Lukion Psykologian sanasto

LOPS2021 

Lukion psykologia 

SANASTO 

ESITTELYKAPPALE 

OPINTOVERKKO OY

Tekijät 

Harri Peltomaa 

TM, psykoterapeutti (erityistaso), tietokirjailija, yrittäjä, personal trainer APT. 

Psykologianopettajat PSOP ry:n hallituksen jäsen. 

Ilari Kousa 

HuK, maisteriopiskelija (kognitiotiede, fysiologia). Psykologianopettajat PSOP 

ry:n hallituksen jäsen. 

www.opinto.net 

© Opintoverkko Oy ja tekijät 

Ulkoasu: Jaana Pasanen, Printek 

Kopiointiehdot: Tämä teos on oppikirja, joka on suojattu tekijänoikeuslailla 

(404/61). Tämän teoksen tai sen osan valokopiointi, skannaaminen tai muu 

digitaalinen kopiointi tai käyttö edellyttää oikeudenomistajan luvan. Kopiosto 

ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia. Teoksen tai sen osan muuntelu 

on kielletty. 


Painopaikka Printek Oy, Keuruu 2023 

3. uudistettu painos 

ISBN 978-952-7479-28-5 

OPINTOVERKKO OY

LOPS2021 

Lukion psykologia 

SANASTO 


OPINTOVERKKO OY


OPINTOVERKKO OY

Sisällys 

ESIPUHE ...................................................................................................... 6 

VINKKEJÄ KIRJAN KÄYTTÄMISEEN ...................................................... 8 

1. Moduulin PS1 / Toimiva ja oppiva ihminen sanastoa ............................ 10 

2. Moduulin PS2 / Kehittyvä ihminen sanastoa ....................................... 110 

3. Moduulin PS3 / Tietoa käsittelevä ihminen sanastoa ........................... 176 

4. Moduulin PS4 / Tunteet ja mielenterveys sanastoa .............................. 300 

5. Moduulin PS5 / Yksilöllinen ja yhteisöllinen ihminen sanastoa ........... 368 

6. Sanastoa / Aihepiireihin tiede ja psykologinen tutkimus ...................... 432 

HAKEMISTO .......................................................................................... 478 


OPINTOVERKKO OY

Esipuhe 

Lukion psykologian oppimäärän LOPS2021 viidessä moduulissa käsitellään 

paljon tutkimuksia ja teorioita psykologian eri aihepiireistä, ja niinpä opiskelijan 

on omaksuttava suuri määrä psykologian käyttämiä käsitteitä. Osa 

käsitteistä kytkeytyy monien eri lukion psykologian moduulien sisältöihin, 

joskus keskenään samassa merkityksessä, mutta toisinaan jossain määrin eri 

merkityksessä asiayhteyden vaihtuessa. Opiskelijan haasteena onkin luoda 

itselleen kokonaiskuva lukion psykologian sisällöistä sekä oppia käyttämään 

psykologian kieltä ja käsitteitä. 

Tässä kirjassa LOPS 2021 LUKION PSYKOLOGIA SANASTO pyritään 

antamaan mahdollisuus kokonaiskuvan luomiseen lukion psykologian sisällöistä. 

Kirjassa on kuusi päälukua. Viisi lukua on nimetty lukion psykologian 

moduulien mukaan, ja niissä esitetään kyseisen moduuliin sanastoa. 

Kuudenteen lukuun on koottu kaikki tiedettä, tieteellisyyttä ja psykologista 

tutkimusta koskeva sanasto. Seitsemäs luku, hakemisto, antaa mahdollisuuden 

etsiä kirjassa esitettyjä käsitteitä. 

Kirjassa on paljon lukujen sisäisiä ja lukujen välisiä viittauksia osoittamaan 

sitä, mitkä asiasanat liittyvät toisiinsa. Viittauksia on kahdenlaisia. 

Ensinnäkin, käsitteet on määritelty kirjassa vain yhden kerran. Muissa luvuissa, 

joiden sisältöön asiasana myös liittyy, on viitattu asiasanan varsinaiseen 

määrittelykohtaan kirjan toisessa luvussa, esimerkiksi: Hormoni: katso 

PS1. Tätä edellä esitettyä viittaustapaa on käytetty myös silloin, jos asiasanalla 

on monia vaihtoehtoisia nimiä (katso esimerkki alla). Tällöin asiasanan 

pääasialliseen selitykseen on viitattu asiasanan muiden nimien kohdalla, 

esimerkiksi: Huomioimattomuusoireyhtymä: katso PS3 Neglect (asiasanan 

selitys löytyy kohdasta PS3 Neglect). Selvyyden vuoksi viittauksessa on mainittu 

luvun nimi, vaikka selitys löytyykin samasta luvusta. 

Toiseksi viittauksia käytetään osoittamaan asiasanaan kytkeytyviä ja sen 

ymmärtämistä laajentavia lisäyksiä. Tässä tapauksessa viitattu kohta ei siis 

tarkoita sitä, että viitattu kohta olisi samansisältöinen kuin juuri luettu asiasana 

(kuten edellisessä viittaustavassa), vaan sitä, että viitatut kohdat liittyvät 

olennaisella tavalla juuri luetun asiasanan ymmärtämiseen laajassa 

merkityksessä. Esimerkki tästä viittaustavasta asiasanan Biologinen motiivi 

lopusta: Katso PS1 Biologinen, PS1 Homeostaasi, PS1 Homeostaattinen 

säätely, PS1 Homeostaattiset motiivit, PS1 Motiivi, PS1 Motivaatio. 


OPINTOVERKKO OY 

6

Kirjan tekstissä on joidenkin asiasanojen kohdalla alkuosa kirjoitettu normaalilla 

fontilla ja loppuosa kursivoituna. Tämä tarkoittaa sitä, että alkuosan 

normaali fontti esittää asiasanan keskeisen tiedon, ja kursivoidulla kirjoitettu 

kohta on lisätietoa, joka ylittää psykologian opetussuunnitelmassa 

määritellyn oppimäärän tason. Kursivoitu teksti taustoittaa asiaa siitä syvemmin 

kiinnostuneille, ja siitä voi olla hyötyä lukion biologian opinnoissa 

tai mahdollisissa toisen asteen jälkeisissä opinnoissa, esimerkiksi psykologian, 

terveystieteiden, biologian tai lääketieteen opinnoissa. 

Asiasanojen isoissa ja pienissä alkukirjaimissa on noudatettu Kotimaisten 

kielten keskuksen ohjepankin ohjetta: ”Jos kaksoispisteen jälkeen seuraa 

vain yksi sana, lause tai virke, tämä aloitetaan pienellä alkukirjaimella. 

Jos kaksoispisteen jäljessä on kaksi virkettä tai useampiakin virkkeitä, jotka 

kuuluvat samaan kokonaisuuteen, ne kaikki aloitetaan isolla kirjaimella:” 

Ensimmäisestä periaatteesta esimerkkinä: ”Emootiopsykologia: psykologian 

osa-alue, joka tutkii, miten tunteet (emootiot) vaikuttavat ihmisen toimintaan” 

(pieni p-alkukirjain sanassa psykologian). 

Kirjan taitto on suunniteltu siten, että se mahdollistaa kirjan käyttäjälle 

aktiivisen ja toiminnallisen opiskelun kirjan parissa. Toiminnallisuutta on 

mahdollistettu useilla eri tavoilla. 

- Kirjan sivujen marginaali on jätetty leveäksi, jotta siihen voi merkitä 

esimerkiksi sivunumeroviittauksia muihin psykologian oppikirjoihin. 

- Kirjan sivujen alalaidassa on tilaa kirjoittaa omia lisäyksiä sanastoon. 

- Kirjan lukuisat sisäiset viittaukset ohjaavat liikkumaan kirjan eri osien 

välillä sekä pohtimaan käsitteen merkitystä eri asiayhteyksissä, ja 

siten luomaan mielessään kokonaiskuvaa lukion psykologian koko 

oppimäärästä. 

Kirja sopii ylioppilaskokeeseen valmistautuville abiturienteille kertaamiseen, 

lukion opintojaksoille kirjasarjoja täydentäväksi materiaaliksi, ja myös 

toisen ja sitä ylempien kouluasteiden opiskelijoille psykologian kattavaksi 

perusteokseksi. 

Kiitos kirjan vedosten lukemisesta ja kommentoinnista: Saija Hongisto- 

Peltomaa, Riitta Peltomaa, Jaakko Peltomaa, Sanni Tapio sekä Oona Aapio, 

Aili Blomqvist, Milla Ihalainen, Edith Kortteinen, Nenna Rokka, Oona Saarelainen, 

Alina Vereshchak ja Venla Wähäsilta. Kiitos myös Aaron Peltomaa 

kirjan toimitustyön avustamisesta. 

Toivomme, että kirjasta on iloa ja hyötyä psykologian kiehtoviin sisältöihin 

perehtymisessä. 


Kirjan tekijät 


7

Kirjan sivujen marginaali 

on jätetty 

leveäksi, jotta 

siihen voi merkitä 

esimerkiksi sivunumeroviittauksia 

muihin psykologian 

oppikirjoihin. 

Vinkkejä kirjan käyttämiseen 

Käsite, joka liittyy 

useiden moduulien 

keskeiseen sisältöön, 

on määritelty 

kirjassa vain yhden 

kerran, ja muissa 

luvuissa viitataan 

varsinaiseen 

määritelmään. 

xxx 

M 

Omat merkinnät: 

Mania: epätavallisen intensiivinen mieliala, johon liittyy voimakkaita mielihyvän 

tunteita, korkea energiataso, levottomuutta, impulsiivista käyttäytymistä 

ja nopea puherytmi. Se esiintyy kaksisuuntaisen mielialahäiriön 

maanisessa tai hypomaanisessa vaiheessa. Maniajakson aikana esiintyy vähentynyttä 

unentarvetta ja riskialtista käyttäytymistä. Mania johtuu aivojen 

välittäjäaineiden epätasapainosta, ja siihen altistaa stressi, unenpuute, huumeiden 

käyttö tai lääkkeiden sivuvaikutukset. 

Mantelitumake (amygdala): katso PS3. 

Masennus: Mielialaan pitkäaikaisesti vaikuttava mielenterveyden häiriö. 

Masentunut henkilö on pitkäkestoisesti esimerkiksi surullinen, väsynyt ja 

toivoton. 

Melatoniini: katso PS3. 

Merkitysorganisaatio: Kokemuksia jäsentävä sisäinen malli, joka ohjaa tulkintoja 

ja valittuja selviytymiskeinoja. Esimerkiksi masennukseen liittyy tyypillisesti 

menetyksen, pettymyksen ja vaillejäämisen merkitysorganisaatio. 

Merkityskeskeinen coping: hallintakeinoja, joita ihminen käyttää psyykkisen 

tasapainon horjuessa. 

Mielen hyvinvointi: käsittää joustavan toimintakyvyn elämän vaihtelevissa 

tilanteissa. 

Mielenterveyden ongelma: normaaliin elämään kuuluva psyykkinen ongelma, 

joka on lievempi kuin varsinainen mielenterveyden häiriö. 

Mielenterveys: WHO:n määritelmän (2013) mukaan hyvinvoinnin tila, jossa 

ihminen pystyy näkemään omat kykynsä, selviytymään haasteista sekä työskentelemään 

ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Mielenterveyttä tutkitaan 

kliinisen psykologian alalla. Hyvä mielenterveys liittyy muun muassa 

parempaan elämänlaatuun, suurempaan stressinsietokykyyn ja tyydyttävimpiin 

ihmissuhteisiin. 

Mielenterveys on keskeinen tekijä mielen hyvinvoinnin kannalta. Hyvän 

mielenterveyden eräs määritelmä esittää sen tarkoittavan tasapainoa ihmisen 

persoonan erityispiirteiden ja ympäröivän maailman välillä siten, että ihminen 

hyväksyy itsensä riittävässä määrin ja elää toimivien sosiaalisten suhtei- 


116 4. Moduulin PS4 // Tunteet ja mielenterveys sanastoa 


8

Tunneilmaisu: Ulkoapäin havaittava tunteisiin liittyvä muutos, joka ilmenee 

esimerkiksi muutoksina ilmeissä, eleissä, äänensävyssä tai sanallisessa ilmaisussa. 

Tunneilmausten avulla ihmisen tunnetilat usein välittyvät myös muille. 

Tunnejärjestelmä: Vastaa tunteeseen liittyvästä toiminnasta ja ne säätelevät 

ihmisen käyttäytymistä. Aivoista voidaan paikantaa esimerkiksi pelkoja 

mielihyväjärjestelmä. Tunnejärjestelmien häiriöt liittyvät masennukseen, 

skitsofreniaan ja yleistyneeseen ahdistushäiriöön. 

Tunnekeskeinen coping: Tietoisten selviytymis- eli hallintakeinojen muoto. 

on luvun sisäisiä, 

Tunnekeskeistä copingia käytetään. kun kohdataan tilanne, johon ei voida 

juurikaan vaikuttaa, vaan siihen on osa sopeuduttava. lukujen Nämä välisiä. keinot jaetaan toiminnallisiin, 

sosiaalisiin (esimerkiksi tuen hakeminen) ja psyykkiseen mielensisäiseen 

työhön. 

Tunnekokemus: katso PS1. 

Tunnereaktio: Automaattinen aivojen ja elimistön tilaa säätelevä reaktio, 

joka syntyy joko ulkoisen maailman tapahtuman havaitsemisen tai mielen 

sisäisen tapahtuman aiheuttama. Tunnereaktiot säätelevät sekä keskus- ja 

ääreishermoston tilaa että ihmisen käyttäytymistä. 

Tunnetaidot: näihin luokitellaan muun muassa taidot tunteiden tunnistamiseen 

ja ymmärtämiseen itsessä ja muissa, kyky ymmärtää ja säädellä tunteita 

sekä taito huomioida tunteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. 

Tunteensiirto: katso transferenssi. 

Tunteiden säätely: katso PS2. 

Kaikki kirjassa 

esitetyt käsitteet 

löytyvät kirjan 

lopussa olevasta 

hakemistosta. 

Osa viittauksista 

Tunteiden tarttuminen: tarkoittaa yksilön tunteiden tarttumista toiseen ihmiseen 

sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. 

Työskentelyetäisyys: tarkoittaa tunteiden käsittelyyn liittyen toimintatapaa 

ja kykyä ottaa etäisyyttä omiin tunnekokemuksiin, jotta niitä voi tarkastella 

rauhassa. 

Työuupumus (burnout): pitkittyneen stressin päätepiste, jota luonnehtii loputtomalta 

tuntuva väsymys, piittaamattomuus ja kyynisyys sekä itsetunnon 

heikentyminen. Uupumus voi kehittyä työn, opiskelun tai muiden elämänkysymysten 

seurauksena. Siitä toipuminen kestää pitkään, jopa vuosia. 

Kirjan sivujen alalaidassa 

on tilaa 

kirjoittaa omia 

lisäyksiä sanastoon. 


xxx 


135 

9

1 

Moduulin PS1 

TOIMIVA JA OPPIVA IHMINEN 

sanastoa 

A 

Abstrakti ajattelu: Abstrakti ajattelu eroaa konkreettisesta ajattelusta, joka perustuu 

nykyhetken havaintoihin. Abstraktiin ajatteluun liittyy kyky muun muassa 

symbolien ja kielellisten käsitteiden käytön avulla ymmärtää ja käsitellä 

asioita, jotka eivät ole suoraan havaittavissa tai konkreettisesti olemassa/osoitettavissa. 

