Lukion uskonto Kertauskirja ja lukemisto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
LUKION USKONTO<br />
KERTAUSKIRJA JA LUKEMISTO<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY
TEKIJÄT<br />
Harri Peltomaa, TM<br />
tietokir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>, psykoterapeutti,<br />
psykologianopetta<strong>ja</strong>t PSOP ry:n hallituksen jäsen.<br />
Timo Laula<strong>ja</strong>, TM<br />
TM, Toiminut uskonnon lehtorina.<br />
Helsingin NMKY:n pääsihteeri.<br />
Timo Muola<br />
TM, Pälkäneen lukion <strong>ja</strong> yhteiskoulun uskonnon,<br />
psykologian <strong>ja</strong> filosofian opetta<strong>ja</strong>.<br />
RaamattuNET-sivuston tekijä <strong>ja</strong> ylläpitäjä.<br />
Antti Mattila<br />
TM, Järvenpään lukion uskonnon lehtori.<br />
www.opinto.net<br />
© Opintoverkko Oy <strong>ja</strong> tekijät<br />
Taitto: Jaana Pasanen, Printek<br />
Lukemiston tyyli <strong>ja</strong> taitto: Taina Leino, Vitale Ay<br />
Valokuvat: www.shutterstock.com<br />
Piirroskartat <strong>ja</strong> kuvat Timo Muola<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
KOPIOINTIEHDOT<br />
Tämä teos on oppikir<strong>ja</strong>, joka on suo<strong>ja</strong>ttu tekijänoikeuslailla<br />
(404/61). Tämän teoksen tai sen osan valokopiointi,<br />
skannaaminen tai muu digitaalinen kopiointi tai käyttö<br />
edellyttää oikeudenomista<strong>ja</strong>n luvan.<br />
Kopiosto ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia.<br />
Teoksen tai sen osan muuntelu on kielletty.<br />
1. painos<br />
Printek, Keuruu 2024<br />
ISBN 978-952-7479-32-2<br />
OPINTOVERKKO OY
<strong>Lukion</strong><br />
HARRI PELTOMAA<br />
TIMO LAULAJA<br />
TIMO MUOLA<br />
ANTTI MATTILA<br />
USKONTO<br />
KERTAUSKIRJA JA LUKEMISTO<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
OPINTOVERKKO
SISÄLLYS<br />
JOHDANTO 11<br />
MODUULI 1<br />
Uskonto ilmiönä<br />
1.1 IHMISEN YRITYS YMMÄRTÄÄ MAAILMAA 14<br />
uskomusjärjestelmät // maailmankuva //<br />
maailmankatsomus // tieteellinen // uskonnollinen //<br />
elämänkatsomus // vakaumus // moraali<br />
1.2 USKONTO ILMIÖNÄ 20<br />
uskonnon määrittely // haasteet // muuttuva ilmiö //<br />
<strong>uskonto</strong>jen yhteiset piirteet // yliluonnollinen // teismi //<br />
monoteismi // polyteismi // panteismi // ateismi // pyhä<br />
// oppi // normi // pyhä kir<strong>ja</strong> // perimmäiset kysymykset<br />
// yhteisöllisyys // symbolit // myytit // myyttien lajit //<br />
rituaalit // riitit // riittien pääluokat // uskonnon<br />
ulottuvuudet<br />
1.3 YKSILÖN USKONTO 31<br />
uskonnollinen ihminen // järkiperäinen ihminen //<br />
tieteellinen maailmakuva // usko yliluonnolliseen //<br />
individualismi // sekularismi // sekularisaatioprosessi //<br />
fundamentalismi // eletty <strong>uskonto</strong> // henkisyys //<br />
uskonnoton a<strong>ja</strong>ttelu // ateismi // käytännöllinen <strong>ja</strong> vahva<br />
ateismi // agnostisismi // skeptisismi // vapaa-a<strong>ja</strong>ttelu //<br />
sekulaari humanismi // <strong>uskonto</strong>kritiikki // <strong>uskonto</strong>jen<br />
suhteen välinpitämättömät // dialogi // katsomus- <strong>ja</strong><br />
<strong>uskonto</strong>dialogi<br />
1.4 USKONNON YHTEISÖLLISYYS JA<br />
YHTEISKUNNALLISUUS 34<br />
yhteisö // sosiaalinen ulottuvuus // kultti //<br />
kokemuksellinen uskonnollisuus // lahko // vakiintunut<br />
<strong>uskonto</strong> // yhteiskunnallinen asema // tunnustus- <strong>ja</strong><br />
kirkkokunnat // yhteiskunta // valtio // valtakulttuuri //<br />
identiteetin perusta // fundamentalismi // politiikka //<br />
nationalismi // kongregationalismi // kansankirkko //<br />
valtionkirkko // kansalaisuskonnollisuus // positiivinen<br />
uskonnonvapaus // negatiivinen uskonnonvapaus //<br />
<strong>uskonto</strong>perheet // kristillisperäiset uskonnot<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
2.1 USKONNOT TILASTOJEN VALOSSA 38<br />
tilasto // lähdekriittisyys // luotettavuus //<br />
rekisteröitymisaste // uskonnollisuuden aste //<br />
uskonnolliset enemmistöt <strong>ja</strong> vähemmistöt // ateismi //<br />
uskonnottomuus // synkretismi // maailmanuskonnot //<br />
universaalius // etnisyys // pienet uskonnot //<br />
uususkonnot // luonnonuskonnot // uuspakanalliset<br />
katsomukset<br />
2.2. USKONNOLLISUUS JA SEN MONET<br />
MUODOT 43<br />
uskonnollisuus // uskonnollisuuden asteen vaihtelu //<br />
uskonnollisuuden tutkiminen // kulttuurikristillisyys //<br />
konservatiivinen, fundamentalistinen <strong>ja</strong> liberaali<br />
uskonnollisuus // sanainspiraatio-oppi // globalisaation<br />
vaikutus uskonnollisuuteen // uskonnon ylira<strong>ja</strong>isuus //<br />
sekularisaatio // henkisyys // uushenkisyys //<br />
kokemukset <strong>ja</strong> elämykset // karismaattisuus<br />
2.3 USKONTO TUTKIMUSKOHTEENA 44<br />
tiede // tieteellisyys // tieteellinen tieto // prosessi //<br />
käsitteiden määrittely // teorioiden muodostus //<br />
tieteellisen tutkimuksen yleiset periaatteet //<br />
vertaisarviointi // <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> uskonnottomuuden<br />
tieteellinen tutkimus // <strong>uskonto</strong>tiede // vertaileva ote //<br />
funktionaalinen painotus // <strong>uskonto</strong>tieteen alat //<br />
teologia // kristinuskon tieteellinen tutkimus // teologian<br />
oppiaineet // <strong>uskonto</strong>jen tutkimuksen lähitieteet //<br />
monitieteisyys<br />
3 ABRAHAMIN PERILLISET 53<br />
Lähi-idän uskonnot // juutalaisuus // kristinusko // islam<br />
// Abrahamin perilliset // <strong>uskonto</strong>perhe // yhteiset juuret<br />
// Hedelmällinen puolikuu // varhaiset korkeakulttuurit eli<br />
sivilisaatiot // Mesopotamian <strong>ja</strong> Egyptin kulttuurien<br />
vaikutus // hellenismin vaikutus kristinuskoon //<br />
mysteeriuskonnot // apologia // monoteismi // Jahve,<br />
Jumala, Allah // kristinuskon kolminaisuusoppi //<br />
lineaarinen aikakäsitys // kir<strong>ja</strong><strong>uskonto</strong> // heprealainen<br />
Raamattu eli Takak // Raamattu // Koraani // profeetat //<br />
Jerusalemin merkitys // pyhäpäivä<br />
4 JUUTALAISUUS 64<br />
identiteetti // valittu kansa // luvattu maa // Abraham //<br />
liitto // käskyt // diaspora // vainot // sionismi // etninen<br />
<strong>uskonto</strong> // laki<strong>uskonto</strong> // Jahve // sapatti // synagoga //<br />
Toora // puhtaussäännökset // elämänkaaren juhlat //<br />
vuodenkierron juhlat // suuntaukset // kulttuuri <strong>ja</strong><br />
elämäntavat // juutalaisuuden symbole<strong>ja</strong><br />
5 KRISTINUSKO 79<br />
Jeesus // helluntai // alkuseurakunta // Paavali // vainot //<br />
suuntaukset // kolminaisuusoppi // Raamattu //<br />
sakramentit // kannatusalueiden muutos<br />
6 ISLAM 88<br />
Muhammed // teokratia // Allahin tahtoon alistuminen //<br />
Koraani // arabian kieli // Kir<strong>ja</strong>n kansat // viisi<br />
velvollisuutta // shahada // monimuotoisuus //<br />
suuntaukset // sunnalaisuus // shiialaisuus //<br />
traditionalistit, fundamentalistit <strong>ja</strong> modernistit //<br />
islamismi // sharia // fiqh // fatwa // hadith // jihad<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
KYSYMYKSIÄ JA TEHTÄVIÄ MODUULIIN UE1 108
MODUULI 2<br />
Maailmanlaajuinen kristinusko<br />
1 KRISTINUSKO NYKYMAAILMASSA 112<br />
kristinusko on levinnyt kaikkiin maanosiin // kristinuskon<br />
pääsuuntaukset // katolisuus // ortodoksisuus //<br />
pro testanttiset kirkot // itsenäiset <strong>ja</strong> riippu mattomat<br />
kirkot // karismaattinen kristillisyys // katolisuus suurin<br />
suuntaus // kannatuksen painopiste siirtynyt eteläiselle<br />
pallonpuoliskolle // kristinuskon asema vähemmistö- <strong>ja</strong><br />
enemmistö<strong>uskonto</strong>na // kulttuurin vaikutus // kon tekstuaalinen<br />
teologia // vapautuksen teologia <strong>ja</strong> sen eri<br />
muodot // ekoteologia<br />
2 KRISTINUSKON SYNTY JA LEVIÄMINEN 116<br />
kristinusko perustuu Jeesuksen opetuksiin // Jeesus<br />
tulkitsi juutalaista lakia uudella tavalla // kristinusko syntyi<br />
Jeesuksen seuraajien parissa // apostolit // alku seurakunta<br />
// kristittyjen vainot // Rooman valtion <strong>uskonto</strong> //<br />
ristiretket // löytöretket // lähetystyö<br />
3 KRISTINUSKON OPPI, IDENTITEETTI JA<br />
HARJOITTAMINEN 120<br />
kristinuskon opin kehittyminen // kirkolliskokous //<br />
uskon tunnustus // monoteismi // kolminaisuusoppi //<br />
kristologia // kristillinen ihmiskäsitys // syntiinlankeemus<br />
// kultainen sääntö // kristillinen identiteetti // kristin uskon<br />
harjoittaminen // kirkko // jumalanpalvelus // messu //<br />
sakramentt // rukoilu // kristilliset elämänkaaren juhlat //<br />
harhaoppi // apologeetta<br />
4 RAAMATTU ON KRISTINUSKON PYHÄ KIRJA 129<br />
kir<strong>ja</strong><strong>uskonto</strong> // Raamattu // Vanha testamentti (VT) // Uusi<br />
testamentti (UT) // kulttuurinen merkitys // synty prosessi //<br />
kanonisointi // VT:n kir<strong>ja</strong>ryhmät // evankeliumit // zynop tinen<br />
// kaksilähdeteoria // kirjeet // apokryfikir<strong>ja</strong>t // tulkintatavat<br />
5 KRISTINUSKON YHTEISKUNNALLINEN JA<br />
KULTTUURINEN MERKITYS 134<br />
kulttuurin käsite // perinne // aineellinen <strong>ja</strong> aineeton<br />
kulttuuri // kulttuuriperintö // valtakulttuuri //<br />
yhteiskunnallinen asema<br />
6 KRISTINUSKON JAKAUTUMINEN KIRKKO-<br />
JA TUNNUSTUSKUNNIKSI 136<br />
kristinuskon suuntaukset // kirkkokunnat // tunnustuskunnat<br />
// itsenäiset <strong>ja</strong> riippumattomat kirkot // kirkkojen<br />
ero vuonna 1054 // reformaatio eli uskon puhdistus //<br />
protestanttiset kirkot // karismaattinen kristillisyys //<br />
syitä kristinuskon <strong>ja</strong>kautumiseen<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
7 KATOLINEN KIRKKO 140<br />
kristinuskon pääsuuntaus // juuret alkukirkossa //<br />
keski a<strong>ja</strong>n katolinen yhtenäiskulttuuri // paavi Vatikaani //<br />
Vatikaanin II kirkolliskokous // pyhimykset // juhlat //<br />
hyveet // Neitsyt Maria <strong>ja</strong> mariologia // seitsemän<br />
sakramenttia // pyhiinvaellus // luostari // sääntökunta //<br />
messu // rippi<br />
8 ORTODOKSINEN KIRKKO 147<br />
Bysantin perinne // itäinen kristinuskon haara //<br />
ortodoksinen eli oikein uskova // perinteet // liturgia //<br />
seitsemän sakramenttia // mysteeri // itsenäiset kirkot //<br />
patriarkat // ortodoksinen risti // ikoni // ikonostaasi //<br />
tuohus // paasto // pääsiäisperinteet // Neitsyt Marian<br />
asema // luostarit<br />
9 PROTESTANTTISET KIRKOT 153<br />
reformaatio eli uskonpuhdistus // Martti Luther //<br />
uudistusvaatimukset katoliselle kirkolle //<br />
uskonpuhdistuksen sisältö- <strong>ja</strong> muotoperiaate //<br />
uskonpuhdistuksen vaikutukset // luterilaisuus //<br />
regimenttioppi // reformoidut kirkot // anglikaaninen<br />
kirkko // baptismi // metodismi // adventismi //<br />
Pelastusarme<strong>ja</strong> // helluntailaisuus<br />
10 KARISMAATTINEN KRISTILLISYYS 161<br />
karismaattisuus // Pyhän Hengen toiminnan<br />
korostaminen // yhtymäkohtia helluntailaisuuden<br />
korostuksiin // menestysteologia<br />
11 USKONTODIALOGI JA EKUMENIA 164<br />
dialogi // katsomusdialogi // <strong>uskonto</strong>dialogi // ekumenia<br />
// ekumenian etenemisen esteet // proselytismi<br />
12 KRISTILLISPERÄISIÄ USKONTOJA 168<br />
Jehovan todista<strong>ja</strong>t // MAP-kirkko // kristillisperäiset<br />
uskonnot<br />
13 KRISTINUSKO EUROOPASSA 170<br />
katolinen, ortodoksinen <strong>ja</strong> protestanttinen Eurooppa //<br />
kulttuurikristillisyys // sekulaari // modernisaatio //<br />
sekularisaatioteoria<br />
14 KRISTINUSKO AFRIKASSA 177<br />
lähetystyö // afrikkalainen kristillisyys //<br />
alkuperäis<strong>uskonto</strong>jen vaikutus // yhteisöllisyys //<br />
liturginen tanssi // afrikkalaistuva kristinusko // itsenäisiä<br />
<strong>ja</strong> riippumattomia kirkko<strong>ja</strong><br />
15 KRISTINUSKO AASIASSA 180<br />
hidas juurtuminen // suuret alueelliset erot //<br />
kontekstuaalisuus // kotikirkot <strong>ja</strong> epävirallinen<br />
kristillisyys Kiinassa // dalit-kristityt Intiassa<br />
16 KRISTINUSKO LATINALAISESSA AMERIKASSA 184<br />
löytöretket // katolisuuden valta-aluetta // Neitsyt<br />
Marian merkitys // protestanttisuuden, erityisesti<br />
helluntailaisuuden nousu //<br />
vapautuksen teologia // alkuperäis<strong>uskonto</strong>jen vaikutus<br />
17 KRISTINUSKO POHJOIS-AMERIKASSA<br />
siirtokunnat 1600-luvulla // uskonvaino<strong>ja</strong> paenneet //<br />
uskonnonvapaus // evankelikaalisuus //<br />
herätyskristillisyys // kansalais<strong>uskonto</strong> //<br />
kristillinen oikeisto // raamattuvyöhyke // kiitospäivä //<br />
kreationismi<br />
KYSYMYKSIÄ JA TEHTÄVIÄ MODUULIIN UE2 192
MODUULI 3<br />
Maailman <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> <strong>ja</strong> uskonnollisia liik keit ä<br />
1 USKONNOT MAAILMASSA 196<br />
maailmanuskonnot // universaali sanoma // perustetut<br />
uskonnot // etniset uskonnot // maailman<strong>uskonto</strong>jen<br />
käsite // muut uskonnot // uudistusliike // synkretismi //<br />
uususkonnot // luonnonuskonnot // <strong>uskonto</strong>jen<br />
kannatusmäärät // <strong>uskonto</strong>jen levinneisyysalueet //<br />
<strong>uskonto</strong>perhe<br />
2 TEORIOITA USKONTOJEN KEHITYKSESTÄ 199<br />
kulttuuri // esihistoria // hautaamistavat // luonnon<br />
kunnioitus // animismi // maanviljelys // korkeakulttuurit<br />
// tribalismi // teorioita <strong>uskonto</strong>jen synnystä // Auguste<br />
Comte // Emile Durkheim // teoria<br />
sopeutumiskehityksestä // kognitiivinen <strong>uskonto</strong>tiede<br />
3 LUONNONUSKONNOT JA<br />
ALKUPERÄISKANSOJEN USKONNOT 201<br />
luonnon kunnioittaminen // animismi // panteismi //<br />
henget // shamaani // mana // tabu // magia<br />
4 LUONNONUSKONNOT JA ALKUPERÄIS-<br />
KANSOJEN USKONNOT NYKYAIKANA 204<br />
pyhä // rituaali // myytti // uhrit // vodou // aboriginaalit //<br />
intiaanikulttuurit<br />
5 HINDULAISUUS 207<br />
intia // hindulaisuus // pyhä kir<strong>ja</strong> // Veda-kir<strong>ja</strong>t // Rigveda<br />
// upanisadit // samsara // karman laki // syklinen<br />
aikakäsitys // atman // brahman // jumalat // temppeli //<br />
Ganges // juhlat <strong>ja</strong> juhlapyhät // elämänkaaren rituaalit //<br />
mantra // jooga // pyhät miehet // uskonnonvapaus //<br />
hinduenemmistö // hindunationalismi // Gandhi //<br />
uushindulaisuus<br />
6 BUDDHALAISUUS 214<br />
Siddhartha Gautama // valaistuminen // Buddha //<br />
askeesi // hinayana // mahayana // lamalaisuus // Dalai<br />
Lama // kolme <strong>ja</strong>lokiveä // jälleensyntymä // nirvana //<br />
karma // neljä <strong>ja</strong>loa totuutta // Tripitaka // dharma //<br />
hallinta // kieltäytyminen // temppelit // luostarit //<br />
askeesi // munkit // meditaatio // mandala // elämänkaaren<br />
rituaalit<br />
7 SIKHILÄISYYS JA JAINALAISUUS 219<br />
guru // Nanak // Adi Granth // askeesi // munkki<strong>uskonto</strong><br />
// sankh<strong>ja</strong>-oppi<br />
8 KIINAN USKONNOT 221<br />
tasapaino <strong>ja</strong> harmonia // jin <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>ng // viisi<br />
peruselementtiä // animismi // esi-isät // henget //<br />
Laotse // dao eli tao // Kungfutse // yhteiskuntamoraali<br />
// oikeat suhteet // buddhalaisuus<br />
9 SHINTOLAISUUS 225<br />
jumalten tie // synkretismi // valtion syntymyytit // riitti //<br />
puhdas <strong>ja</strong> epäpuhdas // zen-buddhalaisuus // animismi //<br />
kami // kamidana <strong>ja</strong> butsudan // juhlat // elämänkaaren<br />
rituaalit // matsuri // kansanshinto // puhdas <strong>ja</strong><br />
epäpuhdas // valtioshinto // keisari // lahkoshinto //<br />
pyhäkköshintolaisuus // temppeli // torii<br />
10 UUSIA USKONTOJA 230<br />
uudistusliikkeet // uususkonnot<br />
11 USKONTOJEN KOHTAAMISIA<br />
MAAILMALLA 234<br />
konflikti // perinteet // <strong>uskonto</strong>dialogi<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY
MODUULI 4<br />
Uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa<br />
1.1 USKONNOLLISUUDEN MÄÄRITELMÄ<br />
JA TUTKIMINEN 238<br />
yhteisöllisyydestä yksilöllisyyteen // maallistumiskehitys<br />
// uskonnollisuuden tyypit // konservatiivinen //<br />
fundamentalistinen // liberaali // sekularisaatio //<br />
sekarisaatioteoria<br />
1.2. USKONNOLLISUUS SUOMESSA 241<br />
herätysliikkeet // uskonnonvapaus // enemmistö kirkon<br />
jäseniä // pyhät asiat // jumalakäsitys // rekisteröidyt<br />
yhdyskunnat // uushenkisyys // uskonnollinen kokemus<br />
// elämyksellinen kristillisyys // karismaattisuus<br />
1.3. IHMISOIKEUDET JA USKONNONVAPAUS 248<br />
YK eli Yhdistyneet Kansakunnat // ihmisoikeudet //<br />
Euroopan ihmisoikeus sopimus // uskonnonvapauslaki //<br />
uskonnonvapauden kysymyksiä // tunnuksellinen <strong>ja</strong><br />
tunnustukseton uskonnonopetus // kansalaisen<br />
perusoikeudet<br />
1.4 USKONNOTON AJATTELU JA<br />
USKONTOKRITIIKKI 252<br />
uskonnottomuus // ateismi // ateistisen a<strong>ja</strong>ttelun kehitys<br />
// agnostisismi // humanismi // sekulaari humanismi //<br />
vapaa-a<strong>ja</strong>ttelu // <strong>uskonto</strong>kritiikki // Uskonnon uhrit ry<br />
1.5 USKONTODIALOGI JA EKUMENIA 258<br />
<strong>uskonto</strong>dialogin suhtautumistavat // ekumenian historia<br />
// evankelis-luterilaisen kirkon ekumeeniset suhteet<br />
2.1 YHTEISKUNTA JA YHTEISÖT 261<br />
yhteiskunta // yhteisö // yhteisöllisyyden asteet //<br />
luottamus // yhteiskunnan sektorit // yhteiskuntaetiikka<br />
2.2. VALTIO JA USKONTO 263<br />
valtio <strong>ja</strong> valtiomuodot // <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> koskevat lait //<br />
kirkkolaki // julkisyhteisö // kansankirkot // erityisasema<br />
// kahden regimentin oppi // valtionkirkko // nationalismi<br />
// <strong>uskonto</strong> <strong>ja</strong> politiikka // valtiollinen eli julkinen sektori<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
2.3 KOLMAS JA NELJÄS SEKTORI<br />
YHTEISKUNNASSA 267<br />
kolmas <strong>ja</strong> neljäs sektori // kansalaisuus // perusoikeudet<br />
// kansalaistoiminta // kansalaisyhteiskunta //<br />
vapaaehtoistoiminta // yhdistykset <strong>ja</strong> järjestöt // kirkko<br />
yhteiskunnallisena palveluntuotta<strong>ja</strong>na<br />
3.1 SUOMALAISEN KULTTUURIN JUURET 269<br />
esihistorian a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksot // kulttuuriperintö // aineellinen <strong>ja</strong><br />
aineeton // esikristillisen a<strong>ja</strong>n maailmankuva <strong>ja</strong><br />
uskomusjärjestelmä // shamanismi<br />
3.2 KRISTINUSKON VAIHEET SUOMESSA 272<br />
kristinuskon tulo // katolinen keskiaika // uskonpuhdistus<br />
// puhdasoppisuuden aika // pietismi // herätysliikkeet //<br />
kirkko autonomian aikana // itsenäisyyden aika<br />
3.3 EVANKELISLUTERILAINEN KIRKKO<br />
JA SEN HALLINTO 283<br />
seurakunnat // työmuodot // hallinto // toimitukset //<br />
uudet työmuodot<br />
3.4 EVANKELISLUTERILAINEN KIRKON<br />
TOIMINTAMUOTOJA JA SEN<br />
JÄSENTEN AKTIIVISUUS 286<br />
yhteiskuntamoraali // tavat <strong>ja</strong> perinteet // juhlat //<br />
yhtenäiskulttuuri // lukutaito // julkisyhteisö //<br />
kasvatustyö // kirkko yhteiskunnan instituutioissa //<br />
jäsenten osallistuminen // toimitukset<br />
3.5 MUUT KRISTILLISET KIRKOT 290<br />
perinteiset kirkkokunnat // uusia kirkkokuntia //<br />
katolinen kirkko // ortodoksinen kirkko // anglikaaninen<br />
kirkko // baptismi // metodistikirkko // Adventtikirkko //<br />
Pelastusarmei<strong>ja</strong> // helluntailaisuus // Vapaakirkko //<br />
afrikkalaisia seurakuntia<br />
3.6 MAAILMANUSKONTOJEN KANNATUS 293<br />
hindulaisuus // buddhalaisuus // juutalaisuus // islam<br />
3.7 MUITA USKONNOLLISIA YHTEISÖJÄ<br />
JA LIIKKEITÄ 296<br />
kristillispoh<strong>ja</strong>iset uskonnot // uususkonnot // Jehovan<br />
todista<strong>ja</strong>t // MAP-kirkko eli Myöhempien Aikojen Pyhien<br />
Jeesuksen Kristuksen kirkko // Bahai-yhdyskunta //<br />
teosofia // parapsykologia // astrologia //<br />
ra<strong>ja</strong>tietouskonnollisuus<br />
OPINTOVERKKO OY
MODUULI 5<br />
Uskonto taiteessa <strong>ja</strong> populaarikult tuurissa<br />
1 KULTTUURI, KULTTUURIPERINTÖ JA TAIDE 300<br />
kulttuuri // näkyvä <strong>ja</strong> näkymätön // laa<strong>ja</strong> määritelmä //<br />
maailmanperintö // UNESCO // perinteet // taide //<br />
estetiikka<br />
2 TAIDE USKONNOISSA 304<br />
taide // maailmanuskonnot<br />
3 KRISTINUSKO JA KUVATAIDE 306<br />
kuvataide // kristillinen taide // katakombit // kirkkotaide<br />
// alttaritaulut // seinämaalaukset // symbolit //<br />
varhaiskristillinen // Bysantti // mosaiikkitaide //<br />
romaaninen tyyli // gotiikka // renesanssi // barokki //<br />
rokokoo // klassismi // romantiikka // modernismi //<br />
impressionismi // symbolismi // ekspressionismi //<br />
kubismi // dadasimi // futurismi // surrealismi //<br />
postmoderni<br />
4 USKONNOLLINEN SYMBOLIIKKA 311<br />
symboolit // maailmanuskonnot<br />
5 KIRKKOARKKITEHTUURI JA USKONNOLLINEN<br />
RAKENNUSTAIDE 315<br />
kirkkoarkkitehtuuri // varhainen kirkko // Bysantti //<br />
romaaninen tyyli // goottilainen tyyli // renesanssi //<br />
barokki // kertaustyyli // modernit kirkot // kirkko rakennus<br />
tyylit Suomessa<br />
6 KRISTINUSKO SUOMALAISESSA<br />
KIRJALLISUUDESSA 320<br />
Raamattu // kristinusko kaunokir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
7 RAAMATUN KIRJAT JA ALKU-<br />
KERTOMUKSET 323<br />
Raamatun kir<strong>ja</strong>t // Raamatun synty // Vanha testamentti<br />
// Uusi testamentti // Raamatun kulttuurivaikutuksia //<br />
Raamatun kir<strong>ja</strong>t // apokryfikir<strong>ja</strong>t // apokalytiikka<br />
8 MUSIIKKI, TEATTERI JA TANSSI 333<br />
musiikki // gregoriaaninen musiikki // virret <strong>ja</strong> hymnit //<br />
uskonpuhdistuksen vaikutus // sielunmessut // teatteri //<br />
tanssi // draama<br />
9 POPULAARIKULTTUURI 335<br />
populaari // perinteiden yhdistely // populaarikulttuurista<br />
vaikutteita saaneet uskonnot<br />
10 POPULAARIKULTTUURI JA USKONTO 336<br />
uskonnot populaarikulttuurissa // elokuvat // sar<strong>ja</strong>kuvat<br />
// musiikki // taide<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY
MODUULI 6<br />
Uskonto, tiede <strong>ja</strong> media<br />
LISÄOSAT<br />
KIRKKOHISTORIAN AIKAJANA 374<br />
1.1 TIEDE JA TIETEELLISYYS 344<br />
luotettava tieto // tiedonhankintamenetelmä // tiedon<br />
arviointi // tieteellinen maailmankuva // tieteet // tiedon<br />
kriteerit<br />
1.2 TIETEELLISEN AJATTELUN KEHITYS 349<br />
antiikin Kreikka // valistus <strong>ja</strong> sen vaikutuksia<br />
1.3 KRISTINUSKO JA TIEDE 351<br />
apologia // kopernikaaninen käänne // luonnontieteiden<br />
kehitys // vuoropuhelu // kreationismi // älykäs<br />
suunnittelu IDT // deismi<br />
1.4 USKONTOJEN TIETEELLINEN TUTKIMUS 353<br />
<strong>uskonto</strong>tiede // teologia // lähitieteet // tieteellinen<br />
raamatuntutkimus // kognitiivinen <strong>uskonto</strong>tiede //<br />
<strong>uskonto</strong>psykologia // kullttuurintutkimuksen alo<strong>ja</strong><br />
2.1 MEDIA KÄSITTELEE INFORMAATIOTA 360<br />
media // median muodot // medialukutaito //<br />
mediakasvatus // viihdekulttuuri // sosiaalinen media<br />
2.2 UUTISKRITEERIT, UUTISOINTI<br />
JA JOURNALISMI 364<br />
uutiskriteerit <strong>ja</strong> uutisointi // journalismi //<br />
journalismikritiikki<br />
2.3 USKONNOT MEDIASSA<br />
JA USKONNOLLINEN MEDIA 366<br />
uskonnot <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>aiheet mediassa //<br />
evankelisluterilainen kirkko mediassa // medioituminen<br />
2.4 SANANVAPAUS 368<br />
sananvapaus // vastamedia // vihapuhe // valeuutiset //<br />
salaliittoteoriat<br />
2.5 TUTKIMUKSIA USKONNOSTA<br />
JA MEDIASTA 371<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
2.6 MAINONTA 373<br />
KRISTILLISTEN KIRKKOJEN HISTORIA 382<br />
USKONNON LUKEMISTO 418<br />
MAAILMANUSKONTOJEN<br />
LEVINNEISYYSKARTTOJA 448<br />
LISÄTEKSTIT 452<br />
OPINTOVERKKO OY
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY
Tervetuloa<br />
KERTAAMAAN LUKION USKONNON<br />
LOPS2021 OPPIMÄÄRÄÄ<br />
Uskonnon harjoittaminen on ollut olennainen<br />
osa ihmisyhteisöjen elämää kaikissa tunnetuissa<br />
kulttuureissa. Kaikissa maanosissa <strong>ja</strong><br />
maissa tapaa <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> aatteiden maailman<br />
ihmisten käyttäytymisessä, tavoissa, perinteissä,<br />
kulttuurissa <strong>ja</strong> taiteen eri muodoissa.<br />
Tämä kir<strong>ja</strong> esittelee laa<strong>ja</strong>sti <strong>uskonto</strong>jen ilmenemistä<br />
<strong>ja</strong> merkitystä tämän päivän maailmassa.<br />
Kädessäsi on kertauskir<strong>ja</strong>, joka kattaa lukion<br />
uskonnon oppimäärän kaikkien moduulien<br />
(1–6) sisällön. Kir<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>kautuu opetussuunnitelman<br />
perusteiden mukaisiin moduuleihin,<br />
<strong>ja</strong> niiden sisällä edelleen lukuihin <strong>ja</strong><br />
kappaleisiin. Kir<strong>ja</strong> on laadittu kokonaisuutena<br />
siten, että esitetyt asiat muodostavat <strong>ja</strong>tkumoita.<br />
Esitettyjä teemo<strong>ja</strong> syvennetään myöhemmissä<br />
moduuleissa.<br />
Kir<strong>ja</strong>n kappaleet on laadittu siten, että kappaleen<br />
keskeiset käsitteet, ”avainsanat”, on<br />
esitetty kappaleiden otsikon yläpuolella.<br />
Nämä samat avainsanat näkyvät sisällysluettelon<br />
yhteydessä. Avainsanat palvelevat kappaleita<br />
opiskeltaessa osoittamaan keskeisiä<br />
asioita, <strong>ja</strong> kertaamisvaiheessa luki<strong>ja</strong> voi tarkastella<br />
sisällysluetteloa, <strong>ja</strong> arvioida, hallitseeko<br />
muistinvaraisesti siinä esitettyjen käsitteiden<br />
merkityksen.<br />
<strong>Lukion</strong> moduuleille on LOPS2021 opetussuunnitelmien<br />
perusteissa määritetty asiasisällöt,<br />
jotka opiskeli<strong>ja</strong>n opinto<strong>ja</strong>kson suoritettuaan<br />
tulee hallita. Opetussuunnitelman tavoitteet<br />
<strong>ja</strong> sisällöt näkyvät kunkin moduulin<br />
alkuaukeamalla. Kir<strong>ja</strong> on laadittu huolella<br />
opetussuunnitelman perusteiden sisältöjen<br />
mukaiseksi. Kun opiskeli<strong>ja</strong>lla on mahdollisuus<br />
kir<strong>ja</strong>n avulla tarkastella sitä, mitä hänen<br />
oletetaan oppivan, hänellä on edellytykset<br />
menestyä uskonnon opinnoissa.<br />
Kir<strong>ja</strong>a lukiessa voi havaita, että joitain teemo<strong>ja</strong><br />
on käsitelty kir<strong>ja</strong>n eri osissa ensin suppeammin<br />
<strong>ja</strong> myöhemmin laajemmin, <strong>ja</strong> jotkut<br />
asiat esitetään jopa samalla tavalla kir<strong>ja</strong>n eri<br />
osissa. Tämä toisteisuus on valittu siinä tapauksessa,<br />
jos on arvioitu luki<strong>ja</strong>n saavan asiakokonaisuudesta<br />
paremman kokonaiskuvan,<br />
jos jo aiemmin esitetty asia esitetään myös<br />
toisessa asiayhteydessä.<br />
Kir<strong>ja</strong>ssa on moduulien 1-6 sisältöjen jälkeen<br />
kirkkohistorian aika<strong>ja</strong>na <strong>ja</strong> kirkkohistorian<br />
kokonaisesitys. Vaikka LOPS2021 ei painota<br />
kristillisten kirkkojen historian laa<strong>ja</strong>a<br />
tuntemista, syventää kirkkojen historiallisten<br />
vaiheiden tunteminen monien aihekokonaisuuksien<br />
ymmärtämistä, <strong>ja</strong> siksi tälle kokonaisuudelle<br />
on varattu oma osansa tässä kir<strong>ja</strong>ssa.<br />
Kirkkohistorian kokonaisuuden jälkeen<br />
kir<strong>ja</strong>ssa on lukion uskonnon oppimäärän sisältöjen<br />
hahmottamista tukeva <strong>lukemisto</strong>,<br />
joka koostuu kymmenistä artikkeleista. Nämä<br />
artikkelit käsittelevät teemo<strong>ja</strong>, jotka eivät<br />
suoraan liity lukion uskonnon oppimäärään,<br />
mutta jotka syventävät luki<strong>ja</strong>n kokonaiskuvaa<br />
<strong>uskonto</strong>ihin liittyvstä ilmiöistä. Läpi kir<strong>ja</strong>n on<br />
runsaasti kartto<strong>ja</strong>, kaavioita <strong>ja</strong> tilasto<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>n<br />
loppuun on lisäksi koottu kartto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kaavioita.<br />
Kir<strong>ja</strong>a voi lukea yhdessä moduulikohtaisten<br />
oppikirjojen kanssa, mutta tämä kir<strong>ja</strong> on<br />
myös itsenäinen esitys koko lukion uskonnon<br />
oppimäärästä.<br />
Toivon sinulle mielenkiintoista matkaa uskonnon<br />
aihepiireihin perehtymisessä!<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Harri Peltomaa<br />
JOHDANTO | 11
MODUULI 1<br />
UE1<br />
Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin jäljillä<br />
Uskonnon moduulin UE1 opetussuunnitelma<br />
on kaksiosainen. Ensiksikin<br />
moduulin on tarkoitus perehdyttää<br />
opiskeli<strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>ilmiöön yleisellä tasolla.<br />
Uskonnollisia maailmankatsomuksia tarkastellaan<br />
niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin<br />
näkökulmista. Samalla perehdytään <strong>uskonto</strong>jen<br />
moninaisiin vaikutuksiin <strong>ja</strong> siihen, miten<br />
ne ilmenevät esimerkiksi ihmisten elämäntavoissa,<br />
ulttuureissa <strong>ja</strong> politiikassa. Kurssilla<br />
perehdytään myös <strong>uskonto</strong>tilastoihin <strong>ja</strong> tarkastellaan<br />
sitä, miltä <strong>uskonto</strong>ilmiö <strong>ja</strong> uskonnollisuus<br />
näyttävät globaalisti. .<br />
Moduulin toinen osa keskittyy Lähi-idän <strong>uskonto</strong>ihin.<br />
Abrahamin perillisten eli juutalaisuuden,<br />
kristinuskon <strong>ja</strong> islamin esittelyssä lähdetään<br />
liikkeelle niiden yhteisestä perustasta<br />
<strong>ja</strong> niitä yhdistävistä piirteistä. Yhteinen perusta<br />
on kuitenkin muotoutunut kolmeksi selkeästi<br />
eri uskonnoksi, joten kutakin niistä käsitellään<br />
tämän jälkeen omana erillisenä kokonaisuutenaan.<br />
Moduulin keskeisenä tavoitteena on ymmärtää<br />
kyseisten <strong>uskonto</strong>jen identiteettiä <strong>ja</strong> merkitystä.<br />
Juutalaisuutta, kristinuskoa <strong>ja</strong> islamia<br />
käsittelevät pääluvut on kirjoitettu yhtenäisiksi<br />
kokonaisuuksiksi. Kristinuskon esittely on<br />
tarkoituksellisesti suppeampi kuin muiden<br />
Abrahamin perillisten, koska lukion toinen pakollinen<br />
uskonnon kurssi käsittelee pelkästään<br />
kristinuskoa, jolloin kuva siitä täydentyy <strong>ja</strong> syventyy<br />
merkittävästi..<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
12 | MODUULI 1
EU1 EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO<br />
UE1 Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden,<br />
kristinuskon <strong>ja</strong> islamin jäljillä (2 op)<br />
TAVOITTEET<br />
Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />
• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida maailman <strong>uskonto</strong>tilannetta <strong>ja</strong> siihen vaikuttavia tekijöitä sekä<br />
<strong>uskonto</strong>jen sisäistä monimuotoisuutta<br />
• osaa jäsentää <strong>uskonto</strong>a <strong>ja</strong> uskonnottomuutta ilmiöinä<br />
• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin yhteisiä juuria, keskeisiä piirteitä,<br />
kulttuuriperintöä <strong>ja</strong> vaikutusta yhteiskuntaan sekä kehittää niihin liittyvää kulttuurista lukutaitoa<br />
• kehittää valmiuksia toimia moni<strong>uskonto</strong>isessa <strong>ja</strong> kulttuurisesti moninaisessa ympäristössä <strong>ja</strong><br />
työelämässä sekä keskustella <strong>uskonto</strong>ihin liittyvistä a<strong>ja</strong>nkohtaisista kysymyksistä.<br />
KESKEISET SISÄLLÖT<br />
• <strong>uskonto</strong> ilmiönä, uskonnon määrittely sekä uskonnon <strong>ja</strong> tieteen suhde<br />
• maailman <strong>uskonto</strong>tilanne, uskonnollisuuden <strong>ja</strong> uskonnottomuuden piirteitä nykya<strong>ja</strong>ssa sekä<br />
uskonnonvapaus ihmisoikeutena<br />
• <strong>uskonto</strong>jen merkitys kestävän tulevaisuuden rakentamisessa sekä muita a<strong>ja</strong>nkohtaisia <strong>uskonto</strong>ihin <strong>ja</strong><br />
katsomuksiin liittyviä kysymyksiä<br />
• juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin kulttuuritausta, synty sekä niiden keskeiset <strong>ja</strong> yhteiset piirteet<br />
• pyhien kirjojen synty, asema, käyttö <strong>ja</strong> tulkintatavat juutalaisuudessa, kristinuskossa <strong>ja</strong> islamissa<br />
• juutalaisuuden <strong>ja</strong> islamin oppi, etiikka <strong>ja</strong> elämäntapa<br />
• juutalaisuuden <strong>ja</strong> islamin sisäinen monimuotoisuus, suhde yhteiskuntaan sekä merkitys länsimaiselle<br />
kulttuurille<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
JOHDANTO | 13
1.1<br />
aikana kehittynyt sisäinen malli. Nykysuomalaisten<br />
käsitykset maailmasta ovat varsin yhteneviä, sillä pitkä<br />
<strong>ja</strong> yhtenäinen yleissivistävä koulupolku muovaa<br />
ihmisten maailmankuvaa samansuuntaiseksi. Suomalaisten<br />
yleiseen maailmankuvaan sisältyy koulutuksen<br />
myötä käsitykset siitä, että teoria alkuräjähdyksestä<br />
on tieteen vallitseva selitys maailmankaikkeuden<br />
synnylle <strong>ja</strong> evoluutioteoria kuvaa elämänmuotojen<br />
kehitystä maapallolla perustelulla tavalla.<br />
Tiede on paras <strong>ja</strong> varmin tunnettu tapa saada luotettavaa<br />
tietoa maailmasta. Tieteelliseen tietoon<br />
perustuva maailmankuva on kuitenkin <strong>ja</strong>tkuvassa<br />
muutoksen tilassa. Varminkin tieto pätee vain niin<br />
kauan, kunnes toisin todistetaan. Tämä ei osoita tieteen<br />
epäluotettavuutta, vaan tieteen <strong>ja</strong>tkuvasti kehittyvää<br />
luonnetta, jossa uusi tieto kor<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> korvaa<br />
vanhaa.<br />
Tieteellinen maailmankuva sisältää myös epävarmo<strong>ja</strong><br />
oletuksia <strong>ja</strong> uskomuksia. Maapallon ulkopuolisesta<br />
elämästä avaruudessa ei tiedetä varmasti,<br />
vaikka luonnontieteellisen tiedon perusteella voidaan<br />
laatia erilaisia todennäköisyyksiä sille, onko<br />
avaruudessa kehittyneitä sivilisaatioita. Tieteellistä<br />
maailmankuvaa ei voi kaikilta osin todistaa oikeaksi,<br />
mutta sen mukaisia käsityksiä on mahdollista perususkomusjärjestelmät<br />
// maailmankuva // maailmankatsomus // tieteellinen //<br />
uskonnollinen // elämänkatsomus // vakaumus // moraali<br />
Ihmisen yritys ymmärtää<br />
maailmaa<br />
USKOMUSJÄRJESTELMÄT<br />
AJATTELUN VÄLINEINÄ<br />
Ihmisen käsitys maailmasta rakentuu erilaisista uskomuksista,<br />
joiden kokonaisuutta voidaan kutsua<br />
uskomusjärjestelmäksi. Kasvatus, ympäröivä kulttuuri,<br />
koululaitos sekä media vaikuttavat elämänkaaren<br />
aikana merkittävästi yksilön uskomusjärjestelmän<br />
muotoutumiseen. Uskomusjärjestelmät oh<strong>ja</strong>avat<br />
ihmisen a<strong>ja</strong>ttelua, mielipiteitä <strong>ja</strong> käyttäytymistä<br />
eri tilanteissa.<br />
Klassisen määritelmän mukaan tieto on hyvin<br />
perusteltu tosi uskomus. Näin ollen myös tieteen<br />
lähtökohtana <strong>ja</strong> tutkimusten lopputuloksena on erilaisia<br />
käsityksiä <strong>ja</strong> tulkinto<strong>ja</strong> eli hyvin perusteltu<strong>ja</strong><br />
uskomuksia. Uskomusjärjestelmän käsite ei siis sinänsä<br />
liity kysymykseen tiedon luotettavuudesta tai<br />
epäluotettavuudesta, vaan se kuvaa sitä, että ihmisen<br />
suhde todellisuuteen rakentuu eri tavoilla perustelluista<br />
uskomuksista.<br />
Myös yksilön mielipiteet muodostuvat uskomusjärjestelmien<br />
poh<strong>ja</strong>lta. Yksilön mielipiteiden tai uskonnollisten<br />
<strong>ja</strong> muiden uskomusten muodostuminen<br />
eroaa tieteiden tavasta muodostaa uskomuksia.<br />
Yksilö voi muodostaa mielipiteen rationaalisesti<br />
käyttäen parasta saatavilla olevaa tietoa mahdollisimman<br />
loogisesti tai sitten irrationaalisesti vaikkapa<br />
tunteen avulla tai auktoriteetteihin luottaen.<br />
Yleisenä periaatteena pidetään sitä, että pyrkimys<br />
luotettavan tiedon loogiseen käyttämiseen tuottaa<br />
rationaalisempia <strong>ja</strong> siten parempia mielipiteitä kuin<br />
irrationaalisesti muodostetut mielipiteet.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
MAAILMANKUVA ON TIETOPOHJA<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Yksilön kokonaiskäsitystä ympäröivästä todellisuudesta<br />
kutsutaan maailmankuvaksi, eli se muodostuu<br />
todellisuutta koskevista uskomuksista. Psykologian<br />
termein maailmankuva on laa<strong>ja</strong> koko elämän<br />
Hyvä elämä<br />
Perimmäiset<br />
kysymykset<br />
Moraali<br />
Ihanteet <strong>ja</strong> arvot<br />
Elämänkatsomus<br />
MAAILMANKATSOMUS<br />
Vakaumus<br />
MAAILMANKUVA<br />
Tiedot <strong>ja</strong> uskomukset<br />
– ihmisestä<br />
– yhteiskunnasta<br />
– maailmasta<br />
Aikakäsitys<br />
14 | MODUULI 1
MAAILMANKUVAN OSA-ALUEITA OVAT KÄSITYKSET<br />
1) todellisuudesta, esimerkiksi a<strong>ja</strong>sta<br />
2) maailmankaikkeudesta, esimerkiksi maailman<br />
synnystä <strong>ja</strong> yliluonnollisuudesta<br />
3) luonnon <strong>ja</strong> ihmisten suhteesta<br />
4) ihmisestä. Tähän sisältyvät ihmisen käsitykset<br />
itsestään <strong>ja</strong> suhteesta toisiin ihmisiin. Ihmiskuvan <strong>ja</strong><br />
ihmiskäsityksen avulla määritetään, mikä on ihmisen<br />
arvo <strong>ja</strong> merkitys. Uskontojen ihmiskäsitykset<br />
sisältävät erityispiirteenä käsityksen ihmisen eimateriaalisesta<br />
henkisestä olemuksesta eli sielusta.<br />
5) yhteiskunnasta <strong>ja</strong> kulttuurista.<br />
tellusti pitää tosina senhetkisen tieteellisen a<strong>ja</strong>ttelun<br />
mukaan. On myös huomattava, että tieteellinen<br />
tieto ei ole millään tieteen osa-alueella yhtenäinen<br />
käsitysten joukko, vaan tiedeyhteisöjen sisällä vallitsee<br />
monia keskenään kilpailevia <strong>ja</strong> myös keskenään ristiriitaisia<br />
käsityksiä. Niistä osan on siis oltava virheellisiä.<br />
Tieteellisen maailmankuvan mukaan luonnollisessa<br />
maailmassa tapahtuu asioita täysin satunnaisesti.<br />
Ilmiöitä ei selitetä yliluonnollisilla tekijöillä,<br />
koska tieteellisen maailmankuvan mukaan luonnolliset<br />
selitykset ovat selitysvoimaisempia kuin yliluonnolliset.<br />
Tiede sinänsä on uskonnotonta, koska<br />
tieteellinen tiedonhankinta ei huomioi yliluonnollisia<br />
tekijöitä, kuten jonkin jumalan tai jumaluuden<br />
mahdollista olemassaoloa.<br />
Ihmisen maailmankuva on hyvin kulttuuri- <strong>ja</strong> aikasidonnainen,<br />
<strong>ja</strong> se myös muuttuu elämänkokemusten<br />
<strong>ja</strong> omaksutun uuden tiedon myötä. Tuhansia<br />
vuosia sitten kirjoitetut <strong>ja</strong> editoidut Vanhan testamentin<br />
luomiskertomukset kertovat tuolle a<strong>ja</strong>lle tyypillisestä<br />
maailmankuvasta käsin maailman synnystä<br />
<strong>ja</strong> muista ihmisille tärkeistä kysymyksistä. Vaikka<br />
tuhansia vuosia vanhoissa teksteissä esitetty maailmankuva<br />
on nykyisen tiedon valossa vanhentunut, Raamatun<br />
kertomusten maailmankatsomuksellinen tulkinta<br />
on edelleen tärkeä monille ihmisille.<br />
Usko yliluonnolliseen on osa monien ihmisten<br />
maailmankuvaa. Siihen sisältyy a<strong>ja</strong>tus, että maailmassa<br />
on luonnollisen <strong>ja</strong> havaittavan maailman ohella<br />
yliluonnollinen voima, joka voi vaikuttaa omaan<br />
elämään <strong>ja</strong> maailman tapahtumiin. Tällaista maailmankuvaa<br />
kutsutaan metafyysiseksi. Siihen sisältyy usein<br />
myös uskomus, että ihmisellä on mahdollisuus olla<br />
vuorovaikutuksessa yliluonnollisen kanssa esimerkiksi<br />
rukoilun tai magian avulla. Yliluonnollinen voi<br />
tarkoittaa esimerkiksi jumalia, henkiolento<strong>ja</strong> tai<br />
enne näkyjä.<br />
Koherenssi tarkoittaa yhteensopivuutta. Alfred<br />
Tarskin kehittämän koherenssiteorian mukaan ihminen<br />
tarkastelee havainto<strong>ja</strong>an maailmasta sen mukaan,<br />
soveltuvatko maailmasta tehdyt havainnot omien uskomusten<br />
kokonaisuuteen. Ihmiselle totta on se, mikä<br />
sopii aikaisempaan uskomusjärjestelmään, <strong>ja</strong> epätotta<br />
se, mikä aiheuttaa ristiriito<strong>ja</strong>. Tietojärjestelmä pyrkii<br />
olemaan sisäisesti ristiriidaton, <strong>ja</strong> tämänkaltainen<br />
maailman havaitsemisen tapa vahvistaa jo aiemmin<br />
omaksuttu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> torjuu uudenlaisia käsityksiä. Psykologi<br />
Ulrich Neisser puolestaan on havaintokehämallissaan<br />
korostanut sitä, että yksilön sisäiset mallit oh<strong>ja</strong>avat<br />
sitä, mitä havaitsemme maailmasta. Aiemmin omaksuttu<br />
maailmankuvamme myös määrittää sitä, mitä<br />
voimme maailmasta havaita.<br />
MAAILMANKATSOMUS ON TULKINTAA<br />
Maailmankatsomus on laajempi kokonaisuus kuin<br />
maailmankuva. Kokonaisvaltaiseen maailmankatsomukseen<br />
katsotaan sisältyvän maailmankuvan lisäksi<br />
erilaiset tulkinnat <strong>ja</strong> johtopäätökset tuon tietopoh<strong>ja</strong>n<br />
perusteella. Maailmankuvan perusteella tiedämme,<br />
mitä kaikkea maailmassa on. Maailmankatsomuksen<br />
avulla annamme merkityksiä tuolle<br />
tiedolle. Miksi maailmankaikkeus on muodostunut?<br />
Mikä on ihmiselämän tarkoitus? Mitä kuoleman jälkeen<br />
tapahtuu? Olennaisia maailmankatsomukseen<br />
liittyviä pohdinto<strong>ja</strong> ovat myös käsitykset <strong>ja</strong> perustelut<br />
hyvästä <strong>ja</strong> pahasta, oikeasta <strong>ja</strong> väärästä.<br />
Maailmankatsomus on yksilön kokonaisnäkemys<br />
elämästä. Vaikka koulussa saadaan samanlaisia<br />
tiedollisia maailmankuvan rakennusaineksia, muotoutuu<br />
jokaisen maailmankatsomus kuitenkin yksilölliseksi.<br />
Kaikki uskonnot <strong>ja</strong> ideologiat eli aatejärjestelmät<br />
ovat maailmankatsomuksia. Uskonnoissa<br />
tulkintojen lähtökohta on usein yksilö <strong>ja</strong> hänen<br />
suhteensa yliluonnollisuuteen. Monien ideologioiden<br />
näkökulmassa korostuvat yhteiskunta <strong>ja</strong> tulkinta<br />
sen toiminnasta. Länsimaisessa a<strong>ja</strong>ttelussa pidetään<br />
tärkeänä sitä, että ihmiset osaavat suhtautua<br />
kunnioittavasti muiden ihmisten erilaisiin maailmankatsomuksiin.<br />
Tämä seikka on korostunut globalisoituneessa<br />
maailmassa <strong>ja</strong> yhä monikulttuurisemmissa<br />
yhteiskunnissa.<br />
Naturalistisen maailmankatsomuksen mukaan<br />
todellista on vain fyysinen luonto. Maailmankuva on<br />
tällöin korostetun tieteellinen <strong>ja</strong> vain luonnontieteiden<br />
menetelmin perustellut tiedot ovat merkityksellisiä<br />
<strong>ja</strong> selitysvoimaisia. Koska tämän maailmankuvan<br />
mukaan luonnontieteiden ulottumattomissa<br />
olevaa yliluonnollisuutta ei ole mahdollista olla olemassa,<br />
ei myöskään maailmankatsomuksellisissa<br />
kysymyksissä ole tilaa yliluonnollisille selityksille.<br />
Sattuma on syy maailmankaikkeuden muodostumiselle,<br />
eikä kuoleman mysteeriä ole, koska kaikki päättyy<br />
elämän päättymiseen eli kuolemaan.<br />
Uskonnollinen maailmankatsomus on tulkinta,<br />
jossa niin sanottuihin perimmäisiin kysymyksiin annetaan<br />
vastauksia, joita ei voida luonnontieteiden<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
IHMISEN YRITYS YMMÄRTÄÄ MAAILMAA | 15
koti, perhe <strong>ja</strong><br />
suku, verkostot,<br />
ympäristö<br />
ihmissuhteet<br />
YKSILÖN<br />
MAAILMANKATSOMUKSEN<br />
MUODOSTUMISEEN<br />
VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ<br />
uskonnot<br />
kasvuympäristön<br />
valta<strong>uskonto</strong>,<br />
perheen <strong>uskonto</strong>,<br />
tieto eri uskonnoista<br />
koulutustaso,<br />
koulutusala,<br />
asenne tietoon<br />
koulutus<br />
keinoin todentaa oikeiksi tai vääriksi. Uskonnollisten<br />
maailmankatsomusten yhteisiä käsityksiä on<br />
muun muassa se, että maailmankaikkeus ei ole syntynyt<br />
sattumalta, ihmiselämällä on muitakin merkityksiä<br />
kuin vain elää <strong>ja</strong> kuolemaan liittyy pelastuksen<br />
tai vapautumisen mahdollisuus. Uskonnolliset<br />
maailmankatsomukset perustelevat myös moraalin<br />
olemassaoloa <strong>ja</strong> erilaisten moraalitekojen oikeutusta<br />
uskonnon opista nousevilla periaatteilla.<br />
Eri <strong>uskonto</strong>jen tarjoamat maailmankatsomukselliset<br />
tulkinnat eivät kuitenkaan ole keskenään samanlaista,<br />
vaan sekä <strong>uskonto</strong>jen opit että <strong>uskonto</strong>jen<br />
ilmenemiskulttuureissa vaikuttavat maailmankuvat<br />
eroavat toisistaan. Länsimaissa on yleistä, että<br />
uskonnollinen ihminen poh<strong>ja</strong>a maailmankuvansa<br />
tieteelliseen tietoon, vaikka hänen maailmankuvansa<br />
on uskonnollinen. Niissä kulttuureissa, joissa tieteellinen<br />
maailmankuva ei ole tuttu, maailmankuvakin<br />
on usein uskonnollinen. Esimerkiksi Intian<br />
hindulaisuudessa monet asiat selitetään deterministisesti<br />
karman lain avulla. Sen mukaan nykyisten<br />
tekojen, a<strong>ja</strong>tusten <strong>ja</strong> sanojen uskotaan vaikuttavan<br />
kohtaloon tulevaisuudessa. Myös kristinuskon fundamentalistisissa<br />
suuntauksissa maailmankuvakin<br />
voi olla uskonnollinen. Tällöin luonnollisen maailman<br />
havainnot selitetään yliluonnollisilla perusteluilla<br />
eli uskonnon avulla luonnontieteen si<strong>ja</strong>an.<br />
Fundamentalistista a<strong>ja</strong>ttelua esiintyy kaikissa uskonnoissa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
MORAALI OHJAA IHMISEN TOIMINTAA<br />
media<br />
valtamedian välittämä kuva,<br />
vaihtoehtomedioiden välittämä kuva,<br />
sosiaalisen median vaikutus<br />
Inhimilliseen elämään kuuluvat olennaisesti kysymykset<br />
oikeasta <strong>ja</strong> väärästä, hyvästä <strong>ja</strong> pahasta. Vastausyritykset<br />
siihen, miten ihmisen pitäisi elää, perustuvat<br />
maailmasta omaksuttuun tietoon eli maailmankuvaan.<br />
Tieto ei kuitenkaan yksin riitä, vaan yksilön<br />
moraaliratkaisuissa keskiössä on ihmisen maailmankatsomus<br />
eli tulkinta maailmasta. Maailmankatsomusten<br />
väliset erot tulevat usein näkyviin juuri<br />
moraalikysymyksiä pohdittaessa.<br />
ideologiat<br />
a<strong>ja</strong>ssa vaikuttavat<br />
ideologiat,<br />
kulttuurissa<br />
vaikuttavat ideologiat<br />
ELÄMÄNKATSOMUS JA VAKAUMUS<br />
OVAT HENKILÖKOHTAISIA RATKAISUJA<br />
Elämänkatsomus on tiedostettu näkemys itsestä,<br />
oman elämän merkityksestä <strong>ja</strong> sen suhteesta ympäröivään<br />
maailmaan. Elämänkatsomuksellaan ihminen<br />
soveltaa maailmankatsomustaan omaan<br />
elämäänsä. Elämänkatsomus voi olla uskonnollinen<br />
tai uskonnoton, <strong>ja</strong> se sisältää yleensä aineksia monista<br />
lähteistä.<br />
Vakaumuksen käsite liittyy läheisesti maailmankatsomukseen.<br />
Vakaumus tarkoittaa itselle tärkeää<br />
periaatetta tai perusteltua mielipidettä, <strong>ja</strong> se voi perustua<br />
uskonnottomaan tai uskonnolliseen elämänkatsomukseen.<br />
Vakaumuksesta puhutaan esimerkiksi<br />
silloin, kun ihminen kieltäytyy jonkin asian tekemisestä<br />
tai haluaa edistää jotain asiaa vakaumuksensa<br />
perusteella. Asepalveluksesta kieltäytyminen<br />
tai mielenosoitukseen osallistuminen voivat olla vakaumuksen<br />
perusteella tehtyjä ratkaisu<strong>ja</strong>.<br />
Vakaumuksenvapaus tarkoittaa sitä, että ihminen<br />
saa itse päättää, mitä asioita hän pitää tärkeinä.<br />
Yhteiskunta voi kuitenkin rajoittaa ihmisen vapautta<br />
oman vakaumuksensa mukaiseen elämään eikä kaikissa<br />
maissa ihmisillä ole oikeutta elää oman vakaumuksensa<br />
mukaisesti. Ihmisoikeussopimukset pyrkivät<br />
turvaamaan, että se olisi mahdollista. Tärkeä<br />
periaate on kuitenkin myös se, ettei yksilön oikeus<br />
omaan vakaumukseensa saa rajoittaa muiden ihmisten<br />
oikeutta omiinsa. Suomessa on käyty keskustelua<br />
siitä, missä tilanteissa uskonnon määrittämä pukeutuminen<br />
voidaan sallia tai kieltää. Myös esimerkiksi<br />
kysymykset tyttö- <strong>ja</strong> poikalasten ympärileikkauksesta<br />
tai eläinten rituaaliteurastamisesta uskonnollisista<br />
syistä ovat kysymyksiä, joissa oikeutta oman vakaumuksen<br />
mukaiseen toimintaan on rajoitettu. Jos<br />
ihminen rikkoo yhteiskunnassa voimassa olevia lake<strong>ja</strong><br />
vakaumuksensa vuoksi, hänet voidaan tuomita sakkoihin<br />
tai vankeuteen.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
16 | MODUULI 1
SANASTOA LIITTYEN USKOMUKSET, MAAILMANKUVA,<br />
MAAILMANKATSOMUS<br />
antroposentrinen: näkemys, jonka mukaan ihminen on<br />
moraalin keskipiste.<br />
eksistentialismi: filosofinen suuntaus, jonka peruskäsitteenä<br />
on olemassaolo <strong>ja</strong> tavoitteena sen ymmärtäminen.<br />
elämänkatsomus: Elämänkatsomus on tiedostettu<br />
näkemys itsestä, oman elämän merkityksestä <strong>ja</strong> sen<br />
suhteesta ympäröivään maailmaan. Elämänkatsomuksellaan<br />
ihminen soveltaa maailmankatsomustaan<br />
omaan elämänkulkuunsa. Elämänkatsomus voi olla<br />
uskonnollinen tai uskonnoton, <strong>ja</strong> se sisältää yleensä<br />
aineksia monista lähteistä. Elämänkatsomus <strong>ja</strong><br />
vakaumus poh<strong>ja</strong>utuvat arvoteoriaan.<br />
ideologia: Aate, aatejärjestelmä. Ideologioita ovat<br />
esimerkiksi luonnonsuojelu, humanismi, sosialismi tai<br />
kapitalismi. Ideologia voi olla myös vakiintunut<br />
poliittinen käytäntö, joka hei<strong>ja</strong>staa tietyn yksilön,<br />
ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tavoitteita.<br />
katsomus: pysyvä käsitys elämästä <strong>ja</strong> elämän<br />
perusasioista; vakiintunut asenne, joka oh<strong>ja</strong>a valinto<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> päätöksentekoa<br />
kosminen: maailmankaikkeuteen <strong>ja</strong> sen järjestykseen<br />
liittyvä.<br />
kristillinen humanismi: a<strong>ja</strong>ttelumalli, joka yhdistelee<br />
kristillisen <strong>ja</strong> humanistisen maailmankatsomuksen<br />
elementtejä.<br />
maailmankatsomus: Tietoisesti omaksuttu<br />
kokonaiskäsitys maailmasta. Siihen sisältyvät arvot <strong>ja</strong><br />
normit sekä näkemykset tiedon hankkimisen<br />
periaatteista <strong>ja</strong> elämän tarkoituksesta. Yksilön<br />
maailmankatsomukseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm<br />
kasvatus, koulutus, suhteet muihin ihmisiin, media <strong>ja</strong><br />
ympäröivät uskonnot <strong>ja</strong> ideologiat.<br />
maailmankuva: Yksilön käsitys siitä, millaisessa<br />
ympäristössä hän elää <strong>ja</strong> mitä siinä on mahdollista<br />
tehdä. Sisältää näkemyksen a<strong>ja</strong>sta, paikasta,<br />
luonnosta, ihmisestä <strong>ja</strong> yhteiskunnasta.<br />
materialismi: korostaa aineellista eli näkyvää todellisuutta<br />
ainoana todellisena <strong>ja</strong> oikeana.<br />
naturalismi: Näkemys, joka korostaa tiedettä ainoana<br />
maailmankaikkeudesta tietoa tuovana<br />
lähestymistapana. Naturalismin mukaan<br />
maailmankaikkeuteen ei kuulu yliluonnollisia ilmiöitä.<br />
polarisaatio: katsomusten <strong>ja</strong> ideologioiden välisessä<br />
keskustelussa mielipiteiden <strong>ja</strong>kautuminen selkeästi<br />
kahteen ääripäähän, puolesta <strong>ja</strong> vastaan<br />
positivismi: August Comten luoma käsitys, jonka mukaan<br />
vain luonnontieteellinen tutkimus tuottaa olennaista <strong>ja</strong><br />
luotettavaa tietoa. Tämän a<strong>ja</strong>ttelutavan mukaan<br />
tieteiden, etenkin luonnontieteiden, avulla voidaan<br />
löytää vastaus ihmisen kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin.<br />
sosialismi: yhteiskunnallinen talousjärjestelmä <strong>ja</strong><br />
poliittinen suuntaus, joka perustuu<br />
yhteisomistamiseen.<br />
totalitarismi: yhteiskuntajärjestys, jossa valtion valta <strong>ja</strong><br />
kontrolli ulottuvat yhteiskunnan kaikille osa-alueille.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
ERILAISIA IDEOLOGIOITA:<br />
nationalismi tarkoittaa periaatetta, jonka mukaan<br />
jokaisella kansakunnalla tulisi olla oma alueellisesti<br />
yhtenäinen valtionsa. Nationalismissa nähdään<br />
keskeisenä asiana toimiminen oman kansakunnan<br />
edun parhaaksi. Ihanteeksi saattaa nousta<br />
uhrautuminen oman kansakunnan puolesta. Valtion<br />
lakien noudattaminen <strong>ja</strong> perinteiden arvostaminen<br />
ovat tärkeitä. Kansallisten muistopäivien viettäminen,<br />
