Kansanmusiikki 0415_lopullinen
08.03.2016 • Views
Share Embed Flag

Kansanmusiikki 0415_lopullinen

ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sauli59

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

4 • 2015<br />

Irtonumero 8 €<br />

6 Päivi Hirvonen ja<br />

Maija Kauhanen<br />

– Monta palloa ilmassa<br />

10 Erkki Rankaviita lauloi halot pinoon<br />

ja jyvät peltoon<br />

14 Sakari Kukko ja Piirpauke juhlatunnelmissa<br />

32 Flamencoon mahtuu<br />

perinne ja avantgarde<br />

MUKANA PELIMANNI-LIITE

SISÄLTÖ 4 • 2015<br />

Pääkirjoitus........................................................................................................... 4<br />

Ajassa: Antti Paalanen...................................................................................... 5<br />

Musiikki ja tanssi vastaanottokeskuksissa............................................12<br />

Esittelyssä: Meri-Sofia Lakopoulos...........................................................13<br />

Kansantanssin riemuvuosi...........................................................................18<br />

Edistämiskeskuksessa henkilövaihdoksia.............................................18<br />

Wau, mitä musiikkia! – Varkaudessa innostuttiin ukulelestä........19<br />

Persoonallinen pelimanniyhtye: Paja.......................................................20<br />

PELIMANNI-liite<br />

Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen esittely....................................23<br />

Messuten ensi kesään Pohjois-Savossa...................................................24<br />

Tampereen kuulumisia...................................................................................24<br />

Nuottiliite.............................................................................................................25<br />

Uudenmaan nurkka.........................................................................................29<br />

Kyrösjärven mainingeista Yyterin Aallot................................................29<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>a ja kuorolaulua Iin Syyssoitossa .............................30<br />

Joensuun Laulu mukana Muuzikkufestivualeilla................................30<br />

Mistä on musiikki tehty? Sointumerkkejä tulkitsemaan.................31<br />

Flamencoon mahtuu sekä perinne että avantgarde...........................32<br />

Elävä perintö!......................................................................................................35<br />

Perinnettä ja karismaa Folkelarmissa......................................................36<br />

Oppikaa yhdessä Kansalaisfoorumin tuella!.........................................37<br />

Levyt.......................................................................................................................40<br />

Kirjat.......................................................................................................................46<br />

Taustapeili: Annukka Hirvasvuopio-Laiti...............................................50<br />

21<br />

KOLUMNISTI<br />

Petri Hoppu<br />

Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita lauloi halot pinoon ja<br />

jyvät piiloon.<br />

14<br />

Sakari Kukko ja Piirpauke juhlatunnelmissa.<br />

10<br />

6<br />

Maija Kauhasella ja Päivi<br />

Hirvosella on monta<br />

palloa ilmassa<br />

2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Musiikin muisti -sarja esittelee<br />

vähemmistökansojen musiikkia<br />

ALKUTAHDIT<br />

Musiikin muisti on edennyt sarjan viimeisiin<br />

osiin, jotka käsittelevät Suomen<br />

vähemmistökansojen musiikkia. Sarjan ensimmäinen<br />

osa ilmestyi vuonna 2009 ja se<br />

käsitteli kansansoittimia. Toisessa osassa<br />

syvennyttiin kansanlaulun eri muotoihin.<br />

Kolmannessa osassa tutustutaan romanien,<br />

saamelaisten ja suomenruotsalaisten<br />

musiikkiperinteeseen.<br />

Tekijöinä aikaisempien osien tapaan<br />

ovat toimineet ohjaajana ja käsikirjoittajana<br />

Mirja Metsola ja pääkäsikirjoittajana<br />

Heikki Laitinen. Asiantuntija-apua tekijät<br />

saivat kuhunkin musiikkiperinteeseen<br />

erikoistuneilta tohtoritason tutkijoilta:<br />

saamelaismusiikin tuntija on Marko Jouste<br />

Oulun yliopiston Giellagas-instituutista,<br />

suomenruotsalaiset laulut löysi Niklas<br />

Nyqvist, jonka työpaikka on Finlands<br />

Aspö Spelmän<br />

Svenska Folkmusikinstitut vid Svenska<br />

litteratursällskapet i Finland ja romanien<br />

sarjan suunnitteli yhdessä muusikoiden<br />

kanssa Risto Blomster, joka työskentelee<br />

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa.<br />

Jokainen muusikko<br />

toi sarjaan mukanaan omaa traditiotaan<br />

ja persoonallista ilmaisuaan.<br />

Musiikin muisti -sarjaa olivat ideoimassa<br />

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian<br />

Kansanmusiikin aineryhmä, Suomen keskeiset<br />

kansanmusiikkijärjestöt, tutkijat<br />

ja eturivin kansanmuusikot jotka myös<br />

esiintyvät sarjassa. Elokuvan tuotti Illume<br />

Oy, jolla on pitkä kokemus etnografisen<br />

elokuvan tuotannosta.<br />

Koko sarjan tuottaminen on mittaamattoman<br />

arvokas kulttuuriteko, joka tarjoaa<br />

kaikille omista juuristaan kiinnostuneille<br />

Sini Keränen vuoden tuottaja ja<br />

Maailma Kylässä vuoden tuotanto<br />

Sini Keränen<br />

Pro Kaustinen ry:n toiminnanjohtaja Sini<br />

Keränen sai marraskuussa TAKU ry:n<br />

Tuottajapalkinnon. Perusteluissa sanotaan,<br />

että Sini Keränen on osoittanut<br />

innostusta, määrätietoisuutta, järjestelmällisyyttä<br />

ja sisua. Näillä avuilla hän on<br />

nostanut jo kuopatuksi kuvitellun tapahtuman<br />

sisällölliseen kukoistukseen.<br />

Kaustisen musiikkijuhlien uusi nousu<br />

on osoitus ammattitaitoisen ja uutteran<br />

tuottajan työn merkityksestä.<br />

Vuoden 2015 tuotanto -palkinnon saa<br />

Maailma kylässä -tapahtuma. Kaksi vuosikymmentä<br />

järjestetty Maailma kylässä<br />

on Suomen suurin kehitysyhteistyö- ja<br />

monikulttuurisuustapahtuma ja samalla<br />

poikkitaiteellinen kulttuurifestivaali.<br />

Festivaalin teemat ovat olleet virkistävästi<br />

yhteiskunnallisia ihmisoikeuksista<br />

oikeudenmukaisuuteen, demokratiasta<br />

ilmastonmuutokseen.<br />

Maailma kylässä on osoittanut, että<br />

viihtyminen, monikulttuurisuus ja keskusteleminen<br />

ovat yhdistettävissä elämykselliseksi<br />

tapahtumaksi, jossa viihtyvät niin<br />

vapaaehtoistyöntekijät, esiintyjät ja yleisö.<br />

Tapahtumaa järjestää kehitysyhteistyötä<br />

tekevien järjestöjen kattojärjestö KEPA.<br />

TAKU ry on taide- ja kulttuurialalla työskentelevien<br />

ja opiskelevien akavalainen ammattijärjestö.<br />

Palkitut valitsi Liisa Akimof.<br />

Päivi Ylönen-Viiri<br />

Ulla Nikula<br />

ikkunan omaan historiaansa. Sarjaa ei tällä<br />

kertaa esitetä edes Teema-kanavalla, mikä<br />

herättää hämmästystä. Onneksi dokumenttiohjelmien<br />

sarja on kuitenkin jokaisen<br />

internettiä käyttävän tavoitettavissa<br />

kansanmusiikki.fi-sivustolla.<br />

kansanmusiikki.fi/musiikin-muisti<br />

Kalevalaseura<br />

palkitsi<br />

Kekrinpäivänä<br />

Kalevalaseuran palkinnot arvokkaasta<br />

työstä tieteen, taiteen ja kulttuurin alalla<br />

saivat Sakari Kukko ja Aspö Spelmän rf sekä<br />

seitsemän muuta taiteilijaa ja kansanperinteen<br />

kerääjää.<br />

Aspö Spelmän – Aspön pelimannit on<br />

vuonna 2009 perustettu saariston pelimannimusiikkia<br />

vaaliva yhdistys, jonka kotipaikka<br />

on pieni Aspön saari Saaristomerellä.<br />

Kalevalaseuran kekrinpäivän palkinto annettiin<br />

Aspön pelimanneille kiitokseksi saariston<br />

pelimannimusiikkiperinteen vaalimisesta,<br />

mainiosta kesätapahtumasta ja siitä<br />

ystävällisyydestä, jolla pelimannit ottavat<br />

vastaan vieraansa pienellä saarellaan.<br />

Kalevalaseura on jakanut Kekrinpäivän<br />

tunnustuspalkintoja jo 50 vuotta. Juhlan<br />

kunniaksi Kalevalaseura-säätiö on myöntänyt<br />

viulisti, muusikko Pekka Kuusistolle<br />

5 000 euron Kekrinpäivän erikoispalkinnon<br />

hänen ansioistaan rajoja rikkovana muusikkona<br />

ja taiteilijana.<br />

Muut palkitut ja perustelut löytyvät Kalevalaseuran<br />

sivuilta: kalevalaseura.fi.<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>lehdelle<br />

on avattu<br />

omat nettisivut:<br />

www.kansanmusiikki-lehti.fi<br />

Kaikkea ei löydy lehdestä...<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

3

PÄÄKIRJOITUS<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong><br />

elitistisin taidemuoto?<br />

Sukulainen oli jakanut facebook-sivulleni radiosta kuulemansa uutisen,<br />

että kansanmusiikki on harrastuksista elitistisin. Tiesin kyllä, että<br />

kansanmusiikki ei ole kovin yleinen harrastus, mutta elitismi siitä ei<br />

ainakaan minulle tule ensimmäisenä mieleen. Miellän eltistisiksi harrastuksiksi<br />

touhut, joilla hyväosaiset erottuvat joukosta. Montakohan<br />

hyväosaista mahtaa osallistua Folklandiaan? Uutisen tausta piti tutkia.<br />

En saanut selville, kuka tai missä ohjelmassa kyseinen ajatus oli<br />

esitelty, mutta todennäköisesti kyse on Suomen Kulttuurirahaston<br />

yliasiamiehen Antti Arjavan kommentti rahaston teettämän tutkimuksen<br />

loppuraportista. Kyselytutkimuksen perusteella oli saatu selville,<br />

että kyseymykseen “Missä kulttuuri- ja taidekohteissa olet käynyt?”<br />

pahnanpohjimmaiseksi oli jätetty kansanmusiikin tapahtuma. Useampi<br />

on käynyt jopa oopperassa kuin kansanmusiikin tapahtumassa.<br />

Eliitti määritellään sivistyssanakirjassa parhaimmistoksi tai valiojoukoksi.<br />

Mielestäni yleisessä keskustelussa sillä tarkoitetaan hyvin<br />

toimeentulevaa vähemmistöä, joka valtaväestön mielestä pitää itseään<br />

muita parempana. Elitismi ja kansanmusiikki ei mitenkään mahdu<br />

samaan lauseeseen. Arjava tarkoittaneekin yksinkertaisesti sitä, että<br />

kansanmusiikki on harvojen harrastus.<br />

Joka tapauksessa tuo tutkimustulos hämmentää vaikka täällä<br />

harrastuksen ydinjoukon liepeillä voikin näkö hämärtyä, mitä yleisen<br />

maun ymmärtämiseen tulee. Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia.<br />

Oikein positiivisesti ajatellen selitys voisi olla, että ihmiset eivät vain<br />

huomaa kansanmusiikin harrastustaan. Jospa kansanmusiikki onkin<br />

osa piilotajuntaa ja se olisi läsnä niin iskelmässä kuin oopperassakin,<br />

häissä ja hautajaisissa ja arkipäiväisessä suihkulaulamisessa.<br />

Tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että<br />

kulttuuri on positiivinen asia ja sitä pitää tukea verovaroista. Tosin he<br />

myös katsovat, että eliitin olisi syytä maksaa kuluttamansa kulttuuri itse.<br />

Ylivoimaisesti suurin este kulttuurin harrastamiselle on tutkimuksen<br />

mukaan pääsylippujen kalleus. Se on häkellyttävää. Olut ravintolassakin<br />

on kallista, mutta se ei näytä olevan este siitä nauttimiselle.<br />

Kulttuurin pitäisi kaiketi olla ilmaista? Senhän tietävät kaikki prameissa<br />

häissä soittaneet soittajat. Hääkarkkeihin on käytetty kaksisataa,<br />

mutta illan esiintyjälle tarjotaan lämmintä kättä.<br />

Näin pikkujouluaikana on syytä myös muistaa, että pikkujouluviihdyttäjälle<br />

sujautettu satanen ei hänen eläkettään kerrytä.<br />

Tutkimukseen voi tutustua etsimällä ”Suomalaisten näkemykset<br />

kulttuurista” osoitteessa skr.fi/kulttuuritutkimus<br />

Sauli Heikkilä<br />

Maija Seppo<br />

KANSANMUSIIKKI<br />

Kansanmusiikin aikakauslehti<br />

No 4 (179) 2015<br />

Julkaisijat<br />

Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liitto<br />

Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki<br />

Puh. (09) 8731 320<br />

www.kansanmusiikkiliitto.fi<br />

Toiminnanjohtaja<br />

Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913<br />

toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi<br />

Puheenjohtaja<br />

Antti Koiranen, puh. 040 551 4137,<br />

antti.koiranen@gmail.com<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutti<br />

Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen<br />

www.kansanmusiikki-instituutti.fi<br />

Johtaja<br />

Matti Hakamäki, puh. 040 3588921<br />

matti.hakamaki@kaustinen.fi<br />

Kustantaja<br />

Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liitto<br />

Päätoimittaja<br />

Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868<br />

lehti@kansanmusiikkiliitto.fi<br />

Tilaukset ja osoitteenmuutokset<br />

toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi<br />

Ilmoitusmyynti<br />

toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi<br />

Ulkoasu ja taitto<br />

Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä<br />

Toimituskunta<br />

Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä,<br />

Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara,<br />

Seppo Kononen, Risto Kupari,<br />

Heikki Laitinen, Juhani Näreharju,<br />

Lauri Oino, Jimmy Träskelin, Tiia Vartio<br />

ja Päivi Ylönen-Viiri<br />

Kansikuva<br />

Maija Kauhanen ja Päivi Hirvonen,<br />

kuva: Tuomas Timonen<br />

Kirjapaino<br />

Forssan Kirjapaino Oy<br />

ISSN 2323-8089<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong> 1/16 ilmestyy 29.2.<br />

aineisto 29.1. mennessä.<br />

Kulttuuri-, mielipide- ja<br />

tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen<br />

4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Haastattelu: Sauli Heikkilä<br />

AJASSA<br />

Antti<br />

Paalanen<br />

Ulla Nikula<br />

Taitaa olla takana tiukka vuosi? Keikkaa,<br />

levyä, teostopalkintoehdokkuutta<br />

ja vieläpä tohtorinväitös...<br />

Hoksasin tohtorintyötä kirjoittaessani että<br />

nyt loppuvuodesta tulee kuluneeksi 30<br />

vuotta siitä kun tartuin ekan kerran hanuriin.<br />

Ote on ollut tiukka, samoin kulunut<br />

vuosi. Olen tosi onnellinen ja kiitollinen että<br />

tähän asti on päästy.<br />

Mikä merkitys muusikolle on tohtoroitumisella?<br />

Omalla kohdalla oli tärkeää, että sain keskittyä<br />

yhteen asiaan pitkäjänteisesti. Jokainen<br />

tutkintoon liittyvä konsertti tai julkaisu tuli<br />

tarkasti analysoitoitua etu- ja jälkikäteen ja<br />

omalle työlle sai palautetta reaaliajassa. On<br />

hienoa, että kansanmusiikissa on olemassa<br />

tämäkin opintopolku.<br />

Millä tavalla tutkintoprosessi muutti<br />

sinua muusikkona?<br />

Uskon, että muusikko kehittyy ja kasvaa<br />

keikka keikalta joka tapauksessa, siinä mielessä<br />

muutos on aina väistämätön. Tutkintoprosessi<br />

toi ehkä lisää syvyyttä tuohon<br />

muutokseen ja opetti näkemään asioita eri<br />

laidoilta.<br />

Millaisia suunnitelmia on tulevaisuudelle?<br />

Loppuvuosi valmistellaan näyttelijä Jarkko<br />

Lahden kanssa kahden miehen musiikillista<br />

teatteri-iloittelua ”Miehemme Hiidellä”,<br />

joka tulee ensi-iltaan helmikuussa Kokkolan<br />

Talviharmonikkaan. Sitä ennen hyppään<br />

tammikuussa shamaaniviulisti Tuomas<br />

Rounakarin Karhunpeijaisteokseen. Ja uutta<br />

musavideota pitäis laittaa myös eetteriin<br />

tässä loppuvuodesta. Kaikenlaista siis.<br />

Missä kurtun rytkytystä pääsee todistamaan<br />

lähitulevaisuudessa?<br />

Folklandiallahan sitä nähdään. Kiharakolmio<br />

aloittaa sieltä 20v juhlavuoden niin notta<br />

keulaportit rytisee!<br />

Tyyliäsi luonnehditaan joskus minimalistiseksi<br />

ja shamanistiseksi. Mitä itse<br />

ajattelet moisista luonnehdinnoista?<br />

Hienoa että sieltä löytyy noita piirteitä.<br />

Toisaalta, toiselle minimalismi voi olla pitkäpiimäistä<br />

junnausta ja shamanismi örinää<br />

(kuten mun musiikkia on myös luonnehdittu).<br />

Se on vähän mistä lähtökohdista kukin<br />

musiikkia kuuntelee ja tekee.<br />

Jatkatko samalla linjalla?<br />

Näillä mennään, minkäs mies hanurilleen<br />

mahtaa.<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

5

6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Maijalla ja Päivillä on<br />

monta palloa ilmassa<br />

Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä<br />

Kansanmusiikista elantonsa hankkiva saa olla melkoinen jonglööri tullakseen toimeen.<br />

Lähes kaikilla on useampia aktiivisia kokoonpanoja ja oppilaita kursseilla, oppilaitoksissa<br />

ja yksityisesti. Maija Kauhanen ja Päivi Hirvonen eivät tee tässä poikkeusta.<br />

K<br />

umpikaan ei tunnusta kärsivänsä<br />

monenlaisista rooleista. On hauskaa<br />

kun eri yhtyeissä on erilaisia<br />

rooleja ja soolokonserteissa saa ottaa<br />

kaiken vastuun ja toki myös kiitokset<br />

itse. Oman aikansa vie myös markkinointiin<br />

liittyvät toimet: kotisivut, äänitteet,<br />

keikkajärjestelyt ja puhdas myyntityö on<br />

aikaa, joka ei näy ja josta ei voi laskuttaa.<br />

Muusikoista ajatellaan usein, että<br />

heiltä ei taiteilijoina organisointi onnistu.<br />

Päivin ja Maijan kohdalla onnistuu.<br />

He jopa pitävät siitä.<br />

– Minä olen aina pitänyt järjestämisestä.<br />

Pienestä asti piti olla järjestämässä<br />

jotain kerhoja sun muuta, Maija kertoo.<br />

Päivin ja Maijan innostus onkin otettu<br />

yhtyeissä ilolla vastaan. Yleensä kaikki<br />

haluavat soittaa, mutta harva järjestää<br />

siihen tilaisuuksia.<br />

Kummankin tie muusikoksi ja nimenomaan<br />

kansanmuusikoksi kuulostaa<br />

määrätietoiselta ja selkeästi ainoalta<br />

polulta.<br />

– Aloitin viulunsoiton joskus viisivuotiaana.<br />

Kävin musiikkiopistoa, kuljin<br />

Erkki Hiekkavirran kansanmusiikkiryhmässä<br />

ja lukion sijaan pyrin ja pääsin<br />

opiskelemaan silloiseen Keski-Suomen<br />

Konservatorioon musiikkialan perustutkintolinjalle,<br />

josta jatkoin Jyväskylän<br />

ammattikorkeakouluun opiskelemaan<br />

musiikkipedagogiksi. Sieltä valmistuttuani<br />

opetin vuoden musiikkia päätoimisesti,<br />

jonka jälkeen jatkoin Kokkolaan<br />

opiskelemaan kansanmusiikkia, Päivi<br />

käy läpi opinpolkuaan.<br />

Jyväskylässä Päivi opiskeli klassista<br />

musiikkia, mutta jossain vaiheessa hänelle<br />

kirkastui, että kansanmusiikki oli<br />

se, mitä hän halusi tehdä. Siksi Kokkola<br />

tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Sieltä valmistuttuaan<br />

jatkuivat opinnot maisteriopintoina<br />

Sibelius-Akatemiassa. Nyt<br />

on vuorossa tohtoriopinnot. Neljäs tutkintokonsertti<br />

on tulossa ensi syksynä.<br />

Järvenpääläisen Maijan polku on ollut<br />

hyvin samankaltainen. Puolen vuoden<br />

klassisen musiikin kokeilu teini-iässä<br />

kirkasti, että kansanmusiikki oli oikea<br />

tie. Kohtalokin vahvisti valintaa. Kantele<br />

oli Maijan soitin ja tuolloin Keskisen Uudenmaan<br />

Musiikkiopistossa kanteleen<br />

opetusta oli silloin vain kansanmusiikissa.<br />

Opettajana oli ensin Arja Kastinen,<br />

myöhemmin myös Riitta Huttunen ja<br />

Pauliina Syrjälä (ent. Kauhanen). Sibelius-Akatemian<br />

nuorisokoulutuksessa<br />

muun muassa Sinikka ja Matti Kontio,<br />

Vilma Timonen ja Timo Väänänen.<br />

Pauliina Syrjälällä oli iso merkitys<br />

siihen, että nykyään keskisuomalainen<br />

Saarijärven kantele on Maijan lempisoitin.<br />

Nuorisokoulutuksesta tie jatkui<br />

kansanmusiikin osastolle, josta hän valmistui<br />

keväällä 2015.<br />

Ammatiksi kansanmuusikko<br />

Maijalla on lisäksi muusikkona harvinainen<br />

etu verrattuna moneen muuhun.<br />

– Poliisi-isäni innostui kanteleitten<br />

rakentamisesta jo vuosia sitten. Tarvitsin<br />

nuorena kotikanteleen, mutta kun se<br />

tuntui kalliilta, hän rakensi kanteleen<br />

itse. Harrastuksen jatkamiseen rohkaisi<br />

ammattilaisilta saatu hyvä palaute. Hyvän<br />

palautteen hän sai myös ensimmäisestä<br />

koneistokanteleestaan, jonka hän<br />

vahasi autovahalla, Maija nauraa.<br />

Nykyään soittimet käsitellään jo niihin<br />

tarkoitetuilla aineilla. Maijan kanssa<br />

isä kehittelee yhdessä soittimia ja<br />

soitossa tarvittavaa välineistöä kuten<br />

kantelepöytiä ja soittotikkuja.<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

7

– Aina kun jotain tarvitsen, voin kääntyä<br />

isän puoleen.<br />

Kummankaan vanhemmat eivät harrastaneet<br />

soittamista tai laulamista itse,<br />

mutta olivat aktiivisesti viemässä lapsia<br />

musiikkiharrastuksiin. Myös molempien<br />

sisarukset soittavat enemmän tai vähemmän.<br />

Mietimmekin, olisiko vanhempien<br />

ikäluokalle tullut maanlaajuisesti pieni<br />

notkahdus musiikinharrastukseen, kun<br />

isovanhemmissa on pelimanneja, mutta<br />

vanhemmissa ei. Olihan heidän nuoruudessaan<br />

musiikinopetus koulussa ja<br />

musiikkiopistoissa kaavamaisempaa ja<br />

klassispainotteista ja olipa iltojakin tullut<br />

värittämään muita houkuttimia kuten<br />

televisio.<br />

Muusikon ura oli molemmille itsestään<br />

selvä jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa.<br />

Tällä hetkellä kumpikin elää kansanmusiikilla.<br />

Soolo-, duo- ja bändikeikoilla sekä<br />

opettamisella. Päivi sukkuloi opettamassa<br />

eri puolilla pääkaupunkiseudulla, Maijalla<br />

sen sijaan on vain muutama yksityisoppilas.<br />

Jos leipä tuleekin pieninä palasina,<br />

niin tulee kuitenkin.<br />

– Minä en ainakaan tällä hetkellä pysty<br />

kuvittelemaan, mitä muuta osaisin tehdä,<br />

Päivi toteaa.<br />

Soolosoittaja on<br />

vastuussa kaikesta<br />

Esiintyjinä kumpikin on aktiivinen sooloesiintyjä.<br />

Päiviä on soolosoitto kiinnostanut<br />

pitkään. Sitä hän aloitteli maisteriopintojensa<br />

aikana. Melko nopeasti viulun<br />

ohelle tuli laulu. Useimmilla keikoilla<br />

muuta ei tarvita. Joskus keikoilla on mukana<br />

luupperi – äänenkäsittelylaite, jonka<br />

avulla voidaan soittaa useita päällekkäisiä<br />

melodisia, rytmisiä tai harmonisia aihioita.<br />

Sekin tuo omalta osaltaan vain lisää<br />

haastetta. Soolosoittohan ei ole mikään<br />

uusi keksintö, niinhän pelimannit ovat<br />

soittokaverien puutteessa tehneet kautta<br />

aikojen. Konserttisalissa tilanne on kuitenkin<br />

toinen kuin hikisissä nurkkatansseissa,<br />

missä tenhoava rytmi on tärkein tekijä.<br />

Soolosoittaja on keskipiste, jos keikka ei<br />

kulje, kukaan ei ole pelastamassa.<br />

– Nautin siitä, että saan tehdä kaiken<br />

itse ja olla myös vastuussa onnistumisesta.<br />

Jos laulun ja viulunsoiton yhdistäminen<br />

on jo melkoista koordinaatiota vaativaa,<br />

vie Maija omat sooloesityksensä vielä pidemmälle.<br />

Kaikki kansanmusiikkikanneltajat<br />

joutuvat opettelemaan monenlaisia<br />

tekniikoita soittaen jopa kanteleen eri<br />

puolilta. Erityisesti Saarijärven kanteleella<br />

käytetään kaikkia mahdollisia tekniikoita:<br />

käsien eriytettyä tekniikkaa sekä sulku-<br />

Pävin yhtyeet<br />

Päivi Hirvonen Solo<br />

Lempilempi (Tero Pajusen<br />

kanssa)<br />

Duo Päivi Hirvonen &<br />

Maija Kauhanen<br />

Okra Playground<br />

Maijan yhtyeet<br />

Maija Kauhanen soolo<br />

Rönsy<br />

Duo Päivi Hirvonen &<br />

Maija Kauhanen<br />

Folk’Avant<br />

Mari Kalkun & Runorun<br />

Tapani Varis Collective<br />

Okra Playground<br />

ja sekasoittoa, jossa vasen käsi soittaa<br />

sointuja ja oikea soittaa tikulla. Maijalle ei<br />

riittänyt sekään. Kanteleen soittamisen ja<br />

laulamisen ohella hän poimii lisäefektejä<br />

erilaisista lyömäsoittimista ja käyttää pedaalilla<br />

soitettavaa bassorumpua.<br />

– Kävin kandiopintojen aikana rumputunneilla<br />

ja vuosikymmenen lopulla otin<br />

tutkintokonsertteihin perkussiosoittimet<br />

mukaan, siitä se lähti.<br />

Soolokeikoilla Maija soittaa pelkästään<br />

keskisuomalaista kanteletta, ja käyttää<br />

usein tikkutyyliä. Siinä oikeassa kädessä<br />

on puinen soittotikku, jota käytetään kitaran<br />

plektran tavoin. Vasemmalla kädellä<br />

sammutetaan osa kielistä niin, että tikulla<br />

voidaan soittaa myös sointuja. Vasemman<br />

käden sormet myös näppäilevät kieliä<br />

samanaikaisesti. Tikkutyylillä saadaan<br />

kanteleesta tarpeen vaatiessa kaikkeen<br />

riittävä räminä. Muissa yhtyeissään Maija<br />

soittaa myös vähäkielisiä kanteleita sekä<br />

isoa koneistokanteletta, mutta keskisuomalainen<br />

on rakkain.<br />

– Saarijärven kantele on kevyt kuljettaa,<br />

pidän sen diatonisuudesta (viritetty<br />

tiettyyn sävellajiin) sekä sen rikkaista sointiväreistä.<br />

Sillä voi soittaa pehmeästi hiljaa<br />

ja räimiä todella kovaa, kuvailee Maija.<br />

Soolosoittamisen etuja on keikalle lähtemisen<br />

helppous. Ei tarvitse sopia muiden<br />

kuin itsensä kanssa. Vaikka kumpikin<br />

rakastaa soolosoittamista, tuovat muut<br />

kokoonpanot muusikkouteen ja elämään<br />

mahdollisuuksia erilaisiin soittorooleihin.<br />

Toisensa muusikot löysivät Sibelius-<br />

Akatemiassa ja viimeistään kavereiden<br />

järjestämällä tyttöristeilyllä, jolla ei soitettu.<br />

Risteilyn jälkeen kaverukset alkoivat<br />

viihtyä yhdessä enemmänkin, kun<br />

asuivatkin lähekkäin ja pari-kolme vuotta<br />

myös kämppiksinä. Jossain vaiheessa tuli<br />

väistämättä idea myös soittaa yhdessä. Lopullisen<br />

sinetin duon vakiintumiselle toi<br />

osallistuminen Konsta Jylhä -kilpailuun<br />

Kaustisella kolme vuotta sitten.<br />

Monipuolisuus tuo vaihtelua<br />

Duo Maija Kauhanen & Päivi Hirvonen<br />

toimii projektiluontoisesti ja soittaa niin<br />

perinteistä kansanmusiikkia kuin omiakin<br />

sävellyksiä. Usein kappaleet eivät ole selkeästi<br />

pelkästään kumpaakaan. Perinteisiin<br />

kappaleisiin tulee osia omasta päästä<br />

ja omissa kappaleissa saatetaan käyttää<br />

lähtökohtana jotain perinteistä teemaa.<br />

Ohjelmiston valinta on ollut vaivatonta,<br />

eikä ole aiheuttanut ristiriitaa. Maijan<br />

soitin ja Päivin juuret johtavat Keski-Suomeen<br />

ja niinpä perinteinen materiaali tulee<br />

pääasiassa sieltä. Omista kappaleista<br />

kumpikin tuo harjoituksiin jotain ja niistä<br />

valitaan ohjelmistoon sopivat kappaleet<br />

sulassa sovussa. Ohjelmistoa rakennetaan<br />

– olipa kyse sooloista tai duoista – tarinat<br />

mielessä.<br />

Kumpikin on muusikkoina myös tarinankertojia.<br />

Tarinoissa ei välttämättä ole<br />

aina sanoja eikä suoranaista selkeää kertomusta,<br />

vaan kyse voi olla tunnelmista<br />

ja niiden muuttumisesta ja dynaamisista<br />

vaihteluista. Joskus on ensin tarina tai aihe,<br />

johon etsitään tai sävelletään ohjelmisto,<br />

toisinaan taas on ensin kappaleet, joista<br />

syntyy tarina. Kappaleita saatetaan myös<br />

muokata tarinaan sopiviksi.<br />

Musiikillinen tarinankerronta on myös<br />

Päivin tutkimuksen yksi keskeinen aihe.<br />

Ensimmäinen konsertti oli sanaton tari-<br />

8 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Päivi<br />

Veikko<br />

Tatu<br />

Sami<br />

Maija<br />

Essi<br />

na, seuraavissa oli mukana myös teksti.<br />

Sanoittajana hän on vasta aloittelemassa.<br />

Maija tekee tekstejä toistaiseksi varsin perinteeseen<br />

tukeutuen, mutta vapaampaa<br />

ilmaisuakin on odotettavissa. Sanoittaminen<br />

alkoi varsinaisesti kolme vuotta sitten<br />

Ruotsin vaihtovuoden aikana.<br />

– Keikoille piti saada nopeasti tekstiä<br />

ja kun kukaan ei ymmärtänyt, saatoin laulaa<br />

mitä vain ilman minkäänlaista häpeää.<br />

Silloin aloin keikoilla improvisoida sanoilla<br />

enemmän sekä esittää omia tekstejäni.<br />

Silloin huomasin, että tätähän voisi tehdä<br />

tosissaankin.<br />

Jos sooloesityksissä kumpikin voi tehdä<br />

mitä vain, kokoonpanon laajentuessa<br />

pitää – tai saa – tehdä kompromisseja ja<br />

sopimuksia. Tässä duossa on sovittu, että<br />

pitäydytään toistaiseksi vain kanteleessa,<br />

viulussa ja laulussa. Perkussiosoittimet<br />

ja sähköiset soittimet saavat toistaiseksi<br />

jäädä syrjään. Marraskuun lopussa duo<br />

teki viikon Saksan kiertueen Saksa-Suomi<br />

-seuran kutsumana.<br />

Okrassa isommasti<br />

Tällä hetkellä kolmas tärkeä kokoonpano<br />

on Okra Playground. Kuusijäseninen kokoonpano<br />

sai juuri valmiiksi ensimmäisen<br />

levynsä ja siinä kummallakin on taas<br />

hieman erilainen rooli. Soolojen, duojen<br />

ja pienempien kokoonpanojen rinnalla<br />

on innostavaa olla suuremman ryhmän<br />

jäsen ja tehdä asioita suuremmin. Kummankin<br />

muut kokoonpanot ovat pitkälle<br />

akustisia ja sähköä käytetään hilllitysti.<br />

Okra Playgroundin lähtökohta on tehdä<br />

asioita isommin ja se on valmis myös<br />

suurille lavoille.<br />

Okra Playgroundin riveissä Maija ja<br />

Päivi ovat ottaneet vastuuta soittamisen<br />

ja laulamisen lisäksi myös tuottaja Martiina<br />

Laaksosen apuna markkinoimisesta.<br />

Okra Playgroundin suhteen suunnitelmat<br />

ovat vakaat. Juuri ilmestyneen levyn kanssa<br />

lähdetään keväällä levynjulkaisukiertueelle<br />

ja neuvottelut kesäfestivaalien<br />

kanssa ovat käynnissä. Seuraava levykin<br />

on jo työn alla. Mielessä on myös yhtyeen<br />

maailmanvalloitus ja keikkailu ulkomailla.<br />

Molemmilla on Okra Playgroundin suhteen<br />

toiveet korkealla ja luottavainen olo.<br />

– Okrassa on yhtenäinen laulusoundi<br />

ja hyvällä maulla käytetty elektroniikkaa.<br />

Siinä on mielestämme tuore näkökulma,<br />

vakuuttavat kumpikin.<br />

Maijan ja Päivin jonglööraus bändien,<br />

opetuksen, markkinoinnin ja tuottamisen<br />

kanssa on hyvin hallussa. Yleisö voi istua<br />

luottavaisin mielin jännittämättä, että pallot<br />

lähtisivät käsistä.<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

Okra Playground löysi uuden soinnin<br />

Okra Playgroundin äiti, Essi Muikku, kertoo yhtyeen<br />

synnystä, ohjelmistosta ja suunnitelmista.<br />

Essi Muikku on soittanut kanteletta<br />

pienestä pitäen ja musisoinut monissa<br />

kokoonpanoissa kuten Brelo, Trio Aino,<br />

Essi ja Maija sekä Lieto ja suorittanut<br />

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla<br />

kandidaatin tutkinnon. Nykyään Essi<br />

opiskelee ensihoitajaksi Metropoliassa ja<br />

musiikista on tullut rakas harrastus.<br />

Olet Okra Playgroundin alkuunpaneva<br />

voima, miten kaikki alkoi?<br />

Vuonna 2010 olin tilanteessa, jolloin en<br />

enää opiskellut musiikkia, eikä minulla<br />

ollut aktiivisia bändejä. Tuli sellainen<br />

tunne että tarvitsisin kokoonpanon, joka<br />

soittaa menevää kansanmusiikkia, mutta<br />

mihin myös kantele istuisi luonnollisesti.<br />

Sähköisten soittimien sekä kanteleiden<br />

ja jouhikon symbioosi kiinnosti kovasti.<br />

Tästä ideasta eräällä automatkalla innostuneina<br />

päätimme ryhtyä tuumasta<br />

toimeen aviomieheni Veikko Muikun<br />

kanssa ja soitimme samantien muusikoille<br />

jotka tulivat välittömästi mieleen. He olivat<br />

multi-instrumentalisti ja laulaja Maija<br />

Kauhanen, viulisti/jouhikonsoittaja/laulaja<br />

Päivi Hirvonen, basisti Sami Kujala<br />

ja perkussionisti Tatu Viitala. Kymmenen<br />

minuutin sisällä bändi oli kasattu ja<br />

saanut muiltakin jäseniltä innostuneen<br />

vastaanoton!<br />

Vastaako Okra Playground nykyisellään<br />

etukäteiskuvitelmaa?<br />

Etenkin meillä kantelisteilla oli tarve saada<br />

bändistä sellainen ”leikkikenttä”, jossa<br />

saisimme soittaa ja laulaa ihan täysillä,<br />

suurella äänenpaineella ja paatoksella.<br />

Tämä on todellakin toteutunut! Osin tämän<br />

halun takia bändimme konsepti ja musiikki<br />

on viiden vuoden aikana muokkautunut<br />

yhä sähköisempään suuntaan. Soitinvalikoimaan<br />

ovat ilmestyneet syntetisaattori<br />

ja elektroniset perkussiot. Nämä olivat<br />

välttämättömiä muutoksia, jotta saimme<br />

musiikilliset visiomme toteutettua. Näitä<br />

visioita on kanssamme ollut kirkastamassa<br />

levymme tuottaja Sami Kurppa.<br />

Miten yhtye nykyisin toimii, oletko bändin<br />

hiljainen pomo?<br />

En todellakaan ole ollut missään vaiheessa<br />

pomo! Asioista päätetään demokraattisesti,<br />

välillä väännetään kovastikin, mutta<br />

hyvässä hengessä.<br />

Uutta levyä kuunnellessa tuli mieleen Hedningarna<br />

ja miksei myös Värttinä. Mitä<br />

Okra Playground tekee toisin?<br />

Hedningarna on upea bändi ja varmasti<br />

heitä voikin pitää yhtenä esikuvistamme,<br />

musiikissamme on samaa intensiivisyyttä.<br />

Juuremme ovat samoissa perinteissä,<br />

joten yhtäläisyyttä löytyy sitäkin kautta.<br />

Okra Playgroundin soundi on aika tavalla<br />

raskaampaa ja soitinnuskin poikkeaa<br />

suuresti. Meillä taustalla jyllää tanssi- ja<br />

bilemusiikkiajattelu.<br />

Kerro hieman ohjelmistosta. Miten se syntyy?<br />

Yhtyeen jäsenet työstävät ensin kappaleitaan<br />

melko valmiiksi pienellä joukolla. Sen<br />

jälkeen kappale esitellään muulle bändille<br />

ja sitä muokataan yhdessä eteenpäin. Lähes<br />

kaikilta okralaisilta löytyy kappaleita<br />

ohjelmistostamme, jota leimaavat voimakkaat<br />

tunteet ja dramatiikka. Sanoitukset<br />

tulevat pääasiassa kansanperinteestä ja<br />

Maija Kauhasen kynästä.<br />

Mihin suuntaan Okra jatkaa tästä?<br />

Olemme avoimia ja toivottavasti kehitymme<br />

koko ajan bändinä ja musiikissamme eteenpäin.<br />

Tulevaisuudessa keikkailemme koti- ja<br />

ulkomailla niin kansanmusiikkitapahtumissa<br />

kuin genren ulkopuolellakin. Aivan lähitulevaisuuteen<br />

kuuluu uusien menobiisien<br />

armoton luomistyö kevään ja kesän keikoille<br />

sekä tietenkin Folklandia 2016!<br />

9

Teksti: Tuuli Talvitie<br />

Kuvat: Matti Kivelä/<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutin arkisto<br />