Esimerkkejä tällaisista asioista ovat esimerkiksi demokratian käsite 

tai yleisten ihanteiden tai periaatteiden, kuten oikeudenmukaisuus, arviointi. 

Katso PS1 Käsite, PS2 Piaget, Jean. 

Abstraktiotaso: Käsite kuvaa sitä, kuinka yleistä (korkea abstraktiotaso) tai yksityiskohtaista 

ja konkreettista (matala abstraktiotaso) tietoa, käsitettä tai periaatetta 

käsitellään. 

Korkea abstraktiotaso liittyy yleisten, laajojen ja kompleksisten eli monimutkaisten 

käsitteiden tai ideoiden käsittelyyn. Yleisyyden periaate ilmenee siinä, että 

siinä ei kiinnitetä huomiota yksittäistapausten piirteisiin vaan yksittäistapausten 

yhteisiin ominaisuuksiin tai periaatteisiin. Esimerkiksi lainsäädännössä käytetään 

korkeaa abstraktiotasoa, koska laki on luonteeltaan yleistä ja käsitteellistä eli 

abstraktia. Esimerkkejä lainsäädännön käyttämistä korkean abstraktiotason käsitteistä 

ovat perintökaari tai kuolinpesä. Matala abstraktiotaso puolestaan viittaa 

konkreettisiin yksittäisiin tapauksiin tai esimerkkeihin. Katso PS1 Käsite. 

Adaptaatio: Katso PS1 Evoluutiopsykologia, PS2 Adaptiivinen. 

Aivojen eri osien rooli oppimisessa: katso PS3. 

Aivojen muotoutuvuus: katso PS2 Plastisuus. 

Aivokuori: Isoja aivoja peittävä poimuttunut rakenne, joka on jakautunut 

useisiin alueisiin, jotka voidaan määritellä joko toiminnallisin tai rakenteellisin 

perustein tai näiden yhdistelmänä. Aivokuori jaetaan kahteen osaan, joista 

tunnetumpi, isoaivokuori (lat. neocortex, isocortex tai neopallium) sijaitsee aivopuoliskojen 

pinnalla. 



10 1. Moduulin PS1 // Toimiva ja oppiva ihminen sanastoa

Isoaivokuori (katso hakusana PS3 Isoaivokuori) on kuusikerroksinen, ja se 

osallistuu kaikkiin keskeisiin kognitiivisiin toimintoihin. Se voidaan edelleen jakaa 

rakenteellisin perustein aitoisoaivokuoreen ja esi-isoaivokuoreen (lat. proisocortex), 

joista esi-isoaivokuori on evolutiivisesti vanhempaa, mutta jota on vain 

muutamassa paikassa ihmisaivoja, kuten pihtipoimun aivokuoren alueella. 

Isoaivokuoren ulkopuolista aivokuorta eli allokorteksia tai heterogeneettistä 

aivokuorta on aivokuoren kokonaispinta-alasta vain 10 %, ja siihen luetaan 

muun muassa hippokampus ja hajujärjestelmän rakenteet. 

Tyypillisesti monet aivokuorialueet kuvataan erilaisiin tehtäviin erikoistuneiksi. 

Tämä on kuitenkin totta vain osittain, sillä aivokuorialueet toimivat aina 

osana suurempaa hermostollista järjestelmää, eikä vaikkapa yksittäistä kognitiivista 

toimintoa voida yleensä paikantaa tarkasti pelkästään yksittäiseen paikkaan 

aivoissa. 

Kokeellisissa neurologisissa tutkimuksissa havaitun eri aivokuoren alueiden 

toiminnallisen erikoistumisen ajatellaan johtuvan genomin ja ympäristövuorovaikutusten 

yhteisvaikutuksesta. Genomin ja ympäristön vuorovaikutuksen 

voidaan ajatella ilmenevän siten, että jos esimerkiksi potilaalla on aivovaurio 

(esimerkiksi cp-vamma), se vaikuttaa suuresti siihen, millaiseksi aivojen hermoverkko 

muodostuu. Aivoalueiden jakautuminen saattaa näillä henkilöillä poiketa 

siitä, millainen jakautuminen keskimäärin on. Tiedetään kuitenkin myös, 

että niin sanotuilla terveillä yksilöillä aivoalueissa ja niiden välisissä rajoissa on 

eroja, eli aivokuoren alueiden toiminnallinen erikoistuminen ei ole jäykästi geneettisesti 

määräytynyttä. 

Eri aivokuoren alueiden toiminnot ovat kuitenkin erittäin muovautumiskykyisiä, 

ja vielä aikuisenakin muovautuvuus (plastisuus) voi olla tietyissä tilanteissa 

nopeaa. Tiedetään esimerkiksi, että jos koehenkilön silmät peitetään, 

näköaivokuori (tai perinteisesti näköaivokuoreksi määritelty alue) alkaa vain 

muutamassa kymmenessä minuutissa reagoida muihinkin kuin näköärsykkeisiin. 

Muovautuvuuden nopeus viittaa siihen, että näköinformaatiota vastaanottavilta 

alueilta on oltava joitakin yhteyksiä myös muihin aistijärjestelmiin. Katso 

PS1 Aivot, PS2 Genomi, PS2 Plastisuus, PS3 Isoaivokuori. 

Aivot: Tyypillisesti eliön päässä sijaitseva elin, joka toimii hermoston keskuksena. 

Ihmisen aivojen lajityypillinen kehitys on ollut olennainen edellytys ihmislajille 

tyypilliselle monimuotoisen kulttuurin kehitykselle. On kuitenkin vielä 

epäselvää, mitkä ihmisaivojen toiminnot, jos mitkään, ovat vain ihmislajille 

ainutlaatuisia. Tästä kiistellään tiedepiireissä edelleen. 

Aivojen rakennetta ja osia voidaan luokitella monella tapaa. Eräs yleinen luokittelu 

määrittelee keskushermoston rakenteen muodostuvan (ylhäältä alaspäin 

lukien) pääteaivoista (muun muassa isoaivokuori, aivokurkiainen, tyvitumakkeet, 

hippokampus, mantelitumakkeet), pikkuaivoista, väliaivoista (muun muassa 

talamus, hypotalamus), aivorungosta (keskiaivoista, aivosilta, ydinjatke) ja 

selkäytimestä (luokittelun lähde Medical Physiology, Boron W.). 



11

Kaikilla selkärankaisilla, sekä useimmilla selkärangattomilla eläimillä on aivot. 

Aivojen, erityisesti “kehittyneiden aivojen” evolutiivinen kehityshistoria 

on hieman epävarma, mutta esimerkiksi polttiaseläinten, kuten polyyppien ja 

meduusojen, hermosto koostuu laajoista hermoverkoista, joita pidetään monimutkaisempien 

aivoverkostojen edeltäjänä. Polttiaseläinten hermoverkkoja pidetään 

ihmisen autonomisen hermoston hermoverkkojen suorimpana evolutiivisena 

vastineena. 

Katso PS2 Aivojen kehityshistoria sekä hakemiston Aivo-alkuiset hakusanat, 

etenkin PS3. 

Aivotoiminta: Hermoverkoissa liikkuva informaatio, joka näkyy hermosolujen 

välisenä sähköisenä ja kemiallisena aktiivisuutena. Katso PS1 Hermoimpulssi, 

PS1 Hermosolu, PS1 Hermosto, PS3 Kemiallinen synapsi, PS3 Sähköinen 

synapsi. 

Ajattelu: Ajattelu on psyykkistä prosessointia, jonka avulla hahmotetaan todellisuutta 

ja pyritään tavoitteisiin. Sen välineitä ovat mielikuvat, käsitteet ja 

kieli. Ajattelu on edellytys ihmisen kaikille korkeatasoisille kognitiivisille toiminnoille. 

Ihmisen ajattelutoimintoja ovat muun muassa päätöksenteko, vertailu, 

päättely, tulkintojen teko, ongelmanratkaisu, haaveilu ja kuvittelu. Monet 

ajattelun muodot, esimerkiksi päätöksenteko ja ongelmanratkaisu, ovat 

mielensisäistä tiedonkäsittelyä ja -prosessointia, erotuksena aistihavaintojen 

käsittelystä. 

Ajattelua voidaan luokitella eri tavoin sen mukaan, miten siinä käsitellään tietoa. 

Esimerkiksi analyyttinen ajattelu jakaa kokonaisuuden osiin, synteettinen 

ajattelu kokoaa osat kokonaisuuksiksi, divergentti ajattelu kehittelee uudenlaisia 

ideoita ja konvergentti ajattelu syventyy tarkastelemaan jotain yksityiskohtaa. 

Daniel Kahnemanin teoria jakaa ajattelun nopeaan ja hitaaseen. 

Ajattelun avulla voidaan hahmottaa nykyhetkeä ja menneisyyttä, mutta kyetään 

myös kuvittelemaan tulevaisuuden tapahtumia ja seurauksia. Inhimillisen 

ajatteluun sisältyykin kyky ennakoida tulevaisuuden tapahtumia tai kuvitella 

asioita, joita ei ole vielä olemassa tai joita ei ole tapahtunut. Katso PS1 Analyyttinen 

ajattelu, PS1 Päätöksenteko, PS3 Kahneman, Daniel, PS3 Ongelmanratkaisu, 

PS5 Divergentti ajattelu, PS5 Konvergentti ajattelu. 

Ajattelun taidot: Biologisen kypsymisen ja oppimisen myötä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa 

kehittyviä tiedonkäsittelyn taitoja. Ajattelun taitotasoiksi on luokiteltu: 

1) muistaminen, 2) ymmärtäminen, 3) soveltaminen, 4) analysoiminen, 5) 

arvioiminen ja 6) luominen. Katso PS1 Ajattelu, PS1 Analyyttinen ajattelu. 


Aksoni: Aksoni eli hermosolun viejähaarake on ohut hermosolun haarake, joka 

on yleensä muita haarakkeita pidempi, ja joka yleensä kuljettaa hermoimpulsseja 

hermosolun solukeskuksesta eli solurungosta (sooma) poispäin. Aksonin 



tehtävänä on kuljettaa informaatiota toisille hermosoluille tai muille kudoksille, 

kuten lihaksille tai rauhasille. 

Aksonien toimintahäiriöt ovat tyypillisiä monille keskushermoston rappeuttaville 

sairauksille (esim. MS-tauti), jotka voivat vaikuttaa sekä keskus- että 

ääreishermoston solujen toimintaan. Aksonit erotetaan tuojahaarakkeista eli 

dendriiteistä muun muassa muotonsa (aksonin halkaisija eli läpimitta pysyy 

vakiona, kun dendriitin läpimitta voi vaihdella haarakkeen eri kohdissa), pituutensa 

(aksonit ovat pidempiä) ja toimintansa (yleensä aksonit ovat vieviä ja 

dendriitit tuovia rakenteita) perusteella. 

Katso PS1 Dendriitti, PS1 Hermosolu, PS1 Keskushermosto, PS3 MS-tauti. 

Amotivaatio: Motivaation puute. Katso PS1 Motivaatio. 

Analyyttinen ajattelu: Kyky käsitellä monimutkaisia asioita järkiperäisesti ja 

loogisesti erittelemällä, jäsentelemällä, arvioimalla ja luokittelemalla kerättyä 

tietoa. Analyyttisessa ajattelussa monimutkainen tieto jäsennetään pienemmiksi 

alakysymyksiksi, jotta voidaan tunnistaa ilmiöiden väliset yhteydet ja syyseuraussuhteet. 

Analyyttinen ajattelu on tärkeää ongelmanratkaisussa ja päätöksenteossa. 

Analyyttisen ajattelun taitoja voi harjaannuttaa ja kehittää. Katso 

PS1 Ajattelu, PS1 Ajattelun taidot, PS1 Päätöksenteko, PS3 Ongelmanratkaisu. 

Arvon kieltäminen: Eräs defenssikeino eli mielen puolustuskeino. Siinä kielletään 

jonkin itselle tärkeän asian arvo, usein siitä syystä, ettei sitä voida saada 

itselleen. Mikäli henkilö ei esimerkiksi pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, 

hän voi tällöin kieltää kyseisen opiskelupaikan saavuttamisen tärkeyden, jotta 

hän voi saavuttaa mielen tasapainon pettymyksestä huolimatta. Katso PS1 Defenssi, 

PS1 Defenssimekanismit, PS1 Psyykkinen itsesäätely. 

Arvot: Asioita, joita ihminen pitää itselleen tärkeinä, ja jotka vaikuttavat asioiden 

kokemiseen oikeaksi tai vääräksi. Ihminen tavoittelee usein arvojensa mukaisia 

asioita ja päämääriä. Arvot ovat yksilöllisiä, ja arvostukset voivat muuttua, 

ja usein muuttuvatkin, elämän kuluessa. Arvot ovat läheisessä yhteydessä 

motivaatioon, hyvinvointiin ja elämän merkityksellisyyden kokemukseen. Katso 

PS1 Schwartz, Shalom, lisäksi filosofian moduuli FI2. 

Assosiaatio: Mielessä tapahtuva sanojen, käsitteiden ja asioiden sisältöjen sekä 

merkitysten kytkeytyminen toisiinsa. Katso PS1 Kieli, PS1 Käsite, PS1 Mieli, 

PS1 Vapaa assosiaatio, PS3 Assosiaatioalue, PS3 Kognitiivinen assosiaatio. 


Atomistinen oppimisstrategia: katso PS1 Oppimistrategiat. 

Attribuutio: katso PS5. 


13

yhmän yhteisen tietämyksen avulla myös jokaisen yksittäisen oppijan tiedollisia 

prosesseja. Katso PS1 Oppiminen, PS1 Yhteisöllisyys, PS5 Ryhmä. 

Yhteisöllinen kulttuuri: katso PS5. 

Yhteisöllisyys: Ihmisten välinen yhteistyö, yhdessä toimiminen tai yhdessä oleminen. 

Yhteisöllisyys syntyy ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, ja siihen vaikuttavat 

erityisesti merkitykselliset ihmissuhteet, luottamus ja yhteenkuuluvuus. 

Yksilökeskeinen kulttuuri: katso PS5. 

Yleistys: Päätelmä, joka perustuu aiempiin havaintoihin ja kokemuksiin, ja joka 

vaikuttaa tulevaisuudessa samasta asiasta tehtäviin havaintoihin. Katso PS1 

Analyyttinen ajattelu. 

Ympäristö- ja ekopsykologia: Ihmisen ja hänen elinympäristönsä suhdetta tutkiva 

psykologian sovellusalue. Ympäristöpsykologista tietoa sovelletaan käytäntöön, 

kun halutaan luoda mielihyvää tuottavia ihmisläheisiä ympäristöjä. 

Esimerkiksi arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa ympäristöpsykologinen 

näkemys tulee esille silloin, kun pohditaan sitä, miten ihminen kokee ympäristönsä, 

ja millä tekijöillä voi lisätä ihmisen psyykkistä hyvinvointia. Hyvinvointia 

lisääviä tekijöitä ovat tutkimusten mukaan esimerkiksi rakennusten valoisuus 

ja kaupunkien viheralueet. Katso PS1 Kestävä kehitys, PS1 Psykologisen 

tiedon soveltaminen/psykologian sovellusalueet, PS4 Hyvinvointi. 

