitelmienmukaan tarkoitus toteuttaa elokuun 2004 ja helmikuun 2006 välisenä aikana, mutta hanke venyi muutamalla kuukaudellaavaintutkijan pitkän sairausloman vuoksi. Postikysely viivästyi myös hieman sen ajoituttua kiireiseen joulunalusaikaan. Hankkeellaollut ohjausryhmä vaikutti suurelta osin hankkeen sisältöön ja erityisesti työhön osallistuneet professorit antoivat tärkeääapua tutkimukselliseen otteeseen.TuloksetTutkimushanke tuotti paljon määrällisiä ja laadullisia havaintoja maaseudulle muuttamisesta syineen ja seurauksineen, maaseudullekiintymisen ja kiintymättömyyden syistä sekä elämäntavan yhteyksistä kuin myös johtopäätöksiä ja toimenpidesuosituksiamaaseudun kehittämiseksi. Lisäksi esille nostettiin suosituksia kuntapäättäjille ja maaseudulle muuttamista harkitsevillekuluttajille. Tutkimuksen alussa asetettuihin tavoitteisiin pystyttiin vastaamaan tarkoituksenmukaisella tavalla.Tutkimuksessa mm. muodostettiin kahdeksan elämäntapatyyppiä. Näitä olivat lähiruoan arvostajat, palveluja kaipaavat, shoppailuaharrastavat, eläintenhoitoa harrastavat, kesä maalla talvi kaupungissa, terveysliikuntaa harrastavat, asuinaluetoimikuntaanosallistuvat ja perhekeskeiset maallemuuttajat. Eri elämäntapatyypeissä elämäntavat vaihtelevat, mutta yksi ihminenvoi kuulua useampaankin elämäntapatyyppiin.Lähes kaikki kyselyn vastaajat viihtyivät erinomaisesti tai hyvin uudella asuinalueellaan maaseudulla. Viihtymisessä oli hiemanvaihtelua maaseututyypeittäin. Tutkimuksessa esitettiin, että maaseudun vetovoimaisuutta elinalueena voisi edistää uusiapalveluratkaisuja ja työmahdollisuuksia sekä asumista kehittämällä. Kehittämiskeinoiksi mainittiin mm. kuntien seututasoinenyhteistyö ja markkinointi, haja-asutusalueella erilaisten palvelujen yhdistäminen yhteen toimipaikkaan, paikallistenasukkaiden huomioiminen kehittämistyössä sekä viihtyisään ympäristöön panostaminen.VaikutuksetHaastatellun mukaan hanke antoi uusia ideoita maaseutupolitiikkaan. Hankkeen pohjalta syntyi myös Helsingin muuttovirroistauusi hanke, jossa käytettiin samaa tutkimuskysymysasettelua.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat lähes 355 000 euroa. MMM/YTR:n osuus oli tästä 163 500 euroa. Loput n. 190 000 euroakatettiin tutkimuslaitoksen omalla rahoituksella.TH 27 siEnisAdOn HyödynTäMisEEn TArViTTAVAn KuiVAusMEnETElMän KEHiTTäMinEnVastuuorganisaatio: EVTEK-ammattikorkeakouluYhteyshenkilö: Riitta Lehtinen, puh 020 755 3705Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 108 746,15 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 5/2004–9/2006Avainsanat:sienikuivuri, hyödyllisyysmalliJulkaisutHautamäki, Juhani (2005). Sienten kuivurin prototyyppi. EVTEK-ammattikorkeakoulu. Automaatiotekniikka. Insinöörityö.Hämäläinen, Sami (2006). Normaalissa ilmanpaineessa toimivan pakkakuivaimen automatisointi. EVTEK-ammattikorkeakoulu.Automaatiotekniikka. Insinöörityö.Lehtinen, Riitta & Kirsti Pääkkönen. Uudenlainen kuivauslaitteisto sienisadon hyödyntämiseen. Kehittyvä Elintarvike, 4/2006.Mäkitalo, Arja (2005). Pakastesienten kuivauslaitteisto. EVTEK-ammattikorkeakoulu. Talotekniikka. Insinöörityö.Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelman työelämälähtöiset projektit tähtäävät alan tietotaidon kasvuun. TeollisuusSuomi,10/2004.71

TavoitteetHanke lähti liikkeelle osaksi ammattikorkeakouluille asetetusta tutkimusvaateesta sekä osaksi aktiivisen hankesuunnittelijanaloitteesta. Sienet ovat raaka-aine, jota on suurina määrinä vaikea kuivata. Satokautena sienet on pakastettava, koska tuoreetsienet säilyvät huonosti. Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli kehittää yritystoimintaan soveltuva sienten kuivausmenetelmä,jotta sienituotteita olisi mahdollista valmistaa ympärivuotisesti. Menetelmän tuli myös soveltua pakastetuille sienille. Uusiensienituotteiden tuotannon aloittamiseksi oli luotava kansallista yhteistyötä. Hankkeen toivottiin pitkällä tähtäimellä edistävänkoko Suomen kattavan sienituotteiden tuotantoverkon rakentamista.ToteutusHankkeen aikana tehtiin yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa. Sienikuivurin suunnittelu oli bio- ja elintarviketekniikan, automaatiotekniikanja talotekniikan opiskelijoiden yhteistyön tulos. Ammattikorkeakoulun opiskelijat rakensivat yhteistyössä metalli-ja ilmastointialan yritys Kesvent Oy:n kanssa kuivauslaitteiston tuotantomittakaavaisen prototyypin, jonka testausvaiheessatehtiin vuorostaan yhteistyötä elintarviketukkuliikkeen Deliresta Oy:n kanssa. Menetelmän sisäänajossa oli mukanamarjojen kuivauksesta kiinnostuneita yrittäjiä.Hankaluutena mainittiin työn vaikea organisointi, koska käytännössä työn toteuttaminen tarkoitti ylitöitä valvoville opettajille.Hankkeen erityislaatuisuus eli koneen suunnittelu ja testaus, vaikeutti myös rahoituksen budjetointia.Hankkeessa jätettiin hankerahoitushakemus mm. Tekesiin hankkeesta, jossa olisi tutkittu sienipitoisen ravinnon vaikutuksiaiäkkäiden henkilöiden terveyteen. Tutkimuksella olisi haluttu osoittaa sienten terveellisyys ja siten kasvattaa sienten kysyntääja sienimarkkinoita. Hanketta ei hyväksytty. Sitä suunniteltiin yhteistyössä useiden erilaisten tahojen kanssa, kuten terveys- jaelintarvikealanyritysten kanssa.Hankkeelle perustettiin ohjaus- ja seurantaryhmä, joka koostui EVTEK:in, Kesvent Oy:n, Deliresta Oy:n ja maa- ja metsätalousministeriönedustajista. Ryhmä kokoontui kerran. Ohjausryhmän vaikutus hankkeeseen nähtiinkin melko muodollisena.TuloksetEVTEK-ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan laboratoriossa kehitettiin ja rakennettiin onnistuneesti kuivauslaitteistopakastettujen sienten kuivaukseen. Kuivattujen sienten todettiin säilyvän normaalissa varastossa. Lisäksi kuivatut sienetolivat kevyitä kuljettaa ja sopivat hyvin ruoanvalmistukseen. Hankkeen tuloksena EVTEK sai myös arvokasta kokemusta tutkimuksestamonen eri tahon yhteistyönä toteutetussa hankkeessa. Kehitetylle laitteistolle myönnettiin hyödyllisyysmallisuoja.Hanke koettiin melko innovatiiviseksi sen kehittämän sienten kuivaukseen suunnatun tekniikan ansiosta. Hankkeessa nähtiinkuitenkin myös innovatiivisena asiana poikkitieteellisyys, joka syntyi hankkeessa mukana olleiden osastojen vuorovaikutuksesta.VaikutuksetHankkeen vaikutuksista merkittävimmät ovat kohdistuneet EVTEK:in tutkimustoimintaan. Toimiminen yhteistyössä eri laitostenja yritysten kanssa on lisännyt oleellisesti yhteyksiä sekä poikkitieteellisyyttä koulutusalojen välillä. Laitekehityksestä on keskusteltuyritysten kanssa.TalousTutkimushankkeen rahoitti kokonaisuudessaan MMM/YTR. Hankkeen kulut olivat lähes 109 000 euroa. MMM/YTR:n rahoitus oliehdoton edellytys hankkeen toteutumiselle.HuomioitaSaman aihepiirin hanke: katso hanke numero 82.72

TH 28 jOKAMiEHEn OiKEuKsiEn uudET HAAsTEET MAAsEudun MATKAilun jA VirKisTysTOiMinnAn KAnnAlTAVastuuorganisaatio: Teknillinen korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskusYhteyshenkilö: Samuli Lehtonen, puh. (09) 451 2151Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 20 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 11/2005–9/2006Avainsanat:jokamiehenoikeudet, luonnon virkistyskäyttöJulkaisutLehtonen, Samuli, Timo Heikkinen & Jukka Hirvonen (2007). Jokamiehenoikeuksien tulkintoja ja haasteita luontoliikunnan ja-matkailun kannalta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 1/2007. Saatavissa myös: http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/50/YTR_1_07.pdf.TavoitteetSuomessa jokamiehenoikeuksien käyttö, kuten marjastaminen, sienestys, hiihto sekä kävely luonnossa, on hyvin yleistä. Luontoliikunnanja -matkailun suosio on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samanaikaisesti on ollut nähtävissä, ettäjokamiehenoikeuksien tulkinta vaihtelee eri toimijoiden välillä. Tämän hankkeen tarkoituksena olikin selvittää maanomistajienja luonnossa liikkuvien mielipiteitä jokamiehenoikeuksista. Hankkeessa selvitettiin lisäksi jokamiehenoikeuksiin liittyviä ongelmatapauksiaja niiden mahdollisia ratkaisukeinoja.ToteutusHanke oli kolmivaiheinen. Tutkimus käynnistyi kirjallisuus- ja mediakatsauksella. Mediakatsaus kattoi silloista kirjoittelua lehdistössäja internetissä liittyen jokamiehenoikeuksiin. Toisessa vaiheessa haastateltiin neljää tärkeää toimijaa Suomen luonnonsuojeluliitostasekä MTK:sta. Haastattelussa selvitettiin heidän näkemyksiään jokamiehenoikeuksiin liittyvistä puutteistaja erityiskysymyksistä, jotka olivat nousseet esiin kirjallisuuskatsauksen aikana. Viimeisessä osiossa tehtiin internetkysely,joka lähetettiin sekä metsäomistajille että erilaisille jokamiehenoikeuksia käyttäville ryhmille. Kyselyllä selvitettiin tilastollisesti,millaisia tulkintoja maanomistajilla, luontoyrittäjillä ja luontoliikkujilla on jokamiehenoikeuksista. Lisäksi kyselyssä esitettiinavokysymyksiä, joilla pyrittiin hakemaan tietoa mahdollisista ongelmista ja niiden ratkaisuista. Kyselyitä lähetettiin yli1700 henkilölle sähköpostitse, joista meni perille 90 prosenttia. Kyselyyn vastasi loppujen lopuksi 738 henkeä, jolloin vastausprosenttioli n. 48.Alkuperäisenä tarkoituksena oli tarkastella myös jokamiehenoikeuksia tapaustutkimuksen menetelmin. Tämän tavoitteena olisiollut syventyä toimijoiden välisiin suhteisiin sekä oppia ymmärtämään tekijöitä, jotka vaikuttavat ongelmien sekä hyvien suhteidenja käytäntöjen syntyyn. Neljännestä osiosta luovuttiin, kun haettua rahoitusta ympäristöimnisteriöltä ei saatu. Hankemateriaalistaei ilmennyt, oliko hankkeella ohjausryhmää.TuloksetTutkimuksessa saatiin kerättyä tilastollista ja laadullista aineistoa jokamiehenoikeuksiin liittyen. Internetkysely osoitti, ettävastaajaryhmien välillä ei ollut nähtävissä suuria mielipide-eroja jokamiehenoikeuksien päälinjoista. Vastaajat pitivät perinteisiäjokamiehenoikeuksia hyvinä ja tärkeinä painottaen samalla käyttäjän velvollisuuksia. Pääasiallisesti sekä metsänomistajatettä käyttäjät olivat samaa mieltä siitä, että haittoihin, jotka aiheutuvat toisen mailla liikuttaessa, tulisi suhtautua entistätiukemmin. Lisäksi pitkälti yhtä mieltä oltiin siitä, millainen toiminta jokamiehenoikeuksin on sallittavaa ja millainen ei.Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan voitu syventyä yksittäisiin ongelmatapauksiin ja sen selvittämiseen, millaisissa olosuhteissakiistat kärjistyvät ja miten hankalimmat tapaukset todellisuudessa ratkaistaan. Jatkotutkimusta tarvitaan edelleen.VaikutuksetKoska hanke arvioitiin pelkän hankemateriaalin pohjalta, hankkeen vaikutuksia on mahdotonta kuvailla.73

TalousHankkeen kustannukset olivat 20 000 euroa, jonka MMM/YTR rahoitti kokonaisuudessaan. Hankkeelle haettiin saman verranrahoitusta myös ympäristöministeriön luonnonsuojelun tutkimusrahoista vuosina 2004 ja 2005, mutta rahoitusta ei saatu.Näin ollen tapaustutkimukset eivät toteutuneet.HuomioitaHankkeen arviointi laadittiin pelkän hankemateriaalin pohjalta. Huolimatta siitä, että hankkeesta vastannut henkilö tavoitettiin,häntä ei lopulta onnistuttu haastattelemaan, koska hän joutui useamman kerran perumaan ennalta sovitun haastatteluajan.Uutta sopivaa aikaa ei löytynyt.VH 29 OPPiVAT yriTysVErKOsTOT MATKAiluKOHTEEn MEnEsTysTEKijänäVastuuorganisaatio: Joensuun yliopisto, Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitosYhteyshenkilö: Hannu Ryhänen, puh. 050 369 1409Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 40 275,44 euroa (MMM/YTR:n osuus 34 234,15 euroa)Kesto: 5/2004–11/2005Avainsanat:maaseutumatkailu, yritysverkostotJulkaisutMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmän hankeseminaari 10.6.2004, Helsinki. Tiedote.Artikkeleita Itä-Savossa, Savon Sanomissa ja Warkauden-lehdessä.TavoitteetVäitöskirjahanke toteutettiin jatkohankkeena ”Oppivat kohteet maaseutumatkailussa” -hankkeelle, jossa tutkittiin Järvi-Suomenalueella Etelä-Savossa kolmea paikallista maaseutumatkailuyritysten yhteistyöverkostoa. Tässä hankkeessa oli tarkoituskerätä aineistoa väitöskirjatyötä varten, mutta ei saattaa työtä lopulliseen muotoonsa. Tavoitteita asetettiin neljä. Tutkimuksentavoitteena oli1) ensisijaisesti tuottaa väitöskirjan esitarkastusversio aikaisempina vuosina tehdyn hankkeen pohjalta sekä2) syventää kansainvälisiä tutkimussuhteita maaseudun matkailuyritysverkostoja tutkiviin tutkimusryhmiin ja -yksiköihin,3) palvella maaseutumatkailun yritysverkostojen oppimisen arviointia, käytännön kehittämistyötä ja matkailualan koulutuksenuudelleen arviointia sekä suunnittelua ja4) tuottaa ”yritysverkoston luovan oppimisprosessin malli”, jolla on sovellettavuusarvoa myös muille kuin maaseutumatkailuntoimialoille.Väitöskirjan esitarkastusversio oli tarkoitus valmistua lopullisesti helmikuun 2006 loppuun mennessä eli jo itse hankkeen päätyttyä.Tutkijan mukaan idea oppivasta yritysyhteisöstä oli innovatiivinen.ToteutusTutkimuksen kirjallisuuskatsaus tehtiin kahdessa osassa vuosina 2004 ja 2005. Hankkeen aikana toteutettiin kaikki tarvittavatyritysten perushaastattelut. Lisäksi tutkija oli mukana osallistuvana havainnoitsijana yritysten yhteisissä kehittämistilaisuuksissa.Kevään ja kesän 2005 aikana tutkija kävi läpi tehdyt haastattelut, jotka purettiin syyskuun loppuun mennessä. Lisäksitutkija oli hankkeen aikana jatkuvasti vuorovaikutuksessa kolmen tutkimansa verkoston kanssa ja antoi verkostojen toimintojenkehittymisestä palautetta tutkijan näkökulmasta. Hankkeelle haettiin lisäaikaa huhtikuusta marraskuuhun 2005 tutkimuksenlaajuuden takia.Erityinen ongelma hankkeen toteuttamisessa tutkijan näkökulmasta oli MMM/YTR:n jälkeisen rahoituksen löytäminen sekä läheisentutkijaviiteryhmän puuttuminen. Hankkeella ei ollut ohjausryhmää vaan työtä ohjasi pääasiassa Joensuun yliopistonprofessori, joka oli aiheen asiantuntija.74

TuloksetTutkija kokosi hankkeen aikana kaiken tarvitsemansa empiirisen materiaalin väitöskirjan esitarkastusversion toteuttamiseksi.Hankkeen päätyttyä myös esitarkastusversion teoreettinen osuus oli koostettu. Empiirinen aineisto vaati kuitenkin jatkotyöstämistävielä hankkeen päättymisen jälkeen.Hankkeen ensimmäistä tavoitetta eli väitöskirjatyön esitarkastusversion valmistumista ei useista syistä johtuen saavutettututkijan odottamalla tavalla. Esitarkastusversion oli määrä valmistua helmikuuhun 2006 mennessä. Valmistuminen venyi kuitenkinkesäkuulle, koska uuden ja monitieteellisen aihepiirin työstämiseen kului tutkijalta paljon aikaa. Toiseksi edellisen tutkimushankkeenaikana kerätty materiaali ei ollut laadukasta ja tarpeeksi pitkällä aikavälillä kerättyä, joten aikaa kului lisämateriaalinhankkimiseen. Vertailtavuuden vuoksi työssä oli mukana kolme tapaustutkimusta. Ne kuitenkin tuottivat suurenmäärän tietoa, jonka käsittelyyn kului enemmän aikaa kuin tutkija oli ennakoinut. Tutkija joutui käyttämään työssä paljon aikaamyös tutkimusnauhoitteiden esikäsittelyyn sekä uuden laadullisen tietojenkäsittelyohjelman opetteluun. Lisäksi tutkija toimiyksin; hänellä ei ollut tukenaan tutkijaryhmää, jonka kanssa olisi voinut vaihtaa ajatuksia.Myöskään hankkeen toinen tavoite ei toteutunut. Tutkimussuhteita ei juuri syvennetty maaseudun matkailuyritysverkostoja tutkiviintutkimusryhmiin ja -yksiköihin. Hankkeessa ei myöskään tehty kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Tutkimukselle oli asetettuaikatauluun nähden liian kunnianhimoiset tavoitteet.VaikutuksetNurmeksen kunnassa on käynnissä alueellinen kehittämishanke, jossa tämän hankkeen tutkija on hyödyntänyt materiaaliaanerityisesti (oppivien) yritys-, työ- ja asuinyhteisöjen osalta. Lisäksi tutkimusta ja etenkin sen keskeistä käsitettä “Oppiva yhteisö”on hyödynnetty Pielisen Karjalan alueellisessa kehittämisessä. Käsitteelle ja sen teoriataustalle on rakentumassa vähitellenkansainvälistä hanketoimintaa itäsuomalaisella maaseudulla. Hanke on vaikuttanut tutkijan oman asiantuntijuuden sekäosaamisen kasvuun.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat runsaat 40 000 euroa, josta MMM/YTR:n osuus oli hieman yli 34 000 euroa. Omarahoitusosuudeksijäi siten n. 6000 euroa.HuomioitaVäitöskirja valmistuu lopullisesti todennäköisesti kevään 2009 aikana.75

TEEMA ”MAAsEudun KEHiTTäMisVälinEET jA TyöMuOdOT” (sekä tutkimus- että kehittämisteema)Teeman nimi on aiempina vuosina ollut– maaseudun kehittämistyön keinojen ja tulosten tutkimus (2002).KH 30 KunnAn KulTTuuriyMPärisTöOHjElMA – MiKsi jA MiTEnVastuuorganisaatio: Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osastoYhteyshenkilö: Minna Perähuhta, puh. 050 5726 354Päärahoittaja: YmpäristöministeriöKokonaiskustannus: 50 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 9941,32 euroa)Kesto: 3/2004–12/2004Avainsanat:kulttuuriympäristöohjelma, opasJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetHanke lähti ideatasolla liikkeelle 1990-luvun puolivälissä, jolloin ympäristökeskusten alueilla toteutettiin kulttuuriohjelmia. Hankkeentarkoituksena oli edistää kulttuuriympäristöohjelmien laatimista kunnissa. Tähän pyrittiin kolmen osatavoitteen kautta:1) tehtyjen pilottihankkeiden kokemusten laaja hyödyntäminen,2) yhteistyöverkon vahvistaminen eri hallinnonalojen välillä ja3) oppaan tuottaminen ohjelmien laatijoiden tueksi.Tärkeäksi tavoitteeksi nostettiin oppaan jakelu sekä siihen liittyvä koulutus ja tiedotus. Idea kulttuuriympäristöohjelmien kehittämisestäyhteistyössä alan asiantuntijan ja paikallisten toimijoiden kanssa koettiin uudenlaiseksi toimintatavaksi.ToteutusHankkeessa tehtiin puolistrukturoituja puhelinhaastatteluja, jotka suunnattiin kuntien johdolle. Lisäksi YTR:n kulttuuriteemaryhmäjärjesti taustayhteisölleen ja yhteistyötaholleen työseminaarin, jossa sekä arvioitiin ja suunnattiin opastyötä että selvitettiin,millaisia mahdollisuuksia kullakin taholla on edistää ohjelmien laatimista. Hankkeen tutkijakonsultti myös kokosi arvioinnintulokset ohjausryhmän ja valvojan ohjeiden mukaisesti ja laati yhteistyössä ympäristöministeriön yliarkkitehdin kanssakäsikirjoituksen kunnan kulttuuriympäristö -oppaasta. Oppaan julkaisu on viivästynyt pahoin mm. hankkeessa mukana olleidenhenkilöiden muista työkiireistä johtuen.Hankkeelle perustettiin ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli toimia laadittavan oppaan kriittisenä arviointiraatina yhdessä alueellistenympäristökeskusten kulttuuriympäristövastaavien kanssa. Ohjausryhmässä olivat edustettuina YTR, ympäristöministeriö, SuomenKotiseutuliitto, Suomen Kuntaliitto sekä Museovirasto. Ryhmällä oli ratkaiseva vaikutus hankkeen linjauksissa sekä painotuksissa.TuloksetHankkeen MMM/YTR-rahoitteinen osuus päättyi vuonna 2004, mutta muilta osin hanke on venynyt vuodelle 2009. Hankkeen tuloksenasyntyy ”Kunnan kulttuuriympäristöohjelma – miten ja miksi” -opas, johon arviointihetkellä syksyllä 2008 tehtiin vieläkuvatoimitusta. Tämän jälkeen opas oli tarkoitus lähettää asiantuntijoille lausuntokierrokselle. Opas laadittiin tueksi kulttuuriohjelmientekijöille, kuten kuntien luottamushenkilöille, viranhaltijoille, ohjelmien suunnittelijoille sekä konsulteille. Opastyönperustana olivat niiden kuntien kokemukset, jotka olivat aiemmin tehneet kulttuuriympäristöohjelman. Oppaassa kerrotaan,mitä ohjelmatyössä on otettava huomioon sekä mitä haasteita mahdollisesti tullaan kohtaamaan. Oppaan mukaan esim. kunnanja muiden osallisten resursseista riippuu, millainen kulttuuriympäristöohjelma laaditaan.VaikutuksetHankkeen varsinaisia vaikutuksia on vielä vaikea arvioida, koska oppaan teko on kesken. Kulttuuriympäristö on kuitenkin nähtymelko vaikeasti hahmotettavana kokonaisuutena varsinkin MMM/YTR:n kulttuuriympäristöteemaryhmässä. Oppaan valmisteluja kokoon saattaminen on selventänyt kuitenkin tätä kokonaisuutta jonkin verran.76

TalousHanketta rahoittivat ympäristöministeriö ja MMM/YTR. Ympäristöministeriö on rahoittanut hanketta n. 40 000 eurolla. MMM/YTR myönsi rahoitusta enintään 19 000 euroa. Siitä hyväksyttiin maksettavaksi kuitenkin vain alle 10 000 euroa. MMM/YTR:stäsaatu pienempi rahoitusosuus johtui siitä, ettei sovittuja tuloksia saavutettu määräaikoihin mennessä.KH 31 PAiKAllisMusEOidEn TOiMinTA – OPAs PAiKAllisMusEOn HOiTOOnVastuuorganisaatio: Museovirasto, kehittämisyksikköYhteyshenkilö: Marianna Kaukonen, puh. (09) 4050 9365Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 27 437 euroa (MMM/YTR:n osuus 9 560,83 euroa)Kesto: 10/2003–2/2005Avainsanat:museot, opas, yhteistyöJulkaisutMattila, Mirva, Marianna Kaukonen & Ulla Salmela (toim.) (2005). Opas paikallismuseon hoitoon. Museovirasto, Helsinki.TavoitteetMuseovirasto on aikaisemmin julkaissut ensimmäisen version oppaasta paikallismuseoille. Tämä hanke lähti liikkeelle oppaanpäivittämistarpeesta. Hanke oli Museoviraston kehittämishanke, jonka tarkoituksena oli laatia ”Opas museon hoitoon” -julkaisupaikallismuseoiden toiminnan tueksi ja tuoda käytännönläheistä ja monipuolista tietoa museon ylläpidosta sekä hoidosta.Lisäksi tavoitteena oli kehittää kulttuuritoimijoiden alueellista yhteistyötä.ToteutusOppaan laatimiseen palkattiin 4,5 kuukauden ajaksi suunnittelija, jonka tehtävä oli toimittaa julkaisu. Opasta ei lähdetty laatimaanalusta, vaan työn perustana oli vuonna 1985 julkaistu ”Museonhoidon opas paikallismuseoille”. Vaikka opasta aikanaanhyödynnettiin paljon, nähtiin tarpeelliseksi saattaa opas ajan tasalle. Vuoden 1985 oppaan teksti tarkistettiin ja päivitettiinuutta julkaisua varten.Hanke ei edennyt täysin ongelmitta. Tekstin muokkaaminen oli työläämpää kuin oli osattu odottaa. Näin ollen sille varattu neljänkuukauden aika ei riittänyt työn loppuun saattamiseen. Työ jouduttiin jättämään väliaikaisesti kesken, koska määräaikaisensuunnittelijan työsuhde päättyi. Sitä jatkettiin virkatyönä Museovirastossa loppukesällä 2004. Myös kahdelta ulkopuoliseltaasiantuntijalta tilattiin tekstiosuudet heidän erityisosaamisalueiltaan. Painovalmis opas toimitettiin taittajalle lokakuussa,mutta painotalon joulukiireiden vuoksi opas julkaistiin vasta helmikuussa 2005.Hankkeella ei ollut omaa ohjausryhmää, vaan 20 maakuntamuseon verkoston jäseneltä pyydettiin hanketta koskevia kommenttejaja odotuksia etukäteen. Hanke ei sinällään ollut kovin innovatiivinen, koska se koski pääasiassa aiemman materiaalin päivittämistäja täydentämistä.TuloksetHanke täytti määrällisen tavoitteensa: vuonna 1985 julkaistun oppaan tekstit uusittiin ja päivitettiin. Hankkeen tuloksena syntyi”Opas paikallismuseon hoitoon” -julkaisu, joka esiteltiin keskeisimmille käyttäjäryhmille ensi kerran helmikuussa 2005.Opasta painettiin 500 kappaletta. Julkaisusta laadittiin lisäksi tiedote, joka toimitettiin tiedotusvälineille ja museoille. Oppaastaon myöhemmin otettu toinen painos ja se on painettu myös ruotsiksi.Hankkeen toinen tavoite oli kehittää kulttuuritoimijoiden alueellista yhteistyötä. Tämä jäi kuitenkin hankerahoituksen ulkopuolelle,koska myönnetty rahoitus toteutui haettua pienempänä. Toiseen asetettuun tavoitteeseen pyrittiin julkaisun valmistuttuaomarahoituksella. Voisikin sanoa, että kulttuuritoimijoiden alueellista yhteistyötä on pyritty edistämään korostamalla yhteistyönmerkitystä neuvoteltaessa maakuntamuseoiden alueellisen työn painopisteistä ja tavoitteista.77

VaikutuksetHanke on antanut aiempaa monipuolisempaa ja ajantasaisempaa tietoa paikallismuseoiden toiminnan kehittämiseksi ja tasonnostamiseksi. Opas on myös helpottanut merkittävästi museoiden nuorempia tutkijoita. Hankkeesta ei lähtenyt liikkeelle varsinaistaerillistä tutkimus- tai kehittämistoimintaa.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat n. 27 000 euroa. MMM/YTR-rahoitus oli n. 10 000 euroa. MMM/YTR:n myöntämä rahoituskäytettiin hankkeessa syntyneen julkaisun painatuskuluihin. Lisäksi opetusministeriöltä saatiin avustusta 2 000 euroa. Loputrahoituksesta oli omarahoitusosuutta.HuomioitaHanke herätti paljon kiinnostusta myös ruotsinkielisten keskuudessa, minkä vuoksi opas päätettiin kääntää ja julkaista myösruotsiksi.KH 32 AiTTA – AjAnKOHTAinEn MAAsEuTuMAKAsiiniVastuuorganisaatio: Maaseutu kuvina ry (toteuttaja Viestintä Helapress Oy)Yhteyshenkilö: Heikki Koskela, puh. (06) 4170 627Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 43 750 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 1/2004–12/2007 (rahoitusta myönnetty kuitenkin yhä vuodelle 2008)Avainsanat:maaseutu, televisio, dokumenttiJulkaisutNoin neljäkymmentä 4–5 minuutin mittaista maaseudun elämästä ja ihmisistä kertovaa ohjelmaa.”Satavuotias suomenhevonen”. Opetusvideo Suomenhevosen juhlavuoden toimikunnan käyttöön.Yhdeksänosainen tv-sarja suomenhevosesta.Noin puolen tunnin pituinen kylävideo ”Niemistö – kylän tarina”.”Suomenhevonen” Ykkösdokumentti TV1:llä.Kolme puolen tunnin mittaista, tositarinoihin perustuvaa televisiodokumenttia mm. kiertävästä huonekalukauppiaasta, rintamalotastaja terveyskeskuksen arkipäivästä. (osin MMM/YTR-hankerahoituksen turvin).TavoitteetHankkeen tavoitteena oli tuottaa valtakunnalliseen televisioon noin 15–20 ajankohtaisraporttia suomalaisen maaseudun ihmisistäja elinkeinoista sekä maaseudun kehittämistyöstä. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin tuottaa ensisijaisesti paikalliseen käyttöönohjelma Maaseutu kuvina -yhdistyksen kotiseudun kylien elämästä ja kehityksestä 1700-luvulta nykyhetkeen. Tämä videooli määrä valmistuttuaan jakaa alueen jokaiseen kotitalouteen veloituksetta. Lopuksi tavoitteena oli myös tuottaa yksi tai kaksipuolen tunnin mittaista dokumenttielokuvaa YLE:n ohjelmistossa esitettäväksi.ToteutusMaaseutu kuvina ry toteutti hankkeen ostopalveluna. Kilpailuttamisen jälkeen yhteistyökumppaniksi valittiin Viestintä HelapressOy. Tuotantoyhtiön vastuuna oli myös sopia ohjelmien aiheista ja sisällöstä sekä niiden toteutuksen aikatauluista kyseessäolevan ohjelman esittäjäksi suunnitellun televisiokanavan toimituksen kanssa.TuloksetVuoden 2007 loppuun mennessä Viestintä Helapress Oy tuotti hankkeen kautta noin neljäkymmentä muutaman minuutin kestävääohjelmaa maaseudun elämästä ja ihmisistä sekä opetusvideon, dokumentin ja ohjelmasarjan suomenhevosesta sekäkylävideon Niemistön kylästä (ks. julkaisut). Sopimuksen mukaisesti Maaseutu kuvina ry. sai kaikkien Viestintä Helapressin tekemientuotosten arkistokappaleet.78

Hankkeen aikana toteutetut ohjelmat esitettiin YLE TV1:n ajankohtaisohjelmissa. Lisäksi dokumentit julkistettiin Ruotsin televisionsuomenkielisessä ohjelmistossa. Pelkästään Suomessa ohjelmat tavoittivat arviolta yli miljoona katsojaa.Hankkeen koettiin täyttäneen pääosin sille asetetut tavoitteet. Tavoitteita ei täysin saavutettu, koska televisioyhtiön edustajat eivätolleet yhtä mieltä sille tarjottujen aiheiden tärkeydestä. Osa hankkeen toteuttajan mielestä tärkeistä aiheista jäi toteuttamatta,koska ne eivät ylittäneet niin sanottua uutiskynnystä. Esim. vuonna 2006 lähes viidestäkymmenestä ehdotetusta maaseutuaiheestaainoastaan viisitoista toteutettiin YLE:n aamutelevisiossa. Alkuperäisenä tarkoituksena oli myös jakaa toteutettu kylävideoalueen kaikkiin talouksiin, mutta vuoden 2007 päätyttyä kopio videosta oli annettu vasta kylän koulun käyttöön. Kylävideon monistustaja jakoa kyläläisille siirrettiin tuntemattomaan ajankohtaan, koska MMM/YTR:n myöntämästä vuoden 2007 rahoituksesta hyväksyttiinmaksettavaksi ainoastaan puolet. Hankkeen toteuttamista hankaloitti osaltaan myös hankevastaavan sairastuminen.VaikutuksetHanke paransi maaseudun näkymistä kansallisessa mediassa. Hankkeen tekijöiden dokumentit maaseudusta kiinnostivat yleisöä,koska niitä seurasi Finnpanelin mittausten mukaan n. 1,5 miljoonaa katsojaa. Hankerahoitusta myönnettiin myös yhä vuodelle2008.TalousHanke oli täysin MMM/YTR-rahoitteinen. Vuosien 2004 ja 2007 välisenä aikana rahoitusta myönnettiin yhteensä 60 000 euroa.Siitä ei kuitenkaan hyväksytty maksettavaksi 16 250 euroa maksatushakemuksien puutteellisuuksien vuoksi.Hankkeelle saatu rahoitus suunnattiin kokonaisuudessaan Viestintä Helapress Oy:lle. Rahoitusta ei kohdistuttu millekään yksittäiselleohjelmalle, vaan tuotantoyhtiölle maksettu korvaus kattoi kaiken: aiheiden ideoinnin sekä aiheiden työstämisen (toimitustyön,kuvauksen ja editoinnin) esityskelpoisiksi ohjelmiksi.HuomioitaTässä vaiheessa on arvioitu vain hankkeen vuoden 2007 mennessä toteutunut toiminta. Hanke kuitenkin jatkui vielä vuonna2008.KH 33 KAnTrisidE / KädET, Pää jA MiljööVastuuorganisaatio: Amorella Produce OyYhteyshenkilö: Pertti Mäkipää, puh. 050 545 8721Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 80 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 32 350 euroa)Kesto: 1/2004–12/2005Avainsanat:maaseutu, taitelijat, muutosJulkaisutMäkipää, Pertti (2005). Kädet, pää ja miljöö. Dokumentti-cd-com.TavoitteetHankkeen tavoitteena oli laatia dokumentti- tai reportaasisarja taiteen tekemisestä tämän hetken suomalaisella maaseudulla YLETeema -kanavalle. Sarjan pituudeksi oli suunniteltu kuusi jaksoa, joista kunkin ajateltiin kestävän 30 minuuttia. Sarjan ideana olikuvata maaseutua taiteilijoiden (kirjailijoiden ja kuvataiteilijoiden) kautta ja taiteilijoita maaseudun kautta. Sarjassa haluttiin herättääkatsoja pohtimaan, mitä luovan luokan siirtyminen maaseudulle merkitsee ja miksi siirtyminen on tapahtunut.ToteutusHankkeessa tehtiin aluksi pilottijakso, jonka perusteella YLE kiinnostui ohjelman taloudellisesta tukemisesta. Tuen antaminenei kuitenkaan toteutunut. Hankkeen aikana tuli ilmi, että neljästä eri jaksojen kuudesta taiteilijasta oli jo tehty tai oli tekeilläomat dokumentit, joten kuuden jakson tekemisestä luovuttiin. Tilalle suunniteltiin yhtä 60 minuutin jaksoa, jossa haluttiin kä-79

sitellä suomalaista maaseutua uusien ammattien silmin. Katsojia ajateltiin heräteltävän miettimään, pelastavatko luovan luokanuudet maaseutuasukkaat maaseudun vai onko luovan luokan muutto maaseudulle merkki maatalouden hiipumisesta.Hankkeen osaksi tehtiin mediataideinstallaatio MUUTOS. Installaatiossa esitettiin ihmisten elämää televisioiden kautta, ja samanhuoneen keskellä olevassa vanhassa traktorissa oli tanssiesitys. Tämän tarkoitus oli herättää keskustelua maaseuduntulevaisuudesta. Dokumentti näytettiin YLE TV1 -kanavalla sekä lähetettiin eurooppalaiselle ART-kanavalle. Tietoa siitä, näyttiköART-kanava dokumentin, ei ole. Traktori-installaation oli tarkoitus kiertää eri maaseutukunnissa eri puolilla Suomea, muttaloppujen lopuksi se toteutui vain Fiskarsin alueella Pohjan kunnassa, nykyisessä Raaseporin kaupungissa.TuloksetKaikkia hankkeen alkuperäisiä tavoitteita ei saavutettu. Hankkeen aikana laadittiin dokumentti maaseudun taiteilijoista jamuutoksesta. Lisäksi traktori-installaatio toteutui Fiskarsissa.VaikutuksetHankkeen toteuttajan mukaan haastatteluhetkellä kesällä 2008 oli varmistumassa, että muutama maaseutuaiheinen ohjelmaoli tulossa televisioon MTV3-kanavalle, mutta nimiä ei saanut vielä haastatteluhetkellä mainita. Lisäksi hänen mukaansa televisiossaon enemmän alettu ottaa huomioon niitä maaseudun asioita, joita pilottijaksossakin oli tuotu esille.TalousHankkeelle myönnettiin vuosina 2004–2005 yhteensä 39 700 euroa, jonka tuli olla noin puolet hankkeen kokonaiskustannuksista.Hanke anoi ennakkoa, mutta sitä ei myönnetty. Hankerahoituksesta jäi käyttämättä 7350 euroa, koska viimeinen maksatushakemustehtiin liian myöhään. Muuta rahoitusta hanke sai Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:ltä ja Yleisradioltayhteensä arvion mukaan 40 300 euroa.KH 34 TAiTO-KulTTuuriHAnKE / TAiTO-TOiMinTAA -MAAsEudun KäsiTyöKEsKuKsEn KEHiTTäMisHAnKEVastuuorganisaatio: Uudenmaan Käsi- ja taideteollisuus ryYhteyshenkilö: Sari Kähönen, puh. (019) 416 170Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 45 253,11 euroa (MMM/YTR:n osuus n. 42 000 euroa)Kesto: 4/2004–5/2006Avainsanat:käsityökeskukset, asiakasmäärätJulkaisutOrimattilan käsityökeskus. Esite.Pitsitupa. Esite.Artikkelit esim. Orimattilan Sanomissa.TavoitteetMuuttoliike on tuonut Etelä-Suomen maaseudulle uusia asukkaita. Sekä vanhat että uudet asukkaat kaipaavat harrastuksiaja sosiaalisia kontakteja. Käsityökeskukset voivat saattaa ihmisiä yhteen ja mahdollistaa heille itsensä toteuttamisen. Tässähankkeessa oli tavoitteena kyselyn avulla selvittää eri toimijoiden odotuksia ja tarpeita Iitin ja Orimattilan käsityökeskustentoiminta-alueilla. Tulosten perusteella oli tarkoitus laatia erityiset kehittämisohjelmat molemmille käsityökeskuksille ja saatutieto oli tarkoitus levittää kaikkiin Suomen Taito-käsityökeskuksiin. Kehittämisohjelman tavoitteena oli rakentaa asiakaslähtöisiäpalvelumalleja käsityökeskuksiin, jotta niiden asiakasmäärät lähtisivät kasvuun, asiakastyytyväisyys nousisi ja keskustenasema käsityökulttuuritoimijoina vahvistuisi.ToteutusHankkeessa toteutettiin kysely Iitin ja Orimattilan käsityökeskuksen asiakkaille ja alueen eri toimijoille (päättäjät, järjestöt, kylätoimikunnatyms.). Tämän lisäksi kerättiin perustiedot käsityökeskuksista. Saatujen tietojen perusteella tehtiin käsityökes-80

kusten SWOT-analyysi ja laadittiin kehittämissuunnitelma. Suunnitelma sisältää tietoja markkinoinnin, tarjonnan, toiminnanja hinnoittelun tehostamisesta. Lisäksi järjestettiin koulutustilaisuuksia mm. Helsingissä 11.3.2005 Taito-käsityökeskusten sisustuksenja palveluiden kehittämisestä. Koulutustilaisuuksissa annettiin käytännön tietoa esim. myytävien tuotteiden ja palveluidentuottamisesta. Lisäksi ideoitiin uusia kursseja, jotka houkuttelisivat uusia asiakkaita. Hankkeen toteuttamista hankaloittityöntekijöiden nopea vaihtuminen, jolloin pitkäjänteinen toiminta oli vaikeaa.TuloksetHankkeen tavoitteet saavutettiin eli kysely toteutui onnistuneesti ja kyselyn vastausten perusteella suunniteltiin Taito-käsityökeskuksillekehittämisohjelmat. Tieto tästä levitettiin muihinkin käsityökeskuksiin Suomessa, jotta ne pystyisivät kehittämääntoimintaansa. Hankkeen aikana laadittiin Viiden sormen vinkit -työkirja, jossa on neuvoja mm. erilaisten asiakkaiden ja toimintaympäristönhuomioimiseen, resurssien hallintaan sekä tuotteistamiseen. Hankkeen myötä käsityökeskusten aukioloaikojamuutettiin asiakasystävällisemmiksi, markkinointia ryhdistettiin sekä uusia kursseja ja tuotteita tuotteistettiin, kuten GraftWellness -koulutus sekä hyvinvointipaketit.VaikutuksetKehittämisohjelmaa on hyödynnetty muissakin Suomen käsityökeskuksissa. Asiakaskyselyitä on suoritettu myöhemminkin. Toiminnanvaikutuksista asiakasmääriin ei ole tietoa, mutta aukioloaikojen parantaminen lisää asiakkaiden mahdollisuuksiakäyttää käsityökeskuksien palveluita.TalousMyönnetty MMM/YTR-hankeraha vuosina 2004 ja 2005 oli 44 500 euroa. Käyttämättä jäi n. 2500 euroa. Muu rahoitus tuli käsityökeskustenomana rahoituksena.KH 35 TAiTO-KulTTuuriHAnKE / TAiTO-MAllisTOVastuuorganisaatio: Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ryYhteyshenkilö: Marketta Luutonen (09) 7519 1975Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 35 200 euroa (MMM/YTR:n osuus 31 900 euroa)Kesto: 4/2004–12/2005Avainsanat:käsityömallisto, suomalainen kulttuuriJulkaisutTaito – Suomalaisen käsityön lehti 5/2004. Käsityöohjeita (villasukat, villasukat ja lapaset, sukat ja Mesikko-saali sekä baskerija huivi).Taito – Suomalaisen käsityön lehti 6/2004. Käsityöohjeita (ovikoriste, Tuike-liina ja -servetit sekä helmeilevä metallisydän).Taito – Suomalaisen käsityön lehti 1/2005. Käsityöohjeita (kastemekko, Karjala-huivi ja -neule, Taiga-asustesetti (huivi, laukku,lapaset ja myssy), Vaellus-taulu sekä mökkihuopa).Taito – Suomalaisen käsityön lehti 2/2005. Käsityöohjeita (Auringonhattu-seinätekstiilit sekä lautanauhamatto).Taito – Suomalaisen käsityön lehti 3/2005. Käsityöohjeita (kaislalampunvarjostin, Kaislikko-varjostin, Tuulahdus-pontso, matto,Kalasaalis-päiväpeitto sekä kuultokudos).Taito – Suomalaisen käsityön lehti 4/2005. Käsityöohjeita (Lumme-tekstiili ja helmipoiminta).TavoitteetSuomalaiseen kulttuuriin liittyy käsitöiden tekemisen perinne. Ihmisillä on säilynyt voimakkaana halu tehdä itse käsitöitä. Käsityökeskuksetovat Suomessa tarjonneet opetusta, materiaaleja ja ideoita käsityötaitojen kehittämiseen. Hankkeen tavoitteenaoli vahvistaa maaseudun kulttuuri-identiteettiä tarjoamalla itsetekeville asiakkaille suomalaiseen kulttuuriin pohjautuviaja tähän päivään sopivia tekstiilimallistoja sekä innostaa ihmisiä ja tarjota mahdollisuus kädentaitojen kehittämiseen. Suomalaisillalankatuottajilla on varaa kustantaa vain minimimäärä uusia käsityömalleja. Ulkomaiset lankatuottajat puolestaantuottavat ja kuvaavat uusia käsityömalleja ja laittavat niitä jopa ilmaiseen jakeluun. Siksi suomalaisiin käsityölehtiin tulee81

paljon ulkomaisia käsityömalleja, eikä suomalainen käsityöperinne pääse säilymään tai vahvistumaan. Hanke muodosti Taitotoimintaa-ja Kansallispuku-hankkeiden kanssa Taito-kulttuurihankekokonaisuuden.ToteutusHankkeen aluksi käsityökeskuksia kannustettiin lähettämään ehdotuksia, ideoita ja malleja lehdessä julkaistavaksi. Tarjouspyyntöjenkautta valittiin osa-aikainen suunnittelija, joka koordinoi saadut hyvät ohjeet mallistoksi. Suunnittelijan tehtävänäoli toimittaa taitomallistoon valmis työ tai käsityömalli. Suunnittelija valmisti ja kuvasi kaikki valitut käsityömallit lehteen, jane julkaistiin Taito-lehdissä työohjeineen.Hankkeessa käytiin yhteistyöneuvotteluja eri lankavalmistajien kanssa, tiedotettiin käsityökeskuksille mahdollisuudesta tuodaesille uusia käsityömalleja sekä oltiin esillä useilla eri käsityömessuilla ja -tapahtumissa. Uusia malleja, joita valita jatkotyöstöön,ei tullut käsityökeskuksilta odotettua määrää. Lisäksi hankkeen päätoimisen työntekijän puute hankaloitti mm. malliensuunnittelua ja tuotteistamista sekä lehtijuttujen toimittamista. Hankkeella ei ollut omaa ohjausryhmää, vaan hankettavietiin eteenpäin talon sisäisesti.TuloksetMalleja alkoi valmistua vuoden 2004 lopussa. Yhteensä toteutettiin ja kuvattiin 32 mallistokokonaisuutta. Nämä esiteltiin TAITOlehdennumeroissa 5/04–4/05. Saatuja malleja on hyödynnetty käsityökeskusten tarjoamilla käsityökursseilla ja -kouluissa. Yllätyshankkeen toteuttajille oli, kuinka paljon laadukkaita käsityömalleja loppujen lopuksi saatiin aikaan pienelläkin panostuksella jasaadulla ulkopuolisella hankerahoituksella. Hanke lisäsi suomalaisen käsityön käyttömahdollisuuksia, koska siinä pystyttiin keskittymäänuusien korkeatasoisten ja laadukkaiden käsityömallien suunnitteluun ja ohjeiden tekoon. Suunnitelluissa mallistoissahyödynnettiin suomalaisten lankavalmistajien tuotteita, joten hanke hyödytti myös suomalaista lankatuotantoa.VaikutuksetKun mallistot on julkaistu lehdissä, on niiden vaikuttavuutta vaikea määritellä. Ihmiset saavat vapaasti ottaa käsityömallitkäyttöönsä sekä kehitellä niitä paremmiksi. Siksi hankkeen voidaan sanoa lisänneen ihmisten valmiuksia tehdä käsitöitä. Lisäksilehden täyttäessä 100 vuotta vuonna 2007 voitiin ylpeänä esitellä satsausta suomalaiseen mallistoon.Hankkeelle anottiin jatkoa YTR:ltä, mutta sitä ei saatu. Taito-lehti on myöhemminkin pyrkinyt julkaisemaan suomalaisia käsityömalleja.Malleja on kuitenkin edelleenkin hankalaa saada mm. sen vuoksi, että suomalaisilla lankavalmistajilla ei ole varaauseiden uusien käsityömallien tuottamiseen.TalousHankkeelle myönnettiin vuosina 2004–2005 MMM/YTR-rahoitusta yhteensä 31 900 euroa, joka käytettiin kokonaan. Ennakkoamyönnettiin 3000 euroa. Taito ry:n omaa rahaa kului yhteensä 3300 euroa.KH 36 KAinuun KulTTuuriTEOllisuus- jA sisälTöTuOTAnnOn TiETOPAnKKiVastuuorganisaatio: Kainuun Etu OyYhteyshenkilö: Tarja Mäenpää, puh. 044 335 5533Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: ei laskettavissa (MMM/YTR:n osuus 29 823,83 euroa)Kesto: 4/2004–7/2005Avainsanat:kulttuuriteollisuus, kulttuuriyrittäjyysJulkaisutEi julkaisuja.82

TavoitteetSuomalaisessa kulttuuripolitiikassa on noussut yhdeksi kehittämisen painopisteeksi kulttuuriteollisuuteen panostaminen.Kulttuuriteollisuudessa yhdistyvät taiteellinen luovuus ja teollinen tuotanto. Hankkeen tavoitteena oli synnyttää maaseutualueillenykyaikainen, kulttuurisidonnainen yritys- ja palvelutoiminnan yhteistyöverkkopalvelu. Tämä tukisi kulttuurialan ammattimaistumista,edistäisi yrittäjyyttä ja aktivoisi alan toimijoita erilaisten rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämiseen. Tärkeintavoite oli tukea kulttuurialan ammattimaistumista sekä synnyttää uusia ja säilyttää olemassa olevia kulttuurialan työpaikkoja.Sen takaamiseksi tavoitteena oli, että yhteistyöverkkopalvelu tekisi yhteistyötä elinkeino- ja kulttuurialan viranomaistenkanssa. Erityisesti koetettiin luoda Kainuuseen kulttuurialan hautomotoimintaa, jossa toimittaisiin aktivaattorina maakunnankulttuurialan kehittämisessä.ToteutusHankkeen aikana luotiin kontakteja useisiin tahoihin. Neuvotteluja käytiin ja yhteistyötä synnytettiin mm. Seniorpoliksen, Snowpoliksenja Kajaanin Yliopistokeskuksen kanssa käynnistettävään muotoilun, kuntoilun ja hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämishankkeeseenliittyen. Erilaisten tapahtumien järjestämistä suunniteltiin mm. Oulun yliopiston Kulttuuriteollisuuden maisteriohjelmankanssa. Suunnitteilla oli myös laadukkaan kansainvälisen tanssitapahtuman tai -kilpailun järjestäminen Kainuussa.Hanke järjesti valtakunnallisen kulttuurialan rahoittajaseminaarin 7.–8.4.2005. Alun perin se oli tarkoitus järjestää jo pariakuukautta aiemmin, joten seminaarin ajankohdan siirtyminen vei paljon aikaa hankkeelta. Seminaari oli suunnattu kulttuurinrahoituksen parissa työskenteleville tahoille, kuten läänien taidetoimikunnille, Finprolle, Tekesille ja kuntien elinkeinotoimille.Tavoitteena oli avata kulttuuritoimialan innovatiivisen liiketoiminnan ja palvelujen tuottamisen arvoketju sekä luoda näkemyserilaisten rahoitusohjelmien, -kanavien ja -rakenteiden toimivuudesta toimialalla.Hankkeen aikana projektipäällikkö vaihtui, eikä muutosvaihe sujunut ongelmitta. Hankkeen alkuaikana oli keskitytty elokuvakulttuuriin,jolloin muut hankkeen osa-alueet olivat jääneet vähemmälle huomiolle. Näiden osa-alueiden toiminnan käynnistäminenvei paljon aikaa uudelta projektipäälliköltä. Hankkeen ohjausryhmä tuki hankkeen etenemistä, mutta sillä ei ollut välineitäauttaa uutta projektipäällikköä alkuun.TuloksetHankkeen aikana ei ehditty muodostaa tietopankkia internetiin. Hankkeessa ehdittiin tehdä lähinnä avauksia uusista asioistakäytäessä neuvotteluja uusista tapahtumista tai toimintamalleista, joten konkreettisia tuloksia on vaikea osoittaa.VaikutuksetKulttuuriteollisuus on jatkossakin ollut esillä mm. Kainuussa, ja sitä on viety eteenpäin. Hanke toi eri toimijoita yhteen, mikäolikin yksi hankkeen tavoitteista. Myöhemmin käynnistyi Generaattori-kulttuurihanke, jossa etsittiin ja pyrittiin juurruttamaanKainuun alueelle kulttuuriyrittäjyyden eri toimintamuotoja. Hankkeelle anottiin myös jatkoa, mutta sitä ei saatu.TalousHankkeelle myönnettiin rahoitusta 50 000 euroa, joka olisi ollut 41 % hankkeen kustannuksista. Hankerahasta jäi käyttämättärunsas 20 000 euroa, koska hankkeelle ei ilmeisesti osattu pyytää jatkoaikaa. Hankkeen tarkkoja kokonaiskustannuksia eisaatu tässä arvioinnissa selville.83

KH 37 KEHiTTäMisHAnKKEidEn VAiHEisTusMAlliVastuuorganisaatio: Maaseudun kehittämisyhdistys Keski-Karjalan Jetina ryYhteyshenkilö: Sirpa Maijanen, puh. 050 3650 790Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 26 364,88 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 3/2004–6/2006Avainsanat:toimintaryhmä, hankkeet, hallinnon kehittäminenJulkaisutToimintaryhmille tiedoksi lähetetty loppuyhteenveto hankkeen tuloksista.Lehtiartikkeleita.TavoitteetMaaseudun kehittämisessä hyödynnetään erilaisia hankerahoitusvälineitä, joissa on hallinnollisesti kehitettävää niin hankkeidentoteuttajien kuin rahoittajienkin kannalta. Tämän hankkeen tavoitteena oli testata mallia, jolla kehittämishankkeiden toteuttaminenja hallinnointi kevenisivät ja helpottuisivat. Hankkeessa pilkottiin aiemmin kehitellyn mallin avulla kehittämishankkeiden valmistelu-ja päätöksentekoprosessi osiin sekä pyrittiin löytämään näistä kehittämiskohteet. Lisäksi huomiota oli tarkoitus kiinnittääsiihen, kuinka eri hanketahojen toiminta muuttuu tässä erilaisessa kehittämishankkeiden toteuttamismallissa.ToteutusHanke toteutettiin Etelä- ja Pohjois-Karjalan toimintaryhmien alueella. Mukana olivat alueen viisi toimintaryhmää (Maaseudunkehittämisyhdistys Keski-Karjalan Jetina ry, Joensuun Seudun LEADER ry, Vaara-karjalan LEADER ry, Länsi-Saimaan kehittämisyhdistysry sekä Etelä-Karjalan Kärki LEADER ry), MMM/Maaseutu- ja rakenneyksikkö, Pohjois-Karjalan TE-keskus sekä Joensuunyliopiston Karjalan tutkimuslaitos. Mallin toteuttamista kokeiltiin yhteistyössä 17 todellisen kehittämishankkeen kanssa.Toimintaryhmä osallistui kokeiluhankkeiden rahoituksen hakemiseen yhteishankkeena, jolloin hankkeen toteuttaja tarjosihankkeen toteutuksen ostopalveluna toimintaryhmälle. Toimintaryhmä ja hankkeen toteuttaja olivat jakaneet hankkeet osiin jasopineet kullekin hankkeen vaiheelle tietyn hinnan. Toimintaryhmä maksoi sovitun hinnan toteuttajalle aina tietyn vaiheen toteutumisenjälkeen.Tiedonkulku oli oleellinen tekijä hankkeen etenemisen ja tuloksien saannin kannalta. Uuden menettelytavan kokeileminen vaatiasian sisäistämistä esim. toimintaryhmien henkilökunnilta, kirjanpitäjiltä, hankkeiden toteuttajilta ja valvovilta viranomaisilta.Sisäistäminen onnistui, kun asiaan oli pystynyt tarpeeksi tutustumaan.Kokeiltavasta menetelmästä levitettiin tietoa ympäri Suomen eri toimintaryhmiin kehittämisideoiden saamiseksi. Lisäksi siitäkirjoitettiin lehdissä. Hankkeelle oli tarkoitus anoa jatkorahoitusta, mutta näin ei tehty. Hankkeen toteuttamisessa auttoi paljonohjausryhmä, jossa oli eri ministeriöiden edustajia. Heidän tietotaitoaan pystyttiin hyödyntämään erityisesti hallinnon kehittämisenjuridisissa kysymyksissä. Koko hankkeen ajan työstettiin kehittämismallien ongelmakohtia ja sisältöä. Hanke tekimyös yhteistyötä Karjalan tutkimuslaitoksen kanssa sopimuksellisuuteen liittyen ja POMO+ -pilottihankkeen kanssa toimintaryhmätyönmenettelytapojen uusimiseen liittyen.TuloksetHankkeessa saatiin testattua uuden hankemallin toteutumista. Sen tuloksena syntyi paljon ideoita ja uusia kysymyksiä hankehallinnonkehittämiseen. Hankkeiden vaiheistaminen nähtiin keinoksi, jolla voidaan huomattavasti jäntevöittää kaikkien hankkeidensuunnittelua ja toteuttamista. Kyseisen mallin nähtiin myös keventävän rahoitusmenetelmiä, koska yksittäiset hankkeetlaskuttavat toimintaryhmää, jolloin maksatushakemuksia ei tehdä suoraan TE-keskukselle. Tämä keventää erityisesti TEkeskustentyötä. Tällainen sopimuksellinen hankemalli on joustava rahoituslähteen määräysten sisällä ja antaa toimintatilaaerityisesti pienille toimijoille ja järjestäytymättömille ryhmille. Myös sosiaalinen pääoma lisääntyy, kun hanketoiminta on ruohonjuuritasontoimijoiden yhteistyötä. Kuitenkin juridisesti hankehakijaksi tulee TE-keskuksen näkökulmasta toimintaryhmä.Tämä nykyisten säädösten mukaan poistaisi toimintaryhmiltä tarkoituksenmukaisuusharkinnan, mutta hankkeen tuloksien perusteellase olisi hyvä säilyttää edelleen toimintaryhmillä.84

Yhdessä toteutettu hanke lisäsi luottamusta toimintaryhmän ja hankkeen toteuttajan välillä. Lisäksi tuloksena saatiin mm.prosessikuvaus hankkeiden vaiheistamisesta, hallintomalliluonnos, sopimusmalliluonnokset sekä taloushallinnon toimintamalli.VaikutuksetHankkeen edustajia oli kuultavana, kun ohjelmakautta vuosille 2007–2013 valmisteltiin. Merkittävää muutosta kansalliseenhallinnointiin ei kuitenkaan ehtinyt syntyä. Hanke vaikutti osaltaan muutamaan mukana olleeseen toimintaryhmään ja niidentapoihin toimia hankkeiden parissa. Lisäksi hankkeen aikana käynnistynyt yhteistyö toimintaryhmien välillä on jatkunut muissamuodoissa myöhemmin.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 50 000 euroa (v. 2004), josta käytettiin hieman yli 26 000 euroa. Hankkeellemyönnettiin ennakkoa 20 000 euroa, mikä helpotti hankkeen toteuttamista huomattavasti. Alkuperäinen hakemus oli kolmellevuodelle 176 000 euroa, ja täydennetyssä hakemuksessa summaa oli pienennetty 102 500 euroon, joista hakuvuoden kustannuksiksiarvioitiin 50 000 euroa. Ensimmäinen hakemus sisälsi kokeiluhankkeidenkin kustannukset, jotka toisessa hakemuksessapoistettiin, koska niitä ei voitu rahoittaa MMM/YTR-rahoituksella.KH 38 POMO+ -PilOTTiHAnKE: TOiMinTAryHMäTyön MEnETTElyTAPOjEn uusiMinEnVastuuorganisaatio: Idässä Itää ry – Gro i Öst rfYhteyshenkilö: Christell Åström, puh. 040 766 9179Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 36 386,67 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 1/2005–12/2005Avainsanat:hankkeet, hallinto, toimintaryhmätJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetNiin Leader- kuin POMO-hankkeidenkin hallinnointi on koettu raskaaksi. Maa- ja metsätalousministeriön esittämä ajatus selvittäähallinnon selkiyttämistä sai suurta kannatusta maaseudun kehittäjien keskuudessa. Tämän hankkeen tavoitteeksi tuliPOMO-ryhmien kautta laatia seikkaperäinen malli, joka keventäisi hankkeiden hallintoa. Keventämisellä pyrittiin mm. ohjelmakauden2007–2013 resurssien parempaan kohdentamiseen, juridisesti kestävän ja järkiperäisen toimintaryhmien toimintatavantuottamiseen, hankeaikojen lyhentämiseen sekä hankehakijoiden motivoimiseen. Hankkeen oli tarkoitus olla kaksivuotinen,mutta YTR myönsi rahoituksen vain vuodeksi. Lisäksi budjetti pieneni hieman alle kolmanneksella alun perin tavoitellusta,jolloin tavoitteita karsittiin ja hankkeessa keskityttiin mallin laatimiseen. Hankkeeseen suunniteltuja kokeiluosioita ei voitutoteuttaa MMM/YTR-rahoituksella.ToteutusHankkeeseen palkattiin projektityöntekijä, joka analysoi sen hetkistä hankemenettelyä, haastatteli hanketoimijoita ja laati raportinhallinnoinnin ongelmista. Hankkeessa suunniteltiin lakimiehen palkkaamista selvittämään juridisia ongelmia, muttaohjausryhmä totesi kyseisen tietotaidon löytyvän ohjausryhmästä sekä maa- ja metsätalousministeriöstä. Projektipäällikköosallistui matkoille Irlantiin ja Brysseliin, joissa tutustuttiin paikallisiin toimintaryhmiin sekä osallistuttiin Leader+-seminaariin.Tässä hankkeessa malli rajattiin koskemaan vain pienempiä hankkeita, joita voidaan ”niputtaa” samaan hankekokonaisuuteen.Hanke sai tukea mallinsa kehittämiseen myös Keskisen Uudenmaan Kehittämisyhdistys KEHU:n sateenvarjohankkeesta,jossa kokeiltiin useiden hankkeiden toteuttamista toimintaryhmän hallinnoimana.Hankkeen ohjausryhmänä toimi YTR:n toimintaryhmätyöryhmä. Ohjausryhmällä oli suuri merkitys hankkeen käynnistymisessä,mutta hankkeen toteutuksessa merkitys oli pienempi. Lisäksi hankkeen työryhmänä toimivat POMO+-toimintaryhmät sekä85

maa- ja metsätalousministeriön ja TE-keskuksen edustajat, joilla oli aktiivisempi rooli hankkeen aikana. Hankkeen esille tuomiaasioita käsiteltiin myös säännöllisesti POMO-ryhmien tapaamisissa, jolloin kaikki POMO-ryhmät pääsivät tuomaan esilleajatuksiaan ja kehittämisideoitaan.TuloksetHankkeen aikana laadittiin malli menettelystä, joka keventäisi huomattavasti hankkeiden toteuttajien ja TE-keskusten työtä.Tämä kehitelty ns. sateenvarjomalli kuitenkin lisäisi toimintaryhmien työtä. Tätä ei pohdinnoissa koettu ongelmalliseksi, koskatoimintaryhmillä on paljon tietotaitoa hankkeiden hakemisesta ja maksatuksista. Mallissa toimintaryhmät toimisivat päähakijoinaja nykyiset hanketoimijat näiden alahankkeina. Päätökset hyväksyttävistä hankkeista sekä niiden maksatuspäätöksetja kirjanpito hoidettaisiin toimintaryhmissä. Raportointi muuttuisi mallin mukaan siten, että toimintaryhmä toimittaisi TEkeskuksellevuosittain yhden raportin, jossa koottaisiin kaikki hankkeet yhden raportin alle. Aktiivinen yhteistyö alahankkeidenkanssa takaisi sen, että hankkeet etenisivät ja luottamus syvenisi. Toimintaryhmät maksaisivat alahankkeiden rahoituksen,jolloin alahankkeiden rahoitukseen liittyvät ongelmat vähenisivät huomattavasti. Toisaalta tämä asettaisi toimintaryhmien likviditeetillesuuren paineen, jota voitaisiin helpottaa mm. kuntarahaosuuden aikaisella myönnöllä sekä lainanotolla. Kun TEkeskuksenja hankkeiden toteuttajien työtaakka väliraporttien ja maksatushakemusten suhteen vähenisi, niin ne pystyisivätkeskittymään enemmän hankkeiden läpivientiin ja laadullisiin kysymyksiin.VaikutuksetHankkeen käynnistyessä toimintaryhmissä ja ministeriössä oli todellinen tahto saada muutos hankehallinnointiin ohjelmakaudelle2007–2013. Hankkeen ollessa käynnissä keskeisille hanketoimijoille kuitenkin ilmeni, että ehdotettaessa uutta toimintamalliasyntyy vastarintaa sekä ministeriössä että toimintaryhmissä. Toimintaryhmät eivät pitäneet siitä, että heidän vastuutaan,erityisesti taloudellista vastuuta, kasvatettaisiin. Haastateltavan tietojen mukaan ehdotetuista kehittämisideoista toteutuimuutamia pieniä asioita ohjelmakaudella 2007–2013.TalousHankkeelle myönnettiin 50 000 euroa. Loppujen lopuksi hankkeessa jäi käyttämättä diaariotteen mukaan n. 30 000 euroa, muttamyöhemmin tehtiin päätös vielä n. 16 000 euron hankerahan maksamisesta. Toimintaryhmän näkemyksen mukaan siltä jäisaamatta n. 16 500 euroa hankerahaa.HuomioitaViimeinen maksatushakemus (n. 16 500 euroa) lähetettiin noin kuukausi liian myöhään. Tämän vuoksi MMM ei maksanut sitä.Hankkeen toteuttaja vei päätöksen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa päätös säilyi samana.KH 39 MAAsEudun KEHiTTäMisTyön TOiMinTAyMPärisTön TulEVAisuusVastuuorganisaatio: Capful OyYhteyshenkilö: Kimmo Kivinen, puh. (09) 2517 8320Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 42 966,82 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 2/2005–12/2005Avainsanat:maaseudun kehittäminen, tulevaisuus, skenaariotJulkaisutKivinen Kimmo, Jari Puhakka & Arto Kaunonen (2006). Suomen maaseutu 2015 – Maaseudun kehittämistyön toimintaympäristöntulevaisuus. Saatavissa myös: http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/184/Skenaario_2015.pdf.TavoitteetYTR halusi selvittää, millaisia mahdollisia tulevaisuudenkuvia Suomessa maaseudun kehittämisellä on. Tulevaisuusskenaarioidenperusteella haettiin vastausta erilaisiin strategisiin kysymyksiin, kuten mitä on tapahtumassa maaseudun kehittämisenulkoisessa toimintaympäristössä, miksi näin tapahtuu, mitä tämä kehitys merkitsee pitkällä aikavälillä ja mitä tämä muutos86

tarkoittaa maaseudun kehittämisen kannalta. Tarkoituksena oli tarkastella kokonaisvaltaisesti maaseudun kehittämiseen vaikuttaviamuutostekijöitä. Tarkastelun perusteella haluttiin luoda skenaaroita, joiden avulla mm. voidaan lisätä maaseudun kehittämistyönavainhenkilöiden ymmärrystä toimintaympäristön muutoksesta.ToteutusHankkeessa laadittiin aluksi historia- ja nykytila-analyysit. Tämän jälkeen valmisteltiin ja toteutettiin sähköpostikyselyt 25henkilölle, haastateltiin kymmenen henkilöä ja käsiteltiin syntynyttä materiaalia hankkeen työryhmässä. Työryhmään kuului13 eri taustaorganisaatioihin kuuluvaa maaseudun kehittäjää. Edustettuna olivat mm. MTK, MMM, Metsätalouden kehittämiskeskusTapio, Tampereen yliopisto ja Suomen Kylätoiminta ry. Lisäksi hankkeella oli kuuden hengen ohjausryhmä, joka linjasivaativimmissa valinnan paikoissa työtä eteenpäin. Tässä edustettuina olivat MMM, SM, MTT sekä toimeksiannon saanut yritysCapful Oy. Työn etenemistä ja tuotettua tekstipohjaa kommentoivat lisäksi useat eri maaseudun kehittäjät, joten hankkeen toteutukseenja skenaariotyöhön osallistui monia eri tahoja.TuloksetLopullinen raportti sisälsi neljä eri skenaariota Suomen maaseudulle vuodelle 2015. Näiden taustalla vaikutti kuusi tärkeäätutkimuksessa tunnistettua epävarmuustekijää, joita olivat globalisaatio, energian hinta, talouskehitys, EU:n kehitys, Suomenkilpailukyky sekä kunnat ja niiden palvelujen rahoitus. Lisäksi määriteltiin tärkeimmät tunnistetut trendit, joita olivat ikärakenteenmuutos, maaseutuväestön sukupuolirakenteen muutos, yrittäjyys sekä maaseudun elinkeinorakenteen muutos. Skenaarioiksimuotoutuivat 1) hyvinvoiva maaseutu, 2) yksilölliset alamaiset, 3) länsimaiden talouden kriisiytyminen sekä 4) kaksinapainenmaailma.Hyvinvoiva maaseutu -skenaariossa ihmisten ajattelussa korostuvat laadukkaat tuotteet ja palvelut sekä ympäristön hyvinvointi.Elinkeinoelämä on monimuotoinen ja se tarjoaa työ- ja yrittämismahdollisuuksia laajalla alueella maaseutua. Lokalisaatio– paikallisten toimijoiden harmoninen yhteistoiminta – on vahvistunut EU:n ja kansallisen keskushallinnon roolin kutistuessa.Valtakunnallisessa, alue- ja paikallistason päätöksenteossa toimii hyvin julkishallinnon, yritysten ja kolmannen sektorinvuorovaikutus. Kansallisia etuja ajetaan mm. maataloudessa.Yksilölliset alamaiset -skenaariossa vuonna 2015 kriisiytyvä maailma on pakottanut julkisen sektorin ottamaan vahvemmanotteen suhteessa yrityksiin ja kolmanteen sektoriin. Keskushallinto ohjaa vahvasti päätöksentekoa sekä EU:n että kansallisellatasolla. Ihmiset ovat siirtyneet kuluttamaan heidän yksilöllisyyttään korostavia laadukkaita tuotteita ja palveluja – tämä onluonut mahdollisuuksia maaseudulle ja maaseudun toimijoille. Energian hinnan nousu ja muut kriisit ovat vähentäneet kansainvälistäliikkumista ja kuljetuksia. Maaseudulla tuotetaan runsaasti bioenergiaa. Aaltoliikkeet esim. energian saatavuudessaja hinnassa sekä talouselämässä ylipäätään ovat lisänneet epävarmuutta. Valtaosa ihmisistä on mukautunut ja sopeutunutepävarmuuksiin. Samaan aikaan nousee radikaaleja ryhmiä barrikadeille. Maaseudulla keskusten läheiset alueet ja ydinmaaseutuvoivat varsin hyvin. Elintarvikkeita tuotetaan ja kulutetaan paikallisesti.Länsimaiden talouden kriisiytyminen -skenaariossa Suomen maaseutu on vuonna 2015 globalisaation vietävänä ja suomalainenelinkeinoelämä on joutunut syöksykierteeseen. Julkinen sektori on pyrkinyt korjaamaan heikkoa tilannetta ottamalla vahvankäskytysvallan itselleen kuitenkaan siinä onnistumatta. Ihmiset ovat alistuneet tähän kehityskulkuun, eivätkä ole osanneetkyseenalaistaa vaihtoehdotonta talouden ohjailemaa julkista valtaa. Kaikki maaseutualueet voivat huonommin kuin vuonna2005. Tutkimus- ja kehitystoiminta on siirtynyt yritysten mukana ulkomaille. Kulutustottumukset ovat ihmisten henkilökohtaisentalouden heikentyessä hintahakuisia laadun ja palveluiden kustannuksella.Kaksinapainen maailma -skenaariossa vuonna 2015 Suomessa toimii julkishallinnon, yritysten ja kolmannen sektorin vahvavuorovaikutusvalta. Läheisyysperiaate toimii, mutta globalisaatio on ”yksisilmäinen hinnan etsijä”. Teollinen tuotanto etsiimittakaavaetuja ja kuluttajat korostavat hintaa ostokriteerinään. Elinkeinoelämän pienet toimijat ovat verkostoitumalla kyenneetvastaamaan suuryritysten kilpailupaineeseen, mutta talous on häiriöherkkää ja epävarmaa. Energian hinta on korkea jamaaseudulla on runsaasti paikallista energiantuotantoa. Kaupunkien läheisellä maaseudulla menee kohtuullisesti.Julkaisussa käsitellään tarkemmin eri skenaarioiden sisältöjä tarkastelemalla mm. talouden kehitystä, globalisaatiota, EU:nkehitystä, Venäjää, julkisia palveluita, Suomen kilpailukykyä, energian hintaa sekä ympäristöä ja luontoa.87