Mestarikansanlaulaja<br />

Erkki Rankaviita lauloi<br />

halot pinoon<br />

ja jyvät<br />

peltoon<br />

”Aurinkoinen kevätpäivä mökin pellolla,<br />

saa ruunariepu yksinänsä auraa kiskoa.<br />

Ja mökin ukko hoputtaa kas työllä kiire on,<br />

kun siemenet jo saatava ois joutuin peltohon.<br />

Ei pilveä näy idästä, mi lupais sadettaan.<br />

Rauta sinitaivahan vaan poutaa ennustaa.”<br />

Näin sommitteli sanoja Erkki Rankaviita<br />

(1927–2009) kylväessään<br />

jyviä peltoon kotitilallaan Karijoella.<br />

Laulu sai myöhemmin nimekseen<br />

Kevätkyntöjä. Rankaviidan laulu tai omien<br />

sanojensa mukaan kailotus kuului myös<br />

hänen ajaessaan hevosella kuormaa, tehdessään<br />

metsätöitä tai syöttäessään karjaa.<br />

Hän teki elämäntyönsä sekä metsäsavotoilla,<br />

kiertokauppiaana huonekaluliikkeessä<br />

että maanviljelijänä, kuten hänen isänsä,<br />

isoisänsä ja isoisoisänsä aikanaan. Ja niin<br />

taisivat laulella hekin töitä tehdessään.<br />

Laulumiehiä nuo rankaviitalaiset.<br />

Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita<br />

oli yksi suomalaisen muistinvaraisesti<br />

sukupolvelta toiselle välittyneen rekilauluperinteen<br />

viimeisistä taitajista. Hän hallitsi<br />

rekirytmin, musiikillisen äidinkielen,<br />

jonka hän oli omaksunut jo lapsuudenkodissaan.<br />

Rankaviita oli laulanut koko<br />

ikänsä ja esiintynyt kotiseudullaan Etelä-<br />

Pohjanmaalla, mutta laajempaan julkisuuteen<br />

hän nousi vuonna 1984 esiinnyttyään<br />

Kaustisen <strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutin<br />

10-vuotisjuhlassa. Tuosta tapahtumasta<br />

alkanut julkisuuden ja esiintymisten paljous<br />

yllätti varmasti eniten maanviljelijän<br />

itsensä. Vuonna 1989 Erkki Rankaviita nimettiin<br />

Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla<br />

mestarikansanlaulajaksi.<br />

Rankaviita esiintyi<br />

”pienestä pitäen pienis piiriis”<br />

Erkki Rankaviita lauloi ”pienestä pitäen<br />

pienis piiriis”, muttei vielä nuorempana<br />

haaveillut sen laajemmasta laulajan urasta.<br />

Vuosien kuluessa, laulellessaan työn teon<br />

lomassa Rankaviita oli kuitenkin kehitellyt<br />

ajatusta, että voisi eläkkeelle päästyään<br />

ruveta ”laulamaan isommasti”. Julkinen<br />

laulajanura sai kuitenkin yllättävän alkunsa<br />

juuri ennen eläkeikää.<br />

Ajattelin ruveta laulamaan isommasti,<br />

kun saisin arkipäivän työt vähenemään.<br />

Niin että sellaanen minulla oli meininki, että<br />

kun saan nämä maataloustyöt alta pois ja<br />

teen valtion kanssa kontrahdin, etten enää<br />

viljele, niin sitten minä rupean laulamaan<br />

oikein urakalla, jos joku kehtaa kuunnella.<br />

Mutta se sitten tuli vähän ennemminkin,<br />

enkä minä sitten pirätellyt.<br />

Erkki Rankaviidan tempaisi suuremman<br />

kansan tietouteen alunperin karijokelainen,<br />

sittemmin Tallari-yhtyeessä<br />

vaikuttanut muusikko Antti Hosioja. Siihen<br />

aikaan Kristiinankaupungissa asunut<br />

musiikinopettaja Hosioja teki keräystyötä<br />

vanhoista sotalauluista 1980-luvun alussa.<br />

Hosioja tiesi enonsa Erkin laulunvimmasta<br />

ja värssyjen sommittelemisesta.<br />

Hän soitti enolleen, ja tuli sitten hänen<br />

luokseen haitarinsa kanssa. He lauloivat<br />

ja soittivat yhdessä niin sota-ajan lauluja<br />

kuin muitakin. Erkki tosin itse sanoi,<br />

ettei hän paljon niitä sotalauluja muistanutkaan,<br />

kun oli ollut niin kauan tuota<br />

rauhan aatetta. Mutta niinhän siinä sitten<br />

kävi, että Rankaviita lauloi laulun toisensa<br />

perään ja Hosioja soitti ja soitti. Hosioja<br />

tallensi kaikki laulut ja vei ne kuultavaksi<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutin väelle.<br />

Tallenteen ansiosta Rankaviita kutsuttiin<br />

esiintymään <strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutin<br />

10-vuotisjuhlaan. Siitä tuli Rankaviidan<br />

10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

ensimmäinen julkinen esiintyminen suuremmalle<br />

yleisölle. Laulaja-maanviljelijän<br />

huomioivat tuolloin myös tiedotusvälineet.<br />

Ja tuon tapahtuman jälkeen esiintymistilaisuuksia,<br />

keikkoja, juhlia ja festivaaleja<br />

riitti. Kuten myös radio- ja tv-ohjelmia<br />

sekä lehtijuttuja.<br />

Vuonna 1987 lukuisien keikkojen ja<br />

radio-ohjelmien jälkeen julkaistiin Erkki<br />

Rankaviidan ensimmäinen levy Erkki<br />

Rankaviita ja Tallari ystävineen. Ensimmäistä<br />

levyä seurasi toinen, kolmas ja<br />

neljäs. Hän ehti julkaista elämänsä aikana<br />

ainakin seitsemän levyä tai olla osana<br />

kokoelmalevyä. Hänen lauluistaan ja<br />

elämästään on julkaistu myös yksi video<br />

Laulu valittee mun. Lisäksi tänä vuonna<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutti on julkaissut<br />

Rankaviidan elämäkerran ja kokoelman<br />

Rankaviidan julkaistuja ja ennen julkaisemattomia<br />

lauluja.<br />

Rankaviidan lauluilla oli<br />

”oma färi ja nuotti”<br />

Rankaviita oli monipuolinen kansanlaulaja.<br />

Hänen ohjelmistostaan löytyi rekilaulujen<br />

lisäksi monenlaista: kupletteja, rillumareiralleja,<br />

iskelmiä ja virsiä, jotka hän oli<br />

muokannut omannäköisikseen toisinnoiksi.<br />

Osa lauluista jäi mieleen kotona<br />

kammarin penkillä istuessa, kun hänen<br />

isänsä veisasi veljiensä kanssa tuvassa.<br />

Osa lauluista rahisi ”uuresta rariosta tuvan<br />

pöyrällä tai gramoffoonista kylällä”. Osa<br />

löytyi ”kirjoosta ja kansista”. Kirjasta tai<br />

vaikkapa sanomalehdestä saattoi löytyä<br />

Rankaviidalle mieluinen teksti, johon hän<br />

sävelsi uuden melodian tai lainasi jotain<br />

vanhaa tuttua. Hän myös sävelsi ja sanoitti<br />

lauluja itse.<br />

Rankaviita oli tallettanut lauluja takataskuun<br />

lapsuudesta asti, mutta esitettäviksi<br />

kelpasivat vain sellaiset, joihin hän oli<br />

saanut oman ”färin ja nuotin”. Rankaviita<br />

kertoi, että ”jos kuulin tai luin jostain laulun,<br />

jäi siitä mielehen usein yksinäänen värssy”.<br />

Hän oppi lauluja harvoin kokonaisina tai<br />

painetuista nuoteista, ja tästä syystä ikään<br />

kuin pakon sanelemanakin hän ”kruusaili”<br />

ja muokkasi sanoja tai melodiaa. Hän<br />

saattoi tarvittaessa hioa yhtä laulua “santapaperilla<br />

vaikka kolmekymmentä vuotta”,<br />

jotta hän oli itse tyytyväinen tuotokseen.<br />

Erkki kutsui näitä ”oman färin ja nuotin”<br />

löytäneitä kappaleita sommitelmiksi.<br />

Rankaviidan laulamat laulut olivat hänen<br />

elämänsä mittaisia ja näköisiä. Hän oli<br />

pohdiskeleva tunneihminen, jolle ”sanat<br />

kuin ittekseen alkaa soimahan”, silloin<br />

kun sopiva laulu tai runo osui kohdalle.<br />

”Laulu valittee mun” ja ”laulu vie miestä<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita yhdessä Sanni-vaimonsa kanssa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla<br />

kesällä 1999.<br />

mennessään, ei mies laulua” hän totesikin<br />

turhia selittelemättä.<br />

Degeneroitunut lokki ja<br />

karvalakkiset flikat<br />

Rankaviidalla oli usein lauluja valitessaan<br />

pilke silmäkulmassa. Laulut olivat<br />

harvoin perinteisiä balladeja tytöistä ja<br />

pojista, riiamisesta tai epäonnisesta rakkaudesta.<br />

Rankaviidan laulut kertovat<br />

degeneroituneesta lokista nakkikiskalla,<br />

kahdesta vanhasta variksesta aidalla,<br />

sahtimestarista, karvalakkisista flikoista,<br />

strasbourgilaisesta kottaraisesta, Tuonelan<br />

viikatemiehestä, alakuloisesta pässistä<br />

tai hauesta puussa. Rankaviidassa olikin<br />

humoristisen kupletöörin piirteitä. Toki<br />

laulujen joukossa oli myös perinteisempiä<br />

kansanlaulujen aiheita, mutta niihinkin<br />

Rankaviita oli usein piilottanut tai pistänyt<br />

näkyvästi esille ainakin pienen tavallisuudesta<br />

poikkeavan piirteen.<br />

Erkki Rankaviidan omat sanoitukset<br />

yhdistävät sekä perinteisen kansanlaulun<br />

että kaunokirjallisen materiaalin aineksia.<br />

Sanoituksista heijastuu sekä hänen kirjallisuus-<br />

ja lukemisharrastuksensa että<br />

kotona vallinnut musiikillinen ilmapiiri,<br />

jossa kansanlauluilla ja virsienveisuulla<br />

oli paljon sijaa. Rankaviidan omat sanoitukset<br />

eroavat kansanlauluista. Ne ovat<br />

ovelampia, yllättävämpiä, moninaisempia<br />

ja humoristisempia. Ne olivat usein myös<br />

ajankohtaisia ja tilanteeseen sopivia.<br />

Erkki Rankaviita seisoi sekä laulunsanojensa<br />

että lauluissa kerrottujen kertomustensa<br />

takana. Sanat kuvasivat hänen<br />

maailmaansa Karijoen Järvikylällä<br />

sekä laajemmin elämää Suomessa – siten<br />

kuin se Karijoen Järvikylällä 1920-luvulla<br />

Erkki Rankaviitaa<br />

levyillä ja kirjassa<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutti on julkaissut<br />

uudelleen Erkki Rankaviidan<br />

levytykset neljän cd-levyn kansiona<br />

sekä kirjan Erkki Rankaviita – Elämä ja<br />

laulut. Tuuli Talvitie kirjoitti ja toimitti<br />

pitkäaikaisen ystävyyden ja haastattelurupeaman<br />

pohjalta teoksen, joka<br />

tarjoaa ensi kertaa syväluotaavan<br />

katsauksen Rankanviidan elämään ja<br />

laulujen sielunmaisemiin. Kirja sisältää<br />

mestarilaulajan vivahteikkaan elämänkerran<br />

sekä laajan nuottiliitteen, joka<br />

sisältää runsaan otoksen Rankaviidan<br />

laulamista ja sepittämistä lauluista.<br />

kansanmusiikki-instituutti.fi<br />

sekä kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki<br />

11

Rankaviita nimesi<br />

itsensä ”Kytölän<br />

loukon ja lähikorpien<br />

renkuttajaksi”<br />

syntyneelle ja siellä koko ikänsä eläneelle<br />

Rankaviidalle näyttäytyi. Laulun sanoihin<br />

sisältyi käsitys sekä nykypäivästä että menneestä.<br />

Hän lauloi nykypäivän ilmiöistä<br />

oivaltavalla tavalla. Hän lauloi ja kertoi<br />

mielellään myös menneestä elämästä.<br />

Minoon kiinni 30-luvussa, kun ittellä<br />

oli sillon makeat oltavat. Laulanki mielelläni<br />

siitä. Naapuriakatkin passas, kun äitee<br />

viiren tytön jäläkehen synnytti taloon<br />

pojan. Talouslamasta en sillon tienny mitään,<br />

söin nisua.<br />

Rankaviita kertoi lauluillaan pelkistettyjä<br />

tarinoita tarkasti valitsemistaan<br />

aiheista. Hän oli hyvin tinkimätön ”lauluja<br />

laittaessaan”. Myös esitykset olivat pelkistettyjä:<br />

lavalla olivat usein vain laulaja<br />

itse sekä haitarinsoittaja. Suurin rooli oli<br />

laululla ja sen kertomalla tarinalla. Rankaviita<br />

oli vaatimaton mies. Hän nimesi<br />

itsensä ”Kytölän loukon ja lähikorpien<br />

renkuttajaksi”. Hän kaihtoi ”ylisanoja, korupuheita<br />

ja mainesanoja”. Kaikkinainen<br />

turha hienostelu oli kaukana hänen esiintymisistään<br />

sekä hänen sommittelemiensa<br />

laulujen sanoista.<br />

Kansanlaulajista karismaattisin<br />

Erkki ja hänen vaimonsa Sanni Rankaviita<br />

asuivat kotitilallaan Karijoen Kytölän<br />

loukolla vuoteen 2006 asti, jonka<br />

jälkeen – käytännön ja Erkin sairauden<br />

sanelemana – he joutuivat muuttamaan<br />

pois kotoaan kirkonkylälle palvelukotiin<br />

ja myöhemmin vanhainkotiin. Vaikka mieli<br />

ja ajatus veivät kirkonkylältä usein Kytölän<br />

loukolle, he eivät enää palanneet kotiinsa<br />

asumaan vakituisesti. He saivat kuitenkin<br />

asua ja elää yhdessä aina vuoteen 2009<br />

asti. Tuon vuoden helmikuussa kolme<br />

päivää ennen 82-vuotissyntymäpäiviään<br />

Erkki Rankaviita nukkui pois. Sanni Rankaviita<br />

seurasi miestään tuonpuoleiseen<br />

kaksi vuotta myöhemmin.<br />

Erkki Rankaviitaa sanottiin kansanlaulajista<br />

karismaattisimmaksi. Hän yhdisti<br />

uutta ja vanhaa, omaa ja vierasta, ja teki<br />

niistä omannäköisiään versioita, joita hän<br />

kutsui sommitelmiksi. Keikkoja hän teki<br />

valtavasti, eikä Erkille merkinnyt mitään<br />

se, oliko esiintyminen paikallisessa vanhainkodissa<br />

vai helsinkiläisen rock-klubi<br />

Tavastian lavalla.<br />

Musiikki ja tanssi<br />

vastaanottokeskuksissa<br />

Teksti ja kuva:<br />

Riitta-Liisa Joutsenlahti<br />

Syksyllä 2015 Suomeen on saapunut<br />

tätä kirjoittaessa lähes 30 000 turvapaikanhakijaa,<br />

jotka on sijoitettu<br />

115:lle paikkakunnalle. Erilaisia vastaanottokeskuksia<br />

lienee jo yli 90. Tulijoiden<br />

joukossa on myös eri alojen taiteilijoita:<br />

muusikoita, tanssijoita, kuvataiteilijoita<br />

ja kirjoittajia. Musiikki ja tanssi ovat toimineet<br />

syksyn aikana merkittävässä sillanrakentajan<br />

roolissa keskusten avatessa<br />

oviaan paikkakunnan asukkaille.<br />

Syyskuussa käynnistyi vapaaehtoisvoimin<br />

Facebookissa ryhmä nimeltä ”Soitinkeräys<br />

Refugee Hospitality Club”. Projektin<br />

taakse ovat tulleet suuret musiikin alan<br />

järjestöt kuten Elvis ry, Muusikot ry ja<br />

Maailman musiikin keskus. Projekti toimii<br />

täysin vapaaehtoisvoimin. Alunperin<br />

muusikko Ninni Poijärven ideasta lähtenyt<br />

projekti pyrkii auttamaan maahan<br />

tulleita muusikkoja hankkimalla heille<br />

instrumentteja. Instrumentin hankkiminen<br />

mahdollistaa turvapaikanhakijalle<br />

toimimisen muusikkona joko opettaen<br />

tai esiintyen.<br />

Projektissa on hankittu soittimia yksittäisille<br />

muusikoille, mutta myös vastaanottokeskuksien<br />

tarpeisiin. Soittimia voi lahjoittaa<br />

tai jokaisella halukkaalla on mahdollisuus<br />

lähteä myös soitinkummiksi. Soitinkummi<br />

ottaa selvää tarpeista, hankkii soittimet<br />

ja lahjoittaa ne eteenpäin. Ryhmässä toimii<br />

myös eri musiikin alojen ja soittimien<br />

asiantuntijoita, joilta voi aina pyytää apua<br />

soitinhankinnoissa ja eri kulttuurien musiikkikysymyksissä.<br />

Harkinnassa on myös<br />

joukkorahoitusprojekti, josta saadut varat<br />

käytettäisiin soittimien hankkimiseen. Kysytyimpiä<br />

soittimia ovat kitarat ja perinteiset<br />

kielisoittimet kuten oud-luuttut ja sazit eli<br />

baglamat sekä darbukat ja muut lyömäsoittimet.<br />

Näistä on tällä hetkellä huutava pula.<br />

Vastaanottokeskukset ovat hyvin erilaisia<br />

sekä fyysisiltä tiloiltaan, sijainneiltaan<br />

että asukkailtaan. Yhteistä on kuitenkin<br />

se, että on tärkeää saada mielekästä<br />

toimintaa keskusten asukkaille ja myös<br />

työllistää heitä mahdollisuuksien mukaan.<br />

Toiminnan järjestämisessä tärkeintä on<br />

integroiva toiminta, jossa paikallisella<br />

kantaväestöllä on mahdollisuus osallistua<br />

samoihin toimintoihin keskusten asukkaiden<br />

kanssa vastaanottokeskustoiminnan<br />

erityispiirteet huomioiden.<br />

Vastaanottokeskusten asiakkaille voidaan<br />

järjestää jameja, yhteissoittoa ja –laulua,<br />

muskareita, työpajoja ja konsertteja.<br />

Musiikkia, erityisesti lauluja käytetään<br />

taidetoiminnan lisäksi suomen kielen opiskelussa.<br />

Suomalaiset kansanlaulujen melodiikka<br />

ja rytmit ovat selkeitä ja niiden<br />

avulla on helppo opiskella sanoja, lauseita<br />

ja ääntämistä. Asukkaat voivat osallistua<br />

myös itsenäisesti paikkakunnalla järjestettävään<br />

toimintaan.<br />

Suomen<br />

Kulttuurirahasto<br />

tukee Kohtaamisia<br />

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt<br />

130 000 euron apurahan Encounters<br />

– Kohtaamisia -hankkeelle, joka<br />

pyrkii lisäämään paikallisten ihmisten<br />

ja vastaanottokeskusten asukkaiden<br />

hyvää kanssakäymistä taiteen keinoin<br />

eri puolilla Suomea. Hankkeen toteuttaa<br />

pirkanmaalainen Kulttuuriosuuskunta<br />

Uulu vuoden 2016 aikana. Uulun<br />

toiminta on valtakunnallista, ja tämä<br />

hanke järjestetään yhteistyössä Maailman<br />

musiikin keskuksen kanssa.<br />

Kulttuuriosuuskunta Uulu vierailee<br />

vuoden 2016 aikana vähintään 15 kunnassa,<br />

jossa on vastaanottokeskus. Toiminta<br />

sisältää musiikkityöpajoja, perhemuskareita<br />

sekä kaikille avoimia iltamia.<br />

Hanke tavoittaa laajasti eri ikäryhmät.<br />

Hankkeen tuloksista tehdään tutkimusraportti<br />

ja metodiopas, jossa esitellään<br />

taidelähtöisen toiminnan mahdollisuuksia<br />

vastaanottokeskustyössä.<br />

12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Sarjaa tuottaa:<br />

Tärkeintä on<br />

läsnäolo ja rakkaus<br />

Teksti: Jaana-Maria Jukkara<br />

Kuva: Olli Holmström<br />

Mennessäni lähes mihin tahansa Balkanin tai Lähi-idän alueen musiikkitradition<br />

konserttiin Helsingissä – paikallisten muusikoiden pihasoittoon<br />

tai isoon konserttisaliin ulkomaisine vieraineen, alkaa katseeni heti etsiä<br />

häntä. Meri-Sofia Lakopouloksen löytää näistä konserteista yleensä<br />

aina soittamassa, tapahtumaa organisoimassa tai ainakin alati avuliaana<br />

auttamassa järjestelyissä.<br />

ESITTELYSSÄ<br />

Meri-Sofia<br />

Lakopoulos<br />

Nimi: Meri-Sofia Lakopoulos<br />

Syntymäpaikka: Helsinki<br />

Ammatti: Freelancer-muusikko,<br />

asioimistulkki, opas<br />

Nykyinen kotipaikkakunta: Helsinki<br />

Yhtyeet: Ava ensemble, Antama,<br />

Iberia, Scholares aeternes, Girotondo,<br />

Tonos, Kismet ja Valkolaiset<br />

Elämän motto: Näillä eväillä<br />

mennään ja yritetään parhaamme<br />

vain kävi itsestään – oli<br />

viehtymys moodeihin ja rytmeihin.<br />

Luulen etten ole valin-<br />

-Kaikki<br />

nut tietoisesti niitä maita joiden kansanlauluja<br />

laulan tai musiikkia nyt soitan. Osittain<br />

linja on vain kulkeutunut tiettyä reittiä.<br />

Meri-Sofian elämän musiikkiaktivismi<br />

alkoi heti varhaislapsuudessa. Äidin puoleisten<br />

isovanhempien ja tädin kautta tapahtui<br />

jo tarhaikäisenä johdatus klassisen<br />

musiikin äänimaailmaan ja isän sekä äidin<br />

tuttavapiirin kautta kreikkalaisen folkmusiikin<br />

äänimaisemaan. Kolmivuotiaana<br />

Itä-Helsingin musiikkiopistolla aloitettua<br />

muskaria seurasivat hieman myöhemmin<br />

viuluopinnot ja lapsikuorot.<br />

– Lukioikäisenä perustin vanhan musiikin<br />

lauluryhmiä, jotka jäivät melko lyhytikäisiksi.<br />

Kiinnostukseni kreikkalaiseen<br />

musiikkiin vanhempieni jälanjälkiä seuraten<br />

alkoi lukiossa niin ikään. Alle kaksikymppisenä<br />

aloin esiintyä vanhempieni<br />

kreikkalaisen musiikin yhtyeessä ja<br />

pureutua kreikkalaisen kansanmusiikin<br />

maailmaan syvemmin. Toimin laulajana<br />

muissakin suomalaisten perustamissa<br />

kreikkalaisen folkin kokoonpanoissa.<br />

Haastattelija on hengästynyt jo tässä<br />

vaiheessa, mutta Meri-Sofia kertoo innostuneena<br />

edelleen uusista aluevaltauksista.<br />

– Parikymppisenä aloin kuunnella ja<br />

varovaisesti myös tehdä muiden maiden<br />

musiikkia. Tein myös sanoituksia kreikkalaisiin<br />

sekä persialaisiin ja turkkilaisiin<br />

lauluihin. Luulen että tämän sanoitusinnostuksen<br />

omaksuin sanoituksia<br />

maailmanmusiikkiin tekevältä äidiltäni.<br />

Klassinen laulu jäi, mutta yllättäen viulunsoitto<br />

jatkui tauon jälkeen aktiivisena.<br />

Tässä vaiheessa Meri-Sofian kiinnostus<br />

kansanmusiikkiin alkoi korostua. Hän<br />

tutustui sekä Suomen, että myös muiden<br />

maiden kansansoittimiin käyden yksityisopetuksessa<br />

ja osallistuen workshoppeihin<br />

sekä Suomessa että Kreikassa.<br />

– Niitä asioita joita olisin halunnut<br />

opiskella, ei ollut tuolloin mahdollista<br />

opiskella Suomessa. Vasta joitain vuosia<br />

sitten alkoi Glomas-koulutus Sibelius-<br />

Akatemiassa.<br />

Meri-Sofia jatkoi musiikin aktiivista<br />

harrastamista monipuolisesti, opiskeli<br />

myös Montessori-pedagogiikkaa ja työskenteli<br />

päiväkodissa, opiskeli matkailua,<br />

sosiologiaa ja persiaa sekä asioimistulkkausta.<br />

Monipuolinen toiminta musiikin<br />

ammattilaisena niin muusikkona kuin<br />

opettajana vakiinnutti Meri-Sofian aseman<br />

muusikkokentässä.<br />

Meri-Sofia toimii aktiivisesti monissa<br />

yhtyeissä. Läheiseksi tuntemaansa Lähi-<br />

Idän alueen musiikkia hän pääsee esittämään<br />

Ava ensemblessä ja sekä Tonosyhtyeessä.<br />

Keskiajan moniääninen laulu sekä moniääninen<br />

kansanlaulu kiinnostaa Meri-<br />

Sofiaa intohimoisesti.<br />

– Moniäänisyys on rikasta erityisesti<br />

georgialaisessa kansanlaulussa ja sen<br />

tekemisestä olen iloinnut tähän saakka<br />

esimerkiksi yhtyeissä Iberia, Polybellyt,<br />

Kismet, sekä ortodoksisesta perinteestä<br />

kumpuavia kristillisiä kansanlauluja esittävässä<br />

lauluyhtyeessä.<br />

– Pidän musiikkia myös tärkeänä harrastuksena,<br />

ei vain työnä.<br />

Esimerkkinä tästä Meri-Sofia mainitsee<br />

Girotondo-ryhmän, joka kerää lauluja<br />

Balkanin ja Etelä-Euroopan alueelta sekä<br />

vuonna 2000 perustetun keskiajan musiikkia<br />

esittävän Scholares aeternes -yhtyeen,<br />

joka kerää ja esittää eurooppalaisia lauluja.<br />

Meri-Sofia mainitsee tärkeimmiksi vaikuttajiksi<br />

muusikkoudelleen kaikki opettajansa<br />

muskarista lähtien. Mainituksi<br />

tulevat esikuvat maailmalta ovat usein<br />

muusikoita joiden työn taiteilijan oma tausta<br />

tai sanoma tekee haasteelliseksi, kuten<br />

kurdimuusikot Siwan Perwer ja Aynur – ja<br />

taiteilijat jotka ovat myös aktivisteja, kuten<br />

makedonialainen romanilaulajatar Ezma<br />

Redžepova, joka on adoptoinut useita<br />

heikossa asemassa olevia lapsia. Kreikkalaisista<br />

laulajattarista esikuvia ovat olleet<br />

Haris Aleksiou, Savina Iannatou, Iota<br />

Lida ja Elefteria Arvanitaki. Iranilainen<br />

innoittaja on ollut Simā Binā, ja turkkilaisista<br />

muusikoista mainituksi tulevat Selda<br />

Bağcan ja Arzu Şahin. Suomalaista kansanmuusikoista<br />

korvat ja sydämen ovat<br />

avanneet erityisesti Sanna Kurki-Suonio<br />

sekä Suden aika -yhtye.<br />

– Juuri nyt on musiikissa minulle tärkeintä<br />

läsnäolo. Se olisi ideaalia että saisin<br />

välitettyä myönteistä tunnelmaa ja<br />

ajatuksia – rakkautta.<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

13

14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Maailmanmusiikin pioneerit<br />