oman lipun kunnioittaminen <strong>ja</strong> kansallislaulujen<br />
laulaminen ovat tyypillisiä nationalistisia rituaale<strong>ja</strong>.<br />
Nationalismiin liittyvässä kansalaisuskonnossa oma<br />
yhteiskunta nähdään pyhänä. Tätä pyhyyttä<br />
korostetaan esimerkiksi myyteillä <strong>ja</strong> uskonnollisten<br />
perinteiden noudattamisella.<br />
humanismi: Humanismissa ihmisyys on korkein arvo.<br />
Humanismin mukaan maailma tulee muuttaa<br />
sellaiseksi, että ihmisyys voisi parhaiten toteutua.<br />
Ihmisyys <strong>ja</strong> ihmisarvon kunnioittaminen on perusta<br />
eettiselle a<strong>ja</strong>ttelulle. Humanistisen a<strong>ja</strong>ttelun mukaan<br />
ihminen voi parhaiten hankkia tietoa maailmasta<br />
tieteen avulla. Näin ollen tieteellinen maailmankuva<br />
on paras perusta a<strong>ja</strong>ttelulle <strong>ja</strong> elämässä vaadittaville<br />
ratkaisuille.<br />
Humanismi korostaa uskoa ihmisen järkeen <strong>ja</strong><br />
hyvyyteen, <strong>ja</strong> sen edustajien suhde <strong>uskonto</strong>ihin on<br />
usein kriittinen. Toisaalta voidaan puhua esimerkiksi<br />
kristillisestä humanismista, jossa Jeesus nähdään<br />
ihmisyyttä puolustavana esikuvana, esimerkkinä<br />
aidosti toisia ihmisiä rakastavasta ihmisestä.<br />
ekoismi: ekoismissa keskeisenä a<strong>ja</strong>tuksena on elävän<br />
luonnon nostaminen korkeimmaksi arvoksi. Ekoismin<br />
periaatteen mukaan ihminen on vain osa luontoa.<br />
Tällöin ihmisen toimintaa tulee viime kädessä arvioida<br />
luontoon vaikuttavasta näkökulmasta. Tätä<br />
lähestymistapaa kutsutaan ekologiseksi a<strong>ja</strong>tteluksi.<br />
Ekoismin äärimuodossa ihmisten olemassaolon<br />
voidaan a<strong>ja</strong>tella pääosin haittaavan elävän luonnon<br />
parhainta mahdollista toteutumista. Näihin päämääriin<br />
pääsemiseksi jotkut ääriliikkeet ovat valmiita<br />
terroritekoihin. Ekoistit arvostavat usein<br />
luonnon<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, koska niissä ihminen ymmärretään<br />
osaksi luonnon mystistä maailmaa.<br />
marxilaisuus perustuu saksalaisen filosofin Karl Marxin<br />
(1818–1883) esittämiin a<strong>ja</strong>tuksiin. Marxismin<br />
perusa<strong>ja</strong>tus on epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan<br />
muuttaminen oikeudenmukaiseksi. Yksityisomis tukseen<br />
perustuva kapitalistinen järjestelmä tulee korvata<br />
kommunismilla, jossa on yhteisomistus. Kommunistiseen<br />
järjestelmään päästään sorron kohteena olevien<br />
ihmisten tekemällä vallankumouksella.<br />
Marxilaisuudessa <strong>uskonto</strong> nähdään epäoikeudenmukaisuutta<br />
ylläpitävänä <strong>ja</strong> ihmisiä aidosta<br />
yhteiskunnallisuudesta vieraannuttavana ilmiönä.<br />
Ihmiset eivät pyri muuttamaan sortavaa kapitalistista<br />
järjestelmää, koska he a<strong>ja</strong>ttelevat, että kuoleman<br />
jälkeen taivaassa kaikki on paremmin. Marxilaisuuteen<br />
liittyy ateistinen painotus. Uskontojen katsotaan<br />
olevan välineitä, joilla voidaan ylläpitää<br />
yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Siksi <strong>uskonto</strong>jen<br />
oikeus olemassaoloon tulee kyseenalaistaa.<br />
anarkismin perimmäisenä tavoitteena on<br />
yhteiskunnallinen elämä ilman rajoituksia. Anarkismin<br />
mukaan valtarakenteet on tuhottava. Erityisesti<br />
militarismi <strong>ja</strong> yhteiskunnallinen järjestyksenpito,<br />
esimerkiksi poliisi, edustavat heille epäarvo<strong>ja</strong> eli<br />
vastustettavia asioita. Mielenosoitukset <strong>ja</strong> lakien<br />
tietoinen vastustaminen kuuluvat anarkistiseen<br />
toimintatapaan. Anarkistit a<strong>ja</strong>ttelevat, että täydellinen<br />
vapaus toisi esille ihmisen perusolemuksen eli<br />
sosiaalisuuden, hyveellisyyden <strong>ja</strong> oikeudenmukaisuuden.<br />
Tämä idealistinen periaate ei aina<br />
toteudu anarkististen liikkeiden toiminnassa.<br />
Positiivinen anarkismi tuo esille yhteiskunnallisia<br />
epäkohtia <strong>ja</strong> tarjoaa niihin uudenlaisia ratkaisumalle<strong>ja</strong>.<br />
Negatiivinen anarkismi pyrkii muutokseen radikaaleilla<br />
<strong>ja</strong> usein laittomilla toimintatavoilla, kuten mellakoilla<br />
<strong>ja</strong> epäjärjestyksen aiheuttamisella. Useat erilaiset<br />
liikkeet ovat eri tavoin toteuttaneet anarkistista<br />
ideologiaa, esimerkiksi hippiliike <strong>ja</strong> globalisaation<br />
vastusta<strong>ja</strong>t eri puolilla maailmaa.<br />
kommunismi: Aate, joka pyrkii sellaiseen yhteiskuntaan <strong>ja</strong><br />
yhteiskuntajärjestelmään, jossa valtio omistaa kaiken<br />
<strong>ja</strong> valtion tehtävänä on <strong>ja</strong>kaa kaikille omaisuutta<br />
tasaisesti. Kommunismia on toteutettu muun muassa<br />
Neuvostoliitossa <strong>ja</strong> Kiinassa.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
IHMISEN YRITYS YMMÄRTÄÄ MAAILMAA | 17
SKEPSIS<br />
MAAILMANKUVA ON SISÄINEN MALLI<br />
Skepsis ry on vuonna 1987 perustettu suomalaisten<br />
skeptikkojen eli epäilijöiden yhdistys<br />
(skepsis on kreikkaa <strong>ja</strong> tarkoittaa<br />
epäilyä, skeptikko on epäilijä). Yhdistyksen<br />
tarkoitus on sen sääntöjen mukaan edistää<br />
kriittistä a<strong>ja</strong>ttelua <strong>ja</strong> tieteiden tutkimustuloksiin<br />
perustuvaa käsitystä maailmasta.<br />
Yhdistys myös tutkii väitettyjen<br />
selittämättömien yliluonnollisten eli paranormaalien<br />
ilmiöiden todenmukaisuutta<br />
tieteellisesti. Skeptikkojen tavoitteena on<br />
se, että kaikki voisivat perustaa maailmankuvansa<br />
mahdollisimman luotettavan tiedon<br />
varaan.<br />
Skepsis ry ylläpitää tieteellisestä<br />
maailmankuvasta kiinnostuneiden ihmisten<br />
verkostoa Suomessa sekä pitää yhteyttä<br />
vastaavanlaisiin yhteisöihin kotimaassa<br />
<strong>ja</strong> ulkomailla. Yhdistys julkaisee<br />
kirjo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> muita julkaisu<strong>ja</strong>, jotka käsittelevät<br />
paranormaale<strong>ja</strong> ilmiöitä koskevia väitteitä.<br />
Tämän lisäksi Skepsis ry järjestää<br />
yleisötilaisuuksia sekä harjoittaa tieteellistä<br />
maailmankuvaa edistävää valistus- <strong>ja</strong><br />
tiedotustoimintaa. Yhdistys on poliittisesti,<br />
aatteellisesti <strong>ja</strong> uskonnollisesti sitoutumaton.<br />
Skepsis ry palkitsee vuosittain Huuhaapalkinnolla<br />
asioita, tuotteita tai ihmisiä,<br />
jotka ovat esittäneet <strong>ja</strong> levittäneet näennäis-<br />
eli pseudotieteellisiä väitteitä. Näennäistiede<br />
on tieteellisenä esitetty oppi tai<br />
teoria, joka ei kuitenkaan perustu yleisesti<br />
hyväksyttyihin tieteellisiin periaatteisiin <strong>ja</strong><br />
menetelmiin. Huuhaa-palkinnon ohella<br />
Skepsis ry myöntää Sokrates-palkinto<strong>ja</strong>,<br />
jotka myönnetään tieteellisen maailmankuvan<br />
<strong>ja</strong> sokraattisen rationaalisen a<strong>ja</strong>ttelun<br />
edistämisestä.<br />
Skepsis ry on luvannut maksaa rahapalkkion<br />
sille, joka voi valvotuissa olosuhteissa<br />
tuottaa yhdistyksen asettaman<br />
haasteen mukaisen yliluonnollisen eli<br />
paranormaalin ilmiön. Paranormaaleiksi<br />
ilmiöiksi luokitellaan kaikki sellaiset, joita<br />
pidetään vallitsevan tieteellisen käsityksen<br />
mukaan luonnonlakien vastaisina.<br />
Tällaisia ovat muun muassa ruumiistapoistuminen,<br />
ennaltatietäminen, telepatia<br />
tai astrologiset tulkinnat. Ilmiön paikkaansapitävyyden<br />
tulee haasteen sääntöjen<br />
mukaan olla kokeellisesti testattava.<br />
Lisäksi Skepsis on luvannut maksaa humanoidistipendin<br />
sille humanoidille eli<br />
avaruusolennolle, joka itse noutaa stipendin<br />
<strong>ja</strong> antaa samalla DNA-näytteen tai<br />
vastaavan.<br />
Ihmisen muistiin on elämän kuluessa tallentunut lukematon määrä<br />
käsityksiä <strong>ja</strong> toimintamalle<strong>ja</strong> erilaisista asioista <strong>ja</strong> tilanteista. Psykologiassa<br />
näitä yksilön muistissa olevia jäsentyneitä tietorakenteita <strong>ja</strong><br />
toimintakokonaisuuksia kutsutaan sisäisiksi malleiksi. Ne virittävät<br />
ennakko-odotuksia tapahtumien todennäköisestä kulusta <strong>ja</strong> siten oh<strong>ja</strong>avat<br />
tarkkaavaisuutta, havaitsemista <strong>ja</strong> muistamista. Ne auttavat<br />
ihmistä paitsi järjestämään <strong>ja</strong> yhdistämään tietoa hallittaviksi <strong>ja</strong> käsitettäviksi<br />
kokonaisuuksiksi, myös valitsemaan kuhunkin tilanteeseen<br />
sopivan toiminnan. Elämän aikana omaksutut mallit aktivoituvat <strong>ja</strong>tkuvasti<br />
vaikuttaen siihen kuvaan, jonka ihminen maailmasta muodostaa.<br />
Kun ihminen suuntautuu johonkin tavoitteeseen, hänen mielessään<br />
syntyy a<strong>ja</strong>tuksia <strong>ja</strong> uskomuksia siitä, onnistuuko toiminta, mitä<br />
onnistumiseen tarvitaan <strong>ja</strong> mitkä asiat siihen vaikuttavat. Nämä käsitykset<br />
ovat sisäisen mallin oh<strong>ja</strong>amia. Ihminen arvioi mallien toimivuutta<br />
sen perusteella, miten niiden oh<strong>ja</strong>ama toiminta onnistuu suhteessa<br />
odotuksiin <strong>ja</strong> tavoitteisiin. Mikäli asiat menevät kuten hän<br />
a<strong>ja</strong>ttelee, voi hän <strong>ja</strong>tkaa toimintaa vakiintuneen sisäisen mallin oh<strong>ja</strong>amana.<br />
Jos taas sisäisen mallin virittämä odotus tai sen oh<strong>ja</strong>ama<br />
toiminta ei vastaa todellisuuteen tai sen vaatimuksiin, joudutaan tarkistamaan<br />
sisäistä mallia sekä tilanteesta että omista onnistumismahdollisuuksista.<br />
Ihmisen tärkeimmät toimintaa, a<strong>ja</strong>ttelua <strong>ja</strong> havaitsemista oh<strong>ja</strong>avat<br />
sisäiset mallit ovat maailmankuva <strong>ja</strong> minäkäsitys. Maailmankuva sisältää<br />
tiivistetyssä muodossa kaiken sen, mitä olemme havainneet <strong>ja</strong><br />
oppineet. Sen perusteella arvioimme <strong>ja</strong> luokittelemme uutta tietoa <strong>ja</strong><br />
uusia havainto<strong>ja</strong>. Minäkäsitykseen liittyvät sisäiset mallit itsestä rakentuvat<br />
varhaislapsuudesta alkaen. Tietojen, taitojen <strong>ja</strong> kokemusten<br />
karttuessa käsitys itsestä muuttuu <strong>ja</strong> jäsentyy. Minäkäsitykseen liittyvät<br />
sisäiset mallit ovat hyvin pysyviä, mutta nekin voivat muuttua<br />
ympäristön antaman palautteen tai ihmisen itsensä tekemän arvion<br />
poh<strong>ja</strong>lta.<br />
Sisäisen mallin tyyppejä ovat toimintamalli, a<strong>ja</strong>ttelumalli <strong>ja</strong> havaitsemismalli.<br />
Toimintamalli kertoo sen, kuinka tulee toimia tutussa tilanteessa,<br />
kuten koulun ruokajonossa. A<strong>ja</strong>ttelumalli on itselle ominainen<br />
tapa tulkinta tilanteita <strong>ja</strong> tunteiden merkityksiä. Havaitsemismalli<br />
oh<strong>ja</strong>a tarkkaavaisuuden suuntautumista <strong>ja</strong> havaitsemista, esimerkiksi<br />
koon <strong>ja</strong> etäisyyden hahmottamiseen liittyviä malle<strong>ja</strong>.<br />
Sillä, että ihmisen toiminta oh<strong>ja</strong>utuu<br />
sisäisten mallien avulla, on sekä<br />
etu<strong>ja</strong> että haitto<strong>ja</strong>. Etuna on<br />
TIEDON<br />
muun muassa se, että koska<br />
ETSINTÄ<br />
osa tarkkaavuus- <strong>ja</strong><br />
havaintotoiminnoista<br />
sekä toiminnanoh<strong>ja</strong>uksesta<br />
automatisoituu<br />
sisäisten mallien<br />
avulla, ihmisen<br />
HAVAINNOT<br />
SISÄINEN<br />
kognitiivista kapasiteettia<br />
vapautuu<br />
YMPÄRISTÖSTÄ<br />
MALLI<br />
prosessoimaan<br />
uusien asioiden<br />
vaatimuksia.<br />
Sisäisten mallien<br />
haittana on se, että varhain<br />
muodostuneita tai vakiintuneita<br />
malle<strong>ja</strong> on vaikea muuttaa, vaikka ne havaittaisiinkin ei-tarkoituksenmukaisiksi.<br />
Vahva sisäinen malli estää myös näkemästä tilanteissa<br />
uusia luovia ratkaisu<strong>ja</strong>.<br />
suuntaa<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
valikoint<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
muutaa<br />
18 | MODUULI 1
TIETEELLINEN, EPÄTIETEELLINEN,<br />
MAAGINEN JA USKONNOLLINEN AJATTELU<br />
Maailmankuvalla tarkoitetaan ihmisen omaksumien, todellisuutta<br />
koskevien käsitysten joukkoa. Maailmankuva voi olla<br />
• tieteellinen, jos maailmankuvaan sisältyvät väitteet perustuvat<br />
tieteellisin menetelmin hankittuun <strong>ja</strong> perusteltuun tietoon sekä<br />
ovat tosia tiedeyhteisön vallitsevan käsityksen mukaan.<br />
Tieteellinen maailmankuva ei koskaan ole täydellinen, koska aina<br />
on kysymyksiä, joihin ei ole löydetty tieteen menetelmien avulla<br />
vastauksia. Tiede <strong>ja</strong> sen myötä tieteellinen maailmankuva<br />
kuitenkin kehittyvät, kun tieteen avulla löydetään entistä<br />
tarkempia <strong>ja</strong> paremmin todellisuutta selittäviä käsityksiä.<br />
• arkikokemukseen perustuva, jos maailmankuvan perustana ovat<br />
ihmisen omat käsitykset <strong>ja</strong> havainnot itsestä <strong>ja</strong> maailmasta<br />
• epätieteellinen, jos maailmankuva sisältää tieteellisesti<br />
epäpätevää eli tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa<br />
olevaa a<strong>ja</strong>ttelua. Vaikka tiede ei voi antaa varmo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> lopullisia<br />
vastauksia maailmaa koskeviin kysymyksiin, on järkiperäistä<br />
omaksua tieteiden hankkimat tulokset maailmankuvan perustaksi,<br />
koska ne on saavutettu kriittisen a<strong>ja</strong>ttelun <strong>ja</strong> julkisen prosessin<br />
avulla. Epätieteellinen a<strong>ja</strong>ttelu voi esiintyä tieteellisenä, vaikkei se<br />
täyttäisikään tieteellisyyden vaatimuksia. Tällaista a<strong>ja</strong>ttelua<br />
kutsutaan pseudotieteelliseksi.<br />
• maaginen, jos maailmankuva perustuu taikauskoisiin käsityksiin.<br />
Maagiset maailmankuvaan sisältyvät uskomukset, kuten usko<br />
kohtaloon tai hyvää onnea tuoviin rituaaleihin, eivät välttämättä<br />
edusta mitään tiettyä <strong>uskonto</strong>a. Noin joka kuudes suomalainen<br />
uskoo horoskooppeihin, <strong>ja</strong> monet muutkin lukevat oman<br />
horoskooppinsa säännöllisesti. Nämä a<strong>ja</strong>tukset edustavat<br />
maailmankuvaan kuuluvia maagisia uskomuksia.<br />
• uskonnollinen, jos maailmankuvaan sisältyy sellaisia käsityksiä,<br />
jotka perustuvat uskonnon oppeihin. Uskonnollinen a<strong>ja</strong>ttelu on<br />
epätieteellistä silloin, kun tieteen tutkimustuloksia kiistetään<br />
uskonnollisin perustein. Esimerkkinä tästä on Raamatun<br />
teksteistä kreationistisia käsityksiä esittävien kristittyjen käsitys<br />
siitä, että maapallo on vain 6 000 vuotta vanha.<br />
Uskontotieteilijä Helena Helve on tutkinut Suomessa nuorten<br />
maailmankuvaa pääkaupunkiseudun erään lähiön nuoriin keskittyvässä<br />
seurantatutkimuksessa. Helve erotteli tutkimuksen perusteella,<br />
että nuorten maailmankuvia ovat uskonnollinen, maagis-metafyysinen,<br />
tieteellinen <strong>ja</strong> joukkotiedotusvälineiden luoma maailmankuva.<br />
Nuorten maailmankuvat eivät olleet Helven tutkimuksen mukaan<br />
selvä ra<strong>ja</strong>isia, vaan ne olivat useimmiten monikerroksisia <strong>ja</strong><br />
sekoit tuneita.<br />
TULEVAISUUDENKUVAT<br />
JA TUELVAISUUS<br />
Suomalaisessa kyselyssä nuoria pyydettiin<br />
luettelemaan asioita, jotka huolestuttavat<br />
heitä tulevaisuuteen liittyen Suomessa<br />
tai globaalisti. Nuoria huolestuttavat sekä<br />
globaalit että suomalaiseen yhteiskuntaan<br />
liittyvät kysymykset. Yleisin huolenaihe on<br />
ilmastonmuutos, joka oli esillä lähes<br />
puolessa vastauksista. Muita globaale<strong>ja</strong><br />
huolenaiheita ovat sodan <strong>ja</strong> terrorismin<br />
uhka, ympäristökysymykset yleisesti,<br />
nälänhädät <strong>ja</strong> kehitysmaiden ongelmat.<br />
Nuorten pohtimia kotimaan epäkohtia ovat<br />
taloudelliset kysymykset <strong>ja</strong> työttömyys,<br />
tasa-arvokysymykset, väkivalta, kiusaaminen,<br />
nuorten hyvinvointi <strong>ja</strong> syrjintä.<br />
Vastaajista noin viidennes ilmoitti pyrkineensä<br />
vaikuttamaan esiin nostamiinsa<br />
huolenaiheisiin. Kolmannes oli tehnyt<br />
elämäntapamuutoksia <strong>ja</strong> valinto<strong>ja</strong> paremman<br />
maailman saavuttamiseksi, kuten<br />
valinto<strong>ja</strong> eettisen kuluttamisen puolesta.<br />
Vastaa<strong>ja</strong>t kokivat, että heillä on mahdollisuus<br />
vaikuttaa omaan elinympäristöönsä.<br />
Globaalit ongelmat koettiin niin suuriksi,<br />
että niihin oli vaikea vaikuttaa, vaikka ne<br />
myös aiheuttivat eniten huolta.<br />
Tulevaisuudentutki<strong>ja</strong> Anita Rubin on<br />
erottanut tulevaisuudenkuvan <strong>ja</strong> tulevaisuuskuvan<br />
käsitteet toisistaan. Tulevaisuudenkuva<br />
on Rubinin mukaan mielen<br />
rakennelma, joka voi sisältää uskomuksiin,<br />
toiveisiin tai pelkoihin poh<strong>ja</strong>utuvia käsityksiä<br />
mahdollisesta tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuva<br />
tarkoittaa Rubinin mukaan<br />
tietoisesti rakennettu<strong>ja</strong> kuvia jostakin<br />
vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta. Tulevaisuuden<br />
tietoisen kuvittelemisen kohteena<br />
on vielä toteutumaton mutta mahdollinen<br />
tulevaisuus. Tulevaisuuskuvat voivat sisältää<br />
mahdollisia tai mahdottomia, toivottu<strong>ja</strong><br />
tai ei-toivottu<strong>ja</strong> sekä todennäköisiä tai<br />
epätodennäköisiä kuvia tulevaisuudesta.<br />
Tulevaisuuskuvat vaikuttavat sekä yksilöiden<br />
että yhteisöjen tulevaisuutta koskeviin<br />
tavoitteisiin, suunnitelmiin <strong>ja</strong> valintoihin.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Keskia<strong>ja</strong>n kirkkojen räystäillä oli fantasiahahmo<strong>ja</strong>,<br />
gargoile<strong>ja</strong>. Ne kuvaavat osaltaan keskia<strong>ja</strong>n<br />
ihmisten maailmankuvaa, johon liittyi kristinuskon<br />
lisäksi aineksia vanhoista kansanuskomuksista.<br />
Mitkä asiat ovat mahdollisia, toivottavia <strong>ja</strong><br />
todennäköisiä sinun tulevaisuus kuvissasi?<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
IHMISEN YRITYS YMMÄRTÄÄ MAAILMAA | 19
1.2<br />
uskonnon määrittely // haasteet // muuttuva ilmiö // <strong>uskonto</strong>jen yhteiset<br />
piirteet // yliluonnollinen // teismi // monoteismi // polyteismi // panteismi //<br />
ateismi // pyhä // oppi // normi // pyhä kir<strong>ja</strong> // perimmäiset kysymykset //<br />
yhteisöllisyys // symbolit // myytit // myyttien lajit // rituaalit // riitit //<br />
riittien pääluokat // uskonnon ulottuvuudet<br />
Uskonto ilmiönä<br />
MÄÄRITTELYN HAASTEITA<br />
Uskonnon määrittely tarkasti on vaikeaa. Monet<br />
tutki<strong>ja</strong>t ovat yrittäneet muotoilla niin sanottua sanakir<strong>ja</strong>määritelmää<br />
eli lyhyttä kattavaa määritelmää,<br />
joka huomioisi kaikkien erilaisten <strong>uskonto</strong>perinteiden<br />
moninaiset piirteet <strong>ja</strong> samalla onnistuisi erottamaan<br />
uskonnon muista kulttuurin osatekijöistä.<br />
Tällaiset määritelmät rakentuvat tietyille ennakkooletuksille<br />
eli teorioille siitä, mikä uskonnossa on keskeistä.<br />
Näiden eri teoriataustojen perusteella laadittujen<br />
uskonnon määritelmien ongelma on siinä, että<br />
eri teorioista käsin tarkasteltuna uskonnon keskeiset<br />
piirteet näyttäytyvät hyvin erilaisina <strong>ja</strong> tämän myötä<br />
uskonnon määritelmissä painottuvat erilaiset asiat.<br />
Uskonnon määrittelyn vaikeudessa on sama ongelma<br />
kuin kulttuurin tai taiteen kaikenkattavan määritelmän<br />
laatimisessa. Määrittely-yritys laajenee helposti<br />
valtavan laa<strong>ja</strong>ksi, kun siihen yritetään sisällyttää<br />
kaikkien <strong>uskonto</strong>jen kaikki mahdolliset piirteet.<br />
Tällöin lopputulokseksi syntyy määritelmä, joka kattaa<br />
koko inhimillisen kulttuurin, eikä se siten enää<br />
kohdennu pelkästään <strong>uskonto</strong>on.<br />
Uskonnon määrittelyn tekee haastavaksi se, että<br />
maailman eri <strong>uskonto</strong>jen opit <strong>ja</strong> uskonnon harjoittamisen<br />
opit <strong>ja</strong> perinteet sekä niiden taustalla oleva<br />
maailmankuva poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi<br />
yliluonnollisuus voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita<br />
läntisessä kristillisyydessä, Afrikan perinteisissä heimouskonnoissa<br />
<strong>ja</strong> aasialaisessa buddhalaisuudessa.<br />
Uskonnolliset maailmankatsomukset ovat myös <strong>ja</strong>tkuvasti<br />
muuttuvia ilmiöitä. Uskonnontutki<strong>ja</strong>t ovat<br />
kuitenkin löytäneet myös eri uskonnoille yhteisiä<br />
piirteitä. Näiden tunnistamisen avulla voidaan tarkastella<br />
sitä, millainen ilmiö <strong>uskonto</strong> on.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
USKONTOJEN OMINAISIA PIIRTEITÄ<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Uskonto on maailmankatsomus, jossa uskotaan yliluonnolliseen<br />
eli transsendenssiin. Yliluonnollinen<br />
tarkoittaa jotakin sellaista, mitä ei voida selittää<br />
järjellä eikä luonnontieteiden havaintojen avulla.<br />
Uskontoihin sisältyy myös a<strong>ja</strong>tus siitä, että yliluonnollinen<br />
voima voi vaikuttaa ihmisen elämään <strong>ja</strong> maailman<br />
tapahtumiin <strong>ja</strong> että ihminen voi olla vuorovaikutuksessa<br />
yliluonnollisen kanssa. Maailmankatsomukset,<br />
joissa yliluonnolliseen ei uskota, ovat siten uskonnottomia<br />
maailmankatsomuksia.<br />
Yliluonnollinen taho tai voima selitetään uskonnoissa<br />
usein käsitteellä jumala, eli tällaiset uskonnot<br />
ovat teistisiä. Teismi tarkoittaa käsitystä siitä, että<br />
jumala (tai jumalia) on ylipäänsä olemassa. Käsite on<br />
johdettu kreikan kielen jumalaa tarkoittavasta sanasta<br />
theos. Teismiin sisältyy a<strong>ja</strong>tus, että tuonpuoleinen<br />
jumala (tai jumalat) on luonut maailman <strong>ja</strong> ylläpitää<br />
sitä. Siinä katsotaan, että jumala on persoonallinen<br />
olento, jolla on oma tahto <strong>ja</strong> pyrkimyksiä.<br />
Monoteismi tarkoittaa uskoa yhteen jumalaan tai<br />
jumaluuteen (esim. kristinusko <strong>ja</strong> islam). Polyteismin<br />
mukaan jumalia on useita. Hindulaisuus on tyypillinen<br />
polyteistinen <strong>uskonto</strong>. Panteismin mukaan<br />
kaikki on saman jumaluuden ilmentymää (esim.<br />
luonto on jumalallinen).<br />
Uskontoihin liittyy pyhiksi kutsuttu<strong>ja</strong> asioita. Pyhä<br />
tarkoittaa jotakin arvokkaaksi koettua, kunnioitusta<br />
herättävää <strong>ja</strong> suojeltavaa asiaa. Uskonnollinen yhteisö<br />
määrittää sen, mitä pidetään pyhänä. Pyhäksi käsitetyn<br />
asian kohtaamiseen liittyy uskonnon perinteessä<br />
eli traditiossa määrättyjä käyttäytymissääntöjä.<br />
Tyypillisiä pyhiä asioita uskonnoissa ovat esimerkiksi<br />
jumalan nimi, uskonnolle tärkeät paikat <strong>ja</strong> uskonnon<br />
perustana oleva tekstikokoelma, esimerkiksi<br />
Raamattu tai Koraani. Uskonnon rituaale<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> palvontameno<strong>ja</strong><br />
suorittavien ihmisten, kuten pappien,<br />
velvollisuutena on pitää huolta pyhän arvostamisesta<br />
<strong>ja</strong> asemasta yhteisössä. Monissa uskonnoissa erikoisia<br />
luonnonkohteita pidetään pyhänä, kuten Japanin<br />
shintolaisuudessa Fuji-vuorta. Uskonnon harjoittamista<br />
varten on myös rakennettu kokoontumispaikko<strong>ja</strong>,<br />
kuten kirkko<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> temppeleitä. Niissä<br />
usein säilytetään <strong>uskonto</strong>on liittyviä pyhiä esineitä.<br />
Jokaisella uskonnolla on oppi, johon usko perustuu.<br />
Oppi tarkoittaa uskomuksia jumalasta tai jumalista,<br />
kuolemanjälkeisestä elämästä sekä oikeista<br />
<strong>ja</strong> vääristä teoista sekä uskonnon vaatimia elämän-<br />
20 | MODUULI 1
ESIMERKKEJÄ PYHINÄ PIDETYISTÄ ASIOISTA<br />
– yliluonnolliset <strong>ja</strong> selittämättömät ilmiöt<br />
– erikoiset luonnonkohteet<br />
– uskonnon kannalta erityiset esineet<br />
– uskonnolle merkittävä rakennus<br />
– a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso<br />
– pyhänä pidetty tekstikokoelma<br />
– sana, äänne, laulu <strong>ja</strong> jumaluuden nimi<br />
– uskonnon perusta<strong>ja</strong> tai muut erityisenä pidetyt<br />
ihmiset<br />
tapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> palvonnan muoto<strong>ja</strong>. Oppiin liittyy norme<strong>ja</strong><br />
eli vaatimuksia uskonnon mukaan oikeanlaisesta toiminnasta.<br />
Osassa <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> oppi on koottu uskonnon<br />
pyhiin kirjoihin. Joillakin uskonnoilla ei ole kirjoitettua<br />
oppia, vaan niissä oppi välitetään seuraavalle<br />
sukupolvelle suullisina kertomuksina.<br />
Uskonnot antavat vastauksia ihmisen niin sanottuihin<br />
perimmäisiin kysymyksiin, joiden avulla<br />
ihmiset pohtivat oman elämänsä tarkoitusta <strong>ja</strong> maailmankaikkeutta.<br />
Miksi olen olemassa? Miten tulisi<br />
elää? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Näihin kysymyksiin<br />
vastaaminen ei ole vain <strong>uskonto</strong>jen ominaisuus,<br />
vaan kaikki elämänkatsomukset vastaavat jollain<br />
tavalla näihin kysymyksiin. Uskontojen vastauksissa<br />
korostuvat ihmisen <strong>ja</strong> yliluonnollisen välinen<br />
vuorovaikutus.<br />
Uskontoa harjoitetaan usein yhdessä muiden ihmisten<br />
kanssa. Tämä <strong>uskonto</strong>jen yhteisöllinen piirre näkyy<br />
erityisesti erilaisissa juhlissa. Kaikissa uskonnoissa<br />
on niiden oppiin liittyviä juhla-aiko<strong>ja</strong>. Suomessa<br />
pääsiäinen <strong>ja</strong> joulu ovat esimerkkejä kristinuskon<br />
oppiin <strong>ja</strong> perinteeseen liittyvistä juhlista. Vaikka<br />
monille kristityiksi rekisteröityneille juhlan sisältö<br />
ei ole omakohtaisesti tärkeä, rytmittää evankelis-luterilaisen<br />
kirkon kirkkovuosi vuoden kulkua. Monet kristilliset<br />
juhlapäivät ovat Euroopassa edelleen yleisiä<br />
vapaapäiviä.<br />
Symbolit ovat merkkejä, joilla on uskonnon harjoitta<strong>ja</strong>lle<br />
tärkeä merkitys. Niitä on esillä uskonnon<br />
pyhien paikkojen <strong>ja</strong> rakennusten lisäksi esimerkiksi<br />
ihmisten käyttämissä koruissa, kotona pidettävissä<br />
esineissä <strong>ja</strong> myös valtioiden lipuissa. Monet alku<strong>ja</strong>an<br />
uskonnolliset symbolit rikastuttavat kulttuuria myös<br />
taiteen eri muodoissa.<br />
MYYTIT<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Myytit ovat kertomuksia, joilla selitetään esimerkiksi<br />
maailman syntyä tai perimmäisiä kysymyksiä,<br />
kuten kärsimyksen <strong>ja</strong> pahuuden syytä <strong>ja</strong> olemusta.<br />
Myytit ovat uskonnoille tyypillinen tapa selittää<br />
maailman ilmiöitä, <strong>ja</strong> eri <strong>uskonto</strong>jen myytit käsittelevät<br />
olemassaolon peruskysymyksiä. Myytteihin<br />
liittyvät yhteiset rituaalit liittävät yksilön yhteisön <strong>ja</strong><br />
ympäröivän kulttuurin jäseneksi.<br />
Myytit voivat olla myös maallisia, kuten myytti<br />
kansakunnan alkuperästä. Tällöin ne liittyvät yhteisön<br />
tai kansakunnan identiteettiin, <strong>ja</strong> niiden avulla<br />
voidaan perustella tietyn etnisen ryhmän tai uskonnon<br />
tai kulttuurin olemassaoloa. Joskus myyttien avulla<br />
voidaan yrittää oikeuttaa myös erilaisia moraalikäsityksiä,<br />
esimerkiksi ruoka- tai pukeutumissääntöjä tai<br />
joskus jopa väkivallan <strong>ja</strong> sodan oikeutusta.<br />
Myyttejä luokitellaan eri alalajeihin. Niitä ovat<br />
luomis- tai maailmanloppumyytit (esimerkiksi<br />
skandinaavien Ragnarök), syntymyytit (esimerkiksi<br />
kansakunnan syntyyn liittyvät tapahtumat), jumalmyytit<br />
(esimerkiksi hindujen Veda-kirjoissa) <strong>ja</strong> käsittämättömiä<br />
asioita selittäviin myytteihin (esimerkiksi<br />
pahuuden alkuperää selittävä Pandoran lipas<br />
-myytti tai Raamatun syntiinlankeemuskertomus).<br />
Myytit ovat tarjonneet muinaisissa kulttuureissa<br />
vastauksia ihmisten tarpeeseen selittää <strong>ja</strong> ymmärtää<br />
maailmaa, <strong>ja</strong> maailmansyntymyytit ovat <strong>uskonto</strong>jen<br />
tyypillisimpiä myyttejä. Maailmansyntymyytit ovat<br />
kehittyneet aikana, jolloin ihmisillä ei ollut nykya<strong>ja</strong>n<br />
tapaan tieteellisesti tutkittua tietoa maailman synnystä.<br />
Ihmiset voivat yhä nykypäivänä saada turvallisuuden<br />
tunnetta <strong>uskonto</strong>jen myyteistä etenkin niissä<br />
kysymyksissä, joihin tieteiden ei koeta antavan riittävää<br />
vastausta. Tyypillinen esimerkki on kysymys<br />
kuolemasta <strong>ja</strong> sen mysteeristä. Uskonnon tai kulttuurin<br />
myyttinen kertomus voi tarjota lohtua, toivoa<br />
<strong>ja</strong> kokemusta turvallisuudesta niin kuolevalle ihmiselle<br />
kuin hänen läheisilleenkin.<br />
Myyttinen maailmankuva ei enää ole vallitseva<br />
maailmanselitys korkean koulutuksen maissa. Myytit<br />
vaikuttavat kuitenkin edelleen kulttuuriin niin<br />
sanotuissa syvärakenteissa kertomuksina, joiden<br />
merkitykset ovat tuttu<strong>ja</strong> saman kulttuurin <strong>ja</strong>kaville<br />
ihmisille. Myyttiset selitykset vaikkapa oman kansakunnan<br />
merkityksestä välittyvät asenteissa <strong>ja</strong><br />
a<strong>ja</strong>ttelutavoissa seuraaville sukupolville. Myyttejä<br />
käytetään esimerkiksi mainonnassa, kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
sekä elokuvien <strong>ja</strong> pelien aiheina. Myyttejä käytetään<br />
joskus myös politiikan välineinä, kun myyttien avulla<br />
vahvistetaan kansallistunnetta eli nationalismia.<br />
RIITIT JA RITUAALIT<br />
Rituaalit ovat olennainen osa <strong>uskonto</strong>jen harjoittamista.<br />
Ne ovat teko<strong>ja</strong> tai tapahtumasarjo<strong>ja</strong>, jotka<br />
toistuvat vakiintuneen kaavan <strong>ja</strong> järjestyksen mukaan.<br />
Esimerkiksi ehtoollisen nauttiminen kirkossa<br />
on yksi kristillisistä rituaaleista. Rituaalin voi toteuttaa<br />
tai siihen voi osallistua yksin tai yhdessä muiden<br />
kanssa. Monet uskonnolliset rituaalit liittyvät elämän-<br />
USKONTO ILMIÖNÄ | 21
Suomessa antropologian opetuksessa on painottunut<br />
kulttuurien vertaileva tutkimus.<br />
arkeologia: tieteenala, joka tutkii muinaisia kulttuure<strong>ja</strong><br />
esimerkiksi kaivausten avulla<br />
autonomisuus: tieteellisen tutkimuksen kriteerinä<br />
autonomisuus tarkoittaa sitä, että ulkopuoliset asiat tai<br />
tahot eivät vaikuta tutkimuksen tulokseen<br />
dogmatiikka: systemaattisen teologian alaan liittyvä<br />
oppiaine, joka käsittelee kristinuskon oppia.<br />
dualismi: oppi maailmaa hallitsevasta kahdesta voimasta<br />
eksegetiikka: Tieteellinen raamatuntutkimus. Teologinen<br />
oppiaine, jonka kiinnostuksen kohteina ovat raamatuntekstit.<br />
Tavoitteena on muun muassa löytää<br />
mahdollisimman alkuperäinen muoto Raamatun<br />
teksteistä. Siinä hyödynnetään esimerkiksi arkeologiaa<br />
<strong>ja</strong> kielitieteitä.<br />
eletty <strong>uskonto</strong>: <strong>uskonto</strong>tieteen käsite, jonka sisältö on<br />
ihmisen luontaisessa elinpiirissään harjoittama<br />
<strong>uskonto</strong>, eli <strong>uskonto</strong>ihin liittyvät käytänteet<br />
empiirinen: kokemuspoh<strong>ja</strong>inen, kokemukseen perustuva<br />
etnografinen tutkimus: etnografinen tutkimus tarkoittaa<br />
erityisesti kenttätyön havaintojen perusteella kerättyä<br />
informaatiota<br />
fakta: tosiseikka, yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta<br />
riippumaton asia<br />
informaatio: Tieto on informaatiota, mutta kaikki<br />
informaa tio ei ole tietoa. Tieto <strong>ja</strong> informaatio ovat siis<br />
kaksi eri asiaa.<br />
irrationaalinen: järjenvastainen.<br />
kenttätutkimus: empiirisiin (kokemusperäisiin) tieteisiin<br />
liittyvä tutkimusmenetelmä, jossa tutki<strong>ja</strong> menee<br />
tutkittavan yhteisön keskelle <strong>ja</strong> tekee havainto<strong>ja</strong><br />
yhteisön toiminnasta.<br />
kirkkohistoria: teologinen oppiaine, joka tutkii kristillisten<br />
kirkkojen historiaa<br />
kognitiivinen: psykologiassa käytetty käsite, joka<br />
tarkoittaa tiedon käsittelyyn <strong>ja</strong> tietoon liittyvää<br />
kognitiivinen uskonnontutkimus: Uskonnontutkimuksen<br />
suuntaus, joka tutkii <strong>uskonto</strong>a ihmismielen toiminnan<br />
<strong>ja</strong> rakenteiden näkökulmasta. Kognitiivisen<br />
näkemyksen mukaan <strong>uskonto</strong> on ihmismielelle<br />
tyypillinen <strong>ja</strong> yleinen ilmiö, jossa on kaikille<br />
kulttuureille yhteisiä piirteitä. Kognitiivinen<br />
uskonnontutkimus hyödyntää tutkimuksessaan<br />
erityisesti kognitiotiedettä <strong>ja</strong> kognitiivista psykologiaa.<br />
käytännöllinen teologia: teologinen oppiaine, jonka<br />
tutkimuskohteena on kirkkojen <strong>ja</strong> kristillisten<br />
yhteisöjen toiminta.<br />
monismi: A<strong>ja</strong>ttelumalli, jonka mukaan on vain yksi<br />
todellisuuden perusrakenne. Olevaisuus perustuu<br />
tämän mukaan yhteen perusperiaatteeseen, toisin<br />
kuin dualismissa (kaksi perusperiaatetta), tai<br />
pluralismissa (useita perusperiaatteita).<br />
objektiivisuus: tosiasioiden (faktojen) tai arvojen sanotaan<br />
olevan objektiivisia, jos ne ovat yksilöllisistä<br />
mielipiteistä riippumattomia.<br />
poikkitieteellisyys: näkökulma, jossa otetaan huomioon<br />
useiden eri tieteenalojen perusteluita<br />
rationaalinen: Järkeen perustuva, järkiperäinen.<br />
Rationaalisuus on yksi tieteellisen tutkimuksen<br />
kriteereistä.<br />
relativismi: käsitys, jonka mukaan tieto, arvot, normit,<br />
oikeudenmukaisuus tai moraalisesti hyvä ovat<br />
suhteellisia <strong>ja</strong> kulttuurisia käsitteitä, eikä niitä voi siis<br />
arvioida yhteisillä kriteereillä.<br />
sanainspiraatio-oppi: oppi, jonka mukaan pyhä teksti,<br />
esimerkiksi raamatunteksti, on sanasta sanaan<br />
Jumalan sanelema <strong>ja</strong> inspiroima<br />
sosiologia: Sosiologia on tieteenala, jonka kiinnostuksen<br />
kohteita ovat muun muassa yhteiskunnalliset<br />
rakenteet, niiden muuttuminen sekä ihmisten välinen<br />
vuorovaikutus. Sosiologiassa yhteiskunta nähdään<br />
sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvana eli<br />
konstruoituvana. Nykyinen yhteiskuntajärjestelmä on<br />
monimutkainen <strong>ja</strong> sen ymmärtäminen on vaikeaa.<br />
Sosiologiassa pyritään tekemään näitä monimutkaisia<br />
rakenteita <strong>ja</strong> muutoksia ymmärrettäväksi.<br />
subjektiivisuus: arvojen <strong>ja</strong> tiedon sanotaan olevan<br />
subjektiivista, jos ne ovat vain yhden ihmisen<br />
omaksumia.<br />
systemaattinen teologia: teologian osa-alue, jonka<br />
tutkimuskohteena on kristinuskon oppi <strong>ja</strong><br />
uskonnollinen a<strong>ja</strong>ttelu<br />
teoria: todennäköinen malli siitä, miten asiat ovat<br />
tieto: perinteisen määritelmän mukaan tieto on hyvin<br />
perusteltu tosi uskomus. Tieto <strong>ja</strong> informaatio ovat eri<br />
asioita, sillä tieto edellyttää tietävän subjektin.<br />
tiede: Tieteen harjoittaminen eli tieteellinen tutkimus on<br />
järjestelmällistä <strong>ja</strong> järkiperäistä uuden tiedon<br />
hankintaa. Tieteen tehtävänä on selittää ympäröivää<br />
maailmaa <strong>ja</strong> sen ilmiöitä.<br />
tieteellisen tutkimuksen alo<strong>ja</strong>: luonnontieteet (esim.<br />
kemia <strong>ja</strong> fysiikka), humanistiset tieteet (esim. teologia<br />
<strong>ja</strong> historia) <strong>ja</strong> yhteiskuntatieteet (esim. sosiologia <strong>ja</strong><br />
valtiotiede)<br />
tieteen edistyvyys: tiede kor<strong>ja</strong>a itseään, kun uudet<br />
paremmat teoriat korvaavat vanhat<br />
tieteen julkisuusperiaate: tutkimusmenetelmät <strong>ja</strong><br />
tutkimustulokset esitetään julkisesti, jotta niihin<br />
voidaan esittää kritiikkiä <strong>ja</strong> niitä voidaan argumentoida<br />
puolesta tai vastaan tieteellisillä perusteilla<br />
uskonnon avoin määritelmä: Nykyään monien tutkijoiden<br />
mukaan on kenties mahdotonta löytää kaikkia<br />
<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kattavaa määritelmää. Esimerkkinä<br />
<strong>uskonto</strong>jen perinteisten määritelmien ongelmallisuudesta<br />
on buddhalaisuus. Se on yksi maailmanuskonnoista,<br />
mutta sen perinteisessä opissa ei<br />
kuitenkaan ole uskoa yliluonnolliseen. Sitä voidaan<br />
pitää jopa ateistisena <strong>uskonto</strong>na. Sen kansanomaisissa<br />
muodoissa Gautama voi kuitenkin saada<br />
jumalallisen aseman <strong>ja</strong> palvontaa osakseen.<br />
Uskonto on hyvin moninainen ilmiö <strong>ja</strong> on vaikeaa laatia<br />
siitä yleispäteviä määritelmiä. Tutkimuslähtökohtaa,<br />
jossa jokainen tutki<strong>ja</strong> määritte lee uskonnon aina oman<br />
tutkimuskohteensa kautta, nimitetään uskonnon<br />
avoimeksi määritelmäksi. Nykymääritelmät voivat<br />
käyttää myös niin sanottua prototyyppimääritelmää,<br />
jolloin <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> verrataan perusmielikuvaan<br />
uskonnosta. Prototyyppien kautta määriteltäessä<br />
havaitaan, että jotkut uskonnot sopivat perinteiseen<br />
mielikuvaan uskonnoista paremmin kuin toiset.<br />
<strong>uskonto</strong>antropologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka tutkii<br />
usein jonkin yhteisön uskonnollisuutta<br />
<strong>uskonto</strong>ekologia: Uskontoekologiassa tutki<strong>ja</strong>a kiinnostaa<br />
se, mitkä ympäristötekijät ovat vaikuttaneet uskonnon<br />
syntyyn. Toisaalta uskonnon ekologista tutkimusta<br />
tekevää tutki<strong>ja</strong>a voi kiinnostaa se, miten uskonnollisin<br />
tavoin <strong>ja</strong> uskomuksin pyritään ylläpitämään <strong>ja</strong><br />
muokkaamaan ympäristöä. Perinteisesti on tutkittu<br />
esimerkiksi varhaiskantaisten <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> <strong>ja</strong> niiden<br />
vuorovaikutusta luonnon ympäristön kanssa.<br />
Uudemmissa tutkimuksissa on oltu kiinnostuneita<br />
muun muassa eri uskonnollisten yhteisöjen<br />
suhtautumisesta ympäristöongelmiin.<br />
<strong>uskonto</strong>historia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, jonka kohteena<br />
on <strong>uskonto</strong>jen syntyminen <strong>ja</strong> kehittyminen<br />
<strong>uskonto</strong>psykologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka tutkii<br />
yksilön uskonnollisia kokemuksia<br />
<strong>uskonto</strong>sosiologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka<br />
tarkastelee <strong>uskonto</strong>a yhteisön näkökulmasta<br />
<strong>uskonto</strong>tiede: Tieteenala, joka tutkii <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> tieteellisillä<br />
menetelmillä. Uskontotiede on usein vertailevaa<br />
<strong>uskonto</strong>jen tutkimusta. Vertaileva <strong>uskonto</strong>tiede tutkii<br />
<strong>uskonto</strong>jen yhteisiä <strong>ja</strong> toisistaan eroavia piirteitä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
52 | MODUULI 1
3<br />
Lähi-idän uskonnot // juutalaisuus // kristinusko // islam // Abrahamin perilliset<br />
// <strong>uskonto</strong>perhe // yhteiset juuret // Hedelmällinen puolikuu // varhaiset<br />
korkeakulttuurit eli sivilisaatiot // Mesopotamian <strong>ja</strong> Egyptin kulttuurien vaikutus<br />
// hellenismin vaikutus kristinuskoon // mysteeriuskonnot // apologia //<br />
monoteismi // Jahve, Jumala, Allah // kristinuskon kolminaisuusoppi //<br />
lineaarinen aikakäsitys // kir<strong>ja</strong><strong>uskonto</strong> // heprealainen Raamattu eli Takak //<br />
Raamattu // Koraani // profeetat // Jerusalemin merkitys // pyhäpäivä<br />
Abrahamin perilliset<br />
ABRAHAMIN PERILLISET<br />
Lähi-idän uskonnot – juutalaisuus, kristinusko<br />
<strong>ja</strong> islam – eivät ole kolme täysin erillistä <strong>uskonto</strong>a,<br />
vaan pikemminkin ne muodostavat <strong>ja</strong>tkumon <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>perheen.<br />
Juutalaisuus muotoutui ensin, sitten<br />
kehittyi kristinusko <strong>ja</strong> viimeisenä islam, joka otti<br />
vaikutteita edeltäjistään. Erityisesti Abraham yhdistää<br />
juutalaisuutta, kristinuskoa <strong>ja</strong> islamia, <strong>ja</strong> siksi<br />
näitä <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kutsutaan Abrahamin perillisiksi.<br />
Juutalaisuudessa Abraham tekee liiton Jumalan<br />
kanssa <strong>ja</strong> on koko kansan kantaisä, kristinuskossa<br />
Abrahamia pidetään lu<strong>ja</strong>n uskon esikuvana <strong>ja</strong> islamissa<br />
Abrahamia pidetään yhtenä Allahin profeetoista.<br />
Yhdistävien tekijöiden lisäksi näillä uskonnoilla<br />
on myös merkittäviä ero<strong>ja</strong> keskenään. Juutalaisuuden<br />
omaleimaisuutta tarkastellaan luvussa 4 <strong>ja</strong><br />
islamin identiteettiä luvussa 5. <strong>Lukion</strong> uskonnon<br />
kurssi 2 keskittyy kokonaisuudessaan kristinuskoon.<br />
Välimeri<br />
LÄHI-IDÄN USKONTOJEN YHTEISET JUURET<br />
Juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin juuret ovat<br />
Lähi-idän <strong>ja</strong> Euroopan alueella kehittyneissä kulttuureissa<br />
<strong>ja</strong> niiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.<br />
Ihminen asettui jo neoliittisena aikakautena noin<br />
10 000 vuotta sitten Lähi-idän alueella niin kutsutun<br />
Hedelmällisen puolikuun alueella pysyviin asutuksiin<br />
viljelemään maata <strong>ja</strong> hoitamaan kar<strong>ja</strong>a. Tämä<br />
alue ulottuu Niilin suistosta Eufratin <strong>ja</strong> Tigrisin väliselle<br />
alueelle saakka, <strong>ja</strong> sen jokilaaksoissa voitiin<br />
kastelukanavien ansiosta viljellä maata. Varhaiset<br />
korkeakulttuurit eli sivilisaatiot kehittyivät, kun<br />
pysyvän asutuksen myötä syntyi asutuskeskuksia,<br />
joiden asukasmäärät alkoivat kasvaa. Varhaisin korkeakulttuuri<br />
oli Mesopotamiassa nykyisen Etelä-<br />
Irakin alueella syntynyt Sumerin kulttuuri. Sumerilainen<br />
kulttuuri vaikutti noin 3500–2000 eKr. Tätä<br />
seurasivat muun muassa Assyrian (n. 2000–700 eKr.)<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
EGYPTI<br />
Niili<br />
ANATOLIA<br />
ASSYRIA<br />
MESOPOTAMIA<br />
Eufrat<br />
BABYLONIA<br />
• Ninive<br />
• Assur<br />
Tigris<br />
Kaspianmeri<br />
Babylon •<br />
•Kish<br />
AKKADI<br />
• Lagash SUMER<br />
Uruk •<br />
Ur •<br />
PERSIA<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Persianlahti<br />
Punainenmeri<br />
Hedelmällisen<br />
puolikuun alue<br />
ABRAHAMIN PERILLISET | 53
<strong>ja</strong> Babylonian kulttuurit (n. 1800–500 eKr.). Egyptissä<br />
vallitsi ensin Naqada-kulttuuri noin 3600–3000<br />
eKr. <strong>ja</strong> myöhemmin faaraoiden Egypti dynastioineen<br />
noin 3100–539 eKr.<br />
Varhaiset korkeakulttuurit olivat monella tapaa<br />
kehittyneitä <strong>ja</strong> monimutkaisia yhteiskuntajärjestelmiä.<br />
Niiden tyypillisiä piirteitä olivat ammattien<br />
eriytyminen <strong>ja</strong> työn<strong>ja</strong>ko, yhteiskuntaluokat (hallitsi<strong>ja</strong>,<br />
papisto, sotilaat, virkamiehet, talonpo<strong>ja</strong>t, or<strong>ja</strong>t),<br />
kirjoitustaito (kuvakirjoitus, tavukirjoitus), hallinto<br />
<strong>ja</strong> veronkanto, yhteisesti järjestetty puolustus uhkia<br />
vastaan sekä järjestäytynyt yhtenäinen <strong>uskonto</strong>, johon<br />
kuuluivat temppeli, papisto <strong>ja</strong> palvontamenot.<br />
Mesopotamiassa käytetty sumerien kehittämä nuolenpääkirjoitus<br />
mahdollisti uskonnollisten myyttien<br />
kir<strong>ja</strong>amisen muistiin.<br />
Erityisesti Mesopotamian <strong>ja</strong> Egyptin kulttuurit<br />
vaikuttivat juutalaisuuden kehitykseen, koska<br />
juutalaisuus syntyi alueella, jolla nämä kulttuurit<br />
olivat Lähi-idän alueen valtakulttuure<strong>ja</strong> 3000 eKr.<br />
alkaen. Mesopotamialaisen kir<strong>ja</strong>llisuuden vaikutus<br />
näkyy juutalaisten Raamatun eli kristittyjen Vanhan<br />
testamentin lakiteksteissä, joissa on yhtymäkohtia<br />
mesopotamialaiseen lakikäytäntöön, kuten Hammurabin<br />
lain ”silmä silmästä” -periaatteeseen. Mooseksen<br />
1. kir<strong>ja</strong>ssa kuvattu vedenpaisumus on toisinto<br />
mesopotamialaisesta Gilgamesh-eepoksesta löytyvästä<br />
kertomuksesta. Samoin Jobin kir<strong>ja</strong>n käsittelemät<br />
kysymykset ovat samankaltaisia kuin vanhemmassa<br />
mesopotamialaisessa kertomuksessa niin sanotun<br />
oikeamielisen kärsijän kuvaamat asiat. Tutkimuksissa<br />
on löydetty yhteneväisyyksiä myös Vanhan<br />
testamentin Saarnaa<strong>ja</strong>n kir<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> Gilgamesh-eepoksen<br />
tekstien välillä. Vanhassa testamentissa kuvatuilla<br />
profeetoilla on esikuvansa muinaisen Assyrian<br />
kulttuurin kirjoituksissa.<br />
Zarathustralaisuus syntyi Persiassa nykyisen Iranin<br />
alueella noin 600 eKr. Uskonnon opissa korostui<br />
kahden voiman, hyvän <strong>ja</strong> pahan, vastakkainasettelu.<br />
Pidetään todennäköisenä, että zarathustralaisuuden<br />
vaikutuksesta juutalaisuudessa <strong>ja</strong> siten myös kristinuskossa<br />
<strong>ja</strong> islamissa korostuu vahva dualistinen painotus<br />
hyvän <strong>ja</strong> pahan välillä. Muinaisten Lähi-idän<br />
<strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> kulttuurien vaikutus näkyy edelleen<br />
eurooppalaisessa maailmankuvassa juutalaisuuden<br />
<strong>ja</strong> kristinuskon välityksellä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
HELLENISMIN VAIKUTUS<br />
LÄHI-IDÄN USKONTOIHIN<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Kreikkalaisen kulttuurin vaikutus alkoi kasvaa Lähiidässä<br />
500-luvulla ennen a<strong>ja</strong>nlaskun alkua, kun hellenismi<br />
syntyi kreikkalaisen <strong>ja</strong> itämaisen kulttuurin<br />
sekoittuessa. Hellenistinen aikakausi alkoi Aleksanteri<br />
Suuren kuolemasta (n. 330 eKr.) <strong>ja</strong> loppui Länsi-<br />
Rooman hajoamiseen (400-luvulla jKr.). Uskontoihin<br />
hellenistinen a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso vaikutti siten, että synkretismi<br />
eli <strong>uskonto</strong>jen sekoittuminen lisääntyi. Aleksanteri<br />
Suuren hallintokauden myötä kreikkalaisella<br />
kulttuurilla oli hallitseva asema koko Välimeren<br />
alueella, mikä vaikutti Persian, etruskien <strong>ja</strong> Rooman<br />
kulttuureihin. Persialaiset omaksuivat kreikkalaisilta<br />
lääketieteen, tekniikan <strong>ja</strong> filosofian. Vastavuoroisesti<br />
hellenistiseen kulttuuriin sekoittui itämaisia<br />
vaikutteita.<br />
Kristinuskon alkuaikoina juutalais- <strong>ja</strong> hellenistikristittyjen<br />
välillä käytiin kiisto<strong>ja</strong>. Riidat koskivat<br />
usein juutalaisen uskonnollisen lain noudattamista<br />
<strong>ja</strong> kristinuskon suhdetta. Osa halusi säilyttää uskonnon<br />
juutalaiset juuret, joiden ulkoisena merkkinä pidettiin<br />
poikalasten ympärileikkausta. Hellenismistä<br />
vaikutteita saaneet kristityt, joihin muun muassa<br />
apostoli Paavali kuului, korostivat kristillisen ylösnousemususkon<br />
merkitystä <strong>ja</strong> halusivat irrottautua<br />
juutalaisista juurista. Monet tutki<strong>ja</strong>t ovatkin päätyneet<br />
näkemykseen, että ilman hellenismin vaikutusta<br />
kristinusko olisi jäänyt juutalaisuuden pieneksi<br />
lahkoksi. Irrottautuminen juutalaisista juurista ilmenee<br />
myös siten, että Syyrian pääkaupungissa Antiokiassa<br />
Jeesuksen seuraajia alettiin kutsua kristityiksi<br />
– he eivät enää olleet juutalaisia muiden silmissä.<br />
Kristinuskon maailma laajeni hellenismin ansiosta,<br />
mutta samalla hellenistisen maailman mysteeriuskonnot,<br />
kuten gnostilaisuus, kilpailivat kristinuskon<br />
kanssa käyttämällä samantyyppisiä käsitteitä<br />
omassa opissaan. A<strong>ja</strong>nlaskun ensimmäisinä vuosisatoina<br />
kristinuskon vahvimmat kilpaili<strong>ja</strong>t Rooman<br />
valtakunnassa olivat gnostilaisuuden lisäksi esimerkiksi<br />
mithralaisuus <strong>ja</strong> manikealaisuus. Näillä uskonnoilla<br />
on ollut vaikutusta kristinuskon oppiin <strong>ja</strong> uskontunnustuksiin,<br />
sillä varhaiset kristilliset opetta<strong>ja</strong>t joutuivat<br />
ottamaan niiden opit huomioon omassa opetuksessaan.<br />
Apologetiikka tarkoittaa kristinuskon<br />
järjestelmällistä <strong>ja</strong> rationaalista puolustamista. Kristinuskon<br />
varhaiset teologit hyödynsivät kristinuskon<br />
puolustuksissaan eli apologioissaan kreikkalaisen<br />
filosofian perinnettä <strong>ja</strong> kielen käsitteitä muotoillessaan<br />
kristillisiä oppe<strong>ja</strong>. Hellenistinen tapa a<strong>ja</strong>tella<br />
<strong>ja</strong> ilmaista asioita on syvällä kristinuskon ytimessä,<br />
sillä myös kaikki Uuden testamentin tekstit kirjoitettiin<br />
alun perin hellenismin kielellä eli kreikaksi.<br />
ANTIIKIN KREIKAN FILOSOFISEN<br />
PERINNÖN VAIKUTUS KRISTINUSKOON<br />
JA ISLAMIIN<br />
Islamin syntymisen <strong>ja</strong> nopean leviämisen seurauksena<br />
arabit valloittivat 600-luvun lopulla jkr. Lähi-idän<br />
<strong>ja</strong> Pohjois-Afrikan eli perinteiset juutalaisuuden <strong>ja</strong><br />
kristinuskon tukialueet. Erityisesti nykyisen Espan<strong>ja</strong>n<br />
alueella on edelleen nähtävissä arabialaisen kult-<br />
54 | MODUULI 1
LÄNSIMAISEN KULTTUURIN JUURET<br />
kansainvaellukset<br />
Euroopan<br />
muinaiskulttuurit<br />
Kreikka<br />
Rooma<br />
Keskiaika<br />
Esihistoria<br />
Kristnusko<br />
Nyky-Eurooppa<br />
tuurin vaikutteita esimerkiksi Alhambran palatsialueella<br />
Etelä-Espan<strong>ja</strong>ssa.<br />
Juutalaiset kävivät keskia<strong>ja</strong>n Euroopassa kauppaa<br />
sekä kristittyjen että muslimien kanssa <strong>ja</strong> heidän kielitaitonsa<br />
edesauttoi kulttuurivaikutteiden välittymistä.<br />
Juutalaiset käänsivät monia antiikin tekstejä<br />
arabian kielelle <strong>ja</strong> islamilaisessa kulttuurissa arvostettiin<br />
antiikin keskeisiä a<strong>ja</strong>ttelijoita, kuten Platonia<br />
<strong>ja</strong> Aristotelesta.<br />
Espan<strong>ja</strong>n Cordobassa elänyt Averroës (1126–1198<br />
jKr.) on merkittävin keskia<strong>ja</strong>n arabifilosofeista.<br />
Averroëksen merkitystä keskia<strong>ja</strong>n filosofiassa kuvastaa<br />
hyvin se, että aikakauden kristilliset teologit<br />
käyttivät hänen selitysteoksiaan saadakseen lisäymmärrystä<br />
kreikkalaisten filosofien teksteihin. Hän<br />
laati muun muassa Aristoteleen teoksiin laa<strong>ja</strong>n kommenttiteossar<strong>ja</strong>n.<br />
Averroës pyrki tuotannossaan yhdistämään<br />
Aristoteleen filosofian Koraanin opetuksiin,<br />
samoin kuin keskia<strong>ja</strong>n merkittävin kristitty teologi<br />
Tuomas Akvinolainen pyrki kytkemään ensiksi<br />
mainitut Raamatun opetuksiin.<br />
Arabialais-islamilainen kulttuuri edesauttoi antiikin<br />
Kreikan kulttuuriperinnön säilymistä yli keskia<strong>ja</strong>n.<br />
Vasta myöhäiskeskia<strong>ja</strong>lla Euroopasta tuli uudelleen<br />
antiikin Kreikan kulttuurin <strong>ja</strong>tka<strong>ja</strong>.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
LÄHI-IDÄN USKONTOJEN JUMALAN-<br />
KÄSITYKSEN YHTEISET PIIRTEET<br />
Egypti,<br />
Mesopotamia<br />
Hellenistinen<br />
Lähi-itä<br />
Arabialais-islamilainen<br />
kulttuuri<br />
Lähde: Jaakko<br />
Hämeen-Anttila,<br />
Mare Nostrum.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Lähi-idän uskonnot opettavat samasta jumalasta,<br />
jota juutalaiset kutsuvat Jahveksi, kristityt Jumalaksi<br />
<strong>ja</strong> muslimit Allahiksi. Kaikki Lähi-idän uskonnot<br />
ovat monoteistisia eli opettavat yhdestä jumalasta,<br />
mutta kristinuskon jumalakäsitys eroaa juutalaisuudesta<br />
<strong>ja</strong> islamista kolminaisuusoppinsa vuoksi.<br />
Kristinuskon kolminaisuusopin mukaan Jumala<br />
on yksi, mutta hänellä on kolme persoonaa: Isä, Poika<br />
<strong>ja</strong> Pyhä Henki. Kristinuskon kannalta kolminaisuusoppi<br />
on keskeinen opinkohta, johon muun<br />
muassa kristillinen pelastusoppi poh<strong>ja</strong>utuu. Usein<br />
näkemystä kolminaisuusopista onkin pidetty keskeisenä<br />
kriteerinä pohdinnoissa, onko jonkin uskonnollisen<br />
liikkeen oppi kristillinen vai ei. Kristinuskon<br />
käsitys Jumalan kolminaisuudesta on juutalaisuuden<br />
<strong>ja</strong> islamin näkökulmasta väärä. Islam korostaa,<br />
että Jeesus oli yksi profeetta pitkässä ketjussa, joka<br />