VaikutuksetHankkeella on ollut myönteisiä vaikutuksia. Laadittua raporttia on hyödynnetty YTR:n omissa seminaareissa ja teemaryhmissä.Alkuperäinen raportti on myöhemmin julkaistu YTR:n julkaisusarjassa englanninkielisenä julkaisuna nimeltään “Rural Finland2015. The future operating environment of rural development work.” (YTR:n julkaisuja 7/2006), koska aihe herätti kiinnostustaulkomailla. Lisäksi skenaarioiden laadinnassa mukana olleet toimijat ovat myöhemmin todenneet, että hanke on vaikuttanuthuomattavasti heidän omiin ajattelu-, toiminta- ja työskentelymalleihinsa. Useat toimijat ovat hankkeen jälkeen pystyneet paremminarvioimaan maaseudun kehittämisen toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Lisäksi moni toimija pystyy nyt paremminnäkemään oman työnsä lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset maaseutuun.TalousHankkeelle myönnettiin 50 000 euroa MMM/YTR-hankerahoitusta haetusta 55 000 eurosta. Supistuneen budjetin takia työpanostapienennettiin. Hanke sai ennakkoa 25 000 euroa. Vasta loppumaksatuksen yhteydessä hankkeen toteuttajalle selvisi, että hankeon arvonlisäveroton. Hankehakija oli varannut hankehakemuslomakkeen budjetissa kohtaan ”arvonlisävero” yli 9 000 euroa. Tämäntakia rahoituksesta jäi käyttämättä yli 7000 euroa, joka olisi mielellään käytetty työpanoksena raportin tulosten työstämiseen.Hankkeen toteuttaja joutui pyytämään Verohallinnolta vapautusta arvonlisäveron maksamisesta tässä hankkeessa.KH 40 THE BAlTiC rinG – FörPrOjEKTETVastuuorganisaatio: Svenska studiecentralenYhteyshenkilö: Peter Backa, puh. (06) 320 4119Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 40 893,78 euroa (MMM/YTR:n osuus 25 693,65 euroa)Kesto: 4/2005–3/2006Avainsanat:maaseutu, kansainvälistyminen, Interreg, yhteistyöJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetMaaseudun kehittämisessä kansainvälistyminen on yhä tärkeämpää, sillä uudet ajatukset löydetään usein ulkomailta. LisäksiEuroopassa ollaan kiinnostuneita Suomen tekemistä ratkaisuista, esim. Leader-menetelmän valtavirtaistamisesta. Kehittämishankkeentavoitteena oli luoda perusta laajalle yhteistyölle Itämeren alueella seuraavan ohjelmakauden aikana. Ohjelmatyönkautta olisi voitu luoda vahvaa pitkäaikaista yhteistyötä, joka olisi sisältänyt ideoiden ja menetelmien vaihtoa sekä yhteisiähankkeita. Tarkoituksena oli yhteisen ohjelmatyön perusteiden luomisen kautta lisätä kansalaisvaikuttamista ja siten myösohjelmatyöskentelyn tehokkuutta. Konkreettisena tavoitteena oli luoda noin 28 toimijan verkosto ja sitouttaa 5–8 toimijaa yhteisenkehittämisohjelman toteuttamiseen, kehittää nykyisiä ja luoda uusia kontakteja, laatia yhteinen hankesuunnitelma InterregIIIB -ohjelmassa ja kirjoittaa kokemusten pohjalta analyyttinen raportti. Tarkoitus oli luoda hieman YTR:n kaltainen seitsemänmaan ja viiden toimijatason yhteistyöverkosto sekä vähentää kylätoimijoiden ja ministeriöiden välistä etäisyyttä ja kommunikaatiokuiluamuissa osallistujamaissa. Myöhemmin oli tarkoitus seurata syntyneitä verkostoja tutkimuksen keinoin.ToteutusHanketta hallinnoi Svenska studiecentralen ja mukana toiminnassa olivat myös maaseutuprofessoriverkosto Vaasan yliopistonkautta, Suomen Kylätoiminta ry, Svenska lantbrukscentralen ja YTR. Myös MTK oli tietoinen hankkeesta. Hanketta avusti ohjausryhmä,johon kuului edustaja jokaisesta osallistujatahosta. Ohjausryhmä oli hyvin aktiivinen suhteiden luoja ja hankkeentoteutuksen kannalta tärkeä.Hankkeessa luotiin kontakteja ja laadittiin hankesuunnitelma. Hanketoimijat loivat hankkeen aikana yhteyksiä Pohjoismaiden,Baltian maiden, Puolan ja Pohjois-Saksan vastaaviin toimijoihin. Tätä tehtiin valmiiden kansallisten verkostojen kautta. Lisäksi erimaiden toimijat vierailivat toistensa luona verkostoitumassa, konsultoimassa toisiaan sekä valmistelemassa yhteistä Interreg IIIB-projektia. Vierailuja tehtiin Osloon, Vilnaan, Riikaan ja Tusbyhyn. Vierailuja tehtiin myös hankkeen ulkopuolisella rahalla. Haastateltavanmielestä hanke oli hyvin innovatiivinen ja etenkin rohkea. Yritys viedä yhteistyötä näin laajalle koettiin uudeksi.88

TuloksetSuunniteltua toimijoiden yhteistä seminaaria ei toteutettu eikä hankkeessa valmisteltua yhteistä Interreg IIIB -hankehakemustajätetty rahoittajalle. Interreg-hankkeeseen ei saatu mukaan suunniteltua määrää toimijoita eikä siten myöskään riittävääjulkista rahoitusta, joten jo valmiiksi kirjoitetun hankehakemuksen jättämisestä päätettiin luopua. Kansainväliset kumppanitolivat kiinnostuneita yhteistyöstä, mutta reagoivat yllättävän hitaasti. Lisäksi Norjan ja Latvian kansalliset Interreg-ohjelmaanvaratut rahat olivat lopussa. Koska Interreg-sihteeristö ei kertonut näiden varojen loppumisesta, asia selvisi hankevalmistelijoilleliian myöhään. Rahan ja ajan puutteen vuoksi hankevalmisteluprosessia ei voitu enää aloittaa uudestaan. Interreg-ohjelmanhakemusprosessin epäonnistumisen takia hankkeesta opittiin, miten tärkeä on selvittää hankekumppanit ajoissa. Jokaisenkumppanin on tiedettävä velvollisuutensa. Ohjelmien viimeiselle hakukierrokselle osallistuminen on riskialtista, koskajulkiset hankerahat voivat olla jo loppuneet.Hankkeessa luotiin yhteistyöverkostoa ja opittiin eri toimijoista sekä heidän toimintatavoistaan ja ongelmistaan. Lisäksi osanahanketta toteutettiin maaseutupoliittinen koulutus, Rural Ambassadors, jonka tarkoitus oli antaa eri toimijoille valmiuksiaesitellä suomalaista maaseutupolitiikkaa sekä toimintaryhmä- ja kylätoimintaa ulkomailla.VaikutuksetHankkeessa luotu verkosto on yhä toiminnassa. Hankkeen aikana sen osallistujat pääsivät yksimielisyyteen siitä, että tarvitaanvaltioiden välinen yhteinen maaseutukysymysten regiimi eli hallinnon, asiantuntijaorganisaatioiden, yritysten ja kansalaisjärjestöjentasaveroiseen kumppanuuteen perustuva toimintatapa. Regiimistä kirjoitettiin pohjapaperi, jota esiteltiin vuonna2006 Baltic 21 -seminaarissa, jossa tehtiin yhteistyöavauksia Venäjän suuntaan. Haastatteluhetkellä kesällä 2008 tavoitteenaoli löytää lisää vakavasti otettavia kumppaneita, joiden kanssa viedä ajatusta eteenpäin. Tarkoitus oli hakea vastaavantyyppistäLeader-hanketta, jolla kansainvälistä ja toimijatasojen välistä yhteistyötä viedään eteenpäin. Lisäksi Svenska studiecentralenhaki Baltic Atlantic Interreg -ohjelmassa sateenvarjoprojektia, johon saatiin tästä hankkeesta oppia. Myös muut erilaisetsuunnitelmat teeman eteenpäin viemiseksi olivat ajankohtaisia. Vastikään Latvian Rural Forum esim. aloitti kaksi hanketta,jotka noudattelevat jossain määrin Baltic Ring -hankkeen konseptia.TalousHankkeen päärahoittaja MMM/YTR myönsi hankkeelle rahoitusta 30 000 euroa, josta jäi käyttämättä runsas 4000 euroa.Svenska studiecentralenin omarahoitusosuus oli merkittävä. Myös Suomen Kylätoiminta ry, Vaasan yliopisto ja Svenska lantbrukscentralenrahoittivat hanketta pienemmillä osuuksilla.HuomioitaHanke oli tavoitteiltaan ja toimijamäärältään aikaan ja rahoitukseen nähden haastava, mikä näkyy myös siinä, ettei kaikkiatavoiteltuja tuloksia saavutettu.KH 41 yrTTiAlAn EriKOisTuMisOPinnOT 20 OV/30 OPVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, MikkeliYhteyshenkilö: Hanna-Maija Väisänen, puh. 044 300 1216Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 43 411,50 (MMM/YTR:n osuus 30 000 euroa)Kesto: 5/2005–12/2006Avainsanat:yrtit, koulutusJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetYrttituotanto on maataloustuotannon uusi erikoistumisala, jonka merkitys on 1990-luvulta lähtien kasvanut paljon. Yrtit tarjoavatmahdollisuuden esim. puutarhatiloille toimintansa monipuolistamiseen. Alalla on mahdollisuuksia, mutta esteenä onmm. toimijoiden hajanaisuus ja kokonaisten tuotantoketjujen puute. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa yrttialan erikois-89

tumisopintojen kautta koko yrttituotantoketjun tuntevia erikoisosaajia ja alan kehittäjiä, lisätä alan verkostoitumista, etsiä työkalujaalan yritystoiminnan heikkojen kohtien löytämiseen ja korjaamiseen sekä toimia aktivaattorina uusien alan keskittymiensyntymiselle. Kaksi viimeksi mainittua tavoitetta karsittiin alkuvaiheessa, koska hankkeelle haettiin MMM/YTR-hankerahaa54 690 euroa vuodelle 2005, mutta sille myönnettiin vain 30 000 euroa. Lisäksi myös koulutusmateriaali piti kerätä internetiin,mutta pienentyneen budjetin myötä tämä tavoite jätettiin pois.ToteutusHanke järjesti yrttialan erikoistumisopinnot -kurssin 19.10.2005–22.11.2006 välisenä aikana pääasiallisen opetuspaikan ollessaMikkelissä. Kurssia mainostettiin mm. aiheeseen soveltuvissa lehdissä ja paikallisesti esitteen välityksellä.Koulutus sisälsi luentopäiviä, harjoitustehtäviä, kirjalliseen materiaaliin tutustumista ja vierailuja eri yrttialan kohteissa, kutenyrttitiloilla. Luentojen ja kokoontumisten aiheina olivat yrttialan erikoispiirteet ja liiketoiminta, yrttien ja rohdoskasvien ominaisuudetja laadunhallinta, yrttikasvit ja niiden viljely sekä yrttien tuotteistaminen. Opetus toteutettiin luennoilla, harjoitustehtävillä,kirjalliseen materiaaliin tutustuen ja vierailuilla. Vierailujen lukumäärää jouduttiin karsimaan pienentyneen budjetinvuoksi, mutta muutama vierailu haluttiin tehdä niiden hyödyllisyyden ja antoisuuden vuoksi. Lisäksi kurssista järjestettiinkirjatentti ja loppuseminaari. Eri koulutuspäivillä oli mukana 13–24 osallistujaa.TuloksetSaatuun rahoitukseen verrattuna hankkeen tavoitteet olivat suuret. Huomattavasti pienentyneen budjetin myötä koulutusohjelmaajouduttiin supistamaan ja keskittymään siinä lähinnä yrttiketjun eri osatekijöiden opiskeluun.Kurssin toteuttamiseen ja tuloksiin vaikutti paljon se, että kurssin osallistujat olivat taustoiltaan ja motiiveiltaan hyvin erilaisia.Osallistujissa oli viljelijöitä, tutkijoita, yrittäjiä, yrittäjiksi aikovia sekä yrttien harrastajia laajasti eri puolilta Suomea.Kurssin järjestämisestä saatiin paljon hyödyllistä kokemusta tulevien kurssien järjestämisen sisällöstä ja tarpeista. Järjestäjilleoli pienoinen pettymys opiskelijoiden vähäinen kiinnostus oman opinnäytetyön tekemiseen. Hankkeen aikana yksi kurssilainenperusti opinnäytetyönään moniaistisen puutarhan Mikkelin Kenkäveroon. Puutarhan suunnittelussa ajateltiin erityisestisen soveltuvuutta näkövammaisten tarpeisiin.Alkuperäisessä hakemuksessa hanke oli kaksivuotinen, mutta hankkeelle ei haettu jatkoaikaa MMM/YTR-rahoituksena. Tähänvaikutti se, että kyseisenä ajankohtana oli suunnitteilla kansallinen yrttialan strategiahanke, ja jatkon ajateltiin soveltuvan hyvinsiihen. Jatko ei ollut arvioinnin tekohetkellä kesällä 2008 vielä selvinnyt.VaikutuksetKoulutuksella ja siten hankkeella on ollut paljon vaikutusta sen päätyttyäkin. Koulutuksen suorittaneet verkostoituivat, ja hesaivat koulutuksesta uutta puhtia toimintaansa. Kurssin aikana perustettiin jopa uusi yritys. Kurssin vetäjät sekä osa opiskelijoistaosallistuivat kansallisen yrttistrategian sisällön kehittelyyn ja eteenpäin viemiseen. Lisäksi on tullut esille, että yrttialankoulutukselle on edelleenkin tarvetta, koulutuksen rahoittajaa ei vain ole selvillä. Kansallisen strategian myötä syntyvät vaikutuksetovat merkittäviä alan kehittymisen kannalta. Jos materiaalin internetiin kokoamiseen saisi rahoituksen, olisi siinä valmiskoulutuspaketti levitettäväksi koko Suomeen.TalousMMM/YTR rahoitti runsaat 70 % hankkeen kokonaiskustannuksista eli 30 000 euroa. Hankkeen kustannuksia katettiin yhteensän. 13 000 euron arvosta Helsingin yliopiston omalla rahoituksella, osallistumismaksuilla sekä Yrjö ja Maiju Rikalan säätiöltäsaadulla 2500 euron avustuksella.90

TH 42 MAAsEuTuPOliTiiKKA jA iHMisTEn HyVinVOinTinäKyMäT (2002–2003)Vastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, MikkeliYhteyshenkilö: Torsti Hyyryläinen, puh. 044 308 5322Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 116 699,74 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 4/2002–6/2005Avainsanat:hyvinvointi, mittaaminen, maaseudun asukkaatJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetYTR:n hyvinvointipalvelujen teemaryhmässä tuli esiin ajatus maaseudun ihmisten hyvinvoinnin lisäämisestä ja voimakkaastapanostamisesta siihen. On kuitenkin vaikea mitata hyvinvoinnin määrää tai kasvamista. Hankkeen tavoitteena oli kehittää menetelmämaaseutupolitiikan vaikuttavuuden mittaamiseen maaseudun ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Tarkastelun keskiössäolivat ihmisten omat tulkinnat hyvinvointinsa toteutumisesta ja sen osatekijöistä sekä niihin kohdistuvista muutoksistaja mahdollisuuksista. Tavoitteena oli hyvinvointia mittaavien muuttujien kehittelyn lisäksi myös testata malleja. Tämä tehtäväkoettiin hyvin haasteelliseksi ja kunnianhimoiseksi. Hanke oli metodologinen eli aineiston tehtävä oli ensisijaisesti palvellamenetelmän kehittämistä.ToteutusHankkeeseen valittiin neljä pilottikylää, jotka sijaitsivat Joroisissa, Rantasalmella, Juvalla ja Pieksämäen maalaiskunnassa.Tutkimuskylät edustivat erityyppisiä maaseutualueita. Tutkimuskirjallisuuden lisäksi aineistoa kerättiin kyläilloissa Juvalla jaPieksämäen maalaiskunnassa lokakuussa 2002. Aineistoa hankittiin myös internetkyselyllä, jossa vastaajia pyydettiin kertomaan,mistä rakentuu hyvä elämä maaseudulla. Käytetty menetelmä oli ns. eläytymismenetelmä, joka on pienimuotoisten tarinoidenja niistä nousevien tulkintojen tutkimusmenetelmä. Menetelmässä vastaajille annettiin kehyskertomus, johon eläytyenvastaajien tuli kirjoittaa oma pieni kertomuksensa.Vuodet 2002–2003 kuluivat tutkimusosion ja vuodet 2004–2005 mallin kehittämisosion parissa. Ensimmäisen vaiheen eläytymismenetelmänkertomuksista analysoitiin, millaisiin rooleihin kirjoittajat identifioivat itsensä. Kirjoituksia tarkasteltiin myöskolmen muuttujan suhteen, joita olivat: kylän yhteinen toiminta, yksilön henkilökohtainen hyvinvointikokemus ja käsitykset hyvänelämän materiaalisista edellytyksistä. Kiinnostuksen kohteena oli toisin sanoen se, miten kirjoittajat olettavat kylätoiminnanvaikuttavan elämänlaatuun ja elintasoon.Hankkeen toteutus kärsi siitä, että hankkeen vetäjä vaihtui kaksi kertaa. Hankkeessa tehtiin kolme jatkoaikapyyntöä, joten hankejatkui yli kaksi vuotta suunniteltua pidempään kesään 2005 asti.TuloksetHankkeen määritelmän mukaan hyvinvointinäkymä on maaseudun ihmisten oma tulkinta hyvinvointinsa osatekijöistä sekä niihinkohdistuvista muutoksista ja mahdollisuuksista. Saatujen tulosten mukaan maaseudun hyvinvointinäkymät ja niihin liittyvättekijät voidaan esittää tiivistetysti seuraavalla tavalla: kylän yhteistä toimintaa arvostetaan, jotkut uskovat toiminnanvaikutuksiin elintason kohentajana, osallistuminen kyläyhteisössä parantaa elämänlaatua yksittäisillä ihmisillä, kylätoimintaanosallistumiselle on ehtoja ja maaseutuun liitetään ominaisuuksia, jotka ovat riippumattomia paikallisesta kyläyhteisöstä.Näitä ovat luonnon arvostaminen, vapauden kokemus, asumisen väljyys sekä itsensä toteuttamisen tunne. Jos asuinpaikanvalintaa ei rajoiteta lainsäädännöllä taloudellisiin syihin vedoten, tulee maaseudulla aina asumaan ihmisiä riippumatta harjoitetustamaaseutu- tai aluepolitiikasta. Jos politiikalla vaikutetaan perusrakenteiden, kuten kyläkoulujen, tiestön ja tietoliikenneverkkojenrakentamiseen ja ylläpitoon, luo se suhteellisen tasa-arvoiset edellytykset yksilöiden ja yhteisöjen toimimisellemaaseudulla.91

Aineistosta työstettiin hyvinvointiin keskittyvää yhteistoiminnallista kehittämisvälinettä kylien kehittäjille. Sille hahmottui neljäperusperiaatetta, joita tulisi noudattaa:1) toimijoilla eli kyläläisillä olevan tiedon kokoaminen,2) kylän kehittämisen ideologian laajentaminen ja syventäminen,3) kyläläisten moninaisuuden esiintuominen ja4) kylätoiminnan rajojen tiedostaminen.Tästä mallista koottaisiin kylän strategia, joka muodostaisi toimivan, kuuden vuoden syklin yhdessä toimintasuunnitelman ja-kertomuksen kanssa.Hankkeen tavoitteita kokonaan saavutettu. Kyläläisten käyttöön soveltuvaa mallia hyvinvoinnin mittaamiseen ei täysin onnistuttutoteuttamaan. Kehittämisvälineeksi tarkoitettu KYLÄKE -työkalu onnistuttiin kuitenkin teknisellä tasolla toteuttamaan,mutta kehittämisvälineen kokeiluvaihe jäi liian lyhyeksi. Kehittämisvälineestä tehtiin verkkoversio, mutta sen kehittelyssä eipäästy aivan loppuun asti.VaikutuksetVäline sopisi hyvin kansainväliseen levitykseen maaseudun kehittämisessä. Aiheesta tarjottiin artikkelia Maaseudun uusi aika-lehteen, mutta sitä ei julkaistu. Kehittämisvaiheen tuotekehitystä jatkettiin Ruralia-instituutin ALUKE – aluekehittämisen asiantuntijaksi-valmennusohjelmassa. KYLÄKE-mallia voidaan hyödyntää tulevissa hankkeissa, joissa kehittämistoimintoja viedäänverkkoympäristöön. Kehittämisväline on otettu käyttöön äetsäläisessä Vähähaaran kylässä.TalousHankkeen MMM/YTR-kokonaisrahoitus oli hieman alle 117 000 euroa. Hanke ei saanut muuta rahoitusta.TH 43 VErTiKAAlisTA MAAsEuTuPOliTiiKKAA? TuTKiMus MAAsEuTuPOliTiiKAsTA julKisEn jA EPäVirAllisEnVäliMAAsTOssAVastuuorganisaatio: T:mi Ritva Leena SirkkalaYhteyshenkilö: Ritva Pihlaja (ent. Sirkkala), puh. 0400 895140Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 47 590,24 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 9/2004–12/2005Avainsanat:kolmas sektori, kylät, palvelut, kehittäminenJulkaisutSirkkala, Ritva (2005). Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori. Saatavissa myös: http://personal.inet.fi/koti/sirkkala/.Artikkeli Pohjolan Sanomissa ja Savon Sanomissa 18.1.2006, Uutisvuoksessa 22.1.2006, Keski-Pohjanmaassa 23.1.2006 jaKouvolan Sanomissa 25.1.2006.TavoitteetViime vuosien maaseutupoliittisessa keskustelussa on korostettu laajan maaseutupolitiikan merkitystä. Tätä luovat ja toteuttavatmm. ministeriöt, TE-keskukset ja maakuntaliitot sekä kunnat, kylätoimikunnat ja toimintaryhmät. Kaikkien eri toimijoidenpitäisi hahmottaa maaseutua koskevat päätöksensä, työnjakonsa ja toimenpiteensä maaseudun kokonaisuuden kannalta.Kun eri tasojen toimijat pystyvät hyödyntämään toistensa vahvuudet maaseudun kehittämisessä, voidaan tätä kutsua vertikaaliseksimaaseutupolitiikaksi.Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutti toteutti vuosina 1992–1994 Kylä palveluyrittäjänä -hankkeen, jossa seurattiinkuuden suomalaisen kylän toimintaa kyläläisten tarvitsemien palvelujen järjestämiseksi. Kylät olivat Oriveden Eräjärvi, KokkolanSokoja, Sievin Sievinkylä, Nivalan Sarjankylä, Kolarin Lappea ja Karstulan Kiminki. Kymmenen vuotta myöhemmin haluttiinselvittää, mitä kyliin nykyään kuuluu ja miten kylien hankkeet palvelujen kehittämiseksi olivat onnistuneet. Tämän tutkimuksenpäätavoitteena oli hahmottaa maaseutupolitiikan käytännön toteuttamiseen vaikuttavia tiedon, pääoman ja vallan raken-92

teita. Tutkimuskysymykset olivat:1) Millainen asema maaseudun kehittämiseksi työtä tekevillä eri toimijoilla on suhteessa toisiinsa ja maaseutupolitiikan kokonaisuuteen?2) Miten ruohonjuuritasolta nousevat maaseutupoliittiset innovaatiot muuttuvat osaksi virallista toimintakulttuuria ja politiikkaa?Tarkoituksena oli, että hanke koostuisi kahdesta osiosta eli empirian keräämisestä ja empiriasta saatujen tuloksien syvästä,teoreettisesta tarkastelusta. Hankkeen oli suunniteltu kestävän syksystä 2004 helmikuuhun 2007.ToteutusTutkimuskysymyksien ja -menetelmien päättämisen jälkeen kerättiin empiirinen aineisto. Tutkija oli jokaisessa tutkimuskylässäuseita päiviä. Hän haastatteli kyläläisiä, kunnan viranomaisia ja päätöksentekijöitä sekä osallistui järjestettyihin kokouksiin jamuihin tilaisuuksiin. Kylissä vierailemisen aikana tutkija piti hankkeen internetsivuilla matkapäiväkirjaa, josta pystyi seuraamaanviikon etenemistä ja saamaan tietoa tutkimuskylistä.Tutkimusaineiston keräämisen jälkeen selvisi, ettei tavoitteena ollutta toista osiota, eli empiirisen aineiston teoreettista syventämistäkannata tehdä. Syynä tähän oli mm. suunniteltujen käsittelymenetelmien (esim. delfoi-menetelmä ja asiantuntijapaneelit)huono sopivuus esille tulleiden teemojen lähestymiseen. Toisaalta tutkija koki valmiutensa tutkia esim. käytännön maaseutupolitiikantoimijoiden sosiaalisia tai psykologia taustoja ja lähtökohtia riittämättömäksi. Lisäksi ensimmäinenkin osiopalveli hankkeen alkuperäisiä tavoitteita. Koska toista osiota ei toteutettu, hanke päättyi vuotta suunniteltua aikaisemmin elivuoden 2005 lopussa. Tutkija työskenteli hankkeessa osa-aikaisena tehden kuuden tunnin työpäiviä.Tutkija osallistui Helsingin yliopiston ja Helsingin kauppakorkeakoulun kautta kootun tutkijaryhmän tutkijatapaamisiin (CoopTeam). Monitieteinen tutkijaryhmä keskittyi osuustoimintaan ja yhteisyrittäjyyteen ja siinä oli mukana eri tahoilla toimivia tutkijoita.Ryhmältä tutkija sai näkökulmia omaan tutkimukseensa. Hankkeen virallinen ohjausryhmä kokoontui kerran ja vaihtoitämän lisäksi ajatuksiaan ja tietojaan puhelimitse ja sähköpostitse.TuloksetTutkimuksen perusteella julkaistiin kaksiosainen teos, joka toi uusia näkökulmia kolmannesta sektorista käytävään keskusteluun.Teoksen tarkoituksena oli myös auttaa käytännön toiminnan kehittämisessä kylissä ja järjestöissä. Ensimmäisessä osassakäytiin läpi maaseudun kolmannen sektorin kehittymisen reunaehtoja. Toisessa osassa esiteltiin kuusi esimerkkikylää, joidentoimintaa tutkija oli seurannut. Kehittymisen reunaehtoja ovat sosiaaliset ja kulttuuriset, inhimilliset, poliittis-hallinnollisetsekä taloudelliset resurssit. Sosiaaliset ja kulttuuriset resurssit sisältävät mm. aktiiviset ja innostuneet ihmiset, järjestökulttuurinsekä yhteistoiminnan perinteet ja henkisen ilmapiirin. Inhimillisillä resursseilla tarkoitetaan toiminnan tulisieluja,asenteita ja taitoja sekä toimeentuloa. Poliittis-hallinnollisia reunaehtoja ovat järjestön toiminnan sisältö ja laatu, osaamisenmerkitys, palvelurakenteen muutokset, kuntakulttuuri sekä järjestöjen yhteistyö ja yhdistyminen. Taloudelliset reunaehdot liittyvätmm. järjestöjen avustuksiin ja verotukseen, kilpailuun sekä sosiaaliseen yritystoimintaan ja yleishyödyllisyyteen.Tutkimuskylissä kehitys oli erisuuntaista. Muutamassa kylässä kehittämistoiminta oli hiljentynyt, kun taas joissakin kylissäpalvelutarjonta oli lisääntynyt sekä yhdistyksien palkatun henkilökunnan määrä kasvanut. Monessa kylässä olosuhteisiin olivatvaikuttaneet kunnan tekemät päätökset. Eräässä kylässä kyläyhdistys oli voinut kehittää matkailupalveluita alueella kunnanmyytyä koulukiinteistön 1000 markalla kyläyhdistykselle. Toisaalta kunnan suunnitelma lakkauttaa kylän terveysasemauhkasi kyseisen kylän koko monipalvelukeskuksen toimintaa, koska tähän mennessä terveysaseman toiminta oli tuonut asiakkaitaja rahavirtoja myös monipalvelukeskukseen. Yhteistä aktiivisissa yhdistyksissä oli se, että toiminnan rahoitus saadaanuseista pienistä toiminnoista eikä yhdestä pääasiallisesta toiminnasta. Aktiivisten toimijoiden väheneminen mietitytti useissatutkimuskylissä, minkä seurauksena oli pohdittu mm. eri yhdistysten yhdistämistä.Julkaistua teosta painettiin aluksi 400 kappaletta, ja suuren kysynnän ja tarpeen myötä sitä painettiin 1000 kappaletta lisää.Tämän rahoitti Suomen Kylätoiminnan Tyyne&Vertti-hanke. Julkaisu on saatavana myös pdf-muodossa hankkeen kotisivuilla.VaikutuksetJulkaisussa raportoitiin tutkimuskylien tilanne kymmenen vuoden jälkeen. Kylät olivat tehneet onnistuneita ja epäonnistuneitaprojekteja. Vertaisesimerkit ja kylien pitkä ajallinen seuranta olivat hyvin tervetulleita suomalaisille kylien kehittäjille erityises-93

ti kylätasolla. Lisäksi tutkimuksen valmistumisen aikoihin oli käynnistymässä keskustelu palveluiden tuottamisesta maaseudullaja kolmannen sektorin merkityksestä siinä. Tämä tutkimus tarjosi tuoretta tietoa käynnistymässä olevaan keskusteluun.Hankkeen tuloksia on hyödynnetty myös mm. myöhemmin perustetussa kansalaisjärjestöteemaryhmässä. Arvioidun hankkeenpohjalta oli myös julkaistu laaja teksti Tyyne&Vertti-hankkeen loppuraportissa, ja sen myötä tietoa tutkimuksen tuloksista olilevinnyt laajalle. Tutkimuksen tekijällä oli arviointia tehtäessä syksyllä 2008 käynnissä Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamahanke, jossa (maaseutukuntien) kolmatta sektoria katsottiin kuntien näkökulmasta.TalousHankkeelle myönnettiin yhteensä 53 000 euroa ja se oli täysin MMM/YTR-rahoitteinen. Käyttämättä jäi n. 5400 euroa, koskahanketoteutus muuttui ja hankerahan siirtoa seuraavalle vuodelle ei osattu anoa. Hanke sai ennakkoa yksityishenkilönä toteutetunhankkeen maksukyvyn turvaamiseksi.TH 44 rEGiOnAl lAndsByGdsPOliTiK – näTVErK OCH FörTrOEndEVastuuorganisaatio: Åbo Akademi, Institutet för finlandssvensk samhällsforskningYhteyshenkilö: Tom Holtti, puh. (06) 324 7153Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 45 829,83 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 4/2005–6/2006Avainsanat:maaseutupolitiikka, Pohjanmaa, kaksikielisyys, maaseutujaostoJulkaisutHoltti, Tom (2006). Regionala landsbygdssektioner. Medlemmars nätverk och förtroende. Åbo Akademi. Institutet för finlandssvensksamhällsforskning.TavoitteetMaakunnan yhteistyöryhmien maaseutujaostojen työ pohjautuu osallistujien verkostoihin ja yhteyksiin. Pohjanmaalla maaseutujaostonjäsenmäärää on kasvatettu kahdeksasta 41:een tavoitteena entistä laajempi maaseutupolitiikka, johon keskeisettoimijat ja viranomaiset pääsevät osallistumaan. Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä näkyväksi tutkittujen maaseutujaostojenepävirallisten verkostojen rakenteet ja ominaisuudet, joita luottamuksen syntymisessä arvostetaan. Tutkimuksessa pyrittiinvastaamaan seuraaviin kysymyksiin:1) miten verkostot maaseutujaoston jäsenien välillä rakentuvat,2) rakentuvatko verkostot ihmisten vai organisaatioiden varaan,3) onko kaksikielisillä alueilla kieleen pohjautuvia rakenteita,4) onko esimerkiksi Pohjanmaalla automaattisesti laajempia verkostoja ”laajempien” maaseutujaostojen kautta kuin muissa”kapeammissa” maaseutujaostoissa ja5) mitä ominaisuuksia arvostetaan molemminpuolista luottamusta rakennettaessa.Hankeidean syntyyn vaikutti tutkijan oma jäsenyys maaseutujaostossa.ToteutusTutkimuksen toteutti ja hallinnoi Åbo Akademi, jota avusti konsulttiyritys Ab Bothnia Consulting Oy. Alun perin Vaasan yliopistonLevón-instituutin oli tarkoitus olla hankkeessa mukana. Levón-instituutin tutkija siirtyi kuitenkin instituutin palveluksestajatko-opiskelijaksi. Hänen työpanoksensa hankkeelle toteutettiin konsulttiyrityksen kautta. Åbo Akademi kilpailutti konsulttiyrityksetvaltion JULMA-tietokannassa ja tarjouksia saatiin vain yksi. Päätyö tehtiin Åbo Akademissa ja koska myönnetty rahoitusoli yli kolmanneksen anottua pienempi, konsulttiyritykseltä tilattiin lähinnä vain käännöstöitä ja puhelinhaastatteluja.Hankesuunnitelman mukaan tutkimuksesta olisi voitu tehdä suomenkielinenkin raportti erillisellä lisärahoituksella YTR:n niinhalutessa, mutta sitä ei tehty.94

Tutkimus toteutettiin pääosin lomakekyselynä, jossa 250:lle yhdentoista ALMA-alueen maaseutujaoston jäsenelle lähetettiinpostikysely. Konsulttiyrityksen kilpailutuksen venytettyä hankkeen alkamista postikysely ajoittui kesälle, mikä pienensi vastausprosenttiaja hidasti tutkimuksen etenemistä. Kyselyn vastaajien yhteystiedot kerättiin puhelimitse jaostojen puheenjohtajiltaja sihteereiltä. Kyselyn täydentämiseksi tehtiin lopussa puhelinhaastatteluja joidenkin jaostojen jäsenille koskien jaostontoimintaa, toimintapolitiikkaa ja roolia alueellisessa maaseudun kehittämisessä. Hankkeella oli ohjausryhmä, johon kuuluiedustus Vaasan yliopistosta, Åbo Akademista, Pohjanmaan liitosta, Pohjanmaan TE-keskuksesta ja YTR:stä. Ohjausryhmänmerkitys hankkeen toteutukselle oli vähäinen, mutta sen tuki oli silti tärkeä.TuloksetTutkimuksessa onnistuttiin vastaamaan kaikkiin asetettuihin tavoitteisiin, vaikka tutkimus venyikin suunnitellusta ajallisesti.Hankkeesta tehtiin ruotsinkielinen julkaisu. Suomenkielistä versiota ei toteutettu. Julkaisusta ei erityisesti tiedotettu, muttase laitettiin kirjakauppojen kautta tilattavien uusien ruotsinkielisten julkaisujen listalle sekä Åbo Akademin kirjastoille toimitettavaanjulkaisulistaan. Julkaisu myös lähetettiin jokaiselle jaoston puheenjohtajalle ja sihteerille sekä pyynnöstä joillekinniiden jäsenistä.Tutkimuksen vastausten perusteella maaseutujaostojen enemmistön on valinnut tehtävään heidän organisaationsa. Maaseutujaostossatoimitaan siis viran puolesta. Jaostojen jäsenmäärä vaihteli 13:sta 41:een. Koosta riippumatta jäsenrakenne onsuunnilleen sama ytimen koostuessa TE-keskuksesta, maakuntaliitosta, ympäristökeskuksesta ja maanviljelijäorganisaatiosta.Melkein kaikkien vastaajien mielestä maaseutujaostolla on vähintään pieni rooli alueen kehittämisessä. Suurissa jaostoissamerkitystä koettiin olevan enemmän. Tutkimuksen havaintona oli, että on kaksi eri tapaa hoitaa maaseutuasioita. Ensimmäinenniistä on suuri monialainen maaseutujaosto, joka tekee suuret linjaukset ja toinen on pieni maaseutujaos, jossa TEkeskushoitaa kaikki asiat ja tekee suuret linjaukset ilman laajempaa keskustelua. Jälkimmäistä pidettiin TE-keskuksissa oikeanatapana, mutta tutkimuksen perusteella suurempi jaosto on parempi. Se edistää organisaatioiden välistä yhteistyötä jalisää läpinäkyvyyttä rahan ja resurssien käytöstä. Pienemmissä jaostoissa on vastaavasti suurempia jaostoja parempi ammatillinenosaaminen ja toisten jäsenten tuntemus. Jaoston koon kasvaessa hyvät henkilösuhteet jaoston sisällä vähenevät hieman.Silti suuremmat jaostot vaikuttavan positiivisemmin, koska ne tuovat uusia näkökulmia ja osaamista, ja siten niillä onmuita luovempia ja kehittävämpiä kokouksia. Isojen jaostojen suurempi määrä ulkopuolisia kontakteja tuo myös tietoa ja vaikutusvaltaasekä lisää jäsenten osallistumista ja luottamusta toimintaa kohtaan.VaikutuksetTutkimuksella voi olla vaikutusta maaseutujaostojen toimintaan tai rakenteeseen, jos jaostoissa on asiaan paneutuvia ihmisiätai jos MMM tekisi sen perusteella linjauksen jaoston suositeltavasta koosta. Linjausta varten voisi olla hyvä tutkia asiaauudelleen ja perusteellisemmin, nyt kun voitaisiin nähdä kokoerojen vaikutukset pidemmällä aikavälillä. Hanke ei ole johtanutjatkotoimiin Åbo Akademissa, mutta sen aikana tehty yhteistyö esim. Levón-instituutin kanssa saattoi helpottaa organisaatioidenmyöhempää yhteistyötä.TalousHanke oli kokonaan YTR/MMM-rahoitteinen ja sai siltä rahoitusta 50 000 euroa, josta käytettiin hieman alle 46 000 euroa. Suurinkustannuserä oli palkat (n. 20 000 euroa) ja toiseksi suurin ostopalvelut (n. 17 000 euroa), jolla hankittiin palveluita konsulttiyritysAb Bothnia Consulting Oy:ltä. Konsulttiyrityksen valintaan järjestettiin julkinen tarjouskilpailu. Myönnetystä rahoituksestajäi käyttämättä runsas 4000 euroa. Raportti viimeisteltiin tutkijan omalla ajalla.95

TH 45 KunnAT jA PAiKAllisET TOiMinTAryHMäT PAiKAllisEn MAAsEuTuPOliTiiKAn TEKijöinä sekäVH 45 VAlTA jA VAsTuu PAiKAllisEssA KEHiTTäMisEssä – KunTiEn jA TOiMinTAryHMiEn näKöKulMiAVastuuorganisaatio: Ensimmäisen osion vastuuorganisaationa toimi Vaasan yliopiston Levón-instituutti ja alihankkijanaoli Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Seinäjoki (ent. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus).Hankkeen toisen osion toteuttajana toimi Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, Seinäjoki.Yhteyshenkilö: Telle Lemetyinen, puh. (06) 4213 344Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: Ensimmäinen hankeosio 48 259,86 euroa (kokonaan MMM/YTR)Toinen hankeosio 33 936,68 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: Ensimmäinen hankeosio 5/2004–6/2005Toinen hankeosio 7/2005–8/2006Avainsanat:maaseudun paikallinen kehittäminen, toimintaryhmätJulkaisutEnsimmäinen hankeosio: Katajamäki, Hannu, Petri Kahila & Telle Lemetyinen (2006). Voimakaksikko. Kunnat ja paikalliset toimintaryhmätmaaseutupolitiikan tekijöinä. Vaasan yliopisto, Levón-instituutti. Julkaisu No. 120.Toinen hankeosio: ”Diversiteetti, dynaamisuus ja kompleksisuus kuntien ja toimintaryhmien välillä maaseudun paikallisessakehittämisessä”. Julkaisematon käsikirjoitus.TavoitteetTutkimushankkeen ensimmäisen osion tavoitteena oli tarkastella kuntien ja paikallisten toimintaryhmien välistä suhdetta kuntienjohtavien viranhaltijoiden ja kunnallispoliitikkojen sekä paikallisten toimintaryhmien työntekijöiden ja hallitusten jäsentennäkökulmista. Tutkimuksen ideana oli tuottaa aineistoa, joka on avuksi kehiteltäessä laajan maaseutupolitiikan paikallistaasetelmaa.Tutkimushankkeen toisen osion tavoitteena oli syventyä aiheen teoriaan ja osallistua tieteelliseen keskusteluun vallasta javastuusta paikallisessa kehittämisessä. Tarkoituksena oli kirjoittaa aiheesta artikkeli, joka olisi myös tutkijan väitöskirjan ensimmäinenartikkeli. Lisäksi hankkeessa oli tarkoitus kirjoittaa väitöskirjan ensimmäinen tapausartikkeli ja aloittaa toisen tapausartikkelinkirjoittaminen hyödyntäen aiemmassa Kunnat ja paikalliset toimintaryhmät paikallisen maaseutupolitiikan tekijöinä-hankkeessa kerättyä aineistoa.ToteutusTutkimushankkeen ensimmäisessä osiossa tutkimusaihetta lähestyttiin aluksi aiempien tutkimusten ja arviointien kautta. Niidenperusteella johdettiin tutkimuskysymykset. Tutkimusaineistoa kerättiin kyselyillä ja ryhmähaastatteluilla. Kysely kohdistettiinkaikille Suomen 58 toimintaryhmän työntekijöille ja hallitusten jäsenille sekä toimintaryhmien alueiden kunnanjohtajille javaltuustojen ja hallitusten puheenjohtajille. Vastausten perusteella valittiin viisi toimintaryhmäaluetta, joilla aiemmin saatuatietoa syvennettiin ryhmähaastatteluilla. Kerättyjen aineistojen pohjalta kirjoitettiin julkaisu.Toisen hankkeen aikana kirjoitettiin artikkeli vallasta ja vastuusta paikallisessa kehittämisessä. Siinä käytettiin mm. aiemminkerättyä aineistoa analyysin syventämiseen sekä teoriakirjallisuuden etsimiseen ja lukemiseen. Sen jälkeen täsmennettiin artikkelinsisältöä ja työstettiin sitä eteenpäin. Valmis artikkeli lähetettiin sen jälkeen referee-menettelyyn Maaseudun uusi aika-lehteen mahdollista julkaisua varten. Molemmissa hankkeissa oli pieni ohjausryhmä, joissa oli edustus Vaasan yliopistosta,Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista sekä maa- ja metsätalousministeriöstä.TuloksetEnsimmäisessä hankeosiossa laadittiin tutkimusraportti ”Voimakaksikko. Kunnat ja paikalliset toimintaryhmät maaseutupolitiikantekijöinä.” Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymyksiin, miten toimintaryhmien ja kuntien edustajat arvioivat kuntienja toimintaryhmien roolia paikallisen kehittämisen asetelmassa sekä miten paikallisten toimintaryhmien tehtäviä tulisi määritellätulevalla ohjelmakaudella. Tutkimuksen mukaan kuntien ja paikallisten toimintaryhmien edustajat arvioivat maaseudunkehittämisellä olevan EU:sta välittyvä kansallinen asetelma, johon myös paikalliset toimintaryhmät kuuluvat. Paikalliset96

toimintaryhmät olivat kuitenkin suhteellisen huonosti tunnettuja kuntien näkökulmasta. Vaikka toimintaryhmien käynnistämiähankkeita tunnettiin, toimintaryhmien idea ei ollut kiteytynyt kovin hyvin kuntien edustajille. Kuntien edustajien oli myös vaikeahahmottaa, mitä vastinetta paikallinen kehittäminen saavuttaa paikallisten toimintaryhmien kautta. Jatkossa paikallisettoimintaryhmät tarvitsevat yhtenäiset toimintasäännöt ja kaikilla toimintaryhmillä tulisi olla vähintään samanlaiset toimintamahdollisuudetkuin Leader-ryhmillä. Myös aluejakoihin tulisi jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Tutkimuksen lopussaesitettiin suositukset paikallisten toimintaryhmien toiminnan kehittämiseksi jatkossa.Toinen hanke ei saavuttanut sille asetettuja määrällisiä tavoitteita eli kahta valmista ja yhtä aloitettua artikkelia, mikä johtuihankepäätöksen mukaisen rahoituksen pienuudesta suhteessa hankehakemukseen. Hankkeen toisessa osiossa kirjoitettiinkäytännössä yksi artikkeli: ”Diversiteetti, dynaamisuus ja kompleksisuus kuntien ja toimintaryhmien välillä maaseudun paikallisessakehittämisessä”. Hankkeessa aloitettiin lisäksi toisen artikkelin kirjoittaminen. Sen työotsikkona oli ”Paikallisen kehittämisenlegitimiteetti”. Tavoite yli kahdesta artikkelista nähtiin ylimitoitetuksi. Teoreettisen kirjallisuuden haltuunottoon sekätieteellisen artikkelin kirjoitustavan oppimiseen meni molempiin aikaa.VaikutuksetEnsimmäisen hankeosion kautta välitettiin tietoa siitä, kuinka toimintaryhmätyötä pitäisi jatkossa kehittää. Tutkimushankkeentoisessa osiossa syvennyttiin teoreettiseen tietämykseen ja osallistuttiin tieteelliseen keskusteluun vallasta ja vastuusta paikallisessakehittämisessä.TalousMMM/YTR-rahoitusta myönnettiin hankkeen ensimmäiselle osiolle 49 000 euroa ja toiselle osiolle 34 000 euroa. Molemmissaosioissa rahoitus kului lähes kokonaan ja MMM/YTR oli ainoa rahoittaja.HuomioitaVaikka kyseessä oli kaksi eri hanketta, niillä oli sama diaarinumero ja siitä syystä ne käsiteltiin yhtenä kokonaisuutena. Toisessahankeosiossa hyödynnettiin ensimmäisessä osiossa kerättyjä aineistoja ja molempien tutkimusten aihepiiri liittyi hyvinläheisesti toisiinsa.Tutkimushankkeen ensimmäinen osio aloitettiin Vaasan yliopiston Levón-instituutissa, mutta tutkijan työpaikanvaihdoksenvuoksi se siirrettiin Helsingin yliopiston maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen Seinäjoen yksikön toteutettavaksi alihankintatyönä.Tutkimusraportti julkaistiin Levón-instituutin julkaisusarjassa. Tutkimushankkeen toisen osion aikana tehtiin alkutyötutkijan väitöskirjalle.Saman aihepiirin hanke: katso hanke numero 98.TH 46 sEurAKunnAT yHTEisTyöKuMPPAnEinA MAAsEudun KEHiTTäMisEssäVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian laitos (hankkeen ensimmäisenä vuotena Helsingin yliopisto,Ruralia-instituutti, Mikkeli (ent. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus))Yhteyshenkilö: Kari Mikko Vesala, puh. (09) 1912 4893Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 201 600 euroa (MMM/YTR:n osuus n. 151 000 euroa)Kesto: 4/2004–6/2007Avainsanat:seurakunnat, maaseudun kehittäminenJulkaisutKallunki Valdemar, Heikki Pesonen & Anne Birgitta Yeng (2006). Kirkon paikka paikkaajana? Diakonian kuntayhteistyö kirkonaseman osoittajana. Teoksessa: Teologinen aikakauskirja 111: 5, 449–467.97

Pesonen Heikki & Kari Mikko Vesala (2006). Congregations and rural development. The case of the Evangelical-Lutheran Churchof Finland. Teoksessa: Agricultural Economics Review Vol 7, Nr. i/2006, 5–14.Pesonen Heikki & Kari Mikko Vesala (2006). Seurakuntien osallistuminen maaseudun kehittämiseen kehysanalyyttisenä haasteena,332–346. Teoksessa: Rajojen ylityksiä: Uskonto, kirkko, sosiologia. Anne Birgitta Yeng, Heikki Pesonen & Susan Sundback(toim.). Suomalainen teologinen kirjallisuusseura.Pesonen Heikki & Kari Mikko Vesala (2006). Seurakunnat yhteistyökumppaneina maaseudun kehittämisessä. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän julkaisuja 1/2006. Saatavissa myös: http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/236/YTR_julkaisu_1_2006.pdf.Pesonen Heikki & Kari Mikko Vesala (2007). Seurakunnat maaseudun kehittäjinä. Uskonto paikallistason vuorovaikutuksessa.Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 98.Pesonen Heikki & Kari Mikko Vesala (2007). Rural Development as a Frame-Analytical Challenge for Religious Communities: TheCase of Rural Parishes of the Evangelical Lutheran Church of Finland. Teoksessa: Social Compass 54: 2, 281–293.TavoitteetHanketta suunniteltaessa maaseutupolitiikassa ei ollut otettu huomioon uskontojen ja seurakuntien osuutta ja merkitystämaaseudun toiminnassa. Myöskään evankelisluterilainen kirkko ei ollut ottanut kantaa virallisissa ohjelmissaan maaseutuseurakuntientilanteeseen, vaan se oli todennut väestön keskittymisen kaupunkeihin olevan lähtökohta, johon sopeudutaan. Tämänkaksivaiheisen tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää, millaisia yhteistyökumppaneita Suomen evankelisluterilaisenkirkon seurakunnat ovat maaseudun kehittämisen näkökulmasta.Tutkimus jakautui neljään osatavoitteeseen. Ensimmäinen osatavoite oli kuvata ja jäsentää sitä, minkälaista maaseudun kehittämiseenliittyvää toimintaa seurakunnissa harjoitetaan. Toinen osatavoite oli selvittää, millaista yhteistyötä seurakunnatharjoittavat muiden maaseudun toimijoiden kanssa. Muita toimijoita ovat esim. kunnat, yritykset, toimintaryhmät ja kylätoimikunnat.Kolmantena tavoitteena oli selvittää, minkälaisia suunnitelmia tai tahdonilmaisuja seurakunnissa on maaseudun kehittämisenja maaseutuyhteistyön osalta. Neljäntenä osatavoitteena oli tarkastella, mitkä ovat seurakuntien vahvuudet ja rajoitteetyhteistyökumppanina maaseudun kehittämisessä. Hanke yhdisti tutkijoiden mielestä erittäin onnistuneella tavalla teoreettisentutkimuksen käytännön kehittämiseen, koska tutkimuksen tavoitteena oli kiinnittää huomiota maaseutuseurakuntienaseman vahvistamiseen maaseudun kehittämisessä.ToteutusTutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena Mikkelin hiippakunnassa, sen seurakunnissa ja kunnissa. Ensimmäisessäosassa tarkasteltiin seurakuntien yhteistyökumppanuuden rajoja ja reunaehtoja haastattelemalla kirkon ja seurakuntien työntekijöitä,kuten lääninrovasteja (8 haastattelua) sekä kirkkoherroja, talouspäällikköjä, kirkkovaltuuston puheenjohtajia ja diakoniatyöntekijöitä(yhteensä 16 haastattelua). Tutkimusseurakuntia olivat Uukuniemi (nykyään osa Parikkalan seurakuntaa),Elimäki, Mäntyharju ja Joutsa. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin seurakuntien parissa tehtyjä aiempia kyselyitä, jotka liittyivätmaaseudun hyvinvointiin.Toisessa osassa tarkastelu laajennettiin koskemaan maaseudun muita toimijoita ja vuorovaikutusta niiden kanssa. Haastateltavat(18 kpl) olivat esim. kunnanjohtajia, sosiaali- tai perusturvajohtajia, kyläaktiiveja ja toimintaryhmien edustajia. Aineistonkeruumenetelmänäkäytettiin laadullista asennetutkimusta, jossa haastateltavat kommentoivat heille esitettäviä väitelauseita.Haastateltaville esitettiin väitelauseita, jotka liittyivät seurakunnan rooliin, tehtäviin ja merkitykseen maaseudulla. Aineistonanalyysissa tulkittiin kommenteissa näkyviä asenteita seurakunnan osallistumiseen maaseudun kehittämiseen ja millätavoin tätä osallistumista kehystettiin.Hankkeella oli ohjausryhmä, jossa olivat edustettuina MMM, Kirkon tutkimuskeskus ja evankelisluterilainen kirkko. Ohjausryhmänvaikutus hankkeeseen oli merkittävä, sillä jäsenet olivat kiinnostuneita aiheesta ja antoivat hyviä neuvoja hankkeeneteenpäin viemiseksi. Hankkeen onnistumiseen vaikutti haastateltavan mukaan myös se, että siihen oli rekrytoitu tutkija, jonkaväitöskirja kirkon ympäristösuhteesta oli juuri valmistunut.TuloksetNiin seurakuntaa kuin muitakin toimijoita edustaneiden haastatteluissa ilmaistiin sekä myönteisiä että kielteisiä asenteita kirkonosallistumiselle maaseudun kehittämiseen. Osa vastaajista piti mahdollisena, että kirkko osallistuisi kehittämiseen ilman98

hengellistä näkökulmaakin. Osa vastaajista vaati ehdottomasti, että hengellisen näkökulman on aina oltava mukana. Tutkimuksenmukaan seurakunnan asema maaseudun kehittämisessä voi vaihdella kunnittain, ja siihen vaikuttavat mm. työntekijöidenhenkilökohtaiset asenteet. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, etteivät paikallistoimijoiden asenteet eikä seurakunnan uskonnollinenerityisluonne välttämättä muodosta estettä seurakunnan osallistumiseen maaseudun kehittämiseen.Kirkon tutkimuskeskus julkaisi tutkimuksesta raportin. Lisäksi hankkeen aineistosta on julkaistu kansainvälisiä ja kotimaisiaartikkeleita.TalousHanke sai MMM/YTR-hankerahaa vuosina 2004–2006 yhteensä 151 300 euroa, josta käytettiin hieman yli 151 000 euroa. Kirkontutkimuskeskus antoi tutkimuksen alkuvaiheessa hankkeelle 20 000 euroa. Helsingin yliopiston omarahoitusosuus oli n.25 300 euroa. MMM/YTR-maksatuksissa hankaluuksia aiheuttivat Helsingin yliopiston kirjanpitokäytäntöihin liittyneet, viivästymisiäaiheuttaneet ja lisäselvityksiä vaatineet epäselvyydet.VaikutuksetHankkeen toteuttajan arvion mukaan maaseutuseurakunnissa on alettu keskustella enemmän siitä, mikä niiden merkitys maaseudunkehittämisessä on. Aiheeseen liittyen on vielä syksyllä 2008 otettu yhteyttä hankkeen toteuttajaan. Hankkeen aikana tilannemuuttui siten, että kirkon merkitys maaseudun kehittämisessä otettiin huomioon maaseutupolitiikassa.Tutkijat ehdottivat kirkkojen roolia maaseudun kehittämisessä käsittelevää työryhmää maaseutusosiologian Euroopan konferenssiin.Ilmoittautuneiden määrän vähäisyyden vuoksi se ei toteutunut, mutta aiheesta kiinnostuneita tutkijoita löytyi riittävästikansainvälisen verkostoitumisen aloittamiseksi. Hankkeen pohjalta rakennettu kansainvälinen hankesuunnitelma erikirkkokuntien vaikutuksista maaseudun kehittämiseen eri maissa eteni toiselle arviointikierrokselle Norface-haussa 2007.TH 47 suOMAlAinEn KyläTOiMinTA sOsiAAlisEn PääOMAn liiKKEEnäVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Mikkeli (ent. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus)Yhteyshenkilö: Torsti Hyyryläinen, puh. 044 308 5322Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 23 200 euroa (MMM/YTR:n osuus 16 228,25 euroa)Kesto: 4/2004–6/2005Avainsanat:kylätoiminta, sosiaalinen pääomaJulkaisutHyyryläinen, Torsti (2004). Tutkimusta tiedon ja vallan todellisuuksista: LEADER-ohjelman sosiaalinen konstruoituminen tutkimuskohteena.Väitöskirja-arvio. Maaseudun uusi aika 1/2004, 68–71.Hyyryläinen, Torsti (2005). Maaseutupolitiikan strategisesta arkkitehtuurista. Maaseudun uusi aika 1/2005, 37–42.Hyyryläinen, Torsti (2005). Distributed rural policy as social capital promotion. Teoksessa: Social Capital and Sustainable RuralDevelopment. Euracademy association. European Academy for Sustainable Rural Development. Euraacademy ThematicGuide Series. Thematic Guide Four: 10–17.Hyyryläinen, Torsti & Jarmo Kortelainen (2005). Liikunnan merkitys asuinalueen kehittämiskulttuurissa. Väitöskirja-arvio. Kunnallistieteellinenaikakauskirja 1/2005: 64–67.Hyyryläinen, Torsti & Päivi Pylkkänen (2004). Mainstreaming of the LEADER method into rural development policies in Finland.Teoksessa: National Rural Policies and Entrepreneurship. New Rural Policy. Finnish Journal of Rural Research and Policy,English supplement, Vol 12, 4/2004: 22–32.Rahunen, Ilkka (2005). Julkaisuluettelo suomalaisesta kylä- ja kylätoimintatutkimuksesta vuodesta 1980. Saatavissa: http://www.ruralstudies.fi/foorumiliitteet/KylatutkimusBIBLIOGRAFIA180105.pdf.TavoitteetSuomalainen kylätoiminta on muuttunut ja laajentunut paljon 1960-luvulta lähtien, ja tätä muuttumista voidaan tarkastella99

sosiaalisen pääoman viitekehyksessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida suomalaisen kylätoiminnan kehitystä osanasuomalaisen yhteiskunnan muuttumista ja kansainvälistymistä 1960-luvulta tähän päivään sosiaalisen pääoman kautta. Kootustamateriaalista oli tavoitteena laatia oppikirja. Kylätoiminnan kehitysanalyysi oli tarkoitus tehdä luomalla kokonaiskatsaustehdyn kylätoimintatutkimuksen tuloksiin sekä analysoimalla muutosta. Erityiseksi painopisteeksi valittiin 1990-luvun lopunja 2000-luvun tarkastelu, koska tältä ajalta ei ollut vielä tarkasteltu kylätoiminnan tilannetta.ToteutusHanke oli suunniteltu toteutettavaksi osana maaseutuprofessorin toimintaa. Hankkeen vetäjä ei kuitenkaan tullut valituksiprofessuurin hoitajaksi ja hankkeen toteutus vaikeutui, kun vetäjä palasi professuurin sijaisuudesta aiempaan tehtäväänsä.Hankkeeseen palkattiin useampia tutkimusavustajia, jotka keräsivät aineistoa ja muokkasivat sitä julkaistavaan muotoon.Haastattelu- ja kenttätutkimusmatkoja tehtiin mm. kohdekylään Äetsän Vähähaaraan. Kyläaineisto koottiin pääasiassa kylänvuosittain julkaisemista vuosikirjoista, tuloslaskelmista ja tilintarkastuskertomuksista. Näihin oli dokumentoitu tärkeimmätseikat kylän toiminnasta, toimijoista ja toiminnan luonteesta. Vähähaaran kylän EU-hankkeista laadittiin hankeasiakirjojenperusteella kuvaukset ja yhteenveto. Lisäksi vuodesta 1994 kerättyä lehtileikearkistoa hyödynnettiin tekemällä jutuista analyysija yhteenveto. Alustavat tulokset esiteltiin kylätilaisuudessa myös kyläläisille.Tutkimusalueen toimintaryhmästä kerättiin aineistoa, josta tehtiin toimintaryhmän julkisuuskuvan analyysi. Rural Studies-verkoston verkkosivuille (www.ruralstudies.fi) kerättiin luettelo 1990–2000-luvuilla tehdyistä maaseutuaiheisista tutkimuksista.Hankkeen aikana kirjoitettiin aiheeseen liittyviä artikkeleita.TuloksetHankkeessa laadittiin kylätutkimuksen kokonaiskatsaus, joka on luettavissa internetissä. Tutkimuksessa saatujen tietojen jatulosten avulla laadittiin useita artikkeleita ja suomalaisesta maaseudun kehittämisestä puhuttiin Euracademyn kansainvälisessätutkijatapaamisessa Ilmajoella kesäkuussa 2005 sekä kansainvälisessä seminaarissa Prahassa lokakuussa 2005. Oppikirjaaei pystytty toteuttamaan hankkeen aikana pienen budjetin ja lyhyen aikataulun vuoksi, mutta saadut tulokset ja aineistomahdollistavat oppikirjan kokoamisen myöhemmin. Hankkeen tulosten saavuttamista vaikeutti sen suunniteltu toteuttaminenosana maaseutututkimuksen professuuria.VaikutuksetKerättyä aineistoa on hyödynnetty myöhemmin muissa tutkimuksissa ja esitelmissä, joten hanke oli haastateltavan mielestäerittäin hyödyllinen kustannuksiin verrattuna. Toteutettu tutkimus oli yksi vaihe kylätoiminnan tutkimuksen pitkässä prosessissa.Haastatteluhetkellä kesällä 2008 oli suunnitteilla hanke, jossa hyödynnettäisiin tämän hankkeen materiaalia. Oppimateriaalinatoimivaa kirjaa ei arviointitekohetkellä ollut vielä tehty.TalousHankkeelle myönnettiin 18 000 euroa. Käyttämättä jäi vajaa 1800 euroa, koska viimeinen maksatushakemus tuli myöhässä.Hankkeessa käytettiin myös Ruralia-instituutin omarahoitusta.100

TH 48 MAAlAisTEn jA KAuPunKilAisTEn ArVOT jA MyyTiTVastuuorganisaatio: Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius (ent. Chydenius-instituutti)Yhteyshenkilö: Olli Rosenqvist, puh. (06) 829 4256Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 43 285 euroa (MMM/YTR:n osuus 36 600 euroa)Kesto: 4/2004–3/2005Avainsanat:maaseutu, kaupunki, arvot, myytit, maaseutupolitiikkaJulkaisutRosenqvist, Olli (2005). Maalaisten ja kaupunkilaisten arvoeroista Suomessa. Terra 117: 4, 247–264.Rosenqvist, Olli (2005). ”Maaseudun tutkimus – miten maaseutu tulisi määritellä”. Puheenvuoro Tilastokeskuksen seminaarissa24.8.2005. Saatavissa: http://www.tilastokeskus.fi/ajk/tapahtumia/2005-08-24_kaupunki_maaseutu.html.TavoitteetJyväskylän yliopiston Chydenius-Instituutti oli tehnyt Yleisradiolle vuosina 2001 ja 2002 kyselytutkimukset keskipohjalaisesta,eteläpohjalaisesta ja pirkanmaalaisesta mielenmaisemasta. Kertynyt aineisto mahdollisti maaseudulla ja kaupungissa asuvienihmisten arvojen ja myyttien tarkastelun uudesta näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä määrinja miltä osin maalaisten ja kaupunkilaisten arvomaailmat ovat yhteneviä ja vastaavasti toisistaan poikkeavia sekä mitkä asiatparhaiten selittävät eroja. Lisäksi tarkoituksena oli pohtia tutkimustulosten maaseutupoliittista merkitystä. Innovatiiviseksitutkimuksen näkökulman teki se, että maaseutua ja kaupunkia ei etukäteen määritelty valmiin aluejaon mukaan, vaan hankkeessatestattiin, mitkä ovat parhaita kriteerejä alueiden eron tekemiseen. Rahoitusta hankkeelle saatiin noin neljännes haettuavähemmän, minkä seurauksena tavoitteeksi asetettiin monografian sijaan lyhyemmän referee-artikkelin kirjoittaminen.ToteutusTutkimuksessa analysoitiin Yleisradiolle tehdyssä tutkimuksessa kertyneet postikyselyaineistot ja kirjoitettiin sen pohjalta referee-artikkeliTerra-lehteen. Tutkimuksessa vertailtiin erilaisten taustatekijöiden merkitystä arvomaailmojen selittäjinä ja hyödynnettiinLikert-asteikollisia asenneväittämiä. Kirjoitustyö sujui ongelmitta, mutta referee-menettelyn viivästymisen takia artikkelinviimeistely tehtiin tutkijan omalla ajalla hankkeen jo päätyttyä. Ohjausryhmää hankkeella ei sen selkeän tehtävänasetteluntakia ollut.TuloksetTutkimus onnistui ja tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Siinä saatiin mitattua viisi arvojänniteakselia, joiden vaihteluun tutkimuksenmuuttujilla oli vaikutusta. Arvojännite-erojen merkittävimpiä selittäjiä tilastollisessa mielessä olivat 1) ikä, 2) sukupuolija 3) asuinpaikka. Asuinpaikan perusteella määritellyt maalaiset ovat tilastollisesti kaupunkilaisia yhteisökeskeisempiä,ulkoisesti ohjautuvampia ja vastuuntuntoisempia. Maalaisten ja kaupunkilaisten arvoerot kiteytyvät pikemminkin asuinkuntienväkimäärään kuin maaseutuun ja kaupunkiin fyysisinä tiloina tai koettuina paikkoina. Ennakko-odotuksista poiketen esim.sillä ei ollut merkitystä, oliko vastaaja maanviljelijä vai jossain muussa ammatissa tai asuiko hän taajamassa vai haja-asutusalueella.Arvojen muuttumisen rajakohtia ovat kuntien n. 5000 ja n. 20 000 hengen asukasmäärät. Maaseutupoliittisestitämä merkitsee sitä, että maaseutupolitiikan tueksi laadittavaa maaseututyypittelyä suunniteltaessa kannattaisi selvittäämahdollisuuksia rakentaa tyypittely nykyistä enemmän kuntien koon mukaisesti.Hankkeen tuloksista kerrottiin pääosin jakamalla artikkelia siitä mahdollisesti kiinnostuneille tahoille. Sen puitteissa esiinnyttiinTilastokeskuksen seminaarissa ”Maaseudun ja kaupungin määrittely tilastoissa ja tilastojen avulla” Helsingissä vuonna2005. Tutkija myös alusti tutkimuksen pohjalta Viitasaaren kaupungin 10-vuotisjuhlassa pikkukaupungin arvoilmastosta.VaikutuksetTutkija toivoo tulosten vaikuttavan ajankohtaiseen keskusteluun kunta- ja aluerakenteen uudistuksesta. Arvoperusta on erästutkimuspohja maalaisuuden ja kaupunkilaisten tutkimiselle. Työ täydensi tutkijan omaa väitöskirjaa, jossa luotiin maaseudunmääritelmiä. Lisäksi tutkimus johti aihetta sivuavan paikallisen hankkeen syntymiseen.101

TalousHankkeen kokonaisbudjetti oli noin 43 000 euroa, josta MMM/YTR-rahoitusta oli 36 600 euroa. Lisäksi hankkeella oli Chydenius-Instituutinomarahoitusta vajaa 7000 euroa.HuomioitaTiedotus hankkeessa oli vähäistä.TH 49 sOPiMuKsEllisuus MAAsEuTuPOliTiiKAssAVastuuorganisaatio: Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitosYhteyshenkilö: Simo Palviainen, puh. (013) 2515 205Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 169 593,95 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 3/2004–8/2006Avainsanat:maaseutu, sopimuksellisuus, palvelut, lainsäädäntö, välittäjäorganisaatioJulkaisutEisto, Ilkka & Simo Palviainen (2005). Aluekehitystä edistävä luonnon hoito ja käyttö. Toiminnan lähtökohtia ja taustoja. Metsähallitus.BIRD – An Interreg Project Part-Financed by EU. Saatavissa: http://www.eurowetlands.org/adm/documents/WP2%20Raportti_suomi.pdf.Eisto, Ilkka & Simo Palviainen (2005). Promoting regional development through management of natural resources. Basis andbackground for action. Metsähallitus. BIRD – An Interreg Project Part-Financed by EU. Saatavissa: http://www.eurowetlands.org/adm/documents/WP2%20Raportti_englanti.pdf.Eisto, Ilkka, Simo Palviainen, Soile Pohjonen & Hilkka Vihinen (toim.) (2006). Sopimuksellisuus maaseutupolitiikassa. Maa- jaelintarviketalous 80. Maaseutu. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Saatavissa myös: http://www.mtt.fi/met/pdf/met80.pdf.Palviainen, Simo (2004). Maaseutusopimus, mikä se on? Yliökirjoitus, Maaseudun Tulevaisuus 29.3.2004.Palviainen, Simo (2004). Uusi sopimuksellisuus ympäristöpolitiikan välineenä. Toimintatutkimus ympäristöhallinnon ja maaseudunkohtaamisesta. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 70. Saatavissa myös: http://joypub.joensuu.fi/publications/palviainen_sopimuksellisuus/palviainen.pdf.Palviainen, Simo (2004). Uusi sopimuksellisuus ympäristöpolitiikan välineeksi, Ympäristö 18: 7, 36.Palviainen, Simo (2004). Uutta sopimuksellisuutta maaseudun ympäristöristiriitoihin. Luonnonvara 8: 5, 14–15.Palviainen, Simo (2006). Spatial planning and rural development. Good practices, better policies. University of Joensuu. Departmentof Sosial Policy. BIRD – An Interreg Project Part-Financed by EU. Saatavissa: http://www.eurowetlands.org/adm/documents/Spatial%20planning%20june%202006i.pdf.Palviainen, Simo & Hilkka Vihinen (2004). Avtalsmässig verksamhet och finlands landbygdspolitik. Lantbrukets och landbygdensframtida roller. Nordiska Ministerrådet. Jord- och skogsbruk. TemaNord 2004: 516, 111–123.Palviainen, Simo & Hilkka Vihinen (2004). Uutta sopimuksellisuutta hallinnossa: Maaseutusopimus. Maaseudun uusi aika1/2004, 52–55.Rannikko, Pertti (2005). Maisema on hyvä työllistäjä. Yliökirjoitus, Maaseudun Tulevaisuus 24.1.2005.Rannikko, Pertti (2005). Pellon paikka tulevaisuuden maaseudulla, 191–195. Teoksessa: Yrjö Sepänmaa & Liisa Heikkilä-Palo(toim.). Pellossa perihopeat. Maahenki.Utunen, Heini (2004). Maaseudun uusi sopimuksellisuus ottaa tuulta alleen. Kyläverkko 2/2004: 14.Lisäksi joitakin lehtiartikkeita.TavoitteetSopimuksellisuudella pyritään maaseudun toimintojen järjestämiseen paikallisesti ja joustavasti. Se on 1990-luvulta alkaenherättänyt kiinnostusta sekä paikallisten toimintaryhmien että sektorihallinnon toimijoiden keskuudessa. Hanke oli jatkoahankevetäjän omalle lisensiaattityölle ja väitöskirjalle sekä maa- ja metsätalousministeriön maaseutusopimustyöryhmän työlle.Hankkeelle haettiin valtakunnallista rahoitusta MMM/YTR:ltä, koska hanke oli tiiviissä yhteistyössä useiden eri puolilla Suo-102

mea käynnissä olleiden sopimuksellisuutta koskeneiden kehittämishankkeiden kanssa. Hankkeen tavoitteet jakautuivat neljäänosaan. Tarkoituksena oli selvittää:1) uuden sopimuksellisuuden toiminnallisia tulkintoja, kehittää niihin soveltuvia sopimusrakenteita ja hallintokäytäntöjäsekä selvittää lainsäädännön ja toimeenpanon odotettavissa olevia ongelmia,2) missä määrin sopimuksellisuutta voidaan soveltaa nykyisten toimintajärjestelmien ja lainsäädännön puitteissa,3) maaseudun uuteen sopimuksellisuuteen kaavailtuja välittäjäorganisaatioita, niiden tarvetta, roolia ja tasoa sekä4) sopimuksellisuuteen kytkeytyvien pilottihankkeiden toimintaa ja kehittymistä.Hanke oli hyvin innovatiivinen, sillä siinä oli kyse uuden politiikkatyökalun valmistelusta. Hanke perustui jatkuviin ja pitkäkestoisiinyhteyksiin kehittämishankkeiden kanssa.ToteutusHanke toteutettiin laadullisena ongelmakeskeisenä tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin haastatteluin sekä toimintatutkimuksenja osallistuvan havainnoinnin menetelmin. Aineistoa hankittiin meneillään olleista aiheeseen liittyvistä kehittämishankkeistasekä hallinnon ja oikeuslaitosten mietinnöistä, raporteista ja muista asiakirjoista. Hankkeessa tehtiin 11 haastattelua,selvitettiin lainsäädännön ja toimeenpanon odotettavissa olevia ongelmia sopimuksellisuuden kehittymiseen liittyen jatutkittiin hallinnon ja asiakkaan vuorovaikutuksen lisäämistä sekä erilaisten resurssien yhdistämistä mahdollisten välittäjäorganisaatioidenkautta. Hankkeesta osallistuttiin 93 erilaiseen tilaisuuteen eri puolilla Suomea ja ulkomaita. Lisäksi hankkeessapidettiin yhteensä 34 asiaa koskevaa luentoa ja osallistuttiin 13 ohjaus- tai muuhun ryhmään. Hanke teki yhteistyötä useidentoimintaryhmien käytännön sopimuksellisuutta käsitelleiden kehittämishankkeiden kanssa. Tämä tiivis yhteistyö hidastihieman hankkeen toteutusta.Tutkimusta toteutti samanaikaisesti kolme tutkijaa, jotka olivat Helsingin yliopistosta, Joensuun yliopistosta ja MTT:ltä. Heilläoli lisäksi käytössään osa-aikaista aputyövoimaa. Henkilöstövaihdokset ja toimiminen useassa pisteessä hidastivat hankkeentoteutusta. Hankkeella oli hyvin asiantuntevat ja hyödylliset ohjaus- ja tutkimusryhmät, joihin kuului jäseniä maa- ja metsätalousministeriöstä,Joensuun yliopiston eri tiedekunnista, Vaasan yliopistosta ja Helsingin yliopistosta sekä MTT Taloustutkimuksesta,TE-keskuksesta ja kaikista mukana olleista kehittämishankkeista. Ohjausryhmä kokoontui neljästi ja laajempi tutkimusryhmäeri muodoissaan 15 kertaa.TuloksetHankkeen aikana kertyneet tulokset eivät täytä kaikkia niitä vaatimuksia, joita tiedonhankinnalle oli asetettu. Kaikki mukanaolleet kehittämishankkeet eivät päässeet tavoitteisiinsa ja tulokset perustuvat useassa tapauksessa keskeneräisiin hankkeisiin.Muilta osin hanke saavutti tavoitteensa. Koska hanke toteutettiin toimintatutkimuksena, tutkijat osallistuivat tutkimuksenohella myös kehittämistyöhön. Hankkeen tuloksena syntyi lukuisia julkaisuja ja artikkeleja. Lisäksi hankkeen tuloksista pidettiinrunsaasti luentoja ja esitelmiä ulkomaita myöten esim. Virossa, Ruotsissa ja Unkarissa. Varsinainen loppujulkaisu painettiinMTT:n Maaseutu-sarjassa.Tutkimuksen perusteella sopimuksellisuus vastaa useisiin maaseutupolitiikan ajankohtaisiin haasteisiin. Siihen suhtauduttiinkineri ministeriöissä positiivisesti, vaikka sitä ei välttämättä aina osattu ajatella käytännön tasolle asti. Sopimuksellisuudenkäytännön toteuttamista hidastavat sääntöjen tulkintaerot, kilpailulainsäädäntö sekä rahan käytön ja määrällisten mittareidenseuraaminen tulosten seurannan lisäksi. Tutkimuksen mukaan sopimuksellisuudessa on tarvetta välittäjäorganisaatiotoiminnalle,johon tarvitaan julkista rahoitusta. Välittäjä voi olla sektorikohtainen tai monialainen toimija, mutta sillä onoltava kokemusta eri hallintotasojen ja paikallistoimijoiden kanssa työskentelystä. Välittäjiksi on suunniteltu esim. kyläyhdistyksiäja paikallisia toimintaryhmiä. Tutkimuksen perusteella monilla sopimuksellisuuden pilottihankkeilla saatiin hyviä tuloksia.Viranomaisten ja asukkaiden henkilökohtaiset kontaktit ja paikallisten olojen huomioon ottaminen edistivät tavoitteidensaavuttamista. Hankkeiden lyhyt kesto heikensi niiden tulosten jatkuvuutta, mutta niissä kehitetyt toimintamallit levisivät siltimelko hyvin.VaikutuksetHankkeen tärkeimpänä vaikutuksena oli sopimuksellisuuspolitiikan edistyminen valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Tietoisuusaiheesta kasvoi myös toimintaryhmissä, joilla on ollut myöhemminkin aihetta koskevia hankkeita. Tutkijoiden verkostotiivistyi: Samat monitieteiset tutkijat, jotka osallistuivat hankkeeseen, jatkavat yhteistyötään esim. YTR:n sopimuksellisuusteemaryhmässä.Haastatteluhetkellä kesällä 2008 hankevetäjä oli mukana kansainvälisessä CostC27-verkostohankkeessapaikallisen osallistumisen työryhmässä, jossa asiaa oli alettu viedä eteenpäin. Hankkeen tulokset ovat muuttumassataustaksi, jonka varaan muotoutuu asiaa eteenpäin vievä politiikan väline.103