Sakari Kukko ja<br />

Piirpauke juhlatunnelmissa<br />

Teksti: Paul Silfverberg<br />

Kuva: Maarit Kytöharju<br />

Legendaarinen Piirpauke-yhtye juhlistaa tänä vuonna 40-vuotistaivaltaan<br />

ja yhtyeen primus motor Sakari Kukko omaa 50-vuotista taiteilijanuraansa.<br />

Kajaanilaisesta katulaulajasta arvostetuksi jazzmuusikoksi edennyt Kukko teki<br />

maailmanmusiikkia ennenkuin koko termiä oli keksitty.<br />

alkoi kahdeksanvuotiaana<br />

katulaulajana Kajaanissa:<br />

lauloin italialaisen -Artistiurani<br />

Robertinon lauluja italiaksi periaatteella<br />

ensin maksu, sitten laulu. Hyvin alkanut<br />

ura tosin lopahti, kun äitini näki minut<br />

rahastamassa naapurintyttöä ja haki kultakurkun<br />

korvista kiskoen kotiin. Varsinaiset<br />

musiikinopintoni alkoivat kun sain opettajakseni<br />

pianonsoiton lehtori Anni Helasvuon.<br />

Hän olikin fantastinen opettaja,<br />

joka rohkaisi omaehtoiseen ja vapaaseen<br />

soittoon, todeten kyllä myös, että nuo<br />

nuotitkin kannattaa opetella. Laulu-urani<br />

huipentui vuonna 1965 kahteen voittoon<br />

kansallisissa laulukilpailuissa.<br />

Äänenmurroksen tullessa Sakarin<br />

isä ehdotti laulun vaihtamista johonkin<br />

puhaltimeen ja tästä alkoi huilun soitto.<br />

60-luvun puolessa välissä pantiin myös<br />

bändejä pystyyn Sakke toimi niissä kitaristina.<br />

Soulset-yhtyeen keikan innoittamana<br />

hankittiin seuraavaksi saksofoni,<br />

mikä johdatti soulin kautta jatsin pariin.<br />

Musiikki oli oleellinen osa Sakarin perheen<br />

elämää, minkä vuoksi vaikutteita oli<br />

jo lähtökohtaisesti monia.<br />

– Robertino oli ensimmäinen esikuva.<br />

Tiedostamaton kiinnostus maailmanmusiikkiin<br />

syntyi ehkä kuullessani pienenä<br />

kajaanilaisen lapsitähden Sakari Hotin<br />

tulkintaa Mustalaiseksi olen syntynyt -kappaleesta.<br />

Kun radiossa oli tuohon aikaan<br />

tarjolla vain yksi kanava, niin tuli kuunnelluksi<br />

kaikkea mitä sieltä tuli. Viulistit<br />

kuten Oistrakh ja Heifetz kolahtivat ja<br />

pyynnöstäni minulle ostettiinkin viulu.<br />

Se osoittautui kuitenkin vaikeaksi peliksi<br />

eikä johtanut viulistin uraan. <strong>Kansanmusiikki</strong><br />

juurtui selkäytimeen ennen kaikkea<br />

kansanlaulujen muodossa; niitä laulettiin<br />

sekä kotona että koulussa. Hootenannyn ja<br />

folkin kautta päästiin kaveribändillä tositoimiin<br />

ja se johdatti rockariksi, Jimi Hendrixin<br />

räjäyttäessä tajunnan totaalisesti.<br />

Sakke teki päätöksen muusikon urasta<br />

jo 16-vuotiaana. Ajatuksissa siinnellyt klassinen<br />

ura lopahti kuitenkin alkuunsa, kun<br />

hänet jätettiin Oriveden klassisen musiikin<br />

leirillä B-orkesteriin. Heti sen jälkeen aukeni<br />

toinen ovi musiikin maailmaan: Kajaanin<br />

pop-jazzleiriltä löytyi pääsy tuon ajan<br />

ykkösmuusikoiden soittoihin, opettajina<br />

kun olivat muun muassa Pekka Pöyry,<br />

Paroni Paakkunainen, Otto Donner ja<br />

Pekka Pohjola. Välittömästi Helsinkiin<br />

muuton jälkeen avautuivat ovet moniin<br />

uudemman jatsin huippukokoonpanoihin<br />

ja kun Sakari sai kolmivuotisen apurahankin,<br />

oli ammatinvalinta selvä.<br />

Kööpenhaminan People to People -festivaaleilla<br />

Tapiola Big Bandissä soittanut<br />

Sakari kuuli romanialaista yhtyettä, jonka<br />

taragotin soittaja aiheutti valaistumisen.<br />

– Kokemuksen jälkeen aloin pohtia,<br />

että soiton lähtökohtana voisi olla muukin<br />

kuin amerikkalainen jazz. Piirpauke<br />

kasattiin pian tämän jälkeen. Vanhalle<br />

ylioppilastalolle oli tulossa jazz-ilta ja<br />

minua pyydettiin kasaamaan sinne bändi.<br />

Idea Piirpaukesta syntyi basisti Antti<br />

Hytin kanssa ja lähtökohtana oli, että ei<br />

soiteta perusjatsia vaan haetaan vaikutteet<br />

maailmalta. Mukaan saatiin Hasse Walli<br />

kitaraan ja rumpaliksi valittiin Jukka<br />

Vasama. Itse soitin alusta lähtien sekä<br />

puhaltimia että koskettimia.<br />

Konevitsan<br />

kirkonkelloilla maineeseen<br />

Ensilevyn myötä yhtyeen ura sai lentävän<br />

lähdön: Konevitsan kirkonkelloista tuli<br />

vuoden 1975 yllätyshitti ja siitä onkin<br />

muodostunut osa yhteistä kansallista tajuntaamme.<br />

– Piirpauken perustamisen jälkeen<br />

reissasin maailmalla ja sieltä palattuani<br />

jäin pohtimaan, mitä voitaisiin tehdä<br />

suomalaisen perinnemusiikin pohjalta.<br />

Ostin sitten kantelelevyn ja löysin sieltä<br />

Konevitsan kirkonkellot, jonka ansiosta<br />

bändi tuli heti laajemmin tunnetuksi<br />

mikä toi meille paljon keikkoja. Siihen<br />

aikaan emme tosin osanneet tehdä hyviä<br />

sopimuksia, joten hitistä ovat tienanneet<br />

lähinnä levy-yhtiöt.<br />

Piirpauke on työstänyt monin tavoin<br />

suomalaisen musiikin perintöä sekä kansanmusiikin<br />

että klassisen musiikin lähtökohdista.<br />

Merikannon Soi vienosti murheeni<br />

soitto oli yhtyeen toinen hitti ja<br />

Laula sinäkin –levyn materiaali pohjautuu<br />

kansakoulun laulukirjaan. Lähes kaikilta<br />

levyillä on vähintään yksi suomalaiseen<br />

kansanlauluun tai kansanmusiikkiin pohjautuva<br />

kappale. Suomen kultakauden<br />

klassikoista Sibelius, Kuula, Madetoja<br />

ja Palmgren on tullut vuosien mittaan<br />

yhä tärkeämpi pohja Kukon musiikille<br />

huipentuen vuonna 2010 ilmestyneeseen,<br />

maailmanmusiikkilistojen kärkeen nousseeseen<br />

Koli-levyyn, jolla on jopa neljä<br />

Sibelius-sävellystä. Parhaiten Piirpauke<br />

tunnettaneen kuitenkin maailmanmusiikin<br />

pioneerina.<br />

Vaikutteita Aasiasta Afrikkaan<br />

– Turkkilainen klarinetisti Deli Selim on<br />

ollut hyvin tärkeä vaikute, samoin intialainen<br />

huilisti Hariprasad Chaurasia. Kun<br />

aloin reissata, löysin Senegalista hengenheimolaisia<br />

Etoile de Dakarin porukoista ja<br />

etenkin bändin musiikillisesta maestrosta<br />

kitaristi Badu Ndjaysta tuli läheinen soittokumppani.<br />

Badu muuttikin Suomeen ja<br />

oli pitkään mukana myös Piirpaukessa.<br />

Badun lisäksi moni muukin upea senegalilaismuusikko<br />

muutti Suomeen etenkin<br />

Hasse Wallin perustaman Asamaan-yhtyeen<br />

kautta. Mutta kyllä minulle tärkeitä<br />

ovat klassikotkin kuten Mozart, Beethoven,<br />

Stravinsky ja Ravel. Monilta klassikoilta<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

15

Piirpauke juhlakonsertissaan Espoon Sellosalissa marraskuussa 2015. Sakari Kukko (vas.), Eerik Siikasaari, Rami Eskelinen,<br />

Ismaila Sane, Nicolas Rehn ja vierailevana trumpetistina Jorma Kalevi Louhivuori.<br />

Sauli Heikkilä<br />

löytyy kansanmusiikin viitteitä ja jopa<br />

Sibeliuksen musiikissa on selviä flamencovaikutteita.<br />

Näitä elementtejä olemmekin<br />

nostaneet esiin Sibelius-sovituksissamme.<br />

Korvat auki kulkeminen ja rajojen rikkominen<br />

ovat aina olleet Saken ja Piirpauken<br />

musiikin lähtökohtina. Riskinotto on<br />

tärkeä lähtökohta improvisaatiossa.<br />

– Riskinotto kuuluu improvisointiin.<br />

Olisi tärkeää pystyä soittamaan täysin intuition<br />

pohjalta. Hienoimpia hetkiä ovat<br />

ne, kun tuntuu kuin muusikoilla olisi telepaattinen<br />

yhteys jopa niin, että voisi astua<br />

sivuun kuuntelemaan itseään. Improvisaatio<br />

on tietty sovitettava musiikkityyliin;<br />

esimerkiksi karnaattisessa musiikissa<br />

lähtökohtana ovat pitkät modaaliset teemat<br />

ja monimutkaiset rytmit kun taas<br />

eurooppalaistyyppistä harmoniaa siinä ei<br />

käytetä. Hyödynnän musiikissani kaikkia<br />

mahdollisia vaikutteita, mutta oman kansan<br />

perinne on silti se tärkein kivijalka.<br />

Badun kanssa olemme puhuneet siitä, että<br />

oma perinne on lähtökohta ja se on tunnettava<br />

hyvin, jotta pystyy rakentamaan sen<br />

pohjalta ja muualta saaduista vaikutteista<br />

oman musiikillisen maailmansa.<br />

Piirpauke on koko olemassaolonsa ajan<br />

tuonut esiin musiikin universaalisuutta.<br />

Maailmalla soitettava musiikki on koko<br />

ajan muutoksessa ja vaikutteet ovat kautta<br />

aikojen sekoittuneet toisiinsa, esimerkkinä<br />

vaikka La Folia, josta Euroopan läpi kuljettuaan<br />

tuli Suomessa Lampaanpolska.<br />

– Musiikkikulttuurien sekoittuminen<br />

luo usein varsin yllättäviä ja hauskoja assosiaatioita.<br />

Kun äänitimme Rempallaanjenkkaa,<br />

kitaristina toiminut Badu nauroi,<br />

että tämähän on aivan Mbabasia (Mbalaxin<br />

Oman kansan perinne<br />

on se tärkein kivijalka<br />

esiaste). Nyt olen työstämässä kolmesta<br />

suomalais- ja kolmesta senegalilaismuusikosta<br />

koostuvan Super Helle -kokoonpanon<br />

kanssa kainuulaisen kansanpelimannin<br />

kappaleisiin pohjautuvaa ”Ressan<br />

Lassi goes Africa” –projektia. Oman säväyksensä<br />

suomalaisen, senegalilaisen,<br />

Balkanin alueen ja kuubalaisen musiikin<br />

keitokseen tuo vielä jousikvartetti, jolle<br />

olen jo säveltänytkin runsaasti soitettavaa.<br />

Iskussa viidennelle<br />

vuosikymmenelle<br />

Piirpaukessa on vuosien mittaan soittanut<br />

yli kolmekymmentä Suomi-jatsin ja modernin<br />

rockin mestaria, minkä lisäksi levyillä<br />

vierailleiden muusikoiden määrä on<br />

melkoinen. Nykykokoonpanossa soittavat<br />

Kukon lisäksi jo pitkään mukana kulkenut<br />

senegalilaissyntyinen lyömäsoittaja Ismaila<br />

Sane, Trio Töykeissä maineeseen nousseet<br />

basisti Erik Siikasaari ja rumpali Rami<br />

Eskelinen sekä bändin soinnille tärkeällä<br />

kitaristin pallilla uusin jäsen Nicolas Rehn.<br />

Vaikka yhtyeessä ei olekaan soittanut puhtaasti<br />

kansanmusiikkitaustaisia muusikoita,<br />

on Piirpauken merkitys suomalaiselle<br />

nykykansanmusiikille ollut suuri ja moni<br />

on kiinnostunut maailmanmusiikista ja<br />

sen kautta suomalaisesta kansanmusiikista<br />

pitkälti Piirpauken innostamana.<br />

Ja onpa moni kansanmusiikkitaustainen<br />

muusikkokin puolestaan saanut vaikutteita<br />

maailmanmusiikin ja jatsinkin suuntaan<br />

Piirpauke ja Sakari<br />

Kukko: Paulin<br />

levytärpit<br />

Piirpauke 2<br />

Piirpauken toinen levy on ehkä jopa ensimmäistä<br />

parempi. Bulgarialainen Imala<br />

Maika lopettaa levyn yhtä hienosti<br />

kuin ensilevyn Konevitsan kirkonkellot.<br />

Piirpauke: Kirkastus<br />

Oma suosikkikoonpanoni Kukko, Nylund,<br />

Saastamoinen ja Nekljudow. Levyllä<br />

mukana myös Kukon hieno soololevy<br />

Kajastus.<br />

Sakari Kukko: Joulu<br />

Vapaata jatsia hengittävä upea joululevy.<br />

Piirpauke:<br />

Laulu laineilla<br />

Hieno Schubert-liedien kooste afrovaikutteilla.<br />

Piirpauke: Ilo<br />

Uusin levy jatkaa siitä, mihin maailmanmusiikkilistallakin<br />

menestynyt Kolialbumi<br />

ehti.<br />

Piirpauke: Ikiliikkuja<br />

Hyvä peruskokoelma ensilevystä vuoteen<br />

2004<br />

Piirpauken johdattelemana. Ja jatkoakin<br />

on luvassa<br />

– Jos hengissä pysytään, niin eiköhän<br />

sitä vietetä jo kohta Piirpauken 50-vuotisjuhlia.<br />

16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Ildikó Lehtisestä Kalevalaisten<br />

Naisten Liiton puheenjohtaja<br />

Suomalais-ugrilaisten kansojen naisten<br />

pukuja ja koruja tutkinut Ildikó Lehtinen<br />

valittiin Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtajaksi<br />

seuraavaksi kolmeksi vuodeksi<br />

Liiton vuosikokouksessa syyskuussa.<br />

Unkarilaissyntyinen Lehtinen on toiminut<br />

tutkijana Suomen kansallismuseossa ja<br />

Kulttuurien museossa sekä Helsingin ja<br />

Turun yliopistojen suomalais-ugrilaisen<br />

kansatieteen dosenttina.<br />

Ildikó Lehtinen on tehnyt lukuisia<br />

kenttätyömatkoja suomalais-ugrilaisten<br />

kansojen pariin, kuten hantit, marit, mordvalaiset<br />

ja udmurtit. Hän on naisten elämän<br />

tutkija ja historiallisten korujen sekä<br />

kansanpukujen asiantuntija. Hän on<br />

julkaissut paljon tiedettä popularisoivaa<br />

kirjallisuutta ja käsikirjoittanut lukuisia<br />

näyttelyitä. Lehtinen on vaikuttanut monissa<br />

kulttuuriperintöalan järjestöissä,<br />

kuten M. A. Castrenin seurassa, Suomalais-<br />

Ugrilaisessa Seurassa ja kansatieteilijöiden<br />

JuuriJuhla-RotFestin<br />

Sellosalin konsertit<br />

jo myynnissä!<br />

JuuriJuhla-RotFest raottaa jo ohjelmasisältöään Sellosalin konserttien verran. Niiden<br />

liput tulivat myyntiin 1.12 Lippupisteeseen, www.lippu.fi/juurijuhla.<br />

JuuriJuhlan vuoden 2016 Sellosalin konserteissa kuullaan jälleen suomalaisen kansanmusiikin<br />

huippuyhtyeitä. 6.4. lavalle nousee Värttinä, ja 8.4. Sellosalin valtaavat Frigg<br />

ja Saaga Ensemble. Lauantaina 9.4. nähdään mittava Kansantanssin riemua! –konsertti<br />

Kansantanssin riemuvuoden kunniaksi. Konsertissa esiintyvät Brage folkdanslag, Kansantanssiryhmä<br />

Kärri, Kansantanssiryhmä Tyrni, PKNS – Pääkaupunkiseudun karjalaiset<br />

nuoret, Pörriäiset Nurmijärveltä, Tanhu-Visa sekä Kansantanssiryhmä Kumppanpäi<br />

Turusta. Konsertin jälkeen yleisö tanssitetaan hurmioon lämpiössä.<br />

www.juurijuhla.fi<br />

yhdistys Etnos ry:ssä. Väitöskirjan aiheena<br />

olivat marien korut.<br />

Kalevalaisten Naisten Liitto on valtakunnallinen<br />

perinne- ja kulttuurijärjestö,<br />

joka tekee tunnetuksi suomalaista kulttuuriperintöä.<br />

61 jäsenyhdistyksessä on<br />

yli 4 000 jäsentä. Liitto omistaa Kalevala<br />

Koru Oy:n. Liitto tekee yhteistyötä Naisjärjestöjen<br />

Keskusliiton ja muiden kulttuurijärjestöjen<br />

kanssa. Vuoden 2016 teema<br />

on ”Samaa sukua”.<br />

www.kalevalaistennaistenliitto.fi<br />

www.sellosali.fi<br />

Maetka auttaa<br />

artisteja<br />

Marjatta & Kaisa eli maetka on uudenlainen<br />

konsepti, joka toimii monipuolisesti tapahtumien,<br />

viestinnän ja kulttuurin laajalla<br />

kentällä. Maetkan ideana on auttaa kuntia,<br />

yrityksiä, festivaalijärjestäjiä, artisteja, tai<br />

vaikka yksityisiä ihmisiä erilaisissa kulttuuriin<br />

ja vapaa-aikaan liittyvissä hankkeissa.<br />

Maetkan itsenäiset yrittäjät Riitta<br />

Huttunen ja Sirpa Lahti ovat toimineet<br />

aikaisemmin kin monipuolisesti kulttuurituotantojen<br />

edistäjinä. Riitta muun muassa<br />

projektipäällikkönä Music Finlandissa, tuottajana<br />

Aito Recordsissa ja toiminnanjohtajana<br />

Kanteleliitossa ja Sirpa Haapavesi Folk<br />

Music Festivalin toiminnanjohtajana sekä<br />

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän<br />

tuotantokoordinaattorina.<br />

Marginaalimusiikin kentällä managereista<br />

on huutava pula. Maetka pyrkii auttamaan<br />

muusikoita uran eri vaiheissa antamalla<br />

joko tuotannollista apua kiertueiden<br />

järjestämisessä tai sparrausta esimerkiksi<br />

toiminnan suuntaamiseen ulkomaille. Talliin<br />

ei hankita pitkää artistilistaa vaan toiminta<br />

on projektiluonteista. Ensimmäisenä työnään<br />

Marjatta & Kaisa edusti Folkelarmin<br />

kansainvälisessä messutapahtumassa suomalaisia<br />

showcase artisteja Aallotar, Jouko<br />

Kyhälä & Filip Jers, sekä Piia Kleemola.<br />

www.maetka.fi<br />

Hanna Kinnunen<br />

Konsta Leppänen<br />

Uulu sai lastenkulttuuripalkinnon<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriö palkitsi Kulttuuriosuuskunta<br />

Uulun Lapsenpäivä-palkinnolla<br />

marraskuussa. Opetus- ja kulttuuriministerin<br />

myöntämä Lapsenpäivä-palkinto on<br />

tunnustus merkittävästä työstä taidekasvatuksen<br />

ja taideharrastamisen edistämiseksi.<br />

Perusteluissa sanotaan: Kulttuuriosuuskunta<br />

Uulu opettaa lapsille ja nuorille suomalaisen<br />

ja muun maailman musiikkikulttuureja alkuperäisten<br />

soitinten, laulujen, tanssien ja<br />

leikkien kautta. Uulu tarjoaa välineitä ymmärtää<br />

musiikin ja kulttuurin suhdetta ja<br />

puolustaa jokaisen lapsen ja nuoren oikeutta<br />

omanlaiseensa musikaalisuuteen.<br />

Uulu on luonut uutta, monikulttuurista<br />

musiikkipedagogiikkaa lapsille ja nuorille.<br />

Vuodesta 2012 lähtien Uulu on toiminut<br />

aktiivisesti myös vastaanottokeskuksissa.<br />

Vuonna 2003 perustettu Kulttuuriosuuskunta<br />

on kotoisin Tampereelta ja siihen<br />

kuuluu etnomusikologeja, muusikoita ja<br />

muita kulttuurialan ammattilaisia.<br />

Toinen Lastenpäivä-palkinnon saaja<br />

oli Kiertueteatteri Taimine. Lastenkulttuurin<br />

valtionpalkinnot saivat taiteilija<br />

Inger-Mari Aikio sekä Sairaalaklovnit ry.<br />

uulu.fi<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

17

Kansantanssin riemuvuosi<br />

Petri Hoppu<br />

Ensi vuonna kansantanssijat viettävät<br />

historiansa suurinta juhlaa, kun<br />

kansantanssitoiminta täyttää 150<br />

vuotta Suomessa. Ensimmäiset kansantanssiesitykset<br />

Suomessa nähtiin Taitelijaseuran<br />

vuosijuhlassa Runebergin päivänä<br />

5.2.1866. Kansallisten tanssien esittäminen<br />

oli ollut suosittua eurooppalaisissa baleteissa<br />

kansallisromantiikan hengessä jo<br />

pitkään, mutta suorin esikuva kyseisille<br />

esityksille löytyy yllättäen Keski-Euroopan<br />

kansanjuhlista. Helsingfors Dagbladiin<br />

kirjoittanut tuntematon matkamies vieraili<br />

vuonna 1865 Sveitsissä, jossa hän osallistui<br />

paikallisiin juhliin. Niissä hän ihasteli<br />

kansantansseja sisältäneitä esityksiä, joita<br />

hän toivoi Suomeenkin.<br />

Kyseisen kirjoittajan artikkelisarja herätti<br />

innostunutta keskustelua , ja tämän seurauksena<br />

sveitsiläinen tanssimestari T. Gerber<br />

kutsuttiin saman vuoden lopussa Suomeen<br />

opettamaan koreografioitaan, joista on jäänyt<br />

elämään Niittotanssi (Skördedansen). Gerber<br />

ei kuitenkaan kuulunut Runebergin päivän<br />

esitysten varsinaisiin järjestäjiin, vaan nämä<br />

olivat helsinkiläistä sivistyneistöä, joukossa<br />

mm. ”satusetä” Zacharias Topelius.<br />

Esiintyjinä Taiteilijaseuran vuosijuhlassa<br />

toimi kuudenkymmenen hengen helsinkiläisryhmä,<br />

joka jakaantui ”pohjalaisiin”,<br />

”länsisuomalaisiin” sekä ”itäsuomalaisiin”.<br />

Nämä esittivät kukin oman ohjelmistonsa,<br />

joiden ajateltiin heijastavan paikallisia<br />

piirteitä. Pohjalaisten esityksessä mukana<br />

olivat menuetti, valssi ja polska, länsisuomalaisilla<br />

tanssit Tanttuli ja Yläneen polska<br />

sekä itäsuomalaisilla Heinolan polska ja<br />

Koiviston polska (Björköpolska). Esitykset<br />

saavuttivat suuren suosion, ja kansantanssi<br />

löysikin pian tiensä esimerkiksi teatteriesityksiin<br />

ja myöhemmin myös suosituksi<br />

harrastusmuodoksi.<br />

Vuosi 2016 on täynnä tempauksia, joilla<br />

juhlistetaan tätä tapausta, mutta joukosta<br />

löytyy muutamia erityisen näkyviä tapahtumia.<br />

Runebergin päivänä 5.2. kansantanssi<br />

näkyy vahvasti ympäri Suomea, ja saman päivän<br />

iltana Helsingin Kaivohuoneella nähdään<br />

150 vuoden takaiset esitykset uusintana. Espoon<br />

Sellosalissa puolestaan koetaan tanssin<br />

riemua JuuriJuhlan yhteydessä lauantai-iltana<br />

9.4. Suoranaiset superviikot ovat luvassa<br />

kesäkuun alussa, kun aluksi kansantanssia<br />

juhlitaan Tampereella Pispalan Sottiisissa<br />

8.–12.6. ja heti perään Kauniaisissa Grani-<br />

Folkissa 17.–19.6. Sottiisin lauantaina 11.6.<br />

nähdään myös välähdyksiä kansantanssin<br />

150 vuodesta pilke silmäkulmassa ja kieli<br />

poskella Petri Kauppisen, Antti Järvelän ja<br />

Johanna Keinäsen johdolla toteutettavassa<br />

suurproduktiossa Riemua!<br />

Ensi vuonna kaikki tanhuavat!<br />

Petri Kivinen<br />

Edistämiskeskuksessa henkilövaihdoksia<br />

Kansanmusiikin ja Kansantanssin<br />

Edistämiskeskuksen syyskokouksessa<br />

1.10.2015 valittiin hallituksen<br />

uudet jäsenet erovuoroisten tilalle.<br />

Vuoden 2016 hallituksen puheenjohtajana<br />

jatkaa Risto Kupari ja varsinaiset jäsenet<br />

ovat Risto Elo, Matti Hakamäki, Jukka Heinämäki,<br />

Jaana Kari, Åsa Lillhannus, Anna<br />

Näkkäläjärvi-Länsman, Hannu Oskala,<br />

Hilkka Toivonen-Alastalo, Esa Vilhonen<br />

ja Anna Wegelius. Varajäseniksi valittiin<br />

Riitta Korhonen ja Heidi Palmu.<br />

Edistämiskeskuksen toiminnanjohtaja<br />

Riitta-Liisa Joutsenlahti siirtyi lokakuun<br />

aikana toisiin tehtäviin Suomen Punaisen<br />

Ristin palvelukseen. Joutsenlahti ehti toimia<br />

yhdistyksen toiminnanjohtajana lähes<br />

neljä vuotta, helmikuusta 2012, minä aikana<br />

muun muassa toteutettiin merkittävä<br />

kansanmusiikin ja –tanssin kattojärjestöjen<br />

yhdistyminen ja käynnistettiin alan<br />

yhteinen visiotyö.<br />

Toimet uuden toiminnanjohtajan palkkaamiseen<br />

on aloitettu ja uuden työntekijän<br />

on tarkoitus aloittaa vuoden 2016<br />

alkupuolella. Siihen asti yhdistyksen käytännön<br />

asioita hoitaa sen hallitus.<br />

– Vuoden 2016 osalta toimintaa tulee<br />

määrittämään erityisesti Visio2025 –työn<br />

maaliin saattaminen sekä yhdistyksen portaalin<br />

kehittäminen ja virtaviivaistaminen.<br />

Uutena ja mielenkiintoisena avauksena tullaan<br />

näkemään myös alan valtakunnallisen<br />

teemapäivän toteuttaminen ensimmäistä<br />

kertaa, kertoo hallituksen puheenjohtaja<br />

Risto Kupari.<br />

Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus<br />

on alan kattojärjestö, joka<br />

ylläpitää kansanmusiikki.fi -portaalia,<br />

nimeää alalle vuoden teemat sekä toimii<br />

edunvalvojana sekä toteuttaa alalle yhteisiä<br />

projekteja.<br />

18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Wau, mitä musiikkia!<br />

Varkaudessa innostuttiin ukulelestä<br />

Seppo Kononen<br />

Havaiji on aina Havaiji, mutta se ei estä, etteivätkö havaijilaisten ukulule soisi<br />

myös savolaisten käsissä. Varkaudessa ja sitä ympäröivässä Keski-Savossa<br />

on puhjennut ainutlaatuinen innostus tätä pientä kielisoitinta kohtaan.<br />

Ensimmäiset ukulelet hankittiin pari vuotta sitten, ja nyt soittajien joukko<br />

on kasvanut puoleen sataan. Ensimmäinen levykin on tulossa.<br />

Värikäs ja veikeä Klovni Elviira ja Mukulele<br />

-ryhmä on erikoistunut lastenmusiikkiin ja<br />

tekee mielellään kappaleensa itse.<br />

Mervi Lehtomäki.<br />

Wau, miten mukavaa! Warkauden ukuleleorkesteri WAU on alueen ukuleleharrastuksen lippulaiva.<br />

Varkaus on vanhastaan virkeä<br />

musiikkikaupunki, josta on<br />

lähtenyt maailmalle monta<br />

viihteen taitajaa Esa Pakarisesta<br />

Jaakko Saloon ja Heikki Kahilaan.<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>puolella teki Varkauden<br />

pelimannit hyvää työtä mestaripelimanni<br />

Erkki Vepsäläisen johdolla niin kauan kuin<br />

soittajia riitti. Nuoremman väen perustama<br />

Kaura-ahon kansanmusiikkiyhdistys on<br />

jatkanut perinteitä, ja sen piiristä syntynyt<br />

Rimpsaus on kerännyt kiitosta rempseillä<br />

ja taitavilla esityksillään.<br />

Näitä kaura-aholaisia on kiittäminen<br />

myös nyt roihuavasta ukuleleinnostuksesta.<br />

Ryhmään kuuluva Arto Julkunen<br />

kertoo, että kaikki sai alkunsa yksistä<br />

syntymäpäivistä.<br />

– Ajateltiin lasten ja nuorten keskuksessa<br />

Nikulassa, että näillä synttäreillä<br />

olisi mukava järjestää konsertti. Todettiin,<br />

että kolmessa kuukaudessa ei opi kukaan<br />

soittamaan selloa, mutta että jospa koetetaan<br />

ukuleleä.<br />

Siitä vain sanoista tekoihin. Kymmenkunta<br />

henkeä hankki ukulelen, ryhtyi treenaamaan<br />

ja pidettiin konsertti, joka innosti<br />

heti mukaan uusia soittajia.<br />

– Ukulelessä viehättää ehkä matala<br />

aloittamisen kynnys ja soiton leppoisuus,<br />

Julkunen sanoo.<br />

– Siinä suhteessa se on vähän samanlainen<br />

kuin huuliharppu, mandoliini tai tinapilli:<br />

näennäisesti helppo, mutta loppuun<br />

asti vietynä vaikea. Ja juuri tämä vaikeus<br />

viehättää ukulelessäkin.<br />

Kaura-ahon kansanmusiikkiyhdistys<br />

huolehti ensi alkuun ukulelen opetuksesta,<br />

mutta toiminnan laajetessa käytännön<br />

järjestelyt ovat siirtyneet alueen kansalaisopistolle,<br />

Soisalon opistolle.<br />

Varkaudessa toimii tällä hetkellä kaksi<br />

ja Leppävirralla yksi ryhmä. Kauraaholaiset<br />

jatkavat edelleen kouluttajina.<br />

Ryhmien nuorimmat ovat kymmenvuotiaita,<br />

vanhimmat seitsemänkymppisiä<br />

tai vähän ylikin.<br />

– Pari vanhempaa naista sanoi, että<br />

eivät he taida oppia soittamaan enää<br />

ukuleleä, mutta kun ryhmässä on niin<br />

mukavaa, Arto Julkunen kertoo.<br />

Parin vuoden harjoittelun jälkeen ukuleleä<br />

tohditaan soittaa Varkauden seudulla<br />

jo julkisestikin. Suurin kokoonpano, Warkauden<br />

ukuleleleorkesteri, on ottanut lyhenteekseen<br />

WAU. Pisimmälle on ehtinyt<br />

omaa lastenmusiikkiaan esittävä Klovni<br />

Elviira ja Mukulele -yhtye, joka valmistelee<br />

ensilevyään.<br />

Talvella savolaisten ukuleleinnostukseen<br />

puhalletaan uutta hehkua, kun<br />

kaura-aholaiset järjestävät ensimmäisen<br />

aiheeseen liittyvän Tropical Winter<br />

Ukulele Fest -tapahtuman Leppävirran<br />

Vesileppis-kylpylässä.<br />

Tammikuun 22.-24. päivinä pidettävillä<br />

”ukefestareilla” pidetään useampiakin<br />

kursseja ja kuullaan niiden ohella, miten<br />

ukuleleä soitetaan maailmalla tai muualla<br />

maassa.<br />

Kaukaisin taituri Derick Sebastian<br />

tulee itse Havaijilta, The Merseys Belles<br />

-duo Englannista. Kotimaasta nousevat<br />

estraradille varkautelaisten ryhmien ohella<br />

muun muassa Timo Nykyrin ukuleleorkesteri,<br />

Uket, JPHappo ja Jykylele.<br />

www.tropicalwinterukulelefest.com<br />

Pekka Saraketo<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

19

PERSOONALLINEN<br />

PELIMANNIYHTYE<br />

Paja<br />

Säkkipilli on maailman komein soitin<br />

Omanlaisensa yhtyeen soinnista tekee säkkipillin ja<br />

huuliharpun yhteissoitto. Kaikki Pajalaiset myös<br />

laulavat ja sanovat taitavansa kansantanssitkin<br />

polkasta polskaan. Yhtye pyrkii tuomaan esille<br />

myös pohjoiskarjalaista kansanmusiikkiosaamista. Pajan<br />

musiikki pohjautuu tukevasti suomalaiseen, pohjoismaiseen,<br />

baltialaiseen ja kelttiläiseen kansanmusiikkiin, mutta<br />

ammentaa ennakkoluulottomasti vaikutteita myös muista<br />

musiikinlajeista. Neljän vuoden aikana Paja on matkannut<br />

irkkustandardeista ja coverbiiseistä instrumentaaleihin<br />

ja laulettuihin. Tällä hetkellä yhtyeen ohjelmisto koostuu<br />

jäsenten omista sävellyksistä.<br />

Haastattelu: Maarit Saarelainen<br />

Kuva: Ruut Hokkanen<br />

Talvella 2011 Joen kaupungissa perustettiin kansanmusiikkiyhtye Paja. Soittajien omien sanojen<br />

mukaan: ”Pajassa hikistä duunia paiskovat joensuulaiset uuskansanmuusikot vasaroinaan mandoliinit,<br />

viulut, kitarat, huuliharput, säkkipillit ja muut vempaimet. Pajan ahjossa kuumennetaan<br />

vuosien monipuolinen kokemus rock-, jazz-, punk-, folk-, ja kansanmusiikista.” Nuoret miehet<br />

sanovat takovansa hiki päässä sävykästä, kestävää ja ajatonta nykykansanmusiikkia.<br />