päättyi vasta Muhammediin.<br />
Juutalaiset eivät käytä jumalansa nimeä, koska toisen<br />
käskyn tulkinta kieltää sen. Heprean kieli, joka<br />
on konsonanttikirjoitusta, mahdollisti jo varhain<br />
sen, että jumalan nimen yhteydestä jätettiin vokaale<strong>ja</strong><br />
tarkoittavat lukumerkit pois. Juutalaisen tradition<br />
mukaan jumalasta käytetään erilaisia kiertoilmauksia,<br />
kuten Herra. Juutalaisuudesta erkaantunut Nasaretilaisen<br />
lahko, josta kehittyi kristinusko, ryhtyi<br />
käyttämään jumalasta erisnimeä Jumala. Islamin jumalasta<br />
käyttämä nimi Allah tarkoittaa sanaa jumala<br />
arabiaksi.<br />
LINEAARINEN AIKAKÄSITYS YHDISTÄÄ<br />
ABRAHAMIN PERILLISIÄ<br />
Kaikissa Lähi-idän uskonnoissa on lineaarinen aikakäsitys,<br />
jonka mukaan maailma on alkanut Jumalan<br />
luomistyöstä, eli sillä on selkeä alkuhetki, jota on pyhissä<br />
teksteissä kuvattu myyttien keinoin. Maailmalla<br />
on myös oma aikansa, eli kaikki on joskus alkanut<br />
<strong>ja</strong> kaikki joskus päättyy, eikä mennyt enää toistu.<br />
Aikakäsitys hei<strong>ja</strong>stuu näiden <strong>uskonto</strong>jen kulttuuripiireissä<br />
maailmankatsomuksellisiin pohdintoihin<br />
ihmiselämän ainutlaatuisuudesta tai toistuvuudesta.<br />
Lineaarisen aikakäsityksen perusteella<br />
Lähi-idän uskonnot lähtevät siitä a<strong>ja</strong>tuksesta, että<br />
ihmiselämä on ainutkertainen: Ihminen elää vain<br />
yhden, ainutlaatuisen elämän. Aasian uskonnoille,<br />
kuten hindulaisuudelle <strong>ja</strong> buddhalaisuudelle, tyypillistä<br />
on syklinen aikakäsitys. Se mahdollistaa esimerkiksi<br />
opin jälleensyntymisen kiertokulusta <strong>ja</strong> sielunvaelluksesta.<br />
Aikakäsitykseen liittyy myös Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen<br />
oppi pelastuksesta. Lopulta kaikki päättyy maailman<br />
loppumiseen <strong>ja</strong> viimeiseen tuomioon, jota seuraa<br />
<strong>ja</strong>ko hyvään (taivas tai paratiisi) tai pahaan (kadotus<br />
tai helvetti). Juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin<br />
välillä on kuitenkin merkittäviä ero<strong>ja</strong> siinä, kuinka<br />
tuo pelastus tapahtuu <strong>ja</strong> mitkä ovat sen edellytyksiä.<br />
Näitä ero<strong>ja</strong> käsitellään tarkemmin kunkin uskonnon<br />
oppia käsittelevässä luvussa.<br />
ABRAHAMIN PERILLISET | 55
PYHIEN KIRJOJEN YHTEINEN PERUSTA<br />
Kir<strong>ja</strong>uskonnot ovat <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, joissa pyhillä kirjoilla<br />
on keskeinen asema opetuksen, uskon <strong>ja</strong> opin määrittäjinä.<br />
Pyhien kirjojen keskeisiin tehtäviin kuuluu<br />
muun muassa luoda uskonnon opillinen poh<strong>ja</strong>, olla<br />
uskonnon myyttien kokoelma sekä luoda rituaalien<br />
<strong>ja</strong> uskonnollisten toimitusten perusta. Pyhät kir<strong>ja</strong>t<br />
sisältävät myös moraalisia ohjeita sekä toimivat lainsäädännön<br />
poh<strong>ja</strong>na. Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen pyhät kir<strong>ja</strong>t<br />
ovat heprealainen Raamattu eli Tanak, Raamattu<br />
<strong>ja</strong> Koraani. Kristinuskon keskeinen sanoma on<br />
Uudessa testamentissa <strong>ja</strong> islaminuskossa Koraanissa.<br />
Heprealainen Raamattu, jota kristityt kutsuvat<br />
Vanhaksi testamentiksi, on myös islamin näkökulmasta<br />
merkittävä kirjoituskokoelma. Teksteissä hei<strong>ja</strong>stuu<br />
patriarkaalinen paimentolaiskulttuuri, <strong>ja</strong> niiden<br />
tulkinnat värittävät kaikkien Abrahamin perillisten<br />
oppe<strong>ja</strong>. Kertomusten henkilöistä muun muassa Adam,<br />
Nooa, Abraham, Loot, Ismael, Iisak, Jaakob, Joosef,<br />
Job, Mooses, Daavid, Salomo <strong>ja</strong> Joona ovat kaikkien<br />
Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen yhteistä sisältöä.<br />
Kristinuskossa <strong>ja</strong> juutalaisuudessa profeetoiksi<br />
luetaan Vanhassa testamentissa niin sanotut suuret<br />
<strong>ja</strong> pienet profeetat. Nimi tulee kunkin profeetan kir<strong>ja</strong>n<br />
laajuuden perustella. Vanhan testamentin suuret<br />
profeetat ovat Jesa<strong>ja</strong>, Jeremia <strong>ja</strong> Hesekiel <strong>ja</strong> pienet<br />
profeetat Hoosea, Joel, Aamos, Obad<strong>ja</strong>, Joona, Miika,<br />
Nahum, Habakuk, Sefan<strong>ja</strong>, Haggai, Sakar<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> Malakia.<br />
Islamissa Muhammedia pidetään Allahin sanansaatta<strong>ja</strong>na<br />
<strong>ja</strong> viimeisenä profeettana. Islamin mukaan<br />
Muhammed kor<strong>ja</strong>si juutalaisten <strong>ja</strong> kristittyjen<br />
vääristämät profeettojen sanomat.<br />
JERUSALEMIN MERKITYS<br />
Jerusalem on juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin<br />
pyhä kaupunki. Jerusalemilla <strong>ja</strong> Jerusalemin<br />
temppelillä on erityisasema juutalaisuuden historiassa.<br />
Israelin kuningas Daavid teki Jerusalemista<br />
valtakuntansa pääkaupungin noin 1000 eKr. Hänen<br />
poikansa kuningas Salomo kruunattiin kuninkaaksi<br />
noin 960 eKr., <strong>ja</strong> hän rakennutti Jerusalemin ensimmäisen<br />
temppelin, josta tuli juutalaisten pyhin paikka<br />
<strong>ja</strong> kultin keskus. Sittemmin temppeli tuhottiin,<br />
mutta se rakennettiin uudelleen, kunnes roomalaiset<br />
lopulta hävittivät sen käytännössä kokonaan<br />
vuonna 70 jKr. Tämän jälkeen ainoa temppelin jäänne<br />
eli pala läntistä muuria on tunnettu Itkumuurina<br />
eli juutalaisten pyhänä paikkana.<br />
Kristityille Jerusalem on sekä Vanhan testamentin<br />
tapahtumien että Jeesuksen kaupunki. Jerusalemissa<br />
Jeesus julisti, ristiinnaulittiin, kuoli <strong>ja</strong> nousi ylös<br />
kuolleista. Jerusalemissa hän ilmestyi kuolemansa<br />
jälkeen opetuslapsilleen, <strong>ja</strong> siellä tapahtui Pyhän Hengen<br />
vuodatus helluntaina. Jerusalemiin syntyi myös<br />
Kalliomoskei<strong>ja</strong> Jerusalemissa.<br />
ensimmäinen kristitty seurakunta, <strong>ja</strong> siellä pidettiin<br />
kristittyjen johtajien (Paavali, Jaakob, Pietari, Johannes)<br />
ensimmäinen kokous 40-luvun lopulla jKr.<br />
Muslimit kutsuvat Jerusalemin Temppelivuoren<br />
aluetta Haram al-Sharifiksi, joka on heille kolmanneksi<br />
pyhin paikka Mekan <strong>ja</strong> Medinan jälkeen. Muslimien<br />
pyhän kir<strong>ja</strong>n Koraanin mukaan profeetta Muhammed<br />
lensi siivekkäällä ratsulla Jerusalemiin, jossa<br />
hän johti seuraajiaan rukoukseen. Opin mukaan<br />
Muhammed nousi kalliolta ratsullaan taivaaseen.<br />
Vuonna 691 jKr. tuolle paikalle, jossa oli aiemmin ollut<br />
edellä mainittu juutalaisten temppeli, rakennettiin<br />
nykyinen Al Aksan moskei<strong>ja</strong> eli Kalliomoskei<strong>ja</strong>.<br />
AJATUS PYHÄPÄIVÄSTÄ<br />
Kaikki Abrahamin perilliset <strong>ja</strong>kavat a<strong>ja</strong>tuksen siitä,<br />
että yksi viikonpäivä on erityinen. Kyseinen päivä<br />
eroaa muista päivistä, koska se on tarkoitettu Jumalan<br />
palvelemiselle <strong>ja</strong> siihen liittyville rituaaleille.<br />
Kaikki kolme <strong>uskonto</strong>a opettavat tuon päivän merkityksestä<br />
eri tavoin, <strong>ja</strong> juutalaisuudessa, kristinuskossa<br />
<strong>ja</strong> islamissa on erilaisia tulkinto<strong>ja</strong> pyhäpäivän<br />
viettoon liittyvistä säännöistä.<br />
Juutalaisuudessa <strong>ja</strong> kristinuskossa viikonpäivien<br />
lukumäärä perustuu Raamatun luomiskertomukseen,<br />
jossa Jumala luo maailman kuudessa päivässä<br />
<strong>ja</strong> lepää seitsemäntenä. Kristinuskossa lepopäivä on<br />
sunnuntai, joka on Raamatun mukaan Jeesuksen<br />
ylösnousemuksen päivä. Juutalaisuudessa lepopäivää<br />
vietetään lauantaisin eli sapattina. Tooran mukaan<br />
sapatti alkaa per<strong>ja</strong>ntaina auringon laskiessa <strong>ja</strong> päättyy<br />
lauantaina auringon laskiessa. Kristinuskon <strong>ja</strong><br />
juutalaisuuden määritelmä lepopäivän vietosta on<br />
muokannut voimakkaasti länsimaisen yhteiskunnan<br />
työn <strong>ja</strong> vapaa-a<strong>ja</strong>n suhdetta. Tämä traditio on esimerkiksi<br />
Suomessa alkanut muuttua vasta viimeisten<br />
vuosikymmenten aikana. Islamissa Koraani määrää<br />
per<strong>ja</strong>ntain vapaapäiväksi, koska sen tekstien mukaan<br />
Jumala loi ihmisen per<strong>ja</strong>ntaina.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
56 | MODUULI 1
SANASTOA LIITTYEN LÄHI-IDÄN USKONNOT<br />
Abraham: Abraham yhdistää juutalaisuutta, kristinuskoa<br />
<strong>ja</strong> islamia. Juutalaisuudessa Abraham tekee liiton<br />
Jumalan kanssa <strong>ja</strong> on koko kansan kantaisä,<br />
kristinuskossa Abrahamia pidetään lu<strong>ja</strong>n uskon<br />
esikuvana <strong>ja</strong> islamissa Abrahamia pidetään yhtenä<br />
Allahin profeetoista.<br />
Assyria: muinainen suurvalta, jonka ydinalueena<br />
pohjoisessa oli Mesopotamia eli nykyinen Iran.<br />
Babylonia: nykyisen Irakin alueella vallinnut suurvalta<br />
eteläisessä Mesopotamiassa. Babylonian suurvaltaaika<br />
ajoittuu noin 610–540 eKr.<br />
Egypti: Niilin laaksossa si<strong>ja</strong>itseva maa. Raamatussa Egypti<br />
mainitaan muun muassa israelilaisten orjuuden<br />
yhteydessä.<br />
hellenismi: 300-luvulla eKr. syntynyt valtakulttuuri, joka<br />
yhdisti persialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset <strong>ja</strong><br />
egyptiläiset; hellenistisen kulttuurialueen pääkieli oli<br />
kreikka.<br />
Jerusalem Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen pyhänä kaupunkina:<br />
Jerusalem on juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin<br />
pyhä kaupunki. Jerusalemilla <strong>ja</strong> Jerusalemin<br />
temppelillä on erityisasema juutalaisuuden<br />
historiassa. Israelin kuningas Daavid teki<br />
Jerusalemista valtakuntansa pääkaupungin noin 1000<br />
eKr. Hänen poikansa kuningas Salomo kruunattiin<br />
kuninkaaksi noin 960 jKr., <strong>ja</strong> hän rakennutti<br />
Jerusalemin ensimmäisen temppelin. Juutalaisten<br />
pyhin paikka on Salomon vuonna 955eKr.<br />
rakennuttama Jerusalemin temppeli. Juutalaisten<br />
rituaalilait kieltävät juutalaisia rukoilemasta<br />
tuhoutuneen temppelin alueella ennen kuin Messias<br />
saapuu maan päälle <strong>ja</strong> paikalle rakennetaan uusi<br />
temppeli. Nykyisin juutalaiset rukoilevat kolmannen<br />
temppelin ulkomuurilla eli Itkumuurilla, joka on heidän<br />
pyhin paikkansa. Tapana on jättää lapuille kirjoitetut<br />
rukoukset muurin kivien väliin.<br />
Kristityille Jerusalem on sekä Vanhan testamentin<br />
tapahtumien että Jeesuksen kaupunki. Jerusalemissa<br />
Jeesus julisti, ristiinnaulittiin, kuoli <strong>ja</strong> nousi ylös<br />
kuolleista. Jerusalemissa hän ilmestyi kuolemansa<br />
jälkeen opetuslapsilleen <strong>ja</strong> siellä tapahtui Pyhän<br />
Hengen vuodatus helluntaina. Jerusalemiin syntyi<br />
myös ensimmäinen kristitty seurakunta, <strong>ja</strong> siellä<br />
pidettiin kristittyjen johtajien (Paavali, Jaakob, Pietari,<br />
Johannes) ensimmäinen kokous 49–50 jKr.<br />
Muslimit kutsuvat Jerusalemin Temppelivuoren aluetta<br />
Haram al-Sharifiksi, joka on heille kolmanneksi pyhin<br />
paikka Mekan <strong>ja</strong> Medinan jälkeen. Muslimien pyhän<br />
kir<strong>ja</strong>n Koraanin mukaan profeetta Muhammed lensi<br />
siivekkäällä ratsulla Jerusalemiin, jossa hän johti<br />
seuraajiaan rukoukseen. Opin mukaan Muhammed<br />
nousi kalliolta ratsullaan taivaaseen. Vuonna 691 jKr.<br />
tuolle paikalle, jossa oli aiemmin ollut juutalaisten<br />
temppeli, rakennettiin nykyinen Al Aksan moskei<strong>ja</strong> eli<br />
Kalliomoskei<strong>ja</strong>, joka rakennettiin vuonna 691 jKr.<br />
kantaisä: Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen a<strong>ja</strong>tus Abrahamista näiden<br />
<strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> kansojen yhteisenä kantaisänä.<br />
kir<strong>ja</strong>uskonnot: Kir<strong>ja</strong>uskonnot ovat <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, joissa<br />
pyhillä kirjoilla on keskeinen asema opetuksen, uskon<br />
<strong>ja</strong> opin määrittäjänä. Pyhien kirjojen keskeisiä tehtäviä<br />
ovat mm. luoda uskonnon opillinen poh<strong>ja</strong>, olla<br />
uskonnon myyttien kokoelma, luoda rituaalien <strong>ja</strong><br />
uskonnollisten toimitusten perusta <strong>ja</strong> pyhät kir<strong>ja</strong>t<br />
sisältävät myös moraalisia ohjeita sekä toimivat lainsäädännön<br />
poh<strong>ja</strong>na. Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen pyhät kir<strong>ja</strong>t<br />
ovat heprealainen Raamattu eli Tanak, Raamattu <strong>ja</strong><br />
Koraani.<br />
klaani: samasta kantaisästä polveutuva sukuyhteisö.<br />
Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen synagogat, kirkot <strong>ja</strong> moskei<strong>ja</strong>t:<br />
Juutalaisen synagogan keskeisiä tunnusmerkkejä ovat<br />
juutalaisuuden symbolit Daavidin risti <strong>ja</strong> 7- <strong>ja</strong><br />
9-haaraiset kyntteliköt. Suomessa on synagogia mm.<br />
Helsingissä <strong>ja</strong> Turussa.<br />
Kristinuskoon liittyvät kirkkorakennukset tunnistaa<br />
rististä, joka on useimmiten näkyvällä paikalla<br />
rakennuksen huipulla tai julkisivussa.<br />
Kirkkorakennuksia voivat poiketa toisistaan<br />
merkittävästi riippuen kirkkokunnasta <strong>ja</strong><br />
rakennusa<strong>ja</strong>nkohdasta <strong>ja</strong> tyylisuunnasta.<br />
Islaminuskon moskeijoiden tuntomerkkejä ovat mm.<br />
minareetit.<br />
Mesopotamia: Toiselta nimeltään Kaksoisvirranmaa, alue<br />
pitää sisällään nykyisen Irakin alueen, Syyrian itäosan<br />
<strong>ja</strong> osan Turkkia. Nimensä mukaisesti<br />
Kaksoisvirranmaan läpi virtaa kaksi suurta jokea,<br />
Eufrat <strong>ja</strong> Tigris. Mesopotamiaan kehittyi vähitellen<br />
kaupunkimainen kulttuuri, jossa monijumalaisella<br />
uskonnolla oli suuri merkitys.<br />
patriarkkakertomus: Toorasta löytyvät kertomukset<br />
Israelin kantaisistä.<br />
patrilineaarinen: Suvun <strong>ja</strong>tkuminen perheen miesten<br />
kautta. Isänpuoleinen polveutumiskäytäntö <strong>ja</strong> sukulaisuuden<br />
laskemistapa.<br />
profeetat: Kristinuskossa <strong>ja</strong> juutalaisuudessa profeetoiksi<br />
luetaan Vanhassa testamentissa ovat ns. suuret <strong>ja</strong><br />
pienet profeetat. Nimi tulee kunkin profeetan kir<strong>ja</strong>n<br />
laajuuden perustella. Vanhan testamentin niin sanotut<br />
suuret profeetat Jesa<strong>ja</strong>, Jeremia <strong>ja</strong> Hesekiel <strong>ja</strong> ”pienet<br />
profeetat” ovat Hoosea, Joel, Aamos, Obad<strong>ja</strong>, Joona,<br />
Miika, Nahum, Habakuk, Sefan<strong>ja</strong>, Haggai, Sakar<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
Malakia. Näiden lisäksi Daniel Vanhassa testamentissa<br />
on profeetta Danielin kir<strong>ja</strong>.<br />
Islamissa Muhammedia pidetään Jumalan sanansaatta<strong>ja</strong>na<br />
<strong>ja</strong> viimeisenä profeettana. Profeettojen<br />
ketju alkaa islamin opin mukaan Nooasta <strong>ja</strong> päättyy<br />
Jeesukseen. Islamin mukaan Muhammed kor<strong>ja</strong>si<br />
juutalaisten <strong>ja</strong> kristittyjen vääristämät profeettojen<br />
sanomat. Profeetta Muhammedin lisäksi islamissa<br />
tunnustetaan Vanhan testamentin profeetat.<br />
viikonpäivien merkityksiä Lähi-idän uskonnoissa:<br />
Kristinuskossa <strong>ja</strong> juutalaisuudessa viikonpäivien<br />
lukumäärä perustuu Raamatun luomiskertomukseen,<br />
jossa Jumala luo maailman kuudessa päivässä <strong>ja</strong><br />
lepää seitsemäntenä. Kristinuskossa lepopäivä on<br />
sunnuntai, joka on Raamatun mukaan Jeesuksen<br />
ylösnousemuksen päivä. Juutalaisuudessa lepopäivää<br />
vietetään lauantaisin eli sapattina. Tooran mukaan<br />
sapatti alkaa per<strong>ja</strong>ntaina auringon laskiessa <strong>ja</strong> päättyy<br />
lauantaina auringon laskiessa. Kristinuskon <strong>ja</strong><br />
juutalaisuuden määritelmä lepopäivän vietosta on<br />
muokannut voimakkaasti länsimaisen yhteiskunnan<br />
työn <strong>ja</strong> vapaa-a<strong>ja</strong>n suhdetta. Islamissa Koraani määrää<br />
per<strong>ja</strong>ntain vapaapäiväksi, koska sen tekstien mukaan<br />
Jumala loi ihmisen per<strong>ja</strong>ntaina.<br />
viimeinen tuomio: juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin<br />
käsitys siitä, että aikojen lopussa koittaa tuomiopäivä,<br />
jossa Jumala tuomitsee ihmiset joko luokseen<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
taivaaseen tai helvettiin.<br />
zarathustralaisuus: Muinaisessa Persiassa vaikuttanut<br />
uskonnollinen suuntaus, jonka oppi perustui profeetta<br />
Zarathustran kirjoituksiin. Nykyisin zarathustralaisuutta<br />
esiintyy pienimuotoisena Iranin alueella.<br />
ympärileikkaus: Juutalaisen po<strong>ja</strong>n esinahka poistetaan<br />
noin kahdeksan päivän ikäisenä. Islamissa toimenpide<br />
suoritetaan po<strong>ja</strong>n ollessa 5–13-vuotias. Joissakin<br />
Afrikan maissa on vanhoihin heimoperinteisiin liittyen<br />
silvottu tyttöjen sukuelimiä. Tapa on <strong>ja</strong>tkunut joissain<br />
maissa. Tämä on useissa maissa, kuten Suomessa,<br />
lailla kielletty.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
ABRAHAMIN PERILLISET | 57
MESOPOTAMIA<br />
HAMMURABI JA HAMMURABIN LAKI<br />
Mesopotamiassa eli Kaksoisvirranmaassa<br />
syntyi eräs vanhimmista korkeakulttuureista.<br />
Alue kattaa nykyisen Irakin alueen,<br />
Syyrian itäosan <strong>ja</strong> osan Turkkia, <strong>ja</strong> siellä<br />
on ollut ihmisasutusta jo noin 10 000 eKr.<br />
Sen halki virtaa kaksi jokea, Eufrat <strong>ja</strong><br />
Tigris, joiden hedelmälliseen jokilaaksoon<br />
kehittyi kaupunkimainen kulttuuri.<br />
Mesopotamian <strong>uskonto</strong> oli monijumalainen,<br />
<strong>ja</strong> mytologiassa tunnetaan tuhansia<br />
jumalia <strong>ja</strong> jumaluuksia. Mesopotamian<br />
mytologiasta kertovat esimerkiksi Gilgamesh-eepos,<br />
joka on maailman vanhin<br />
kirjoitettu tarina. Monet Mesopotamian<br />
alueella syntyneistä myyteistä, kuten luomiskertomus,<br />
syntiinlankeemus <strong>ja</strong> vedenpaisumus,<br />
omaksuttiin myöhemmin Raamatun<br />
Vanhaan testamenttiin.<br />
Mesopotamialaisten <strong>uskonto</strong>on kuuluivat<br />
temppelialueiden zikkurate<strong>ja</strong> eli<br />
porraspyramide<strong>ja</strong>. Ne ovat eräitä maailman<br />
vanhimmista säilyneistä uskonnollisista<br />
rakennuksista.<br />
Kun Persian Kyyros II Suuri valtasi Babylonin<br />
vuonna 539 eKt., Mesopotamiasta<br />
tuli 500 eKr. Persian imperiumin osa. Alueen<br />
kulttuuri taantui <strong>ja</strong> nuolenpääkirjoitus unohtui.<br />
Aleksanteri Suuri valloitti Mesopotamian<br />
alueen vuonna 331 eKr. <strong>ja</strong> toi alueelle<br />
helleenisen kulttuurin <strong>ja</strong> uskonnon.<br />
GILGAMESH-EEPOS<br />
Gilgamesh-eepos on<br />
kirjoitettu Mesopotamian<br />
alueella<br />
2000–1600 eKr., <strong>ja</strong><br />
sen on arvioitu olevan<br />
maailman vanhin<br />
runokokoelma.<br />
Eepoksen päähenkilö,<br />
sumerilainen<br />
kuningas Gilgamesh<br />
eli vuosien<br />
2800–2600 eKr. välillä,<br />
<strong>ja</strong> häntä pidetään<br />
historiallisena<br />
henkilönä.<br />
Eepoksessa Gilgamesh<br />
kuvataan<br />
jumalten muovaamana<br />
täydellisenä ihmisenä, joka oli osittain<br />
jumala <strong>ja</strong> osittain ihminen. Eepos esittelee<br />
hänen elämäänsä liittyviä myyttejä.<br />
Gilgamesh-eepos tunnettiin laa<strong>ja</strong>sti<br />
Lähi-idässä, <strong>ja</strong> sen oletetaan vaikuttaneen<br />
Raamatun kirjojen muotoutumiseen. Siitä<br />
löytyy vastine muun muassa Raamatun<br />
vedenpaisumus- <strong>ja</strong> paratiisikertomuksille.<br />
Hammurabi (1810–1750 eKr.) oli muinaisen Babylonian kuningas vuosina<br />
1792–1750 eKr. Hänet tunnetaan parhaiten nimeään kantavasta<br />
lakikokoelmasta Hammurabin laista. Se kirjoitettiin valtion hallintoa<br />
varten esikuvaksi, jonka mukaan oikeutta tuli <strong>ja</strong>kaa. Laki pyrki olemaan<br />
oikeudenmukainen, <strong>ja</strong> sen perustui monissa kohdin koston<br />
periaatteeseen. Eräs tunnettu lakikokoelman periaate oli “silmä<br />
silmästä, hammas hampaasta”.<br />
Esimerkkejä Hammurabin<br />
lain pykälistä:<br />
• 22. Jos joku tekee<br />
ryöstön <strong>ja</strong> jää siitä<br />
kiinni, hänet<br />
surmattakoon.<br />
• 196. Jos joku<br />
puhkaisee vapaan<br />
miehen silmän,<br />
niin puhkaistakoon<br />
hänen<br />
silmänsä.<br />
NUOLENPÄÄKIRJOITUS<br />
Nuolenpääkirjoitus oli sumerien kehittämä kirjoitusjärjestelmä, jota<br />
käytettiin muinaisessa Mesopotamiassa. Kirjoitetut tekstit rakentuvat<br />
nuolenpään näköisten merkkien yhdistelmistä. Vanhimman<br />
tunnetut nuolenpääkirjoituksella kirjoitetut tekstit tunnetaan a<strong>ja</strong>lta<br />
2800–2700 eKr.<br />
1800-luvulla arkeologisten löydösten avulla löydettiin ratkaisu<br />
nuolenpääkirjoituksen tulkintaan, <strong>ja</strong> tämä mahdollisti Gilgamesheepoksen<br />
tekstien avautumisen. Ratkaisun avulla tutki<strong>ja</strong>t pystyivät<br />
selvittämään Vanhan testamentin alkukertomusten taustaa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Yksityiskohta Hammurabin laista (n. 1760 eKr.).<br />
58 | MODUULI 1
BABYLON<br />
ASSYRIA<br />
Reliefi muinaisesta Babyloniasta. Babylonialainen maailmankuva<br />
vaikutti joidenkin Vanhan testamentin kirjojen maailmankuvaan.<br />
Babylon eli Baabel oli nykyisen Irakin alueella oleva mesopotamialainen<br />
kaupunki. Kaupungin asema vahvistui Hammurabin<br />
hallintokaudella (1792–1750 eKr.), <strong>ja</strong> Babylonin kaupunginjumala<br />
Mardukista tuli koko Mesopotamian pääjumala.<br />
Babylonian uskonnosta tunnetaan edelleen tuhansia jumalia.<br />
Myös taivaankappaleita pidettiin jumalina, <strong>ja</strong> niiden erikoiset tapahtumat,<br />
kuten auringonpimennykset, olivat tärkeitä tapahtumia.<br />
Taivaankappaleiden liikkeiden tunteminen oli tärkeää, mikä johti<br />
astrologian kehittymiseen.<br />
Babyloniassa uskottiin vaina<strong>ja</strong>n joutuvan tuonpuoleisessa tuomioistuimen<br />
eteen.<br />
Temppelit olivat uskonnossa tärkeässä asemassa. Mardukin<br />
temppelin kerrospyramidin zikkuratin arvellaan olleen Raamatussa<br />
mainittu Baabelin torni. Temppeleissä pappien tehtävänä oli muun<br />
muassa suorittaa eläinuhre<strong>ja</strong>, koska uskonnon päätarkoitus oli tutkia<br />
jumalten tahtoa <strong>ja</strong> uhrien avulla torjua jumalten vihaa. Lisäksi manaa<strong>ja</strong>t<br />
karkottivat henkiä <strong>ja</strong> oraakkelit ennustivat tulevaa. Sääilmiöt,<br />
eläinten käyttäytyminen <strong>ja</strong> lintujen lento olivat ennustusten poh<strong>ja</strong>na,<br />
<strong>ja</strong> kaikki poikkeava, kuten epämuodostuneena syntyneet sikiöt, olivat<br />
tärkeitä ennustamisen lähteitä. Myös uhrieläinten maksa on tärkeä<br />
tulevan ennustamisessa, koska maksaa pidettiin maailmankaikkeuden<br />
pienoismallina.<br />
Babylon mainitaan Vanhassa testamentissa, kun kuningas Nebukadnessar<br />
II vuonna 587 eKr. hävitti Jerusalemin temppelin <strong>ja</strong> vei<br />
suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan. Kun Persian kuningas<br />
Kyyros valloitti Babylonin, hän antoi juutalaisille oikeuden palata<br />
takaisin Juudaan. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa Jerusalemin<br />
temppeli uudestaan.<br />
Assurin kansa eli assyrialaiset asettuivat<br />
Mesopotamiaan nykyisen Irakin alueelle<br />
vuoden 2000 eKr. paikkeilla. Korkeimpana<br />
jumalana Assyriassa palvottiin Assurin<br />
kaupungin nimikkojumalaa Assuria, jonka<br />
si<strong>ja</strong>isena maan päällä toimi hallitsi<strong>ja</strong>.<br />
Lisäksi assyrialaiset palvoivat samo<strong>ja</strong><br />
jumalia kuin babylonialaiset.<br />
Etu-Aasian kulttuureissa vallitsi polyteistinen<br />
<strong>uskonto</strong>, <strong>ja</strong> hallitsi<strong>ja</strong> oli paitsi jumalan<br />
si<strong>ja</strong>inen myös lainsäätäjä, ylipappi<br />
<strong>ja</strong> sotapäällikkö. Assyrian uskonnon ominaispiirteenä<br />
oli leijonanmetsästys. Leijona<br />
symboloi pahuutta, <strong>ja</strong> kuninkaan tuli<br />
Assur-jumalan edusta<strong>ja</strong>na surmata leijonia<br />
<strong>ja</strong> muita villieläimiä vuotuisessa juhlassa<br />
Assurin kunniaksi. Uhreilla pyrittiin lepyttämään<br />
jumalia.<br />
Uskonnollinen palvonta tähtäsi tämän<br />
elämän hyviin oloihin. Papit uhrasivat jumalten<br />
lepyttämiseksi <strong>ja</strong> pahojen henkien<br />
taltuttamiseksi sekä tutkivat astrologisia<br />
kartto<strong>ja</strong>, jotta voitiin tietää eri asioihin<br />
liittyvät suotuisat <strong>ja</strong> epäsuotuisat a<strong>ja</strong>nkohdat.<br />
Salomonin kuoleman jälkeen (930 eKr.)<br />
juutalaisten valtakunta <strong>ja</strong>kaantui kahtia.<br />
Pohjoisesta kuningaskunnasta alettiin<br />
käyttää nimeä Israel <strong>ja</strong> eteläisestä Juuda.<br />
Assyria teki Palestiinaan monta sotaretkeä<br />
850-luvulta eKr. alkaen. Lopulta<br />
Assyria valloitti <strong>ja</strong>kautuneen juutalaiskansan<br />
Israelin kuningaskunnan 722 eKr. <strong>ja</strong><br />
Juudan seuraavalla vuosisadalla. Profeettojen<br />
Aamos, Hoosea <strong>ja</strong> Jesa<strong>ja</strong> sanoma<br />
koskee juutalaisen kansan tilaa Assyrian<br />
sotilaallisen uhan <strong>ja</strong> lopulta sen valloituksen<br />
alaisena.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
KANAANILAINEN USKONTO<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Kanaaninmaa on Vanhassa testamentissa mainittu juutalaisten luvattu<br />
maa, joka nykyään tunnetaan Israelina. Kanaanilaiset palvoivat<br />
monia jumalia. Niistä tärkeimpiä olivat Astarte <strong>ja</strong> Baal. Astarte oli hedelmällisyyden<br />
<strong>ja</strong> seksuaalisuuden jumalatar <strong>ja</strong> Baal viljelyn jumala,<br />
jonka symbole<strong>ja</strong> olivat härkä <strong>ja</strong> nuorukainen. Baaliin liittyviin kertomuksiin<br />
yhdistetään usein kuolema <strong>ja</strong> ylösnousemus. Kanaanilaiset<br />
rituaalit liittyivät vuodenaikojen vaihteluun <strong>ja</strong> hedelmällisyyteen.<br />
Mallinnos zikkuratista Babyloniassa.<br />
ABRAHAMIN PERILLISET | 59
ZARAHUSTRALAISUUS<br />
KYYROS<br />
Yadzin hil<strong>ja</strong>isuuden torni Iranissa.<br />
Muinaisen Persian valtionuskonnon zarahustralaisuuden<br />
oppi perustuu persialainen<br />
Zoasterin eli profeetta Zarahustran<br />
kirjoituksiin 600-luvulta eKr. Uskonnon oppina<br />
oli maailman <strong>ja</strong>ko hyvään <strong>ja</strong> pahaan,<br />
<strong>ja</strong> zarathustralaisuuden opin keskeinen<br />
opetus on, että ihmisen on taisteltava hyvän<br />
puolesta. Hyvää edusti jumala Ahura<br />
Mazda, <strong>ja</strong> pahuuden edusta<strong>ja</strong>na oli Ahriman,<br />
jonka vaikutuksesta ihmiset tekivät<br />
paho<strong>ja</strong> teko<strong>ja</strong>. Ahura Mazda oli luonut uskonnon<br />
mukaan myös erilaisia enkeleitä <strong>ja</strong><br />
henkiä maailmaan, mutta nämä olivat pääjumalan<br />
alaisuudessa.<br />
Ihmisten pahuuden vuoksi Ahura<br />
Mazdan kerrottiin hävittäneen paratiisin,<br />
jonne ihmiset oli alun perin tarkoitettu<br />
asumaan. Zarathustralaisuuden opin<br />
a<strong>ja</strong>tellaan osaltaan vaikuttaneen juutalaisuuteen<br />
<strong>ja</strong> sitä kautta kristinuskoon <strong>ja</strong> islamiin<br />
muun muassa siten, että juutalaisuuden<br />
<strong>ja</strong> kristinuskon käsitysten Saatanasta<br />
on katsottu saaneen vaikutteita Ahrimanista.<br />
Zarathustralainen hautaustapa hil<strong>ja</strong>isuuden<br />
torneissa tarkoitti sitä, että kuolleiden<br />
ruumiit asetettiin tornien päälle avoimeen<br />
paikkaan haaskalintujen, kuten<br />
korppikotkien, syötäviksi. Ruumiita ei saanut<br />
uskonnon opin mukaan haudata maahan<br />
tai polttaa, koska ruumis, jossa on<br />
Ahrimanin vaikutuksesta pahuutta, saastuttaisi<br />
maan <strong>ja</strong> tulen. Tapaa hävittää<br />
ruumis hil<strong>ja</strong>isuuden torneissa oli käytössä<br />
vielä 1900-luvulla Iranissa <strong>ja</strong> Intiassa.<br />
Nykyisin zarathustralaisia on Iranissa yli<br />
100 000.<br />
Etu-Aasian alueella vaikutti noin vuonna 600 eKr. neljä suurta valtakuntaa:<br />
Lyydia nykyisen Turkin alueella, Egypti, Babylonia <strong>ja</strong> Meedia<br />
nykyisen Iranin alueella. Noin 550 eKr. persialainen Kyyros nousi kapinaan<br />
meedialaisia vastaan, saavutti nopeasti sotavoitto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> nousi<br />
Etu-Aasian alueen hallitsi<strong>ja</strong>ksi.<br />
Kuningas Kyyros eli Kyyros Suuri (576–529 eKr.) oli Persian kuningas<br />
Etu-Aasian valtakuntien yhdistämisestä syntyneen valtion suurvalta-aikana.<br />
Hän liitti Persiaan laajo<strong>ja</strong> alueita Lähi-idästä Intiaan.<br />
Vaikka hän loi erään maailmanhistorian mahtavimmista suurvalloista,<br />
hänestä on säilynyt vain vähän tietoa.<br />
Kyyros esiintyy Vanhassa testamentissa useassa kohdassa. Vanhan<br />
testamentin mukaan Kyyros vapautti juutalaiset Babylonian pakkosiirtolaisuudesta<br />
500-luvulla eKr. <strong>ja</strong> antoi heille luvan rakentaa Jerusalemin<br />
temppelin uudelleen. Tämä suvaitsevainen kohtelu eri<br />
kansojen <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kohtaan ei ilmeisesti ollut poikkeuksellista Kyyroksen<br />
politiikassa valloitettu<strong>ja</strong> kanso<strong>ja</strong> kohtaan. Hänen kerrotaan<br />
myös käyneen Babyloniassa osoittamassa kunnioitustaan Babylonian<br />
pääjumalalle Mardukille valloitettuaan valtion. Valloitettujen<br />
kansojen tapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kohtaan harjoitetun suvaitsevaisen<br />
<strong>uskonto</strong>politiikan syynä oli ilmeisesti pyrkimys säilyttää rauhalliset<br />
olot valtakunnassaan. Persian suurvalta-aika loppui, kun Aleksanteri<br />
Suuri valloitti Persian 334–330 eKr.<br />
ISIS-, OSIRIS- JA HORUS-KULTTI<br />
Muinaisen Egyptin<br />
uskonnossa uskottiin<br />
kuolemanjälkeiseen<br />
elämään. Egyptin<br />
uskonnossa Isis, taivaan<br />
kuningatar, oli<br />
Osiriksen, kuolleiden<br />
valtakunnan valtiaan,<br />
sisar <strong>ja</strong> puoliso. Isisin<br />
symboleita ovat häntä<br />
suojellut skorpioni<br />
<strong>ja</strong> haukka.<br />
Osiris oli yksi tärkeimmistä<br />
muinaisegyptiläisten<br />
palvomista<br />
jumalista, joka<br />
teki maan hedelmälliseksi<br />
<strong>ja</strong> mahdollisti<br />
kuolemanjälkeisen<br />
Isis, Osiris <strong>ja</strong> Horus Isisin sylissä.<br />
elämän. Osiris kuvataan<br />
kruunupäiseksi muumioiduksi mieheksi, jolla oli käsissään paimensauva<br />
<strong>ja</strong> ruoska. Kuoleman jälkeen ihmiset joutuivat Osiriksen<br />
tuomioistuimen eteen kuoleman valtakunnassa, jossa ihmisen sydän<br />
punnittiin. Kohtalo kuoleman jälkeisessä elämässä riippui ihmisen<br />
elämän aikana tekemistä teoista.<br />
Horus oli egyptiläisen mytologian mukaan auringon <strong>ja</strong> taivaan<br />
jumala. Horus oli yksi tärkeimmistä jumalista, <strong>ja</strong> mytologian mukaan<br />
Horuksen äiti oli Isis <strong>ja</strong> isä Osiris. Horus oli haukanpäinen hahmo,<br />
joka istui Isisin polvella. Faaraon uskottiin olevan Horuksen edusta<strong>ja</strong><br />
maan päällä.<br />
Isiksen kultti oli Roomassa kristinuskon kilpaili<strong>ja</strong>, kunnes kristinuskon<br />
tultua valtionuskonnoksi Isiksen palvonta kiellettiin. Viimeinen<br />
Isiksen temppeli, Filain temppeli, suljettiin vuonna 529 jKr.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
60 | MODUULI 1
MITRAN KULTTI<br />
Mysteeriuskonnot yleistyivät hellenistisellä a<strong>ja</strong>lla Välimeren<br />
alueilla. Niiden uskonnolliset toimitukset suoritettiin<br />
salassa, <strong>ja</strong> keskeisistä opinkohdista tiesivät vain uskonnon<br />
jäsenet. Mysteeriuskonnot korostivat vanhan elämän<br />
päättymistä <strong>ja</strong> uuden jumalallisen elämän alkamista.<br />
Näitä <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> olivat Mitra-kultti <strong>ja</strong> Egyptistä levinnyt<br />
Isiksen palvonta. Persialainen Mitra-kultti oli miesten<br />
<strong>uskonto</strong> <strong>ja</strong> erityisesti sotilaiden suosiossa.<br />
Mitra oli valon jumala, jota palvottiin ihmiskunnan pelasta<strong>ja</strong>na<br />
<strong>ja</strong> lunasta<strong>ja</strong>na. Mitra-kultissa käytettiin veriuhre<strong>ja</strong>,<br />
<strong>ja</strong> tärkeää oli vaativien vihkimysriittien suorittaminen.<br />
Palkinnoksi vihkimyksistä luvattiin pelastus <strong>ja</strong> kuolemattomuus.<br />
Mitra-kultti oli Rooman keisaria<strong>ja</strong>lla hyvin suosittu,<br />
<strong>ja</strong> se kilpaili suosiosta kristinuskon kanssa. Rooman keisareista<br />
Commodus vihkiytyi Mitra-kulttiin, <strong>ja</strong> vuonna 274 jKr.<br />
keisari Aurelianus rakensi suuren temppelin kulttia varten<br />
<strong>ja</strong> teki Mitrasta Rooman ylimmän suojeli<strong>ja</strong>n.<br />
Mitra-kultin kannatta<strong>ja</strong>t toimittivat palvontamenonsa<br />
luolissa <strong>ja</strong> muissa salaisissa paikoissa, joissa he lauloivat<br />
ylistyslaulu<strong>ja</strong>, söivät uhrieläinten lihaa <strong>ja</strong> joivat niiden verta.<br />
He palvoivat Mitraa kolmasti päivässä <strong>ja</strong> viettivät erityistä<br />
viikkoseremoniaa aurinkojumalan päivänä. Tärkeimmät<br />
menot suoritettiin Mitran vuotuisena juhlapäivänä,<br />
joulukuun 25:ntenä. Uhrisakramentin nauttimisen uskottiin<br />
turvaavan iäisen elämän. Kuoleman jälkeen ihmisen uskottiin<br />
pääsevän Mitran luo, jossa viivyttäisiin autuudessa<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Mitra surmaa härän.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
JUUTALAISUUDEN, KRISTINUSKON JA ISLAMIN SYNTYVAIHEITA<br />
Mesopotamia<br />
Egyptin<br />
valtakunta<br />
Juutalaisuus<br />
syntyy<br />
1000 eKr 500 eKr 100 jKr 300 jKr<br />
Assyria<br />
Babylonia<br />
Persian<br />
valtakunta<br />
Hellenismi<br />
tuomiopäivään asti. Kun Mitra palaa maan päälle, tulee<br />
viimeinen tuomio. Tuomiopäivänä Mitran taivaan avaimet<br />
aukaisisivat paratiisin portit, joista uskolliset astuisivat sisään.<br />
Kaikki kastamattomat <strong>ja</strong> pahat hävitettäisiin tulella,<br />
<strong>ja</strong> vanhurskaat hallitsisivat Mitran rinnalla ikuisesti.<br />
Aluksi Mitra-kultti oli vain miesten <strong>uskonto</strong>. Siihen kuului<br />
seitsemän eri luokkaa, <strong>ja</strong> uskovat voitiin vihkiä näihin<br />
toinen toistaan seuraaviin luokkiin. Uskovien vaimot <strong>ja</strong> tyttäret<br />
päästettiin myöhempinä aikoina Suuren Äidin temppeleihin,<br />
jotka si<strong>ja</strong>itsivat Mitran temppeleiden vieressä.<br />
Kolmannella vuosisadalla mitralaiset <strong>ja</strong> kristilliset kirkot<br />
olivat sekä ulkonäöltään että rituaalinsa luonteen puolesta<br />
varsin samankaltaisia. Palvontapaikat si<strong>ja</strong>itsivat useimmiten<br />
maan alla. Kummankin uskonnon palvontapaikoissa oli alttareita,<br />
<strong>ja</strong> niiden taustalla oli kuvia synnin rasittamalle ihmisrodulle<br />
pelastuksen tuoneen vapahta<strong>ja</strong>n kärsimyksistä.<br />
Mitra-kultissa oli temppeliin astuttaessa tapana kastaa<br />
sormet pyhään veteen. Samanaikaisesti myös kristinuskoon<br />
kuuluvat kultin jäsenet toivat tämän tavan mukanaan kristinuskoon.<br />
Kumpikin <strong>uskonto</strong> käytti kastetta sekä nautti leivästä<br />
<strong>ja</strong> viinistä koostuvan sakramentin. Käsitys kuoleman<br />
jälkeisestä elämästä <strong>ja</strong> maailmanlopusta oli samantyyppinen.<br />
Mitralaisuuteen kuului sotaisuus, kun sen si<strong>ja</strong>an kristinusko<br />
oli rauhanomainen. Kristinuskossa ei myöskään<br />
uhrattu eläimiä. Erona oli myös se, että kristinuskossa<br />
naisilla oli pääsy kristillisten seurakuntien yhteyteen.<br />
Kristiusko<br />
syntyy <strong>ja</strong><br />
eriytyy<br />
juutalaisuudesta<br />
Kristinuskosta<br />
valtion<strong>uskonto</strong><br />
Islam<br />
syntyy<br />
ABRAHAMIN PERILLISET | 61
GNOSTILAISUUS<br />
Sana gnostilaisuus on johdettu kreikan<br />
sanasta ”gnosis”, joka tarkoittaa tietoa.<br />
Gnostilaista a<strong>ja</strong>ttelua esiintyi kristinuskon<br />
piirissä noin 100–300 jKr. Kirkkoisät torjuivat<br />
gnostilaisuuden harhaoppina, <strong>ja</strong> sen<br />
asema heikkeni vähitellen.<br />
Gnostilainen näkemys maailmasta oli<br />
jyrkän kaksi<strong>ja</strong>koinen. Ainetta <strong>ja</strong> koko luotua<br />
maailmaa pidettiin epätäydellisenä <strong>ja</strong><br />
pahana. Ihmisen ruumis ymmärrettiin vankilaksi,<br />
josta sielu pyrki takaisin hengen<br />
maailmaan. Pelastus oli henkistymistä,<br />
joka tapahtui salaisen tiedon avulla. Ihmisen<br />
sielu nousi askel askeleelta ylempiin<br />
maailmoihin <strong>ja</strong> lopulta vapautui aineen <strong>ja</strong><br />
jälleensyntymän kahleista.<br />
Gnostilaisuuden mukaan Jeesus toi<br />
maailmaan salaista jumalallista tietoa eli<br />
gnosista. Jeesuksen elämällä, kärsimyksellä<br />
<strong>ja</strong> kuolemalla ei ollut merkitystä,<br />
vaan tärkeää oli hänen opetuksensa <strong>ja</strong><br />
erityisesti hänen tuomansa salainen tieto.<br />
Monet gnostilaiset teologit a<strong>ja</strong>ttelivat,<br />
ettei Jeesus ollut todellinen ihminen, vaan<br />
hengen ilmentymä, joka oli omaksunut<br />
ihmishahmon vain voidakseen julistaa<br />
sanomaansa ihmisille. Jeesusta ei heidän<br />
uskonsa mukaan ollut lähettänyt Vanhan<br />
testamentin Jumala, Jahve, joka oli tämän<br />
pahan maailman luo<strong>ja</strong>, vaan oikea, ylin<br />
Jumala.<br />
LÄHI-IDÄN USKONTOJEN SUHDE<br />
KUVIIN JA KUVATAITEISIIN<br />
Juutalaisuuden pyhä kir<strong>ja</strong> Toora kieltää kuvan tekemisen Jumalasta.<br />
Synagogien koristelussa käytetään juutalaisuuden keskeisiä symboleita<br />
Daavidin tähteä <strong>ja</strong> menoraa.<br />
Kristinuskon opin mukaan Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksen persoonassa.<br />
Jeesuksen elämään liittyviä tapahtumia on kuvattu kirkoissa<br />
muun muassa alttaritauluissa sekä seinä- <strong>ja</strong> lasimaalauksissa.<br />
Kristinuskon piirissä, erityisesti ortodoksisessa kirkossa, kuvilla<br />
on tärkeä rooli hartaudenharjoittamisessa.<br />
Islamin pyhät hadith-tekstit kieltävät Jumalan, ihmisten <strong>ja</strong> eläinten<br />
kuvaamisen. Kieltoa perustellaan sillä, että kuvan tekijä astuu<br />
kuvaa tehdessään Jumalan rooliin. Moskeijoita koristellaan kuvien<br />
si<strong>ja</strong>an ornamenteilla <strong>ja</strong> Koraanin teksteistä tehdyllä kalligrafiataiteella.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Enkelit ovat Lähi-idän uskonnoissa Jumalan<br />
sanansaattajia.<br />
ENKELIT<br />
LÄHI-IDÄN USKONNOISSA<br />
Sana enkeli tulee latinan sanasta angelos, joka tarkoittaa lähettilästä<br />
eli sanansaatta<strong>ja</strong>a. Kristinuskon opin mukaan enkeli on Jumalan<br />
luoma henkiolento. Vanhassa testamentissa Jumalan on kerrottu<br />
ilmestyneen ihmisille enkelin hahmossa useita kerto<strong>ja</strong>. Uudessa<br />
testamentissa enkelit ovat henkiolento<strong>ja</strong>, jotka ovat Jumalan tahdon<br />
toteuttajia, taivaallista sotajoukkoa <strong>ja</strong> suojelusenkeleitä. Nimeltä<br />
mainittu<strong>ja</strong> enkeleitä Raamatussa ovat muun muassa arkkienkelit<br />
Mikael <strong>ja</strong> Gabriel. Kirkollinen juhlapyhä Mikkelinpäivä on omistettu<br />
arkkienkeli Mikaelille. Lucifer on mainittu langenneena enkelinä.<br />
Islamin pyhän kir<strong>ja</strong>n Koraanin mukaan enkelit ovat Jumalan apulaisia,<br />
sukupuolettomia henkiolento<strong>ja</strong>. Näistä tärkein on arkkienkeli<br />
Gabriel, joka välitti jumalallisen ilmoituksen Muhammedille.<br />
AJANLASKU<br />
LÄHI-IDÄN USKONNOISSA<br />
Juutalaisen perinteen mukainen a<strong>ja</strong>nlasku alkaa vuodesta 3761 eaa.<br />
Sitä pidetään maailman luomisen a<strong>ja</strong>nkohtana <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>nlaskun alkupisteenä.<br />
Vuosi vaihtuu heprealaisen kalenterin mukaan syyskuussa.<br />
Juutalaisessa kalenterissa jokainen kuukausi on joko 29 tai 30 päivän<br />
pituinen. Vuodessa on tavallisesti 353–355 päivää, mutta tietyin<br />
väliajoin vuoteen lisätään kolmastoista kuukausi.<br />
Kristillinen a<strong>ja</strong>nlasku alkaa Jeesus Nasaretilaisen oletetusta syntymävuodesta.<br />
Tätä a<strong>ja</strong>nlaskua on käytetty sekä juliaanisen että nykyisen<br />
gregoriaanisen kalenterin yhteydessä. Kristuksen syntymästä<br />
luetut vuosiluvut otti käyttöön munkki Dionysius Exiguus 500-luvulla.<br />
Dionysius perusti laskelmansa siihen, että Jeesus oli syntynyt vuonna<br />
754 Rooman perustamisesta. Nykyisen a<strong>ja</strong>nlaskumme vuosi 0 perustuu<br />
Dionysiuksen laskelmiin. Jeesuksen tarkka syntymäaika on<br />
tarkentunut vuosiin 7–4 eKr.<br />
Hijralla tarkoitetaan profeetta Muhammedin siirtymistä Mekasta<br />
Medinaan vuonna 622 jKr. Tästä tapahtumasta alkaa islamilainen<br />
a<strong>ja</strong>nlasku. A<strong>ja</strong>nlasku perustuu kuukalenteriin, jossa on 354 vuorokautta<br />
<strong>ja</strong> 12 kuukautta. Kuukauden alkaminen riippuu uuden kuun<br />
havaitsemisa<strong>ja</strong>nkohdasta. A<strong>ja</strong>nlaskun tärkeimmät vuosittaiset<br />
kohdat ovat ramadanin alkaminen <strong>ja</strong> päättyminen.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
62 | MODUULI 1
HELLENISMI<br />
Antiikin Kreikalla tarkoitetaan alueita, joilla puhuttiin yleisesti<br />
muinaiskreikkaa <strong>ja</strong> jotka olivat kreikkalaisen kulttuurin<br />
vaikutuksen alaisina. Näitä olivat muun muassa nykyisten<br />
Kreikan, Kyproksen, Sisilian <strong>ja</strong> Etelä-Italian alueet <strong>ja</strong><br />
osa Turkista.<br />
Antiikin Kreikan historia <strong>ja</strong>etaan arkaaiseen kauteen<br />
(n. 700–500 eKr.), klassiseen kauteen (480–330 eKr.) <strong>ja</strong> hellenistiseen<br />
kauteen (330–27 eKr.). Klassista aikaa on pidetty<br />
kreikkalaisen kulttuurin kultakautena. Se alkoi persialaissodista<br />
noin 480 eKr. <strong>ja</strong> päättyi Aleksanteri Suuren kuolemaan<br />
vuonna 323 eKr. A<strong>ja</strong>tus demokratiasta <strong>ja</strong> monet tieteet,<br />
etenkin filosofian osa-alueet, kehittyivät Ateenassa.<br />
Tuolloin kehittyivät myös taiteisiin kuuluvat teatteri, arkkitehtuuri,<br />
kir<strong>ja</strong>llisuus <strong>ja</strong> runous. Kyseisenä aikakautena elivät<br />
koko myöhempään länsimaiseen historiaan vaikuttaneet<br />
filosofit Sokrates, Platon <strong>ja</strong> Aristoteles, kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>t<br />
Euripides <strong>ja</strong> Sofokles sekä historioitsi<strong>ja</strong>t Herodotos <strong>ja</strong><br />
Thukydides.<br />
Vuonna 337 eKr. Makedonian kuninkaaksi nousi Aleksanteri<br />
Suuri, jonka johdolla makedonialaiset <strong>ja</strong> kreikkalaiset<br />
hyökkäsivät Persian valtakuntaa vastaan. Vuosia kestäneen<br />
sotaretken aikana Aleksanteri valloitti koko Persian<br />
valtakunnan <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkoi valloituksiaan aina Intiaan asti.<br />
Aleksanterin valloitusten myötä alkoi hellenistiseksi a<strong>ja</strong>ksi<br />
kutsuttu aika. Valloitettujen alueiden ansiosta kreikkalainen<br />
kulttuuri levittäytyi aina Keski-Aasiaan <strong>ja</strong> Intiaan asti.<br />
Akropolis Ateenassa.<br />
ALEKSANTERI<br />
SUUREN<br />
VALTAKUNTA<br />
334–323 EKR.<br />
Luonnontieteet kehittyivät tuona aikana korkealle tasolle<br />
Aleksandriassa.<br />
Uskontojen näkökulmasta hellenismin vaikutusta oli<br />
sykretismi eli <strong>uskonto</strong>jen oppien sekoittuminen. Mysteeriuskonnot<br />
yleistyivät hellenistisellä a<strong>ja</strong>lla Välimeren alueilla.<br />
Keskeistä niille oli uskonnollisen riitin mysteeriluonne,<br />
eli toimitukset suoritettiin salassa. Myös keskeiset opin<br />
kohdat salattiin ulkopuolisilta.<br />
Mysteeriuskonnot korostivat vanhan elämän päättymistä<br />
<strong>ja</strong> uuden jumalallisen elämän alkamista (”uudestisyntyminen”).<br />
Nämä uskonnot olivat luonteeltaan individualistisia<br />
eli yksilön omaa uskonnollista kokemusta<br />
korostavia.<br />
Roomalaiset voittivat makedonialaiset vuonna 197 eKr.,<br />
<strong>ja</strong> koko Kreikka liitettiin osaksi Rooman valtakuntaa vuonna<br />
27 eKr. Antiikin hellenistinen kulttuuri vaikutti tämän jälkeen<br />
Rooman valtakunnassa leviten yhä laajemmalle.<br />
Kreikkalais-roomalainen aika päättyi vuonna 476 jKr., kun<br />
ostrogootit valloittivat Rooman kaupungin <strong>ja</strong> syrjäyttivät<br />
viimeisen keisarin Romulus Augustuluksen.<br />
Antiikin Kreikalla on ollut suuri vaikutus myöhempiin<br />
eurooppalaisiin kulttuureihin. Kreikkalaiset loivat runsaasti<br />
käsitteitä eli a<strong>ja</strong>ttelun välineitä, joita käytetään yhä sekä<br />
tavallisessa että tieteellisessä kielessä. Muun muassa<br />
sanat filosofia, psykologia, apteekki, poliisi, kirurgi <strong>ja</strong> auto<br />
ovat laino<strong>ja</strong> kreikan kielestä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
ABRAHAMIN PERILLISET | 63
MODUULI 2<br />
UE2<br />
Maailma muuttuu nopeasti entistä<br />
monikulttuurisemmaksi globali saation<br />
<strong>ja</strong> kiihtyvän maahanmuuttoilmiön seurauksena.<br />
A<strong>ja</strong>tukset, kulttuurit <strong>ja</strong> käytänteet<br />
kohtaavat <strong>ja</strong> muokkautuvat ihmisten välisessä<br />
vuorovaikutuksessa. Uskontoihin liittyvä<br />
yhteiskunnallinen keskustelu tulee tulevaisuudessa<br />
lisääntymään entisestään, <strong>ja</strong> siksi<br />
kaikenikäiset yhteiskunnan jäsenet tarvitsevat<br />
tietoa maailman uskonnollisista perinteistä.<br />
Kristinusko on kannatta<strong>ja</strong>määrältään maailman<br />
suurin <strong>uskonto</strong>. Se on myös maantieteellisesti<br />
laajimmalle levinnyt <strong>uskonto</strong>. Kristinuskon<br />
<strong>ja</strong> sen vaikutuksen ymmärtämiseksi<br />
täytyy perehtyä sen identiteettiin, joka perustuu<br />
Raamatun kaanoniin, keskeisiin opillisiin<br />
lin<strong>ja</strong>uksiin <strong>ja</strong> eettisiin kannanottoihin. Niiden<br />
poh<strong>ja</strong>lta kristinuskoon on muotoutunut erilaisia<br />
käytänteitä <strong>ja</strong> rituaale<strong>ja</strong>. Yksittäiselle<br />
kristitylle hänen <strong>uskonto</strong>nsa voi näyttäytyä<br />
monella eri tavalla riippuen siitä, suhtautuuko<br />
hän katsomukseensa konservatiivisesti vai<br />
onko hän maallistunut kulttuurikristitty.<br />
Kristinusko on vaikuttanut syvästi länsimaiseen<br />
kulttuuriin, <strong>ja</strong> eurooppalaista historiaa<br />
ei voi ymmärtää huomioimatta kristinuskon<br />
vaiheita. Kristinusko on aina myös ottanut<br />
vaikutteita ympäröivästä kulttuurista.<br />
Kiinan katolisuudessa on erilaisia painotuksia<br />
kuin Italian katolisen kirkon näkemyksissä.<br />
Maailmanlaajuinen kristinusko<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Kristinusko ei ole organisaationa yhtenäinen<br />
ilmiö, vaan se on historiansa kuluessa <strong>ja</strong>kautunut<br />
erilaisiin kirkko- <strong>ja</strong> tunnustuskuntiin.<br />
Jotkut ha<strong>ja</strong>antumisen syyt ovat olleet opillisia<br />
<strong>ja</strong> toisinaan kyse on ollut esimerkiksi valtapolitiikasta.<br />
Nykyisin kristinuskon kirkkopuussa<br />
on kymmeniä tuhansia haaraumia. Kristinuskon<br />
kaikkia eri suuntauksia yhdistää kristinuskon<br />
keskeinen oppi, joka vakiintui jo varhaiskirkon<br />
aikana. Tällä hetkellä kaikkein<br />
eniten suosiotaan kasvattavat erilaiset karismaattiset<br />
yhteisöt, joiden toiminnassa on<br />
samanlaisia piirteitä kuin Nasaretilaisten<br />
lahkossa liki 2000 vuotta sitten.<br />
Kir<strong>ja</strong>ssa lukujen alussa olevien otsikoiden alla<br />
esitetty keskeiset käsitteet. Näiden avulla opiskeli<strong>ja</strong><br />
voi nopeasti hahmottaa luvun tärkeimmät<br />
käsitteet <strong>ja</strong> myöhemmin käyttää käsitteitä<br />
opitun kertaamiseen. Päätekstissä keskeiset<br />
käsitteet on lihavoitu, mikä helpottaa niiden<br />
löytämistä. Päätekstien yhteydessä on runsaasti<br />
a<strong>ja</strong>nkohtaisia tilasto<strong>ja</strong>, kartto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kaavioita.<br />
Nämä elävöittävät <strong>ja</strong> auttavat hahmottamaan<br />
tekstin sisältöä.<br />
Kir<strong>ja</strong>n väliotsikkotasoilla on verkko-osoitteita,<br />
joissa on nelinumeroinen koodi. Kirjoittamalla<br />
osoitteen, esimerkiksi ovk.fi/4001, selaimeen<br />
avautuu kyseiseen kokonaisuuteen liittyviä<br />
verkkomateriaale<strong>ja</strong>.<br />
Kristinusko on monella tapaa hyvin moniääninen<br />
ilmiö. <strong>Lukion</strong> kaikille yhteisellä opinto<strong>ja</strong>ksolla<br />
LOPS2021 UE2 Maailmanlaajuinen<br />
kristinusko perehdytään monipuolisesti<br />
kristinuskon moninaisuuteen nykya<strong>ja</strong>ssa.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
110 | MODUULI 2
UE2 MAAILMANLAAJUINEN KRISTINUSKO (2 OP)<br />
Maailmanlaajuinen kristinusko<br />
TAVOITTEET<br />
Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />
• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida kristinuskon merkitystä kulttuurin, yhteiskunnan <strong>ja</strong> yksilön<br />
näkökulmasta sekä kehittää kristinuskoon liittyvää kulttuurista lukutaitoa<br />
• tuntee kristinuskon keskeiset suuntaukset <strong>ja</strong> niiden syntytaustan sekä pystyy<br />
vertailemaan niiden keskeisiä piirteitä<br />
• perehtyy kristinuskon erilaisiin tulkintatapoihin <strong>ja</strong> ilmenemismuotoihin eri puolilla<br />
maailmaa<br />
• osaa analysoida <strong>ja</strong> arvioida a<strong>ja</strong>nkohtaisia kristinuskoon liittyviä mediasisältöjä <strong>ja</strong><br />
keskustelu<strong>ja</strong><br />
• kehittää valmiuksia toimia moniarvoisissa toimintaympäristöissä.<br />
KESKEISET SISÄLLÖT<br />
• kristinuskon asema <strong>ja</strong> vuorovaikutus ympäröivän kulttuurin kanssa eri puolilla maailmaa<br />
• uskonnon asema sekä uskonnon <strong>ja</strong> valtion suhteet Euroopassa<br />
• katolisen, ortodoksisen <strong>ja</strong> protestanttisen, erityisesti luterilaisen, kristillisyyden synty,<br />
erityispiirteet, eettinen a<strong>ja</strong>ttelu <strong>ja</strong> yhteiskunnalliset vaikutukset<br />
• karismaattinen kristillisyys ilmiönä<br />
• kristillisperäisten <strong>uskonto</strong>jen pääpiirteet<br />
• ekumenia <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>dialogi<br />
• kristinusko <strong>ja</strong> ympäristökysymykset sekä muita a<strong>ja</strong>nkohtaisia kristinuskoon liittyviä<br />
kysymyksiä <strong>ja</strong> niiden tausto<strong>ja</strong><br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
JOHDANTO | 111
1<br />
kristinusko on levinnyt kaikkiin maanosiin // kristinuskon pääsuuntaukset //<br />
katolisuus // ortodoksisuus // protestanttiset kirkot // itsenäiset <strong>ja</strong> riippumattomat<br />
kirkot // karismaattinen kristillisyys // katolisuus suurin suuntaus //<br />
kannatuksen painopiste siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle // kristinuskon<br />
asema vähemmistö- <strong>ja</strong> enemmistö<strong>uskonto</strong>na // kulttuurin vaikutus // kontekstuaalinen<br />
teologia // vapautuksen teologia <strong>ja</strong> sen eri muodot // ekoteologia<br />
Kristinusko nykymaailmassa<br />
• Kristinusko on maailman suurin <strong>uskonto</strong>.<br />
Sillä on eniten kannattajia, <strong>ja</strong> se on levinnyt<br />
kaikkiin maanosiin.<br />
• Kristinusko kasvaa edelleen. Kasvu tulee<br />
ennusteiden mukaan olemaan erityisen<br />
voimakasta Afrikassa <strong>ja</strong> Aasiassa.<br />
• Kristinuskon pääkannatusalue oli pitkään<br />
Eurooppa, mutta nykyään valtaosa kristityistä<br />
asuu päiväntasaa<strong>ja</strong>n eteläpuolella.<br />
KRISTITTYJEN<br />
MÄÄRÄ<br />
MAANOSITTAIN<br />
Lähde International<br />
Bulletin of Mission<br />
Research, 2019.<br />
Pohjois-<br />
Amerikka<br />
268 milj.<br />
Afrikka<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Afrikka<br />
667 miljoonaa<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Latinalainen<br />
Amerikka<br />
612 miljoonaa<br />
667 milj.<br />
Latinalainen Amerikka 612 milj.<br />
Eurooppa<br />
Aasia<br />
Pohjois-Amerikka<br />
Oseaania<br />
565 milj.<br />
379 milj.<br />
268 milj.<br />
28 milj.<br />
