Julkaisu 2_2009 - Maaseutupolitiikka

TavoitteetHoidettua kylämaisemaa ei ole mahdollista ylläpitää, kun laiduntava karja vähenee. Maisemien hoito pelkällä talkootyölläkäänei yleensä onnistu. Tilalle tarvitaan laajamittaista niittokulttuuria, pitkäaikaisia hoitosopimuksia sekä hoitokohteet ja hoitajatyhteen saattavaa välittäjäorganisaatiota. Hankkeen tärkein tavoite oli tuottaa ekologisesti kestävää, kustannustehokasta, ammattitaitoistaja pitkäjänteistä hankerahoituksesta riippumatonta maisemanhoitopalvelua sekä kunnostaa perinnemaisemia.Muita hankkeen tavoitteita olivat maaseudun palvelusopimusmallin testaaminen ja uusien ansiomahdollisuuksien lisääminen,ihmisten kannustaminen kulttuurimaisemien pusikoitumisen torjuntaan, motivoituneiden urakoitsijoiden löytäminen, maaseudunviihtyisyyden ja houkuttelevuuden sekä ihmisten virkistysmahdollisuuksien lisääminen, perinnemaisemien ja niistä riippuvaisenlajiston ylläpito sekä niittokulttuurin edistäminen. Tarkoituksena oli kokeilla luonnonsuojeluliiton avustuksella tapahtuvaaperinnemaisemien hoitoa urakoitsijapohjalta.ToteutusHankkeen toteuttajana ja jokimetsuripalvelun välittäjäorganisaationa toimi Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri.Hankkeessa teetettiin mm. urakoitsijoilla ja yhdistyksillä raivausta ja niittoa kylämaisemaa halkovien jokivarsien pusikoituvillarannoilla eli entisillä viljelymailla. Käynnistysvaiheessa tehtiin tarvittavat esiselvitykset tilaajista, urakoitsijoista ja rahoittajista.Sen jälkeen raivattiin Etelä-Pohjanmaalle viisi mallikohdetta, joiden työtapoja ja kustannustehokkuutta seurattiin ja maaperänravinteisuutta vähennettiin korjaamalla raivaus- ja niittojäte pois. Kunnostettavat kohteet etsittiin suullisin tiedusteluinsekä lähettämällä kyselyt seitsemään paikalliseen toimintaryhmään Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla.Urakoitsijoista suurin osa löytyi kyselemällä maanomistajilta ja kyläläisiltä ns. puskaradion kautta. Palvelun markkinointiperustui ensisijaisesti mallikohteisiin ja niistä saatuun tietotaitoon. Jokimetsuripalvelu saattoi yhteen piilevän ja hajallaanolevan maisemanhoidon kysynnän ja tarjonnan, etsi ja neuvotteli työn vaatiman rahoituksen, teki hoitosopimukset, valvoi töitäja hoiti laskutuksen. Hankkeella oli ohjausryhmä, johon kuuluivat jäsenet YTR:stä, Kyrönjokirahastosta, Lapuanjokirahastosta,Suomenselän Luonnonystävät ry:stä, luonnonsuojelupiiristä sekä Vaasan yliopistosta.TuloksetHanke onnistui lähes kaikissa tavoitteissaan ja se on saanut pelkästään myönteistä palautetta. Siinä saatiin kokemuksia välittäjäorganisaationatoimimisesta sekä perinnemaisemien hoidosta urakoitsijoiden avulla. Hankkeessa tehtiin kunnostussopimuksetviidestä puolen hehtaarin maa-alasta, mutta tavoiteltuja pitkäaikaisia hoitosopimuksia syntyi vain yksi, koska maanomistajatharvoin pystyvät rahallisesti sitoutumaan pitkäaikaisesti. Hoitotyöstä kiinnostuneita urakoitsijoita löydettiin yllättävänhyvin hoitokohteiden lähistöltä. Kaikki mukana olleet urakoitsijat olivat kiinnostuneita jatkamaan vastaavantyyppistätoimintaa, mutta eivät halunneet itse etsiä kunnostettavia kohteita. Luonnonsuojeluyhdistyksen sisällä ostopalvelutoimintaansitoutumisen kannattavuudesta ei vielä viiden kunnostetun kohteen perusteella päästy yksimielisyyteen.Hankkeen keskeiset johtopäätökset olivat:1) Perinnemaisemanhoidosta kiinnostuneita urakoitsijoita on mahdollista löytää. Kiinnostuneiden joukossa oli mm. traktoriurakoitsijoita,raivaussahayrittäjiä, niittourakoitsijoita, kiinteistönhoidon urakoitsijoita sekä koti- ja mökkitalkkareita.2) Yrittäjät eivät olleet kiinnostuneita osallistumaan työn suunnitteluun, vaan odottivat työn tarkkaa rajausta.3) Kaikki urakoitsijat eivät ole tottuneet kirjallisen tarjouksen tekemiseen tai kiinteän hinnan antamiseen.4) Kunnostuskustannukset vaihtelivat 1325 euron ja 4600 euron välillä hehtaaria kohden ollen urakoitsijalla teetettynä kuitenkinpienempiä kuin yhdistyksen omana työnä tehtynä.5) Tarvitaan koulutusta, jotta urakoitsijat, maanomistajat ja kyläyhdistykset ymmärtävät, että perinnemaisemien kunnostuson toteutettava niin, että sen jatkohoito on mahdollisimman helppoa.6) Kyläläisten suhtautuminen perinnemaisemien jatkohoitoon muuttui myönteisemmäksi, kun kohde nähtiin kunnostettuna.7) Maanomistajat eivät olleet kiinnostuneita pitkäaikaisista hoitosopimuksista eivätkä urakoitsijat satunnaisista urakoistaeli tahojen yhteen saattamiseksi tarvitaan välittäjäorganisaatiota.8) Perinnemaisemien kunnostukselle ei nykyisellään ole riittävästi kysyntää. Kysynnän lisäämiseksi tarvitaan lisää mallikohteita,jotka tuovat kunnostuksen myönteiset vaikutukset esiin.Hankkeen kokemuksista laadittiin loppuraportti, jota jaettiin mm. pohjalaisille toimintaryhmille, kyläyhdistyksille, oppilaitoksillesekä Museovirastolle ja ympäristökeskukselle. Lisäksi hankkeesta kirjoitettiin useita lehtiartikkeleita ja hankkeesta kerrottiinyhä haastatteluhetkellä loppukesällä 2008 Pohjanmaan luonnonsuojeluliiton kotisivuilla (www.sll.fi/pohjanmaa/jokimetsurihanke).Hankkeen idea oli erittäin innovatiivinen. Suomessa ei ole ennen tehty vastaavaa kokeilua, jossa perinnebiotooppien35