Joen pojat pistivät hynttyyt yhteen<br />

Idea Paja-yhtyeestä syntyi Joensuussa. Porukka tunsi toisensa<br />

ennestään Nikoa ja Taavia lukuun ottamatta. He tapasivat<br />

toisensa ensimmäistä kertaa yhtyettä perustettaessa.<br />

– Musiikkityylit ja instrumentit valikoituivat luontevasti,<br />

koska näihin musiikkityyleihin ja soittimiin olemme perehtyneet<br />

ja näitä soitamme työksemme. Lisäksi säkkipilli on<br />

maailman paras ja komein soitin ja viulussa pitää olla viisi<br />

kieltä‚ Taavi kertoo.<br />

Taavi soittaa myös yhtyeessä 7 Stout Clan ja Esakin oli<br />

sitä perustamassa. Janne soittaa muun muassa yhtyeessä<br />

Trio Beoir.<br />

Paja on yksi Folklandialle valituista show case -bändeistä.<br />

Kun kysyn mitä yhtyeen jäsenet odottavat valinnalta, vastaus<br />

tulee kakistelematta:<br />

– Showcaselta odotamme välitöntä kansainvälistä suosiota.<br />

Kuka on teidän kohdeyleisönne?<br />

– Mitä? Onko meillä kohdeyleisö? Varmaan hyvästä musiikista<br />

pitävät ihmiset? Pääasia että yleisö viihtyy. Jos Taavikin<br />

viihtyy, niin se on bonusta.<br />

Mihin tähtäätte? Aiotteko valloittaa maailman?<br />

– Tarkoitus on luoda tunnettuutta aluksi Pohjoismaissa<br />

ja Baltiassa.<br />

Entä Pajan tulevaisuus, missä olette viiden vuoden päästä<br />

tai 10 vuoden päästä?<br />

– Viiden vuoden päästä ollaan mestareita kaikki, kymmenen<br />

vuoden päästä ollaan jo historiallisesti merkittäviä<br />

yksityishenkilöitä.<br />

Olisiko jotain muuta erityistä mitä haluatte kertoa <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehden<br />

lukijoille?<br />

Taavi: Joensuusta voin lähettää vain ne kuuluisat Kervisen<br />

terveiset.<br />

Janne: Meidän keikalla saa tanssia ja riehuakin jopa.<br />

It´s hammertime!<br />

Pajassa soittavat Niko Pentikäinen (vas.) kitaraa, Janne Ojajärvi huuliharppua,<br />

pitkähuilua, lyömäsoittimia, Esa Satomaa viulua ja Taavi Kervinen<br />

torupilliä, banjoa ja lyömäsoittimia. Kaikki myös laulavat.<br />

20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Petri Hoppu<br />

KOLUMNI<br />

Kansantanssin ammattilaiset ja asiantuntijat<br />

Ensi vuonna juhlavuottaan viettävä<br />

suomalainen kansantanssitoiminta<br />

on viimeisten vuosikymmenten aikana<br />

kokenut kansanmusiikin vanavedessä<br />

vähittäisen mullistuksen alan tekijöiden ja<br />

tietäjien puolella. Kun vuonna 1991 Oulun<br />

konservatoriossa aloitettiin tanssinopettajakoulutus,<br />

jossa kansantanssi oli yksi<br />

suuntautumisvaihtoehto, kansantanssi<br />

nojautui vielä innokkaiden harrastajien<br />

ja valtakunnallisten järjestöjen työntekijöiden<br />

panokseen. Nyt lähes 25 vuoden<br />

jälkeen kansantanssin alalla on useita<br />

koulutettuja tanssijoita, opettajia ja tutkijoita.<br />

Mikä sitten on muuttunut?<br />

Suomen ensimmäiset virallisen koulutuksen<br />

saaneet kansantanssin ammattiopettajat<br />

valmistuivat vuonna 1995. Jo<br />

muutaman vuoden kuluttua tästä syntyi<br />

käsite ”Oulun koulu”, jolla viitattiin uudenlaiseen<br />

tapaan tehdä ja opettaa kansantanssia.<br />

Käsite ei suinkaan aina ollut<br />

pelkästään mairitteleva, sillä monien mielestä<br />

ammattilaiset olivat viemässä alaa<br />

väärään suuntaan ja epäilivät jopa sitä,<br />

voisiko heitä ollenkaan kutsua kansantanssinopettajiksi.<br />

Ilmiö ei ollut millään<br />

muotoa uusi, sillä aivan vastaavasti kansanmusiikin<br />

ammattilaiset olivat jo aiemmin<br />

nostattaneet epäluuloa osassa harrastajia,<br />

ja ”akateemista” kansanmusiikkia ei<br />

välttämättä pidetty oikeana kansanmusiikkina.<br />

Lisäksi kyse ei ollut pelkästään<br />

sisällöstä vaan ärsytystä herätti myös<br />

se, että ammattilaiset halusivat palkkaa<br />

työstään, kun sekä kansanmusiikin että<br />

-tanssin puolella oli vuosikymmeniä totuttu<br />

vapaaehtoistyöhön.<br />

2000-luvulla kansantanssin ammattilaiset<br />

ovat sulautuneet osaksi kansantanssin<br />

kenttää, ja heitä toimii eri puolilla<br />

erityisesti nuorisoseurajärjestön ryhmien<br />

opettajina mutta myös esimerkiksi tanssijoina<br />

ammattiryhmissä. Kun ensimmäisistä<br />

valmistuneista opettajista monet sijoittuivat<br />

pääkaupunkiseudulle, nykyään esimerkiksi<br />

Oulun seudulla on vahva kansantanssikeskittymä,<br />

jossa alan ammattilaiset toimivat<br />

harrastajaryhmien opettajina ja ammattiryhmän<br />

toimijoina. Ammattilaisuus näkyy<br />

ja kuuluu ympäri Suomea.<br />

90-luvun yksioikoinen kuva ”Oulun<br />

koululaisista” on saanut väistyä huomattavasti<br />

monipuolisemman näkemyksen<br />

edestä toiminnan kasvaessa ja laajetessa.<br />

Kansantanssin ammattilaisryhmät profiloituvat<br />

kaikki täysin omalla tavallaan, ja<br />

on vaikea määritellä mitään valtavirtaa<br />

näiden keskuudessa. Osa ryhmistä suuntautuu<br />

selkeästi nykytanssin puolelle, osa<br />

voimakkaammin tanssiteatteriin, kun taas<br />

jotkut lähtevät liikkeelle ennen kaikkea perinnemateriaalista,<br />

tanssista, musiikista ja<br />

tarinoista. Yhteistyö kansanmuusikoiden<br />

kanssa on tuottanut esityksiä, joissa tanssi<br />

ja musiikki nivoutuvat saumattomaksi<br />

kokonaisuudeksi ja joissa tanssijoiden ja<br />

muusikoiden väliset raja-aidat hämärtyvät.<br />

Muusikot hyppäävät mukaan tanssin<br />

hurmaan ja tanssijat puolestaan tarttuvat<br />

viuluun tai kitaraan ja vetäisevät polskaa<br />

nuoruuden innolla. Koulutus on tässä suhteessa<br />

laahannut jäljessä, sillä edelleenkään<br />

meillä ei ole tutkintoa, jossa voisi<br />

erikoistua yhtä aikaa sekä kansantanssiin<br />

että -musiikkiin.<br />

Mikä on sitten ollut tutkijoiden rooli<br />

tässä kehityksessä? Suomessa ei ole tapahtunut<br />

samanlaista tutkijavetoista uudistusta<br />

kansantanssista kuin esimerkiksi<br />

Unkarissa tai Norjassa. Tämä ei kuitenkaan<br />

tarkoita sitä, etteikö tutkimuksella olisi ollut<br />

merkitystä jo pidemmän aikaa. Pirkko-<br />

Liisa Rausmaan toiminta tällä saralla jo<br />

70-luvulta alkaen loi pohjaa ammattilaisuuden<br />

synnylle, kun hän tutkimustyönsä<br />

kautta avarsi merkittävästi kuvaa suomalaisesta<br />

kansantanssista. Tutkimus onkin<br />

ollut koko ajan enemmän toimintaa inspiroivaa<br />

kuin ohjaavaa, vaikka tutkijat ovat<br />

säännönmukaisesti itsekin olleet aktiivisia<br />

tanssijoita. Tutkimustyötä on vaikeuttanut<br />

se, ettei kansantanssin tutkimuksella tai<br />

ylipäätään minkäänlaisella kulttuurisella<br />

tanssintutkimuksella ole ainuttakaan vakinaista<br />

tehtävää suomalaisissa korkeakouluissa<br />

eikä tällä hetkellä yhdessäkään<br />

tiedeyliopistossa ole tanssintutkimukseen<br />

painottuvaa tutkinto-ohjelmaa. Tutkimus<br />

jää usein opiskelijoiden vastuulle, ja tästä<br />

syystä esimerkiksi Oulun ammattikorkeakoulun<br />

tanssinopettajakoulutuksen opinnäytteissä<br />

tehdään usein perustutkimusta,<br />

joka kuuluisi yliopistojen vastuualueelle.<br />

Palaan vielä alussa esittämääni kysymykseen<br />

siitä, mikä on muuttunut ammattilaisten<br />

tulon myötä. Ehkä merkittävin<br />

asia on se, että kansantanssista ovat<br />

kadonneet ”kaiken” hallitsevat asiantuntijat.<br />

Vielä 80-luvulla oli useitakin sellaisia,<br />

joiden tiedot ja taidot kattoivat lähes<br />

kaiken mahdollisen kansantanssin alalla,<br />

toki eri painopistein. Myös kansantanssin<br />

määrittely oli kolmekymmentä vuotta sitten<br />

arkipäivää monissa seminaareissa tai<br />

tapahtumissa. Nykyään kansantanssi on<br />

yksinkertaisesti jo käsitteenä niin paljon<br />

laajempi ja monimuotoisempi, ettei tämä<br />

ole mahdollista. Ammattilaiset toimivat<br />

hyvin erilaisilla työsaroilla, ja työtehtävät<br />

muuttuvat ja monipuolistuvat niin tanssin,<br />

tanssinopetuksen kuin tutkimuksenkin<br />

alalla. Mikä määritellään kansantanssiksi,<br />

riippuu yhä suuremmassa määrin siitä<br />

yhteydestä, missä kansantanssi esiintyy.<br />

Mielenkiintoista ja ilahduttavaa on<br />

kuitenkin se, että yhteenkuuluvuuden<br />

tunne on edelleen voimissaan kansantanssijoiden<br />

keskuudessa. Ammattilaiset<br />

eivät eristäydy omaan nurkkaukseensa,<br />

vaan yhteistyö harrastajien kanssa sujuu<br />

tiiviisti. Myös yhteisöllisyys ja perinne<br />

ovat arvossaan, vaikka esimerkiksi tekninen<br />

osaaminen on edennyt valtavin<br />

harppauksin viimeisen kahdenkymmenen<br />

vuoden aikana. Ammattilaiset ovat tuoneet<br />

kansantanssin tähän päivään, mutta he<br />

eivät ole kääntäneet selkäänsä menneelle.<br />

Kansantanssi elää tässä ajassa käyden<br />

jatkuvaa dialogia historian kanssa. Ammattilaisuus<br />

ja asiantuntijuus mahdollistavat<br />

keskustelun ylläpitämisen, itsekritiikin ja<br />

uusien suuntien löytymisen. Niiden kautta<br />

kansantanssi pystyy säilymään globaalien<br />

virtausten puristuksessa ainakin seuraavat<br />

150 vuotta.<br />

Erkki Wrangen<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

21

33. Talvipäivien kurssit 5.-7.2.2016 Iisalmessa<br />

Pelimannikurssi (16h, pe-su):<br />

Soittotupa (16h, pe-su):<br />

Katja Lampinen, mandoliini<br />

Raikasta soittoa mandoliinin maailmasta, mukana myös<br />

Pelimanni-Heikki. Lisäksi halukkaille maistiaisia<br />

balalaikan soitosta, jota tarjoaa Olli Knut (Jos omistat<br />

balalaikan, ota soitin mukaan).<br />

Antti Järvelä, viulu<br />

Kansantanssin Riemuvuoden ohjelmistoa, johon Orivesi<br />

All Stars porukka tuo oman lisä säväyksensä<br />

Nuorten kansanmusiikki (14h, pe-su): Petri Makkonen, hanurit<br />

Pienet ja isot kanteleet / harmonikat: Tiina Hiltunen, kanteleet<br />

Ryhmäsoittoa ja yksityisopetusta<br />

Kansanlaulukurssi (16h, pe-su):<br />

Pia Rask<br />

Kurssilla lauletaan reki-, runo- ja työväenlauluja sekä myös<br />

virsiä ja mitä ikinä keksitään, savolaisuutta unohtamatta!<br />

Vaski- ja Puupuhaltajat (5/8h, pe-su) Heli Nissinen, Lauri Ranki ja Ville Karjalainen<br />

Tervetuloa tutustumaan ja koettamaan, saatko ääntä<br />

vaskisoittimista tai puupuhaltimista? Vasta-alkajille Paja 1<br />

ja jo hieman soittaneille Paja 2., jossa yksityisopetuksen<br />

lisäksi myös ryhmäsoittoa.<br />

Kurssimaksut: Pe-Su kurssit 55 € , nuorten kansanmusiikkikurssi 50 € ja puhaltajat 25/35 €.<br />

Ilmoittautumiset: 22.1.2016 mennessä Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liittoon,<br />

Os. Päiviönkatu 27, 74100 Iisalmi, Puh: 0440-186977<br />

e-mail: kyosti.marin@nuorisoseurat.fi, Katso tarkempi info: yla-savo.nuorisoseurat.fi<br />

Majoitusvaraukset ilmoittautumisten yhteydessä:<br />

Hotellimajoitus Sokos Hotelli Koljonvirrassa: 45€/yö/2hh, lisävuode 25€. 1hh/yö 70€<br />

ja luokkamajoitus 25€/yö, sis aamupalan ja patjan (Edvin Laineen koulu)<br />

Ruokailupaketti: 25€, sis 3 lämmintä ruokaa ja 2 kahvilippua pullan kanssa<br />

OHEISTAPAHTUMIA:<br />

Pe 5.2. klo. 20-02 Tulojamit, rytmimusaa Kuohussa<br />

La 6.2. klo. 13 Kahvikonsertti, Pikku Iita<br />

La 6.2. klo. 18 Alkulämpimät, Kulttuurikeskuksen lämpiö<br />

La 6.2. klo. 19 Lauantailöylyt –Konsertti, Kulttuurikeskus<br />

La 6.2. klo. 20 Jälkilöylyt, huutokatrillia, tanssia, jameja<br />

Su 7.2. klo. 10 Kansanlaulukirkko, Pyhän ristin kirkko<br />

Su 7.2. klo. 14 PäätösSoitto, Pelimannikonsertti, Kulttuurikeskus<br />

Ylä-Savon Pelimannit<br />

Opintokeskus SKAF<br />

Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liitto<br />

Harmonikan huolto<br />

ja restaurointi<br />

Tmi Viljo Mannerjoki<br />

Naantali<br />

Harmonikkojen huollot ja korjaukset,<br />

viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin,<br />

restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin,<br />

olka­ ja bassoremmit ja<br />

ergonomiset PasiPro­lantioremmit<br />

0 4 0 – 8 2 9 1 0 5 0 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t<br />

w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t<br />

22 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

<strong>Kansanmusiikki</strong>-lehden liite 4 • 2015<br />

Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Itä-Savon <strong>Kansanmusiikki</strong>yhdistys ry.<br />

Itä-Savon<br />

kansanmusiikkiyhdistyksen esittely<br />

Raili Pulkkinen ja Veli-Matti Kähmi<br />

Alku<br />

Sulkavalaiset pelimannit alkoivat 1980 ottaa<br />

yhteyksiä muihin Itä-Savossa toimiviin<br />

soittajiin ja yhtyeisiin. Yhdistys perustettiin<br />

ja rekisteröitiin 1984. Pitkäaikainen<br />

puheenjohtaja oli Otso Hämäläinen ja<br />

aktiivina eri rooleissa Sulkavan kunnan<br />

vapaa-ajan ohjaaja Vilho Pekkarinen.<br />

Kaarlo Salmela Puumalasta reissasi<br />

kouluttajana kymmeniä vuosia saaden<br />

oltermannin arvon.<br />

Aktiivinen toiminta levisi Itä-Savon<br />

pitäjiin. Laajimmillaan soittajia, laulajia<br />

ja tanssijoita oli kahdeksassa kunnassa.<br />

Toiminta Kerimäellä vilkastui ja oli taattu,<br />

kun yhdistyksen sihteerinä toimi pitkään<br />

kanteleensoittaja Kaija Kokkonen.<br />

Yhteistyö savonlinnalaisten tanhuryhmien<br />

Murnakutka ja Hökkyrät kanssa<br />

väritti toimintaa.<br />

Toimintoja 2000-luvulla<br />

Yhdistyksen kotipaikka muutettiin Savonlinnaan.<br />

Puheenjohtajina toimivat<br />

muun muassa Hannu Kokkonen, Anja<br />

Kosonen ja Eino Logrén, sihteereinä<br />

Raili Pulkkinen ja Piia Kaskinen sekä<br />

rahastonhoitajana Kirsi Laamanen. Nykyisin<br />

puheenjohtajana on Raili Pulkkinen<br />

ja sihteerinä Veli-Matti Kähmi.<br />

Perriin Tyssit, kerimäkeläiset Kososen sisarukset Sirkka ja Eila (nyk. Hartikainen), lapsesta saakka<br />

Itä-Savon <strong>Kansanmusiikki</strong>yhdistyksen piireissä pyörineet ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta<br />

ammattiin valmistuneet muusikot ovat juuri nyt kysyttyjä esiintyjiä.<br />

Puruveden pelimannit eli Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksen jäseniä Raili Pulkkinen,<br />

Eino Logrén, Raisa Karjalainen, Veli-Matti Kähmi, Seppo Kaskinen, Laura Vartio, Hannu<br />

Luukkonen ja Anja Kosonen.<br />

Koulutus tapahtuu kansalaisopistojen<br />

yhteydessä ja soittajaisia järjestetään eri<br />

puolilla Itä-Savoa ja osallistutaan useamman<br />

yhdistyksen yhteisiin soittajaisiin,<br />

käydään esiintymässä Kihauksessa, Kaustisella,<br />

Folklandia-risteilyllä. Puruveden<br />

pelimannit-yhtye on muodostunut nykyiseksi<br />

hallitukseksi ja myös keikkailee<br />

ympäri vuoden. Yhtye voitti pelimanniyhtyeiden<br />

seniorisarjan vuonna 2012 Sepän<br />

Soitossa Laura Vartion johdolla.<br />

Viime vuosikymmenellä toteutettiin<br />

Etelä-Savon TE-keskuksen hanke Yövaellus<br />

Punkaharjun poukamiin – ja omaan<br />

mieleen. Hanke työllisti 10 ammattimuusikkoa,<br />

paikallisia taiteilijoita, käsityöläisiä<br />

ja ruokataloushenkilöitä. Samoihin aikoihin<br />

tehtiin yhteistyötä myös Savonrannan<br />

Puol’Villaset -jouhikkoryhmän kanssa.<br />

Valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma<br />

Samuelin Poloneesi järjestettiin<br />

Savonlinnassa 2011<br />

pelimanni.net<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 • PELIMANNI-LIITE<br />

23<br />

Jorma Airola<br />

Pasi Pulkkinen

Messuten ensi kesään Pohjois-Savossa<br />

Kesä 2015 meni, ja jos unohdetaan<br />

sateet ja muut ikävyydet,<br />

niin saldo oli pohjoissavolaisen<br />

kansanmusiikin kannalta positiivinen.<br />

Kesä-heinäkuussa pidetyn kuusipäiväisen<br />

Siilifolkin taloudellinen tulos oli sen verran<br />

hyvä, että se antaa mukavan pohjan<br />

seuraavan ja jo kuudennen festivaalin<br />

järjestämiseen.<br />

Aikakin on jo sovittu: 4.-9.7.2016. Siilifolkin<br />

taustalla olevat viisi yhdistystä<br />

ovat päättäneet, että Liisa Väätäinen<br />

jatkaa festivaalijohtajana ja Juha Kojonen<br />

tuottajana. Pääsponsori Siilinjärven<br />

kunta on luvannut lisätä avustustaan, ja<br />

se antaa intoa festivaalin kehittämiseen.<br />

Iltaohjelmat supistetaan tosin neljään<br />

tuntiin, mutta niiden sisältö pyritään saamaan<br />

niin vetäväksi, että pääsylipputulot<br />

kaksinkertaistuvat – siitäkin huolimatta,<br />

että lipun hintaa pudotetaan hivenen.<br />

Porukan haaste<br />

Monenkin savolaisen pelimannin ja kansanlaulajan<br />

aatokset ovat jo vankasti tulevassa<br />

kesässä.<br />

Siilifolkissa on hengellisellä musiikilla<br />

ollut aina oma ja kokemusten mukaan jopa<br />

erittäin suosittu paikkansa. Maakunnassa<br />

on puhuttu pitkään, että Matti Ylitepsan<br />

ja Jouko Tekoniemen aikanaan kehittelemä<br />

Friikoolin messu olisi hyvä saada<br />

myös Siilinjärvelle, ja nyt yläsavolaiset<br />

ovat ryhtyneet tuumasta toimeen.<br />

Menneen syksyn aikana on pidetty<br />

soittajien ja laulajien kesken jo paritkin<br />

yhteisharjoitukset, joihin on tullut mukaan<br />

väkeä myös Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen<br />

alueelta. Siilifolkin<br />

jälkeen messua ollaan valmiit esittämään<br />

niin ensi kesän Kaustisella kuin Samuelin<br />

poloneesissakin, joka pidetään Kuopiossa<br />

talvella 2017.<br />

On huomattu, että haasteita on hyvä<br />

olla, sillä se panee harjoittelemaan.<br />

Siilifolk ja sitä edeltänyt kolmevuotinen<br />

Ysti-festivaali saivat alkunsa kymmenen<br />

vuotta sitten, kun savolaisten piti ryhtyä<br />

valmistelemaan yhdessä ja tosimielellä<br />

ohjelmaa Kaustisen vuoden 2007 maakuntateemaan.<br />

Uusi yhteislevy<br />

Toissa vuonna pohjois- ja yläsavolaiset<br />

soittivat Tuuren perillisten nimellä Satakielen<br />

polkka -levyn mestaripelimanni<br />

Tuure Niskasen soitteita. Ylä-Savossa on<br />

levytetty useampaankin otteeseen mestaripelimanni<br />

Kalevi Kainulaisen moninaisia<br />

sävellyksiä. Keski-Savossa taas on<br />

tallennettu niin mestaripelimanni Erkki<br />

Vepsäläistä kuin Leppävirran pelimannien<br />

johtajaa Jukka Suomistakin.<br />

Hyvää työtä on siis jo tehty, mutta paljon<br />

vielä hyvää tekemättäkin. Seuraavaksi on<br />

tarkoitus koota levy niiltä maakunnan pelimannisäveltäjiltä,<br />

joiden sävellyksiä ei ole<br />

vielä ehditty, jaksettu tai ymmärretty äänittää.<br />

Martti Tiikkainen, Aatu Karppinen,<br />

Juokki Nousiainen, Optatus Raatikainen,<br />

Riitta Hämeen-Anttila, Veijo Kaismala,<br />

Taavetti Tenhunen– siinä joukko tekijöitä,<br />

joilta löytyy kyllä kelpo valikoima ylä- ja<br />

pohjoissavolaisten seuraavalle yhteislevylle.<br />

Jostain kun saisi vielä rahat siihen.<br />

Seppo Kononen<br />

Tampereen kuulumisia<br />

Ahjolan kansalaisopisto järjesti<br />

Tampereella loka-marraskuun<br />

vaihteessa pelimannien intensiiviviikonlopun.<br />

Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen<br />

aktiiviset Ahjolan pelimannit<br />

Ahjolan kansalaisopistosta olivat jo pitkään<br />

ja hartaasti toivoneet intensiivikurssia<br />

Tampereelle. Harmonikkavirtuoosi, muusikko<br />

Hannu Kellan lokakuussa 2011<br />

vetämästä intensiiviviikonlopusta oli vierähtänyt<br />

jo useita vuosia. Soittopaikaksi<br />

järjestyi mahtava Seminaarisali Tampereen<br />

kulttuurikehdon varjosta, Tampereen<br />

Työväenteatterin ja Eino Salmelaisen<br />

näyttämön naapurista Hämeenpuistosta.<br />

Kurssi-idean takana oli tällä kertaa<br />

kurssin opettaja, musiikkipedagogi ja muusikko<br />

Sanna Natunen. Hänen johdollaan<br />

kurssipäivien aikana soitettiin yhteensä<br />

parikymmentä erilaista kansanmusiikkikappaletta.<br />

Osa sävelmistä oli soittajille<br />

vanhoja tuttuja, tutuksi tulivat kuitenkin<br />

myös lukuisat uudet kappaleet. Soittoharjoituksiin<br />

ilmoittautui yhteensä kahdeksan<br />

innokasta pelimannia. Soitinvalikoima oli<br />

laaja: mukana oli viuluja, alttoviulu, kontrabasso<br />

jousella ja ilman, kitara, mandoliineja,<br />

5-rivinen harmonikka, huuliharppuja<br />

ja matkaharmooni.<br />

Kahden päivän aikana soitettiin kappaleita<br />

Suomesta ja muista Pohjoismaista,<br />

Irlannista ja Pohjois-Amerikasta. Eri<br />

tyylilajit olivat siis hyvin edustettuina ja<br />

kappaleista muodostui varsin laajakirjoinen<br />

kokoelma aina polskasta bluesiin.<br />

Soittotyylejä ja komppausta harjoiteltiin<br />

keinuvasta valssista hartaan koraalin kautta<br />

svengaavaan bluegrassiin. Tunneilla<br />

kuunneltiin ja katseltiin erilaisia soittotyylejä<br />

ja viilattiin esimerkiksi jousituksia.<br />

Lisäksi jokainen osallistuja sai toivoa<br />

omia lempikappaleitaan tai harjoittelun<br />

alla olevia sävelmiä, joihin kurssilla sai<br />

uusia soittovinkkejä ja neuvoja. Tunnelma<br />

oli innostunut ja taukojenkin aikana hiottiin<br />

oman soittotaidon nyansseja Sannan<br />

opastuksella.<br />

Soittajien yhteinen toive oli, että tällainen<br />

tapahtuma pitäisi ehdottomasi järjestää<br />

uudestaan, heti ensi keväänä!<br />

Syysterveisin<br />

Heikki Löytty<br />

24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Nuottiliitteessä musiikkia Itä- ja Ylä-Savosta<br />

Nuottiliitteessä on tällä kertaa kaksi kerimäkeläistä<br />

laulua Itä-Savosta, yksi Pentti Ojajärven<br />

sävellys ja kaksi Kalevi Kainulaisen<br />

sävellystä. Kainulaisen sävellykset liittyvät<br />

edellisessä <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehdessä ilmestyneeseen<br />

Ylä-Savon pelimanniyhdistyksen<br />

esittelyyn. Kerimäkeläiset laulut löytyvät<br />

myös Perriin Tyssien samannimiseltä äänilevyltä.<br />

Kalevi Kainulaisen nuotteja lisää<br />

lehden nettisivun nuottiosiossa.<br />

Edellisessä lehdessä oli vuoden 2016 yhteissoittokappaleiden<br />

nuotit . Nuottien Älä<br />

nalkuta -kappaleen viimeinen nuottirivi<br />

oli jäänyt epähuomiossa pois, koska se oli<br />

dokumentin toisella sivulla. Toimitus pahoittelee<br />

virhettä. Nuotin voi tilata kokonaisena<br />

pdf:nä tai tulosteena toimituksesta. Yhteystiedot<br />

sivulla 2. Se löytyy myös lehden<br />

nettisivun nuottiosiosta osoitteessa www.<br />

kansanmusiikki-lehti.fi.<br />

2. Oli päivä kaunis keväinen, kun ystävän kohtasin.<br />

Vaan loputon tie tää kulkurin, mun luotasi kauas vei<br />

3. Ei ole kulkuri luotu lempimään, vaan aina kärsimään.<br />

Mut kärsi sydän, kärsi vaan, kyllä viimeinkin levon saat.<br />

<br />

4. Tää kulkurin<br />

<br />

taival niin raskas on ja kaukana määränpää.<br />

Siks yksin kuljen mä polkuain, aina kaivaten ystävää.<br />

5. Vaan kerran matkani lopetna, ijäks vaivun lepohon.<br />

Tään kulkuripojan haudalle, ei ystävä seppeltä tuo.<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

6. Vaan seppel yks kaunis ja kuihtumaton, on laskettu kummullein.<br />

Siinä äidin viime tervehdys on tälle kulkuripojalle.<br />

7. Ei kuki kukat mun kummullani, eikä liljat kukoista.<br />

Vaan piikkiruusut ne kasvavat vaan tämän kulkurin haudalla.<br />

8. Jos ystäväväin löydät kummun sen ja katselet ruusua.<br />

Niin varmaan silloin muistanet, tässä lepäjää kulkija<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

2. Enkä minä poikain kaulaan<br />

Käsiäni kääri<br />

3. Oksan mie otan pensastosta<br />

Sen minä sulle annan<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 • PELIMANNI-LIITE<br />

<br />

4. Vielä kerran kultasormus<br />

Käteheni pannaan<br />

5. Kolme meit´ on sisarusta<br />

Mie oon keskimmäinen<br />

6. Vaan kun tulloo sen heilan otto<br />

Mie oon ensimmäinen<br />

7. Valan mie vannon heilani kanssa<br />

Aivan totisesti<br />

8. Kun sinä pidät sanasi ja minä pidän valasi<br />

Niin kestää se ikuisesti<br />

25

Pelimannin mopo keulii<br />

q=130<br />

& # 4<br />

œ<br />

J<br />

<br />

E‹ A‹ B7 G B7<br />

œ œ œ œ œ œ œ œ<br />

Pentti Ojajärvi<br />

œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ<br />

5<br />

& #<br />

E‹ B7 E‹ A‹ B7 G<br />

œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ<br />

9<br />

& #<br />

1. 2.<br />

E‹ B7 E‹ B7 E‹ G E‹<br />

œ œ œ œ œ # œ œ œ œ œ œ # œ œ<br />

nœ<br />

J<br />

<br />

œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ<br />

13<br />

& #<br />

G A‹ G A‹ B‹<br />

œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ<br />

17<br />

& #<br />

1. 2.<br />

G B‹ D G D D G<br />

œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ<br />

œ œ œ œ œ œ œ œ<br />

20<br />

& #<br />

<br />

E‹ B G/D A/C© A‹/C G F©7 B<br />

œ œ œ œ# œ œ œ œ ‰ nœ<br />

œ œ # œ œ œ œ nœ<br />

œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ J<br />

24<br />

& #<br />

E‹ B‹ CŒ„Š7 A<br />

œ œ œ œ œ œ œ<br />

œ<br />

‰<br />

œ<br />

œ<br />

œ œ œ œ<br />

œ<br />

26<br />

& #<br />

1. 2.<br />

B‹ B¨º C7 E‹<br />

œ œ œ œ bœ<br />

œ œ œ œ œ œ œ œ nœ<br />

J<br />

<br />

LOPUKSI 3x<br />

œ œ œ œ ˙<br />

26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 • PELIMANNI-LIITE<br />

27

28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Uudenmaan nurkka<br />

Yhdistyksessämme myhäillään tyytyväisinä.<br />

Juhlavuosi on mennyt<br />

putkeen ja talous ei kaatunut. Samuelin<br />

Poloneesi maaliskuussa Helsingissä<br />

kokosi tekevät talkoolaiset yhteen.<br />

Talkoolaisten osuus korostuu erityisesti,<br />

kun pienenpieni tuottajaryhmä toteuttaa<br />

tapahtumat. Vuoden uurastuksen vaatinut<br />

Upea Uusimaa Kuninkaantiellä huipentui<br />

vielä hienossa konsertissa Stoassa 10.10.<br />

Nuortilan Pekan kuvaama taltiointi on<br />

YouTubessa samalla otsikolla kaikkien<br />

katsottavana.<br />

Tanssin riemuvuotta enteillen kaikki<br />

pääkaupunkiseudun kansantanssiryhmät<br />

pelimanneineen olivat mukana vuoden 2015<br />

uusmaalaisissa tapahtumissa niin Balderin<br />

salin historiallisen Helsingin Kalaaseissa<br />

maaliskuussa kuin Kuninkaantien kavalkadeissa<br />

Kaustisella ja Aleksin Syyssoitossa<br />

Helsingissä lokakuussa. Jean Sibeliuskin<br />

puikahti mukaan tarinoinnissa tanssien<br />

lomassa. Oli ilo saada myös vihtiläiset ja<br />

Mäntsälän joukot mukaan. Yhdessä tekeminen<br />

on antanut ihan uutta näkökulmaa<br />

toimintaan ja uskoa tulevaisuuteen.<br />

Kansantanssin Riemuvuosi juhlistaa<br />

kansantanssitoiminnan 150-vuotista taivalta<br />

Suomessa. Ensimmäiset kansantanssiesitykset<br />

Suomessa nähtiin Taitelijaseuran<br />

(Konstnärsgillet) vuosijuhlassa<br />

Seurasaaren joulupolulla allekirjoittanut<br />

Pentti Holopaisen ja Tapani Hattulan kanssa.<br />

Runebergin päivänä 5.2.1866. Esiintyjinä<br />

toimi kuudenkymmenen hengen helsinkiläisryhmä,<br />

joka jakaantui ”pohjalaisiin”,<br />

”länsisuomalaisiin” sekä ”itäsuomalaisiin”.<br />

Nämä esittivät kukin oman ohjelmistonsa,<br />

joiden ajateltiin heijastavan paikallisia<br />

piirteitä. Pohjalaisten esityksessä mukana<br />

olivat menuetti, valssi ja polska, länsisuomalaisilla<br />

tanssit Tanttuli ja Yläneen polska<br />

sekä itäsuomalaisilla Heinolan polska ja<br />

Koiviston polska (Björköpolska). Nämä<br />

tanssit nähdään Suomalaisen Kansantanssin<br />

ystävien Riemuvuoden juhlassa<br />

Kaivohuoneella helmikuun alussa.<br />

Touhutessani jo 30. kerran Itä-Helsingin<br />

Kulttuuriviikkojen joka paikan<br />

Leo Kinnunen<br />

höylänä, olen saanut tehdä yhteistyötä<br />

Itä-Helsingin musiikkiopiston ja pian 10<br />

vuotta Vuosaaren musiikkikoulun kanssa<br />

konserttijärjestelyissä. Ilokseni viearailijaprofessori<br />

Mauno Järvelän ja jälkikasvun<br />

jousen soundi elää innostavana Näppäritoiminnassa<br />

Helsingissä. Savoy-konsertti<br />

3.10. koko Näppäri-perheen ja Siban opiskelijoiden<br />

kera oli elämys. Helsinkiläiset<br />

Näppärit matkasivat puolestaan Kuopioon<br />

marraskuussa Suomen Musiikkioppilaitosten<br />

liiton syyskokouksen Nuori soittaa<br />

-näytökseen.<br />

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian<br />

nuorisokoulutuksen sellonsoitonopiskelija<br />

Jonathan Roozeman pääsi ensimmäisenä<br />

suomalaisena arvostetun Naumburgin<br />

kansainvälisen sellokilpailun finaaliin,<br />

joka käytiin 18.10. New Yorkissa. Hän<br />

sai myös kilpailussa kunniamaininnan.<br />

Kasmir Uusitupa pääsi 11. Kansainvälisen<br />

Sibelius-viulukilpailun jatkoon. Näin<br />

meidän pikkupelimanneistamme on kasvanut<br />

klassisen musiikin maailman tähtiä.<br />

Onnea ja menestystä molemmille!<br />

Musiikin ja tanssin harrastaja tahi ammattilainen,<br />

yhteinen sävel ja tekemisen<br />

riemu siivittäköön uuteen vuoteen! Orivedellä<br />

ja Folklandialla tapaamisiin<br />

Anja Hinkkanen<br />

Länsirannikon harmonikat musisoimassa Ikaalisissa keltaisen koulun<br />

pihateltassa.<br />

Hilkka Viikilä<br />

Kyrösjärven mainingeista Yyterin Aallot<br />

Aikaisemmin Ikaalisissa järjestetyt<br />

Kyrösjärven mainingit ja Pakarin<br />

penkillä -tapahtuma pidetäänkin<br />

jatkossa Porissa.<br />

Tapahtuma-aika on entiseen tapaan<br />

tammi-helmikuun vaihde 29. – 31.1. 2016.<br />

Paikkana on upeaksi remontoitu Yyterin<br />

Kylpylähotelli. Tapahtumalla on myös uusi<br />

nimi, Yyterin Aallot.<br />

Perinteisesti ohjelmassa on erilaisia<br />

kursseja, yhteislaulua, karaokea, yhteissoittoa<br />

ja lopuksi tietysti loppukonsertti.<br />

Uutta on se, että pelimannit soittavat<br />

myös tanssisoitot eri kokoonpanoissa.<br />

Pelimannien toiveesta puskasoittoa on<br />

useissa eri paikoissa ja soittaa saa aamuneljään<br />

saakka.<br />

Kylpylä järjestää soitinvaraston, jonne<br />

ryhmien vetäjillä on avaimet. Pelimannit<br />

ja muut asiasta kiinnostuneet, tervetuloa<br />

Yyteriin.<br />

Lisätietoja tapahtumasta, kursseista<br />

ja tanssisoitoista saa Yyterin Kylpylän<br />

verkkosivulta www.yyterinkylpyla.fi tai<br />

Jarmo Tuomolalta: puh. 050 316 0177,<br />

jarmo.tuomola@nic.fi<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015 • PELIMANNI-LIITE<br />

