Siljaista tietoa

Vindirektillä työskentelevän Joonas Vainion
tietämys viineistä on omaa luokkaansa.
Mutta paraskin viini tarvitsee
seurakseen kokonaisuuden.
”HYVÄ VIINI
YLEVÖITTÄÄ
TILANTEEN KUIN
TILANTEEN.”
”Olen ollut koko elämäni kauhea nörtti. Kun innostun
uudesta asiasta, otan siitä kaiken selvää. Pidän yksittäisten
tiedonmurujen keräämisestä ja siitä, miten opin
pikkuhiljaa ymmärtämään, miten asiat nivoutuvat historiaan
ja kokonaisuuteen. Lapsena ja nuorena fanitin
roolipelejä ja sarjakuvia. Vähän vanhempana innostuin
viineistä. Viinikulttuuri on loputon meri. Opiskelet sitä
puoli vuotta ja luulet tietäväsi kaiken, sitten tajuat ettet
tiedä yhtään mitään. Se on mahtavaa!
Ensimmäinen viinirakkauteni oli klassinen Rioja Reserva.
Se on helppo tunnistaa sen tammisuuden ja nahkaisuuden
takia. Sillä oli helppo briljeerata. Sittemmin
olen suorittanut viinialan WSET-diplomin
ja innostunut vuorotellen eri
maiden viineistä. Kun tulin Vindirektiin
töihin, minua alkoi kiinnostaa etenkin
rhônelaiset viinit ja burgundit. Keski-Ranskasta
tulee hienoja, moniulotteisia
viinejä.
Vaihtelen viinejä mielialan mukaan.
Minulla on muutama suosikkirypäle,
niihin palaan uudelleen. Pohjois-Rhônen
syrah on yksi sellainen. Pohjois-Rhône
on pieni viinialue, mutta siellä tehdyt syrah-viinit ovat
omaa luokkaansa. Niissä maistuu syksyinen savuinen
havumetsä, orvokki ja ne ovat samaan aikaan aromaattisia,
parfyymisiä mutta myös täynnä tummaa kypsää
marjaisuutta. Syrah sopii riistaan ja sieniin, ja mihin
tahansa punaiseen lihaan. Kypsä huippu-syrah saattaa
itsessään tuoksua savupekonilta.
Yksi sommelier-tuttuni sanoi kerran, että parhaat
viinit tehdään aina tietyn huippuviinialueen kaikkein
pohjoisimmassa osassa. Aloin miettiä asiaa ja tajusin,
että se on totta. Äärioloissa syntyy parasta viiniä.
Pohjois-Rhônea pohjoisempana ei juuri viljellä syrah-rypälettä.
Cabernet sauvignonia ei tehdä Ranskan Bourdeaux’n
pohjoispuolella eikä rieslingiä Saksan Moselia
ylempänä. Köynnöksen pitää kärsiä vähän, jotta se
tuottaa hyvää viiniä. Usein viinitarhat ovat kivikkoisilla
maa-alueilla, joilla ei edes voisi viljellä muuta.
Juuri maaperän ja rypäleen yhdistelmä tekee viinistä
erityisen. Rypäleiden pitää myös olla rakkaudella kasvatettuja.
Hyvät viinit vaativat syntyäkseen kärsivällisyyttä
ja läsnäoloa.
Valkoisista suosikkini on riesling, joka on muutenkin
trendikäs rypäle tällä hetkellä. Rieslingillä oli pitkään
huono maine, koska Suomeen tuotiin niin keskinkertaisia
rieslingejä. Mutta se on hirveän hieno
rypäle. Hyvä riesling maistuu kuin
puraisisi granny smith -omenaa, joka on
ollut pakkasessa, mutta ei vielä jäätynyt.
Se ensimmäinen kulaus, raikkaan hedelmäinen
ja mehukas fiilis on täydellinen.
Hyvä viini ylevöittää tilanteen kuin
tilanteen. Yksi hienoimpia viiniin liittyviä
muistojani on se, kun olin eräällä viinitilalla
vieraana Espanjan Kataloniassa.
Oli 38 astetta hellettä ja seisoimme tilan
linnan muurilla. Ympärillä oli valtavasti viinitarhoja,
maa köynnösten alla oli punertavan ruskeaa. Joimme
siellä muurinharjalla jääkylmää roseeta porron-kannusta,
eli katalonialaisesta kannusta, josta viiniä kaadetaan
suoraan suuhun. Kyse ei ollut siitä, että viini olisi ollut
huippu, vaan kokonaisuus oli täydellinen.
Viini asettuu aina osaksi kokonaisuutta. Hyvä seura,
hyvä ruoka ja hyvä juoma on pyhä kolminaisuus, joka
tekee illasta huippuillan.”
Vindirektin Joonas Vainio on mukana
Gastro-risteilyllä 19.–21. toukokuuta.