Ä 

Älyllistäminen (intellektualisaatio): Eräs psyykkisen itsesäätelyn muotoihin lukeutuva 

defenssien eli puolustuskeinojen muoto. Sen avulla pyritään torjumaan 

mielen tasapainoa uhkaavat tunnetilat käsittelemällä niitä loogisen päättelyn 

avulla, pyrkien näin sivuuttamaan tunteet. Tämän avulla voidaan vähentää ahdistusta 

tilapäisesti, mutta jatkuvasti käytettynä älyllistäminen häiritsee joustavien 

selviytymis- ja puolustuskeinojen käyttöä, ja siten se saattaa heikentää henkistä 

hyvinvointia. Katso PS1 Psyykkinen itsesäätely. 

Ärsyke: Jokin havaittava muutos organismin ulkoisen tai sisäisen ympäristön 

kemiallisessa tai fysikaalisessa rakenteessa. Ärsykkeet mahdollistavat tarkoituksenmukaiset 

reaktiot ympäristön tapahtumiin. Organismin kykyä havaita ärsyke 

sanotaan useimmiten herkkyydeksi tai ärtyvyydeksi. Tässä mielessä käsitettä 

voidaan soveltaa jopa yksittäisiin soluihin: esimerkiksi hermosolut ja lihassolut 

ovat esimerkkejä ärtyvistä soluista. 




Laajemmassa merkityksessä ärsykkeiden käsittely perustuu yleensä aistinreseptoreihin, 

jotka vastaanottavat informaatiota joko organismin ulko- tai sisäpuolelta. 

Tyypillinen esimerkki ulkopuolisesta ärsykkeestä on valoärsyke, ja 

sisäisestä ärsykkeestä esimerkiksi veriplasman (verinesteen) tilavuuden pieneneminen, 

joka voi synnyttää janon tunteen. Erityisesti psykologisten kokeiden 

suunnittelun teoriassa ärsykkeellä tarkoitetaan usein keinotekoista ärsykettä, 

johon koehenkilö reagoi ohjeistetulla tavalla, tai jonka tarkoitus on saada koehenkilössä 

aikaan haluttu reaktio. Katso PS1 Havainto, PS1 Homeostaasi, PS1 

Homeostaattinen säätely. 

Ääreishermosto: Aivojen ja selkäytimen ulkopuolella oleva hermosto, jonka 

kautta aistitieto välittyy keskushermostoon ja liikekäskyt keskushermostosta lihaksiin. 

Katso PS1 Hermosto. 



109

2 

Moduulin PS2 

KEHITTYVÄ IHMINEN 


A 

Abstrakti ajattelu: katso PS1. 

Adaptiivinen: Psykologiassa käsite adaptiivinen, eli mukautuva tai sopeutuva, 

tarkoittaa yksilön kykyä mukauttaa toimintaansa ja ajatteluaan olosuhteiden 

vaatimuksiin tavalla, joka edistää hänen hyvinvointiaan ja menestymistään 

tavoitteiden saavuttamisessa. Käsitettä adaptiivinen käytetään psykologiassa 

muun muassa kehityspsykologiassa koskien yksilön mukautumista kehitysympäristöönsä, 

havaintopsykologiassa aistihavaintoihin liittyen, joissain tunneteorioissa 

mukautuvuuden käsite liittyy tunnesäätelyn adaptiivisuuteen tai 

epäadaptiivisuuteen, ja kliinisessä psykologiassa mielenterveyteen liittyen voidaan 

puhua yksilön mukautuvuudesta tai sopeutuvuudesta, ja psykoterapiassa 

yksilölle voi kehittyä mukautuvaisempia toiminta- ja tulkintamalleja. Katso 

PS1 Evoluutiopsykologia, PS2 Evoluutio. 

Adoptiotutkimus: Adoptio tarkoittaa sitä, että adoptoidut lapset elävät muiden 

kuin biologisten vanhempiensa kanssa. Vierasperheisiin tehtyihin adoptioihin 

voidaan päätyä vastaanottavan perheen hedelmöittymisongelmien tai synnytyspelkojen 

vuoksi, ja synnytetyn lapsen antamiseen adoptoitavaksi voidaan päätyä 

erilaisten vanhemmuuteen liittyvien ongelmien vuoksi. Alle 18-vuotiaan lapsen 

adoptointi on Suomessa aina luvanvaraista. 

Psykologiassa adoptiotutkimuksilla pyritään selvittämään geenien ja ympäristön 

vaikutusta yksilön ominaisuuksiin tai toimintaan tutkimalla adoptoituja 

lapsia, jotka eivät siis elä biologisten vanhempiensa kanssa. Tällaisessa tilanteessa 

lapsen samankaltaisuuden biologisen vanhemman kanssa voidaan olettaa 

johtuvan geeneistä, ja samankaltaisuuden adoptiovanhempien kanssa puolestaan 

ympäristön vaikutuksesta. Adoptiotutkimukset ovat kvasikokeellisia tutkimuksia. 

Katso PS2 Perimä, Tiede ja psykologinen tutkimus Kvasikokeellinen 

asiasanasta Kokeellinen tutkimus. 


Aikuisuuteen siirtymisen vaihe: nuoruuden ja aikuisuuden välissä oleva vaihe. 


110 2. Moduulin PS2 // Kehittyvä ihminen sanastoa

Ainsworth, Mary (1913–1999): Kiintymyssuhteita ja sensitiivistä vanhemmuutta 

tutkinut psykologi, joka kehitti vierastilannemenetelmän. Mary Ainsworth tutki 

vauvojen ja äitien kiintymyssuhteita havainnoimalla tutkittavia viikoittain vuoden 

ajan. Kiintymyssuhdetta tutkittiin tarkemmin ns. vierastilanne-menetelmällä. 

Tutkimuksessa katsottiin, miten lapsi reagoi joutuessaan eroon äidistään ja 

miten hän suhtautuu äitiin, kun tämä tulee takaisin. Testi soveltuu 12–20 kk 

ikäisille lapsille, koska noin vuoden ikään mennessä lapsen vuorovaikutustavat 

hoitajansa kanssa ovat vakiintuneet. 

Ainsworthin vierastilanne-testistä saamien havaintojen perusteella tekemä 

kiintymyssuhdetyylien luokittelu on saanut suuren suosion, mutta sitä on myös 

arvosteltu. Ainsworthin aineisto oli pieni, se koostui vain 26 keskiluokkaisesta 

baltimorelaislapsesta, eikä siihen luultavasti mahtunut montakaan todella turvatonta 

lasta. Tutkimusta on kritisoitu siitä, että muut kuin tasapainoiset kiintymyssuhteet 

oli määritelty turvattomiksi. Myös kulttuuritekijät vaikuttavat 

tunteiden ilmaisemisen tapaan. Katso PS2 Bowlby, John, PS2 Kiintymyssuhde, 

PS2 Vierastilannemenetelmä. 

Aivojen fysiologinen vanheneminen: Kuten muutkin elimet, myös aivot ikääntyvät. 

Aivojen ikääntymiseen elintapojen (esimerkiksi tupakoinnin tai ruokavalion) 

vaikutus on kuitenkin erityisen suuri. Ikääntyminen aiheuttaa aivokudoksessa 

monenlaisia toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia: mitokondrioiden 

toiminta heikkenee, solun biomolekyylit, kuten proteiinit, rasva-aineet ja nukleiinihapot 

hapettuvat korvautumatta tehokkaasti uusilla, energia-aineenvaihdunnan 

säätely heikkenee, DNA:han kertyy sen kahdentumisprosessiin liittyviä 

vaurioita, solujen poikkeusolosuhteiden (esimerkiksi jatkuva stressivaste, 

happiradikaalit) sieto heikkenee, ja jopa kokonaisten hermoverkkojen toiminta 

saattaa häiriintyä. Aivot myös kutistuvat, jolloin aivokammiot vastaavasti laajenevat. 

Katso PS3 Aivokammiot, PS3 Mitokondrio. 

Aivojen kehityshistoria (“nuoremmat ja vanhemmat kerrokset”): Evoluution aikana 

aivot ovat kehittyneet kerroksittain. Eräs, ehkä tunnetuin, mutta ei kaikkien 

tutkijoiden hyväksymä, tätä kehitystä nisäkkäillä ja erityisesti kädellisillä 

(kuten ihminen) kuvaava malli on amerikkalaisen Paul MacLeanin 1970-luvulla 

esittämä niin kutsuttu kolmiaivoteoria. Siinä erotetaan kolme evolutiivista kerrosta: 

liskoaivot, limbinen järjestelmä ja isoaivokuori oheisrakenteineen. 

MacLeanin mallia kohtaan on sittemmin esitetty paljon kritiikkiä: esimerkiksi 

liskoilla tiedetään nykyään olevan sangen kehittynyt aivokuori, mikä on vastoin 

ajatusta alkukantaisesta “liskoaivoista”. Samoin limbisen järjestelmän määritelmä 

on epäselvä, eikä näitä rakenteita nykytiedon perusteella voi suoraan samaistaa 

“tunneaivoihin”. Aivoissa ei myöskään ole mallin olettamaa tarkkaa 

hierarkiaa, eivätkä osat ole eristyksissä toisistaan, vaan aivojen eri osien välillä 

on runsaasti yhteyksiä vanhemmasta nuorempaan ja päinvastoin. Katso PS2 

Evoluutio. 



111

Aivojen kypsyminen: Biologisesti määrittynyt aivojen kehitystahti. Katso PS2 

Herkkyyskausi. 

Aivojen otsalohkojen kehitys: Aivojen otsalohkot kehittyvät lapsuudessa ja nuoruudessa, 

ja vasta nuoressa aikuisiässä otsalohkojen toiminta on saavuttanut lopullisen 

kypsyyden. Aivojen toiminnan tehostuminen edellyttää hermosolujen 

välisten yhteyksien vähenemistä. Hermosolujen välisten yhteyksien määrä kasvaa 

kahteen ikävuoteen saakka. Tämän jälkeen tiedonkulun tehostuminen aivoissa 

tarkoittaa hermosolujen välisten yhteyksien karsiutumista. Tällöin jäljelle 

jäävät yhteydet voimistuvat, ja samalla kehittyy kyky sulkea pois vaihtoehtoisia, 

mutta häiritsevällä tavalla kilpailevia vaihtoehtoja. 

Aivojen otsalohkolla on tärkeä osa tarkkavaisuuden toiminnassa. Tämä on 

havaittu tutkittaessa tarkkaavaisuushäiriöisten lasten aivojen toimintaa. Eräissä 

aivojen kuvantamistutkimuksissa näillä lapsilla havaittiin olevan muuhun kehitystasoon 

verrattuna pienempi otsalohko. Tarkkaavaisuushäiriöisillä häiritsevien 

ärsykkeiden poissulkeminen ei toimi oikealla tavalla, vaan heidän aivoissaan 

on liikaa kilpailevia ärsykkeitä. Niinpä ympäristön ärsykkeiden vähentäminen 

on tällöin tärkeä tukitoimi tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen oppimisen edistämiseksi. 

Katso PS3 Otsalohko(t). 

Aivojen toiminnallinen kehitys: Aivoihin muodostuu hermoverkkoja, jotka vastaavat 

erilaisista toiminnoista. Esimerkiksi puheen ymmärtämiseen liittyvien aivoalueiden 

kehittyminen on toiminnallista kehitystä. 

Aivojen varhaiskehitys: Vastasyntyneen vauvan aivojen paino on noin 350 grammaa, 

noin neljäsosa aikuisen aivojen painosta. Vastasyntyneen aivot ovat ulkoiselta 

rakenteeltaan aikuisen aivojen kaltaiset. Aivot kasvavat ensimmäisen puolen 

vuoden aikana nopeasti. Uni on tärkeää aivojen kehityksen kannalta, ja vastasyntynyt 

tarvitsee unta jopa 20 tuntia vuorokaudessa. Yksivuotiaan lapsen aivot painavat 

jo noin kilon, eli vain noin puoli kiloa vähemmän kuin aikuisen aivot. 

Aivojen koon kasvu johtuu sekä hermosolujen aksonien ja dendriittien kasvusta 

että myelinisaatiosta. Myelinisaatiossa hermosolujen aksonien ympärille 

kehittyy rasvainen kerros. Myeliinin muodostuminen alkaa toisella raskauskolmanneksella, 

ja sen määrä lisääntyy aivojen kuorikerroksen kypsyessä. Myeliinillä 

on tärkeitä tehtäviä aivojen kehityksen ja kognitiivisen toiminnan kannalta. 

Sen ansioista muun muassa tiedonkulku aksoneissa nopeutuu moninkertaiseksi. 

Tunne-elämän kannalta tärkeät aivojen limbiset alueet kehittyvät jo varhaislapsuudessa 

ja ovat tärkeitä elintoimintojen kannalta. Mantelitumake eli amygdala 

reagoi nopeasti vaarallisiksi koettuihin tilanteisiin. Hippokampuksella on 

havaittu olevan tärkeä rooli tiedon siirtämisessä säilömuistiin, ja hippokampus 

kehittyy vasta varhaislapsuuden aikana. Tämä aivojen kehitysjärjestys selittää 

sen, miksi ihmisellä ei ole vauvaiästä tai varhaisesta pikkulapsi-iästä juurikaan 

tietoisia muistijälkiä. Katso PS2 Myelinisaatio. 




Aivokuori (lat. cortex): katso PS1. 

Aivot: katso PS1. 

Ajattelu: katso PS1. 

Ajattelun kehityksen teoria: Lapsen ajattelun kehitystä kuvaava vaiheteoria, 

jonka kehitti Jean Piaget. Teorian mukaan ajattelun kehityksen vaiheita on neljä: 

sensomotorinen vaihe, esioperationaalinen vaihe, konkreettisen operaatioiden 

vaihe sekä formaalien operaatioiden vaihe. Katso PS2 Piaget, Jean. 

Akkommodaatio: Mukauttaminen (aiemmin muodostuneita skeemoja muokataan 

uuden tiedon mukaisesti). Katso PS1 Sisäinen malli, Ps2 Piaget, Jean. 

Aksoni: katso PS1. 

Alkiovaihe: raskausajan yhdeksän ensimmäistä viikkoa, joiden aikana sikiölle 

kehittyy kehonosien perusta. 

Alleeli: Alleeli eli samanpaikkainen geeni on muunnos fyysisesti samassa paikassa 

sijaitsevasta DNA-jaksosta. Geenin tai muun genomin osan paikkaa kromosomissa 

kutsutaan lokukseksi, ja alleelit ovat vaihtoehtoisia DNA-pätkiä, 

jotka voivat sijaita samassa lokuksessa. Joissakin tapauksissa alleelit eroavat 

toisistaan vain yksittäisten nukleotidien osalta, mutta eroavat kohdat voivat 

olla myös huomattavasti pidempiä. 

Useimmissa tapauksissa alleelit muuttavat geenin tuottaman geenituotteen 

toimintaa vähän tai ei ollenkaan. Kuitenkin joissakin tapauksissa eri alleelit voivat 

vaikuttaa yksilön ilmiasun piirteisiin, vaikkapa hiusten väriin. Tällaiset selvästi 

havaittavia muutoksia aiheuttavat alleelit ovat yleensä tunnetuimpia. Koska 

useimmilla organismeilla on kaksinkertainen kromosomisto, kromosomit 

muodostavat pareja, ja yksilöllä on siten kustakin geenistä kaksi alleelia, jotka 

voivat olla samoja tai erilaisia. 

