Julkaisu 2_2009 - Maaseutupolitiikka

TavoitteetElintarvikevalvonta on keskeinen väline elintarviketurvallisuuden korkean tason takaamiseksi sekä turvallisten elintarvikkeidentuottamiseksi Suomessa. Elintarvikeyrittäjyyden edistäminen on yksi maaseutupolitiikan painopisteistä, joten ajantasaistatietoa kaivattiin mm. tarkastusmaksuista ja -käytännöistä. Suuria teurastamoita lukuun ottamatta kaikkien elintarvikkeitakäsittelevien yritysten viranomaisvalvonta on kuntien tai kuntayhtymien vastuulla. Kunnat itse päättävät maksujen suuruudestaja tarkastuksiin liittyvistä käytännöistään. Kuntia kiinnostaa asettaa valvonnalle kustannuksia vastaava maksu, muttatoisaalta menestyvällä elintarviketaloudella on elinkeinopoliittista merkitystä.Hankeidean taustalla oli YTR:n Ruoka-Suomi teemaryhmä. Tämän hankkeen tavoitteena oli selvittää1) elintarvikevalvonnasta ja sen kehittämisestä vastaavien tahojen näkemykset nykyisistä valvontamaksuista ja -käytännöistä,2) kuntien elintarvikevalvonnan valvontamaksutasot, maksutyypit ja -käytännöt,3) elintarvikkeita käsittelevien yritysten näkemykset maksukäytännöistä sekä4) tehdä selkeät johtopäätökset ja kehittämisehdotukset elintarvikevalvonnan maksuista ja -käytännöistä.ToteutusTutkimusaineisto hankittiin kyselyillä, joka kohdistettiin valittuihin pieniin ja keskisuuriin elintarvikeyrityksiin sekä valvonnastavastaaville viranomaisille kaikkialla Suomessa. Tutkittavia yrityksiä oli 3 200, joista puolelle lähetettiin kysely. Vastausprosentiksimuodostui 14. Tarkastuksia suorittaa 273 kuntaa tai kuntayhtymää, ja näistä 65 vastasi kyselyyn (vastausprosentti24). Yrityksien otannassa otettiin huomioon alueelliset erot toimialoissa pyrkien mahdollisimman kattavaan ja tasapuoliseenedustavuuteen. Rinnakkaisena tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja kyselytuloksien syventämiseksi. Haastateltavatolivat eri toimialojen edustajia. Kyselytuloksia käsiteltiin myös mm. luokitteluanalyysia käyttäen. Selvitys toteutettiinverkostomaisesti yhteistyössä Suomen Kuntaliiton ja YTR:n Ruoka-Suomi teemaryhmän alueyksiköiden kanssa.TuloksetElintarvikemaksuissa ja -käytännöissä on suurta vaihtelua alueittain ja toimialoittain. Kuntien taloudelle maksutuloilla ei olejuuri merkitystä, mutta tarkastukset vievät paljon henkilöresursseja. Tarkastavat viranomaiset kaipaisivatkin lisää resurssejatarkastuksien suorittamiseen. Yrittäjät kaipaisivat erikoistuneita tarkastajia yleistarkastajien sijasta sekä tarkastuksiin jamaksuihin valtakunnallisia standardeja, jotta yrittäjyyden edellytykset olisivat yhtäläiset.Viranomaisten valvontaan kuuluvat mm. työskentelytilat, tuotteet ja tuotanto, ympäristö, listeria- ja salmonellanäytteet, vesisekä puhtaus ja raaka-aineet. Yrittäjien omavalvontaan kuuluvat mm. raaka-aineet, tuotteet, kuljetukset, varastot, hygieniaja siisteys. Tarkastettavissa asioissa on vaihtelua aloittain. Suurin osa yrityksistä tarkastetaan 1–6 kertaa vuodessa. Yrittäjillekustannukset tarkastuksista vaihtelevat alle sadasta eurosta yli 10 000 euroon riippuen yrityksen koosta ja toimialasta.Suurimmalle osalle yrityksistä kuluja tulee 100–999 euroa. Valvonnasta kertyvät kustannukset koettiin merkittäviksi toiminnankannalta teurastus- ja lihanjalostus -toimialalla, mutta muilla aloilla kustannuksia ei koettu merkittäviksi yritystoiminnantalouden kannalta.Valvonnan ja palvelun laadun yrittäjät kokivat hyväksi, paitsi juomien valmistajat, jotka pitivät palvelun laatua huomattavastimuita useammin heikkona. Yritykset kokivat saavansa pääsääntöisesti kaipaamansa neuvonnan.Maksukäytännöt vaihtelevat paljon eri kunnissa. Tarkastuksen keskihinta on noin 31 euroa tunnilta, mutta vaihteluväli oli 20–68 euroa tunnilta. Maksuja peritään hyvin erilaisin perustein esim. ilmoitusten käsittelystä, näytteenotoista, toimistomaksuista,omavalvontajärjestelmien hyväksymisestä ja neuvonnasta. Myös tarkastusten määrä vaihtelee huomattavasti eri alueilla.Vastanneiden viranomaisten mukaan suurin osa yrittäjistä suhtautuu tarkastuksiin asiallisesti.Jotta valvontatoimintaa voitaisiin kehittää, pitäisi mm. valvontaresursseja lisätä merkittävästi, yhdenmukaistaa perittyjenmaksujen suuruutta ja perusteita, kehittää laatujärjestelmän valvontaa, lisätä valvojien toimialakohtaista osaamista sekätuotteistaa tarkastuspalveluja.53