KRISTINUSKON KANNATUS MAAN -<br />
OSITTAIN JA PÄÄSUUNTAUKSITTAIN<br />
Kristinusko on maailman suurin <strong>uskonto</strong> kannatta<strong>ja</strong>määrältään<br />
<strong>ja</strong> levinneisyydeltään. Kristittyjä on<br />
noin 2,55 mil<strong>ja</strong>rdia eli noin kolmannes maapallon<br />
väestöstä (International Bulletin of Mission Research,<br />
2019). Afrikassa on eniten kristittyjä (667<br />
miljoonaa), <strong>ja</strong> se on ohittanut nopeasti kristittyjen<br />
määrässä sekä Latinalaisen Amerikan (612 miljoonaa)<br />
että Euroopan (565 miljoonaa). Aasiassa on tilastojen<br />
mukaan 379 miljoonaa <strong>ja</strong> Pohjois-Amerikassa<br />
268 miljoonaa kristittyä. Oseaniassa kristitty-<br />
Eurooppa<br />
565 miljoonaa<br />
Aasia<br />
379 miljoonaa<br />
Oseaania<br />
28 miljoonaa<br />
112 | MODUULI 2
jä on 28 miljoonaa. Varsinkin Afrikassa <strong>ja</strong> Aasiassa<br />
kristinuskon kannatus on voimakkaassa kasvussa.<br />
Tutki<strong>ja</strong>t Gina A. Zurlon, Todd M. Johnson <strong>ja</strong> Peter<br />
F. Crossing ovat <strong>ja</strong>kaneet kannatta<strong>ja</strong>määrätilastoissaan<br />
kristinuskon pääsuuntauksiksi katoliset,<br />
ortodoksit, protestantit <strong>ja</strong> riippumattomat eli<br />
itsenäiset kirkot. Tässä luokittelussa ei ole erikseen<br />
mainittu karismaattisiin suuntauksiin lukeutuvia<br />
kristittyjä, koska karismaattisia liikkeitä<br />
esiintyy kaikkien kristinuskon pääsuuntauksien sisällä.<br />
Vuonna 2021 kristityistä noin puolet on katolisia<br />
(1,25 mil<strong>ja</strong>rdia), <strong>ja</strong> va<strong>ja</strong>a neljännes kristityistä (593<br />
miljoonaa) kuuluu joko vanhoihin perinteisiin protestanttisiin<br />
kirkkoihin (anglikaaneihin, luterilaisiin,<br />
reformoituihin) tai muihin protestanttisiin yhteisöihin<br />
(muun muassa baptistit, metodistit <strong>ja</strong> helluntailaisuus).<br />
Ortodoksisiin kirkkoihin kuuluu 294 miljoonaa<br />
ihmistä eli noin 12 % kristityistä. Suurimmat<br />
ortodoksi kirkot ovat Kreikassa <strong>ja</strong> Venäjällä.<br />
Merkittävä osa kristityistä, va<strong>ja</strong>a 400 miljoonaa,<br />
kuuluu erilaisiin itsenäisiin <strong>ja</strong> riippumattomiin<br />
kirkkoihin. Niitä ei voi luokitella kuuluvaksi mihinkään<br />
kolmesta perinteisestä kirkkokunnasta. Perinteiset<br />
kirkkokunnat menettävät kannatustaan Euroopassa,<br />
mutta itsenäisten kirkkojen kannatus kasvaa<br />
voimakkaasti etenkin Aasiassa <strong>ja</strong> Afrikassa.<br />
Näiden lisäksi reilu 20 miljoonaa ihmisistä kuuluu<br />
kristillisperäisiin uskonnollisiin yhteisöihin, joiden<br />
oppi eroaa kristillisten kirkkojen opista. Tällaisia<br />
liikkeitä ovat esimerkiksi mormonit <strong>ja</strong> Jehovan todista<strong>ja</strong>t.<br />
Nämä kuitenkin tilastoidaan usein <strong>uskonto</strong>tilastoissa<br />
kristillisiksi kirkoiksi.<br />
KRISTINUSKON KANNATUSALUEIDEN<br />
MUUTOS<br />
Kristinuskon kannatuksen painopiste on viimeisen<br />
vuosisadan aikana siirtynyt Euroopasta eteläiselle<br />
pallopuoliskolle. Globaalilla etelällä tarkoitetaan<br />
eteläisen pallonpuoliskon valtioita, joista<br />
monet ovat köyhiä <strong>ja</strong> kehittyviä pohjoisen pallonpuoliskon<br />
valtioihin verrattuna. Muutos on ollut nopea,<br />
sillä vuonna 1900 kristitystä asui eteläisellä pallonpuoliskolla<br />
noin 18 %, mutta vuonna 2020 jo<br />
67 % (International Bulletin of Mission Research,<br />
2019).<br />
Kristinuskon kannatus kasvaa Etelä-Amerikassa,<br />
Aasiassa <strong>ja</strong> erityisesti Afrikassa. Nykyään muun<br />
muassa Nigeria, Filippiinit, Kongon demokraattinen<br />
tasavalta, Brasilia, Meksiko <strong>ja</strong> Kiina ovat maita,<br />
joissa asuu lukumääräisesti paljon kristittyjä. Katolinen<br />
kirkko tulee ennusteiden mukaan säilymään<br />
suurimpana kristinuskon suuntauksena eli kirkkokuntana.<br />
Enemmistö globaalin etelän kristityistä on<br />
katolilaisia.<br />
KRISTINUSKO ENEMMISTÖN JA<br />
VÄHEMMISTÖN USKONTONA<br />
Euroopassa kristinusko on satojen vuosien aikana<br />
tullut kiinteäksi osaksi yhteiskuntaa. Se<br />
on enemmistön <strong>uskonto</strong>, <strong>ja</strong> kristillisillä juhlapäivillä,<br />
esimerkiksi joululla <strong>ja</strong> pääsiäisellä, on vakiintunut<br />
paikka yhteiskunnassa <strong>ja</strong> ihmisten arjessa. Joissain<br />
maissa kirkkojen asema yhteiskunnassa on niin<br />
vahva, että kirkko on nimetty valtionkirkoksi. Esimerkiksi<br />
Englannissa hallitsi<strong>ja</strong> on myös kirkon ylin<br />
johta<strong>ja</strong>. Euroopassa sekä Pohjois- <strong>ja</strong> Latinalaisessa<br />
Amerikassa kristinusko on enemmistö<strong>uskonto</strong>.<br />
Monissa maanosissa kristityt elävät usein uskonnollisena<br />
vähemmistönä <strong>ja</strong> kuuluvat köyhimpään<br />
väestönosaan. Vaikka kristittyjen määrä voi olla<br />
suuri, he voivat olla syrjityssä asemassa <strong>ja</strong> jopa vainojen<br />
kohteena. Intiassa suuri määrä yhteiskunnan<br />
kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, kastittomista,<br />
on kristittyjä. Intiassa on uutisoitu äärihindujen<br />
tehneen hyökkäyksiä kastittomien kristittyjen<br />
kyliin, polttaneen kirkko<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> jopa surmanneen<br />
ihmisiä. Myös joissain Lähi-idän islaminuskoisissa<br />
maissa kristittyjen uskonnonharjoittamista on rajoitettu.<br />
Kristittyjen on arvioitu olevan vainotuin uskonnollinen<br />
ryhmä maailmanlaajuisesti, <strong>ja</strong> tilastojen<br />
mukaan vuonna 2017 350 miljoonaa kristittyä joutui<br />
uskonvainon kohteeksi. Vaarallisinta kristinuskon<br />
harjoittamisen on arvioitu olevan Pohjois-Koreassa.<br />
KRISTINUSKO OSANA<br />
YMPÄRÖIVÄÄ MAAILMAA<br />
Ympäröivä kulttuuri on aina vaikuttanut siihen, miten<br />
kristityt harjoittavat uskoaan. Kristinuskon harjoittaminen<br />
on nykyäänkin erilaista eri maissa. Esimerkiksi<br />
luterilainen jumalanpalvelus näyttää hyvin<br />
erilaiselta Suomessa kuin Namibiassa Afrikassa.<br />
Suomalaisessa luterilaisessa jumalanpalveluksessa<br />
lauletaan virsikir<strong>ja</strong>sta virsiä, joita säestetään uruilla.<br />
Namibiassa <strong>ja</strong> laajemminkin Afrikassa tanssilla <strong>ja</strong><br />
paikallisella musiikkikulttuurilla on tärkeä rooli jumalanpalveluksissa.<br />
Sen lisäksi, että ympäröivä kulttuuri vaikuttaa<br />
kristillisyyden tapoihin, on kristillistä sanomaa<br />
myös pyritty tuomaan lähemmäksi paikallisia olo<strong>ja</strong>.<br />
Esimerkiksi Afrikassa Jeesus saatetaan esittää kuvissa<br />
<strong>ja</strong> patsaissa tummaihoisena. A<strong>ja</strong>ttelutapaa, jossa<br />
kristinuskon sanomalle etsitään paikallisesta<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
KRISTINUSKO NYKYMAAILMASSA | 113
kulttuurista nousevia ilmaisumuoto<strong>ja</strong>, kutsutaan<br />
kontekstuaaliseksi teologiaksi. Kun teologiaa eli<br />
oppia tulkitaan <strong>ja</strong> uudelleenarvioidaan kontekstuaalisesti,<br />
johtaa se usein uudenlaisen kirkollisen<br />
perinteen syntymiseen. Esimerkkejä kontekstuaalisen<br />
teologian muodoista ovat vapautuksen teologia<br />
Latinalaisessa Amerikassa, dalit-teologia Intiassa<br />
sekä musta <strong>ja</strong> feministinen teologia.<br />
Kontekstuaalinen teologia hyödyntää prosessissaan<br />
viittä erilaista mallia. Käännösmallissa säilytetään<br />
kristillisen opin ydin <strong>ja</strong> siirretään se toiseen<br />
kulttuuriin. Antropologisen mallin mukaan kristillisen<br />
sanoman ydin löytyy kaikista uskonnoista. Praksis-mallissa<br />
lähdetään ratkaisemaan yhteiskunnassa<br />
mahdollisesti syntyneitä ongelmia (esim. vapautuksen<br />
teologia). Synteesimallissa hyödynnetään<br />
edellä esiteltyjä näkökulmia tilanteen mukaan, <strong>ja</strong><br />
transsendentaalisessa mallissa korostetaan ihmisen<br />
henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.<br />
Kristillinen kirkko on koko olemassaolonsa a<strong>ja</strong>n<br />
joutunut sopeuttamaan toimintaansa <strong>ja</strong> julistustaan<br />
erilaisiin kulttuureihin <strong>ja</strong> olosuhteisiin. Kulttuurien<br />
kohtaamistilanteisiin on erilaisia ratkaisumalle<strong>ja</strong>.<br />
Uusi kulttuuri voidaan hyväksyä kokonaisuudessaan.<br />
Tätä kutsutaan assimilaatioksi, jolloin kristinusko<br />
sulautuu vallitsevaan kulttuuriin. Transformaatiomallissa<br />
kristillinen sanoma pyritään säilyttämään<br />
mahdollisimman muuttumattomana, mutta<br />
kulttuurisia tekijöitä voidaan tulkita uudelleen<br />
kristin uskon näkökulmasta. Kulttuurissa ilmenevät<br />
erilaiset perinteet voidaan myös torjua kristinuskon<br />
vastaisina (= kontradiktiomalli).<br />
KONTEKSTUAALISEN TEOLOGIAN<br />
ILMENEMISMUOTOJA<br />
Vapautuksen teologia on 1960-luvulla syntynyt katolisen<br />
kirkon teologian suuntaus. Liike korostaa<br />
kirkon vastuuta yhteiskunnallisen eriarvoisuuden<br />
poista<strong>ja</strong>na. Vapautuksen teologian mukaan ihminen<br />
palvelee Jumalaa auttamalla epäoikeudenmukaisesti<br />
kohdeltu<strong>ja</strong> lähimmäisiään. Yleisimmin vapautuksen<br />
teologialla tarkoitetaan liikkeen Etelä-Amerikassa<br />
syntynyttä latinalaisamerikkalaista<br />
muotoa. Tätä teologiaa kutsuttiin vapautuksen teologiaksi,<br />
koska sen tavoitteena oli köyhien yhteiskunnallinen<br />
<strong>ja</strong> taloudellinen vapautuminen, joka<br />
antaisi heille mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään.<br />
Latinalaisamerikkalaiset piispat asettivat köyhien<br />
aseman parantamisen teologian keskeiseksi lähtökohdaksi.<br />
Vapautuksen teologian keskeisen vaikutta<strong>ja</strong>n<br />
Gustavo Gutiérrezin mukaan teologian tehtävänä<br />
on ”vapauttaa sorretut siten, että Jumala johdattaa<br />
vapautukseen”. Hänen mukaansa vapauttaminen<br />
voi vaatia voimakeinojen, jopa väkivallan<br />
käyttöä.<br />
Vapautuksen teologia sai 1960-luvulla virallisen<br />
aseman, kun paavi Johannes XXIII vaati köyhien <strong>ja</strong><br />
sorrettujen asettamista etusi<strong>ja</strong>lle. Myöhemmin katolinen<br />
kirkko on kuitenkin suhtautunut liikkeeseen<br />
myös varauksellisin äänenpainoin.<br />
Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseen<br />
tähtääviä teologisia liikkeitä vapautuksen teologian<br />
ohella ovat myös muun muassa feministiteologia,<br />
musta teologia <strong>ja</strong> alkuperäiskansojen vapautuksen<br />
teologia.<br />
Musta teologia on Etelä-Afrikassa 1970-luvulla<br />
syntynyt teologinen suuntaus, joka sai vaikutteita<br />
latinalaisen Amerikan vapautuksen teologiasta. Se<br />
syntyi vastareaktiona Etelä-Afrikan apartheidpolitiikkaa<br />
vastaan. Musta teologia on ensisi<strong>ja</strong>isesti rotusorron<br />
vastaisen taistelun teologiaa. Ensimmäiset<br />
tämän suuntauksen teologit nousivat Etelä-Afrikan<br />
valkoisen väestön keskuudesta, kuten anglikaanisen<br />
kirkon pastori Trevor Huddleston, joka vuodesta<br />
1955 lähtien johti apartheidin vastaista toimintaa.<br />
Tähän läheisesti liittyvä rinnakkainen prosessi oli<br />
Steve Bikon johtaman Musta tietoisuus -liikkeen<br />
toiminta 1970-luvulla.<br />
Feministiteologia on teologian suuntaus, joka tarkastelee<br />
kristillistä oppia <strong>ja</strong> sen historiaa sekä Raamatun<br />
tekstejä feministisestä näkökulmasta eli<br />
naisnäkökulmasta. Feminististä teologiaa kutsutaan<br />
myös teologiseksi sukupuolen tutkimukseksi.<br />
Feministiteologia kartoittaa miehisiä valtarakenteita<br />
kirkossa, <strong>ja</strong> sen tavoitteena on muun muassa lisätä<br />
esimerkiksi naispiispojen <strong>ja</strong> -pappien määrää kirkollisissa<br />
hallintoelimissä sekä osoittaa, että Jumalaa<br />
koskeva käsitteistö perustuu miehiseen eli patriarkaaliseen<br />
maailmankuvaan. Eräässä sen<br />
perinteessä Raamatun Isä Jumala pyritään korvaamaan<br />
Äiti jumalalla.<br />
EKOTEOLOGIA<br />
Kristinuskoon on sisäänrakennettu vastuu luonnosta.<br />
Raamatussa Vanhan testamentin luomiskertomuksessa<br />
1.Moos.2:15: ”Herra Jumala asetti ihmisen<br />
Eedenin puutarhaan viljelemään <strong>ja</strong> varjelemaan<br />
sitä”. Kristillisen niin kutsutun tilanhoita<strong>ja</strong>etiikan<br />
mukaan ihmiskunnan tulee huolehtia luonnon säilymisestä<br />
myös tuleville sukupolville. Kulutuskulttuurin<br />
si<strong>ja</strong>an kristinuskon perinteisiä arvo<strong>ja</strong> ovat<br />
kohtuullisuus <strong>ja</strong> vaatimattomuus. Paasto on vanha<br />
kristillinen perinne, <strong>ja</strong> monet pitävät paaston aikana<br />
nykyään kulutuspaastoa.<br />
Ekoteologia on 1960-luvulla kehittynyt teologian<br />
ala, joka tutkii kristinuskon suhdetta luontoon <strong>ja</strong><br />
ympäristöön. Ekoteologian keskeisiä kysymyksiä<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
114 | MODUULI 2
ovat muun muassa kysymykset siitä, miten kristityn<br />
tulee toimia suhteessa ilmastonmuutokseen tai miten<br />
voi kristittynä toimia arjessa aiempaa ympäristöystävällisemmin.<br />
Ekoteologiassa tutkitaan myös eri kirkkokuntien<br />
teologiassa ilmeneviä käsityksiä ekologisesta elämäntavasta.<br />
Vaikka monet kirkkokunnat ovat työskennelleet<br />
aktiivisesti luonnon säilymisen puolesta<br />
ympäristövaikuttajina jo vuosikymmeniä, epäilee<br />
osa konservatiivista uskontulkintaa edustavista kirkosta<br />
ilmastonmuutosta.<br />
Suomen evankelisluterilaisen kirkon ilmasto-ohjelmassa<br />
”Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus” vuodelta<br />
2008 sanotaan: “Rakkaus on vahvin liikkeelle saava<br />
voima. Ihminen tarvitsee syvän motivaation lähteen<br />
muuttaakseen elämäntapo<strong>ja</strong>an ekologisemmiksi<br />
– syvin voimanlähde ei ole syyllisyydentunto,<br />
vaan taju perimmäisestä yhteenkuuluvuudesta kaiken<br />
luodun kanssa <strong>ja</strong> rakkaus luontoon.” Suomessa<br />
seurakuntien nuorisotyössä (mm. rippikouluissa)<br />
ympäristökasvatus pyrkii oh<strong>ja</strong>amaan uutta sukupolvea<br />
ekologiseen elämäntapaan.<br />
SANASTOA KAPPALEESEEN KRISTINUSKO<br />
NYKYMAAILMASSA<br />
akkommodaatio: Termi, joka esiintyy useissa<br />
yhteyksissä. Tarkoittaa muun muassa mukautumista<br />
<strong>ja</strong> sopeutumista, tai kristillisessä lähetystyössä<br />
pyrkimystä mukautua paikalliseen kulttuuriin, koska<br />
vuoropuhelu paikallisen väestön kanssa on<br />
helpompaa, kun omaksuu paikallisen kulttuurin <strong>ja</strong><br />
kielen.<br />
ekoteologia: Teologian ala, joka tutkii kristinuskon<br />
suhdetta luontoon <strong>ja</strong> ympäristöön. Ekoteologian<br />
keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa<br />
kysymykset siitä, miten kristityn tulee toimia<br />
suhteessa ilmastonmuutokseen tai miten voi<br />
kristittynä toimia arjessa aiempaa<br />
ympäristöystävällisemmin. Tutkimuskohteena on<br />
esimerkiksi ihmisen suhde luomakuntaan.<br />
Ekoteologia kehittyi 1960-luvulla.<br />
eläinteologia: ympäristöteologian ala, joka kiinnittää<br />
huomiota eläinten oikeuksiin.<br />
feministiteologia: Teologinen suuntaus, joka<br />
tarkastelee kristillistä Raamattua, kulttuuria,<br />
historiaa <strong>ja</strong> oppia feministisestä eli<br />
naisnäkökulmasta. Feminististä teologiaa kutsutaan<br />
myös teologiseksi sukupuolen tutkimukseksi.<br />
Feministiteologia kartoittaa miehisiä valtarakenteita<br />
kirkossa, <strong>ja</strong> sen tavoitteena on muun muassa lisätä<br />
esimerkiksi naispiispojen <strong>ja</strong> pappien määrää<br />
kirkollisissa hallintoelimissä sekä osoittaa, että<br />
Jumalaa koskeva käsitteistö perustuu miehiseen eli<br />
patriarkaaliseen maailmankuvaan.<br />
kaupunkiteologia: Teologiaa, jossa etsitään<br />
kristinuskon uudenlaista tulkintaa<br />
kaupunkiympäristöissä. Sen kysymykset liittyvät<br />
usein liittyen työttömyyteen <strong>ja</strong> yhteiskunnan<br />
rakennemuutokseen.<br />
kontekstuaalisuus: tilannesidonnaisuus,<br />
ympäristösidonnaisuus; esimerkiksi<br />
kontekstuaalinen teologia, jonka mukaan teologia<br />
on aina sidoksissa kulttuuriin, aikaan, kieleen <strong>ja</strong><br />
käytäntöön.<br />
kontekstuaalinen raamatuntulkinta: kontekstuaalisen<br />
teologian piirissä syntynyt<br />
raamatuntulkintaperinne, joka ottaa tulkinnassaan<br />
huomioon luki<strong>ja</strong>n elinolosuhteet <strong>ja</strong> ympäristön, eli<br />
kontekstin.<br />
kontekstuaalinen teologia: Tilannesidonnaisuutta<br />
korostava teologinen suuntaus, jonka kautta on<br />
haettu ratkaisu<strong>ja</strong> erilaisiin yhteiskunnallisiin<br />
ongelmiin. Kontekstuaalinen teologia hyödyntää<br />
prosessissaan viittä erilaista mallia:<br />
käännösmallissa säilytetään kristillisen opin ydin <strong>ja</strong><br />
siirretään se toiseen kulttuuriin, antropologisen<br />
mallin mukaan kristillisen sanoman ydin löytyy<br />
kaikista uskonnoista, praksis-mallissa lähdetään<br />
ratkaisemaan yhteiskunnassa mahdollisesti<br />
syntyneitä ongelmia (esim. vapautuksen teologia),<br />
synteesimallissa hyödynnetään edellä esiteltyjä<br />
näkökulmia tilanteen mukaan <strong>ja</strong><br />
transsendentaalisessa mallissa korostetaan ihmisen<br />
henkilökohtaista Jumala-suhdetta. Esimerkkejä<br />
kontekstuaalisen teologian muodoista ovat<br />
vapautuksen teologia Latinalaisessa Amerikassa,<br />
dalit-teologia Intiassa sekä musta <strong>ja</strong> feministinen<br />
teologia.<br />
käännösmalli: kontekstuaalisen teologian malli, jossa<br />
kristinuskon opin ydin pyritään säilyttämään<br />
muuttumattomana erilaisissa kulttuurisissa<br />
tilanteissa.<br />
musta teologia: Etelä-Afrikassa 1970-luvulla syntynyt<br />
teologinen suuntaus, joka sai vaikutteita<br />
latinalaisen Amerikan vapautuksen teologiasta.<br />
Musta teologia syntyi vastavoimaksi maan<br />
apartheid-järjestelmälle. Musta teologia on<br />
ensi<strong>ja</strong>isesti rotusorron vastaisen taistelun teologiaa.<br />
perusyhteisötoiminta: Köyhien perheiden<br />
muodostamia yhteisöjä, jotka kokoontuvat yhdessä<br />
lukemaan Raamattua <strong>ja</strong> rukoilemaan. Tavoitteena oli<br />
nostaa esiin Raamatun a<strong>ja</strong>tuksia köyhyydestä <strong>ja</strong><br />
pyrkiä Raamatun poh<strong>ja</strong>lta ehkäisemään köyhyyttä.<br />
Liittyy 1960-luvulla voimistuneeseen vapautuksen<br />
teologiaan.<br />
rakenteellinen synti: termillä tarkoitetaan sellaisia<br />
yhteiskunnallisia <strong>ja</strong> kulttuurillisia rakenteita, joiden<br />
katsotaan olevan Jumalan tahdon vastaisia.<br />
radikaali ekoteologia: suuntaus, jonka mukaan<br />
kristinuskoa tulee tulkita uudella, radikaalilla<br />
tavalla, jotta luontoa voitaisiin suojella paremmin.<br />
vapautuksen teologia: Latinalaisessa Amerikassa<br />
1960-luvulla alkunsa saanut kristillispoliittinen liike,<br />
joka korostaa kirkon vastuuta yhteiskunnallisen<br />
eriarvoisuuden poista<strong>ja</strong>na. Liike on vaikuttanut<br />
erityisesti katolisen kirkon piirissä.<br />
Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseen<br />
tähtääviä teologisia liikkeitä vapautuksen teologian<br />
ohella ovat myös mm. feministiteologia, musta<br />
teologia <strong>ja</strong> alkuperäiskansojen vapautuksen<br />
teologia. Vapautuksen teologia on kristinuskon<br />
tulkintaa köyhien ihmisten näkökulmasta. Tämä<br />
merkitsee raamatuntulkintaa, joka tähtää tekoihin<br />
köyhien aseman parantamiseksi <strong>ja</strong> oikeudenmukaisemman<br />
yhteiskunnan saavuttamiseksi.<br />
Vapautuksen teologian mukaan ihminen palvelee<br />
Jumalaa auttamalla epäoikeudenmukaisesti<br />
kohdeltu<strong>ja</strong> lähimmäisiään.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
KRISTINUSKO NYKYMAAILMASSA | 115
2<br />
kristinusko perustuu Jeesuksen opetuksiin // Jeesus tulkitsi juutalaista lakia<br />
uudella tavalla // kristinusko syntyi Jeesuksen seuraajien parissa // apostolit //<br />
alkuseurakunta // kristittyjen vainot // Rooman valtion<strong>uskonto</strong> // ristiretket //<br />
löytöretket // lähetystyö<br />
Kristinuskon synty<br />
<strong>ja</strong> leviäminen<br />
• Kristinusko syntyi Jeesuksen kuoleman jälkeen<br />
hänen seuraajiensa keskuudessa.<br />
• Kristinuskon syntyminen <strong>ja</strong> kristillisen identiteetin<br />
rakentuminen oli pitkä <strong>ja</strong> monimuotoinen<br />
tapahtumasar<strong>ja</strong>.<br />
• Kristinusko levisi ensimmäisinä vuosisatoina<br />
nopeasti Rooman valtakunnassa. Kristinuskoa<br />
vainottiin ajoittain.<br />
• Konstantinus Suuri antoi kristityille uskonnonvapauden<br />
Rooman valtakunnassa vuonna 313.<br />
Keisari Theodosius Suuri määräsi kristinuskon<br />
Rooman valtionuskonnoksi vuonna 380.<br />
• Keskia<strong>ja</strong>lla tehtiin aktiivista lähetystyötä<br />
Euroopan pakanaalueilla.<br />
• 1500luvulta alkaen kristinusko levisi Euroopasta<br />
muihin maanosiin löytöretkien <strong>ja</strong> lähetystyön<br />
seurauksena.<br />
• Lähetystyön avulla pyritään levittämään<br />
kristinuskoa uusille alueille.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
JEESUS NASARETILAINEN JA<br />
HÄNEN SANOMAANSA<br />
Jeesus Nasaretilainen on historiallinen henkilö,<br />
josta tiedämme melko paljon hänen kannattajiensa<br />
kirjoittamien muistiinpanojen ansiosta. Jeesus syntyi<br />
Betlehemissä noin vuonna 4 eKr. <strong>ja</strong> työskenteli<br />
aikuisena rakennusmiehenä. Hän oli juutalainen<br />
kiertävä opetta<strong>ja</strong>, jonka seuraan liittyi seuraajien <strong>ja</strong><br />
oppilaiden joukko.<br />
Jeesus liikkui noin kahden vuoden a<strong>ja</strong>n pääasiassa<br />
Israelin pohjoisosassa opettaen, parantaen <strong>ja</strong> julistaen<br />
Jumalan valtakunnan olevan lähellä. Hänellä oli<br />
juutalaisten lainopettajien kanssa erimielisyyksiä<br />
juutalaisen lain tulkinnasta, <strong>ja</strong> hänet ristiinnaulittiin<br />
juutalaisen pääsiäisjuhlan aikaan noin vuonna 30<br />
syytettynä jumalanpilkasta.<br />
Jeesus tulkitsi juutalaista lakia uudella tavalla.<br />
Julistuksessaan hän arvosteli lainoppineita eli fariseuksia,<br />
jotka korostivat lain kir<strong>ja</strong>imellista noudattamista.<br />
Jeesuksen mukaan laki oli tullut ihmisen <strong>ja</strong><br />
Jumalan väliin. ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen<br />
sapattia varten”, Jeesus totesi, kun fariseukset<br />
yrittivät saada häntä <strong>ja</strong> opetuslapsia kiinni sapattisäädösten<br />
rikkomisesta. Hän kiisteli usein juutalaisten<br />
kir<strong>ja</strong>noppineiden <strong>ja</strong> fariseusten kanssa lain<br />
noudattamisesta. Jeesus esitti, että ihminen ei voi<br />
täydellisesti noudattaa lakia, <strong>ja</strong> siksi jokainen ihminen<br />
tarvitsee Jumalan armoa.<br />
Julistus Jumalan valtakunnan läheisyydestä oli<br />
Jeesuksen sanoman ydin. Jeesuksen julistuksen mukaan<br />
Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.<br />
Jeesus myös korosti lapsenkaltaisten olevan<br />
etusi<strong>ja</strong>lla Jumalan valtakunnassa.<br />
Jeesus käytti usein vertauksia elävöittääkseen puheitaan.<br />
Hänen kuuluisia vertauksiaan ovat esimerkiksi<br />
laupias samarialainen (Luuk. 10:25–37), tuhlaa<strong>ja</strong>poika<br />
(Luuk. 15:11–32) sekä vertaukset taivasten<br />
valtakunnasta (Matt. 13). Vertausten tapahtumat saivat<br />
innoitusta ihmisten arjesta, jotta mahdollisimman<br />
monet ymmärtäisivät niiden sanoman.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
KRISTILLINEN KIRKKO SYNTYI<br />
HELLUNTAINA<br />
Kristillisen kirkon katsotaan syntyneen ensimmäisenä<br />
helluntaina, kun opetuslapset kokivat Pyhän<br />
hengen laskeutuvan heidän päälleen. He saivat siitä<br />
kokemuksesta rohkeutta julistaa sanomaa ylösnous-<br />
116 | MODUULI 2
seesta Kristuksesta. Kristinusko ei siis ole Jeesuksen<br />
perustama <strong>uskonto</strong>, vaan kristinusko syntyi hänen<br />
seuraajiensa uskosta hänen ylösnousemuk seensa.<br />
Jeesuksen seuraajien johtajiksi nousivat opetuslapset,<br />
apostolit. He opettivat <strong>ja</strong> tulkitsivat Jeesuksen<br />
sano<strong>ja</strong> eteenpäin. Kristinusko oli aluksi juutalaisuuden<br />
sisällä vaikuttava liike. Jeesus itse oli juutalainen,<br />
joka toisaalta liitti opetuksensa selkeästi juutalaisuuden<br />
perinteeseen, vaikka hän esitti siitä<br />
radikaale<strong>ja</strong> tulkinto<strong>ja</strong>. Myös kaikki varhaiset Jeesuksen<br />
seuraa<strong>ja</strong>t opetuslapsia myöten kokivat olevansa<br />
nimenomaan juutalaisia. Jerusalemiin järjestäytynyt<br />
alkuseurakunta kohosi Jeesuksen kuoleman<br />
jälkeen auktoriteettiasemaan kristittyjen keskuudessa.<br />
Sen jäsenet korostivat olevansa heprealaisia <strong>ja</strong><br />
noudattavansa juutalaista traditiota.<br />
ALKUSEURAKUNNAN AIKA<br />
Kristillisen kirkon alkuaikaa, jota kuvataan Apostolien<br />
teoissa, kutsutaan alkuseurakunnan a<strong>ja</strong>ksi.<br />
Alku seurakunta oli tiivis yhteisö, jossa lähimmäisen<br />
auttaminen sekä keskinäinen huolenpito olivat tärkeitä<br />
asioita. Kristityt paastosivat keskiviikkoisin <strong>ja</strong><br />
per<strong>ja</strong>ntaisin, koska näinä päivinä Jeesus kärsi pääsiäisviikolla.<br />
Jumalanpalvelusta vietettiin kodeissa<br />
sunnuntaisin, eli Kristuksen ylösnousemuksen päivänä.<br />
Keskeinen toimitus oli ehtoollisen vietto, jossa<br />
viinimal<strong>ja</strong> siunattiin <strong>ja</strong> leipä <strong>ja</strong>ettiin yhteisesti. Kristittyjen<br />
erityispiirre oli se, että kaikilla seurakuntalaisilla<br />
oli asemasta <strong>ja</strong> sukupuolesta riippumatta<br />
puhe oikeus jumalanpalveluksessa. Alkuseurakunnan<br />
johta<strong>ja</strong>na toimi apostoli Pietari.<br />
Jeesus oli saarnannut, että Jumalan valtakunta oli<br />
tullut lähelle. Niinpä alkuseurakunnan kristityillä <strong>ja</strong><br />
apostoleilla oli kiire julistaa sanomaa ylösnousseesta<br />
Jeesuksesta mahdollisimman monelle, koska he uskoivat<br />
Jeesuksen palaavan maan päälle hyvin pian<br />
PAAVALI<br />
Apostoli Paavalista tuli ensimmäisen vuosisadan<br />
merkittävin teologi. Hän edusti hellenistikristillisyyttä,<br />
jonka mukaan kuka tahansa saattoi ottaa<br />
kasteen <strong>ja</strong> ryhtyä Jeesuksen seuraa<strong>ja</strong>ksi. Juutalaista<br />
taustaa ei välttämättä tarvittu. Kristinuskon<br />
myöhemmän kehityksen <strong>ja</strong> leviämisen kannalta<br />
erottautuminen juuta laisuudesta oli selkeä käännekohta.<br />
Apostoli Paavali vaikutti keskeisesti kristinuskon<br />
alkuvaiheen leviämiseen <strong>ja</strong> opilliseen kehittymiseen.<br />
Apostolien kokouksessa Jerusalemissa vuonna 48<br />
jKr. Paavali sai luvan tehdä työtään Rooman valtakunnan<br />
itäosissa. Hän teki lähetystyötä erityisesti<br />
ei-juutalaisten keskuudessa <strong>ja</strong> perusti seurakuntia<br />
muun muassa nykyisen Kreikan, Turkin <strong>ja</strong> Syyrian<br />
alueelle. Hänet tunnetaan parhaiten kirjeistään, joita<br />
hän lähetti perustamilleen seura kunnille. Kirjeissään<br />
hän määritteli kristin uskon oppia. Muun muassa<br />
Roomalaiskirje <strong>ja</strong> Galatalaiskirje vaikuttivat syvästi<br />
uskonpuhdista<strong>ja</strong> Martti Lutherin a<strong>ja</strong>tuksiin.<br />
KRISTINUSKO ROOMAN VALTAKUNNASSA<br />
Kristinusko syntyi Rooman valtakunnan alueella.<br />
Uudet kristilliset seurakunnat syntyivät aluksi<br />
alueille, jonne oli aiemmin muuttanut juutalaisia.<br />
Kristinuskon sanoma kiinnosti erityisesti orjia, naisia<br />
<strong>ja</strong> köyhiä, sillä se sisälsi vapautuksen <strong>ja</strong> tasa-arvon<br />
sanoman. Ensimmäisen vuosisadan aikana kristinusko<br />
levisi etenkin itäisen Välimeren alueella. Rooman<br />
valtakunnan pitkä rauhallinen a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso <strong>ja</strong> hyvä tieverkosto<br />
edesauttoivat uuden uskonnon leviämistä.<br />
Roomalaiset pitivät kristinuskoa pitkään juutalaisuuden<br />
sisällä toimivana lahkona. Kristittyjä vainottiin<br />
ajoittain Rooman valtakunnassa, mutta<br />
vainojen syynä ei yleensä ollut <strong>uskonto</strong>, vaan esimerkiksi<br />
vain syntipukin löytäminen kulkutaudeille tai<br />
onnettomuuksille, kuten Keisari Neron valtakaudella,<br />
jolloin kristittyjä syytettiin Rooman palon (v. 64<br />
jKr.) sytyttämisestä.<br />
Rooma oli laajentuessaan liittänyt itseensä monenlaisia<br />
kulttuure<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> muiden <strong>uskonto</strong>jen harjoittaminen<br />
oli sallittua, kunhan kansalaiset uhrasivat<br />
keisarin suojelushengelle. Keisaria pidettiin jumalallisena<br />
hallitsi<strong>ja</strong>na, <strong>ja</strong> keisarin hengen palvonnasta<br />
kieltäytyminen oli rinnastettavissa maanpetokseen.<br />
Kun kansalaisilta alettiin järjestelmällisesti vaatia<br />
muodollista uhritoimitusta keisarin suojelushengelle,<br />
kristittyjen ongelmat lisääntyivät koko valtakunnassa.<br />
Vallanpitäjien kannalta kyse oli uskollisuuden<br />
osoituksesta, monoteismiin uskovien kristittyjen<br />
näkökulmasta epäjumalan palvonnasta.<br />
200-luvulla keisarit Decius, Valerianus <strong>ja</strong> Diocletianus<br />
halusivat palauttaa vanhan roomalaisen uskonnon<br />
eheyttääkseen valtakuntaa. Vainoissa poltettiin<br />
kristittyjen pyhiä kirjo<strong>ja</strong>, rajoitettiin heidän<br />
oikeuksiaan valtion virkoihin, vangittiin <strong>ja</strong> surmattiin<br />
kristittyjen johtajia <strong>ja</strong> lopulta myös rivikristittyjä.<br />
Vainojen aikaan kristityt järjestivät salaisia kokoontumisia<br />
muun muassa maanalaisissa hautakäytävissä<br />
eli katakombeissa. Vaikka kristityt kärsivät<br />
vainoissa, vainot myös auttoivat kristinuskon leviämistä.<br />
Pakenevat perheet veivät uskonsa mukanaan<br />
valtakunnan äärialueille asti, <strong>ja</strong> kristinuskon sanoma<br />
juurtui uusille alueille.<br />
Kristinusko ei hävinnyt vainoissa. Vainojen kausi<br />
päättyi vuonna 311, <strong>ja</strong> vuonna 313 keisari Konstantinus<br />
antoi kristinuskolle uskonnonvapauden.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
KRISTINUSKON SYNTY JA LEVIÄMINEN | 117
KRISTINUSKOSTA ROOMAN<br />
VALTAKUNNAN VALTIONUSKONTO<br />
Rooman keisari Theodosius määräsi vuonna 380,<br />
että kristinusko on Rooman ainoa sallittu <strong>uskonto</strong>.<br />
Näin luotiin perusta vielä nykypäivänäkin joissain<br />
maissa vaikuttavalle valtiokirkkoa<strong>ja</strong>ttelulle. Valtio<br />
alkoi tukea kirkkoa myös taloudellisesti, <strong>ja</strong> samalla<br />
hallitsi<strong>ja</strong> sai määräysvaltaa kirkkoon. Toisaalta kirkon<br />
yhteiskunnallinen vaikutusvalta lisääntyi: radikaalista<br />
uudistusliikkeestä tuli valtavirran <strong>uskonto</strong>.<br />
Rooman valtakunta heikkeni sen <strong>ja</strong>kauduttua<br />
300-luvun lopussa, <strong>ja</strong> Länsi-Rooma tuhoutui kansainvaellusten<br />
myötä vuonna 476. Rooman valta painui<br />
historiaan, mutta kristinusko jäi vaikuttamaan, kun<br />
monet germaaniheimot omaksuivat kristinuskon.<br />
Rooman vallan jälkeen kristinuskon <strong>ja</strong> Euroopan kehityksen<br />
vaiheet ovat kietoutuneet yhteen.<br />
RISTIRETKET 1000-LUVUN ALUSSA<br />
Länsi-Euroopasta tehtiin 1090-luvulta 1200-luvun<br />
loppuun paavien johdolla sotaretkiä kristinuskon<br />
puolustamiseksi tai levittämiseksi. Ristiretkien<br />
päätavoitteina olivat Palestiinan <strong>ja</strong> ennen kaikkea<br />
Jerusalemin valloittaminen takaisin muslimeilta<br />
sekä katolisen uskon levittäminen Euroopan viimeisille<br />
pakana-alueille. Uskonnollisten syiden lisäksi<br />
hallitsi<strong>ja</strong>t pyrkivät ristiretkillä valtaamaan uusia<br />
alueita. Ristiretkille lähtijät tekivät ristiretkilupauksen<br />
<strong>ja</strong> kiinnittivät vaatteisiinsa ristinmerkin. Kirkko<br />
siunasi ristiretkelle lähtijät <strong>ja</strong> antoi heille synninpäästön.<br />
Kristinuskon syntyalueita ei saatu ristiretkillä vallattua<br />
kuin lyhyiksi ajoiksi. Kristinuskon <strong>ja</strong> islamin välit<br />
heikkenivät sodissa koettujen julmuuksien vuoksi<br />
vuosisadoiksi eteenpäin, <strong>ja</strong> jännitteet näkyvät yhä.<br />
Myös Pohjoismaihin <strong>ja</strong> Suomeen kohdistettiin<br />
MAAT, JOISSA OLI ENITEN KRISTITTYJÄ<br />
VUONNA 2015<br />
risti retkiä. Ensimmäinen ristiretki tehtiin Suomen<br />
alueelle 1100-luvun puolivälissä. Retkeä johtanut<br />
piispa Henrik kärsi legendan mukaan marttyyrikuoleman<br />
talonpoika Lallin tapettua hänet Köyliönjärven<br />
jäällä. Suomessa tehtiin ristiretkiä myös<br />
1200-luvulla Hämeeseen <strong>ja</strong> Viipurin alueille. Näiden<br />
ristiretkien seurauksena perustettiin Hämeen <strong>ja</strong> Viipurin<br />
linnat, <strong>ja</strong> katolisen kirkon <strong>ja</strong> Ruotsin vallan<br />
aika Suomessa alkoi. Vuoteen 1300 vuoteen mennessä<br />
kristinusko oli levinnyt koko Eurooppaan.<br />
LÄHETYSTYÖ<br />
Keskiaikaan mennessä kristinusko oli levinnyt koko<br />
Euroopan alueelle, mutta vain pienin määrin Euroopan<br />
ulkopuolelle. 1500-luvun löytöretkien myötä<br />
eurooppalainen valta, maailmankuva <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong> levisivät<br />
eri maanosiin. Kristinusko on niin sanottu lähetys<strong>uskonto</strong>,<br />
eli se pyrkii levittämään sanomaansa<br />
aktiivisesti uusille alueille yhä nykypäivänäkin.<br />
1800-lukua on kutsuttu lähetyksen vuosisadaksi.<br />
ENNUSTE MAISTA, JOISSA ON<br />
VUONNA 2060 ENITEN KRISTITTYJÄ<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
miljoonaa<br />
248 Yhdysvallat<br />
180 Brasilia<br />
114 Meksiko<br />
103 Venäjä<br />
94 Filippiinit<br />
87 Nigeria<br />
72 Kongon demokraattinen tasavalta<br />
71 Kiina<br />
57 Etiopia<br />
55 Saksa<br />
Roomalaiskatolisen kirkon ovessa Ecuadorissa esitetään<br />
kuvaus Etelä-Amerikan intiaaniheimojen kääntymisestä<br />
kristin uskoon<br />
miljoonaa<br />
Yhdysvallat 262<br />
Brasilia 187<br />
Nigeria 174<br />
Kongon demokraattinen tasavalta 160<br />
Filippiinit 152<br />
Meksiko 128<br />
Tansania 118<br />
Uganda 96<br />
Kenia 92<br />
Etiopia 88<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
LÄHDE PEW RESEARCH CENTER<br />
118 | MODUULI 2
Kirkot paneutuivat toden teolla kristillisen sanoman<br />
viemiseen, <strong>ja</strong> uusia lähetysseuro<strong>ja</strong> perustettiin<br />
useissa maissa. Samalla, kun eurooppalaisten valtioiden<br />
siirtomaihin levitettiin sanomaa Jeesuksesta,<br />
sinne vietiin myös eurooppalaista kulttuuria.<br />
MODERNI LÄHETYSTYÖ<br />
Moderni lähetystyö muistuttaa monella tavalla yleistä<br />
kehitysaputyötä. Lähetysasemilla toimii usein sairaala,<br />
jonka avulla esimerkiksi trooppisten sairauksien<br />
tutkimus on edistynyt, <strong>ja</strong> sen seurauksena alkuperäisväestön<br />
terveydentila on parantunut monissa<br />
maissa. Myös projektit puhtaan juomaveden puolesta<br />
tai taistelu nälänhätää vastaan ovat olleet tärkeitä<br />
hankkeita.<br />
Modernin lähetystyön tavoitteena on synnyttää itsenäinen<br />
kirkko. Silloin lähetystyöntekijöiden roolina<br />
on lähinnä toimia nuorten kirkkojen omien työntekijöiden<br />
kumppaneina, työtovereina <strong>ja</strong> tarvittaessa<br />
myös kouluttajina. Olennaista on silloin Raamatun<br />
kääntäminen <strong>ja</strong> lukutaidon opettaminen.<br />
Kansanopetuksen ohella monet lähetystyöntekijät<br />
ovat kehittäneet paikallisia kir<strong>ja</strong>kieliä.<br />
Kristinusko leviää lähetystyön ansiosta edelleen<br />
monissa maanosissa. Kiinassa kristittyjen lukumäärä<br />
on kasvussa, <strong>ja</strong> myös Afrikassa kristinusko leviää<br />
voimakkaasti.<br />
SANASTOA KAPPALEESEEN KRISTINUSKON<br />
SYNTY JA LEVIÄMINEN<br />
alkukirkon a<strong>ja</strong>n vaikutuksia kristinuskoon: keskeisiä<br />
vaikutuksia ovat olleet esimerkiksi juhlakalenterin<br />
synty, lähetystyön <strong>ja</strong> diakoniatyön alkaminen,<br />
kasteen <strong>ja</strong> ehtoollisen toimittaminen nykymuodossaan,<br />
kirkkorakennusten peruspiirteiden<br />
muotoutuminen, kirkolliset virat <strong>ja</strong> hallinto sekä<br />
Raamatun kir<strong>ja</strong>kokoelman eli kaanonin lopullinen<br />
muoto.<br />
alkuseurakunta: Kristillinen alkuseurakunta oli ensimmäinen<br />
Jeesukseen uskovien yhteisö. Liittyy<br />
varhaiseen kristillisyyteen.<br />
apostoli: Nimitys tulee kreikan kielen sanasta<br />
”apostolos”, sanansaatta<strong>ja</strong>. Sillä tarkoitetaan<br />
Jeesuksen opetuslapsia <strong>ja</strong> apostoli Paavalia.<br />
Bysantti: Rooman valtakunnan itäinen osa, joka syntyi<br />
valtakunnan <strong>ja</strong>kautuessa vuonna 395 jKr.<br />
diakoniatyö: kristillisten kirkkojen <strong>ja</strong> seurakuntien<br />
järjestämää sosiaalista palvelu- <strong>ja</strong> avustustyötä.<br />
Diakoniatyön juuret ulottuvat jo kristilliseen alkuseurakuntaan.<br />
Alkuseurakunnassa toiminnan<br />
keskiössä oli sakramenttien <strong>ja</strong> evankeliumin<br />
julistuksen ohella lähimmäisten auttaminen, <strong>ja</strong> sitä<br />
varten perustettiin diakonin tehtävä. Nimityksen<br />
diakoni <strong>ja</strong> diakonissa ovat edelleen käytössä<br />
seurakunnissa. Nykyaikaisessa diakoniatyössä on<br />
mukana vahva yhteiskunnallinen <strong>ja</strong> kansainvälinen<br />
näkökulma, mikä näkyy esimerkiksi vuosittaisessa<br />
yhteisvastuukeräyksessä.<br />
evankeliointi: evankeliumin <strong>ja</strong> siten myös kristinuskon<br />
sanoman levittämistä eri tavoin.<br />
hellenismi: kreikkalainen kulttuuri, joka vallitsi<br />
Euroopassa <strong>ja</strong> Lähi-idässä 300-luvulta eKr. lähtien<br />
noin vuoteen 30 eKr. asti.<br />
imperialismi: suurvaltapolitiikka, jonka tarkoituksena on<br />
siirtomaita hankkimalla laajentaa oman maan tai<br />
valta kunnan aluetta tai vaikutusvaltaa vieraisiin<br />
maihin.<br />
Jeesus-liike: ennen vakiintuneen kristinuskon syntyä<br />
toiminut Jeesuksen ympärille kehittynyt kannattajien<br />
joukko.<br />
Jeesus Nasaretilainen: kristinuskon opin mukaan<br />
Jumalan poika, joka eli noin 7–4 eKr. – 30 jKr.<br />
julistus- <strong>ja</strong> evankelioimistyö: kristinuskon välittämistä<br />
toisille ihmisille.<br />
juutalaiskristitty: nimitys tulee ensimmäisistä kristityistä,<br />
jotka olivat juutalaisia ennen kuin kristinusko<br />
vakiintui omaksi uskonnokseen.<br />
keisarikultti: Rooman valtakunnassa vallinnut käytäntö,<br />
jonka mukaan kaikkien Roomassa asuvien, taustasta<br />
riippumatta, oli kunnioitettava keisaria jumalana <strong>ja</strong><br />
uhrattava hänelle.<br />
kolonialismi: Siirtomaavalta. Valtio valloittaa alueita<br />
omien rajojensa ulkopuolelta <strong>ja</strong> hyödyntää valloitettujen<br />
alueiden, eli siirtomaiden, luonnon varo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
työvoimaa. Esimerkiksi Hollannilla, Ranskalla,<br />
Portugalilla <strong>ja</strong> Isolla-Britannialla oli siirtomaita.<br />
Konstantinus Suuri: Rooman valtakunnan keisari, joka<br />
antoi kristityille uskonnonvapauden vuonna 313.<br />
Kristus: arvonimi, jolla alkukristityt kutsuivat Jeesus<br />
Nasaretilaista.<br />
lähetyskäsky: Jeesuksen kehotus viedä evankeliumia<br />
kaikkialle. ”Menkää siis <strong>ja</strong> tehkää kaikki kansat minun<br />
opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Po<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> Pyhän<br />
Hengen nimeen <strong>ja</strong> opettakaa heitä noudattamaan<br />
kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.<br />
Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät<br />
maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20).<br />
lähetysseura: Uskonnollinen yhdistys, jonka keskeinen<br />
tehtävä on kristillisen lähetystyön harjoittaminen.<br />
Esimerkiksi Suomen lähetysseura.<br />
lähetystyö: Jeesuksen lähetyskäskyyn perustuvaa<br />
kristinuskon levitystä. Moderni lähetystyö on<br />
yhteisön kokonaisvaltaista auttamistyötä, jonka<br />
puitteissa kohteisiin muun muassa rakennetaan<br />
koulu<strong>ja</strong>, sairaaloita <strong>ja</strong> teitä.<br />
Länsi-Rooma: Rooman valtakunnan läntinen osa, joka<br />
syntyi vuonna 395 Rooman valtakunnan <strong>ja</strong>kautu essa<br />
kahtia.<br />
löytöretket: 1400- <strong>ja</strong> 1500-luvuilla toteutettu<strong>ja</strong> laajo<strong>ja</strong><br />
tutkimusmatko<strong>ja</strong>, joiden ansiosta muun muassa<br />
löydettiin ennestään tuntemattomia mantereita.<br />
marttyyri: Veritodista<strong>ja</strong>, uskonsa puolesta kuollut.<br />
Stefanos oli ensimmäinen kristillinen marttyyri, <strong>ja</strong><br />
tapaninpäivää vietetään hänen muistokseen.<br />
Messias: Vanhassa testamentissa ennustettu juutalaisen<br />
kansan pelasta<strong>ja</strong>. Kristinuskon mukaan koko<br />
maailman ennustettu pelasta<strong>ja</strong> on Jeesus.<br />
provinssi: Rooman valtakunta oli <strong>ja</strong>ettu provinsseihin,<br />
joita hallitsi maaherra tai käskynhalti<strong>ja</strong><br />
reconquista: nimitys 1400-luvun loppupuolelle<br />
sijoittuneelle a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksolle, jolloin kristityt valtasivat<br />
takaisin muslimien Pyreneiden niemimaalta<br />
valloittamia alueita<br />
ristiretki: 1000–1200-luvuilla kristinuskon nimissä<br />
suoritetut käännytysretket. Paavin keskia<strong>ja</strong>lla<br />
käynnistämä sotatoimen kaltainen liike, jonka<br />
tarkoitus oli vallata Jerusalem takaisin kristinuskon<br />
piiriin; myöhemmin termi vakiintui tarkoittamaan<br />
kaikki ei-kristittyjä vastaan kohdennettu<strong>ja</strong> käännytystaisteluita.<br />
uusi aika: historiallinen a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso, joka ajoittuu<br />
1500-luvulta nykypäivään.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
KRISTINUSKON SYNTY JA LEVIÄMINEN | 119
MODUULI 3<br />
UE3<br />
Maailman <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> <strong>ja</strong> uskonnisia liikkeitä<br />
Tuhannet uskonnot ovat osa ihmisten elämää <strong>ja</strong> arkipäivää.<br />
Eräitä niistä kutsutaan maailmanuskonnoiksi:<br />
koska niiden oppi <strong>ja</strong> uskonnolliset käyttäytymismuodot<br />
ovat vakiintuneet, niillä on kannattajia<br />
monissa maissa <strong>ja</strong> maanosissa sekä merkittävä asema <strong>ja</strong><br />
vaikutusvalta omassa kulttuurissaan. Maailmanuskonnoilla<br />
on usein universaali eli kaikkia ihmisiä koskeva<br />
sanoma sekä pyhä kir<strong>ja</strong>, jossa oppi kerrotaan.<br />
Osa maailmanuskonnoista on syntynyt jonkun henkilön<br />
vaikutuksesta, mutta osa on syntynyt kansan<br />
tai heimon keskuudessa ilman tiettyä perusta<strong>ja</strong>a.<br />
Perustettu<strong>ja</strong> maailman<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> ovat buddhalaisuus,<br />
kristinusko <strong>ja</strong> islam.<br />
Maailman<strong>uskonto</strong>jen lisäksi maapallolla vaikuttaa<br />
kansallisia eli etnisiä <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>. Ne liittyvät tiettyyn<br />
kansaan ( juutalaisuus) tai ra<strong>ja</strong>ttuun maantieteelliseen<br />
alueeseen (Japanin shintolaisuus). Maailmanuskonnoista<br />
hindulaisuus, juutalaisuus <strong>ja</strong> shintolaisuus<br />
ovat syntyneet yhden kansan <strong>uskonto</strong>ina,<br />
mutta niitä kutsutaan maailmanuskonnoiksi joko<br />
levinneisyytensä, kannattajiensa suuren määrän tai<br />
merkittävän vaikutuksensa vuoksi.<br />
Näiden lisäksi maailmassa vaikuttaa lukuisia <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>,<br />
joilla on vakiintunut kannatta<strong>ja</strong>kunta alueellisesti<br />
<strong>ja</strong> jopa ympäri maailmaa, mutta niiden<br />
kannatta<strong>ja</strong>määrä on paljon pienempi kuin maailmanuskonnoilla.<br />
Historian kuluessa monet uskonnot<br />
ovat syntyneet, kehittyneet <strong>ja</strong> hävinneet.<br />
Uskonnollisten perinteiden sekoittuminen vaikeuttaa<br />
<strong>uskonto</strong>jen tarkkojen kannatta<strong>ja</strong>määrien tilastointia.<br />
Monissa maissa ihmisille ei edes ole olennaista<br />
pyrkiä noudattamaan jonkin tietyn uskonnon<br />
perinteitä, vaan uskonnollisuus koostuu monien <strong>uskonto</strong>jen<br />
harjoittamisen muodoista. Joskus <strong>uskonto</strong>jen<br />
perinteiden yhdistelystä syntyy uusi <strong>uskonto</strong>,<br />
jolle kehittyy omat opit <strong>ja</strong> uskonnon harjoittamisen<br />
muodot. Uususkonnollisuudessa yhdistellään usein<br />
erilaisia uskonnollisia perinteitä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
194 | MODUULI 3
OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET LOPS2021<br />
YLEISET TAVOITTEET<br />
Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />
• perehtyy Intiassa, Kiinassa <strong>ja</strong> Japanissa syntyneisiin <strong>uskonto</strong>ihin osana yksilön <strong>ja</strong><br />
yhteisön elämää sekä niiden kulttuurisiin <strong>ja</strong> yhteiskunnallisiin vaikutuksiin<br />
• tunnistaa <strong>ja</strong> osaa analysoida Intiassa, Kiinassa <strong>ja</strong> Japanissa kehittyneiden<br />
<strong>uskonto</strong>jen ilmenemistä <strong>ja</strong> vaikutuksia länsimaissa<br />
• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida luonnon<strong>uskonto</strong>jen nykytilannetta <strong>ja</strong> keskeisiä<br />
piirteitä<br />
• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida uusien uskonnollisten liikkeiden tausto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> keskeisiä<br />
piirteitä<br />
• kehittää <strong>uskonto</strong>ihin liittyvää kulttuurista lukutaitoa <strong>ja</strong> valmiuksia toimia<br />
työelämässä <strong>ja</strong> kansainvälisissä toimintaympäristöissä.<br />
KESKEISET SISÄLLÖT<br />
• hindulainen maailmankuva, elämäntapa <strong>ja</strong> etiikka, hindulaisuuden monimuotoisuus<br />
<strong>ja</strong> vaikutukset Intian kulttuuriin <strong>ja</strong> yhteiskuntaan sekä Intian nykypäivän<br />
<strong>uskonto</strong>tilanne<br />
• <strong>ja</strong>inalaisuuden <strong>ja</strong> sikhiläisyyden keskeiset piirteet <strong>ja</strong> eettiset periaatteet<br />
• buddhalainen elämäntapa <strong>ja</strong> etiikka sekä buddhalaisuuden opetukset, suuntaukset<br />
<strong>ja</strong> keskeiset vaikutukset Aasian kulttuureihin<br />
• Kiinan vanhan kansanuskon, kungfutselaisuuden <strong>ja</strong> taolaisuuden keskeiset piirteet<br />
<strong>ja</strong> vaikutus kiinalaiseen a<strong>ja</strong>tteluun <strong>ja</strong> yhteiskuntaan sekä Kiinan nykypäivän<br />
<strong>uskonto</strong>tilanne<br />
• shintolaisuuden keskeiset piirteet sekä <strong>uskonto</strong>jen vaikutuksia kulttuuriin <strong>ja</strong><br />
yhteiskuntaan Japanissa<br />
• Intiassa, Kiinassa <strong>ja</strong> Japanissa kehittyneiden <strong>uskonto</strong>jen vaikutuksia länsimaissa<br />
• luonnon<strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> vodou-sukuisten <strong>uskonto</strong>jen keskeiset piirteet <strong>ja</strong><br />
levinneisyys<br />
• uusien uskonnollisten liikkeiden taustaa <strong>ja</strong> keskeisiä piirteitä<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
USKONNOT JOHDANTO MAAILMASSA | 195 |
1<br />
maailmanuskonnot // universaali sanoma // perustetut uskonnot // etniset<br />
uskonnot // maailman<strong>uskonto</strong>jen käsite // muut uskonnot // uudistusliike //<br />
synkretismi // uususkonnot // luonnonuskonnot // <strong>uskonto</strong>jen kannatusmäärät<br />
// <strong>uskonto</strong>jen levinneisyysalueet // <strong>uskonto</strong>perhe<br />
Uskonnot maailmassa<br />
MAAILMANUSKONNOT<br />
Maailman tuhansista uskonnoista osaa kutsutaan<br />
maailmanuskonnoiksi. Niillä on paljon kannattajia,<br />
merkittävä asema <strong>ja</strong> vaikutusvaltaa omassa kulttuurissaan,<br />
<strong>ja</strong> niiden opit sekä a<strong>ja</strong>ttelutavat vaikuttavat<br />
laa<strong>ja</strong>lla alueella. Osa maailmanuskonnoista on<br />
syntynyt jonkun henkilön vaikutuksesta tai perustamana,<br />
toiset puolestaan historian aikana heimon<br />
tai kansan keskuudessa ilman selvää alkuhetkeä.<br />
Perustettu<strong>ja</strong> maailman<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> ovat muun muassa<br />
buddhalaisuus, kristinusko <strong>ja</strong> islam. Ne ovat oman<br />
ilmoituksensa mukaan universaale<strong>ja</strong>, joten niiden<br />
sanoman katsotaan koskevan kaikkia maailman ihmisiä.<br />
MAAILMANUSKONNOT VUONNA 2019<br />
Kristittyjä 33 % (2528 milj.)<br />
Muslime<strong>ja</strong> 24 % (1864 milj.)<br />
Hindu<strong>ja</strong> 14 % (1051 milj.)<br />
Kristittyjä<br />
Muslime<strong>ja</strong><br />
Hindu<strong>ja</strong><br />
Buddhalaisia<br />
Agnostikko<strong>ja</strong> 9 % (716 milj.)<br />
Buddhalaisia 7 % (539 milj.)<br />
Kiinan uskonnot 6 % (452 milj.)<br />
Etnisten kansanusk. kannattajia<br />
(luonnonuskonnot) 3 % (65 milj.)<br />
Joidenkin maailman<strong>uskonto</strong>jen sanoma liittyy<br />
tiettyyn kansaan tai alueeseen. Esimerkiksi hindulaisuus,<br />
juutalaisuus <strong>ja</strong> shintolaisuus ovat etnisiä, eli<br />
ne ovat syntyneet yhden kansan <strong>uskonto</strong>ina, mutta<br />
niitä kutsutaan maailmanuskonnoiksi levinneisyyden,<br />
kannattajien suuren määrän tai niiden merkittävän<br />
vaikutuksen vuoksi. Juutalaisuus on sekä<br />
kannatta<strong>ja</strong>määrältään että levinneisyysalueeltaan<br />
pieni <strong>uskonto</strong>, mutta sen merkittävyys nousee uskonnon<br />
historiasta <strong>ja</strong> suuresta näkyvyydestä länsimaisessa<br />
kulttuurissa. Lisäksi kahdella maailman<br />
suurimmalla uskonnolla, kristinuskolla <strong>ja</strong> islaminuskolla,<br />
on juutalaiset juuret.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Ei selkeää enemmistöä<br />
Ateiste<strong>ja</strong> 2 % (138 milj.)<br />
Uusien <strong>uskonto</strong>jen kannattajia 1 % (65 milj.)<br />
Sikhejä (27 milj.), Juutalaisia (14 milj.)<br />
Enemmistö juutalaisista asuu Israelissa <strong>ja</strong><br />
Yhdysvalloissa.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Lähde: www.gordonconwell.edu<br />
196 | MODUULI 3
USKONNOT SYNTYAIKOJEN MUKAAN<br />
Maailman<strong>uskonto</strong>jen käsite on syntynyt vuosisato<strong>ja</strong><br />
sitten, kun 1400-luvulta lähtien löytöretkien <strong>ja</strong> siirtomaavallan<br />
aikana luokiteltiin eurooppalaisille vieraita<br />
<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>. Nykyään uskonnontutkimuksessa<br />
maailman<strong>uskonto</strong>jen käsitettä on tarkasteltu kriittisesti,<br />
<strong>ja</strong> monet tutki<strong>ja</strong>t kritisoivat sitä länsimaalaisena<br />
yrityksenä hahmottaa uskonnollisuutta. Kun<br />
<strong>uskonto</strong>ilmiön määrittely on havaittu vaikeaksi tehtäväksi<br />
(UE1 kpl 1.2), onko sen paremmin mahdollista<br />
määritellä mitään maailman<strong>uskonto</strong>akaan? Ja<br />
onko ylipäätään perusteltua luokitella <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong><br />
muuttumattomiksi <strong>ja</strong> selvära<strong>ja</strong>isiksi ilmiöiksi? Maailman<strong>uskonto</strong>jen<br />
käsite on nähty erilaisten <strong>uskonto</strong>perinteiden<br />
moninaisuutta yksinkertaistavana <strong>ja</strong><br />
yhdenmukaistavana kuvaustapana, joka ylikorostaa<br />
uskonnon virallisten oppien merkitystä. Voidaan<br />
kysyä, tunnistaisiko hindu oman katsomuksensa<br />
suomalaisen oppikir<strong>ja</strong>n kuvauksesta hindulaisuudesta<br />
tai onko todella niin, että islaminuskon viisi<br />
velvollisuutta näkyvät maailman jokaisen muslimin<br />
elämässä samalla tavalla.<br />
MUUT USKONNOT<br />
Maailman<strong>uskonto</strong>jen lisäksi maailmassa vaikuttaa<br />
lukuisia <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, joilla on merkittävä määrä kannattajia<br />
joissain maissa tai joillain alueilla, mutta niiden<br />
kannatta<strong>ja</strong>määrät <strong>ja</strong> levinneisyys ovat huomattavasti<br />
pienempiä kuin maailmanuskonnoilla. Nämä<br />
uskonnot voivat olla tietyn alueen valtauskonnon<br />
asemassa, mutta niitä ei maailmanlaajuisesti pienen<br />
kannatuksen vuoksi nimitetä maailmanuskonnoksi.<br />
Osa pienistä uskonnoista on vanho<strong>ja</strong>, mutta osa<br />
on syntynyt vasta viimeisen sadan vuoden aikana,<br />
kuten cao dai -<strong>uskonto</strong> Aasiassa. Uusia <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong><br />
voi syntyä jonkin vanhan maailmanuskonnon uudistusliikkeen<br />
irtautuessa perinteisestä tulkinnasta<br />
tai yhdistelemällä eri <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>. Jälkimmäisiä eli <strong>uskonto</strong>jen<br />