Alleeleilla voi organismissa olla erilaisia vuorovaikutussuhteita, ja tällöin puhutaan 

esimerkiksi vallitsevista ja peittyvistä alleeleista ja niihin liittyvistä ominaisuuksista: 

jos yksilöllä on samassa lokuksessa geenin kaksi eri alleelia, ja tällaista 

yksilöä, heterotsygoottia, ei voida erottaa vastaavasta homotsygootista, 

eli yksilöstä, jolla on kaksi samanlaista alleelia, sanotaan ilmentyvän alleelin 

(ja siihen liittyvän ominaisuuden) olevan dominoiva eli vallitseva. Dominoivia 

alleeleita merkitään usein isoilla, ja peittyviä (joskus myös nimellä väistyviä) eli 

resessiivisia alleeleita pienillä kirjaimilla. Perinnöllisyyttä ja siihen liittyviä ilmiöitä 

käsitellään tarkemmin erityisesti lukion biologian moduulissa 4. 

Historiallisesti sana alleeli on lyhennys sanasta allelomorfi, “toinen muoto”, 

jonka ottivat käyttöön perinnöllisyystieteilijät William Bateson ja Edith Saun- 



113

Avainasemassa on hoitajan herkkyys tunnistaa lapsen tarpeet ja vastata niihin 

asianmukaisesti ja oikeaan aikaan. 

Varhaiset vahingolliset kokemukset, kuten lapsen huono kohtelu tai hoidon 

laiminlyönti, puolestaan aiheuttavat vauvalle stressiä. Se johtaa pitkään jatkuessaan 

aivojen aineenvaihdunnan haitallisiin muutoksiin, jotka vähentävät eri aivoalueiden 

välisten yhteyksien kehittymistä. Tämä voi johtaa häiriöihin lapsen 

kyvyssä kiintyä, osoittaa empatiaa ja säädellä tunnereaktioita. 

Äidin masennus vaikuttaa vauvan ja vanhemman vuorovaikutukseen ja sen 

kautta vauvan aivojen kehitykseen. On havaittu, että vuorovaikutus masentuneen 

äidin kanssa muuttaa kehittyvän vauvan aivotoimintaa. Katso PS2 Kiintymyssuhde, 

PS4 Stressi. 

Varhaisaikuisuus: suunnilleen ikävuosiin 20–35/40 sijoittuva ajanjakso. 

Varhaislapsuus: ikävuodet 1–3. 

Varhaisnuoruus: suunnilleen ikävuosiin 12–15 sijoittuva ajanjakso. 

Vastavuoroisuus (kehityksen): Ikätoverit vaikuttavat nuoreen ja nuori ikätovereihinsa. 

Sen lisäksi, että ympäristö vaikuttaa ihmiseen, ihminen vaikuttaa aina 

myös ympäristöönsä. 

Vauvaikä: ensimmäinen elinvuosi. 

Vertaisryhmä: Keskenään vuorovaikutuksessa olevien, suunnilleen samanikäisten 

ihmisten muodostama joukko. Käsite vertaisryhmä esiintyy psykologian eri 

aloilla useissa asiayhteyksissä. 

Ryhmäterapiassa saman tyyppisistä häiriöistä kärsivät yksilöt voivat oppia 

toisiltaan. 

Tutkimusten mukaan syrjäytyminen omasta vertaisryhmästä voi aiheuttaa 

lapselle ja nuorelle monenlaisia psykososiaalisia ongelmia, kuten heikkoa itsetuntoa, 

tunnesäätelyn ongelmia, syrjäänvetäytyvyyttä, aggressiivisuutta, opintojen 

keskeyttämistä, alttiutta päihderiippuvuuksiin, epäsosiaalista käyttäytymistä 

ja jopa itsetuhoisuutta. 

Nuoruuden yksi keskeinen kehitystehtävä on oman identiteetin ja oman minän 

rakentaminen, ja välineenä tähän on palaute, etenkin vertaispalaute. 

Nuoruusiässä vertaisryhmän hyväksynnästä ollaan hyvin riippuvaisia. Ryhmään 

kuuluminen antaa nuorelle sekä mahdollisuuden olla erilainen ja erottua 

joukosta, että mahdollisuuden kuulua joukkoon ja olla samanlainen kuin muut. 


Vertaissuhteet: suhteet suunnilleen samanikäisten ja samassa elämäntilanteessa 

olevien kanssa. 



Vesilasikoe: Piaget’n koe pysyvyyden ilmiön ymmärtämisestä lapsuusiässä. 

Vierastaminen: yli puolivuotias vauva suhtautuu epäilevästi ja pelokkaasti vieraisiin 

ihmisiin. 

Vierastilannemenetelmä: Vanhemman ja lapsen välille muodostuneen suhteen 

laatua arvioidaan muun muassa niin kutsutun vierastilannemenetelmän avulla. 

Bowlbyn tutkijakollega Mary Ainsworth tutki vuonna 1964 vauvojen ja 

äitien kiintymyssuhteita havainnoimalla tutkittavia viikoittain vuoden ajan. 

Kiintymyssuhdetta tutkittiin tarkemmin vierastilannemenetelmällä. Tutkimuksessa 

katsottiin, miten lapsi reagoi joutuessaan eroon äidistään ja miten hän 

suhtautuu äitiin, kun tämä tulee takaisin. Koe on tarkoitettu 12–20 kuukauden 

ikäisten lasten kiintymyssuhteen kokeelliseen tutkimukseen, koska noin 

vuoden ikään mennessä lapsen vuorovaikutustavat hoitajansa kanssa ovat 

vakiintuneet. 

Vierastilannetestissä lapselle aiheutetaan stressitilanne erottamalla hänet kahteen 

otteeseen äidistään enintään kolmen minuutin ajaksi. Tutkijat havainnoivat 

tilannetta, jossa äiti ja lapsi olivat aluksi yhdessä huoneessa, jonne tuli hetken 

kuluttua vieras aikuinen. Vieras keskusteli äidin ja lapsen kanssa, ja hetken 

kuluttua äiti poistui huoneesta muutamaksi minuutiksi, jolloin vieras jäi lapsen 

kanssa kahdestaan. Palattuaan äiti rauhoitteli lastaan ja vietti hänen kanssaan 

taas muutaman minuutin, minkä jälkeen äiti poistui uudelleen hetkeksi 

huoneesta. Seuraavaksi vieras tuli paikalle ja pyrki lohduttamaan lasta. Tilanne 

päättyi siihen, että äiti saapui paikalle ja rauhoitteli lastaan kahden kesken. 

Kiintymyssuhteen laatua arvioidaan sen perusteella, miten lapsi käyttäytyy erotilanteissa 

ja päästessään taas äidin lähelle. 

Vierastilanteessa huomattiin, että osa lapsista tutki uutta ympäristöään innokkaasti 

äidin ollessa vielä läsnä mutta äidin poistuttua huoneesta ilmaisi 

eron tuomaa ahdistusta näkyvästi ja kaipasi äitiään. Äidin palattua nämä lapset 

hakivat äidiltään turvaa ja lohdutusta, minkä jälkeen he lähtivät taas nopeasti 

tutkimaan ympäristöään. Näin käyttäytyvät lapset nimettiin turvallisesti 

kiintyneiksi. Ne lapset, jotka eivät joutuessaan eroon vanhemmastaan ahdistuneet 

ja jotka eivät vanhemman palatessa reagoineet tähän, nimettiin välttelevästi 

kiintyneiksi. Lapset, jotka pyrkivät herättämään vanhemman huomion 

voimakkaalla tunneilmaisulla ja olivat huomion herättämisen jälkeen vaikeasti 

lohdutettavia, nimettiin ristiriitaisesti kiintyneiksi. 

Vierastilannemenetelmää käytetään paljon, ja se on yleisimmin hyväksytty kiintymyssuhteen 

tutkimuksen metodi. Seurantatutkimus osoitti, että tehdyt havainnot 

vauvan ja äidin välisestä suhteesta ennustivat hyvin vauvan reagointia vierastilanteessa. 

Kouluikäisille on kehitelty erilaisia tapoja kiintymyssuhteiden arvioimiseksi, 

mutta yksikään niistä ei ole saavuttanut varauksetonta hyväksyntää. 

Ainsworthin vierastilannetestistä saatujen havaintojen perusteella tekemä 

kiintymyssuhdetyylien luokittelu on saanut suuren suosion, mutta sitä on myös 



173

arvosteltu. Ainsworthin aineisto oli pieni, se koostui vain 26 keskiluokkaisesta 

baltimorelaislapsesta, eikä siihen luultavasti mahtunut montaakaan todella turvatonta 

lasta. Turvallisuuden kokemus määritellään vierastilannetutkimuksessa 

ulkoisen käyttäytymisen perusteella, jolloin erilaiset temperamentit voivat vaikuttaa 

käyttäytymiseen. 

Viivästetty jäljittely: lapsi saattaa toistaa jonkin toiminnon jopa useita päiviä 

sen jälkeen, kun hän on nähnyt jonkun tekevän sen. 

Vuorovaikutus: katso PS1. 

Vygotsky, Lev (1896–1934): Venäläinen psykologin Lev Vygotskyn kehitysteorian 

lähtökohta on ympäröivän kulttuurin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen keskeinen 

vaikutus lapsen ajattelun ja kielen kehitykseen. Kehitys tapahtuu aina 

oman kulttuurin viitekehyksessä, eli lapsen kyvyt muovautuvat siihen kulttuuriympäristöön 

sopivaksi, jossa lapsi elää. Mikään ennalta määrätty sisäinen ja 

universaali järjestelmä ei Vygotskyn mukaan määrää ajattelun kehitystä. 

Kognitiivinen kehitys tapahtuu ongelmanratkaisutilanteissa, joissa lapsi on 

kielen avulla vuorovaikutuksessa vanhemman tai muun ohjaavan henkilön 

kanssa ja sosiaalisen ympäristön tuki edistää lapsen ajattelun kehitystä. 

Vygotskyn termi lähikehityksen vyöhyke kuvaa nykyisen kehitystason ja potentiaalisen 

eli mahdollisesti saavutettavan kehitystason välistä vyöhykettä. Lähikehityksen 

vyöhykkeellä lapsi voi oppia sellaisia taitoja, joita ei vielä pystyisi 

oppimaan itsenäisesti mutta jotka hän voi oppia vuorovaikutuksessa osaavamman 

ohjaajan, kuten vanhemman, kanssa. 

Puheen kehityksessä Vygotsky erotti kolme vaihetta. Pienen lapsen puhe on 

sosiaalista puhetta, jossa äänteiden, eleiden ja ilmeiden avulla pyritään ohjamaan 

muiden toimintaa. Egosentrisen puheen vaiheessa noin 3–6-vuotiaana 

puhe ja ajattelu on egosentristä eli itsekeskeistä, ja sen avulla lapsi ohjaa ääneen 

omaa toimintaansa. Noin seitsemän vuoden iässä egosentrinen puhe muuttuu 

sisäiseksi puheeksi, joka on äänetöntä puhetta omasta toiminnasta, eli ajattelua. 

Sisäinen puhe toimii osana toiminnanohjausta läpi koko elämän. Katso PS1 Lähikehityksen 

vyöhyke. 

Vähemmistöstressi: Vähemmistöön kuuluvan henkilön sosiaalisen ulkopuolisuuden, 

syrjinnän, kyseenalaistetuksi tulemisen ja normien ulkopuolella elämisen 

kokemuksista aiheutuvat psyykkiset ja fyysiset stressireaktiot. Stressi johtuu 

vähemmistöön kuulumisesta ja erilaisten normien mukaan elämisestä. Katso 

PS2 Sisäistetty itsesyrjintä, PS4 Stressi. 


Välitön temperamentti: Perimän ohjaama avoin, utelias ja myönteinen reagointityyli 

uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. Katso PS2 Temperamentti. 



Välttelevä kiintymyssuhde: Eräs turvattoman kiintymyssuhteen muoto. Lapsi 

on oppinut välttämään kielteisten tunteiden ilmaisemista, jotta saisi hoitajaltaan 

huolenpitoa. Lapsi ei luota siihen, että hänen emotionaalisiin tarpeisiinsa 

vastataan ja keskittyy siksi tarkkailemaan ensisijaisesti ympäristöään hoitajansa 

sijaan. Katso PS2 Kiintymyssuhde. 

W 

Watson, John (1878–1958): Behavioristisen suuntauksen perustaja. Katso PS1 

Behaviorismi. 

Y 

Ydinminuus: vauvaiän varhaisista kokemuksista muodostuva käsitys omasta 

olemassaolosta ja toimijuudesta. 

Yhteensopivuus: katso PS2 Temperamentin ja ympäristön yhteensopivuus. 

Yleismaailmallinen havaitsija: lapsi kykenee erottamaan ja tunnistamaan kaikkien 

kielten äänteet lähes yhtä hyvin. 

Ympäristö: ihmisen elämänpiiri, esimerkiksi toiset ihmiset, kulttuuri ja fyysinen 

ympäristö. 



175

3 

Moduulin 

A 

PS3 

TIETOA KÄSITTELEVÄ IHMINEN 


ACTH: katso PS3 Kortikotropiini. 

ADD (Attention deficit disorder): Vanha termi ADHD:lle, mutta ADD ei ole 

enää erillinen diagnoosi. Nykyään entinen ADD-diagnoosi on yksi ADHD:n 

kolmesta esiintymismuodosta. Katso PS1 Oppiminen, PS1 Tarkkaavaisuus, PS3 

ADHD. 

Addiktio: Oireyhtymä, johon liittyy pakonomainen tarve käyttäytyä tietyllä tavalla. 

Addiktio eli riippuvuus syntyy perintö- ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. 

Ihmiset, joilla on geneettinen taipumus riippuvuuteen, addiktoituvat 

muita ihmisiä todennäköisemmin, etenkin jos he altistuvat riippuvuuden 

syntyyn liittyville riskitekijöille, kuten pitkäaikaiselle stressille tai sosiaaliselle 

vertaispaineelle. Riippuvuuteen liittyy muutoksia aivojen palkitsemisjärjestelmässä. 

Impulsiiviset sekä masennuksesta tai ahdistuneisuudesta kärsivät ihmiset 

ovat muita alttiimpia addiktoitumaan. 

Riippuvuuden tutkimus on edennyt 2000-luvulla merkittävästi, kun on ymmärretty, 

että riippuvuutta aiheuttavat ärsykkeet saavat aivoissa aikaan muutoksia, 

jotka lisäävät pyrkimyksiä kokea ärsyke uudelleen, mikä synnyttää 

noidankehän. Addiktioon liittyy muutoksia erityisesti tyvitumakkeiden ja niihin 

yhteydessä olevien järjestelmien, etenkin aivojuovion (striatum) alueella. 

Käytännössä nämä järjestelmät toimivat säätelemällä käyttäytymismallien 

valintaa, mikä perustuu siihen, että ne ovat suorassa yhteydessä liikkeitä 

käynnistäviin hermoverkkoihin. Ympäristön ärsykkeet toimivat opetussignaaleina, 

jotka opettavat aivoille, mitkä käyttäytymismallit ovat hyödyllisiä. Liian 

voimakkaat opetussignaalit, esimerkiksi päihteet, voivat sekoittaa järjestelmän 

niin, että syntyy addiktio, eli tilanne, jossa aivot valitsevat haitallisia 

käyttäytymismalleja. Addiktiot liittyvät motivaatiopsykologiaan, jota käsitellään 

lukion psykologian moduuleissa PS1 ja PS5. Katso PS1 Motivaatio, PS3 

Palkkiojärjestelmä. 