29

<strong>Kansanmusiikki</strong>a<br />

ja kuorolaulua Iin<br />

Syyssoitossa<br />

Iissä järjestettiin sunnuntaina 25.10.2015 Syyssoitto- konsertti,<br />

jossa esitettiin kansanmusiikkia ja –tanssia sekä<br />

kuorolaulua 12 esiintyjäryhmän voimin. Tilaisuuden järjesti<br />

Iin Laulupelimannit. Vierailevat esiintyjät tulivat Pohjois-<br />

Pohjanmaan <strong>Kansanmusiikki</strong>yhdistyksen laajalta toimintaalueelta<br />

ja Ruotsin puoleltakin. Esiintyjäryhmät olivat Iin<br />

Laulupelimannit ja Kuivaniemen Pelimannit yhdistyneenä,<br />

Remolo, Akustiset, Siniruoko, Ruska-kuoro, Soirinki , Pohjankartanon<br />

mandoliiniorkesteri, Oulun huuliharppupelimanni, Iin<br />

Senioritanssijat, Ii-team ja Juuret Suomessa-kuoro. Konsertin<br />

lopussa esitimme kaikki yhdessä pari yhteiskappaletta. Lavalla<br />

oli noin 110 esiintyjää. Nuotit oli lähetetty ryhmille etukäteen<br />

ja yhteisesitys sujui yhden harjoituskerran jälkeen mainiosti.<br />

Kiitämme kaikkia mukana olleita esiintyjiä. Syyssoitossa oli<br />

taas mukava tavata entisiä ja uusia soitto- ja laulajakavereita.<br />

Unto Kukka<br />

Iin Laulupelimannit<br />

Kaustisen pelimanniilmoittautuminen<br />

on alkanut<br />

Kaustisen 49. kansanmusiikkijuhlat järjestetään 11.-17.7.2016.<br />

Juhlille odotetaan satoja kansanmusiikki- ja kansantanssiryhmiä luomaan<br />

ainutlaatuista kyläjuhlaa keskelle Suomen suloisinta suvea!<br />

Kansanmusiikin ja -tanssin harrastustoiminnan edistäminen on juhlien<br />

juureva perustehtävä, jonka merkityksestä kertoo neljän edellisen<br />

vuoden huikeat osallistujamäärät. Vuonna 2015 juhlien esiintyjistä oli<br />

pelimanneja, laulajia ja tanssijoita peräti 4000, enemmän kuin kertaakaan<br />

festivaalin historiassa aiemmin.<br />

Valtaosa Kaustisen esiintyjistä saapuukin juhlille talkoohengessä,<br />

ns. pelimanniehdoin. Pelimanniehtojen mukaan virallisiksi esiintyjiksi<br />

valituille pelimanneille ja esiintyjäryhmille tarjotaan keikkojen lisäksi<br />

koko viikon festivaaliranneke sekä etuja majoituksen ja ruuan osalta.<br />

Esiintyjäryhmät voivat ilmoittautua mukaan juhlien verkkosivujen<br />

kautta (www.kaustinen.net) tai postitse. Ilmoittautuminen tapahtuu<br />

kahdessa jaksossa: Ensimmäinen ilmoittautumiskausi on 1.11.2015-<br />

31.1.2016 – nopeille ilmoittautujille pyritään tarjoamaan parempaa<br />

näkyvyyttä muun muassa ennakkomarkkinoinnissa. Toinen, täydentävä<br />

ilmoittautumiskausi on 1.2.-30.3.2016.<br />

Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen vuositeema<br />

2016 on Kansantanssin riemuvuosi. Juhlien oma vuositeema on puhallinmusiikki.<br />

Maakuntateemana on Kainuu. Esiintyjäryhmien toivotaan<br />

mahdollisuuksien mukaan ottavan teemat huomioon laatiessaan ohjelmistoa<br />

ensi kesän juhlia varten.<br />

Tervetuloa mukaan kesän onnellisimpien päivien melskeeseen tekemään<br />

pienen kylän suurta juhlaa!<br />

Lisätiedot pelimanni-ilmoittautumisesta sähköpostitse: pelimannit@<br />

kaustinen.net<br />

Ilmoittautumislomakkeen voi tilata myös puhelimella: 040 3582 198.<br />

www.kaustinen.net<br />

Pro Kaustinen ry<br />

Joensuun Laulu mukana Muuzikkufestivualeilla<br />

Idea karjalais-suomalaisista musiikkijuhlista<br />

juuri karjalaiskulttuurin syntysijoilla<br />

on aunukselaisen Larissa Prokopenkovan.<br />

Hän oli Vaasan Yrittäjäopistossa tavannut<br />

karjalaisuutta harrastavan Antti Kosken,<br />

jonka kanssa pohditut kulttuurin ja talouden<br />

vuorovaikutussuhteet sitten realisoituivat<br />

Aunuksen musiikkifestivaaleiksi kesästä<br />

2011 alkaen. Vuosittaiset heinä-elokuun<br />

taitteen Aunuksessa ja Prääsässä pidettävät<br />

tilaisuudet ovat praasniekkamaisia kansanjuhlia;<br />

aterioiden yhteydessä pidettäviä<br />

konsertteja sekä pienempiä esiintymisiä.<br />

Festivaalien tavoite on saada kulttuuri<br />

tukemaan taloutta sekä tarjota rahvaalle<br />

karjalais-suomalaista juhlaa. Pohjimmiltaan<br />

kyse on karjalan kielen säilyttämis- ja<br />

kehittämishankkeista. Tässä lähinnä päiväkoteihin<br />

ja kouluihin kohdistuvassa työssä<br />

saavat järjestäjät opetusministeriöltämme<br />

taloustukea, ja hieman EU-rahaakin on näihin<br />

hankkeisiin Suomen kautta välittynyt.<br />

Kuoromme Joensuun Laulu haastettiin<br />

mukaan kesällä 2015. Olimme osallistuneet<br />

kesinä 2013 ja 2014 Petroskoin ja Joensuun<br />

Karjalaisiin laulujuhliin, niinpä sopivaa –<br />

myös karjalankielistä – ohjelmistoa oli jo<br />

valmiina. Siten ei Antti Kosken ollut vaikeaa<br />

houkutella meitä kesäiseen Aunukseen.<br />

Nellänpiän (torstai) tervehtysiltasella<br />

otti Jelena Pystina meidät suojiinsa illan<br />

sujuessa isäntien ja vieraitten vuorottaisten<br />

musiikkiesitysten merkeissä. Ei tuolloin<br />

eikä koko matkankaan aikana pöydistä<br />

ruokaa ja juomaa puuttunut.<br />

Piätencän (perjantai) Pruazniekussa<br />

Kuujärvellä vaikutti syvimmin Pitkärandaine-muammojen<br />

ikivanha, karhea<br />

pajatus, minkä myötä kuulija ikään kuin<br />

lipui takaisin arkaaiseen kalevala-aikaan.<br />

Joensuun Laulun ohella Suomesta oli<br />

tapahtumassa mukana Lekkujat-duo ja<br />

Wasa Bygdekör ruotsinkielisine merimiesviisuineen.<br />

Suuren Selän festivaalin yleisöä.<br />

Priäzän pruazniekun esittäjistä, Tulomajärven<br />

Vanhal Kaivoksel, säväytti syvimmin<br />

duo Meijänpajo. Sen hanuristi-isä<br />

säesti kirkkaalla karjalan kielellä laulavaa<br />

5-vuotiasta poikaansa.<br />

Pyhänpiän (sunnuntai) aamun maisemakierros<br />

päättyi Suuren Selän museokylässä<br />

perinteiseen Iljan päivän praasniekkaan.<br />

Sielläkin saimme nauttia useiden<br />

paikallisten esiintyjien ohjelmasta. Wasa<br />

Bygdekör ja Joensuun Laulu esittivät<br />

yhdessä päätösnumeronaan kappaleen<br />

On suuri sun rantas autius, jonka jälkeen<br />

olikin aika lähteä kotimatkalle.<br />

Vesa Tuominen<br />

30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Mistä on musiikki tehty?<br />

Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille<br />

Sointumerkkejä tulkitsemaan<br />

Reaalisointumerkintä eli pohjasävelmerkintä,<br />

on yleistynyt pop- ja jazz-musiikista<br />

myös kansanmusiikin pariin. Kansanmuusikot<br />

komppaavat ja tämmäävät useimmiten<br />

juuri reaalisointumerkkejä seuraten.<br />

Reaalisointujen merkintätavoissa on erilaisia<br />

käytäntöjä ja tulkintamahdollisuuksia,<br />

mutta pääosin säännöt ovat yksiselitteiset.<br />

Kansanmusiikin säestyksessä yleensä<br />

riittää, että osaa kolmi- ja nelisoinnut,<br />

koska harmonian olennaisin informaatio<br />

löytyy niistä. Pohjasävel (1.) on tärkein,<br />

koska se kertoo soinnun asteen. Soinnun<br />

laadun määräävät terssi (3.) ja septimi (7.),<br />

joita kutsutaan myös karaktäärisäveliksi.<br />

Kvintillä (5.) on merkitystä, varsinkin<br />

jos se on muunnettu. Muut lisäsävelet<br />

värittävät sointua, mutta eivät ole välttämättömiä.<br />

Usein kuitenkin esimerkiksi<br />

melodia kulkee soinnun lisäsävelillä.<br />

Kansanmusiikissa sus4-, sus2, add9- tai<br />

add11 -soinnut ovat myös runsaassa käytössä.<br />

Näitä esiintyy, kun esimerkiksi busukin<br />

tai kitaran soittaja antaa yläkielten<br />

helistä vapaana vaihdellessaan alemmilla<br />

kielillä pohjasointua.<br />

Nuotteja lukiessa törmää toisinaan laajempiinkin<br />

reaalisointumerkkeihin, mutta<br />

merkkien idea on kuitenkin yksinkertainen.<br />

Iso kirjain tarkoittaa soinnun pohjasäveltä<br />

ja duurikolmisointua. Pieni m-kirjain tarkoittaa<br />

mollisointua. Numerot kertovat<br />

soinnun lisäsävelet ja niitä täydentämään<br />

on muutamia kirjainlyhenteitä ja symboleja.<br />

Oppaan reaalisointumerkkien tulkitsemisesta<br />

löydät osoitteesta: www.kansanmusiikki-lehti.fi/teoria<br />

Reaalisointujen sävelet<br />

Reaalisointujen sävelet<br />

&<br />

&<br />

#<br />

b<br />

w<br />

C13(#11) 1 9<br />

(sus2)<br />

˙ ˙ b˙<br />

3 #11 5 13<br />

(6)<br />

osa 6<br />

Teksti: Roope Aarnio<br />

Piirros: Veera Juutinen<br />

˙ ˙ ˙ # ˙ ˙ ˙ b˙<br />

n˙<br />

˙ b˙<br />

n˙<br />

# ˙ ˙ b˙<br />

C sus2 m (3) sus4 b5 (5) #5 6 7 maj7 b9 9 #9 11 #11 b13 13<br />

TERSSIN KVINTTI VAIHTOEHDOT NELISOINNUN KARAKTÄÄRI KVINTTI NELISOINNUN LISÄSÄVELKARAKTÄÄRI LISÄSÄVEL LISÄSÄVEL<br />

SÄVEL SÄVEL LISÄSÄVEL LISÄSÄVEL<br />

Oheisessa kaaviossa on vanha tuttu pianokampa,<br />

johon on merkitty soinnun lisäsävelet.<br />

Jokaisesta laatikosta voi valita yhden<br />

sävelen ja kokeilla minkälaisia sointuja saa<br />

aikaiseksi. Samalla tavalla kitaran otelautakaavioista<br />

voi rakennella omia sointuja.<br />

Jokaiselta kieleltä voi valita haluamansa<br />

sävelen. Vaihtoehtoja ja käännöksiä on tietysti<br />

lukematon määrä, mutta näillä pääsee<br />

jo hyvin alkuun eikä komppausinto laannu<br />

ainakaan monimutkaiselta tuntuvan sointumerkin<br />

takia. Lisäsäveliä POHJA-voi sovitella koska<br />

POHJA-<br />

TERSSIN VAIHTOEHDOT<br />

tahansa myös tuttujen ja yksinkertaisten<br />

sointujen päälle. Niillä saa lisää värejä musiikkiin<br />

ja syksyn harmauteen. m 3<br />

POHJA-<br />

TERSSIN VAIHTOEHDOT<br />

KVINTTI<br />

LISÄSÄVEL<br />

SÄVEL NELISOINNUN KARAKTÄÄRI LISÄSÄVEL<br />

1 sus2 1 sus4 b5 sus2 5m #53<br />

6sus4 7b5 maj7 5 #5 b96 9 7 #9 maj7 11 b9 #119<br />

#9 1311 #11 13<br />

m 3<br />

n˙<br />

b˙<br />

n˙<br />

# ˙ ˙ ˙<br />

LISÄSÄVEL<br />

7<br />

# b˙<br />

1 sus2 sus4 b5 5 #5 6 7 maj7 b9 9 #9 11 #11 13<br />

LISÄSÄVEL<br />

n˙<br />

Lisäsävelien numeroita ajatellessa<br />

on hyvä tietää seuraavat asiat:<br />

• peruslähtökohtana on miksolyydinen asteikko,<br />

eli duuri jossa on alennettu 7.aste<br />

• soinnut rakentuvat terssipinoista (1.-<br />

3.-5.-7.-9.-11.-13.)<br />

6<br />

• kun terssipinoa jatkaa oktaavin yli, tulee<br />

mukaan numeroita kuten 9, 11 ja 13,<br />

jotka ovat samoja asteikon säveliä 1 kuin 7<br />

2, 4, ja 6, vaikkakin eri oktaavialassa<br />

• suurempi numero pitää yleensä sisällään<br />

pienemmät numerot, esim C9 soinnussa<br />

on viisi säveltä (1,3,5,7,9 = C,E,G,Bb,D)<br />

• soinnun perussäveltä, terssiä ja kvinttiä<br />

ei erikseen merkitä tai numeroida<br />

• laajoista soinnuista voi usein jättää<br />

kvintin pois, mikäli sitä ei ole ylennetty<br />

tai alennettu<br />

maj7<br />

sus2<br />

m 1<br />

3<br />

sus4<br />

11<br />

#11<br />

b5<br />

5<br />

#5<br />

13<br />

6<br />

7<br />

1<br />

b9maj7<br />

9<br />

#9<br />

sus2<br />

m<br />

3<br />

sus4<br />

11<br />

#11<br />

b5<br />

5<br />

#5<br />

13<br />

6<br />

7<br />

maj7<br />

sus2<br />

m<br />

b9<br />

3<br />

9<br />

sus4<br />

#9<br />

11<br />

#11<br />

b5<br />

5<br />

#5<br />

13<br />

1<br />

m<br />

3 6<br />

sus4 7<br />

maj7<br />

b9<br />

9<br />

#9<br />

b9<br />

9 1<br />

#9<br />

Sointumerkkien selityksiä:<br />

11m<br />

sus2 = terssi korvataan 11 asteikon 2.<br />

sävelellä<br />

sus4 = terssi m korvataan asteikon 11 4.<br />

#11 sävelellä #11<br />

3 6<br />

b5<br />

b9<br />

b5<br />

b5 tai –5 = kvintti alennetaan<br />

#5 tai +5 tai aug5 = kvintti #11 ylennetään<br />

3 6 b9<br />

b5<br />

maj7 = kolmisointuun lisätään suuri<br />

5sus4<br />

7septimi<br />

9 5<br />

add = sointuun lisättävä mikä tahansa<br />

sävel 1 sus4 7 9 5<br />

omit3 (tai no3) = sointu josta puuttuu<br />

#5 maj7 #9 #5<br />

terssi<br />

o7 (tai dim7) =<br />

maj7<br />

vähennetty #9 #5nelisointu,<br />

jossa pelkkiä pieniä terssejä<br />

13 ø7 (m7b5) = puolidimi, 13 molliseiskasointu<br />

jossa on vähennetty kvintti<br />

13<br />

/ (kauttaviiva) bassosävel jokin muu kuin<br />

soinnun pohjasävel, esim C/G<br />

Lisää selityksiä löytyy lehden nettisivulta:<br />

www.kansanmusiikki-lehti.fi<br />

Mikä sinua askarruttaa musiikin teoriassa? Laita kysymys tai kommentoi tähän astisia teoria-sarjan osia osoitteeseen<br />

lehti@kansanmusiikkiliitto.fi tai <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki.<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

31

Flamencoon mahtuu sekä<br />

perinne että avantgarde<br />

Tove Djupsjöbacka<br />

Flamencosta on iskostunut monen ihmisen mieleen voimakkaat mielikuvat kuten Aurinkorannikko,<br />

härät, pallomekot ja röyhelöt ja niin edespäin. Flamenco on kuitenkin paljon<br />

muuta, eivätkä kaikki espanjalaiset tanssi flamencoa kaduilla, toisin kuin joskus luullaan.<br />

-Me koemme tärkeäksi<br />

loitontua flamencon<br />

kliseistä, toteaa sellisti<br />

José Luis López, joka<br />

vieraili Etnosoi!-festivaalilla marraskuussa<br />

Camerata Flamenco Project -yhtyeen<br />

kanssa.<br />

– Niin sanottuja tyypillisiä espanjalaisia<br />

korkeita tuoleja joutuu edelleen<br />

keikoilla usein käyttämään. Olen rikkonut<br />

selkäni yrittäessäni soittaa sellaisilla!<br />

Por favor, ne olivat vain tuoleja joita<br />

köyhät käyttivät, eivätkä ne ole lainkaan<br />

ergonomisia!<br />

Flamencon historian voi kertoa hyvin<br />

monella eri tavalla. Kyseessä on Etelä-Espanjassa<br />

eli Andalusiassa syntynyt<br />

taidemuoto, johon on sulautunut vaikutteita<br />

hyvinkin monesta eri kulttuurista:<br />

romanit, juutalaiset, maurit, afrikkalaiset,<br />

latinalaisamerikkalaiset sekä tietysti koko<br />

Espanjan historia kansanballadeista hovitansseihin.<br />

Varmaa on, että ensimmäisistä<br />

esittäjistä suurin osa oli romaneja, mutta<br />

flamenco on paljon muutakin kuin romanimusiikkia.<br />

Flamencon juuret ulottuvat<br />

kauas historiaan, mutta sen varsinainen<br />

historia lasketaan alkavan 1700-luvun<br />

lopulla. Sen jälkeen flamenco on ehtinyt<br />

käydä läpi lukuisia kehitysvaiheita.<br />

Flamenco koostuu kolmesta osa-alueesta:<br />

laulu (cante), tanssi (baile) ja kitara<br />

(toque). Laulu on kaiken ydin. Kitara on<br />

vasta äskettäin kehittynyt omaksi taidemuodokseen,<br />

kiitos aktiivisten soolokitaristien<br />

kuten Paco de Lucía, Manolo<br />

Sanlúcar ja Vicente Amigo. Heidän kauttaan<br />

flamencon soittimistoon on myös<br />

rantautunut uusia soittimia kuten huilu,<br />

saksofoni, basso ja lyömäsoitin cajón. Flamencon<br />

ohjelmisto koostuu kymmenistä<br />

eri tyylilajeista, jotka eroavat toisistaan<br />

niin tunnelman ja tempon kuin sävellajin<br />

ja rytmin suhteen.<br />

Flamenco kehittyy jatkuvasti. Perinnettä<br />

pidetään yllä samaan aikaan kun<br />

uudet tuulet puhaltavat. Viime vuosikymmeninä<br />

kehitys on globaalisaation myötä<br />

Toni Jokiniitty on opiskellut monen<br />

eturivin flamencokitaristin johdolla.<br />

Pasi Ahola<br />

32 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

ollut räjähdyksenomainen. Perinne täytyy<br />

kuitenkin tuntea tarpeeksi hyvin, jotta<br />

osaa puhua flamencon ”kieltä”. Suomen<br />

flamencokentällä on yleisesti ottaen ollut<br />

aika uudistava ja rohkea ote. Etenkin<br />

tanssin puolella innovaatio liittyy myös<br />

rahoituskuvioihin. Rahoitusta saa lähinnä<br />

tanssiteoksille, ei välttämättä perinteisemmälle<br />

tanssikeikalle, jossa tanssija esiintyy<br />

yhtenä yhtyeen jäsenenä.<br />

Perinne on<br />

elävää kulttuuria<br />

Tampereen seudulla vaikuttava flamencokitaristi<br />

Toni Jokiniitty julkaisi tänä<br />

vuonna esikoisalbuminsa Promesa. Hänen<br />

mielestään se, onko hänen tyylinsä perinteistä<br />

vai ei on pitkälti kuulijasta kiinni.<br />

– Jätän sen aika lailla muiden määriteltäväksi.<br />

Mutta toki olen enemmän<br />

perinnettä kohti kallellani, Toni toteaa.<br />

– Flamencon perinne on elävää kulttuuria,<br />

eikä mitään museotavaraa. Monet<br />

artistit eivät välttämättä ole opiskelleet<br />

mitään tutkintoja.<br />

Jokiniitty on opiskellut monen eturivin<br />

flamencokitaristin johdolla. Lisäksi<br />

hän on opiskellut Tampereen yliopistossa<br />

etnomusikologiaa ja espanjan kieltä.<br />

Tärkeimmät oppinsa hän kuitenkin kokee<br />

saaneensa Sevillasta.<br />

– Siellä opin soittamalla ja tarkkailemalla<br />

muita, hän kertoo. Lisäksi Tampereen<br />

Flamencoviikko on ollut minulle<br />

tärkeä. Kun säestää siellä kursseja pääsee<br />

todella lähelle huipputason artisteja, mikä<br />

olisi Espanjassa paljon vaikeampaa.<br />

Suomessa voi Toni Jokiniityn mielestä<br />

elättää itsensä flamencokitaristina.<br />

– Onhan niitä kaikenlaisia muitakin<br />

erikoisia ammatteja! Se, että flamenco<br />

on erikoisala, on sekä hyvä että huono<br />

juttu. Kilpailua ei ole niin paljon, toisaalta<br />

ei ole kovin laajaa yleisöäkään. Flamenco<br />

on myös tietynlainen väliinputoaja – se<br />

ei ole jazzia, ei klassista musiikkia, eikä<br />

kansanmusiikkiakaan. Toisaalta se voi<br />

uiskennella näiden kaikkien seassa esimerkiksi<br />

eri alojen festivaaleilla.<br />

Soittokavereita ei Suomessa välttämättä<br />

helpolla löydy, ainakaan flamencoon<br />

perehtyneitä muusikoita. Laulajien<br />

usein puuttuessa Toni on opetellut myös<br />

laulamaan, alun perin tanssituntien säestämistä<br />

ajatellen.<br />

– Olen tehnyt paljon soolokeikkaa sekä<br />

soittokavereiden puutteen, että yleisömäärien<br />

takia. Lipputuloja ei ole välttämättä<br />

paljonkaan jaettavana.<br />

Kevättalvella on luvassa soolokeikkoja<br />

muun muassa Lapissa.<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

Flamenco Suomessa<br />

Suomessa on ollut aktiivisia flamencon<br />

tekijöitä ainakin 1960-luvulta asti.<br />

Flamencoyhdistyksiä on tällä hetkellä<br />

ympäri Suomen Helsingistä Rovaniemelle<br />

asti, ja alan päätapahtumia ovat Helsingin<br />

Flamencofestivaali helmikuussa sekä<br />

Tampereen Flamencoviikko heinäkuussa.<br />

Suomi on nostanut profiiliaan myös<br />

nykyflamencon kentällä. Compañía Kaari<br />

ja Roni Martin herättivät huomiota<br />

vuonna 2012 voittamalla kolme ensipalkintoa<br />

Madridin arvostetussa Certamen<br />

de Coreografia de Danza Española<br />

y Flamenco -kilpailussa. Katja Lundénin<br />

nykyflamencoryhmä Machina ylsi<br />

komeasti television Pakko tanssia -ohjelman<br />

finaaliin.<br />

Joonas Widenius Trio julkaisi viime<br />

vuonna rohkean kattauksen omaa musiikkia<br />

flamencopohjalta. Tänä vuonna<br />

Flamencoa ja romanilauluja<br />

Wideniukselta ilmestyi myös nuottikirja.<br />

Perinteen lipunkantajista mainittakoon<br />

kitaristi Otso Paasivirta ja laulaja Taija<br />

Tyrväinen.<br />

Suomalaisia työskentelee flamencon<br />

ammattilaisina myös Espanjassa.<br />

Suomen kokenein flamencokitaristi,<br />

Madridissa vaikuttava Raul Mannola on<br />

julkaissut tänä vuonna sekä 40-vuotisjuhlalevyn<br />

että mielenkiintoisen nuottikirjan<br />

”The Creative Flamenco guitarist”.<br />

Perkussionisti Karo Sampela<br />

työskentelee Madridissa alan johtavien<br />

taiteilijoiden kanssa, muun muassa Camerata<br />

Flamenco Projectin vakituisena<br />

vierailijana. Tanssijoista mainittakoon<br />

muun muassa Sevillassa työskentelevät<br />

Kati ”La Zingara” Vyyryläinen ja Maija<br />

Lepistö sekä Madridissa vaikuttava<br />

Eleonora Bayaz.<br />

Tanssi on Suomessa perinteisesti ollut<br />

flamencon suosituin muoto. Innokkaita<br />

kitaristejakin on, ja viime vuosina kiinnostus<br />

flamencolauluun tuntuu olevan<br />

kasvussa. Jos haluaa kouluttautua flamencon<br />

ammattilaiseksi, on aika pitkälti<br />

räätälöitävä koulutuksensa itse. Suomen<br />

taideoppilaitoksissa ei toistaiseksi ole<br />

ollut paljonkaan sijaa tekijöille, joiden<br />

pääaine on flamenco, mikä on tietysti<br />

ymmärrettävää, koska alan asiantuntemusta<br />

ei löydy oppilaitoksista tarpeeksi.<br />

Helsinkiläinen Anette Åkerlund opiskelee<br />

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä.<br />

Suomalaisten romanilaulujen<br />

lisäksi hän laulaa myös flamencoa.<br />

– Huomasin toki heti selkeästi, ettei<br />

tämä ole se paikka jossa flamencoa voi<br />

opiskella. Täällä kuitenkin tulee hyvin<br />

avoimeksi kaikenlaiselle musiikille, Anette<br />

miettii.<br />

– Haluan vielä opiskella perinnettä<br />

lisää Espanjassa. Myös flamencon säveltäminen<br />

kiinnostaa. Siinä minulla on<br />

piano apuvälineenä. Harmooniakin olen<br />

kokeillut.<br />

Anette on opiskellut Espanjassa useampaan<br />

otteeseen. Tällä hetkellä kiinnostaa<br />

etenkin se, miten flamencoa voisi<br />

laulaa omalla äänellä ja tulkita monipuo-<br />

33

Sibelius oli hyvin<br />

flamenco!<br />

Jorma Airola<br />

lisesti voimankäyttöä säätäen.<br />

– Identiteettini on kuitenkin suomalainen<br />

romanilauluperinne. Isovanhemmat<br />

lauloivat paljon, heiltä olen oppinut. Tulevaisuudessa<br />

tekisin mielelläni sekä perinteisiä<br />

romanilauluja että omaa tuotantoa.<br />

Etnosoi!-festivaalilla marraskuussa<br />

Anette teki ensimmäistä kertaa yhteistyötä<br />

jo mainitun Camerata Flamenco Project<br />

-yhtyeen kanssa. Anette lauloi pääosin<br />

suomalaisia perinteisiä romanilauluja,<br />

mukaan mahtui myös yksi unkarilainen<br />

kappale ja vähän flamencoa.<br />

– Muusikot olivat aika yllättyneitä siitä,<br />

että laulujen tarinat olivat niinkin synkkiä.<br />

”Olin nuori ja aivan melkein lapsi, kun<br />

vanhemmistani pois mä erkanin”... Flamencossa<br />

sentään lauletaan välillä vaikkapa<br />

Cádizin kauniista satamasta!<br />

Flamencon saralla Anette Åkerlund on<br />

usein hakeutunut nimen omaan romanien<br />

tyyliä opiskelemaan, ja välillä päässyt<br />

käsiksi myös romaniyhteisön epämuodollisempaan<br />

flamencoon.<br />

– Esimerkiksi Córdoban Sierra de Cabra<br />

-vuoren rinteellä sijaitsevan kappelin pihalla<br />

pidetyssä romaneiden juhlassa näin,<br />

miten kymmenet ja sadat ihmiset jamittelivat<br />

ringeissä koko päivän kellon ympäri.<br />

Ja Granadan La Chumberan teatterin<br />

pihalla pidetyillä konsertin jatkoilla niin<br />

ikään sadat ihmiset tanssivat ja lauloivat<br />

koko yön Espanjan lämpimässä illassa. Sitä<br />

iloa toivoisin tänne pohjoiseen enemmän.<br />

Camerata Flamenco Project, José Luis López (sello), Pablo Suárez (piano) ja Ramiro Obedman (huilu),<br />

esiintyi yhdessä Anette Åkerlundin kanssa Etnosoi!-konsertissa Helsingin Vuotalossa marraskuussa.<br />

Musiikkia ilman rajoja<br />

Suomalaiset romanilaulut sulautuivat<br />

mainiosti Camerata Flamenco Projectin<br />

musiikilliseen maailmaan, joka koostuu<br />

jo valmiiksi hyvin erilaisista elementeistä.<br />

Pianisti Pablo Suárez, sellisti José Luis<br />

López ja huilisti Ramiro Obedman ovat<br />

kaikki huippumuusikkoja, joiden musiikki<br />

hengittää vapaasti monenlaisten vaikutteiden<br />

yhteensulautumana. ”Musiikki ja vapaus”,<br />

he tiivistävät itse ajatusmaailmansa.<br />

Miten espanjalaismuusikot kokivat<br />

Anette Åkerlundin laulamat suomalaiset<br />

romanilaulut?<br />

– Emme tietenkään ymmärrä kaikkia<br />

sanoja, José Luis López toteaa, mutta tematiikka<br />

on kyllä vastaava kuin flamencossa.<br />

Musiikki on musiikkia, oli se sitten<br />

Suomesta tai Espanjasta tai vaikkapa Argentiinasta.<br />

Minun mielestäni ne voisivat<br />

hyvin olla vaikkapa jazz-standardeja!<br />

– Melodiat ovat aika yksinkertaisia, ja<br />

harmonisesti lähempänä kansanmusiikkia<br />

kuin flamencoa, Pablo Suárez jatkaa. Flamenco<br />

on vahvasti modaalista musiikkia.<br />

– Niissä on myös tietynlaista valitusta,<br />

huutoa, joka on läsnä kaikissa kulttuureissa,<br />

Ramiro Obedman miettii. Jos<br />

riisut esimerkiksi salsasta kaiken muun<br />

paitsi laulun ja harmonian, se on yllättävän<br />

surullista.<br />

Viime levyllä Camerata Flamenco Project<br />

tulkitsevat jotain aivan erilaista, nimittäin<br />

ranskalaisten impressionistisäveltäjien<br />

(Debussy, Satie, Ravel) musiikkia.<br />

– Emme yritä saada niitä kuulostamaan<br />

erityisen flamencolta, Obedman selittää.<br />

Musiikkimme on ennen kaikkea meidän<br />

kuuloista! Ryhmässämme yhdistyy elementtejä<br />

flamencosta, klassisesta musiikista<br />

ja jazzista. Äänemme on kuitenkin<br />

flamencon lävistämä.<br />

– Meidän musiikkimme ei ole fuusiota,<br />

López jatkaa. Se on ihmisten kohtaaminen,<br />

ja ennen kaikkea ystävien kohtaaminen!<br />

Ensin pitää kuitenkin opiskella joku musiikillinen<br />

kieli hyvin, oppia tekniikkaa,<br />

jotta voi sen jälkeen tehdä mitä haluaa.<br />

Musiikillisen vapaus tässä yhtyeessä on<br />

taivaan lahja!<br />

Flamencon eturintamassa<br />

Miten Camerata Flamenco Project näkee<br />

oman roolinsa flamencon kentällä?<br />

– Ainoa genrenimitys, joka meille voisi<br />

sopia on avantgarde-flamenco, Pablo Suárez<br />

miettii. Avantgarde eli eturintama ei ole<br />

aina se kaikista miellyttävin paikka toimia.<br />

– Eikä kaupallisesti menestyksekkäin,<br />

López virnistää. Vasta seuraava sukupolvi<br />

näkee, mihin suuntaan kenttä on edennyt.<br />

Impressionistitkin olivat aikansa avantgardea!<br />

– Minä tulen flamencon maailmasta,<br />

mutta jo soitinvalinta vei minut omalle<br />

tielleni, Suárez kertoo. En tiedä mihin<br />

suuntaan olisin edennyt, jos olisin valinnut<br />

kitaran. Kunnioitan suuresti perinteistä<br />

flamencoa ja musiikkimme sisältää flamencon<br />

elementtejä, mutta konteksti ei<br />

ole perinteinen. Riippuu kuulijasta, osaako<br />

hän erottaa elementit vai ei.<br />

– Olemme osa flamencon evoluutiota,<br />

José Luis López selittää. Jos vain toistamme<br />

perinteistä flamencoa, emme tuo<br />

siihen mitään uutta. Tärkeintä on tarinoiden<br />

kertominen musiikin avulla. Kaikessa<br />

musiikissa on tarina, esimerkiksi<br />

Sibeliuksen viulukonsertossa – Sibelius<br />

oli hyvin flamenco! Ja loppujen lopuksi<br />

olemme kaikki ihmisiä: Espanjan romanit,<br />

Suomen romanit, arabit, juutalaiset...<br />

Kaikilla on samat huolet lapsistaan, samat<br />

asiat mielen päällä.<br />

– Se, että joku musiikkityyli olisi puhdas,<br />

on pelkkää mielikuvitusta, Obedman<br />

kiteyttää. Ihmisten liikkuminen on vaikuttanut<br />

kaikkeen musiikkiin. Ei Bachiakaan<br />

ole olemassa ilman hänen edeltäjiään!<br />

Loppujen lopuksi ainoa tärkeä asia on<br />

tämä: Sulje silmät ja kuuntele. Se riittää.<br />

34 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Elävä perintö!<br />

Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä kaikkien ihmisten arjessa. Yksi<br />

laulaa kuorossa, toinen kutoo villasukkia, kolmas ui avannossa. Aineeton kulttuuriperintö<br />

yltää kaikkialle ihmisen toiminnan muotoihin. Se on sukupolvelta toiselle siirtyvää, elävää<br />

ja uudistuvaa perinnettä. Elävän perinnön ytimessä ovat kansanmusiikki- ja tanssi sekä käsityöt,<br />

mutta yhtä lailla luontoon tai vuodenaikoihin liittyvät perinteet tai vaikkapa sirkus.<br />