oppe<strong>ja</strong> yhdisteleviä <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kutsutaan<br />
synkretistisiksi uskonnoiksi. Vaikka ne poh<strong>ja</strong>utuvat<br />
vanhoihin perinteisiin <strong>uskonto</strong>ihin, kehittyy niille<br />
a<strong>ja</strong>n myötä omat opit <strong>ja</strong> uskonnon harjoittamisen<br />
muodot. Joskus syntyy myös täysin uusia <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>,<br />
jotka eivät liity mihinkään vanhaan <strong>uskonto</strong>on.<br />
Monet uskonnontutki<strong>ja</strong>t käyttävät nykyisin käsitettä<br />
uus<strong>uskonto</strong> kuvatessaan jotain muodostuvaa<br />
tai vasta muodostunutta uskonnollista yhteisöä.<br />
Tällä termillä halutaan välttää negatiivinen<br />
leimaaminen, joka liittyy lahkon tai kultin käsitteisiin.<br />
Uususkonnon käsitteen ongelmallisuus liittyy<br />
a<strong>ja</strong>lliseen määrittelyyn. Voiko sata vuotta sitten<br />
syntynyttä <strong>ja</strong> opiltaan sekä yhteiskunnalliselta asemaltaan<br />
vakiintunutta uskonnollista yhteisöä enää<br />
kutsua ”uudeksi”? Uususkonnon käsite onkin liukuva<br />
<strong>ja</strong> tulkinnanvarainen.<br />
Luonnonuskonnoilla tarkoitetaan kirjoituksettomien<br />
kulttuurien <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, eli niissä ei ole pyhää<br />
kir<strong>ja</strong>a tai muuta kirjoitettua uskonnon oppia.<br />
Luonnonuskonnot eivät muodosta yhtenäistä <strong>uskonto</strong>a,<br />
vaan niitä on hyvin erilaisia. Se on erityisen<br />
voimakkaasti kulttuuri- <strong>ja</strong> heimosidonnainen ilmiö.<br />
Luonnon<strong>uskonto</strong>jen harjoittajia on nykyisin arviolta<br />
noin 300 miljoonaa ympäri maailmaa. Historian<br />
kuluessa monet luonnonuskonnoista ovat kadonneet,<br />
kun niiden kulttuurit elintapoineen ovat hävinneet.<br />
Luonnon<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> harjoittavat etenkin alkuperäiskansat,<br />
<strong>ja</strong> eläviä esimerkkejä ovat aboriginaalien<br />
<strong>uskonto</strong> Australiassa tai vodou-<strong>uskonto</strong> (voodoo)<br />
Haitilla. Myös Suomen saamelaisten perinteinen<br />
<strong>uskonto</strong> on luonnon<strong>uskonto</strong>. Länsimaissa, myös<br />
Suomessa, uuspakanalliset katsomukset ovat viime<br />
vuosikymmeninä herättäneet vanho<strong>ja</strong> luonnon<strong>uskonto</strong>jen<br />
perinteitä henkiin. Tällaisia liikkeitä ovat<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Luonnon<strong>uskonto</strong><br />
Hindulaisuus<br />
Juutalaisuus<br />
Taolaisuus<br />
Kungfutselaisuus<br />
Buddhalaisuus<br />
Kristinusko<br />
Sintolaisuus<br />
Islam<br />
3000 eKr 2000 1000 0 1000 2000 jKr<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
USKONNOT MAAILMASSA | 197
4000<br />
3500<br />
3000<br />
2500<br />
2000<br />
1500<br />
1000<br />
esimerkiksi wiccalaisuus <strong>ja</strong> suomalainen Karhun<br />
kansa -<strong>uskonto</strong>.<br />
USKONTOKANNATUKSEN YLEISPIIRTEITÄ<br />
Maailmanlaajuisesti yli 80 prosenttia ihmisistä ilmoittaa<br />
olevansa jonkin uskonnon kannattajia tai<br />
heidät on rekisteröity <strong>uskonto</strong>tilastoissa kuuluvaksi<br />
johonkin <strong>uskonto</strong>kuntaan. Kristinusko <strong>ja</strong> islam<br />
ovat kannatta<strong>ja</strong>määriltään maailman suurimmat<br />
uskonnot.<br />
Vuonna 2019 yli 2,5 mil<strong>ja</strong>rdia ihmistä kuului<br />
kristinuskon eri suuntauksiin eli kirkkokuntiin.<br />
Suurimpia niistä ovat katolinen <strong>ja</strong> ortodoksinen<br />
kirkkokunta sekä eri protestanttiset suuntaukset,<br />
joihin myös luterilainen kirkko kuuluu. Kannatta<strong>ja</strong>määrältään<br />
toiseksi suurin <strong>uskonto</strong> on islam, jonka<br />
eri suuntauksilla on yli 1,8 mil<strong>ja</strong>rdia kannatta<strong>ja</strong>a.<br />
Nämä kaksi <strong>uskonto</strong>a myös kasvavat nopeimmin.<br />
Euroopassa islamin kannatus on kasvanut erityisesti<br />
maahanmuuton myötä.<br />
Hindu<strong>ja</strong> on lähinnä Intiassa, mutta maan suuren<br />
väkimäärän vuoksi hindulaisuus on kolmanneksi<br />
suurin maailman<strong>uskonto</strong>, jolla on noin mil<strong>ja</strong>rdi<br />
kannatta<strong>ja</strong>a. Buddhalaisuuden eri suuntauksiin<br />
kuuluu Kaukoidän maissa yli 500 miljoonaa ihmistä.<br />
Hindulaisuuden <strong>ja</strong> buddhalaisuuden kannattajista<br />
lähes 99 prosenttia asuu Aasiassa.<br />
Shintolaisia on Japanissa noin 100 miljoonaa,<br />
mutta tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, koska Japanissa<br />
on tavallista kuulua yhtä aikaa moneen us-<br />
Kristittyjä<br />
Muslime<strong>ja</strong><br />
Hindu<strong>ja</strong><br />
Buddhalaisia<br />
Kiinan uskonnot<br />
Luonnonuskonnot<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Uusien <strong>uskonto</strong>jen kannattajia<br />
Sikhejä<br />
Juutalaisia<br />
Agnostikko<strong>ja</strong><br />
Ateiste<strong>ja</strong><br />
kontokuntaan. Juutalaisia on eri puolilla maailmaa<br />
noin 14 miljoonaa. Kaikkien muiden <strong>uskonto</strong>jen<br />
kannatta<strong>ja</strong>määrä on yhteensä alle yksi prosentti<br />
maapallon väestöstä.<br />
USKONTOJA VAI USKONTOPERHEITÄ?<br />
Uskontotilastoissa hindulaisiksi mielletään helposti<br />
kaikki ne ihmiset, jotka ovat kasvaneet intialaisen<br />
kulttuurin parissa. Vaikka hindulaisuuden eri<br />
suuntauksia yhdistävät a<strong>ja</strong>tus maailmankaikkeuden<br />
yhdestä sielusta, Veda-kirjojen pitäminen pyhinä<br />
kirjoina, monijumalaisuus <strong>ja</strong> opit jumalallisesta<br />
maailmanjärjestyksestä sekä sielunvaelluksesta, on<br />
hindulaisuus hyvin monimuotoinen <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong><br />
uskomusten kokoelma eikä uskonnolla ole selvära<strong>ja</strong>ista<br />
yhtenäistä oppia. Kaikki maailmanuskonnot<br />
ovat pikemminkin <strong>uskonto</strong>perheitä kuin yksi <strong>uskonto</strong>.<br />
Kristinuskon lukuisat suuntaukset, vakiintuneet<br />
kirkkokunnat <strong>ja</strong> uudet liikkeet, muodostavat<br />
<strong>uskonto</strong>tilastoissa kristinuskon <strong>uskonto</strong>perheen.<br />
MAP-kirkolla (mormonit) <strong>ja</strong> Jehovan todistajilla on<br />
paljon yhteistä kristinuskon eri kirkkokuntien kanssa,<br />
mutta kristinuskoon kuuluviksi luokitellaan vain<br />
ne kirkot tai suuntaukset, jotka hyväksyvät apostolisen<br />
uskontunnustuksen. MAP-kirkko <strong>ja</strong> Jehovan<br />
todista<strong>ja</strong>t eivät hyväksy oppia Jumalan kolminaisuudesta,<br />
<strong>ja</strong> siksi niitä kutsutaan usein kristillisperäisiksi<br />
uskonnoiksi. Joissain <strong>uskonto</strong>luokitteluissa<br />
ne kuitenkin on nimetty kristinuskon suuntauksiksi.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
500<br />
0<br />
1900 1970 2000 2019 2050 (ennuste)<br />
198 | MODUULI 3
2<br />
kulttuuri // esihistoria // hautaamistavat // luonnon kunnioitus // animismi //<br />
maanviljelys // korkeakulttuurit // tribalismi // teorioita <strong>uskonto</strong>jen synnystä<br />
// Auguste Comte // Emile Durkheim // teoria sopeutumiskehityksestä //<br />
kognitiivinen <strong>uskonto</strong>tiede<br />
Teorioita <strong>uskonto</strong>jen<br />
kehityksestä<br />
Tutkimusten mukaan ihmiskunnan kulttuureihin on<br />
aina yhtenä osana kuulunut <strong>uskonto</strong>. Tieto<strong>ja</strong> esihistoriallisista<br />
uskonnoista saadaan muun muassa<br />
hautalöydöistä <strong>ja</strong> kallio- <strong>ja</strong> luolamaalauksia tutkimalla.<br />
Hautaamistavat kertovat paljon siitä, miten<br />
kuolemasta on a<strong>ja</strong>teltu, <strong>ja</strong> mitä on pidetty tärkeänä<br />
vaina<strong>ja</strong>n kuoleman jälkeisessä elämässä. Vanhat<br />
maalaukset kertovat muun muassa metsästykseen<br />
liittyvistä rituaaleista <strong>ja</strong> uskomuksista. Esihistoriallisen<br />
a<strong>ja</strong>n <strong>uskonto</strong>ihin liittyi luonnon kunnioittaminen<br />
<strong>ja</strong> animistisuus eli luonnon sielullistaminen.<br />
Ihmisyhteisöjen elämä muuttui, kun metsästys- <strong>ja</strong><br />
keräilykulttuurien jälkeen alettiin viljelemään maata<br />
<strong>ja</strong> asutus muodostui pysyväksi. Tällöin maan hedelmällisyydestä<br />
tuli elintärkeä asia, <strong>ja</strong> sään ilmiöiden<br />
seuraaminen liittyi myös <strong>uskonto</strong>ihin. Palvontamenot<br />
kohdistuivat aina metsästämiseen liittyvistä<br />
menoista maaperän <strong>ja</strong> ilman haltijoihin. Myös<br />
hautausmenot muuttuivat asutuksen pysyvyyden<br />
seurauksena. Kuolleet haudattiin erityisille hautapaikoille<br />
lähelle asutusta, <strong>ja</strong> vainajista tuli osa yhteisöä.<br />
Maanviljelykseen liittyvän pysyvän asutuksen<br />
myötä syntyivät vuodenkiertoon liittyvät juhlaperinteet.<br />
Sadonkorjuuseen liittyviä juhlia pidettiin<br />
yleisesti varhaisissa uskonnoissa, <strong>ja</strong> nämä perinteet<br />
<strong>ja</strong>tkuvat edelleen. Nykyiset maailmanuskonnot ovat<br />
kehittyneet Lähi-idässä, Intiassa <strong>ja</strong> Kiinassa juuri<br />
maanviljelyskulttuurin aikana.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
KORKEAKULTTUURIT SYNTYIVÄT<br />
6 000 VUOTTA SITTEN<br />
Neoliittisenä aikakautena ihminen asettui pysyviin<br />
asutuksiin viljelemään maata <strong>ja</strong> hoitamaan kar<strong>ja</strong>a.<br />
Yhteiskuntien kehitys alkoi, kun pysyvän asutuksen<br />
myötä syntyi asutuskeskuksia, joiden asukasmäärät<br />
alkoivat kasvaa. Varhaiset korkeakulttuurit syntyivät<br />
jokilaaksoihin, joissa voitiin kastelukanavien<br />
ansiosta viljellä maata. Tämä mahdollisti suurien ihmismäärien<br />
ruokkimisen.<br />
Varhaiset korkeakulttuurit olivat monella tapaa<br />
kehittyneitä <strong>ja</strong> monimutkaisia yhteiskuntajärjestelmiä.<br />
Niiden tyypillisiä piirteitä olivat ammattien<br />
eriytyminen <strong>ja</strong> työn<strong>ja</strong>ko, yhteiskuntaluokat (hallitsi<strong>ja</strong>,<br />
papisto, sotilaat, virkamiehet, talonpo<strong>ja</strong>t, or<strong>ja</strong>t),<br />
kirjoitustaito (kuvakirjoitus, tavukirjoitus),<br />
hallinto <strong>ja</strong> veronkanto, yhteisesti järjestetty puolustus<br />
uhkia vastaan sekä järjestäytynyt yhtenäinen<br />
<strong>uskonto</strong>, johon kuuluivat temppeli, papisto <strong>ja</strong> palvontamenot.<br />
Akseliaikana kulttuurit kehittyivät uudelle tasolle<br />
Tribalismi eli heimokuntaisuus on a<strong>ja</strong>ttelutapa,<br />
jossa ryhmän jäsenet käyttäytyvät lo<strong>ja</strong>alisti lähinnä<br />
oman heimon jäseniä kohtaan. Heimoon kuuluminen<br />
voi muodostua asuinalueen, ihonvärin tai muun<br />
ulkoisesti havaittavan tunnusmerkin perusteella.<br />
Tribalismin a<strong>ja</strong>tus oman ryhmän suosimisesta muistuttaa<br />
osin myöhemmin kehittynyttä kansallismielisyyttä<br />
eli nationalismia.<br />
TEORIOITA USKONNON SYNNYSTÄ<br />
Uskonnot ovat olleet osa kulttuure<strong>ja</strong> kautta aikojen.<br />
Esihistoriallisen ihmisen uskonnollisuudesta ei<br />
ole tarkkaa tietoa, sillä muinaisista kulttuureista ei<br />
ole jäljellä kirjoitettua historiaa. Niiden uskonnollisuudesta<br />
on voitu tehdä päätelmiä tutkimalla muun<br />
muassa hautalöytöjä <strong>ja</strong> kalliomaalauksia.<br />
Uskontojen alkuperästä on esitetty useita erilaisia<br />
teorioita eri tieteiden parissa, mutta <strong>uskonto</strong>jen<br />
syntymiselle ei ole löydetty mitään tiettyä syytä tai<br />
tarkoitusta. Uskontojen syntyä on varhaisissa teorioissa<br />
selitetty muun muassa ratkaisuna kuoleman<br />
ongelmaan, köyhän kansanosan pakokeinona kuvitelmiin<br />
<strong>ja</strong> seurauksena ihmisten tietämättömyydestä.<br />
Uskontojen synty ei kuitenkaan liity ainoastaan<br />
ihmisten tarpeeseen käsitellä kuoleman ongelmaa,<br />
sillä kaikissa uskonnossa ei ole oppia kuolemanjälkeisestä<br />
elämästä. Uskonnot eivät ole myöskään<br />
vain köyhien <strong>ja</strong> sorrettujen pakokeino todellisuudesta,<br />
sillä myös yhteiskuntien yläluokat ovat harjoittaneet<br />
<strong>uskonto</strong>a. Uskontoilmiön yleisyys ei myöskään<br />
johdu tiedon puutteesta, koska uskonnot eivät<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
TEORIOITA USKONTOJEN KEHITYKSESTÄ | 199
MODUULI 4<br />
Uskonto suomalaisessa yhteiskunna<br />
Kristinusko on vaikuttanut Suomessa lähes<br />
tuhat vuotta, <strong>ja</strong> sinä aikana ensin katolisella<br />
<strong>ja</strong> sitten evankelis-luterilaisella<br />
kirkolla on ollut suuri vaikutus suomalaiseen<br />
yhteiskuntaan. Kirkolla <strong>ja</strong> valtiolla on ollut<br />
tiivis yhteys.<br />
Viimeisen sadan vuoden aikana kirkon asema<br />
Suomessa on muuttunut, <strong>ja</strong> muutoksen<br />
vauhti on vain kiihtynyt viimeisinä vuosikymmeninä.<br />
Kirkosta on eronnut paljon ihmisiä,<br />
mutta kuitenkin edelleen selvä enemmistö<br />
suomalaisista, yli 60 %, kuuluu samaan kirkkokuntaan,<br />
evankelis-luterilaiseen kirkkoon.<br />
Kirkko ei kuulu vain suomalaisuuden historiaan,<br />
vaan se tavoittaa suuren määrän suomalaisia<br />
joka vuosi. Se on suuri työnanta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
merkittävä yhteiskunnallinen vaikutta<strong>ja</strong>.<br />
Muuttoliikkeen myötä Suomeen on tullut paljon<br />
ihmisiä muista kulttuureista. Suomi ei ole<br />
enää samalla tavoin yhtenäiskulttuurin maa<br />
kuin menneinä vuosikymmeninä <strong>ja</strong> -satoina.<br />
Muiden kulttuurien <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>jen kohtaamisessa<br />
tarvitaan <strong>uskonto</strong>dialogin taito<strong>ja</strong>.<br />
UE4<br />
Kirkko on osa suomalaista yhteiskuntaa <strong>ja</strong><br />
merkittävä niin sanottu kolmannen sektorin<br />
toimi<strong>ja</strong>. Aktiiviseen kansalaisuuteen kuuluu<br />
oman vastuun kantaminen yhteisen hyvän rakentamisessa.<br />
Kirkon, kristillisten järjestöjen<br />
<strong>ja</strong> muiden <strong>uskonto</strong>jen toimintamuodot tarjoavat<br />
mahdollisuuden kolmannen <strong>ja</strong> neljännen<br />
sektorin toimintaan osallistumiselle erilaisissa<br />
vapaaehtoistoiminnan muodoissa <strong>ja</strong> omien läheisten<br />
ihmissuhteiden parissa.<br />
Kurssilla myös syvennetään kurssilla yksi käsiteltyjä<br />
teemo<strong>ja</strong> uskonnottomuudesta, ateismista<br />
<strong>ja</strong> uskonnonvapaudesta.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
236 | MODUULI 4
OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET LOPS2021<br />
YLEISET TAVOITTEET<br />
Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />
• tutustuu monipuolisesti uskonnon <strong>ja</strong> yhteiskunnan vuorovaikutukseen nyky-<br />
Suomessa sekä perehtyy <strong>uskonto</strong>jen vaikutukseen <strong>ja</strong> merkitykseen julkisella,<br />
yksityisellä, kolmannella <strong>ja</strong> neljännellä sektorilla<br />
• ymmärtää, että tietoa uskonnoista <strong>ja</strong> katsomuksista tarvitaan yhteiskuntaelämän<br />
eri osa-alueilla<br />
• tunnistaa <strong>ja</strong> osaa analysoida muinaissuomalaisten <strong>uskonto</strong>perinteiden <strong>ja</strong><br />
kristinuskon vaikutuksia suomalaisessa kulttuuriperinnössä<br />
• osaa analysoida <strong>ja</strong> arvioida uskonnonvapauteen, uskonnon <strong>ja</strong> yhteiskunnan<br />
vuorovaikutukseen sekä uskonnottomuuteen <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>kritiikkiin liittyvää<br />
a<strong>ja</strong>nkohtaista keskustelua<br />
• kehittää valmiuksia osallistua uskonnollisia, katsomuksellisia <strong>ja</strong> yhteiskunnallisia<br />
kysymyksiä koskevaan dialogiin sekä osaa toimia kulttuuri- <strong>ja</strong> katsomustietoisena<br />
<strong>ja</strong> aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä<br />
KESKEISET SISÄLLÖT<br />
• Suomen <strong>uskonto</strong>tilanne, suomalainen uskonnollisuus <strong>ja</strong> sekularisaatio<br />
• <strong>uskonto</strong> <strong>ja</strong> uskonnolliset yhteisöt suomalaisessa <strong>ja</strong> yleiseurooppalaisessa<br />
lainsäädännössä, uskonnon- <strong>ja</strong> katsomuksenvapaus sekä yhdenvertaisuuteen <strong>ja</strong><br />
syrjintään liittyvät kysymykset<br />
• uskonnon merkitys <strong>ja</strong> näkyvyys julkisella sektorilla, politiikassa, työelämässä <strong>ja</strong><br />
taloudessa, uskonnolliset yhteisöt kolmannen sektorin toimijoina sekä <strong>uskonto</strong><br />
yksilöiden <strong>ja</strong> perheiden elämässä <strong>ja</strong> tapakulttuurissa huomioiden uskonnon rooli<br />
etnisten <strong>ja</strong> kielellisten vähemmistöjen elämässä Suomessa<br />
• muinaissuomalaiset <strong>uskonto</strong>perinteet <strong>ja</strong> niiden merkitys suomalaisessa<br />
kulttuuriperinnössä sekä kristinusko yhteiskunnan <strong>ja</strong> kulttuurin muokkaa<strong>ja</strong>na<br />
Suomessa eri aikoina<br />
• uskonnottomuus, <strong>uskonto</strong>kritiikki <strong>ja</strong> uskonnoton tapakulttuuri nykypäivän<br />
Suomessa<br />
• <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> katsomusten välinen dialogi nykypäivän Suomessa<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Osana moduulia voidaan toteuttaa vapaaehtoistyöhön liittyvä projekti tai perehtyä<br />
jonkin uskonnollisen yhteisön yhteiskunnalliseen toimintaan.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
USKONNOLLISUUDEN MÄÄRITELMÄ JA TUTKIMINEN JOHDANTO | 237
1.1<br />
yhteisöllisyydestä yksilöllisyyteen // maallistumiskehitys // uskonnollisuuden<br />
tyypit // konservatiivinen // fundamentalistinen // liberaali // sekularisaatio //<br />
sekarisaatioteoria<br />
Uskonnollisuuden<br />
määritelmä <strong>ja</strong> tutkiminen<br />
Uskonnollisuus tarkoittaa kokoelmaa ihmisen yksilöllisistä<br />
uskonnollisista <strong>ja</strong> opillisista käsityksistä <strong>ja</strong><br />
noudatettavista tavoista, jotka hän on omaksunut<br />
kehityshistoriansa aikana. Yksittäisen ihmisen uskonnollisuus<br />
ei ole useinkaan selvära<strong>ja</strong>isesti yhden<br />
uskonnon opin mukaista, vaan se koostuu monimuotoisista<br />
<strong>ja</strong> jopa keskenään ristiriitaisista tavoista<br />
<strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>ttelumalleista.<br />
Uskonnon merkitys <strong>ja</strong> uskonnollisuuden aste vaihtelevat<br />
ihmisten välillä. Osa ihmisistä on uskonnollisempia<br />
kuin toiset, eli he harjoittavat <strong>uskonto</strong>a aktiivisemmin<br />
<strong>ja</strong> pitävät uskonnon antamia elämänohjeita<br />
tärkeämpinä kuin ne, jotka eivät ole kovin uskonnollisia.<br />
Uskonnon merkitys vaihtelee myös ihmisen elämäntilanteiden<br />
mukaan. Suhtautuminen <strong>uskonto</strong>ihin<br />
voi muuttua ihmisen elämänkaaren aikana myönteiseen<br />
tai kielteiseen suuntaan. Uskonnollinen käyttäytyminen<br />
usein lisääntyy elämän kriisien myötä, esimerkiksi<br />
vakavan sairauden kohdatessa.<br />
Uskonnollisuuden tutkimuksessa tarkastellaan<br />
usein sitä, uskovatko ihmiset uskonnon keskeisiin<br />
oppeihin <strong>ja</strong> millaista heidän uskonnollinen käyttäytymisensä<br />
on. Suomalaisissa kristinuskon mukaista<br />
uskoa mittaavissa uskonnollisuustutkimuksissa<br />
usein kysyttyjä asioita ovat esimerkiksi kysymykset<br />
Jumalan olemassaolosta <strong>ja</strong> siitä, kuinka sitoutuneita<br />
ihmiset ovat uskonnon oppiin (usko kuolemanjälkeiseen<br />
elämään, taivaaseen <strong>ja</strong> helvettiin) <strong>ja</strong> osallistuvatko<br />
he uskonnollisiin tilaisuuksiin.<br />
Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys ei kuvaa uskonnollisuuden<br />
astetta, sillä samaan <strong>uskonto</strong>kuntaan<br />
rekisteröidyt ihmiset voivat olla uskonnollisuudeltaan<br />
hyvin erilaisia. Uskontokuntaan kuuluva<br />
voi olla uskonnollisesti välinpitämätön. Toisaalta<br />
<strong>uskonto</strong>kuntiin kuulumaton voi olla uskonnollinen,<br />
eli hänellä on uskonnollisia käsityksiä <strong>ja</strong> hän voi<br />
osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin.<br />
Tutkimuksissa on havaittu, että oppeihin uskomisella<br />
ei välttämättä ole yhteyttä siihen, että ihminen<br />
olisi uskonnollisesti aktiivinen. Suomalaisessa kyselytutkimuksessa<br />
vuonna 2016 luterilaisen kirkon<br />
Jumalaan, jonkin muun uskonnon Jumalaan tai johonkin<br />
muuhun korkeampaan voimaan ilmoitti uskovansa<br />
noin 60 prosenttia vastaajista, mutta jumalanpalveluksiin<br />
<strong>ja</strong> muihin uskonnollisiin tapahtumiin<br />
säännöllisesti osallistuvien osuus oli paljon pienempi.<br />
USKONNOLLISUUDEN TYYPIT<br />
Tutkimuksissa on havaittu kolme asennoitumistyyppiä<br />
uskonnollisuuteen. Näiden tyyppien kautta<br />
uskonnon harjoitta<strong>ja</strong>t suhtautuvat ympäröivään<br />
maailmaan <strong>ja</strong> tulkitsevat omaa <strong>uskonto</strong>aan.<br />
Konservatiivinen uskonnollisuus arvostaa perinteitä,<br />
<strong>ja</strong> siinä suhtaudutaan varauksellisesti muutoksiin<br />
<strong>ja</strong> uudistuksiin tai vastustetaan niitä. Eri<br />
<strong>uskonto</strong>jen konservatiivit korostavat uskonnollisten<br />
auktoriteettien merkitystä opin <strong>ja</strong> pyhän kir<strong>ja</strong>n<br />
tulkinnassa. Usein konservatiivinen uskontulkinta<br />
hyväksyy vallitsevat yhteiskuntajärjestelmät <strong>ja</strong><br />
kannustaa uskonnon kannattajia kunnioittamaan<br />
maallista valtaa. Tällainen uskonnollisuus säilyttää<br />
uskonnon perinteitä <strong>ja</strong> pyrkii pitämään yhteiskunnalliset<br />
olot ennallaan.<br />
Fundamentalistista uskonnollisuutta esiintyy kaikkien<br />
<strong>uskonto</strong>jen parissa. Fundamentalistinen uskontulkinta<br />
kannattaa pyhän kir<strong>ja</strong>n tai opin kir<strong>ja</strong>imellista<br />
tulkintaa. Uskonnon arvot <strong>ja</strong> säännöt ovat<br />
yleispäteviä uskonnon lisäksi yhteiskunnan kaikilla<br />
osa-alueilla, <strong>ja</strong> siksi yhteiskunnan lakien <strong>ja</strong> yleisen<br />
moraalin tulisi muuttua uskonnon arvojen mukaisiksi.<br />
Tähän päämäärään pyrittäessä voidaan asettua<br />
yhteiskunnan vallitsevia lake<strong>ja</strong> vastaan, mikäli<br />
ne ovat ristiriidassa uskonnon päämäärien kanssa.<br />
Fundamentalistin maailmankuvassa asiat <strong>ja</strong>kautuvat<br />
oikeisiin <strong>ja</strong> vääriin, <strong>ja</strong> oikeat perustellaan uskonnon<br />
opilla.<br />
Yhdysvalloissa kristinuskon fundamentalistisilla<br />
suuntauksilla on paljon kannatusta. Fundamentalismin<br />
tyypillinen tuntomerkki on sen käsitys Raamatusta.<br />
Raamattua pidetään kokonaisuudessaan<br />
Jumalan ilmoituksena, eikä pyhän kir<strong>ja</strong>n merkitystä<br />
kyseenalaisteta. Tämä johtaa Raamatun sanatarkkaan<br />
tulkintaan. Yhdysvalloissa fundamentalistikristityt<br />
ovat vastustaneet esimerkiksi maan lakien<br />
mukaan toimivia aborttiklinikoita.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
238 | MODUULI 4
Islamin fundamentalistiset ääriliikkeet tarjoavat<br />
Koraanin ohjeita ratkaisuna erilaisiin yhteiskunnallisiin<br />
ongelmiin. Samankaltainen uskonnon pyhän<br />
kir<strong>ja</strong>n arvostus näkyy juutalaisessa fundamentalismissa,<br />
joka perustelee juutalaisalueisiin liittyviä<br />
vaatimuksiaan Vanhan testamentin teksteillä.<br />
Monille fundamentalistisille liikkeille etenkin länsimaissa<br />
on tyypillistä, että uskonnollisia päämääriä<br />
ajetaan ensin osana laajempaa poliittista kampan<strong>ja</strong>a,<br />
jossa vedotaan perinteisiin arvoihin, isänmaallisuuteen,<br />
kansakunnan hyvinvointiin tai muihin<br />
maallisiin ihanteisiin. Fundamentalististen liikkeiden<br />
suosio onkin monien uskonnontutkijoiden tulkinnan<br />
mukaan vastareaktio uskonnolliselle <strong>ja</strong><br />
muulle liberalismille, globalisaatiolle <strong>ja</strong> modernisaatiolle.<br />
Liberaali uskonnollisuus pyrkii tulkitsemaan <strong>uskonto</strong>a<br />
<strong>ja</strong> sen perinteitä siten, että pyritään tunnistamaan<br />
uskonnon olennainen sanoma <strong>ja</strong> merkitys<br />
nykyaikana. Uskonnollisia perinteitä voidaan uudistaa<br />
tai hylätä, <strong>ja</strong> uusia perinteitä voi syntyä. Uskonnon<br />
pyhää kir<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> oppia ei nähdä ilmoituksena,<br />
jota tulisi noudattaa kir<strong>ja</strong>imellisesti, vaan uskoa<br />
tulkitaan uudelleen maailman muuttumisen myötä.<br />
SEKULARISAATIOTEORIA KUVAA<br />
USKONNOLLISUUDEN MUUTOSTA<br />
USKONNOLLISUUS<br />
ERI MAISSA<br />
Turkki<br />
Filippiinit<br />
Käsite sekulaari merkitsee uskonnosta vapaata tai<br />
maallista hengellisyyden vastakohtana. Sekularisaatio<br />
tarkoittaa, että modernisaatiokehityksen myötä<br />
<strong>uskonto</strong>jen vaikutusvalta on heikentynyt yhteiskunnallisessa<br />
lainsäädännössä <strong>ja</strong> ihmisten moraalisissa<br />
valinnoissa. Sekularisaatioteoria esittää, että mitä<br />
pidemmälle modernisaatio etenee, sitä pidemmälle<br />
etenee myös sekularisaatio. Sekularisaatiota edistäviä<br />
modernisaation piirteitä ovat myös teollistuminen,<br />
kapitalismi, kaupungistuminen <strong>ja</strong> muuttoliike,<br />
jotka kaikki ovat osaltaan murentaneet perinteistä<br />
elämäntapaa.<br />
Modernin sekularisaatioteorian kehittäjiä ovat<br />
olleet 1960-luvulta alkaen muun muassa Thomas<br />
Luckmann (1927–2016), Peter Berger (1929–2017)<br />
<strong>ja</strong> Talcott Parsons (1902–1979). Teorian keskeisimmät<br />
periaatteet ovat uskonnon eriytyminen, heikkeneminen<br />
<strong>ja</strong> privatisoituminen.<br />
Eriytymisellä tarkoitetaan prosessia, jossa yhteiskunnan<br />
osa-alueet eriytyvät <strong>uskonto</strong>jen vaikutus- <strong>ja</strong><br />
määräysvallan alta. Eriytyminen johtaa uskonnon<br />
aseman heikkenemiseen, joka tapahtuu sekä yhteiskunnallisella<br />
että yksilötasolla. Protestanttinen<br />
uskonpuhdistus Euroopassa 1500-luvulla murensi<br />
tuolloin yhteiskunnallisessa valta-asemassa olleen<br />
länsimaisen kristillisyyden eli katolisen kirkon asemaa<br />
<strong>ja</strong> siten edesauttoi uskonnottomien aatteiden<br />
vapautumista uskonnollisesta valvonnasta. Myöhemmin<br />
modernien valtioiden synty heikensi kirkon<br />
valta-asemaa, kun valta siirtyi kirkolta maallisille<br />
hallitsijoille. Uskonnon vaikutusvalta heikkeni<br />
vuosisatojen kuluessa Euroopassa asteittain yhteiskunnallisessa<br />
päätöksenteossa, lainsäädännössä <strong>ja</strong><br />
talouselämässä.<br />
Yksilötasolla puolestaan uskonnon asema heikkenee<br />
ihmisten vieraantuessa uskonnollisista opeista,<br />
jolloin uskonnollinen maailmankuva tuntuu yhä<br />
useammasta vieraalta. Länsimaissa etiikka <strong>ja</strong> moraali<br />
ovat suurelta osin irtautuneet tai irtautumassa<br />
uskonnollisesta perustasta.<br />
Teorian mukaan <strong>uskonto</strong> privatisoituu eli väistyy<br />
yksityiselle elämänalueelle. Tällöin järjestäytyneiden<br />
uskonnollisten yhteisöjen, kuten kirkkojen, merkitys<br />
yksityisten ihmisten elämässä vähenee.<br />
55 32 6 4 2<br />
28 58 8 4 1<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Yhdysvallat<br />
Hyvin uskonnollinen<br />
Jokseenkin uskonnollinen Irlanti<br />
Ei uskonnollinen<br />
eikä ei-uskonnollinen Venäjä<br />
Jokseenkin<br />
Etelä-Korea<br />
ei-uskonnollinen<br />
Hyvin ei-uskonnollinen Suomi<br />
EOS/ei vastausta<br />
Japani<br />
27 50 7 7 9<br />
13 54 19 6 6<br />
13 45 11 9 16<br />
15 29 21 11 23<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
8 31 28 4 19<br />
8 25 17 15 31<br />
Lähde: World Values Survey<br />
Ruotsi<br />
%<br />
4 14 38 19 21<br />
0 20 40 60 80 100<br />
USKONNOLLISUUDEN MÄÄRITELMÄ JA TUTKIMINEN | 239
SEKULARISAATIOTEORIAN KRITIIKKIÄ<br />
JA PUOLUSTUS<br />
Sekularisaatiota seuraava maallistumiskehitys voidaan<br />
helposti havaita moderneissa korkean koulutustason<br />
länsimaissa. On kuitenkin havaittu, että<br />
teorian kuvaama sekularisaatiokehitys ei etene teorian<br />
kuvaamalla tavalla kaikissa yhteiskunnissa.<br />
Myös maallistuneissa yhteiskunnissa viriää uutta<br />
uskonnollisuutta teorian esittämän periaatteen vastaisesti.<br />
Sekularisaatioteoriaa kohtaan onkin esitetty<br />
kritiikkiä eri näkökulmista 1980-luvun puolivälistä<br />
alkaen.<br />
Globaalin yleistettävyyden kritiikki kiinnittää<br />
huomiota siihen, että Euroopan kehityksestä on<br />
tehty maailmanlaajuisen uskonnollisuuden malli.<br />
Sekularisaatioteorian mukaan modernisaatiokehitystä<br />
seuraava yksilöllisyyden <strong>ja</strong> moniarvoisuuden<br />
kasvu heikentää <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>. Uskonnollisen yhdenmukaisuuden<br />
voimakas vaatimus on kuitenkin<br />
tyypillistä lähinnä Lähi-idän uskonnoille, juutalaisuudelle,<br />
kristinuskolle <strong>ja</strong> islamille. Sen si<strong>ja</strong>an Aasian<br />
uskonnoissa, muun muassa hindulaisuudessa,<br />
buddhalaisuudessa <strong>ja</strong> taolaisuudessa, opillisen yhtenäisyyden<br />
vaatimus ei ole ollut samanlainen. Vielä<br />
ei voida sanoa, miten uskonnollisuus kehittyy modernisaatiokehityksen<br />
<strong>ja</strong>tkuessa Aasiassa, koska uskonnollinen<br />
tilanne vaihtelee paitsi maiden välillä,<br />
myös maiden sisällä – esimerkiksi Kiinassa esiintyy<br />
samaan aikaan sekä maallistumista että uudenlaista<br />
uskonnollisuutta.<br />
Itäisessä Keski-Euroopassa yhteiskunnallinen tilanne<br />
muuttui Berliinin muurin murtumisen jälkeen<br />
vuodesta 1989 lähtien. Monissa Euroopan maallistuneissa<br />
yhteiskunnissa on Neuvostoliiton ateistisen<br />
valtakauden päättymisen jälkeen syntynyt uusia uskonnollisia<br />
liikkeitä, mutta myös kristillisistä kirkoista<br />
on tullut uudelleen merkittäviä poliittisia <strong>ja</strong><br />
yhteiskunnallisia vaikuttajia. Esimerkiksi Puolassa<br />
katolinen kirkko nousi tärkeäksi yhteiskunnalliseksi<br />
vaikutta<strong>ja</strong>ksi 1990-luvulla <strong>ja</strong> on sitä edelleen.<br />
Uusien <strong>uskonto</strong>jen syntyminen <strong>ja</strong> fundamentalismin<br />
nousu ovat ristiriidassa sekularisaatioteorian<br />
kanssa. Monet uusien uskonnollisten liikkeiden <strong>ja</strong><br />
uus<strong>uskonto</strong>jen kannattajista ovat koulutettu<strong>ja</strong> nuoria,<br />
jotka ovat yleensä uskonnollisesti muita ikäryhmiä<br />
passiivisempia.<br />
Brittiläinen sosiologi Steve Bruce on yksi sekularisaatioteoriaa<br />
puolustaneista tutkijoista. Hänen mukaansa<br />
se on edelleen pätevin tapa kuvata <strong>uskonto</strong>jen<br />
aseman muutosta Euroopassa 1500-luvulta<br />
nykypäivään, vaikka se ei kaikilta osin olisi maailmanlaajuisesti<br />
pätevä malli. Brucen mukaan modernisaatiokehitys<br />
lisää yhteiskunnan monimuotoisuutta.<br />
Moniarvoisuudesta seuraa relativismia <strong>ja</strong><br />
suvaitsevaisuutta, jotka johtavat sekularisaatioon:<br />
kun ihmiset lakkaavat uskomasta oman oppinsa ainutkertaisuuteen,<br />
he myös menettävät halunsa pakottaa<br />
muut uskomaan heidän tavallaan. Samalla<br />
katoaa peruste levittää <strong>ja</strong> ylläpitää tiettyä uskoa.<br />
Tämä tekee hänen mukaansa tulevaisuudessa mahdottomiksi<br />
sen kaltaiset uskonnon muodot, mitä<br />
kristilliset kirkot ovat vuosisato<strong>ja</strong> Euroopassa edustaneet.<br />
USKONNOLLISUUS EUROOPASSA<br />
USKONNOILLA, <strong>ja</strong> erityisesti kristinuskolla, on Euroopassa<br />
merkittävä rooli. Maallistumista ennustaneet<br />
tutki<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> teoreetikot ovat joutuneet huomaamaan,<br />
etteivät uskonnot tai uskonnollisuus ole kadonneet.<br />
Uskonnollisuuden luonne on kuitenkin muuttunut<br />
viime vuosikymmeninä. Eurooppa oli pitkään kristitty<br />
maanosa, joka <strong>ja</strong>kautui eri kirkkokuntien valtaalueisiin.<br />
Nykyään Euroopan uskonnollinen kenttä<br />
on hyvin monipuolinen, sillä maallistumiskehityksen<br />
lisäksi uususkonnollisuus <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>jen sekoittuminen<br />
eli synkretismi ovat muuttaneet <strong>uskonto</strong>jen<br />
aiemmin selvära<strong>ja</strong>isia kannatusalueita. Euroopan<br />
modernissa uskonnollisuudessa ilmenee subjektivisaatiota,<br />
jonka mukaan yksilö on oman elämänsä<br />
ylin auktoriteetti. Aiemmin kirkko oli auktoriteettiasemassa<br />
yksilöihin, mutta nykyään ihmiset tarkastelevat<br />
<strong>ja</strong> arvioivat omaa uskonnollista perinnettään,<br />
<strong>ja</strong> ovat valmiimpia myös vaihtamaan sen toiseen.<br />
Modernin eurooppalaisen uskonnollisuuden moniilmeisyyttä<br />
lisäävät muuttoliikkeen <strong>ja</strong> pakolaisuuden<br />
tuomat maahanmuutta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> heidän uskonnolliset<br />
perinteensä. Myös moderni tiedonvälitys tarjoaa<br />
a<strong>ja</strong>tuksille <strong>ja</strong> aatteille nopean leviämismahdollisuuden<br />
verkossa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
240 | MODUULI 4
1.2<br />
herätysliikkeet // uskonnonvapaus // enemmistö kirkon jäseniä // pyhät asiat<br />
// jumalakäsitys // rekisteröidyt yhdyskunnat // uushenkisyys // uskonnollinen<br />
kokemus // elämyksellinen kristillisyys // karismaattisuus<br />
Uskonnollisuus Suomessa<br />
SUOMALAISTEN USKONNOLLISUUS<br />
Suomessa on vähän erittäin uskonnollisia ihmisiä,<br />
mutta myös vähän täysin uskonnottomia. Suomalaisista<br />
vain alle 10 % pitää itseään hyvin uskonnollisena,<br />
mutta vastaavasti vain alle 20 % pitää itseään<br />
hyvin ei-uskonnollisena. Enemmistö on jossain<br />
määrin uskonnollisia. Kyselyn mukaan vähän yli<br />
puolet suomalaista sanoi uskovansa Jumalaan. Vain<br />
23 % totesi yksiselitteisesti, etteivät he usko Jumalan<br />
olevan olemassa. Vuoden 2018 presidentinvaalien<br />
ehdokkailta kysyttiin, uskovatko he Jumalaan.<br />
Kahdeksasta ehdokkaasta seitsemän vastasi myönteisesti,<br />
<strong>ja</strong> yksi ei osannut sanoa. Monet yhdistävät<br />
omiin uskonnollisiin käsityksiinsä aineksia monista<br />
lähteistä. Kolmannes evankelisluterilaisen kirkon<br />
jäsenistä uskoi vähintään jossain määrin jälleensyntymän<br />
mahdollisuuteen. 20 % suomalaisista ilmoitti<br />
käyvänsä uskonnollisissa tilaisuuksissa useita<br />
kerto<strong>ja</strong> vuodessa. 39 % uskoi, että Jeesus sovitti<br />
kuolemallaan ihmisten synnit. 75 % suomalaisista<br />
rukoilee vähintään joskus. 20 % ilmoittaa, ettei rukoile<br />
koskaan. 24 % uskoo, että kuolema on kaiken<br />
loppu.<br />
Suomalaisten uskonnollisuutta on tutkittu kyselyillä.<br />
Vuodesta 2000 Suomi on osallistunut kansainväliseen<br />
International Soila Survey Programme<br />
(ISSP) -tutkimusohjelmaan. Se on 40 maan yhteinen<br />
tutkimusohjelma, jossa tutkitaan yhteiskuntaelämän<br />
eri alueita.<br />
Vuoden 2008 maailmanlaajuisen ISSP-tutkimuksen<br />
teemana oli <strong>uskonto</strong>. Kyselyn osa-alueita olivat<br />
käsitys omasta uskonnollisuudesta, jumalausko,<br />
muut yleiset uskonnolliset uskomukset (kuolemanjälkeinen<br />
elämä, uskonnolliset ihmeet, esi-isät), rukousaktiivisuus<br />
<strong>ja</strong> jumalanpalveluksin osallistuminen.<br />
Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on uskonnollisesti<br />
yhtenäinen maa. Yli 60 % suomalaisista kuuluu<br />
evankelisluterilaiseen kirkkoon. Suomalaisten<br />
enemmistö suhtautuu kansankirkkoihin (luterilainen<br />
<strong>ja</strong> ortodoksinen kirkko) erittäin myönteisesti.<br />
Suomalaisten luottamus <strong>ja</strong> myönteinen asennoituminen<br />
kirkko<strong>ja</strong> kohtaan ei perustu uskonnolliseen<br />
aktiivisuuteen, sillä suomalaiset kuuluvat koko aineiston<br />
vähiten uskonnollisesti aktiivisiin kansoihin.<br />
Vain 20 % suomalaisista ilmoitti käyvänsä<br />
uskonnollisissa tilaisuuksissa useita kerto<strong>ja</strong> vuodessa.<br />
Tätä harvemmin uskonnollisissa tilaisuuksissa<br />
käyvät vain nor<strong>ja</strong>laiset <strong>ja</strong> ruotsalaiset. Myös uskonnollisiin<br />
ihmeisiin <strong>ja</strong> kuolleiden esivanhempien<br />
yliluonnollisiin voimiin uskomisessa suomalaiset<br />
sijoittuivat aineiston vähiten uskonnolliseen joukkoon.<br />
Suomessa on vähän erittäin uskonnollisia ihmisiä,<br />
mutta myös vähän täysin uskonnottomia. Suomalaisista<br />
vain alle 10 % pitää itseään hyvin uskonnollisena,<br />
mutta vastaavasti vain alle 20 % pitää itseään<br />
hyvin ei-uskonnollisena.<br />
SUOMALAISTEN USKONNOLLISET<br />
Uudestisyntynyt kristitty<br />
Uskonnollisesti<br />
konservatiivinen<br />
Ateisti<br />
Uskonnoton ihminen<br />
Etsijä<br />
Uskonnollisesti liberaali<br />
Agnostikko<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Uskova<br />
Uskonnollinen ihminen<br />
Henkinen ihminen<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Luterilainen<br />
Kristitty<br />
Lähde Gallup Ecclesiastica 2019<br />
6<br />
13<br />
17<br />
24<br />
22<br />
26<br />
28<br />
29<br />
29<br />
40<br />
51<br />
60<br />
0 20 40 60 80 %<br />
USKONNOLLISUUS SUOMESSA | 241
Uskonnollisessa aktiivisuudessa <strong>ja</strong> kirkkomyönteisyydessä<br />
voidaan erottaa selkeitä ryhmiä, jotka<br />
vaikuttavat olevan kohtuullisen pysyviä. Kirkkoa<br />
kohtaan aktiivisempia <strong>ja</strong> myönteisempiä ovat naiset,<br />
lapset, nuoret, vanhukset, maaseudulla asuvat,<br />
koulutetut <strong>ja</strong> puoluekannaltaan kristillisdemokraattien,<br />
kokoomuksen <strong>ja</strong> keskustapuolueen kannatta<strong>ja</strong>t.<br />
Keskimääräistä vähemmän uskonnollisesti<br />
aktiivisia ryhmiä ovat miehet, aikuisväestö, Helsingissä<br />
<strong>ja</strong> muissa suurissa kaupungeissa asuvat, nuoret<br />
aikuiset <strong>ja</strong> opiskeli<strong>ja</strong>t, perinteinen työväestö <strong>ja</strong><br />
poliittiseen vasemmistoon kuuluvat.<br />
Suomalaisten uskonnollisuuteen ovat viime vuosisatoina<br />
vaikuttaneet voimakkaasti herätysliikkeet.<br />
Niiden vaikutus on yhä suuri monissa osissa Suomea,<br />
<strong>ja</strong> herätysliikkeet ovat myös löytäneet uusia<br />
toimintamuoto<strong>ja</strong> kaupunkiympäristössä. Erityisesti<br />
niin sanottuun viidenteen herätysliikkeeseen kuuluvat<br />
suuntaukset <strong>ja</strong> järjestöt ovat pitäneet kaupungeissa<br />
tilaisuuksiensa kohderyhminä etenkin nuoria<br />
<strong>ja</strong> nuoria aikuisia.<br />
SUOMALAISTEN PYHÄT ASIAT<br />
Suomen Kulttuurirahaston vuonna 2018 toteuttamassa<br />
Pyhyyden ytimessä -tutkimuksessa kysyttiin<br />
lähes 7 000 suomalaiselta, mikä vastaa<strong>ja</strong>lle oli<br />
pyhää. Tutkimuksessa pyhyys määriteltiin ra<strong>ja</strong>ksi,<br />
joka erottaa erilleen asiat, joista ei haluta tai koeta<br />
voitavan neuvotella. Vastausvaihtoehto<strong>ja</strong> pyhiksi<br />
koetuista asioista oli 17, <strong>ja</strong> luettelosta tuli valita ne<br />
asiat, joita vastaa<strong>ja</strong> piti pyhinä. Enemmistö vastaajista<br />
valitsi 4–10 pyhää asiaa.<br />
Enemmistölle suomalaisista pyhiä asioita ovat läheiset<br />
ihmiset <strong>ja</strong> rakkaus, rauha, koti, turvallisuus<br />
<strong>ja</strong> ihmisarvo. Arviot isänmaan <strong>ja</strong> ihmisarvon pyhyydestä<br />
vaihtelevat puoluekannan mukaan. Selkeimmät<br />
erot ovat arvokonservatiivien <strong>ja</strong> arvoliberaalien<br />
välillä. Erittäin arvokonservatiiveista 70 prosenttia<br />
%<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
45<br />
41<br />
SUOMALAISTEN IDENTITEETTIEN NELJÄ<br />
PÄÄRYHMÄÄ<br />
Lähde Gallup Ecclesiastica 2019<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
12<br />
51<br />
52<br />
%<br />
40<br />
35<br />
30<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
29<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
40<br />
pitää Suomea <strong>ja</strong> sen itsenäisyyttä pyhänä. Erittäin<br />
arvoliberaaleista näin a<strong>ja</strong>ttelee 20 prosenttia. Suomi<br />
<strong>ja</strong> itsenäisyys ovat sitä pyhempiä, mitä iäkkäämpi<br />
ihminen on. Yli 60-vuotiaista niitä pitää pyhinä 56<br />
prosenttia.<br />
Traditioita eli perinteitä sekä kirkkoa <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>a<br />
pitää pyhinä erittäin arvokonservatiiveista noin<br />
kolmannes (30 %) <strong>ja</strong> erittäin arvoliberaaleista yksi<br />
kymmenestä (9 %).<br />
Erittäin arvoliberaalit pitävät pyhinä keskimääräistä<br />
useammin ihmisarvoa (64 %), yksilönvapautta<br />
(52 %), tiedettä <strong>ja</strong> uutta tietoa (33 %) sekä<br />
taidetta <strong>ja</strong> kulttuuria (28 %). Erittäin arvokonservatiiveista<br />
näin a<strong>ja</strong>ttelee selvästi harvempi.<br />
Luontoa pitää pyhänä 44 prosenttia suomalaisista.<br />
Käsitys itsestä <strong>ja</strong> omista mielipiteistä pyhänä<br />
asiana vaihtelee vastaajien iän mukaan: Joka neljäs<br />
nuori pitää pyhänä itseään <strong>ja</strong> mielipiteitään, mutta<br />
yli 60-vuotiaista vain seitsemän prosenttia. Kaikista<br />
pyhintä suomalaisille on rakkaus, jota pitää pyhänä<br />
68 prosenttia vastaajista.<br />
25<br />
Uskovat<br />
34<br />
31<br />
Kulttuurikristityt<br />
Kaikki suomalaiset<br />
68<br />
24<br />
34<br />
Uskonnottomat<br />
22<br />
1990–2004 syntyneet<br />
USKONNOLLISINA, EI-USKONNOLLISINA JA ATEISTEINA ITSEÄÄN PITÄVÄT SUOMALAISET<br />
48<br />
40<br />
21<br />
Etsijät<br />
27<br />
21<br />
19<br />
12<br />
6<br />
9<br />
3 1 2 1 2<br />
Kaikki miehet Miehet syntyneet 1990–1999 Kaikki naiset Naiset syntyneet 1990–1999 Kaikki suomalaiset<br />
Uskonnolliset Ei-uskonnolliset Vakaumukselliset ateistit Ei vastausta<br />
Lähde European Values Study 2017<br />
242 | MODUULI 4
SUOMALAISTEN JUMALAKÄSITYKSIÄ<br />
Suomalaisten käsitystä Jumalasta on kysytty Kirkon<br />
tutkimuskeskuksen kyselyissä vuodesta 1976<br />
lähtien kysymyksellä ”uskooko vastaa<strong>ja</strong> kristinuskon<br />
opettamaan Jumalaan”. Vaihtoehtoina ovat<br />
olleet vaihtoehtojen ”kyllä” <strong>ja</strong> ”uskon eri tavalla<br />
kuin kirkko opettaa” lisäksi myös ”en oikein tiedä”,<br />
”epäilen Jumalan olemassaoloa”, ”en usko” <strong>ja</strong><br />
”en halua sanoa”. Vastausvaihtoehdon ”Uskon Jumalaan<br />
kuten kirkko opettaa” valinneiden osuus on<br />
vaihdellut 33 % <strong>ja</strong> 51 % välillä. Alimmillaan jumalausko<br />
oli vuonna 1991, jonka jälkeen usko Jumalaan<br />
kirkon opettamalla tavalla on noussut takaisin<br />
lähelle 40 %:ia.<br />
Gallup Fennican kyselyn mukaan Suomessa 74 %<br />
vastanneista ilmoitti uskovansa Jumalaan, mutta<br />
heistä vain 27 % ilmoitti uskovansa persoonalliseen<br />
Jumalaan <strong>ja</strong> 49 % jonkinlaiseen henkeen tai<br />
elämänvoimaan. Yhdysvalloissa <strong>ja</strong> Irlannissa 67 %<br />
ilmoitti uskovansa persoonalliseen Jumalaan, Pohjoismaista<br />
Islanti oli korkeimmalla si<strong>ja</strong>lla väestön<br />
uskossa persoonalliseen Jumalaan (51 %). Venäjä <strong>ja</strong><br />
Viro olivat tutkimuksessa viimeisellä si<strong>ja</strong>lla.<br />
Suomalaisten yleisin jumalakäsitys oli rakastava<br />
(62 % vastanneista). Seuraavaksi yleisimmät Jumalaan<br />
liittyvät määritteet olivat turvallinen (59 %) <strong>ja</strong><br />
anteeksiantava (59 %). Vain harvojen jumalakuva<br />
oli vihaava (3 %), pelottava (5 %) tai rankaiseva<br />
(5 %). Seurakuntien toimintaan osallistuvien jumalakuva<br />
oli myönteisempi kuin niillä, jotka eivät<br />
osallistuneet seurakuntien toimintaan. Mielikuva<br />
pelottavasta <strong>ja</strong> rankaisevasta Jumalasta esiintyi lähinnä<br />
kirkkoon kielteisesti suhtautuvilla, jotka eivät<br />
osallistuneet kirkontoimintaan.<br />
USKONNOLLISUUDEN MUUTOKSIA SUOMESSA<br />
Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on pitkään ollut<br />
uskonnollisesti yhtenäinen maa, jossa evankelisluterilaisella<br />
kristillisyydellä on ollut vahva asema. Aina<br />
katolisesta a<strong>ja</strong>sta vuoden 1923 uskonnonvapauslakiin<br />
asti suomalaisten uskonnollisuus oli erittäin yhteisöllistä.<br />
Jumalanpalveluksiin <strong>ja</strong> muuhun kirkon<br />
toimintaan osallistuminen oli sekä pakollista että<br />
yhteisön sosiaalisen paineen vuoksi välttämätöntä.<br />
Autonomian a<strong>ja</strong>n lopulla 1800-luvulla uusien aatevirtausten<br />
myötä syntyi myös Suomessa <strong>uskonto</strong>- <strong>ja</strong><br />
kirkkokritiikkiä. Uskonnollisuus tai siitä luopuminen<br />
alettiin nähdä yksilön omana päätöksenä.<br />
Uskonnon harjoittaminen <strong>ja</strong> kirkkoon kuuluminen<br />
muuttuivat 1900-luvun kuluessa Suomessa asteittain<br />
yksilöllisiksi valinnoiksi, kun ne olivat aiempina<br />
vuosisatoina olleet yhteisiä, julkisia <strong>ja</strong> jopa<br />
pakollisia asioita. Muutoksen taustalla oli sekä uskonnonvapauslain<br />
mahdollistama uskonnottomuus<br />
että muuttoliike maalta kaupunkeihin. Kaupungistumisen<br />
myötä maaseudun perinteinen yhteisöllinen<br />
elämäntapa väistyi, <strong>ja</strong> monet yhteiskunnan toiminnot,<br />
kuten koulu, siirtyivät kirkon hoidosta valtion<br />
tai kuntien hoidettaviksi.<br />
Enemmistö suomalaisista, yli 90 prosenttia, kuului<br />
evankelisluterilaiseen kirkkoon aina 1900-luvun<br />
loppuun asti, mutta 2000-luvun alussa kirkosta<br />
eroaminen on kiihtynyt voimakkaasti. Nykyisin<br />
ITSENÄISTEN REKISTERÖITYJEN<br />
USKONNOLLISTEN YHDYSKUNTIEN<br />
LUKUMÄÄRÄ VUOSINA 2000–2019<br />
Patentti- <strong>ja</strong> rekisterihallitus 2020<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
160<br />
140<br />
120<br />
100<br />
80<br />
60<br />
40<br />
20<br />
0<br />
51<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
61<br />
80<br />
114<br />
145<br />
2000 2005 2010 2015 2019<br />
VÄESTÖ USKONNOLLISEN YHDYSKUNNAN<br />
MUKAAN 1920–2019 (% VÄESTÖSTÄ)<br />
Tilastokeskus 2020<br />
Vuosi Suomen<br />
evankelisluterilainen<br />
kirkko<br />
Suomen<br />
ortodoksinen<br />
kirkko<br />
Muut<br />
uskonnolliset<br />
yhdyskunnat<br />
Rekisteröityihin<br />
uskonnollisiin<br />
yhdyskuntiin<br />
kuulumattomat<br />
1920 98,1 1,6 0,3 0,0<br />
1930 96,3 1,9 0,3 1,5<br />
1940 95,9 1,8 0,3 2,0<br />
1950 95,1 1,7 0,4 2,7<br />
1960 92,4 1,4 0,5 5,5<br />
1970 92,4 1,3 0,6 5,2<br />
1980 90,3 1,1 0,7 7,8<br />
1990 87,9 1,1 0,8 10,2<br />
2000 85,1 1,1 1,1 12,7<br />
2010 78,3 1,1 1,4 19,2<br />
2015 72,9 1,1 1,5 24,3<br />
2016 72,0 1,1 1,5 25,3<br />
2017 70,9 1,1 1,6 26,3<br />
2018 69,8 1,1 1,7 27,4<br />
2019 68,7 1,1 1,7 28,5<br />
USKONNOLLISUUS SUOMESSA | 243
noin 70 prosenttia suomalaisista on luterilaisen kirkon<br />
jäseniä. Kirkosta eroavia on vuosittain noin<br />
neljä kertaa enemmän kuin kirkkoon liittyviä.<br />
Perinteisten uskonnollisten yhteisöjen <strong>ja</strong> instituutioiden,<br />
kuten kirkon, merkitys yhteiskunnassa on<br />
pienentynyt 2000-luvulla. Yhä useampi eurooppalainen<br />
haluaa määritellä uskonnolliset perinteet<br />
omalla tavallaan, <strong>ja</strong> perinteisiin kristinuskon juhlapyhiin<br />
liitetään uusia maallisia perinteitä. Kulttuurikristillisyyden<br />
tai tapakristillisyyden käsite tarkoittaakin<br />
sitä, että kristillisiä tapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> perinteitä<br />
noudatetaan, vaikka niiden hengellistä sisältöä ei<br />
pidetä itselle tärkeänä. Kirkkoa ei nähdä välttämättömänä<br />
oman elämän tai ympäröivän yhteiskunnan<br />
kannalta, <strong>ja</strong> monet jättävät lapsensa kastamatta <strong>ja</strong><br />
eroavat itse kirkosta.<br />
Uskonnollinen moniarvoisuus on Suomessa lisääntynyt,<br />
<strong>ja</strong> monet ihmiset valitsevatkin erilaisista<br />
uskonnollisuuden muodoista itselleen mieluisimmat.<br />
Uskonnollisuuden muuttumiseen ovat vaikuttaneet<br />
yksilöllisyyden korostuminen uskonnon kysymyksissä<br />
sekä kirkon auktoriteetin heikkeneminen. Yksilöllistä<br />
tulkintaa kristinuskosta esiintyy erityisesti<br />
pääkaupunkiseudulla <strong>ja</strong> suurissa kaupungeissa. Uskonnollisuus<br />
saa <strong>ja</strong>tkuvasti uusia muoto<strong>ja</strong>. Muun<br />
Uskontotieteilijä Steven Sutcliffen mukaan uushenkisyys<br />
syntyi 1960-luvulla Kaliforniassa vastakulttuurina,<br />
joka kyseenalaisti perinteisen yhteiskuntajärjestelmän<br />
<strong>ja</strong> sen arvot. Tuolloin liikkeen<br />
piirissä odotettiin maailmaa kohtaavaa muutosta,<br />
uushenkisen liikkeen opin mukaista Vesimiehen<br />
aikaa. Liike on myöhemmin muuttunut yhteiskunnallisesta<br />
vastakulttuurista psykologiseksi henkisen<br />
kasvun <strong>ja</strong> sisäisen muutoksen liikkeeksi. Suomeen<br />
uushenkisyyden a<strong>ja</strong>tukset levisivät laa<strong>ja</strong>sti<br />
1980- <strong>ja</strong> 1990-luvuilla.<br />
Tutkimusten mukaan tyypillinen uushenkisyydestä<br />
kiinnostunut on keski-ikäinen <strong>ja</strong> keskiluokkainen<br />
nainen, joka pitää jälleensyntymää vähintään<br />
todennäköisenä sekä arvostaa yksilöllisyyttä,<br />
suvaitsevaisuutta <strong>ja</strong> pyrkimystä harmoniaan.<br />
Uushenkisyyden näkyvimpiä toimintamuoto<strong>ja</strong><br />
Suomessa ovat erilaiset messut, kir<strong>ja</strong>kaupat <strong>ja</strong><br />
kurssikeskukset. Uushenkisellä liikkeellä ei ole<br />
keskusorganisaatiota. Ra<strong>ja</strong>tiedon Yhteistyö ry on<br />
vuodesta 1983 järjestänyt Suomen suurinta uushenkistä<br />
tapahtumaa, Hengen <strong>ja</strong> Tiedon messu<strong>ja</strong>.<br />
Aikakauslehti Ultra aloitti vuonna 1972, aluksi nimellä<br />
UFO-aika. Se käsittelee monia uushenkisyyden<br />
aiheita, kuten erilaisia terapioita, astrologiaa <strong>ja</strong><br />
meditaatiotekniikoita.<br />
muassa uushenkisyys on modernin uskonnollisuuden<br />
muoto, joka ei liity perinteisiin <strong>uskonto</strong>ihin. Uskonnollisten<br />
yhdyskuntien määrä Suomessa kasvaa:<br />
rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia on yli sata<br />
<strong>ja</strong> rekisteröimättömiä yhdyskuntia yli tuhat.<br />
Myös kulttuurien välinen kanssakäyminen <strong>ja</strong><br />
globalisaatiokehitys ovat vaikuttaneet muutoksiin<br />
uskonnollisuudessa. Kulttuurien välinen kanssakäyminen<br />
on <strong>ja</strong>tkuvasti kasvanut muun muassa<br />
lisääntyneen matkailun, maiden välisen<br />
muuttoliikkeen <strong>ja</strong> pakolaisuuden vuoksi. Suomen<br />
ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kasvanut<br />
viime vuosina kovaa vauhtia verrattuna moniin<br />
muihin Euroopan maihin. Vuonna 2016 Suomen<br />
väestöstä ulkomaalaistaustaisia oli 364 787 henkilöä<br />
eli 6,6 prosenttia. Monikulttuuriseen yhteiskuntaan<br />
kuuluu useita kulttuurisesti, uskonnollisesti<br />
<strong>ja</strong> maailmankatsomuksellisesti toisistaan poikkeavia<br />
ryhmiä, <strong>ja</strong> erilaisten perinteiden <strong>ja</strong> käytänteiden<br />
kohdatessa perinteinen uskonnollisuus rapautuu.<br />
Globalisaatiolla tarkoitetaan maailman kansainvälistymistä,<br />
eli maailmanlaajuisen vuorovaikutuksen<br />
lisääntymistä elämän eri aloilla. Viiteryhmä, johon<br />
ihminen samastuu, voi koostua eri puolilla maailmaa<br />
asuvista samanhenkisistä ihmisistä<br />
UUSHENKISYYS<br />
UUSHENKISYYDEN SUHDE MAAILMAN<br />
USKONTOPERINTEISIIN<br />
Uushenkisyys katsoo, että vakiintuneet uskonnot<br />
ovat vieraantuneet todellisesta perimmäisestä henkisyydestä,<br />
joka on kaikkien <strong>uskonto</strong>jen yhteinen<br />
perusta. Uushenkisyydessä arvostetaan usein niin<br />
kristinuskon kuin muiden <strong>uskonto</strong>jen mystiikan perinteitä<br />
(traditioita), mutta perinteitä kuitenkin tulkitaan<br />
uudella tavalla <strong>ja</strong> valikoiden.<br />
Tiibetin buddhalaisuutta pidetään uushenkisyydessä<br />
erityisen tärkeänä henkisenä perinteenä.<br />
Myös hindulaisuus mielletään perinteeksi, jossa<br />
uskotaan olevan niin sanottua a<strong>ja</strong>tonta henkistä<br />
viisautta. Maailman <strong>uskonto</strong>perinteistä vähiten kiinnostusta<br />
uushenkisissä piireissä herättää islam. Juutalaisuuden<br />
kabbalistinen mystiikka sen si<strong>ja</strong>an on<br />
suosittua uushenkisyyden parissa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
244 | MODUULI 4
SUOMALAISTEN JUMALA<br />
USKONNOLLINEN KOKEMUS<br />
Suomalaisten käsitystä Jumalasta<br />
on tutkittu Kirkon tutkimuskeskuksen<br />
kyselyillä vuodesta 1976 lähtien.<br />
Vastausvaihto ehdon ”Uskon kristinuskon<br />
opettamaan Jumalaan” valitsi<br />
vuoden 2019 kyselyssä 25 prosenttia<br />
vastaajista, vaihtoehdon ”Uskon Jumalaan,<br />
joskin varsin eri tavalla kuin kirkko<br />
opettaa” 18 prosenttia <strong>ja</strong> vaihtoehdon<br />
”En oikein tiedä, uskonko Jumalaan vai<br />
en” 19 prosenttia. (Gallup Ecclesiastica)<br />
Gallup Fennican kyselyssä tutkittiin<br />
2010-luvulla suomalaisten jumalakuvaa<br />