TalousHankkeen rahoitti vajaalla 170 000 eurolla MMM/YTR. Hankkeella oli myös omarahoitusta jokaisesta toteuttajaorganisaatiosta.Omarahoituksella tehdyn työn määrää on mahdotonta arvioida euroina. Lisäksi osa hankkeen runsaista matkoista ja hankkeenjulkaisuseminaari toteutettiin muulla rahoituksella.HuomioitaHanke tuotti harvinaisen runsaasti julkaisuja ja artikkeleja, luentoja ja esitelmiä. Hankkeen kuluja ovat maksaneet myös muuttahot, mistä syystä kaikki kulut eivät näy kokonaisbudjetissa.TH 50 HArrAsTAjATEATTErin MErKiTys PAiKKAKunnAn sOsiAAlisEn, KulTTuurisEn jA TAlOudEllisEn Pää-OMAn KAsVATTAjAnAVastuuorganisaatio: Ekointernet OyYhteyshenkilö: Heikki Susiluoma, puh. (06) 724 3344Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 24 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 21 000 euroa)Kesto: 4/2005–12/2005Avainsanat:harrastajateatteri, kulttuurinen ja sosiaalinen pääomaJulkaisutSusiluoma, Heikki (2005). Lapualla muilutetaan teatterin lavalle – Harrastajateatteri paikkakunnan voimavarana. Tutkimusraporttija dvd. Saatavissa myös: http://www.ekoportti.fi/ekointernet/teatteri/teatteriraportti_verkkoversio310106.pdf.Susiluoma, Heikki (2006). Harrastajateatteri voimavarana. Repliikki-lehti 3/2006.Artikkeita paikallislehdissä.TavoitteetKesä- ja harrastajateatterit ovat suosittuja Suomessa. Niillä on monipuolisia vaikutuksia alueen toimintaan esim. sosiaalisesti,kulttuurisesti ja taloudellisesti. Tämän hankkeen tavoitteena oli tutkia osallistuvan toimintatutkimuksen menetelmällä, millaisiasosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia vaikutuksia harrastajateatterilla on ympäristöönsä. Myöhemmin tavoite muuttui, koskahankkeelle myönnettiin n. 10 000 euroa vähemmän tukea kuin alun perin haettiin: työskentelyyn käytettävää aikaa lyhennettiin javertailuteatterin hankinta jätettiin pois. Koska hankkeen edetessä ilmeni sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten vaikutustenselvittämisen olevan todella haastavaa, otettiin uudeksi näkökulmaksi ”Harrastajateatteri paikkakunnan voimavarana.”ToteutusMuokatun hankehakemuksen myötä tutkimuksesta tuli tapaustutkimus, joten hanke alkoi tutkittavan menestyksekkäänharrastajateatterin etsimisellä ja valinnalla. Valituksi tuli Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Teatteri Lapua ja sen kesän näytelmäTäällä Pohjantähden alla III. Hankkeen työntekijä osallistui näytelmän suunnittelukokouksiin, tutustui taustamateriaaliin,teki haastatteluja (60 kpl) sekä kuvasi filmille paljon materiaalia. Haastateltavat olivat mm. teatterissa mukana olevia henkilöitä,kunnan viranomaisia sekä paikallisten yhteistyökumppaneiden (kuten urheiluseuran) edustajia. Hankkeen työntekijälläoli myös oma rooli näytelmässä. Lisäksi tutkimukseen hankittiin ostopalveluina mm. kuvausta ja haastatteluja. Taloudellistenvaikutusten arviointi jäi pois sen sisällön laajuuden vuoksi.TuloksetHankkeen alkuperäisiä tavoitteita ei saavutettu, mutta muokatut tavoitteet saavutettiin. Alkuperäisen tavoitteen mukaanhaastatteluja piti tehdä muutama, mutta niitä tehtiinkin 60, jotta pystyttiin muodostamaan kattava kuva teatterin vaikutuksista.Tutkimuksen tulokset olivat pääosin laadullisia liittyen teatteriharrastuksen vaikutuksiin sosiaalisen pääoman kertymisenkautta. Teatterin merkityksestä sosiaalisen pääoman kannalta saatiin aineistoa ja tutkimustuloksia, mutta taloudellisiinvaikutuksiin ei ollut mahdollisuutta syventyä.Tutkimustulosten mukaan harrastajateatterilla oli vaikutuksia alueen kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kasvattamiseen.Teatteri kokosi alueen ihmisiä yhteen työskentelemään yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Lisäksi harrastus usein antoi osal-104

listujille onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta. Tutkimuskohteessa Lapualla harrastajateatteri on myös lisännyt Lapuanmainetta kulttuurikaupunkina. Teatterin menestyminen vaikutti myös kunnan asukkaiden käsitykseen kotikaupungistaan. LisäksiLapualla teatterissa oli käsitelty historiassa tapahtuneita vaikeita asioita, kuten sisällissotaa ja lapuanliikettä, ja tämäoli osaltaan lisännyt alueen ymmärrystä omasta historiastaan.Hanke sai paljon huomiota mediassa. Sitä käsiteltiin mm. YLE TV1:n kulttuuriuutisissa, Pohjanmaan TV- ja radiouutisissa sekäuseissa Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alue- ja paikallislehdissä. Hankkeen työntekijä kirjoitti myös esim. Repliikki-lehteenkaksi artikkelia tutkimuksessa esille tulleista asioista.VaikutuksetHankkeen vaikutukset olivat pääosin henkilökohtaisia, joten hankkeella ei ole ollut erityisiä pitkän aikavälin vaikutuksia. Tutkimustuloksistapuhuminen on johtanut joidenkin teatterin tekijöiden voimaantumiseen eli henkisten voimavarojen kasvamiseen.Tehtyä videomateriaalia on käytetty opetusmateriaalina Mikkelin ammattikorkeakoulussa.TalousHanke anoi aluksi 30 590 euroa, mutta YTR:n hankeryhmän pyynnöstä täydennetyssä hakemuksessa anotuksi summaksi tuli21 000 euroa, joka myös myönnettiin. Budjetin pienennyttyä väheni mm. hankkeen tulosten levittämiseksi tehtävien dvd-levyjenlukumäärä sekä hankkeen työntekijän työpanos. Myönnetty summa kului kokonaan. Lisäksi hanke sai apurahaa Etelä-Pohjanmaankulttuurirahastolta 3000 euroa, jonka turvin tutkimus ja videokooste saatettiin loppuun.HuomioitaSaman aihepiirin hanke: katso hanke numero 78.TH 51 MAAsEudun KEHiTTäjiEn KAnsAinVälinEn KEsäAKATEMiA. ”MAAsEudun KEsTäVä KEHiTTäMinEn jA sOsi-AAlinEn PääOMA”Vastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, SeinäjokiYhteyshenkilö: Pia Kattelus, puh. (06) 4213 324Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 46 875 euroa (MMM/YTR:n osuus 24 032,15 euroa)Kesto: 3/2005–6/2006Avainsanat:kansainvälisyys, maaseudun kehittäminen, koulutusJulkaisutEuracademy (2005). 4th Summer Academy on Social Capital and Sustainable Rural Development to be held in Ilmajoki, Finland.Euracademy Thematic Guide Series. Saatavissa myös: http://ruralia.sjoki.uta.fi/hymakes/Julkaisut/euracademy_guide4.pdf.Kattelus, Pia (2006). Näin tehtiin kesäakatemia – Kuvaus maaseudun kehittäjien viidennen kansainvälisen kesäakatemiansuunnittelusta ja toteutuksesta Ilmajoella kesäkuussa 2005. Raportteja 11. Saatavissa myös: http://ruralia.sjoki.uta.fi/hymakes/Julkaisut/raportteja11.pdf.Artikkeleita tutustumiskäynneistä paikallislehdissä, esim. Lapuan Sanomissa ja Suupohja-lehdessä.TavoitteetSuomalainen maaseutupolitiikka eroaa muiden eurooppalaisten valtioiden maaseutupolitiikasta mm. horisontaalisuutensa jaosallistavuutensa vuoksi. Tätä näkökulmaa voidaan käyttää hyvänä pohjana, kun laajenevaan Euroopan unioniin tulee mukaanuusia, hyvinkin maaseutumaisia jäsenvaltioita. Tavoitteena olikin tarjota eurooppalaisille maaseudun kehittäjille mahdollisuustutustua suomalaiseen maaseudun kehittämistoimintaan monimuotoisesti toteutetun koulutuskokonaisuuden eli kesäakatemianyhteydessä. Lisäksi tarjottiin suomalaisille ja kansainvälisille maaseudun kehittäjille mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan,luoda kansainvälisiä kontakteja, omaksua uusia toimintamalleja sekä syventää ymmärrystä sosiaaliseen pääomaanliittyvissä kysymyksissä.105

Tavoitteena oli, että kymmenen päivää kestävään kesäakatemiaan osallistuisi noin 50 henkilöä. Kesäakatemia liittyi Euracademy-hankkeeseensekä jatkoi vuosina 2000–2003 toteutettua koulutusmallia, jota rahoitettiin Leonardo da Vinci -ohjelmasta.ToteutusSyksyllä 2004 alettiin intensiivisesti suunnitella 3.–12.6.2005 pidettyä kesäakatemiaa. Samaan aikaan suunniteltiin koulutuksensisältöä ja käytännön asioita. Koulutuspaikaksi valittiin Seinäjoen ammattikorkeakoulun maa- ja metsätalouden yksikköIlmajoella sen maaseutumaisen ympäristön sekä hyvien majoitus-, koulutus- ja ruokailutilojen vuoksi. Koulutuksen teemaksimuotoutui sosiaalinen pääoma ja maaseudun kestävä kehittäminen. Kesäakatemioihin on joka vuosi laadittu teemaopas, japääkirjoittajia vuoden 2005 oppaassa olivat mm. Eero Uusitalo maa- ja metsätalousministeriöstä, Torsti Hyyryläinen Helsinginyliopiston Ruralia-instituutista, emeritusprofessori Michael Dower University of Gloucestershiresta Iso-Britanniasta ja Fouli Papageorgiou,PRISMA – Centre for Development Studiesista Kreikasta. Lisäksi useat Euracademy Associationin jäsenet tuottivatteemaoppaaseen case-esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa. Ruralia-instituutti vastasi markkinoinnista Pohjoismaihin ja Baltiaanja Euracademy Associationin jäsenistö muuhun Eurooppaan. Paikallisten toimintaryhmien ja Eteläpohjalaiset Kylät ry:npaikallistason tuntemusta hyödynnettiin tutustumisvierailujen järjestämisessä. Vierailuja sovittiin useita, koska kesäakatemialaisettutustuivat kohteisiin pienissä ryhmissä. Kohteet olivat esim. Jurvassa Nikkarikeskus, Karijoella Myrkyn kylä, KauhajoellaSuupohjan kehittämisyhdistys, Töysässä Veljekset Keskisen Kyläkauppa ja Jalasjärvellä Juustoportti.TuloksetKesäakatemiaan osallistui yhteensä 50 maaseudun kehittäjää 11 maasta, esim. Suomesta, Ruotsista, Iso-Britanniasta, Irlannista,Espanjasta, Sloveniasta ja Romaniasta. Osallistujia oli 30 ja loput olivat mm. kouluttajia ja järjestäjiä. Kesäakatemianluennoille kutsuttiin myös paikallisia yhteistyökumppaneita esim. Etelä-Pohjanmaan liitosta, paikallisista toimintaryhmistäja TE-keskuksesta, ja heitä tuli myös mukaan luennoille. Kesäakatemian kymmenen päivää voitiin jakaa neljään osaan: esittäytymiseenja tutustumiseen, teorian käsittelyyn, käytäntöön soveltamiseen sekä arviointiin. Kesäakatemian ohjelma koostuisuomalaisten ja ulkomaisten luennoitsijoiden alustuksista, ryhmätöistä, tutustumisvierailuista sekä vapaasta ohjelmasta. Ulkomaisetosallistujat kiittelivät tutustumiskohteiden valintaa, koska ne toivat hyvin esille suomalaisen maaseutupolitiikan jamaaseudun kehittämisen tuloksia ja paikallista ulottuvuutta. Osallistujat saivat tutustua myös Aalto-keskukseen ja Törnävänkartanoon Seinäjoella sekä osallistua Ilmajoen kunnan tarjoamilla lipuilla Ilmajoen musiikkijuhlien ulkoilmakonserttiin.Osallistujat kokivat oppineensa paljon sosiaalisen pääoman teoriasta ja käytännöstä. Ryhmätöissä eri toimijoiden tiedot ja näkökulmatlisääntyivät paljon, koska keskusteluihin osallistuneet olivat eri-ikäisiä ja eri maalaisia henkilöitä, joilla oli erilaisiakokemuksia. Akatemian yhteydessä julkaistut raportit ovat luettavissa internetissä (ks. julkaisut).VaikutuksetKesäakatemioiden järjestämistä on jatkettu edelleen Euracademyssa. Kesällä 2008 maaseudun tutkijat ja kehittäjät kokoontuivatSloveniassa ja kesällä 2009 tarkoitus on kokoontua Italiaan. Nämä kokoontumiset ja tämä hanke osaltaan ovat vahvistaneetkansainvälisiä verkostoja, jotka ovat johtaneet mm. yhteisiin hankkeisiin. Hankkeen toteuttajilla ei ole erityistä tietoasiitä, kuinka Suomen kesäakatemian osallistujat ovat hyödyntäneet verkostojaan myöhemmin.TalousHankkeelle myönnettiin 30 000 euroa MMM/YTR-rahoitusta. Hankkeelle maksettiin yhteensä n. 24 000 euroa ja käyttämättä jäi6 000 euroa. Anottu summa oli n. 42 000 euroa. Koska myönnetty summa oli pienempi, hankkeessa jouduttiin vähentämääntyöntekijöiden työpanosta. Työntekijöiden palkkojen maksamiseen käytettiin Ruralia-instituutin panosta. Kesäakatemian osallistumismaksutkattoivat osaltaan akatemian kustannuksia.106

TH 52 sEudullisEn yriTysPAlVEluTOiMinnAn rAKEnTuMinEn yHTEisTOiMinnAllisiKsi VErKOsTOiKsi MAAsEuTuAluEillA– VErTAilEVA KulTTuurinEn TulKinTAVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, MikkeliYhteyshenkilö: Marko Nousiainen, puh. 044 300 1217Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 108 710,88 euroa (MMM/YTR:n osuus 94 960, 88 euroa)Kesto: 3/2005–4/2006Avainsanat:paikalliset toimintaryhmät, kunnalliset elinkeino-organisaatiot, yhteistyöJulkaisutHyyryläinen, Torsti (2007). Toimintaryhmätyö paikallisen kehittämisen metodina. Maaseudun uusi aika 3/2007, 20–36. Saatavissamyös: http://www.mua.fi/lehti/2007/Hyyrylainen.pdf.Nousiainen, Marko (2008). Talouden ja yhteisöllisyyden merkitykset toimintaryhmätyössä. Maaseudun uusi aika 1/2008, 5–20.Saatavissa myös: http://www.mua.fi/lehti/2008/Nousiainen_M.pdf.Nousiainen, Marko & Torsti Hyyryläinen (2007). Kehittämiskulttuurit toimintaryhmissä ja seudullisissa elinkeino-organisaatioissa-internet-julkaisut. (Ei enää saatavissa.)TavoitteetSuomeen on viime vuosikymmenien aikana kehittynyt kaksi seudullista aluekehittämisjärjestelmää. Näitä ovat paikalliset toimintaryhmätosana maaseutupolitiikkaa sekä seudulliset yhteistyöorganisaatiot osana kuntien elinkeinopolitiikkaa. Nähtävissäon ollut, että näiden toimijoiden välille on kehittymässä yhteistoimintaa. Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää,onko kunnallisen elinkeinopolitiikan seututasoisen yhteistyön ja toimintaryhmätyön kehittämiskulttuureissa eroa. Erityisenäkiinnostuksen kohteena oli, millaisia vaikutuksia toimintakulttuureilla on yhteistyöhön ja toiminnan innovatiivisuuteen erikehitysyksiköissä. Tutkittavaksi valituilla aluekehittämisjärjestelmillä on molemmilla yhteinen tavoite eli alueiden pitäminenelinvoimaisina. Tutkimuksen keskeinen ajatus oli, että verkostomainen ja avoimeen yhteistyökulttuuriin perustuva toiminta ontehokkain innovaatioiden tuottamisessa.ToteutusTutkimuskysymys laajentui jo tutkimuksen alkuvaiheessa kattamaan seudullisen yritysneuvonnan ja toimintaryhmätyön lisäksikoko seutukunnan tasolla yhdentyneen elinkeinopolitiikan. Tutkimuksen alussa tutustuttiin kehitysorganisaatioiden, toimintaryhmienja elinkeinoyksiköiden muodolliseen rakenteeseen, jotta saataisiin selville organisaatioiden muoto, päätöksentekoelimetja niissä toimivat henkilöt. Tutkimuskohteeksi valittiin kaksi seutukuntaa: Sisä-Savon seutukunta Pohjois-Savossa sekäRaJuPuSu-seutukunta Etelä-Savossa. Näillä alueilla toimivat Sisä-Savon seutuyhtymä sekä Mansikka ry, RaJuPuSu-yhtymäsekä RaJuPuSu Leader ry. Nämä alueet soveltuivat tutkimusalueiksi, koska ne ovat mm. maaseutuvaltaisia alueita, niiden elinkeinopoliittinenkehittäminen on ollut pitkäaikaista ja ne sijaitsevat eri maakunnissa, jolloin eri maakuntien TE-keskusten toimintakulttuurittulivat tutuksi.Tutkimus eteni haastattelujen tekemisellä ja niiden tulosten analysoimisella. Fokusryhmähaastatteluihin osallistui sekä toimintaryhmienettä elinkeinoyhtymien edustajia. Tässä haastattelumuodossa selvitettiin yhteistyön muotoja ja mahdollisuuksia.Tämän jälkeen tehtiin teemahaastatteluja, joissa syvennyttiin fokusryhmähaastattelussa esiin tulleisiin tärkeimpiin asioihin.Fokusryhmä- ja teemahaastattelujen tuloksista selvitettiin diskurssianalyysillä, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä toimintaryhmienja kunnallisten elinkeino-organisaatioiden kehittämiskulttuureissa on. Viimeinen vaihe tutkimuksessa oli Itä-Suomenja Kainuun alueiden toimintaryhmille ja seudullisille elinkeino-organisaatioille suunnattu internetkysely, jossa selvitettiin niidenkehittämiskulttuuria ja toimintaa.TuloksetTutkimuksen perusteella huomattiin, että kunnallisilla elinkeinoyhtymillä ja toimintaryhmillä oli yhteinen halu kehittää alueidenelinolosuhteita. Keskeisin toiminnan sisällöllinen ero oli siinä, että kunnalliset elinkeinoyhtymät pitivät kaikkein tärkeimpänä kehittämisenkohteena yrityksiä, kun toimintaryhmille yritysten ja yhdistysten kehittäminen oli samanarvoista. Eroja näkyy myöskonkreettisten tehtävien arvottamisessa. Elinkeinoyhtymien mielestä tärkeää oli liiketoiminnan sisällöllinen osaaminen, kun taas107

toimintaryhmille tärkeää oli ruohonjuuritason aktivointi. Eri aluekehittäjäorganisaatioiden toiminta vaihteli melko paljon alueittain,joten muita yleistyksiä toimintaryhmien ja elinkeino-organisaatioiden välisistä suhteista ei juurikaan voitu tehdä.Aineistosta kirjoitettiin kaksi artikkelia. Lisäksi tutkija esitteli hankettaan mm. seminaareissa Kiteellä, Kokkolassa ja Vantaallasekä opintopiirissä Jyväskylän yliopistolla. Tutkimukseen liittyvä materiaali julkaistiin myös internetissä. Tämä mahdollistisen, että tutkimuksen toteutus ja tulokset voitiin esittää huomattavasti laajemmin ja helpommin kuin painetussa julkaisussa.Hankkeen myötä laadittu uusi julkaisufoorumi oli toiveissa ottaa laajempaankin käyttöön.VaikutuksetTutkimuksen aihe on ajankohtaisuudessaan tärkeä ja vaikuttava. Pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole vielä kertynyt, koska hankepäättyi hyvin vähän aikaa sitten suhteessa toimintatapojen uudistumisvauhtiin. Tämä tutkimushanke avasi hieman vuoropuheluatoimintaryhmien ja elinkeino-organisaatioiden välillä. Hanke sai jatkohankkeen ”New Rural Governance in Diffused PowerContexts”, jonka rahoittaja on Suomen Akatemia. Lisäksi mm. hankkeen aikana toteutetut yhteispalaverit kuntien elinkeinoyhtymienja toimintaryhmien välillä antoivat jonkin verran uusia ideoita toimintaryhmille.TalousHanke sai MMM/YTR-rahoitusta vuosina 2005 ja 2006 yhteensä 95 000 euroa. Loput hankkeen rahoituksesta tuli Ruralia-instituutinomarahoitusosuutena hankkeen työntekijän palkkakustannuksista.HuomioitaRural Studies -sivuston yhteyteen suunniteltiin julkaisufoorumi, joka olisi ollut uuden kehittämishankkeen aihio ja toiminutmuiden hankkeiden julkaisujen levittämiskanavana. Foorumin rakenteellisessa luomisessa onnistuttiin. Sivuston lanseeraustutkijoiden käyttöön toimivaksi julkaisufoorumiksi vaatii vielä työtä ja kehittelyä.VH 53 MAAsEuTuVäEsTön KOKEMuKsiA jA näKEMyKsiä MAAsEuTuPOliTiiKAsTAVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, taloustieteen laitosYhteyshenkilö: Leena Ingberg, puh. (09) 191 58067Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 35 831,34 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 4/2004–7/2007Avainsanat:maaseutupolitiikka, maaseudun väestöJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetSuomessa maaseutupolitiikka on vakiintunutta, ja siinä on omaksuttu eri toimijoiden näkemyksiä yhteen sovittava toimintatapa.Tämä tarkoittaa jatkuvaa eri toimijoiden välistä neuvottelua ja toimintatapojen kehittämistä.Tutkimuksen tavoitteena oli luoda tietoa siitä, missä asioissa maaseutupolitiikan tekijöiden ja maaseudulla asuvien näkemyksetmaaseudun kehittämisestä, valituista painopisteistä, toteutuneesta politiikasta ja yhteiskuntapoliittisesta keinovalikoimastavastaavat toisiaan ja missä ne eroavat. Lisäksi tavoitteena oli määritellä maaseudun kehittämiskeskusteluun ja maaseutupolitiikanmuotoutumiseen osallistuneiden tahojen näkemykset siitä, mikä on maaseudun kehittämisen luonne, keskeisetpainopisteet ja yhteiskuntapoliittiset keinot sekä arvio toteutuneesta kehityksestä. Tavoitteena oli myös tuottaa aineistoaväitöskirjaa varten.ToteutusTutkimuksessa tutustuttiin laadittuihin maaseutupoliittisiin kokonaisohjelmiin, tarkasteltiin käytyä maaseutupoliittista keskusteluaja toteutettiin kysely. Tutkimuksen ensimmäisen osan muodostaa maaseutupoliittisten ohjelmien käsittely ja toisen108

osan kysely sekä siitä saadut tulokset. Molemmat osiot muotoutuivat niin isoiksi, että niiden tarkempaan käsittelyyn olisi tarvittuenemmän aika- ja raharesursseja.Maaseutupoliittisia kokonaisohjelmia käsiteltäessä selvitettiin diskurssianalyysin eli kielen käytön tutkimusmenetelmän erimuotojen soveltuvuutta analyysin tekemiseen. Tutkimuksen toisessa osassa suoritettu postikysely lähetettiin 2000 henkilölle,ja hyväksyttyjä vastauksia tuli 668 kappaletta (vastausprosentti 34). Kysely oli käännetty myös ruotsiksi. Kysymykset pohjautuivatensimmäisestä osiosta heränneisiin teemoihin, mutta kyselyä voitiin pitää myös itsenäisenä kokonaisuutena. Hankkeellaei ollut ohjausryhmää, mutta työn akateemisen luonteen vuoksi sillä oli ohjaaja.TuloksetMolemmista tutkimusaineistosta laadittiin alustavat raportit, mutta näitä ei ole julkaistu. Suunnitelmissa oli laatia artikkelimm. Maaseudun uusi aika -lehteen sekä Helsingin yliopiston taloustieteiden julkaisusarjaan. Julkaisujen kirjoittaminen onmyöhästynyt huomattavasti, koska tutkimustyötä on tehty oman virkatyön ohella.Maaseutupoliittisten kokonaisohjelmien analyysin perusteella voidaan sanoa, että suomalaisessa maaseutupolitiikassa on tapahtunutns. kielellinen käänne. Kielellisessä käänteessä maaseudusta on alettu puhua laajemmin ja maaseutu on alkanut sisältäämonia eri asioita pelkän maatalouden lisäksi. Oleellisinta kielellisessä käänteessä on se, että tämä on vaikuttanut maaseutupolitiikanjäsennykseen hämärtävästi.Postikyselyn analyysin perusteella voidaan sanoa, että maaseutuväestö koki maatalouden merkittäväksi, joskin sen kehityssuunnastaoli erilaisia näkemyksiä. Maaseudun kehittämistoimenpiteillä oli kannustettu maatalousyrittäjiä kehittämään uusiatoimeentulolähteitä. Sen sijaan yleensä maaseudun työpaikkoja maaseutuväestön mukaan ei maaseudun kehittämistoimenpiteilläollut pystytty turvaamaan. Kehittämisen esteenä ei nähty niinkään maataloutta, vaan yhteiskunnan kehittämispanostensuuntautumista keskuksiin. Maakuntatasoisten keskusten kehittäminen koettiin kuitenkin tärkeäksi. Maaseutu merkitsi maaseutuväestölleyhteiskunnan ja oman elämän perustaa, asumismukavuutta tai syrjäisyyttä.VaikutuksetKoska hankkeen tuloksia ei ole painetussa muodossa eikä muutoin julkaistuna, hankkeen vaikutuksia ei voida tarkastella.TalousHankkeelle myönnettiin vuoden 2004 hankerahaa 37 000 euroa. Tutkimusta on viety paljon eteenpäin tutkijan työn ohessa jaomalla ajalla, koska rahoitus- ja tutkimusaikatarpeet oli mitoitettu liian pieniksi. Tähän vaikutti tutkimuksen sisällön laajeneminen.VH 54 syrjäinEn MAAsEuTu PiTKäAiKAisTyöTTöMän ElinyMPärisTönä. MAHdOllisuudET jA PAKOT – VäiTös-KirjATyön lOPPuunsAATTAMinEnVastuuorganisaatio: Joensuun yliopisto, yhteiskuntapolitiikan laitosYhteyshenkilö: Sirpa Varis, puh. (013) 251 4223Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 34 243,86 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 8/2004–12/2005Avainsanat:pitkäaikaistyöttömyys, Pohjois-Karjala, syrjäinen maaseutuJulkaisutVaris, Sirpa (2005). Maaseutu pitkäaikaistyöttömän elinympäristönä. Lisensiaattityö, Joensuun yliopisto, Yhteiskuntatieteidentiedekunta. Yhteiskuntapolitiikan laitos.Varis, Sirpa (2005). Pitkäaikaistyöttömänä maaseudulla. Joensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja n:o 144.Varis, Sirpa (2006). Pitkäaikaistyöttömänä maaseudulla. Maaseudun uusi aika 1/2006, 46–53.109

TavoitteetJoensuun yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksella toteutettiin vuosien 2001 ja 2004 aikana ”Harvaanasutulla maaseudullaasuva pitkäaikaistyötön – syrjäytynyt vai onnellinen maaseudun asukas?” -hanke, joka oli Sirpa Variksen lisensiaattityö. Hankeidealähti tutkijan omasta kiinnostuksesta. Kyseessä olevan tutkimuksen tarkoituksena oli viimeistellä painokuntoon ja laajentaalisensiaattityö väitöskirjaksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella pitkäaikaistyöttömien elämää ja ajankäyttöä Pohjois-Karjalassakahden maaseutukunnan alueella. Yksityiskohtaisempana tavoitteena oli tutkia maaseudun ihmisten arkielämääja työttömyyden vaikutusta elämään. Tutkija koki hankkeen idean innovatiivisena, koska siinä syvennyttiin tietynlaistentyöttömien elämään.Tutkimukselle asetettiin viisi tutkimuskysymystä:1) minkälaisia syitä on löydettävissä työttömyyden pitkittymisen taustalta,2) miten maaseutu paikkana mahdollistaa ja rajoittaa pitkäaikaistyöttömän elämäntapaa ja vaihtoehtoja,3) miten pitkäaikaistyöttömän identiteetti rakentuu maaseudun kontekstissa,4) millaisista elementeistä rakentuu hyvä elämä ja5) miten pitkäaikaistyöttömät suhtautuvat kansalaispalkkaan vaihtoehtoisena toimeen tulemisen muotona ja minkälaisillaehdoilla he olisivat valmiita tekemään kansalaistyötä.ToteutusVäitöskirjatyössä keskityttiin syventämään lisensiaattityössä esiin nostettuja teemoja. Tutkimuksessa hyödynnettiin aikaisempaatutkimusta varten kerättyjä aineistoja (työhallinnon rekisterit, puhelinhaastattelut ja teemahaastattelut). Aineistoa täydennettiintapaustutkimuksilla. Haastateltavat valittiin lisensiaattityössä esille nousseista teoreettisista identiteettityypeistä.Valituiksi tulleita pitkäaikaistyöttömiä haastateltiin useamman kerran. Näissä elämänkertahaastatteluissa pyrittiin tarkastelemaannimenomaan arkea ja konkreettisia valintoja.Hankkeelle anottiin puoli vuotta lisäaikaa, jotta lisensiaattityö saatiin julkaisukuntoon. Lisäksi tutkimustuloksista laadittiin Joensuunyliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen sarjaan julkaisu, joka oli suunnattu maaseutu- ja työttömyystutkimuksesta kiinnostuneilletutkijoille ja muille aiheen parissa työskenteleville toimijoille.TuloksetTuloksissa nousi esille eri tekijöitä, jotka vaikuttavat työnsaantiin maaseudulla. Työnsaantia rajoittavaksi tekijäksi koettiinmm. autottomuus sekä ajokortittomuus. Maaseudulla asuvan työttömän on vaikea ottaa vastaan töitä kauempaa heikon julkisenliikenteen vuoksi. Lisäksi todettiin, ettei maaseudun pitkäaikaistyöttömillä ole poismuuttohalukkuutta. Tähän löydettiinuseita syitä: hoivavastuu omista vanhemmista, puolison työpaikka, omin käsin rakennettu koti sekä kaupunkikauhu. Maaseudunpitkäaikaistyöttömien arkielämää vuorostaan tutkittiin kolmen identiteettityypin kautta. Lopuksi tarkasteltiin pitkäaikaistyöttömienmielipiteitä ja suhtautumista kansalaispalkkaan sekä keskusteltiin kohtuullisesta kansalaispalkan määrästä, osallistumisenehdoista, toimivasta kansalaistyömallista ja siitä, kenelle kokeilu tulisi suunnata. Väitöskirja ei valmistunut hankkeenaikana.VaikutuksetHankkeesta oli hyötyä jatkotutkimukselle. Tutkija ryhtyi tutkimaan naisyrittäjyyttä ja kiinnostuksen taustalla oli tämä väitöskirjatutkimus.Hankkeen luoma verkostoituminen toimijoiden välillä rajoittui tutkijapiireihin.TalousHanke oli täysin MMM/YTR:n rahoittama. Kokonaisrahoitukseksi myönnettiin 35 000 euroa, josta jäi käyttämättä hieman n. 750euroa.110

TEEMA ”MAAsEuTuAsuMisEn jA MAAsEudun KulTTuuriyMPärisTöjEn EdisTäMinEn” (sekä tutkimusettäkehittämisteema)Teeman nimi on aiempina vuosina ollut– maaseutuympäristön laadun ja maaseutuasumisen edistäminen (2002) ja– maaseutuasumisen edistäminen (2003–2005).KH 55 MAAllEsiirTyjän inFOPisTE -PAlVElun KEHiTTäMinEn jA KäyTTöönOTTOVastuuorganisaatio: Suomen Jobs and Society ryYhteyshenkilö: Heikki Pietarinen, puh. 0500 285 902Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 308 560,06 euroa (MMM/YTR:n osuus 121 417,42 euroa)Kesto: 3/2002–3/2006Avainsanat:maallemuutto, internet, portaaliJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetHanke sai aloituskipinän Turun kauppakorkeakoulun tekemästä maalle muuttaneiden valmiuksia koskevasta tutkimuksestavuodelta 1996. Maallesiirtyjän infopiste -palvelun kehittäminen ja käyttöönotto -kehittämishankkeen pääasiallisena tavoitteenaoli tuoda tietoa vaivattomasti saataville heille, jotka asuvat suurimmissa suomalaisissa keskuksissa ja ovat kiinnostuneitamaallemuutosta. Tavoitteena oli kehittää internetperustainen Maallesiirtyjän Infopiste -palvelu sekä varmistaa sivuille kattavaja ajantasainen tiedontuotanto. Hankkeen toteutustapa oli uudenlainen.Tiedontuotantoon ja yhteyksien rakentamiseen liittyen hankkeen tehtävänä oli sekä rakentaa yhteistyöverkosto maakuntiin ettäkouluttaa maakunnissa toimivat hankkeen yhteyshenkilöt ja tiedontuottajat. Hankkeen alkaessa toissijaiseksi tavoitteeksi asetettiinvalmiuksien luominen palvelun kehittämiseksi asiakkaiden tarpeiden mukaan esim. puhelinpalveluksi.Vuoden 2004 jälkeen hanke jatkui nimellä Maallesiirtyjän infopiste -palvelun kehittäminen ja vakiinnuttaminen tunnetuksi palvelutuotteeksi.Tavoitteiksi asetettiin aiempien tavoitteiden lisäksi mm. infopisteportaalin sisällön, teknisen toimivuuden, asiakaslähtöisyydenja laadun kehittäminen yhdessä kumppanien kanssa sekä valtakunnallisen tunnettuuden luominen. Lisäksitavoitteena oli paikallisten ja alueellisten maallemuuttohankkeiden koordinointi yhteistyössä Onni muuttaa maalle -hankkeenkanssa, maantieteellisen kattavuuden laajentaminen, tuotteen kehittäminen liiketaloudellisesti kannattavaksi ja palvelun jatkuvuudenvarmistaminen.ToteutusKehittämishanke toteutettiin kokonaisuudessaan vuosien 2002 ja 2006 välisenä aikana. Syksyllä 2003 avattiin internetsivustowww.maallemuutto.info, jonka tehtävänä on helpottaa osa- tai kokoaikaisesti maalle muuttamista harkitsevien kaupunkilaistentiedonsaantia. Palvelussa oli sivuston julkaisuvaiheessa mukana yhdeksän maakuntaa. Sivuston lanseerauksen jälkeenhankkeessa keskityttiin palvelun kehittämiseen, uusien alueiden mukaan saamiseen sekä markkinoinnin käynnistämiseen.Portaalin teknisestä toteutuksesta ja ylläpidosta vastasi ensin Helsingin Sähköinen Toimisto Oy, mutta hankkeen aikanapäädyttiin tarkastelemaan mahdollisuuksia järjestää palvelun tekninen toteutus kustannustehokkaammin. Aluksi valittuinternetpalvelun tekninen toteuttaja osoittautui liian kalliiksi, jolloin tarjoajat kilpailutettiin uudelleen, mikä osaltaan hidastihieman hankkeen toteuttamista.Maallesiirtyjän infopiste -hanke teki tiivistä yhteistyötä vuoden 2004 alussa käynnistyneen Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksenhallinnoiman Onni muuttaa maalle -hankkeen kanssa. Molempien hankkeiden vetäjät osallistuivat vuorollaan toistensaohjausryhmätyöskentelyyn, suunnittelivat toimintaa yhdessä sekä laativat yhteisen markkinointisuunnitelman. MarkkinoinnissaMaallesiirtyjän infopiste -hanke sai apua Onni muuttaa maalle -hankkeelta. Koska infopiste-hankkeen budjetti oli111

alle 80 000 euroa vuodessa, ei palveluita kyetty markkinoimaan omien esitteiden tai muiden mainoskeinojen kautta. Markkinointitoimenpiteetolivat yhteistyökumppanien varassa. Myös yhteyshenkilötapaamiset ja -koulutukset järjestettiin yhteistilaisuuksina,sillä mahdollisuuksien mukaan molemmissa hankkeissa toimivat samat toimijat tiedontuottajina ja maakuntien yhteyshenkilöinä.Hankkeella oli ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli seurata hankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja rahallisten resurssienasianmukaista kohdistamista. Ohjausryhmä oli yhteinen Turun yliopiston hankkeen Onni muuttaa maalle kanssa,mikä auttoi hyödyntämään myös heidän osaamistaan. Hankkeen päätyttyä vuonna 2006 Maallesiirtyjän Infopiste -palvelu jatkoitoimintaansa osana Onni muuttaa maalle -hanketta.TuloksetMaallesiirtyjän Infopiste -internetsivusto osoitteessa www.maallemuutto.info avattiin tavoitteiden mukaisesti. Sen tehtävänäon helpottaa osa- tai kokoaikaisesti maalle muuttamista harkitsevien kaupunkilaisten elämää. Palvelu tarjoaa maanlaajuisestitietoa maaseutuasumisesta, yrittämisestä, asiantuntijoista, maakuntien yhteyshenkilöistä, matkapalveluista ja muistapalveluista.Infopiste-palvelu ei toteutunut täydellisesti, sillä kaikki maakunnat eivät tulleet toimintaan mukaan. Sen sijaan, että ne olisivatosallistuneet yhteisen palvelun luomiseen, ne lähtivät rakentamaan omia vastaavia palvelujaan, koska uskoivat saavansasiten paremman näkyvyyden ja suuremman edun. Osallistuvien maakuntien määrä aleni yhdeksästä kahdeksaan, eikä uusiamaakuntia onnistuttu saamaan hankkeeseen mukaan. Tähän epäiltiin osittain olleen syynä epävarmuus Infopisteen tulevaisuudesta.Palvelun jatko onnistuttiin turvaamaan osana Onni muuttaa maalle -hanketta ja palvelun kehittymiseen uskotaan.Maakuntien yhteyshenkilöiden vaihtuminen johti siihen, ettei sivustoja päivitetty niin hyvin kuin olisi pitänyt. Uusien henkilöidenliittyessä verkostoon kului ylimääräistä aikaa heidän kouluttamiseensa. Hankkeelle alkuvaiheessa asetettu toissijainen tavoitepuhelinpalvelun järjestämisestä ei toteutunut, sillä sen kustannukset olisivat olleet huomattavan suuret.VaikutuksetHankkeessa syntynyttä internetportaalia on pidetty yllä ja päivitetty myös hankkeen päätyttyä. Verkkosivujen tietojen mukaanportaalin ylläpidossa ovat mukana mm. hankkeen toteuttaja, Onni muuttaa maalle -hanke ja YTR:n maaseutuasumisen teemaryhmä.Verkosto, joka syntyi hankkeen vaikutuksesta, on toiminnassa ja aktiivinen säännöllisten tapaamistensa ansiosta.TalousMMM/YTR myönsi hankkeelle 125 000 euroa, josta kului hieman yli 121 000 euroa. Koko hankkeen kustannukset nousivat yli308 000 euroon. Muut kustannukset katettiin yksityisellä (yritys)rahoituksella, maakuntaliitoilta saadulla rahoituksella sekäomakustanteisesti. Maakuntaliittojen rahoitusosuus oli merkittävä.KH 56 Onni MuuTTAA MAAllE – MAAsEuTuAsuMinEnVastuuorganisaatio: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskusYhteyshenkilö: Kaija Roiha, puh. (02) 333 6216Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 60 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 3/2006–3/2007Avainsanat:maaseutuasuminen, maallemuuttoJulkaisutLomakoti 1/2006 mainos, jakelu Mökkimessuilla.Postia sinulle, 4 sivun artikkeli, jakelu joka kotiin Suomessa.Rakennussanomat, artikkeli Onni muuttaa maalle -hankkeesta.Lomakoti 2, artikkeli Onni muuttaa maalle -hankkeesta.Hankkeesta oli useita vastaavanlaisia artikkeleja ja mainoksia erilaisissa lehdissä ja julkaisuissa.112

TavoitteetAlueellisen maaseudun kehittämisohjelman alueella eli ALMA-alueella toteutettiin 2004–2006 aikana Onni muuttaa maalle-hanke, jossa luotiin maaseutuasumisen tukiverkosto. Tämä verkosto rakentui yhdeksästä eri maakuntaa edustavasta yhteyshenkilöstä,jotka olivat Onni muuttaa maalle -hankkeen palkkaamia. ALMA-alueen hankkeen päätyttyä osa yhteyshenkilöistäjoutui jättämään työnsä ja näin ollen osa verkostosta piti rakentaa uudelleen.MMM/YTR-rahoitteisen Onni muuttaa maalle -hanke jatkoi yllä mainitun samannimisen ALMA-hankkeen jalanjäljillä. Kehittämishankkeelleasetettiin kolme tavoitetta. Ensinnäkin tavoitteena oli ylläpitää jo aikaansaatua maaseutuasumisen yhteyshenkilöidenverkostoa koko Suomessa ja rakentaa maaseutuasumisen teemaryhmän alueellinen toiminta. Toisena tavoitteena oliylläpitää www.maallemuutto.info-portaalia sekä kehittää ja markkinoida sen sisältöä yhdessä Jobs and Societyn kanssa. Kolmantenatavoitteena oli toimia maaseutuasumisen teemaryhmän toisena osa-aikaisena sihteerinä.ToteutusHankkeen toiminta koostui mm. maakuntakokouksista, joissa kerrottiin hankkeen toiminnasta, portaalista sekä maaseutuasumisenteemaryhmän toiminnasta. Kokouksissa sovittiin mm. hankkeen yhteyshenkilöistä ja maakunnallisen maaseutuasumisentyöryhmästä, jonka tehtävänä alussa oli huolehtia tiedonkulusta maakunnan ja teemaryhmän välillä. Maakuntakokouksissamyös selvitettiin eri maakuntien maallemuuttotoimintaa ja niihin liittyviä hankkeita. Maakuntakokouksissa esille nostettiinrunsaasti erilaisia ongelmia ja ehdotuksia. Lisäksi hankkeen toiminta koostui portaalin ylläpitämisestä ja kehittämisestä,messuista ja markkinoinnista, seminaareista sekä verkostolle järjestetyistä yhteisistä tilaisuuksista.Hankkeen toimintaa hankaloitti yhteyshenkilöiden jatkuva vaihtuminen. Toimintaa olisi helpottanut se, että samat henkilöt olisivatpysyneet tiettyjen maakuntien edustajina pidempään. Yhteyshenkilöiden jatkuva vaihtuminen vaikeutti eri osapuolten sitoutumistahankkeeseen.Ohjausryhmänä toimi YTR:n maaseutuasumisen teemaryhmä. Onni muuttaa maalle -hankkeen toiminnasta kerrottiin maaseutuasumisenteemaryhmän kokouksissa, joten erillisiä ohjausryhmän kokouksia ei pidetty.TuloksetHankkeelle asetetut tavoitteet saavutettiin. Verkoston toimintaa pystyttiin ylläpitämään ja myös laajentamaan ALMA-alueenulkopuolelle. Hankkeen aikana verkosto kasvoi valtakunnalliseksi. Kaikkiin maakuntiin nimettiin maaseutuasumisen työryhmäsekä yhteyshenkilöt niin hankkeelle kuin myös maaseutuasumisen maakunnalliselle toiminnalle. Maakunnallisten työryhmienaktiivisuus vaihteli, mutta odotuksetkin olivat vähäiset. Onni muuttaa maalle -yhteyshenkilöverkosto toimi tiedonvaihto- jakeskustelukanavana ja lisäksi se esiintyi yhdessä messuilla ja ns. Onni-treffeillä. Koska kaikissa maakunnissa ei ollut käynnissähanketta, joka olisi voinut maksaa osallistujien matka- ja muita kuluja, oli tapahtumien määrä rajallinen.Www.maallemuutto.info-portaalia uudistettiin hankkeen aikana teknisesti ja sisällöllisesti. Portaalin ylläpito ei ollut kuitenkaanongelmatonta. Useat maakunnat olivat passiivisia ja osa oli hankkeen aikanakin täysin portaalin ulkopuolella.Hankkeelle tehty tiedotussuunnitelma toteutui suunnitellusti. Lehtitiedotteita lähetettiin kolme ja lehtiartikkeleita hankkeeseenliittyen julkaistiin useissa laajalevikkisissä lehdissä. Lisäksi hanke sai huomiota osakseen radiossa sekä maaseutuasumisenteemaryhmän toiminnassa.VaikutuksetOnni muuttaa maalle -hankkeesta tuli hyvin tunnettu brändi, johon viitataan useissa eri yhteyksissä niin uusissa tutkimushankkeissakuin koulutuksessakin. Hankkeesta lähti liikkeelle toinen samantyyppinen hanke, joka kesti vuoden 2008 loppuunasti.TalousKehittämishankkeen kokonaiskustannukset olivat 60 000 euroa. Hanke oli täysin MMM/YTR:n rahoittama.113

KH 57 TErVE TAlO -MEssuTVastuuorganisaatio: Luonnonmukaisen rakentamisen keskus Luomura ryYhteyshenkilö: Mikko Tuononen, puh. 040 535 9417Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 25 992,45 euroa (MMM/YTR:n osuus 9161,85 euroa)Kesto: 1/2005–10/2005Avainsanat:maaseutuasuminen, terveellinen asuminen, rakentaminenJulkaisutArtikkelit mm. Hämeen Sanomissa ja Meidän Talo -lehdessä sekä useita artikkeleita Sydän-Hämeen lehdessä ja Luomura ry:nomassa julkaisussa nro 1/2004.Esitteitä.TavoitteetRakentamiseen ja asumiseen liittyvien laatu- ja terveysongelmien myötä kuluttajien kiinnostus terveellisempään ja luonnonmukaisempaanrakentamiseen on ollut kasvussa 2000-luvun alusta alkaen. Samoin pientalorakentamisen ja maaseutuasumisensuosio on kasvussa. Uusien asukkaiden muutto maaseudulle on useimmiten erittäin tervetullutta. Terve Talo -messut oliaiempina vuosina järjestetty kaupungeissa, mutta vuonna 2005 ne pidettiin maaseutukunnassa, Kaakkois-Pirkanmaan Luopioisissa2.–3.4.2005. Tavoitteena oli tuoda messuilla vahvemmin esille maaseutuasumisen edullisuutta ja vetovoimaisuuttaverrattuna kaupunkiasumiseen sekä antaa tietoa terveellisestä rakentamisesta ja alan erikoistumiseen pohjautuvasta yrittäjyydestä.Uutena näkökulmana messujen järjestämisessä oli aiempaa vahvempi yhteistyö alueen kuntien, yrittäjien ja järjestöjenkanssa. Näiden toimijoiden kanssa pyrittiin muodostamaan entistä laajempi maaseuturakentamisen ja -asumisen messutapahtuma.Messut liittyivät läheisesti jo seudulla toimiviin Terve Talo Maaseudulla, Uuden ajan mummonmökki sekä Ekologinensiirtolapuutarha -hankkeisiin.ToteutusKaksipäiväiset messut oli tarkoitettu asiakkaille, tuotteiden valmistajille ja myyjille. Messujen suunnittelu alkoi jo vuoden 2004aikana. Suunnittelussa ja toteuttamisessa oli mukana erittäin monia tahoja, koska eri osa-alueiden järjestämisessä hyödynnettiinostopalveluita. Yhteistyötä tehtiin mm. maaseudun kehittämisyhdistys Pomoottorin, Aitoon VPK:n ja paikallisten yritystenkanssa. Esim. markkinointi, tarjoilut ja näyttelytilojen kokoaminen ostettiin eri palveluntarjoajilta. Hankkeen lyhyen kestonvuoksi paikkamyyntiin ja markkinointiin ei ollut tarpeeksi aikaa. Näytteilleasettajia oli sopiva määrä, mutta kävijöitä oli toivottuavähemmän, mihin saattoi vaikuttaa liian lyhyt markkinointiaika.TuloksetMessut onnistuivat hyvin ja saavuttivat tavoitteensa. Ainoastaan kävijätavoitetta ei 2500 messuosallistujalla täytetty. Messuillatoteutetun kyselyn perusteella voitiin todeta, että enemmistö vierailijoista osallistui messuille todellisen tarpeen ja kiinnostuksenmyötä. Tästä syystä näytteilleasettajat olivat hyvin tyytyväisiä viikonlopun antiin. Myös mukana olleet kunnat kokivatviikonlopun erittäin hyödyllisenä kuntien markkinoinnin kannalta, tulipa viikonlopun tiimoilta tonttikyselyjäkin. Messuvieraatolivat maantieteellisesti laajalta alueelta, joten siirto pois kaupungista ei ainakaan tässä suhteessa heikentänyt messujentulosta.VaikutuksetHankkeen myötä Terve Talo -messut järjestettiin jatkossakin Luopioisissa ja messujen sisällön painotuksena säilyi maaseutuasumisenja terveellisen asumisen esilletuonti. Vaikka messujen järjestämisessä oli kahden vuoden tauko, on lehtijuttuja aiheestajulkaistu tasaiseen tahtiin ja siten tietoisuus messuista sekä luonnonmukaisesta rakentamisesta on kasvanut. Maaseutunäkökulmaankeskittyminen toi myös uutta painoarvoa Luomura ry:n toimintaan, kun terveellisen asumisen arvostus onnoussut valtakunnallisesti ja järjestön nimi ja asiantuntijuus ovat tulleet tutuksi messujen järjestämisen yhteydessä. Vuosienaikana yhteistyöverkostot ovat vahvistuneet.114

TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-hankerahoitusta 10 000 euroa. Siitä käytettiin noin 9000 euroa. Hankkeen loput kustannuksetkatettiin lippu- ja myyntituloilla.HuomioitaIlman MMM/YTR-rahoitusta messuja ei olisi siirretty maaseudulle eikä niiden sisällössä olisi voitu painottaa maaseutuasumista.Myönnetyllä rahoituksella saatiin siis merkittäviä tuloksia paikallisesti ja valtakunnallisesti.KH 58 PAVE-PAKKAsKEsTäVän VEsiHuOlTOjärjEsTElMän KEHiTTäMinEn lOMA- jA MAAsEuTuAsunnOillE: suunniTTEluVAiHEVastuuorganisaatio: Suomen ympäristökeskusYhteyshenkilö: Erkki Santala, puh. 020 490 2434Päärahoittaja: MMM/YTR, lisäksi SYKE ja ympäristöministeriön ympäristöklusteriKokonaiskustannus: 42 577 euroa (MMM/YTR:n osuus 12 756,81 euroa)Kesto: 1/2006–12/2006Avainsanat:pakkaskestävyys, vesihuolto, maaseutuasuminenJulkaisutKasanen, Pirkko (toim.) (2006). Vapaa-ajan asuminen ja ekotehokkuus – esiselvitys (VAPES). Ekotehokkaiden innovaatioiden jakäytäntöjen alustava kartoitus. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30. Saatavissa myös: http://www.tts.fi/images/stories/tts_julkaisut/tr30.pdf.Kasanen, Pirkko (2006). Vapaa-ajan ekotehokkuutta selvitetään. Työtehoseuran TEHO-lehti 6/2006.Pakkaskestävän vesihuoltojärjestelmän (PAVE) kehittäminen. Esite.TavoitteetSuomalaiset viettävät vapaa-ajan asunnoilla yhä pidempiä aikoja vuodessa. Asuntojen varustelutaso on noussut, kun esim.vesi tulee yhä useampaan mökkiin. Pakkasvahinkojen estämiseksi mökkejä pidetään lämpöisinä myös aikoina, jolloin mökilläei olla. Lämmittäminen vie paljon energiaa. Energian säästämiseksi pakkaskestävän vesihuoltojärjestelmän (=PAVE) kehittäminenkoettiin tarpeelliseksi. Pakkaskestävän vesihuoltojärjestelmän kehittäminen auttaa myös vakinaisten maaseutuasuntojenvesihuoltojärjestelmän parantamisessa.Hankkeen tavoitteena oli suunnitella ja valmistella vuonna 2007 alkavaa varsinaista, useista osahankkeista koostuvaa tutkimushankettaja liittyä yhteen muiden suunnitteluhankkeiden kanssa. Hankkeessa etsittiin myös rahoitusta ja yhteistyötahojatulevalle kehittämishankkeelle, jonka pääasiallinen tavoite on luoda pakkaskestävä vesihuoltojärjestelmä loma- ja maaseutuasunnoille.Varsinaisen idean keksi jo ennen vuotta 2000 eräs yksityinen konsultti, ja siitä lähtien on ajatusta pyritty viemääneteenpäin ja luoda toimiva vesihuoltojärjestelmä.ToteutusPAVE-hankkeen asiantuntijat osallistuivat workshoppeihin ja kokouksiin, joissa suunniteltiin ja luotiin sisältöä tulevalle hankkeelle.Hakemus varsinaisen tutkimushankkeen käynnistämiseksi laadittiin yhdessä. Yhteistyöhanke VAPES julkaisi raportin,jonka yhtenä osana oli PAVE:n esittely. Jatkorahoitusta haettiin eri rahoituskanavista, muttei MMM/YTR:ltä.TuloksetHanke saavutti tavoitteensa, kun yhteinen hakemus varsinaisen tutkimushankkeen käynnistämiseksi laadittiin yhdessä hahmoteltujentavoitteiden kautta. Varsinaiseen tutkimushankkeeseen suunniteltiin kolme osavaihetta, jotka kestävät vähintäänvuoden 2009 loppuun asti.115

VaikutuksetAiheen parissa työskennellään edelleen arvioinnin jälkeenkin. Käynnissä oleva jatkohanke on nimeltään ”Vapaa-ajan asumisenekotehokkuus VAPET”, jossa PAVE on osa hankekokonaisuutta. Aihe oli esillä mm. vuoden 2008 loma-asuntomessuilla, jossatiedotettiin pakkasen kestävistä vesijärjestelmistä. Suomen ympäristökeskus haki PAVE:lle omaa hankerahoitusta mm. Tekesiltä,mutta sieltä tuli kielteiset rahoituspäätökset kahtena vuonna. Pakkaskestävän vesihuoltojärjestelmän toteutumisellakoetaan olevan huomattava merkitys maaseutualueiden työ- ja elinmahdollisuuksiin.TalousHanke aloitettiin jo vuoden 2006 alussa, vaikkei rahoituspäätöksiä ollut saatu, koska MMM/YTR antoi ymmärtää hankkeen rahoituksentoteutuvan. Hanke anoi myös ympäristöministeriön ympäristöklusterirahoitusta. Tämän rahan saamiseksi muodostettiinympäristöministeriön pyynnöstä kolmen muun hankkeen kanssa yhteinen kehittämishanke VAPES. Saatu MMM/YTR-rahoitusoli vain 20 000 euroa, kun anomus oli yli 40 000 eurolle. Nämä tekijät vaikuttivat huomattavasti PAVE-hankkeen toteuttamiseen,kun tavoitteita ja työmäärää piti karsia sekä yhdistää suunnitelmia muiden hankkeiden kanssa.MMM/YTR-rahoitusta käytettiin hieman alle 13 000 euroa myönnetystä 20 000 eurosta. Ympäristöministeriön ympäristöklusterimyönsi 10 000 euroa, loput n. 20 000 euroa Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskus joutui käyttämään ennakoituaenemmän omaa rahoitusta, koska MMM/YTR hylkäsi toteutuneita ja maksatuksessa anottuja kustannuksia. Hämmennystäaiheutti se, että muilla rahoittajilla, jopa muilla maa- ja metsätalousministeriön rahoituskanavilla, kyseiset kustannuksettutkimuslaitoksen laskennallisista yleiskustannuksista on hyväksytty. MMM/YTR-rahoituksen merkitys oli kuitenkin tärkeäPAVE:n etenemisen kannalta.KH 59 PiEnTEn läHiKOulujEn KEHiTTäMinEnVastuuorganisaatio: Opetushallitus, yleissivistävän koulutuksen linjaYhteyshenkilö: Irmeli Halinen, puh. (09) 7747 7297Päärahoittaja: ei tietoaKokonaiskustannus: ei tietoa (MMM/YTR:n osuus 7 066,01 euroa)Kesto: 3/2004–2/2005Avainsanat:haja-asutusalue, kyläkouluJulkaisutArtikkelit hankkeeseen liittyen seuraavissa lehdissä: Puolanka, Opettaja, Ylä-Satakunta, Ylä-Kainuu, Helsingin Sanomat, Janakkalan-RengonSanomat, Uutis-Häme, Koti-Kajaani, Merikarvia-lehti.TavoitteetPienten lähikoulujen kehittämishanke oli osa Opetushallituksen Tasa-arvoiset koulutuspalvelut -hanketta. Osahankkeen tavoitteenaoli varmistaa koulutuspalvelujen saatavuus sekä opetuksen laadukkuus ja monipuolisuus koko maassa. Erityistähuomiota kiinnitettiin haja-asutusalueiden pieniin kouluihin. Hankkeen tavoitteena oli lisäksi kehittää malleja yhteistyön organisoitumisestakoulun, koulutoimen ja koululautakunnan kesken sekä luoda malleja yhtenäisen perusopetuksen toteuttamiselle,yrittäjyyskasvatuksen hyödyntämiselle ja hyvien paikallisten mallien soveltamiselle.Hankkeeseen valittiin kolme kohdealuetta: Pohjois-Satakunta, Kainuu ja Lappi. Jokaiselle alueelle nimettiin alueelliset vastuuhenkilöt,jotka vastasivat hankkeen toteuttamisesta omalla alueellaan, alueellisesta raportoinnista ja kokemusten ja tulostentiedottamisesta sekä tietojen toimittamisesta koko hankkeen vetäjälle loppuraportin laatimista varten. Mukana oli yhteensä 11kuntaa. Hankekunnat asettivat toisistaan poikkeavia tavoitteita kuntien tarpeista riippuen; tavoitteita ei käytännössä asetettuyhteisten tavoitteiden pohjalta.ToteutusKunnat laativat aluksi hanketta hallinnoineelle Opetushallitukselle suunnitelmat, joiden perusteella ne saivat kehittämismäärärahanvuodelle 2004. Kunnille annettiin tammikuuhun 2005 saakka aikaa raportoida toiminnan etenemisestä sekä hanketoi-116

minnan onnistumisista ja epäonnistumisista. Lisäksi pyydettiin kouluja erikseen kuvailemaan sekä hankkeen eteneminen pääpiirteittäinettä kehittämishankkeen näkyminen pienten koulujen toiminnassa. Kunnissa toimittiin itseohjautuvasti.Hankkeen päätapahtuma oli syyskuussa 2004 järjestetty Kyllä kyläkoululle! -kyläkoululeiri, joka kokosi yhteen kyläkoulujenopettajia, opettajaopiskelijoita, kuntien koululautakuntien jäseniä, koulutoimen johtajia, kyläaktiiveja sekä muita kyläkouluasioistakiinnostuneita. Tilaisuudessa pyrittiin antamaan uusia ideoita opettajien työssä jaksamiseen, monipuolisten opetusmenetelmienkäyttämiseen ja verkostomaiseen työskentelyyn. Lisäksi esille nostettiin yhdysluokka oppilaan kasvuympäristönäja yhdysluokkaopetus opettajien koulutuksessa. Luentojen ja työpajojen lisäksi aikaa jätettiin myös yhdessäololle, keskustelulleja verkottumiselle.Hanke rohkaisi kyläkouluja viettämään vuodesta 2000 lähtien järjestettyä valtakunnallista kyläkoulupäivää, jonka tavoitteenaoli tehdä kyläkoulujen toimintaa näkyväksi sekä herättää keskeisten toimijoiden välillä yhteistyötä. Hankkeen projektikoordinaattorilähetti kaikille alle sadan oppilaan kouluille tiedotteen, jossa kerrottiin päivän teemasta ja ehdotettiin erilaisia viettotapojapäivälle. Samassa yhteydessä kouluille lähettiin kysely, jossa pyydettiin kertomaan päivän vietosta sekä muista kouluntoimintaan liittyvistä ajankohtaisista kysymyksistä. Koska hanke oli ajallisesti hyvin rajoitettu, kattavasta aineistosta ei voitutehdä tarkempaa analyysiä. Jatkossa tietoja on kuitenkin tarkoitus hyödyntää.Hankkeelle perustettiin projektiryhmä, jonka tehtävänä oli ohjata, edistää ja seurata hankkeen etenemistä, arvioida tuloksiasuhteessa toteutettuihin toimenpiteisiin sekä edistää tulosten hyödynnettävyyttä. Ryhmä muodostui pääasiallisesti Opetushallituksentyöntekijöistä, rehtoreista sekä opettajista.TuloksetKehittämishankkeen vaikutukset kouluverkon ja -palvelujen muuttumiseen ja saatavuuteen olivat loppuraportin mukaan hankalastiarvioitavissa. Lisäksi todettiin, että opetuksen laadukkuus ja monipuolisuus vaatii opettajilta jatkuvaa kouluttautumista.Koulutusta jatkoi hankkeen päätyttyä Opetusalan koulutuskeskus (Opeko). Hankekunnissa koettiin onnistumisia ja epäonnistumisia.Pieniä kouluja rohkaistiin ja kannustettiin oman toimintansa kehittämiseen. Koulujen välistä yhteistyötä sekä valmiuksiaottaa vastaan yhteistyökumppaneita oman koulun ulkopuolelta pystyttiin lisäämään. Alueellinen ja kuntarajat ylittäväyhteistyö laajeni. Yrittäjyyskasvatuksen kehittymiseksi aloitettiin yhteistyö koulujen ja yrittäjien välillä.Ongelmia aiheuttivat joidenkin koulujen hidas mukaantulo sekä opettajien aikapula ja työn raskaus. Koulujen lakkauttamisuhatherättivät epävarmuutta oman koulun tulevaisuudesta, mikä vuorostaan vähensi motivaatiota koulun kehittämistyöhön.Joissain kunnissa koettiin, että tiedonkulku vetäjien ja toimijoiden välillä hankkeen alussa oli puutteellista. Hankkeen aikatauluapidettiin myös liian kireänä. Erityisesti toiminnan etenemisen suunnitteluun varattua aikaa oli liian vähän. Toiminta jäiuseimmissa kunnissa kesken, mutta toimenpiteitä jatkettiin yhä hankkeen ulkopuolellakin.Hankkeen aikana rakennettiin kyläkoulujen oma tietokanta. Sen tarkoituksena oli toimia ideapankkina ja foorumina, jonkakautta kyläkoulut voivat vaihtaa ajatuksia ja levittää tietoa. Saadun palautteen mukaan tietokantaa suunniteltaessa ei kuitenkaanotettu tarpeeksi huomioon kyläkoulujen tarpeita ja ideoita. Toivottuja ja perusteellisia muutoksia tietokannan rakenteeseenei ollut kuitenkaan mahdollista tehdä.Hankkeen tavoitteet olivat aikatauluun nähden liian kunnianhimoiset; ne olisi pitänyt sekä rajata tarkemmin että mitoittaahankkeen kestoa ja toimijoiden määrää vastaavaksi. Esim. yhtenäistä opetussuunnitelmaa ei voi luoda vuodessa, vaan prosessikestää vuosia. Lisäksi hankkeen toiminnan toteutumisen kannalta todettiin, että nimenomaan kouluille ja suoraan opettajilleja rehtoreille olisi pitänyt antaa tukea ja ohjausta. Alueelliset vastuuhenkilöt olivat jo perustehtävissään niin ylityöllistettyjä,etteivät he ehtineet antaa täyttä panostusta toiminnalle. Myös hallinnollisen vetäjän vaihtuminen kesken lyhyttä hanketta vaikuttituloksiin. Kentällä toiminut projektikoordinaattori kuitenkin paransi hankkeen toteuttamista.Hankkeen päätteeksi pystyttiin nostamaan esille kehittämis- ja toimenpide-esityksiä. Ensinnäkin tutkimustietoa kyläkoulujentoiminnasta ja kehittämismahdollisuuksista tulisi tuotteistaa enemmän. Toiseksi opettajien peruskoulutukseen tulisi lisätä yhdysluokkapedagogiikkaa,jotta saataisiin valmiudet toimia pienten koulujen opettajina. Kolmanneksi koko Suomessa tulisi lisätäalueellista pienten koulujen opettajille suunnattua täydennyskoulutusta. Kyläkoulujen opettajia tulisi kannustaa verkostoitumaanja rakentamaan erilaisia yhteistyömalleja tahoillaan.117

VaikutuksetKoska hanke arvioitiin pelkän hankemateriaalin pohjalta, on hankkeen vaikutuksia mahdoton kuvailla.TalousHankkeen rahoitus koostui opetusministeriön kautta saadusta kehittämismäärärahasta ja MMM/YTR-rahoituksesta. Hankekunnatkustansivat itse sijaiskulut ja mahdolliset muut opettajien osallistumiseen ja menetettyyn työaikaan liittyvät kustannukset.Hankkeen kokonaisrahoituksen määrä jäi epäselväksi, koska loppuraportista tai muusta hankemateriaalista ei ilmennyttarkkoja summia. MMM/YTR-rahoitusta myönnettiin 30 000 euroa, josta hyväksyttiin maksettavaksi kuitenkin vain hiemanyli 7000 euroa. Hankkeen suurin menoerä oli kyläkoululeiri, jonka kokonaiskustannukset nousivat 27 000 euroon.HuomioitaHankkeen arviointi laadittiin pelkän hankemateriaalin pohjalta, koska hankkeesta vastannutta henkilöä ei tavoitettu lukuisistayrityksistä huolimatta.KH 60 rAX rinnEKAnKAAn ElOKuVA ”KOulu. KOulun suru.”Vastuuorganisaatio: Bad Taste Ltd (tuotantoyhtiö)Yhteyshenkilö: Pekka Hako, puh. 050 585 3663Päärahoittaja: Yleisradio OyKokonaiskustannus: 36 015 euroa (MMM/YTR:n osuus 13 500 euroa)Kesto: 1/2006–12/2006Avainsanat:kyläkoulu, lakkauttaminenJulkaisutKoulun Suru (2006). Elokuva. Bad Taste Ltd.TavoitteetHankkeen tarkoituksena oli tuottaa noin puolituntia kestävä elokuva kiskolaisen Kaukurin kyläkoulun kohtalosta. Tavoitteenaoli seurata kyläkoulun viimeisten vuosien vaiheita hiljaisten kuvien ja eleettömän kerronnan kautta. Ohjaaja pyrki työllään vaikuttamaanpoliittiseen mielipiteeseen kyläkoulujen merkityksestä.ToteutusElokuvan käsikirjoituksesta, kuvauksesta ja ohjauksesta vastasi Rax Rinnekangas, joka itse asui lähellä Kaukurin kyläkoulua.Elokuvan kuvakertomus koostui hänen vuosien aikana Kaukurin kyläkoulussa kuvaamastaan materiaalista (eri tapahtumista,juhlista ja koulun maisemasta) sekä vuoden 2005 loppukesän ja alkutalven välisenä aikana kuvatusta materiaalista. Lisämateriaalinakäytettiin lisäksi Rinnekankaan valokuva-arkistoa, joka käsitteli sekä Kaukurin kyläkoulun että useiden muiden lakkautettujensuomalaisten kyläkoulujen todellisuutta. Myös kyläläisiltä saatiin kuva- ja videomateriaalia.Elokuvan tuotti Bad Taste Ltd tuotantoyhtiö, mutta tekninen työ toteutettiin Dada Filmin ja Soundwisen leikkaamoissa. Koskaelokuva oli yhteistuotanto Yleisradion kanssa, elokuva esitettiin myös televisiossa sen lisäksi, että siitä tehtiin DVD-julkaisu.Yleisradio sai yhteistyön myötä oikeuden elokuvaan seitsemän vuoden ajaksi, jolloin se sai esittää elokuvaa kanavillaan rajoitetustiilman erillistä korvausta. Elokuvan tuottaja pitää ideaa ja toteutusta hyvinkin innovatiivisena, koska kyläkoulujen merkityslähiseudun asukkaille on merkittävä. Hankkeessa ei ollut erillistä ohjausryhmää tai muuta ulkopuolista ohjausta, vaanhankkeeseen osallistuneet tuottaja, ohjaaja ja leikkaaja toimivat tiiviissä yhteistyössä sisällön ja toteutuksen suunnittelussa.TuloksetHankkeen tuloksena syntyi 27 minuutin pituinen elokuva nimeltä ”Koulun suru”, joka kertoi kyläläisten tahdosta säilyttää kyläkoululakkauttamisuhan alla. Elokuvassa käytiin läpi koulutaistelun eri vaiheet pääasiallisesti kyläläisten näkökulmasta japohdittiin sitä, miksi maaseuduilla on tarve tyhjentää syrjäseudut kyläkouluista. Koulun suru -elokuvan koettiin kuvailevankoskettavasti yhden kyläkoulun tarinan kautta koko suomalaisen maaseudun nykytilaa ja tulevaa kohtaloa.118