176 3. Moduulin PS3 // Tietoa käsittelevä ihminen sanastoa

Adenosiini: Orgaaninen yhdiste, joka on adenosiinitrifosfaatin (ATP) aineenvaihduntatuote, 

ja joka lukuisten muiden biologisten tehtäviensä (se on esimerkiksi 

DNA:n rakenneosa) ohella tunnetaan keskeisenä vireystilan ja univalverytmin 

säätelijänä. Sen pitoisuus varsinkin etuaivojen pohjassa kasvaa 

valvetilan aikana, ja se aiheuttaa väsymystä. Ruiskuttamalla adenosiinia etuaivojen 

pohja-alueelle koe-eläinten aivoissa (mikrodialyysikokeet) on vaikutus 

vireystilaan voitu todeta myös kokeellisesti. Kofeiini auttaa pysymään hereillä, 

koska se on adenosiinin vastavaikuttaja. Katso PS3 Retikulaarijärjestelmä, PS3 

Välittäjäaine. PS4 Vireys, vireystila. Katso myös Tiede ja psykologinen tutkimus 

Kokeellinen tutkimus. 

ADHD: Viralliselta suomennokseltaan tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, 

joka luokitellaan toimintakykyä heikentäväksi kehitykselliseksi häiriöksi. Tämä 

neurologinen oireyhtymä/kehityshäiriö ilmenee usein ennen seitsemän vuoden 

ikää. Häiriöön liittyy ylivirittynyttä käytöstä ja impulsiivisuutta sekä tarkkaavaisuuteen 

liittyviä valikoivan tarkkaavaisuuden ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisen 

ongelmia. ADHD:hen liittyvä ikä- ja kehitystasoon nähden poikkeava 

tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus aiheuttavat laaja-alaista 

haittaa esimerkiksi opiskeluun. 

Tilaan liittyy aivojen aineenvaihdunnan häiriöitä, joiden taustalla saattaa olla 

aivojen lievä raskaudenaikainen hapenpuute. Perimmäiset syyt tunnetaan kuitenkin 

vielä huonosti. Myös geneettiset tekijät vaikuttavat oletettavasti ilmiöön. 

Erityisen paljon on tutkittu aivojen rasva-aineenvaihdunnan muutoksia: on havaittu, 

että ADHD-henkilöillä omega-3- rasvahappojen imeytyvyys on alentunut. 

Tällä on merkittäviä vaikutuksia aivojen kehitykseen, sillä nämä rasvahapot 

ovat erityisen tärkeitä ihmiselle verrattuna moniin ihmisen lähisukulaisiin. 

Katso PS1 Oppiminen, PS1 Tarkkaavaisuus, PS3 ADD, PS3 ADT. 

Adrenaliini: Katekoliamiinieihin kuuluva hormoni ja välittäjäaine, jota tuotetaan 

pääasiassa lisämunuaisten ydinosissa. Lisämunuaiset ovat noin 4 grammaa 

painavia, vatsaontelon takaosassa sijaitsevia rauhasia, joita on yksi kummallakin 

puolella vatsaonteloa, ja jotka tuottavat pääasiassa neljää eri hormonia: 

adrenaliinin ja noradrenaliinin ohella stressihormoni kortisolia ja veren suolapitoisuutta 

säätelevää aldosteronia eli suolahormonia. Adrenaliini liittyy erityisesti 

sympaattisen hermoston reaktioihin, ja se tehostaa elimistön toimintaa 

esimerkiksi vaaratilanteissa. Sillä on kuitenkin eri kudoksissa hyvin erilaisia vaikutuksia 

riippuen siitä, minkälaisia reseptoreita kyseisessä kudoksessa on. 

Viime vuosina on saatu lisätietoja myös adrenaliinin merkityksessä keskushermostossa, 

kun aivoverkostossa sijaitsevien adrenaliinia käyttävien soluryppäiden 

lisäksi on löydetty adrenaliinin reseptoreja tyvitumakkeiden, talamuksen 

ja monien muiden aivorakenteiden alueelta. Nämä muodostavat ilmeisesti 

verkoston, jonka toiminta liittyy vireystilan ja esimerkiksi muistin toiminnan 

säätelyyn. Perinteisesti adrenaliini liitetään ns. taistele tai pakene -vasteeseen, 



177

litsevuus emotionaalisissa toiminnoissa esiintyy kaikilla toistaiseksi tutkituilla 

kädellisillä, jolloin tämä oikean aivopuoliskon ominaisuus olisi ainakin 40 miljoonaa 

vuotta vanha. Ääntelyn ohjauksen keskittyneisyys vasempaan aivopuoliskoon 

esiintyy niin ikään myös hiirillä sekä sammakoilla, ja sekin saattaa olla 

yhteydessä vastaavaan kehitykseen ihmisellä, vaikkakin kieli nähdään useimmiten 

inhimillisenä ominaisuutena, joka ei välttämättä edes perustu ääntelyyn, 

mistä viittomakieli on hyvä esimerkki. 

Simpansseista kaksi kolmasosaa on valtaosin oikeakätisiä, ja niilläkin esiintyy 

vasemman aivopuoliskon suurentuneisuutta kahden alueen osalta, jotka kehityksellisesti 

vastaavat ihmisen Brocan ja Wernicken alueita. Näillä havainnoilla 

on perusteltu näkemyksiä (joita on esittänyt muun muassa Noam Chomsky), 

joiden mukaan kieli ei kehittynyt ihmisissä vaan hitaasti koko kädellisten kehityslinjan 

aikana. Havaintoja on tulkittu myös niin, että kielen kehityksen lähtökohta 

olisi ollut viittomissa eikä kädellisten kutsuhuudoissa. 

Kielen evoluutio on joskus yhdistetty myös peilisoluihin, ja ajoittain on esitetty 

kielen syntyneen siten, että toisen ihmisen liiketoimintojen mallintaminen 

peilisolujen avulla keskittyi vähitellen vasempaan aivopuoliskoon, jolloin siihen 

alkoi liittyä äänteenmuodostusta ja kieliopin kaltaista rakenteellista monimutkaisuutta. 

Tämä motoriseksi kieliteoriaksi kutsuttu teoria ei kuitenkaan selitä 

sitä, miksi puhekyvyttömätkin henkilöt (erityisesti sellaiset, joiden puheen tuottamisen 

kannalta keskeisenä pidetty Brocan alue on vaurioitunut) pystyvät ymmärtämään 

puhetta. Koska kuitenkin tiedetään, että sekä aivojen epäsymmetria 

että motoriikan epäsymmetria vaihtelevat henkilöiden välillä, pidetään nykyään 

järkevänä pidättäytyä kovinkaan voimakkaasta spekulaatiosta koskien aivopuoliskojen 

epäsymmetrian mahdollista merkitystä yksilölle. 

Katso PS1 Aivot. 

Valppaus/vigilanssi: Valppauden eli vigilanssin säilyttäminen, eli tarkkaavaisuuden 

ylläpitäminen jatkuvassa ja pitkäaikaisessa keskittymisessä, on vaikeaa. 

Kokeissa on havaittu, että valppauden taso laskee vääjäämättä ajan pidentyessä 

riippumatta motivaatiosta ja tahdosta tehtävään keskittymiseen. Väsymyksen 

vaikutus valppauden säilyttämiseen on suuri. Katso PS1 Tarkkaavaisuus, PS3 

Retikulaarijärjestelmä, PS4 Vireys, vireystila. 

Vasen aivopuolisko: Useimmilla ihmisillä kieli on olennaisesti lateralisoitunut 

vasempaan aivopuoliskoon. Kuitenkin vähintään puolella vasenkätisistä kielelliset 

toiminnot sijaitsevat joko kummassakin tai oikeassa aivopuoliskossa. On 

myös jonkin asteisia viitteitä siitä, että vasemman aivopuoliskon prosessointi, 

erityisesti liittyen kielen vivahteisiin, on loogispainoitteisempaa, kun taas oikean 

aivopuoliskon prosessointi on kokonaisvaltaisempaa, ja se liittyy muun 

muassa tunnevirikkeisiin ja mahdollisesti vertauskuviin. Tällä alueella tutkimus 

on kuitenkin vasta alussa. Katso PS3 Hemisfääri, PS3 Lateralisaatio, PS3 Semantiikka, 

PS3 Semanttinen dementia, PS5 Semanttinen erottelu. 




Vegetatiivinen tila: Vegetatiivinen tila tarkoittaa tiedottomuutta, jossa henkilö 

ei kykene ilmaisemaan itseään eikä käsittämään ulkoista maailmaa. Vegetatiivinen 

tila eroaa aivokuolemasta siten, että siinä henkilön aivorunko toimii, hän 

pystyy hengittämään itsenäisesti ja monet refleksit toimivat. Tällainen potilas ei 

kuitenkaan puhu eikä reagoi käskyihin. Aivokuolleesta poiketen vegetatiivisessa 

tilassa oleva potilas saattaa joissain tapauksissa herätä, mutta herääminen on 

epätodennäköistä, mikäli vegetatiivinen tila on kestänyt pitkään. Yleensä tiedottomuus 

kestää joitakin viikkoja, mutta tunnetaan myös tapauksia, joissa vegetatiivinen 

tila on kestänyt vuosikausia. 

Vegetatiivisen tilan aiheuttajasta, vakavuudesta ja neurologisen vaurion laajuudesta 

riippuen tilanteen lopputulos vaihtelee paranemisen ja kuoleman välillä. 

Tietoisuus saattaa onnettomuuden jälkeisinä kuukausina myös toistuvasti 

syttyä ja sammua, ja vakavan aivovamman jälkeen voi viedä pitkään ennen 

kuin potilas osoittaa minkäänlaisia tietoisuuden merkkejä. Katso PS3 Aivovamma, 

PS3 Aivokuolema. 

Virike: katso PS1 Ärsyke. 

Virittymiskoe: Virittymiskoe liittyy kognitiivisen psykologian alaan, joka tutkii 

ihmisen tiedonkäsittelyn perustoimintoja. Siinä säilömuistista aktivoidaan tietty 

asia esimerkiksi esittämällä jokin sana, kuva tai ääni. Virittymiskokeen avulla 

voidaan tutkia, miten muistissa olevat asiat vaikuttavat uuden tiedon käsittelyyn 

ja oppimiseen. Virittymiskoetta käytetään muun muassa semanttisia verkkoja 

tutkittaessa. Katso PS1 Kognitiivinen psykologia, PS1 Muisti, PS1 Tiedonkäsittely, 

PS3 Semantiikka. 

Visuospatiaalinen lehtiö: Visuospatiaalinen muisti on näkömielikuvia käsittelevä 

työmuistin osajärjestelmä, eli visuaalisen ja avaruudellisen informaation käsittelyjärjestelmä. 

Se ylläpitää tiedonkäsittelyyn liittyviä mielikuvia väliaikaisesti. 

Katso PS3 Työmuisti. 

Väliaivot: Etuaivojen osa, joka sijaitsee pääteaivojen (sisältää muun muassa isoaivokuoren) 

ja keskiaivojen välissä. Siihen luetaan kuuluvaksi muun muassa talamus, 

hypotalamus ja näiden ympärillä olevia rakenteita. Katso PS3 Hypotalamus, 

PS3 Talamus. 

Välineuroni: Sensoristen ja motoristen hermosolujen välinen hermosolu. Suurin 

osa ihmisen hermosoluista on välineuroneja. Katso PS1 Hermosolu. 


Välittäjäaine (neurotransmitteri): Viestiaine, jonka avulla hermosolu on kemiallisen 

synapsin välityksellä yhteydessä vastaanottajasoluun (toinen hermosolu 

tai rauhas- tai lihassolu). Vanha nimitys on hermohormoni, joka alkujaan viittasi 

nimenomaan ensimmäiseen löydettyyn välittäjäaineeseeen, asetyylikoliiniin. 


297

Kemiallisessa synapsissa välittäjäainemolekyylien sitoutuminen vastaanottavan 

solun reseptoreihin voi saada solussa aikaan erilaisia vasteita, muun muassa 

kalvojännitteen muutoksia. Sama välittäjäaine voi myös toimia toisissa soluissa 

kiihdyttävästi ja toisissa estävästi. Samoin sama kemiallinen yhdiste voi vaikuttaa 

aivojen eri osissa joko välittäjäaineena tai hormonina. Psyykkiseen toimintaan 

vaikuttavia kemiallisia välittäjäaineita ovat muun muassa asetyylikoliini, 

dopamiini, glutamaatti, serotoniini, endorfiini ja GABA. Katso PS1 Hermosolu, 

PS1 Synapsi, lisäksi PS3 Asetyylikoliini, PS3 Dopamiini, PS3 Glutamaatti, PS3 

Serotoniini, PS3 Endorfiini ja PS3 GABA. 

Wernicken afasia: Wernicken alueen vaurioituessa (Wernicken afasia) puhuminen 

onnistuu, mutta se on usein merkityksetöntä. Katso PS3 Wernicken alue, 

katso myös PS3 Brocan afasia, PS3 Brocan alue. 

Wernicken alue: Toinen keskeisistä puhetoimintoihin liitetyistä aivokuorenalueista. 

Perinteisesti sen katsotaan osallistuvan sekä puhutun että kirjoitetun kielen 

ymmärtämiseen. Yleensä se määritellään sijaitsevaksi hallitsevan aivopuoliskon 

ylemmässä ohimopoimussa, Brodmannin alueella 22. Joillakin henkilöillä 

se voi kuitenkin sijaita myös vastakkaisella puolella. Wernicken alueen vaurioista 

aiheutuu reseptiivinen, fluentti afasia. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö tuottaa 

sujuvasti puhetta, mutta siitä puuttuu järkevä merkitys. 

Viime aikoina perinteistä näkemystä, jossa puheen prosessointi on keskittynyt 

kahdelle aivokuorialueelle, on kuitenkin kritisoitu. On viitteitä siitä, ettei Wernicken 

ja Brocan alueiden toimintoja voida selkeästi jakaa puheen ymmärtämiseen 

ja tuottamiseen, vaan kumpikin alue saattaa olla tarpeellinen kummankin 

toiminnon kannalta. Toisaalta myös ei-hallitsevasta aivopuoliskosta on löydetty 

toiminnallisesti Wernicken aluetta vastaava alue, jonka toiminta mahdollisesti 

liittyy prosessoitavien kieliärsykkeiden vaihtoehtoisten merkitysten tai emotionaalisten 

sävyjen tulkintaan. 

Katso PS3 Brocan alue. 

Y 

Ydinjatkos: Pitkä, varsimainen rakenne, joka muodostaa aivorungon alaosan. 

Nimitys tulee siitä, että se muodostaa suoran jatkeen selkäytimelle pystysuunnassa. 

Ydinjatkeessa sijaitsee lähinnä autonomisen hermoston toimintoja, esimerkiksi 

hengitystä ja sydämen sykettä sekä univalvetilaa sääteleviä rakenteita. 

Katso PS3 Aivorunko, PS3 Autonominen hermosto, PS3 Selkäydin. 


Yksimielisyysvinouma (virheellinen konsensusefekti): Eräs kognitiivinen vinouma. 