<strong>ja</strong> -käsitystä. Tutkimuksen mukaan suomalaisten<br />
yleisin jumalakäsitys oli rakastava<br />
(62 % vastanneista). Seuraavaksi<br />
yleisimmät Jumalaan liittyvät määritteet<br />
olivat turvallinen (59 %) <strong>ja</strong> anteeksiantava<br />
(59 %). Vain harvojen jumalakuva oli vihaava<br />
(3 %), pelottava (5 %) tai rankaiseva<br />
(5 %). Seurakuntien toimintaan osallistuvien<br />
jumalakuva oli myönteisempi<br />
kuin niillä, jotka eivät osallistuneet seurakuntien<br />
toimintaan. Mielikuva pelottavasta<br />
<strong>ja</strong> rankaisevasta Jumalasta esiintyi<br />
lähinnä kirkkoon kielteisesti suhtautuvilla,<br />
jotka eivät osallistuneet kirkon<br />
toimintaan.<br />
SUOMALAISTEN USKO<br />
JUMALAAN 1976–2019 (%)<br />
%<br />
100<br />
90<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
51 33<br />
22<br />
39<br />
30 31<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
17 18 17 19<br />
1976 1992 2002 2019<br />
Uskon kristinuskon opettamaan Jumalaan<br />
Uskon Jumalaan, joskin varsin eri<br />
tavalla kuin kirkko opettaa<br />
En oikein tiedä, uskonko Jumalaan vai en<br />
Lähde: Gallup Ecclesiastica <strong>ja</strong> Kirkkomonitor<br />
25<br />
18<br />
Ihmisen tajunnallisuus eli kyky olla tietoinen maailmasta <strong>ja</strong> itsestään<br />
on edellytys sille, että voimme kokea todellisuuden. Ilman<br />
tajunnallisuutta olemassaolomme ei tuntuisi miltään.<br />
Ihmisen tajunnallisuus eli tietoisuus itsestään <strong>ja</strong> ympäröivästä<br />
maailmasta perustuu aivojen hermostolliseen toimintaan.<br />
Ihmisen kokemus maailmasta <strong>ja</strong>kautuu sisäiseen <strong>ja</strong> ulkoiseen<br />
maailmaan. Sisäiseen maailmaan sisältyvät a<strong>ja</strong>tukset, aikomukset<br />
<strong>ja</strong> motiivit sekä tunteet. Ihmisen sisäistä kokemusmaailmaa<br />
kutsutaan psykologiassa nimellä psyyke eli mieli. Se kehittyy<br />
varhaisissa vuorovaikutussuhteissa <strong>ja</strong> muovautuu läpi koko elämän.<br />
Koska ei ole olemassa kahta samanlaista kehityshistoriaa,<br />
ei ole myöskään kahta samanlaista tapaa kokea. Jokaisella on<br />
yksilöllinen <strong>ja</strong> ainutlaatuinen mieli, mutta miten ihmisen yksilöllinen<br />
mieli syntyy aivojen toiminnan seurauksena? Tätä tietoisuuden<br />
ongelmaa ei tiede ole vielä pystynyt ratkaisemaan.<br />
Uskonnolliset kokemukset ovat eräs uskonnon ulottuvuuksista.<br />
Uskonnollisia kokemuksia tutkitaan monien eri tieteiden parissa.<br />
Neuroteologia etsii uskonnollisten kokemusten vastineita<br />
aivotoiminnasta, <strong>ja</strong> tutkimuksissa on havaittu, että kokemukset<br />
synnyttävät aivojen hermoverkoissa aktiivisuutta. Tutkimusmenetelminä<br />
käytetään aivokuvantamismenetelmiä, joita ovat esimerkiksi<br />
EEG, PET <strong>ja</strong> fMRI. Neuroteologian tutkimusten avulla<br />
voidaan paikallistaa, missä kohtaa aivo<strong>ja</strong> ihmisten uskonnolliset<br />
kokemukset aktivoivat aivo<strong>ja</strong>.<br />
Professori Andrew Newbergin tutkimusryhmä tutki fransiskaaninunnien<br />
<strong>ja</strong> buddhalaisten munkkien aivotoimintaa rukouksen<br />
tai meditaation aikana PET-laitteella. Tutkimuksessa havaittiin<br />
muutoksia aivojen toiminnassa. Molemmilla koeryhmillä<br />
aivojen otsalohkot aktivoituivat rukouksen aikana <strong>ja</strong> päälakilohkon<br />
toiminta vaimeni. Erona oli se, että nunnilla aktivoitui<br />
enemmän aivojen kielellinen alue, kun munkeilla puolestaan visuaalinen<br />
alue. Tämä johtuu rukouksen <strong>ja</strong> meditaation erilaisista<br />
sisällöistä, jolloin ne aktivoivat aivojen eri alueita eri tavoin.<br />
Kognitiivisen <strong>uskonto</strong>tieteen mukaan eri kulttuuripiireissä<br />
vallitsevissa uskomusjärjestelmissä on paljon yhteisiä piirteitä.<br />
Siinä tarkastellaan uskonnollisuutta <strong>ja</strong> uskonnollista kokemusta<br />
ihmismielen evoluution aikana kehittyneenä tyypillisenä toimintana.<br />
Sen mukaan ihmismieli on yliherkkä havaitsemaan yliluonnollisia<br />
toimijoita ympäristön selittämättömissä tapahtumissa.<br />
Kognitiivisessa <strong>uskonto</strong>tieteessä uskonnollista kokemusta<br />
on tutkittu käsitteen intuitionvastainen avulla. Sillä kuvataan<br />
tavan omaisen eli arkisen a<strong>ja</strong>ttelun ylittävää kokemusta, joka voi<br />
olla esimerkiksi kommunikaatio vaina<strong>ja</strong>n kanssa, ihmeparantuminen<br />
tai enkelikokemus.<br />
Narratiivinen identiteetti on yksilön itsestään muodostama<br />
tarina. Se on hänen oma määritelmänsä <strong>ja</strong> tulkintansa itsestään<br />
<strong>ja</strong> persoonallisuudestaan sekä elämänsä eri puolien suhteesta<br />
siihen. Sen avulla vastataan kysymyksiin, mistä olen tullut,<br />
minne olen menossa <strong>ja</strong> kuka olen. Elämäntarina ei ole lukkoon<br />
lyöty, vaan se muuttuu elämän varrella, kun uusia kokemuksia<br />
kertyy. Elämäntarinaan valitaan niitä kokemuksia, joilla on<br />
omasta mielestä merkitystä identiteetin kannalta. Narratiivinen<br />
<strong>uskonto</strong>psykologia tarkastelee uskonnollista kokemusta koki<strong>ja</strong>n<br />
omaan elämään liittyvien kertomusten narratiivien kautta.<br />
Näiden poh<strong>ja</strong>lta voidaan tarkastella sitä, millaisen merkityksen<br />
ihminen antaa omille uskonnollisille kokemuksilleen omassa<br />
elämäntarinassaan.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
USKONNOLLISUUS SUOMESSA | 245
USKONNOLLISUUS SUOMESSA<br />
USKONNOLLISUUDEN KANSAINVÄLISIÄ TUTKIMUKSIA<br />
Suomalaisten uskonnollisuutta on tutkittu kyselyillä.<br />
Vuodesta 2000 Suomi on osallistunut kansainväliseen<br />
ISSP-tutkimusohjelmaan, jonka kyselyn teemana vuonna<br />
2008 oli <strong>uskonto</strong>. Kyselyn aiheita olivat muun muassa<br />
käsitys omasta uskonnollisuudesta, jumalausko, muut<br />
uskonnolliset uskomukset (kuolemanjälkeinen elämä, ihmeet,<br />
usko esi-isiin), rukousaktiivisuus <strong>ja</strong> jumalanpalveluksiin<br />
osallistuminen.<br />
Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on uskonnollisesti<br />
yhtenäinen maa. Lähes 70 prosenttia suomalaisista kuuluu<br />
evankelis-luterilaiseen kirkkoon (2019). Suomalaisten<br />
enemmistö suhtautuu kansankirkkoihin (luterilainen <strong>ja</strong><br />
ortodoksinen kirkko) myönteisesti. Suomalaisten luottamus<br />
<strong>ja</strong> myönteinen asennoituminen kirkko<strong>ja</strong> kohtaan ei<br />
perustu uskonnolliseen aktiivisuuteen, sillä suomalaiset<br />
kuuluvat koko aineiston vähiten uskonnollisesti aktiivisiin.<br />
Vain 20 prosenttia suomalaisista ilmoitti käyvänsä<br />
uskonnollisissa tilaisuuksissa useita kerto<strong>ja</strong> vuodessa.<br />
Tätä harvemmin uskonnollisissa tilaisuuksissa kävivät vain<br />
nor<strong>ja</strong>laiset <strong>ja</strong> ruotsalaiset. Myös uskonnollisiin ihmeisiin <strong>ja</strong><br />
kuolleiden esivanhempien yliluonnollisiin voimiin uskomisessa<br />
suomalaiset sijoittuivat aineiston vähiten uskonnolliseen<br />
joukkoon.<br />
USKONNOLLISUUDEN MUUTOKSIA SUOMESSA<br />
Evankelis-luterilaisella kristillisyydellä on ollut Suomessa<br />
pitkään vahva asema. Aina katolisesta a<strong>ja</strong>sta vuoden 1923<br />
uskonnonvapauslakiin asti suomalaisten uskonnollisuus<br />
oli yhteisöllistä.<br />
Uskonnon harjoittaminen <strong>ja</strong> kirkkoon kuuluminen muuttuivat<br />
1900-luvun kuluessa Suomessa asteittain yksilöllisiksi<br />
valinnoiksi. Muutoksen taustalla oli osittain muuttoliike<br />
maalta kaupunkeihin, koska kaupungistumisen myötä<br />
maaseudun perinteinen yhteisöllinen elämäntapa väistyi.<br />
Valtaosa suomalaisista, yli 90 prosenttia, kuului evankelis-luterilaiseen<br />
kirkkoon aina 1900-luvun loppuun asti,<br />
mutta 2000-luvun alussa kirkosta eroaminen on kiihtynyt<br />
voimakkaasti. Nykyisin alle 70 prosenttia suomalaisista on<br />
luterilaisen kirkon jäseniä. Kirkosta eroavia on vuosittain<br />
enemmän kuin kirkkoon liittyviä, joten uskonnottomien,<br />
ei-uskonnollisten <strong>ja</strong> ateistien osuus kasvaa Suomessa.<br />
Perinteisten uskonnollisten yhteisöjen <strong>ja</strong> instituutioiden,<br />
kuten kirkon, merkitys yhteiskunnassa on pienentynyt<br />
edelleen 2000-luvulla. Yhä useampi suomalainen<br />
haluaa määritellä uskonnolliset perinteet omalla tavallaan,<br />
<strong>ja</strong> perinteisiin kristinuskon juhlapyhiin liitetään uusia<br />
maallisia perinteitä.<br />
Suomalaisten uskonnollisuutta on tutkittu muun muassa<br />
tutkimuksissa <strong>ja</strong> katsauksissa ”Suomalaiset uskonnolliset<br />
identiteetit 2004–2019” <strong>ja</strong> ”Uskonto arjessa <strong>ja</strong> juhlassa,<br />
Suomen evankelisluterilainen kirkko 2016–2019”.<br />
Puolet suomalaisista pitää itseään ainakin jossain määrin<br />
uskonnollisena <strong>ja</strong> suunnilleen yhtä suuri osa ei-uskonnollisena<br />
tai ateistina. Kahdessa vanhimmassa tutkitussa ikäluokassa,<br />
1930- <strong>ja</strong> 1940-luvuilla syntyneissä, yli kaksi kolmasosaa<br />
määritti itsensä uskonnolliseksi, kun puolestaan<br />
nuorimmassa tutkitussa ikäluokassa, 1990-luvulla syntyneet,<br />
vain noin neljäsosa ilmoitti olevansa uskonnollinen.<br />
Uskonnon merkitys suomalaisille on vähentynyt etenkin<br />
nuoremmissa sukupolvissa, kun nuoret ikäluokat, sosio-<br />
SUOMALAISTEN YKSITYINEN<br />
USKONNONHARJOITUS<br />
Rukoilee<br />
logisissa sukupolvitutkimuksissa niin kutsutut millenniaalit<br />
<strong>ja</strong> Z-sukupolveen kuuluvat, kokevat ympäröivän kulttuurin<br />
maallisena. Heille uskonnollisuus näyttäytyy harvinaisena,<br />
jopa epätyypillisenä <strong>ja</strong> vastakulttuurisena identiteettinä.<br />
Eurooppalaisista suomalaiset nuoret naiset ovat vähiten<br />
uskonnollisia <strong>ja</strong> nuoret miehet ovat vähiten uskonnollisia<br />
ruotsalaisten nuorten jälkeen. Naisten keskuudessa<br />
us konnollisten osuuden väheneminen on ollut huomattavaa.<br />
1940-luvulla syntyneiden naisten <strong>ja</strong> 1990-luvulla<br />
syntyneiden välinen erotus uskonnollisten osuudessa on<br />
68 prosentti yksikköä, <strong>ja</strong> tämä ero uskonnollisuuden asteessa<br />
eri ikä ryhmien välillä on suurin eurooppalaisessa<br />
vertailussa.<br />
Uskonnollisessa aktiivisuudessa <strong>ja</strong> kirkkomyönteisyydessä<br />
voidaan erottaa selkeitä ryhmiä, jotka vaikuttavat<br />
olevan kohtuullisen pysyviä. Kirkkoa kohtaan aktiivisempia<br />
<strong>ja</strong> myönteisempiä ovat naiset, lapset, nuoret, vanhukset,<br />
maaseudulla asuvat, koulutetut <strong>ja</strong> puoluekannaltaan<br />
kristillisdemokraattien, kokoomuksen <strong>ja</strong> keskustapuolueen<br />
kannatta<strong>ja</strong>t. Keskimääräistä vähemmän uskonnollisesti<br />
aktiivisia ryhmiä ovat miehet, aikuisväestö, Helsingissä<br />
<strong>ja</strong> muissa suurissa kaupungeissa asuvat, nuoret aikuiset <strong>ja</strong><br />
opiskeli<strong>ja</strong>t, perinteinen työväestö <strong>ja</strong> poliittiseen vasemmistoon<br />
kuuluvat.<br />
Suomalaisten uskonnollisuuteen ovat viime vuosisatoina<br />
vaikuttaneet voimakkaasti herätysliikkeet. Niiden vaikutus<br />
on yhä suuri monissa osissa Suomea, <strong>ja</strong> herätysliikkeet<br />
ovat myös löytäneet uusia toimintamuoto<strong>ja</strong> kaupunkiympäristössä<br />
oltuaan pitkään vain maaseudulla vaikuttavia<br />
liikkeitä.<br />
Uskonnollinen moniarvoisuus on Suomessa lisääntynyt,<br />
<strong>ja</strong> monet yhdistävät omiin uskonnollisiin käsityksiinsä aineksia<br />
monista lähteistä. Kolmannes evankelis-luterilaisen<br />
kirkon jäsenistä uskoi vähintään jossain määrin jälleensyntymän<br />
mahdollisuuteen <strong>ja</strong> 24 prosenttia uskoo, että<br />
kuolema on kaiken loppu. Yksilöllistä tulkintaa kristinuskosta<br />
esiintyy erityisesti pääkaupunkiseudulla <strong>ja</strong> suurissa<br />
kaupungeissa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
2019<br />
2015<br />
2011<br />
2019<br />
2015<br />
2011<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
33<br />
34<br />
37<br />
44<br />
51<br />
60<br />
27<br />
28<br />
18<br />
15<br />
12<br />
13<br />
7<br />
4 3 2<br />
4 3<br />
5 22<br />
0 20 40 60 80 100<br />
Ei koskaan<br />
11<br />
17<br />
Vähintään kerran vuodessa<br />
Vähintään kerran viikossa<br />
9<br />
9<br />
13<br />
0 20 40 60 80 100<br />
Lukee Raamattua<br />
14<br />
12<br />
11<br />
11<br />
9<br />
Harvemmin kuin kerran vuodessa<br />
Muutaman kerran kuukaudessa<br />
Päivittäin<br />
9<br />
8<br />
25<br />
21<br />
17<br />
Gallup Ecclesiastica 2011, 2015, 2019<br />
246 | MODUULI 4
KARISMAATTISUUS<br />
ELÄMYKSELLINEN<br />
KRISTILLISYYS<br />
Kokemuksellinen <strong>ja</strong> elämyksellinen kristillisyys<br />
on ollut Suomessa nousussa<br />
1970-luvulta alkaen. Esimerkkeinä tästä<br />
ovat karismaattisen eli niin sanottu<strong>ja</strong><br />
armolahjo<strong>ja</strong> korostavan kristillisyyden<br />
voimistuminen, hil<strong>ja</strong>isuuden retriitit,<br />
Tuomas-messu sekä pyhiinvaellusperinteen<br />
elpyminen.<br />
Ensimmäisiä merkkejä kokemuksellisen<br />
kristillisyyden noususta Suomessa<br />
oli helluntaiherätyksen kannatuksen<br />
kasvu 1970-luvulla. Se korostaa toiminnassaan<br />
Pyhän Hengen lahjo<strong>ja</strong>, joita<br />
voivat olla muun muassa sairaiden parantaminen,<br />
profetoiminen <strong>ja</strong> kielillä puhuminen.<br />
Nykyisin armolahjo<strong>ja</strong> korostava<br />
liikehdintä on levinnyt myös muiden<br />
kirkkokuntien piiriin.<br />
Hil<strong>ja</strong>isuuden retriitissä vetäydytään<br />
pois tavanomaisesta elämänpiiristä hiljentymistä<br />
<strong>ja</strong> itsetutkiskelua varten. Sen<br />
koetaan antavan vastapainoa kiireiselle<br />
elämäntavalle. Hil<strong>ja</strong>isuuden retriittien<br />
juuret juontavat eri kirkkokuntien hil<strong>ja</strong>isuusperinteeseen<br />
<strong>ja</strong> Itä-Ranskassa vuodesta<br />
1949 toimineeseen ekumeeniseen<br />
Taize-yhteisöön.<br />
Tuomas-messu on esimerkki luterilaisen<br />
kirkon sisällä tapahtuvasta kokemuksellisen<br />
kristillisyyden noususta.<br />
Ensimmäinen Tuomas-messu toteutettiin<br />
huhtikuussa 1988 Helsingissä. Se<br />
on jumalanpalvelus, jonka tavanomaista<br />
elämyksellisempi toteutustapa <strong>ja</strong> sunnuntai-iltaan<br />
sijoittuva a<strong>ja</strong>nkohta ovat<br />
antaneet vaihtoehdon monille perinteisistä<br />
jumalan palveluksista vieraantuneille<br />
kaupunki laisille.<br />
Karismaattisuus tarkoittaa asiayhteydestä riippuen joko henkilahjo<strong>ja</strong><br />
eli karismoita korostavaa uskonnollisuutta tai henkilöä,<br />
jolla on toisiin ihmisiin voimakkaasti vaikuttava persoonallisuus.<br />
Karismaattisella kristillisyydellä tarkoitetaan 1900-luvun lopulta<br />
eri kirkkokuntien parissa syntyneitä liikkeitä, joissa korostetaan<br />
Pyhän Hengen toiminnan saavan aikaan ihmeitä, kuten<br />
vierailla kielillä puhumista <strong>ja</strong> uskovien ihmeparantumisia. Karismaattinen<br />
kristillisyys voi järjestäytyä erillisiksi omiksi yhteisöikseen,<br />
tai se voi vaikuttaa perinteisten kirkkojen sisällä, kuten on<br />
tapahtunut esimerkiksi katolisuudessa <strong>ja</strong> luterilaisuudessa.<br />
Karismaattisella kristillisyydellä <strong>ja</strong> helluntailaisuudella on paljon<br />
yhtäläisyyksiä. Karismaattinen kristillisyys ei kuitenkaan liity<br />
vain helluntailaisuuteen, vaan pikemminkin voidaan puhua helluntailaistyyppisen<br />
kristinuskon leviämisestä kaikkien kirkkokuntien<br />
sisälle. Karismaattisuus on laa<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> koko kristinuskoa uudistanut<br />
suuntaus. Erityisen voimakasta sen kasvu on Afrikassa,<br />
Etelä-Amerikassa <strong>ja</strong> Aasiassa. Näillä alueilla suuri osa kristityistä<br />
kuuluu helluntailaiskarismaattisiin kirkkoihin perinteisten kirkkokuntien<br />
si<strong>ja</strong>an.<br />
A<strong>ja</strong>tus Jumalan johdatuksesta on tärkeä karismaattisissa<br />
liikkeissä. Ihmisen a<strong>ja</strong>tellaan voivan saada Jumalalta oh<strong>ja</strong>usta<br />
elämässään hyvinkin yksityiskohtaisissa asioissa, kun hän rukoilee<br />
<strong>ja</strong> lukee Raamattua. Joissain karismaattisissa kristillisissä<br />
suuntauksissa korostetaan, että oikeasta uskosta seuraa Jumalan<br />
siunausta, joka voi näkyä taloudellisena menestyksenä tai<br />
muuten elämässä onnistumisena. Tätä a<strong>ja</strong>ttelutapaa kutsutaan<br />
menestysteologiaksi. Se korostaa uskon positiivisia näkyviä vaikutuksia<br />
yksilön elämään, esimerkiksi taloudellista menestystä.<br />
Karismaattisella kristillisyydellä on pitkät juuret. Jo aivan kristinuskon<br />
alkutaipaleella opetuslapset kokivat Jeesuksen ylösnousemuksen<br />
jälkeen helluntaina Pyhän Hengen laskeutuvan<br />
heidän päälleen. He alkoivat puhua itselleen vierailla kielillä <strong>ja</strong><br />
saivat rohkeutta julistaa sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta<br />
(Apostolien teot, 2. luku).<br />
Nykyaikainen karismaattinen liike sai alkunsa vuonna 1959<br />
Kaliforniasta, Los Angelesin lähellä olevasta Van Nuyisin episkopaaliseurakunnasta.<br />
Liike herätti huomiota seurakunnassa<br />
ilmenneiden armolahjojen <strong>ja</strong> kielillä puhumisen vuoksi.<br />
Vuonna 1962 katolinen kirkko käynnisti karismaattisuuteen<br />
myönteisesti suhtautuvan Katolinen karismaattinen uudistuminen<br />
-liikkeen. Tämän myötä karismaattisuus alkoi levitä myös<br />
katolisen kirkon sisällä. Nykyään katolisen karismaattisen liikkeen<br />
näkyvimpiä hahmo<strong>ja</strong> on brasilialainen pappi, Isä Marcelo<br />
Rossi. Hän on suosittu saarnaa<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> myös laula<strong>ja</strong>.<br />
Suomessa <strong>ja</strong> myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä<br />
esiintyy karismaattista kristillisyyttä. Suomessa on myös<br />
kirkkokuntiin kuulumatonta karismaattisuutta, jota kutsutaan<br />
uuskarismaattisuudeksi. Nämä liikkeet muodostuvat usein yksittäisen<br />
saarnaa<strong>ja</strong>n tai opetta<strong>ja</strong>n ympärille, <strong>ja</strong> niissä voi olla<br />
omia opillisia painotuksia.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Karismaattisissa liikkeissä<br />
korostetaan Raamatun<br />
merkitystä <strong>ja</strong> Pyhän<br />
Hengen toimintaa. Kyyhkynen<br />
on Pyhän Hengen<br />
symboli.<br />
USKONNOLLISUUS SUOMESSA | 247
MODUULI 5<br />
Uskonto taiteessa <strong>ja</strong> populaarikulttuurissa<br />
Taide <strong>ja</strong> populaarikulttuuri ovat alo<strong>ja</strong>, joilla<br />
<strong>uskonto</strong> ilmenee. Taide on kautta vuosisatojen<br />
ollut <strong>uskonto</strong>jen väline ilmaista<br />
kokemusta <strong>ja</strong> tunnetta. Taidetta on käytetty<br />
myös välineenä uskonnon harjoittamisessa,<br />
kuten esimerkiksi monien <strong>uskonto</strong>jen tavoissa<br />
käyttää patsaita <strong>ja</strong> muita esineitä uskonnollisissa<br />
rituaaleissa. Uskonnollinen taide ilmenee<br />
monissa eri taiteen muodoissa, taidekäsitöistä<br />
pyhättörakennuksiin.<br />
UE5<br />
Populaarikulttuurin eri muodot ovat läsnä<br />
koko a<strong>ja</strong>n nykya<strong>ja</strong>n elämässä. Eri populaarikultturin<br />
eri muodoissa esiintyy runsaasti<br />
uskonnollisia aineksia, joko symboleina tai<br />
epäsuorina viittauksina. Uskonnollisuutta<br />
myös ilmaistaan populaarikulttuurista tutuilla<br />
muodoilla, esimerkiksi elokuvilla, graffiteilla<br />
tai rap-musiikilla.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
298 | MODUULI 5
OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET LOPS2021<br />
YLEISET TAVOITTEET<br />
Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />
• ymmärtää <strong>ja</strong> osaa analysoida uskonnon <strong>ja</strong> taiteen suhdetta: taiteen <strong>ja</strong><br />
arkkitehtuurin merkitystä uskonnoissa sekä <strong>uskonto</strong>jen vaikutusta taiteen<br />
kehitykseen<br />
• perehtyy siihen, miten uskonnollisen taiteen kautta ilmaistaan uskonnon,<br />
erityisesti kristinuskon, keskeisiä oppe<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kertomuksia<br />
• tunnistaa uskonnollista symboliikkaa <strong>ja</strong> perehtyy siihen, miten taiteessa <strong>ja</strong><br />
populaarikulttuurissa käsitellään uskonnollisia teemo<strong>ja</strong><br />
• har<strong>ja</strong>annuttaa taitoa tulkita <strong>uskonto</strong>on liittyviä ulottuvuuksia taiteen <strong>ja</strong><br />
populaarikulttuurin eri muodoissa<br />
KESKEISET SISÄLLÖT<br />
• <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> taiteen vuorovaikutus, <strong>uskonto</strong>jen merkitys taiteen kehityksessä<br />
• uskonnollinen taide <strong>ja</strong> uskonnon ilmeneminen eri taidemuodoissa<br />
• uskonnollisten tilojen arkkitehtuuri uskonnon <strong>ja</strong> sen erityispiirteiden kuvaa<strong>ja</strong>na<br />
• uskonnollisia teemo<strong>ja</strong>, symboliikkaa <strong>ja</strong> myyttejä eri taidemuodoissa <strong>ja</strong><br />
populaarikulttuurissa<br />
• Raamatun kertomusten <strong>ja</strong> kristillisen opin erilaisten tulkintojen tarkastelu taiteen<br />
eri muotojen avulla<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
JOHDANTO | 299
1<br />
kulttuuri // näkyvä <strong>ja</strong> näkymätön // laa<strong>ja</strong> määritelmä // maailmanperintö //<br />
UNESCO // perinteet // taide // estetiikka<br />
Kulttuuri, kulttuuriperintö<br />
<strong>ja</strong> taide<br />
NÄKÖKULMIA KULTTUURIN MÄÄRITTELYYN<br />
Kulttuuri on laa<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> vaikeasti määriteltävä käsite.<br />
Laa<strong>ja</strong>sti hyväksytyn määritelmän mukaan se on<br />
jonkin yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten <strong>ja</strong><br />
aineellisten saavutusten kokonaisuus, eli se kattaa<br />
kaiken, mitä ihmisen fyysiseen <strong>ja</strong> henkiseen elinpiiriin<br />
kuuluu.<br />
Kulttuuri voidaan <strong>ja</strong>kaa objektiivisiin <strong>ja</strong> subjektiivisiin<br />
tekijöihin. Objektiiviset tekijät ovat fyysisen<br />
maailman havaittavia ilmenemismuoto<strong>ja</strong>, kuten rakennukset<br />
<strong>ja</strong> ihmisen muokkaamat ympäristöt sekä<br />
tavat <strong>ja</strong> perinteet. Sanalla perinne tarkoitetaan yhteisössä<br />
välittyvää tapaa tai tietoa. Perinne voi siirtyä<br />
suullisesti, kir<strong>ja</strong>llisesti tai tekemisen välityksellä,<br />
<strong>ja</strong> perinteen siirtämisessä voidaan käyttää myös<br />
kuvia <strong>ja</strong> esineitä. Kulttuurin subjektiivisia tekijöitä<br />
puolestaan ovat yksilön kokemusmaailmaan kuuluvat<br />
kulttuurin osat, kuten normit, uskomukset <strong>ja</strong> arvot.<br />
Samassa yhteisössä eläville ihmisille on aikojen<br />
saatossa kehittynyt yhteiset normit eli elämää oh<strong>ja</strong>avat<br />
<strong>ja</strong> säätelevät käytänteet <strong>ja</strong> periaatteet, jotta<br />
yhteisönä eläminen sujuisi.<br />
Kulttuuri voidaan <strong>ja</strong>kaa myös näkyvään <strong>ja</strong> näkymättömään.<br />
Kaikissa kulttuureissa on lukematon<br />
määrä erilaisia ihmisten <strong>ja</strong>kamia <strong>ja</strong> sukupolvilta toisille<br />
periytyviä näkymättömiä merkityksiä, kuten se,<br />
kuinka tärkeää on rehellisyys, miten vanho<strong>ja</strong> ihmisiä<br />
pitää kunnioittaa <strong>ja</strong> millaiset ruokailutavat ovat<br />
sopivia. Kulttuurin näkyvä osa, kuten kieli, tavat,<br />
pukeutuminen, arkkitehtuuri <strong>ja</strong> taide, on vain pieni<br />
osa kulttuuria.<br />
Koska kulttuuri on suurelta osin näkymätöntä<br />
<strong>ja</strong> tiedostamatonta, siihen kiinnitetään huomiota<br />
usein silloin, kun jotakin tavallisesta poikkeavaa<br />
tapahtuu. Sosiaaliantropologi Anthony P. Cohenin<br />
mukaan ”ihmiset tulevat tietoisiksi kulttuuristaan<br />
seisoessaan sen rajoilla: kohdatessaan toisia kulttuureita,<br />
oppiessaan erilaisia tapo<strong>ja</strong> tehdä asioita tai<br />
havaitessaan ristiriito<strong>ja</strong> suhteessa omaan kulttuuriinsa”.<br />
Kulttuurissa on samanaikaisesti säilyviä <strong>ja</strong> muuttuvia<br />
puolia. Osa kulttuurista välittyy sukupolvelta<br />
toiselle, <strong>ja</strong> tämä mahdollistaa sen, että kulttuurit<br />
voidaan tunnistaa niiden tyypillisten piirteiden<br />
mukaan. Niissä on säilyvien piirteiden lisäksi <strong>ja</strong>tkuvasti<br />
muiden kulttuurien kanssa vuorovaikutteisesti<br />
kehittyviä puolia. Kulttuurissa elävät ihmiset itse<br />
muuttavat kulttuuria <strong>ja</strong>tkuvasti omalla toiminnallaan.<br />
Kulttuure<strong>ja</strong> voidaan tarkastella vaikutusalueensa<br />
mukaan, joista laajimpana tarkastelutasona pidetään<br />
kansallista tasoa. Kulttuuri <strong>ja</strong> kansallisuus ovat<br />
läheisiä käsitteitä, <strong>ja</strong> kulttuuria tutkittaessa usein<br />
vertaillaankin eri kansallisuuksien ominaispiirteitä.<br />
On tietenkin hyvä huomata, että jotkut kulttuuritasot<br />
ovat vielä kansallistakin tasoa laajempia, kuten<br />
kieliryhmät <strong>ja</strong> kokonaisen maanosan kulttuurinen<br />
tausta.<br />
Kaikki kulttuurin ominaisuudet eivät koske samalla<br />
tavalla kaikkia kulttuuripiirissä eläviä, <strong>ja</strong> samassa<br />
kulttuurissa elävillä yksilöillä voi olla hyvin<br />
erilaisia arvo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> elämäntapo<strong>ja</strong>.<br />
Yksilöiden välisiä ero<strong>ja</strong> aiheuttavat esimerkiksi<br />
sukupuoli <strong>ja</strong> ikä. Sukupolvien väliset erot voivat<br />
olla suuria: vanhempi sukupolvi saattaa olla konservatiivista<br />
<strong>ja</strong> pitää kiinni kulttuurin vanhoista tavoista<br />
<strong>ja</strong> perinteistä, kun nuorempi sukupolvi on<br />
yleensä valmiimpi muuttamaan perinteitä.<br />
KULTTUURIN LAAJA MÄÄRITELMÄ<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Kulttuuri-sana poh<strong>ja</strong>utuu latinankielisen viljelyä<br />
tarkoittavan sanan colere johdannaiseen cultura,<br />
viljelys. Käsitteellä kulttuuri tarkoitetaan arkikielessä<br />
usein taiteen <strong>ja</strong> korkeakulttuurin eri muoto<strong>ja</strong>.<br />
Taide onkin yksi kulttuurin peruskäsitteistä. Sen<br />
määritellään tarkoittavan kaikkia niitä toiminto<strong>ja</strong>,<br />
joilla ihminen koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan<br />
tunnevaikutuksia.<br />
Taiteet <strong>ja</strong>etaan esittäviin <strong>ja</strong> ei-esittäviin taiteisiin.<br />
Esittävät taiteet, kuten teatteri, elokuva, tanssi tai<br />
musiikki, esitetään tavallisesti a<strong>ja</strong>llisessa muodossa,<br />
eli niillä on selkeä alku, keskikohta <strong>ja</strong> loppu, <strong>ja</strong> yleisön<br />
oletetaan seuraavan esityksen alusta loppuun.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
300 | MODUULI 5
Arkkitehtuuria, maalaustaidetta, grafiikkaa, kuvanveistoa,<br />
muotoilua <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>llisuuden eri laje<strong>ja</strong> kutsutaan<br />
ei-esittäviksi taiteen muodoiksi, sillä ne eivät<br />
perustu aikaan sidottuihin esityksiin, vaan katso<strong>ja</strong><br />
tai luki<strong>ja</strong> valitsee taidekokemuksen a<strong>ja</strong>nkohdan tai<br />
pituuden. Taiteen eri muoto<strong>ja</strong> kutsutaan usein korkeakulttuuriksi.<br />
Kulttuurin laa<strong>ja</strong> määritelmä sisällyttää kulttuuriin<br />
paljon muutakin kuin korkeakulttuurin. Vuonna<br />
1966 Unescon yleiskokous hyväksyi julistuksen<br />
kansainvälisestä kulttuurisesta yhteistyöstä, jonka<br />
mukaan ”jokaisella kulttuurilla on oma arvonsa<br />
<strong>ja</strong> oikeutensa, jota tulee kunnioittaa <strong>ja</strong> vaalia, <strong>ja</strong><br />
jokaisella ihmisellä on oikeus <strong>ja</strong> velvollisuus kehittää<br />
kulttuuriaan”. Kulttuurin laa<strong>ja</strong> määritelmä kattaakin<br />
ihmisten arvojärjestelmät sekä ihmiskunnan<br />
elämän eri muodot <strong>ja</strong> perinteet. Kulttuuriksi voidaan<br />
laveimmassa merkityksessä katsoa lukeutuvan<br />
kaikki se, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle muutoin<br />
kuin geenien välityksellä.<br />
MAAILMANPERINTÖ JA SEN SÄILYTTÄMINEN<br />
UNESCO (United Nations Educational, Scientific<br />
and Cultural Organization) on YK:n alainen vuonna<br />
1945 perustettu kasvatus-, tiede- <strong>ja</strong> kulttuurijärjestö.<br />
Unescon perussääntö alkaa sanoin: ”Koska<br />
sodat syntyvät ihmismielissä, myös rauhan puolustus<br />
on rakennettava ihmismieliin.” Järjestön toiminnan<br />
tarkoituksena on kasvatuksen, tieteen <strong>ja</strong><br />
kulttuurin avulla edistää rauhaa <strong>ja</strong> kansojenvälistä<br />
yhteistyötä. Eräs väline Unescon rauhan <strong>ja</strong> kansainvälisen<br />
yhteistyön saavuttamiseen on maailmanlaajuinen<br />
Unesco-kouluverkosto ASP (Associated<br />
Schools Project Network), jonka tavoitteena on lisätä<br />
kulttuurien välistä ymmärtämystä <strong>ja</strong> osaamista.<br />
Unesco esitteli vuonna 1962 suosituksensa maailmanperinnön<br />
eli ihmisten tekemien ainutlaatuisten<br />
kohteiden <strong>ja</strong> luonnonympäristöjen suojelemiseksi.<br />
Maailmanperinnössä on kyse koko ihmiskunnan<br />
yhteisestä kulttuuri- <strong>ja</strong> luonnonperinnöstä. Vuonna<br />
1972 Unescon yleiskokous hyväksyi Yleissopimuksen<br />
maailman kulttuuri- <strong>ja</strong> luonnonperinnön suojelemisesta.<br />
A<strong>ja</strong>tus maailmanperinnöstä <strong>ja</strong> sen suojelusta sai alkunsa,<br />
kun Egyptissä si<strong>ja</strong>itsevat Abu Simbelin temppelit<br />
haluttiin pelastaa. Unesco käynnisti vuonna<br />
1959 kansainvälisen yhteistyöprojektin muinaisten<br />
temppeleiden pelastamiseksi, kun ne olivat jäämässä<br />
Assuanin toisen padon rakentamisen vuoksi veden<br />
alle. Temppeleiden pelastamista pidettiin tärkeänä,<br />
koska niiden katsottiin edustavan koko ihmiskunnan<br />
merkittävää historiaa. Projektin ansiosta temppelit<br />
purettiin <strong>ja</strong> koottiin uuteen paikkaan. Pelastusoperaatio<br />
herätti kautta maailman voimakkaan kansainvälisen<br />
yhteishengen suojella koko ihmiskunnan yhteistä<br />
korvaamatonta kulttuuriperintöä.<br />
KULTTUURI VÄLITTYY PERINTEIDEN KAUTTA<br />
Sanalla perinne tarkoitetaan yhteisössä välittyvää<br />
tapaa tai tietoa. Perinne voi siirtyä suullisesti, kir<strong>ja</strong>llisesti<br />
tai tekemisen välityksellä, <strong>ja</strong> myös kuvia<br />
tai esineitä voidaan käyttää perinteen siirtämisessä.<br />
Lapsuudenkodin perinteet vaikuttavat paljon<br />
siihen, omaksuuko ihminen uskonnottomia vai uskonnollisia<br />
tapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> käyttäytymismalle<strong>ja</strong>.<br />
Kulttuuriin kuuluu sekä maallisia että uskonnollisia<br />
perinteitä. Vapun viettoon liittyvät perinteet<br />
Suomessa ovat maallisia perinteitä, mutta joulukirkossa<br />
käyminen on uskonnollinen perinne.<br />
USKONNOT OVAT OSA KULTTUURIA<br />
Uskonto on yksi kulttuurin osa-alue. Uskonnot ovat<br />
tuoneet kulttuureihin paljon aineksia, kuten a<strong>ja</strong>tustapo<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> uskomuksia, pyhiä rakennuksia, taiteen<br />
eri muoto<strong>ja</strong>, käyttäytymistapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> sääntöjä sekä<br />
hyvän elämän ihanteita. Uskonto<strong>ja</strong> tarkasteltaessa<br />
on hyvä tietää, millaisessa kulttuurissa ne ovat syntyneet<br />
<strong>ja</strong> kehittyneet sekä millaisessa kulttuurissa ne<br />
tällä hetkellä vaikuttavat.<br />
Uskontojen opetukset vaikuttavat tapakulttuuriin<br />
<strong>ja</strong> ihmisten käyttäytymiseen, kuten siihen, kenen<br />
kanssa on sopivaa ystävystyä tai perustaa perhe, mihin<br />
ammatteihin voi hakeutua <strong>ja</strong> millainen on ihmisen<br />
suhtautuminen muihin ihmisiin.<br />
Uskonto vaikuttaa opetusten <strong>ja</strong> normien lisäksi<br />
myös aineellisena kulttuuriperintönä. Rakennukset,<br />
esineet <strong>ja</strong> pukeutumiseen sekä ruokailuun liittyvät<br />
tavat ovat osa <strong>uskonto</strong>jen aineellista kulttuuria.<br />
KRISTINUSKON JA LUTERILAISUUDEN<br />
VAIKUTUS SUOMALAISEEN KULTTUURIIN<br />
JA PERINTEISIIN<br />
Kristinusko on vaikuttanut Suomessa noin tuhat<br />
vuotta, <strong>ja</strong> tänä aikana se on vaikuttanut suomalaiseen<br />
kulttuuriin merkittävästi. Suomalaisten etunimistä<br />
suuri osa on kristillistä perua, <strong>ja</strong> Suomen lipun<br />
ristikuvio liittyy ristiretkien aikaan – kuten<br />
kaik kien Pohjoismaiden <strong>ja</strong> monien muidenkin Euroopan<br />
valtioiden liput.<br />
Elämänkaaren juhlia on vietetty monien vuosisatojen<br />
a<strong>ja</strong>n Suomessa pääosin kristillisesti: kaste (uskonnollisen<br />
yhteisön jäsenyys), rippikoulu <strong>ja</strong> konfirmaatio<br />
(aikuistuminen), avioliittoon vihkiminen <strong>ja</strong><br />
hautaaminen on suoritettu kristillisin menoin.<br />
Vuosisatojen a<strong>ja</strong>n kirkko määritti oikean elämäntavan<br />
<strong>ja</strong> ylläpiti yhteistä moraalikäsitystä sekä opettamalla<br />
että rankaisemalla esimerkiksi <strong>ja</strong>lkapuun <strong>ja</strong><br />
häpeäpenkin avulla.<br />
Raamatun kääntäminen suomen kielelle vaikutti<br />
suomen kir<strong>ja</strong>kielen syntymiseen, <strong>ja</strong> kirkko edisti<br />
myös suomalaisten lukutaidon yleistymistä, sillä ensimmäiset<br />
kir<strong>ja</strong>t olivat kirkollisia kirjo<strong>ja</strong>. Kristinus-<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
KULTTUURI, KULTTUURIPERINTÖ JA TAIDE | 301
kon vaikutus näkyy myös suomalaisessa kiroiluperinteessä.<br />
TAIDE<br />
Sanalla taide tarkoitetaan sekä luovaa inhimillistä<br />
toimintaa, joka pyrkii kuvaamaan <strong>ja</strong> tulkitsemaan<br />
maailmaa merkityksellisellä tavalla, että taiteellisen<br />
työn tulosta, taideteosta. Taide voidaan joko havaita<br />
aisteilla tai kokea mielikuvina. Taiteisiin lukeutuvat<br />
muun muassa rakennustaide, maalaustaide, kuvanveisto<br />
<strong>ja</strong> muut kuvataiteen alat, näyttämötaide,<br />
tanssi, elokuvataide, musiikki <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>llisuus. Teknologian<br />
kehitys on tuonut uusia taiteen muoto<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong><br />
esimerkiksi multivisiotöissä yhdistyvät monet perinteiset<br />
taiteen alat.<br />
Taideteokset ovat aina olleet sekä yleisinhimillisiä<br />
tuntemuksia tavoittavia että yhteiskunnallisia<br />
<strong>ja</strong> kantaaottavia. Poliittinen <strong>ja</strong> kantaaottava taide<br />
voi olla joko avointa tai symboleihin verhottua.<br />
1900-luvun alun kuuluisa suomalainen maalaus<br />
Hyökkäys (Edvard Isto) kuvaa peitellysti Venäjän<br />
sortopolitiikkaa Suomessa. Ruotsalainen taiteili<strong>ja</strong><br />
Elisabeth Olsson käytti 1990-luvun lopussa kohua<br />
herättäneissä maalauksissaan evankeliumien kohtauksia<br />
Jeesuksen elämästä uusissa <strong>ja</strong> yllättävissä yhteyksissä.<br />
Taideteoriat selittävät taideteoksen merkitystä <strong>ja</strong><br />
taiteen teon tarkoitusta. Merkittäviä taideteorioita<br />
ovat illusionismi, ilmaisuteoriat, kommunikaatioteoriat,<br />
metafyysiset teoriat sekä psykoanalyyttiset<br />
teoriat. Illusionismin mukaan taideteoksen tulee<br />
jäljentää kohdettaan, eli luoda alkuperäisen kohteen<br />
illuusio. Ilmaisuteorioiden (toiselta nimeltään<br />
emootioteoriat) taideteos ilmaisee <strong>ja</strong> siirtää tekijän<br />
elämyksen <strong>ja</strong> kokemuksen toiselle henkilölle tai synnyttää<br />
koki<strong>ja</strong>ssa uusia tunteita. Kommunikaatioteorioiden<br />
mukaan taiteen tehtävä on välittää sanoma,<br />
kokemus tai merkitys toiselle ihmiselle. Metafyysisten<br />
teorioiden mukaan taide ilmaisee olevaisesta eli<br />
maailmasta seikko<strong>ja</strong> tai taso<strong>ja</strong>, joita ei muuten voida<br />
tavoittaa. Psykoanalyyttisten teorioiden mukaan<br />
taide ilmaisee yksilön tiedostamattomien mielentasojen<br />
a<strong>ja</strong>tuksia.<br />
Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneutta,<br />
taidetta <strong>ja</strong> esteettistä eli kauneusarvoihin<br />
liittyvää eri esiintymismuodoissa.<br />
ESTETIIKKA<br />
Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneuden<br />
perusteita, taiteeseen liittyviä kysymyksiä <strong>ja</strong> esteettistä<br />
kokemusta. Monet estetiikan kysymyksenasettelut<br />
tulevat lähelle muita filosofian osa-alueita.<br />
Estetiikka tutkii esimerkiksi sitä, mitä on kauneus.<br />
Monet filosofit ovat a<strong>ja</strong>telleet kauneuden kokemuksen<br />
ylittävän subjektiivisen kokemisen ra<strong>ja</strong>t. Platonilla<br />
kauneus on idea, josta kauniit asiat ovat osallisia,<br />
Sokrateella kauneus taas on sopivuutta, tietyn<br />
tehtävän hyvää toteuttamista. Kauneus yhdistetään<br />
myös harmoniaan, täydellisyyteen <strong>ja</strong> kokonaisuuden<br />
eheyteen. Kauneuden käsite onkin hyvin monimerkityksinen.<br />
Estetiikassa pohditaan myös taiteen olemusta <strong>ja</strong><br />
taiteen rajo<strong>ja</strong>. Moni ei miellä nykytaidetta samanarvoiseksi<br />
vanhan esittävän taiteen kanssa, koska siinä<br />
ei välttämättä osoita suurta teknistä taitavuutta,<br />
kuten vanhojen mestarien töissä. Toisaalta nykytaide<br />
haluaakin haastaa koko taiteen määritelmän <strong>ja</strong><br />
herätellä taiteen koki<strong>ja</strong>a.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Kuvioita saamelaisesta shamaanirummusta.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
302 | MODUULI 5
SANASTOA KAPPALEESEEN KULTTUURI,<br />
KULTTUURIPERINTÖ JA TAIDE<br />
Helkajuhlat: Valkeakosken Ritvalan kylästä keskia<strong>ja</strong>lta<br />
periytyvä juhla, jota vietetään helluntaina.<br />
Kalevala: Suomen kansalliseepos Kalevala perustuu Elias<br />
Lönnrotin (1802–1884) kokoamiin suomalaiskar<strong>ja</strong>laisiin<br />
kansanrunoihin. Kalevalan ensimmäinen painos,<br />
Vanha Kalevala, ilmestyi vuonna 1835 <strong>ja</strong> nykyinen<br />
laitos, Kalevalana tunnettu Uusi Kalevala vuonna 1849.<br />
kalliomaalaus: Kalliomaalaukset ovat ihmisten tuhansia<br />
vuosia sitten kivipinnalle tekemiä esihistoriallisia<br />
maalauksia. Maalausten aiheina ovat olleet mm.<br />
ihmishahmot, saaliseläimet, henkiolennot, esi-isät <strong>ja</strong><br />
erilaiset symbolit <strong>ja</strong> niiden tekemiseen on käytetty<br />
mm. punamultaa, joka on tehty rautapitoisesta<br />
savesta.<br />
kansankulttuuri: Kansankulttuuri sisältää kansalle<br />
tavanomaiseksi muodostuneet kulttuuri-ilmiöt.<br />
Vanhaa <strong>ja</strong> vakiintunutta kansankulttuuria nimitetään<br />
kansanperinteeksi.<br />
katolinen kulttuuriperintö: Suomen katolisesta<br />
kulttuuriperinnöstä keskeisimpiä ovat katolisella<br />
keskia<strong>ja</strong>lla rakennetut harmaakivikirkot <strong>ja</strong> luostarit.<br />
Keskia<strong>ja</strong>lla Suomessa toimi useita luostareita <strong>ja</strong><br />
Turun tuomiokirkon lisäksi rakennettiin noin sata<br />
harmaakivikirkkoa, joista noin 80 on edelleen<br />
luterilaisten seurakuntien käytössä. Kirkkojen arvokas<br />
esineistö <strong>ja</strong> messuissa käytetty hengellinen kir<strong>ja</strong>llisuus<br />
on osa katolista kulttuuriperintöä jälkipolville, <strong>ja</strong><br />
katolisessa pyhimyskalenterissa mainittiin useat<br />
nykyisinkin käytössä olevat etunimet tai niiden<br />
johdannaiset. Reformaatio katkaisi 1500-luvulla<br />
katolisen kirkon toiminnan Suomessa, <strong>ja</strong> se alkoi<br />
uudestaan vasta 1800-luvulla.<br />
kulttuuritulkki: Henkilö, jonka asiantuntemukseen<br />
kuuluu uudessa kulttuuriympäristössä toimiminen;<br />
tulkki voi hyödyntää sosiologista, teologista <strong>ja</strong><br />
<strong>uskonto</strong>tieteellistä osaamistaan auttaessaan<br />
esimerkiksi yrityksiä kommunikoimaan esimerkiksi<br />
vieraan kulttuuriympäristön neuvotteluissa <strong>ja</strong><br />
juhlatilanteissa.<br />
luterilainen kulttuuriperintö Suomessa: Luterilaisen<br />
kirkon aineetonta kulttuuriperintöä ovat monet<br />
uskonnolliset perinteet, esimerkiksi juhlapyhien <strong>ja</strong><br />
elämänkaarijuhlien viettämisen tavoissa. Aineellista<br />
kulttuuriperintöä edustavat rakennukset, kuten kirkot,<br />
puutarhat <strong>ja</strong> hautausmaat. Aineellista kulttuuriperintöä<br />
ovat myös kirkkojen esineet, kuten alttaritaulut <strong>ja</strong> muu<br />
kirkkotaide.<br />
Luterilaiseen kulttuuriperintöön kuuluvat mm.,<br />
kansankieliset jumalanpalvelukset, virsien yhteislaulu,<br />
kansankielinen Raamattu, virsikir<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kansanopetus,<br />
Agricolan kääntämät Katekismukset <strong>ja</strong> ABC–kir<strong>ja</strong>,<br />
<strong>ja</strong> kirkon organisoima köyhäinhoito, josta kehittyi<br />
myöhemmin modernin hyvinvointiyhteiskunnan<br />
perusta.<br />
luterilaisten herätysliikkeiden kulttuuriperintö:<br />
Luterilaisen kirkon sisällä toimivia herätysliikkeitä<br />
on viisi: evankelisuus, herännäisyys eli körttiläisyys,<br />
rukoilevaisuus, lestadiolaisuus <strong>ja</strong> 1960-luvulla<br />
syntynyt ns. viides herätysliike. Niiden keskeinen<br />
kulttuuriperintö nykyihmisille on henkilökohtaisen<br />
uskonkokemuksen korostaminen, vahva laulu- <strong>ja</strong><br />
musiikkiperinne, hengellinen kir<strong>ja</strong>llisuus <strong>ja</strong> kesäjuhlat,<br />
joihin kokoontuu jopa kymmeniä tuhansia liikkeiden<br />
kannattajia.<br />
maailmanperintökohde: Unescon ylläpitämä luettelo,<br />
jonka tarkoituksena on suojella maailman<br />
ainutlaatuista kulttuuri- <strong>ja</strong> luonnonperintöä. Luetteloon<br />
on valittu arvokkaimmat perintökohteet, joiden<br />
suojelulla <strong>ja</strong> säilyttämisellä katsotaan olevan erityinen<br />
merkitys ihmiskunnan kulttuuri- <strong>ja</strong> luonnonperinnön<br />
säilymiselle. Maailmanperintöluettelossa on yli<br />
1000 kohdetta, jotka <strong>ja</strong>kautuvat kulttuurikohteisiin,<br />
luonnonkohteisin <strong>ja</strong> molempiin ryhmiin<br />
kuuluviin. Suomessa maailmanperintökohteita<br />
ovat Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden<br />
vanha kirkko, Verlan puuhiomo <strong>ja</strong> pahvitehdas,<br />
Sammallahdenmäki, Merenkurkun saaristo <strong>ja</strong> Struven<br />
ketju.<br />
muinaismuistolaki: Laki suojelee kiinteitä<br />
muinaisjäännöksiä Suomen alueella, lain kir<strong>ja</strong>imen<br />
mukaan ”Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettu<strong>ja</strong><br />
muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta <strong>ja</strong><br />
historiasta. Ilman tämän lain no<strong>ja</strong>lla annettua lupaa on<br />
kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen,<br />
muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen <strong>ja</strong><br />
muu siihen kajoaminen kielletty.” Muinaismuistolaki<br />
rauhoittaa kaikki lain piiriin kuuluvat kiinteät<br />
muinaisjäännökset, <strong>ja</strong> lain noudattamista valvoo<br />
Museovirasto.<br />
muinaissuomalainen kulttuuriperintö:<br />
Muinaissuomalaisten uskonnosta ei ole säilynyt<br />
kir<strong>ja</strong>llisia lähteitä- Arkeologisissa kaivauksissa löydetyt<br />
esineet <strong>ja</strong> luola- <strong>ja</strong> kalliomaalaukset ovat säilynyt osa<br />
muinaissuomalaista kulttuuriperintöä. Kalmistoista<br />
on löydetty vainajien mukana hautoihin laskettua<br />
esineistöä.<br />
puuveistokset kirkoissa: Katolisella keskia<strong>ja</strong>lla kirkkoihin<br />
tehtiin puuveistoksia, jotka ovat merkittävä osa<br />
katolista kulttuuriperintöä Suomessa. Alun perin<br />
veistokset maalattiin kirkkailla väreillä <strong>ja</strong> niiden<br />
päälle ommeltiin silkkisiä vaatteita, mutta keskia<strong>ja</strong>lta<br />
nykypäivään säilyneet kirkkojen puuveistokset ovat<br />
suurimmaksi osaksi yksivärisiä tai puunsävyisiä.<br />
ortodoksinen kulttuuriperintö Suomessa: Ortodoksisen<br />
kirkon kulttuuriperintöön kuuluu mm. 140 kirkkoa <strong>ja</strong><br />
rukoushuonetta, joiden kirkkoarkkitehtuuri edustaa<br />
bysanttilaista arkkitehtuuria (esim. Uspenskin<br />
katedraali Helsingissä, joka on Pohjois-Euroopan<br />
suurin ortodoksikirkko Venäjän ulkopuolella).<br />
Ortodoksista kulttuuriperinnettä edustavat pääsiäiseen<br />
liittyvät tavat kuten paasto, pääsiäisruoat esim. pasha,<br />
virpominen <strong>ja</strong> pääsiäismunien maalaaminen.<br />
tapakulttuuri: Tapakulttuuri tarkoittaa tietyssä<br />
ihmisryhmässä tai kulttuuripiirissä oletettua<br />
käyttäytymisen kulttuuria. Hyvin tapakulttuurin<br />
hallitseva henkilö osoittaa hallitsevansa kulttuuriset<br />
käyttäytymisen normit. Tapakulttuuri säätelee ihmisten<br />
käyttäytymistä, mutta sen rikkominen ei johda<br />
muuhun rangaistukseen kuin yleiseen paheksuntaan.<br />
Tapakulttuuri vaihtelee voimakkaasti kulttuurista<br />
toiseen.<br />
traditio: perinne eli traditio on peritty tapa, käytänne<br />
tai käsitys; viittaa kansanperinteeseen eli kansan<br />
muistitiedon varassa säilyttämään henkiseen<br />
kulttuuriin<br />
uskonnollinen kulttuuriperintö Suomessa: Näkyvimpinä<br />
aineellisen uskonnollisen kulttuuriperinnön<br />
ilmentymiä ovat uskonnonharjoittamisen rakennukset.<br />
Aineeton uskonnollinen kulttuuriperintö on mm.<br />
suomalainen uskonnollinen tapakulttuuri <strong>ja</strong><br />
jumalanpalveluskäytännöt, näihin liittyvät erilaisten<br />
kirkollisten juhlapyhien vietto <strong>ja</strong> kirkolliset toimitukset<br />
kuten kaste, konfirmaatio avioliittoon vihkiminen.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
KULTTUURI, KULTTUURIPERINTÖ JA TAIDE | 303
2<br />
taide // maailmanuskonnot<br />
Taide uskonnoissa<br />
Kaikissa uskonnoissa on uskonnollista taidetta. Taideteos<br />
antaa uskonnon kohteelle aineellisen muodon;<br />
palvontaa on helpompi kohdistaa jumalankuvaan<br />
kuin täysin aineettomaan kohteeseen. Samoin<br />
<strong>uskonto</strong>ihin liittyvät rakennukset mahdollistavat<br />
yhteisen palvonnan erottamalla maallisen (profaanin)<br />
<strong>ja</strong> pyhän (sakraalin). Taiteen avulla myös opetetaan<br />
uskonnolle tärkeitä asioita, kuten symbole<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> käsitteitä. Eri uskonnoilla on omat tapansa käyttää<br />
taidetta uskonnonharjoituksen osana.<br />
Uskonnollista taidetta on tehty tuhansia vuosia,<br />
<strong>ja</strong> sen muodot ovat muuttuneet <strong>ja</strong> kehittyneet: esihistorian<br />
kalliomaalauksista on siirrytty keskiaikaisiin<br />
puuveistoksiin, kullattuihin ikoneihin <strong>ja</strong> abstrakteihin<br />
alttaritauluihin. Jo egyptiläiset koristivat<br />
hautamuistomerkkejä muotokuvilla, <strong>ja</strong> antiikin aikaan<br />
kreikkalaiset <strong>ja</strong> roomalaiset käyttivät taidetta<br />
osoittamaan kunnioitusta myyttisille sankareilleen.<br />
Buddhaa on kuvattu patsaisiin <strong>ja</strong> maalauksiin<br />
buddhalaisessa perinteessä, <strong>ja</strong> juutalaiset maalasivat<br />
synagogiin kuvia Vanhan testamentin kertomuksista.<br />
Taiteen harjoittaminen voi olla uskonnollista toimintaa.<br />
Islamin kalligrafiassa kirjoitetaan pyhän<br />
kir<strong>ja</strong>n Koraanin säkeitä <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>panilainen kukkienasettelu<br />
ikebana on pyrkimystä kohti zeniä, mielen<br />
harmoniaa. Musiikki voi olla uskonnoissa yhteistä<br />
laulua tai ääntelyä, jopa rituaalista esittävää musiikkia.<br />
Puhelaulua eli resitointia esiintyy monissa<br />
uskonnoissa.<br />
Jumalan kuvaamisen perinne kuvataiteessa vaihtelee<br />
eri uskonnoissa. Lähi-idässä syntyneissä uskonnoissa<br />
jumalan kuvaaminen on ollut kiellettyä,<br />
mutta Kaukoidän uskonnoissa jumalia kuvataan<br />
hyvinkin konkreettisesti. Jumalan kuvia kannetaan<br />
kulkueissa, syötetään temppeleissä, maalataan <strong>ja</strong><br />
puetaan.<br />
Taiteen <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>jen suhde näkyy myös nykya<strong>ja</strong>n<br />
lainsäädännössä. Vuonna 2012 jumalanpilkan<br />
kieltävä laki oli voimassa 22 prosentissa maailman<br />
maista. Euroopassa tällaista lakia noudatetaan Saksassa,<br />
Tanskassa, Italiassa, Kreikassa, Puolassa, Irlannissa<br />
<strong>ja</strong> Maltalla.<br />
MAAILMANUSKONTOJEN SUHDE TAITEESEEN<br />
Taide zen-buddhalaisessa perinteessä: Zen-buddhalaisessa<br />
perinteessä korostetaan taiteen vaikutusta<br />
mietiskelyyn <strong>ja</strong> meditaatioon. Zen-buddhalaisuus<br />
vaikuttanut voimakkaasti <strong>ja</strong>panilaisen maalaustaiteeseen,<br />
arkkitehtuuriin, runouteen, kukkien asetteluun<br />
eli ikebanaan, kalligrafiaan, puutarhataiteeseen<br />
<strong>ja</strong> itsepuolustukseen. Zen-buddhalaisuuden keskeinen<br />
tavoite on mielen tyhjentäminen <strong>ja</strong> vaistonvarainen<br />
toiminta. Tunnettu esimerkki zen-taiteesta on<br />
yhdellä siveltimen vedolla piirretty ympyrä eli enso,<br />
joka symboloi hetkeä, jolloin mieli vapautuu ruumiista<br />
luomistyöhön. Yksi käytetyimmistä ikebanaasetelmista<br />
on ns. kolmen oksan periaate, jossa oksat<br />
symboloivat, maata, ihmistä <strong>ja</strong> taivasta.<br />
Taide taolaisuudessa: taolaisessa maalaustaiteessa<br />
yleisiä ovat luontokuvat, joissa kuvataan luonnon<br />
peruselementtejä, eli maata, puita, tulta <strong>ja</strong> vettä eri<br />
muodoissaan<br />
Taide juutalaisuudessa: Juutalainen taide on käyttötaidetta<br />
synagogiin <strong>ja</strong> uskonnollisiin seremonioihin.<br />
Yleisimpiä juutalaisia koristeaiheita ovat<br />
menora-kynttilän<strong>ja</strong>lka, laintaulut, kruunu <strong>ja</strong> rukoustekstit.<br />
Jiddišinkielisen kir<strong>ja</strong>llisuuden keskeisenä<br />
teemana oli juutalaiskulttuurin käsittely.<br />
Tunnettu perinteinen juutalainen soitin on puhallinsoitin<br />
šofar, jota käytetään uskonnollisten juhlien<br />
yhteydessä. Klezmer on itäeurooppalaisten juutalaisten<br />
kansanmusiikkia.<br />
Taide <strong>ja</strong> islam: Islamilaisen kulttuurin taide on<br />
vahvasti sidoksissa <strong>uskonto</strong>on, <strong>ja</strong> tämän vuoksi taide<br />
on ilmaisultaan melko yhtenäistä eri islaminuskoisten<br />
maiden välillä. Koraani itsessään ei kiellä<br />
kuvien tekemistä, vaan 600-luvun lopulla hadith<br />
(Profeetan perimätieto) <strong>ja</strong> siihen perustuva laintulkinta<br />
kielsivät kuvien tekemisen Jumalasta <strong>ja</strong> elävistä<br />
olennoista. Kuvakieltoa on kuitenkin perusteltu<br />
Koraanin suurilla. Tältä poh<strong>ja</strong>lta on a<strong>ja</strong>teltu, että<br />
kuvien tekeminen loukkaa Jumalan yksinoikeutta<br />
luoda elämää. Sitä on perusteltu myös a<strong>ja</strong>tuksella,<br />
jonka mukaan kuvat vievät ihmisen a<strong>ja</strong>tuksen pois<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
304 | MODUULI 5
Jumalasta, kun rukoillaan. Kuvakielto koskee seinälle<br />
ripustettu<strong>ja</strong> tai pystyyn asetettu<strong>ja</strong> kuvia. Kasve<strong>ja</strong><br />
ei palvota, joten niiden kuvaaminen taiteessa<br />
on sallittua.<br />
Islamilaisen kuvataiteen lähtökohta on ympyrä,<br />
joka symboloi Jumalaa. Kun ympyrä <strong>ja</strong>etaan kuuteen<br />
tai kahdeksaan osaan, muodostuu tähtikuvio.<br />
Geometrisista peruskuvioista kolmiosta <strong>ja</strong> ympyrästä<br />
saadaan viivo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkamalla <strong>ja</strong> väriä lisäämällä<br />
toistuvia muoto<strong>ja</strong>. Esimerkiksi islamilaisten maurien<br />
Espan<strong>ja</strong>an rakentamassa Alhambran palatsin<br />
mosaiikki- <strong>ja</strong> stukkokoristelun pääosassa ovat geometriset<br />
muodot.<br />
Matot ovat keskeinen osa islamilaista taidetta, sillä<br />
niitä käytetään moskeijoissa lattioiden peittona,<br />
<strong>ja</strong> niillä on suuri koristeellinen merkitys. Maton kuvioissa<br />
esiintyy usein mihrab eli rukoussyvennys.<br />
Islamilainen kalligrafia on yleensä Koraanin lauseiden<br />
tai Allahin nimen arabiankielisen nimen tyyliteltyjen<br />
versioiden tekemistä.<br />
Taide hindulaisuudessa: Hindulaisessa taiteessa<br />
vanha uskonnollinen perinne <strong>ja</strong> maan kulttuuri<br />
kietoutuvat toisiinsa. Pyhiä tekstejä, veda-hymnejä,<br />
lauletaan <strong>ja</strong> resitoidaan, <strong>ja</strong> mietiskelyn apuna käytetään<br />
muutenkin musiikkia. Kun pyhää tavua eli<br />
mantraa (esim. om-tavu) tai jonkun jumalan nimeä<br />
lauletaan hil<strong>ja</strong>a mielessä, jumalallisten ominaisuuksien<br />
