Kansanmusiikki 0415_lopullinen
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
LEVYT<br />
Slow Moving<br />
Clouds: Os<br />
Slow Moving Clouds 2015<br />
SMC001<br />
Irlantilaista ja pohjoismaista<br />
musiikkitraditiota yhdistävä<br />
Slow Moving Clouds on hyvä<br />
esimerkki yhtyeestä, joka omaperäisellä<br />
soitinyhdistelmällä<br />
taikoo tuttuihinkin kappaleisiin<br />
uniikkia tunnetta. Lähes kaikki<br />
avainviulu–viulu–sello/bassoyhdistelmällä<br />
soitetut kappaleet<br />
ovat perinteisiä, mutta edes<br />
tuttu Hiljainen suru ei aiheuta<br />
”eivätkö ne mitään muuta löytäneet”<br />
-reaktiota, vaan sydämen<br />
sulattavia väreitä ja kunnioitusta:<br />
SMC on osannut tehdä rekilauluhitistä<br />
tuoreen tulkinnan.<br />
Pidän yhtyeen rouheasta<br />
soundista sekä musiikin tietynlaisesta<br />
hartaudesta. SMC on<br />
saanut pienillä sovituksellisilla<br />
asioilla musiikkiinsa koskettavaa<br />
herkkyyttä ja voimaa, mikä<br />
kietoo vaippaansa. Kuulijaa<br />
herätellään välillä lennokkailla<br />
polskilla, jotka eivät kuitenkaan<br />
revi kuulijaa unimaailmasta, johon<br />
rauhalliset kappaleet ovat<br />
tuudittaneet, vaan sähköistävät<br />
sydämen sykkimään kiivaammin.<br />
Musiikki vie minut vanhaan<br />
savupirttiin, jossa hyvät ystävät<br />
keskustelevat soittimillaan ja<br />
laulullaan sydämiensä syvimmistä<br />
salaisuuksista.<br />
Kivimäen karmuuni<br />
laulaa<br />
Suistamolainen kansansoittaja<br />
ja tarinankertoja Ilja Kotikallio<br />
(ent. Sinda) on ollut Anne-Mari<br />
Kivimäen taiteellisen tutkimusprojektin<br />
alkulähteenä ja<br />
innoittajana. Kivimäen toimittamasta<br />
arkistomateriaalista on<br />
nyt julkaistu Karmuuni lauloicd,<br />
eli parhaat palat Kotikallion<br />
runsaasta ohjelmistosta. Hypnoottisen<br />
haitarinsoiton lisäksi<br />
levyltä löytyy myös taidokasta<br />
huuliharpismia ja hykerryttäviä<br />
lauluralleja. Tarinalevyä jäämme<br />
vielä odottamaan, jutunkertojan<br />
ominaisuuksista kertovat muutamat<br />
kumisevat spiikit.<br />
Kivimäen Suistamo-Perinnelaboratorion<br />
kolmas albumi<br />
Lakkautettu kylä on osa soivaa<br />
valokuvanäyttelyä, joka pohtii<br />
sota-aikaa, evakkoutta ja nykytodellisuutta<br />
pienessä hylätyssä<br />
venäläisessä kylässä, jossa<br />
soi enää linnunlaulu. Hyvin<br />
nykysukupolveakin koskettava<br />
siirtolaisuus ja menneisyyden<br />
kaikujen pysähtynyt tunnelma<br />
soi järkyttyneissä tulkinnoissa<br />
sota-ajan tunnetuimmista lauluista.<br />
Levyn päättää toiveikas<br />
Rauha ja hiljaisuus: soiko seuraavaksi<br />
jokin Kotikallion mahtavista<br />
lauluista vai pääseekö<br />
perinnelaboratorioon joku mukaansa<br />
tempaavista tarinoista?<br />
Sakari Kukko: Valo<br />
2013<br />
Maksetut Viulut:<br />
Maksetut viulut<br />
2015<br />
Suden aika: Harpuin,<br />
huiluin, kantelein<br />
2015.<br />
Virret ovat enimmäkseen<br />
kansansävelmiä ja korvasta<br />
korvaan kulkeneita toisintoja.<br />
Yhteinen veisuu on erityisesti<br />
luterilaista uskonperintöä, ja<br />
jo Lutherista lähtien siihen on<br />
liittynyt ennakkoluulottomuus:<br />
virsitekstejä on sepitetty kaiken<br />
maailman ralleihin. Lutherin<br />
sanoittama Enkeli taivaan on<br />
siitä hyvä esimerkki: sen sävel<br />
on keskiaikaisesta kosiotanssilaulusta,<br />
josta Luther lainasi<br />
ilmaisuja myös tekstiinsä.<br />
Virsi taipuu moneen, on taipunut<br />
alusta asti. Virret ovat<br />
ihanteellista materiaalia uudelleen<br />
tulkitsijoille myös siksi,<br />
että aikain saatossa niihin on<br />
tarttunut hurskasta ja vakavaa<br />
paatosta, jonka alta voi varsin<br />