Leena Marsio<br />

Aineeton kulttuuriperintö voi olla<br />

esimerkiksi suullista perinnettä,<br />

esittävää taidetta, sosiaalisen elämän<br />

käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja<br />

tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia<br />

tietoja, taitoja ja käytäntöjä.<br />

Yleissopimus<br />

korostaa osallisuutta<br />

Suomi hyväksyi Unescon yleissopimuksen<br />

aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta<br />

vuonna 2013. Jo 163 maata on<br />

allekirjoittanut sopimuksen. Aineettoman<br />

kulttuuriperinnön vaalimisen ja siihen<br />

liittyvän yleissopimuksen tavoitteena on<br />

tukea aineettoman kulttuuriperinnön ilmenemismuotojen<br />

säilymistä elinvoimaisina.<br />

Elävää perintöä voidaan vaalia tukemalla<br />

ja luomalla erilaisille yhteisöille mahdollisuuksia<br />

harjoittaa ja siirtää perinnettään<br />

eteenpäin. Myös elävään perintöön<br />

liittyvien koulutusalojen kehittäminen,<br />

perinnön tallentaminen ja tutkimus ovat<br />

osa vaalimista.<br />

Sopimuksen ytimessä ovat erilaiset<br />

yhteisöt ja heidän kokemuksensa siitä,<br />

mikä on arvokasta elävää perintöä juuri<br />

heille. Sopimuksessa keskitytään vaalimaan<br />

sellaista perinnettä, jolla on juuret<br />

menneisyydessä, mutta jota edelleen harjoitetaan,<br />

mahdollisesti muuttuneena. Näin<br />

ollen keskustelu karjalanpiirakan ainoasta<br />

oikeasta reseptistä ei ole tämän sopimuksen<br />

hengen mukaista vaan pikemminkin<br />

se, että piirakoita ylipäätään tehdään ja<br />

innostetaan nuoriakin polvia niitä tekemään.<br />

Sisältö voi olla riisiä tai lanttua tai<br />

saada jopa ripauksen chiliä ja korianteria.<br />

Aineeton kulttuuriperintö on osallistavaa.<br />

Perintö voi olla peräisin naapurikylästä<br />

tai maailman toiselta puolelta, jolloin<br />

se on kulkeutunut meille maahanmuuttajien<br />

mukana. Samoin kuulumme moneen<br />

erilaiseen yhteisöön ja jaamme erilaisia<br />

perinteitä eri ryhmien kanssa.<br />

Yhteisöllisyyden teema on erityisen<br />

keskeinen Unescon sopimuksessa eli yhteisöt,<br />

ryhmät tai yksilöt, jotka luovat,<br />

säilyttävät tai välittävät sitä edelleen tunnistavat<br />

sen omakseen. Sopimuksen alla<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

ei siis korosteta jonkin tietyn perinteen<br />

ainutlaatuisuutta tai mestarillisuutta. Keskeistä<br />

on, että on olemassa ryhmä ihmisiä,<br />

joille jokin perinne on niin merkittävä, että<br />

se nähdään kulttuuriperintönä.<br />

Luetteloinnilla näkyvyyttä<br />

Unesco ylläpitää sopimukseen liittyen<br />

kahta aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa<br />

sekä parhaiden käytäntöjen rekisteriä.<br />

Luetteloiden avulla halutaan tuoda<br />

näkyvyyttä elävälle perinnölle eri puolilla<br />

maailmaa ja jakaa hyviä käytäntöjä maiden<br />

kesken. Näissä luetteloissa on jo lähes 400<br />

kohdetta eri puolilta maailmaa. Suomella<br />

ei ole vielä kohteita Unescon luetteloissa.<br />

Ensin on luotava kansallinen luettelo, jolta<br />

kohteita voi hakea kansainvälisille listoille.<br />

Esittävät taiteet edustavat yli kolmannesta<br />

Unescon luetteloiden kohteista. Luettelossa<br />

ovat esimerkiksi flamenco Espanjasta,<br />

carillon eli tornikellopeli Belgiasta,<br />

tango Argentiinasta ja Uruguaysta sekä<br />

Sutartinės-laulut Liettuasta. Viro, Latvia<br />

ja Liettua saivat vuonna 2008 Baltian<br />

laulu- ja tanssiperinteen osaksi luetteloa.<br />

Näiden lisäksi erilaiset juhlat, eeposten<br />

esittäminen sekä moninaiset pyhät tanssit<br />

ja rituaalit ovat niin ikään lunastaneet<br />

paikkansa luettelossa. Italian Cremonan<br />

Jorma Airola<br />

viulunrakennustaito löytyy luettelosta<br />

esimerkkinä käsityöperinteestä.<br />

Sopimuksen toteutus Suomessa<br />

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön<br />

yleissopimus antaa raamit toiminnalle,<br />

mutta jättää sopimusmaille vapauden<br />

löytää omanlaisensa tapa toteuttaa sen<br />

velvoitteita. Tätä suomalaista mallia rakennetaan<br />

parhaillaan. Museovirasto vastaa<br />

sopimuksen toimeenpanosta Suomessa.<br />

Yksi tavoista on luoda elävän perinnön<br />

rinkejä, monialaisia verkostoja, joissa<br />

perinteen vaalijat, välittäjät ja tutkijat<br />

voisivat uudenlaisen yhteistyön avulla<br />

edistää elävien perinteiden asemaa.<br />

Museovirasto on parhaillaan luomassa<br />

aineettoman kulttuuriperinnön wikialustaa,<br />

jolla erilaisten yhteisöjen on mahdollista<br />

esitellä elävää perintöä. Verkkosivustolle<br />

toivotaankin runsaasti esimerkkejä<br />

pienemmistä ja suuremmista perinteistä<br />

niin esittäviin taiteisiin, juhliin, ruokaan,<br />

käsitöihin kuin vaikkapa suulliseen perinteeseen<br />

liittyen. Toiveena on, että yleissopimukseen<br />

liittyvä Elävän perinnön<br />

prosessi innostaa myös kansanmusiikin<br />

ammattilaisia ja harrastajia mukaan talkoisiin<br />

ja ilmoittamaan yhteiseen wikiluetteloon.<br />

Wikialusta avataan tammikuussa<br />

2016 osoitteessa wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi<br />

Lähivuosina avataan myös kansallinen<br />

aineettoman kulttuuriperinnön luettelo,<br />

jonka kriteeristö tulee olemaan tiukempi<br />

ja hakemusprosessi pidempi.<br />

Suomessa tehdään paljon arvokasta<br />

työtä elävän perinnön vaalimisessa. Mitä<br />

uutta sopimus voi tuoda tähän työhön?<br />

Mitä voidaan tehdä enemmän tai yhdessä<br />

paremmin? Luettelot ovat vain yksi tapa<br />

nostaa tietoisuutta aiheesta. Sen lisäksi<br />

tarvitaan toimia laajalla rintamalla: keskustelua<br />

siitä miksi ja mitä elävää perintöä<br />

halutaan siirtää eteenpäin ja miten sitä<br />

parhaiten vaalitaan.<br />

www.aineetonkulttuuriperinto.fi<br />

Kirjoittaja on aineettoman kulttuuriperinnön<br />

koordinaattori Museovirastossa.<br />

35

Perinnettä ja karismaa Folkelarmissa<br />

Tove Djupsjöbacka<br />

Aallottaren Sara<br />

Pajunen ja Teija Niku.<br />

Syyskuussa Oslossa järjestettävä<br />

Folkelarm-festivaali oli melkoinen<br />

runsaudensarvi. Kolmen päivän<br />

ajan oli tarjolla musiikkia, tanssia<br />

ja seminaareja aamusta iltaan tunnelmallisessa<br />

Riksscenen för folkmusik och<br />

dans -konserttitalossa. Folkelarm pyrkii<br />

profiloitumaan Pohjoismaiden yhteisenä<br />

showcase-tapahtumana, ja ohjelma olikin<br />

suunniteltu siten, että keikat olivat tiiviitä<br />

ja lähes kaikki pystyi kuuntelemaan alusta<br />

loppuun. Suomea edustivat komeasti Piia<br />

Kleemola, Jouko Kyhälä & Filip Jers sekä<br />

Aallotar.<br />

Festivaalin ohjelmaan kuului myös<br />

Folkelarm-gaala, joka jakoi palkintoja vuoden<br />

aikana ansioituneille. Tunnelma oli<br />

lämmin ja innostunut, saataisiinpa vastaava<br />

Suomeenkin.<br />

Suurin osa esiintyjistä oli norjalaisia,<br />

joten samalla sai hyvän läpileikkauksen<br />

siitä, mitä Norjassa tapahtuu. Valtaosa<br />

esityksistä oli hyvin perinteisiä ja mukana<br />

oli ilahduttava kattaus soolosoittoa:<br />

muun muassa laulua, hardangerviulua ja<br />

yksirivistä haitaria. Tuntuu hienolta kuulla<br />

tekijöitä kuten 18-vuotias Mari Midtli,<br />

joka lauloi kansanlauluja rehellisesti ja<br />

suoraan sydämeen. Huomiotaherättävä<br />

oli myös ylpeys omasta paikallistyylistä<br />

– lähes jokainen esiintyjä kertoi huolellisesti,<br />

minkä alueen perinnettä esittää!<br />

Kansantanssipuoli oli ilahduttavan<br />

raikasta, jopa radikaalia. Silje Onstad Hålien,<br />

ensimmäinen hallingia eliittitasolla<br />

tanssiva nainen, pureutui teoksessaan naiseuteen.<br />

Miehistä virtuositeettia ja leikillisyyttä<br />

tarjosi puolestaan DoPPler, jossa<br />

voimansa yhdistivät tanssiryhmä Kartellet<br />

ja upeat muusikot, viulisti Ragnhild Furebotten<br />

ja rumpali Arnfinn Bergrabb.<br />

Saamelaisedustus oli näkyvä, ja saamelaisesiintyjät<br />

olivatkin Folkelarmin mielenkiintoisinta<br />

antia. Esimerkiksi ruotsalainen<br />

Ára yhdisti kauniisti joikua ja jazzia.<br />

Itselleni yksi suurimmista löydöistä oli<br />

ehdottomasti Torgeir Vassvik, jolla karismaa<br />

ja hurjuutta riittää! Hänen rohkea<br />

musiikkinsa varmasti jakaa mielipiteet:<br />

hurja äänenkäyttö, ei juurikaan sanoja,<br />

koko setti yksi orgaaninen kokonaisuus.<br />

Hänen yhtyeensä oli myös mielenkiintoinen:<br />

kaksi viulua ja sello (välillä myös<br />

islantilainen fidla), soittajina klassisen<br />

musiikin ammattilaiset, mutta lopputuloksena<br />

jotain aivan muuta kuin sivistynyt<br />

jousitrio! Jousisoittajatkin soittivat<br />

lähinnä perkussiivisesti. Mies myös pistää<br />

mahdolliset käsitykset saamelaisuudesta<br />

raikkaasti uusiksi, hän ei esimerkiksi käytä<br />

saamenpukua eikä puhu saamen kieltä.<br />

Sen sijaan hänen musiikissaan voi kuulla<br />

raa’an pohjoisen maiseman josta hän<br />

on kotoisin, Gamvik Jäämeren rannalla.<br />

Vassvik tekee yhteistyötä myös Kristiina<br />

Ilmosen ja Rauno Niemisen kanssa Ural<br />

Pop -yhtyeessä.<br />

Sirpa Lahti<br />

Mikä juttu miellytti eniten? Mistä haluaisit lukea? Lähetä<br />

lomake täytettynä osoitteeseen <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehti, Halkosuontie<br />

93 A, 00660 Helsinki. Lähettäneiden kesken arvotaan<br />

yllätyspalkintoja.<br />

Lehden paras juttu oli<br />

1.<br />

2.<br />

Haluaisin lukea seuraavista aiheista<br />

Sana vapaa<br />

Nimi<br />

Osoite<br />

t-paidan koko S M L XL XXL<br />

36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Oppikaa yhdessä<br />

Kansalaisfoorumin tuella!<br />

Vuoden 2016 alusta lähtien yhdistykset voivat hakea tukea yhteisöllisille<br />

opintoryhmille. Tämä uusi tukimuoto korvaa opintokerhoille maksetun<br />

tuen, joka poistuu kokonaan vuoden vaihteessa. Kurssitukea<br />

puolestaan maksetaan entiseen tapaan ja joulukuussa on aika tehdä<br />

kurssituntivaraukset seuraavan vuoden osalta.<br />

Uudistuksen myötä yhdistys voi<br />

saada 500 euron tuen yhden yhteisöllisen<br />

opintoryhmän toimintaan<br />

ensi vuonna. Tukea voi hakea vuoden<br />

alusta lähtien ja sen haku on jatkuva.<br />

Opitaan uutta ja<br />

kehitetään toimintaa<br />

Yhteisöllisen opintoryhmän työskentely<br />

on opinnollista, tavoitteena on löytää uutta,<br />

oppia omasta toiminnasta ja kehittää<br />

toimintaa konkreettisella tavalla. Opintoryhmä<br />

toimii projektiluonteisesti, sen<br />

työskentely on yhteisöllistä, se nimeää<br />

keskuudestaan ohjaajan ja siinä on mukana<br />

vähintään viisi 15 vuotta täyttänyttä.<br />

Ryhmän työskentelystä syntyy jokin<br />

konkreettinen tuotos. Yhteisöllinen opintoryhmä<br />

voi esimerkiksi suunnitella ja toteuttaa<br />

teatteri-, tanssi-, sirkus- tai muun<br />

taideproduktion. Myös taidetapahtuman<br />

tai monikulttuurisuusprojektin suunnittelu<br />

ja toteutus voivat sopia tuettaviksi.<br />

Avaintoimijaopintojen suorittaminen tai<br />

Wikiopiston opintokokonaisuuksiin perehtyminen<br />

ovat myös hyviä vaihtoehtoja.<br />

Tutustukaa tähän uuteen tukimuotoon<br />

ja tarttukaa tilaisuuteen yhdistyksenne<br />

toiminnan kehittämiseksi!<br />

Tarkemmat tiedot ja ohjeet: www.kansalaisfoorumi.fi<br />

> Opi ja osallistu > Tuki<br />

yhteisöllisille opintoryhmille<br />

Kurssitukea jopa 20 € / oppitunti<br />

Kun yhdistys itse järjestää kurssin, voi se<br />

saada valtionapua jopa 20 € /opintotunti.<br />

Kurssin vähimmäiskesto on neljä opintotuntia<br />

ja yli 15-vuotiaita kurssilaisia<br />

tarvitaan kahdeksan. Aiheena voi olla<br />

esimerkiksi ohjaajakoulutus, yhdistystoiminta,<br />

tanssi, teatteri, liikunta, musiikki,<br />

sirkus, tiedotus ja markkinointi.<br />

Yhdistys tekee tuntivaraukset SkafNetjärjestelmällä<br />

joulukuun 2015 aikana kaikista<br />

kursseista, jotka se aikoo toteuttaa<br />

vuoden 2016 aikana. Avustettavia kuluja<br />

ovat mm. kouluttajan palkkiot ja työnantajan<br />

eläke- ja sosiaaliturvamaksut, kouluttajan<br />

matka- ja majoitus sekä päivärahat,<br />

kurssin ilmoitus- ja kopiointikulut, kurssitilojen<br />

ja opetusvälineiden vuokrakulut.<br />

Kurssin järjestäjän oma maksuosuus<br />

määräytyy kulujen mukaan. Kansalaisfoorumin<br />

tuen osuus on enintään 50 %<br />

avustuskelpoisista kurssin kuluista.<br />

Tarkemmat tiedot ja ohjeet: www.<br />

kansalaisfoorumi.fi > Opi ja osallistu ><br />

Tuki kursseille<br />

Skafnetiä on<br />

helppo käyttää<br />

Yhteisöllisen opintoryhmän tuen hakeminen<br />

sekä kurssituntien varaus ja aikanaan<br />

tilitysten tekeminen sujuvat kätevästi<br />

netissä varaus- ja tilitysjärjestelmä<br />

SkafNetin kautta. SkafNetin käyttöönotto<br />

vaatii käyttäjäyhteisöltä ainoastaan vastuuhenkilön<br />

valitsemisen ja hänen rekisteröitymisensä<br />

SkafNetin käyttäjäksi.<br />

Rekisteröitymislomake ja ohjeet:<br />

www.kansalaisfoorumi.fi > Opi ja osallistu<br />

> SkafNet<br />

Lisätietoja: info@skafnet.fi<br />

ja Kansalaisfoorumin aluetoimistot<br />

Oriveden kurssit täyttyvät!<br />

Oriveden opistolla on 27.-30.12. Oriveden kansanmusiikkikurssit maan parhaiden<br />

opettajien johdolla. Kursseille on ilmoittautuminen ollut ennätysvilkasta ja majoituskapasiteetti<br />

uhkaa jo täyttyä, mutta voit kysellä tilannetta jos vielä haluat mukaan.<br />

Kurssit: Orivesi All Stars, mandoliini, viulu, 2-riviskurssit (myös alkeet), kantele, etnolaulu,<br />

ukulele ja tämmäys/sovituskurssi. Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi/orivedenkansanmusiikkikurssit-2015<br />

Samaan aikaan myös Nuorisoseurojen ja heidän yhteistyökumppaniensa järjestämät<br />

Oriveden kansantanssikurssit – varaslähtö Kansantanssin riemuvuoteen!!<br />

www.nuorisoseurat.fi/orivedenkansantanssikurssit<br />

”Parhaimmillaan, huippuhetkinä,<br />

musiikin kuuntelu tai esittäminen<br />

voi tuottaa meille jopa ylimaailmallisesti<br />

rauhoittavan, sielunvoimia<br />

lataava uskonnollisen<br />

kokemuksen, jonka vaikutuksesta<br />

meidän on helpompi kohdata<br />

arjen haasteet.”<br />

Taisto Partanen<br />

emeritus opettaja<br />

Hiijjen Pelimannit jäsen<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

37

38 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Folklandian Etkot, Jatkot ja FolkForum<br />

Folklandian Etkot ja Jatkot vietetään<br />

nyt kolmatta kertaa. Etkot on siirtynyt<br />

Musiikkitalon ravintolaan, ja<br />

siellä esiintyvät ENKEL, Päivi Hirvonen<br />

sekä Viron suosituin yhtye Curly Strings!<br />

ENKEL on luomufolk-yhtye, joka nostaa<br />

hittikappaleita vuosisadan takaa nykykansan<br />

kuultavaksi. ENKEL julkaisee<br />

debyyttialbuminsa tammikuussa 2016<br />

ja valittiin Folklandian 2016 showcasesarjaan.<br />

Yhtye kiertää Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liiton<br />

kiertueilla maaliskuussa.<br />

Yhtyeessä soittavat Leija Lautamaja,<br />

Miia Palomäki, Maija Pokela sekä Iida<br />

Savolainen. Päivi Hirvonen on viulisti ja<br />

laulaja, joka vie kuulijansa erilaisten tarinoiden<br />

äärelle. Hänen sooloesityksensä<br />

on sekoitus viulun ja laulun vuoropuhelua<br />

sekä näiden saumatonta yhteistyötä.<br />

Eesti Muusikaauhinnad 2015 (Suomen<br />

Emma Gaalaa vastaava) palkitsi Curly<br />

Strings -yhtyeen peräti neljässä kategoriassa.<br />

Jos ette ole kuulleet tätä livenä,<br />

niin kannattaa tulla Folklandian Etkoille!<br />

Jatkot juhlitaan heti laivan rantauduttua<br />

Helsinkiin Ravintola Kaisaniemessä.<br />

Lavalla Paja sekä illan päätteeksi Perinnearkun<br />

jamit, johon jokainen voi mennä<br />

Lehtori, toimittaja ja pelimanni Otto Pöyhönen<br />

menehtyi lyhyen sairauden jälkeen<br />

heinäkuun 7. päivänä 83-vuotiaana. Hän<br />

oli syntynyt Sumiaisissa 21.10.1931. Otto<br />

Pöyhönen kuului Suolahden yhteiskoulun<br />

ensimmäisten ylioppilaiden joukkoon<br />

kirjoittaessaan ylioppilaaksi 1952. Opiskelu<br />

jatkui Helsingin yliopistossa, jossa<br />

musiikkiharrastus opiskelijakavereiden<br />

kanssa toi vaihtelua opiskelijaelämään.<br />

Hän lauloi ja soitti mandoliinia osakunnan<br />

eri tilaisuuksissa.<br />

Otto soitti mandoliinia ja kontrabassoa<br />

1990-luvun alussa Keski-Suomen maakuntaorkesterissa<br />

ja kontrabassoa hän soitti<br />

Laajavuoren Pelimanneissa 2000-2015.<br />

Innokas kuoromies lauloi klassista,<br />

viihteellistä ja hengellistä laulumusiikkia.<br />

Mieli-instrumentti oli mandoliini, jolla hän<br />

soitti kansanmusiikkia, viihdemusiikkia ja<br />

iskelmiäkin. Musiikinlajeista mieluisinta<br />

oli kansanmusiikki.<br />

Otto Pöyhönen sai useita huomionosoituksia<br />

kansanmusiikkiharrastuksestaan.<br />

Hän oli ystävällinen, avulias ja taitava<br />

pelimanni.<br />

mukaan. Kaisaniemessä on iso tanssilattia,<br />

joten kaikki halukkaat mahtuvat hyvin<br />

tanssimaan.<br />

FolkForum-seminaari pidetään Itku<br />

pitkästä ilosta –teemalla ennen Folklandian<br />

lähtöä lähellä satamaa Huutokonttorissa.<br />

Seminaariin on vapaa pääsy.<br />

ln memoriam Otto Pöyhönen<br />

Ottoa jäivät kaipaamaan puoliso ja<br />

lapset perheineen sekä pelimannit ympäri<br />

Suomea.<br />

Reijo Martin<br />

Pelimanniystävä<br />

FolkForum – Itku<br />

pitkästä ilosta<br />

Folklandia Etkot<br />

Curly Strings Virosta<br />

Kansantanssin ja -musiikin seminaari<br />

Teemoina Kansantanssin riemuvuosi,<br />

kehollinen viestintä ja äänellä itku.<br />

Petri Kauppinen: Keholukutaidostako<br />

tulevaisuuden supervaluutta?<br />

Liisa Matveinen: Äänellä itku tänä<br />

päivänä. Kuinka itkuvirsiä voi opetella?<br />

Kokeillaanko?<br />

8.1.2016 klo 12-15<br />

Huutokonttori, Tyynenmerenkatu 1, Hki.<br />

Ilmoittautuminen 28.12.2015 mennessä:<br />

maarit.saarelainen@sottiisi.net<br />

www.sottiisi.net<br />

Curly Strings (Viro), ENKEL, Päivi<br />

Hirvonen<br />

7.1.2016 klo 19-22.30<br />

Musiikkitalon ravintola<br />

Liput: 11,50/8,50€ (Lippupalvelu)<br />

10/7 € (Musiikkitalo)<br />

Järjestää: Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liitto,<br />

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin<br />

osasto, Viro-instituutti, Pispalan Sottiisi<br />

www.musiikkitalo.fi, www.sottiisi.net<br />

PerinneArkki-klubi<br />

Paja, Perinnearkun jamit<br />

– Folklandian viralliset jatkot<br />

9.1.2016 klo 17<br />

Ravintola Kaisaniemi, vapaa pääsy, narikka<br />

2,5 €<br />

Järjestää: Perinnearkku, Folklandia<br />

www.perinnearkku.net, www.sottiisi.net<br />

Krööt Tarkmeel<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

39

LEVYT<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut.<br />

Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki.<br />

Johanna<br />

Mäkeläinen: Neljäs<br />

päivä elokuuta<br />

Johanna Mäkeläinen on laulajalauluntekijä,<br />

joka laulaa myös a<br />

cappella -kansanlauluyhtye Kuusikon<br />

riveissä. Omia folk-painotteisia<br />

lauluja on syntynyt 2000-luvun<br />

taitteesta asti. Minialbumilla<br />

on kuusi hänen säveltämäänsä ja<br />

sanoittamaansa laulua. Omakustanne<br />

on äänitetty studiossa yhdessä<br />

päivässä niin että Johanna<br />

säestää itseään kitaralla.<br />

Kaikkiaan Mäkeläinen liikkuu<br />

sarjassa, jossa tuntuu tällä hetkellä<br />

olevan valtavasti yrittäjiä. Uskoisin,<br />

että vastaavia nuorten tai<br />

nuorehkojen naislauluntekijöitten<br />

levyjä on ilmestynyt vuoden sisällä<br />

kymmeniä. Tyypillistä niille on<br />

heleä ääni, lyyrinen, herkkä tunnelma<br />

ja omien mielenliikkeiden,<br />

erityisesti parisuhteen kuvailu.<br />

Minuun Mäkeläisen laulujen<br />

maailma ei niin kolahtanut, mutta<br />

en varmasti kuulukaan tavoiteltuun<br />

kuulijaryhmään. Mutta kun<br />

vain jatkaa sinnikkäästi, siitä se<br />

levy-yhtiön ovi aukenee!<br />

Hannu Virtanen<br />

Suunta: Oknirua<br />

Suunta 2015 (SUU01)<br />

Suunta-yhtyeen toinen levy on<br />

studiossa äänitetty live-improvisointi,<br />

jossa kuuluu myös Anna-Kaisa<br />

Liedeksen, Kristiina<br />

Ilmosen ja Timo Väänäsen<br />

vahva perinnemusiikki tausta.<br />

Ihmisäänellä, puhaltimilla,<br />

lyömäsoittimilla, kanteleilla ja<br />

live-elektroniikalla synnytetty<br />

kokonaisuus on yhdistelmä mielenkiintoisia<br />

soundeja, mystisiä<br />

tunnelmia ja kiehtovia äänitarinoita.<br />

Muusikot ovat taitavia<br />

Pajolaine: Raitilla<br />

Emmi Kuittinen ja Minsku<br />

Tammela ovat retkellä omaan<br />

suomalaisuuteensa karjalaisten<br />

ja inkeriläisten laulujen kautta<br />

albumilla Raitilla, joka testattiin<br />

myös Karjalan laulumaiden<br />

levynjulkaisukiertueella alkusyksystä.<br />

Vienalaiset, lyydiläiset<br />

ja vepsäläiset sävelmät soivat<br />

puhtaina mutta silti rosoisina<br />

kahden laulajan käsittelyssä. Jos<br />

säestystä on, se on hienostunutta<br />

kammanpäristystä, auton<br />

hurinaa tai Seurasaaren konsertin<br />

yleisön vienon riehakas<br />

kuorokerto.<br />

Raitilla soivat ilmiselvästi<br />

naisten omat lempikappaleet,<br />

joista jotkut ovat jo klassikkoja<br />

(Kazvatti, Petroskoi tai Saunalaulu)<br />

tai ovat niitä tulevaisuudessa<br />

(Tiirininna, Oi kuldainekiikkulaulu).<br />

Duo soi parhaiten<br />

livenä, jolloin eri äänenmuodostustavat<br />

ja hysteeriset spiikit<br />

eivät ole niin alleviivaavia kuin<br />

levyltä kuultuna. Joka tapauksessa<br />

tässä yhtyeessä jos missä<br />

on euroviisuainesta.<br />

Pia Rask<br />

ja innovatiivisia instrumenttiensa<br />

kanssa – itse en aina edes<br />

erottanut, mikä instrumentti on<br />

äänessä – ja heidän vuorovaikutuksensa<br />

on hienovireistä, toisiaan<br />

kuuntelevaa ja ilmavaa.<br />

Okniruan musiikki kehittyy<br />

hitaasti, joten sitä on helppo<br />

seurata. Toisaalta sen kuuntelu<br />

vaatii häiriöttömän tilan ja kokonaisvaltaisen<br />

keskittymisen,<br />

etteivät ajatukset harhaudu<br />

omille teilleen. Vaikuttavinta<br />

Okniruan musiikki on todennäköisesti<br />

livenä, jossa pääsee<br />

uppoamaan musisointitilanteeseen,<br />

näkee muusikoiden<br />

yhteistyön ja aistii niihin liittyvän<br />

latauksen. Parhaimmillaan<br />

Oknirua on meditaatiomusiikkia,<br />

joka puhdistaa mielen kuonasta.<br />

Arja Kangasniemi<br />

Kimmo Pohjonen:<br />

Sensitive skin<br />

Octopus OCTO 413-2, 2015<br />

Kimmo Pohjosen Sensitive<br />

skin jätti minut hieman<br />

sekavaan tunnelmaan. Jos olisin<br />

kuullut tämän levyn ilman aiempaa<br />

perehtymistä Pohjosen tuotantoon,<br />

olisin todennäköisesti<br />

innostunut todella paljon, mutta<br />

kun on tullut seuratua hänen<br />

tuotantoaan jo Pinnin pojista<br />

lähtien, tuntui musiikki jääneen<br />

jo vuoden 2001 Kluster-levyllä<br />

kehitettyyn peruskaavaan.<br />

Levy onkin varsin tuttua<br />

Pohjosta: monin tavoin prosessoitua<br />

haitaria (minkä ansiosta<br />

Kimmoa onkin usein kutsuttu<br />

haitarin Hendrixiksi), sointumassoja,<br />

rytmiluuppeja ja sanatonta<br />

laulua, tällä kertaa lisänä<br />

tyttärien heleät äänet. Levyllä<br />

esiintyy peräti kaksikymmentä<br />

soittajaa, kaikki maailman<br />

huippuja omalla sarallaan. Itse<br />

tykästyin eniten niihin kolmeen<br />

raitaan (Anemone, Emissio ja<br />

Serenity), joissa modernin jousikvartettimusiikin<br />

ehdoton huippu<br />

Kronos-kvartetti luo hieman<br />

akustisemman ja ilmavamman<br />

sointimaailman levyn muuten<br />

varsin massiiviseen soundiin.<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>a tämä(kään)<br />

levy ei ole, pikemminkin puolielektronista<br />

vaihtoehto-rockia.<br />

Levyä kuunnellessa ei voinut<br />

välttyä mielleyhtymiltä<br />

1970-luvun Tangerine dream<br />

-yhtyeen sointimaailmoihin ja<br />

mieleen nousi myös Tubular<br />

bells –klassikko, eikä pelkästään<br />

molemmilta levyiltä löytyvien<br />

putkikellojen vuoksi.<br />

Mutta kyllä käsillä oleva<br />

levy on ennen kaikkea Pohjosen<br />

oman musiikkimaailman<br />

jatketta. Ken ei siihen ennen ole<br />

perehtynyt, varmasti vaikuttuu<br />

Sensitive skin’istä. Kaiken kaikkiaan<br />

levy tarjoaa erinomaisesti<br />

tuotetun koosteen Pohjosen<br />

nykytuotannosta. Levy onkin<br />

saanut maailmalla hienon palautteen,<br />

mm. Songlines-lehti<br />

antoi viisi tähteä. Silti: vertailu<br />

vuoden 2001 levyyn paljasti,<br />

että samalla konseptilla on toimittu<br />

jo varsin pitkään. Jäinkin<br />

kaipaamaan uusiutumista ja<br />

ennen kaikkea enemmän tilaa<br />

sointimaailmoihin.<br />

Vuoden kansanmusiikkilevy 2015<br />

Äänestä vuoden<br />

kansanmusiikkilevy!<br />

Paul Silfverberg<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>.fi ja <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehti julkistavat Vuoden<br />

kansanmusiikkilevy –äänestyksen. Voit äänestää vuoden 2015<br />

aikana ilmestyneitä kansanmusiikkilevyjä (kansanmusiikki,<br />

maailmanmusiikki, etno ja folkki). Lista levyistä löytyy www.<br />

kansanmusiikki.fi/ajankohtaista/uusia-julkaisuja. Mikäli huomaat<br />

jonkun levyn puuttuvan listaltamme, ilmoitathan siitä meille.<br />

Äänestysaikaa on 3.1.2016 saakka. Äänestää voit sähköpostilla<br />

toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi – laita sähköpostiviestin<br />

otsikoksi ”Vuoden kansanmusiikkilevy” – tai sähköisellä lomakkeella<br />

osoitteessa www.kansanmusiikkiliitto.fi/vuoden-kansanmusiikkilevy-2015.<br />

Portaalissa kysely avattiin 1.12. Äänestää voit myös postikortilla:<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-lehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki.<br />

Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi<br />

50 euron lahjakorttia Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liiton putiikkiin ja<br />

kaksi <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehden t-paitaa.<br />