uskotaan vaikuttavan mietiskelijään.<br />
Tanssilla on tärkeä rooli monissa riiteissä. Temppelissä<br />
tanssittava sadonkorjuutanssi on vanha perinne.<br />
Tanssin säestykseen käytetään muun muassa<br />
rumpu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> symbaale<strong>ja</strong>. Uskonnollisten tanssien<br />
aiheina ovat usein jumaltarut, joita esitetään koko<br />
kehon liikkeitä hyväksi käyttäen. Erityisesti <strong>ja</strong>lkojen<br />
asennot, asanat, ovat täynnä symboliikkaa.<br />
Hindulainen temppeliarkkitehtuuri on kehittynyt<br />
pitkän a<strong>ja</strong>n kuluessa. Alueelliset erot rakennustyyleissä<br />
ovat suuria, mutta usein temppeleissä on<br />
portte<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> altaita. Hindutemppelin pyhin huone on<br />
yleensä pieni suorakulmainen <strong>ja</strong> ikkunaton huone<br />
garbhagriha. Se si<strong>ja</strong>itsee usein temppelin korkeimman<br />
osan eli tornin, vimanan, alla. Garbhagriha<br />
merkitsee kohtua eli tämä huone on temppelin ydin<br />
<strong>ja</strong> sisin olemus. Huoneessa on palvonnankohteena<br />
jonkin jumalan kuva tai lingam. Linga eli lingam on<br />
suuri fallossymboli eli penis, <strong>ja</strong> sen palvonta liittyy<br />
usein Siva jumalan palvontaan. Pyhimmän huoneen<br />
edessä si<strong>ja</strong>itsee yleensä aula, mandapa. Aulassa kävijät<br />
ottavat seisten vastaan temppelipapin välityksellä<br />
tulevan jumalan siunauksen.<br />
Temppeli on kuin maailmankaikkeus pienoiskoossa,<br />
<strong>ja</strong> erilaisilla patsailla kuvataan sen moninaisia<br />
yksityiskohtia. Jumalhahmot ovat hahmoltaan<br />
usein ihmisten kaltaisia, mutta kyvyiltään ylivertaisia<br />
ihmiseen verrattuna. Patsaiden kauneudella<br />
<strong>ja</strong> harmonialla korostetaan jumalten täydellisyyttä.<br />
Patsaista on pidettävä huolta, <strong>ja</strong> niiden vaatetusta<br />
<strong>ja</strong> koru<strong>ja</strong> vaihdetaan säännöllisesti. Tällainen konkreettinen<br />
toiminta on monelle hindulle tärkeä osa<br />
henkilökohtaista uskonnollisuutta.<br />
Jumalien kaikkivoipaisuutta kuvataan maalauksissa<br />
monikasvoisuudella <strong>ja</strong> -kätisyydellä. Hindujen<br />
pyhät eläimet <strong>ja</strong> kasvit ovat myös suosittu<strong>ja</strong> aiheita.<br />
Tyypillisesti maalauksen pääkohde on kuvattu luonnottoman<br />
suurena muihin nähden. Perspektiiviä ei<br />
yleensä ole. Erilaiset symbolit ovat hyvin tärkeitä, <strong>ja</strong><br />
hahmoon liitetyillä esineillä on omat merkityksensä.<br />
Mikäli symboliikkaa ei tunne, maalausta on vaikea<br />
täysin ymmärtää.<br />
BUDDHAN PATSAAT<br />
Alun perin Buddhaa ei kuvattu suoraan millään tavalla.<br />
Korkeintaan hänen <strong>ja</strong>lanjälkeään tai pyhää<br />
boddhipuuta, jonka alla mietiskellessään Siddhartha<br />
koki valaistumisensa, käytettiin uskonnollisena<br />
symbolina. A<strong>ja</strong>nlaskumme alusta lähtien on tehty<br />
Buddhan patsaita. Buddhaa on kuvattu patsaissa<br />
monissa eri asennoissa. Niiden materiaali, koko<br />
sekä Buddhan asento vaihtelevat melkoisesti.<br />
Kullakin asennolla on oma symboliikkansa. Patsaan<br />
makaava asento kuvaa nirvanaan vaipumista.<br />
Lootusasento (istuen <strong>ja</strong>lat ristissä) kertoo mielen<br />
tyyneydestä. Valaistumisen merkkinä pidetään<br />
Buddhan maata koskettavia sormia.<br />
Buddhalaisuudessa mietiskely suuren opetta<strong>ja</strong>n<br />
patsaan ääressä auttaa keskittymään <strong>ja</strong> mietiskelemään.<br />
Buddhan patsaita ei palvota eikä niiden ääressä<br />
esitetä toiveita, vaan uskoville on opetettu patsaiden<br />
avulla Buddhan elämäkertaa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
TAIDE USKONNOISSA | 305
MODUULI 6<br />
Uskonto, tiede <strong>ja</strong> media<br />
Uskonnot ovat eräs laajimmista inhimillistä<br />
ilmiöistä, <strong>ja</strong> siten myös kiinnostava<br />
tieteellisen tutkimuksen kohde. Eri<br />
tieteenalat tarkastelevat <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> <strong>ja</strong> ihmisten<br />
uskonnollista toimintaa omista näkökulmistaan.<br />
Uskontojen tutkimus kehittyy uusilla<br />
tieteenaloilla, <strong>ja</strong> esimerkiksi neurotieteet<br />
ovat tarjonneet uudenlaisia mahdollisuuksia<br />
uskonnollisen kokemusten tutkimiseen.<br />
Uskonto<strong>ja</strong> käsitellään eri medioissa päivittäin.<br />
Media valitsee käsittelemänsä aiheet <strong>ja</strong><br />
näkökulmat journalistisin perustein, eli niiden<br />
kriteerien mukaan, joista median kuluttajien<br />
uskotaan olevan kiinnostuneita. Yleissivistykseen<br />
kuuluu <strong>uskonto</strong>jen historian <strong>ja</strong><br />
nykypäivän sekä uskonnollisen symboliikan<br />
tuntemus. Näiden avulla voidaan ymmärtää<br />
median käsittelemiä aiheita <strong>ja</strong> arvioida uutisoinnissa<br />
sekä muussa mediassa valittu<strong>ja</strong> näkökulmia<br />
<strong>uskonto</strong>jen käsittelyyn.<br />
UE6<br />
Toisaalta uskonnot käyttävät median eri muoto<strong>ja</strong><br />
välineenä oman sanomansa levittämiseen.<br />
Kohdatessaan uskonnon aihepiirejä mediassa,<br />
luki<strong>ja</strong> tai katso<strong>ja</strong> tarvitsee medialukutaitoa<br />
<strong>ja</strong> –kriittisyyttä voidakseen tulkita sitä, miten<br />
<strong>uskonto</strong>a käsitellään mediassa, tai sitä, miten<br />
<strong>uskonto</strong> käyttää mediaa välineenä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
342 | MODUULI 6
OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET LOPS2021<br />
YLEISET TAVOITTEET<br />
Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />
• hahmottaa uskonnon tutkimuksen näkökulmia <strong>ja</strong> menetelmiä eri tieteenaloilla sekä<br />
tuntee a<strong>ja</strong>nkohtaista tutkimusta<br />
• tunnistaa <strong>ja</strong> osaa analysoida <strong>uskonto</strong>on liittyviä a<strong>ja</strong>nkohtaisia teemo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> sisältöjä<br />
mediassa<br />
• osaa analysoida uskonnon <strong>ja</strong> median välisiä suhteita sekä arvioida kriittisesti<br />
<strong>uskonto</strong>on liittyvää informaatiota <strong>ja</strong> sen lähteitä<br />
• kehittää valmiuksia tuottaa <strong>ja</strong> esittää <strong>uskonto</strong>on liittyvää tietoa<br />
KESKEISET SISÄLLÖT<br />
• uskonnon tutkimuksen a<strong>ja</strong>nkohtaisia näkökulmia <strong>ja</strong> menetelmiä eri<br />
tieteenaloilla: <strong>uskonto</strong>tieteen <strong>ja</strong> teologian eri tutkimusalat sekä taiteentutkimus,<br />
kulttuurintutkimus <strong>ja</strong> yhteiskuntatieteet<br />
• uskonnollinen media <strong>ja</strong> median käyttö uskonnoissa<br />
• uskonnollisen kielen <strong>ja</strong> kuvaston käyttö eri medioissa<br />
• <strong>uskonto</strong>jen mediajulkisuus<br />
• <strong>uskonto</strong>ilmiön käsittely mediassa, kuten <strong>uskonto</strong>ihin liittyvät asenteet <strong>ja</strong><br />
mielikuvat, <strong>uskonto</strong>jen rooli konflikteissa <strong>ja</strong> rauhan rakentamisessa, uskonnot <strong>ja</strong><br />
ympäristökysymykset, uskonnot <strong>ja</strong> eettiset kysymykset, <strong>uskonto</strong>kritiikki<br />
Osana moduulia voidaan toteuttaa <strong>uskonto</strong>on liittyvä mediasisältö, media-analyysi tai<br />
pienimuotoinen <strong>uskonto</strong>on liittyvä tutkimus.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
JOHDANTO | 343
1.1<br />
luotettava tieto // tiedonhankintamenetelmä // tiedon arviointi // tieteellinen<br />
maailmankuva // tieteet // tiedon kriteerit<br />
Tiede <strong>ja</strong> tieteellisyys<br />
Ihminen tarkastelee maailmaa <strong>ja</strong> pyrkii ymmärtämään<br />
sitä. Jokainen selittää maailmaa omien tietojensa,<br />
käsitystensä <strong>ja</strong> uskomustensa poh<strong>ja</strong>lta.<br />
Tieteen erottaa arkikäsityksistä se, että tieteellisen<br />
tutkimuksen avulla pyritään saamaan luotettavin<br />
tieto maailman ilmiöistä. Tiede pyrkii olemaan puolueetonta<br />
<strong>ja</strong> järjestelmällistä. Siinä arkia<strong>ja</strong>ttelun <strong>ja</strong><br />
omien kokemusten aiheuttamat virheet pyritään<br />
poistamaan.<br />
Tieteellinen tieto koostuu hyvin perustelluista uskomuksista,<br />
joita ovat arvioineet tieteellistä tutkimusta<br />
tekevät tutki<strong>ja</strong>t. Tieteellistä tietoa kutsutaan<br />
uskomuksiksi siksi, että tieteellinen tieto ei ole lukkoon<br />
lyötyä <strong>ja</strong> pysyvää, vaan se pyrkii kehittymään<br />
<strong>ja</strong> täydentymään <strong>ja</strong>tkuvasti. Tutki<strong>ja</strong>t maailman yliopistoissa<br />
<strong>ja</strong> tutkimuslaitoksissa pyrkivät löytämään<br />
sekä vanhaa tietoa täydentävää että aivan uutta tietoa.<br />
Tieteen totena pitämät asiat pätevät niin kauan,<br />
kunnes löydetään paremmin perusteltu<strong>ja</strong> uskomuksia<br />
selittämään kyseistä asiaa.<br />
TIETEELLINEN TIETO PROSESSINA<br />
Tieteellinen tieto perustuu pitkään prosessiin, joka<br />
toimii tieteentekijöiden yhdessä <strong>ja</strong>kamien periaatteiden<br />
mukaan. Tutkimuksissa pyritään löytämään<br />
uusia seikko<strong>ja</strong> jo ennestään tunnetuista asioista.<br />
Vaikka tutkimuksessa löytyisi uusia tuloksia, yksi<br />
tutkimus ei vielä muuta alan vakiintuneita käsityksiä.<br />
Tutkimuksissa pitää saada sama tulos useita<br />
kerto<strong>ja</strong> ennen kuin uusi tieto voidaan liittää osaksi<br />
vakiintunutta tietoa.<br />
Tieteellisen tiedon käsitykset voivat muuttua rajustikin,<br />
jos löydetään aivan uutta tietoa tai uusi<br />
lähestymistapa tutkittavaan asiaan. Tiede on kehittynyt<br />
merkittävällä tavalla tutkimuslaitteiden kehittymisen<br />
kautta. Luonnontieteissä tällaisia mullistavia<br />
laitteita ovat olleet esimerkiksi kaukoputki <strong>ja</strong><br />
mikroskooppi. Psykologian piirissä funktionaalinen<br />
magneettikuvaus on viime vuosikymmeninä kehittynyt<br />
menetelmä, jonka avulla on voitu saada aivan<br />
uudenlaista tietoa ihmisen aivojen toiminnasta.<br />
Tieteelliseen a<strong>ja</strong>tteluun kuuluu luottamus tieteen<br />
auktoriteetteihin. Professorin lausuntoa hänen erikoisalaansa<br />
liittyen uskotaan enemmän kuin alan<br />
opiskelut juuri aloittanutta nuorta. Samoin maailman<br />
yliopistojen laatua arvioidaan vuosittain, <strong>ja</strong><br />
korkealle arvostettujen yliopistojen tutkimuksia pidetään<br />
luotettavampina kuin pienten <strong>ja</strong> heikkotasoisina<br />
pidettyjen yliopistojen.<br />
TIETEEN YLEISET PERIAATTEET<br />
Tieteellisen tutkimuksen yleiset periaatteet koskevat<br />
kaikkia tieteenalo<strong>ja</strong>. Näitä periaatteita ovat kriittisyys,<br />
julkisuus, itseään kor<strong>ja</strong>avuus, toistettavuus,<br />
riippumattomuus <strong>ja</strong> objektiivisuus. Kriittisyyden periaatteen<br />
mukaan mitään asiaa ei pidetä totena ennen<br />
kuin se on tutkittu. Kaikkea tutkimukseen liittyvää<br />
tutkitaan <strong>ja</strong> arvioidaan kriittisesti. Julkisuuden<br />
periaatteen mukaan tieteen tulosten <strong>ja</strong> tutkimuksessa<br />
käytettyjen menetelmien tulee olla yleisesti tunnettu<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> kenen tahansa tarkasteltavissa. Tieto ei<br />
saa perustua salaisiin tai mystisiin lähteisiin, joita ei<br />
voida tutkia. Uusi tieto hyväksytään tiedemaailmassa<br />
usein vasta pitkän kriittisen keskustelun jälkeen.<br />
Itseään kor<strong>ja</strong>avan tiedon periaatteen mukaan mikään<br />
tutkimustulos ei ole lopullinen, vaan asiasta<br />
voidaan saada uutta tietoa esimerkiksi tutkimusmenetelmien<br />
kehittyessä. Tiede pyrkii kohti lopullista<br />
totuutta, <strong>ja</strong> tutkimustulosta pidetään tähän mennessä<br />
parhaana saatuna tietona tutkittavasta asiasta.<br />
Tutkimuksen avulla asiasta rakennetaan teoria,<br />
kunnes tiede löytää uutta tietoa <strong>ja</strong> kor<strong>ja</strong>a teoriaa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Autonomisuus<br />
Luotetavat<br />
menetelmät<br />
Tieteellisen<br />
tiedon tunnusmerkit<br />
Itseään<br />
kor<strong>ja</strong>ava<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Yleistetävyys<br />
Kriittisyys<br />
Objektivisuus<br />
Julkisuus<br />
344 | MODUULI 6
Toistettavuuden periaate määrittelee, että tulos ei<br />
saa olla riippuvainen kokeen suoritta<strong>ja</strong>sta. Kenen<br />
tahansa alan koulutetun tutki<strong>ja</strong>n tulee kyetä toistamaan<br />
kokeen tulos samoilla välineillä. Tieteen riippumattomuusperiaate<br />
tarkoittaa vapautta esimerkiksi<br />
mielipiteistä tai tieteen rahoitta<strong>ja</strong>sta. Esimerkiksi<br />
tupakkatehtaan rahoittama tupakan haittoihin<br />
liittyvän tutkimuksen tulos ei saa olla riippuvainen<br />
tehtaan omista<strong>ja</strong>n antamasta tutkimusrahasta. Tieteellisen<br />
tutkimuksen objektiivisuuden periaate<br />
tarkoittaa vapautta kaikista ennakko-oletuksista.<br />
Myöskään tutki<strong>ja</strong>n omat mielipiteet eivät saa vaikuttaa<br />
tutkimustulokseen.<br />
Tieteen yleiset periaatteet ovat yhteisiä kaikille tieteenaloille<br />
<strong>ja</strong> niiden tutkimuksille. Näiden periaatteiden<br />
myötä tutkimustulokset alistetaan tiedeyhteisön<br />
vertaisarvioinnille. Tieteenalat ovat keskenään<br />
erilaisia, <strong>ja</strong> esimerkiksi luonnontieteiden <strong>ja</strong> humanististen<br />
tieteiden tutkimus on menetelmällisesti<br />
erilaista, koska tutkittavat ilmiöt poikkeavat toisistaan.<br />
Uskonnon tutkimuksessa on länsimaisessa<br />
yliopistolaitoksessa kaksi eri tutkimustraditiota eli<br />
<strong>uskonto</strong>tiede <strong>ja</strong> teologia. Viime aikoina tutkijoita on<br />
kiinnostanut enenevässä määrin myös uskonnottomuuden<br />
eri puolien analysoiminen <strong>ja</strong> ymmärtäminen<br />
tieteen keinoin.<br />
TIETEELLISEN TIEDON OMAKSUMINEN<br />
TEORIA 3<br />
TEORIA 1<br />
Tieteellisen tiedon ymmärtäminen saattaa olla vaikeaa,<br />
sillä tieteen tekemisessä käytetään tieteenalan<br />
omia termejä <strong>ja</strong> käsitteitä. Tieteellisistä tutkimuksista<br />
kerrotaan niin sanotulle suurelle yleisölle eli<br />
ei-tiedeyhteisön jäsenille kirjoissa, tiedelehdissä <strong>ja</strong><br />
monissa sanomalehdissä. Jotta tutkitun alan menetelmiin<br />
perehtymätön ihminen voi ymmärtää tutkimustuloksia,<br />
täytyy tutkimusta <strong>ja</strong> sen kysymyksiä<br />
yksinkertaistaa. Tiedettä yksinkertaistettaessa häviää<br />
jotain siitä tiedosta, jolla tutki<strong>ja</strong>t keskustelevat<br />
keskenään, mutta tutkimuksesta voidaan kuitenkin<br />
kertoa yleiskuva. Tätä kutsutaan tiedon popularisoinniksi.<br />
Tämä on tärkeä tehtävä, jonka avulla<br />
tieteen tulokset <strong>ja</strong> tieteellinen maailmankuva ovat<br />
laa<strong>ja</strong>n yleisön saatavilla, <strong>ja</strong> tieteellisen tutkimuksen<br />
käsitykset muodostuvat osaksi yleisiä käsityksiä.<br />
Monista tieteen tutkimustuloksista on a<strong>ja</strong>n kuluessa<br />
muodostunut osa ihmisten arkia<strong>ja</strong>ttelua.<br />
Tällaisia ovat esimerkiksi tieto siitä, että maapallo<br />
kiertää aurinkoa, tai se, että ihmisen aivoista voidaan<br />
havaita hermoverkkojen aktivoitumista, kun<br />
hän a<strong>ja</strong>ttelee.<br />
TIETEELLISEN TIEDON ARVIOINTI<br />
Kaikki tieteellinen tieto ei ole syntyhetkellänsäkään<br />
pätevää. Osa hylätään merkityksettöminä <strong>ja</strong> osa tieteellisen<br />
tutkimuksen tuloksista on virheellisiä. Tieteellistä<br />
tietoa arvioidaan <strong>ja</strong>tkuvasti, jotta tiedettäisiin,<br />
mikä tiedosta on saatu selville luotettavin keinoin<br />
<strong>ja</strong> sisältää merkittävää uutta tietoa. On tärkeää,<br />
että tieteeseen voidaan luottaa tiedonhankkimisjärjestelmänä.<br />
Joskus käy ilmi, että paljon huomiota saanut <strong>ja</strong><br />
merkittävänä pidetty tutkimus on tehty puutteellisesti,<br />
eikä se siksi ole luotettava. Se on voitu tehdä<br />
jopa vilpillisessä mielessä arvostuksen, huomion <strong>ja</strong><br />
rahan saamiseksi. Tiedeyhteisö valvoo tiedon laatua<br />
<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkuvasti arvioi merkittävinä pidettyjä tutkimuksia<br />
uusilla tutkimuksilla, jotta epäluotettavat tulokset<br />
<strong>ja</strong> teoriat saadaan eliminoitua joukosta.<br />
Se, että tieteen eri alojen välillä – joskus jopa saman<br />
tieteenalan sisällä – on keskenään erilaisia käsityksiä,<br />
Teoria<br />
Teoria on tieteellisen tutkimuksen avulla kehitetty,<br />
tutkittavaa ilmiötä selittävä malli. Jokaisella tutkimuksella<br />
on jokin teoreettinen viitekehys, johon<br />
se no<strong>ja</strong>a tuloksensa <strong>ja</strong> johon se voi peilata uusia<br />
tutkimustuloksia. Teoriaan kuuluu myös esimerkiksi<br />
tutkimuksessa käytettävien termien määrittely.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Ongelma-alue<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
TEORIA 2<br />
TUTKIMUSPROSESSI<br />
• Tutkimusongelman määrittely<br />
• Työskentelyteoria <strong>ja</strong> hypoteesi<br />
• Tutkimusmenetelmien valinta<br />
• Otoksen valinta<br />
• Toteutus<br />
• Tulosten käsittely<br />
• Tulosten tulkinta<br />
• Tulosten julkaiseminen<br />
TIEDE JA TIETEELLISYYS | 345
YHTEISKUNTATIETEET<br />
HUMANISTISET TIETEET<br />
MAATALOUS- JA METSÄTIETEET<br />
esim. kansantaloustiede, oikeustiede,<br />
sosiaalitieteet, sosiologia, sosiaali- <strong>ja</strong><br />
yhteiskuntapolitiikka, psykologia,<br />
kasvatustieteet<br />
esim. maatalous <strong>ja</strong> metsätieteet,<br />
maatalouden bioteknologia<br />
LUONNONTIETEET<br />
esim. matematiikka, fysiikka, avaruustieteet<br />
<strong>ja</strong> tähtitiede, kemia, maantiede <strong>ja</strong> ympäristötieteet,<br />
biotieteet<br />
ei ole osoitus tieteen epäpätevyydestä, vaan tieteen<br />
luotettavuudesta. Tieteellisessä tutkimuksessa voidaan<br />
päätyä mihin tahansa tulokseen, <strong>ja</strong> sen jälkeen<br />
tuloksen luotettavuutta arvioidaan monin tavoin.<br />
Joskus todetaan, että löydetty tulos ei ole luotettava,<br />
<strong>ja</strong> silloin tutkimustyö aloitetaan uudelleen.<br />
IHMISEN SUHTAUTUMINEN<br />
TIETEELLISEEN TIETOON<br />
Tieteiden<br />
kenttä<br />
Tieteellinen maailmankuva tarkoittaa tapaa tarkastella<br />
asioita siten, että maailmaa pyritään selittämään<br />
eri tieteiden tutkimustuloksiin no<strong>ja</strong>utuen. Kukaan<br />
ei voi kuitenkaan hallita <strong>ja</strong> ymmärtää kaikkia<br />
tieteenalo<strong>ja</strong>. Siksi myös tieteellistä maailmankuvaa<br />
kannattavalla saattaa olla joltain osin tieteellinen<br />
maailmanselitys, mutta toisilta osin tulkinnat perustuvat<br />
hänen arkikäsityksiinsä. On myös havaittu,<br />
että ihmisillä on taipumus pitää kiinni omista vakiintuneista<br />
uskomuksista <strong>ja</strong> käsityksistään, vaikka<br />
uusi tieteellinen tieto väittäisi toisin. Moni kiistää<br />
tupakoinnin vaarallisuutta vetoamalla vanhaksi eläneeseen<br />
tupakoineeseen sukulaiseen, mutta oma kokemus<br />
ei kuitenkaan riitä luotettavan, yleistettävän<br />
tiedon perustaksi.<br />
Jotta tiedon voitaisiin sanoa olevan mahdollisimman<br />
totta kaikissa olosuhteissa, asiaa täytyy tutkia<br />
mahdollisimman monella tapaa eri tutkijoiden oh<strong>ja</strong>uksessa.<br />
esim. filosofia, kielitieteet, taiteiden<br />
tutkimus, teologia, historia <strong>ja</strong><br />
arkeologia<br />
TEKNISET TIETEET<br />
LÄÄKE- JA TERVEYSTIETEET<br />
esim. arkkitehtuuri, sähkö-, automaatio- <strong>ja</strong><br />
tietoliikennetekniikka, elektroniikka, kone- <strong>ja</strong><br />
valmistustekniikka, lääketieteen tekniikka,<br />
ympäristötekniikka<br />
TIETEELLISEN TIEDON KRITEERIT<br />
Tieteelliselle tiedolle on yleisesti asetettu erityiset<br />
kriteerit. Sen on oltava pätevää, puolueetonta, luotettavaa,<br />
yleistettävää sekä raportoitavissa. Kriteerit<br />
määrittelevät muun muassa sitä, miten tietoa<br />
on hankittava, <strong>ja</strong> mikä erottaa sen arkitiedosta tai<br />
yksityisen henkilön mielipiteistä. Nämä filosofiset<br />
perusedellytykset ovat samat tieteestä riippumatta.<br />
Jokaisella tieteenalalla on pohdittavana kuitenkin<br />
omat erityiskysymyksensä, kun kriteerejä sovelletaan<br />
käytännön tutkimukseen.<br />
Pätevyydellä eli validiteetilla tarkoitetaan sitä, että<br />
tutkimuksella on voitava mitata juuri sellaista seikkaa,<br />
jota halutaankin mitata. Olennaiset käsitteet on<br />
määriteltävä tarkasti. Tutki<strong>ja</strong>n on luotava sellainen<br />
mittari, jonka avulla haluttu<strong>ja</strong> tekijöitä voidaan mitata<br />
niin, ettei jollain muulla tekijällä ole ratkaisevaa<br />
merkitystä. Käsitteiden muuttaminen mitattavaan<br />
muotoon eli operationalisointi on monien psykologisten<br />
tutkimusten erityishaaste.<br />
Tutkimuksen on oltava aina mahdollisimman<br />
puolueetonta eli objektiivista. Yksilön omiin kokemuksiin<br />
perustuva tieto on subjektiivista, eikä tieteellinen<br />
tieto voi rakentua sille. Ihanteena pidetään<br />
sitä, että tutkimuksen lopputuloksena siivilöityvän<br />
tiedon sisältö on sama, tekeepä työn kuka tahansa<br />
riittävän ammattitaidon omaava tutki<strong>ja</strong>.<br />
Validiteetin lisäksi on pidettävä huolta siitä, etteivät<br />
erilaiset satunnaiset tekijät vaikuta tutkimuk-<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
esim. peruslääketieteet, biolääketieteet,<br />
neurotieteet, kirurgia, hammaslääketieteet,<br />
terveystieteet, oikeuslääketiede <strong>ja</strong> muut<br />
lääketieteet<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
346 | MODUULI 6
seen. Tutkimus tai testi ei ole luotettava eli reliaabeli,<br />
jos eri tutki<strong>ja</strong>t saavat samassa koeasetelmassa<br />
erilaisia tuloksia.<br />
Tutkimustuloksia halutaan yleistää. Tällöin<br />
koejärjestelyt on suunniteltava siten, että valitaan<br />
tutkimukseen edustava otos koehenkilöitä satunnaismenetelmällä.<br />
Laboratorio-olosuhteissa tehdyissä tutkimuksissa<br />
on herätetty kysymys ekologisesta validiteetista<br />
eli siitä, kuinka saadut tulokset ovat sovellettavissa<br />
normaaliin arkielämään. Yleistettävyyden kannalta<br />
myös eläinkokeet ovat ihmistieteissä hyvin ongelmallisia.<br />
Eläimillä saatu tutkimustulos ei ole sellaisenaan<br />
siirrettävissä kuvaamaan ihmisen käyttäytymistä.<br />
Tieteellisen tiedon on oltava julkista. Raportoitavuuskriteeri<br />
tarkoittaa sitä, että koko tutkimushanke<br />
käsitemäärittelyineen <strong>ja</strong> operationalisointeineen<br />
on julkistettava sellaisessa muodossa <strong>ja</strong> niin yksityiskohtaisesti,<br />
että tiedeyhteisö voi sitä arvioida.<br />
Raportin perusteella pitäisi periaatteessa kenen tahansa<br />
tutki<strong>ja</strong>n pystyä halutessaan tekemään kyseinen<br />
tutkimus uudestaan.<br />
TIETEEN JA TUTKIMUKSEN EETTISIÄ<br />
KYSYMYKSIÄ<br />
Tieteen tutkimusetiikassa tarkastellaan eettisyyttä<br />
muun muassa tutkimuksen kohteen <strong>ja</strong> tutkimuksen<br />
ympäristövaikutusten kannalta. Tutkimuksen kohteen<br />
etiikassa tarkastellaan ihmisten, ihmisalkioiden<br />
<strong>ja</strong> koe-eläinten kohteluun liittyviä eettisiä kysymyksiä.<br />
Näitä ovat esimerkiksi kokeeseen osallistuvien<br />
ihmisten <strong>ja</strong> eläinten kokemat kivut <strong>ja</strong> heidän siitä<br />
mahdollisesti saamansa haitat verrattuna tutkimuksesta<br />
ennakoitavaan hyötyyn. Tätä joudutaan puntaroimaan<br />
esimerkiksi ihmisille tehtävissä uusien<br />
lääkkeiden testauksissa. Tutkimuksen ympäristöetiikassa<br />
tarkastellaan esimerkiksi radioaktiivisuuden<br />
tutkimisen tai geenitekniikan sovellutusten mahdollisia<br />
ympäristövaikutuksia. Lainsäädäntö asettaa<br />
ehto<strong>ja</strong> sille, millaista tutkimusta voidaan tehdä,<br />
mutta lopullinen vastuu tutkimuksen eettisyydestä<br />
on kuitenkin tiedeyhteisöillä <strong>ja</strong> tutkijoilla.<br />
Suomen evankelisluterilainen kirkko pyrkii osaltaan<br />
siihen, että eettiset näkökulmat otetaan huomioon<br />
tieteeseen <strong>ja</strong> teknologiaan liittyvissä kysymyksissä.<br />
Kirkon mukaan on syytä pohtia, onko ihmisen<br />
kyky uusiin tieteellisiin sovelluksiin kasvanut nopeammin<br />
kuin ihmisen vastuullinen eettinen harkinta.<br />
Kirkon <strong>ja</strong> yliopistollisen teologian edustajia on<br />
mukana useissa tieteeseen <strong>ja</strong> teknologiaan liittyvissä<br />
eettisissä neuvottelukunnissa, esimerkiksi tutkimuseettisessä<br />
neuvottelukunnassa (TEKN) <strong>ja</strong> biotekniikan<br />
neuvottelukunnassa (BTNK).<br />
TIETEELLINEN, PÄTIETEELLINEN,<br />
MAAGINEN JA USKONNOLLINEN<br />
AJATTELU<br />
Maailmankuvalla tarkoitetaan ihmisen omaksumien,<br />
todellisuutta koskevien käsitysten joukkoa.<br />
Maailmankuva voi olla<br />
• tieteellinen, jos maailmankuvaan sisältyvät<br />
väitteet perustuvat tieteellisin menetelmin<br />
hankittuun <strong>ja</strong> perusteltuun tietoon sekä ovat<br />
tosia tiedeyhteisön vallitsevan käsityksen<br />
mukaan. Tieteellinen maailmankuva ei koskaan<br />
ole täydellinen, koska aina on kysymyksiä, joihin<br />
ei ole löydetty tieteen menetelmien avulla<br />
vastauksia. Tiede <strong>ja</strong> sen myötä tieteellinen<br />
maailmankuva kuitenkin kehittyvät, kun tieteen<br />
avulla löydetään entistä tarkempia <strong>ja</strong> paremmin<br />
todellisuutta selittäviä käsityksiä.<br />
• arkikokemukseen perustuva, jos maailmankuvan<br />
perustana ovat ihmisen omat käsitykset <strong>ja</strong><br />
havainnot itsestä <strong>ja</strong> maailmasta<br />
• epätieteellinen, jos maailmankuva sisältää<br />
tieteellisesti epäpätevää eli tieteellisen<br />
maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevaa<br />
a<strong>ja</strong>ttelua. Vaikka tiede ei voi antaa varmo<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> lopullisia vastauksia maailmaa koskeviin<br />
kysymyksiin, on järkiperäistä omaksua tieteiden<br />
hankkimat tulokset maailmankuvan perustaksi,<br />
koska ne on saavutettu kriittisen a<strong>ja</strong>ttelun <strong>ja</strong><br />
julkisen prosessin avulla. Epätieteellinen a<strong>ja</strong>ttelu<br />
voi esiintyä tieteellisenä, vaikkei se täyttäisikään<br />
tieteellisyyden vaatimuksia. Tällaista a<strong>ja</strong>ttelua<br />
kutsutaan pseudotieteelliseksi.<br />
• maaginen, jos maailmankuva perustuu<br />
taikauskoisiin käsityksiin. Maagiset<br />
maailmankuvaan sisältyvät uskomukset,<br />
kuten usko kohtaloon tai hyvää onnea tuoviin<br />
rituaaleihin, eivät välttämättä edusta mitään<br />
tiettyä <strong>uskonto</strong>a. Noin joka kuudes suomalainen<br />
uskoo horoskooppeihin, <strong>ja</strong> monet muutkin<br />
lukevat oman horoskooppinsa säännöllisesti.<br />
Nämä a<strong>ja</strong>tukset edustavat maailmankuvaan<br />
kuuluvia maagisia uskomuksia.<br />
• uskonnollinen, jos maailmankuvaan sisältyy<br />
sellaisia käsityksiä, jotka perustuvat<br />
uskonnon oppeihin. Uskonnollinen a<strong>ja</strong>ttelu<br />
on epätieteellistä silloin, kun tieteen<br />
tutkimustuloksia kiistetään uskonnollisin<br />
perustein. Esimerkkinä tästä on Raamatun<br />
teksteistä kreationistisia käsityksiä esittävien<br />
kristittyjen käsitys siitä, että maapallo on vain<br />
6 000 vuotta vanha.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Uskontotieteilijä Helena Helve on tutkinut Suomessa<br />
nuorten maailmankuvaa pääkaupunkiseudun<br />
erään lähiön nuoriin keskittyvässä seurantatutkimuksessa.<br />
Helve erotteli tutkimuksen perusteella,<br />
että nuorten maailmankuvia ovat uskonnollinen,<br />
maagis-meta fyysinen, tieteellinen <strong>ja</strong> joukkotiedotusvälineiden<br />
luoma maailman kuva. Nuorten maailmankuvat<br />
eivät olleet Helven tutkimuksen mukaan<br />
selvä ra<strong>ja</strong>isia, vaan ne olivat useimmiten monikerroksisia<br />
<strong>ja</strong> sekoitt uneita.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
TIEDE JA TIETEELLISYYS | 347
SANASTOA KAPPALEESEEN TIEDE JA TIETEELLISYYS<br />
antropologia: Yleisnimitys tieteenalalle, jonka<br />
tutkimuskohteina ovat ihmislajille ominaiset piirteet<br />
<strong>ja</strong> kulttuurit. Antropologia on yhteydessä esimerkiksi<br />
luonnontieteisiin, kielitieteeseen <strong>ja</strong> arkeologiaan.<br />
Suomessa antropologiassa painottuu kulttuurien<br />
vertaileva tutkimus.<br />
arkeologia: tieteenala, joka tutkii muinaisia kulttuure<strong>ja</strong><br />
esimerkiksi kaivausten avulla<br />
autonomisuus: tieteellisen tutkimuksen kriteerinä<br />
autonomisuus tarkoittaa sitä, että ulkopuoliset seikat<br />
tai tahot eivät vaikuta tutkimuksen tulokseen.<br />
dogmatiikka: systemaattisen teologian alaan liittyvä<br />
oppiaine, joka käsittelee kristinuskon oppia.<br />
eksegetiikka: Tieteellinen raamatuntutkimus. Teologinen<br />
oppiaine, jonka kiinnostuksen kohteina ovat<br />
raamatuntekstit. Tavoitteena on muun muassa löytää<br />
mahdollisimman alkuperäinen muoto Raamatun<br />
teksteistä. Siinä hyödynnetään esimerkiksi arkeologiaa<br />
<strong>ja</strong> kielitieteitä.<br />
eletty <strong>uskonto</strong>: Uskontotieteen näkökulma, jossa<br />
tutkimuskohteena on ihmisen luontaisessa<br />
elinpiirissään harjoittama <strong>uskonto</strong>. Siihen sisältyy<br />
a<strong>ja</strong>tus siitä, että <strong>uskonto</strong> on osa elettyä elämää <strong>ja</strong><br />
uskonnon ydin liittyy uskonnolliseen kokemukseen, ei<br />
oppirakennelmaan.<br />
empiirinen: kokemuspoh<strong>ja</strong>inen, kokemukseen perustuva.<br />
etnografinen tutkimus: etnografinen tutkimus tarkoittaa<br />
erityisesti kenttätyön havaintojen perusteella kerättyä<br />
informaatiota.<br />
fakta: tosiseikka, yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta<br />
riippumaton asia.<br />
informaatio: Tieto on informaatiota, mutta kaikki<br />
informaatio ei ole tietoa. Tieto <strong>ja</strong> informaatio ovat siis<br />
kaksi eri asiaa.<br />
irrationaalinen: järjenvastainen.<br />
kenttätutkimus: empiirisiin (kokemusperäisiin) tieteisiin<br />
liittyvä tutkimusmenetelmä, jossa tutki<strong>ja</strong> menee<br />
tutkittavan yhteisön keskelle <strong>ja</strong> tekee havainto<strong>ja</strong><br />
yhteisön toiminnasta.<br />
kirkkohistoria: teologinen oppiaine, joka tutkii kristillisten<br />
kirkkojen historiaa.<br />
kognitiivinen: esimerkiksi psykologiassa käytetty käsite,<br />
joka tarkoittaa tiedon käsittelyyn <strong>ja</strong> tietoon liittyvää.<br />
kognitiivinen uskonnontutkimus: Uskonnontutkimuksen<br />
suuntaus, joka tutkii <strong>uskonto</strong>a ihmismielen toiminnan<br />
<strong>ja</strong> rakenteiden näkökulmasta. Kognitiivisen<br />
<strong>uskonto</strong>teorian näkemyksen mukaan <strong>uskonto</strong> on<br />
ihmismielelle tyypillinen <strong>ja</strong> yleinen ilmiö, jossa on<br />
kaikille kulttuureille yhteisiä piirteitä. Kognitiivinen<br />
uskonnontutkimus hyödyntää tutkimuksessaan<br />
erityisesti kognitiotiedettä <strong>ja</strong> kognitiivista psykologiaa.<br />
käytännöllinen teologia: teologinen oppiaine, jonka<br />
tutkimuskohteena on kirkkojen <strong>ja</strong> kristillisten<br />
yhteisöjen toiminta.<br />
objektiivisuus: arvojen sanotaan olevan objektiivisia, jos<br />
ne sitovat kaikkia <strong>ja</strong> ovat yksilöllisistä mielipiteistä<br />
riippumattomia.<br />
poikkitieteellisyys: näkökulma, jossa otetaan huomioon<br />
useiden eri tieteenalojen perusteluita.<br />
psykologia: Psykologian tutkimuskohteina ovat mielen<br />
toiminta <strong>ja</strong> sen häiriöt. Psykologian osa-alueiden<br />
kautta voidaan tutkia esimerkiksi muistia, tunteita,<br />
a<strong>ja</strong>ttelua <strong>ja</strong> käyttäytymistä.<br />
pyhien kirjojen tieteellinen tarkastelu: Raamatun tekstejä<br />
on tutkittu yliopistojen teologisissa tiedekunnissa<br />
tieteellisillä menetelmillä sato<strong>ja</strong> vuosia. Niiden<br />
alkuperää <strong>ja</strong> historiallista taustaa on kartoitettu muun<br />
muassa historialliskriittisen raamatuntutkimuksen<br />
<strong>ja</strong> Raamatun arkeologian keinoin. Islamilaisessa<br />
kulttuuripiirissä Koraania pidetään Jumalan<br />
sanana, joka on pyhä <strong>ja</strong> loukkaamaton. Koraanin<br />
tutkimuksessa on keskitytty lähinnä tutkimaan erilaisia<br />
Koraanin tulkintakysymyksiä, ei niinkään Koraanin<br />
historialliskriittistä näkökulmaa.<br />
rationaalinen: Järkeen perustuva, järkiperäinen.<br />
Rationaalisuus on yksi tieteellisen tutkimuksen<br />
kriteereistä.<br />
relativismi: käsitys, jonka mukaan arvot, normit,<br />
oikeudenmukaisuus tai moraalisesti hyvä ovat<br />
suhteellisia <strong>ja</strong> kulttuurisia käsitteitä, eikä erilaisia<br />
kulttuure<strong>ja</strong> voi siis arvioida yhteisillä kriteereillä.<br />
sosiologia: yhteiskuntatiede, jonka tutkimuskohteina<br />
ovat ihmisten keskinäinen vuorovaikutus, sosiaalinen<br />
toiminta yhteisöissä <strong>ja</strong> kokonaisten yhteiskuntien<br />
rakenteen <strong>ja</strong> toiminnan tutkimus.<br />
subjektiivisuus: arvojen <strong>ja</strong> käsitysten sanotaan olevan<br />
subjektiivisia, jos ne ovat vain yhden ihmisen<br />
omaksumia<br />
systemaattinen teologia: teologian osa-alue, jonka<br />
kohteena on uskon ilmaisujen, opin <strong>ja</strong> uskonnollisen<br />
a<strong>ja</strong>ttelun tutkiminen.<br />
teologia: ”oppia Jumalasta” (kreik. theos <strong>ja</strong> logos).<br />
tieteellinen uskonnontutkimus: <strong>uskonto</strong>jen tutkimista<br />
tieteellisillä menetelmillä.<br />
tieto: Perinteisen määritelmän mukaan tieto on hyvin<br />
perusteltu tosi uskomus. Tieto <strong>ja</strong> informaatio ovat kaksi<br />
eri asiaa, sillä tieto edellyttää tietävän subjektin.<br />
<strong>uskonto</strong>antropologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, jossa<br />
tutkitaan jonkin yhteisön <strong>uskonto</strong>ihin liittyviä<br />
käytänteitä.<br />
<strong>uskonto</strong>historia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, jonka kohteena<br />
on <strong>uskonto</strong>jen syntyminen <strong>ja</strong> kehittyminen.<br />
<strong>uskonto</strong>ekologia: <strong>uskonto</strong>ekologia tutkii <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong><br />
luonnonympäristön vuorovaikutusta.<br />
<strong>uskonto</strong>psykologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka tutkii<br />
yksilön uskonnollisia kokemuksia.<br />
<strong>uskonto</strong>sosiologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka<br />
tarkastelee <strong>uskonto</strong>a yhteisön näkökulmasta.<br />
<strong>uskonto</strong>tiede: vertailevaa <strong>uskonto</strong>jen tutkimusta.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
348 | MODUULI 6
1.2<br />
antiikin Kreikka // valistus <strong>ja</strong> sen vaikutuksia<br />
Tieteellisen a<strong>ja</strong>ttelun kehitys<br />
ARABIALAISEN KULTTUURIN JA ISLAMIN<br />
VAIKUTUS TIETEELLISEN AJATTELUN<br />
KEHITYKSEEN KESKIAJALLA<br />
Arabialainen kulttuuri vaikutti keskia<strong>ja</strong>lla erityisesti<br />
matematiikan, lääketieteen <strong>ja</strong> tähtitieteen kehittymiseen.<br />
Numerosymbolit 0–9 kehitettiin Intiassa<br />
400-luvulla eaa., <strong>ja</strong> Eurooppaan ne välittyvät<br />
arabialaisten matemaatikkojen kirjoitusten avulla.<br />
Uusi järjestelmä syrjäytti Euroopassa roomalaisten<br />
<strong>ja</strong> kreikkalaisten käyttämät numerojärjestelmät.<br />
Muslimien uskonnonharjoituksen keskeisellä paikalla,<br />
Kaaban temppelillä, arvioidaan olleen suuri<br />
vaikutus paikanmäärityksen kehittymisessä <strong>ja</strong> ilmansuuntien<br />
tuntemisessa. Oikean rukoussuunnan<br />
määrittämiseksi arabialaiset tiedemiehet kehittivät<br />
kiinalaisten keksimää kompassia <strong>ja</strong> kreikkalaisten<br />
astrolabia entistä paremmiksi mittalaitteiksi. Arabit<br />
määrittelivät myös aurinkovuoden pituuden entistä<br />
tarkemmin. Tämä johti Euroopassa muun muassa<br />
kalenteriuudistukseen, jossa juliaaninen kalenteri<br />
korvattiin gregoriaanisella kalenterilla vuonna 1582.<br />
TIETEELLINEN VALLANKUMOUS JA TIETEIDEN<br />
KEHITYS JOHTIVAT LUONNONLAKIEN PAREM-<br />
PAAN YMMÄRTÄMISEEN<br />
Tieteissä <strong>ja</strong> erityisesti luonnontieteissä alkoi tapahtua<br />
edistystä 1500–1700-luvuilla, <strong>ja</strong> aikakaudesta käytetään<br />
nimitystä tieteellinen vallankumous. Tälle a<strong>ja</strong>lle<br />
oli tyypillistä, että luonnonilmiöitä pyrittiin kuvaamaan<br />
mahdollisimman tarkasti kokeellisten mitattavien<br />
menetelmien avulla, <strong>ja</strong> tuolloin kehitettiin<br />
muun muassa lämpömittari, ilmapuntari <strong>ja</strong> mikroskooppi.<br />
Kokeellisuuteen perustuva tiedon hankinta<br />
<strong>ja</strong> varmentaminen eli empirismi syntyi Englannissa<br />
1600-luvulla. Sen johtavia hahmo<strong>ja</strong> olivat Francis<br />
Bacon (1561–1626), Thomas Hobbes (1588–1679),<br />
John Locke (1632–1704), George Berkeley (1685–<br />
1753) <strong>ja</strong> David Hume (1711–1776). Tiedemiehet<br />
kerääntyivät tieteen kehittämiseen keskittyviin yhteisöihin,<br />
joista kuuluisimpia olivat brittiläinen Royal<br />
Society <strong>ja</strong> ranskalainen Académie des sciences.<br />
A<strong>ja</strong>n suuri tieteellinen havainto oli kopernikaaninen<br />
vallankumous, joka tarkoittaa puolalaisen<br />
tähtitieteilijä Nikolai Kopernikuksen (1473–1543)<br />
esittämää aurinkokunnan aurinkokeskeistä mallia.<br />
Aiemmin vallalla oli ollut maakeskeisyys. Kopernikuksen<br />
oivallusta käytetään usein esimerkkinä<br />
tieteellisestä vallankumouksesta. Muita tieteellisen<br />
vallankumouksen a<strong>ja</strong>n merkittäviä tieteiden edistysaskelia<br />
olivat Isaac Newtonin (1643–1727) mekaniikan<br />
peruslait sekä hänen <strong>ja</strong> Gottfried Leibnizin<br />
(1646–1716) samaan aikaan kehittämä differentiaali-<br />
<strong>ja</strong> integraalilaskenta.<br />
Tieteellisen vallankumouksen myötä hylättiin<br />
Aristoteleen <strong>ja</strong> muiden antiikin filosofien auktoriteettiasema<br />
tieteessä sekä katolisen kirkon tieteen<br />
kehitystä kontrolloiva rooli. Tieteellisen vallankumouksen<br />
ansiosta eurooppalaisen tieteen taso ohitti<br />
muun maailman.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
VALISTUSAATE SYNTYI 1700-LUVULLA<br />
1700-luvulla syntynyt valistusaate korostaa järjen<br />
<strong>ja</strong> tiedon merkitystä. Valistusa<strong>ja</strong>ttelussa korostuivat<br />
havainnot <strong>ja</strong> kokemusperäisyys eli empirismi.<br />
Näiden periaatteiden vaikutuksesta tieteet, etenkin<br />
luonnontieteet, kehittyivät tehokkaasti, sillä valistusaika<br />
vapautti tieteiden kehittymisen keskia<strong>ja</strong>lla<br />
vallalla olleen kristinuskon opin asettamista rajoista.<br />
Valistusa<strong>ja</strong>n jälkeen tieteellisiä tuloksia ei enää<br />
torjuttu väärinä, mikäli ne poikkesivat kirkon opin<br />
mukaisista tulkinnoista.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
TIETEELLISEN AJATTELUN KEHITYS | 349
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
374 | KIRKKOHISTORIAN AIKAJANA
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
| 375
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
376 | KIRKKOHISTORIAN AIKAJANA
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
| 377
KRISTILLISTEn KIRKKOJEn<br />
hISTORIA<br />
Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta<br />
A<strong>ja</strong>nlaskumme alussa Rooman valtakunta hallitsi Välimeren ympäristöä, <strong>ja</strong><br />
siten myös Palestiinan aluetta. Juutalaiset elivät roomalaisten miehitysvallan<br />
alla, mutta heillä oli lupa harjoittaa omaa <strong>uskonto</strong>aan. Heidät oli myös<br />
vapautettu keisarinpalvonnasta. Juutalainen kir<strong>ja</strong>llisuus sisälsi ennustuksia<br />
tulevasta kuninkaasta, joka vapauttaisi kansansa. Odotetusta kuninkaasta<br />
käytettiin nimitystä Messias.<br />
Kristinuskon perusta<strong>ja</strong> - Jeesus<br />
Jeesus Nasaretilainen on historiallinen henkilö, josta tiedämme melko<br />
paljon hänen kannattajiensa muistiin kirjoittamien tietojen perusteella. Hän<br />
oli juutalainen kiertävä opetta<strong>ja</strong>, jonka seuraan vähitellen liittyi opetuslasten<br />
joukko. Jeesus liikkui noin kahden vuoden a<strong>ja</strong>n pääasiassa Palestiinan<br />
pohjoisosassa saarnaten, parantaen <strong>ja</strong> julistaen syntejä anteeksi.<br />
Jeesuksen maanpäällinen toiminta huipentui pääsiäisenä noin vuonna<br />
30 jKr.. Kun opetuslapset tulivat Jeesuksen haudalle pitkäper<strong>ja</strong>ntain jälkeisenä<br />
sunnuntaina, he kohtasivat vain tyhjän hautapaikan. Opetuslapset<br />
sekä hämmentyivät että saivat lisää uskoa Jeesuksen ylösnousemuksesta.<br />
Jeesus Kristus nousi taivaaseen 40 päivää ylösnousemuksen jälkeen.<br />
Helluntaipäivänä opetuslasten joukko koki Pyhän Hengen laskeutuvan<br />
heidän päälleen. He saivat rohkeutta tehtäväänsä julistaa sanomaa ylösnousseesta<br />
Kristuksesta. Kirkon johtoon tulivat opetuslapset, apostolit.<br />
He opettivat <strong>ja</strong> tulkitsivat Jeesuksen sano<strong>ja</strong> eteenpäin.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Kristinusko alkoi<br />
tyhjän haudan<br />
ihmeestä. Jeesuksen<br />
haudan luola<br />
Jerusalemissa.<br />
Pietari <strong>ja</strong> Paavali<br />
Jeesus Nasaretilaisen toiminnan,<br />
kuoleman <strong>ja</strong> ylösnousemuksen<br />
sekä Pyhän Hengen vuodattamisen<br />
jälkeen Jerusalemissa syntyi<br />
Jeesuksen seuraajien yhteisö, alkuseurakunta.<br />
Sen johta<strong>ja</strong>na oli<br />
Jeesuksen veli Jaakob. Tärkeäksi<br />
kysymykseksi muodostui se, ketkä<br />
voivat liittyä seurakuntaan. Osa oli<br />
sitä mieltä, että ensin pitää kääntyä<br />
juutalaiseksi <strong>ja</strong> ottaa ympärileikkaus,<br />
kun taas osan mielestä pelkkä<br />
kaste kristityksi riittää. Apostolien<br />
kokouksessa 48 jKr. jälkimmäinen<br />
kanta jäi vallitsevaksi <strong>ja</strong> kristinuskon<br />
leviäminen saattoi alkaa.<br />
Samassa kokouksessa apostolit<br />
<strong>ja</strong>koivat myös työtehtävät: apostoli<br />
Paavali teki työtä pakanoiden eli<br />
muiden kuin juutalaisten parissa <strong>ja</strong><br />
apostoli Pietari sai tehtäväkseen julistaa<br />
evankeliumia juutalaisille.<br />
Pietari oli opetuslapsi, jolle<br />
Jeesus lupasi taivasten valtakunnan<br />
avaimet. Hän toimi myöhemmin<br />
Rooman seurakunnan ensimmäisenä<br />
johta<strong>ja</strong>na eli piispana. Rooman<br />
piispasta alettiin käyttää arvonimeä<br />
paavi <strong>ja</strong> häntä katolinen kirkko pitää<br />
koko kristikunnan oikeutettuna<br />
johta<strong>ja</strong>na.<br />
Paavali toi ensimmäisenä kristinuskon<br />
Lähi-idästä Eurooppaan.<br />
Uuden uskonnon maantieteellinen<br />
painopiste siirtyi Jerusalemin ulkopuolelle. Apostoli Paavali oli ennen kääntymistään<br />
kiivas Jeesuksen seuraajien vastusta<strong>ja</strong>. Hän oli uskonnolliseen<br />
lakiin perehtynyt juutalainen, joka oli myös Rooman kansalainen. Paavali<br />
vaikutti keskeisesti kristinuskon alkuvaiheen opilliseen kehittymiseen.<br />
Uskonnollisesti moniarvoisessa Rooman valtakunnassa kristinuskon sanoma<br />
kiinnosti erityisesti orjia, naisia <strong>ja</strong> köyhiä, sillä se sisälsi vapautuksen<br />
sanoman. Kirkko levisi nopeasti juutalaisalueen ulkopuolelle itäiselle<br />
Välimerelle. Tukikohtina olivat aluksi alueet, jonne oli muuttanut juutalaisryhmiä.<br />
Vuoteen 100 jKr. mennessä kirkko oli levittäytynyt koko itäisen<br />
Välimeren alueelle <strong>ja</strong> saavuttanut pääkaupunki Rooman.<br />
Pietari oli alkuseurakunnan<br />
johta<strong>ja</strong>, jolle<br />
Jeesus antoi ns. avainten<br />
vallan (Matt.16:18-19).<br />
Vatikaanin Pietarinkirkon<br />
patsaan <strong>ja</strong>lka on kulunut<br />
miljoonien pyhiinvaeltajien<br />
suudelmista.<br />
382 | KRISTILLISTEN KIRKKOJEN HISTORIA
Alkuseurakunnan <strong>ja</strong> varhaisen kirkon aika<br />
Kirkko syntyi ensimmäisenä helluntaina, kun opetuslapset saivat rohkeuden<br />
julistaa uutta oppia ristiinnaulitusta <strong>ja</strong> ylösnousseesta Kristuksesta.<br />
Alkuseurakunta oli tiivis yhteisö, jossa lähimmäisen auttaminen sekä keskinäinen<br />
huolenpito olivat tärkeitä asioita. Arvostetut apostolit toimivat<br />
johtajina. Tätä kristillisen kirkon alkuaikaa, jota kuvataan Apostolien teoissa,<br />
kutsutaan alkuseurakunnan a<strong>ja</strong>ksi.<br />
Aluksi seurakunnan jäsenten kesken ei ollut eroa tehtävien välillä, vaan<br />
erilliset seurakunnalliset virat syntyivät pikkuhil<strong>ja</strong>a seurakunnan jäsenmäärän<br />
kasvaessa. Apostolit valitsivat avustajikseen diakone<strong>ja</strong>, joiden<br />
tehtäväksi tuli köyhien <strong>ja</strong> sairaiden avustaminen. Antiokian piispa Ignatios<br />
Antikiolainen laati seurakunnan virkojen hierarkian. Antiokian seurakuntaa<br />
johti piispa, jonka apuna toimi diakone<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> seurakunnan vanhimpia.<br />
Piispan virka hiippakunnan johta<strong>ja</strong>na vakiintui ensimmäisen vuosisadan<br />
loppuun mennessä. Suuri osa kirkon jäsenistä eli huonossa asemassa<br />
Rooman valtakunnassa. Kristittyjen erityispiirre oli se, että kaikilla seurakuntalaisilla<br />
oli asemasta <strong>ja</strong> sukupuolesta riippumatta puheoikeus jumalanpalveluksessa.<br />
Jumalanpalvelusta vietettiin kodeissa sunnuntaisin eli Kristuksen<br />
ylösnousemuksen päivänä. Keskeinen toimitus oli ehtoollisen vietto, jossa<br />
viinimal<strong>ja</strong> siunattiin <strong>ja</strong> leipä <strong>ja</strong>ettiin yhteisesti. Juutalaisen synagogapalveluksen<br />
perinne näkyi myös jumalanpalvelustavoissa. Palvelukseen kuului<br />
Raamatun lukua <strong>ja</strong> opetussaarna. Kristityt paastosivat keskiviikkoisin <strong>ja</strong><br />
per<strong>ja</strong>ntaisin, koska näinä päivinä Jeesus kärsi pääsiäisviikolla.<br />
Ensimmäisinä vuosisatoina kristityt kokoontuivat toistensa koteihin<br />
viettämään ehtoollista. Vainojen aikana kokouksia pidettiin myös ulkosalla<br />
<strong>ja</strong> pakanatemppelien raunioilla. Kun vainot välillä hellittivät, oli mahdollista<br />
rakentaa myös varsinaisia kirkkorakennuksia. 200-luvulla seurakunnat<br />
jo omistivat omia kirkkorakennuksia <strong>ja</strong> kodeissa vietetty jumalanpalvelus<br />
siirtyi vähitellen niihin. Varhaisin kirkkorakennusten tyyli oli hallimainen<br />
basilika, joka toisti poh<strong>ja</strong>piirrokseltaan roomalaista julkista rakennusta.<br />
Kirkkorakennuksen perusosat olivat alusta alkaen alttari, kirkkosali, sakasti<br />
<strong>ja</strong> krypta. Alttari oli ehtoollisen viettopaikka <strong>ja</strong> si<strong>ja</strong>itsi pitkänomaisen<br />
kirkkosalin toisessa päässä. Varsinainen kirkkosali oli suorakaiteen muotoinen<br />
pitkänomainen tila. Kirkkosaliin liittyi sakasti, joka oli pappien valmistautumishuone<br />
<strong>ja</strong> jumalanpalveluksessa tarvittavien esineitten säilytyspaikka.<br />
Alttarin alla oleva krypta oli myös säilytyspaikka. Kirkkosalin<br />
seinustalla saattoi seurakunnan vakiintuessa olla erillisiä kappeleita, kuten<br />
kastetta varten oleva kappeli ovensuussa. 300-luvulla Rooman valtakunnan<br />
kääntyessä kristinuskoon kirkko sai käyttönsä mahtavia roomalaiseen<br />
keisarikulttiin liittyneitä temppeleitä.<br />
Kaste oli tärkeä toimitus. Aikuisen kristinuskoon kääntyvän henkilön<br />
tuli katua syntejään <strong>ja</strong> ripittäytyä, uskoa kirkon oppi <strong>ja</strong> ilmentää elämässään<br />
elämäntapojen muutosta. Raamatussa mainitaan monia perhekuntien<br />
kääntymisiä, jolloin lapsiakin kastettiin. 200-luvulla kasteseremoniaan liittyi<br />
myös pyhitys ristinmerkillä, pahan hengen poismanaaminen sekä öljyllä<br />
voitelu. Alkuseurakunta vaati kasteessa saadun puhtauden vaalimista.<br />
Synnintekijöiden tuli ripittäytyä julkisesti, <strong>ja</strong> joskus heidät erotettiin seurakunnan<br />
yhteydestä.<br />
Kala oli alkukirkon<br />
aikaan kristittyjen<br />
salainen tunnus.<br />
Roomassa oleva<br />
Pantheon muutettin<br />
pakanatemppelistä<br />
kirkoksi 300-<br />
luvulla.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
| 383
harhaopit, kirkkoisät <strong>ja</strong> apologeetat<br />
Harhaopit uhkasivat kristillistä kirkkoa ensimmäisinä vuosisatoina.<br />
Synkretistiset liikkeet yhdistelivät toisiinsa kristinuskon <strong>ja</strong> muiden <strong>uskonto</strong>jen<br />
näkemyksiä (synkretismi = <strong>uskonto</strong>jen sekoittuminen). Harhaopeissa<br />
opetettiin usein samalla tavalla kuin kristillisessä kirkossa, mutta jokin tärkeä<br />
opinkohta oli muuttunut. Huomattavia synkretistisiä liikkeitä olivat<br />
gnostilaisuus, uusplatonilaisuus <strong>ja</strong> manikealaisuus. Näillä liikkeillä oli myös<br />
vaikutuksensa kristillisen opin kehitykseen. Kirkkoisät harjoittivat apologiaa<br />
eli kristinuskon puolustamista harhaoppe<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kristinuskon vastustajia<br />
vastaan. Harhaoppien paineessa vähitellen syntyi kristillinen teologia.<br />
Teologia tarkoittaa oppia Jumalasta, eli kristillisen opin <strong>ja</strong> uskon johdonmukaista<br />
esitystä. Teologisen a<strong>ja</strong>ttelun alkuvaiheessa pohdittiin erityisesti<br />
Jumalan olemusta <strong>ja</strong> kolminaisuusoppia.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Kirkkoisät<br />
Johtaviin asemiin nousseista teologeista <strong>ja</strong> hallintomiehistä osaa kutsutaan<br />
kirkkoisiksi. He olivat apostolisen a<strong>ja</strong>n jälkeisiä kirkon johtajia. Heidän<br />
työnsä tuloksena muotoutuivat kristinuskon opin oleellisimmat mutta samalla<br />
ongelmallisimmat kohdat, kuten kysymykset Raamatun arvovallasta,<br />
Pyhästä Kolminaisuudesta, Kristuksen olemuksesta <strong>ja</strong> ihmisen pelastumisesta.<br />
Päätökset niistä tehtiin kirkolliskokouksissa.<br />
Ensimmäisenä kirkkoisänä pidetään Polykarposta, joka oli Smyrnan piispa<br />
<strong>ja</strong> kuoli marttyyrina 100-luvun lopulla. Lännen suuria kirkkoisiä olivat<br />
Poitiersin Hilarius, Milanon Ambrosius, Hippon Augustinus <strong>ja</strong> paavi<br />
Gregorius Suuri. Idän kirkkoisistä tärkeimpiä olivat Polykarpoksen lisäksi<br />
Aleksandrian Athanasios, Kesarean Basileios Suuri sekä Konstantinopolin<br />
Gregorius Nazianzolainen, Gregorius Nyssalainen <strong>ja</strong> Johannes<br />
Khrysostomos.<br />
Apologeetat<br />
Apologeetat pyrkivät välittämään kristinuskon sanoman sivistyneille aikalaisilleen<br />
kreikkalaisen filosofian käsitteillä <strong>ja</strong> kielellä. Toisaalta he myös<br />
puolustivat kristinuskoa vääriä syytöksiä vastaan (apologia, kreik. = puolustus,<br />
puolustuspuhe). Apologeetat pyrkivät todistamaan kristinuskon<br />
oikeaksi <strong>ja</strong> muut uskonnot vääriksi. Apologeettojen a<strong>ja</strong>ttelutapa oli korostetusti<br />
filosofinen <strong>ja</strong> heidän tavoitteensa oli löytää älyllinen perustelu<br />
kristinuskolle.<br />
Apologeettojen oli helppo hyökätä kreikkalaista monijumalaista jumaltarustoa<br />
vastaan. Myös kreikkalaiset ei-kristityt filosofit olivat usein arvostelleet<br />
Olympos-vuoren jumalia (Zeus, Hera, Ares, Afrodite...) <strong>ja</strong> heidän<br />
moraalitonta elämäänsä. Jumalien paljous nähtiin naurettavaksi samoin<br />
kuin heidän palvontamenonsa (esim. uhraaminen <strong>ja</strong> itsensä vahingoittaminen).<br />
Samoin apologeetat arvostelivat aikansa moraalittomuutta kuten<br />
gladiaattoritaistelu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> orgioita.<br />
Apologetiikkaa on jo Uudessa testamentissa, mm. Paavalin puhe<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Areiopagilla (Ap.t. 17:22–31) <strong>ja</strong> Paavalin kritiikki monijumalaisuutta vastaan<br />
(Room. 1:18–32). Toinen Pietarin kirje sisältää puolustautumista sekä<br />
juutalaista että pakanallista kritiikkiä, pilkkaajia <strong>ja</strong> vääriä opettajia vastaan.<br />
UT:n tekstit toimivat malleina myöhemmälle apologetiikalle.<br />
Justinos Marttyyri (n. 100–163) on eräs tunnetuimmista apologeetoista.<br />
Hän opiskeli eri filosofikouluissa. Eräänä päivänä tämä nuorukainen kohtasi<br />
vanhan miehen, joka kertoi hänelle Jeesuksesta osoittaen, että Jeesus<br />
oli Vanhan testamentin ennustusten täyttymys. Samalla Justinos oivalsi,<br />
että kristinusko on ensisi<strong>ja</strong>isesti ”tosi filosofia”. Apologia-nimisissä kirjoituksissaan<br />
Justinos koetti todistaa ei-kristityille, että kristityt ovat kunnon<br />