VaikutuksetHankkeen vaikutuksia oli melko vaikea arvioida, koska sen seurantaan ei ole juurikaan panostettu. Yleisradiolla on elokuvaanseitsemän vuoden esitysoikeus, mikä varmistaa aiheen esillä pysymisen. TV-esitysten jälkeen on tullut usein runsaasti yhteydenottojaaiheeseen liittyen. Hankkeella oli myös merkittävä rooli entisen Kiskon kunnan (nykyään osa Salon kaupunkia) toimijoidenyhteistoiminnan edistäjänä.TalousElokuvan toteutuksen kustannukset olivat n. 36 000 euroa. Yleisradio oli hankkeen päärahoittaja 20 000 euron osuudella.Hankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 13 500 euroa, joka kului kokonaan. Loput hieman yli 2000 euroa jäivät tuotantoyhtiönmaksettavaksi.KH 61 METsäMAisEMAn VuOKrAus jA sEn PAiKAllinEn sOVElTAMinEnVastuuorganisaatio: Metsätalouden kehittämiskeskus TapioYhteyshenkilö: Airi Matila, puh. 020 772 9058Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 36 500 euroa (MMM/YTR:n osuus 19 500 euroa)Kesto: 1/2006–12/2007Avainsanat:metsämaisema, maisemanvuokraus, sopimusJulkaisutMatila, Airi (toim.) (2008). Metsämaiseman vuokraus ja sen paikallinen soveltaminen. Selvitys. Metsätalouden kehittämiskeskusTapio. Moniste. Saatavissa myös: http://www.metsavastaa.net/maiseman_vuokraus.Yhteensä noin 50 artikkelia mm. Maaseudun Tulevaisuudessa, Kauppalehdessä, Hämeen Sanomissa, Kalevassa, Metsälehdessä,Pohjolan Sanomissa, Lapin Kansassa, Vaarojen Sanomissa, MTK-viestissä, Taloussanomissa, Helsingin Sanomissa, SatakunnanKansassa, Karjalaisessa, Suomen Kuvalehdessä, Turun Sanomissa ja Suomen Luonnossa.TavoitteetMetsämaiseman aineettomat arvot on noussut 2000-luvulla teemana esiin. Se on mainittu myös neljännessä maaseutupoliittisessakokonaisohjelmassa 2005–2008. Aihepiiri oli uusi ja innovatiivinen. Metsämaiseman hyödyntäminen yhtäältä esim.puunmyynnin ja toisaalta matkailuyrittäjän tuotantomaisemana tai asukkaan viihtyisänä asuinympäristönä saattaa johtaaristiriitoihin, jos metsänomistaja haluaa hakata metsäänsä. Kaksivuotisen hankkeen alkuperäisinä tavoitteina olivatkin 1) kartoittaakansainväliset, erityisesti keski- ja pohjoiseurooppalaiset käytännöt maanomistajille maksettavista korvauksista, jotkaliittyvät maisemanhoitoon sekä metsien matkailu- ja virkistyskäyttöön, 2) kartoittaa uusimman maisematutkimuksen tulokset,3) koota ja analysoida eri toimijoiden tarpeet talousmetsien maisemanhoidolle, 4) luoda vapaaehtoinen maisemanvuokraussopimusmenettely,5) laatia metsämaiseman vuokrauskohteen valintakriteerit kyläyhdistyksille sekä 6) lisätä eri toimijoidenvuorovaikutusta ja tietoa talousmetsien hakkuiden ja hoitotöiden perusteluista, tavoitteista ja mahdollisuuksista. Tuloksenasaataisiin mm. opaskirja metsämaisemasuunnitteluun.Alkuperäiset tavoitteet muuttuivat ensimmäisen hakemuksen jättämisen jälkeen, koska hanke sai vain noin kolmanneksen sillehaetusta rahoituksesta. Mm. uusimpien maisemantutkimuksen tuloksien kartoitus ja kansainvälisten käytäntöjen kartoitus-tavoitteet jätettiin pois. Vuoden 2007 uudet tarkentuneet tavoitteet olivat:1) sopijaosapuolten ja heidän tarpeidensa ja mahdollisuuksiensa tunnistaminen,2) metsämaiseman vuokrauksen yleisten periaatteiden luominen,3) metsän käyttöön liittyvien menettelyjen sisällyttäminen sopimukseen ja4) neuvottelu- ja sopimusmenettelyn testaaminen Laitilan Untamalan kylässä.ToteutusHanke eteni pääosin tarkennetun suunnitelman mukaisesti. Aluksi laadittiin kuvaukset maisemanvuokrauksen lähtökohdista,sopimusosapuolista ja heidän asemastaan, kuvattiin neuvottelu- ja sopimusmenettelyn vaiheita, kohdevalintaa ja hinnoitte-119

lua sekä arvioitiin vapaamatkustajanäkökulmaa, juridisia kysymyksiä ja menettelyn vaikutuksia. Maisemanvuokrauksen ideaaesiteltiin Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:lle ja aiheesta laadittiin kirjallinen esiselvitys. Esiselvityksen laatimiseenosallistuivat myös MTK ja Suomen Kylätoiminta ry. Hankkeessa laadittiin maisemanvuokrauskohteiden valintakriteerit,mutta niiden testaaminen Laitilan Untamalassa peruuntui, koska alue hankittiin luonnonsuojelualueeksi eikä siten ollut enääkäytettävissä. Sen jälkeen menetelmä viimeisteltiin ja siitä tiedotettiin.Hankkeesta ja sen tuloksista tiedotettiin jatkuvasti hankkeessa laadituilla www.metsavastaa.net-sivuilla. Hankkeen tuloksetkoottiin raporttiin, jossa kuvataan maisemanvuokrauksen sopimusmenettelyn periaatteet, vaiheet ja metsämaiseman vuokrauskohteenvaihtoehtojen arviointi. Hankkeella oli ohjausryhmä, johon kuului edustus MTK:sta, Suomen matkailuorganisaatioidenyhdistys Suoma ry:stä ja Suomen Omakotiliitosta. Lisäksi ohjausryhmän ulkopuolisena asiantuntijatahona toimi Länsi-Suomen metsänomistajien liitto. Ohjausryhmä antoi uskoa siihen, että hanke oli oikealla asialla ja vaikutti hankkeen saamaannäkyvyyteen julkisuudessa.TuloksetHankkeen tuloksena sopimusmenettelyn periaatteet ja vaiheet koottiin kirjalliseksi aineistoksi, joka julkaistiin hankkeen internetsivuilla.Aineistossa kuvataan vuokrausmenettelyn lähtökohdat, osapuolet, kohteet, korvaukseen vaikuttavat tekijät, vaikutukseteri tahoille, arviointi ja jatkokehitys. Myös kohteen vaihtoehtojen arviointi julkaistiin osana aineistoa. Tämän lisäksihankkeen sivuille tallennettiin hankkeen tuottama muu kirjallinen aineisto ja uusinta tietoa maisemantutkimuksesta, metsänmarkkinattomien hyötyjen tuottamisesta ja luontopääoman arvottamisesta sekä esimerkkejä toteutuksesta.Esiselvityksen perusteella maisemanvuokrauksen sopijaosapuolina voisivat olla metsänomistaja ja asukas, yrittäjä, kyläyhdistystai virkistysalueyhdistys. Osapuolten yhteen saattajana voisi toimia metsänhoitoyhdistys. Vuokraus sopisi tilanteeseen,jossa metsänomistajalla on tarkoitus hakata metsäaluetta, joka on asukkaan mielimaisemaa tai matkailuyrittäjän hyötymaisemaa.Sopimus kohdistuisi tiettyyn kartalle rajattuun metsänosaan ja tehtäisiin määräaikaisena. Hinnoittelu voisi perustuaympäristötukisopimuksiin tai vaikkapa puunmyynnin pääomatuloihin tai puustoon sitoutuneen pääoman korkokustannuksiin.Hinnoittelu todettiin kuitenkin haasteelliseksi.Aihe ylitti uutiskynnyksen erittäin hyvin. Hankkeesta kirjoitettiin lukuisia lehtiartikkeleja niin sanomalehdissä kuin aikakauslehdissäkin.Aiheesta on kirjoitettu vielä ainakin Pohjolan Sanomien pääkirjoituksessa 30.7.2008 ja Karjalaisessa 20.9.2008.Hankkeen tuloksista kerrottiin useampaan otteeseen myös televisiossa ja radiossa. Lisäksi hankkeen vetäjä kävi luennoimassamaisemanvuokrauksesta YTR:n matkailuteemaryhmälle, Pohjois-Suomen metsänomistajien liitolle, Suomen Omakotiliitolle,Kolin kyläyhdistykselle sekä hankkeen jo päätyttyä ympäristöministeriön Ympäristöpolitiikan päivillä. Hän on puhunut aiheestamyös muiden puheenvuorojensa osana.VaikutuksetHanke loi taustatietoa Kansalliseen metsäohjelmaan 2015 tuomalla esiin metsämaiseman ja aineettomien arvojen tuotteistamisennäkökulmia. Metsäohjelma esitti kahta toimenpidettä, joissa voidaan hyödyntää hankkeen tuloksia. Hankkeen vaikutuksestamaisemahyödyt saadaan tuotteistettua ja laadullinen maisema määritettyä rahassa. Silloin niitä voidaan markkinoidaja metsänkäsittelyyn liittyvä maisemansuojelun tarve ratkaista ainakin osin markkinatalouden keinoin. Hankkeen avoimen tiedottamisenmyötä maisemanvuokraus saatiin yleiseen tietoon. Hanke tuotti myös tietoa opinnäytetöihin, kuten kansainvälisiäkorvauskäytäntöjä käsitelleeseen pro gradu -työhön ja kahden metsäinsinöörin lopputyöhön maisemanvuokrauksesta. Opinnäytteettoteutettiin hankkeesta erillään.Hankkeen toteuttajaosapuolet jatkavat yhteistyötä hankkeen päättymisen jälkeenkin tavoitteenaan metsän virkistysarvojentuotteistaminen ja kaupankäynnin tunnetuksi tekeminen paikallista sopimista varten. Vuosille 2008–2010 laadittiin uusi hankesuunnitelmanimeltään Metsän virkistysarvojen kysyntä ja tarjonta sekä virkistysarvokaupan tunnetuksi tekeminen. Hankeei ole vielä saanut rahoitusta. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiossa mietitään, olisiko joku muu taho sopivampi asianeteenpäin viejä. Myös Suomen Kylätoiminta ry on sisällyttänyt maisemanvuokrauksen ja virkistysarvokaupan kylien ja toimintaryhmienvaltakunnalliseen ohjelmaan vuosille 2008–2013. Varsinaisia maisemanvuokraussopimuksia ei tiettävästi vielä olesyntynyt. Jotta asia etenisi pidemmälle, Omakotiliiton ja Suoman tulisi neuvotella asiasta MTK:n kanssa.120

TalousPäärahoittaja oli MMM/YTR vajaalla 20 000 eurolla. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön maaseutu- ja luonnonvaraosastotuki hanketta 12 000 eurolla. Hankkeella oli myös 5000 euroa Tapion omarahoitusta. Hankkeen toteutunut budjetti pienenimerkittävästi suunnitellusta, koska YTR:n myöntämä kokonaisrahoitus pieneni huomattavasti haetusta. Osa suunnitelluistamuista rahoittajista ei myöskään lähtenyt hankkeeseen mukaan.HuomioitaTavoitteet muuttuivat hankkeen aikana, mutta hanke onnistui silti hyvin etenkin melko pieneen budjettiinsa nähden. Aihepiirion kiinnostanut tiedotusvälineitä harvinaisen paljon.KH 62 EKOlOGisET uudisKyläT länsi-uudEllAMAAllAVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Länsi-UusimaaYhteyshenkilö: Virpi Sahi, puh. 040 571 0453Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 91 800 euroa (MMM/YTR:n osuus 90 000 euroa)Kesto: 1/2003–4/2005Avainsanat:ekokylä, Länsi-Uusimaa, suunnitteluJulkaisutEkoasuminen ja Linnaniitun ekokylähanke kiinnostavat Vihdissä. Tiedote 19.11.2003 Vihdin ekokyläkyselyn julkaisu- ja keskustelutilaisuudessa.Ekologiset uudiskylät Länsi-Uudellamaalla – hanke käynnistyy. Tiedote 12.6.2004 Vihdin ekokyläkongressissa.Ekorakentamista kuntaan -tapahtuma rohkaisee kokeilemaan uusiutuvaa energiaa ja vaihtoehtoisia käymälöitä. Tiedote16.11.2004 Ekorakentamista kuntaan -tapahtumassa.Olkkalan kartanossa kysytään ja vastataan ekorakentamisesta. Tiedote 27.5.2004 Ekorakentaminen kunnan säädösviidakossa-työpajassa.TavoitteetAlkuperäinen idea hankkeeseen tuli Diskurssi Oy:n järjestämästä ideointipajasta, jossa mietittiin ekologista asumista. Hankkeelleasetettiin vuoden 2003 hankesuunnitelmassa kolme päätavoitetta: 1) kehittää siirrettävä, kuntarajat ylittävä maaseutukyliensuunnittelun malli kuntien kaavoitus-, teknisen ja ympäristötoimialojen käyttöön, 2) rakentaa kuntien kaavoitus-, teknisenja ympäristötoimialojen suunnitteluyhteistyöverkosto sekä 3) kehittää ekologisen rakentamisen ja asumisen suunnitteluasekä kokonaisvaltaista yhdyskuntasuunnittelua.Hankkeen edetessä todettiin, että tavoitteet piti muotoilla mahdollisimman yleistajuisesti. Ekokylien suunnittelussa on tärkeääottaa huomioon monialaisuus, vuorovaikutteisuus ja yhteistyö. Tutkimustulokset raportoitiin muunneltujen tavoitteiden mukaisesti.Vuoden 2004 jatkohankesuunnitelmassa tavoitteena oli1) ekologisen rakentamisen ja ekokylien toteutumisen helpottaminen Länsi-Uudellamaalla,2) vuorovaikutteisen ja monialaisen yhdyskuntasuunnittelun kehittäminen ekologisen rakentamisen ja asumisen tueksi sekä3) kuntien kaavoitus-, teknisen ja ympäristötoimialojen sekä asukasryhmien välisen suunnitteluyhteistyön kehittäminen javerkoston rakentumisen edistäminen sekä siirrettävän maaseutukylien suunnittelun mallin kehittäminen.Kehittämishankkeen pidemmän tähtäimen tavoitteena oli maaseutuasumisen ja kestävän kehityksen edistäminen. Erityisestipyrittiin edistämään uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä ja sosiaalista kestävyyttä maaseutukylissä.ToteutusHankkeeseen osallistuivat Vihdin, Siuntion ja Inkoon kunnat. Lohjan kaupunki osallistui hankkeeseen vuodesta 2004 lähtien.Hanke käynnistyi verkoston luomisella. Osallistujakuntien kanssa täsmennettiin tavoitteita ja neuvoteltiin yhteistyön sisällöstä.121

Hankkeessa järjestettiin myös erilaisia tapahtumia ja koulutusta soveltaen yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteita, kutenVihdin ekokyläkongressi, vaihtoehtojen vertailu ekokylien suunnittelussa -koulutus, ekorakentaminen kunnan säädösviidakossa-työpaja sekä Ekorakentamista kuntaan -tapahtuma. Tapahtumista ja koulutustilaisuuksista saatiin myönteistä palautetta.Hankkeessa haastateltiin kuntien edustajia, tehtiin postikyselyjä ja osallistuvaa havainnointia sekä analysoitiin erilaisia dokumenttejaja tilaisuuksista annettua palautetta. Kuntien edustajien haastattelut toteutettiin neuvotteluina, jotka dokumentoitiinmuistioiksi. Vihdin ekokyläkysely sekä pääkaupunkiseudun ekorakentamiskysely toteutettiin postikyselyinä. Niiden tarkoituksenaoli tarkastella potentiaalisten asukkaiden odotuksia ekologiselta asumiselta ja rakentamiselta. Pääkaupunkiseudun ekorakentamiskyselyoli kuitenkin osa hankkeeseen liittyvää osaprojektia, jota tarkastellaan hankekuvauksessa TH 63. Hankkeenaikaisen osallistuvan havainnoinnin tarkoituksena oli tutkia, kuinka hankkeessa testattavat vaikutusten arvioinnin ja vuorovaikutteisensuunnittelun menetelmät soveltuvat ekokylien suunnitteluun ja täyttävät hankkeen osallistujien tarpeet. Väli- jalopputuloksista tiedotettiin osallistujille ja suurelle yleisölle tiedotusvälineiden, muistioiden, raporttien ja verkkosivujen välityksellä.Hankkeelle perustettiin myös ohjausryhmä toisena toimintavuonna, ja se kokoontui neljä kertaa. Ohjausryhmä koostuihankkeen toteuttajaorganisaatioiden edustajista, ja se toimi melko epämuodollisesti. Ohjausryhmän merkitys hankkeen tulostenkannalta oli merkittävä.Hankkeen toimenpiteet toteutettiin hankesuunnitelman mukaisesti lukuun ottamatta kuntakohtaisia tilaisuuksia toisena toimintavuonna.Tilaisuus toteutui ainoastaan Vihdissä. Tarkoituksena olisi ollut tarjota jokaiselle kunnalle mahdollisuus kerätäyhteen asiasta kiinnostuneet pohtimaan ekologiseen asumiseen ja rakentamiseen liittyviä tärkeitä paikallisia kysymyksiä. Innovatiivistahankkeessa oli vahva kuntien ja kaupunkien kaavoittajien sekä ekorakentamisesta kiinnostuneiden kansalaistenosallistaminen sekä kaavoitukseen liittyvien yhteisten ongelmien ratkaiseminen asiantuntijoiden avustuksella.TuloksetHankkeessa saavutettiin pääosin asetetut tavoitteet. Järjestettyjen tilaisuuksien, koulutuksen ja yhteistyöverkoston avulla onnistuttiinhelpottamaan erityisesti Vihdissä Linnanniitun alueen suunnittelua. Hanke koettiin kunnissa yleisesti ottaen myönteiseksija hyödylliseksi. Hanke tuotti kunnille hyvää tietoa esim. kyselyjen kautta, vaikka kuntien edustajat eivät välttämättäkyenneetkään osallistumaan aktiivisesti hankkeen toimintaan. Hankkeen tulokseksi kuvailtiin uuden suunnittelullisen, hallinnollisenja tiedollisen osaamisen syntyminen hankkeeseen osallistuneisiin kuntaorganisaatioihin.Hankkeen lopputuloksena syntyi vuorovaikutteisen ja monialaisen suunnittelun malli, joka muodostuu neljästä vaiheesta: lähtötilanteentoteaminen ja päätös ryhtyä hankkeeseen, vaihtoehtojen muodostaminen ja vertailu, päätöksenteko sekä toteutus.Vuorovaikutteisuus ja verkostomaisuus ovat osa suunnittelun jokaista porrasta. Suunnittelusta tekee monialaista monipuolinenvaikutusten arviointi ja useiden eri toimijoiden osallistuminen suunnitteluun. Mallin kuvailtiin soveltuvan hyvin maaseutukuntienekologisen rakentamisen hankkeisiin, joissa tärkeää on mm. mahdollisten tulevien asukkaiden tarpeiden selvitys,vaihtoehtojen tunteminen sekä kunnan keskeisten päättäjien sitoutuminen.Hankkeen aikana syntyi verkosto, joka muodostui kuntien viranhaltijoista, asukasryhmien edustajista, ekorakentamisen asiantuntijoistasekä muista aiheesta kiinnostuneista tahoista. Näin osallistujakunnat saivat käyttöönsä asiantuntijoita, joita yksittäisenkunnan olisi muutoin vaikea löytää ja hankkia. Lisäksi yhteistyöstä kiinnostuneiden määrä kasvoi hankkeen lähestyessäloppuaan. Hanketta kohtaan osoitettiin kiinnostusta paikallislehdissä ja myös niissä alueen kunnissa, jotka eivät olleetmukana hankkeessa.Hankkeessa nostettiin esille kehittämisehdotuksia, jotka tarkoittivat hankkeen aikana testattuja ja hyväksi havaittuja käytäntöjäekologisen asumisen ja rakentamisen edistämiseksi tai hyödynnettäviksi vastaavissa hankkeissa tai tilanteissa. Ne olivatsamalla hankkeen vastoinkäymisistä työstettyjä rakentavia ehdotuksia siitä, mitä voisi tehdä toisin tai paremmin.VaikutuksetHankkeen tuloksia ja niiden vaikutuksia ei ole seurattu hankkeen päätyttyä. Yksi näkyvimpiä tuloksia hankkeesta kuitenkin onVihdin Linnanniittu, ekokylä Vihdissä. Hankkeella oli vaikutusta myös kaavoittajien ja ekorakentajien välille luotujen kontaktienmuodossa, jotka ovat nyt läheisemmät kuin ennen.122

TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat 91 800 euroa. MMM/YTR:n osuus oli 90 000 euroa. Loput 1800 euroa katettiin kunniltasaaduilla osallistumismaksuilla.TH 63 EKOlOGisEn AsuMisEn jA rAKEnTAMisEn KysEly PääKAuPunKisEudun AsuKKAillEVastuuorganisaatio: Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Länsi-UusimaaYhteyshenkilöt: Virpi Sahi 050 4309 109Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 16 150 euroa (MMM/YTR:n osuus 8000 euroa)Kesto: 1/2003–4/2005Avainsanat:ekologinen asuminen, kyselyJulkaisutEkologinen asuminen läntisellä Uudellamaalla kiinnostaa pääkaupunkiseutulaisia (2005). Länsi-Uusimaa, 2.6.2005.TavoitteetTämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli tuottaa systemaattista ja tilastollisesti edustavaa tietoa pääkaupunkiseudun (Helsinki,Vantaa, Espoo) asukkaiden näkemyksistä ekologista asumista ja rakentamista kohtaan. Kysely pyrki selvittämään näidenpaikkakuntien asukkaiden halukkuutta asua ekokylässä, ekokylän toivottuja ominaisuuksia sekä sopivia tapoja itse osallistuaniiden suunnittelutyöhön. Hanke selvitti myös pääkaupunkilaisten suhtautumista muuttamiseen erityisesti Vihtiin, Lohjalle, Inkooseenja Siuntioon suunnitelluille erityisille asuinalueille.Tutkimushanke oli osa Ekologiset uudiskylät Länsi-Uudellamaalla -hanketta, joka toteutettiin samaan aikaan MMM/YTR-rahoituksella.Ekologisen asumisen ja rakentamisen kysely pääkaupunkiseudun asukkaille -hanke pyrki vastaamaan neljän Länsi-Uudenmaan kunnan – Lohjan, Vihdin, Siuntion ja Inkoon – tietotarpeisiin.ToteutusKyselyyn valittiin satunnaisotoksella 1000 vastaajan joukko Väestörekisterikeskuksesta tilatun otoksen perusteella. Otos poimittiinHelsingissä, Espoossa tai Vantaalla asuvista henkilöistä, vuosina 1940–1980 syntyneistä sekä omistusasujista.Tutkimuksessa käytetyn kyselylomakkeen pohjana toimi Vihdissä syksyllä 2003 toteutetun pienimuotoisen ekokyläkyselyn lomake.Kyselyn tavoitteena oli tukea Vihdin Linnanniitun alueelle sijoitettavan ekokylän suunnittelua. Tämän kyselyn pohjalta projektipäällikkölaati seitsemänsivuisen kyselylomakkeen käyttäen apunaan keräämiään asiantuntijanäkemyksiä.TuloksetKyselyn tuloksena saatiin vastauksia vuosina 1940–1980 syntyneiden ja Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla omistusasunnossaasuvien mielipiteistä ekologista asumista kohtaan. Kyselyn suurimman vastaajaryhmän muodostivat yli 45-vuotiaat naiset.Useimmat vastaajat suhtautuivat myönteisesti ekokyliin, mutta eivät itse olleet aktiivisia ekokylien tai ekologisen rakentamisensuhteen. Monia ekologiseen asumiseen ja rakentamiseen liittyviä seikkoja pidettiin yleisesti erittäin tärkeinä tai tärkeinä.Tällaisia seikkoja olivat mm. energian säästäminen, uusiutuvaan energiaan perustuva lämmitys, asuinympäristön rauhallisuusja meluttomuus sekä ympäristöä säästävät ja luonnonmukaiset rakennusmateriaalit, puhtaan juomaveden säästäminensekä alkuperäisen luonnon säästäminen asuinalueella. Näitä tekijöitä piti tärkeinä 84–94 % vastanneista.VaikutuksetSuurimmat vaikutukset näkyivät Vihdin Linnanniitun ekokylän kehittämisessä. Kysely selvitti mahdollisten asukkaiden mielipiteitäekologisesta asumisesta. Tulokset vaikuttivat näin osaltaan Linnanniitun suunnitteluun ja toteutukseen. Kyselyn tarkempiavaikutuksia ei ole seurattu aktiivisesti.123

TalousHanke rahoitettiin osin kuntien omalla rahoituksella sekä Uudenmaan liiton myöntämällä avustuksella, jotka olivat yhteensä8150 euroa kokonaiskustannuksista. Maa- ja metsätalousministeriön osuus kustannuksista oli 8000 euroa.TH 64 JET JÄRVI-SUOMI. JOUSTAVA ELÄMÄNTAPA JA KAKKOSASUMISEN KESTÄVÄ TULEVAISUUSJÄRVI-SUOMESSAVastuuorganisaatio: Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskusYhteyshenkilö: Kati Pitkänen, puh. 050 537 1078Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 63 918,75 euroa (MMM/YTR:n osuus 51 535 euroa)Kesto: 5/2004–6/2005Avainsanat:Järvi-Suomi, kakkosasuminen, mökkiJulkaisutHiltunen, Mervi J. (2004). Second Housing in Finland - Perspective of Mobility. Konferenssiesitelmä 13th Nordic Symposium inTourism and Hospitality, Aalborg, Tanska, 4–7.11. 2004. Conference Proceedings http://www.13thnordic.aau.dk/ Presenters,Abstracts and Papers.Hiltunen, Mervi J. (2007). Environmental Impacts of Rural Second Home Tourism. Case Lake District in Finland. ScandinavianJournal of Hospitality and Tourism 7(3), 243–265.Hiltunen, Mervi J. (2008). Second Homes in Finland. Teoksessa: Nordic Tourism: Issues and Cases. Hall, Colin Michael, MüllerD.K., Saarinen J. (toim.).Channel View Publications.Pitkänen, Kati & Ruut Kokki (2005). Mennäänkö mökille? Näkökulmia pääkaupunkiseutulaisten vapaa-ajan asumiseen Järvi-Suomessa. Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja, n:o 11. Saatavissa myös: http://mot.joensuu.fi/sivut/tutkimus/vapaa-ajan-asuminen/jet-jaervi-suomi-hankkeen-loppujulkaisu.html.Pitkänen, Kati (2007). Vapaa-ajan asumisen tutkimus, 15–22. Teoksessa: 1700-luvun historian elävöittämisestä tulevaisuudenteknologiaan. MOSKEn vaikutukset Savonlinnan seudulla. Tuohino, Anja. (toim.). Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksenjulkaisuja n:o 12.Pitkänen, Kati. (2008). Second-home Landscape. The Meaning(s) of Landscape for Second-home Tourism in Finnish Lakeland.Tourism Geographies 10(2), 169–192.Artikkelit Helsingin Sanomissa, Karjalaisessa, Pohjolan Sanomissa, Länsi-Savossa, Itä-Savossa, Tiede-lehdessä ja Kelan sanomaissa.Mökille hommiin ja huilimaan. Ennakkotiedote 3.6.2005.Mökille mennään mutta ei muuteta. Tiedote 29.6.2005.Lehdistötiedotteet: Järvi-Suomen alueen sanomalehdet (Karjalainen, Karjalan heili, Karjalan maa, Savon Sanomat, Warkaudenlehti, Soisalon Seutu, Itä-Savo, Länsi-Savo, Puumala-lehti ja Etelä-Saimaa) ja muiden alueiden lehdet (Helsingin Sanomat,Kaleva, Etelä-Suomen Sanomat, Keskisuomalainen ja Kouvolan sanomat).TavoitteetTutkimuksen tavoitteena oli laatia vapaa-ajan asumista koskeva alueellinen vyöhykejako Järvi-Suomen alueelle sekä tarkastella,miten mökkimatkan pituus vaikuttaa halukkuuteen ja mahdollisuuksiin käyttää vapaa-ajan asuntoa kakkosasumiseen.Tavoitteena oli myös luoda vapaa-ajan asukkaita koskeva tyypittely ja tutkia millaiset mökinomistajataloudet ovat mahdollisiakakkosasujia. Kolmantena tavoitteena oli tutkia mökkeilyyn liitettyjä motiiveja, tarpeita ja arvoja sekä pohtia niiden merkitystäsille, millaiseksi vapaa-ajan asunnon käyttö muodostuu. Viimeisenä tavoitteena oli tarkastella vapaa-ajan ja kakkosasumisenkehittämistä ja pohtia, miten ja millaisilla toimenpiteillä vapaa-ajan asumista voidaan edistää. Lisäksi asetettiin tutkimustulostenjulkaisua ja tiedonsiirtoa sekä tulosten hyödynnettävyyttä koskevia tavoitteita.124

ToteutusHankkeessa onnistuttiin pääpiirteisesti suunnitellun mukaisesti lukuun ottamatta pieniä muutoksia. Suurin haaste hankkeentoteutuksessa oli kuntien virkamiesten kanssa tehtävä yhteistyö, joka ei toiminut osassa kunnista. Hankkeen aihepiiri oli toteuttajanmielestä innovatiivinen.Tutkimus koostui kokonaisuudessaan kahdesta kyselystä, joista toinen suunnattiin pääkaupunkiseudulla asuville mökinomistajakotitalouksilleja toinen Järvi-Suomen mökkikuntien edustajille. Ensimmäinen kysely lähetettiin 2500 kotitaloudelle. Senvastausprosentiksi saatiin 45,5 %. Toinen kysely toteutettiin internetin välityksellä ja se suunnattiin kuntien vapaa-ajan asumisestavastaaville tahoille ja keskeisimpien luottamustointen edustajille. Kyselyyn saatiin vastaus jokaisesta kohdekunnasta.Saadun aineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisia ja laadullisia menetelmiä. Tulokset raportoitiin ja julkaistiin. Koska tutkimustatoteutettaessa kunnilla oli mahdollisuus asettaa omia kysymyksiä mökkiläisille suunnattuun kyselyyn, jokaiselle tutkimuksenkohdekunnalle laadittiin lopuksi erillinen kooste kuntakohtaisista kyselytuloksista.Hankkeelle perustettiin ohjausryhmä, johon kuului alueellisia sekä kansallisen tason vapaa-ajan asumisen ja matkailualan toimijoita.Ohjausryhmä kokoontui kahdesti, mutta sen vaikutus hankkeen sisältöön ja toteutukseen jäi melko pinnalliseksi. Hankkeelleperustettiin omat nettisivut (http://skk.joensuu.fi/jet), jotka eivät ole enää käytössä. Nykyiset sivut löytyvät osoitteestahttp://mot.joensuu.fi/sivut/tutkimus/vapaa-ajan-asuminen/jet-jaervi-suomi.html. Hankkeen tutkijat kävivät esitelmöimässäaiheestaan seminaareissa Tanskassa ja Islannissa.TuloksetHankkeessa kerättiin tilastollista ja laadullisin menetelmin koottua aineistoa. Tutkimus tarjosi tietoa mm. mökkeilyyn liittyvistäelämäntavoista, arvoista, asenteista ja motiiveista. Tutkimustulokset osoittivat, että vapaa-ajan asukkaiden kuvailema mökkielämäoli melko samanlaista eikä eroavaisuuksia tullut esille. Mökkeilystä haettiin vastapainoa kaupunkielämälle. Tavoitteidenmukaisesti pääkaupunkiseudun mökinomistajat tyypiteltiin viiteen erilaiseen ryhmään sen perusteella, millaiset motiivit,mielikuvat ja arvot vaikuttavat heidän vapaa-ajan asumiseensa. Lisäksi luotiin vapaa-ajan asumista koskeva alueellinen vyöhykejakoJärvi-Suomen alueella. Tutkimus herätti kuitenkin paljon uusia kysymyksiä ja tutkimusaiheita, joihin tässä hankkeessaei pystytty keskittymään. Tietoa tarvitaan vielä erityisesti mökkeilyn tulevaisuudesta.Ajan puutteen vuoksi hankkeessa ei ollut mahdollista kirjoittaa loppuraportin ohella kuin yksi tieteellinen artikkeli. Hankkeestajulkaistiin useita lehdistötiedotteita. Tutkimusta syvennettiin myös pääasiallisesti MMM/YTR:n rahoittamassa Jäädäänkö mökille?-hankkeessa, joka toteutettiin vuoden 2005 toisella puoliskolla (arviointi tässä raportissa hankkeena TH 65).VaikutuksetTutkimuksen tuloksia hyödynnettiin kunta- ja maakuntatasolla sekä valtakunnallisesti. Kuntakohtaisia tuloksia hyödyttiin ainakinMäntyharjussa vapaa-ajan asumisen strategiatyössä, Liperissä osana mökkiläistoimikunnan toimintaa sekä Mikkelissäelinkeinotoimen vapaa-ajan asumista koskevassa työssä. Etelä-Savon maakuntaliiton Mökkiunelmia-hankkeessa hyödynnettiinJET Järvi-Suomi -hankkeen tuloksia maakuntatasolla. Lisäksi hankkeen tuloksia käytiin esittelemässä valtakunnan tasonkehittäjäseminaarissa sekä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden koulutuspäivillä. Tutkimustuloksia hyödynnettiin ohjausryhmänjäsenten kautta sekä mm. haastatteluissa, esitelmien laatimisessa ja opetuksessa. Hankkeen tuloksena aloitettiinmyös kaksi väitöskirjaa sekä käynnistettiin samaan teemaan liittyvä Suomen Akatemian rahoittama hanke.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat vajaat 64 000 euroa, josta MMM/YTR:n osuus oli yli 51 000 euroa. Savonlinnan koulutusja kehittämiskeskuksen omarahoitusosuus oli yli 12 000 euroa. MMM/YTR-rahoituksesta jäi käyttämättä noin 3500 euroajohtuen mm. arvioitua alhaisemmasta osoitetietojen kustannusosasta. Hanketta ei todennäköisesti olisi toteutettu vastaavassalaajuudessa ilman MMM/YTR- rahoitusta.125

TH 65 jäädäänKö MöKillE? järVi-suOMEn KAuPunKilAisET KAKKOsAsujATVastuuorganisaatio: Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskusYhteyshenkilö: Kati Pitkänen, puh. 050 537 1078Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 17 509 euroa (MMM/YTR:n osuus 14 532,12 euroa)Kesto: 7/2005–12/2005Avainsanat:mökki, kakkosasuminen, Järvi-SuomiJulkaisutPitkänen, Kati (2005). Järvi-Suomen kaupunkilaiset kakkosasujat. Saatavissa: http://mot.joensuu.fi/sivut/tutkimus/vapaaajan-asuminen/jaervi-suomen-kaupunkilaiset-kakkosasujat.html.Pitkänen, Kati (2006). Mennäänkö mökille? Muuttuva matkailu 3/2005.Pitkänen, Kati (2006). Tällaisia me olemme! Me mökkihöperöt. Meidän mökki 1/2006, 16–18. Saatavissa myös: http://www.mainio.net.Pitkänen, Kati & Mervi Hiltunen (2005). Kiinnostus mökkitutkimukseen on kasvussa. Sanansaattaja-lehti, Joensuun yliopisto9/2005.Pitkänen, Kati & Mervi Hiltunen & M. Vepsäläinen (2005). Anneli ja Pentti mökillä – Suuret ikäluokat ja vapaa-ajan asumisentulevaisuus. Julkaisu ja filmi saatavissa: http://mot.joensuu.fi/sivut/tutkimus/vapaa-ajan-asuminen/anneli-ja-pentti-moekillae.html.Tiedotteet Matkailun osaamiskeskuksen uutiskirjeessä (2/2005 ja 3/2005).Kaupunkilaisten kakkosasuminen yleistyy – mökkikuntien paineet kasvavat. Tiedote 10.1.2006.Artikkelit Länsi-Savossa, Maaseudun Tulevaisuudessa, Karjalaisessa ja Itä-Savossa.TavoitteetJäädäänkö mökille? -hanke kehitettiin vuosina 2004–2005 toteutetun JET Järvi-Suomi -tutkimuksen jatkoksi (TH 64). Hankkeentarkoituksena oli syventää edellä mainitun tutkimuksen tuottamaa tietoa erityisesti kakkosasumisen osalta. Lisäksi tarkoituksenaoli tuottaa tietoa, jonka avulla voitaisiin ennakoida vapaa-ajan asumisen tulevaisuutta. Tavoitteena oli tuottaa vapaaajanasumisen kehitystyön ja päätöksenteon tueksi tietoa mm. kakkosasumisen mahdollisuuksista ja uhkista sekä niistä vaatimuksista,joita kakkosasuminen asettaa mökkikunnille ja -alueille. Tutkimuksessa pyrittiin ennakoimaan vapaa-ajan ja kakkosasumiseenliittyviä muutoksia nykyisen mökinomistajasukupolven näkökulmasta. Tutkimukselle asetettiin kolme pääkysymystä:millaisia kakkosasukkaiden ryhmiä on olemassa, millaisia kakkosasujien elämäntavat ovat ja miten mökkeilystä kehittyykakkosasumista. Kohderyhmänä olivat pääkaupunkiseudulla asuvat, Järvi-Suomessa vapaa-ajan asunnon omistavat kotitaloudet.ToteutusHankkeen keskeiseksi tehtäväksi muodostui edeltävän hankkeen tutkimustulosten esitteleminen erilaisissa valtakunnallisissaja paikallisissa julkisissa tilaisuuksissa. Näitä tilaisuuksia varten työstetty materiaali oli haastateltavan mukaan innovatiivistaja vei osaltaan tutkimusta eteenpäin. Tutkimus toteutettiin analysoimalla tilastollisin ja laadullisin menetelmin JET Järvi-Suomi-hankkeessa koottua aineistoa. Alkuperäisenä tavoitteena oli tehdä myös teemahaastatteluja, mutta niistä luovuttiinsekä hankkeen lyhyen keston että kyselyaineiston riittävyyden vuoksi. Hankkeelle perustettiin ohjausryhmä, joka koostui alueellisenja kansallisen tason vapaa-ajan asumisen ja matkailualan toimijoista. Ohjausryhmä kokoontui kaksi kertaa ja vaikuttihankkeen sisältöön ja toteutukseen oleellisesti. Hankkeelle laadittiin omat verkkosivut ja tuloksista julkaistiin erillisiä teemasivuja.TuloksetTutkimukselle asetettuihin kysymyksiin kyettiin vastaamaan olemassa olevan aineiston analysoinnilla. Aineiston analysoinninpohjalta rakennettiin vapaa-ajan asumisen elämänkaarimalli, täydennettiin vapaa-ajan asumisen vyöhykemallia sekä saatiintietoa mökkiomistajien vapaa-ajan asunnon käyttöä koskevista tulevaisuuden suunnitelmista. Tutkimuksessa mm. todettiin,että mökkeily on muuttumassa ympärivuotiseksi. Tutkimustulokset kuitenkin osoittivat, että vaikka mökkeilyä halutaankin tulevaisuudessalisätä, tulevaisuuden eläkeläiset eivät ole valmiita muuttamaan mökille. Heille tärkeää olisi voida joustavasti yh-126

distellä kaupungin ja maaseudun parhaita puolia. Hanke synnytti kehittämis- ja toimenpide-esityksiä. Tutkimustulosten hyödynnettävyyttäpyrittiin edistämään erityisesti tehostamalla tiedottamista ja laatimalla tuloksista ymmärrettävää ja mielenkiintoistamateriaalia.VaikutuksetHankkeen tulosten avulla saatiin analysoitua tulevaisuuden kakkosasumista ja tiedottamisella tuettua kunnallista päätöksentekoaaiheeseen liittyen. Koska hankkeen tarkoituksena oli ainoastaan syventää JET Järvi-Suomi hankkeen tuloksia, tällä kuusikuukautta kestäneellä hankkeella ei ole erillisiä vaikutuksia.TalousHankkeen kokonaisrahoitus oli 18 000 euroa. MMM/YTR-hankerahaa myönnettiin hankkeelle 15 000 euroa, josta jäi käyttämättän. 500 euroa. Hankkeen kustannukset olivat kaiken kaikkiaan yli 17 000 euroa, joten Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksenomarahoitusosuudeksi jäi n. 3000 euroa.TH 66 KAKKOsAsuMinEn jA MuuT TäydEnTäVäT AsuMisMuOdOT MAAsEudun ElinVOiMAisuudEn TuKEnAVastuuorganisaatio: Lapin yliopisto, taloustieteiden ja matkailun laitosYhteyshenkilö: Seppo Aho, puh. (016) 341 2639Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 90 335,22 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 7/2004–8/2006Avainsanat:mökkeily, kakkosasuminenJulkaisutAho, Seppo & Heli Ilola (2006). Toinen koti maalla? Kakkosasuminen ja maaseudun elinvoimaisuus. Lapin yliopiston kauppatieteidenja matkailun tiedekunnan julkaisuja. B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 6.Artikkelit mm. Helsingin Sanomissa ja Kalevassa.TavoitteetMökkiasumisen muuttuminen entistä enemmän vakinaiseksi asumiseksi on maaseutua voimakkaasti muokkaava ilmiö, jokamyös lisää maaseudun elinvoimaa. Tutkimustietoa ilmiöstä on vähän. Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli kakkosasumisenja muiden maaseudun elinvoimaa täydentävien asumismuotojen tähänastisen kehityksen, nykytilan ja tulevaisuudennäkymiensekä merkityksen selvittäminen. Vuonna 2003–2004 toteutettu MMM/YTR-rahoitteinen ”Uudet ainekset maaseudunelinvoimaisuuteen”-hanke oli uuden tutkimushankkeen synnyn taustalla.ToteutusTutkimuksessa tutustuttiin aiheen suomalaiseen ja ulkomaalaiseen kirjallisuuteen sekä tilastoihin. Empiirinen aineisto kerättiinkyselyillä ja haastatteluilla. Vapaa-ajan asuntojen omistajille kohdistetussa postikyselyssä selvitettiin mm. vapaa-ajanasumisen nykytilannetta ja merkitystä, mökkeilyyn liittyviä toiveita sekä osallistumista mökkipaikkakunnan toimintoihin. Kyselylähetettiin 2788 mökkiläiselle 14:ssä eri kunnassa. Vastauksia saatiin 1237 kappaletta, jolloin vastausprosentiksi muodostui44,4. OmaMökki- ja Asuntomessuihin osallistuville, Farmari-maatalousnäyttelyssä kävijöille sekä yliopisto-opiskelijoillekohdennettiin toinen kysely, jolla selvitettiin kakkosasumisen kysyntänäkymiä. Tähän saatiin vastauksia 1069 kappaletta. Lisäksihaastateltiin 43 vapaa-ajan asukasta sekä 28 asiantuntijaa.Hankkeella oli ohjausryhmä, jossa oli edustettuina maa- ja metsätalousministeriö, Yrityskummit ry ja Omakotitaloyhdistys.Ryhmä toimi kehittävänä keskustelupiirinä, josta sai hyödyllistä tietoa hankkeen toteuttamiseen.TuloksetTutkimuksen perusteella mökkiläiset saapuvat yleensä vapaa-ajan viettopaikkakunnan lähikaupungeista tai hieman kauempaasuurista kaupungeista. Usein mökki sijaitsee synnyinpaikkakunnalla. Joiltakin mökeiltä voidaan käydä töissä päivittäin tai127

tehdä etätöitä, mutta tämä ilmiö ei ole yleinen. Työelämän muuttuneet rakenteet, kuten pätkätöiden lisääntyminen, lisäävätmahdollisuutta viettää enemmän aikaa mökillä.Eniten mökkivuorokausia kertyy eläkeläisille. Nuoret eivät ehdi viettää aikaa mökillä niin paljon kuin haluaisivat, mikä kertoomökkeilyn suosion siirtyneen myös nuoremmille polville. Vapaa-ajan asukkaat eivät osallistu aktiivisesti mökkipaikkakuntansaelämään, koska mökillä ollessaan he haluavat elämisen eroavan tavallisesta arjesta. Vaikka vastaajista vain harva mainitsiolevansa kiinnostunut vaikuttamisesta, tämä pienikin määrä voi olla mahdollisuus väestöltään pieneneville alueille.Tutkimuksen mukaan mökki merkitsee suomalaisille yhteyttä luontoon, rentoutumista, virkistäytymistä, puuhastelua omassarauhassa sekä vetäytymistä. Mökki myös usein edustaa pysyvyyttä, kun työpaikat ja asunnot kotipaikkakunnalla saattavatvaihtua useasti. Omaan asemaansa mökkiläisinä vapaa-ajan asukkaat ovat yleensä jokseenkin tyytyväisiä. Parannuksia yleensätoivotaan erilaisiin käytännön asioihin ja palveluihin, kuten teiden kunnossapitoon, jätehuoltoon tai rakentamisbyrokratiaan.Uuden elinvoiman kehittyminen maaseudulle mökkiläisten ja kakkosasujien myötä vaihtelee alueittain. Maaseudun täydentävätasumismuodot eivät rajoitu mökkiläisiin, vaan tilapäistä asumista tapahtuu maaseudulla esim. opiskelun, työharjoittelun,yksittäisten työkeikkojen, kausityön tai hoito- ja kuntoutusjaksojen myötä.Tulevaisuudessa vapaa-ajanasuntojen varustelutasojen erot kasvavat edelleen. Mökeillä halutaan ja on mahdollista viettää pidempiäaikoja, ja eläkkeelle siirtyvät sukupolvet ovat edellisiä sukupolvia varakkaampia. Yhtenä ilmiönä tulevaisuudessa vaikuttaamyös vapaa-ajan asuminen ulkomailla. Suomalaisilla on asuntoja erityisesti Etelä-Euroopassa, mutta myös ulkomaalaisetvoivat lomailla Suomessa. Suuri vapaa-ajan asumiseen liittyvä kysymys on se, mitä tapahtuu vanhoille ja vaatimattomillemökeille. Perilliset, jotka asuvat kaukana ja haluavat korkeampaa varustelutasoa vapaa-ajan asumiseltaan, eivät välttämättäsitoudu niihin.Suomessa on väkilukuun suhteutettuna eniten kakkosasuntoja maailmassa. Haastateltavan mukaan tämän asiantuntijuudenperusteella suomalaisten pitäisi luoda alalle erikoisosaamista ja palveluita sekä siten valjastaa tietämyksensä asiasta kansainväliseenkintarpeeseen.VaikutuksetHaastateltavan mukaan hanke todennäköisesti vakiinnutti käsitteet kakkosasukas ja kakkosasunto suomen kieleen ja suomalaistentietoisuuteen. Hanke osaltaan vaikutti siihen, että nykyään mm. kunnat ovat tietoisempia asiasta, kakkosasukkaatotetaan huomioon alueen talouden ja väestön voimavarana ja että kakkosasukkaat voivat enemmän kokea olevansa osa mökkipaikkakuntaansa.Tietoisuus hankkeen jälkeen on kasvanut mm. seminaarialustusten, lehtiartikkeleiden ja yhteistyötahojentiedon levittämisen myötä. Tämä hanke sai jatkoa kaksivuotisena MMM/YTR-rahoitteisena ”Kaksoiskuntalaisuus: tarve ja vaikutukset”-hankkeena, joka käynnistyi vuonna 2006.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahaa 97 000 euroa, josta hanke käytti n. 90 000 euroa. Hankkeeseen kului myös tutkijanhankkeelta laskuttamatonta työaikaa.HuomioitaHanke keskeytettiin tammikuuksi 2005, koska päätöstä hankkeen jatkumisesta ei ollut tullut ministeriöstä. Hankkeesta ei voitumaksaa palkkaa tammikuun 2005 aikana.128

TH 67 MöKKiläisTEn OsAllisTuMinEn KunTiEn PääTöKsEnTEKOOnVastuuorganisaatio: Saaristoasiain neuvottelukuntaYhteyshenkilö: Jorma Leppänen, puh. 010 606 4934Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 40 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 2/2005–2/2006Avainsanat:vapaa-aika, asuminen, mökkiläisdemokratiaJulkaisutSaaristoasiain neuvottelukunta ja Suunnittelukeskus Oy (2006). Vapaa-ajan asukkaiden osallistuminen kuntien päätöksentekoon.Sisäasiainministeriön julkaisuja 14/2006. Saatavissa myös: http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/3F7334C3F9D83EA6C2257147002D0D2A/$file/142006.pdf.TavoitteetHankkeen taustalla olivat aiemmat mökkiprojektit, joissa tutkittiin kuinka mökkiläisiä saataisiin sitoutettua enemmän mökkikuntaan.Hankkeeseen vaikutti myös pääministerin vuonna 2004 antama kannanotto kaksoiskuntalaisuuteen. Tutkija pitihankkeen ideaa erityisen innovatiivisena, koska mökkiläiset ovat tulevaisuudessa entistä näkyvämpi osa kuntien toimintaa.Hankkeen tarkoituksena oli selvittää mökkiläisten osallistumismahdollisuuksien eli mökkiläisdemokratian kehittämisen tarvettaja mahdollisia muotoja mökkikunnissa. Lopullisena tavoitteena oli tukea maaseudun kehitystä vapaa-ajan asumisen avullahyödyntäen vapaa-ajan asukkaiden osaamista ja mökkipaikkakunnalle jättämää taloudellista panosta.ToteutusHankkeen toteutus jakautui kirjallisuusselvityksen sekä kyselyjen tekemiseen. Kirjallisuustarkastelussa selvitettiin mökkiläistenosallistumisen lähtökohtia, vapaa-ajan asumisen nykytilaa ja kehitystä sekä mökkiläisten osallistumista koskevaa lainsäädäntöäja tutkimusta. Kyselyt suunnattiin kunnille ja vapaa-ajan asukkaille. Kuntakyselyyn vastasi 180 kuntaa (vastausprosentti77) ja mökkiläiskyselyyn 739 mökkiläistä (vastausprosentti 37). Hankkeen melko ongelmattomaan sujumiseen vaikuttisuurelta osin osaavan konsultin työpanos. Hankkeella oli alan asiantuntijoista koostuva ohjausryhmä, ja siksi sen merkityshankkeen sisältöön ja toteutukseen oli merkittävä.TuloksetHanke saavutti tavoitteensa. Kirjallisuusselvityksessä nostettiin esille merkittävimmät lait ja normit, jotka vaikuttavat osallistumismahdollisuuksiin.Näitä ovat kuntalaki, hallintolaki, väestötietolaki, kotikuntalaki sekä maankäyttö- ja rakennuslaki. Tutkimushankkeentulosten pohjalta esitettiin suosituksia vapaa-ajan asukkaiden osallistumisen edistämiseksi. Esitettiin kaksi mallia:mökkiläistoimikuntamalli, jossa kuntaan perustetaan epävirallinen tai virallinen mökkiläistoimikunta sekä mökkiläisfoorumimalli,jossa mökkiläisdemokratiaa edistetään vuosittaisilla mökkiläistapaamisilla. Nämä mallit rakennettiin kunnille ja mökkiläisillesuunnattuun kyselyyn saatujen vastausten pohjalta. Mallien hyödyntäminen ei vaadi lainsäädännön muuttamista. Lisäksiniitä voidaan soveltaa paikallisten tarpeiden mukaan. Hanke tuotti yksiselitteistä, tarkkaa ja monipuolista tietoa mökkiläisdemokratiantarpeesta ja mahdollisista muodoista mökkikunnissa. Lisäksi tehtiin esitykset koskien koulutusta, tietojärjestelmienkehittämistä, kampanjaa mökkiläisten aktivoimiseksi kylätoimintaan ja mökkiläisdemokratian edistymisen seurantaa.VaikutuksetHankkeen vaikutuksesta mökkikunnille on luotu vaihtoehtoiset mallit, joiden pohjalta voi edetä kunnan ja mökkiläisten välisessäkanssakäymisessä ja vaikuttamissuhteessa. Useissa kunnissa on hankkeen jälkeen järjestetty mökkiläisfoorumeita. Mökkiläisfoorumeidensyntyminen on myös ollut pidemmän aikavälin kehityksen tulos, jolla on ollut merkitystä mökkiläisten vaikutusmahdollisuuksiin.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat 40 000 euroa. Hanke oli täysin MMM/YTR:n rahoittama, ja sen myöntämä rahoitus kuluikokonaan.129

TH 68 uuTTA VErTA MAAsEudullEVastuuorganisaatio: SiirtolaisuusinstituuttiYhteyshenkilö: Heli Sjöblom-Immala, puh. 050 5011 660Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 95 257,42 euroa (MMM/YTR 87 757,42 euroa)Kesto: 10/2002–12/2005Avainsanat:muuttoliike, yrittäjyysJulkaisutSjöblom-Immala, Heli (2005). Maaseudun ja maallemuuttajien piirteitä, 87–97. Teoksessa: Kohtaamispaikkana Varsinais-Suomi.Hirvensalo, Virpi & Sami Tantarimäki (toim.). Turun yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja A 169. Turku.Sjöblom-Immala, Heli (2007). Uutta verta maaseudulle. Kainuun ja Varsinais-Suomen maallemuuttajat ja yrittäjät. SiirtolaisuustutkimuksiaA 29: 160.TavoitteetHalu muuttaa maaseudulle on lisääntynyt. Muuttamisesta kiinnostuneita ovat niin nuoret perheet kuin iäkkäämmätkin henkilöt.Asukkaiksi kaivataan mm. pienyrittäjiä ja etätyöntekijöitä, koska maataloudesta ei nykyään kovin moni voi saada toimeentuloaan.Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli tutkia muuton jo toteuttaneiden ihmisten elinkeinojen rakennetta sekä muuton taustallaolevia syitä. Erityisenä selvityksen kohteena oli yrittäjien ja etätyöläisten osuus muuttaneista. Tavoitteena oli löytää vinkkejäsiihen, miten maaseudun elinkeinorakennetta voitaisiin ohjata sellaiseksi, että asuminen maalla tuntuisi mahdolliselta jamaaseudulle muuttoa harkitsevien muuttokynnys madaltuisi. Lisäksi tavoitteena oli selvittää maaseudun ja kaupungin vuorovaikutussuhteitaja työmarkkinoiden dynamiikkaa sekä ohjata maakuntien keskusten kehitystä laajemmille alueille. Nämä tavoitteettarkentuivat, kun työstä päätettiin tehdä lisensiaatintutkimus.ToteutusTutkimusalueet olivat Kainuun maakunnan Hyrynsalmi ja Sotkamo sekä Varsinais-Suomen maakunnan Vehmaa ja Yläne. Tutkimuksessahankittiin Väestörekisterikeskuksesta vuosina 1996–2002 tutkimuskuntiin muuttaneiden yhteystiedot. Niiden avullalähetettiin kaikille 25–55-vuotiaille vuonna 2001 muuttaneille postikysely, jossa kysyttiin mm. muuttaneiden toimeentulosta,työllisyydestä, muuton syistä, mahdollisesta yritystoiminnasta ja puolisoiden työllisyystilanteesta. Vastausprosentti oli 50.Toinen postikysely lähetettiin alueiden yrityksille. Siinä selvitettiin mm. yrityksen perustamisvuotta, onko yritys perustettu ennenvai jälkeen muuton, yrityksen toimialaa ja perustetta toimialan valintaan, työntekijöiden määrää ja tulevaisuudennäkymiä.Kyselyn vastausprosentti oli 24. Tämän jälkeen tehtiin internetkysely, jossa selvitettiin kajaanilaisten ja turkulaisten yritystenkiinnostusta toimintansa alueelliseen hajauttamiseen jossakin muodossa kaupungin ulkopuolelle. Vastausprosentiksisaatiin 20. Koska vastausprosentit jäivät alhaisiksi, hyödynnettiin Tilastokeskuksen ”Muuttaneiden taustatiedot” sekä ”Elinkeinorakenneja työssäkäynti” -tilastoja täydentämään kyselyaineistoa. Tutkimusaineistoa laajennettiin vielä tutkimuskuntienkunnanjohtajien haastatteluilla. Hankkeessa yritettiin luoda rekisteriä maalle muuttaneista henkilöistä, jotka olisivat valmiitaneuvomaan muuttoa harkitsevia henkilöitä, mutta tämä ei onnistunut vapaaehtoisten pienen määrän vuoksi.Tutkija esitteli tutkimustaan Skotlannin Glasgowssa pidetyssä kansainvälisessä seminaarissa sekä Siirtolaisuusinstituutin seminaarissa.Tutkimuksen valmistumisen jälkeen tiedottaminen oli vähäistä. Tutkimuksella ei ollut ohjausryhmää, mutta hankkeentoteuttaja totesi, että se olisi voinut olla tarpeen ohjauksen ja työn etenemisen kannalta. Tutkimus oli tarkoitus alun perinvalmistua kahdessa vuodessa, mutta sen laajennuttua lisensiaatintyöksi valmistuminen venyi yli vuodella ja hankkeelle anottiinjatkoaikaa viisi kertaa.TuloksetTutkimuksessa onnistuttiin saamaan tietoa muuton jo toteuttaneiden ihmisten elinkeinojen rakenteesta sekä muuton taustallaolevista syistä. Tutkimuksesta kirjoitettiin julkaisu ja artikkeli tutkimuksen Varsinais-Suomen osuudesta kirjaan ”KohtaamispaikkanaVarsinais-Suomi”.130

Tutkimus oli kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen. Eräs oleellisimmista tuloksista oli, että suurin osa eläkeläisistä muutti maaseuduntaajamiin. Eläkeläisistä ei siis ole syrjäisen maaseudun pelastajiksi. Muuttaneille olivat tärkeitä maaseutuasumiseen liittyvättekijät, kuten luonnonläheisyys ja rauhallisuus. Lisäksi monella muuttajalla oli ns. henkilökohtainen syy muuttaa juuri kyseiseenmaaseutukuntaan. Yleensä muuttaja tai hänen puolisonsa oli kotoisin kyseisestä kunnasta. Kuntaan saatettiin muuttaa,vaikka työpaikkaakaan ei ollut tarjolla. Muuttaneiden motiiveissa ja taustoissa oli kuitenkin vaihtelua kunnittain.Etätyöntekijöitä ja yrittäjiä vastaajien joukossa oli vähän. Kyselyjen tulosten perusteella voi todeta, että osa muuttaneista perustiyrityksen uuteen kotikuntaansa, koska palkkatyötä oli vaikea saada. Tutkimus ei siten vahvista oletuksia, että maaseutukuntiinmuuttajat perustaisivat yrityksiä työllistääkseen muita kunnan asukkaita, jolloin työpaikat maaseudulla olennaisestilisääntyisivät.Maaseutukunnat poikkeavat toisistaan monin tavoin, ja kunnan väestönkehitykseen vaikuttavat sen väestömäärä, sijainti Suomessasekä nykyisin erityisesti etäisyys keskuskaupunkeihin. Työssäkäyntialueet ovat jatkuvasti laajentuneet, ja tutkimuskuntienkintyöllisen väestön työpaikkakunnat sijoittuvat laajalle alueelle. Tutkimuskunnista Vehmaa ja Sotkamo ovat tutkimustulostenmukaan monin tavoin positiivisemman kehityksen kuntia kuin Hyrynsalmi ja Yläne. Näihin kuntiin muuttaneet olivatkeskimäärin nuorempia ja useimmiten yksi tärkeä muuton syy oli avo- tai avioliiton solmiminen entisen tai nykyisen paikkakuntalaisenkanssa.Kyselyn perusteella yritysten siirtyminen kaupungista maaseudulle ei ainakaan suuressa määrin vaikuta kovin todennäköiseltä.Yritysten sijoittumiseen vaikuttaa ennen muuta yrityksen perustajan tai omistajan kotipaikka. Jos yritys harkitsi uuden toimipisteenavaamista, niin kiinnostavin toiminnan hajauttamiskohde oli Helsinki, koska asiakkaat sijaitsevat usein pääkaupunkiseudullatai sen läheisyydessä. Yritysten ja asukkaiden houkuttelemiseksi kunnan on tärkeää kehittää asuinympäristöä,palveluita ja uusien muuttajien huomioon ottamista.VaikutuksetTutkimus johti tekijän valmistumisen lisensiaatiksi. Tutkimuksella ei ole ollut erityisiä pitkän aikavälin vaikutuksia jälkeenpäin,koska tuloksista ei tiedotettu YTR:n antamaa postituslistaa laajemmin.TalousHanke sai vuosien 2002–2004 aikana MMM/YTR-rahoitusta yhteensä 90 000 euroa. Tästä hankkeelle myönnettiin ennakkona10 000 euroa. Hankerahoituksesta jäi käyttämättä n. 2000 euroa, koska omarahoitusosuus jäi suunniteltua pienemmäksi.Lisäksi tutkimus sai rahoitusta Varsinais-Suomen kulttuurirahastolta 4000 euroa sekä Osuuspankkiryhmän Kyösti Haatajansäätiöltä 3500 euroa.HuomioitaLoppuraportti lähetetty helmikuussa 2006 ja julkaisu on painettu maalis-huhtikuussa 2007 lisensiaattityön vaatiman hiomisprosessinvuoksi.TH 69 liiKKuMinEn OsAnA EläMää. TuTKiMus KOrKEAsTi KOuluTETTujEn OsAAjiEn MAAllEMuuTOsTA, KAKKOs-AsuMisEsTA jA ETäTyösKEnTElysTä suOMEssAVastuuorganisaatio: Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, Mikko KumpulainenPäärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 98 034,57 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 3/2003–6/2005Avainsanat:muuttoliike, muuttokäyttäytyminenJulkaisutKumpulainen Mikko (2006). Maailmalle menetetty vai korkoa kasvanut? – koulutetut muuttajat maaseudun kannalta. Joensuunyliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen raportteja. 1/2006.131

TavoitteetKoulutusta korostavassa yhteiskunnassa ihmisten liikkuminen on muuttunut. Esim. konkreettisten muuttovirtojen on nähtysuuntautuvan vain maalta ja pienistä keskuksista kaupunkiseuduille. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli, ettei tämä asettelupidä paikkansa, vaan yhä enemmän muutetaan myös kaupunkikeskuksista toisaalle. Tutkimushankkeen yhtenä tavoitteenaoli jäsentää nykyajan muuttoliikettä uudelleen, sillä muuttoliiketutkimuksessa käytetty keinovalikoima ja käsitteet koettiinvanhentuneiksi; niillä ei ole mahdollista analysoida ja kuvata nyky-yhteiskunnan ihmisten liikkumista ja asumista. Tavoitteenaoli myös hahmottaa ihmisten liikkumisen historiaa sekä tarkastella ihmisten mahdollisuuksia vaihtaa olinpaikkaansa tai vastaavastipysyä paikoillaan joustavasti tarpeiden mukaan.Tutkimushanke keskittyi nimenomaan nuorten muuttokäyttäytymiseen opiskelujen jälkeen. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään,kuinka pysyviä muutot opiskelupaikkakunnille ovat, miten tehokas opiskelutahti vaikuttaa ihmisten juurtumiseen opiskelupaikkakunnalle,muutetaanko takaisin kotiseudulle ja millä ehdoilla sekä onko muuttanut nuori lähtöalueelle menetettyvoimavara vai kasvava korko. Tutkimusalueina olivat Kemi-Tornion, Ylä-Savon, Vaasan ja Joensuun seutukunnat.ToteutusHanke käynnistyi kattavalla kirjallisuuskatsauksella. Tämän jälkeen toteutettiin laaja postikysely, joka suunnattiin tutkimusalueidenyliopistoista ja ammattikorkeakouluista vuonna 1997 valmistuneille henkilöille sekä Opetusalan ammattijärjestön jaInsinööriliiton jäsenille. Kyselyn avulla selvitettiin tutkimushenkilöiden asumishistoria ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä selvitettiintekijöitä, jotka vaikuttavat muuttokäyttäytymiseen. Lomakkeita lähetettiin yhteensä 1900 kappaletta, joista palautui879. Vastausprosentti oli 46. Koska huomattiin, että kyselylomakkeista jäi paljon tietoja hyödyntämättä, jatkotoimenpiteenäpäätettiin syventää kyselyn tilastollista analyysiä. Tämä tarkoitti sitä, että jokainen saatu vastauslomake käytiin yksitellen läpija jokaisesta kirjoitettiin muistiinpanoja. Aineistoa pyrittiin luokittelemaan laadullisesti. Lisäksi kultakin tutkittavalta alueeltasyvennyttiin 5–10 tapaukseen, jotka valittiin sekä tapausten edustavuuden että mielenkiintoisuuden perusteella. Kaikista kirjoitettiinliikkumishistoriat, jotka kuvasivat ihmisten erilaisia ratkaisuja.Ongelmaksi tuli valmistuneiden sosiaaliturvatunnusten saaminen osoitetietoja varten joistakin oppilaitoksista, mikä hidastitutkimuksen toteutusta. Hankkeelle haettiin lisäaikaa, koska tutkija sai hankkeen aikana neljä kuukautta kestävän erikoistutkijanviransijaisuuden. Tänä aikana tutkijalla oli mahdollisuus paneutua aineiston analysointiin, joten työn eteneminen ei pysähtynyt.Tutkijan terveysongelmat kuitenkin uhkasivat haitata aineiston loppuanalyysin kirjoittamista. Hanke päättyi virallisestikesäkuussa 2005, mutta tutkimusraportti saatiin käsikirjoitusvaiheeseen, stilisointiin ja taittoon vasta syyskuun lopussa.Tutkimuksen suoritti yksi tutkija ilman avustavaa henkilökuntaa. Hänellä oli kuitenkin taustaryhmä, johon nojautua tarvittaessa.Taustaryhmä koostui Joensuussa, Vaasassa, Jyväskylässä, Iisalmessa sekä Kemissä olleista asiantuntijoista.TuloksetHankkeelle asetetut tavoitteet saavutettiin loppuraportin mukaan melko hyvin. Tutkimushankkeessa pystyttiin todentamaanse, mitä hankkeen alussa jo asetettiin tutkimuksen lähtökohdaksi: maaseutu-kaupunki-asetelma on muuttunut eikä nykyinenmuuttoliiketutkimus riitä selittämään tämän päivän ihmisten liikkumista taikka paikkaidentiteettiä. Vaikka loppuraportissa eiuskottu, että tutkimuksessa olisi täysin onnistuttu jäsentämään uudelleen nykyajan muuttoliikettä, koettiin, että työtä voidaankuitenkin pitää yhtenä avauksena tavoiteltuun suuntaan.Tutkimuksen mukaan muuttaminen on osa elämää, sillä nyky-yhteiskunnassa opiskeleminen ja kouluttautuminen ovat välttämättömyyksiä.Osa nuorista haluaa jäädä opiskelemaan mahdollisimman lähelle kotiseutua, kun taas osa hakeutuu mahdollisimmankauas, jopa ulkomaille. Tutkimustulosten perusteella noin viidesosa opiskelemaan lähteneistä kuitenkin palaa takaisinkotiseudulleen jossain vaiheessa. Opiskelun lisäksi elämäntilanteet ((etä)työ, puoliso ja perhe, asuinympäristön laatu javiihtyvyys) vaikuttavat liikkuvuuteen. Tutkimusraportin päätteeksi todettiin, että enää ei voi luottaa nuorten palaamiseen korkoakasvaneena takaisin kotiseudulleen. Seutukuntien toimilla ja poliittisilla päätöksillä voidaan kuitenkin pitää yllä nuoriensidoksia kotiseutuunsa.VaikutuksetHankkeen vaikutuksia ei pystytty arvioimaan vastuullisen tutkijan poismenon vuoksi.132

TalousMMM/YTR myönsi hankkeelle rahoitusta yhteensä 108 000 euroa, josta hyväksyttiin lopulta maksettavaksi n. 98 000 euroa.Koska hankemateriaalissa ei ollut mainintaa hankkeen muusta mahdollisesta rahoituksesta, ei voitu todeta, oliko hanke täysinMMM/YTR:n rahoittama tai mitkä olivat hankkeen kokonaiskustannukset.HuomioitaHankearviointi suoritettiin ilman haastattelua, koska hankkeesta yksin vastannut tutkija, Mikko Kumpulainen, menehtyi kesäkuussa2008.TH 70 TyöEläMään AsTuViEn, PErHEiKäisTEn jA TyöEläMäsTä irTAuTuViEn MuuTTO: KETKä MuuTTAVAT MAAsEudullE?Vastuuorganisaatio: Pellervon taloudellinen tutkimuslaitosYhteyshenkilö: Raija Volk, puh. (09) 34 888 417Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 28 340 euroa (MMM/YTR:n osuus 18 300 euroa)Kesto: 10/2005–3/2007Avainsanat:muuttoliike, maaseutualueetJulkaisutNivalainen, Satu (2008). Työelämään astuvien, perheikäisten ja työelämästä irtautuvien muutto: ketkä muuttavat maaseudulle?Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen Työpaperit-sarja 107. Saatavissa myös: http://www.ptt.fi/dokumentit/tp107_2411080909.pdf.TavoitteetLähimenneisyydessä maaseutu on menettänyt muuttotappioiden myötä erityisesti nuoria asukkaitaan. Tulevaisuudessa tilannemuuttuu, koska väestön ikääntymisen myötä myös maaseudulla vapautuu aiempaa enemmän työpaikkoja, joihin kouluttautuneetnuoret voivat työllistyä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erityisesti maaseudun näkökulmasta 1) työelämään astuvien,perheikäisten ja työelämästä irtautuvien muuttajien ominaisuuksia ja muuttopäätökseen vaikuttavia tekijöitä sekä 2) ikäryhmiensisäisiä ja välisiä eroja muuttamisessa, erityisesti asuinpreferenssien vaihtelua iän myötä. Tutkimuksen tuloksia voidaanhyödyntää mm. suunniteltaessa toimenpiteitä muuttajien houkuttelemiseksi maaseudulle.Hanke oli alun perin suunniteltu kaksivuotiseksi. Hankkeen synnyn taustalla vaikutti vuonna 2002 päättynyt MMM/YTR-rahoitteinenhanke ”Maallemuuttajat – millaisia he ovat?”ToteutusTutkimusaineiston muodosti Tilastokeskuksen väestölaskentojen pitkittäistiedosto, johon oli liitetty tietoja mm. työssäkäyntijaasumistilastoista. Tutkimusvuodeksi valittiin 2001, jolloin kaikista 25–64-vuotiaista asuinkuntaansa oli muuttanut 7765henkilöä. Muuttaneet jaettiin pienempiin ryhmiin muuttokohteen mukaan eli kaupunkeihin, kaupunkien läheiselle maaseudulle,ydinmaaseudulle ja harvaan asutulle maaseudulle muuttaneisiin. Tämän luokittelun perusteella pystyttiin tutkimaan sitä,kuinka eri alueille muuttaneiden henkilöiden ominaisuudet vaihtelevat.Hankkeen tutkija lähti ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi ja hankkeen eteneminen keskeytyi täksi ajaksi. Hankkeelle oli alunperin suunniteltu haettavan jatkorahoitusta, mutta hankkeen alun viivästymisen ja vähäisen etenemisen takia jatkorahoituksenhakemisesta päätettiin luopua. Hankkeella ei ollut ohjausryhmää.TuloksetKaikki maaseutualueet luovuttavat opiskeluikäisiä ja työttömiä kaupunkeihin, mutta opiskeluiän jälkeen muuttovirrat kääntyvätnettomääräisesti pois kaupungeista. Ydinmaaseutu saa muuttovoittoa työuraa aloittelevista, lapsiperheistä sekä eläkeikäälähestyvistä. Työuraansa lopettelevia houkuttaa myös harvaan asuttu maaseutu. Kaupungeista lähtevät 25–44 -vuotiaat133

muuttavat pääosin kaupunkien läheiselle maaseudulle, mutta jatkavat työssäkäyntiä kaupungissa. Korkeasti koulutettujenosuus ydinmaaseudulla on hieman pienempi kuin kaupunkien läheisellä maaseudulla. Ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutuvastaanottavat eläkeikää lähestyviä henkilöitä, joilla on yleensä vähintään keskiasteen koulutus.Ekonometrinen analyysi osoittaa, että ydin- ja harvaan asutulle maaseudulle muuttavat ovat tyypillisesti keskimääräistä pienituloisempia.Poikkeuksen tekevät eläkeikää lähestyvät muuttajat, joiden tulo- ja koulutustasot eivät poikkea keskimääräisestä.Hieman yllättävä tulos on, että nuorten työuraa aloittavien (25–34 -vuotta) joukossa korkea koulutus lisää ydin- ja harvaanasutulle maaseudulle muuttamista. Toisin sanottuna korkeasti koulutetut eivät suuntaa vain kaupunkeihin tai niiden ympäristöön,vaan myös syrjäisemmille seuduille. Useimmiten perhetekijät eivät toimi maaseudulle muuttamisen esteenä, muttajarruttavat kaupunkiin muuttoa.VaikutuksetTutkija kävi esittelemässä aihetta aluetaloustieteen kongressissa New Yorkissa USA:ssa marraskuussa 2008. Muita vaikutuksiahankkeesta ei ole ehtinyt syntyä, koska hankkeen perusteella tehty PTT:n Työpaperit-sarjan julkaisu ilmestyi vasta vuonna2008.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 18 300 euroa, ja se kului kokonaan. Hanke sai tästä 3000 euroa ennakkona. Loputhankkeen rahoituksesta eli n. 10 000 euroa tuli Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen omarahoituksena.TH 71 MAAsEudun TEEMAKyläT uusPAiKAllisuudEn ilMEnTäjänäVastuuorganisaatio: Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius (ent. Chydenius-Instituutti)Yhteyshenkilö: Ilkka Luoto, puh. (06) 8294 266Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 117 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 106 792,65 euroa)Kesto: 6/2004–6/2006Avainsanat:teemakylä, uuspaikallisuusJulkaisutLuoto, Ilkka (2006). Paikan tekstit ja narratiivinen jännite – kuusi maaseutukylää Suomessa ja Skotlannissa. Terra 118: 3–4,143–158. Saatavissa myös: http://elektra.helsinki.fi/se/t/0040-3741/118/3-4/paikante.pdf.Luoto, Ilkka (2006). Maaseutukulttuuri tarvitsee lisää sepitteellistä svengiä. Vieraskynä. Helsingin Sanomat. 22.10.2006.TavoitteetTutkimushankkeen tarkoituksena oli maaseudun teemakylien kartoittaminen maaseutututkimuksen ja kulttuurimaantieteennäkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, mitä maaseudun teemakylät ovat, ketkä niissä asuvat sekä ketkä niissä vierailevat.Tavoitteena oli sekä teorian että empirian kautta etsiä todisteita arvomuutokselle, jota kutsutaan uuspaikallisuudeksi ja jotamaaseudun teemakylät edustavat. Idea tutkimusaiheesta oli pitkän kypsyttelyn tulos.Tutkimuksen kohteeksi valittiin yhteensä kuusi kylää, kolme Suomesta ja kolme Skotlannista. Ne olivat enemmän tai vähemmäntunnettuja matkailukohteita ja jokainen niistä tunnetaan jonkin erityisen piirteen vuoksi (kuten Drumnadrochit Loch Ness -hirviöstäänja Tuuri kyläkaupastaan). Kyliä yhdistävinä tekijöinä olivat tarinallinen jännitteellisyys, matkailuvetovoima ja vakituinenasutus. Temaattisesti kylät olivat kuitenkin hyvin erilaisia. Lisäksi huomiota valinnassa kiinnitettiin kylien uuspaikalliseenluonteeseen. Uuspaikallisuus voi ilmetä mm. kakkosasumisena, maaseutumatkailuna tai maaseudun tulomuuttona.ToteutusHankkeen alkuvaiheessa syksyllä 2004 toteutettiin teemahaastattelut Suomessa ja Skotlannissa. Haastateltavat olivat pääasiallisestikunnanjohtajia, yrittäjiä ja muita kyläaktiiveja. Skotlannissa aineistonkeruu oli odotettua haastavampaa, koska haas-134

tattelujen sopiminen ja toteuttaminen oli vaikeaa. Pääasiallisena syynä tähän oli alueellinen hallintojärjestelmä, jossa paikallistasonviranomaiset eivät olleet yhtä helposti tavoitettavissa kuin Suomessa. Tämän todettiin kuitenkin olleen ainoastaan hidaste,ei este, ja haastatteluja onnistuttiin tekemään tarpeeksi.Tutkimus sai keväällä 2005 uuden suunnan tutkijan käytyä keskusteluja kollegoidensa kanssa ja perehdyttyä teoreettiseen kirjallisuuteensyvemmin. Sekä teoreettiset että menetelmälliset tavoitteet muuttuivat alkuperäisiä haastavammiksi. Toteutettujenhaastattelujen tuloksia päätettiin käyttää ainoastaan taustamateriaalina sen sijaan, että ne olisivat toimineet tutkimuksenensisijaisena tiedonlähteenä. Tutkimuksessa siirryttiin enemmän kulttuurisen maantieteen sekä teoreettisen tutkimuksensuuntaan. Vuoden lopussa päätettiin, että tutkimustulokset raportoidaan referee-julkaisuna, ja vuoden 2006 alussa aloitettiinartikkelin ideoiminen ja kirjoittaminen. Artikkeli ilmestyi joulukuussa 2006.Suurin osa tutkimusaineistosta kertyi tutkijan vieraillessa kohdekylissä. Aineistona käytettiin lopulta haastattelujen lisäksi havainnointia,havaintoihin perustuvaa tutkimusmuistiota, juoruja, huhuja, valokuvia, karttoja, mainoksia, www-sivuja, keskustelujasekä hallinnollisia asiakirjoja. Pääpaino annettiin havainnoinnille. Kohdekyliin tutustuttiin henkilökohtaisesti ja mahdollisimmanperusteellisesti ottaen huomioon resurssien asettamat rajoitukset. Tutkimuksen edetessä hankkeen toteuttaja perehtyisenhetkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun keskittyen eritoten maaseudun vetovoimaan, maaseutuasumiseen (lomaasumiseen),turismiin, maaseudun asemaan nyky-yhteiskunnassa sekä maaseudun ja kaupungin vuorovaikutukseen.Tutkimusta esiteltiin rahoituskauden aikana neljässä kansainvälisessä konferenssissa sekä kolmessa suomalaisessa tapahtumassa.Hankkeella ei ollut virallista ohjausryhmää.TuloksetTutkimuksen tuloksena kuudesta valitusta teemakylästä laadittiin omat kuvauksensa. Hanke toi aiheeseensa uutta näkökulmaasekä teoreettisesti että empiiristen tulosten pohjalta. Tulokset auttavat käsittämään kuinka matkailukylät määrittyvätkulttuurisesti maaseudun ja kaupungin keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimus auttaa myös ymmärtämään uuspaikallisuudenluonnetta. Uuspaikallinen kylä on luonteeltaan joustava, koska eri käyttäjäryhmät voivat löytää tällaisen paikan ainauudestaan – vaihtelevien merkitysrakenteiden kautta.VaikutuksetTeemakylätutkimus on luonteeltaan teoreettista maaseutututkimusta. Tutkimuksen ehkä keskeisin anti on uudenlaisten käsitteidenja teoreettisten työkalujen tuominen kansalliseen maaseutukeskusteluun ja -tutkimukseen.Hanke vaikutti pääasiassa tutkijan omaan toimintaan, josta lähti liikkeelle myös hänen samaa aihetta käsittelevä väitöskirjaprojektinsa(väitellyt marraskuussa 2008). Hanketta esiteltiin useiden seminaarien yhteydessä, joissa syntyi myös verkostoitumistasekä uusien että vanhojen toimijoiden kanssa. Vuoden 2009 aikana järjestetään aihetta sivuava kansainvälinen seminaari,jolla oli haastatteluhetkellä työnimi ”maaseutu kulttuurisena tuotteena”.TalousTutkimuksen kokonaiskustannukset olivat n. 117 000 euroa. Hankkeen diaariotteen mukaan hankkeelle oli myönnetty rahoitustajoko 109 500 euroa tai 129 500 euroa. Toteutunut MMM/YTR-rahoitus oli lähes 107 000 euroa. Omarahoitusosuus hankkeestaoli n. 10 000 euroa.135

