Julkaisu 2_2009 - Maaseutupolitiikka

pärjäämisestä. Tutkimus asemoituu vanhenemisen tutkimukseen perheen näkökulmasta. Tutkimuskysymykset olivat1) mikä on keskeistä ja tärkeää vanhojen parien arkipäivässä kotona,2) miten vanhat parit jäsentävät arkielämäänsä kotona, käytännön askareissa ja yhteisenä henkisenä kokemuksena,3) miten he ratkovat arjen pulmia ja ennakoivat tulevaisuutta sekä4) miten vanheneminen ja vanhuus heidän arjessaan näkyvät.Tutkimuksen alkuperäisenä tavoitteena ei ollut tehdä väitöstutkimusta, mutta hankkeen alkuvaiheessa syntyi päätös väitöskirjantekemisestä. Tutkimuksen näkökulman teki innovatiiviseksi se, että se otti huomioon sekä vanhat parit että maaseudullaasumisen arjen.ToteutusTutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla 16 iäkästä pariskuntaa, jotka eivät eläneet omaishoivatilanteessaeivätkä saaneet kunnallista kotipalvelua tai -hoitoa. Pariskunnat asuivat viidessä eri kunnassa Etelä-Suomessa. Haastateltavatvalittiin tutkijan omien verkostojen ehdotusten kautta. Vihjeitä haastateltavista antoivat maaseudun hankevetäjät, aktiivisetkyläkauppiaat tai jopa taksinkuljettajat. Kaikkiaan tutkija pyysi haastattelua 29 pariskunnalta, joista aiheen haasteellisuudenvuoksi vain 16 lupautui haastatteluun.Tutkimuksella oli ohjausryhmä Stakesissa ja myöhemmin Helsingin yliopisto määräsi työlle kaksi ohjaajaa. Saadulla ohjauksellaoli myönteinen merkitys tutkimuksen toteuttamiselle. Väitöskirja julkaistiin Stakesin sarjassa ja väitöstilaisuus oli joulukuussa2007 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.TuloksetTulokset osoittivat, että vanhojen pariskuntien käsitys hyvästä elämästä kietoutui kodissa elettyyn pitkän avioliiton aikaan jasen arvoihin. Vanha ihminen kokee elävänsä itsellisesti, jos hän tuntee säilyttävänsä elämäntapansa keskeiset piirteet. Jatkuvuudentavoittelu merkitsi sitoutumista maaseutumaiseen, perinteiseen elämäntapaan. Korkea ikä ja heikkenevä terveys ovatuhka ja riski jatkuvuudelle. Tärkeää oli oma koti, joka tuntui turvalliselta, ja tuttu ympäristö.Vanhojen parien arjessa pärjääminen merkitsi tutkimuksen mukaan heidän haluaan huolehtia kotitöistä ja muista arkisista askareistayhteensä tehden. Tutkimuksessa kehitelty termi ”yhteensä tekeminen” tarkoittaa, että he saavat toisiltaan tukeaja että heillä on yhteiset tavoitteet ja päämäärät. Pariskuntien neuvottelujen ja heidän käyttämiensä vertauskuvien kuvaamisellatuotiin esiin jatkuvuusstrategioita. Puheet ruoanlaitosta, leipomisesta ja kotitöistä olivat kuin vertauskuvia jatkuvuudenylläpidosta. Päivittäiset askareet toivat sisältöä vanhojen parien elämään. Arjella on rytminsä, jonka toistuvat asiat ja tottumustuovat. Tyytyväisyys syntyy siitä, että voi tehdä sellaista, minkä osaa. Parit myös uudistivat kotitöiden jakoa jakamalla töitäuusiksi tai luopumalla osasta tekemisistä. Kotiin vetäytynyt elämäntapa ja arki antoivat tilaa miehen osallistumiselle. Miehetitse perustelivat kotitöitään harrastuksina, ajankuluna tai avioliittolupauksen tuomana velvollisuutena.Puolisoiden keskinäinen tuki ja huolenpito voivat auttaa suojautumaan vieraan tai virallisen avun varaan joutumiselta. Vanhatparit nivoivat yhteen elämän kokemuksensa ja muistot sekä nykyisyyden ja tulevaisuuden riskit ja mahdollisuudet. He halusivatjatkaa elämäänsä entiseltä pohjalta, nykyisyys vastasi edelleen heidän käsitystään hyvästä elämästä.VaikutuksetVäitöskirjan tuloksilla on ollut monipuolisia vaikutuksia myöhemmin. Tutkimus sai paljon huomiota. Tutkimustuloksista raportoitiinmm. YLE:n televisiouutisissa, Helsingin Sanomissa, Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä sekä monissa muissa sanomalehdissä.Lisäksi terveysalan lehdet olivat kiinnostuneita aiheesta.Tutkijan arvion mukaan väitöskirja osaltaan vaikutti mm. siihen, että Suomessa perhetutkimus on alkanut ottaa huomioon ikäihmistenkinperheitä tutkimuksissaan. Myös perhetutkijoiden ja gerontologien välinen keskustelu on lisääntynyt. Lisäksi tutkijakävi vuoden 2008 aikana luennoimassa aiheesta kansainvälisissä seminaareissa Jyväskylässä sekä Tanskassa ja Espanjassa.TalousMMM/YTR-rahoitusta myönnettiin vuosina 2002 ja 2003 yhteensä 41 000 euroa, josta jäi käyttämättä hieman yli 3 000 euroamyöhästyneen maksatushakemuksen takia. Tutkimus vietiin loppuun Stakesin rahoittamana ja osin tutkijan virkavapauksienaikana saamalla Aikuisopiskelijan opintotuella.161