Sen mukaan yksilö olettaa perusteettomasti tai virheellisesti oman mielipi- 



teensä olevan myös ryhmässä vallitseva yleinen mielipide, tai oman ryhmänsä 

mielipiteen edustavan laajaa tai yleistä käsitystä asiasta. Vinouma johtuu siitä, 

että yksilö projisoi eli heijastaa omaa ajattelutapaansa muihin ihmisiin, jolloin 

syntyy virheellinen käsitys yksimielisyydestä eli konsensuksesta. Tämän vallitessa 

yksilö helposti ajattelee automaattisesti, että eri mieltä olevat ihmiset ovat 

väärässä. Katso PS3 Kognitiivinen vinouma. 

Yksittäissolurekisteröinti: katso Tiede ja psykologinen tutkimus. 

Ylläpitokertailu: asioiden toistaminen mielessä työmuistin toiminnan avulla. 

Ympäristovirikkeet: katso PS1 Ärsyke. 

Ä 

Ärsyke: katso PS1. 

Ärsykelähtöinen tiedonkäsittely: Tiedonkäsittely viriää tai ohjautuu aistitiedosta 

eli ärsykkeistä skeemojen sijasta. Katso PS1 Ärsyke, PS3 Aistimus, PS3 

Skeemojen ohjaama tiedonkäsittely, skeemalähtöinen prosessointi (ylhäältä 

alas-näkökulma). 

Ärsykepiirre: ärsykkeen piirteet/ominaisuudet. 

Äskeisyysefekti: Viimeksi kuullut tai nähdyt asiat muistetaan aiemmin kuultuja 

tai nähtyjä paremmin. Tämä johtuu työmuistin lyhyestä kestosta ja rajallisesta 

kapasiteetista. Katso PS3 Sarjasijaintikäyrä, PS3 Työmuisti. 

Ääntöväylä: puheen tuottamiseen liittyvät suun osat kurkunpään ja huulten 

välillä. 

Ääreishermosto: Ääreishermosto koostuu aivojen ja selkäytimen ulkopuolisista 

soluista. Se jakaantuu toimintojensa ja vaikuttavan kohteensa mukaan somaattiseen 

ja autonomiseen hermostoon. Katso PS1 Autonominen hermosto, 

PS1 Parasympaattinen hermosto, PS1 Sympaattinen hermosto, PS3 Somaattinen 

hermosto. Katso myös PS1 Keskushermosto. 



299

4 

Moduulin PS4 

TUNTEET JA MIELENTERVEYS 


A 

Acting out: Defenssimekanismi, jossa ihminen reagoi ärsykkeisiin toimimalla 

seurauksista piittaamatta. Siinä ihminen projisoi käsittelemättömät haitalliset 

ajatuksensa ja tunteensa tunnevaltaiseen toimintaan, kuten riitelyyn, tappelemiseen 

tai esineiden vahingoittamiseen. Katso PS1 Defenssi, defenssimekanismit, 

PS1 Psyykkinen itsesäätely, PS4 Defenssimekanismien luokittelu (Vaillant). 

Adaptiivinen: Mukautuva, sopeutuva, sopeutumista edistävä. Katso PS2. 

Adaptiivinen säätely: psyykkisen toiminnan sopeutumista edistävät säätelykeinot, 

joiden avulla ihminen pystyy palauttamaan psyykkisen tasapainon. 

Addiktio: katso PS3 Riippuvuus. 

Adenosiini: katso PS3. 

Adrenaliini: katso PS3. 

Affekti: Tunteeseen eli emootioon rinnastettava käsite, jota eri tutkijat käyttävät 

jossain määrin eri tavoin teorioissaan. Affektilla viitataan usein emootioiden 

biologiseen ulottuvuuteen. 

Affektiivinen: Tunnepitoinen. Jaak Pankseppin teoriassa tunteiden biologiseen 

perustaan liittyvä asia. Katso PS3 Panksepp, Jaak. 

Affektiivinen empatia: Tarkoittaa kykyä tuntea toisen ihmisen tunteet ja vastata 

niihin toisen henkilön emotionaaliseen tilaan vastaavalla tavalla. Affektiivinen 

empatia liittyy sosiaaliseen kognitioon, vuorovaikutustaitoihin ja tunnetaitoihin. 

Se voi kuitenkin johtaa emotionaaliseen uupumukseen tai empaattiseen stressiin, 

jos ihmisen on vaikeaa vetää rajaa muiden ihmisten tunnereaktioihin reagoimiseen 

tai niiden erottamiseen omista emootioista. Katso PS2 Empatia, PS3 Peilisolu. 



300 4. Moduulin PS4 // Tunteet ja mielenterveys sanastoa

Affektiivinen järjestelmä: Jaak Pankseppin tutkimusten pohjalta tunnistettu tunnepohjaisen 

reagoimisen järjestelmä sekä eläimillä että ihmisillä. Se toimii tunteiden 

käsittelyn ja niihin liittyvien kehollisten emotionaalisten vasteiden säätelyssä. 

Affektiivinen järjestelmä on kehittynyt eri eläinlajeille, myös ihmiselle, 

lajinselviytymisen edistämiseksi. Panksepp nimesi seitsemän eri affektiivista järjestelmää, 

jotka ovat etsimis- ja palkkiojärjestelmä ja hoivakäyttäytymisen, leikin 

järjestelmä, seksuaalisen halun ja pelon järjestelmä, vihan järjestelmä sekä 

paniikin ja surun järjestelmä. 

Monet aivojen osat osallistuvat affektiivisen järjestelmän toimintaan. Näitä 

ovat muun muassa mantelitumake (amygdala), joka osallistuu erityisesti pelon 

ja uhkien käsittelyyn ja säätelyyn, hippokampus, joka liittyy tunteisiin liittyvien 

muistojen käsittelyyn, aivosaari (insula), joka kartoittaa kehon sisäosien ja 

sisäelinten tuntemuksia, joiden kautta kehon tuntemuksista voidaan tulla tietoiseksi, 

ja prefrontaalinen aivokuori, joka osallistuu tunnereaktioiden säätelyyn 

sekä emotionaalisen ja kognitiivisen tiedon integrointiin. Katso PS1 Aivokuori, 

PS3 Aivosaari, PS3 Mantelitumake (Amygdala), PS3 Prefrontaalinen alue, PS3 

Panksepp, Jaak. 

Ahdistuneisuushäiriö: Mielenterveyden häiriö, jonka vallitessa ahdistuneisuus 

on voimakasta ja pitkäkestoista, ja toimintakyky on heikentynyt. Ahdistuneisuushäiriöt 

heikentävät elämänlaatua, koska ne aiheuttavat esimerkiksi yleistä 

ahdistuneisuutta, jännittyneisyyttä ja epärealistisia tai järjenvastaisia pelkoja. 

Tähän mielenterveyden häiriöiden ryhmään kuuluvat muun muassa yleistynyt 

ahdistuneisuushäiriö, julkisten paikkojen pelko, fobiat, paniikkihäiriö ja pakko-oireinen 

häiriö. Ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon käytetään lääkitystä ja terapiaa 

(erityisesti kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai altistusterapiaa ja niiden 

harjoituksia, tai näiden yhdistelmää). Katso PS4 Fobia, PS4 Mielenterveys, 

PS4 Mielenterveyden häiriö, mielenterveyshäiriö, PS4 Pakkoajatus, PS4 Pakkooireet, 

PS4 Pakko-oireinen häiriö, PS4 Pakkotoiminto, PS4 Paniikkihäiriö, 

Ahdistus, ahdistuneisuus: Epämääräisen painostava, pelonsekainen tunnetila, 

johon voi liittyä jännitystä, levottomuutta, huolestuneisuutta tai jopa paniikin 

tai kauhun kokemusta. Tunnetila syntyy johonkin nykyhetkeen tai tulevaisuuteen 

liittyvästä tapahtumasta, mutta ahdistusta aiheuttava syy voi olla 

vain osin tietoinen tai kokonaan tiedostamaton. Ahdistus voi ilmetä fyysisinä 

oireina, kuten hikoiluna, nopeana sydämen sykkeenä ja vapinana. Ajoittainen 

lievä ahdistuneisuus on kaikkien ihmisten elämään joskus kuuluva tunne, mutta 

vakavana muotona se on yksi mielenterveyden häiriöistä. Katso PS1 Tunne, 

PS4 Ahdistuneisuushäiriö, PS4 Mielenterveys, PS4 Mielenterveyden häiriö, 

mielenterveyshäiriö. 


Ahmimishäiriö (bulimia): Anorexia nervosa ja bulimia ovat yleisimpiä syömishäiriöitä. 

Bulimia on syömishäiriö, jonka oireena ovat hallitsemattomat ahmi- 


301

vaan tehtävään, eikä lyhytaikainen valvominen aiheuta muutoksia henkisessä 

tai fyysisessä suorituskyvyssä – kuitenkin väsynyt joutuu keskittymään tavallista 

enemmän tehtäviin. Pidempi unenriisto johtaa mikrounien nukkumiseen: 

valveilla ollessaan koehenkilöt nukahtivat muutamiksi sekunneiksi. Pitkällinen 

valvottaminen johtaa harha-aistimuksiin ja muutoksiin tunne-elämän tasapainossa. 

Liian vähäisestä unesta johtuva riski joutua liikenneonnettomuuksiin on 

merkittävä ongelma esimerkiksi ammattiautoilijoille. Univaje heikentää alkoholin 

tavoin toiminnan ohjausta ja reaktiokykyä. Normaalisti ihmiset palautuvat 

nopeasti univajeesta. Valvomisen jälkeen aivot parantavat itse unen laatua siten, 

että REM-unen ja syvän unen osuus unesta lisääntyy. Tämä niin sanottu korvausuni 

tasaa univajeen. Korvausunta tutkittaessa on havaittu, että syvän unen 

vaje korvautuu kokonaan. Tästä voidaan päätellä, että syvä uni on tärkein unen 

vaiheista. 

Unen puute vaikuttaa aineenvaihduntaan ja hormonitoimintaan. Kasvuhormonia 

erittyy vain syvän unen aikana, joten valvominen estää sen tuotannon. 

Samoin paljon valvovan täytyy tuottaa enemmän insuliinihormonia saadakseen 

sokerin varastoiduksi. Tämä on riskitekijä aikuisiän diabetekselle. Kylläisyyden 

säätelyjärjestelmä häiriintyy, jolloin huonosti nukkuva on nälkäisempi ja täten 

lihoo helposti. Lisäksi unen puute altistaa tulehdustaudeille ja muuttaa monin 

tavoin elimistön toimintaa. Pitkäkestoinen huono unenlaatu lisää kuolleisuuden 

riskiä verrattuna hyvin nukkuviin. 

Jo kahden peräkkäisen yön lyhyeksi jääneet yöunet heikentävät suoritusta ja 

valppautta. Jos univaje kertyy koko työviikon ajalta, siitä ei palauduta viikonlopun 

aikana. Kasautuva univaje aiheuttaa väsymystä, heikentää keskittymiskykyä, 

vaikeuttaa uusien asioiden oppimista ja altistaa fyysisille ja psyykkisille 

sairauksille. 

Univajeen vaikutukset ovat kuitenkin yksilöllisiä. Joillakin jo lyhytaikainen 

univaje romahduttaa toimintakyvyn, toisilla suoriutuminen voi säilyä lähes 

muuttumattomana. Univaje vaikuttaa suorituskykyyn ja elimistön toimintaan, 

vaikka vajeen jälkeisinä öinä nukuttaisiin pitkään. Heikentyneet psykologiset 

toiminnot voivat normalisoitua nopeasti, mutta univajeesta johtuvat fysiologiset 

haitalliset muutokset saattavat jopa voimistua niiden öiden jälkeen, jolloin 

nukutaan pitkään 

V 

Vahvistuminen: Liittyy behavioristiseen oppimisteoriaan ja sen sovelluksiin, esimerkiksi 

terapioissa. Käsite kuvaa jonkin sellaisen käyttäytymismuodon lisääntymistä 

(eli vahvistumista), mitä pyritään vahvistamaan palkinnoilla. Katso PS1 

Behaviorismi. 




Valenssi: Valenssi tarkoittaa tunteen kokemista myönteinen-kielteinen-akselilla. 

Esimerkiksi ilolla on korkea positiivinen valenssi. Katso PS1 Tunne, tunteet. 

Validaatio, validointi: Psykologiassa validaatio tarkoittaa omien tai toisen ihmisen 

ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen todesta ottamista, hyväksymistä 

ja ymmärryksen osoittamista niitä kohtaan. Validointiin liittyy oikeuttamisen 

ilmauksia liittyen ilmaistuihin ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen (esimerkiksi 

”on ymmärrettävää, että sinusta tuntuu tuolta…”). 

Psykoterapiassa validointi luo terapeuttista allianssia terapeutin ja potilaan 

välille. Validoidessaan potilasta terapeutti viestittää, että hän pitää tämän 

käyttäytymistä ymmärrettävänä. Terapeutti esimerkiksi ilmaisee potilaalle, 

että tämän reaktiot ovat tapahtumiin tai olosuhteisiin nähden ymmärrettäviä. 

Terapeutti ei kuitenkaan koskaan vahvista itsetuhoisia tai epäadaptiivisia ajatusmalleja 

tai epäadaptiivista käyttäytymistä. 

Validoinnissa on eri tasoja. Perusmuodossaan se on kuuntelemista ja havainnointia. 

Toiseen tasoon kuuluu potilaan viestinnän erimuotoinen reflektointi, 

esimerkiksi tiivistelmien teko hänen ilmaisuistaan ja hänen sanomansa toistaminen 

toisilla sanoilla. Näiden kautta terapeutti ilmentää, että hän on ymmärtänyt 

mitä potilas sanoo. Korkeimpaan tasoon kuuluu ei-kielellisesti ilmaistujen 

tunteiden, ajatusten ja käyttäytymismallien ilmaiseminen sanallisesti. Katso PS2 

Adaptiivinen, PS4 Psykoterapia, PS4 Terapeuttinen allianssi (liitto). 

Vastatransferenssi: Tarkoittaa terapeutin omien tunteiden kohdistumista potilaaseen. 

Koska transferenssilla on oma merkityksensä terapiasuhteessa, on terapeutin 

(analyytikon) tiedostettava ja hallittava oma transferenssinsa, jotta se ei 

vaikuttaisi hänen ja asiakkaan hoitosuhteeseen haittaavalla tavalla. 

Vastatunteet: Tarkoittaa psykoterapiayhteydessä terapeutissa herääviä vastatunteita. 

Niiden syntyminen syy voi olla joko asiakkaassa tai terapeutissa. Ne 

voivat olla terapiaprosessissa hyödyllinen tietolähde prosessin etenemisessä tai 

ne voivat olla myös haitallisia, mikäli terapeutti ei tunnista niitä tai ei pysty käsittelemään 

niitä. 

Vertaistukiryhmä: Ryhmä, jonka jäsenet jakavat saman ongelman tai ongelmallisen 

tilanteen, antavat toisilleen apua. Ryhmän jäsenet voivat jakaa toisilleen 

kokemuksia toimivista selviytymisstrategioista ja kokea asian jakamisen samalaisessa 

tilanteessa oleville helpottavalta. 

Viettipohja: katso PS1 Id. 


Vilkeuni: katso REM-uni. 

Vireys/Vireystila: Kuvaa elimistön ja aivojen aktivaation tasoa, eli fyysistä ja 


365

psyykkistä toimintavalmiutta ja tietoisuutta itsestä ja ympäristöstä. Vireystila 

on ihmisen tärkein ihmisen toimintavalmiuteen ja toiminnan tehokkuuteen vaikuttava 

tekijä, erityisesti kriittisiin tilanteisiin liittyvän toimintakyvyn kannalta. 