TH 72 KAuPunGin läHEisEn MAAsEuTuAsuMisEn KEHiTTäMinEn. EsiMErKKinä sEinäjOEn jA PEräsEinäjOEnKunTAliiTOsVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, SeinäjokiYhteyshenkilöt: Ulla-Mari Heiskanen, puh. (06) 4213 312,Petri Kahila, puh. (+46 8) 463 5424Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 40 467,51 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 11/2005–9/2006Avainsanat:maaseudun ja kaupungin vuorovaikutus, kuntaliitos, maaseutuasuminenJulkaisutHeiskanen, Ulla-Mari & Petri Kahila (2006). Kaupungin läheisen maaseutuasumisen kehittäminen: Esimerkkinä Seinäjoen jaPeräseinäjoen kuntaliitos. Ruralia-instituutin julkaisuja 9. Saatavissa myös: http://ruralia.sjoki.uta.fi/hymakes/Julkaisut/julkaisuja9.pdf.Artikkeli Ilkka-lehdessä sekä haastattelu Pohjanmaan Radiossa.TavoitteetSuomessa alettiin 2000-luvun alussa toteuttaa kuntaliitoksia, ja niissä otettiin maaseutunäkökulma huomioon eri tavoilla.Maaseutu osana kaupunkia antaa laajemman mahdollisuuden markkinoida uutta kaupunkia maaseutumaisena asuinympäristönä.Kaupunkien muuttuminen asettaa uusia haasteita kaupungin kehittämiselle ja kaupunkisuunnittelulle.Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa materiaalia kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen pitkäjänteiselle kehittämistyölleerityisesti asutusrakennetta koskien. Tarkastelun kohteena oli kuntaliitoksen jälkeisen kaupunkien läheisen maaseudun asutusrakenteenkehittyminen ja edistäminen. Tavoitteena oli kiinnittää huomiota kaupungin työntö- ja maaseudun vetovoimatekijöihin.Esimerkkialueena oli Seinäjoen ja Peräseinäjoen kuntaliitos.ToteutusKirjallisuus- ja hankekatsauksessa selvitettiin mm. sitä, mitä tekijöitä on otettu huomioon kaupunkien läheisen maaseutuasumisenkehittämishankkeissa sekä kuinka hankkeet ovat vaikuttaneet ja mitä niistä on opittu. Lisäksi tarkisteltiin erilaisia kuntaliitosselvityksiäja Peräseinäjoen vetovoima- ja hyvinvointitekijöitä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa toteutettiin kysely ja teemahaastattelut.Kysely lähetettiin 1 090:lle Seinäjoelta muualle Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueelle vuosina 2003–2004muuttaneelle. Alunperin tarkoituksena oli haastatella myös potentiaalisia muuttajia, mutta tämä vaihe korvattiin kiinteistövälittäjienhaastatteluilla. Näiden haastattelujen koettiin antavan enemmän tietoa yleisnäkemyksistä, asuntomarkkinoista,maankäytöstä ja rakentamisesta. Kiinteistönvälittäjien haastatteluja tehtiin kahdeksan. Lisäksi haastateltiin yhdeksää Seinäjoenkaupungin teknisen toimen viranhaltijaa. Koottujen tietojen perusteella kirjoitettiin aihetta kuvaava julkaisu. Hankkeentyöntekijät tekivät matkoja mm. Kuopioon ja Joensuuhun, joissa on jo toteutettu maaseudun ja kaupungin yhdistäviä kuntaliitoksia.Hankkeella oli myös ohjausryhmä, mutta sillä ei ollut mainittavaa merkitystä hankkeen kannalta.TuloksetHankkeen tuloksena julkaistiin tutkimusraportti. Siinä pohditaan Seinäjoen ja Peräseinäjoen kuntaliitoksen kautta mm. maaseudullaja kaupungeissa asuvien asukkaiden palvelutarpeiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuksen mukaan Seinäjoelta maakuntaanmuuttaneet olivat useimmiten nuoria, perheen perustamisvaiheessa olevia asukkaita, joille asuinpaikan valinnassaoli tärkeää elämänvaiheeseen sopivan asuinpaikan löytäminen. Maaseudulle muutettaessa tärkeimpänä palveluna pidettiinala-asteen koulua. Muuttajan synnyinjuuret vaikuttivat myös valituksi tulevaan asuinpaikkaan, sillä enemmistö maaseudunuusista asukkaista muutti omalle tai puolison entiselle kotipaikkakunnalle. Asukkaiden vuorovaikutus kaupunkiin oli kiinteä,ja sieltä hankittiinkin suurin osa palveluista. Siksikin kaupungin läheisen maaseudun palvelutasoon oltiin tyytyväisiä. Peräseinäjoellaei ollut tapahtunut suuria muutoksia asumisen suhteen kuntaliitoksen jälkeen. Markkinoilla olevia tontteja ja kiinteistöjäoli vähän.136

Tutkimusraportin mukaan asuinalueiden suunnitteluun on panostettava entistä enemmän. Kuntalaiset arvostavat suuria tonttejaja toimivia liikenneyhteyksiä palveluiden luokse. Kylien rooli asumisen markkinoinnissa kaupunkien läheisellä maaseudullavahvistuu.VaikutuksetHaastatellut arvelivat hankkeen vaikuttaneen Seinäjoen ja Peräseinäjoen kuntaliitoksen suunnitteluun, toteutukseen ja jatkotoimenpiteisiin.Hankkeen aikana Ruralia-instituutin Seinäjoen yksikön kanssakäyminen Seinäjoen kaupungin kanssa vahvistui,ja yksikössä on toteutettu Seinäjoen kaupungin tilaamia tutkimushankkeita myöhemminkin. Aiheen tiimoilta on tullut yhteydenottoKeski-Suomesta, jossa tehdään samantyyppistä maaseutuasumisen kehittämistä.TalousHanke anoi vuonna 2005 hankkeelle 46 000 euroa ensimmäiselle toteutusvuodelle. Hankkeelle kuitenkin myönnettiin vuosina2005 ja 2006 yhteensä 46 000 euroa. Hankkeen kulut olivat hieman yli 40 000 euroa. Hankerahaa jäi käyttämättä hieman yli5 000 euroa, eivätkä haastateltavat osanneet kaksi vuotta hankkeen jälkeen sanoa siihen erityistä syytä.137

TEEMA ”MAAsEudun TOiMinTOjEn, PAlVElujEn jA AsiAnTunTijAjärjEsTElMiEn KEHiTTäMinEn”(sekä tutkimus- että kehittämisteema)Teeman nimi on säilynyt samana.KH 73 AlKAViEn MAAsEuTuyriTTäjiEn nEuVOnnAn lAATuVArMisTus OsAnA sEudullisTA nEuVOnTAAVastuuorganisaatio: Suomen Jobs and Society ryYhteyshenkilö: Heikki Pietarinen, puh. 0500 285 902Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 226 128 euroa (MMM/YTR:n osuus 120 000 euroa)Kesto: 3/2002–3/2006Avainsanat:maaseutuyrittäjä, neuvontapalveluJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetHanke sai alkunsa pitkään pohditusta ideasta tarjota uutta liiketoimintaa aloittaville maaseutuyrittäjille samanlaisia neuvontapalvelujakuin kaupungeissakin. Suuri vaikutus hankeideaan oli myös kauppa- ja teollisuusministeriön halulla sitoutua kehittämäänmaaseudun neuvontapalveluja. Kehittämishankkeen tarkoituksena oli taata eri toimijoiden kautta maaseutuyrittäjilleosaavat ja laadukkaat neuvontapalvelut ”yhden luukun” periaatteella. Hanke linkittyi tiiviisti Kuntaliitossa samaan aikaankäynnistyneeseen Seudulliset yrityspalvelut -hankkeeseen, jonka oli määrä suunnitella seudullista yrityspalvelumallia. Tavoitteenaoli tuottaa ja kehittää Seudulliset yrityspalvelut -hankkeelle sen tarvitsemia laatuvarmistettuja tukipalveluja.Hankkeessa pyrittiin tiivistämään neuvontaa antavien tahojen yhteistyötä. Lisäksi tavoitteena oli selkiyttää toimintaa koskeviapelisääntöjä. Yhteistyötä lisäämällä ja pelisääntöjä tarkentamalla toivottiin toiminnan vaikuttavuuden ja palvelujen laadunparantuvan.Palvelun tuottamisessa tavoitteena oli tehdä yhteistyötä seudullisen mallin kehittämisessä mukana olevien toimijoiden kanssa.Näistä toimijoista keskeisimpiä olivat Suomen Kuntaliitto, kunnalliset elinkeinopalvelujen tuottajat, TE-keskukset, SuomenJobs and Society ry ja ProAgria Maaseutukeskusten liitto.Hankkeen toteuduttua hyödynsaajiksi määriteltiin yritysneuvontapalvelun loppukäyttäjät eli maaseudulla yritystoimintaa käynnistävätsekä sitä jo harjoittavat. Toiseksi esille nostettiin yritysneuvontapalveluja tuottavat organisaatiot ja niissä toimivatyritysneuvojat. Välillisesti hankkeesta todettiin pitkällä aikavälillä hyötyvän yritysneuvontaa rahoittavat yksityiset ja julkisettahot.ToteutusHanke toteutettiin vuosien 2002 ja 2006 välisenä aikana tiiviissä yhteistyössä Seudulliset yrityspalvelut -hankkeen (KH 74)kanssa. Yhteistyön toimivuuden varmistamiseksi toimijat perustivat yhteisen ohjausryhmän sekä järjestivät teemakoulutusryhmätyöskentelyä.Lisäksi hankkeen tuloksena Suomen Jobs and Society Ry ja ProAgria Maaseutukeskusten liitto solmivat vuonna2002 yhteistyösopimuksen, jossa osapuolet sitoutuivat sekä edistämään yrittäjyyttä maaseudulla että parantamaan keskinäistäyhteistyötään.Hankkeen koordinointi ja hankkeen talouden seuranta kuuluivat hankkeen osa-aikaisen johtajan tehtäviin. Lisäksi hän piti yhteyttäSeudulliset yrityspalvelut -hankkeen eri toimijoihin, osallistui seutusopimuksiin tähtääviin neuvotteluihin ja toimintamalliensuunnitteluun eri puolella Suomea, suunnitteli ja toteutti yritysneuvontaverkostossa toimiville tahoille koulutusta sekävastasi hankkeen tiedottamisesta ja raportoinnista.138

Aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön ja selkeisiin pelisääntöihin pyrittiin seutuhankkeessa tapahtuvalla yritysneuvojakoulutuksella,jonka tarkoituksena oli vaikuttaa neuvontahenkilöstön yhteistyötä koskeviin asenteisiin ja ennakkoluuloihin sekä tutustuttaatoimijoita toisiinsa ja sitouttaa heitä käytännön yhteistyöhön. Koulutuksessa keskityttiin yleiseen yritysneuvontaosaamiseenja sen ylläpitämiseen. Painopiste oli maaseutualueilla voimakkaasti kehittyvien toimialojen ydinosaamisessa. Koulutukseenosallistui henkilöitä maaseudulla yritysneuvontaa tarjoavista organisaatiosta sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta.Lisäksi hankkeen aikana järjestettiin vuosittaisia yhteistapahtumia ja seminaareja näiden julkisten ja yksityisten organisaatioidenkanssa.Hankkeelle asetettujen tavoitteiden taso ja toimenpiteet vaihtelivat seutukunnittain. Toisaalla hankkeen rooli oli toimia seutuyhteistyöpyrkimystenalkuvaiheessa olevien seutukuntien neuvottelujen käynnistäjänä, kun taas toisaalla pyrittiin tukemaankehitystä kohti seudullisen yrityspalvelusopimuksen solmimista. Hankkeen toteuttamisen suhteen odotukset nousivat monellataholla epärealistisillekin tasoille, mikä osaltaan vaikutti myös tuloksiin.TuloksetHankkeen aikana yhteistyö yritysneuvontaa antavien tahojen välillä kehittyi. Hankkeen seurauksena erityisesti yhteistyöhalukkuudenarveltiin lisääntyneen. Koska valtionhallinto pyrki lisäämään yhteistyötä useiden eri toimenpiteiden kautta, yksittäisenhankkeen roolia yhteistyön kehityksessä oli vaikea määritellä hankkeen toteuttajien mukaan. Seudullisia yrityspalvelusopimuksiatoteutui eri puolilla maata odotettua nopeammin. Hankkeen avulla saatiin myös edistettyä yritysneuvonnan erityisammattitutkinnonsuunnittelua. Lisäksi hankkeen tuloksena Suomen Jobs and Society ry ja ProAgria Maaseutukeskusten liittosolmivat vuonna 2002 yhteistyösopimuksen, jossa osapuolet sitoutuivat sekä edistämään yrittäjyyttä maaseudulla että parantamaanheidän välistä yhteistyötä.Koska ”Alkavien maaseutuyrittäjien neuvonnan laatuvarmistus osana seudullista neuvontaa”-hanke toimi tiiviissä yhteistyössäSeudulliset yrityspalvelut -hankkeen kanssa, myös sen tulosten ja tavoitteiden saavuttamisen todettiin olevan sidoksissayhteistyöhankkeen tuloksiin.VaikutuksetHanke oli vaikuttanut osaltaan opetusministeriön toimintaan edistäen maaseutuyrittäjien neuvonta-alan erityisammattitutkinnonsyntymistä. Hankkeen jälkeinen toiminta oli myös pitänyt yllä tiiviimpää yhteistyötä kohderyhmän sisällä sekä virkamiestasonja muiden toimijoiden välillä.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat yhteensä hieman yli 226 000 euroa. MMM/YTR:n osuus tästä oli 120 000 euroa. Hankettarahoitti myös kauppa- ja teollisuusministeriö n. 60 000 eurolla. Lisäksi elinkeinoelämältä saatiin yksityistä rahoitusta n.46 000 euroa.KH 74 sEudullisET yriTysPAlVEluTVastuuorganisaatio: Suomen KuntaliittoYhteyshenkilö: Jarkko Huovinen, puh. 040 531 6655Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 1381 081 euroa (MMM/YTR:n osuus 368 468,54 euroa)Kesto: 1/2002–9/2007Avainsanat:yritysneuvonta, yhteistyö, kehittäminenJulkaisut”Seudulliset yrityspalvelut – Hyviä käytäntöjä”. Esite. Saatavissa myös: http://hosted.kuntaliitto.fi/WorkSpaces/testi/Docs/3108/yrityspalvelut_ebook.pdf139

TavoitteetHankkeen taustalla oli TE-keskusten aiempi hanke, joka liittyi yrityspalveluiden ja maaseutuneuvonnan kehittämiseen. Uudenhankkeen tavoitteena oli parantaa yrityspalveluiden tasoa ja saatavuutta tehostamalla niin valtion alueorganisaatioiden, kuntien,neuvontaorganisaatioiden kuin yksityisten yrityspalveluyritystenkin resurssien hyödyntämistä yritysneuvonnassa ja kehittämispalveluissa.Hankkeessa keskityttiin pieniin ja keskisuuriin seutukuntiin, joissa seudullinen yhteistyö oli erittäin tärkeää yritysneuvontapalveluidensäilyttämiseksi alueella. Tavoitteena oli luoda eri organisaatioiden yhteistyön pohjalta vähintään 50 seudusta koostuvaseudullisten yrityspalvelupisteiden valtakunnallinen verkosto. Hankkeen tavoite kirjattiin kesällä 2003 Vanhasen I hallituksenohjelmaan ja se oli osa yrittäjyyden politiikkaohjelmaa.ToteutusSeudulliset yrityspalvelut -hanke toimi Yritys-Suomen ”Seudulliset yrityspalvelut”-kehittämis-ryhmän alaisuudessa. Kuntaliitossatoteutettava osio keskittyi Seudullisten yrityspalveluiden toiminnan kehittämiseen.Vuoden 2004 lopulta lähtien hankkeessa järjestettiin seudullisia arviointi- ja kehittämiskeskusteluja, joiden tarkoituksena oliyhdessä yritysneuvontaa tekevien yhteistyötahojen edustajien kanssa käydä läpi toimintaa sekä nostaa esille yrityspalveluidenkehittämistarpeita seuduittain. Tilaisuuksissa painotettiin yrityspalveluja tuottavien toimijoiden keskinäisen yhteistyön toimivuutta.Näiden keskustelujen pohjalta koottiin yhteenvetoja eri näkökulmista, joita vuorostaan hyödynnettiin keskusteluissa ministeriöidenkanssa. Lisäksi hankkeen aikana järjestettiin 117 koulutus- ja tiedotustilaisuutta tai seminaaria, joissa oli yhteensä4 000 osallistujaa. ESR-rahoitusta haettaessa asetettu osallistujamäärä tavoite ylitettiin yli tuhannella osallistujalla. Järjestämällälaadunkehittämiseen liittyviä koulutuspäiviä sekä organisoimalla laatujärjestelmätyöhön eri seutujen kokemuksiahyödyntävä kehittämisrengas tuettiin myös yritysneuvontaorganisaatioiden toiminnan laadunkehittämistä.Yksi hankkeen tärkeimmistä tehtävistä oli informoida seudulliseen yrityspalveluyhteistyöhön mukaan toivottavia toimijoita toimintamallineduista sekä siitä saaduista kokemuksista. Teemasta tiedotettiin sidosryhmien omissa tilaisuuksissa ja yksinomaanteemaa käsittelevissä tilaisuuksissa. Lisäksi internetissä oli sidosryhmille hankkeen työtila, jonka kautta kiinnostuneetpystyivät seuraamaan hankkeen edistymistä. Sivut sisälsivät mm. malleja sopimuksista, kuvauksia hyvistä käytännöistä,tietoa koulutustilaisuuksista, tukimateriaalia omaan tiedotukseen sekä pohjamalleja asiakastyytyväisyyskyselyistä. Hankkeenaikana koottiin lisäksi prosessikuvauksia, joiden avulla pyrittiin nopeuttamaan yhtenäisen seudullisen yritysneuvontapalvelutarjonnanrakentamista. Kuvauksia laadittiin neljälle asiakasryhmälle: alkavat yritykset, toimivat yritykset, maaseutuyrityksetsekä sukupolvenvaihdosyritykset.Vuosina 2003 ja 2006 toteutettiin kyselytutkimukset, jotka selvittivät kuntaomisteisten seudullisten kehittämisorganisaatioidentoimintaa. Hanke tarjosi myös seuduille tutkimuspalvelua asiakastyytyväisyystutkimusten toteuttamiseksi.Hanke oli valtakunnallinen yritysneuvonnan yhteistyöhanke, jota olivat toteuttamassa myös kauppa- ja teollisuusministeriö,maa- ja metsätalousministeriö, työministeriö, TE-keskukset, YTR, kunnat, kuntaomisteiset kehittämisorganisaatiot ja keskeisetneuvontajärjestöt. Hankkeen ohjausryhmä muodostui sidosryhmien edustajista. Ohjausryhmän vaikutus näkyi hankkeessapääasiassa tiedottamisessa. Hankkeessa oli lisäksi mukana työvaliokunta, jonka vaikutus sisältöön ja toteutukseen oli merkittävämpi.TuloksetHanke täytti sille asetetut määrälliset tavoitteet. Sen lisäksi, että järjestettyihin koulutustilaisuuksiin ja seminaareihin osallistuituhat henkilöä enemmän kuin tavoiteltiin, niin tavoitteiden mukaisesti luotiin seudullinen yrityspalveluiden verkosto. Kaikenkaikkiaan hankkeeseen ilmoittautui mukaan 65 seutua, joista 49 täytti seudulliselle yrityspalvelulle asetetut minimivaatimukset.Hyväksyttyjen osallistujien toimialueet kattoivat 53 seutua. Toimijoiden välisiä yhteispalvelusopimuksia oli vuoden 2007loppuun mennessä allekirjoitettu yli 50 seudulla.Hanke vahvisti maaseutuyritysten neuvontapalveluja sekä aktivoimalla tähän liittyvää hanketoimintaa että tuomalla laajemminyritysneuvontapalvelut maaseutuyrittäjien ulottuville. Hankkeen aikana syntyi uusia kuntaomisteisia seudullisia kehittä-140

misorganisaatioita. Yritysneuvonnan toimijat myös kokosivat henkilöstöään seudullisiin yhteistoimistoihin. Lisäksi asiakaspalautteenkerääminen ja palautteesta saadun tiedon hyödyntäminen yleistyivät.VaikutuksetHankkeella on ollut vaikutusta erityisesti sen kohderyhmän eli pienten ja keskisuurten seutukuntien toimintaan. Yhteistyötä organisaatioidenvälillä neuvontapalveluiden käytössä yli organisaatiorajojen on pystytty edesauttamaan. Hankkeella oli myösmerkittävä vaikutus Yritys-Suomi -hankkeeseen, joka syntyi tämän hankkeen tuloksista ja jolla on rahoitus työ- ja elinkeinoministeriöstäaina vuoteen 2013 asti. Hankkeesta syntynyt verkostoituminen on ollut pääasiassa verkostoitumista yritysneuvonta-toiminnansisällä.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat lähes 1400 000 euroa. Rahoitus jakautui seuraavasti: MMM/YTR 368 469 euroa, SuomenKuntaliitto 143 113 euroa, kauppa- ja teollisuusministeriön kansallinen rahoitus 420 000 euroa, ESR-rahoitus (Työministeriöja KTM) 427 999 euroa sekä valtiovarainministeriö 20 000 euroa. Lisäksi hankkeen omilla tuotoilla koottiin 1 500 euroa.Kuntaliitossa hallinnoitu rahoitus (MMM/YTR, Kuntaliitto, tuotot) kattoi projektipäällikön toiminnasta syntyneet kulut. Loppurahoituksenhallinnoinnista vastasi Pirkanmaan TE-keskus. Valtiovarainministeriön rahoitus käytettiin sähköisten asiakastyytyväisyyskyselyidenkehittämiseen ja kauppa- ja teollisuusministeriön kansallinen rahoitus projektijohtajan palkkakuluihin sekäPirkanmaan toimiston yleiskuluihin. ESR-rahoituksella katettiin koulutustilaisuuksien ja seminaarien järjestämisestä aiheutuneetkulut, laatutyöhön liittyvät konsultointikulut, asiakastyytyväisyystutkimuksiin liittyvät tukitoiminnot sekä palveluprosessienkuvaamiseen liittyvä työ.KH 75 uusOsuusTOiMinnAn EdisTäMinEnVastuuorganisaatio: Pellervo-Seura ryYhteyshenkilö: Juhani Lehto, puh. (09) 476 5562Päärahoittajat: MMM/YTR ja Pellervo-SeuraKokonaiskustannus: arvio: 310 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 131 491,13 euroa)Kesto: 4/2002–6/2005Avainsanat:osuuskunnat, yritysneuvojatJulkaisutPellervo-Seura ry (2002). Osuustoiminnan kansainväliset periaatteet.Pellervo-Seura ry (2002). Uusi osuuskunnan perustajan opas.Esitteet yllä mainituista julkaisuista.Pellervo-Seura ry (2005). Yritysneuvojan osuuskuntaopas. Saatavissa myös: http://www.pellervo.fi/pdf/yritysneuvojan_osuuskuntaopas.pdf.TavoitteetOsuustoimintaa alettiin pitää 1990 luvulla jälleen yhtenä varteenotettavana yritysmuotona. Pellervo-Seura on edistänyt osuustoimintaa1990-luvun alusta lähtien, mutta asenteissa on edelleen paljon muokattavaa ja tietoa levitettävänä. Uusosuustoiminnanedistäminen -hanke oli jatkoa aiemmalle osuuskuntatoiminnan kehittämishankkeelle, ja se keskittyi osin aiemmassahankkeessa esille tulleiden epäkohtien korjaamiseen.Hankkeen päätavoitteeksi muotoutui yritysneuvojien osuuskuntatietouden lisääminen. Toiminnan kohteeksi valittiin lisäksimm. kuntien elinkeinoneuvojia sekä eri oppilaitoksien ja muiden yrittäjyyttä edistävien tahojen asiantuntijoita. Tavoitteena oli,että hankkeen jälkeen osuuskuntaa pidetään aidosti yhtenä yritystoiminnan muotona yrityksen perustamiseen liittyvien neuvojienkeskuudessa.141

ToteutusHankkeen käynnistymistä helpotti edeltävän hankkeen aikana tehty työ. Hankkeen alkuvaiheessa etenemistä hidasti hiemanyhden työntekijän vaihtaessa työpaikkaa. Hankkeen aikana otettiin yhteyttä osuustoiminnan edistämisen merkeissä satoihinhenkilöihin esim. puhelimella, sähköpostilla, kirjeellä tai seminaareissa. Yritysneuvojia haastattelemalla saatiin käsitysosuustoiminnan asemasta. Vuosina 2002–2004 järjestettiin yhteensä yhdeksän koulutustilaisuutta kahdeksassa eri kunnassaympäri Suomea. Tiedon levittämiseksi ylläpidettiin aktiivisesti osuustoiminnan verkkosivuja (http://www.pellervo.fi/wuokko/) jakirjoitettiin Uusosuuskunta-liite kuuteen Osuustoiminta-lehteen. Liitteen kohderyhmänä olivat pienosuuskunnat. Myös neuvontaoli tärkeä osa hanketta. Hankkeessa tehtiin yhteistyötä mm. Suomen Kylätoiminta ry:n ja Tampereen Seudun Osuustoimintakeskuksenkanssa. Koska osuuskuntalain lakimuutos astui hankkeen aikana voimaan, laadittiin uusi osuuskunnan perustajanopas. Hankkeella oli ohjausryhmä, jossa oli edustajat kauppa- ja teollisuusministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä,Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:stä ja Pellervo-Seurasta. Ryhmän kokeneilla jäsenillä oli merkittävää vaikutustahankkeen toteutukseen.TuloksetHankkeessa levitettiin laajasti tietoa osuuskuntamuodon mahdollisuuksista yritysmuotona ja siten saavuttamaan hankkeentavoitteet. Suomessa on 2000-luvun alussa perustettu 100–250 osuuskuntaa vuodessa, ja hanke arvioi toimintansa vaikuttaneenpositiivisesti määrän kehittymiseen, mutta täsmällistä tai kappalemääräistä vaikutusta ei ole tiedossa. Hankkeen aikananeuvonta johti myös muutaman osuuskunnan perustamiseen.Hankkeen myötä huomattiin, että maaseutualueiden kehittämiseen ja aktivoimiseen osallistuu erittäin suuri joukko ihmisiä.Heidätkin pitäisi tavoittaa ja saada tietoisuus osuustoiminnan mahdollisuuksista kasvamaan.VaikutuksetHankkeen myötä tietoisuus osuuskunnan muodosta yhtenä varteenotettavana yritysmuotona kasvoi. Aiheeseen liittyviä hankkeitaon Pellervo-Seuralla ollut Osuustoiminnan edistäminen -hankkeen jälkeen muitakin, esim. Pienosuuskuntien verkottuminen-hanke. Näitä on toteutettu mm. aikaisemmissa hankkeissa tutuiksi tulleiden yhteistyökumppaneiden kanssa.TalousMMM/YTR-rahoitus osuus oli noin puolet hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Myös kauppa- ja teollisuusministeriö osallistuihankkeen alkuvaiheessa tiettyihin kustannuksiin, kuten seminaarin järjestämiseen sekä julkaisujen painokustannuksiin.Loput rahoituksesta tuli Pellervo-Seura ry:ltä. MMM/YTR-rahoitusta myönnettiin kolmena vuonna yhteensä 159 000 euroa, jatästä jäi käyttämättä yli 27 000 euroa.KH 76 TuOTTAjAOrGAnisAATiOidEn PErusTAMinEn suOMEssA -OPAsVastuuorganisaatio: Puutarhaliitto ryYhteyshenkilö: Katarina Lassheikki, puh. (09) 5841 6513Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 17 812 euroa (MMM/YTR:n osuus 17 461,25 euroa)Kesto: 5/2004–10/2005Avainsanat:tuottajaorganisaatio, markkinointiyhteistyöJulkaisutLassheikki, Katarina (2005). Taloudellista hyötyä kasvisten yhteismarkkinointiin. Puutarha & Kauppa 1–2/2005.Lassheikki, Katarina (2005). Tuottajaorganisaatiosta lisää kilpailukykyä omalle yritystoiminnalle. Teho 2/2005.Lassheikki, Katarina (2005). Kasvistuottajien yhteistoiminta. RuokaSuomi 3/2005.Lassheikki, Katarina (2006). Tuottajaorganisaatiosta lisää kilpailukykyä yritystoiminnalle. Puutarhakalenteri 2006.Ylitalo, Harto ja Katarina Lassheikki (2005). Kasvistuottajien yhteistoiminta. Puutarhaliiton julkaisuja nro 335.Kasvistuotannon yhteistoimintaan harkiten. Esite.142

TavoitteetHankkeen lähtökohtana oli kasvisalan tuottajayhteistyön rakentaminen ja yhteismarkkinointiyrityksen toteutukseen liittyvänkäytännönläheisen materiaalin puuttuminen. EU:n tuottajaorganisaatiojärjestelmä mahdollistaa yhteistoiminnan tarjoamallasiihen lisäresursseja. Rahastotuen tuomat mahdollisuudet olivat kuitenkin niin vaikeasti ymmärrettävissä, etteivät ne houkutelleettuottajia perustamaan tuottajaorganisaatiota. Hankkeen tarkoituksena oli selkeyttää yhteistoiminnan mahdollisuuksia.Hankkeen tavoitteena oli1) laatia käytännönläheinen opas markkinointiyrityksen perustamisesta ja tuottajaorganisaatiojärjestelmän tarjoamistamahdollisuuksista kasvisten yhteismarkkinoinnissa,2) edistää markkinointiyhteistyötä ja sitä kautta parantaa vihannesten, hedelmien ja marjojen tuotannon kannattavuutta,3) edistää toimintarahastotuen hyödyntämistä kasvisten yhteismarkkinoinnissa tuomalla esille käytännönläheisesti toimintarahastotuentarjoamat mahdollisuudet pehmeiden ja kovien investointien ja tuotantopanosten rahoituksessa sekä4) parantaa valmiuksia tuottajayhteistyötä edistävän neuvonnan tarjonnassa.Innovatiivisena hankkeen toteutuksessa pidettiin viranomaisten ja neuvontaorganisaatioiden tiivistä yhteistyötä.ToteutusHankkeen aikana haastateltiin viittä suomalaista tuottajaorganisaatiota. Näissä neuvonnallisissa haastatteluissa selvitettiin,millaisia tiedonpuutteita toimintarahastotuen hyödyntämiseen liittyi sekä mitä kehittämistarpeita tuottajayhteenliittymillä oli.Samalla pyrittiin edistämään hyvää keskusteluilmapiiriä neuvontapalveluiden ja tuottajayritysten välillä.Haastattelujen lisäksi selvitettiin, miten EU:n tuottajaorganisaatiojärjestelmää sovelletaan muissa EU-maissa. Kerätyt tuloksetesiteltiin syksyllä 2004 pidetyssä ”Virikkeitä kasvisten markkinointiyhteistyön toteuttamiseen” -seminaarissa. Haastattelumatkojen,EU-maiden tuottajaorganisaatiokäytäntöjen selvittämisen ja seminaarin lisäksi hankkeen aikana pidettiin kolmeluentoa tuottajaorganisaatiojärjestelmästä, tehtiin yksi yhteenliittymän konsultointikäynti Puutarhaliitossa, käytiin kymmenkuntaneuvonnallista puhelinkeskustelua sekä julkaistiin alan ammattilehdissä viisi Puutarhaliiton kirjoittamaa lehtiartikkeliayhteistoiminnasta.Hankkeella ei ollut virallista ohjausryhmää. Hankkeen aikana pidettiin kuitenkin useita työkokouksia maa- ja metsätalousministeriönedustajien sekä projektipäällikön kesken. Rahastotuen hyödyntämismahdollisuuksien tutkimisessa sekä tuottajaorganisaatiosäädöstenselkiyttämisessä neuvonnan ja viranomaisten tiivis yhteistyö oli tärkeää. Viranomaisyhteistyön nähtiinkaiken lisäksi tuovan hankkeelle tarpeellista uskottavuutta.TuloksetHaastattelujen koettiin antaneen paljon uutta tietoa. Suomen tuottajaorganisaatiotoimintaa ohjaavia säädöksiä muutettiinhaastatteluissa esille nostettujen epäkohtien korjaamiseksi. Haastattelujen aikana tuottajien kiinnostus tuottajaorganisaatiojärjestelmääkohtaan lisääntyi. Lisäksi pystyttiin nimeämään useita uusia tukikohteita. Haastattelujen hyödyllisyys näkyi myösoppaassa käytännönläheisinä esimerkkeinä. Hankkeen tuloksena syntyi siis ensimmäisen tavoitteen mukaisesti ”Kasvistuottajienyhteistoiminta” -opas. Kirjassa annetaan vinkkejä ja ideoita siihen, kuinka yhteistoiminta aloitetaan ja miten sitä pyöritetään.Toisen tavoitteen saavuttamista voidaan arvioida vasta pidemmällä aikavälillä. Myöskään kolmannen tavoitteen eli toimintarahastotuenhyödyntämisen markkinoinnin tulokset eivät ole heti nähtävillä. Tuloksen saavuttaminen on arvioitavissa vastamaa- ja metsätalousministeriölle osoitettujen toimintaohjelmien hyväksymishakemusten perusteella, eli hyväksytäänkö ohjelmatvaltakunnantasolla. Hankkeen aikana neuvonnan ja viranomaisten sekä neuvonnan ja tuottajaorganisaatioiden välinenyhteistyö on parantunut.Hankkeen päätteeksi tehtiin toimenpide-esitys, jonka mukaan olisi syytä selvittää tuottajaorganisaatioiden yhteistyötarve sekä-halukkuus. Selvityksen perusteella olisi mahdollista suunnitella räätälöity markkinointiyhteistyötä edistävä hanke. Lopuksilaadittiin myös esitys mahdollisesta nelivuotisesta valtakunnallisesta puutarha-alan yritysyhteistyön edistämisohjelmasta.VaikutuksetHanke tuotti runsaasti neuvontatoimeksiantoja tuottajaorganisaatioilta. Se vaikutti myös suuresti lakimuutokseen, joka käsitteleerahastotuen kanavointia, jolloin rahoitus voi koskea vain osaa tuottajista suuremmassa hankkeessa. Lain muuttuminen143

koetaan alalla edistysaskeleeksi. Tiettävästi Vihannes-Laitila Oy:n tuottajaorganisaatioksi hyväksyminen ja mittava toimintaohjelmasaivat alkunsa tämän hankkeen pohjalta. Hanke onnistui tavoitteessaan luoda verkostoja suhteessa viranomaisiinsekä tuottajien ja neuvontaorganisaatioiden välille.TalousMMM/YTR vastasi hankkeen koko rahoituksesta. Rahoitusta myönnettiin enintään 20 000 euroa, josta lopulta hyväksyttiin maksettavaksiyli 17 000 euroa. Suurin menoerä oli ostopalvelut, joka muodostui Puutarhaliiton ulkopuolisen henkilön kirjoituspalkkiosta,konsultointipalkkiosta, tuottajaorganisaationseminaarin järjestelykuluista ja lehti-ilmoituksista. Hankerahoitustaei käytetty palkkakuluihin, koska projektipäällikön työpanos oli osa Puutarhaliiton neuvontatoimintaa.KH 77 sAAMEnKiElisEn sÁPMElAŠ-lEHdEn 70-VuOTisjuHlAnuMErOVastuuorganisaatio: Sápmelaš-lehden kannatusyhdistys ryYhteyshenkilö: Tarja Piirainen, puh. 040 5266 037Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 6000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 1/2003–12/2003Avainsanat:saamen kieli, juhlalehtiJulkaisutSápmelaš 70 jagi -juhlalehti.TavoitteetLapin Sivistysseura perusti saamenkielisen Sápmelaš-lehden vuonna 1934, ja siitä lähtien lehteä on julkaistu joka vuosi. Lehdessäkäsitellään mm. saamelaisten kulttuuriin ja toimeentuloon liittyviä asioita, joiden lisäksi siinä on henkilökuvauksia. Tämänhankkeen tarkoituksena oli laatia lehden 70-vuotisjuhlan kunniaksi juhlalehti jaettavaksi kaikkiin saamelaisiin kotitalouksiin.ToteutusHankesuunnitelman mukaan lehden toteutti Sápmelaš-lehden kannatusyhdistys. Lehden toteuttajien oli tarkoitus olla lähinnäSuomen eri saamenkielen murrealueilta kotoisin olevia henkilöitä. Lehdellä oli päätoimittaja, kaksi toimittajaa sekä tilapäisiäavustajia. Muilta osin toteutus ei ole materiaalin ja haastattelun puutteen vuoksi arvioitavissa.TuloksetJuhlalehti julkaistiin 46-sivuisena. Se sisälsi erilaisia artikkeleita, kirjoituksia ja haastatteluja. Lehti oli pääosin saamenkielinen,mutta sisälsi myös yhden suomenkielisen artikkelin.VaikutuksetEi arvioitavissa.TalousLehden toteuttamiseen myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 12 000 euroa. Hankkeessa tehtiin yksi maksatushakemus, ja haettusumma 6000 euroa maksettiin kokonaan.HuomioitaHankkeen yhteyshenkilö tavoitettiin ensimmäisellä soitolla kesäkuussa 2008. Haastattelua ei saatu sovittua, joten puhelun aikanasovittiin palattavan asiaan myöhemmin uudelleen. Arvioija yritti tavoittaa yhteyshenkilöä lukuisia kertoja vuonna 2008siinä onnistumatta. Hankkeen toista päätoimijaa ei voinut haastatella hänen sairastumisensa vuoksi.144

KH 78 VirTuAAliKunTA VäKiTuKKOlAVastuuorganisaatio: Järvilakeuden Opisto (ent. Järviseudun Opisto)Yhteyshenkilö: Leea Keto, puh. (06) 2412 3521Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 30 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 1/2004–4/2005Avainsanat:kuntalaiset, osallistaminen, vaikuttaminen, kansalaisopistoJulkaisutKarhusaari, Anne (2004). Väkitukot – mahdollisuuksien maaseutu. VHS-videotallenne.Useita artikkeleita hankkeen näytelmistä, esim. Kuntalehti 1/2004, Maaseutu Plus, Aikuiskoulutuksen Maailma AIMA ja JärviseudunSanomat.TavoitteetMaaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa 2001–2004 todetaan, että maaseudun ja sen elinkeinojen kehittämisen yksi peruskysymyson maaseudun ja sen ihmisten kyky tuottaa innovaatioita. Tärkeinä innovaatioina pidetään sosiaalisia ja organisatorisiauudistuksia, jotka liittyvät mm. kansalaisyhteiskunnan toimintaan, paikallisiin toimintaryhmiin ja kehittäjäyhteisöihin.Hankkeen tavoitteena oli kehittää edelleen ja levittää muihin maaseutukansalaisopistoihin Järviseudun Opistossa kehitettyätoimintatapaa, jossa draaman keinoin tuodaan maaseutukuntien kehittämis- ja muutostilanteita (seutuyhteistyö, kuntaliitoksetym.) lähelle kuntalaisia. Lisäksi tavoitteena oli saada ihmiset tutustumaan internetiin ja sähköpostiin sekä käyttämäänniitä. Kehitetty toimintatapa oli tarkoitus dokumentoida cd-rom-levyinä ja raporttina. Myöhemmin cd:n tekemisestä luovuttiin,koska mm. saatu rahoitus oli haettua paljon pienempi. Hanke käynnistyi YTR:n kulttuuriteemaryhmän kannustamana ja auttamana.ToteutusNäytelmä oli kiertävä jatkonäytelmä, joka näyteltiin jokaisessa Järviseudun Opiston jäsenkunnassa eli Kortesjärvellä, Vimpelissä,Evijärvellä ja Lappajärvellä Etelä-Pohjanmaalla samoilla hahmoilla, mutta oman kunnan näyttelijöillä. Juoni myös etenijokaisessa näytelmässä eteenpäin edellisen näytelmän pohjalta. Jatkodraaman rakennetta ja henkilöitä hahmoteltiin kirjoittajaseminaarissa,johon osallistui 19 kirjoittajaa, mikä oli iloinen yllätys hankkeen toteuttajille. Käsikirjoituksen edetessä käynnistyivätnäytelmäharjoitukset. Näytelmiin osallistui eri-ikäisiä naisia ja miehiä. Näytelmien jälkeen katsojat saivat vaikuttaanäytelmän juonen jatkumiseen äänestämällä joko paikanpäällä tai hankkeen verkkosivuilla (http://www.vakitukkola.fi/index.htm). Näytelmän tapahtumat sijoittuivat kuvitteelliseen Väkitukkola-kuntaan, koska näytelmää ei haluttu yhdistää todellisiinpaikkoihin, henkilöihin tai asioihin.Näytelmien toteuttaminen onnistui hyvin, vaikka välillä näyttelijöiden rekrytoiminen oli hidasta. Tähän vaikutti mm. se, ettäuuden näytelmäidean kertominen lyhyesti oli vaikeaa. Hankkeen toteuttajat yllättyivät siitä, että yleisö todella halusi vaikuttaajuonen etenemiseen. Näytelmän aikaan keskustelua kuntaliitoksista ei käyty, joten jotkut jopa halusivat näytelmän aiheen olevanjokin muu. Kuntaliitos-aiheessa haluttiin kuitenkin pysyä, joten näytelmän aihe nosti esille draaman ja huumorin kauttavakavan, jokaiseen vaikuttavan asian.TuloksetNäytelmät olivat suosittuja ja jokainen osa niistä sai runsaasti katsojia. Hanke sai myös kritiikkiä, koska sen pelättiin vaikeuttavanmm. jo olemassa olleiden näytelmäryhmien toimintaa. Kaikki näytelmän tekemisessä mukana olleet henkilöt eivät ymmärtäneetnäytelmän taustalla olevaa suurta yhteiskunnallista ideaa, mutta se ei estänyt hankkeen tavoitteiden toteutumista.Hankkeesta tiedotettiin laajasti ja se sai paljon julkisuutta. Mm. Kuntalehti ja Maaseutu Plus -lehti tekivät artikkelit hankkeenideasta, ja asiaa esitteli myös YLE:n Kulttuuriuutiset. Paikallislehti osallistui näytelmistä tiedottamiseen ahkerasti. Lisäksihanketoimijat esittelivät hanketta useissa seminaareissa, kuten toimintaryhmien, kylien ja kansalaisopistojen omissa kokoontumisissa.Hankkeen videon teki opiskelija opinnäytetyönään. Haastateltavan mukaan sosiaalinen pääoma alueella kasvoi.Suurin osa hankkeen tavoitteista saavutettiin.145

VaikutuksetHankkeen myötä huomattiin, että kansalaisopistoilla on paljon merkitystä maaseudun kehittämisessä. Tätä asiaa ovatkansalaisopistojen rehtorit alkaneet ottaa työssään huomioon.Hankkeen innoittamana hankkeen vetäjä kiinnostui kansalaisopistojen tutkimisesta tieteellisemmin. Hän teki yhdessä Mari Takamaankanssa YTR:n julkaisun 1/2008 ”Kansalaisopiston aika, paikka ja merkitys yhteiskunnassa. Selvitys kansalaisopistoistaalueensa kulttuuritoiminnan kehittäjänä” sekä teki haastatteluhetkellä kesällä 2008 aiheesta myös väitöskirjaa.Järviseudun Opistossa palkattiin eläkkeelle siirtyneen työntekijän tilalle ilmaisutaidon opettaja perinteisen käsityöopettajan sijaan,jotta jatkossa on voitu keskittyä draama-opetuksen tarjoamiseen ja sitä kautta maaseudun kehittämiseen draaman keinoin.Alueen eri kuntien harrastajateatterien välinen yhteistyö on jatkunut. Näyttelijät vierailevat toistensa harjoituksissa katsomassaja kommentoimassa esityksiä. Lisäksi näyttelijöitä pyydetään tarvittaessa mukaan myös naapurikunnista. Yhteistyömyös musiikin ja kuvataiteen harrastajien välillä lisääntyi, ja heidän ammattitaitonsa hyödyntäminen kansalaisopiston toiminnassaja näytelmissä on koko ajan kehittämisen kohteena.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 30 000 euroa. Lisäksi hankkeessa käytettiin Järviseudun Opiston omarahoitusta.Hankkeella oli yhteistyökumppaneita, joiden kautta pystyttiin mm. tiedottamaan ja mainostamaan edullisesti tai ilmaiseksi.HuomioitaSaman aihepiirin hanke: katso hanke numero 50.KH 79 yHTEisTyöllä KylillE ElinVOiMAA jA PAlVEluiTAVastuuorganisaatio: Suomen 4H-liittoYhteyshenkilö: Marjaana Liukko, puh. (09) 7512 4238Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 57 609,27 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 8/2005–4/2007Avainsanat:kylät, nuoret, yhteistyöJulkaisutSalomaa-Santala, Ritva. Maaseudun toimijat ja 4H rakentavat yhteistyössä verkostoja nuorten luokse. Maaseutu Plus -lehti.(julkaisuvuotta ei tiedossa.)Suomen 4H-liitto (2007). Omalla kylällä. Nuorten kyläsuunnitelma. Saatavissa myös: http://4h-fi-bin.directo.fi/@Bin/a2e-2b00c280c5d7f550a84fd5e19aff3/1229954640/application/pdf/1602319/nuorten%20kyl%C3%A4suunnitelma.pdf.Artikkelit mm. Ilkassa 20.2.2007, Kurikka-lehdessä 24.2.2007, Turun Sanomissa 13.3.2007, Pogostan Sanomissa 30.4.2007sekä Kalajokilaakso-lehdessä.TavoitteetKylien tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että lapsilla olisi kodin lähellä harrastusmahdollisuuksia ja ideoita niiden parantamiseen.4H-yhdistyksillä on pitkäaikainen kokemus harrastustoiminnan tarjoamisesta nuorille ja lapsille. Hankkeen alkuperäisenätavoitteena oli luoda käytännön toimintamalleja 4H-järjestön, kyläyhdistysten ja muiden toimijoiden kylätason yhteistyölle.Erityisenä toiminnan kohteena oli tiivistää kyläyhdistysten ja paikallisten 4H-yhdistysten yhteistyötä ottaen lapset, nuoretja lapsiperheet huomioon. Hankkeelle myönnettiin puolet haetusta summasta, jolloin tarkennetuiksi tavoitteiksi muodostui1) selvittää yhteistyön nykytilaa ja tämänhetkisiä käytäntöjä 4H-järjestön, kyläyhdistysten ja muiden toimijoiden yhteistyössä,2) luoda uusia yhteistyömalleja ja levittää hyviä käytäntöjä sekä3) tiivistää kyläyhdistysten ja paikallisten 4H-yhdistysten yhteistyötä.Haastateltavan arvion mukaan hankkeessa oli innovatiivinen näkökulma, sillä siinä pyrittiin luomaan pedagogisesti kehiteltymenetelmä nuorten aktivoimiseksi oman kylän kehittämiseen.146

Toteutus4H-järjestöjen ja kyläyhdistysten yhteistyön tilaa selvitettiin kattavalla puhelin- ja verkkokyselyllä 4H-yhdistyksiin. Vastauksiatähän saatiin 194 kappaletta. Tulosten perusteella käynnistettiin 4H-järjestön ja Suomen kylätoiminta ry:n yhteistyö paikallistasollakokeilupaikkakunnilla. Yhteistyö haluttiin toteuttaa mahdollisimman paljon maakuntien omilla ehdoilla, ei valtakunnallisesta4H-liitosta ohjaten. Toteutuneet kokeilualueet olivat Kymi-Vuoksi, Iisalmi, Nastola, Korpilahti, Ilomantsi, Kiikoinen-Lavia, Kangasniemi, Pihtipudas, Pello, Kuhmo, Virrat ja Loimaa. Kokeilualueilla testattiin nuorten osallistamiseen toimintamalleja,joita oli tarkoitus levittää hankkeen myöhemmässä vaiheessa valtakunnallisesti. Tämä ei toteutunut kaikilta osin suunnitellullatavalla. Hankkeen toisessa vaiheessa maakunnallisten kylien yhteenliittymille ja 4H-piirien toimijoille järjestettiin 11tapaamista, ja näihin osallistui yhteensä 82 henkilöä eri taustatahoilta. Tapaamiset onnistuivat hyvin ja pohja tulevalle yhteistyöllesaatiin luotua. Lisäksi jokaisessa maakuntatapaamisessa ideoitiin konkreettinen nuorisotapahtuma keväälle 2007. Nuorisotapahtumiasuunniteltiin yhteensä 11, joista 10 toteutui. Yhteensä nuorisotapahtumiin osallistui n. 1500 nuorta, jotka tekivätkylien kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Yksi tapahtuma peruuntui, koska sinne ei saatu tarpeeksi ilmoittautuneita. Syynätähän arvellaan olleen se, että nuoria ei otettu tarpeeksi mukaan kyseisen tapahtuman suunnitteluun ja järjestämiseen.Hankkeessa aktiivisena kumppanina toimi Suomen Kylätoiminta ry SYTY. Tämä yhteistyö syvensi yhteistyötä maakuntienkin tasolla4H-toimijoiden ja kylätoimijoiden välillä. Hankkeen ohjausryhmällä oli suuri merkitys hankkeen tarkemman sisällön ohjaamisessa,koska mukana olleet SYTY:n sekä 4H-piirien ja -yhdistysten edustajat antoivat paljon arvokasta tietoa kylätoiminnastaja maaseudun tilanteesta käytännössä.TuloksetHankkeen ensimmäisen vaiheen eli nykytilan selvittämiseksi tehtyjen haastattelujen perusteella voitiin todeta, että 4H-yhdistyksistä166 teki yhteistyötä kylätoimijoiden kanssa. 4H-yhdistyksistä 28 ei tehnyt yhteistyötä kyläyhdistysten kanssa, mm. koskasiihen ei ollut taloudellisia eikä henkilöresursseja, kylät eivät olleet kiinnostuneita tai yhteistyö ei vain ollut tullut mieleen. Suosituimmatyhteistyön muodot olivat tapahtumien järjestäminen, kerho- ja nuorisotyö sekä työpalvelut. Lisäksi yhteistyötä tehtiinesim. kylien hankkeissa, kyläsuunnitelmien laadinnassa, maiseman kunnostamisessa sekä erilaisten tuotteiden myynnissä.Hankkeen tulosten mukaan hyviä käytäntöjä 4H-yhdistysten ja kyläyhdistysten yhteistyön lisäämiseksi ovat1) yhteistyö liittyen kerhotoimintaan ja nuorten kokoontumistiloihin,2) yhteistyö liittyen yrittämiseen, työllistämiseen ja palvelutoimintaan,3) yhteistyö liittyen tapahtumien järjestämiseen,4) hankeyhteistyö sekä5) muu yhteistyö, suhdetoiminta ja huomionosoitukset.Hankkeen toisessa vaiheessa tuotettiin ns. kyläaiheista TOP-aineistoa eli mm. ohjeet nuorten kyläsuunnitelman tekoa varten.Laaditut ohjeet ja muu aineisto ovat saaneet kiitosta eri kylätoimijoilta, koska aineistoa hyödyntämällä on saatu hyvin esillenuorten näkemykset alueestaan ja sen kehittämistarpeista. Hankkeen toteuttajan tietojen mukaan Suomessa ei ole ollut aiemminvälinettä nuorten aktivoimiseen näissä asioissa.VaikutuksetSuomessa vuonna 2006 säädetyn nuorisolain mukaan nuoria on kunnissa kuultava nuoriin liittyvissä asioissa. Tässä hankkeessatuotettu materiaali on koettu olevan suureksi hyödyksi nuorten aktivoimisessa, ja sen merkitys voi kasvaa jatkossakin.Hankkeen tuloksena luotu TOP-aineisto on siirretty pysyväksi osaksi 4H-järjestön kotisivuja. Sen myötä aineisto on jatkuvassakäytössä, ja sitä on hyödynnetty muutamissa kouluissakin. Haastateltavan arvion mukaan 4H-yhdistysten rooli on useallapaikkakunnalla kasvanut nuorten aktivoimiseen liittyvissä asioissa. Tämän hankkeen jälkeen toteutettiin vuonna 2008 MMM/YTR-rahoitteinen jatkohanke nimeltään ”Toimintaa omalle kylälle”. Omalla kylällä -nuorten kyläsuunnitelma -oppaan rinnalleluotiin Omalla kylällä -kurssi, joka jäi pysyväksi osaksi 4H-järjestön kurssitoimintaa.TalousHankkeelle myönnettiin kaikkiaan 60 000 euroa, ja ensimmäisenä toteutusvuonna se sai ennakkoa 15 000 euroa. Rahoituksestakului n. 57 500 euroa, josta suurin osa käytettiin piirien toimenpiteisiin. 4H-liiton piti toimia usein puskurirahastona 4H-piireille,koska niillä ei riittänyt maksuvalmiutta tapahtumien järjestämiseen ja 4H-liitto sai MMM/YTR:stä maksatukset vain kulujavastaan. Piirit käyttivät hieman omia rahojaan hankkeeseen.147

KH 80 ruOKAPAlVEluidEn TuOTEKEHiTys jA TArjOAMinEn yKsiTTäisillE MATKAilijOillE jA PiEnryHMillEVastuuorganisaatio: Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ryYhteyshenkilö: Tarja Jutila, puh. 040 515 7089Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 29 377,45 euroa (MMM/YTR:n osuus 25 000 euroa)Kesto: 5/2004–5/2005Avainsanat:ruokapalvelut, pienryhmät, maaseutumatkailuJulkaisutJutila, Tarja (2004). Ruokapalveluja yksittäisille matkailijoille ja pienryhmille -koulutusaineisto. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus.Matkailuyrittäjät opettelevat yksittäismatkailijan ruokapalveluja. Maaseudun Tulevaisuus 8.12.2004.TavoitteetValtaosa Suomessa liikkuvista matkailijoista on yksittäisiä kiertomatkailijoita tai pienryhmiä ja arvioiden mukaan tämä trenditulee voimistumaan. Maaseutumatkailuyritykset eivät usein tarjoa lainkaan ruokapalveluita alle kymmenen hengen seurueille,koska pitävät sitä kannattamattomana ja hankalana. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuotekehittää ja räätälöidä maaseutumatkailuyrittäjillesopivia ateriakokonaisuuksia, jotka ovat kannattavia ja helppoja tarjota myös pienryhmille. Lisäksi hankkeessahaluttiin vaikuttaa matkailuyritysten toiminta- ja tapakulttuuriin siten, että yksittäisetkin matkailijat saisivat ruokapalvelujaniitä halutessaan.ToteutusHankkeessa suunniteltiin ja koottiin neuvonta-aineisto, jolla voitiin helpottaa ja innostaa matkailuyrittäjiä palveluiden tarjoamiseenpienemmillekin ryhmille ja yksittäisille matkailijoille. Hankkeessa toteutettiin myös koulutuskierros, jossa yrittäjiä valmennettiinluennoin ja konkreettisin tehtävin. Maan eri osissa järjestettyihin 14 koulutustilaisuuteen osallistui yhteensä 165henkilöä, jota hanketoimijat pitivät hyvänä saavutuksena. Koulutustilaisuudet saivat myös hyvää palautetta osallistujilta mm.hyvän kouluttajan ja toimivan mallin ansiosta. Kaksi koulutustapahtumaa peruttiin osallistujien vähäisyyden vuoksi. Hankkeelleei muodostettu ohjausryhmää, mutta kolmen hengen työryhmä suunnitteli koulutustilaisuuksien sisällön ja materiaalin.Toimintamalli, jossa Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen yhden piirin työntekijä käy kouluttamassa muiden piirien tilaisuuksissa,oli uusi.TuloksetHankkeen tuloksena syntyi yrittäjille tarkoitettu koulutusaineisto-ohjekirja, jota painettiin 490 kappaletta. Aineistosta tehtiinmyös valmiit luennointikalvot, jotta muutkin tahot voivat tarvittaessa järjestää koulutusta. Koulutuksista saatu hyvä palautekertoi aiheen ajankohtaisuudesta ja tärkeydestä.VaikutuksetRuokapalveluiden tarjoaminen pienryhmille on edelleen tärkeää ja aihetta on pidetty esillä myöhemminkin. Hankkeen jälkeenMaa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset pitivät muutamia yrittäjien koulutustilaisuuksia yhteistyössä muiden tahojen kanssa.Ei tiedetä, miten koulutustilaisuudet ovat vaikuttaneet niihin osallistuneiden yrittäjien yritystoimintaan.TalousHanke sai MMM/YTR-rahoitusta 25 000 euroa, ja se käytettiin kokonaisuudessaan. Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen omarahoitusosuusoli hieman yli 4 000 euroa.148

KH 81 MAAsEuTuMATKAilun MAjOiTusTilOjEn luOKiTusTOiMinnAn KEHiTTäMinEn VAsTAAMAAn 2000-luVunTArPEiTAVastuuorganisaatio: ProAgria Maaseutukeskusten liitto ryYhteyshenkilö: Tarja Jutila, puh. 040 515 7089Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 25 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 5/2005–5/2006Avainsanat:maaseutumatkailu, luokitustoimintaJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetHankkeen tavoitteena oli selvittää, kuinka nykyinen maaseutumatkailun majoitustilojen luokitusjärjestelmä vastaa matkailuelinkeinontämän päivän tarpeita ja miten sitä tulisi edelleen kehittää. Hankkeen tavoitteena oli myös vahvistaa luokitusjärjestelmänasemaa, jotta maassamme olisi yksi yhtenäinen ja laajasti hyväksytty maaseutumatkailun majoitustilojen luokitusjärjestelmä.Luokitusohjeistoa oli tarkoitus saada uudistettua ja täydennettyä, jotta se sopisi paremmin erityyppisten majoituskohteidenluokittamiseen. Luokitusrekisterin tietojen saattaminen ajan tasalle oli asetettu yhdeksi hankkeen alatavoitteeksi.ToteutusHankkeessa toteutettiin luokitustoiminnan arviointiselvitys, jota varten laadittiin sähköinen kyselylomake. Se lähetettiin maaseutuyrittäjilleMaaseutumatkailuyrittäjien yhdistyksen sähköpostilistan välityksellä. Kysely lähetettiin myös luokitustoiminnankannalta keskeisille sidosryhmille sekä kaikille majoitustilojen luokittelijoille.Hankkeessa tehtiin luokitustoiminnan arvioinnin lisäksi kysely kuluttajille nykyisen luokitusjärjestelmän sisällöstä ja toimivuudesta.Kysely toteutettiin sähköisesti Lomarenkaan, Lomalaitumen sekä ProAgria Maaseutukeskusten Liiton sivuilla. Tämä osiohidasti hieman koko hankkeen toteuttamista, koska asiakaskyselyä ei ollut alkuperäisessä hankesuunnitelmassa.Luokitusrekisteritietojen päivittäminen toteutettiin lähettämällä olemassa olevan rekisterin pohjalta päivityslomake kaikille,jotka olivat Maaseutukeskusten liiton ylläpitämässä tietokannassa. Lomakkeita lähetettiin 1600 kpl ja takaisin niitä saatiin810 kpl.Hankkeen ohjausryhmä toimi erityisesti asiantuntijan roolissa luokitusohjeiston kehittämistä koskevissa kysymyksissä. Ohjausryhmäkokoontui neljä kertaa. Siihen kuului jäseniä ProAgria Maaseutukeskusten liitosta, maa- ja metsätalousministeriöstä,Matkailun edistämiskeskus MEK:sta, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry:stä, Suomen maaseutumatkailuyrittäjätry:stä, Lomalaidun ry:stä, ProAgria SLF:stä, Lomarengas Oy:stä, Suoma ry:stä sekä Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta.Ohjausryhmällä oli vaikutusta etenkin hankkeen sisällön suunnitteluun, mutta ei niinkään käytännön toteutukseen.TuloksetHankkeen tuloksena valmistui matkailuelinkeinolle ja sidosryhmille kohdistettu arviointiselvitys, jonka antamia tuloksia ja informaatiotavoitiin käyttää hyväksi luokitusohjeiston kehittämisessä. Myös kuluttajille suunnattu kysely tuotti hyvää tietoa ohjeistonkehittämistarpeista. Hankkeen keskeiseen tavoitteeseen eli luokitusohjeiston muutos- ja täydennystarpeeseen saatiinratkaisu.Hankkeen tuloksena luokitusrekisteri päivitettiin suurelta osin. Toimenpide nähtiin varsin ajankohtaisena ja tarpeellisena kehittämistyönkannalta. Hanke mahdollisti myös majoitustilojen turvallisuuteen liittyvän arviointilomakkeen tekemisen, jota yrittäjätvoivat käyttää itsearvioinnin työkaluna. Hankkeesta ei tiedotettu julkisesti sen ollessa käynnissä. Tehdyn arviointiselvityksenja kuluttajille suunnatun kyselyn myötä tietoa luokituksesta saatiin kuitenkin levitetyksi varsin laajasti.149

VaikutuksetHankkeen tavoitteena oli jakaa laajalti tietoa luokituksesta matkailutoimijoille, ja tässä onnistuttiin hyvin. Hankkeesta onkäynnissä samanniminen jatkohanke, joka tähtää luokitustoiminnan edelleen kehittämiseen ja erityisesti maaseutumatkailunmajoitustilojen yleisvaikutelman arviointimallin kehittämiseen. Hanke on MMM/YTR-rahoitteinen.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 25 000 euroa, ja se kattoi hankkeen kaikki kulut.KH 82 siEniViljElyn TuTKiMus jA KEHiTys (2002–2003)Vastuuorganisaatio: ProAgria Satakunta ry (ent. Satakunnan maaseutukeskus)Yhteyshenkilö: Timo Junnila (02) 6311 610Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 100 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 1/2002–1/2006Avainsanat:sieniviljely, neuvontaJulkaisutLehtinen, Marika (2005). Herkkusienialustan valmistuksen hygieniaseuranta tunnelihallissa. Opinnäytetyö Seinäjoen ammattikorkeakoululle.Sieniviljelijät. Sieniviljelijät ry:n tiedotuslehti sieniviljelijöille, nrot 1/2005 ja 2/2005.Käännöksiä ulkomaisista sieniviljelyoppaista suomen kielelle.Artikkelit mm. Maaseudun Tulevaisuudessa ja Maaseutuyrittäjä-lehdessä.Erilaisia sieniviljelyn tuotantokustannusten laskentapohjia.TavoitteetSieniviljelijöiden vaihtuvuus on suurta. Alalla on tehty investointeja samaan aikaan kun toisaalla lopetetaan toimintaa kannattamattomana.Alalla ei ole ollut yrityksen perustamiseen, sienten kasvatukseen ja markkinointiin liittyvää puolueetonta neuvontaa.Tämän hankkeen tavoitteena oli lisätä nykyisten ja tulevien sieniviljelijöiden tietotaitoa sekä auttaa tuotannon vakauttamisessa.Palkattavan sieniviljelyneuvojan haluttiin toimivan kaikkien sieniyrittäjien neuvojana ja auttajana tarjoten alantuoreinta tietoa. Tällainen palvelu oli uutta Suomessa. Hankkeelle myönnettiin haettua vähemmän rahoitusta.ToteutusHankkeeseen valittiin sieniviljelyneuvoja. Henkilöä koulutettiin, jotta hän pystyi antamaan kattavaa neuvontaa sieniviljelijöille.Hän teki n. 180 neuvontakäyntiä suomalaisilla sieniviljelytiloilla ja -yrityksissä, jotta hän pystyi mm. luomaan luontevat suhteetyrittäjiin, saamaan käsityksen viljelijöiden nykyisistä tietotaidoista ja tarttumaan ongelmakohtiin. Lisäksi hankkeen aikanasuomennettiin erilaisia oppaita, jotka auttavat sienten viljelyssä. Hankkeen ajan toimivat myös perustetut Sieniyrittäjätry:n verkkosivut. Hankkeella ei ollut ohjausryhmää, mutta tiivis yhteistyö alan yrittäjien kanssa ohjasi hanketta tarkoituksenmukaiseensuuntaan.Hanke oli yhteydessä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukseen (MTT) ja Helsingin yliopistoon erilaisten sienitutkimushankkeidenkäynnistämisen tiimoilta. Hankevetäjä kävi myös luennoimassa mm. Helsingin yliopiston agronomiopiskelijoille erikoiskasvikurssillasekä muissa oppilaitoksissa. Hankkeen vetäjä työskenteli hankkeen loppuajan puolipäiväisenä, jotta voitiinpidentää hankkeen kestoa ja siten tarjota neuvontapalveluita tietoa kaipaaville.TuloksetSuomessa sieniviljely on pieni tuotannonala ja siihen vaikuttaa voimakkaasti ulkomainen, huomattavasti halvempi tuotanto.Suomessa on yksi suuri tuottaja, useampia keskikokoisia tuottajia sekä paljon erityisesti maatilaliitännäisiä piensienimöitä.Hankkeen myötä sieniviljelijöiden tietotaito lisääntyi merkittävästi, mikä konkreettisesti vaikuttaa saatavaan satoon sekä sadonlaatuun. Hanke saavutti suuren joukon kohderyhmästään eli sienien viljelijöistä ja yrittäjyydestä kiinnostuneista. Neuvoja150

vastaanotti 2–3 puhelua kuukaudessa henkilöiltä, jotka harkitsivat sienimön perustamista tai tarvitsivat muuta tietoa sientenviljelystä.Hankkeen aikana moni tila lopetti sienten viljelyn ja uusia yrittäjiä ryhtyi kasvattamaan muita sienilajikkeita. Suomessa eri sienilläon erilainen menekki, joten viljeltävä lajike voi vaikuttaa huomattavasti yrityksen menestymiseen. Hankkeessa onnistuttiinluomaan kontakteja yritysten kesken, yritysten ja tutkimuslaitosten kesken sekä ulkomaalaisten tavarantoimittajien kanssa.Kokonaisuudessaan hanke onnistui hyvin.VaikutuksetHankkeen pitkän aikavälin tulokset eivät ole tiedossa. Hankkeen päätyttyä kaikille tärkeimmille sienilajeille jäi yksi suuri viljelijä,mutta yritysten nykyisestä tilanteesta ei ole tietoa. Yritysten kannattavuuden parannuttua ja terveiden yritysten jatkaessatoimintaansa on oletettavaa, että sienialan yritykset ovat edelleen terveellä pohjalla ja sieniviljelyala on vakiintunut.TalousHankkeelle myönnettiin vuosina 2002 ja 2003 MMM/YTR-rahoitusta yhteensä 100 000 euroa, joka kului kokonaan. Hanke olitäysin MMM/YTR-rahoitteinen.HuomioitaSaman aihepiirin hanke: katso hanke numero 27.KH 83 MAAsEudun uusi AiKA -lEHTiVastuuorganisaatio: Maaseudun uusi aika -yhdistysYhteyshenkilö: Torsti Hyyryläinen, puh. 044 308 5322Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 117 873,61 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 1/2002–12/2007Avainsanat:maaseutututkimus, maaseutu, kehittäminenJulkaisutMaaseudun uusi aika – Maaseutututkimuksen ja -politiikan aikakausilehti. Nro:t 1–3/2002.Maaseudun uusi aika – Maaseutututkimuksen ja -politiikan aikakausilehti. Nro:t 1–3/2003.Maaseudun uusi aika – Maaseutututkimuksen ja -politiikan aikakausilehti. Nro:t 1–4/2004.Maaseudun uusi aika – Maaseutututkimuksen ja -politiikan aikakausilehti. Nro:t 1–3/2005.Maaseudun uusi aika – Maaseutututkimuksen ja -politiikan aikakausilehti. Nro:t 1–3/2006.Maaseudun uusi aika – Maaseutututkimuksen ja -politiikan aikakausilehti. Nro:t 1–3/2007.TavoitteetMaaseudun uusi aika (MUA) -yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja kehittää suomalaista maaseutututkimusta sekä edistäämaaseudun kehittämistyötä. Yhdistys on julkaissut Maaseudun uusi aika -lehteä vuodesta 2000, ja sitä ennen lehti on ilmestynytvuodesta 1993 lähtien muiden tahojen julkaisemana. Lehden tehtävä on toimia tiedonvälittäjänä sekä vuorovaikutuksenvälineenä, ja sen asema on vakiintunut maaseutukeskustelun kentässä. Yhdistyksen tavoitteena hankkeessa oli mm. lehdentilaajamäärän kasvattaminen kohdennetun markkinoinnin kautta sekä lehden edelleen kehittäminen akateemisesti korkeatasoisenaja monitieteellisenä julkaisuna unohtamatta internetin suomia lisämahdollisuuksia.ToteutusMaaseudun uusi aika -lehteä on julkaistu pääasiassa kolme numeroa vuodessa. Jokainen numero on ollut vähintään 80 sivua.Lisäksi on julkaistu teemanumeroita. Esim. vuoden 2005 teemanumeron aihe oli hyvinvointi ja vuoden 2007 teemanumero käsittelimaaseutua ja eläimiä.151