Vuoden levyn valitaan sekä yleisöäänestyksen että asiantuntijaraadin<br />

antamien pisteiden perusteella. Vuoden levy 2015<br />

julkistetaan Folklandia-risteilyllä tammikuussa 2016.<br />

Muista, että voit antaa vain yhden äänen!<br />

40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Satuja soitosta<br />

Pikkukakkosesta tutun yhtyeen<br />

levy aiheutti ristiriitaisia<br />

odotuksia perheessämme:<br />

äiti ei pidä yhtyeen ohjelmasta,<br />

kun taas isän ja 2- ja<br />

4-vuotiaiden lasten mielestä<br />

musiikkiohjelma on mukavan<br />

värikästä katsottavaa. Päättelimme<br />

nimestä, että levyllä<br />

olisi kerrottu satuja ja yhdistetty<br />

niihin lauluja, mutta<br />

levyllä oli keskitytty perinteiseen<br />

pelimannimusiikkiin.<br />

Levyllä kuullut kappaleet<br />

esittelevät suomalaisia kansansoittimia<br />

ja sanoitukset<br />

ammentavat aiheensa suomalaisesta<br />

kansanperinteestä.<br />

Lastenlauluiksi sanoitukset<br />

ovat ainakin pienille lapsille<br />

varsin vaikeita. Rytmikäs<br />

soitto sai kuitenkin taaperot<br />

tanssimaan mukana ja kuuntelemaan<br />

lauluja, vaikka tarinat<br />

taisivatkin jäädä epäselviksi.<br />

Äidinkin korvaa alkoi miellyttää<br />

muusikoiden taitava<br />

soitto ja laulu. Ekaluokalla<br />

oleva kummityttö sen sijaan<br />

nyrpisteli naamaansa: ei kiitos<br />

uncoolia kansanmusaa koululaiselle.<br />

Satuja soitosta lienee<br />

monen isovanhemman mieleinen<br />

lahja lapsiperheille. Taaperot<br />

pitävät siitä varmasti, mutta<br />

haastavampaa onkin saada<br />

kansanmusiikista vieraantuneet<br />

vanhemmat tarjoamaan<br />

lapsille kansanperinteeseen<br />

perustuvaa lastenmusiikkia.<br />

Loiskis ja Timo<br />

Parvela: Ella ja<br />

kaverit 20 vuotta<br />

Levy on yhdistelmä Timo<br />

Parvelan lukemia Ella-kirjojen<br />

hauskoja kohtauksia<br />

ja Loiskis-yhtyeen ja Timo<br />

Parvelan yhdessä tekemiä<br />

lauluja kirjojen teksteihin.<br />

Parvela pääsee myös itse<br />

näyttämään musiikillista<br />

osaamistaan laulamalla<br />

osan kappaleista. Levy on<br />

taattua Loiskis-laatua ja<br />

sopii mainiosti kouluikäisille<br />

Ella-faneille ja heidän vanhemmilleen.<br />

Kirjojen tarinat<br />

naurattavat molempia ja laulut<br />

sopivat tarinoiden väliin<br />

lukuun ottamatta alun outoa<br />

introa. Ihmettelimme myös<br />

viimeisenä tulevan Intiaanipäällikön<br />

puhe-kappaleen<br />

yhteyttä muihin asenteeltaan<br />

rennompiin hassutteluihin.<br />

Ehkä nykylapsille on hyvä<br />

antaa vähän maailmanparannusasennetta<br />

huumorin<br />

lisäksi. Äänikirjojen huonona<br />

puolena on, että tarinoita ei<br />

jaksa kuunnella kovin montaa<br />

kertaa uudestaan. Nähtäväksi<br />

jää, kuinka monta kertaa jaksamme<br />

kuunnella laulujen ja<br />

tarinoiden yhdistelmää.<br />

Loiskis: Kaikki<br />

laulaa tavallaan<br />

Jo 15 vuotta lapsia ja vanhempia<br />

laulattanut lastenmusiikkiyhtye<br />

Loiskis on<br />

julkaissut juhlavuoden kunniaksi<br />

Kaikki laulaa tavallaan<br />

-kokoelmalevyn. Juhlalevyn<br />

kunniaksi soitinvalikoima on<br />

erityisen runsas ja mukana<br />

on vierailevia muusikoita ja<br />

jyväskyläläisen Vekarokadun<br />

päiväkodin lapsia. Levyllä on<br />

kappaleita yhtyeen omasta<br />

tuotannosta ja tuttuja lastenlauluja<br />

loiskis-tyyliin sovitettuna<br />

runsailla mausteilla.<br />

Äänimaailmassa kuuluvat<br />

ainakin busuki, klarinetti,<br />

trumpetti, tinapilli, mandoliini,<br />

theremin (elektroninen soitin,<br />

jota soitetaan liikuttelemalla<br />

käsiä laatikosta törröttävän<br />

antennin tuntumassa),<br />

ei siis pelkkää perus rumpukitara-basso-settiä.<br />

Maamme<br />

ahkerimpiin lastenmusiikkiyhtyeisiin<br />

kuuluvan Loiskiksen<br />

kokemus kuuluu ja levyn<br />

meno ihastutti taaperoita ja<br />

miellytti myös vanhempien<br />

korvia. Julkaisu rohkaisee meitä<br />

kaikkia Hannele Huovin<br />

sanoin laulamaan tavallaan ja<br />

olemaan hyviä juuri näin.<br />

Bonuksena levyllä on viitottu<br />

musiikkivideo Pikkuoravien<br />

Kuuraketti-kappaleesta.<br />

Levyn laadukkuus käy ilmi<br />

kansista äänitykseen ja suosittelemme<br />

sitä lämpimästi<br />

ja rohkaisemme tutustumaan<br />

myös Loiskis-yhtyeen muuhun<br />

laajaan tuotantoon!<br />

Inga, Jaakko,<br />

Siiri ja Niilo Heikkilä<br />

Bothnia Rhythm<br />

Orchestra & Ulvens<br />

Döttrar: Månmors<br />

gästabud<br />

Bothnia Rhythm Orchestra,<br />

BRO 001<br />

Bothnia Rhythm Orchestra on<br />

yhteistyötä Pohjanmeren<br />

yli tekevä kokoonpano, jossa on<br />

mukana jazzin huippuammattilaisia<br />

kuten rumpali Markus<br />

Ketola, jonka soitto jaksaa aina<br />

ihastuttaa. Tällä levyllä orkesteri<br />

tekee yhteistyötä ahvenanmaalaisen<br />

Ulvens Döttrar<br />

-trion kanssa, jolloin syntyy<br />

jazzin ja kansanmusiikin kohtaaminen.<br />

Big band -tyylinen jazz<br />

on pitkälti dominoiva ja Hans<br />

Hjortekin ja Ralf Nyqvistin sovitukset<br />

oikein tyylikkäitä. Ella<br />

Grüssner Cromwall-Morganin<br />

kansanlaulutyyppiset sävellykset<br />

ovat toimivia, sen sijaan Ralf<br />

Nyqvistin tekstittömät kappaleet<br />

eivät oikein jaksa innostaa.<br />

Ulvens Döttrar on mielenkiintoinen<br />

kokoonpano, jonka<br />

muodostavat kolme Grüssnerperheen<br />

sisarusta, jotka ovat<br />

musiikin rautaisia ammattilaisia<br />

ja laulaneet yhdessä koko<br />

elämänsä. Sisaret sulautuvat<br />

todella hyvin ja ammattimaisesti<br />

jazzlaulajiksi, heistä Johanna<br />

Grüssner onkin toiminut jazzlaulajana<br />

New Yorkissa. Välillä siis<br />

kaipaa suurempaa kontrastia<br />

kansanmusiikin ja jazzin välillä.<br />

Jazzin ja kulning-tekniikan välimaastossa<br />

leikittelevät laulusoolot<br />

ovat mielenkiintoisia, samoin<br />

rallatusosiot. Munniharput<br />

tuovat mahtavan lisän sointiin.<br />

Omaksi suosikikseni jää Davaj,<br />

jossa meno on rajuinta.<br />

Tove Djupsjöbacka<br />

Pirulainen:<br />

Valo viipyä voi<br />

Toisen albuminsa julkaisun<br />

myötä Pirulainen seisoo<br />

kansanmusiikissa kenties vain<br />

toisella saappaalla, mutta se<br />

saapas onkin sitten vahvasti<br />

kiinni savisessa pellossa. Rocksävyjä<br />

on lisätty muutaman pykälän<br />

verran debyytistä ja Esa<br />

Alangon laulussakin on tällä<br />

kertaa vähemmän Tom Waitsia<br />

ja enemmän Pate Mustajärveä.<br />

Valon ja varjon keskinäistä<br />

leikkiä tutkaillaan täyden tusinan<br />

verran ja maisemat vaihtuvat<br />

tasaisen vauhdikkaasti<br />

”Vauhkon variksen” balkantunnelmista<br />

Nick Cave-henkiseen<br />

murhaballadi ”Velipoikaan”.<br />

Kumma kyllä, vain vajaa puolet<br />

kappaleista ylittää edes 3 minuutin<br />

mitan. Ehkä yhtye koki,<br />

että asia tulee tällä kertaa selväksi<br />

lyhyemminkin.<br />

Levyn kappalejärjestys alkoi<br />

muuten pikkuhiljaa tuntua siltä,<br />

että Pirulainen on tarkoituksellisesti<br />

antanut itselleen mahdollisuuden<br />

soittaa uutuutensa<br />

kokonaisuudessaan yleisön<br />

edessä. Äijäkööreillä maustettu<br />

”Nälkämaa” avaa kattauksen<br />

riittävällä riehunnalla, mutta<br />

antaa tuleville kappaleille tilaa<br />

kasvattaa tunnelmaa jatkuvalla<br />

nosteella toiseksi viimeisenä<br />

kuultavaan ”Kivirekeen” asti,<br />

jättäen tilaa vielä encorellekin.<br />

Kuin hyvin rakennettu keikkakokonaisuus,<br />

siis.<br />

Levy vaati tällä kertaa ehkä<br />

hieman enemmän kuuntelukertoja<br />

avautuakseen, mutta<br />

Pirulainen onnistui jälleen: ’Valo<br />

viipyä voi’ on vahva näyttö siitä,<br />

miten tosimiehet homman<br />

hoitavat.<br />

Antti-J. Janka-Murros<br />

Ennenkuulumattomia<br />

lahjoja<br />

kansanmusiikkiputiikista<br />

www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

41

LEVYT<br />

Slow Moving<br />

Clouds: Os<br />

Slow Moving Clouds 2015<br />

SMC001<br />

Irlantilaista ja pohjoismaista<br />

musiikkitraditiota yhdistävä<br />

Slow Moving Clouds on hyvä<br />

esimerkki yhtyeestä, joka omaperäisellä<br />

soitinyhdistelmällä<br />

taikoo tuttuihinkin kappaleisiin<br />

uniikkia tunnetta. Lähes kaikki<br />

avainviulu–viulu–sello/bassoyhdistelmällä<br />

soitetut kappaleet<br />

ovat perinteisiä, mutta edes<br />

tuttu Hiljainen suru ei aiheuta<br />

”eivätkö ne mitään muuta löytäneet”<br />

-reaktiota, vaan sydämen<br />

sulattavia väreitä ja kunnioitusta:<br />

SMC on osannut tehdä rekilauluhitistä<br />

tuoreen tulkinnan.<br />

Pidän yhtyeen rouheasta<br />

soundista sekä musiikin tietynlaisesta<br />

hartaudesta. SMC on<br />

saanut pienillä sovituksellisilla<br />

asioilla musiikkiinsa koskettavaa<br />

herkkyyttä ja voimaa, mikä<br />

kietoo vaippaansa. Kuulijaa<br />

herätellään välillä lennokkailla<br />

polskilla, jotka eivät kuitenkaan<br />

revi kuulijaa unimaailmasta, johon<br />

rauhalliset kappaleet ovat<br />

tuudittaneet, vaan sähköistävät<br />

sydämen sykkimään kiivaammin.<br />

Musiikki vie minut vanhaan<br />

savupirttiin, jossa hyvät ystävät<br />

keskustelevat soittimillaan ja<br />

laulullaan sydämiensä syvimmistä<br />

salaisuuksista.<br />

Kivimäen karmuuni<br />

laulaa<br />

Suistamolainen kansansoittaja<br />

ja tarinankertoja Ilja Kotikallio<br />

(ent. Sinda) on ollut Anne-Mari<br />

Kivimäen taiteellisen tutkimusprojektin<br />

alkulähteenä ja<br />

innoittajana. Kivimäen toimittamasta<br />

arkistomateriaalista on<br />

nyt julkaistu Karmuuni lauloicd,<br />

eli parhaat palat Kotikallion<br />

runsaasta ohjelmistosta. Hypnoottisen<br />

haitarinsoiton lisäksi<br />

levyltä löytyy myös taidokasta<br />

huuliharpismia ja hykerryttäviä<br />

lauluralleja. Tarinalevyä jäämme<br />

vielä odottamaan, jutunkertojan<br />

ominaisuuksista kertovat muutamat<br />

kumisevat spiikit.<br />

Kivimäen Suistamo-Perinnelaboratorion<br />

kolmas albumi<br />

Lakkautettu kylä on osa soivaa<br />

valokuvanäyttelyä, joka pohtii<br />

sota-aikaa, evakkoutta ja nykytodellisuutta<br />

pienessä hylätyssä<br />

venäläisessä kylässä, jossa<br />

soi enää linnunlaulu. Hyvin<br />

nykysukupolveakin koskettava<br />

siirtolaisuus ja menneisyyden<br />

kaikujen pysähtynyt tunnelma<br />

soi järkyttyneissä tulkinnoissa<br />

sota-ajan tunnetuimmista lauluista.<br />

Levyn päättää toiveikas<br />

Rauha ja hiljaisuus: soiko seuraavaksi<br />

jokin Kotikallion mahtavista<br />

lauluista vai pääseekö<br />

perinnelaboratorioon joku mukaansa<br />

tempaavista tarinoista?<br />

Sakari Kukko: Valo<br />

2013<br />

Maksetut Viulut:<br />

Maksetut viulut<br />

2015<br />

Suden aika: Harpuin,<br />

huiluin, kantelein<br />

2015.<br />

Virret ovat enimmäkseen<br />

kansansävelmiä ja korvasta<br />

korvaan kulkeneita toisintoja.<br />

Yhteinen veisuu on erityisesti<br />

luterilaista uskonperintöä, ja<br />

jo Lutherista lähtien siihen on<br />

liittynyt ennakkoluulottomuus:<br />

virsitekstejä on sepitetty kaiken<br />

maailman ralleihin. Lutherin<br />

sanoittama Enkeli taivaan on<br />

siitä hyvä esimerkki: sen sävel<br />

on keskiaikaisesta kosiotanssilaulusta,<br />

josta Luther lainasi<br />

ilmaisuja myös tekstiinsä.<br />

Virsi taipuu moneen, on taipunut<br />

alusta asti. Virret ovat<br />

ihanteellista materiaalia uudelleen<br />

tulkitsijoille myös siksi,<br />

että aikain saatossa niihin on<br />

tarttunut hurskasta ja vakavaa<br />

paatosta, jonka alta voi varsin<br />

pienellä pöyhinnällä paljastua<br />

uusia puhuttelevia sävyjä.<br />

Aina ei tarvita edes sanoja.<br />

Sen on viimeksi osoittanut<br />

Sakari Kukko, jonka luotsaaman<br />

Valo-kvartetin albumi Valo<br />

taittaa tuttuja joulun ajan virsiä<br />

sielukkaaksi free jazziksi.<br />

Kokkolasta lähtöisin oleva<br />

Maksetut Viulut (kunniamaininta<br />

oivaltavasta nimestä!) kuvaa<br />

musiikkityyliään “groove folkiksi”:<br />

skandinaavinen pelimanniperinne<br />

kohtaa bossa novan,<br />

kun nuoret muusikot helisyttelevät<br />

esikoislevyllään Siionin<br />

Kannelta ja muita hengellisen<br />

musiikin mestariteoksia. Taitavan,<br />

evankeliumin iloa pulppuavan<br />

soiton ja laulun taustalla<br />

voi aistia vakaumuksen syvän<br />

rintabordunan.<br />

Itse jättäisin cha cha chan<br />

vähän vähemmälle — se tuntuu<br />

aluksi hauskalta, mutta useamman<br />

kuuntelukerran jälkeen<br />

raikkaus katoaa — ja etsiytyisin<br />

yhtä ennakkoluulottomasti yhä<br />

syvemmälle pohjoismaiseen<br />

musiikkiperinteeseen.<br />

Lauluyhtye Suden aika teki<br />

muutama vuosi sitten Tellu Turkan<br />

kanssa komean levyllisen<br />

körttiläisten Siionin virsiä. Uusi<br />

visrsilevy on tehty Tellutta ja<br />

jälki on hillitympää ja sliipatumpaa,<br />

omaan makuuni jo vähän<br />

liian suloista. Armon kerjäläisten<br />

lauluissa kun saisi kuulua<br />

vähän alamaailman vasaroiden<br />

kolketta. Levyn huippuhetki on<br />

Veera Voiman sovittama Kuin<br />

lintu lennossaan, vain 25-vuotiaana<br />

kuolleen ruotsalaisen virsirunoilijan<br />

Johan Kahlin herkkä<br />

katumusvirsi.<br />

Jaakko Heinimäki<br />

Arja Kangasniemi<br />

Pia Rask<br />

Tammer-Hanurit:<br />

Sota-ajan<br />

tunnelmissa<br />

Suomen viime sodista on jo<br />

runsas seitsemän vuosikymmentä<br />

eli liki yhden ihmiselämän<br />

verran. Sotaveteraanien<br />

keski-ikä ylittää jo reippaasti<br />

90 vuotta, ja pikkukunnissa he<br />

ovat luettavissa yhden käden<br />

sormilla.<br />

Mutta sota-ajan laulut ovat<br />

yhä tätä päivää. Elämää juoksuhaudoissa,<br />

Kirje sieltä jostakin,<br />

Ilta skanssissa, Äänisen aallot;<br />

aina ne soivat jossakin ja mikseivät<br />

soisi: urhot menevät, mutta<br />

heidän lauluissaan säilyvät<br />

sotavuosien tunnot herkkinä ja<br />

väärentämättöminä.<br />

Sotavuosien tärkein sanoittaja<br />

Kerttu Mustonen on Suomen<br />

laiminlyödyimpiä runoilijoita,<br />

ja voi vain kysyä: Miksi? Yrjö<br />

Jylhä kirjoitti runonsa kuolemaa<br />

silmästä silmään katsoneena<br />

sotilaana, Mustonen taas kotirintaman<br />

arjen tuntojen keskeltä.<br />

Hyvä oli Jylhäkin, mutta mitä<br />

pitemmän aikaa on kulunut<br />

sodista, sitä puhuttelevimmilta<br />

tuntuu varjorinteen kukkana<br />

eläneen Mustosen iskelmärunous.<br />

Tammer-Hanurit on viidentoista<br />

kovatasoisen soittajan<br />

ja laulajan ryhmä. Sota-ajan<br />

tunnelmissa -levylle he ovat<br />

tallentaneet sotavuosien perusiskelmät<br />

lisättynä Kalervo<br />

Hämäläisen myöhemmin säveltämällä<br />

ja sanoittamalla Veteraanin<br />

iltahuudolla. Sovitukset<br />

ovat pääosin hanurin ikinuorelta<br />

mestarilta Veikko Ahvenaiselta.<br />

Tuttuja kappaleita taiten<br />

sovitettuina ja soitettuina; mitäpä<br />

tästä Tammer-Hanurien<br />

uutukaisesta muuta sanoisi.<br />

Pääsolistina on selkeä-ääninen<br />

Tuula Mäkinen. Tamperelaiset<br />

tarjoilevat perinteisen vanhan<br />

musiikin ystäville sitä, mitä he<br />

niin mielellään kuuntelevat,<br />

mutta jota radio- ja tv-kanavat<br />

eivät heille tänään juuri tarjoile.<br />

Seppo Kononen<br />

42 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Värttinä: Viena<br />

Värttinän nykykokoonpano:<br />

laulajat Mari Kaasinen, Susan<br />

Aho ja Karoliina Kantelinen<br />

sekä soittajat Matti Kallio,<br />

Lassi Logrén ja Matti Laitinen<br />

ovat palanneet juurilleen, sekä<br />

yhtyeenä että vienankarjalaiseen<br />

runoperinteeseen.<br />

Omasta historiastaan yhtye<br />

on kierrättänyt hienosti polveilevat<br />

laulumelodiat, sovelletun<br />

kalevalamittansa ja akustisten<br />

soitinten hyvin yhteen miksatun<br />

sointikudoksen. Monet kappaleet,<br />

kuten Oi dai tai Kokko<br />

toistavat nimeään myöten vienalaisia<br />

esikuviaan ja joidenkin<br />

esiäidit saa helposti kaivettua<br />

esiin Värttinän aikaisemmasta<br />

tuotannosta (Kelo-Tammi, Karuliinan<br />

kangaspuut-Katariina), jota<br />

onkin kertynyt jo kahdentoista<br />

levyn verran. Uusia sävyjä tuovat<br />

vienankarjalainen joiku ja uusien<br />

soittajien uudet sävellykset.<br />

Vaikka pieni on kaunista<br />

ja vähälläkin voi saada paljon<br />

aikaan, on Värttinän maine ja<br />

suuruus paljolti pohjannut muhkeisiin<br />

soundeihin, tarttuvaan<br />

lyömäsoittoon ja tanssivan etnokansan<br />

villitsemiseen.<br />

Pia Rask<br />

Okra Playground -<br />

Turmio<br />

Kuusihenkinen Okra Playground<br />

on helsinkiläinen huipputaitava<br />

nykykansanmusiikkiyhtye, jonka<br />

sävelmaailma on jotain, jota voisi<br />

kuvailla ehkäpä päivitetyksi<br />

perinnetietoudeksi. Tai vaikkapa<br />

nykykansanmusiikiksi. Levyn<br />

Vilma Timonen<br />

Quartet: Drops<br />

Bafe’s Factory. MBA008<br />

Vilma Timonen Quartetin<br />

kokoonpano on kolmannella<br />

levyllään osittain uusi. Vilma<br />

Timosen (kantele, laulu) ja Topi<br />

Korhosen (kitara, mandoliini,<br />

trumpetti) rinnalle on saatu<br />

basisti Jaakko Kämäräinen ja<br />

rumpali Tuomas Timonen.<br />

Uusi albumi Drops on soinniltaan<br />

todella miellyttävä. Ominaista<br />

juuri tälle yhtyeelle on<br />

kanteleen ja kitaran aktiivinen<br />

vuoropuhelu. Kanteleesta Timonen<br />

saa erilaisia kuulahtavia ja<br />

jatsahtavia sointeja irti, perinteisempi<br />

soittotyyli kappaleessa<br />

Basantapur on piristävä. Tällä<br />

kertaa Tuomas Timonen soittaa<br />

aika paljon cajonia, mikä antaa<br />

vähän juurevamman tunnelman<br />

kuin rumpusetti.<br />

Kuten edelliselläkin levyllä,<br />

Timosen laulu kuitenkin hiukan<br />

hämmentää, vaikka se onkin<br />

todella kaunista ja puhdasta.<br />

Parhaiten laulu toimii nimiraidalla,<br />

jossa se jättää paljon tilaa<br />

soittimille ja kommentoi välillä<br />

vähin sanoin. Kun tekstiä on<br />

enemmän, laulu kuulostaa silti<br />

melko pysähtyneeltä. Kaipaisin<br />

lauluun enemmän tarinankerrontaa,<br />

jotta tekstikin välittyisi<br />

ja värittyisi voimakkaammin.<br />

Tove Djupsjöbacka<br />

alkuraita sinkoutuu kaiuttimista<br />

efektoidun kantele-helinän voimin,<br />

joka tuo mieleen Värttinäyhtyeen<br />

Ilmatar-levyn, jonka<br />

kuuntelin murrosiässä puhki.<br />

Albumi lunastaakin odotukset<br />

ja läpi levyn punaisena lankana<br />

kuuluu runolaulun ja modernien<br />

sointimaailmojen yhteiselo. Jos<br />

mm. Nylon Beatin ja Gimmelin<br />

taustavaikuttajana tunnettu<br />

Risto Asikainen olisi tuottanut<br />

Värttinää 2000-luvun taitteessa,<br />

niin lopputulos voisi olla jotain<br />

tämän kaltaista. Ajoittain konesoundien,<br />

kanteleiden ja haitarin<br />

yhteissointi tuo mieleen myös<br />

Pauliina Lerchen sooloalbumit.<br />

Edellä mainittuihin verrattuna<br />

Okra Playgroundin musiikki<br />

Freija: Liki<br />

Capo Records,<br />

PopUnion Oy 2015<br />

10-vuotisjuhliaan viettävä Freija<br />

julkaisi uuden albumin lokakuussa.<br />

Yhtyeen kolmas levy jatkaa<br />

kansanlaulua ja iskelmää yhdistävällä<br />

linjalla. Edellinen levy<br />

”SydänJuurilla” palkittiin Etno-<br />

Emmalla ja valittiin vuoden 2011<br />

parhaaksi kansanmusiikkilevyksi.<br />

Yhtyeessä laulavat ja soittavat<br />

Maija Karhinen-Ilo, Arto Anttila,<br />

Matti Laitinen ja Lassi Logrén.<br />

Juttelin keväällä Maarit Niiniluodon<br />

kanssa, ja hän selitti, että<br />

tietyissä lauluissa soi yhteinen<br />

kansallinen muisti. Mietin silloin,<br />

että noita lauluja pitäisi tuoda<br />

enemmän esille. No nyt tämä<br />

toteutuu Freijan toimesta, uutuuslevyllä<br />

on mukana juuri tätä<br />

yhteistä muistia eli ”Vesmanviiki”,<br />

”Petollisuus”, ”Väliaikainen”, ”Kankaan<br />

kaunis Katriina” ja ”Soittajapoika”.<br />

Lisäksi mukana on muutamia<br />

yhtyeen omia lauluja.<br />

Freija on jo vuosia ollut yksi<br />

suosikkiyhteistäni – ennen<br />

kaikkea siksi, että siinä lauletaan<br />

ja hyvin. Freijan valtti on<br />

konstailemattomuus yhdistettynä<br />

vankkaan osaamiseen. Jos<br />

pidät akustisista soittimista,<br />

tutuista vanhoista sävelmistä ja<br />

taidokkaista tulkinnoista, tässä<br />

sinulle oiva levy. Eittämättä yksi<br />

vuoden parhaista.<br />

Hannu Virtanen<br />

on hieman kompleksisempaa<br />

ja siitä kuuleekin, että yhtyeen<br />

muusikot ovat monessa liemessä<br />

marinoituja ammattilaisia.<br />

Sovitukset ovat hiotun kuuloisia<br />

ja soitto selkeää, kuten taitavilta<br />

yhtyemuusikoilta osasi<br />

odottaakin. Sävellyksellisesti<br />

populaarimusiikista luonnetta<br />

lainaavat kappaleet ovat<br />

erinomaisia ja levyn kansitekstejä<br />

tutkiessa selviääkin, että<br />

Okra Playgroundissa vaikuttaa<br />

useampikin lahjakas biisintekijä.<br />

Kaikki pelaa monella tasolla<br />

yhteen ja toivotankin hyvillä<br />

mielin yhtyeelle menestystä ja<br />

pitkää ikää.<br />

Teemu Eerola<br />

Halme Prospekt:<br />

Pajazzo<br />

Karmi 60, 2015<br />

Olin lokakuussa kuuntelemassa<br />

Hepa Halmeen luotsaaman Halme<br />

Prospektin ”Pajazzo”-levyn<br />

julkistamiskonserttia. Konsertti<br />

pani taas pohtimaan musiikin<br />

luokittelua: mihin päättyy<br />

kansanmusiikki, mistä alkaa<br />

vaikkapa jazz? Vaikka Pajazzon<br />

mieltääkin lähinnä jatsiksi,<br />

syntyy tämä mielikuva ennen<br />

kaikkea instrumentaatiosta;<br />

vaihtamalla puhaltimet viuluihin<br />

ja haitariin, voisi levyn luokitellakin<br />

rohkeaksi Tsuumi Sound<br />

System -tyyppiseksi nykykansanmusiikiksi.<br />

Ja hyvin pitkälti<br />

teemojen ympärillä pysyvä<br />

yhteissoitto luo mielleyhtymän<br />

jopa JPP:n pelimannimeininkiin.<br />

Siis miksipä näin universaalia<br />

levyä ei voisi kehua myös tässä<br />

lehdessä.<br />

Löytyy levyltä muutakin liittymää<br />

kansanmusiikkiin: Tapani<br />

Varis (basso ja munniharppu)<br />

on tuttu mm. Lumisusista ja<br />

Maria Kalaniemen taustalta, ja<br />

kahdessa kappaleessa vieraileva<br />

jouhikko shamaani Pekko Käppi<br />

on tuttu monista kansanmusiikin<br />

rajoja rikkoneista produktioista.<br />

Levyn julkaisua juhlistavassa<br />

konsertissa Pekko olikin<br />

mukana kaikissa kappaleissa,<br />

mikä juurrutti musiikkia vielä<br />

levyäkin vahvemmin shamanistiseen<br />

perintöön. Shamanistista<br />

otetta löytyy kyllä lähtökohtaisesti<br />

Hepan hienoista sävellyksistäkin,<br />

puhumattakaan<br />

Edward Vesalan aikaan säeltymästä<br />

Areou/Vlor Ta –kappaleesta.<br />

Ja varsin riemastuttava<br />

on yhtyeen versio Grateful Dead<br />

–yhtyeen klassikosta Dark Star,<br />

johon jouhikko tuo aivan uuden<br />

ulottuvuuden. Eli eipä muuta<br />

kuin rohkeasti tutustumaan Halme<br />

Prospektin tuotantoon.<br />

Paul Silfverberg<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

43

LEVYT JA KIRJAT<br />

Ahoy -<br />

Tummahelmililja<br />

Juulia Ahon, Laura-Elina Ahon<br />

ja Eerika Grofin muodostama<br />

Ahoy on julkaissut viiden kappaleen<br />

minilevyn verran uutta<br />

laulumusiikkia, jonka juuret tuntuvat<br />

olevan etenkin countryssa<br />

ja balkanmusiikissa. Eniten<br />

tuottajankin pallilla istuneen<br />

Hannu Virtasen kynäilemät kappaleet<br />

ovat miellyttävän kuuloisia,<br />

joskin muutaman kerran<br />

sorrutaan riimittelyssä kulkemaan<br />

turhankin helposti kliseiden<br />

kautta (”minä näin - aivan<br />

yllättäin” ). Tämä ei kuitenkaan<br />

onneksi häiritse kuuntelukokemusta<br />

liikaa.<br />

Pahvikotelon sisältämä informaatio<br />

jää niukaksi, mutta<br />

veikkaisin kansikuvan ja takakansitekstien<br />

perusteella,<br />

että levyllä soittavat muusikot<br />

eivät virallisesti kuulu bändiin.<br />

Taustaorkesteri koostuu kuitenkin<br />

Tuomas Logrénin ja Eero<br />

Grundströmin kaltaisista rautaisista<br />

ammattilaisista, joten<br />

ei juuri yllätä, että soitto kulkee<br />

mainiosti. Etenkin nimikappaleessa<br />

Grundströmin huuliharppusooloilu<br />

varastaa valokeilan<br />

suvereenisti. Kuulijan iloksi<br />

laulutrio hoitaa oman tonttinsa<br />

yhtä vahvasti ja levyn pääpaino<br />

pysyy laulusuorituksissa.<br />

Vajaan 15 minuutin mittaisena<br />

levy jää pintaraapaisuksi.<br />

Toivon mukaan Ahoy saa pian<br />

aikaan kokopitkän albumin verran<br />

materiaalia, tasokkuuttaan<br />

menettämättä.<br />

Antti-J. Janka-Murros<br />

The Green Hope -<br />

Love and Whiskey<br />

Salolainen The Green Hope<br />

esittelee osaamistaan kahdeksan<br />

kappaleen verran. Ja kuten<br />

yhtyeen ja levyn nimistä voi<br />

päätellä, irlantilaisissa tunnelmissa<br />

liikutaan. Virkistävästi<br />

valtaosa materiaalista on<br />

syntynyt yhtyeessä soittavan<br />

ja laulavan Arto Pasion sävelkynästä.<br />

Lyriikoissa liikutaan alkoholinhuuruisissa<br />

tunnelmissa sekä<br />

muussa perinteisessä Clancy<br />

Brothersin ja The Dublinersin<br />

kuvastossa. Suurimman osan<br />

kappaleista laulavan Pasion<br />

vahvasti suomensävytteinen<br />

englanninkieli tuottaa kuitenkin<br />

kuunteluun häiritseviä sävyjä.<br />

Kaksi kappaletta tulkitseva viulisti<br />

Jaana Virtanen selviää tästä<br />

ansasta puhtaammin paperein.<br />

Soitto kulkee pääosin sujuvasti<br />

ja etenkin Erkki Leppäkosken<br />

ja Kauko Mäntylän<br />

komppiosasto hoitaa hommansa<br />

luotettavasti alusta loppuun.<br />

Mutta mihin jäivät tyylinmukaiset<br />

joukkolaulut, harmonioilla tai<br />

ilman? Ainoastaan ”Pretty Mary”<br />

sisältää Pasion ja Virtasen yhteislaulua<br />

ja tällainen muotti tuo<br />

muuten tasaiseen tulkintaan<br />

aivan uusia värisävyjä.<br />

Levyn päättää luenta ”Whiskey<br />

in the Jar”ista. Tämä osoittautuu<br />

kaksiteräiseksi miekaksi, sillä<br />

vaikka kappaleessa soi muuta<br />

levyä vapautuneemman ja menevämmän<br />

kuuloinen TGH, jättää se<br />

samalla yhtyeen originaalimateriaalin<br />

heittämällä varjoonsa.<br />

Antti-J. Janka-Murros<br />

44 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

www.datamate.fi<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

45

KIRJAT<br />

Gunnel Biskop 2015: Menuetten –<br />

älsklingsdansen. Om menuetten i Norden<br />

– särskilt i Finlands svenskbygder – under<br />

trehundrafemtio år<br />

Finlands Svenska Folkdansring<br />

Menuetti on tanssi, josta on<br />

tangon ohella kirjoitettu ehkä<br />

enemmän kuin mistään muusta<br />

länsimaisesta tanssimuodosta.<br />

Tämä kertoo sen ainutlaatuisesta<br />

asemasta tanssikulttuurissa<br />

viimeisen 300 vuoden aikana.<br />

Filosofian tohtori Gunnel Biskopin<br />

kirja tarjoaa aivan uuden ja<br />

mielenkiintoisen näkökulman<br />

keskusteluun. Biskop on perehtynyt<br />

valtavaan määrään lähteitä,<br />

joita hän tarkastelee yksityiskohtaisesti<br />

analysoiden. Hän käy läpi<br />

menuettikulttuuria Ranskassa,<br />

Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa<br />

ja Suomessa painottaen kuitenkin<br />

Pohjoismaita. Värikkään ja<br />

mukaansa tempaavan tekstin<br />

lisäksi kirjassa on monipuolinen<br />

ja laadukas kuvitus.<br />

Kirjassa näkyvät vahvasti<br />

Biskopin omat kokemukset menuetin<br />

tanssimisesta, ja lisäksi<br />

hän hyödyntää siinä tekemiään<br />

haastatteluja suomenruotsalaisilla<br />

menuettialueilla. Näin myös<br />

historiallinen materiaali herää<br />

elämään tanssina eikä pelkästään<br />

tarinoina. Punaisena lankana<br />

teoksessa onkin otsikon ajatus<br />

”mielitanssista”, jollainen menuetti<br />

todellakin oli varsinkin muutamilla<br />

ruotsinkielisen Pohjanmaan<br />

alueilla pitkälle 1900-lukua.<br />

Mielenkiintoisia ovat myös monet<br />

henkilöhahmot, joiden kokemusten<br />

kautta tanssin vaiheet avautuvat<br />

kiehtovalla tavalla.<br />

Biskopin kirja on todellinen<br />

helmi kaikille kansantanssista ja<br />

Pauli Kallio: Noin<br />

seitsemän taidetta<br />

Suuri Kurpitsa 2015<br />

yleensäkin tanssihistoriasta kiinnostuneille.<br />

Hän ei pelkästään<br />

käsittele tanssin esiintymistä<br />

ja muotoja, vaan hän etsii myös<br />

yhteyksiä ja analogioita erilaisten<br />

ilmiöiden välillä. Menuetin<br />

tanssiminen häissä, menuetin<br />

ja polskan yhteys tai menuetin<br />

asema eri yhteiskuntaluokkien<br />

tanssikulttuurissa saavat aivan<br />

uusia ja osin yllättäviäkin tulkintoja.<br />

Välillä tulkintojen perustelut<br />

eivät ole kaikilta osin vakuuttavia,<br />

vaan Biskop vetää mutkia<br />

suoriksi vähän liiankin rohkeasti.<br />

Toisaalta kirja onkin nähtävänä<br />

uudenlaisena ja osin poleemisenakin<br />

puheenvuorona menuetin<br />

ympärillä vuosikymmeniä<br />

käytyyn keskusteluun. Siinä ei<br />

sanota viimeistä sanaa tästä<br />

tanssien kuningattaresta, vaan<br />

se innostaa jatkamaan yhä tänä<br />

päivänäkin niin tutkimusta kuin<br />

menuetin tanssimista.<br />

Petri Hoppu<br />

Pauli Kallio lienee suurelle yleisölle<br />

tuttu ainakin sarjakuvasta<br />

Kramppeja ja nyrjähdyksiä. Hän<br />

on tehnyt yhteistyötä useiden<br />

piirtäjien kanssa, joita tässä<br />

sarjakuvakirjassa on mukana<br />

peräti seitsemän. Sarjakuvat<br />

eivät yleensä kuulu tämän lehden<br />

aiheiden joukkoon, mutta<br />

kun yhden tarinan nimi on Eräät<br />

parhaista ystävistäni ovat kansanmuusikkoja,<br />

on teos pakko<br />

huomioida.<br />

Kansanmuusikoita käsittelevä<br />

tarina näyttää varmaankin<br />

tutulta ainakin nuorempien – noin<br />

alle viisikymppisten – kamupiireissä<br />

pyörineiden silmissä. Tarina<br />

on juhlatunnelmista huolimatta<br />

leppoisa<br />

ja melkein<br />

arkinen.<br />

Näennäisen<br />

arkisuuden<br />

sisällä<br />

on myös<br />

ajattelemisen<br />

aihetta.<br />

Kuten myös<br />

monessa<br />

muussakin kirjan tarinassa. Kirjaa<br />

voi hyvin suositella kansanmusiikista<br />

pitäville ystäville lahjaksi,<br />

sillä kansanperinnettä ja musiikkia<br />

on mukana siellä täällä. Kuvittajina<br />

Kallion kumppaneina on<br />

ollut Suomen ykkösrivin tekijöitä,<br />

joiden kaikkien tyyli on tunnistettava<br />

ja toisistaan juuri sopivasti<br />

poikkeava. Hieno kirja.<br />

Sauli Heikkilä<br />

Maija Hapuoja:<br />

Koko kroppa laulaa<br />

Gummerus 2015<br />

Janne Ojajärvi:<br />

Huuliharppujamivihko<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutti 2015<br />