Fyysisesti vireys liittyy hermoston toimintaan ja sen aktiivisuuteen. Optimaalinen 

vireystila on tärkeää vaativissa suurta keskittymistä ja tarkkaavaisuutta 

vaativissa tehtävissä, kuten esimerkiksi koetilanteissa. Sekä liian alhainen että 

liian korkea vireystila sekä haittaa keskittymistä että johtaa virhealttiuteen. 

Vireystilaan voivat vaikuttaa monet sairaudet, kuten epilepsia tai narkolepsia, 

ja toisaalta monet, erityisesti keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet. Vireyden 

olennaisesti laskiessa tai puuttuessa voidaan ajatella olevan kyse muuntuneesta 

tietoisuuden tilasta. Vireystila on alimmillaan syvän unen aikana. 

Fysiologisesti vireyden ajatellaan perustuvan siihen, että eräät aivojen fysiologiset 

tilat vaikuttavat suoraan aivojen kykyyn vastaanottaa ja käsitellä informaatiota. 

Vireystilan säätelyn kannalta keskeisiä aivorakenteita ovat muun muassa 

aivorungossa sijaitseva aivoverkosto sekä talamuksen ja aivokuoren väliset 

yhteydet. Esimerkiksi talamuksen verkkotumakkeiden toiminta estää unen aikana 

monia aistiärsykkeitä päätymästä aivokuorelle asti. 

Vuorokausirytmi: Tarkoittaa sekä uni- ja valvetilan vuorottelua että vireyden ja 

väsymyksen vaihtelua vuorokausirytmin mukaan. Katso PS3 Melatoniini, PS3 

sirkadiaaninen rytmi artikkelissa PS3 Melatoniini, PS4 Biologinen kello. 

Vuorovaikutussuhde: Muodostuu kahden tai useamman ihmisen välillä. Vuorovaikutussuhteilla 

on tärkeä merkitys sekä varhaiskehityksessä että sosiaalisessa 

kehityksessä. Vuorovaikutussuhteiden laatu liittyy yksinäisyyden kokemukseen. 

Ne ovat myös olennainen vaikuttava tekijä psykoterapeuttisen hoidon 

onnistumisessa. 

Välineellinen tunne: tunne, jolla halutaan tietoisesti tai tiedostamattomasti vaikuttaa 

toiseen ihmiseen. 

Välittäjäaine: katso PS3. 

Y 

Yksinäisyys: Yksinäisyys määritellään negatiivissävyiseksi psyykkiseksi tilaksi, 

jossa ihminen kokee ahdistusta määrällisesti tai laadullisesti puutteellisista ihmissuhteista. 

Yksinäisyyden kokemus saa neurologian professori John Cacioppon 

mukaan ihmisen tarkkailemaan sosiaalisia tilanteita enemmänkin uhkien kuin 

mahdollisuuksien näkökulmasta: tarkkavaisuus suuntautuu poimimaan vaarasta 

viestiviä signaaleja. Tällöin ihmisessä aktivoituu vaaratilannetoiminta, tässä tapa- 




uksessa useimmiten ”välttele tai pakene -reaktio”. Tulkinta vääristää sosiaalisen 

tilanteen rakennetta: tilanteen toiset osapuolet reagoivat ”välttelijän” käyttäytymiseen 

pääsääntöisesti itsekin etääntymällä, jolloin eristäytymisen kierre jatkuu. 

Yksin oleminen ei aina merkitse yksinäisyyttä, vaan yksin oleminen ja yksinäisyyden 

kokeminen ovat eri asioita. Jokainen voi kaivata joskus omaa rauhaa 

tai aikaa olla yksin. Vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun 

ja tukee itsenäisyyttä, mutta negatiivinen yksinolo eli yksinäisyys on ahdistavaa. 

Arvion mukaan yli 40 prosenttia ihmisistä tuntee itsensä yksinäiseksi 

jossakin vaiheessa elämäänsä. 

Tutkimusten mukaan pelkästään se, että ihmisiä pyydetään muistelemaan hetkiä, 

jolloin he ovat olleet yksinäisiä, saa heidät aliarvioimaan ihmissuhteitaan. 

Individualistissa eli yksilökeskeisissä kulttuureissa yksinäisyyttä kokeva ihminen 

voi ajautua ajattelussaan attribuution peruserheeseen eli arvioimaan omaa 

tilannettaan sisäisistä piirteistä johtuvaksi. Hän saattaa ajatella olevansa liian 

ujo tai muiden silmissä vähäpätöinen. 

Tutkimuksissa on muun muassa havaittu, että terveysriskinä yksinäisyys on 

ylipainoakin suurempi. Professori John Cacioppon mukaan vastentahtoisesta 

yksinäisyydestä aiheutuvat terveyshaitat ovat verrattavissa tupakoinnin aiheuttamiin 

haittoihin. Yksinäisyydellä on yhteys moneen kielteiseen ilmiöön. Näitä 

ovat esimerkiksi masennus, heikko itsetunto, unihäiriöt, sopeutumisvaikeudet 

ja uusien tilanteiden pelko. Yksinäisyys vanhuusiässä voi johtaa kognitiivisten 

kykyjen heikkenemiseen ja dementian nopeutumiseen. 

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö: Ahdistuksen tunteen evolutiivinen merkitys on 

varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Kun ahdistuneisuus kestää pitkään ja 

on olosuhteisiin nähden kohtuutonta, voidaan puhua yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. 

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä arvioidaan kärsivän 5 % 

väestöstä jossain elämänsä vaiheessa. 

Yliyleistykset: Ajattelutapa, jossa yksittäisten tapauksen tai tilanteiden perusteella 

tehdään kohtuuttomia yleistyksiä. Yliyleistys on tyypillinen masennukseen 

liittyvä ajattelutapa. 

Ympäristöahdistus: Ympäristön tuhoutumisesta, kuten ilmastonmuutoksesta 

tai lajikadosta, johtuvat negatiiviset ja ahdistavat tunteet. Katso PS1 Ympäristö- 

ja ekopsykologia. 

Ä 


Äkillinen kriisi: Toisin kuin kehityskriisit, äkillinen kriisi on yllätyksellinen, 

poikkeuksellinen ja voimakas tapahtuma. Katso PS4 Kriisi. 


367

5 

Moduulin PS5 

YKSILÖLLINEN JA YHTEISÖLLINEN IHMINEN 


A 

Absoluuttinen pysyvyys: Tarkoittaa persoonallisuuden pysyvyyttä koskevaa 

ajatusta, jonka mukaan yksilön piirteet, kyvyt, käyttäytymismallit tai muut 

ominaisuudet pysyvät samoina tai suhteellisen samoina eri ajankohtina suoritetuissa 

mittauksissa. Pysyvyys perustuu perimän määräämiin synnynnäisiin ominaisuuksiin. 

Absoluuttiselle pysyvyydelle vastakkainen käsitys on ajatus siitä, 

että ihminen voisi kehittää itseään siten, että hän muuttuisi ominaisuuksiltaan 

jollain olennaisella tavalla. Kasvun ja kehityksen ajatus esiintyy muun muassa 

humanistisessa ja positiivisessa psykologiassa. Katso PS5 Persoonallisuus. 

Aggressiivisuus: Tarkoittaa tarkoituksellista uhkaavaa tai vahingoittavaa käyttäytymistä, 

joka voi ilmetä fyysisesti, kuten väkivalta, sosiaalisesti, kuten manipulointi, 

tai henkisesti, kuten verbaalinen aggressio. Aggressio voi kohdistua 

muihin tai itseen. Aggressiivisuutta on selitetty muun muassa perimän 

määräämillä piirteillä tai oppimisteorioissa mallioppimiseen liittyvällä sosiaalisella 

oppimisella ja omaksutuilla toimintamalleilla. Aggressiivisuutta ja väkivaltaisuutta 

hoidetaan muun muassa psykoterapialla, lääkkeillä sekä vihanhallintaan 

liittyvissä ryhmissä ja kursseilla. Aggression hoitoon on laadittu myös 

omahoito-ohjelmia. 

Aggressiivisuus jaetaan proaktiiviseen ja reaktiiviseen aggressiivisuuteen, joista 

ensimmäinen tarkoittaa aggressiivista käyttäytymistä, joka syntyy ilman ympäristön 

tarjoamaa ärsykettä. Reaktiivisella aggressiolla tarkoitetaan sen sijaan 

aggressiivista käyttäytymistä reaktiona johonkin ympäristön ärsykkeeseen, esimerkiksi 

ärsyttämiseen. Katso PS5 Bandura, Albert. 

Akkulturaatio: Maahanmuuttajat eli kulttuuria vaihtavat ihmiset joutuvat kohtaamaan 

kysymyksen sopeutumisesta kohdemaan kulttuuriin. Ihminen oppii 

lapsuus- ja nuoruusiän kehityksen aikana kasvuympäristönsä arvot ja asenteet, 

ja niistä muodostuu pysyväluonteisia mielen suhtautumistapoja maailmaan. 

Kulttuurin vaihtuessa tarvitaan sopeutumista itselle vieraisiin kulttuurisiin 

käytänteisiin. 



368 5. Moduulin PS5 // Yksilöllinen ja yhteisöllinen ihminen sanastoa

Akkulturaation käsite tarkoittaa prosessia, jossa uuteen kulttuuriin muuttavan 

yksilön aiemmin elämässään omaksumat elämää ohjaavat kulttuurikaavat 

muuttuvat, kun hän on jatkuvassa vuorovaikutuksessa uuden kulttuurin toimintaperiaatteiden 

mukaisesti toimivien ihmisten kanssa. Akkulturaatioprosessin 

yksilötason muutokset tapahtuvat käyttäytymisessä, arvoissa, asenteissa ja 

identiteetissä. Maahanmuuttaja omaksuu ensin valtakulttuurin näkyvät ulkoiset 

piirteet eli käyttäytymisessä havaittavat tavat ja sen jälkeen kulttuurin näkymättömät 

sisäiset piirteet, kuten arvot ja normit. Vasta sisäisesti akkulturoiduttuaan 

maahanmuuttaja voi tulla osaksi muuton kohdemaan kantaväestöä ja 

omaksua uuden identiteetin. Akkulturaatioprosessi voi elämän eri osa-alueilla 

edetä eri tahtiin, ja yksilö voikin joillakin elämänalueilla sopeutua uuteen kulttuuriin 

hyvin, toisilla puolestaan ei lainkaan. 

Kanadalainen psykologian professori John W. Berry (s. 1939) on muotoillut nelivaiheisen 

akkulturaatiomallin kuvaamaan akkulturaatioprosessin onnistumista 

tai epäonnistumista. Integraatiossa eli kotoutumisessa maahanmuuttaja säilyttää 

oman kulttuurisen ja etnisen identiteettinsä, mutta sopeutuu myös uuden yhteiskunnan 

kulttuuriin siten, että hän ei koe ristiriitaa identiteettiensä välillä. 

Assimilaatiossa maahanmuuttaja sulautuu valtaväestöön ja monelta osin menettää 

alkuperäisen kulttuurisen identiteettinsä. Monissa maissa on havaittu assimiloitumisen 

eli kantaväestöön sulautumisen vaikutus esimerkiksi maahanmuuttajaperheiden 

lapsimäärässä. Monien maiden väestötilastot osoittavat, 

että kolmannessa sukupolvessa syntyvyysaste maahanmuuttajaperheissä on laskenut 

lähelle kantaväestön tasoa. 

Epäonnistunut akkulturaatio johtaa isolaatioon eli eristäytymiseen uudesta 

yhteiskunnasta. Isolaatioon voi johtaa segregaatio, eli eri sosiaalisten ryhmien 

eriytyminen toisistaan omille alueilleen yhteiskunnan sisällä. Maahanmuuttajien 

etninen yhteisö saattaa ylläpitää lähtömaan elämisen malleja ja normeja, jotka 

poikkeavat valtaväestön malleista ja normeista. 

Diasporisen yhteisön käsite tarkoittaa maahanmuuttajien yhteisöä, jonka jäsenet 

pitävät tiiviisti yhteyttä alkuperäiseen kotimaahansa ja elävät sen tapojen 

mukaan. Esimerkkinä diasporisesta yhteisöstä on sellainen suomalaisyhdyskunta 

Espanjan Aurinkorannikolla, joka ei opettelemaan kieltä ja elämäntapoja, 

vaan haluaa elää vieraassa maassa suomalaisten tapojen mukaisesti. 

Epäonnistuneen akkulturaatioprosessin tulos voi olla marginalisaatio. Marginaali 

tarkoittaa reunaa ja reunalla olemista, ja marginalisaatiossa yksilö syrjäytyy 

sekä valtakulttuurista että omasta alkuperäisestä etnisestä kulttuurista. Yhteiskunnan 

valtavirran reunalle joutuneilla, syrjäytyneillä tai syrjäytetyillä, on muita 

huonommat mahdollisuudet liittyä yhteiskuntaan esimerkiksi työllistymällä. 

Akkulturaatioprosessi ei etene kaikilla elämän osa-alueilla samalla tavalla, ja 

maahanmuuttaja saattaakin olla esimerkiksi harrastuksissaan integroitunut ja 

työmarkkinoilla marginalisoitunut. 

Akkulturaatioprosessin lopputulokseen vaikuttavat monet tekijät. Mitä nuorempana 

uuteen maahan muuttaa, sitä todennäköisemmin akkulturoituminen 



369

Aschin kokeen tuloksen mukaan osa ihmisistä luopuu omasta mielipiteestään 

sosiaalisen paineen vuoksi. Myös yksilöllisissä kulttuureissa ilmenee konformisuutta, 

vaikka ryhmäpaine korostuu enemmän kollektiivisissa kulttuureissa. 

Katso PS5 Individualistinen kulttuuri, PS5 Kollektiivinen kulttuuri. 

Villitys: Sosiaalipsykologian tutkima äkilliseen ja tilapäiseen kiinnostukseen tai 

käyttäytymiseen liittyvä myönteinen joukkotapahtuma, joka tempaa mukaansa 

suuria ihmisjoukkoja. Villitykset syntyvät ja sammuvat nopeasti. Villitykseen 

liittyminen voi ilmentää halua osoittaa kuuluvansa yhteisöön, kuten esimerkiksi 

muoti-ilmiöiden kohdalla. 

Voikukka-orkidea-hypoteesi: Hypoteesi esittää perimän aikaansaavan eroja yksilöiden 

välille siinä, kuinka suuria ovat ympäristötekijöiden suotuisat ja epäsuotuisat 

vaikutukset yksilöön. Hypoteesin mukaan jotkut yksilöt ovat joustavia 

ja menestyvät erilaisissa ympäristöissä (“voikukat”), kun toiset ovat 

herkempiä ympäristötekijöiden vaikutukselle (”orkideat”)” Orkideat eivät ole 

yhtä joustavia ympäristötekijöiden epäsuotuisille vaikutuksille, mutta he voivat 

kukoistaa olosuhteissa, joissa he saavat sopivaa tukea. 

Vuorovaikutus: katso PS1. 

Vuorovaikutustaidot: katso PS1. 

Väkivalta: Eräs aggressiivisuuden muoto, joka on määritelmän mukaan vallan, 

kontrollin tai fyysisen voiman tahallista käyttöä, tai sillä uhkaamista siten, että 

tämä kohdistuu toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään (WHO). Väkivalta voi olla 

muodoltaan fyysistä tai psyykkistä (emotionaalinen tai verbaalinen väkivalta). 