Lehdellä oli päätoimittaja, toimitussihteeri ja toimituskunta, jotka valittiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Lehden toimittamisessamenettelytavat kehittyivät 2000-luvulla. Aiemmin mm. toimituskunta vaikutti enemmän lehden sisältöön. Maaseudunuusi aika -yhdistyksen alkaessa vastaamaan lehdestä ryhdyttiin siinä käyttämään referee-menettelyä. Tällöin työnjako toimituskunnanja päätoimittajan välillä muuttui siten, että päätoimittajan vastuu lehden sisällöstä kasvoi merkittävästi. Päätoimittajantehtävänä oli pitää toimituskunta ajan tasalla tiedottamalla säännöllisesti sähköpostitse käsikirjoitusten tarjonnastasekä neuvotella lehteä koskevista kysymyksistä. Noin kymmenhenkisen toimituskunnan tärkein tehtävä oli lehden kehittäminenyhdessä päätoimittajan kanssa. Toimituskunnalla oli myös yhteisiä tehtäväalueita kuten kirjoitusten hankinta, lehden markkinointija päättäminen teemanumeroista. Lehtien julkaiseminen onnistui pääasiassa tavoitelluissa aikatauluissa. Lehden julkaisemisenjatkamiseksi hankkeelle haettiin vuosittain jatkoaikaa ja uutta hankerahoitusta.Maaseudun uusi aika -lehden julkaisemisen yksi ongelma on ollut, että Suomessa on suhteellisen vähän henkilöitä, jotka voivatkirjoittaa sopivaa tekstiä maaseutunäkökulmaan keskittyvään akateemiseen lehteen. Jotta kirjoittajia kehittyisi lisää, markkinointiakohdennettiin potentiaalisiin kirjoittajaehdokkaisiin. Lehdestä päätettiin laatia myös mainosesitteitä. Niiden suunnittelutilattiin mainostoimistolta, ja markkinointi kohdennettiin kirjoittajiksi sekä tilaajiksi soveltuville henkilöille. Lisäksi mainoksiajaettiin sopivissa tapahtumissa.Yhdistys teetti jäsenistölleen vuonna 2006 kyselyn, jossa heiltä tiedusteltiin mielipidettä mm. lehden sisällöstä. Palautteen perusteellajäsenet olivat tyytyväisiä lehteen ja siinä käsiteltyihin asioihin. Lehden asema oli säilynyt.TuloksetVuosien 2002–2007 aikana julkaistiin 19 lehteä. Maaseudun uusi aika -lehden asema säilyi tärkeänä maaseutututkimuksen jakehittämisen esille tuojana. Sen merkitys akateemisena julkaisuna kasvoi, sillä esim. lehdessä julkaistuja artikkeleita on hyväksyttyosana tieteellistä väitöskirjaa. Lehden lukijamäärän kasvattamisessa ei onnistuttu. Viime vuosien aikana panostettiinmyös lehden verkkosivujen sisältöön (www.mua.fi/lehti.html), ja nykyään sivuilta löytyy mm. vanhojen numeroiden artikkeleitaja muita kirjoituksia.Lehden lukijamäärä ei kasvanut, mutta tilaajarakenne muuttui. Vuonna 2003 yhdistyksen jäseniä oli 180 ja tilaajia 240, yhteensä420. Vuonna 2007 jäseniä oli 225 ja tilaajia oli 184, yhteensä 409. Koska yhdistysten jäsenet saavat Maaseudun uusiaika -lehden jäsenyytensä myötä ilmaiseksi, on moni tilaaja siirtynyt jäseneksi, mikä on heille edullisempaa kuin pelkkä lehdentilaaminen.VaikutuksetHaastatellun mukaan lehdellä voidaan sanoa olleen tärkeä rooli maaseudun tutkijoiden ja kehittäjien identiteetin muodostamisessaja säilymisessä. Se mahdollisti keskustelun käymisen ja kontaktien luomisen eri tieteenalojen välillä, jopa maaseutututkimuksellehieman vieraidenkin asioiden ja alojen kanssa. Lisäksi lehden palstoilla on ollut mahdollista käydä kriittistäkinkeskustelua maaseudun kehittämiseen liittyvistä asioista, mikä on ollut alan kehittymisen yksi edellytys.TalousLehden tulot muodostuivat MUA-yhdistyksen jäsenmaksuista, lehden tilausmaksuista sekä MMM/YTR-rahoituksesta, joka olin. 120 000 euroa kuuden vuoden aikana. Jäsen- ja tilausmaksutulojen suuruudesta ei ole tietoa. Lehteä myytiin myös irtonumeroina.KH 84 OsAAMisTA OMAAn METsäänVastuuorganisaatio: Metsätalouden kehittämiskeskus TapioYhteyshenkilö: Pirjo Havia, puh. 020 772 9036Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 78 577,83 euroa (MMM/YTR:n osuus 47 415,24 euroa)Kesto: 7/2003–1/2004Avainsanat:koulutus, metsänhoito, metsänomistajat, työnopastus152

JulkaisutRipatti, Pekka, Harri Solmio & Arto Kettunen (2003). Metsänhoidon työnopastuspalvelut. Työtehoseura ry, metsäosasto.Ripatti, Pekka & Pirjo Kärki (2004). Metsänhoidon työnopastuspalvelut metsänomistajille. Työtehoseuran metsätiedote8/2004.Työnopastajan ohjeet metsänomistajalle. Raivaussahatyö. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Esite.Artikkelit Maaseudun Tulevaisuudessa ja Etelä-Savon Sanomissa sekä paikallis- ja maakuntalehdissä.TavoitteetMetsänomistajat ovat yhä harvemmin maatalousyrittäjiä ja he asuvat yhä harvemmin maaseudulla. Tästä syystä monilla metsäomistajillaei ole aikaa eikä osaamista taimikonhoitoon ja taimikot jäävät usein hoitamatta. Hankkeen tavoitteena oli 1) lisätämetsänomistajien omatoimisen metsänhoitotyön määrää, 2) monipuolistaa kaupunkilaismetsänomistajille tarjottavaametsätalouden palveluvalikoimaa, 3) työllistää metsureita metsänomistajille tarjottavan työnopastuspalvelun toteuttamisessaja 4) monipuolistaa metsurin toimenkuvaa. Hankkeessa haluttiin tehdä a) uusi valtakunnallinen toimintamalli, jonka avullametsänhoitoyhdistykset ja metsuriyrittäjät voivat tarjota metsänhoitotöiden työnopastuspalvelua metsänomistajille, b) metsureidenja metsäpalveluyrittäjien työnopastajakoulutuksen kurssiohjelma ja c) työnopastajan ohjevihkonen, jonka metsurityönopastajatvoivat antaa metsänomistajille palvelun yhteydessä. Hankeidea syntyi, kun keskusteluissa metsänhoitoyhdistyksentoiminnanjohtajan kanssa ilmeni käytännön tarve omatoimisen metsänhoitotyön lisäämiseen.ToteutusHanke muodostui kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin työnopastuksen markkinatutkimus kirjekyselynä600 metsänomistajalle (vastauksia saatiin 283) ja laadittiin ”Työnopastajan ohjeet metsänhoitotöihin” -vihkosen käsikirjoitus,työnopastuksen tuotekuvaus sekä työnopastajametsureiden koulutusohjelma ja pilottikoulutuksen toteuttamissuunnitelma.Toisessa vaiheessa koulutettiin metsureita työnopastuspalveluun pilottikoulutuksena, viimeisteltiin työnopastuksen koulutusohjelma,painettiin ja jaettiin ”Työnopastajan ohjeet metsänhoitotöihin” -vihko, pilottitestattiin työnopastuspalvelua, viimeisteltiinja jaettiin työnopastuksen tuotekuvaus sekä lanseerattiin työnopastuspalvelu valtakunnallisesti.Hanketta toteutti Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio kumppaneinaan Savitaipaleen metsänhoitoyhdistys, Etelä-Saimaanmetsänhoitoyhdistys sekä Uudenmaan maaseutuopisto. Lisäksi markkinakyselyyn ostettiin työpanosta Työtehoseuralta. Pilottikokeiluunosallistui myös Länsi-Uudenmaan metsänhoitoyhdistys. Hankkeella oli ohjausryhmä, johon kuului edustus Maa- jametsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:stä, maa- ja metsätalousministeriöstä, Yksityismetsätalouden työnantajista, Kaakkois-Suomenmetsänomistajaliitosta sekä Puu- ja erityisalojen liitosta. Ohjausryhmällä oli paljon merkitystä hankkeelle. Hankesai siltä esim. tietoa siitä, miten hankkeen luoma metsureiden työnkuvan muutos vaikuttaa työsuhteisiin. Lisäksi metsänomistajienliitosta saatiin tukea pilottikokeiluihin metsänhoitoyhdistyksissä.TuloksetHankkeen tulokset valmistuivat aikataulun mukaisesti ja hanke onnistui. Työnopastuksen markkinakyselyyn vastanneista metsäomistajista77 %oli kiinnostunut saamaan työnopastusta. Eniten opastusta kaivattiin taimikonhoitoon raivaussahalla.Raivaussahatyön työnopastajakoulutuksesta laadittiinkin hankkeessa opetussuunnitelma, jonka pohjalta järjestettiin pilottikoulutus.Pilottitestauksesta kerätyn palautteen pohjalta laadittiin toimintamalli, joka välitettiin kaikille metsänhoitoyhdistyksille,metsäteollisuusyritysten metsäosastoille, metsäkeskuksille ja luonnonvara-alan oppilaitoksille. Myös työnopastuskoulutuksenkurssiohjelma valmistui aikataulun mukaan. Ohjelma testattiin Uudenmaan maaseutuopistossa ja viimeisteltiin saadunpalautteen perusteella. Työnopastajan ohjeet metsänhoitotyöhön -vihkosta painettiin 10 000 kappaletta, joista 7000 jaettiinvälittömästi metsäalan toimijoille. Hankkeen päätyttyä vihkosesta on otettu omakustanteinen toinen painos.Metsureiden koulutus ja työnopastuksen pilottipalvelu saivat hyvää palautetta. Pilottipalveluiden markkinoinnissa ei kuitenkaanmäärällisesti päästy tavoiteltuun tulokseen, sillä tavoitteena olleista 80 tuotetusta palvelusta toteutui vain 27. Uudenpalvelun markkinoille tuonti vaatii paljon ponnistuksia ja siihen metsänhoitoyhdistyksillä ei ollut riittävästi aikaa ja osaamista.Laajempi pilotointi olisi antanut tukea palvelun pysyvälle käyttöön otolle muissa metsänhoitoyhdistyksissä. Hankkeessa kuitenkinmuokattiin olemassa olevaa metsänhoitoyhdistysten toimintaa asiakaslähtöisempään suuntaan ja asiakaspalvelua siirrettiintyöntekijäryhmälle, joka on aiemmin oli ollut kaukana asiakaspalvelusta.153

Hankkeen tulosten julkaiseminen onnistui. Esim. alueradio tuli metsurien näyttökokeeseen tekemään lähetystä. Tiedotus STT:nkautta tuotti lehtiartikkeleita Maaseudun Tulevaisuuteen sekä maakunta- ja paikallislehtiin. Hankkeen tulokset olivat www.metsavastaa.fi -palvelussa julkisesti saatavilla parin vuoden ajan. Tiedotteita lähti metsäopetusta antaville oppilaitoksille,metsänhoitoyhdistyksille, metsäkeskuksille ja metsäpalveluyrittäjille laajalla sähköpostijakelulla. Kirjallisen viestinnän lisäksituloksista kerrottiin useissa eri tilaisuuksissa, kuten Metsätehon metsäoppilaitoksille järjestämillä vuosipäivillä, metsänhoitoyhdistystenvaltakunnallisissa toiminnanjohtajien vuosikokouksissa ja metsäkeskusten toimintapäivillä.VaikutuksetHanke tuotti metsäalan toimijoille käyttökelpoista materiaalia työnopastuspalvelun tuottamista varten. Työnopastuspalvelu eisellaisenaan levinnyt kovin laajalle, mutta sen kokemuksista on otettu mallia metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten järjestämiinmetsä- ja raivaussahakursseihin. Myös neuvontaprojekteissa on hankkeen myötä otettu työnopastus uudella tavallahuomioon. Lisäksi metsäalan oppilaitokset ovat sisällyttäneet työnopastuskoulutusta muuhun koulutukseensa. Hankkeenprojektiryhmä olisi ollut kiinnostunut keräämään seurantatietoa työnopastuspalvelun kysynnästä ja asiakashyödyistä, muttaomalla rahoituksella työ olisi ollut liian suuri toteutettavaksi ja hankkeeksi se ei olisi ollut riittävän laaja.Hankkeessa laaditusta työnopastusvihkosesta on otettu toinen painos ja sitä hyödynnetään metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistystenkoulutustilaisuuksissa. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio sai hankkeen kautta myös uusia yhteistyömuotoja. Hyviäsaatuja kokemuksia olivat hankkeen käytännönläheisyys, metsurit suorana asiakaskuntana ja oppilaitosyhteistyössä toimiminenpilottikoulutuksen opettajana (ei vain laatijana).TalousHanketta rahoittivat MMM/YTR ja Metsämiesten Säätiö sekä pienemmällä osuudella metsänhoitoyhdistykset ja metsänomistajat.Hankkeen kokonaiskustannukset olivat lähes 80 000 euroa. Siitä YTR-rahoituksen osuus oli runsas 47 000 euroa. Alun perinMMM/YTR myönsi rahoitusta 60 000 euroa, mutta siitä käyttämättä jäi noin 13 000 euroa. Eniten kustannuksia aiheuttivatmetsänomistajatutkimus ja työnopastuspalvelun pilotointi.KH 85 MAAsEudun TiETOVErKKOrAKEnTEETVastuuorganisaatio: Suomen Seutuverkot ryYhteyshenkilö: Esa Pulkkinen, puh. 050 367 5229Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 39 312,11 euroa (MMM/YTR:n osuus 30 000 euroa)Kesto: 4/2005–7/2007Avainsanat:tietoliikenne, kyläverkko, aluekehitysJulkaisutPiirainen, Heikki & Esa Pulkkinen (2007). Tietoverkkoratkaisujen mallinnus- ja käsitteistöraportti. Suomen Seutuverkot ry.Pulkkinen, Esa (2005). Yhteistyö, luvat ja sopimukset tietoverkkoratkaisuissa. Artikkeli ja kalvosarja. Suomen Seutuverkot ry.Pulkkinen, Esa (2006). Aito laajakaista – maaseudun menestystekijä. Maaseutu Plus, kesä 2006.Pulkkinen, Esa (2006). Yhteistyö, luvat ja sopimukset maaseudun tietoverkkoratkaisuissa. Maaseutu Plus, syksy 2006.Riukulehto, Tuija (2007) Verkonkutojan käsikirja nro 2. Miten toteuttaa kylän, seutukunnan tai maakunnan kattava valokuituverkko?Suomen Seutuverkot ry. Saatavissa myös: http://www.seutuverkot.fi/25toi/55maa/Liitteet/Verkonkutojank.pdf.Useita artikkeleita hankkeeseen liittyen Kaistaa 1/2005 ja Kaistaa 1/2007 -lehdissä. Kaistaa 1/2007 saatavissa myös: http://www.seutuverkot.fi/30uut/zzMuu/Arkisto/KAISTAA0107.pdf)TavoitteetTietoliikenne- ja viestintäteknologian merkitys korostuu Suomen hyvinvointi- ja kilpailutekijänä, mutta maaseudun tietoverkkojenkehittäminen on jäänyt markkinoiden varaan. Lukuisia seutu- ja alueverkkohankkeita on kuitenkin toteutettu. Hyvien toimintamallienja kokemusten kokoamisen, mallintamisen ja levittämisen tarve on siksi lisääntynyt. Hankkeessa tarkasteltiinmaakunta-, seutu-, kunta-, kylä- ja kotiverkkokokonaisuutta painopisteen ollessa kyläverkossa sekä edellä mainittujen verkko-154

ympäristöjen sisältöpalveluissa ja niiden integrointitarpeissa. Tavoitteena oli1) selvittää verkkojen toteutuksen, organisoinnin, rahoitusratkaisujen ja sisällön nykytilanne,2) mallintaa verkkovaihtoehdot,3) levittää informaatiota yhteisseminaareissa ja julkaisuin sekä4) kartoittaa verkkojen suunnittelun ja toteutuksen asiantuntijapalveluiden tarpeita.Koska hanke sai ainoastaan neljänneksen hakemastaan rahoituksesta, hankesuunnitelma sovitettiin käytettävissä olevaan rahoitukseensupistamalla tavoitteita ja palkkaamalla vain osa-aikainen projektipäällikkö. Maaseudun tietoverkkojen kehittäminenon Suomessa muutoin jäänyt vaille puolestapuhujaa, joten hankeideaa voidaan pitää uutena avauksena.ToteutusHankkeen hallinnoi sekä toteutti Suomen Seutuverkot ry, ja sen hallitus toimi hankkeen ohjausryhmänä. Ohjausryhmän sisällöllinenmerkitys hankkeelle jäi projektipäällikön mukaan vähäiseksi. Hankesuunnitelma sovitettiin käytettävissä olevan rahoituksenpuitteisiin ja hyväksytettiin rahoittajalla sekä hallinnoijalla. Sopeutetun hankesuunnitelman mukaiset tehtävät suorittisivutoimisena projektipäällikkö, joka toimi myös Suomen Seutuverkot ry:n varapuheenjohtajana 31.12.2006 saakka.Hankkeessa osallistuttiin useisiin seminaareihin, joissa jaettiin tietoa verkkorakenteista sekä luotiin henkilö- ja hankeyhteyksiä.Seminaareja olivat mm. Suomen Seutuverkot ry:n kevätseminaari 2005, Suomen Seutuverkkojen laivaseminaari 2006,YTR:n valtakunnallinen hankeseminaari sekä maaseutututkijatapaaminen. Verkkojen mallintamis- ja tiedotustyössä hyödynnettiinkylien ja seutujen verkkohankesuunnitelmia ja niiden toteutusratkaisujen dokumentointeja. Asiantuntijatarpeita selvitettiinkokoamalla yhteen eri tahojen näkemyksiä. Hanke teki myös yhteistyötä Suomen Kylätoiminta ry:n kanssa ja informoisen kautta kyläverkkojen toteuttajia hankkeen toiminnasta. Suomen Seutuverkot ry:n vuonna 2005 ilmestynyt jäsenlehti Kaistaasuunniteltiin painottaen Maaseudun verkkoratkaisut -hanketta ja Seutuverkkojen verkkosivuja hyödynnettiin hankkeen tiedotuksessa.Hankkeesta tehtiin myös vierailu Tanskaan tutustumaan kuitu kotiin -periaatteella toteutettuihin laajakaistaratkaisuihin.TuloksetHanke onnistui hankkeen käynnistymisen tiedottamisessa sekä asiantuntijapalveluiden tarvekartoituksessa. Tavoitteeksi asetettuatilannekartoitusta tehtiin jatkuvasti, mutta siitä ei erikseen raportoitu, koska tilanne muuttui nopeasti. Verkkojen mallintaminentoteutettiin ja raportoitiin. Hankkeen eri vaiheista laadittiin esitteitä, lausuntoja ja artikkeleita julkaistavaksi. Hankkeessakirjoitettiin kolme raporttia. Maaseudun tietoverkkoratkaisut -raportissa käsiteltiin verkkoihin liittyvää tyypittelyä, mallinnustaja käsitteistöä. Yhteistyöluvat ja sopimukset tietoverkkoratkaisuissa -raportissa selvitettiin yhteistyölupia ja sopimuksia.Hankkeen toteutusajan jälkeen valmistuneessa ohjausryhmän puheenjohtajan päivittämässä Verkonkutojan käsikirja nro2:ssa selvitettiin kuituverkon rakentamiseen ja hallintomalleihin liittyviä vaihtoehtoja.Hankkeen toteutusajan jälkeen valmistuivat myös hallinnoijan ja projektipäällikön erillisinä laatimat hankkeen loppuraportit.Projektipäällikkö toimitti loppuraportin rahoittajalle ja ohjausryhmän jäsenille tarjoten samalla mahdollisuutta raporttien julkaisemiseenSeutuverkkojen kotisivujen yhteydessä. Projektipäällikön mukaan hankkeen hallinnoija ei kuitenkaan pitänyt hankesuunnitelmantavoitteiden ja tehtävien sisällöllisten tulosten esittelyä ja julkaisemista tarpeellisena. Ainoastaan lehtiartikkelitja verkonkutojan käsikirja julkaistiin ohjausryhmää laajemmin. Hanke oli kuitenkin toimijoille oppimiskokemus hanketoiminnastaja hankkeeseen osallisten yhteistyön edellytyksistä.VaikutuksetHankkeen rahoituksella kirjoitettu Verkonkutojan käsikirjan päivitystyö, Verkonkutojan käsikirja nro 2 on yhä vapaasti saatavillawww.seutuverkot.fi -sivuilta, mikä mahdollistaa tiedon hyödyntämisen uusien verkkojen rakentamisessa. Muuta materiaalialehtiartikkeleita lukuun ottamatta ei ole julkaistu ohjausryhmää laajemmin. Sopivien tahojen edustajia on ollut Seutuverkot ry:njäsenenä, joten haasteet ja toiveet maaseudun infrastruktuurin rakentamisessa (esim. tietoverkkoyhteyksien ja viemäröinninyhdistäminen) ovat vähin erin löytämässä toisensa. Koska hankkeen hallinnoija projektipäällikön mukaan keskittyi vain hanketapahtumiakuvaavaan hankkeen loppuraporttiin, hankkeen sisältötuloksia ei ole saatu julki niin, että hankkeella olisi tähänmennessä voinut olla laajoja vaikutuksia. Tulosten valtakunnallinen ja ministeriötasoinen julkaiseminen voisi kuitenkin tuottaalisääntyvää panostusta maaseutujen tietoverkkoratkaisuihin. Suomen Seutuverkot ry sekä hankevetäjä ovat kuitenkin hyödyntäneethankkeen tuloksia omassa työssään. Lisäksi Suomen Seutuverkkojen tiedotusyhteistyö Suomen Kylätoiminta ry:n japaikallisten kyläyhdistysten kanssa kasvoi.155

TalousHankkeen päärahoittajana toimi MMM/YTR 30 000 eurolla. Tästä puolet maksettiin hankkeelle ennakkona, mikä helpotti pienen yhdistyksentalouden ylläpitoa. Rahoituksen myöntämisen ehtona oli hakijan 5000 euron omarahoitus, johon Suomen Seutuverkot ryvarautui hyväksyessään hankesuunnitelman toteuttamisen. Hankkeen hallinnoijan kulukirjauksin Suomen Seutuverkot ry:n omarahoitusnousi suunnitellusta n. 9000 euroon hankkeen kokonaisbudjetin noustua toteutusaikana. Hankkeen hallinnoijan ja projektipäällikönnäkemykset hankkeen kokonaiskustannuksista omarahoitusosuuden osalta poikkesivat muutamalla sadalla eurolla.HuomioitaHankkeen toteutusta ja tapahtumia kuvaavia loppuraportteja laativat erillään sekä projektipäällikkö että ohjausryhmänä toiminutSuomen Seutuverkot ry:n hallitus. Projektipäällikön laatima raportti on jaettu rahoittajalle sekä ohjausryhmän jäsenilleja Suomen Seutuverkot ry:n hallituksen laatima loppuraportti on liitetty maksatushakemuksen yhteyteen.Hankkeen loppuvaiheessa hankkeen vetäjän ja ohjausryhmän välit etääntyivät näiden kiinnostuksen kohdistuessa eri asioihin.Eri tahojen erilaisten näkemysten vuoksi myös tämän hankkeen objektiivinen arviointi oli vaikeaa.KH 86 MAAsEudun PAlVElusOPiMuKsEn VAlMEnnusPAKETTiVastuuorganisaatio: Vaasan yliopisto, Levón-instituuttiYhteyshenkilö: Petra Lindqvist, puh. (06) 324 8304Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 49 148 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 5/2006–9/2007Avainsanat:maaseudun palvelusopimus, sopimuksellisuus, maaseudun pienet työtJulkaisutTietoa sopimuksellisuudesta saatavissa: www.sopimuksellisuus.info.TavoitteetHankkeen tavoitteena oli koota yhteen keskeinen ja ajankohtainen tieto maaseutusopimusjärjestelmästä sekä erilaisista sopimuksellisuudenkäytännöistä ja vaikuttaa asian etenemiseen tunnettuutta lisäämällä. Hankkeen tavoitteena oli suunnitellasopimuksellisuuskoulutusta välittäjäorganisaatioille tai sellaiseksi aikoville sekä muille maaseutusopimusjärjestelmästä kiinnostuneilletahoille. Hankkeen kohderyhmänä olivat maaseudun kehittäjät ja aluehallinnon viranomaiset.Hankkeen sisältö muuttui hankkeen edetessä jonkin verran. Sopimuksellisuuden valmennuspakettien luomiseen ei ollut tarpeenkeskittyä suunnitellussa määrin. Toisena suurena muutoksena oli YTR:n alaisuuteen perustettu sopimuksellisuusteemaryhmä,jonka tehtävänä on edistää sopimuksellisuuden valtavirtaistamista. Hankkeessa haluttiin toimia teemaryhmän kanssasamassa linjassa ja tehdä asiat oikeassa järjestyksessä eli toteuttaa koulutusta vasta sitten, kun tiedettiin, ketä kannattaakouluttaa ja mitkä ovat koulutuksen oikeat sisällöt.ToteutusHankkeessa koottiin materiaalia sopimuksellisuuden nykytilasta, kokeiluista ja olemassa olevista käytännöistä. Hankkeessaluotiin internetportaali eli Sopimuksellisuus-Info -sivusto, joihin koottiin kaikki saatavissa oleva materiaali, joka liittyy sopimuksellisuuteenja sen eteenpäin viemiseen. Hankkeen tiedotusta toteutettiin lähinnä internetin ja sähköpostin avulla, muttamyös puhelimitse ja henkilökohtaisin käynnein asiakkaiden luona. Lisäksi seminaareissa ja kylien tilaisuuksissa kerrottiin sopimuksellisuudestaja sen mahdollisuuksista.Hankkeessa suunniteltiin sopimuksellisuus-koulutuspaketteja ja niistä laitettiin informaatiota Sopimuksellisuus-Infoon. Sivustonylläpitämistä jatkettiin hankkeen loppuun asti ja ylläpito on jatkunut myös hankkeen päättymisen jälkeen.Hankkeella ei ollut varsinaista ohjausryhmää. Hankkeen tukena toimi asiantuntijaryhmä, jossa oli edustus Vaasan yliopistos-156

ta, Suomen Kylätoiminta ry:stä sekä Joensuun yliopistosta. Asiantuntijoilta saatiin kommentteja hankkeeseen liittyen, joka auttoihankkeen toteutuksessa.TuloksetHankkeessa luotiin verkkosivusto Sopimuksellisuus-Info, jonka ylläpito jatkuu edelleen. Hankkeessa suunniteltiin sopimuksellisuus-koulutuspaketteja,joista löytyy tietoa Sopimuksellisuus-Info-sivustolta. Hankkeessa mm. koottiin yhteen erilaisia sopimusmalleja,joita on voitu hyödyntää paikallistasolla. Hankkeessa kerättiin yhteen ja levitettiin tietoa niistä tuloksista, joitamuissa hankkeissa on saatu aikaan.VaikutuksetHanke on synnyttänyt uusia ideoita ja toimenpide-ehdotuksia, joita on esitelty mm. YTR:n sopimuksellisuusteemaryhmässä. Sopimuksellisuuttaon viety ilmiönä ja sopimuksellisuuskiertueen muodossa eteenpäin hankkeen päättymisen jälkeen. Maaseudunkehittäjät ovat saaneet tietoa erilaisista yhteistyömahdollisuuksista sekä sopimuksellisuuteen liittyvistä asioista. Levóninstituutissatoteutettiin vuodesta 2007 vuoteen 2009 sopimuksellisuuteen liittyvää MMM/YTR-rahoitteista jatkohanketta ”Sopimuksellisuusja välittäjäorganisaatiot paikalliseen toimintaan – strategian ja toteuttamissuunnitelman koordinointi”.TalousHankkeen MMM/YTR-rahoitus oli hieman yli 49 000 euroa ja hanke oli täysin YTR-rahoitteinen. Hankkeen alkuperäisestä 50 000euron budjetista jäi käyttämättä vajaa 1 000 euroa.HuomioitaSaman aihepiiriin hanke: katso hanke numero 49.TH 87 HyVinVOinTiPAlVElujEn KEHiTTäMinEn syrjäKylissäVastuuorganisaatio: Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sosiaalityön laitosYhteyshenkilö: Arja Kilpeläinen, puh. (016) 341 2638Rahoittaja:MMM/YTRKokonaiskustannus: 141 366,79 euroa (kokonaan MMM/YTR-rahoitteinen)Kesto: 4/2004–9/2007Avainsanat:kylät, hyvinvointipalvelutJulkaisutKilpeläinen, Arja (2006). Hyvinvointipalvelut sivukylissä – tuoko tietotekniikka palveluja lähemmäksi asiakkaita? LehtikirjoitusLapin Kansa -lehdessä.Kilpeläinen, Arja (2006). Verkostoitumisesta voimaa hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. Artikkeli teoksessa: Kylät muutoksessa– Hankkeet kylien hyvinvoinnin edistäjinä? Kilpeläinen, Arja & Yrjö Nikunlassi (toim.). Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksenjulkaisusarja 23. Saatavissa myös: http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/julkaisusarja/Julkaisu_23.Kilpeläinen, Arja (2007). Evolving Welfare Services in Outlying Villages in Lapland. Abstrakti kansainvälisen konferenssinKnowledge and Power in the Arctic -abstraktikokoelman cd-romiin.Kilpeläinen, Arja (2007). Sivukylät palvelujen katveessa? Maaseudun uusi aika 3/2007, 59–68.Kilpeläinen, Arja. (2007). Verkkokonsultaatiopalvelua kehittämässä. Teoksessa: Kiitos kysymyksestä. Vesterinen, Kerttu (toim.).Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 27.Kilpeläinen, Arja (2007). Lapissa on kehitetty hyvinvointipalveluja projektien yhteistyöllä. Sosiaaliturva 6/2007.Kilpeläinen, Arja & Yrjö Nikunlassi (toim.) (2006). Verkostoitumisesta voimaa hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. Teoksessa: Kylätmuutoksessa. Hankkeet kylien hyvinvoinnin edistäjinä? Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 23.Kilpeläinen, Arja & Anneli Pohjola (2007). Kyläläiset keskiössä. Tutkimus kylien hyvinvointipalveluista. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiäjulkaisuja. B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 55.Pohjola, Anneli (2006). Maaseudun palvelujen hankekehittäminen oppimisen paikkana. Teoksessa: Kylät muutoksessa. Hankkeetkylien hyvinvoinnin edistäjinä? Kilpeläinen, Arja & Yrjö Nikunlassi (toim.). Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksenjulkaisusarja 23.157

TavoitteetHankkeen tavoitteena oli luoda malleja uudenlaisille palvelujen järjestämis- ja tuottamistavoille syrjäkylien asukkaiden näkökulmastasekä mahdollisimman saumattomasti toimiva palveluketju. Palveluita oli tavoitteena kehittää welfare mix -mallinajulkisen, yksityisen ja yhteisöllisen toiminnan yhteistyönä ottamalla huomioon informaatioteknologian mahdollisuudet. Tutkimuksenmyötä haluttiin tukea ja analysoida samaan aikaan käynnissä olevien kehittämishankkeiden toimintaa tuottamallatietoa, analysoimalla vaihtoehtoisia toimintamalleja sekä arvioimalla ja raportoimalla tuloksia. Tutkimusmenetelmässä korostettiintoimintatutkimuksellista ja arvioivaa otetta hyödyntäen mm. sosiaalipolitiikan näkökulmia sekä hallinto- ja aluetieteellisiälähtökohtia. Hanke oli osa Kylä elämän keskus -koordinaatiohanketta, joten se pystyi hyödyntämään muiden alahankkeidentuloksia.ToteutusEnsimmäisinä hankevuosina keskityttiin yhteistyökanavien ja yhteisten toimintamallien luomiseen sekä taustamateriaalinhankkimiseen ja analysointiin. Hankkeen alkuvaiheessa hankkeen alkuperäinen tutkija vaihtoi työpaikkaa, eikä hanke edennytneljään kuukauteen ennen uuden tutkijan palkkaamista. Toisena vuonna hankkeeseen integroitui myös pro gradu -tutkimuksentyöstämistä. Tutkimuksen kohdekyliksi valittiin Karigasniemi Utsjoelta, Saija Sallasta ja Vuostimo-Tapionniemi Kemijärveltä.Tutkimuksessa haastateltiin 18 kyläläistä sekä 11 luottamushenkilöä tai viranomaista kuntatasolta.Hankkeen viimeisenä toimintavuonna haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin. Kerätyn aineiston perusteella koottiin julkaisu”Kyläläiset keskiössä. Tutkimus kylien hyvinvointipalveluista.” Hanke teki yhteistyötä koordinaatiohankkeen muiden alahankkeidenkanssa, jolloin hankkeiden etenemistä pystyttiin suunnittelemaan kokonaisuus huomioon ottaen. Valitettavastihankkeet alkoivat hieman eri aikoina, joten täydellinen synenergian hyödyntäminen ei ollut mahdollista. Hankkeet julkaisivatyhteisen julkaisun, joka julkaistiin loppuseminaarissa Kemijärvellä maaliskuussa 2006.Hankkeella oli ohjausryhmä, jossa käydyt keskustelut edistivät tutkimuksen eteenpäin viemistä. Ohjausryhmän jäsenet olivat toiminta-alueenkunnista, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta, Stakesista, Suomen Yrittäjistä, Lapin yliopistosta, PohjoisimmanLapin Leader ry:stä, Lapin Lääninhallituksesta, Nuorten Ystävät ry:stä, Saamelaiskäräjiltä ja Suomen Punaisesta Rististä.Hankkeen tutkija osallistui useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin seminaareihin, joissa hän esitteli tutkimustaan. Stakesinjärjestämässä Poverty, Food Banks and Politics of Hunger- symposium -seminaarissa Helsingissä 8.12.2006 hänellä oli luentoenglanniksi tutkimuksesta. Tutkija piti myös muita luentoja, joissa hän käsitteli aihetta.TuloksetTutkimuksen mukaan luonto, paikallisuus ja työ rytmittävät ja määräävät elämän sisältöä Lapin harvaan asutulla maaseudulla.Hyvinvointipalvelut kohdataan tarvelähtöisesti. Kyläläiset olivat tyytyväisiä omaan elämäntilanteeseensa kotikylässään,mutta palvelujärjestelmälle asetettiin toiveita. Palvelut eivät ole elämisen keskiössä. Turvallisuutta tuo tunne siitä, että palveluitaon saatavilla tarvittaessa. Palvelujen ollessa etäällä asukasluvultaan pienten kuntien asukkaat ovat tottuneet tulemaantoimeen omillaan eikä laajoja palveluita edes osata kaivata. Kyläläisten esittämät toiveet palveluista kohdistuivat vapaa-ajanharrastuksiin, asumiseen ja viihtymiseen, kun taas kuntien edustajat pohtivat lakisääteisten tehtävien turvaamista. Koko kylänelämää tukeva elementti oli kylätalo – paikka, jonne voitiin kokoontua yhdessä.Kyläläisten osallisuus palvelujen suunnitteluun ja päätöksentekoon jää ohueksi, yhtenä syynä tähän pidettiin heikohkoa tiedonkulkuakyläläisiltä päättäjille ja päinvastoin. Voidaan puhua myös näkökulmakuilusta. Kolmannen sektorin rooli palvelujentuottamisessa on kasvanut koko ajan. Tuleva ongelma on, kuinka paljon kolmannen sektorin toimijat voivat huolehtia palvelujentuottamisesta.Informaatioteknologian hyödyntäminen on monin tavoin ongelmallista. Kunnissa ei toistaiseksi ole pystytty rakentamaan riittävääinfrastruktuuria. Kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa, ja käyttäjien sekä palvelun tarjoajien koulutukseenkin tarvittaisiinresursseja. Erityisesti kyläläisillä oli halu kokeilla uusia malleja. Tämä hanke ei tuonut tutkimustietoa siitä, miten kyläläisiävoitaisiin motivoida ja ohjata informaatioteknologialla tuotettujen hyvinvointipalvelujen käyttöön.158

VaikutuksetHanke lisäsi tietoisuutta ja keskustelua siitä, miten palveluita voidaan tarjota Lapin harvaan asutulla maaseudulla. Haastateltavanarvion mukaan toimintatapoihin on saatu jo pientä muutosta, vaikkakin muutos on hidasta.Hankkeen tutkija on käynyt puhumassa aiheesta useissa eri tilaisuuksissa niin kotimaassa, Euroopassa kuin Kanadassakin.Lapin yliopistossa jatkuu edelleen kylien tutkimiseen ja kehittämiseen liittyvä kehitystyö. Hankkeen tutkija tekee tällä hetkelläväitöskirjaa, ja siinä osa aineistosta on kerätty tässä hankkeessa. Väitöskirja jatkaa saman aihepiirin käsittelyä.TalousHankkeelle myönnettiin vuosina 2004–2006 yhteensä 142 800 euroa MMM/YTR-hankerahaa, ja se kului lähes kokonaan. Hankkeellaei ollut muuta rahoitusta.TH 88 inTErnATiOnAlisErinGEns BEHOVsundErsöKninG inOM sVEnsKFinlAndVastuuorganisaatio: Carrefour SvenskfinlandYhteyshenkilö: Gunvor Häggman, puh. 050 5165 777Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: Ei tietoa (MMM/YTR:n osuus 7 000 euroa)Kesto: 4/2003–12/2004Avainsanat:kansainvälisyys, yhteistyö, suomenruotsalaisuusJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetHankkeen tarkoituksena oli selvittää suomenruotsalaisissa (Svenskfinland) organisaatioissa tehtävien hankkeiden ja kansainvälisenyhteistyön nykytilannetta sekä millaisia tietotarpeita organisaatioilla on. Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä erilaisia koulutus-,maatalous-, käsiteollisuus-, kulttuuri- ja yhteiskunnallisia organisaatioita että kuntia ja kaupunkeja. Sama tutkimustoteutettiin aikaisemmin suomenkielisistä organisaatioista. Internationaliseringens behovundersökning inom Svenskfinland-hankkeessa tarkoituksena oli toistaa sama tutkimus, mutta vain ruotsiksi. Suomenkielisen hankkeen tavoitteet olivat kuitenkinniin laajat, että niitä jouduttiin ruotsinkielistä hanketta varten muokkaamaan. Myös hankkeen nimeä muutettiin matkanvarrella. Uudeksi nimeksi annettiin ”Pulsmätning över internationaliseringen inom finlandsvenska organisationer”.ToteutusHankkeen aikana kerättiin tietoa haastatteluilla ja kyselyillä. Haastatteluissa käsiteltiin kansainvälistymistä ja hanketoimintaasuomenruotsalaisissa organisaatioissa. Kyselyillä tutkittiin informaatiotarvetta Suomen ruotsinkielisillä alueilla sekä sitä,mitä kautta toimijat haluaisivat saada lisätietoa. Kysely koostui sekä avoimista että strukturoiduista kysymyksistä. Tiedonkeruuoli osittain haasteellista, koska suomenruotsalaiset organisaatiot eivät mielellään vastanneet kyselyihin. Ne eivät olleethalukkaita uhraamaan aikaa pohtiakseen avoimia kysymyksiä.Haastattelujen ja kyselytulosten avulla valittiin suomenruotsalaisten organisaatioiden avuksi Brysselissä jo toimivia tukihenkilöitä,jotka sitoutuivat avustamaan toimijoita kansainvälistymisessä. Näiden henkilöiden lisäksi listattiin Brysselissä sijaitseviaorganisaatioita, joiden puoleen on mahdollista kääntyä. Hankemateriaalista ei käynyt ilmi, oliko hankkeella ohjausryhmää.TuloksetKyselytulokset osoittivat, että etenkin kuntien tulisi aktivoitua hanketoiminnassa. Tiedontarve oli suuri verrattuna muihin organisaatioihin.Kunnissa kuitenkin osoitettiin kiinnostusta saada lisätietoa ja opastusta hanketoiminnasta. Koulutukseen suhtauduttiinpositiivisesti. Parhaimpina tiedonlähteinä pidettiin seminaareja, kursseja ja tiedotustilaisuuksia, mikä viittasi siihen,että vastaajat arvostivat henkilökohtaista kontaktia. Internet tiedonlähteenä ei saanut kannatusta.159

Tutkimukseen osallistuneiden organisaatioiden tilanne kansainvälisen toiminnan osalta vaikuttaa hyvältä. Pääasiallisesti kaikillavastanneilla organisaatioilla oli kansainvälistä kokemusta, vaikkakin hyvin erilaista. Useimmat organisaatiot vaikuttivatmyös olevan avoimia uudenlaiseen kansainväliseen toimintaan. Pienimmissä kunnissa kuitenkin suhtautuminen kansainväliseenyhteistyöhön oli kielteistä. Asenteisiin tulisi pyrkiä vaikuttamaan esim. kertomalla yhteistyön konkreettisista hyödyistä jasuhteiden solmimisesta ja kehittämisestä.Tutkimustuloksista laadittu raportti antaa hanketoiminnan opastuksen parissa toimiville kuvan siitä, millaisia tarpeita, kiinnostuksenkohteita ja toivomuksia eri ruotsinkielisissä organisaatioissa on. Raportissa listattiin seitsemän toimenpide-ehdotusta:1) tiedon räätälöinti organisaatioiden erityisten tarpeiden mukaan, 2) hankkeiden ohjaus- ja koordinointipalvelu, 3) henkilökohtainenkoulutus (seminaarit, kurssit ja tiedotustilaisuudet), 4) rahoituksesta informointi, 5) panostaminen maaseudunkuntiin, 6) ideoiden ja visioiden taltiointi (keskustelutilaisuudet) ja 7) organisaatioiden hanketoiminnan tukeminen ja aloitteidentekeminen.Hankkeen loppuraportissa todettiin kuitenkin, että tutkimuksessa olisi saatu parempia ja syvällisempiä vastauksia, jos toteuttajillaolisi ollut mahdollisuus henkilökohtaisesti vierailla organisaatioissa. Syy, miksi tämä ei onnistunut, oli resurssien puuttuminen.Vaikka kyselyjä täydennettiin puhelinsoitoilla, niiden ei koettu tuoneen täysin riittäviä vastauksia. Koska tämä tutkimusheijasti toteutuksenaikaista tilannetta, hankkeen toteuttajien mielestä tutkimusta tulisi toistaa jatkuvasti suurimmanhyödyn saavuttamiseksi.VaikutuksetKoska hanke arvioitiin pelkän hankemateriaalin pohjalta, hankkeen vaikutuksia on mahdoton kuvailla.TalousHanke arvioitiin pelkän hankemateriaalin pohjalta, josta eivät käy ilmi hankkeen kokonaiskustannukset. Hanke sai MMM/YTR:ltä rahoitusta 7000 euroa, ja se kului kokonaan.HuomioitaHankkeen arviointi laadittiin suppean hankemateriaalin pohjalta ilman haastattelua. Hankkeesta vastannut henkilö tavoitettiin,mutta häntä ei onnistuttu haastattelemaan, koska hän joutui useamman kerran perumaan ennalta sovitun haastatteluajan.Uutta sopivaa aikaa ei löytynyt.VH 89 KAHdEsTAAn KOTOnA – VAnHOjEn PAriEn ArKi jA KOTOnA sElViyTyMinEn (2002–2003)Vastuuorganisaatio: StakesYhteyshenkilö: Sirpa Andersson, puh. (09) 3967 2216Päärahoittaja: StakesKokonaiskustannus: n. 80 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 37 521,71 euroa)Kesto: 3/2002–3/2004Avainsanat:vanhat pariskunnat, koti, arki, perhetutkimusJulkaisutAndersson, Sirpa (2003). Just the two of us – elderly couples´everyday life and coping at home. Esitelmä seminaarissa ”4 th InternationalSymposium on Cultural Gerontology” Tampereella 24.–27.5.2003.Andersson, Sirpa (2007). Kahdestaan kotona. Tutkimus vanhoista pariskunnista. STAKES –Sosiaali- ja terveysalan tutkimusjakehittämiskeskus. Tutkimuksia 169.TavoitteetIäkkäiden henkilöiden määrä kasvaa koko ajan. Yleinen keskustelu aiheeseen liittyen on ollut ongelma- ja yhteiskuntakeskeistä:kuinka palveluiden tuottamisesta selvitään, kun iäkkäät tarvitsevat paljon (kallista) hoitoa. Keskustelu on toisaalta myösyksilökeskeistä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata kotona asuvien iäkkäiden pariskuntien käsityksiä arjestaan ja kotona160

pärjäämisestä. Tutkimus asemoituu vanhenemisen tutkimukseen perheen näkökulmasta. Tutkimuskysymykset olivat1) mikä on keskeistä ja tärkeää vanhojen parien arkipäivässä kotona,2) miten vanhat parit jäsentävät arkielämäänsä kotona, käytännön askareissa ja yhteisenä henkisenä kokemuksena,3) miten he ratkovat arjen pulmia ja ennakoivat tulevaisuutta sekä4) miten vanheneminen ja vanhuus heidän arjessaan näkyvät.Tutkimuksen alkuperäisenä tavoitteena ei ollut tehdä väitöstutkimusta, mutta hankkeen alkuvaiheessa syntyi päätös väitöskirjantekemisestä. Tutkimuksen näkökulman teki innovatiiviseksi se, että se otti huomioon sekä vanhat parit että maaseudullaasumisen arjen.ToteutusTutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla 16 iäkästä pariskuntaa, jotka eivät eläneet omaishoivatilanteessaeivätkä saaneet kunnallista kotipalvelua tai -hoitoa. Pariskunnat asuivat viidessä eri kunnassa Etelä-Suomessa. Haastateltavatvalittiin tutkijan omien verkostojen ehdotusten kautta. Vihjeitä haastateltavista antoivat maaseudun hankevetäjät, aktiivisetkyläkauppiaat tai jopa taksinkuljettajat. Kaikkiaan tutkija pyysi haastattelua 29 pariskunnalta, joista aiheen haasteellisuudenvuoksi vain 16 lupautui haastatteluun.Tutkimuksella oli ohjausryhmä Stakesissa ja myöhemmin Helsingin yliopisto määräsi työlle kaksi ohjaajaa. Saadulla ohjauksellaoli myönteinen merkitys tutkimuksen toteuttamiselle. Väitöskirja julkaistiin Stakesin sarjassa ja väitöstilaisuus oli joulukuussa2007 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.TuloksetTulokset osoittivat, että vanhojen pariskuntien käsitys hyvästä elämästä kietoutui kodissa elettyyn pitkän avioliiton aikaan jasen arvoihin. Vanha ihminen kokee elävänsä itsellisesti, jos hän tuntee säilyttävänsä elämäntapansa keskeiset piirteet. Jatkuvuudentavoittelu merkitsi sitoutumista maaseutumaiseen, perinteiseen elämäntapaan. Korkea ikä ja heikkenevä terveys ovatuhka ja riski jatkuvuudelle. Tärkeää oli oma koti, joka tuntui turvalliselta, ja tuttu ympäristö.Vanhojen parien arjessa pärjääminen merkitsi tutkimuksen mukaan heidän haluaan huolehtia kotitöistä ja muista arkisista askareistayhteensä tehden. Tutkimuksessa kehitelty termi ”yhteensä tekeminen” tarkoittaa, että he saavat toisiltaan tukeaja että heillä on yhteiset tavoitteet ja päämäärät. Pariskuntien neuvottelujen ja heidän käyttämiensä vertauskuvien kuvaamisellatuotiin esiin jatkuvuusstrategioita. Puheet ruoanlaitosta, leipomisesta ja kotitöistä olivat kuin vertauskuvia jatkuvuudenylläpidosta. Päivittäiset askareet toivat sisältöä vanhojen parien elämään. Arjella on rytminsä, jonka toistuvat asiat ja tottumustuovat. Tyytyväisyys syntyy siitä, että voi tehdä sellaista, minkä osaa. Parit myös uudistivat kotitöiden jakoa jakamalla töitäuusiksi tai luopumalla osasta tekemisistä. Kotiin vetäytynyt elämäntapa ja arki antoivat tilaa miehen osallistumiselle. Miehetitse perustelivat kotitöitään harrastuksina, ajankuluna tai avioliittolupauksen tuomana velvollisuutena.Puolisoiden keskinäinen tuki ja huolenpito voivat auttaa suojautumaan vieraan tai virallisen avun varaan joutumiselta. Vanhatparit nivoivat yhteen elämän kokemuksensa ja muistot sekä nykyisyyden ja tulevaisuuden riskit ja mahdollisuudet. He halusivatjatkaa elämäänsä entiseltä pohjalta, nykyisyys vastasi edelleen heidän käsitystään hyvästä elämästä.VaikutuksetVäitöskirjan tuloksilla on ollut monipuolisia vaikutuksia myöhemmin. Tutkimus sai paljon huomiota. Tutkimustuloksista raportoitiinmm. YLE:n televisiouutisissa, Helsingin Sanomissa, Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä sekä monissa muissa sanomalehdissä.Lisäksi terveysalan lehdet olivat kiinnostuneita aiheesta.Tutkijan arvion mukaan väitöskirja osaltaan vaikutti mm. siihen, että Suomessa perhetutkimus on alkanut ottaa huomioon ikäihmistenkinperheitä tutkimuksissaan. Myös perhetutkijoiden ja gerontologien välinen keskustelu on lisääntynyt. Lisäksi tutkijakävi vuoden 2008 aikana luennoimassa aiheesta kansainvälisissä seminaareissa Jyväskylässä sekä Tanskassa ja Espanjassa.TalousMMM/YTR-rahoitusta myönnettiin vuosina 2002 ja 2003 yhteensä 41 000 euroa, josta jäi käyttämättä hieman yli 3 000 euroamyöhästyneen maksatushakemuksen takia. Tutkimus vietiin loppuun Stakesin rahoittamana ja osin tutkijan virkavapauksienaikana saamalla Aikuisopiskelijan opintotuella.161

TEEMA ”MAAsEudun AluE- jA yHTEisKunTATAlOudEllisEn MErKiTyKsEn sEKä MAAsEudunrAKEnTEidEn TuTKiMus” (tutkimusteema)Teeman nimi on aiempina vuosina ollut– maaseudun alue- ja yhteiskuntataloudellinen merkitys (1999),– maaseudun alue- ja yhteiskuntataloudellisen merkityksen tutkimus (2000–2001) ja– maaseudun rakenteiden sekä alue- ja yhteiskuntataloudellisen merkityksen tutkimus (2002–2003).TH 90 POliTiiKAn MuuTOKsEn VAiKuTuKsET AluEisiin sEKä MAAsEuTuVäEsTöön 1Vastuuorganisaatio: Aluekehityssäätiö/Suomen aluetutkimus FARYhteyshenkilö: Teemu Juntunen, puh. 040 517 1447Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 35 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 9/2005–4/2006Avainsanat:aluepolitiikka, harvaan asuttu maaseutuJulkaisutTiainen, Timo & Teemu Juntunen (2006). Tutkimus politiikan muutoksen vaikutuksista alueisiin ja maaseutuväestöön. Suomenaluetutkimus FAR. Selvityksiä: 30. Saatavissa myös: http://aluekehityssaatio.fi/far/?Selvityksi%E4_-julkaisusarja.TavoitteetAluepolitiikka ei ole kyennyt estämään alueellisten erojen kasvua Suomessa. Myös tuloerot ovat kasvaneet ja maatalous onkeskittynyt alueellisesti. Tutkimushankkeella pyrittiin selvittämään, onko alueellisen erilaistumisen ja rakennekehityksen seurauksenatapahtunut alueiden ja niiden asukkaiden eriarvoistumista. Tavoitteena oli yhdistää tutkimuksella todennettu rakennemuutos,sitä säätelevät politiikat sekä maaseutuväestön reagointi ja erilaiset toimintapolitiikat. Tutkimus jaettiin kahteenosaan. Ensimmäisen osan tavoite oli selvittää, millaisia johtopäätöksiä eri politiikkalohkojen alueelliselle kohdentamiselle jaerilaistamiselle voidaan tehdä, mikäli tavoitteena on alueellinen tasapuolisuus tai kullekin alueelle käyttökelpoisia välineitätarjoava politiikka. Tutkimuksen jälkimmäinen osa valmistui vuonna 2008, joten sitä ei käsitellä vielä tässä arvioinnissa. Alunperin ajatus tutkimuksesta tuli YTR:n harvaan asutun maaseudun teemaryhmältä.ToteutusTutkimuksessa hyödynnettiin erilaisia alueellisia tilastoja, etenkin Tilastokeskuksesta hankittuja useita vuosia käsittäviä pitkittäisaineistoja,joita analysoitiin mm. eriarvoisuusmittareilla, vuotuisilla vertaisluvuilla ja ekonometrisillä menetelmillä. Tutkimuksessatehtiin yksilökohtaista politiikkavaikutusten pitkäaikaisseurantaa. Esim. maatilanpidon lopettaneiden viljelijöidenelämää tutkittiin. Hankkeen toteutusta hidastivat vaikeudet tilastoaineiston saatavuudessa sekä saadun tilastoaineiston virheet,joita jouduttiin hankkeen aikana korjaamaan. Esim. kuntaliitokset aiheuttivat muutoksia pitkittäisaineiston kohdealueidenrajauksiin. MMM/YTR myönsi hankkeelle rahoitusta noin kolmanneksen vähemmän kuin sitä oli haettu. Se ei johtanutsuuriin muutoksiin tutkimuksessa, mutta aiheessa olisi päästy syvemmälle, jos rahaa olisi ollut enemmän käytettävissä. Alunperin suunniteltiin myös sosiaali- ja terveysministeriön osallistuvan hankkeeseen rahoituksella ja tietotaidollaan. Sosiaali- jaterveysministeriön jättäytyminen ulkopuolelle muokkasi myös tutkimuksen näkökulmaa. Hankkeella oli MMM/YTR:n määräyksestäohjausryhmä, jona toimi osa harvaan asutun maaseudun teemaryhmän jäsenistä. Ohjausryhmälle esiteltiin hankkeentuloksia eri vaiheissaan.TuloksetTutkimuksessa saatiin vastaukset siinä esitettyihin kysymyksiin. Alkuperäiseen uusia uria avaavaan tavoitteeseen politiikanvaikutusten selvittämisestä ei aivan päästy, mutta tutkimuksen kaltaista kattavaa katsausta aiheesta ei kuitenkaan ole koskaanaiemmin tehty. Taloustieteen menetelmien hyödyntäminen aihepiirin tutkimisessa oli menetelmällisesti uutta.Tutkimuksen mukaan politiikan muutokset ovat eriyttäneet alueellista kehitystä. Muutokset ovat kohdelleet voimakkaimminharvaan asuttuja ja syrjäisiä maaseutualueita, joiden toimintaedellytykset ovat heikentyneet. Maaseutupolitiikan teho162

on murentunut, kun kehittämis- ja toimintaedellytykset ovat olleet jo valmiiksi heikot. Maatalouspolitiikan muutosten myötämaataloudenharjoittajien määrä on vähentynyt. Heistä osa on muuttanut muualle. Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa pienet tilatja kotieläintilat ovat vähentyneet. Maatalouden lopettaneiden on täytynyt hakea uusi asema yhteiskunnasta. Osa on jäänyttyöttömiksi etenkin harvaan asutulla maaseudulla. Maataloutta jatkavien tulojen heikkeneminen on parhaiten kompensoitu lisäämälläkansallisia tukia.Koska kyseessä oli kaksiosaisen tutkimuksen ensimmäinen vaihe, tuloksia ei julkistettu kovin laajasti. Tutkimusraporttia levitettiinjonkin verran ja tutkimuksen tuloksista käytiin puhumassa Oulussa Pientiepäivillä.VaikutuksetHanke sai myönteisen päätöksen MMM/YTR-rahoituksen jatkumisesta. Tämä hankkeen toinen vaihe valmistui vuonna 2008.Siinä lähestyttiin tutkimuskohdetta yksilöaineiston pohjalta. Jatkohankkeen tavoite oli selvittää, millaisia johtopäätöksiä voidaantehdä eri politiikkalohkojen vaikutuksista maaseudun väestöön yksilötasolla, miten ne tulisi ottaa huomioon toimenpiteidenmuotoilussa ja miten muita yhteiskunnan toimenpiteitä tulisi suunnata ottaen huomioon havaitut vaikutukset eri alueillaja väestöryhmissä.Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tietoja hyödynnetään FAR:in tutkijoiden muissa tieteellisissä töissä. Tutkimus on lisännytmuidenkin tahojen tietoisuutta aiheesta.TalousHanke sai rahoituksestaan ennakkona vajaat 8000 euroa. Hankkeen koko rahoitus 35 000 euroa tuli MMM/YTR:ltä. Hanke sainoin 17 000 euroa vähemmän MMM/YTR-rahoitusta kuin oli haettu.HuomioitaKyseessä on kaksiosaisen tutkimushankkeen ensimmäinen vaihe.TH 91 PArAs – VAiHTOEHTO MAAsEudullE? EsiTuTKiMus KunTA- jA PAlVElurAKEnnEuudisTuKsEn MErKiTyKsEsTäMAAsEudullEVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, MikkeliYhteyshenkilö: Hyyryläinen Torsti, puh. 044 308 5322Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 28 540,31 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 4/2006–4/2007Avainsanat:PARAS-hanke, maaseutu, palvelutJulkaisutInternetsivut (eivät enää käytössä).TavoitteetYTR:n kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmässä pohdittiin, miten kunta- ja palvelurakenneuudistus (PARAS-hanke)vaikuttaa maaseutuun ja sen vuorovaikutukseen kaupungin kanssa. Tavoitteena oli toteuttaa esitutkimus, joka tarjoaisi tietoaPARAS-uudistuksen arvioimiseen maaseudun näkökulmasta. Tavoitteena ei siis ollut tutkia prosessin vaikutuksia maaseudunkannalta. Tavoitteena oli, että tehdyn arvioinnin perusteella laadittaisiin tieteidenvälinen tutkimusasetelma ja -kysymykset jatkohankkeelle.Tarkoituksena oli kokeilla innovatiivista asiantuntijaryhmätyöskentelyä tutkimusasetelman muodostamiseksi.ToteutusTutkimuksessa tutustuttiin 20 maakunnan viralliseen lausuntoon PARAS-uudistuksesta. Teksteistä mm. etsittiin, kuinka montakertaa niissä mainittiin esim. sanat maaseutu tai kaupunki. Tämä tehtiin, jotta saatiin selville, kuinka esim. maaseutu otetaanhuomioon PARAS-uudistuksen yhteydessä. Lisäksi haastateltiin yhteensä kuutta kunnanjohtajaa Pohjanmaan ja Etelä-Savon163

kunnista. Asiakirja-analyysin pohjalta asiantuntijaryhmä alkoi työstää tulevan hankkeen tutkimusasetelmaa ja -kysymyksiä.Ryhmään kuului maaseutututkijoita eri puolelta Suomea sekä Kuntaliiton ja sisäasiainministeriön edustajat. Ryhmä kokoontuiviisi kertaa, joiden aikana työstettiin tulevan hankkeen sisältöä ja hankehakemusta.TuloksetAnalyysin perusteella aineistosta nousi tulkinta, että 1) maaseudusta puhutaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa erittäinvähän, 2) kaupungin ja maaseudun vuorovaikutusta sivutaan vain seutuyhteistyöhön liittyen, 3) uudistus näyttäytyy maaseudunkannalta enemmän uhkana kuin mahdollisuutena ja 4) maaseudun palvelujen pelätään heikentyvän, kun yksikkökootkasvavat.Jatkohanke saatiin suunniteltua. Sen nimeksi tuli Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen tieteidenvälinen tutkimusohjelmaKARMA 2007–2009. Tutkimusohjelman keskeiseksi määrittelyn ja analyysin kohteeksi muotoutui maaseudun ja kaupunginmonimuotoinen vuorovaikutus. Jatkohanke muodostaa tutkimusohjelman, joka koostuu seitsemästä tutkimusteemasta (valta,palvelut, asuminen, omistaminen, identiteetit, innovaatioprosessit ja elintarvikeketjut), neljästä yhteisestä tutkimuksellisestanäkökulmasta (kaupunkien maaseutuistuminen, maankäyttö ja ympäristö, kaupunki-maaseutu -vuorovaikutuksen taloudellinenmerkitys sekä tasa-arvo) ja synteesitutkimuksesta, joka lopuksi kokoaa tutkimusohjelman keskeiset tulokset yhteen.VaikutuksetTässä hankkeessa suunniteltu KARMA-hanke oli käynnissä arvioinnin tekohetkellä. Siihen sisältyi MMM/YTR-rahoitteinen tutkimushanke,joka käsitteli palveluiden tuotantoa kuntaliitoksen myötä syntyneillä suurentuneilla reuna-alueilla.TalousHanke sai MMM/YTR-rahoitusta 30 000 euroa, joka kattoi koko hankkeen kulut. Rahasta jäi käyttämättä n. 1500 euroa.TH 92 AjAnKäyTTöTuTKiMus 1999–2000Vastuuorganisaatio: TilastokeskusYhteyshenkilö: Hannu Pääkkönen, puh. (09) 1734 3229Päärahoittaja: TilastokeskusKokonaiskustannus: n. 824 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 16 818,89 euroa)Kesto: 1999–2005Avainsanat:ajankäyttöJulkaisutNiemi, Iiris & Hannu Pääkkönen (2001). Ajankäytön muutokset 1990-luvulla. Tilastokeskus, Kulttuuri ja viestintä 2001: 6.Pääkkönen, Hannu & Iiris Niemi (2002). Suomalainen arki. Ajankäyttövuosituhannen vaihteessa. Tilastokeskus, Kulttuuri javiestintä 2002: 2.Pääkkönen, Hannu (toim.) (2005). Perheiden ajankäyttö. Tilastokeskuksen julkaisu.Aineiston tuloksia hyödynnetty myös mm. Suomen tilastollisissa vuosikirjoissa 2001, 2002 ja 2003, Hyvinvointikatsauksissa jaerilaisissa artikkeleissa.Useita artikkeleita Tietoaika-lehteen, nro 2004/11.Ajankäyttötutkimus 25 vuotta Suomessa. Esite.Tietoa työajoista ja ajankäytöstä. Esite.Harmonised European Time Use Survey -aineistotietokanta osoitteessa: https://www.testh2.scb.se/tus/tus/info.html.TavoitteetTilastokeskus oli tehnyt ajankäyttötutkimuksen vuosina 1979 ja 1987–1988. Vuosien 1987–1988 tutkimuksen jälkeen yhteiskuntaon muuttunut merkittävästi: syvä lama, työttömyys, työelämän muutokset, kotitalouksien teknistyminen, internetin jamatkapuhelimien yleistyminen sekä television ohjelmatarjonnan lisääntyminen ovat voimakkaasti muuttaneet ihmisten ajankäyttöä.Tämä tutkimus toteutettiin osana EU:n tilastoviraston Eurostatin harmonisoimaa eurooppalaista ajankäyttötutkimus-164

ta. Tutkimuksen tavoitteena oli tiedon tuottaminen mm. ansiotyöhön, kotitöihin, matkoihin ja kulttuuriin käytetystä ajasta, vanhustenosallistumisesta kotitalouksien toimintaan ja yhteiskuntaan sekä vapaaehtoistyön laajuudesta ja sisällöstä. Suomentutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa vertailutietoa edellisiin tutkimuksiin. Suomessa tavoitteena oli toteutettavan kyselynmyötä saada vastauksia 8000 henkilöltä ja 16 000 palautettua päiväkirjaa ajankäytöstä.ToteutusTiedonkeruu alkoi maaliskuussa 1999 ja päättyi maaliskuussa 2000. Haastatteluun vastasi tai vähintään yhden päiväkirjantäytti 6272 henkilöä ja ajankäyttötiedot saatiin 10 561 päivältä. Kotitalouskyselyssä vastausprosentti oli 64 %, henkilöhaastatteluissa61 % ja päiväkirjojen täytössä 52 %. Päiväkirjoja koodattiin ja tallennettiin vuosina 1999–2000. Tämä oli hankkeentyöläin vaihe. Henkilöhaastattelun kulttuuri- ja liikuntakysymysten pohjalta muodostettiin tiedosto, johon yhdistettiin vastaavattiedot vuoden 1991 vapaa-aikatutkimuksesta. Ajankäytön ennakollinen palvelutiedosto valmistui v. 2001. Tutkimuksenrahoittajille järjestettiin aineiston käyttökoulutustilaisuus toukokuussa v. 2001. Hankkeella oli johtoryhmä, joka toi ulkopuolistentahojen toiveet ja näkökulmat hankkeen sisältöön. Tämä tieto oli arvokasta hankkeen toteuttajille. Kaikilla rahoittajilla oliedustus hankkeen johtoryhmässä.TuloksetHankkeessa kerättyjä tietoja on hyödynnetty monissa tutkimuksissa, raporteissa ja lehtijutuissa. Nämä julkaisut esittelevättutkimustuloksia paloittain eli eri osa-alueita suomalaisten ajankäytöstä. Esim. marraskuussa 2001 ilmestyi raportti ”Kulttuuri-ja liikuntaharrastukset 1991–1999” yhteistyössä opetusministeriön kanssa. Erilaiset julkaisut ajankäytön muuttumisestaeri vuosikymmeninä ovat saaneet paljon huomiota mediassa. Suomalaisia ajankäyttötutkimuksia on esitelty myös ulkomaisissaseminaareissa.Aineistosta on laadittu tietokanta osoitteeseen www.testh2.scb.se/tus/tus/info.html, joka sisältää Suomen lisäksi 14 muun Euroopanmaan tiedot. Sivujen aineiston täydelliseen hyödyntämiseen tarvitaan ilmainen tunnus.VaikutuksetTietokantaa on hyödynnetty paljon eri tutkimuksissa, erikoislehdissä, seminaareissa ja Kelan toiminnan kehittämisessä. Aineistoon annettu myös englantilaiselle ajankäyttöarkistolle, jota tutkijat ympäri maailman ovat hyödyntäneet. Tässä hankkeessakehittyneen eurooppalaisen yhteistyön myötä Suomen Tilastokeskus on voittanut useita tarjouspyyntöjä EUROSTATin rahoittamistatutkimuksista, ja siten yhteistyö ja näkyvyys ulkomailla ovat lisääntyneet.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-hankerahaa vajaa 17 000 euroa (100 000 markkaa) vuoden 1999 budjetista, ja se maksettiinkerralla kokonaan vuonna 1999. Väliraportit toimitettiin vuosina 2000–2004 ja loppuraportti vuonna 2005. Hanketta rahoittivatmyös Tilastokeskus, opetusministeriö, työministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Yleisradio, Kela, Kuluttajatutkimuskeskus,Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA ja Stakes.TH 93 VäEsTörAKEnTEEn MuuTOKsET KAuPunKi- jA MAAsEuTuAluEillA VuOTEEn 2030 sAAKKAVastuuorganisaatio: Jyväskylän yliopisto, taloustieteiden tiedekunnan tutkimuskeskusYhteyshenkilöt: Tuomo Nenonen, puh. (014) 260 3333, Mika Haapanen (014) 260 2945Päärahoittaja: SisäasiainministeriöKokonaiskustannus: 50 457 euroa (MMM/YTR:n osuus 16 818,80 euroa)Kesto: 4/2001–8/2002Avainsanat:alueellinen väestökehitys, ikärakenne, huoltosuhde, muuttoliikeJulkaisutNivalainen, Satu & Mika Haapanen (2002). Ikääntyvä ja keskittyvä Suomi: kaupunkien, maaseudun ja vuorovaikutusalueidenväestökehitys 1975–2030. Aluekeskus- ja kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 1/02. Saatavissa myös: http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/F0755757D574E082C2256EBA0034C923/$file/julkaisuwwwparempi.pdf.165

TavoitteetSuomen väestö ikääntyy nopeasti tulevien vuosikymmenten aikana. Tämä heikentää yhteiskunnan toimintakykyä, koska huoltosuhdeheikentyy. Vanhusväestön suhteellinen osuus on suurempi pienissä maaseutukunnissa verrattuna kaupunkeihin, sillänuoret muuttavat pois pienistä maaseutukunnista koulutuksen ja toimeentulon hankkimiseksi.Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata kaupunki- ja maaseutualueilla vuosina 1975–2000 tapahtunutta väestökehitystä sekä laatiaarvio tulevasta kehityksestä vuoteen 2030 saakka. Väestökehitystä oli tarkoitus tarkastella erilaisten demografisten muuttujien,kuten väkiluvun, syntyneisyyden, kuolleisuuden, muuttoliikkeen, väestön ikä- ja sukupuolirakenteen sekä väestöllisenhuoltosuhteen perusteella. Tutkimus toimeenpantiin kaupunkipolitiikan ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmien yhteistyönä.Tutkimuksen toteutti Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunnan tutkimuskeskus yhdessä Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksenkanssa.ToteutusTutkimuksessa hyödynnettiin sovelletusti aluekeskus- ja kaupunkipolitiikan sekä maaseutupolitiikan yhteistyöryhmien esitystäkaupunki- ja maaseutujaoksi sekä yhteiseksi vuorovaikutusalueeksi. Lopulliseksi luokitteluksi muodostui seuraava nelijako:keskukset, vuorovaikutusalueet, ydinmaaseutu sekä harvaan asuttu maaseutu.Hankkeen toteuttamista viivästytti Tilastokeskuksen toimittaman aineiston saaminen. Tilastoaineisto ei myöskään ollut suoraankäyttökelpoista, vaan materiaali piti koota eri viranomaisten aineistoista. Hankkeella oli rahoittajista ja tutkijoista koostuvaohjausryhmä, jolla oli suuri merkitys hankkeen sisältöä ja rahoittajia suunniteltaessa.TuloksetTutkimustulosten mukaan kaksi kehitystrendiä on leimannut Suomen kehitystä viime vuosikymmeninä: väestön keskittyminenja ikääntyminen. Alueelliseen kehitykseen vaikutti selkeästi 1990-luvun alun syvä lama. Yleisesti ottaen vuosien 1975 ja 2000välisenä aikana maaseutualueiden väestökehitys on ollut keskuksia ja vuorovaikutusalueita heikompaa. Muuttotappio ja siitäseuraava nuorten lukumäärän pieneneminen on ollut maaseudun pahin ongelma. Kaupunkien kasvaneeseen väkilukuun onvaikuttanut syntyneiden enemmyys, kun taas muuttoliikkeen merkitys on vaihdellut eri aikoina ja eri alueilla. Ydinmaaseudunja harvaan asutun maaseudun muuttotappio on ollut jatkuvaa tutkimusajankohtana, mutta erityisen nopeaa väestön vähentyminenon ollut 1990-luvun laman jälkeen. Lapsien osuus väestöstä on pysynyt suurimpana vuorovaikutusalueilla. Nuoret eli15–35 -vuotiaat ovat vähentyneet eniten vuorovaikutusalueiden ja maaseudun alueella. Maahanmuutto vaikuttaa positiivisestikaikilla alueilla, mutta väestön rakenteellisia eroja se ei tasaa.Tutkimuksessa tehtyjen päätelmien mukaan tulevaisuudessa luonnollinen väestönkasvu hidastuu ja lopulta kääntyy negatiiviseksi,jolloin suomalaisten määrä alkaa vähentyä. Muuttoliikkeen merkitys alueellisessa väestökehityksessä korostuu. Pääkaupunkiseutu,muut keskukset ja vuorovaikutusalueet kasvattavat väkilukuaan ja maaseudun asukasluku pienenee.Huoltosuhde alkaa muuttua huomattavasti vuoden 2010 jälkeen. Eläkeläisten määrä kasvaa eniten pääkaupunkiseudulla,mutta nuorten ikäluokkien suuruus pitää huoltosuhteen parempana. Heikoin huoltosuhde on harvaan asutulla maaseudulla,jossa jopa 40 % asukkaista voi olla eläkeläisiä. Paras huoltosuhde on vuorovaikutusalueilla.VaikutuksetHaastatellun mukaan YTR on hyödyntänyt hankkeen tuloksena saatua tutkimustietoa. Haastateltavan arvio oli, että sitä on hyödynnettymateriaalina yleisessä kehittämisessä, kuten aluekeskusohjelman valmistelussa. Hankkeen toinen tutkija on hyödyntänyttutkimusta mm. aluetaloustieteen opetuksessa sekä väitöskirjansa johdannossa.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-hankerahaa hieman alle 17 000 euroa (100 000 mk) vuonna 2002, ja se kului kokonaan.Hanke sai rahoitusta useasta eri lähteestä eli sisäasiainministeriöstä, ympäristöministeriöstä, Suomen Kuntaliitolta ja MMM/YTR:ltä. Muiden tahojen rahoitus oli yhteensä noin 33 000 euroa. MMM/YTR-rahoitus oli ainoa, jonka saamiseksi vaadittiin väliraporttientekemistä ja tarkkoja maksatushakemuksia.166