pienellä pöyhinnällä paljastua<br />
uusia puhuttelevia sävyjä.<br />
Aina ei tarvita edes sanoja.<br />
Sen on viimeksi osoittanut<br />
Sakari Kukko, jonka luotsaaman<br />
Valo-kvartetin albumi Valo<br />
taittaa tuttuja joulun ajan virsiä<br />
sielukkaaksi free jazziksi.<br />
Kokkolasta lähtöisin oleva<br />
Maksetut Viulut (kunniamaininta<br />
oivaltavasta nimestä!) kuvaa<br />
musiikkityyliään “groove folkiksi”:<br />
skandinaavinen pelimanniperinne<br />
kohtaa bossa novan,<br />
kun nuoret muusikot helisyttelevät<br />
esikoislevyllään Siionin<br />
Kannelta ja muita hengellisen<br />
musiikin mestariteoksia. Taitavan,<br />
evankeliumin iloa pulppuavan<br />
soiton ja laulun taustalla<br />
voi aistia vakaumuksen syvän<br />
rintabordunan.<br />
Itse jättäisin cha cha chan<br />
vähän vähemmälle — se tuntuu<br />
aluksi hauskalta, mutta useamman<br />
kuuntelukerran jälkeen<br />
raikkaus katoaa — ja etsiytyisin<br />
yhtä ennakkoluulottomasti yhä<br />
syvemmälle pohjoismaiseen<br />
musiikkiperinteeseen.<br />
Lauluyhtye Suden aika teki<br />
muutama vuosi sitten Tellu Turkan<br />
kanssa komean levyllisen<br />
körttiläisten Siionin virsiä. Uusi<br />
visrsilevy on tehty Tellutta ja<br />
jälki on hillitympää ja sliipatumpaa,<br />
omaan makuuni jo vähän<br />
liian suloista. Armon kerjäläisten<br />
lauluissa kun saisi kuulua<br />
vähän alamaailman vasaroiden<br />
kolketta. Levyn huippuhetki on<br />
Veera Voiman sovittama Kuin<br />
lintu lennossaan, vain 25-vuotiaana<br />
kuolleen ruotsalaisen virsirunoilijan<br />
Johan Kahlin herkkä<br />
katumusvirsi.<br />
Jaakko Heinimäki<br />
Arja Kangasniemi<br />
Pia Rask<br />
Tammer-Hanurit:<br />
Sota-ajan<br />
tunnelmissa<br />
Suomen viime sodista on jo<br />
runsas seitsemän vuosikymmentä<br />
eli liki yhden ihmiselämän<br />
verran. Sotaveteraanien<br />
keski-ikä ylittää jo reippaasti<br />
90 vuotta, ja pikkukunnissa he<br />
ovat luettavissa yhden käden<br />
sormilla.<br />
Mutta sota-ajan laulut ovat<br />
yhä tätä päivää. Elämää juoksuhaudoissa,<br />
Kirje sieltä jostakin,<br />
Ilta skanssissa, Äänisen aallot;<br />
aina ne soivat jossakin ja mikseivät<br />
soisi: urhot menevät, mutta<br />
heidän lauluissaan säilyvät<br />
sotavuosien tunnot herkkinä ja<br />
väärentämättöminä.<br />
Sotavuosien tärkein sanoittaja<br />
Kerttu Mustonen on Suomen<br />
laiminlyödyimpiä runoilijoita,<br />
ja voi vain kysyä: Miksi? Yrjö<br />
Jylhä kirjoitti runonsa kuolemaa<br />
silmästä silmään katsoneena<br />
sotilaana, Mustonen taas kotirintaman<br />
arjen tuntojen keskeltä.<br />
Hyvä oli Jylhäkin, mutta mitä<br />
pitemmän aikaa on kulunut<br />
sodista, sitä puhuttelevimmilta<br />
tuntuu varjorinteen kukkana<br />
eläneen Mustosen iskelmärunous.<br />
Tammer-Hanurit on viidentoista<br />
kovatasoisen soittajan<br />
ja laulajan ryhmä. Sota-ajan<br />
tunnelmissa -levylle he ovat<br />
tallentaneet sotavuosien perusiskelmät<br />
lisättynä Kalervo<br />
Hämäläisen myöhemmin säveltämällä<br />
ja sanoittamalla Veteraanin<br />
iltahuudolla. Sovitukset<br />
ovat pääosin hanurin ikinuorelta<br />
mestarilta Veikko Ahvenaiselta.<br />
Tuttuja kappaleita taiten<br />
sovitettuina ja soitettuina; mitäpä<br />
tästä Tammer-Hanurien<br />
uutukaisesta muuta sanoisi.<br />
Pääsolistina on selkeä-ääninen<br />
Tuula Mäkinen. Tamperelaiset<br />
tarjoilevat perinteisen vanhan<br />
musiikin ystäville sitä, mitä he<br />
niin mielellään kuuntelevat,<br />
mutta jota radio- ja tv-kanavat<br />
eivät heille tänään juuri tarjoile.<br />
Seppo Kononen<br />
42 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015
Change language