Se johtaa tai voi johtaa fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen tai kehityksen 

häiriintymiseen. 

Välillinen syrjintä: Välillisessä syrjinnässä ihmisiä kohdellaan näennäisesti tai 

muodollisesti samalla lailla, mutta kohtelu on tosiasiallisesti syrjivää. Välillistä 

syrjintää on esimerkiksi työelämässä sellaisten rajoittavien ehtojen esittäminen 

työn pätevyysvaatimuksissa, jotka eivät ole edellytys työn tekemiselle, mutta rajaavat 

osan ihmisistä kelpaamattomaksi tehtävään. 

Välineellinen (instrumentaalinen) aggressiivisuus: Tiettyyn lopputulokseen tai 

tavoitteeseen aggressiivisen käyttäytymisen avulla tähtäävää käyttäytymistä. 

Olennaista tässä on se, että käyttäytyminen tai toiminta ei motivoidu vihasta 

tai halusta vahingoittaa muita, vaan se on tarkoituksellista ja tavoitteellista toimintaa, 

jonka päämäärä on halu saavuttaa tietty tavoite. Välineellistä aggressiota 

esiintyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja esimerkiksi monien urheilulajien 

parissa. 




Välineellinen arvo: arvo, jota tavoittelemalla pyritään saavuttamaan jokin muu 

asia. 

Välitön temperamentti: perimän ohjaama avoin, utelias ja myönteinen reagointityyli 

uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. 

Y 

Yhteismaan dilemma/murhenäytelmä/ongelma: Yhteismaan ongelma on tilanne, 

jossa vapaasti kaikkien saatavilla olevan resurssin (”yhteismaan”) yhteiskäyttö 

johtaa sen ylikulutukseen: kuluttaessaan vapaata resurssia kuluttaja saa 

sen hyödyn itselleen, mutta tämän resurssin kulumisen haitat jakautuvat kaikkien 

resurssin käyttäjien kesken. Tämä johtaa jaetun resurssin ehtymiseen ja voi 

aiheuttaa kielteisiä seurauksia kaikille asianosaisille. 

Yhteisökeskeinen kulttuuri: katso PS5 Kollektiivinen kulttuuri. 

Yksilölliset sopeutumistavat: Dan McAdamsin persoonallisuusmallissa yksilöiden 

omien sopeutumistapojen taso (mallin toinen taso). Sopetumistapoihin eli 

adaptaatioihin, joilla ihmiset sopeutuvat elämänsä haasteisiin ja muutoksiin, 

vaikuttavat ympäristötekijät ja yksilöllinen kehityspolku. Katso PS5 McAdams, 

Dan. 

Yksilökeskeinen kulttuuri: katso PS5 Individualistinen kulttuuri. 

Yhteisöllinen kulttuuri: katso PS5 Kollektiivinen kulttuuri. 

Yhteisöllisyys: katso PS1. 

Yleisälykkyys: Älykkyysteorioiden välillä vallitsee jako käsityksessä siitä, onko 

älykkyyden osa-alueiden taustalla yksi yleisen älykkyyden tekijä vai ovatko 

älykkyyden osa-alueet itsenäisiä ja toisistaan riippumattomia. Charles Spearman 

määritti (1923) yhden yleisen älykkyystekijän g (general=yleinen) ja joukon 

erityisiä s-älykkyystekijöitä (specific= erityinen). Yleinen älykkyys vaikuttaa 

kaikkien tehtävien suoriutumisessa ja erityiset tekijät kukin omassa tehtävätyypissään. 

G-faktorin vaikutuksesta erityyppisten älykkyystehtävien tulokset korreloivat 

samalla yksilöllä keskenään positiivisesti, koska g-tekijä vaikuttaa suoriutumiseen 

esimerkiksi sekä matemaattisissa että kielellisissä tehtävissä. 


Yleistetty vaihto: Yhteisössä tapahtuvaa sosiaalista vaihtoa, jossa ihmiset auttavat 

muita ilman välitöntä tai suoraa vastinetta, vaan odottavat sitä, että tulevai- 


429

suudessa muut tarvittaessa auttavat heitä. Yleistynyt vaihto perustuu keskinäiseen 

luottamukseen, ja se on osa sosiaalista koheesiota. 

Z 

Zimbardo, Philip (s. 1933): Stanfordin vankilakokeen toteuttanut ja roolien 

vaikutusta yksilön toimintaan tutkinut yhdysvaltalainen psykologi. Katso PS5 

Lucifer-efekti ja PS5 Stanfordin vankilakoe. 

Ä 

Älykkyys: Psyykkinen kyvykkyys ja valmius toimia tarkoituksenmukaisella tavalla 

eri tilanteissa liittyen ongelmanratkaisuun, loogiseen päättelyyn ja muihin 

kognitiivisiin haasteisiin. Esimerkkejä käsitteen älykkyys käyttöyhteyksistä: 1) 

Kulttuuriäly: kyky olla toimivassa vuorovaikutuksessa eri kulttuureista lähtöisin 

olevien ihmisten kanssa (Thomas & Inkson), 2) Emotionaalinen älykkyys: 

kykyä havaita, tunnistaa, hallita ja säädellä omia ja toisten tunteita (Salovey & 

Mayer), 3) Tekoäly: ihmisen luomien laitteiden kyky imitoida ihmisen kognitiivisia 

toimintoja, kuten oppimista ja ongelmanratkaisua. 

Älykkyysikä: Älykkyysikä on ikä, jota henkilön älyllisen kehitysasteen katsotaan 

vastaavan. Älykkyysikä saadaan, kun yksilön kognitiivisen toiminnan tasoa 

verrataan hänen kronologiseen ikäänsä. Älykkyysikä määritellään psykologisilla 

testeillä, joita ovat kehittäneet muun muassa Sir Francis Galton, Alfred 

Binet ja David Wechsler. 

Älykkyysosamäärä: Älykkyystestin suorituksen laadun tai nopeuden perusteella 

laskettu numeroarvo (ÄO), joka kuvaa yksilön testin mukaista älykkyyden 

tasoa verrattuna muihin ihmisiin. Nykyisin kaikissa ikäryhmissä keskiarvoksi 

määritetään arvo 100, ja 50 % saa ÄO:n alle 100 ja 50 % yli 100. ÄÖ jakautuu 

normaalijakauman mukaisesti, noin puolet arvoista sijoittuvat välille 90–110. 

Älykkyysprofiili: Profiili kuvaa yksilön suoritusta älykkyyden eri osa-alueilla 

useiden erilaisten kognitiivisten kykyjen suhteen (esimerkiksi loogismatemaattinen 

tai kielellinen älykkyys). Profiili esittää älykkyystestien perusteella yksilön 

suhteellisia vahvuuksia ja heikkouksia eri kognitiivisten kykyjen osa-alueilla. 




Älykkyystesti: Älykkyyttä ei ole mahdollista havainnoida suoraan, joten sitä 

mitataan testien avulla. Älykkyystestit ovat kognition eri osa-alueita mittaavia 

standardoituja psykologisia testisarjoja, jotka koostuvat joukosta erilaisia tasaisesti 

vaikeutuvia tehtäviä. Niiden avulla arvioidaan muun muassa kognitiivista 

prosessointikapasiteettia, loogista päättelyä, ongelmanratkaisua ja avaruudellista 

hahmotuskykyä. Testit kuvaavat älykkyysprofiilia ja kognitiivisia kykyjä tilastolliseen 

keskiarvoon (lukuarvo 100) verrattuna. Tulos esittää testatun yksilön 

älyllisiä kykyjä suhteessa hänen ikäryhmäänsä. 

Älyllinen kiinnostuneisuus: Käsite kuvaa persoonallisuutta, johon liittyy halu 

oppia ja tutkia asioita sisäisestä motivaatiosta kumpuavan tiedonhalun ohjaamana. 

Siihen voi liittyä nauttiminen ponnistelusta oppimisprosessin aikana ja 

halu etsiä aina uusia älyllisiä haasteita. 



431

muuta ilmiötä kuin sitä, mitä niiden on ajateltu mittaavan ja mitä on pyritty 

mittaamaan tutkimuksessa. Myös jokin muu ilmiö tai asia saattaa välillisesti 

vaikuttaa mittaustuloksiin, jolloin tutkimuksen validiteetti heikkenee. Validiteetti 

jaetaan sisäiseen ja ulkoiseen. Sisäisellä validiteetilla tarkoitetaan sitä, 

kuinka paljon koetulokset ovat riippuvaisia kokeentekijän tekemistä manipulaatioista, 

eikä esimerkiksi satunnaisista tekijöistä. Ulkoisella validiteetilla tarkoitetaan 

puolestaan sitä, kuinka hyvin mittaustulokset ovat yleistettävissä. 

Validiteetin näkökulmasta ongelmallisena on nähty psykologisten testien kulttuurisidonnaisuus. 

Psykologian historiassa on saatu arveluttavaa tietoa esimerkiksi 

etnisten vähemmistöjen älykkyydestä käyttämällä testejä, jotka on laadittu 

länsimaisen ihmisen kulttuurisesta ymmärryksestä käsin. 

Vertaisarviointi: Tieteellisen julkaisuprosessin osa, jolla tieteelliset tutkimukset 

arvioidaan ennen niiden julkaisemista tieteellisissä lehdissä. Vertaisarviointia 

tehdään, jotta varmistetaan se, että uusi julkaistava tutkimus on sisällöltään 

merkityksellistä, laadukkaasti toteutettu. 

Vertaisarviointiprosessissa tieteellisen julkaisun toimitus valitsee tutkimuksen 

alaa tuntevat asiantuntijat. Suljetussa vertaisarvioinnissa heidän henkilöllisyytensä 

salataan artikkelin kirjoittajilta ja kirjoittajien henkilöllisyys arvioijilta. 

Avoimen vertaisarvioinnin mallissa arvioijien ja kirjoittajien henkilöllisyys on 

molemminpuolisesti tiedossa. 

Väliintuleva muuttuja: Tutkimuksessa kontrolloimaton muuttuja, eli seikka, 

jolla on vaikutusta riippumattoman muuttujan, jota manipuloidaan, ja riippuvan 

muuttujan, jota havainnoidaan ja mitataan, väliseen yhteyteen. Väliintuleva 

muuttuja voi olla esimerkiksi jokin koehenkilöihin koetilanteessa vaikuttava 

psykologinen tekijä, kuten motivaatio, asenne tai uskomus. 

W 

Wada-testi: Neurologinen tutkimusmenetelmä, jossa natriumamobarbitaalia tai 

muuta barbituraattia annostelemalla voidaan selvittää kielen ja muistin keskeisten 

edustusten sijainti potilaan aivoissa (käytännössä siis selvitetään potilaan 

hallitseva aivopuolisko). Menetelmässä potilaan vasempaan tai oikeaan sisempään 

kaulavaltimoon annostellaan mainittua lääkeainetta, jolloin kyseisen puolen 

aivotoiminta vaimenee. Testaamalla samanaikaisesti potilaan kieli- ja muistitoimintoja 

ja havainnoimalla aivotoimintaa suoraan EEG:n avulla voidaan 

päätellä, kummalle puolelle aivoja keskeiset kognitiiviset toiminnot ovat lateralisoituneet, 

esimerkiksi epilepsia- tai syöpäleikkausten suunnittelemiseksi. Erityisesti 

menetelmä mahdollistaa näihin leikkauksiin liittyvän älyllisen toiminnan 

menetyksen riskin arvioinnin. 



474 6. Sanastoa aihepiireihin tiede ja psykologinen tutkimus

WAIS (Wechsler Adult Intelligence Scale): Amerikkalaisen David Wechslerin 

kehittämä WAIS (Wechsler Adult Intelligence Scale) on kykytesti yli 16-vuotiaille 

nuorille ja aikuisille. Yksilötestissä on 14 osatestiä, muun muassa kuvien 

täydentämistä, sanavarastoa mittaava osa, kuutiotehtäviä, numerosarjojen 

jatkamista ja kokoamistehtäviä. Testi mittaa kielellistä päättelyä, havainnointia, 

työmuistia ja kognitiivista prosessointinopeutta. Monien osatestien tehtävät 

vaikeutuvat loppua kohden. Jokaisesta osatestistä tulee oma arvio, ja testien yhdistämisestä 

muodostuu kokonaisälykkyyden taso. Aiempia testejä on kritisoitu 

yksipuolisuudesta, eli keskittymisestä vain kielelliseen tai matemaattisloogiseen 

puoleen. WAIS-testi mittaa älykkyyttä monialaisesti. Lapsille on omat testinsä, 

joissa tehtäviä on säädetty kehitystasoa vastaavaksi. 

WEIRD-ilmiö: Kirjainyhdistelmä WEIRD tarkoittaa länsimaista, koulutettua, 

teollistunutta, rikasta ja demokraattista (lyhenne englanninkielisten sanojen 

alkukirjaimista western, educated, industrialized, rich, democratic). 

Psykologisiin tutkimuksiin liittyen WEIRD tarkoittaa sitä, että suurin osa psykologisista 

tutkimuksista on tehty WEIRD-maissa asuvilla ihmisillä, jolloin tutkimuksiin 

valittu otos ei edusta tasapuolisesta koko ihmiskuntaa. Tämä aiheuttaa 

tutkimustulosten vinoumia, ja vähentää tutkimustulosten yleistettävyyttä ja 

sovellettavuutta. 

WISC-IV: Lasten yleisen älykkyyden arvioimiseen tarkoitettu 15 osatestiä kattava 

testimenetelmä. Testit mittaavat kouluikäisten lasten kielellistä päättelyä, 

visuaalista päättelyä, työmuistia ja kognitiivista prosessointinopeutta. 

Y 

Yhteiskuntatieteet: Yhteiskuntatieteiden (esimerkiksi sosiologia, sosiaalipsykologia) 

tutkimuksen avulla yritetään ymmärtää ihmisryhmien toimintaa tai yhteiskunnan 

rakenteita. Kun psykologi ottaa kantaa esimerkiksi koulukiusaamistapaukseen, 

niin kaikki se tieto, mikä on saatavilla ryhmän vaikutuksesta 

yksilön toimintaan, on tärkeää. 

Psykologia kuuluu joissain suomalaisissa yliopistoissa yhteiskuntatieteelliseen 

tiedekuntaan. Esimerkiksi Tampereen yliopistossa psykologia sijoittuu yhteiskuntatieteiden 

hyvinvointitieteiden yksikköön logopedian ja sosiaalityön 

kanssa. 


Yksittäissolurekisteröinti: Yksittäissolurekisteröinnissä yksittäisten hermosolujen 

sähköistä toimintaa mitataan hermosoluun asennettavalla elektrodilla (lähinnä 

eläinkokeet, myös ihmisillä aivoleikkausten yhteydessä). Tällä menetelmällä 

saadaan sekä ajallisesti että paikallisesti tarkkaa tietoa, mutta yksittäisen 


475

hermosolun toiminnan perusteella on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa hermoston 

toiminnasta. 

Yleistettävä: Tieteellisen tiedon tunnusmerkki. Tieteelliset tutkimukset pyrkivät 

tuottamaan tietoa, jota voidaan soveltaa mahdollisimman laajaan joukkoon ihmisiä 

tai ilmiöitä. 



476 6. Sanastoa aihepiireihin tiede ja psykologinen tutkimus



477

Lukion Psykologian sanasto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?