TH 94 KEHiTETTäVäT KAsVuKlusTEriT jA niidEn TuOTEAluEET MAAsEuTuAluEillA – TulEVAisuudEn TuTKiMusVastuuorganisaatio: Oy Aluekehitys RDYhteyshenkilö: Yrjö Myllylä, puh. 0500 450 578Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 77 400 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 3/2003–3/2005Avainsanat:kasvuklusterit, tulevaisuuden tutkimus, Delfoi-menetelmä, maaseututyypitJulkaisutMyllylä, Yrjö (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit: arviointia Delfoi-menetelmällä. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Elinkeino-osasto.Rahoitetut tutkimukset 10/2005. Saatavissa myös: http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf.TavoitteetHankkeessa haettiin vastauksia maaseudun tulevaisuuden elinkeinomahdollisuuksiin muuttuvassa toimintaympäristössä. Tavoitteenaoli1) tunnistaa ja ennakoida kasvuklustereita ja niiden tuotealueita erityyppisillä maaseutualueilla2) arvioida klustereiden kehittämisen yhteistyömahdollisuuksia keskusten kanssa,3) arvioida eri toimijoiden rooleja ja toimenpiteitä klusteroitumisen edistämisessä ja4) luoda toimijoiden keskeisiä ja välisiä osallistumis- ja verkostoitumisedellytyksiä.Tarkastelussa keskityttiin ennalta valittuihin kasvualoihin, jotka olivat informaatioteknologia ja viestintä, kuljetus ja logistiikka,mekaaninen puu sekä hyvinvointi-, ympäristö-, matkailu- ja elintarvikeklusterit. Näkemykset kehitettävistä klustereistatulivat hyvin esille aiemmassa kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittamassa hankkeessa ”Pohjois-Eurooppaa palvelevatyritykset Suomessa”. Tutkimuksessa sovellettiin Delfoi-menetelmää, joka on asiantuntijahaastatteluihin perustuva tulevaisuudentutkimisenmenetelmä. Yhtenä tutkimuksen keskeisenä lähtökohtana oli tarkastella tulevaisuuden kasvuklustereitaeri maaseutualueiden näkökulmasta. Maaseutu jaettiin tässä tutkimuksessa harvaan asuttuun maaseutuun, ydinmaaseutuunja vuorovaikutusalueeseen. Tarkastelussa olivat mukana myös keskusalueet, jotta voitaisiin verrata ja korostaa keskusten jamaaseudun vuorovaikutusta.ToteutusHankkeen keskeinen tutkimusaineisto hankittiin 60 haastatellun Delfoi-panelistin avulla. Hyvin laadittu nykytilan kuvaus- jaanalyysiprosessi oli tärkeä osa Delfoi-prosessin toteutusta. Hankkeessa nykytilan kuvaus ajoittui vuoteen 2003. Arvokkaanaapuna nykytilakuvauksen laadinnassa oli hankkeen toteuttajien käytössä ollut kauppa- ja teollisuusministeriön toimeksiannostakerättävä 4000 pk-yrityksen haastatteluihin perustuva tietokanta-aineisto eli niin sanottu pk-paneeli. Delfoi-paneelinrakentaminen ja haastatteluiden toteutus ajoittui vuoteen 2004. Paneelissa oli mukana kunkin toimialan veturiyritysten, tutkimus-ja oppilaitosten, yrityspalvelujen sekä päätöksentekijöiden edustajia. Delfoi-paneelin ensimmäinen haastattelukierrostoteutettiin kesä-elokuussa 2004 ja siihen osallistui 48 panelistia. Toiseen haastattelukierrokseen osallistui 36 panelistia ja setehtiin marras-joulukuussa 2004. Kustannussäästöjen vuoksi Delfoi-paneliin osallistuttiin internetin välityksellä, mikä ei kuitenkaanheikentänyt saatujen vastausten laatua. Aikajänteenä oli tulevaisuudentutkimuksessa verrattain lyhyt aika eli noin10 vuotta (vuosi 2015).TuloksetTutkimuksen mukaan tärkeimmät maaseudun kehittämiseen vaikuttavat muutos- eli megatrendit olivat 1) toimintojen verkottuminen,2) tietoteknologinen kehitys, 3) verkkopalvelujen kasvu sekä 4) väestön ja työvoiman ikääntyminen. Delfoi-paneelintulosten mukaan tärkeimmät työllistävät klusterit keskuksissa ja niitä ympäröivillä vuorovaikutusalueilla ovat tulevaisuudessahyvinvointi sekä IT ja viestintä. Ydinmaaseudulla ja harvaanasutulla maaseudulla korostuu elintarvike- ja matkailuklustereidenmerkitys. Mielenkiintoinen havainto oli, että positiivisimmat tulevaisuuden odotukset olivat kaupunkien läheisellä maaseudullaja harvaan asutulla maaseudulla sijaitsevilla pk-yrityksillä, kun taas ydinmaaseudulla tulevaisuuden odotukset olivathieman heikommat. Erityisesti matkailuklusterin yrityksillä oli erittäin positiiviset näkemykset tulevaisuudesta, ja elintarvikeklusterinyrityksillä pitkän tähtäimen tulevaisuuden näkymät olivat keskimäärin heikoimmat. Klusteroitumisen edistämi-167

sessä veturiyritykset hyväksyttiin tärkeimmäksi verkottumisen lähtökohdaksi ja TE-keskuksilta toivottiin alueiden yritysten lähtökohdistatapahtuvaa kehittämistyötä painopisteajattelun rinnalle. Kunnat ovat tärkeitä innovaatioiden mahdollistajia erityisestipienissä kunnissa. Kasvuklusterien näkökulmasta nykyiset tietoliikenneyhteydet eivät toimi riittävän hyvin eivätkä tuemaaseutualueiden ja keskusten välistä vuorovaikutusta. Delfoi-paneelit edistivät osallistujien verkostoitumista. Hankkeestalöytyy lisää tietoa internetissä osoitteessa: http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/uutiset/uutiset/matuka.VaikutuksetHankkeen tärkeimpänä vaikutuksena voidaan pitää innovaatiostrategioiden ja tulevaisuuden tutkimisen menetelmien soveltamistamaaseudun kehittämiseen. Hankkeen toteuttajan mukaan hankkeen loppuraporttia on käytetty hyväksi maaseutustrategioiden(esim. Keski-Suomi, Pohjois-Karjala, Varsinais-Suomi ja Pirkanmaa) laadinnassa ja eri toimialojen kasvuklustereitakäsitelleissä hankkeissa.TalousHankkeen kokonaisbudjetti oli vajaa 80 000 euroa ja se oli kokonaan MMM/YTR-rahoitteinen. Kauppa- ja teollisuusministeriöosallistui välillisesti hankkeen kustannuksiin tarjoamalla hankkeen käyttöön ilman korvauksia 4 000 pk-yrityksen haastatteluihinperustuvan tietokanta-aineiston ja julkaisemalla tutkimusraportin omassa julkaisusarjassaan.HuomioitaHankkeessa toteutetut toimenpiteet oli esimerkillisesti raportoitu hankkeen väli- ja loppuraporteissa. Hanke toimii esimerkkinäsiitä, miten tulevaisuuden tutkimisen menetelmiä voidaan käyttää hyväksi käytännönläheisissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa.TH 95 EKOTEHOKKAAn MAAsEudun jA KAuPunKisEudun KOKEiluMAllEjA (EKOsEuTuMAlliT)Vastuuorganisaatio: VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikkaYhteyshenkilö: Sirkka Heinonen, puh. 040 5811 229Päärahoittaja: VTTKokonaiskustannus: 91 000 euroa (MMM/YTR:n osuus 25 245,05 euroa)Kesto: 8/2004–12/2006Avainsanat:ekoseutu, ekotehokkuus, innovaatioJulkaisutHeinonen, Sirkka (2006). Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja – Teoriaa ja käytännön innovaatioita.Ekoseutumallit-hankkeen Raportti 1. VTT. Saatavissa myös http://virtual.vtt.fi/virtual/ekoseutu/ekoseutumallit_raportti1.pdf.Heinonen, Sirkka & Minna Halonen (2007). Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja – Teoriaa ja käytännöninnovaatioita. Ekoseutumallit -hankkeen Raportti 2. VTT. Saatavissa myös: http://virtual.vtt.fi/virtual/ekoseutu/ekoseutumallit_raportti2.pdf.TavoitteetTutkimusidea perustui aiempiin asumista, ympäristöä ja yhdyskuntia käsitelleisiin tutkimuksiin. Ideana oli yhdistää nämäteemat samaan hankkeeseen kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen edistämiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaateoreettista ja empiiristä tietoa ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kriteereistä, maaseudun ja kaupungin välisenvuorovaikutuksen ekotehokkaista kytkennöistä sekä keskinäisestä ekotehokkuuden vertailusta. Tutkimuksen tavoitteena olianalysoida esimerkkejä, jotka koskivat kokeellisten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, kuluttamiseen, paikalliseen yrittäjyyteenja elämäntapoihin liittyvien uudenlaisten mallien kehittämistä. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli tuottaa teoriaan ja empiriaanpohjautuva synteesimalli maaseudun ja kaupunkiseudun ekotehokkuudesta. Perimmäisenä tavoitteena oli tukea Suomeneri alueiden tasapainoisempaa kehitystä ja vauhdittaa alueiden omaehtoista kehittämistä tutkimuksessa syntyvien kokeilumallienavulla. Aiheiden yhdistämisen ohella hankkeesta teki innovatiivisen kansainvälinen lähestymistapa, joka ilmentyikansainvälisissä ideariihissä.168

ToteutusTutkimushankkeen toteutus koostui sekä ekoseutuajattelun teorian kehittämisestä että erilaisten kohdealueiden analysoinnista.Paikallisten esimerkkitapausten kehittämisstrategioita, -visioita ja -hankkeita analysoitiin kriittisesti ja niiden soveltuvuuttaekotehokkaiden toteutusmuotojen kehittämiseen testattiin tutkimushankkeessa laaditun ekotehokkaan maaseudun jakaupunkiseudun mallikehikon avulla. Analysoiduista kehittämisstrategioista, suunnitelmista ja visioista valittiin kehityskelpoisimmatmallit. Malleista muokattiin edelleen tietovarantoja, joita oli tarkoitus hyödyntää muiden suomalaisten yhdyskuntienkehittämisessä ekotehokkaammiksi.Tutkimuksen alkuvaiheen kirjallisuustutkimuksessa tarkasteltiin myös kansainvälistä ekotehokkaiden seutujen kehittämiseenja mallintamiseen liittyvää kirjallisuutta. Esimerkkitapauksia haettiin Suomesta, Australiasta, Kiinasta, Euroopasta sekä Etelä-ja Pohjois-Amerikasta.Hanke järjesti monitieteellisiä työpajoja sekä teki asiantuntijahaastatteluja ekotehokkaan viitekehyksen hypoteesien, ideoidenja kriteerien testaamiseksi. Koska rahoitusta saatiin myös ympäristöministeriöltä, tehtiin hankkeen aikana ympäristöklusterintutkimusohjelmassa tutkimusyhteistyötä ohjelman muiden hankkeiden kanssa.Hankkeen toteutuksen yhteydessä kerätystä aineistosta nousi esille uusia tärkeinä pidettyjä näkökulmia ja teemoja, jotka laajensivatalkuperäistä hanketta huomattavasti. Tuloksena olikin kaksi erillistä raporttia. Hankkeen toteutuksessa mukana olleenohjausryhmän vaikutus projektin sisältöön ja toteutukseen oli tärkeä, koska ryhmä oli koottu alan asiantuntijoista, joillaoli paljon annettavaa aiheelle.TuloksetHankkeesta laadittiin kaksiosainen raportti. Ensimmäisessä osassa keskityttiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen luomiseensekä ulkomaisen vertailuaineiston esittelyyn. Siinä esiteltiin myös kotimaisia ekoseutuaihioita ja miten ne voisivat rakentuasekä mitä ehtoja niiden rakentamiseen liittyy. Toisessa osassa keskityttiin erilaisten innovatiivisten mahdollisuuksien jaratkaisutapojen tarkasteluun ekoyhdyskuntien ja -seutujen kehittämiseksi sekä tarkasteltiin ulkomaisia esimerkkejä. Toisessaosassa myös täsmennettiin ja muokattiin mallikehikkoa.Tutkimuksen tuloksena syntyi ekoseutumalli, jonka tarkoitus oli ohjata uudenlaiseen asennoitumiseen yhdyskuntaelämän perustoimintojen,kuten asumisen, työnteon, opiskelun, vapaa-ajan ja sosiaalipalveluiden, osalta. Ekoseutumallin eri osatekijäteriteltiin. Lisäksi esille nostettiin ekoseudullisia toimintaohjeita.VaikutuksetHankkeesta on lähtenyt liikkeelle uusi ”Kestävä ja luova yhdyskunta” -projekti, jolle haetaan rahoitusta Tekesiltä. Hankkeen toteuttajatsaivat hyviä kokemuksia innovatiivisesta aiheiden yhdistelemisestä ja se on vaikuttanut heidän omaan toimintatapaansauusia hankkeita suunniteltaessa. Hankkeen tuloksista kiinnostuneita tahoja on ollut paljon koti- ja ulkomailla, mikä onjohtanut moniin seminaarialustuksiin ja lehtiartikkeleihin. Hankkeen vaikutuksesta myös yhteistyö ympäristöministeriön ympäristöklusterinkanssa tiivistyi ja nykyisin hankkeen toteuttajien ja ympäristöklusterin välillä vaihdetaan tietämystä aiempaaahkerammin.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat 91 000 euroa. Rahoitus koostui MMM/YTR:n ja ympäristöministeriön myöntämästä rahoituksestasekä VTT:n omarahoitusosuudesta. MMM/YTR myönsi hankkeelle rahoitusta yhteensä 36 000 euroa, josta hyväksyttiinlopulta maksettavaksi runsaat 25 000 euroa. Ympäristöministeriö myönsi hankkeen viimeiselle vuodelle 15 000 euroa.VTT:n omarahoitusosuudeksi määriteltiin alkuperäisen suunnitelman mukaan 40 000 euroa. MMM/YTR:n myöntämästä summastajäi saamatta maksatusteknisen virheen takia lähes 11 000 euroa, joka katettiin VTT:n omarahoituksella.169

TH 96 MAAsEuTuKunTiEn OsAAMisyMPärisTöjEn KEHiTTäMisEn uudET suunnATVastuuorganisaatio: Tampereen yliopisto, Yhdyskuntatieteiden laitos (ent. Kunnallistieteiden laitos)Yhteyshenkilö: Ari-Veikko Anttiroiko, puh. (03) 3551 7009Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 114 476,01 euroa (MMM/YTR:n osuus 89 968,32 euroa)Kesto: 6/2004–5/2006Avainsanat:maaseutu, osaamiskeskittymä, osaamiskeskusJulkaisutAnttiroiko, Ari-Veikko, Olavi Kallio, Pekka Valkama & Pentti Siitonen (2006). Osaamiskeskittymät maaseudun kehittämisessä.Tampereen yliopisto, Kunnallistutkimuksia.Anttiroiko, Ari-Veikko, Anitta Hietaniemi, Olavi Kallio, Pentti Siitonen & Pekka Valkama (2008). Alueelliset innovaatiokäytävät.Maaseudun uusi aika 2/2008, 25–43. Saatavissa myös: http://www.mua.fi/lehti/2008/mua208_analyysi1.pdf.TavoitteetHankkeen idea lähti ajatuksesta vahvistaa Tampereen yliopiston ja erityisesti sen kuntatutkijoiden osaamista maaseudun innovointitoiminnassa.Hankeidea sopi hyvin myös maa- ja metsätalousministeriön painotusalueeseen. Hankkeen pääongelmatiivistettiin seuraavaksi kysymykseksi: ”Miten maaseutukuntien osaamisympäristöjä voidaan kehittää niin, että maaseudunosaamis- ja tietointensiiviset toiminnot linkittyisivät nykyistä saumattomammin lisäarvoa tuottaviin alueellisiin, kansallisiinja myös kansainvälisiin taloudellisiin prosesseihin?”Ongelma pyrittiin ratkaisemaan neljän osatavoitteen kautta. Tavoitteena oli1) kartoittaa maaseudun osaamiskeskittymien ja -keskusten yleistilanne,2) selvittää ja analysoida kuntien roolia ja mahdollisuuksia osaamisympäristöjen kehittämisessä,3) tarkkailla osaamiskeskusten mahdollisuuksia paikkakunnan ja seudun kehittämisessä sekä4) hahmotella uusia toimintamalleja ja keinovalikoimia osaamisympäristöjen kehittämiseen.ToteutusHankkeen toteutus jakautui teoreettisen ja empiirisen työn kesken. Kirjallisuustutkimuksessa käytiin läpi tietokantoja sekä selvitettiinaikaisempien kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten tuloksia. Teoreettisessa osassa jäsenneltiin myös makrotaloudellisiamuutostekijöitä, jotka vaikuttavat yritysten toimintaedellytyksiin, sekä määriteltiin keskeisiä käsitteitä. Lisäksi tarkasteltiinmaaseutuyrittäjyyden piirteitä, maaseudun innovaatiotoiminnan aktiviteetteja sekä maaseudun innovaatio- ja kehittämistoiminnanongelmia. Laadittiin myös kuvaukset osaamiskeskittymien institutionaalisista tukijärjestelmistä sekä niistätekijöistä, joihin osaamiskeskittymien hyötyvaikutukset perustuvat.Empiirinen aineisto koottiin kyselyillä, tapaustutkimuksilla ja haastatteluilla. Ensin lähetettiin kartoittava sähköpostikysely408 kunnalle jättäen kyselyn ulkopuolelle ne kaikki kunnat, joissa asukasluku oli yli 30 000. Saatuja vastauksia analysoitiin eriulottuvuuksilla toimialoittain ja maakunnittain. Ensimmäistä kyselyä haluttiin kuitenkin täydentää haastattelemalla puhelimitsekaikkia niitä keskisuurien kuntien edustajia, jotka eivät olleet vastanneet aikaisempaan kyselyyn. Lisäksi aineistoa laajennettiinsähköisellä asiantuntijakyselyllä, joka suunnattiin yksittäisten osaamiskeskusten edustajille. Tapaustutkimuksienesimerkkejä haettiin Suomesta ja myös ulkomailta.Tutkimushanke oli kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaihe toteutettiin aikavälillä 6/2004–3/2005 ja toinen vaihe 4/2005–5/2006.Hanketta toteutettiin myös virkatyönä muiden töiden ohella. Hankkeen virkatyöosuus koostui etenkin kansainvälisiä esimerkkejäkoskevaa osiota varten tehdyistä tutustumiskäynneistä sekä empiirisen osan täydentämisestä. Hankkeessa edettiin pääasiallisestialkuperäisten tavoitteiden ja suunnitelmien mukaisesti. Ainoastaan aikataulutus muuttui, koska hanke ei päässytalkamaan heti vuoden 2004 alussa niin kuin oli alun perin kaavailtu. Hankkeelle perustettiin ohjausryhmä, joka koostui sidosryhmätoimijoista,akateemisista osaajista ja Pirkanmaan TE-keskuksen edustajasta. Ryhmän rooli hankkeessa oli toteuttajienideoiden toimivuuden testaaminen.170

Hankkeen aikana esiintyi haastateltavan mukaan joitakin haasteita ja ongelmia. Tutkimuksellisia ongelmia esiintyi käsitteellistämisessä,mikä toisaalta osoitti tämänkaltaisen tutkimuksen tarpeellisuutta. Osaamiskeskittymätutkimuksen terminologiaon huteralla pohjalla, sillä käsitteitä käytetään eri yhteyksissä eri merkityksissä. Lisäksi hanke ei kyennyt tuottamaan niin kattavaaja syvällistä tietoa maaseudun kuntien osaamispotentiaalista kuin tutkijat olisivat toivoneet. Siitäkin huolimatta tehtyselvitys riittää kuvaamaan yleisellä tasolla osaamisaloja ja osaamisen luonnetta. Hankkeen koettiin kokonaisuutena olleen onnistunutavaus maaseudun osaamiskeskittymätutkimukseen.TuloksetKokonaisuudessaan hanke tuotti sitä tutkimustietoa, jota tutkimussuunnitelmassa luvattiinkin tuottaa. Kaikkiin osatavoitteisiinkyettiin vastaamaan ainakin jollakin tasolla sekä teoreettisen että empiirisen tutkimuksen pohjalta.Tutkimustulosten mukaan osaamiskeskittymiä oli etenkin matkailun sekä erilaisten puu- ja metallituotteiden valmistuksen toimialoilla.Joitakin varsinaisia tietointensiivisen toiminnan keskittymiä löytyi tutkimuksen mukaan suurten keskusten lähialueilta.Tulokset kertoivat, että omia kehittämisorganisaatioita oli maaseutukunnissa vähän. Kehittämistoiminnan järjestämisessäpainotettiin laajoilla alueilla liittoutumista sekä kuntien välistä yhteistyötä. Pääasiallinen vastuu kehittämisestä paikallistasollaoli kunnilla. Kunnissa olikin klusteriajattelu vahvistunut, mutta eri maaseutualueet tarjosivat erilaiset mahdollisuudetosaamiskeskittymien synnylle ja kehittymiselle. Menestyneisiin osaamiskeskittymiin kuului yritysten lisäksi alan koulusta taitutkimusta tarjoavia oppilaitoksia, yrityspuisto tai yrityshautomo sekä muita keskittymän toimintaa tukevia kehittäjäorganisaatiota,kuten kunnan elinkeinopalvelut.Tutkimuksen mukaan osaamiskeskittymässä ei aina tarvitse olla yrityksiä. Maaseudulla tällainen pieni osaamiskeskittymä voisiperustua esim. kulttuurialaan, kansanperinteeseen tai kenttätutkimukseen.VaikutuksetHaastatellun arvion mukaan hanke nosti maaseudun asemaa innovaatiotutkimuksessa. Hankkeella on ollut myös merkittävävaikutus tutkimusryhmän oman osaamisen kasvuun, mikä on näkynyt uusina samaa aihetta sivuavina hankkeina. Lisäksi hankejohti Tampereen yliopistossa eri laitosten, erityisesti kaupallisen ja hallinnollisen, väliseen tiiviimpään yhteistyöhön.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat lähes 115 000 euroa. MMM/YTR:n osuus oli noin 90 000 euroa (1. vaihe 50 000 euroaja 2. vaihe 40 000 euroa). MMM/YTR:n rahoituksesta jäi käyttämättä vain hieman yli 30 euroa. Hankkeen muut kulut katettiinomakustanteisesti.Haastateltavan mukaan hallinnollisten vaatimusten täyttäminen ja erityisesti MMM/YTR-rahoituksen maksatukseen liittyvienasioiden hoitaminen koettiin työlääksi, vaikkakin koko hanketta ajatellen pieneksi ongelmaksi. Hankkeen viimeisen erän maksatustapahtui myöhään, noin vuosi loppuraportin toimittamisen jälkeen.TH 97 MAATAlOudEsTA luOPunEET – MAATAlOudEn rAKEnnEMuuTOKsEn sOsiAAlisET sEurAuKsETVastuuorganisaatio: Helsingin Yliopisto, yhteiskuntapolitiikan laitosYhteyshenkilö: Tiina Silvasti, puh. (09) 1912 4579Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 15 000 euroa (MMM/YTR:n osuus arviointihetkellä 5025,01 euroa)Kesto: 6/2005–6/2006Avainsanat:maanviljelijät, rakennemuutos, maatalouden lopettaminenJulkaisutLaitalainen, Elina (2006). Maataloudesta luopuminen identiteetti- ja attribuutionäkökulmasta. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinentiedekunta, sosiaalipsykologia. Pro gradu -tutkielma.Laitalainen, Elina, Tiina Silvasti & Kari Mikko Vesala (2008). Attributions and emotional well-being: Giving up farming in Finland.Rural Society. The Journal of Research into Rural Social Issues 18(1), 26–38.171

Silvasti, Tiina & Elina Laitalainen (2006). Elämää maatalouden jälkeen. Maaseudun uusi aika 2/2006, 21–34. Saatavissamyös: http://www.mua.fi/lehti/2006/Silvasti_Laitalainen.pdf.Artikkelit Helsingin Sanomissa 6.6.2006 ja Maaseudun Tulevaisuudessa 28.6.2006.TavoitteetSuomessa maatalouden rakennemuutos on ollut viime vuosikymmenen aikana rajua. Vuosina 1995–2002 tuotannosta poistuin. 33 000 maatilaa sekä n. 35 000 työpaikkaa. Tämän hankkeen tavoitteena oli selvittää kiihtyneen maatalouden rakennemuutoksenseurauksia maataloudesta luopuneille ihmisille. Tarkoitus oli selvittää, miten makrotason yhteiskunnalliset muutoksetheijastuivat mikrotasolle. Keskeisiä tutkimusteemoja olivat 1) elinkeinosta, ammatista, sosio-ekonomisesta asemasta,maatilasta ja kodista luopuminen syineen ja seurauksineen, 2) suhde paikkaan ja 3) oman tilan maa ja sen hyödynnettävyysresurssina.Hanke oli itsenäinen osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimuskokonaisuutta ”Luopuneet – maatalouden rakennemuutoksensosiaaliset seuraukset”. Tässä hankkeessa oli tarkoitus kerätä ja muokata empiirinen tutkimusaineisto tutkimuskokonaisuudelle.Hanke oli suunniteltu kolmivuotiseksi, joista ensimmäiselle vuodelle myönnettiin vain puolet anotusta rahasta. Tämänseurauksena hanketta lyhennettiin ja matkoista luovuttiin, mikä osaltaan supisti tutkimuksessa saavutettavia tuloksia.ToteutusTutkimuksen aineisto kerättiin postikyselyllä, joka kohdistettiin 1.1.2005–30.9.2005 maatalouden lopettaneille, vuonna 1950tai sen jälkeen syntyneille naisille ja miehille. Eläköityvät henkilöt haluttiin rajata tutkimusjoukosta pois. Kohderyhmään kuului18 358 henkilöä, joista tutkimukseen valittiin 1300 henkilöä. Kyselyn lopulliseksi vastausprosentiksi muodostui 33,6, jonkatodettiin olleen valitettavan alhainen, mutta kuitenkin Väestörekisterikeskuksen sekä Tilastokeskuksen antamaa odotusarvoavastaava. Aineistosta laadittiin kaksi analyysiä (ks. julkaisut). Hankkeen aikana luotiin myös tilastollinen talonpoikaisenidentiteetin mittari.Tutkimuksen vastuullista tutkijaa avusti tutkimuksen käytännön toteutuksessa tutkimusapulainen. Hankkeelle anottiin jatkohanketta,mutta sitä ei myönnetty. Hankkeella oli ohjausryhmä, mutta sillä ei ollut erityistä vaikutusta hankkeen toteuttamiseen.TuloksetTutkimustulosten mukaan maataloudesta luovuttiin eniten taloudellisista syistä. Maatilan liian pieni koko ja välttämättömiksikoettujen investointien suuruus vaikuttivat siihen, kuinka kannattavaksi tilan jatkaminen arvioitiin. Tähän vaikuttivat maanviljelijänitsensä tekemä arvio maatalouden tulevaisuudennäkymistä. Joillakin tiloilla tuotanto lopetettiin pakon edessä esim.konkurssin takia. Myös puolison kuolema, tilan toimijan sairastuminen tai avioero pakottivat usein luopumaan. Tällaiset syytolivat yleisiä perheviljelmillä, muttei sivutoimisilla maatalousyrittäjillä. Joskus maanviljelijäksi oli ryhdytty esim. ainoana sopivanajatkajana, jolloin myöhemmin oli kypsynyt päätös ammatin vaihdosta.Moni vastaaja koki taloudellisen tilanteensa nyt paremmaksi kuin tilan ollessa aktiivisimmillaan. Tilan ulkopuolinen työpaikkajoko itsellä tai puolisolla helpotti maataloudesta luopumista, erityisesti osa-aikaisilla tai sivutoimisilla viljelijöillä. Tutkimustulostenmukaan vastaajien työttömyysaste oli sama kuin Suomessa keskimäärin.Maatalouden jättäneet henkilöt ovat korostaneet, että elinkeinosta luopuminen on prosessinomaista eikä niinkään yksittäinentapahtuma. Maataloudesta luopuminen vaikuttaa elämään monenlaisina muutoksina. Valtaosa maataloudesta luopuneista voihyvin, mutta tutkimuksen mukaan huonosti voivia ei saa unohtaa. Yhteiskunnan tukijärjestelmissä on sellaisia aukkoja, jotkasaattavat jättää luopuneen tyhjän päälle: luopunut ei ole oikeutettu esim. työttömyystukeen eikä maatalousyrittäjien tukeen.Maataloudesta luopuu jatkossakin tuhansia ihmisiä, ja heidän henkisiin ja taloudellisiin olosuhteisiinsa olisi jatkossa kiinnitettävähuomattavasti aiempaa enemmän huomiota.Haastateltava totesi tutkimuksen olleen onnistunut ja lopputulosten ylittäneen projektinjohtajan arvion mukaan tavanomaisentason. Hankkeen myötä valmistui neljä julkaisua, joista mm. yksi pro gradu -tutkielma sekä artikkeli Maaseudun uusi aika-lehteen.172

VaikutuksetHankkeen myötä tietoisuus aiheesta on lisääntynyt. Tutkija on käsitellyt aihetta myöhemmin mm. Maa- ja metsätaloustuottajainKeskusliitto MTK ry:n tilaisuuksissa. Aihe on herättänyt huolta ja keskustelua MTK:n paikallisosastoissa. Ilkka-lehdessäon kirjoitettu aihetta käsittelevä lehtiartikkeli vielä syksyllä 2008. Hankkeen ollessa käynnissä julkaistiin tutkimuskokonaisuudenmuussa osassa kaksi artikkelia (Silvasti 2005: ”Kun on luovuttava tuleeko myös luovuttaa” sekä Silvasti 2006: ”Maataloudenrakennemuutoksen sosiaaliset seuraukset ja erityisesti se, miksi ne eivät kiinnosta juuri ketään”.), sekä hieman myöhemminyksi kansainvälinen artikkeli (Vanclay & Silvasti & Howden 2007: ”Styles, parables and scripts: Diversity and confirmity inAustralian and Finnish agriculture”), jotka käsittelivät saman aihepiirin asioita. Tämän hankkeen aikana kerättyä aineistoa onhyödynnetty muissakin tutkimuksissa.Hankkeessa jatkettiin myös Silvastin (2001) väitöstutkimuksessaan (Talonpojan elämä) hyödyntämän skriptin (script) käsitteenkehittämistä. Käsitteen kehittämistä jatketaan edelleen Australiassa ja Hollannissa.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-hankerahaa 18 000 euroa. Rahoituksesta oli hyväksytty maksettavaksi 5025,01 euroa. Hankerahallamaksettiin palkkoja vain tutkimusapulaiselle. Loppumaksatus oli vielä tammikuussa 2009 saamatta, koska siinä onollut epäselvyyksiä ministeriön ja hanketta hallinnoivan tahon välillä. Tutkimuskokonaisuuden päärahoittaja oli Suomen Akatemia,joka myönsi hankkeelle kolmeksi vuodeksi rahoitusta yhteensä 153 000 euroa.TH 98 PAiKAllisTEn TOiMinTAryHMiEn PAiKAllisTAlOudEllisET VAiKuTuKsETVastuuorganisaatio: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, TaloustutkimusYhteyshenkilö: Olli Voutilainen, puh. (09) 5608 6303Päärahoittaja: MTTKokonaiskustannus: 197 146,79 euroa (MMM/YTR:n osuus 52 000 euroa)Kesto: 4/2005–7/2007Avainsanat:paikallinen toimintaryhmä, vaikuttavuusJulkaisutTapio-Biström, Marja-Liisa & Olli Voutilainen (2005). The economic impacts of local action groups on local economies, 187–189. Teoksessa: The second international scientific conference. Rural development 2005. Globalisation and integration challengesto rural development in East and Central Europe. Saatavissa myös: http://www.lzuu.lt/rural_develop.Voutilainen, Olli & Marja-Liisa Tapio-Biström (2007). Paikallisten toimintaryhmien aluetaloudelliset vaikutukset. Maa- ja elintarviketalous103. Saatavissa myös: http://www.mtt.fi/met/pdf/met103.pdf.Artikkelit mm. Maaseudun Tulevaisuudessa 15.6.2007 sekä MMM:n maaseutu- ja aluepolitiikan Liiteri-uutiskirjeessä kesäkuussa2007.TavoitteetMaaseudun omaehtoinen, asukaslähtöinen paikallinen kehittäminen on Suomessa ja koko EU:ssa organisoitu ns. paikallisilletoimintaryhmille. Toimintaryhmätyötä maaseudun kehittämisen tapana on tutkittu, mutta toimintaryhmien vaikutuksia alueensatalouteen ei ole kovin paljon tarkasteltu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla paikalliset toimintaryhmätvaikuttavat oman alueensa talouteen. Tutkimus jakaantui kolmeen alakysymykseen: millä tavalla näitä vaikutuksiavoidaan mitata, onko erilaisen strategian valinneilla toimintaryhmillä erilaisia ja erisuuruisia vaikutuksia ja vaikuttaako paikallisentoimintaryhmän rahoituslähde toiminnan vaikuttavuuteen. Haastateltavan mukaan hanke oli uutuusarvoa sisältäväsekä innovatiivinen.ToteutusHankkeessa oli kaksi tutkijaa. Toinen vaihtoi työnantajaa kesken hankkeen, mutta osallistui silti tutkimuksen loppuun saattamiseen.Empiirinen aineisto kerättiin Joutsenten reitti, Jetina, Nouseva Rannikkoseutu ja Suupohjan Kehittämisyhdistys -toimintaryhmistä.Empiirinen aineisto kerättiin sähköpostikyselyillä sekä vastausprosentin jäätyä matalaksi myös puhelinhaas-173

tatteluilla ja kenttähaastatteluilla. Jotta tutkijoiden panosta voitiin käyttää enemmän aineiston analyysiin, päätettiin osahaastatteluista toteuttaa ostopalveluina. Haastatteluja tekivät toimintaryhmät sekä paikallinen yritysyhteistyökoordinaattori.Hankkeella oli ohjausryhmä, joka tuki ja myös vaikutti tutkimuksen suuntautumiseen ja lopulliseen sisältöön. Edustajat olivatmaa- ja metsätalousministeriöstä, Helsingin yliopistosta sekä kaikista mukana olevista toimintaryhmistä, paitsi NousevastaRannikkoseudusta, joka tuli mukaan tutkimukseen vasta myöhemmin.Ohjausryhmän kanssa hankkeessa päädyttiin siihen, että lopullisessa tutkimusraportissa vastataan vain päätutkimuskysymykseensekä vaikuttavuuden mittaamiseen liittyvään alakysymykseen, koska aineisto ei antanut kunnon vastauksia muihinkysymyksiin. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Maailmanpankin pääomaluokitusta sekä arvioinnin loogista viitekehystä.Vaikutusten mittaamiseksi kokeiltiin monia erilaisia menetelmiä. Hankkeen toteutus kesti vuoden alun perin suunniteltua pidempäänjohtuen erityisesti hankkeen vastuututkijan vaihtumisesta sekä uuden vastuututkijan ulkopuolisista, odottamattomistatyötehtävistä.Hanketta ja sen tuloksia esiteltiin aktiivisesti mm. MTT:n, YTR:n ja Leader+-toimijoiden kokoontumisissa sekä seminaarissaLiettuassa. Tuloksista tehtiin myös englanninkielinen kuvaus tanskalaisille tutkijoille ja viranomaisille (Danish Institute of RuralResearch and Development) tiedoksi syksyllä 2006.TuloksetTutkimuksessa hahmotellun mallin perusteella voidaan todeta, että paikalliset toimintaryhmät vaikuttavat monipuolisestiomaan alueeseensa ja sen paikallistalouteen eri pääomaresurssien kautta. Vaikutukset ovat usein paikallistaloutta tukevia.Tutkimuksessa kehitetty hankevaikutusmalli osoittautui mielekkääksi tavaksi kuvata hankkeiden moninaisia vaikutuksia paikallistalouteen.Hankkeiden vaikutukset näkyvät mm. työpaikkojen ja kunnallisverotulojen kasvun, uusien ja parantuneidentoimeentulomahdollisuuksien sekä hankkeiden alulle laittamien, suurempien kehittämistoimenpiteiden vaikutusten kautta. Lisäksiuudenlainen yhteistyö, kohentunut asuinympäristö sekä alueen imagon parantuminen tuovat etuja alueelle. Eri toimintaryhmienvaikutuksia ei tulisi kuitenkaan verrata suoraviivaisesti keskenään, koska toimintaryhmien sosio-ekonomiset toimintaympäristöteroavat hyvinkin voimakkaasti toisistaan. Lisäksi toimintaryhmien hankkeilla näyttää olevan selkeää myönteistävaikutusta uusien yhteistyömuotojen ja kehittämistoimenpiteiden kautta.Tutkimuksen teoreettisen ja empiirisen tarkastelun myötä päädyttiin indikaattorilistaan, jota toimintaryhmien erityisesti tulisikaikissa rahoittamissaan hankkeissa seurata paikallistaloudellisen vaikuttavuuden todentamiseksi:1) liikevaihdon ja työllistävyyden muutos hankkeissa mukana olevissa yrityksissä,2) hankkeilla saavutetut uudet investoinnit, yritystuet ja muut kehittämistoimenpiteet,3) hankkeilla saavutettu toimintaryhmäalueen ulkopuolisten matkailijoiden lukumäärä vuodessa eroteltuna yöpyjiin ja päiväkävijöihinsekä4) hankkeilla saavutettu toimintaryhmäalueen ulkopuolelta muuttaneiden uusien asukkaiden lukumäärä.Toimintaryhmien rahoittamien hankkeiden arvioinnissa voi hyödyntää myös tässä hankkeessa laadittujen strukturoitujen kysymyslomakkeidenmukaisia kysymyksiä, jotka suunnataan hankkeessa mukana olleille henkilöille. Tällöin päästään vielä kattavamminanalysoimaan hankkeiden vaikutuksia.Tutkimuksesta laadittiin raportti, joka julkaistiin MTT Taloustutkimuksen julkaisusarjassa. Tutkimuksen tuloksista tiedotettiinlaajasti. Normaalin YTR:n ja MTT:n jakelun ja tiedottamisen lisäksi tieto levitettiin YTR:n kautta kaikille paikallisille toimintaryhmille,TE-keskusten alueohjelmien valmistelijoille, toimintaryhmäyhteyshenkilöille, Leader-verkostoyksikölle, toimintaryhmätyöryhmällesekä maa- ja metsätalousministeriölle.VaikutuksetTutkimus on kiinnostanut paikallisia toimintaryhmiä ympäri Suomen. Sitä on hyödynnetty mm. neuvoteltaessa kuntien kanssatoimintaryhmätyön kuntarahaosuudesta sekä laadittaessa toimintaryhmien kehittämisohjelmia. Tutkimustulokset ovat hyödyllisiämyös maa- ja metsätalousministeriölle toimintaryhmätyötä kehitettäessä. Hankkeen tutkija on käynyt esittelemässä hankettapaikallisille toimintaryhmille eli hankkeen tarkastelukohteille. Lisäksi hanke on herättänyt muidenkin tutkijoiden kiinnostusta.Hanke on päättynyt vasta vuonna 2007, joten sen pitkäaikaisvaikutukset eivät ole vielä selvillä.174

TalousHanke sai MMM/YTR-hankerahaa 52 000 euroa. Rahoitus käytettiin kokonaan ja se muodosti noin neljänneksen hankkeen kokonaisrahoituksesta.Muu rahoitus tuli MTT:n omana rahoituksena. Hankkeen diaariotteen mukaan hanke vaikutti saaneen yli20 000 euroa ylimääräistä rahaa. Haastateltavan kanssa selvisi, ettei hankkeelle ole maksettu ylimääräistä hankerahaa. Epäselvyysjohtui siitä, että hankevastaava ei ollut tietoinen MMM/YTR-rahoitukseen liittyvästä säännöstä, jonka mukaan yhdestäavustuspäätöksestä saa tehdä korkeintaan kolme maksatushakemusta. Hankkeesta tehtiin neljä maksatushakemusta, jolloinMMM yhdisti kolmannen hakemuksen neljänteen eli viimeiseen loppumaksatuksen yhteydessä. Näin hankkeen saama kokonaisrahoitusMMM/YTR:ltä oli mainittu 52 000 euroa.HuomioitaSaman aihepiirin hanke: katso hanke numero 45.TH 99 PEriPHErAl innOVATiOn sysTEMs in EnlArGEd EurOPEVastuuorganisaatio: Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius (ent. Chydenius-Instituutti)Yhteyshenkilö: Seija Virkkala, puh. (06) 324 8356Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 25 800 euroa (MMM/YTR:n osuus 10 000 euroa)Kesto: 11/2005–2/2006Avainsanat:konferenssi, workshop, innovaatio, EurooppaJulkaisutLocal Development and Innovation in Rural Areas -seminaarin luentomateriaaleja saatavissa: http://www.chydenius.fi/yksikot/yhteiskuntatieteet/tutkimus/hankkeet/local-development-and-innovation-in-rural-areas.TavoitteetHankkeen tutkija on jo aiemmin tehnyt tutkimuksia maaseudun innovaatiotoiminnasta ja rahoitus niihin oli osittain haettuMMM/YTR:stä. Tämän hankkeen nimenomaisena ideana oli laajentaa maaseudun innovaatiotoimintaa EU:n laajuiseksi. Hankkeelleasetettiin kolme tavoitetta:1) tehdä kansainvälisemmäksi suomalaiseen maaseutuun liittyvää innovaatiotutkimusta,2) koota eurooppalaisen maaseudun innovaatioita tutkiva verkosto sekä3) suunnitella ja toteuttaa maaseudun innovaatioihin liittyvä tutkimusohjelma.Idea kansainvälistymisestä tai verkottumisesta ei sinällään ollut kovin uusi, mutta sen keskittyminen maaseutuun ja sen kehittämiseenEU-tasolla koettiin innovatiiviseksi.ToteutusHankkeen tehtäviin kuuluivat konferenssin ja workshopin järjestäminen sekä eurooppalaisen tutkijaverkoston kokoaminen.Konferenssi pidettiin kaikille avoimena yleisöluentona ja workshop kansainvälisenä kutsuseminaarina. Konferenssin ja workshopinvalmistelut alkoivat jo keväällä 2005 ohjausryhmän kokoamisella. Ohjausryhmän jäsenet koostuivat Aleksanteri-instituutin,MTT:n, Norwegian Institute for Studies in Innovation, Research and Education (NIFU-STEP), kauppa- ja teollisuusministeriönsekä Chydenius-Instituutin edustajista. Ohjausryhmä toimi lähinnä sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Ohjausryhmänrooli nähtiin kuitenkin oleellisena sen aktiivisen kommentoinnin takia.Konferenssi järjestettiin 25.11.2005 Chydenius-Instituutissa Kokkolassa. Konferenssissa pohdittiin endogeenista eli sisäsyntyistäkehittämistä ja uusia lähestymistapoja maaseudun ja pienten kaupunkien alueelliseen kehittämiseen innovaatioiden näkökulmasta.Esille tuotiin myös vaihtoehtoisia innovaatiojärjestelmiä. Konferenssi kärsi takaiskun, kun sen toinen pääesiintyjäei ilmaantunutkaan paikalle.Tutkijaverkoston kokoaminen workshopia varten vaati paljon työtä. Workshopin teemojen kannalta oleellista tutkimusta tehneidentutkijoiden etsinnässä käytettiin hyväksi omia yhteystietoja, ohjausryhmän verkostoja sekä tuoreita konferenssipapereita175

ja esityksiä. Workshop järjestettiin 26.11.2005 Trullevin lomakylässä Kokkolassa. Osallistujia, jotka valittiin workshopin neljäntoistaabstraktin mukaan, tuli yhteensä 23 yhdestätoista eri maasta. Workshopissa todettiin Euroopan maiden maaseutualueidenrakennemuutoksessa olevan yhteisiä piirteitä. Tilaisuudessa tarkasteltiin ratkaisuja ja innovaatioita, joilla rakennemuutokseenon vastattu. Myös tietotalouteen perustuvia uusia ratkaisuja, kuten asiantuntijaverkoston hyödyntämistä ja tietotyötä,nostettiin esille. Workshopissa luotiin uusia tutkimusverkostoja, joiden suunniteltiin jatkossa mahdollistavan yhteisiä tutkimushankkeitasekä tutkijanvaihtoa ja koulutusohjelmia.TuloksetKonferenssia ja workshopia pidettiin onnistuneina. Tavoitteiden mukaisesti koottiin samalla eurooppalainen tutkijaverkosto.Tiedottamisesta huolimatta kaikille avoimeen konferenssiin osallistui vähemmän paikallisia ja kansallisia toimijoita kuin olitoivottu. Tämän koettiin johtuneen konferenssin englanninkielisyydestä. Workshopiin osallistui kuitenkin enemmän eurooppalaisiainnovaatio-, alue- ja maaseutupolitiikan tutkijoita kuin oli osattu odottaa.Koska hanke toteutui suunniteltua pienemmässä muodossa alhaisen osallistujamäärän vuoksi, kolmannesta tavoitteesta elitutkimusohjelman kirjoittamisesta jouduttiin luopumaan. Konferenssin ja workshopin alustusten perusteella toimitettiin kuitenkinChydenius-Instituutin verkkojulkaisu, joka ilmestyi kesällä 2006.VaikutuksetHankkeen suurimmat vaikutukset näkyvät luodun verkoston käytössä tutkimus- ja kehityshankkeissa. Verkosto toimii aktiivisestiyli kansallisten rajojen ja erilaisten hankkeiden. Verkostoa käytetään erityisesti hyväksi toisten tahojen hyviä käytäntöjävertailtaessa ja omaksuttaessa.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat 25 800 euroa. MMM/YTR myönsi hankerahoitusta 10 000 euroa, joka kului kokonaan.Kauppa- ja teollisuusministeriöltä saatiin rahoitusta 7 000 euroa. Chydenius-Instituutti kattoi loput 8800 euroa.HuomioitaSaman aihepiirin hanke: katso hankkeet 104 ja 105.TH 100 suOMAlAinEn näKöKulMA EurOOPPAlAisEEn MAAsEuTuKEsKusTEluunVastuuorganisaatio: Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius (ent. Chydenius-Instituutti)Yhteyshenkilö: Olli Rosenqvist, puh. (06) 829 4252Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 29 500,40 euroa (MMM/YTR:n osuus 25 000 euroa)Kesto: 5/2005–6/2006Avainsanat:maaseutu, maaseutukeskusteluJulkaisutMuilu, Toivo & Olli Rosenqvist (2006). Maaseutu – tuotannon tilasta kulutuksen kohteeksi. Pääkirjoitus. Terra 118: 3–4, 141–142.Rosenqvist, Olli (2006). Kulttuurinen käänne ja suomalainen maaseutututkimus. Terra 118: 3–4, 258–262. Saatavissa myös:http://elektra.helsinki.fi/se/t/0040-3741/118/3-4/kulttuur.pdf.Rosenqvist, Olli (2007). The Cultural Turn and Finnish Rural Research. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus, Chydenius-Instituutti.Saatavissa myös: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18033/978-951-39-2977-0.pdf?sequence=1.TavoitteetEuroopassa ei tarpeeksi ymmärretä suomalaisen maaseudun peruspiirteitä. Siksi tarvitaan suomalaisten maaseutututkijoidenesiintymistä kansainvälisillä areenoilla. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa tutkijan väitöskirjan pohjalta eurooppalaiseen176

maaseutukeskusteluun kansainvälinen referee-artikkeli, joka olisi suomalainen puheenvuoro maaseudun merkityksistä ja kehittämismahdollisuuksista.Täten tavoitteena oli jatkaa 1990-luvun alussa käynnistynyttä jälki- tai myöhäismodernia eurooppalaistamaaseutukeskustelua suomalaisesta näkökulmasta ja pohtia myös maaseutua kulttuurina. Maaseudun tutkiminenkulttuurisena rakenteena on kansainvälisestikin uusi suuntaus. Myöhemmin tavoite muutettiin englanninkieliseksi artikkeliksisuomalaisessa julkaisussa. Hankkeelle myönnettiin MMM/YTR-hankerahaa puolet anotusta summasta.ToteutusTutkimus toteutettiin vertailemalla suomalaisia, brittiläisiä ja hollantilaisia maaseutututkimuksen konteksteja ja niiden vaikutuksiamaaseudun ymmärtämiseen tutkimuksissa. Menetelmänä käytettiin tutkimuskirjallisuuden sisällönanalyysiä. Rahoitustahaettiin alun perin kymmenen kuukauden työskentelylle, mutta sitä saatiin vain viiden kuukauden työskentelyyn. Tämävaikutti siihen, että tutkimuksesta ei voitu tehdä niin laajaa ja syvällistä kuin olisi haluttu. Tutkijan ehdotusta ainoastaan suomenkielisestäartikkelista ei kuitenkaan rahoittajan taholta hyväksytty, vaan hankkeessa kirjoitettiin suomenkielinen artikkeli,joka käännettiin englanniksi. Aluksi englanninkielistä artikkelia tarjottiin kansainvälisiin julkaisuihin, mutta myöhemmin sepäätettiin julkaista Chydenius-Instituutin omassa sarjassa. Hankkeella ei ollut ohjausryhmää hankkeen lyhyyden takia. Työnsuurimpana suunnannäyttäjänä on toiminut Paul Cloken Country visions -kirja.TuloksetHankkeen tuloksena ei syntynyt kansainvälistä referee-artikkelia, sillä valmistunut artikkeli oli liian lyhyt niihin ulkomaisiinlehtiin, joihin sitä tarjottiin. Sen näkökulma painotti myös liian vähän Suomea ollakseen kiinnostava ulkomaalaisille lehdille.Sen sijaan artikkeli julkaistiin suomeksi suomalaisessa tieteellisessä Terra-aikakauslehdessä sekä englanninkielisenä Chydenius-Instituutinjulkaisusarjassa. Hankkeen rahalliset ja ajalliset resurssit eivät mahdollistaneet tarpeellista perehtymistä jälkistrukturalistiseenja postmoderniin ajatteluun tai pitkän artikkelin kirjoittamista, joten alkuperäisistä tavoitteista jouduttiintinkimään. Tutkimus kuitenkin onnistui tyydyttävästi ja löysi mielenkiintoisia tuloksia.Tutkimuksen mukaan yhteiskuntatieteiden ns. kulttuurinen käänne asettaa haasteita sekä anglo-amerikkalaiselle että suomalaisellemaaseutututkimukselle. Suomalainen maaseutututkimus on ajautunut puolustustaisteluun ja eristäytynyt niin maataloustutkimuksestaja yleisestä yhteiskuntatutkimuksesta kuin kaupunkitutkimuksestakin. Maaseutututkijoita on velvoitettu etsimäänratkaisuja maaseudun asukkaiden hyvinvointia koskeviin pulmiin. Tällöin maaseutu on määritelty vain alueellisesti, eivaikkapa kulttuurillisesti. Esim. EU:ssa maaseutu usein määritellään maatalouden kautta. Kulttuurisen käänteen tuottamistauusista näkökulmista katsoen alueellinen tai maatalouteen liittyvä rajaus kuitenkin kaventaa näkökenttää liiaksi.VaikutuksetTutkija pystyi hankkeessa perehtymään aiheeseen, joka on hänen pääasiallinen kiinnostuksensa kohde sekä jatkamaan väitöskirjassaanesiin tulleiden teemojen parissa työskentelemistä. Omat asiantuntijatehtävät ovat lisääntyneet hankkeen myötä.Tutkija on ollut Jyväskylässä Kulttuuripolitiikan jatkokoulutusohjelman seminaarissa puhumassa maaseudun määrittelystä.Hän katsoo hankkeella olleen vaikutusta myös hänen toimimiseensa Terran maaseututeemanumeron (118: 3–4/2006) vierailevanatoimittajana ja nimittämiseensä Joensuun yliopiston yhteiskuntamaantieteen, erityisesti teoreettisen maaseutututkimuksendosentiksi vuonna 2007. Lisäksi häntä on haastateltu syksyllä 2008 esitettyyn YLE:n Epäkorrekti Tuomas Enbuske! -ohjelmaanaiheesta Maaseudulla ei ole mukavaa.TalousHankkeen päärahoitus eli 25 000 euroa tuli MMM/YTR:ltä. Myönnetty rahoitus kului kokonaan. Hankkeella oli myös Chydenius-Instituutin omarahoitusta runsas 4000 euroa. Omarahoituksella kustannettiin tutkijan kuukauden työpanos. Lisäksi Chydenius-Instituutinkannatusyhdistys antoi noin 330 euroa artikkelin käännöstyöhön.177

TH 101 KAHTiA jAKAuTuVA suOMi? TuTKiMus HyVinVOinnin jA HuOnO-OsAisuudEn jAKAuTuMisEsTA suOMEssA(EläMän MurrOKsET jA VAlinnAT)Vastuuorganisaatio: Diakonia-ammattikorkeakouluYhteyshenkilö: Sakari Kainulainen, puh. 040 869 6018Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 66 903,64 euroa (MMM/YTR:n osuus 57 564,97 euroa)Kesto: 4/2003–10/2004Avainsanat:paikkasidos, elämäntapa, hyvinvointiJulkaisutHyväri, Susanna (2008). Paikkasidos elämäntavassa ja elämän kulussa – maaseutu ja kaupunki yhden ikäryhmän kokemana.Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. A Tutkimuksia 17.Kaseva, Minna (2004). Seurakunta osana jäsentensä elämää: seurakunnan merkitys elämänkaaren eri vaiheissa. Saatavissamyös: http://kirjastot.diak.fi/opinnaytepankki. (osaraportti).Poikolainen, Päivi, Leena Rinne & Karoliina Taruvuori (2005). Kaupunki- ja maaseutuympäristö koulutusvalintojen ja elämäntavanmuovaajina. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B Raportteja 24. (osaraportti).TavoitteetTämä tutkimushanke oli ”Kahtia jakautuva Suomi? Tutkimus hyvinvoinnin ja huono-osaisuuden alueellisesta erilaistumisesta”-kokonaishankkeen kolmas osa. Täysin MMM/YTR-rahoitteiset ensimmäinen ja toinen osa toteutettiin vuosien 2000 ja 2003 aikana.Ensimmäisessä osassa selvitettiin rekisteriaineistoista alueellisia hyvinvointieroja vuosituhannen vaihteessa. Toisessaosassa keskityttiin yksilötasolla alueellisen kehityksen vaikutukseen väestön hyvinvointiin. Osiossa painotettiin maaseutumaisiamuuttotappiokuntia. Kahdessa ensimmäisessä osassa esille nostetut aiheet kuvailivat vain osaa alueellisten erojen merkityksestä.Huomiotta jäivät mm. arjesta selviäminen sekä elämänkulun ja sen murroskohtien selvittäminen.Kolmannen osan yleisenä tarkoituksena oli syventää aiempien osien antamaa kuvaa suomalaisten, etenkin maaseudun ihmistenhyvinvoinnista tarkastelemalla elämää ja valintoja kouluajoista nykyhetkeen. Tarkoituksena oli analysoida maaseudulla jakaupungissa syntyneiden elämänpolkuja suhteessa heidän elinympäristöönsä ja -yhteisöihinsä. Toisin kuin hankkeen aikaisemmissaosissa, kolmannen osan tavoitteena oli tuottaa tietoa ihmisten elämänkulusta prosessina ja ajallisena jatkumona.Hankkeelle asetettiin kaksi tutkimuskysymystä: 1) mikä merkitys paikkasidoksella on ja miten paikkasidos muovaa yhden ikäryhmänelämää sekä 2) miten maaseudulla ja kaupungissa eläneet antavat merkityksiä elämäntavan keskeisille tapahtumilleja kokemuksille eri elämänvaiheissa. Hanke oli kolmiosainen ja yhdisti määrällistä ja laadullista tutkimusta melko innovatiivisellatavalla omassa aihepiirissään.ToteutusTutkimuksen toteutus muuttui hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. Menetelmä pysyi laadullisena alkuperäisen suunnitelmanmukaisesti, mutta tutkimuskohde vaihdettiin. Alun perin tarkoituksena oli tarkastella kokonaisia koululuokkia. Koska koululuokatolivat maaseutukunnissa pieniä ja samoissa luokissa oli eri-ikäisiä opiskelijoita, niiden sijaan päädyttiin tutkimaantietyllä ajanjaksolla syntyneitä henkilöitä maaseutukunnasta. Tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin 1960-luvun alussa syntyneeterilaisissa palkkatyöläisammateissa toimivat naiset ja miehet. Kriteerinä oli myös, että he olivat joko jääneet alkuperäisellekotipaikkakunnalleen tai sen läheisyyteen tai muuttaneet sieltä pysyvästi pois. Henkilöt valittiin yhdestä maaseutu- ja yhdestäkaupunkikunnasta eli Rääkkylästä ja Espoosta. Tutkimuksen aineisto kerättiin elämäkertahaastatteluilla. Kaikki haastattelutlitteroitiin ja koodattiin teema- ja aihealueiden mukaan.Aiempien osioiden myöhästyminen venytti myös kolmannen vaiheen päättymistä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan loppuraportinarvioitiin valmistuvan vuoden 2003 loppuun mennessä, mutta edellä mainittujen syiden vuoksi loppuraportin valmistuminenvenyi 2004 marraskuulle. Keväällä 2008 julkaistiin lisäksi kattavampi loppuraportti Diakonia-ammattikorkeakoulunomassa julkaisusarjassa.178

TuloksetHankkeen koettiin vastanneen sille asetettuihin kysymyksiin. Tutkimuksessa tuotiin esille, kuinka paikkasidos syntyy ja muuttuupaikkaan kiinnittyneen elämäntavan ja -kulun välisenä vuorovaikutuksena. Tulosten mukaan paikkasidoksen todettiin tulevannäkyviin etenkin varhaislapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheiden kuvauksissa. Paikkasidoksen merkitys voi vähentyäaikuiselämän eri vaiheissa. Omaksutuissa sosiaalisuuden muodoissa (yhteisöllisyydessä ja yksilöllisyydessä) oli huomattaviaeroja kaupungin ja maaseudun välillä. Paikkasidoksella on tutkimuksen mukaan merkitystä koulutuksellisissa valinnoissa, työurallasuuntautumisessa ja perheiden elämäntapojen muovautumisessa.VaikutuksetHankkeella oli vaikutusta erityisesti Diakonia-ammattikorkeakoulun omaan toimintaan, jossa hankkeen tuloksia on hyödynnettyopetuksessa. Hankkeen vaikutuksesta ei ole syntynyt suoranaisesti jatkohankkeita. Hankkeen vähäisen tiedottamisen takiavaltakunnalliset vaikutukset ovat jääneet myös melko pieniksi.TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 67 000 euroa. MMM/YTR:n rahoitus kattoi suurimman osan hankkeen kustannuksista;sen osuus oli lähes 58 000 euroa. Näin ollen Diakonia-ammattikorkeakoulun omarahoitusosuudeksi jäi runsas 9000 euroa.TH 102 MAAsEudun TAlOudEllinEn ArVO jA yHTEisKunnAllinEn MErKiTysVastuuorganisaatio: Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus ChydeniusYhteyshenkilö: Jouni Kaipainen, puh. (06) 829 4254Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: n. 112 000 euroa (YTR:n osuus n. 104 000 euroa)Kesto: 9/2001–9/2007Avainsanat:maksuhalukkuus, maaseudun arvoJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetHankkeen ydinajatuksena oli tutkia maaseutuun liittyvien ominaisuuksien ja suomalaisten maksuhalukkuuden yhteyttä. Tavoitteenaoli luoda yleiskuva siitä, millainen käsitys suomalaisilla on maaseudun kokonaisarvosta ja erilaisten ominaisuuksienmerkityksestä. Pyrkimyksenä oli määritellä, missä määrin suomalaiset ovat valmiita maksamaan maaseutualueiden tarjoamistaelementeistä ja markkinattomista hyödykkeistä, kuten maisemasta, kulttuuriperinnöstä, luonnon monimuotoisuudesta javirkistäytymismahdollisuuksista. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli herätellä yleistä keskustelua maaseudusta ja määritellämaaseutu suomalaisesta näkökulmasta.Tutkimuksella haluttiin luoda monitieteellisempi pohja maatalous- ja maaseutupolitiikalle sekä lisätä taloustieteellistä pohjaamyös maaseutuun liittyvässä opetuksessa. Tutkija oli havainnut, että ei maaseutututkijoiden ja taloustieteen tutkijoidenvälillä ollut keskusteluyhteyttä, ja hän toivoi, että tutkimus avaisi uudenlaista maaseutupoliittis-taloustieteellistä keskusteluaeri koulukuntien välille.ToteutusTutkimukselle luotiin teoreettinen viitekehys, joka perustui tutkimuskohteen määrittelyyn erityisesti perinteisen maaseutusosiologian,maantieteen ja kulttuuritieteen näkökulmasta. Tutkimuksessa tuotettiin laaja määritelmä maaseudusta ja pohdittiinsen maaseutupoliittista merkitystä.Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksen menetelmin. Lomakekyselyllä pyrittiin nostamaan esiin ihmisten näkemyksiä siitä,millaisista ominaisuuksista maaseutu heidän mielestään koostuu ja miten tärkeinä kyseisiä ominaisuuksia pidetään. Tutki-179

musaineiston analyysissa käytettiin taloudellisesta arvottamistutkimuksesta tuttuja vaativia matemaattisia menetelmiä. Tutkimusprosessinaikana syntyi uusia ekonometrisiä metodeja, joita sovellettiin tutkimustulosten analyysissä.Hankkeen toteuttaminen on viivästynyt ja sille on jouduttu hakemaan jatkoaikaa useita kertoja. Hankkeen pitkittymiseen ovatvaikuttaneet tutkijan väliaikainen siirtyminen muihin tehtäviin, tutkimusaiheen haastavuus ja tutkimusmetodien kehittyminen.Tutkimushankkeeseen liittyi myös tekijän väitöskirjatyö ja väitöskirjan tarkastajien etsimiseen kului aikaa syksystä 2007aina loppukevääseen 2008. Haastatteluhetkellä tammikuussa 2009 tutkija ei ollut vielä saanut kommentteja työn tarkastajilta.Hankkeella ei ollut ohjausryhmää, mutta hankkeen tutkija oli ohjausryhmän jäsen eräässä toisessa saman alan tutkimushankkeessa.Tätä menettelyä haastateltu piti erittäin toimivana, koska molemmat tutkimushankkeet hyötyivät toistensa kokemuksistaja tiedoista.TuloksetHankkeen tuloksena on syntymässä väitöskirja. Tutkimuksen tuloksena saadaan tietoa maaseutuun liittyvästä maksuhalukkuudestasekä maaseudun eri ominaisuuksista. Tarkkoja tuloksia ei voida vielä kertoa, koska väitöskirjaa ei ole tarkastettu.Tutkimuksen sivutuotteena on syntynyt uutta menetelmällistä tietoa, jota voidaan soveltaa muihin tutkimuskohteisiin. Menetelmätovat käyttökelpoisia etenkin maatalousekonometrisessä tutkimuksessa.Tutkimus on uutta luova, koska sen myötä on löydetty uusi tutkimussuuntaus, jossa maaseutupolitiikka on yhdistetty taloustieteeseen.Olettavissa on, että hankkeen tuloksia käytetään hyväksi myöhemmin myös muilla tieteenaloilla. Tutkija on esitellyttutkimustaan useissa kansallisissa ja kansainvälisissä seminaareissa Suomessa.VaikutuksetTutkimuksen vaikuttavuutta on vaikea arvioida ennen väitöskirjan julkaisemista. Tutkimuksesta voi kuitenkin tulla merkittävä,sillä työssä luodut metodiset menetelmät soveltuvat käytettäväksi myös muiden alojen tutkimuksessa.TalousTutkimushanke toteutettiin pääasiallisesti MMM/YTR:n rahoituksella, joka oli yhteensä hieman alle 104 000 euroa. Osa tästäoli MMM/YTR:n väitöskirjarahoitusta. Hankkeen viivästyminen heijastui sen talouteen. Hanke sai rahoitusta myös Keski-Pohjanmaankulttuurirahastolta, joka myönsi väitöskirjan loppuunsaattamiseen 8 000 euron avustuksen. Lisäksi tutkija teki kolmenkuukauden ajan hankkeelle töitä työnantajan kustannuksella.VH 103 syrjäisEn MAAsEudun sElViyTyMisTArinAVastuuorganisaatio: Tampereen yliopisto, yhdyskuntatieteiden laitosYhteyshenkilö: Sisko Telinkangas, puh. 050 5489 180Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: ei tiedossa (MMM/YTR:n osuus 34 912 euroa)Kesto: 4/2004–3/2005Avainsanat:syrjäinen maaseutu, kylät, osallistava toimintatutkimus, etnografia, elämäntarinaJulkaisutTelinkangas, Sisko (2003). Survival of remote rural areas in Finland; life story -analysis. Nordisk Samhällsgeografisk Tidskrift,Nummer 37, 2003. Saatavissa myös: http://www.rures.net/resources/conferencepapers/Telinkangas%20_WG3_ESRS2007.pdf.Telinkangas, Sisko (2005). Tuskanpunaisesta sinivalkoiseen. Lähestymistapojen, näkökulmien, välineiden etsintää syrjäisenmaaseudun tutkimiseen. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1096. Saatavissa myös: http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6367-6.pdf.Telinkangas, Sisko (2006). Maaseudun selviytymismahdollisuuksia etsimässä. Maaseudun uusi aika 1/2006, 34–45.Lectio praecursoria julkaistu Kunnallistieteellisessä Aikakauskirjassa.Artikkelit mm. KOTI-, Kairanmaa-, Pyhäjokiseutu- ja Itä-Häme-lehdissä.180

TavoitteetTutkimuksen tekijä oli mukana Kylätutkimus 76 -projektissa, ja siitä lähtien häntä oli askarruttanut kyselytutkimusten sopivuussyrjäiselle maaseudulle. Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli löytää uusia lähestymistapoja ja näkökulmia suomalaiseensyrjäiseen maaseutuun. Tutkimusnäkökulmat olivat syrjäisen maaseudun asema ja merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa,maaseutuun liittyvien stereotypioiden muotoutuminen ja merkitys, syrjäisen maaseudun asukkaan identiteetti ja maailmankuvasekä syrjäiselle maaseudulle soveltuvien aineistonhankintamenetelmien etsintä. Löydetyt syrjäisen maaseudun tutkimukseensoveltuvat menetelmät mahdollistaisivat tutkittujen alueiden niukkojen voimavarojen paremman hyödyntämisen.ToteutusTutkimustyö toteutettiin pitkän ajan kuluessa ja se oli luonteeltaan toimintatutkimuksellista. Tutkimushankkeessa toteutettuteoreettinen työ tehtiin kahden empiirisen tapauksen pohjalta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin osallistavaa toimintatutkimusta(PAR) erityisesti kyläkirjan toteutuksessa. Tutkija ohjasi kansalaisopiston kyläkirjapiiriä, jossa omaelämänkerrallisestikirjoittaen kirjoitettiin ylös suvun ja lähialueen historiaa ja tarinoita. Tutkimuksen teossa hyödynnettiin tutkijan aiemmin ns.Kairanmaasta tekemiä julkaisuja ja lehtiartikkeleita. Kairanmaan tapausta käsiteltiin tarinan kautta. Toista Päijät-Hämeessäsijainnutta tutkimusaluetta kuvattiin maisema-käsitteen avulla. Tutkija osallistui myös kansallisiin ja kansainvälisiin seminaareihin,joissa käsiteltiin tutkimuksen tekemistä tukevia aiheita.Väitöskirja julkaistiin syyskuussa 2005. Tutkimuksesta kirjoitettiin artikkeleita kotimaisiin ja ulkomaisiin julkaisuihin. Tutkijanmukaan tutkimuksen tekemistä hankaloittivat taloudelliset syyt sekä tiettyjen tahojen ennakkoluuloinen asenne tutkimustakohtaan.Helsingin Sanomat ja Aamulehti nostivat väitöskirjan esille verkkosivuillaan, joissa ne esittelivät syksyn kirjauutuuksia. LisäksiMaaseudun uusi aika -lehdessä 3/2005 julkaistiin vastaväittäjän arvio väitöskirjasta. Tutkija esitelmöi aiheestaan maantieteenpäivillä Tampereella ja Joensuussa sekä konferenssissa Italiassa.TuloksetTutkimuksessa päädyttiin kolmeen eri menetelmään, joilla tuodaan esille sosiaalisen elämän monimuotoisuus ja liikkuvuus:etnografia-, osallistava toimintatutkimus- ja elämäntarina-menetelmät. Niissä asukkaat saavat kirjoittaen ja puhuen ilmaistaomia näkemyksiään ja toiveitaan alueensa kehittämisestä. Kehittämistoimenpiteet määräytyvät asukkaiden toiveisiin pohjautuen.Kylän tarinan työstämisprosessi vakuutti tutkijan siitä, että syrjäisen maaseudun tutkimisessa keskeistä on pyrkimysasukkaiden oman äänen esille tuomiseen ja mahdollisimman autenttiseen tietoon sekä sitoutuminen tutkittavaan asiaan.Tutkimuksessa päädyttiin myös kysymään, tulisiko syrjäisen maaseudun paikat käsittää enemmän kuin rajallisina paikkoinaeli erilaisten paikallisten sekä muihin paikkoihin kurottuvien sosiaalisten suhteiden ja verkostojen kohtauspaikkoina. Syrjäinenmaaseutu on runsaan muuttoliikkeen myötä ollut voimakkaasti yhteydessä muihin paikkoihin sekä Suomessa että ulkomailla.Päijät-Hämeen tutkimusaluetta paikkana on muovannut pääosin kaupungeista tuleva loma-asutus.VaikutuksetVäitöskirjassa esitetyt ideat maaseudun tutkimiseen ja kehittämiseen levisivät tutkijan mukaan laajemmallekin, mutta tästäei ole tarkkaa tietoa saatavissa. Hän kävi tutkimuksen valmistumisen jälkeen kansainvälisissä konferensseissa ja seminaareissaTanskassa ja Iso-Britanniassa esittelemässä tutkimustaan.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-hankerahaa vajaat 35 000 euroa. Tutkimuksen tekijä toteutti hankkeen yksityisenä henkilönä,jolloin hän myös täysin hallinnoi ja hoiti rahaliikenteen. Tämä aiheutti hieman ongelmia verottajan kanssa, mutta ne saatiinratkaistua neuvottelemalla. MMM/YTR-rahoitusta ja opintotukea lukuun ottamatta väitöskirja toteutettiin tutkijan omallarahoituksella.181

VH 104 luOVA Työ jA innOVOinTi MAAsEudun OsAAMisKEsKiTTyMissäVastuuorganisaatio: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, SeinäjokiYhteyshenkilö: Timo Suutari, puh. (06) 4213 317Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: Ei vielä tiedossa (MMM/YTR:n osuus 35 000 euroa)Kesto: 3/2005–5/2006Avainsanat:innovaatiopolitiikka, maaseutualueetJulkaisutEi julkaisuja.TavoitteetTutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa tieteellisesti perusteltu puheenvuoro kansallista innovaatiopolitiikkaa ja luovan taloudenkehittymisedellytyksiä koskevaan keskusteluun. Tutkimuksen näkökulma liittyi innovaatiojärjestelmien ja -prosessientutkimuksen ja luovan työn tutkimuksen näkökulmien rajapintaan. Uutena näkökulmana aikaisempiin innovaatiotutkimuksiinverrattuna oli maaseutu- ja yksilönäkökulma. Tutkimuksella haluttiin tarjota suuntaviivoja maaseutualueiden luovan taloudenkehittämispolitiikan suuntaamiseksi. Aineisto oli tarkoitus kerätä kyselyllä ja haastattelemalla 20 työntekijää kuudesta eripuolella Suomea toimivasta maaseudun osaamiskeskittymästä ja teknologiakeskittymästä. Aineistoa suunniteltiin täydennettävänns. eläytymismenetelmän avulla. Hankkeen alkuperäisenä tarkoituksena oli tuottaa kaksi artikkelia, joita olisi myöhemminhyödynnetty mahdollisen väitöskirjan materiaalina. Annetussa hankepäätöksessä rahoitus myönnettiin kuitenkin väitöskirjahankkeelle.ToteutusHankkeen toteuttaminen muuttui suunnitellusta, kun hankkeen tavoitteeksi asetettiin väitöskirjan tekeminen kahden artikkelinsijasta. Toteutukseen vaikutti myös se, että rahoitusta saatiin puolet anotusta määrästä. Hankkeen toteuttajalle oli selvää,ettei väitöskirjaa saada valmiiksi hankkeen aikana. Tällöin tavoitteeksi otettiin tutkimusasetelman muodostaminen sekä tutkimusaineistonkerääminen. Maaseudun ja kaupungin vertailuasetelmasta päätettiin luopua, minkä myötä myöskään suunniteltuakyselyä ei toteutettu. Tutkimuksessa tehtiin loppujen lopuksi 26 haastattelua yhdeksässä eri maaseutukunnassa niidenosaamis- tai teknologiakeskusten sekä muiden kehittäjätahojen asiantuntijoille. Haastattelut onnistuivat hyvin ja niistä saatumateriaali oli käyttökelpoista. Tutkija halusi myös testata itselleen uutta tutkimusmenetelmää eli eläytymismenetelmää. Haastateltavatottivat mielellään vastaan tehtävän kirjoittaa eläytymismenetelmän mukaisesti jatkoa annetulle tekstille, mutta valmiitavastauksia saatiin kuitenkin hyvin vähän. Siksi tätä materiaalia ei käytetä väitöskirjassa. Haastattelutuloksia esiteltiinkuitenkin Maaseutututkijatapaamisessa Kokkolassa 2006 ja Maantieteen päivillä Tampereella syksyllä 2008.TuloksetKoska hankkeelle myönnetty rahoitus oli vain puolet haetusta, jouduttiin hankkeen toteutus suunnittelemaan uudelleen. Väitöskirjatutkimustaei pyritty saamaan valmiiksi tämän hankkeen aikana, vaan tavoite oli saada tutkimus käyntiin sekä kerätätutkimuksen empiirinen aineisto. Tässä tavoitteessa onnistuttiin.VaikutuksetVäitöskirja ei ole vielä valmis, ja hankkeen tulokset tulevat julkaistaessa siinä esille. Tutkija on voinut hyödyntää tähän mennessäaiheen parissa kehittynyttä ajattelua muissa yhteyksissä. Haastateltava kokee, että myönnetty raha väitöskirjan tekoonkäynnisti väitöskirjan teon huomattavasti nopeammin ja aikaisemmin kuin muuten olisi tapahtunut. Lisäksi tämä on todennäköisestivaikuttanut siihen, että hän on voinut saada apurahaa muilta tahoilta helpommin saatuaan tutkimuksen käyntiin jaetenemään. Tutkimus on tarkoitus valmistua vuoden 2010 aikana.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta 35 000 euroa. Hankkeeseen oli anottu yhteensä n. 70 000 euroa, josta ensimmäisellevuodelle 40 000 euroa. Tutkimus sai myöhemmin kaksi apurahaa Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahastolta ja yhden OP-ryhmänKyösti Haatajan säätiöltä.182

