Kotikylä 3/2023

KOTIKYLÄN KOIRA
Esittelemme tällä sivulla kylämme karvaisempia asukkaita.
Ehdota lemmikkiäsi sähköpostilla osoitteeseen hallitus@vmoky.fi
mun paras koirakaveri Toivo Sorahajuntieltä
muutti maalle. Mutta
kaiken kaikkiaan ihmiset on musta
ihan parhaita, kun ne aina rapsuttelee
ja juttelee kivoja.
Mun lempijuttuja on lenkit. Musta
on hirmu kiva kävellä Lappeentietä,
se on ihan mun lempparipaikka, kun
siellä on niin paljon sähköposteja
luettavana. On toi metsikkökin ihan
kiva. Sieltä mä tykkään keräillä keppejä.
Sieltä löytyy välillä varsinaisia
löytöjä. Ne mä kannan kotiin saakka.
Siksi meillä onkin usein keppikasa
portinpielessä. Mökki on kans kiva
paikka. Eniten tykkään, kun koko
perhe on siellä yhtä aikaa.
Erikoisen rauhallinen
❱ Nimi: Selma
❱ Rotu: Kääpiösnautseri
❱ Ikä: 8 vuotta
❱ Ihmis-perheeni:
Mia,
Pekka, Enni
ja Anna
MÄ OLEN alun perin Espoosta. Se joskus
vähän hävettää, mutta mun identiteetti
on kyllä täysin stadilainen.
Erityisesti itästadilainen.
Oon asunut täällä Kaukopääntiellä
koko ikäni. Usein mut saattaa nähdä
seisoskelemassa meidän ulkorappusilla.
Mä oon silleen aika kiva, koska
mä en karkaa enkä kamalasti haukukaan.
Kääpiösnautseriksi ehkä vähän
erikoista, mutta mä oon kuulemma
tällainen hiljainen painos. Ja se on
aivan hyvä.
MÄ OON täällä aika suosittu. Mulla
on kaikenkarvaisia kavereita. On
naapurin tytöt Rosa ja Malla, jotka
tulee hakemaan mua leikkimään. Sitten
on Hermanni-koira ja kissaveljekset
Sulo ja Sisu! Ne on tosi kivoja,
käydään joskus yhdessä lenkillä.
Mua kyllä surettaa aika paljon, koska
MÖKISTÄ TULIKIN mieleen, että mä
oon aika herkkujen perään, tai siis
rakastan niitä, mutta mun terveydelle
on kuulemma parempi, etten
niitä söisi. Etenkin mun ihmissiskot,
jotka ei kyllä enää asu kotona,
on tarkkoja siitä, että mulle ei salaa
anneta herkkuja. Mun ihmisperhe
on ihan ok. Jos voisin vaikuttaa,
niin ei mulla oikeastaan muuta toivetta
olisi, kuin että pehmolelujen
ompeluklinikka on hieman hidas.
Jos sen mun jättihain ja pehmopossun
saisi sieltä jo pikkuhiljaa takaisin?
Mä tykkään kauheesti leikkiä
kaikenlaisilla leluilla, mutta noita
on jo vähän ikävä. Mä olen aika reipas,
vaikka olenkin jo keski-ikäinen
ja elän vähän jatkoajalla. Mulle tuli
6-vuotiaana syöpä. Jouduin sytostaattihoitoon
ja kaikkea, mutta se
syöpä parani, lähti pois ja nyt saan
elää aivan täysillä, mitä nyt jotain
kremppaa. Se on pientä verrattuna
tuollaiseen kokemukseen. Että
Carpe Diem vaan kaikille! Eletään
hetkessä, jookos!
18 KOTIKYLÄ 3/2023