Suomenkielisiä hyviä oppaita laulamisen<br />

itseopiskeluun ei ole ollut<br />

helppo löytää. Tämän vuoden<br />

aikana on ilmestynyt kaksikin<br />

opasta täyttämään tätä aukkoa.<br />

Cathrine Sadolinin suomeksi<br />

käännettyyn Kokonaisvaltaisen<br />

äänenkäytön tekniikkaan tutustumme<br />

seuraavassa lehdessä.<br />

Nyt luomme silmäyksen – ja korvauksen<br />

– Maija Hapuojan kirjaan<br />

Koko kroppa laulaa.<br />

Hapuoja tunnetaan jazzlaulajana<br />

ja pedagogina. Hänen<br />

opissaan on ollut satoja pop- ja<br />

jazzlaulun harrastajia ja huippuammattilaisia<br />

muun muassa<br />

Oulunkylän pop- ja jazzkonservatoriossa<br />

sekä Jyväskylän ammattiopiston<br />

konservatoriossa.<br />

Kirja lähestyy laulunopetusta<br />

luonnollisesti siis rytmimusiikin<br />

lähtökohdista. Tämä tulee selväksi<br />

myös kirjaan liittyvien kahden<br />

cd:n kautta. Pianojazz soi ensimmäisestä<br />

hengitysharjoituksesta<br />

lähtien. Se ei ehkä olisi ollut<br />

aivan välttämätöntä.<br />

Mutta jos pianojazz ei käy<br />

hermoon, niin kirjasta ei ole<br />

kuin hyvää sanottavaa. Se on<br />

perusteellinen katsaus laulamisen<br />

elementteihin. Mihinkään<br />

ydinkohtaan ei juututa, vaan asia<br />

on tiivistetty niin, että kirja on<br />

säilynyt inhimillisen kokoisena<br />

eikä masenna massiivisuudella.<br />

Näyttävä kirja houkuttelee lukemaan<br />

ja tekemään harjoituksia.<br />

Kannessa luvataan kirjan opettavan<br />

uuden laulutekniikan. Sillä<br />

tarkoitetaan Hapuojan lanseeraamaa<br />

stretch-tekniikkaa, jonka<br />

päämääränä on vapautunut täyteläinen<br />

ääni ja laulamisen helppous.<br />

Mitään aivan mullistavaa<br />

tekniikassa ei mielestäni ole.<br />

Ulkoasu on tyylikäs ja helppolukuinen.<br />

Kirja on erinomainen<br />

osoitus siitä, että yhteistyö kannattaa:<br />

Siinä näkyy, että varsinaisen<br />

tekijän lisäksi työryhmässä<br />

on ollut taittaja, kuvittaja, nuotintaja<br />

ja toimittaja.<br />

Kirjan alkupuolella käydään läpi<br />

hengittäminen, äänenmudostusharjoitukset,<br />

laulutekniikka,<br />

rytmiset harjoitukset, esiintyminen,<br />

äänentoisto ja ääniongelmia<br />

sekä ratkaisuja niistä selviämiseen.<br />

Tämä osio sopii kaikille<br />

laulamisesta kiinnostuneille, halusipa<br />

laulaa mitä tahansa. Loppupään<br />

kolmannes on omistettu<br />

erilaisille tyyleille ja tekniikoille<br />

lähtien laulelmasta edeten rockin<br />

kautta jazziin esimerkkikappaleiden<br />

avulla. Hauskana lisänä<br />

kirjassa on muutaman eturivin<br />

tähden pienet kertomukset Maija<br />

Hapuojasta opettajana. Luonnollisesti<br />

ne ovat kiittäviä, lähes<br />

ylistäviä, mutta niiden todenperäisyyttä<br />

ei ole kirjan perusteella<br />

syytä epäillä. Huolellisesti tehty<br />

kirja on mitä mainioin lahjaidea<br />

laulamisesta innostuneille.<br />

Sauli Heikkilä<br />

Nyt jos koskaan voi aloittaa pelimanniuran<br />

yhdellä helpoimmin<br />

lähestyttävällä soittimella: diatonisella<br />

huuliharpulla, jota myös<br />

bluesharpuksi usein kutsutaan.<br />

Aikaisemmin on ilmestynyt Kyhälän<br />

ja Träskelinen Pelti polskia<br />

laulaa, jonka avulla soittimeen voi<br />

tutustua monipuolisesti. Mutta<br />

kansanmusiikin soittajan uran<br />

alkuun pääsee myös pienemmällä<br />

teoksella, Janne Ojajärven edullisella<br />

Huuliharppujamivihkolla.<br />

Ojajärvi on koonnut vihkoon<br />

kansanmusiikkijameissa usein<br />

soitettuja tuttuja kansanmusiikkikappaleita.<br />

Kappaleita<br />

on helppo lähestyä<br />

myös<br />

aloittelijana,<br />

sillä kappaleiden<br />

nuotit<br />

on kirjoitettu<br />

myös huuliharpputabulatuureina.<br />

Eli mistä huuliharpun reiästä<br />

ääni lähtee ja pitääkö imeä vai<br />

puhaltaa. Mukana on myös kolme<br />

kappaletta soitettavaksi niin, että<br />

kädessä on kaksi huuliharppua.<br />

Huuliharpun soittajat ovat<br />

suosittuja kaikkialla maailmassa<br />

kulttuurista riippumatta. Tästä on<br />

hyvä aloittaa.<br />

Sauli Heikkilä<br />

46 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

Odotettu uutuus<br />

nyt kaupoissa<br />

ja netissä<br />

www.freija.fi<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

47

Samuelin Poloneesi Kokkolassa 11.-13.3.2016<br />

Ilmoittaudu mukaan!<br />

Samuelin Poloneesi on Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liiton<br />

järjestämä valtakunnallinen<br />

kansanmusiikkitapahtuma, joka kuuluu<br />

talvikauden suurimpiin. Se järjestetään<br />

vuosittain eri paikkakunnilla. Vuonna<br />

2016 Samuelin Poloneesi järjestetään<br />

11.-13.3.2016 Kokkolassa yhteistyökumppaneina<br />

Truba ry, Keski-Pohjanmaan Konservatorio,<br />

Centria ammattikorkeakoulu,<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutti, Pro Kaustinen<br />

ry ja Kokkolan kaupunki.<br />

Samuelin Poloneesi kajahtaa Kokkolassa<br />

perjantaina 11.3. Konservatorion<br />

salissa keskipohjalaisten isäntiemme johdolla.<br />

Lauantaina 12.3. kansanmusiikki<br />

levittäytyy ympäri Kokkolan kaupunkia.<br />

Luvassa on muun muassa Lasten konsertti<br />

Snelmankodilla, Pelimanniparaati,<br />

Iltakonsertti ja iltakonsertin tanssijatkot<br />

Kokkolan kaupungintalon Kokkolasalissa.<br />

Sunnuntaina 13.3. on vuorossa Kansanlaulukirkko<br />

Kokkolan kirkossa, Lasten Poloneesi<br />

Näppärikurssin mainingeissa Konservatorion<br />

salissa ja Poloneesi huipentuu<br />

Kokkolasalissa pidettävään Pääjuhlaan.<br />

2. Ethno Finland<br />

Tapahtumaan kuuluu lisäksi Poloneesiklubit<br />

perjantai-iltana ja lauantai-iltana<br />

sekä PR-soittoja kaupungilla.<br />

Tule esiintymään maan suurimpiin<br />

kuuluvaan kansanmusiikkitapahtumaan!<br />

Pelimanni-ilmoittautuminen tapahtumaan<br />

on alkanut (2.11.) ja jatkuu vuoden 2015<br />

loppuun (31.12.) asti! Samuelin Poloneesin<br />

ohjelma julkistetaan tammikuussa 2016!<br />

Lisätietoja, ilmoittautumislomakkeen<br />

sekä esiintyjä-infon 2016 löydät:<br />

www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/<br />

samuelinpoloneesi/esiintyjat-2016<br />

Voit ilmoittautua myös tuottaja<br />

Pauliina Pajalalle:<br />

tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi,<br />

puh. 044 738 1933, (09) 8731320<br />

Päivi Hirvonen<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>liiton<br />

kiertueet<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>liiton kevään 2016 kiertueilla<br />

kuullaan seuraavia yhtyeitä:<br />

Tammikuu: Päivi Hirvonen Solo<br />

Helmikuu: Ruumiinmullat<br />

Maaliskuu: ENKEL<br />

Huhtikuu: Sami Kukka<br />

Lisätietoja yhtyeistä ja kiertuekeikoista:<br />

www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-kevat-2016<br />

Kiertuetiedustelut: Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liitto,<br />

Pauliina Pajala,<br />

toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi,<br />

puh. 044 738 1933, (09) 873 1320<br />

4.-10.7.2016 Vihti<br />

Viime leirin tunnelmia:<br />

www.facebook.com/ethnofinland<br />

Lisää tietoa seuraavassa<br />

numerossa!<br />

Ruumiinmullat<br />

Merkit<br />

Ansiomerkit<br />

Pöytästandaari Sari Kaipainen, Vantaa,<br />

15.11.2015<br />

Hopeinen ansiomerkki Antti Keipi, Vantaa<br />

15.11.2015<br />

Kultainen ansiomerkki Eino Logrén, Punkaharju,<br />

26.9.2015<br />

48 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

4 • 2015<br />

Irtonumero 8 €<br />

Jäsenedut<br />

KIRJA Airin Sävelet II (sis. cd) 28 €<br />

Nyt jäsentarjouksena vain 22,40 €<br />

CD Vidar Skrede Dynamo Band:<br />

Happy Monkey 17 €<br />

Nyt jäsentarjouksena vain 13,60 €<br />

6 Päivi Hirvonen ja<br />

Maija Kauhanen<br />

– Monta palloa ilmassa<br />

10 Erkki Rankaviita lauloi halot pinoon<br />

ja jyvät peltoon<br />

CD JPP: Live in Duluth (sis. 2 cd) 20 €<br />

Nyt jäsentarjouksena vain 16 €<br />

14 Sakari Kukko ja Piirpauke juhlatunnelmissa<br />

32 Flamencoon mahtuu<br />

perinne ja avantgarde MUKANA PELIMANNI-LIITE<br />

Tilaa<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>!<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong> on ainoa suomenkielinen lehti, jossa<br />

kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä.<br />

Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten<br />

kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita<br />

ja nuottiliite. <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehti tulee kaikille Suomen<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>liiton jäsenille. Jäseneksi pääsee<br />

liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi<br />

suoraan Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liittoon.<br />

Jos et tiedä oletko lehden tilaaja vai jäsen, soita<br />

(09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku.<br />

Jos tilaat <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehden nyt vuodeksi 2016,<br />

saat vuoden 2015 viimeisen lehden ja sen liitelevyn<br />

kaupan päälle!<br />

Jäseneksi voi liittyä myös netissä:<br />

www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi<br />

Tervetuloa <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehden lukijaksi!<br />

Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan<br />

(www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alaennuskuponkia<br />

”jäsenetu<strong>0415</strong>”. Etu on voimassa 28.2.2016 saakka.<br />

Voit tehdä myös tilaukset <strong>Kansanmusiikki</strong>liiton toimistoon<br />

puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi.<br />

Haluan liittyä jäseneksi<br />

(jäsenyhdistyksen nimi)<br />

Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €.<br />

En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan <strong>Kansanmusiikki</strong>lehden<br />

kestotilauksena hintaan 24 €.<br />

Juttuvinkkini<br />

TILAUS- JA PALVELUKORTTI<br />

Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni:<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>lehdelle<br />

oma kotisivu<br />

Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle)<br />

Sukunimi<br />

Etunimi<br />

Syntymäaika<br />

Vaikka uskomme edelleen paperilehden tarpeellisuuteen,<br />

pyrimme kasvattamaan myös nettinäkyvyyttä. Lehdelle on<br />

avattu kotisivu osoitteessa www.kansanmusiikki-lehti.fi.<br />

Sivuston päätarkoitus on toimia paperilehden tukena. Sivulla<br />

kerrotaan uusimman lehden sisällöstä ja julkaistaan myös<br />

juttuja, kuvia ja nuotteja, jotka eivät mahdu postitettavaan<br />

lehteen. Sivuston toteutti Jimmy Träskelin.<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>-lehden facebook-sivu jatkaa entiseen<br />

tapaan uutiskanavana. Sivu on linkitetty lehden<br />

sivustolle, jolloin uutisvirta näkyy myös siellä. Tuhannen<br />

tykkääjän raja häämöttää. Toimitus lupaa tuhannennelle<br />

tykkääjälle <strong>Kansanmusiikki</strong>-lehden t-paidan.<br />

Otamme mielellämme vastaan juttuideoita ja -ehdotuksia.<br />

Ehdottaa saa myös omaa yhtyettä jutun aiheeksi.<br />

Kaikista yhtyeistä, ilmiöistä ja esiintyjistä on mahdotonta<br />

kirjoittaa, mutta hyville tarinoille on aina tilausta.<br />

Jos haluat kirjoittaa artikkeleita tai arvostella levyjä,<br />

lähetä sähköpostia ja työnäyte. Lehteä avustetaan pääosin<br />

talkoilla, mutta harkinnan mukaan pieniä palkkioitakin<br />

voidaan maksaa.<br />

www.kansanmusiikki-lehti.fi<br />

www.facebook.com/kansanmusiikkilehti<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

Lähiosoite<br />

Postinumero<br />

Paikka ja aika<br />

Allekirjoitus<br />

01003 VASTAUSLÄHETYS<br />

Tunnus 5003538<br />

Suomen <strong>Kansanmusiikki</strong>liitto<br />

Postitoimipaikka<br />

Posti -<br />

maksu<br />

maksettu

TAUSTAPEILI<br />

TAUSTAPEILI<br />

Annukka Hirvasvuopio-Laiti<br />

Haastattelu: Sauli Heikkilä<br />

Annukka Hirvasvopio-Laiti<br />

Projektipäällikkö Saamelaismusiikin<br />

aikuiskoulutushankkeessa<br />

toimipaikka: Utsjoki<br />

Syntynyt: 13.6.1973<br />

Kotipaikka: Utsjoki<br />

Koulutus: FM<br />

Ulla Isotalo<br />

Muusikko, tutkija, projektipäällikkö…<br />

mitä kaikkea toimenkuvaasi<br />

kuuluu?<br />

Olen tehnyt kolme levyä nyttemmin hiljaiseloa<br />

viettävän Vilddas-yhtyeen solistina.<br />

Tällä hetkellä toimin Saamelaisalueen<br />

Koulutuskeskuksen hallinnoiman ESRhankkeen<br />

projektipäällikkönä. Hanke toteuttaa<br />

saamelaismusiikin aikuiskoulutusta<br />

Utsjoella. Saamelaismusiikin opetukseen<br />

liittyviä projekteja olen vetänyt Saamelaiskäräjillä<br />

ja Utsjoen kunnassa vuodesta<br />

2005 alkaen. Olen toiminut tuntiopettajana<br />

Sámi allaskuvla, Samisks Högskolessa<br />

Norjan Kautokeinossa, musiikinopettajana<br />

Utsjoen kouluissa, kuoronjohtajana, näyttelijänä,<br />

muusikkona, kanttorin sijaisena...<br />

Mikä on koulutuksesi?<br />

Olen etnomusikologi, valmistuin maisteriksi<br />

Tampereen yliopistosta. En tituleeraisi<br />

itseäni varsinaisesti tutkijaksi vaikka<br />

väitöskirjan tekemisestä haaveilenkin.<br />

Onko muusikkous verenperintöä?<br />

Nyt jo edesmennyt poromiesisäni oli<br />

kova laulamaan vaikkei tehnytkään sitä<br />

julkisesti. Äitini on opiskeluaikoinaan<br />

laulanut Kansallisoopperan kuorossa ja<br />

kuorolaulu on hänelle yhä rakas harrastus.<br />

Äidin puolelta on musikaalisuutta varmaan<br />

periytynyt. Isänisä oli kova joikaamaan.<br />

Missä vaiheessa tiesit, että haluat<br />

tehdä työtä musiikin parissa?<br />

Ensimmäisellä luokalla ollessani sanoin,<br />

että minusta tulee laulaja, näyttelijä ja opettaja.<br />

Näin on käynyt vaikka näyttelemistä<br />

en olekaan enää viime vuosina harrastanut.<br />

Minkä verran ehdit toteuttaa itseäsi<br />

muusikkona?<br />

Aika vähän. Ihan muutamia keikkoja vuodessa<br />

teen, töitä on muuten niin paljon.<br />

Mieheni on poromies ja meillä on kolme<br />

lasta, osallistumme porotöihin pitkin<br />

vuotta niin paljon kuin se on mahdollista.<br />

Olen vuosia kulkenut Norjan puolella<br />

Kautokeinossa opettamassa Saamelaisessa<br />

korkeakoulussa, reissutyö vie vielä loputkin<br />

ns. vapaa-ajasta.<br />

Miten saamelaisten perinnemusiikki<br />

voi nykyään?<br />

Se vaihtelee alueittain. On seutuja, joilla<br />

perinnemusiikki voi hyvin ja toisaalla taas<br />

osaajista on huutava pula. Suurin huoli<br />

minulla on kolttasaamelaisten leudd´musiikista<br />

, sen taitajia on enää vain muutama<br />

joskin nuorten parissa on alkanut<br />

herätä kiinnostus katoavaa musiikkiperinnettä<br />

kohtaan. Ja nuoria osaajia on nousussa<br />

ja lapsetkin saavat leudd´-opetusta<br />

ainakin Sevettijärvellä. Perinteisen joiun<br />

asema on tärkeä pohjoissaamelaisessa<br />

kulttuurissa ja sitä pyritään tukemaan<br />

esim. kouluopetuksen avulla. Paljon on<br />

kuitenkin vielä tehtävää, että saamelainen<br />

perinnemusiikki säilyy tuleville polville.<br />

Tänä vuonna alkoi saamelaismusiikin<br />

aikuiskoulutus 2,5-vuotisena<br />

hankkeena. Mitä odotat siltä?<br />

Koulutus käynnistyi elokuun puolessa<br />

välissä. Meillä on 11 opiskelijaa ja kaksi<br />

opettajaa, satunnaisesti käytetään myös<br />

tuntiopettajia. Koulutus on valtava haaste<br />

ja suuri mahdollisuus. Meillä on ollut<br />

mielenkiintoinen matka opiskelijoiden<br />

kanssa jo nyt ja kesäkuun alkuun saakka<br />

jatketaan. Tämä on ensimmäinen kerta,<br />

kun tällainen koulutus järjestetään, paineet<br />

onnistumiseen ovat kovat, mutta koetan<br />

olla ajattelematta sitä ja elää päivän kerrallaan.<br />

Opiskelijat ovat ihania, motivoituneita<br />

ja omalla tavallaan lahjakkaita jokainen.<br />

Suomenruotsalaisten keskuudessa<br />

tuntuu olevan suhteellisesti huomattavasti<br />

enemmän kiinnostusta omaan<br />

kulttuuriperinteeseen kuin valtaväestöllä.<br />

Mikä on tilanne saamelaisten<br />

keskuudessa?<br />

Saamelaiset ovat hyvin sukurakkaita ja sukutietoisia.<br />

Perinteiset käsityöt, elinkeinot<br />

ovat yhä elävää kulttuuria. Saamelainen<br />

perinnemusiikki on yksi tärkeistä kulttuurillisista<br />

tunnuksista saamenpukujen<br />

ja saamenkielen ohella.<br />

Kuinka paljon on valtakunnan rajat<br />

ylittävää yhteistyötä?<br />

Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa elävät<br />

pohjoissaamelaiset puhuvat samaa kieltä ja<br />

myös joikuperinne on alueelliset erot huomioiden<br />

sama. Valtakuntien rajat ylittävä<br />

yhteistyö on hyvin luontevaa ja helppoa<br />

joskin tietysti eri maiden byrokratiat ja<br />

tavat voivat aiheuttaa omat haasteensa.<br />

Hyvin usein törmää siihen, että yhteistyö<br />

vaikkapa Norjan saamelaisten kanssa on<br />

luontevampaa kuin suomalaisten kanssa.<br />

50 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015

<strong>Kansanmusiikki</strong> CD 9 -levyn sisältö<br />

Levylle on poimittu maistiaisia vuoden 2015 uutuusäänitteiltä.<br />

Mukaan oli pujahtanut yksi viime vuodeltakin.<br />

1. Näppärit 2015: Ne Sibeliuksen sinfoniat (4´06)<br />

säv. Aili Järvelä, san. Mauno Järvelä. Julkaistu levyllä Näppärit 2015:<br />

Tule kanssani Ainolaan. Julkaisija: Näppärit 2015<br />

Mauno Järvelä kertoo kappaleen synnystä näin: Länsi-Helsingin<br />

musiikkiopisto tilasi Näppärikurssin syyskuun alkuun 2015. Rehtori<br />

Riitta Poutanen pyysi, että ohjelmassa olisi myös Sibelius-aiheinen<br />

kappale. Teksti alkoi muotoutua, ideana Kari Suomalaisen<br />

piirros, joka yhdisti Sibeliuksen 7 sinfoniaa ja hänen pystyt otsaryppynsä.<br />

Kun sanat olivat valmiina, pyysin tytärtäni Ailia laittamaan<br />

musiikit kohdilleen. Evästyksenä oli, että kytke Sibeliuksen sinfonia-aiheita<br />

mukaan. Ja kuudennesta sinfoniasta ne tutut aiheet<br />

lopulta löytyivät. Laulu oli valmiina jo juhlavuoden ekalla kurssilla<br />

Kokkolassa, missä se sai myös kantaesityksensä. Sen päin sitä on<br />

veivattu kaikilla Näppärikursseilla ja lisäksi monet tahot ovat ponganneet<br />

materiaalin netistä ja esittäneet. Tuhannet lapset tietävät<br />

laulun kautta Sibeliuksesta enemmän kuin muuten tietäisivät, ja<br />

laulettu tekstihän jää mieliin. Yllätettiinpä tässä kesällä Kaustisen<br />

raviradalta yks laulun opetellut 7-vuotias poika selostamasta Sibeliuksen<br />

sinfonioiden tarinaa joukolle parkkiintuneita hevosmiehiä:<br />

”Kaheksannenki kerkes tehä, mutta poltti sen, mokoma!”<br />

2. Duo Hurme: Vieri kyynel (4´37 )<br />

säv. Petra Poutanen, san. Petra Poutanen / trad. (Kanteletar),<br />

sov. Hanna Rajakangas. Julkaistu Duo Hurme –levyllä.<br />

Julkaisija: Duo Hurme 2015<br />

3. Tapani Varis Collective: Karstulan pajautus (2´51)<br />

säv. trad., sov. Tapani Varis Collective. Julkaistu levyllä Tapani Varis<br />

Collective: Värisevä rauta. Julkaisija: Tapani Varis Collective 2015<br />

4. Sami Kukka ja Teppanan veljet: Tuulen kuulen (4´39)<br />

säv. ja sov. Sami Kukka, Johannes Teppana, Rauno Teppana, san.<br />

Sami Kukka. Julkaistu levyllä Sami Kukka ja Teppanan veljet:<br />

Jouhkola. Julkaisija: Helmi Levyt 2015<br />

5. Celenka: Ogrejalo Slantse - Vuota, Vuota (6´01)<br />

säv. ja san. Emmi Kujanpää, sov. Celenka. Julkaistu levyllä Celenka.<br />

Julkaisija: Celenka 2015<br />

6. Pohjola Project: Pajalahti I ja II (3´32)<br />

säv. Antti Pohjola, sov. Pajala, Alakotila, Pohjola. Julkaistu levyllä<br />

Pohjola Project. Julkaisija: Pilfink Records 2015<br />

7. Marttilan PiiloPelimannit MPP: Alahärmän pojat (2´45)<br />

säv. ja san. Jussi Asu, sov. Marttilan PiiloPelimannit MPP. Julkaistu<br />

levyllä Marttilan PiiloPelimannit MPP: Hyvää iltaa Ilmajoki. Julkaisija:<br />

Marttilan PiiloPelimannit 2015<br />

8. Valma & VarsiNaiset: Onko vielä jotain täällä? (3´32)<br />

säv. Vilma Talvitie, san. trad. & Vilma Talvitie, sov. Valma &<br />

VarsiNaiset. Julkaistu levyllä Valma & VarsiNaiset: Jalat alta.<br />

Julkaisija: Valma & VarsiNaiset 2015<br />

9. Vestersundsby spelmän: Morgon på sälgrund (2´13)<br />

säv. R. Höglund, sov. M. Willnäs. Julkaistu levyllä Vestersundsby<br />

spelmän: Kastar loss! Julkaisija: Vestersundsby spelmän 2014<br />

10. Heidi Kenttälä & Minsku Tammela: Lokomon palo (2´43)<br />

säv. ja san. Lars Leevi Lassila. Julkaistu levyllä Heidi Kenttälä ja<br />

Minsku Tammela: Yksitoista laulua Leevi Lassilan kustannuksella.<br />

Julkaisija: <strong>Kansanmusiikki</strong>-instituutti 2015<br />

11. Vanhanpiian pojat: Määrittelemätön majoitus (1´14)<br />

säv. ja san. Marko Juntunen, sov. Vanhanpiian pojat. Julkaistu<br />

Vanhanpiian poikien Norja-levyllä. Julkaisija: Vanhanpiian pojat 2015<br />

12. JPP: Kairelan poikain flikuleeri (2´02)<br />

säv. Arto Järvelä. Julkaistu JPP:n Taivaankansi – Skywire –levyllä.<br />

Julkaisija: JPP Music 2015<br />

13. Kardemimmit: Toinen tähti (3´29)<br />

säv. Leeni Wegelius, san. trad., sov. Kardemimmit. Julkaistu<br />

Kardemimmien Onni – Happiness -levyllä. Julkaisija: Kardemimmit<br />

2015<br />

14. Pekko Käppi & K:H:H:L: Piika Kaarin (2´56)<br />

säv. Pekko Käppi, san. Pekko Käppi, sov. Pekko Käppi & K:H:H:L &<br />

Jani Viitanen. Julkaistu levyllä Pekko Käppi & K:H:H:L: Sanguis Meus,<br />

Mama! Julkaisija: GAEA Records 2015<br />

15. Esko Järvelä Epic Male Band: Rye Groove (3´55)<br />

säv. Esko Järvelä, sov. Esko Järvelä Epic Male Band. Julkaistu Esko<br />

Järvelä Epic Male Band –yhtyeen Rye Groove -levyllä. Julkaisija: Esko<br />

Järvelä Epic Male Band. 2015<br />

16. Freija: Kankaan kaunis Katriina (4 ´23)<br />

säv. trad., san. Saukki, sov. Freija. Julkaistu Freijan Liki-levyllä.<br />

Julkaisija: Capo Recods / PopUnion Oy 2015<br />

Levyn kokonaiskesto 55:29<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong> KAMACD 9/2015<br />

Raitojen työstö: Jimmy Träskelin<br />

Kansi: Sauli Heikkilä, Näppärit Sommelossa, kuva: Jorma Airola<br />

KANSANMUSIIKKI • 4 • 2015<br />

51

www.kansanmusiikki.fi<br />

Joulukuu 2015<br />

Itsenäisyyspäivän<br />

juhlatanssiaiset<br />

6.12. Turku<br />

www.rytky.fi<br />

Suomalaisen musiikin päivä<br />

8.12. Suomi<br />

www.musiccouncil.fi<br />

Hakan 10-vuotisjuhlakiertue<br />

8.12. Helsinki<br />

www.kulttuurikirkko.net<br />

Hakan 10-vuotisjuhlakiertue<br />

9.12. Mäntsälä<br />

www.facebook.com/hakabook<br />

Juuri & Juuri<br />

9.12. Helsinki<br />

www.kallionkulttuuriverkosto.fi/<br />

teatterikallio<br />

Perinnearkkuklubi: Unaja ja<br />

Topi Saha & Valtatie 13<br />

9.12. Helsinki<br />

www.perinnearkku.net<br />

Rahvaanmusiikin kerho: The<br />

World Mänkeri Orchestra &<br />

Unaja<br />

10.12.Tampere<br />

www.rahvaanmusiikinkerho.net<br />

Global Big Band ja Glomas 2nd<br />

year Masters Ensemble<br />

10.12. Helsinki<br />

www.musiikkitalo.fi<br />

Pohjola Project & Rosenfink<br />

levynjulkaisukeikat<br />

10.12. Kauniainen<br />

www.rosenfink.net<br />

Rautawaara-klubi: Haka &<br />

Unaja<br />

11.12. Kokkola<br />

www.facebook.com/trubary<br />

Ringdans på Lilla Villan<br />

12.12. Sipoo<br />

www.lillavillan.fi<br />

Hakan 10-vuotisjuhlakiertue<br />

12.12. Seinäjoki<br />

www.facebook.com/hakabook<br />

Joulupolku Seurasaaressa<br />

13.12. Helsinki<br />

www.joulupolku.net<br />

KOULUTUKSET<br />

Joulukiertue: Duo<br />

Emilia Lajunen<br />

& Suvi Oskala<br />

14.12. Kerava<br />

15.12. Sipoo<br />

16.12. Lohja<br />

17.12. Kouvola<br />

18.12. Mäntsälä<br />

19.12. Lahti<br />

www.suvioskala.net<br />

Hakan 10-vuotisjuhlakiertue<br />

13.12. Alavus<br />

www.facebook.com/hakabook<br />

Perinnearkkujamit<br />

14.12. Helsinki<br />

www.perinnearkku.net<br />

Taljanka 40 vuotta<br />

15.12. Helsinki<br />

www.savoyteatteri.fi<br />

Ryhmä ruma: Tummia<br />

tarinoita<br />

15.12. Helsinki<br />

www.musiikkitalo.fi<br />

Kauneimmat joululaulut<br />

16.12. Helsinki<br />

www.uudenmaankamu.net<br />

Glomas 1st year Ensembles<br />

17.12. Helsinki<br />

www.musiikkitalo.fi<br />

Anna Fält<br />

– suomalaismetsien taika<br />

17.12. Helsinki<br />

www.kallionkulttuuriverkosto.fi/<br />

teatterikallio<br />

Rajamailla: Ilo pitkästä<br />

murheesta<br />

18.12. Helsinki<br />

www.musiikkitalo.fi<br />

Tsuumi Sound System<br />

18.12. Helsinki<br />

www.savoyteatteri.fi<br />

Oriveden kansanmusiikkija<br />

kansantanssikurssien<br />

kurssikonsertti ja tanssit<br />

29.12. Orivesi<br />

www.kansanmusiikkiliitto.fi<br />

Helsinki-Cotonou Ensemble<br />

31.12. Helsinki<br />

www.savoyteatteri.fi<br />

Tammikuu 2016<br />

Rosenfinks julturné<br />

6.1. Helsinki<br />

www.rosenfink.net<br />

Folklandia Etkot -konsertti<br />

7.1. Helsinki<br />

www.sottiisi.net<br />

Folklandia<br />

8.–9.1. Tallink Siljan<br />

M/S Baltic Queen<br />

www.sottiisi.net<br />

Folklandia Jatkot<br />

9.1. Helsinki<br />

www.perinnearkku.net<br />

¡FLAMENCOS!<br />

23.1. Helsinki<br />

www.savoyteatteri.fi<br />

Talvenselän taittajaiset<br />

24.1. Lavia<br />

Tiina Rampa 050 308 638082<br />

25. Haapaveden Wanhan<br />

musiikin tapahtuma<br />

29.-31.1. Haapavesi<br />

www.haapavesifolk.com<br />

Yyterin Aallot<br />

29.-31.1. Pori<br />

www.yyterinkylpylahotelli.fi<br />

Pre-Sibafest: Hovitanssista<br />

hoppatahtiin<br />

29.1. Helsinki<br />

www.sibafest.fi<br />

Sibafest<br />

30.1.-6.2. Helsinki<br />

www.sibafest.fi<br />

Helmikuu 2016<br />

Tanssiteatteri Tsuumi: Kake –<br />

Tiellä tähtiin<br />

4.2. Helsinki<br />

www.tsuumi.com<br />

Iisalmen Talvipäivät<br />

5.-7.2. Iisalmi<br />

www.yla-savo.nuorisoseurat.fi<br />

KEIKAT<br />

<strong>Kansanmusiikki</strong>kiertueet<br />

Unaja<br />

6.12. Linnakallio, Talus<br />

7.12. Eura<br />

9.12. Helsinki*<br />

10.12. Tampere**<br />

11.12. Kokkola<br />

Päivi Hirvonen Solo<br />

20.1. Helsinki*<br />

21.1. Kokkola<br />

26.1. Mäntyharju<br />

28.1. Tampere**<br />

29.1. Forssa<br />

Ruumiinmullat<br />

9.2. Mäntyharju<br />

10.2. Helsinki*<br />

11.2. Tampere**<br />

12.2. Kokkola<br />

13.2. Kerava<br />

* Perinnearkkuklubi<br />

** Rahvaanmusiikin kerho<br />

www.kansanmusiikkiliitto.fi/<br />

kiertueyhtyeet-kevat-2016<br />

Suomen ensimmäinen<br />

kansantanssiesitys uusintana<br />

Kaivohuoneella<br />

5.2. Helsinki<br />

www.folkdans.fi<br />

Helsingin XVIII<br />

Flamencofestivaali<br />

6.-13.2. Helsinki<br />

www.flamenco.fi<br />

Hilpeät-Hanurit<br />

14.2. Jämsä<br />

Antti Sulin p. 040 748 0871<br />

Kokkolan talviharmonikka<br />

14.-21.2. Kokkola<br />

www.talviharmonikka.com<br />

Tallari ja Häävi- Kyllä on hääviä!<br />

18.2. Kaustinen<br />

www.kansanmusiikki-instituutti.fi<br />

Maaliskuu<br />

Harmonikkaristeily Turku -<br />

Tukholma<br />

6.-7.3. Turku-Tukholma<br />

www.satahamesoi.fi/risteily<br />

www.kansanmusiikki.fi<br />

Joulukuu<br />

Oriveden<br />

kansanmusiikkikurssit<br />

27.-30.12. Orivesi<br />

www.kansanmusiikkiliitto.fi<br />

Oriveden kansantanssikurssit<br />

- varaslähtö Kansantanssin<br />

riemuvuoteen<br />

27.-30.12. Orivesi<br />

www.nuorisoseurat.fi<br />

Tammikuu 2016<br />

Folkforum - Itku pitkästä ilosta<br />

8.1. Helsinki<br />

www.sottiisi.net<br />

Ylä-Savon Pelimannien<br />

kansanmusiikkikurssi I<br />

23.1. Vieremä<br />

Kari Auvinen p. 050 535 4514<br />

Talvenselän taittajaiset:<br />

Yhteissoittoharjoituksia<br />

24.1. Lavia<br />

Tiina Rampa p. 050 308 6380<br />

Vinterkursen<br />

29.1. Orivesi<br />

www.folkdans.fi<br />

Yyterin Aallot kurssit<br />

29.–31.1. Pori<br />

Topi Viikilä 0405070382<br />

Kansantanssin<br />

ohjaajakoulutuksen<br />

perusopinnot 1. jakso<br />

30.-31.1. Savitaipale<br />

www.nuorisoseurat.fi/tanssi<br />

Folkmusikkurs<br />

på Loftet i Vasa<br />

30.-31.1.Vaasa<br />

www.spelmansforbundet.fi<br />

Helmikuu<br />

33. Talvipäivien kurssit<br />

Iisalmessa<br />

5.-7.2. Iisalmi<br />

www.yla-savo.nuorisoseurat.fi<br />

Kansantanssin ohjaaja koulutuksen<br />

perusopinnot 2. jakso<br />

13.-14.2. Savitaipale<br />

www.nuorisoseurat.fi/tanssi<br />

Kansantanssin<br />

ohjaajakoulutuksen<br />

perusopinnot 3. jakso<br />

27.2. Savitaipale<br />

www.nuorisoseurat.fi/tanssi<br />

Maaliskuu<br />

Etelä-Hämeen Kansanmusiikin<br />

Ystävien Kansanmusiikin ja<br />

tanssimusiikin soittoleiri<br />

12.3. Hauho<br />

Raimo Salmela 0440 312 214<br />

Ilmoita tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!