HuomioitaRahoituksen kohdentuminen suoraan väitöskirjatyöhön tuli hakijalle tietynasteisena yllätyksenä.Saman aihepiirin hanke: katso hankkeet 99 ja 105.VH 105 PK-yriTysTEn innOVAATiOsTrATEGiAT, PAiKAllinEn TOiMinTAyMPärisTö jA VuOrOVAiKuTusVErKOs-TOTVastuuorganisaatio: Jyväskylän yliopisto, taloustieteiden tiedekuntaYhteyshenkilö: Esa Storhammar, puh. 014 260 3337Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 47 600 euroa (MMM/YTR:n osuus 35 000 euroa)Kesto: 6/2005–8/2006Avainsanat:innovaatiostrategia, pk-yritys, maaseutuJulkaisutNiittykangas, Hannu, Esa Storhammar & Seija Virkkala (2006). Innovaatiot ja maaseutu. Taustalla vaikuttavien mekanismienerittelyä. Jyväskylän yliopisto, Working paper 321.Storhammar, Esa (2006). What kind of differences in innovation activities do SMEs in different locations have? Esitelmä InnovationPressure -konferenssissa 15–17.3.2006 Tampereella. Saatavissa: http://www.proact2006.fi/chapter_images/303_Ref_B148_Esa_Storhammar.pdf.TavoitteetHankkeen taustalla oli kaksi aiempaa tutkimushanketta; MMM/YTR:n rahoittama hanke oppivista alueista (2000–2003) jakauppa- ja teollisuusministeriön ProACT-tutkimusohjelmaan (2001–2005) kuulunut pk-yritysten innovaatiotoimintaa käsitellythanke. Tutkimuksen empiirinen aineisto oli kerätty em. hankkeiden aikana ja MMM/YTR-rahoituksen avulla oli tarkoitus saadaartikkeliväitöskirjaan sisällytettävät artikkelit valmiiksi. Väitöskirjatyössä tarkastellaan pk-yritysten innovaatiotoimintaanja -strategiaan vaikuttavia tekijöitä ja siinä kiinnitetään huomiota esim. maaseudun ja muiden alueiden välisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin.ToteutusHanke aloitettiin täsmentämällä tutkimuksen viitekehystä ja määrittelemällä tarkemmin tutkimuksen kannalta keskeiset käsitteet.Tähän prosessiin antoi panoksensa myös hankkeen ohjausryhmä, johon kuului edustajat kauppa- ja teollisuusministeriöstä,Chydenius-Instituutista ja Jyväskylän yliopistosta. Hankkeen varsinainen toiminta oli tutkimusartikkeleiden valmisteluaja hiomista tieteellisiin julkaisuihin sopiviksi. Hankkeen aikana oli tarkoitus valmistua kolme artikkelia sisällytettäväksi osaksihankkeen päättymisen jälkeen julkaistavaa artikkeliväitöskirjaa.TuloksetHanke ei edennyt täysin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Artikkelit eivät ole edenneet julkaisuprosessiin asti. Tähänvaikuttivat hankkeen toteuttajan mukaan hankkeen omarahoitusosuuden hankkimiseksi vaadittujen työtehtävien tekeminen jamuut työyksikön työtehtävien järjestelyihin liittyneet ennalta arvaamattomat tekijät. Näiden tekijöiden seurauksena keskittyminentutkimushankkeen tekemiseen ei ollut niin yhtäjaksoista kuin alun perin oli suunniteltu. Hankkeen toteuttajan mukaansuurin syy väitöskirjatyön viivästymiseen oli kuitenkin tekijän itsekriittisyys omaa työtänsä kohtaan. Artikkeleita ei ole toimitettujulkaisuprosessiin, koska ne eivät tekijänsä mukaan olleet siihen vielä riittävän hyviä. Haastatteluhetkellä tavoitteena olisaada väitöskirjatyö esitarkastukseen vuoden 2009 alkuun mennessä.VaikutuksetVäitöskirjaa ei ole vielä julkaistu, joten hankkeen pitkän aikavälin vaikutuksia ei ole mahdollista arvioida. Väitöskirjatyö kuitenkineteni hankkeen ansiosta askeleen eteenpäin, vaikkei alkuperäinen aikataulu toteutunutkaan.183

TalousHankkeen kokonaisbudjetti oli noin 48 000 euroa ja MMM/YTR:n osuus hankkeen kokonaisbudjetista oli 35 000 euroa. Omarahoitusosuushoidettiin työyksikön sisäisin järjestelyin.HuomioitaSaman aihepiirin hanke: katso hankkeet 99 ja 104.184

TEEMA ”MAAsEudun jA KAuPunGin VuOrOVAiKuTuKsEn VAHVisTAMinEn”(sekä tutkimus- että kehittämisteema)Teema ollut haettavissa vuoteen 2003 asti.Teemaan on yhdistetty teemasta ”Maaseudun asiantuntijajärjestelmän uudet muodot” hanke, joka aihepiiriltään sopi maaseudunja kaupungin vuorovaikutus -teemaan ja josta ei ollut arvioitavana muita hankkeita.KH 106 MAAsEuTuVAiHdOn lAAjEnTAMinEn -HAnKE. PErusKOulujEn OPPilAillE järjEsTETTäVäT TuTusTuMisjAKsOTMAAsEuTuun jA MAAsEuTuElinKEinOiHinVastuuorganisaatio: Suomen 4H-liittoYhteyshenkilö: Patrik Lindfors, puh. 040 569 1126Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 493 090 euroa (MMM/YTR:n osuus 327 171,09 euroa)Kesto: 1/1998–12/2004Avainsanat:maaseutuvaihto, nuoret, kaupunkilaisetJulkaisutLounais-Suomen 4H-piiri ry (2002). Lähde mukaan seikkailuun suomalaiselle maaseudulle - cd-rom.Suomen 4H-liitto ry (2005). Maaseutuvaihto. Peruskoulujen oppilaille järjestettävät tutustumisjaksot maaseutuun ja maaseutuelinkeinoihin1998–2004. Loppujulkaisu.Esitteet maaseutuvaihdosta oppilaille ja kouluille sekä maatilayrittäjille.Useita lehtiartikkeleita, jotka kertovat mm. vaihtoon menneistä nuorista.TavoitteetKaupungeissa asuvien nuorten tietämys maaseudusta jää usein vähäiseksi, koska heillä ei ole sukulaisuus- tai muita kiinteitäsuhteita maaseudulle. Tämä heijastuu käsityksiin ja asenteisiin maaseudusta. Hankkeen tavoitteena oli luoda maaseutuvaihto-järjestelmä,jossa 13–16 -vuotiaat kaupunkilaisnuoret voivat suorittaa työelämän tutustumisjaksonsa maatilalla tilan töitätehden ja siellä asuen viikon tai kahden ajan. Tavoitteena oli, että sadat nuoret vuodessa tutustuisivat maaseudun elämään jayrittämiseen ja että hankkeen päätteeksi maaseutuvaihto olisi turvannut asemansa jatkuvana toimintamuotona. Lisäksi suunnitelmissaoli, että maaseudun nuoria pääsisi vastavuoroisesti kaupunkiin suorittamaan työelämän tutustumisjaksonsa. Vaihtolisäisi osaltaan maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta. Tällaista toimintamallia ei Suomessa ollut ennen kokeiltu.ToteutusHanke jakaantui kahteen osaan, joista ensimmäinen toteutettiin vuosina 1998–2000 ja toinen vuosina 2001–2004. Hankkeellaoli projektipäällikkö, joka toimi valtakunnallisena vetäjänä, tiedottajana ja kouluttajana. Työpanosta kului yhteistyökoulujenja -maatilojen etsimiseen sekä 4H-piirien ja -osastojen kouluttamiseen. Hankkeen aikana sillä oli kaksi eri projektipäällikköä.Yhteistyötä tehtiin myös MTK:n tuottajaliittojen ja -yhdistysten sekä opetusministeriön ja Opetushallituksen kanssa.Hankkeen aktiivitoimijat kävivät kouluilla puhumassa maaseutuvaihdosta ja opinto-ohjaajille pidettiin omia koulutustilaisuuksia.Ensimmäisen osion kolmen vuoden aikana yli 10 000 peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilasta eri puolella Suomea osallistuiesittelytilaisuuksiin. Lisäksi koulujen opinto-ohjaajille järjestettiin omia tiedotus- ja vierailupäiviä maatiloille, jotta opinto-ohjaajientietämys maaseutuvaihdosta, maaseudun elinkeinoista ja maaseudulla elämisestä lisääntyisi. Hankkeen aikananäille päiville osallistui yli sata opinto-ohjaajaa eri puolilta Suomea. Suhtautuminen maaseutuvaihtoon vaihteli hieman kouluittain.Joissakin kouluissa vaihtomahdollisuutta ei tuotu lainkaan oppilaille esille ja joissakin kouluissa opinto-ohjaaja olihyvin aktiivinen asian edistämisessä.TuloksetVuonna 1998 toteutuivat ensimmäiset vaihdot, kun 103 nuorta tutustui maatilojen elämään. Huippu saavutettiin vuonna 2001,jolloin vaihtoon lähti 385 nuorta. Kaiken kaikkiaan vaihdossa oli 1405 nuorta. Hankkeessa oli myös suunniteltu, että maaseu-185

dun nuoret pääsisivät tutustumaan kaupunkiyrityksiin. Tämä ei onnistunut, koska kaupungeista ei löytynyt koteja, jotka majoittaisivatnuoria. Hankkeelle anottiin jatkoa normaalisti vuosittain.Vaihdossa olleiden nuorien määrä vaihteli paljon eri 4H-piirien alueilla. Tähän vaikutti suoraan piirien oma aktiivisuus. Vaihtoapidettiin yleisesti hyvin onnistuneena. Hanke on edistänyt maaseudun ja taajamien asukkaiden vuorovaikutusta ja lisännytymmärrystä maaseutuelinkeinoja kohtaan. Lisäksi nuoret tutustuivat suomalaisen ruoan alkuperään ja sen tuotantotapoihin.Monelle uutta oli myös tutustuminen metsän tarjoamiin mahdollisuuksiin.VaikutuksetValtakunnallisesti maaseutuvaihtoa ei ole jatkettu tämän hankkeen jälkeen, mutta muutamat koulut, 4H-piirit ja osastot ovatitsenäisesti jatkaneet oppilasvaihtoa. Lisäksi osa nuorista on vieraillut myöhemminkin vaihtomaatilallaan.TalousHankkeelle myönnettiin vuosina 1998–2003 yhteensä n. 333 000 euroa (ensimmäiset vuodet markkoina). Tästä summastakäyttämättä jäi kaikkiaan n. 6200 euroa. Loput hankkeen kustannuksista katettiin 4H:n omalla rahoituksella.HuomioitaHanke alkoi vuonna 1998 ja päättyi vuonna 2004, eli hanke kesti poikkeuksellisen pitkään.TH 107 KAuPunGin jA MAAsEudun VuOrOVAiKuTusTyöryHMän KOlMAs rAPOrTTi (MAAsEudun jA KAuPunGinVuOrOVAiKuTuKsEn EdisTäMinEn)Vastuuorganisaatio: Vaasan yliopisto, Levón-instituuttiYhteyshenkilö: Eija Koski, puh. (06) 324 8304Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 23 847 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 9/2003–2/2004Avainsanat:vuorovaikutus, maaseutu, kaupungit, vuorovaikutuspolitiikkaJulkaisutKaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmä (2004). Edellytykset käytännöiksi. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus.Sisäasiainministeriön julkaisuja 41/2004. Saatavissa myös: http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/59596ACF450FF169C2256F23002CEE7B/$file/412004.pdf.TavoitteetYTR kilpailutti kesäkuussa 2003 tarjouspyynnön YTR:n kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmän kolmannen raportintoteuttamisen. Vaasan yliopiston Levón-instituutti valittiin tarjousten perusteella raportin laatijaksi.Hankkeen tavoitteena oli tuottaa yhteistyössä vuorovaikutustyöryhmän kanssa raportti, jossa kuvataan vuorovaikutuspolitiikallatavoiteltavia hyötyjä suhteessa vuorovaikutukseen arjen ilmiönä, tarkastellaan vuorovaikutuspolitiikan kipupisteitä, esitelläänja analysoidaan vuorovaikutushankkeita sekä esitetään johtopäätökset aiheesta. Tavoitteena oli myös kirjoittaa käytännönohjeet vuorovaikutushankkeiden perustyyppien toteuttamiseksi. Vuorovaikutushankkeet oli tarkoitus kuvata prosesseina, joideneri vaiheiden toteuttamiseksi haluttiin antaa sisällöllisiä ohjeita.ToteutusRaportissa tarkastellaan kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen esimerkkihankkeita sekä toteuttavasta että ohjaavastanäkökulmasta. Tapaushankkeiden analyysit perustuvat projektipäälliköiden haastatteluihin sekä hankkeiden kirjallisiin materiaaleihin.186

Toteuttavan vuorovaikutuksen hankkeet, yhteensä yhdeksän hanketta, tyypiteltiin teemalähtöisesti: elinkeinojen kehittäminen(Elämysten Härkätie, Ylä-Savon lähiruoan kehittämishanke ja Elonkorjuutapahtuma Kuopion torilla), osaamisympäristön kehittäminen(Suupohjan huonekalualan osaamisen kehittämisen prosessi ja ALKU – Avoimen yliopiston liiketaloustieteellinen verkkokoulutusKuusiokunnissa), asumisen ja elinympäristön kehittäminen (Tunturi-Lapin kylien ja Helsingin asukastalojen yhteisprojektija Vapaa-ajan ja vakituisten asukkaiden vuorovaikutus) sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan ympäristön kehittäminen (Maaseudunkoiranelämää ja Kantele-projekti). Vuorovaikutusta ohjaavasta näkökulmasta tarkasteltiin kahden sateenvarjohankkeenkautta (Case Hämeenlinna ja Case Probotnia).Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmä toimi hankkeen ohjausryhmänä. Työryhmässä olivat edustettuina mm. kauppa-ja teollisuusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, toimintaryhmät, YTR, ympäristöministeriö, Pirkanmaan TE-keskus,Pohjois-Karjalan TE-keskus, Kuntaliitto, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Teknillinen korkeakoulu sekä maakuntien liitot.Työryhmässä esiteltiin hanketta useamman kerran ja keskusteltiin laajasti tarkasteluun mukaan otetuista hanke-esimerkeistä.Lisäksi työryhmä ohjasi hankkeen toteutusta. Hankkeen kautta saatiin myös tuotua käytännön kehittämistyötä teemaryhmäntietoisuuteen.TuloksetHankkeen tulos oli raportti, joka julkaistiin sisäasiainministeriön julkaisusarjassa. Raportissa nostettiin esiin erilaisten vuorovaikutushankkeidenhyviä toimintamalleja.Hyvistä vuorovaikutushankkeista voidaan esimerkkinä mainita elinkeinojen kehittämiseen liittyen Elonkorjuutapahtuma Kuopiontorilla, joka järjestetään vuosittain syyskuussa. Tapahtuman järjestelyistä vastaa työryhmä, jossa on edustus sekä kaupungistaettä maaseudulta. Tapahtumassa yksityiset yrittäjät, kolmas sektori ja julkiset organisaatiot voivat nimellistä maksuavastaan esitellä toimintaansa ja myydä tuotteitaan. Tapahtuma on aidosti maaseudun ja kaupungin yhteishenkeä nostattavajuhla, josta on tullut vakiintunut käytäntö.Maaseudulla toimivien yritysten ja kaupunkilaiskuluttajien yhteen saattamiseksi on tarpeellista löytää luontevia foorumeita.Kuopion elonkorjuujuhla on osoittautunut tällaiseksi. Helposti saavutettavana, monipuolisena ja riittävän laajana tapahtumanase kiinnostaa suurta ihmisjoukkoa ja tarjoaa normaalirutiineista poikkeavan mahdollisuuden kokea uutta.VaikutuksetJulkaisua oli tarkoitus käyttää viestintä- ja markkinointimateriaalina. Hankkeen avulla saatiin tuotua mm. käytännön kehittämistyötäkaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmän käsiteltäväksi. Hankkeen myötä yleinen tietoisuus maaseudun jakaupungin vuorovaikutuksen merkityksestä kasvoi.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta yhteensä 24 000 euroa, mikä kului lähes kokonaan. Hanke oli täysin MMM/YTRrahoitteinen.TH 108 TOiMinTAKulTTuuriEn ErOisTA KAuPunKi- jA MAAsEuTu-OsAPuOlTEn yHTEisEEn OPPiMisPrOsEssiinVastuuorganisaatio: Teknillinen korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskusYhteyshenkilö: Satu KumpulainenPäärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 50 000 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 1/2003–9/2004Avainsanat:toimintakulttuuri, oppiminen, vuorovaikutusJulkaisutKumpulainen, Satu & Jukka Hirvonen (2005). Avauksia kaupungin ja maaseudun vuorovaikutukseen. Käytännön vuorovaikutuksestaaluekeskusohjelman ja maaseudun paikallisten toimintaryhmien yhteistoimintaan. Maaseutupolitiikan yhteistyöryh-187

män julkaisuja 1/2005. Saatavissa myös: http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/752/Avauksia_kaupungin_ja_maaseudun_vuorovaikutukseen_(2005).pdf.TavoitteetKaupunki- ja maaseutualueiden vuorovaikutus sekä alueiden välinen yhteistyö oli saanut 2000-luvun alussa kehittämispolitiikankentillä aiempaa enemmän huomiota. Kaupunkiosapuolta edustavien aluekeskusohjelmien ja maaseutuosapuolta edustavienpaikallisten toimintaryhmien välillä ei kuitenkaan näytä olevan erityistä yhteistyötä. Tämän hankkeen tarkoituksena olitutkia kaupungin ja maaseudun välistä vuorovaikutusta aluekeskusohjelman ja maaseudun paikallisten toimintaryhmien välisenävuorovaikutuksena sekä käytännön vuorovaikutuksena tilastojen valossa. Tavoitteena oli selvittää aluekeskusohjelmien jamaaseudun paikallisten toimijoiden vuorovaikutuksen nykytilannetta Suomessa sekä sitä, millaisissa asioissa vuorovaikutuskäytännössä tapahtuu. Tutkimuksessa pyrittiin välttämään sitä lähtökohtaa, että kehittäminen ja oppiminen lähtevät nimenomaankeskusten tarpeista ja aloitteista. Sen sijaan haluttiin korostaa osapuolten tasapuolista yhteistoimintaa sekä mahdollisuuksiaoppia toisten toimintatavoista. Tutkimukselle asetettiin kaksi tutkimuskysymystä: 1) Millaista vuorovaikutus eri osapuoltenvälillä voi parhaimmillaan olla ja 2) miten ja mitä osapuolet voivat oppia toisiltaan?ToteutusTutkimus pohjautui tapaustutkimuksiin kolmella alueella. Tutkimuskohteina olivat Turun, Mikkelin ja Hyvinkää-Riihimäen seudut.Kolmantena mainittu esimerkkialue otettiin tutkimukseen mukaan vasta myöhemmin aluekeskusohjelman ja toimintaryhmänyhteistyön best practice -alueena ja se käsiteltiin hieman pintapuolisemmin kuin kaksi muuta aluetta.Tutkimukseen kerättiin aineistoa sekä aluekeskus- ja toimintaryhmätoimijoiden edustajia haastattelemalla että Turun ja Mikkelinseuduilla toteutetuilla ryhmäkeskusteluilla. Lisäksi Turun ja Mikkelin seudun kunnanjohtajille tehtiin sähköpostikysely.Näin kerätyllä aineistolla saatiin suhteellisen kattava kuva aluekeskusohjelman ja maaseudun paikallisten toimintaryhmienyhteistoiminnasta esimerkkialueilla. Tietoa saatiin myös aluekeskusohjelman ja maaseudun paikallisten toimintaryhmien yhteistoiminnantilasta sekä keskushallinnon kaupunki- ja maaseutupolitiikan yhteyksistä haastattelemalla edustajia sisäasiainministeriöstäsekä maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikkajaostosta. Tilastokeskuksen rekisteripohjaisen tilastoaineistonavulla analysoitiin Turun ja Mikkelin ja niitä ympäröivien maaseutujen välistä työmatkaliikennettä ja muuttoliikettäsekä maaseudulle suuntautuvaa loma-asutusta. Ohjausryhmänä toimi YTR:n kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmä.TuloksetTutkimuksen mukaan aluekeskusohjelmien ja toimintaryhmien yhteistoiminta voi saada hyvin erilaisia muotoja. Esimerkkitapauksissaalueita yhdistävänä tekijänä oli mahdollista nähdä verkostomaisuus, vaikkakin yhteistoiminta ilmeni eri tasoilla.Yhteistoiminta oli luokiteltavissa kolmeen tyyppiin: 1) kukin toimija tekee oman työnsä, ei erityistä yhteistoimintaa, 2) toimijattuntevat toisensa, ei pysyviä yhteistyörakenteita ja 3) seutua kehitetään yhteistyössä, toimijoiden roolit ovat selvät. Tutkimuksenyhtenä tuloksena luotiin malli, joka kuvaa kaupungin ja maaseudun kehittäjätoimijoiden vuorovaikutuksen kehittymistävaiheittain ja osoittaa sen, mitä yhteistoiminta voi parhaimmillaan olla. Tähän yhteistoiminnan portaikkoon sijoitettiin myöstutkimuksen esimerkkiseudut. Tutkimuksessa otettiin kuitenkin huomioon, ettei mallia voi soveltaa välttämättä kaikkialle Suomeen.Sitä on mahdollista kehittää huomioimaan yhä useammanlaiset tilanteet. Riippuen yhteistoiminnan tasosta parhaimmassatapauksessa osapuolet voivat oppia toisiltaan käytännön työhön liittyvää tietoa joko hallinto- tai hanketasolla. Osaaminenja kokemukset sisältävät usein hiljaista tietoa, joka on vaistonvaraista ja osittain tiedostamatonta. Jotta tällainen kokemuksellinenhiljainen tieto olisi mahdollista hyödyntää, osapuolten tulisi tuntea toisensa hyvin.Tulokset kuvailivat aluekeskusohjelman ja maaseudun paikallisten toimintaryhmien yhteistoiminnan tilan Suomessa melkohuonoksi. Yhdeksi mahdolliseksi syyksi nostettiin mm. se, että aluekeskusohjelmatoiminnan alkaessa vuonna 2001 aluekehittämisenkuviot ja roolit eivät monella alueella olleet täysin selvät. Jotta yhteistoiminta voisi tiivistyä, asia tulisi nostaa laajempaankeskusteluun. Tutkimuksen tuloksena esitettiin kymmenen erilaista toimenpide-ehdotusta yhteistoiminnan kehittämiseksi.Ehdotuksia olivat mm. erilaisten kaupungin ja maaseudun kehittämistoimijoiden työn yhtymäkohtien etsiminen ja kumppanuus-ajatuksenesiin nostaminen, ohjelmatasolla rahoituksen varaaminen erikseen kaupungin ja maaseudun toimijoiden väliseenverkostoitumiseen sekä toiminta-alueiden yhtenäistäminen, tiukan kaupunki-maaseuturajan häivyttäminen. Ehdotustentarkoituksena oli sekä herättää keskustelua että opastaa tiiviimpään yhteistoimintaan.188

VaikutuksetKoska hanke arvioitiin pelkän hankemateriaalin pohjalta, hankkeen vaikutuksia on mahdoton kuvata.TalousMMM/YTR rahoitti hankkeen kokonaisuudessaan. Kokonaiskustannukset olivat 50 000 euroa.HuomioitaHankkeen arviointi laadittiin pelkän hankemateriaalin pohjalta, koska hankkeesta vastannutta henkilöä ei tavoitettu lainkaan.Henkilön tämänhetkistä työ- tai asuinpaikkaa ei tiedetä.189

TEEMA ”PAiKAllisEn OMAEHTOisuudEn EdisTäMinEn” (sekä tutkimus- että kehittämisteema)Teema ollut haettavissa vuoteen 2003 asti.KH 109 sAMAssA VEnEEssä KOHTi KAnsAlAisyHTEisKunTAAVastuuorganisaatio: Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskusYhteyshenkilö: Tarja Lukkari, puh. (08) 632 4818Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 32 650,81 euroa (kokonaan MMM/YTR)Kesto: 6/2003–4/2005Avainsanat:kyläsuunnitelma, kylien kehittäminenJulkaisutLukkari, Tarja, Kalle Nieminen & Veli-Matti Karppinen (2004). Kyläsuunnitelma sanoista teoiksi. Saatavissa myös: http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/proj/hankesivut/Kylasuunnitelman _laadintaopas.pdf.Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskus. Kyläsuunnitelman laadinta- ja päivitysopas. Moniste.Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskus. Kylien kehittämistoiminta yhteissuunnittelun pohjalta. Koulutusohjelma maaseudunkehittäjille, kyläläisille ja päättäjille. Mainos/Tiedotuslehtinen.TavoitteetTämä tiedonlevityshanke oli jatkoa mm. Kuntaliiton rahoittamalle ”Souva ja huopaa” -hankkeelle, jossa tavoitteena oli vakiinnuttaakyläläisten ja päättäjien vuorovaikutusta esim. tasavertaisen vuoropuhelun kautta. Tasavertaisen vuoropuhelun yhdeksimahdollistajaksi muodostui kyläsuunnitelma.Hankkeen tavoitteena oli saada asukkaiden ja päätöksentekijöiden välisestä vuoropuhelusta jatkuva käytäntö kylien kehittämisessäkoko Suomen alueelle. Välineenä käytettiin kattavaa tiedottamista Souva ja Huopaa -hankkeesta saaduista toimivistatoimintamalleista eli lähinnä kyläsuunnitelman laadintaoppaasta. Alatavoitteina oli rakentaa vuoropuhelun kehittämiseksivalmiita koulutusohjelmia ja monimediapohjaista oppimateriaalia. Monimediapohjaisuus oli hankkeen toteutuksen aikanayleisestikin uusi asia, joten hanke oli siltä osin uutta kokeileva ja innovatiivinen.ToteutusOulun yliopiston Kajaanin kehittämiskeskus sekä Kajaanin opettajankoulutusyksikkö/IS-Center (1.1.2004 alkaen yhdessä Kajaaninyliopistokeskus) ja ProAgria Kainuu toimivat hankkeen toteuttajina. Pääasiallinen vastuu koulutusohjelman suunnittelustaja testauksesta oli Kajaanin kehittämiskeskuksella. IS-Center toi hankkeeseen verkkopedagogisen osaamisen ja ProAgriaosallistui neuvonnalla ja konsultoinnilla.Tiedonlevityshankkeessa tehtiin verkkosivupohjainen viestintäalusta, jolle tuotettiin ja kerättiin jaettavaa tietoa. Lisäksi hankkeessalaadittua kyläsuunnitelma-kirjasta postitettiin jopa hankesuunnitelmassa aiottua enemmän.Ongelmia toteutuksessa aiheutti kokonaisuuden hallinta, kun verkkototeutuksen, kyläoppaan ja koulutusohjelman sisältöjenpiti tukea toisiaan. Lisäksi hankkeen toimijat veivät hanketta eteenpäin oman työnsä ohella, koska menehtyneen työntekijän tilalleei ollut aikaa palkata uutta verkkopedagogiikan asiantuntijaa. Hankkeella ei ollut omaa ohjausryhmää, mutta se hyödynsiSouva ja Huopaa -hankkeen asiantuntijoita.TuloksetHankkeessa laadittu internetpohjainen viestintäkanava kiinnosti kylien kehittäjinä toimivia henkilöitä. Painettu Kyläsuunnitelmanlaadintaopas lähetettiin hankesuunnitelman mukaisesti ympäri Suomea maaseudun tutkijoille, kehittäjille, kouluttajilleja asukkaille. Lisäksi sitä jaettiin paljon maakunnan kylille. Verkkosivujen kautta ladattuna opas tavoitti vieläkin useammanaiheesta kiinnostuneen. Arviointia tehdessä aineisto oli saatavissa sivuilla osoitteessa http://kainuufi.kpo.fi/samavene/. Hank-190

keen toteuttajat arvioivat, ettei hankkeen toteuttamisessa onnistuttu suunnitellulla tavalla. Tavoitteena oli uudenlaisen materiaalinteko verkkosivuille, missä ei kuitenkaan onnistuttu odottamattomien ongelmien ja esteiden vuoksi.VaikutuksetSouva ja huopaa -hankkeen sekä tämän tiedotushankkeen myötä keskustelu kyläläisten ja päättäjien välillä on lisääntynyt. Onperustettu jopa ns. kuntatiimejä tai kuntaparlamentteja, jotka kokoontuvat muutaman kerran vuodessa keskustelemaan kylienasioista. Esim. Suomussalmella kokoontuminen johti vetoomuksen kirjoittamiseen Itellan toiminnasta; vetoomus lähetettiinItellalle ja eduskuntaan. Toimintamalli on levinnyt muihin kuntiin, joissa mallia on kehitetty eteenpäin.TalousHankkeelle myönnettiin MMM/YTR-rahoitusta yhteensä 42 000 euroa, mistä käyttämättä jäi yli 9300 euroa. Hankkeen toteuttajatarvioivat, ettei hanketta olisi voitu toteuttaa ilman MMM/YTR-rahoitusta. Hankkeen valtakunnallinen luonne vaikutti siihen,ettei esim. maakunnallinen raha voinut tulla kyseeseen.HuomioitaTiedotushankkeen toteuttaminen vaikeutui huomattavasti, kun hankkeessa mukana ollut verkkopedagogiikan asiantuntija menehtyi.Tämä vaikutti erityisesti hankkeen verkkosivuihin, joista tuli kehittymättömämmät kuin aluksi oli tarkoitus, ja siten tiedottamisessaei onnistuttu suunnitellusti.KH 110 VAlTAKunnAllisEn KyläTOiMinTAVErKOsTOn rAKEnTEEn jA TyöMuOTOjEn VAHVisTAMinEnVastuuorganisaatio: Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) ja Svenska StudiecentralenYhteyshenkilö: Tuomas Perheentupa, puh. (02) 738 1762Päärahoittaja: MMM/YTRKokonaiskustannus: 558 615,21 euroa (MMM/YTR:n osuus 523 900 euroa)Kesto: 10/2003–12/2006Avainsanat:kylätoiminta, kyläasiamiesJulkaisutMaaseutu Plus nro 6/2003.Maaseutu Plus nro:t 1–6 2004.Maaseutu Plus nro:t 1–6 2005.Maaseutu Plus nro:t 1–6 2006.TavoitteetHanketta lähdettiin toteuttamaan havaitusta kylätoiminnan kehitystarpeesta. Hankkeelle asetettiin viisi tavoitetta:1) Vahvistaa ja vakiinnuttaa kylätoiminnan maakunnallisen ja paikallistason organisaation paikallista omaehtoisuutta ja etsiätoimintamalleja kylien omarahoitteisuuden lisäämiseksi sekä löytää vuonna 2004 päättyvän Kylätalous-EQUAL-hankkeenrahoituksen korvaajaksi uusia rahoitusmuotoja, jotta kyläasiamiesverkosto pystyisi jatkamaan työtään.2) Edistää kylätoimikuntien rekisteröitymistä yhdistyksiksi (tavoitteena 2300 kylätoimintaa harjoittavaa yhdistystä hankkeenpäätyttyä).3) Tukea maakunnallisten kylätoimintaohjelmien uudistamista.4) Lisätä tietoisuutta kylätoiminnasta päättäjien, viranomaisten ja suuren yleisön keskuudessa (parantamalla www.maaseutuplus.netsivustoa, nostamalla Maaseutu Plus -lehden levikkiä, syventämällä järjestö- ja sidosryhmäyhteistyötä ja täsmentämällätyönjakoa sekä tehostamalla ulkoista tiedottamista kylätoiminnan tapahtumista ja tuloksista).5) Laajentaa kansainvälistä yhteistyötä.Tämä hanke jatkoi siitä, mihin hanke nimeltä ”Maaseudun toiminnallisen perusrakenteen vahvistaminen kylätoimintaverkostolla”jäi. Hanke mahdollisti juridisen puhelinneuvonnan kylätoimijoille liittyen erityisesti työnantaja- ja veroasioihin. Tämä oliuusi lähestymistapa kylätoiminnan työmuotojen kehittämiseen, joten hankeidea koettiin melko innovatiiviseksi.191

ToteutusHankkeen yksi tärkeimmistä tehtävistä oli kehittää kylätoiminnalle uusia vastikkeellisia ja näin kylätoiminnan taloudellisiavoimavaroja vahvistavia toimintoja ja palvelumuotoja, jotka vastasivat sekä yhteiskunnan että asukkaiden tarpeita. Lisäksisekä kylätoiminnan maakunnallisen ja paikallistason organisaation vahvistamiseksi että kyläohjelmien päivittämiseksi ja kehittämiseksikylien maakunnallisten yhteenliittymien luottamushenkilöille ja kyläasiamiehille järjestettiin koulutustilaisuuksiaja neuvottelupäiviä. Kylien omarahoitteisuuden lisäämiseksi koulutustilaisuuksissa paikallistoimijoille annettiin tietoa yhdistystentyöoikeudellisista ja verotuksellisista asioista sekä tuotiin esille hyviä käytäntöjä. Omarahoitteisuutta tarkasteltaessapohdittiin myös mm. kylätoiminnan kehittämissäätiön perustamismahdollisuuksia. Toisen tavoitteen mukaisesti hankkeen aikanaotettiin yhteyttä paikallisiin asukasyhdistyksiin ja rohkaistiin niitä liittymään jäseniksi maakunnalliseen ja valtakunnalliseenkylätoimintaverkostoon.Suomen Kylätoiminta ry kävi myös neuvotteluja poliittisten päättäjien, viranomaisten, yritysten sekä järjestöjen kanssa kylätoiminnanrahoittamiseksi, lähikoulujen ja muiden lähipalvelujen turvaamiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi. Lisäksi hankkeessaosallistuttiin useisiin kansainvälisiin kokouksiin mm. Pohjoismaissa, Virossa sekä eri puolilla Itä-Eurooppaa kansainvälisenyhteistyön lisäämiseksi.Tietoisuuden lisäämiseksi Maaseutu Plus -lehden painosmäärää kasvatettiin liki puolella, mutta tämänkään ei vielä koettu olevanriittävästi. Maaseutu Plus -verkkosivustoa kehitettiin rakenteeltaan ja sisällöltään. Sivuille tuotettiin hankkeen aikana paljonjuttuja tapahtumista, hankkeista ja hyvistä käytännöistä reaaliaikaisesti sekä julkaistiin oppaita ja ohjeita. Suuremmalleyleisölle hankkeen toiminnasta kerrottiin tiedotustilaisuuksilla. Tiedottamista pyrittiin lisäksi parantamaan kylätoiminnanverkkotiedotteella. Paikallistoimijoiden käyttöön avattiin myös juridinen puhelinpalvelu.Kehittämishanke toteutettiin Suomen Kylätoiminta ry:n ja Svenska Studiecentralenin/Svensk Byaservicen välisenä yhteistyönä.Svenska Studiecentralen/Svensk Byaservice vastasi kylätoiminnan ruotsinkielisistä palveluista. Hanke toimi yhteistyössä useidenmuiden eri hankkeiden kanssa. Niitä olivat esim. ESR-rahoitteinen Toimi-hanke, ALMA-rahoitteinen Tyyne&Vertti - hanke jaEQUAL-rahoitteinen Kylätalous- hanke.Hankkeella oli ohjausryhmä, joka kokoontui 6 kertaa vuodessa ja koostui kylätoimikunnan hallituksesta sekä ministeriön edustajista.Ryhmällä oli suuri vaikutus hankkeen sisältöön ja toteutukseen heidän asiantuntemuksensa ansiosta.TuloksetHankkeen aikana siirryttiin enemmän kylätoiminnan rakenteiden vahvistamisesta kylätoiminnan sisällön tukemiseen ja kehittämiseen.Rahoitusta kyläasiamiesverkoston ylläpitämiseksi ei hankkeen päättymiseen mennessä saatu. Kylien omarahoitteisuudenmahdollisuuksia selvitettiin, kuten kylätoiminnan kehittämissäätiön perustamista. Valtakunnan tasolla tämä jäi hankkeenpäätyttyä vielä kesken, mutta maakuntatasolla rahastot lähtivät käyntiin Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Syksyllä 2006toteutetun kyselyn mukaan rekisteröityneiden kyläyhdistysten määrä oli kasvanut tavoitellusti (2 650 kappaleeseen). Syksyllä2005 kaikilla 19 maakunnalla oli laadittuna maakunnallinen kyläohjelma. Samana syksynä selvisi kyselyn avulla, että paikallisiakyläsuunnitelmia oli yhteensä 1645 kappaletta. Hanketoimijoiden mukaan Suomen Kylätoiminta ry:n julkaiseman Kyläsuunnitteluoppaantodettiin olevan erinomainen työkalu ensi kertaa kyläsuunnitelmaa laativalle kylälle. Tietoisuutta lisättiinmyös tiedotteiden avulla, kasvattamalla Maaseutu Plus -lehden levikkiä ja parantamalla yhdistyksen verkkosivustoa.Kansainvälistä yhteistyötä laajennettiin. SYTY:n johdolla perustettiin syksyllä 2005 European Rural Alliance (ERA) maaseudunkehittämisen kansallisten ja eurooppalaisten verkostojen yhteistyöelimeksi. Lisäksi samana syksynä hankkeessa laadittiin kylätoiminnankansainvälinen strategia. Hanke tuotti myös tavoitteissa mainitsemattomia tuloksia, kuten uudenlaisen rahoitusjärjestelmänOKO-pankista. Uuden rahoitusjärjestelmän ansioista hankkeen toteuttajan on mahdollisuus saada rahoitus hetikyseiseltä pankkiketjulta hankehyväksyntää vastaan, ja siten hanke voidaan aloittaa aikaisemmin.VaikutuksetHanke loi puitteet kylätoiminnan vahvistumiselle: rekisteröityjen kyläyhdistysten määrä kasvoi 2188:sta 2650:een. Jokaiseenmaakuntaan luotiin myös oma kyläohjelma, joka kattoi useamman vuoden eteenpäin. Oleellisia vaikutuksia oli myös uusi rahoitusjärjestelmäpankin kanssa, mikä helpottaa oleellisesti pienten organisaatioiden hankkeiden aloittamista. Hankkeen vaikutuksestaluotiin myös uusia isompia hankkeita erityisesti Virossa ja muissa Baltian maissa.192

TalousHankkeen kokonaiskustannukset olivat hieman alle 560 000 euroa. MMM/YTR:n osuus oli 523 900 euroa. MMM/YTR osuuden lisäksihankkeeseen saatiin rahoitusta julkaistun lehden tilauksista ja ilmoitusmaksuista. Rahoitus myönnettiinkin väärinymmärryksenansiosta aluksi MMM/YTR:stä vain 85-prosenttisena, mutta korjattiin myöhemmin täydeksi tueksi. Lehdistä saatutulo oli yli 34 500 euroa.193

9. Johtopäätökset ja suosituksetTämän hankkeen tehtävänä oli arvioida vuosina 2005–2007päättyneet YTR-hankkeet sekä selvittää hanketoimijoidenmielipiteet YTR:n hanketoimintaan liittyen. Työssä arvioitiin113 hanketta hankemateriaaleihin tutustuen ja 110 hanketoimijaahaastatellen.Hanketoimijat pitivät hankehakua selkeänä ja teemoja toimivina,mutta jatkossa voisi kuitenkin harkita avoimen teemankäyttöönottoa. Silloin kaikki maaseudun kannalta oleellisethankeideat voisivat saada MMM/YTR-rahoitusta. Teemallaei ollut merkitystä hanketoimijalle hankehaun jälkeen,koska teemaa ei esimerkiksi vahvistettu hankepäätöksessä.Teeman voisikin tuoda päätöksessä esiin. Hallintoa voisi keventäälaatimalla kevyemmän hakulomakkeen jatkohankkeittenhakemiselle, koska hakemusten tekemiseen kuluu hankkeenaikaa.Maksatukset olivat sujuneet yleensä ongelmitta. Maksatusajatolivat kuitenkin alkaneet pidentyä viime vuosina, eivätkäkaikki maksatuksiin liittyvät hankkeiden ongelmat välittyneetlainkaan YTR:n hanketoimijoille. Pienten hankkeidenmaksatuksiin liittyvää hallintoa olisi mahdollista keventääantamalla entistä useammin mahdollisuus vain yhden maksatushakemuksenjättämiseen. Myös yliopistojen säätiöiksitai muiksi julkisoikeudellisiksi laitoksiksi muuttumisen vaikutuksiaon syytä pohtia YTR-hankkeiden hallinnointiin liittyenjo etukäteen.Hankkeet onnistuivat yleensä täyttämään tavoitteensa ja vainharva hanke epäonnistui. Arvioiduissa hankkeissa muun muassaedistettiin onnistuneesti eri alojen yrittäjyyttä, lisättiintutkittua tietoa ajankohtaisista maaseutuun liittyvistä asioistasekä etsittiin keinoja palveluiden tarjoamiseen maaseudullatulevaisuudessa. Vastoinkäymisiä ja ongelmia aiheuttivatesimerkiksi hankkeen vetäjän vaihtuminen, alkuperäistentavoitteiden epärealistisuus, erimielisyydet sidosryhmienkanssa tai hankkeen rahoituksen supistuminen.Tiedottamisella oli suuri merkitys hankkeiden vaikuttavuuteen.Hankkeista ja niiden tuloksista tiedotettiin vaihtelevastilaajalle yleisölle. Onnistunut tiedotus yleensä merkitsimyös suurempaa maaseutupoliittista vaikuttavuutta. Tiedottamistavoisi parantaa muun muassa esittelemällä hankkeitaenemmän YTR:n verkkosivuilla sekä lisäämällä sähköistäjulkaisemista. YTR voisi myös avustaa erityisen hyvin onnistuneidenhankkeiden tulosten levittämisessä. Tämä todennäköisestivaikuttaisi tiedon leviämiseen valtakunnallisesti.Erityisesti kehittämishankkeissa useilla hanketoimijoilla toimintaja kontaktit ovat paikallisia tai maakunnallisia, jotenheille tulosten valtakunnallinen levittäminen voi olla haastavaa.Tällöin YTR:n valtakunnalliset kontaktit olisivat hyvinhyödyllisiä. Hankkeiden yhteistyö muiden hankkeiden ja teemaryhmienvälillä oli vähäistä. Tiedonkulkua teemaryhmienja hankkeiden välillä voitaisiin vahvistaa esimerkiksi lisäämälläteemaryhmien sihteerien toimenkuviin tehtäväksi pitääyhteyttä teeman hankkeisiin.Arvioinnissa tuli esille useita keinoja, miten YTR-hankkeisiinliittyvää toimintaa tulisi kehittää esimerkiksi diaariotteisiin,maksatuksiin, tiedottamiseen ja hankehakuun liittyen. Enemmistöhanketoimijoista oli kuitenkin pääasiassa tyytyväisiäYTR:n hanketoimintaan. Hanketoimijat kokivat, että YTR:nhanketoiminnassa hyvää ovat muun muassa selkeä hankkeidenhakemuslomake, ystävällinen palvelu ja neuvonta, joustavuussekä raportoinnin keveys moniin muihin rahoittajiinverrattuna. Joustavuus tuli esille muun muassa siten, etteiohjausryhmä ole aina hankkeelle pakollinen, ja että hankkeidentoteuttamistapaa voi muuttaa hankkeen kuluessa.Arvioinnin perusteella voidaan selkeästi todeta, että MMM/YTR-rahoitus on ratkaisevan tärkeää valtakunnalliselle maaseuduntutkimus- ja kehittämistoiminnalle. Ilman MMM/YTRrahoitustamaaseutuun liittyvä tutkimus olisi suppeampaa jakehittämishankkeet olisivat korkeintaan vain maakunnallisia.Tässä raportissa tarkastellut hankkeet ovat antaneet välineitämaaseutupolitiikan edistämiseen.Aiheiden monipuolisuus eli rahoituksen myöntäminen teoreettiselletutkimukselle ja erittäin käytännönläheiseen kehittämistyöhöntakaa jatkossakin sen, että myönnetyllä rahoituksellasaadaan monipuolista tietoa ja välineitä maaseutupolitiikanedistämiseen. Tulevaisuudessa YTR:n hanketoiminnassaon pyrittävä hallinnon lisääntymisen estämiseen ja joustavuudensäilyttämiseen hanketoimijoita kohtaan. Jatkossahankehakijoiden ja -toimijoiden olisi hyvä pohtia entistätarkemmin hankkeiden tavoitteita, käytännön toteutustapojasekä tulosten hyödyntämistä.194

LiitteetLIITE 1: TEEMAHAASTATTELURUNKOTEEMAHAASTATTELURUNKO A:HANKKEEN ETENEMINEN (Casen pohjana)1. Hankkeen valmistelu– mistä hankeidea syntyi ja miksi sille haettiin juuri MMM/YTR-rahoitusta?– hakumenettely, hankevalmistelu ja hakuvaiheen ohjaus?2. Hankkeen rahoitus– millaisena koitte rahoitusmallin toimivuuden?– maksatusjärjestelyt (aikataulut, hallinto)?– olisiko hankettanne toteutettu tässä laajuudessa tai lainkaan ilman MMM/YTR-rahoitusta?– saitteko muuta rahoitusta hankkeellenne?3. Hankkeen toteuttaminen– onnistuttiinko hankkeen toteuttamisessa suunnitellulla tavalla? Muuttuiko oma hankkeenne suhteessa alkuperäiseensuunnitelmaan seuraavissa asioissa: rahoitus, laajuus, sisältö, toteutus?– millaisia esteitä tai hidasteita hankkeen toteutuksessa koettiin?– miten innovatiivisena pidätte hankeideaa / hankkeen toteutusta?– tutkimushankkeen yhteys kehittämistoimintaan tai päinvastoin?– oliko hankkeella ohjausryhmää tai muuta toimintaa tukevaa ulkopuolista ohjausta (millaista)? Mikä oli ohjauksen vaikutuserityisesti hankkeen sisältöön ja toteutukseen?4. Hankkeen tulokset ja niiden julkaiseminen– millaisia tuloksia (tieto, ”tuotteet” ja innovaatiot, kuten toimintamallit) hankkeen avulla raportissa mainittujen tulostenlisäksi saavutettiin?– syntyikö hankkeesta loppuraportin lisäksi esim. artikkeleita, opinnäytetöitä, esitteitä, opaskirjoja tai vastaavaa?– miten hankkeen tulosten julkaisemiseen tai julkistamiseen liittyvä työ onnistui?5. Pitkän aikavälin vaikutukset– mitä vaikutuksia hankkeella on ollut (oma toiminta, yhteisöllisyys, viihtyvyys, aluetalous, toimintatavat yleensä, liiketoiminta,tietoisuus jne.)– onko hankkeesta syntynyt jatkohankkeita tai muuta jatkotoimintaa valtakunnallisesti, alueellisesti tai paikallisesti?– millaisia valtakunnallisia vaikutuksia hankkeellanne on ollut (seminaarialustuksia, lehtijuttuja, muita kiinnostuksenosoituksia, toimintatapojen muutoksia jne.)?– seurasiko hankkeesta verkostoitumista eri toimijoiden välillä? Millaista?6. Yhteenveto– miten hanke mielestänne onnistui kokonaisuudessaan?– millaisia hyviä ja huonoja kokemuksia hankkeen toteuttamisesta saatiin?195

TEEMAHAASTATTELURUNKO B:RAHOITUSMALLIN TOIMINTA (luottamuksellinen)1. MMM/YTR-rahoituksen ominaisuudet– mikä on mielipiteenne koskien hakumenetelmää ja sääntöjä?– olisiko hankkeenne toteutettu erilaisena, jos hakumenetelmä tai säännöt olisivat mahdollistaneet sen?– tulisiko hankkeiden rakentamisen vapautta lisätä (teemoitus)?– salliiko MMM/YTR-rahoitus innovatiivisuuden?– oliko rahoitusmalli joustava? (muutosmahdollisuudet?)2. MMM/YTR-rahoitus suhteessa muihin kehittämis- ja tutkimustoiminnan rahoitusmalleihin– mahdollisuudet innovatiivisiin ratkaisuihin paremmat vai huonommat?– ohjaavatko MMM/YTR-hankekäytännöt hankkeiden sisältöä liiaksi?– Jos saitte muuta rahoitusta hankkeellenne, niin miten se vaikutti esim. hallinnointiin, raportointiin tai sisältöön?3. MMM/YTR:n toiminnan muutokset viime vuosina– hankehallinnointi, onko lisääntynyt / vähentynyt (miten)?– onko tiedotus muuttunut (päätösten perusteet, muut hankkeet yms.)?– onko muita muutoksia tapahtunut?4. MMM/YTR-rahoitusmallin kehittäminen– pitäisikö yhteistoimintaa hanketoimijoiden ja YTR:n välillä kehittää?– pitäisikö hankkeiden tiedottamista kehittää?– välittyvätkö hyvät käytännöt ja innovaatiot hankkeiden välillä?– onko hankkeilla yhteistoimintaa?196

LIITE 2: HANKKEET AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ HANKETOTEUTTAJIEN MUKAANAluekehityssäätiö/Suomen aluetutkimus FARPuhelin: (017) 760 7700Internet-osoite: http://aluekehityssaatio.fiHanke: 90Amorella Produce OyPuhelin: 050 545 8721Hanke: 33Bad Taste LtdPuhelin: 050 585 3663Hanke: 60Capful OyPuhelin: 046 712 2308Internet-osoite: http://www.capful.fiHanke: 39Carrefour Svenskfinland, Svenska Österbottens förbundför utbildning och kulturPuhelin: 050 5165 777Hanke: 88Diakonia-ammattikorkeakouluPuhelin: 040 358 7203Internet-osoite: http://www.diak.fiHanke: 101Ekointernet OyPuhelin: 09 2316 3466Internet-osoite: http://www.ekoportti.fi/ekointernet/index.htmHanke: 50EVTEK-ammattikorkeakouluPuhelin: 020 783 5000Internet-osoite: http://www.metropolia.fi/Hanke: 27FCG Efeko OyPuhelin: 010 409 2000Internet-osoite: http://www.efeko.fi/Hanke: 16Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia,Länsi-UusimaaPuhelin: (09) 1911Internet-osoite: http://www.helsinki.fi/palmeniaHankkeet: 62 ja 63.Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, MikkeliPuhelin: (015) 20231Internet-osoite: http://www.helsinki.fi/ruraliaHankkeet: 21, 41, 42, 47, 52 ja 91.Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, SeinäjokiPuhelin: 050 415 1150Internet-osoite: http://www.helsinki.fi/ruraliaHankkeet: 22, 45, 51, 72 ja 104.Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian laitosPuhelin: (09) 191 24897Internet-osoite: http://www.helsinki.fi/sosiaalipsykologiaHankkeet: 20 B ja 46.Helsingin yliopisto, taloustieteen laitosPuhelin: (09) 191 58081Internet-osoite: http://www.mm.helsinki.fi/mmtal/ke/Hanke: 53Helsingin yliopisto, yhteiskuntapolitiikan laitosPuhelin: (09) 191 24571Internet-osoite: http://www.valt.helsinki.fi/yhpoHanke: 97Hämeen ammattikorkeakoulu, Lepaan yksikköPuhelin: (03) 6465 220Internet-osoite: www.lepaa.hamk.fiHanke: 14Idässä itää - Gro i öst rfHanke: 38(Nykyään osa maaseudun kehittämisyhdistys Silmu ry:tä)Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitosPuhelin: (013) 251 111Internet-osoite: http://www.joensuu.fi/ktlHankkeet: 49 ja 69.Joensuun yliopisto, matkailualan opetus- ja tutkimuslaitosPuhelin: (015) 511 70Internet-osoite: http://mot.joensuu.fiHanke: 29Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskusPuhelin: (015) 511 70Internet-osoite: http://skk.joensuu.fiHankkeet: 64 ja 65.197

Joensuun yliopisto, yhteiskuntapolitiikan laitosPuhelin: (013) 251 111Internet-osoite: http://www.joensuu.fi/yhtpolHanke: 54Jyväskylän Teknologiakeskus OyLopettanut toimintansa.Hanke: 7Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus ChydeniusPuhelin: (06) 8294 111Internet-osoite: http://www.chydenius.fiHankkeet: 48, 71, 99, 100 ja 102.Jyväskylän yliopisto, taloustieteiden tiedekuntaPuhelin: (014) 260 1211Internet-osoite: http://www.jyu.fi/econHankkeet: 93 ja105.Järvilakeuden OpistoPuhelin: (06) 2412 9350Internet-osoite: http://www.jlakeus.fiHanke: 78Kainuun Etu OyPuhelin: (08) 617 810Internet-osoite: http://www.kainuunetu.fiHanke: 36KuluttajatutkimuskeskusPuhelin: (09) 77 261Internet-osoite: http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fiHanke: 26Käsi- ja taideteollisuusliitto TAITO ryPuhelin: (09) 7519 1900Internet-osoite: http://www.taito.fiHanke: 35Lapin yliopisto, taloustieteiden ja matkailun laitosPuhelin: (016) 341 341Internet-osoite: http://www.ulapland.fi/?deptid=14526Hanke: 66Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sosiaalityönlaitosPuhelin: (016) 341 2638Internet-osoite: http://www.ulapland.fi/?Deptid=25192Hanke: 87Laurea-ammattikorkeakoulu Oy, Hyvinkään toimipistePuhelin: (09) 8868 7700Internet-osoite: http://www.laurea.fiHanke: 18Luonnomukaisen rakentamisen keskus Luomura ryPuhelin: 040 535 9417Internet-osoite: http://www.luomura.comHanke: 57Luonnonmukaisen viljelyn liitto ryInternet-osoite: http://www.luomu-liitto.fiHanke: 11Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, TaloustutkimusPuhelin: (09) 56 080Internet-osoite: http://www.mtt.fiHanke: 20A, 20C ja 98.Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, ympäristötutkimus,Ekologinen tuotanto, KarilaPuhelin: (03) 4188 4975Internet-osoite: http://www.mtt.fiHanke: 15Maa- ja kotitalousnaisten KeskusPuhelin: 020 747 2400Internet-osoite: http://www.maajakotitalousnaiset.fiHankkeet: 1, 2, 3 ja 80.Maaseudun kehittämisyhdistys Keski-Karjalan Jetina ry.Puhelin: (013) 314 288Internet-osoite: http://www.jetina.fiHanke: 37Maaseutu kuvina ryPuhelin: (06) 4170 627Hanke: 32Maaseudun uusi aika -yhdistysInternet-osoite: http://www.mua.fiHanke: 83Metsähallituksen tulosyksikkö Villi PohjolaPuhelin: 020 344 122Internet-osoite: http://www.villipohjola.fiHanke: 13198

Metsäkeskus Keski-SuomiPuhelin: 020 772 7800Internet-osoite: http://www.metsakeskus.fi/web/fin/metsakeskukset/Keski-SuomiHanke: 9Metsätalouden kehittämiskeskus TapioPuhelin: 020 772 9000Internet-osoite: http://www.tapio.fiHankkeet: 61 ja84.Museovirasto, kehittämisyksikköPuhelin: (09) 40 501Internet-osoite: http://www.nba.fi/fi/kehittaminenHanke: 31Museovirasto, rakennushistorian osasto, restaurointiyksikköPuhelin: (09) 40 501Internet-osoite: http://www.nba.fi/fi/rakennusperintoHanke: 25Opetushallitus, yleissivistävän koulutuksen linjaPuhelin: 040 348 7555Internet-osoite: http://www.oph.fiHanke: 59Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskusPuhelin: (08) 632 4611Internet-osoite: http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fiHanke: 109Oy Aluekehitys RDPuhelin: 0500 450 578Internet-osoite: http://aluekehitys.internetix.fiHanke: 94Pellervon taloudellinen tutkimuslaitosPuhelin: (09) 348 8844Internet-osoite: http://www.ptt.fiHanke: 70Pellervo-Seura ryPuhelin: (09) 4767 501Internet-osoite: http://www.pellervo.fiHanke: 75ProAgria Maaseutukeskusten liittoPuhelin: 020 7472 400Internet-osoite: www.proagria.fiHanke: 81ProAgria SatakuntaPuhelin: (02) 6311 600Internet-osoite: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/proagria_satakuntaHanke: 82Puutarhaliitto ryPuhelin: (09) 584 166Internet-osoite: http://www.puutarhaliitto.fiHanke: 76Pyhäjärvi-instituuttiPuhelin: (02) 838 0600Internet-osoite: http://www.pyhajarvi-instituutti.fiHanke: 5Saaristoasiain neuvottelukuntaPuhelin: 010 606 000Internet-osoite: http://www.tem.fi/sankHankkeet: 12 ja 67.Sáplemás-lehden kannatusyhdistys ry.Hanke: 77SiirtolaisuusinstituuttiPuhelin: (02) 2840 440Internet-osoite: http://www.migrationinstitute.fiHanke: 68StakesPuhelin: 020 610 6000Internet-osoite: http://www.stkaes.fiHanke: 89Suomen Jobs and SocietyPuhelin: 0500 285 902Internet-osoite: http://www.uusyrityskeskus.fiHankkeet: 55 ja 73.Suomen KuntaliittoPuhelin: (09) 7711Internet-osoite: http://www.kunnat.netHanke: 74Suomen Kylätoiminta ryPuhelin: (02) 738 1761Internet-osoite: http://www.maaseutuplus.fiHanke: 110199

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ryPuhelin: (06) 3127 577Internet-osoite: http://www.sll.fi/pohjanmaaHanke: 4Suomen 4H-liittoPuhelin: (09) 7512 4200Internet-osoite: http://www.4h.fiHankkeet: 79 ja 106.Suomen Seutuverkot ryInternet-osoite: http://www.seutuverkot.fiHanke: 85Suomen Tieyhdistys ryPuhelin: 020 786 1000Internet-osoite: http://www.tieyhdistys.fiHanke: 19Suomen ympäristökeskusPuhelin: 020 610 123Internet-osoite: http://www.ymparisto.fi/sykeHanke: 58Svenska studiecentralenPuhelin: (09) 6129 070Internet-osoite: http://www.ssc.fi/finHanke: 40 (ja 110).Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden laitosPuhelin: (03) 355 111Internet-osoite: http://www.uta.fiHankkeet: 96 ja 103.Teknillinen korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus-ja koulutuskeskusPuhelin: (09) 451 4071Internet-osoite: http://www.tkk.fi/Yksikot/YTKHankkeet: 28 ja 108.TilastokeskusPuhelin: (09) 17 341Internet-osoite: http://www.stat.fiHanke: 92Träbranchens utvecklingscenter/ Puualan kehityskeskusWoodpointPuhelin: 020 772 62 80Internet-osoite: http://www.woodpoint.fiHanke: 10Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskusPuhelin: (02) 333 6330Internet-osoite: http://www.tkk.utu.fiHankkeet: 17 ja 56.Uudenmaan käsi- ja taideteollisuus ryPuhelin: (019) 416 170Internet-osoite: http://www.taitouusimaa.fiHanke: 34Vaasan yliopisto, Levon-instituuttiPuhelin: (06) 324 8111Internet-osoite: http://www.uwasa.fi/levonHankkeet: 6, 23, 24, 45, 86 ja 107.VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikkaPuhelin: 020 722 111Internet-osoite: http://www.vtt.fiHanke: 95Wood Focus Oy/ Puu-Suomi -toimintaohjelmaPuhelin: 020 7727 840Internet-osoite: http://www.puusuomi.comHanke: 8Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osastoPuhelin: 020 610 100Internet-osoite: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=17&lan=fiHanke: 30Åbo Akademi, Institutet för finlandssvensk samhällsforskningPuhelin: (06) 324 7111Internet-osoite: http://www.abo.fi/publicHanke: 44T:mi Ritva SirkkalaPuhelin: 0400 895 140Hanke: 43200

LIITE 3: HANKKEET AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ HANKKEEN NIMEN MUKAANAitta – Ajankohtainen maaseutumakasiini (KH 32)Ajankäyttötutkimus 1999–2000 (TH 92)Alkavien maaseutuyrittäjien neuvonnan laatuvarmistus osana seudullista neuvontaa (KH 73)Domus ad Danmark (KH 10)Ekologisen asumisen ja rakentamisen kysely pääkaupunkiseudun asukkaille (TH 63)Ekologiset uudiskylät Länsi-Uudellamaalla (KH 62)Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja (Ekoseutumallit) (TH 95)Energiaomavaraisuuden kehittäminen maaseudulla (KH 6)E-työn alueellistamishanke 2004–2006 (KH 17)Harrastajateatterin merkitys paikkakunnan sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen pääoman kasvattajana (TH 50)Hevosten maaseutu 2 ja 3 – Elinkeinoja ja elämyksiä (KH 18)Hyvinvointipalvelujen kehittäminen syrjäkylissä (TH 87)Internationaliseringens behovundersökning inom svenskfinland (TH 88)JET Järvi-Suomi. Joustava elämäntapa ja kakkosasumisen kestävä tulevaisuus Järvi-Suomessa (TH 64)Jokamiehen oikeuksien uudet haasteet maaseudun matkailun ja virkistystoiminnan kannalta (TH 28)Julkiset tuet maaseudun pienten töiden pullonkauloina (TH 23)Jäädäänkö mökille? Järvi-Suomen kaupunkilaiset kakkosasujat (TH 65)Kahdestaan kotona – vanhojen parien arki ja kotona selviytyminen (2002–2003) (VH 89)Kahtia jakautuva Suomi? Tutkimus hyvinvoinnin ja huono-osaisuuden jakautumisesta Suomessa (Elämän murrokset ja valinnat)(TH 101)Kainuun kulttuuriteollisuus- ja sisältötuotannon tietopankki (KH 36)Kakkosasuminen ja muut täydentävät asumismuodot maaseudun elinvoimaisuuden tukena (TH 66)Kansallinen laatujärjestelmä marja- ja hedelmäpohjaisille alkoholituotteille (KH 14)Kantriside / Kädet, pää ja miljöö (KH 33)Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmän kolmas raportti (maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen edistäminen)(KH 10)Kaupungin läheisen maaseutuasumisen kehittäminen – esimerkkinä Seinäjoen ja Peräseinäjoen kuntaliitos (TH 72)Kehitettävät kasvuklusterit ja niiden tuotealueet maaseudulla – tulevaisuuden tutkimus (TH 94)Kehittämishankkeiden vaiheistusmalli (KH 37)Kehittämisselvitys elintarvikevalvonnan tarkastusmaksuista ja -käytännöistä (KH 16)Kotimaisten mäntypuupohjaisten hautatervojen tehokkuuden tutkiminen lahottajasienten kasvatuskokeilla (TH 25)Kunnan kulttuuriympäristöohjelma – miksi ja miten (KH 30)Kunnat ja paikalliset toimintaryhmät paikallisen maaseutupolitiikan tekijöinä (TH 45)Liikkuminen osana elämää. Tutkimus korkeasti koulutettujen osaajien maallemuutosta, kakkosasumisesta ja etätyöskentelystäSuomessa (TH 69)Luomua ja kestävyyttä matkailuun (KH 11)Luova työ ja innovointi maaseudun osaamiskeskittymissä (VH 104)Lämpöyrittäjä Suomi 2006 (KH 7)Maalaisten ja kaupunkilaisten arvot ja myytit (TH 48)Maallesiirtyjän Infopiste -palvelun kehittäminen ja käyttöönotto (KH 55)Maaseudun kehittäjien kansainvälinen kesäakatemia. ”Maaseudun kestävä kehittäminen ja sosiaalinen pääoma” (TH 51)Maaseudun kehittämistyön toimintaympäristön tulevaisuus (KH 39)Maaseudun palvelusopimuksen valmennuspaketti (KH 86)Maaseudun taloudellinen arvo ja yhteiskunnallinen merkitys (TH 102)Maaseudun teemakylät paikallisuuden ilmentäjinä (TH 71)Maaseudun tietoverkkorakenteet (KH 85)Maaseudun uusi aika -lehti (KH 83)Maaseudun vetovoimaisuus ja kuluttajien yksilölliset elämäntavat (TH 26)Maaseutukuntien osaamisympäristöjen kehittämisen uudet suunnat (TH 96)201

Maaseutumatkailun majoitustilojen luokitustoiminnan kehittäminen vastaamaan 2000-luvun tarpeita (KH 81)Maaseutupolitiikka ja ihmisten hyvinvointinäkymät (2002–2003) (TH 42)Maaseutuvaihdon laajentamine -hanke. Peruskoulujen oppilaille järjestettävät tutustumisjaksot maaseutuun ja maaseutuelinkeinoihin(KH 106)Maaseutuväestön kokemuksia ja näkemyksiä maaseutupolitiikasta (VH 53)Maaseutuyrittäjät viherympäristöpalveluiden tuottajina (KH 1)Maataloudesta luopuneet – Maatalouden rakennemuutoksen sosiaaliset seuraukset (TH 97)Maatilayritysten monialaistuminen kunnan maaseudun kehittämispolitiikkana – paikallisen hallinnan näkökulma (VH 20C)Maatilayritysten monialaistuminen kunnan maaseudun kehittämispolitiikkana – vuorovaikutukselliset edellytykset (TH 20B)Maatilayritysten monialaistuminen kunnan maaseudun kehittämispolitiikkana – yhteisölliset edellytykset (TH 20A)Maisemanhoitoon erikoistuneen maaseutuyrittäjän asiakasverkosto (KH 2)Maisemanhoitoyrittäjyydestä elinkeino (KH 3)Metsämaiseman vuokraus ja sen paikallinen soveltaminen (KH 61)Mikroklusterianalyysi maaseudun paikallisen elinkeinopolitiikan välineenä (TH 24)Mökkiläisten osallistuminen kuntien päätöksentekoon (TH 67)Onni muuttaa maalle – maaseutuasuminen (KH 56)Oppivat yritysverkostot matkailukohteen menestystekijänä (VH 29)Osaamista omaan metsään (KH 84)Paikallismuseoiden toiminta – Opas paikallismuseoiden hoitoon (KH 31)Paikallisten toimintaryhmien paikallistaloudelliset vaikutukset (TH 98)PARAS – vaihtoehto maaseudulle? Esitutkimus kunta- ja palvelurakenneuudistuksen merkityksestä maaseudulle (TH 91)PAVE-pakkaskestävän vesihuoltojärjestelmän kehittäminen loma- ja maaseutuasunnoille: suunnitteluvaihe (KH 58)Peripheral innovation systems in enlarged Europe (TH 99)Pienten lähikoulujen kehittäminen (KH 59)Pk-yritysten innovaatiostrategiat, paikallinen toimintaympäristö ja vuorovaikutusverkostot (VH 105)Pohjanmaan jokimetsuripalvelu – Maisematyönvälityksen käynnistys (KH 4)Politiikan muutoksen vaikutukset alueisiin sekä maaseutuväestöön 1 (TH 90)POMO+ -pilottihanke: toimintaryhmätyön menettelytapojen uusiminen (KH 38)PuuSuomi-laatuohjelma (KH 9)PuuSuomi-toimintaohjelma (KH 8)Rax Rinnekankaan elokuva ”Koulu. Koulun suru.” (KH 60)Regional landsbygdspolitik – nätverk och förtroende (TH 44)Ruokapalveluiden tuotekehitys ja tarjoaminen yksittäisille matkailijoille ja pienryhmille (KH 80)Saamenkielisen Sápmelaš-lehden 70-vuotisjuhlanumero (KH 77)Saaristo- ja vesistömatkailun verkottumisprojekti (KH 12)Samassa veneessä kohti kansalaisyhteiskuntaa (KH 109)Seudullisen yrityspalvelutoiminnan rakentuminen yhteistoiminnallisiksi verkostoiksi maaseutualueilla – vertaileva kulttuurinentulkinta (TH 52)Seudulliset yrityspalvelut (KH 74)Seurakunnat yhteistyökumppaneina maaseudun kehittämisessä (TH 46)Sienisadon hyödyntämiseen tarvittavan kuivausmenetelmän kehittäminen (TH 27)Sieniviljelyn tutkimus ja kehitys (2002–2003) (KH 82)Sopimuksellisuus maaseutupolitiikassa (TH 49)Suomalainen kylätoiminta sosiaalisen pääoman liikkeenä (TH 47)Suomalainen näkökulma eurooppalaiseen maaseutukeskusteluun (TH 100)Syrjäinen maaseutu pitkäaikaistyöttömän elinympäristönä. Mahdollisuudet ja pakot – väitöskirjatyön loppuunsaattaminen (VH54)Syrjäisen maaseudun selviytymistarina (VH 103)TAITO-kulttuurihanke / TAITO-mallisto (KH 35)TAITO-kulttuurihanke / TAITO-toimintaa – maaseudun käsityökeskuksen kehittämishanke (KH 34)Terve talo -messut (KH 57)The Baltic Ring -förprojektet (KH 40)202

Tieisännöitsijöiden valtakunnallinen koulutusohjelma (KH 19)Toimintakulttuurien eroista kaupunki- ja maaseutu-osapuolten yhteiseen oppimisprosessiin (TH 108)Tulisiko yrteistä elinkeino? (KH 15)Tuottajaorganisaatioiden perustaminen Suomessa -opas (KH 76)Työelämään astuvien, perheikäisten ja työelämästä irtautuvien muutto: ketkä muuttavat maaseudulle? (TH 70)Uusosuustoiminnan edistäminen (KH 75)Uutta verta maaseudulle (TH 68)Valta ja vastuu paikallisessa kehittämisessä – kuntien ja toimintaryhmien näkökulmia (VH 45)Valtakunnallisen kylätoimintaverkoston rakenteen ja työmuotojen vahvistaminen (KH 110)Vertikaalista maaseutupolitiikkaa? Tutkimus maaseutupolitiikasta julkisen ja epävirallisen välimaastossa (TH 43)Villin Pohjolan kutsu 1 ja 2 (KH 13)Virtuaalikunta Väkitukkola (KH 78)Väestörakenteen muutokset kaupunki- ja maaseutualueilla vuoteen 2030 saakka (TK 93)Yhteistyöllä kylille elinvoimaa ja palveluita (KH 79)Ympäristöyrittäjäverkostosta merkittävä elinkeino maaseudulle (KH 5)Yrittäjäidentiteetin ja asiakassuuntautuneisuuden merkitykset monialaisilla tiloilla (TH 21)Yrityksen yhteiskuntavastuu maaseudun pienyrityksissä – kilpailuvaltti vai kilpailun este? (TH 22)Yrttialan erikoistumisopinnot 20 ov / 30 op (KH 41)203

Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa vuosittain Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR)esityksestä valtakunnallisia maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeita. Hankkeilla pyritäänedistämään maaseudun kehittämistä ja tukemaan maaseutupoliittista päätöksentekoa.Tässä raportissa arvioidaan YTR:n hanketoimintaa ja 110 vuosina 2005–2007 päättynyttä hanketta.Huomiota kiinnitetään hallinnointiin, tiedottamiseen ja hankkeiden tuloksellisuuteen esimerkiksiyrittäjyyden ja työpaikkojen lisäämisessä. Jokaisesta hankkeesta on kuvaus, josta tulevat ilmihankkeen tavoitteet, toteutus, tulokset, vaikutukset ja talous.Arvioinnissa käsitellään myösMMM/YTR-rahoituksen merkittävyyttä suomalaiselle maaseudun tutkimus- ja kehittämistoiminnallesekä esitetään suosituksia toiminnan kehittämiseksi.Arviointi laadittiin asiakirja-aineistojen ja hankevastaavien haastattelujen perusteella.Arvioinnissa keskityttiin seuraaviin kysymyksiin:– Mitä olivat hankkeiden tulokset ja miten ne ovat vastanneet tavoitteita?– Onko hankkeilla ollut vaikutusta?– Miten hankkeet ovat vaikuttaneet maaseutupolitiikkaan?– Miten hanketoteuttajat ovat kokeneet MMM/YTR-rahoitteisten hankkeiden toteuttamisen jayhteistyön rahoittajan kanssa?– Miten YTR:n hanketoiminta on muuttunut hanketoimijoiden näkökulmasta?– Millaisia vahvuuksia ja heikkouksia YTR:n hanketoimintaan liittyy?– Miten hanketoimintaa olisi mahdollista kehittää?ISSN 1238-6464ISBN 978-952-227-202-7 (painettu)ISBN 978-952-227-203-4 (verkkojulkaisu)MAASEUTUPOLITIIKANYHTEISTYÖRYHMÄwww.maaseutupolitiikka.fi