ihmisiä <strong>ja</strong> protestoi sitä vastaan, että heitä vainotaan. Filosofisissa väittelyissä<br />
Justinos menestyi, mutta jotkut kantelivat hänestä viranomaisille <strong>ja</strong><br />
Justinos surmattiin kristittyjen vainoissa.<br />
Gnostilaisuus<br />
Sana ”gnostilaisuus” on johdettu kreikan sanasta ”gnosis”, joka tarkoittaa tietoa.<br />
Gnostilaista a<strong>ja</strong>ttelua esiintyi kirkon piirissä n.100–300 jKr. Tutki<strong>ja</strong>t ovat erimielisiä siitä,<br />
oliko gnostilaisuus vain yksi varhainen kristinuskon muoto, vai oliko sitä olemassa myös<br />
ilman kristillistä viitekehystä. Kirkkoisät torjuivat gnostilaisuuden harhaoppina, joten sen<br />
asema heikkeni vähitellen. Katolinen kristinusko saavutti yhä vankemman <strong>ja</strong>lansi<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong><br />
lopulta kohosi pääuskonnoksi Rooman valtakunnassa 300-luvulla jKr.<br />
Gnostilaisuudessa ”tiedolla” ei tarkoiteta mitä tahansa tietämistä, vaan sanalla on uskonnollinen<br />
sisältö. Ihmisen tulee tietää oma jumalallinen alkuperänsä. Tämä tieto pelastaa<br />
ihmisen. Gnostilaisessa kristillisyydessä tietoa ei pidetty välttämättä uskon kilpaili<strong>ja</strong>na,<br />
vaan vapauttavan jumalalisen tiedon a<strong>ja</strong>teltiin täydentävän <strong>ja</strong> syventävän kristillistä<br />
uskoa. ”Tietävät” eli gnostilaiset kristityt a<strong>ja</strong>ttelivat olevansa parempia <strong>ja</strong> korkeammalla<br />
tasolla kuin tavalliset kristityt.<br />
Gnostilainen näkemys maailmasta oli jyrkän kaksi<strong>ja</strong>koinen. Aine <strong>ja</strong> koko luotu maailma<br />
on epätäydellinen <strong>ja</strong> paha. Maailmaa ei luonut korkein jumala, vaan luo<strong>ja</strong>jumala eli demiurgi<br />
(kr. demiurgos, ”käsityöläinen”). Luo<strong>ja</strong>jumala loi maailman tuntematta korkeinta<br />
Jumalaa. Tämän vuoksi aine on tietoa (henkeä) alemmalla tasolla.<br />
Ihmisen ruumis on vankila, josta sielu pyrkii takaisin hengen maailmaan. Pelastus on<br />
henkistymistä, joka tapahtuu salaisen tiedon avulla. Ihmisen sielu nousee askel askeleelta<br />
ylempiin maailmoihin <strong>ja</strong> lopulta vapautuu aineen <strong>ja</strong> jälleensyntymän kahleista.<br />
Gnostilaisuuden mukaan Jeesus toi salaista jumalallista tietoa eli gnosista maailmaan.<br />
Jeesuksen elämällä, kärsimisellä <strong>ja</strong> kuolemalla ei ollut suurta merkitystä. Tärkeää oli<br />
hänen opetuksensa <strong>ja</strong> erityisesti hänen tuomansa salainen tieto. Monet gnostilaiset teologit<br />
a<strong>ja</strong>ttelivat, ettei Jeesus ollut todellinen ihminen, vaan hengen ilmentymä, joka oli<br />
omaksunut ihmishahmon vain voidakseen julistaa sanomaansa ihmisille. Jeesusta ei<br />
heidän uskonsa mukaan ollut lähettänyt Vanhan Testamentin Jumala, Jahve, joka oli tämän<br />
pahan maailman luo<strong>ja</strong>, vaan oikea, ylin Jumala.<br />
Gnostilaisuus ei ollut yhtenäinen suuntaus. Sen koulukunnista tunnetaan parhaiten<br />
valentinolainen kristillisyys <strong>ja</strong> setiläinen gnostilaisuus. Valentinolainen kristillisyys a<strong>ja</strong>tteli<br />
edustavansa tavallista syvällisempää, ”hengellistä” kristillisyyttä. Suurin osa kristityistä<br />
kuului heidän mukaansa alempaan, ”sielullisten” kristittyjen ryhmään, joiden tarvitsi<br />
pelastumiseen sekä uskoa että hyviä teko<strong>ja</strong>. Valentinolaiset osallistuivat kristittyjen yhteisiin<br />
jumalanpalveluksiin.<br />
Setiläinen gnostilaisuus tunnetaan värikkäistä legendoistaan. Setiläisten mukaan luo<strong>ja</strong>jumala<br />
on demoninen hahmo <strong>ja</strong> ihmisten vihollinen. Seksuaalisen himon riivaamana se<br />
raiskaa Eevan <strong>ja</strong> saa itselleen kaksi lasta, Kainin <strong>ja</strong> Aabelin. Vasta heidän jälkeensä syntynyt<br />
Set on Aadamin oma poika, joka on jumalallisen tiedon välittäjä ihmiskunnalle.<br />
Joidenkin gnostilaislahkojen palvontamenoihin liittyi seksuaaliriittejä, mutta yleensä<br />
gnostilaisuus oli askeesia korostava suuntaus, jossa opetettiin pidättymistä sukupuolielämästä<br />
<strong>ja</strong> lasten hankkimisesta. Lapsien saamista pidettiin pahana siksi, että kiintymyksen<br />
myötä sielu sitoutui tiukemmin aineellisuuden kahleisiin <strong>ja</strong> täten jälleensyntymiseen.<br />
384 | KRISTILLISTEN KIRKKOJEN HISTORIA
Kristittyjen vainot<br />
Kristittyjä ei erityisesti vainottu Rooman valtakunnassa a<strong>ja</strong>nlaskun alussa.<br />
Paikallisia vaino<strong>ja</strong> ilmeni, mutta niiden syyt eivät olleet ensisi<strong>ja</strong>isesti<br />
uskonnollisia. Satunnaisten vainojen aiheena saattoi olla syntipukin löytäminen<br />
onnettomuuksille tai kulkutaudeille. Esimerkiksi vuonna 64 jKr.<br />
Rooman palon jälkeisen vainon syynä oli luultavasti se, että keisari Nero<br />
syytti kristittyjä palosta, jota on väitetty hänen itsensä sytyttämäksi. Myös<br />
syyte keisarikultin laiminlyömisestä, joka oli tavallinen syy vainoamiseen<br />
90-luvulta alkaen, oli ensisi<strong>ja</strong>isesti poliittinen. Keisarin henki (genius) oli<br />
ylin valtakunnan suojelushengistä. Palvonnasta kieltäytyminen oli rinnastettavissa<br />
maanpetokseen.<br />
Vasta 200-luvun yleisten vainojen aikaan vedottiin suoraan <strong>uskonto</strong>on.<br />
Keisarit Decius, Valerianus <strong>ja</strong> Diocletianus halusivat palauttaa vanhan<br />
roomalaisen uskonnon eheyttämään sisäisesti sortuvaa valtakuntaa.<br />
Vainoissa poltettiin kristittyjen pyhiä kirjo<strong>ja</strong>,<br />
rajoitettiin oikeuksia valtion virkoihin, vangittiin<br />
<strong>ja</strong> surmattiin kristittyjen johtajia <strong>ja</strong> viimein<br />
surmattiin myös rivikristittyjä. Vainojen<br />
aikaan kristityt järjestivät salaisia kokoontumisia<br />
muun muassa maanalaisissa hautakäytävissä<br />
eli katakombeissa.<br />
Vainojen kausi päättyi vuonna 311. Suuren<br />
tuhon <strong>ja</strong> mittaamattoman kärsimyksen ohessa<br />
vainot myös auttoivat kristinuskon leviämistä.<br />
Pakenevat perheet veivät uskonsa mukanaan<br />
valtakunnan äärialueille asti <strong>ja</strong> kristinuskon<br />
sanoma juurtui myös maaseudulle.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
marttyyrit<br />
Marttyyriksi eli veritodista<strong>ja</strong>ksi kutsutaan<br />
henkilöä, joka oli kuollut vainoissa uskonsa<br />
takia. Kirkko teki marttyyreistä pyhimyksiä,<br />
joita muisteltiin heidän kuolinpäivinään.<br />
Marttyyrikalenterista kehittyi nykyisinkin<br />
käytössä oleva nimipäiväkalenterimme.<br />
Veritodistajien uskottiin pääsevän varmas-<br />
Keisari Diocletianus hallitsi Roomaa vuosina 284–305.<br />
Hän vakautti valtakunnan olo<strong>ja</strong>, uudisti verotusta <strong>ja</strong><br />
vahvisti armei<strong>ja</strong>a. Hän myös piti arvossa perinteistä<br />
roomalaista <strong>uskonto</strong>a. Vuonna 299 keisari sääti lake<strong>ja</strong>,<br />
jotka pakottivat kristityt pois valtion viroista. Vuonna<br />
304 säädetty laki pakotti kristityt uhraamaan roomalaisille<br />
jumalille. Ne, jotka kieltäytyivät tästä, vangittiin,<br />
<strong>ja</strong> monia kristittyjä kidutettiin <strong>ja</strong> surmattiin.<br />
ti suoraan taivaaseen (Ilm.7:14). Tämä johti joskus jopa marttyyriuden etsimiseen.<br />
Stefanus oli ensimmäinen kristitty marttyyri. Hän oli Jerusalemin alkuseurakunnan<br />
diakoni, joka kivitettiin kuoliaaksi vainon aikana (Ap.t.7:54–<br />
60). Stefanuksen muistoksi vietetään tapaninpäivää. Eräs kuuluisa marttyyri<br />
oli Pyhä Laurentinus. Hänen tunnusmerkkejään ovat kir<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> halsteri.<br />
Laurentinus oli diakoni, joka määrättiin tuomaan kristittyjen vainojen yhteydessä<br />
kirkon varat viranomaisille. Laurentinus toi sinne Rooman köyhiä<br />
ihmisiä <strong>ja</strong> sanoi heitä kirkon aarteeksi. Laurentinus paahdettiin hil<strong>ja</strong>isella<br />
tulella kuoliaaksi vuonna 258. Suomessa on useita keskiaikaisia Pyhälle<br />
Laurille (Laurentinuksen suomenkielinen vastine) omistettu<strong>ja</strong> kirkko<strong>ja</strong>.<br />
Marttyyreistä tuli seurakuntalaisten esikuvia, joiden elämää <strong>ja</strong> kuolemaa<br />
uskonsa vuoksi ihailtiin <strong>ja</strong> palvottiin. Tämä oli alku pyhimyskulttuurille.<br />
Marttyyreiltä pyydettiin apua moniin erilaisiin vaivoihin. Pyhä Erasmus oli<br />
alun perin merimiesten suojeluspyhimys, joka esitettiin kuvissa ankkuriköysi<br />
<strong>ja</strong> köysikela vierellään. Pyhimyksien tunnuksina olivat usein heidän<br />
surmaamistapaansa liittyvät esineet <strong>ja</strong> asiat. Sisämaan asukkaat, jotka eivät<br />
tunteneet ankkuria <strong>ja</strong> sen käyttöä, uskoivat, että kuvassa marttyyrikuoleman<br />
kärsineen Erasmuksen suolia kelattiin vyyhdelle. Sen johdosta<br />
Erasmuksesta tuli myös suolikouristusten <strong>ja</strong> vatsavaivojen paranta<strong>ja</strong>.<br />
Pyhä Sebastian oli Rooman keisarin henkivartiokaartin upseeri, joka pal<strong>ja</strong>stui<br />
kristityksi. Hänet surmattiin 200-luvun lopulla ampumalla häneen<br />
nuolia jousella. Koska yleisen käsityksen mukaan ruttotaudit – tuolloin<br />
kaikki äkilliset <strong>ja</strong> vakavat kulkutaudit – saivat alkunsa paholaisen ampumista<br />
ruttonuolista, tuli Sebastianista ruttoon sairastuneiden autta<strong>ja</strong>.<br />
Toisaalta hänestä tuli myös jousimiesten suojeli<strong>ja</strong>.<br />
Colosseum oli eräs<br />
kristittyjen vainojen<br />
näyttämöistä.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
| 385
Keisari Konstantinus Suuri<br />
Rooman tuleva keisari Konstantinus hallitsi Galliaa, Britanniaa <strong>ja</strong> Espan<strong>ja</strong>a.<br />
Hän voitti vuonna 312 Rooman kaupungin ulkopuolella Milvian sillan<br />
taistelussa ylivoimaisen vastusta<strong>ja</strong>n, Italiaa hallitsevan Maxentiuksen.<br />
Sen jälkeen lähti liikkeelle huhu, että juuri kristittyjen Jumala oli auttanut<br />
Konstantinuksen voittoon. Legendan mukaan Konstantinus oli nähnyt<br />
ennen taistelua taivaalla ristin tai Kristus-monogrammin <strong>ja</strong> sanat: ”Tässä<br />
merkissä olet voittava”. Konstantinus antoi määräyksen, että jokaisen sotilaan<br />
kilpeen tuli maalata risti. Voittoisan taistelun jälkeen Kristus-monogrammi<br />
<strong>ja</strong> muut kristilliset symbolit ilmestyivät Konstantinuksen sotalippuihin<br />
<strong>ja</strong> rahoihin.<br />
Vuonna 313 Konstantinus antoi hallitsi<strong>ja</strong>kumppaninsa kanssa Milanossa<br />
julistuksen, jossa kristityille taattiin uskonnonvapaus. Kun Konstantinus<br />
vuonna 324 oli noussut koko valtakunnan hallitsi<strong>ja</strong>ksi, kristinusko pääsi<br />
suosituimmuusasemaan <strong>ja</strong> kirkko kehittyi Rooman valtakunnankirkoksi.<br />
Keisari Konstantinus loi perustan kirkon <strong>ja</strong> valtion yhteydelle <strong>ja</strong> edisti<br />
kristinuskon asiaa. Konstantinuksen myönteinen asenne kristinuskoa kohtaan<br />
johtui siitä, että hän ymmärsi kristittyjen kanssa tehdyn yhteistyön<br />
olevan valtion etu. Koska kristinuskoa ei voitu tuhota sen nauttiman suuren<br />
kansansuosion vuoksi, oli järkevää liittoutua sen kanssa. Konstantinus<br />
Suuri otti kasteen <strong>ja</strong> liittyi kirkkoon vasta kuolinvuoteellaan v. 337.<br />
Keisari Konstantinus suosi kristinuskoa monin tavoin:<br />
1. Hän antoi rahaa kirkkojen kor<strong>ja</strong>uksiin<br />
<strong>ja</strong> rakentamiseen.<br />
2. Sunnuntai (Kristuksen ylösnousemisen<br />
päivä) tuli yleiseksi<br />
lepopäiväksi.<br />
3. Kirkko sai samanlaiset etuoikeudet<br />
kuin muutkin uskonnot.<br />
4. Kristinuskon papit vapautettiin<br />
veroista, kuten muidenkin<br />
<strong>uskonto</strong>jen papit.<br />
5. Kristinuskon vaikutuksesta<br />
Rooman lainsäädäntö muuttui<br />
inhimillisemmäksi.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Lähi-idän <strong>ja</strong> Afrikan kirkot syntyvät<br />
Syyrian provinssi oli Rooman valtakunnan tärkeä vil<strong>ja</strong>-aitta. Roomalaisten suurtilojen<br />
isännät <strong>ja</strong> or<strong>ja</strong>t olivat alueen ensimmäisiä käännynnäisiä. Kristinusko levisi myös<br />
Pohjois-Afrikkaan ensimmäisinä vuosisatoina. Karthagon seudusta tuli Pohjois-Afrikan<br />
kristinuskon keskus 200–300 -luvuilla. Niilin alueelta Abessinian niemimaalle (Egypti,<br />
Etiopia) asti vaikutti vahvasti koptikristillisyys jo vuoteen 200 mennessä. Asutuksen<br />
väheneminen aavikoitumisen vuoksi <strong>ja</strong> islamin nousu 600-luvulla pienensivät kristinuskon<br />
merkitystä näillä alueilla.<br />
Kastetunnustukset<br />
Kastetunnustuksen lyhin versio voidaan tiivistää apostolien käyttämään muotoon:<br />
Jeesus Kristus on Herra. Uudessa testamentissakin esiintyvä lauselma tarkoittaa, että<br />
kristinuskoon siirtyvä uskoo Jeesuksen olevan myös ylösnoussut Kristus <strong>ja</strong> pitää häntä<br />
omana Herranaan. Kolmesta ekumeenisesta uskontunnustuksesta lyhin on ns. apostolinen<br />
tunnustus (”Minä uskon Jumalaan Isään Kaikkivaltiaaseen...”). Se oli alkukirkon<br />
kastetunnustus. Nikean tunnustus me-muotoineen on uskovan seurakunnan tunnustus<br />
jumalanpalveluselämässä. Athanasioksen tunnustus (”Kuka ikinä tahtoo autuaaksi<br />
tulla...”) on harhaoppe<strong>ja</strong> eli heresioita vastaan taistelevan seurakunnan esitys uskostaan.<br />
Se on saanut nimensä kirkkoisä Athanasiokselta, joka korosti pelastuksen olevan<br />
Jumalan armoteko.<br />
Varhaiset kristilliset symbolit<br />
Yksi varhaisimpia salamerkkejä oli yksinkertainen kalan kuva. Se oli helppo piirtää<br />
hiekkaan tai raapaista kivenpalaseen. Kala on kreikaksi Ikthys. Näistä kir<strong>ja</strong>imista voidaan<br />
lukea uskontunnustus, suomeksi ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahta<strong>ja</strong>”.<br />
Myös monet muut vertauskuvat vakiintuivat jo alkukirkon aikana. Näitä olivat esim.<br />
paimen (=Jeesus), karitsa <strong>ja</strong> lippu (=ylösnoussut Kristus), viiniköynnös (=seurakunta)<br />
<strong>ja</strong> erilaiset ristikuviot. Krusifiksi, jossa on ristiinnaulittu hahmo, viittaa pitkäper<strong>ja</strong>ntaihin<br />
<strong>ja</strong> kärsimykseen, kun taas pal<strong>ja</strong>s risti viestii sanomaa ylösnousemuksesta.<br />
Symbole<strong>ja</strong> käytettiin kristillisen opin opetuksen välineenä.<br />
Rooman valtakunan ra<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> kristinuskon levinneisyys<br />
vuosina 100 <strong>ja</strong> 300 jKr.<br />
386 | KRISTILLISTEN KIRKKOJEN HISTORIA
Kristillisen opin kehitys<br />
Kristinuskon oppi muotoutui a<strong>ja</strong>nlaskumme ensimmäisten vuosisatojen<br />
kuluessa. Keskeisessä roolissa olivat seurakuntien johta<strong>ja</strong>t, piispat <strong>ja</strong> kirkkoisät.<br />
Päätökset tehtiin pitkällisten keskustelujen tuloksena kirkolliskokouksissa<br />
eli konsiileissa. Katoliset, ortodoksit <strong>ja</strong> protestantit tunnustavat<br />
edelleen seitsemän ns. ekumeenisen kirkolliskokouksen merkityksen.<br />
Niissä määriteltiin niin sitovasti kristinuskon opilliset perusasiat, että<br />
kirkkokuntien keskeiset opinkohdat perustuvat yhä konsiilien päätöksiin.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Opillisia kiisto<strong>ja</strong><br />
Kristinuskon alkutaivalta leimasi monimuotoisuus. Ensimmäinen selkeä<br />
<strong>ja</strong>ko perustui siihen, kuinka sitovina pidettiin Vanhan testamentin kielto<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> käskyjä. Jerusalemin juutalaiskristityt pitivät uutta <strong>uskonto</strong>a juutalaisuuden<br />
<strong>ja</strong>tkumona. Mooseksen lain määräykset koskivat myös heitä ympärileikkauksineen<br />
kaikkineen. Toista näkökantaa edusti hellenistikristillisyys<br />
Paavalin johdolla. Heidän mielestään juutalaisuus ei ollut välttämätön<br />
edellytys kristinuskolle. Kuka tahansa saattoi kääntyä kristityksi riippumatta<br />
taustastaan. Hellenistikristittyjen kanta voitti apostolien kokouksessa<br />
Jerusalemissa vuonna 48 jKr. Tällöin luotiin edellytykset kristinuskon leviämiselle<br />
juutalaisuuden ulkopuolelle.<br />
Mitä laajemmalle <strong>ja</strong> mitä menestyksekkäämmin lähetystyötä tehtiin ensimmäisten<br />
vuosisatojen aikana, sitä erilaisemmista taustoista käsin ihmiset<br />
arvioivat kristinuskon sanomaa. Koska kanonisoitua kir<strong>ja</strong>llista materiaalia<br />
kristillisen opin peruskohdista ei ollut, johtivat tulkinnat uuden uskonnon<br />
perussanomasta hyvin erilaisiin tuloksiin. Apologeetoiksi eli puolustajiksi<br />
kutsutaan sellaisia kristillisiä a<strong>ja</strong>ttelijoita, jotka yrittivät tulkita<br />
oppia uusissa olosuhteissa. Myöhäisantiikin aikaan kreikkalaisen filosofian<br />
käsitteet <strong>ja</strong> tapa ilmaista a<strong>ja</strong>tuksia oli aivan toisenlainen kuin juutalaisessa<br />
perinteessä. Jotta kristinusko voitiin esittää uskottavasti kreikkalaisessa<br />
maailmassa, oli tunnettava filosofian termit <strong>ja</strong> käsitteet. Kristinuskon opin<br />
määrittely kehittyi <strong>ja</strong> terävöityi kreikkalaisen filosofian asettamien haasteiden<br />
ansiosta.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
harhaopit<br />
Harhaopiksi eli heresiaksi sanotaan sellaista kristillisen opin tulkintaa, joka<br />
on hylätty suurissa kirkolliskokouksissa (konsiileissa) vuosina 325–787 kirkon<br />
itäisen <strong>ja</strong> läntisen haaran yhteisellä päätöksellä. Kuuluisimpia näistä<br />
harhaopeista ovat mm. gnostilaisuus, montanolaisuus, novationalaisuus,<br />
ebionilaisuus <strong>ja</strong> Areioksen opetukset. Kaikki niistä kokivat itse olevansa<br />
Kristuksen seuraajia, mutta erilaiset opilliset korostukset olivat enemmistön<br />
mukaan mahdottomia. Oppikeskustelujen tueksi tehtiin alustavia määrittelyjä<br />
oikeasta opista, <strong>ja</strong> ne muokattiin sitten tarkoiksi uskontunnustuksiksi,<br />
jotka hyväksyttiin myöhemmin kirkolliskokouksissa.<br />
Gnostilaisuudessa korostettiin ihmisen kaksi<strong>ja</strong>koisuutta, dualismia.<br />
Ihmisessä on sielu (henki) <strong>ja</strong> ruumis (materia), <strong>ja</strong> sielu on ruumista tärkeämpi.<br />
Sielun on pyrittävä irti ruumiin kahleista. Se onnistuu vain erityisen<br />
tiedon (gnosis) avulla, jonka Jeesus välitti maailmaan.<br />
Montanolaisuus oli maailmanloppua odottava <strong>ja</strong> ennustava liike. Sen<br />
kannatta<strong>ja</strong>t keskittyivät myös ottamaan tiukasti kantaa erilaisiin eettisiin<br />
kysymyksiin. Tulkinnat lähenivät moraalin si<strong>ja</strong>sta moralismia.<br />
Novationalaisten mielestä ihmisten katumus <strong>ja</strong> sen perusteella tuleva<br />
syntien anteeksianto on mahdotonta. Pelastus onnistuu vain kasteen myötä<br />
<strong>ja</strong> seurakuntaan tulee kuulua vain sellaisia ihmisiä, jotka elävät nuhteettomasti.<br />
Kirkon on oltava tahraton.<br />
Ebionit <strong>ja</strong>tkoivat juutalaiskristittyjen Jerusalemin kokouksessa tappiolle<br />
jääneellä lin<strong>ja</strong>lla. Paavali on heidän mukaansa hylännyt Mooseksen lain, <strong>ja</strong><br />
sen vuoksi hänen kirjoituksillaan ei ollut mitään merkitystä.<br />
Areioksen näkemys kolminaisuusopista poikkesi kirkon alkuaikana vakiintuneesta<br />
opista. Hänen mukaansa Isä <strong>ja</strong> Poika eivät voi olla samaa olemusta.<br />
Ristiinnaulitsemisen yhteydessä Poika kärsi, mikä ei ole mahdollista<br />
Jumalalle. Niinpä kun Jumala on luonut kaiken elollisen, Hän on luonut<br />
myös Po<strong>ja</strong>n, joka ei ole Jumala. Areiolaisuuteen otettiin kantaa useissa<br />
konsiileissa, <strong>ja</strong> lopulta Areios kannattajineen erotettiin kirkosta.<br />
Kaanon <strong>ja</strong> traditio<br />
300-luvun loppupuolella kristinusko tuli ainoaksi viralliseksi uskonnoksi<br />
Rooman valtakunnassa. Kirkolla oli entistä paremmat edellytykset huolehtia<br />
oikeasta opista <strong>ja</strong> yrittää kitkeä harhaoppe<strong>ja</strong> pois. Käytännössä oppikysymysten<br />
auktoriteeteiksi kohosivat kirkkoisät, joita oli sekä kreikkalaisella<br />
(Athanasios, Basileios) että latinalaisella (Ambrosius, Augustinus)<br />
kielialueella. Oikean opin perusteluina käytettiin Raamatun kaanonia,<br />
kirkon traditiota <strong>ja</strong> apostolista seuraantoa, joka oli <strong>ja</strong>tkunut alusta asti.<br />
Lisäpontta pyrkimyksille antoi se, että harhaoppisiksi leimattujen voitiin<br />
nyt sanoa olevan myös valtion vihollisia. Kristinuskon nimissä käytettiin<br />
voimakeino<strong>ja</strong> oikean opin puolustamiseksi.<br />
Ensimmäisten kristittyjen käyttämistä kastetunnustuksista, kuten<br />
”Jeesus on Herra” (Fil.2:11), on pitkä matka kirkolliskokousten päättämiin<br />
uskontunnustuksiin. Niissä yritettiin mahdollisimman tarkasti <strong>ja</strong> yksiselitteisesti<br />
määritellä kristinuskon oppi <strong>ja</strong> erottaa harhaopit oikeasta.<br />
Edelleen kristilliset kirkot käyttävät neljän ensimmäisen vuosisadan aikana<br />
tehtyjä yhteenveto<strong>ja</strong>, jotka ovat Apostolinen, Nikean-Konstantinopolin <strong>ja</strong><br />
Athanasioksen uskontunnustukset.<br />
Apostolinen uskontunnustus<br />
Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäinen kappale (Martti Lutherin nimitti Isossa<br />
Katekismuksessaan uskontunnustuksen kappaleita kolmeksi pääuskonkohdaksi) määrittää<br />
Isän persoonan seuraavasti (ensimmäinen uskonkappale): “ Minä uskon<br />
Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen taivaan <strong>ja</strong> maan Luo<strong>ja</strong>an.”<br />
Toisessa kappaleessa puhutaan Po<strong>ja</strong>sta: “Minä uskon Jeesukseen Kristukseen,<br />
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi<br />
Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli <strong>ja</strong> haudattiin,<br />
astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivästä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu<br />
Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella <strong>ja</strong> on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä<br />
<strong>ja</strong> kuolleita,”<br />
Lopuksi kolmas kappale määrittelee Pyhän Hengen seuraavasti:” <strong>ja</strong> Pyhään<br />
Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,<br />
ruumiin ylösnousemisen <strong>ja</strong> iankaikkisen elämän.”<br />
| 387
NÄKÖKULMIA KULTTUURIN MÄÄRITTELYYN<br />
KULTTUURIEN KEHITYS HEIMOYHTEISÖISTÄ<br />
SIVILISAATIOIKSI<br />
Ihmisyhteisöt elivät kymmeniätuhansia vuosia heimoyhteisöinä.<br />
Näille varhaisille yhteisöille oli tyypillistä suorat sukulaissuhteet<br />
<strong>ja</strong> noin 100–150 hengen koko. Antropologi<br />
Robin Dunbar on tutkinut kädellislajien käyttäytymistä <strong>ja</strong><br />
havainnut, että apinalauman koolla <strong>ja</strong> sen jäsenten aivokuoren<br />
koon välillä on yhteys. Mitä enemmän jäseniä laumaan<br />
kuului, sen laajempi oli isoaivojen kuorikerros. Dunbarin<br />
mukaan sosiaalisilla apinoilla aivojen kehitys on yhteydessä<br />
sosiaalisten suhteiden ratkaisemiseen.<br />
Ihmislajin aivot ovat kehittyneet toimimaan tehokkaasti<br />
enintään 150 yksilön ryhmässä. Niin sanottu Dunbarin luku<br />
150 kuvaakin suurinta mahdollista ihmisjoukkoa, jonka ihminen<br />
kykenee käsittämään niin sanottuna luonnollisena<br />
yhteisönä. Kun yhteisön koko ylittää tämän lukumäärän,<br />
ihmisten väliset suhteet eivät enää perustu henkilökohtaiseen<br />
tunte miseen <strong>ja</strong> yhteisö tarvitsee muodollisia sääntöjä<br />
<strong>ja</strong> norme<strong>ja</strong>. Tämän ihmisyhteisöjen luonnollisen koon ra<strong>ja</strong>n<br />
on havaittu toteutuvan edelleen monissa nykyihmisen verkostoissa.<br />
Neoliittisena aikakautena noin 10 000 vuotta sitten ihminen<br />
asettui pysyviin asutuksiin viljelemään maata <strong>ja</strong> hoitamaan<br />
kar<strong>ja</strong>a. Yhteiskuntien kehitys alkoi, kun pysyvän asutuksen<br />
myötä syntyi asutuskeskuksia, joiden asukasmäärät<br />
alkoivat kasvaa. Varhaiset korkeakulttuurit eli sivilisaatiot<br />
syntyivät jokilaaksoihin, joissa voitiin kastelukanavien<br />
ansiosta viljellä maata. Tämä mahdollisti suurien ihmismäärien<br />
ruokki misen.<br />
Sivilisaatiot ovat historian aikana rappeutuneet <strong>ja</strong> heikentyneet<br />
pitkän prosessin myötä tai tuhoutuneet äkillisesti.<br />
Yhdysvaltalainen antropologi Joseph Tainter on esittänyt<br />
teoksessaan The Collapse of Complex Societies<br />
(1988) ihmisyhteisön olevan luonteeltaan ongelmaratkaisuyksikkö.<br />
Kun sivilisaatiot kohtaavat ongelmia, kuten väestön<br />
liikakasvua, taute<strong>ja</strong>, ravinnontuotannon haasteita, ympäristön<br />
saastumista tai ulkoisia uhkia, ne rakentavat uusia<br />
hallinnon <strong>ja</strong> sääntelyn muoto<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> tämän myötä sivilisaatiosta<br />
tulee entistä monimutkaisempi.<br />
Monimutkaisuuden vuoksi sivilisaatioiden ylläpito vaatii<br />
entistä enemmän työtä, <strong>ja</strong> niiden täytyy sijoittaa suurempi<br />
osa työvoimasta hallintoon <strong>ja</strong> erilaisten töiden johtamiseen<br />
kuin yksinkertaisissa yhteiskunnissa. Suuri osa niiden väestöstä<br />
ei enää työskentele ravinnontuotannon parissa,<br />
kuten varhaisissa heimoyhteisöissä, vaan ihmisten sosiaaliset<br />
roolit erilaistuvat heidän toimiessa hyvin erilaisissa<br />
tehtävissä. Niin kauan kuin yhteiskunta pystyy turvaamaan<br />
kansalaistensa perustarpeet, se voi välttää epävakauden<br />
<strong>ja</strong> monimutkaistua edelleen. Sivilisaation romahdus johtuu<br />
Tainterin mukaan sivilisaatioiden kehittymisestä niin monimutkaisiksi,<br />
että ne eivät enää toimi tarkoituksenmukaisesti.<br />
KULTTUURIEVOLUUTIO ETENEE KIIHTYVÄLLÄ VAUHDILLA<br />
Biologisella evoluutiolla tarkoitetaan elämän eri muotojen<br />
kehitystä. Geneettisesti ihmislaji ei ole juurikaan muuttunut<br />
pitkään aikaan, <strong>ja</strong> ihmisaivojen arvioidaan pysyneen kauan<br />
varsin samanlaisina. Kulttuurievoluutio tarkoittaa ei-biologista<br />
kehitystä, joka on muokannut ihmisten toiminta- <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>ttelutapo<strong>ja</strong>.<br />
Kulttuurit kehittyvät, kun ihmiset oppivat uudenlaisia<br />
taito<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> keksivät uusia ongelmanratkaisutapo<strong>ja</strong>.<br />
Kulttuurievoluutio perustuu ihmisen kykyyn oppia <strong>ja</strong> siirtää<br />
perinteitä tehokkaasti kielen avulla. Kivikaudella teknologinen<br />
<strong>ja</strong> yhteiskunnallinen kehitys oli hidasta. Pieninä eristyneinä<br />
ryhminä elävät ihmiset olivat vain vähän vuorovaikutuksessa<br />
toisten ihmispopulaatioiden kanssa. Kulttuurievoluutio kiihtyi<br />
kir<strong>ja</strong>painotaidon keksimisen myötä 1400-luvulla. Se mahdollisti<br />
informaation säilömisen <strong>ja</strong> levittämisen muuttumattomana,<br />
tieto oli nopeasti <strong>ja</strong> halvalla levitettävissä <strong>ja</strong> jokainen lukutaitoinen<br />
saattoi oppia toisten kokemuksista. Kir<strong>ja</strong>painotaitoa<br />
seurasi 1500- <strong>ja</strong> varsinkin 1600-luvulla tieteen vallankumous.<br />
Kulttuurievoluution ansiosta jokainen sukupolvi voi <strong>ja</strong>tkaa<br />
kulttuurin kehittämistä aiempien sukupolvien saavuttaman<br />
tietämyksen poh<strong>ja</strong>lta.<br />
Kulttuurievoluution vauhti kiihtyy yhä, sillä modernit viestintäteknologiset<br />
välineet, erityisesti internet, mahdollistavat<br />
tietojen nopean leviämisen. Ra<strong>ja</strong>ton määrä ihmisiä voi olla<br />
keskenään vuorovaikutuksessa <strong>ja</strong> oppia toisiltaan esimerkiksi<br />
Wikipedian, avoimien massakurssien (Mooc), avoimen opetuksen,<br />
käännösteknologian, hakukoneiden <strong>ja</strong> ilmaisten sovellusten<br />
myötä. Näin tietämyksen kasvu <strong>ja</strong> uusien teknisten<br />
<strong>ja</strong> sosiaalisten keksintöjen määrä kasvaa entisestään.<br />
KULTTUURISET IDEAT LEVIÄVÄT MEEMIEN AVULLA<br />
Elämän biologiset rakenteet kopioituvat geenien avulla, <strong>ja</strong><br />
elinvoimaisimmat elämän ilmiöt jäävät eloon. Evolutiivisesta<br />
näkökulmasta myös kulttuuriset rakenteet leviävät <strong>ja</strong> tuottavat<br />
kopioita itsestään samalla tavalla kuin biologiset rakenteet<br />
tekevät geenien avulla.<br />
Geenien tapaisiksi kulttuurisiksi <strong>ja</strong> viestinnällisiksi kopioitujiksi<br />
eli replikaattoreiksi on esitetty meemejä, joilla<br />
tarkoitetaan jäljittelyn avulla leviäviä kulttuuripiirteitä tai<br />
ideoita. Tällaisia ovat esimerkiksi tavat, uskomukset,<br />
käyttäytyminen <strong>ja</strong> muoti. Susan Blackmoren vuonna 1999<br />
julkaistussa teoksessa ”Meemit – kulttuurigeenit” kuvataan<br />
meemiä käyttäytymisohjeeksi, joka varastoituu aivoihin <strong>ja</strong> siirtyy<br />
eteenpäin jäljittelyn kautta. Koska ihmismielen kyky vastaanottaa<br />
ideoita on ra<strong>ja</strong>llinen, kulttuurissa leviävät meemit<br />
kilpailevat keskenään. Elinvoimaisimmat meemit leviävät tehokkaimmin<br />
eteenpäin.<br />
Meemin käsitettä on käytetty yleisesti myös inter netissä<br />
leviävien ilmiöiden eli nettimeemien kuvaamiseen. Kuten<br />
muutkin meemit, myös nettimeemit kehittyvät <strong>ja</strong> muuttuvat<br />
siirtyessään ihmiseltä toiselle.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
418 | LUKEMISTO
IHMINEN OMAKSUU KULTTUURIN<br />
SOSIALISAATIOPROSESSISSA<br />
Sosialisaatio tarkoittaa yhteisöön tai yhteiskuntaan sopeutumista.<br />
Käsitteen on esittänyt ranskalainen sosiologi<br />
Émile Durkheim (1858–1917). Hänen mukaansa sosiali saatio<br />
on tapahtumasar<strong>ja</strong>, jonka kuluessa yksilöstä tulee yhteiskunnallisesti<br />
toimintakykyinen, kun hän omaksuu ne kulttuurissa<br />
vallitsevat tiedot, taidot, toimintasäännöt, arvot <strong>ja</strong> asenteet,<br />
joista yhteisön julkinen maailma muodostuu <strong>ja</strong> jotka halutaan<br />
jättää perinnöksi seuraaville sukupolville. Sosialisaatiota<br />
edistää yhteisössä vallitsevat tavat, rituaalit <strong>ja</strong> seremoniat.<br />
Kasvatuksen tehtävänä on edistää kasvatettavan sosialisaatioprosessia<br />
eli saattaa kasvatettava yhteisön toimintakykyiseksi<br />
jäseneksi. Esimoderneissa yhteisöissä vastuu sosialisaatiosta<br />
eli kulttuurin siirtämisestä oli perheellä, suvulla <strong>ja</strong><br />
heimoyhteisöllä. Nykyisin vastuu on suurelta osin siirtynyt<br />
koululaitokselle, joka huolehtii suunnitellusti <strong>ja</strong> tavoitteellisesti<br />
kulttuurin siirtämisestä.<br />
Sosialisaatio on kulttuuria sekä uusintavaa <strong>ja</strong> että<br />
uudistavaa. Uusintamisella tarkoitetaan, että sosialisaatioprosessissa<br />
olemassa oleva kulttuuripääoma, kuten tiedot,<br />
taidot <strong>ja</strong> tavat, siirretään seuraavalle sukupolvelle. Sosialisaatiossa<br />
joudutaan tekemään <strong>ja</strong>tkuvaa valintaa, koska kaikkea<br />
kulttuurista tietoa ei ole mahdollista uusintaa seuraavalle<br />
sukupolvelle. Sosialisaation uudistava vaikutus tarkoittaa,<br />
että sosialisaatiossa ei ole ainoastaan kyse sopeutumisesta<br />
olemassa olevaan, vaan se on prosessi, jossa ihminen omalla<br />
toiminnalla luo <strong>ja</strong> muokkaa omaksumaansa kulttuuria uudenlaiseksi.<br />
Saksalainen sosiologi Norbert Elias tulkitsi eurooppalaisten<br />
käytöstapojen kehitystä keskia<strong>ja</strong>lta 1800-luvulle<br />
sivilisaatioprosessin näkökulmasta. Elias käytti tutkimuksessaan<br />
aineistona eri aikoina julkaistu<strong>ja</strong> käytös- <strong>ja</strong><br />
kasvatusoppaita.<br />
Elias oli saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyyttisesta<br />
a<strong>ja</strong>ttelusta. Freud oli esittänyt kir<strong>ja</strong>ssaan Ahdistava<br />
kulttuuri (1930), että kulttuuri pakottaa ihmiset<br />
luonnollisten viettien sääntelyyn. Tämä tuottaa onnettomuutta,<br />
joka ilmenee esimerkiksi neurooseina. Myös<br />
Elias esittää, että sivilisaatioprosessin myötä ihmisyhteisöt,<br />
etenkin eurooppalaiset, ovat kehittäneet itselleen<br />
rajoittavan käyttäytymisnormiston <strong>ja</strong> ihmisen luonnollisia<br />
tarpeita <strong>ja</strong> ruumiintoiminto<strong>ja</strong> on ryhdytty kontrolloimaan<br />
erilaisilla käyttäytymisnormeilla. Elias katsoi tapoihin<br />
liittyvien normien tiukkenemisen olevan seurausta<br />
hierarkioiden eli yhteiskunnallisten valtaerojen synnystä.<br />
Käytöstavat syntyivät yläluokan parissa, joka<br />
pyrki erottautumaan alemmista sosiaaliluokista erottamalla<br />
yksityisen <strong>ja</strong> julkisen elämänpiirin.<br />
Tapoihin liittyvien normien hallitsemisesta <strong>ja</strong> noudattamisesta<br />
tuli keino sosiaalisen aseman <strong>ja</strong> arvon osoittamiseen.<br />
Aggressiivisuus, seksuaalisuus, ruumiinerit-<br />
KULTTUURIN<br />
JÄÄVUORIMALLI<br />
Kulttuurin symbolit<br />
Käyttäytyminen<br />
Tavat<br />
Kognitiivinen prosessi<br />
Tarpeet<br />
Uskomukset<br />
Arvot<br />
TAPAKULTTUURI MUOTOUTUI SIVILISAATIOKEHITYKSESSÄ<br />
teet, piereskely, syljeskely <strong>ja</strong> elekieli tulivat tarkkailun <strong>ja</strong><br />
sääntelyn kohteiksi. Muutoksessa ei ollut kysymys ainoastaan<br />
tapojen muuttumisesta vaan yhteisöissä elävien<br />
yksilöiden itseoh<strong>ja</strong>uksen syntymisestä, kun vaatimuksena<br />
oli ihmisen kyky itsensä <strong>ja</strong>tkuvaan kontrolloitiin.<br />
Eliaksen mukaan moderni länsimainen ihminen syntyi,<br />
kun hän omaksui sosiaaliset tapanormit omaa<br />
käyttäytymistään <strong>ja</strong>tkuvasti oh<strong>ja</strong>aviksi sisäisiksi periaatteiksi.<br />
Samalla ruumiintoimintojen luokittelu sopivaan <strong>ja</strong><br />
sopimattomaan toimintaan on luonut länsimaisen ihmisen<br />
tunne-elämään häpeän kokemuksia.<br />
Eliaksen esittämä kirjoittamattomien tapasääntöjen<br />
noudattaminen on edelleen tärkeää monissa yhteyksissä.<br />
Mikäli ihminen ei hallitse ruokailutapo<strong>ja</strong>, asianmukaista<br />
pukeutumista, itkun tai naurun hillintää tai tervehtimiskulttuuria,<br />
hän on vaarassa myös nykymaailmassa<br />
tulla luokitelluksi oudoksi, sairaaksi tai humalaiseksi.<br />
1900-luvulla <strong>ja</strong> etenkin 2000-luvulla tapakulttuuri on kuitenkin<br />
monilta osin höllentynyt. Eliaksen a<strong>ja</strong>ttelun mukaan<br />
tämä voisi johtua yhteiskunnallisesta tasa-arvoistumiskehityksestä,<br />
kun yhteiskunnallisen aseman osoittamiseen<br />
ei enää ole entisenlaista tarvetta<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
| 419
KULTTUURI MIELEN OHJELMOINTINA<br />
Kulttuuri, jossa ihminen kasvaa, muovaa hänen tapaansa<br />
a<strong>ja</strong>tella <strong>ja</strong> ymmärtää maailmaa. Kulttuuri jäsentää elämän<br />
tietynlaiseksi, huomasi yksilö tätä tai ei. Kulttuurin vaikutus<br />
ihmisen mieleen on niin suuri, että siitä puhutaan jopa<br />
mielen ohjelmointina. Kulttuure<strong>ja</strong> tutkinut psykologi Geert<br />
Hofstede puhuukin kulttuurista ”kollektiivisena mielen<br />
ohjelmointina, joka erottaa yhden ryhmän tai kategorian<br />
ihmiset toisista”.<br />
Kulttuurin ohjelmoiva vaikutus näkyy ihmisen omaksumissa<br />
arvoissa, normeissa, käyttäytymisrakenteissa, uskomuksissa,<br />
maailmankuvassa <strong>ja</strong> identiteetin muotoutumisessa.<br />
Kaikki tämä omaksuttu vaikuttaa yhdessä siihen,<br />
kuinka ihmiset toimivat jokapäiväisessä elämässään, sekä<br />
käsityksiin, miksi näin on toimittava. Omassa kulttuurissa<br />
elettäessä sen erityispiirteitä ei havaita, sillä oman kulttuurin<br />
mukaiset toimintatavat toteutuvat automaattisesti.<br />
Yksilö tulee tietoiseksi oman kulttuurinsa erityispiirteistä<br />
usein vasta kohdatessaan vieraita kulttuureita.<br />
Ihminen oppii oman kulttuurinsa jo varhaislapsuudessa<br />
perintönä aiemmilta sukupolvilta. Saksalainen filosofi<br />
Hans-Georg Gadamer (1900–2002) on korostanut, että<br />
ihminen kuuluu aina johonkin perinteeseen. Ihmisen käsitykset<br />
itsestä <strong>ja</strong> maailmasta ovat rakentuneet ympäröivän<br />
kulttuuriperinteen mukaisesti, sillä se antaa kaikelle ymmärtämiselle<br />
tarvittavan kehyksen.<br />
YKSILÖ- JA YHTEISÖKESKEISET KULTTUURIT<br />
Maailmassa esiintyy monia erilaisia kulttuure<strong>ja</strong>. Ne ovat<br />
kehittyneet tietyssä ympäristössä vastaamaan kunkin yhteisön<br />
tarpeita <strong>ja</strong> palvelemaan sen sopeutumista. Eri oloissa<br />
kehittyneet kulttuurit ovat saaneet erilaisia ilmenemismuoto<strong>ja</strong>.<br />
Kulttuurien eroavaisuuksia on tutkittu paljon.<br />
Eräs kuuluisa teoria on hollantilaisen Geert Hofsteden<br />
1970-luvulla luoma teoria kulttuurien ulottuvuuksista.<br />
Hän erittelee teoriassaan kulttuure<strong>ja</strong> useiden vastinparien<br />
avulla, joista yksi on kulttuurien <strong>ja</strong>ko yksilöä korostaviin<br />
individualistisiin kulttuureihin <strong>ja</strong> yhteisöä korostaviin<br />
kollektivistisiin kulttuureihin.<br />
Länsimaat <strong>ja</strong> erityisesti Yhdysvallat edustavat individualistista<br />
kulttuuria, jossa korostetaan yksilön itsenäisyyttä<br />
sekä henkilökohtaista suoriutumista <strong>ja</strong> menestystä.<br />
Kollektivistisissa kulttuureissa yhteisöön sopeutuminen<br />
nähdään tärkeimpänä arvona, <strong>ja</strong> siksi sosiaalisia taito<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
hienotunteisuutta arvostetaan, mikä ilmenee kasvatuksessa<br />
<strong>ja</strong> tavoissa suhtautua temperamenttipiirteisiin. Kollektivistisessa<br />
kulttuurissa lapset kasvavat yhteisössä, joka<br />
käsitetään laajempana kuin ydinperhe. Yhteisöön kuuluminen<br />
on keskeistä, <strong>ja</strong> yhteisön kautta rakentuu myös identiteetti.<br />
Monet Aasian <strong>ja</strong> Afrikan kulttuurit ovat kollektivistisia<br />
kulttuure<strong>ja</strong>.<br />
Individualistisissa kulttuureissa lapset sosiaalistuvat<br />
ydinperheeseen, jossa heidät pyritään kasvattamaan itsenäisiksi.<br />
Tavoitteena on mahdollisimman vähäinen riippuvuus<br />
muista ihmisistä <strong>ja</strong> ryhmistä. Yksilökeskeisimpiä maita<br />
ovat Yhdysvallat, Australia, Iso-Britannia, Kanada sekä<br />
Euroopan maat.<br />
Maailman ihmisistä enemmistö sosiaalistuu yhteisökeskeiseen<br />
kulttuuriin, jossa ryhmän tai yhteisön etu menee<br />
yksilön edun edelle. Ryhmällä on tällöin enemmän valtaa<br />
yksilöön kuin mitä yksilökeskeisessä individualistisessa<br />
kulttuurissa.<br />
Ympäröivän kulttuurin varhainen sosiaalistava vaikutus ilmenee<br />
jo alle kolmen kuukauden ikäisten vauvojen kohdalla.<br />
Yhdysvalloissa tyttö-vauvojen on todettu olevan huomattavasti<br />
poikavauvo<strong>ja</strong> äänekkäämpiä, kun taas Japanissa tilanne<br />
on päinvastainen. Erot syntyvät todennäköisesti siitä, että<br />
vauvat ehdollistuvat äidin reagointitapojen kautta kulttuurisesti<br />
hyväksyttyihin käyttäytymismalleihin.<br />
TUTKIMUKSIA JA TEORIOITA MAAILMAN<br />
JAKAUTUMISESTA ERILAISIIN KULTTUURIPIIREIHIN<br />
Laa<strong>ja</strong>ssa GLOBE-projektissa (Global Leadership and Organizational<br />
Behavior Effectiveness Research Project) yli 200<br />
tutki<strong>ja</strong>a 62:sta eri kulttuurista ympäri maailman on tutkinut<br />
kansallisia kulttuuriero<strong>ja</strong> työelämässä. Tutkimusta on tehty<br />
sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin metodein kolmessa eri<br />
vaiheessa vuosina 2004, 2007 <strong>ja</strong> 2014.<br />
Tutkimuksissa olleet 62 maata <strong>ja</strong>kautuivat kymmeneen<br />
kulttuurillisesti samankaltaiseen ryhmään: Itä-Eurooppa,<br />
Pohjoismaat, germaaninen Eurooppa, latinalainen Eurooppa,<br />
angloalueet, Ala-Saharan Afrikka, konfutselainen Aasia,<br />
Etelä-Aasia, Lähi-itä sekä Latinalainen Amerikka. Suomi<br />
kuului Ruotsin, Nor<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> Tanskan kanssa pohjoismaiseen<br />
kulttuuriryhmään. Muutama maa muodosti oman erillisen<br />
kulttuuripiirin. Näitä maita olivat Israel, Intia <strong>ja</strong> Brasilia.<br />
Harvardin yliopiston professori Samuel Huntington julkaisi<br />
vuonna 1993 Foreign Affairs -lehdessä artikkelin ”The Clash<br />
of Civilizations?”, jonka poh<strong>ja</strong>lta hän kirjoitti vuonna 1997 samaa<br />
teemaa käsittelevän kir<strong>ja</strong>n. Huntingtonin artikkeli <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong><br />
ovat arvio siitä, miten maailmanpoliittiset valtasuhteet muuttuivat<br />
niin sanotun kylmän sodan a<strong>ja</strong>n jälkeen. Silloin maailmassa<br />
oli kaksi valtaryhmittymää, Yhdysvaltojen johtama läntinen<br />
maailma <strong>ja</strong> Neuvostoliiton johtama sosialistinen itäinen<br />
valtapiiri. Näiden välillä oli kylmän sodan aikana voimakas<br />
vastakkainasettelu.<br />
Huntingtonin mukaan kylmän sodan jälkeisessä maailmassa<br />
valta ryhmittyy maailman vanhojen kulttuurialueiden mukaisesti.<br />
Hänen esittämänsä kulttuurialueet ovat länsimainen,<br />
latinalaisamerikkalainen, ortodoksisbysanttilainen, islamilainen,<br />
intialainen, kiinalainen, <strong>ja</strong>panilainen, afrikkalainen <strong>ja</strong><br />
buddhalainen kulttuuri. Tärkeimmiksi näistä nousevat maailman<br />
valtapolitiikassa Huntingtonin mukaan läntinen maailma,<br />
islamilainen maailma <strong>ja</strong> kiinalaisen kulttuurin alue.<br />
Hänen mukaansa kulttuuripiirien ra<strong>ja</strong>-alueilla on suuri riski<br />
sivilisaatioiden törmäyksiin, jotka voivat puhjeta sodiksi,<br />
kuten kävi 1990-luvulla Balkanilla länsieurooppalaisen, bysanttilaisortodoksisen<br />
<strong>ja</strong> muslimimaailman törmätessä. Huntingtonin<br />
mielestä kulttuurierojen huomioiminen politiikassa<br />
on tärkeää, jotta voidaan välttää sivilisaatioiden törmäyksiä.<br />
Huntingtonin esittämää teoriaa on kritisoitu liiallisesta<br />
yksinkertaistamisesta. Maailma ei <strong>ja</strong>kaudu niin selvära<strong>ja</strong>isiin<br />
yhtenäisiin kulttuuripiireihin kuin Huntington esittää, vaan<br />
maailman eri kulttuuripiirien sisäiset erot ovat yllättävän suuria.<br />
Teoriaan myös sisältyy a<strong>ja</strong>tus kulttuurien muuttumattomasta<br />
olemuksesta, vaikka kulttuurien luonteeseen kuuluu<br />
<strong>ja</strong>tkuva muutos.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
KULTTUURIEN VÄLILLÄ ON EROJA TAPAKULTTUURISSA<br />
Tapakulttuurin säännöt oh<strong>ja</strong>avat kulttuurissa elävien ihmisten<br />
arkea. Niihin kuuluu monenlaisia käytäntöjä <strong>ja</strong> norme<strong>ja</strong> tervehtimissäännöistä<br />
puhtauskäsityksiin sekä ruokakulttuurin<br />
<strong>ja</strong> pukeutumisen kaltaisia asioita. Tapakulttuuri sisältää<br />
420 | LUKEMISTO
oletuksia siitä, millainen käyttäytyminen on kulttuurissa soveliasta<br />
eri sukupuolille <strong>ja</strong> eri-ikäisille.<br />
Eri maissa on omia tapakulttuurin ominaispiirteitä. Esimerkiksi<br />
Italiassa sosiaalista kanssakäymistä oh<strong>ja</strong>a usein sääntö<br />
niin sanotusta la bella figurasta. Se tarkoittaa hienovaraisuutta,<br />
tilannetajua <strong>ja</strong> hyvän vaikutelman antamista. Nämä Italiassa<br />
korostuvat vuorovaikutuksen ihanteet eivät vallitse samanlaisina<br />
muissa maissa.<br />
Tabut tarkoittavat kulttuurisesti kiellettyjä asioita, <strong>ja</strong> ne liittyvät<br />
usein kulttuurissa vallitsevaan <strong>uskonto</strong>on. Esimerkiksi<br />
tietyn eläimen syöminen voi olla kulttuurinen tabu, kuten nauta<br />
hindulaisessa Intiassa. Uskonnoilla ei kuitenkaan ole muuttumatonta,<br />
pysyvää olemusta vaan samakin <strong>uskonto</strong> <strong>ja</strong> sen<br />
tabut voivat ilmetä erilaisena eri kulttuureissa <strong>ja</strong> myös samassa<br />
kulttuurissa elävien yksilöiden välillä.<br />
Kuoleman on arvioitu olevan nykyään länsimaissa kulttuurinen<br />
tabu, sillä monissa kulttuureissa kuolema on piilotettu<br />
laitoksiin pois näkyvistä <strong>ja</strong> ihmisillä on heikot sosiaaliset normit<br />
siitä, miten lähestyä kuolevaa ihmistä.<br />
NORMIT OVAT KULTTUURISIDONNAISIA<br />
Kulttuuriin sisältyvät tapojen <strong>ja</strong> käytössääntöjen lisäksi myös<br />
käsitykset siitä, mikä on arvokasta, mitä tulee säilyttää, mitä<br />
paheksutaan <strong>ja</strong> mikä torjutaan. Kulttuurissa vaikuttavat yhteiset<br />
säännöt eli normit kertovat sallitun käyttäytymisen eli sen,<br />
mitä tulee tehdä tai mitä ei saa tehdä.<br />
Jokaisessa ihmisyhteisössä on asioita, joita pidetään suotavina<br />
tai joita paheksutaan. Niitä koskevat normit syntyvät<br />
arvojen perusteella, <strong>ja</strong> ne havaitaan erityisen selvästi silloin,<br />
kun niitä rikotaan. Hyviä tapo<strong>ja</strong> koskevat normit ovat muodostuneet<br />
pitkän a<strong>ja</strong>n kuluessa, <strong>ja</strong> on vaikea osoittaa tarkasti,<br />
miten ne ovat muodostuneet.<br />
Normit opitaan lapsuudesta lähtien yhteiselämässä muiden<br />
ihmisten kanssa. Yhteisön tai ryhmän kaikki jäsenet eivät<br />
sisäistä norme<strong>ja</strong> samalla tavalla. Norme<strong>ja</strong> rikkovat tai ne<br />
kokonaan hylkäävät yksilöt eivät kuitenkaan ole normittomia,<br />
vaan he kehittävät oman normistonsa <strong>ja</strong> elämäntapansa.<br />
Esimerkiksi rikollisilla on omat tarkat normistonsa, joilla he<br />
valvovat oikeaa käyttäytymistä.<br />
Kaikki normit eivät koske kaikkia yhteisön jäseniä. Esimerkiksi<br />
ikära<strong>ja</strong>t määrittelevät, mikä kullekin on sallittua tai mikä<br />
kiellettyä tai mitä kultakin vaaditaan. Myös sairaus, pysyvä<br />
vamma tai ikä voi vapauttaa monista muutoin vaadittavista<br />
velvollisuuksista.<br />
Normit vaihtelevat kulttuurien vallitsevien arvojen mukaan.<br />
Kulttuurien mukaisiin normeihin vaikuttaa relativismi eli suhtautumistapa,<br />
jonka mukaan kaikkien kulttuurien kaikki arvot<br />
<strong>ja</strong> normit ovat yhtä tärkeitä <strong>ja</strong> perusteltu<strong>ja</strong>. Kulttuurien tunteminen<br />
<strong>ja</strong> kulttuurien vertaileva tarkastelu ei tarkoita kaikkien<br />
arvojen <strong>ja</strong> tapojen hyväksymistä. Eri kulttuurien arvo<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> tapo<strong>ja</strong> voidaan tarkastella ihmisoikeusjulistuksen valossa<br />
<strong>ja</strong> arvioida, miten ne tukevat <strong>ja</strong> puolustavat ihmisarvoa.<br />
Kaikista kulttuureista voidaan löytää tapo<strong>ja</strong>, jotka puolustavat<br />
tai loukkaavat ihmisoikeuksia.<br />
Moraaliseksi paniikiksi kutsutaan sitä, kun yhteisössä<br />
nousee tunne, että jokin uhkaa sen norme<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> yleistä järjestystä.<br />
Käsite moraalinen paniikki sai alkunsa Englannissa<br />
1960-luvulla, kun kaksi brittinuorten ryhmää, modit <strong>ja</strong> rockersit,<br />
mellakoivat toisiaan vastaan. Mellakoita tutkinut sosiologi<br />
Stanley Cohen nimesi ilmiön moraaliseksi paniikiksi.<br />
Moraalisen paniikin tutkimuksissa on löydetty ilmiölle<br />
tyypillisiä piirteitä. Levottomuutta herättävän asian julkinen<br />
käsittely ruokkii paniikkia <strong>ja</strong> saa uhan tuntumaan suuremmalta<br />
kuin se todellisuudessa on. Yleinen paniikki <strong>ja</strong> median<br />
paine saavat aikaan kiireen tunnetta, <strong>ja</strong> päättäjät tekevät<br />
usein nopeita kor<strong>ja</strong>usliikkeitä ongelman ratkaisemiseksi.<br />
Tällöin on vaarana, että harkinnan pettäessä tehdään sellaisia<br />
toimia, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä.<br />
Moraalinen paniikki voi syntyä myös suhteellisen vaarattomista<br />
asioista. Suomessa videovuokraamot olivat<br />
1980-luvulla suosittu<strong>ja</strong>. Tällöin syntyi keskustelu videoelokuvien<br />
väkivallasta <strong>ja</strong> huoli siitä, että myös alaikäiset<br />
saattaisivat vuokrata täysi-ikäisille tarkoitettu<strong>ja</strong> elokuvia.<br />
Asiasta käyty keskustelu sai moraalisen paniikin piirteitä,<br />
<strong>ja</strong> se johti lakiin, jossa alle 18-vuotiailta kiellettyjen videoelokuvien<br />
vuokraaminen kiellettiin aikuisiltakin.<br />
Yhteiskunnan lait ilmentävät yhteisön enemmistön käsitystä<br />
oikeasta <strong>ja</strong> väärästä. Yhteisön jäsenten käsitykset<br />
eettisistä kysymyksistä oh<strong>ja</strong>avat lakien laatimista. Lakien<br />
tarpeellisuus määritetään moraalin <strong>ja</strong> etiikan kautta, sillä<br />
ei ole olemassa lakia, joka määrittäisi, milloin laki on puutteellinen<br />
tai väärä.<br />
Vaikka lakeihin on kir<strong>ja</strong>ttu eri teoista annettavia rangaistuksia,<br />
lait eivät ole mekaanisen yksiselitteisiä, vaan<br />
kulttuurissa hyväksytyt vaikuttimet, aikomukset <strong>ja</strong> motiivit<br />
vaikuttavat lain tulkintaan. Ihmisen surmaaminen on aina<br />
rikos, mutta rangaistusta voidaan lieventää tai koventaa<br />
sen perusteella, miten arvioidaan lakia rikkoneen ihmisen<br />
tavoitteita, vastuullisuutta <strong>ja</strong> vapaaehtoisuutta. Tämä tulee<br />
ilmi siinä, että ihmisen kuoleman aiheuttaneita teko<strong>ja</strong> kuvataan<br />
eri termein: murha, tappo <strong>ja</strong> kuolemantuottamus.<br />
Teon vaikuttimille annettu tuomioon vaikuttava merkitys<br />
vaihtelee eri kulttuureissa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
YKSILÖ- JA YHTEISÖKESKEISTEN KULTTUURIEN VERTAILUA<br />
Käsitys<br />
yksilöllisyydestä<br />
Yksilökeskeinen<br />
Vahva<br />
Yhteisökeskeinen<br />
Ihminen osa yhteisöä<br />
Tärkeää elämässä Toteuta ainutkertaisuuttasi Kehity yhteisön jäseneksi, sopeudu<br />
Velvoitteet <strong>ja</strong><br />
oikeudet<br />
Sosiaaliset suhteet<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Minun saavutukseni, velvollisuuteni<br />
<strong>ja</strong> oikeuteni<br />
Usein muuttuvat sosiaaliset suhteet <strong>ja</strong><br />
verkostot, helppo liittyä <strong>ja</strong> irtautua, ei välttämätöntä<br />
pitää yhteyttä perheeseen <strong>ja</strong> sukuun<br />
Meidän tavoitteemme, yhteytemme <strong>ja</strong> yhteisömme<br />
Perhe- <strong>ja</strong> sukukeskeisyys, yhteisön kunnia tärkeää,<br />
ystävyyssuhteiden merkitys pienempi kuin perheen<br />
<strong>ja</strong> suvun, ikääntyneiden ihmisten arvostus<br />
Toimintaa oh<strong>ja</strong>a Persoonallisuus <strong>ja</strong> henkilökohtaiset tavoitteet Yhteisön arvot, normit <strong>ja</strong> roolit<br />
| 421
SUOMALAISEN KULTTUURIN OMINAISPIIRTEITÄ<br />
KULTTUUREJA VERTAILEVASSA TUTKIMUKSESSA<br />
Hollantilainen kulttuurintutki<strong>ja</strong>, psykologi Geert Hofstede<br />
on yli 50 maahan ulottuvissa tutkimuksissaan päätynyt viiteen<br />
eri yhteiskunnissa vallitsevaan kulttuuridimensioon<br />
eli kulttuuriseen ulottuvuuteen, jotka vaikuttavat voimakkaasti<br />
kulttuuriseen ilmapiiriin <strong>ja</strong> käyttäytymiseen.<br />
Hofsteden esittämät kulttuuriset ulottuvuudet ovat valtaetäisyys<br />
(suuri – pieni; hierarkia vai tasa-arvo), yksilöllisyys<br />
– yhteisöllisyys, maskuliinisuus – feminiinisyys (kilpailu<br />
vai tasaisuus; kovat vai pehmeät arvot), epävarmuuden<br />
sieto (suuri – vähäinen) <strong>ja</strong> suhtautuminen aikaan (tiivis<br />
tahti vai paljon aikaa).<br />
Suomalaisen kulttuurin ominaispiirteitä kansainvälisissä<br />
kulttuurivertailuissa ovat Hofsteden luokituksella:<br />
Valtaetäisyys.<br />
Suomessa ihmisten välinen valtaetäisyys on pieni. Tämän<br />
arvioidaan johtuvan pohjoismaisesta tasa-arvoisesta<br />
yhteiskuntarakenteesta. Suomalaisessa työkulttuurissa<br />
alaisen on suhteellisen helppo lähestyä esimiestään, esittää<br />
hänelle mielipiteensä <strong>ja</strong> olettaa, että esitetty mielipide<br />
otetaan huomioon.<br />
Suomalaiseen työkulttuuriin kuuluu myös pientä valtaetäisyyttä<br />
ilmentävät tavat pitää työhuoneiden ovia auki <strong>ja</strong><br />
se, että yleensä alaisen ei tarvitse varata esimiehen kanssa<br />
käytävään keskusteluun erikseen vastaanottoaikaa.<br />
Suomessa johta<strong>ja</strong> voi kysyä neuvoa suoraan asian parhaiten<br />
tuntevalta työntekijältä <strong>ja</strong> samalla mahdollisesti ohittaa<br />
monta hierarkian porrasta.<br />
Yksilöllisyys.<br />
Suomalainen työkulttuuri on keskimääräistä hieman yksilöllisempi.<br />
Molemmat sukupuolet osallistuvat työelämään,<br />
<strong>ja</strong> monet lapset viettävät arkipäivät päiväkodissa. Suomessa<br />
lapsia kannustetaan jo varhain itsenäisyyteen <strong>ja</strong> riippumattomuuteen.<br />
Suomalaisessa työkulttuurissa suhdeverkostoilla<br />
on pienempi merkitys kuin monissa maissa,<br />
mutta sen si<strong>ja</strong>an yksilön omien tietojen <strong>ja</strong> taitojen merkitys<br />
korostuu. Perhetausta <strong>ja</strong> muut suhteet eivät ole kovin<br />
tärkeitä ominaisuuksia.<br />
Maskuliinisuus.<br />
Suomi on kansainvälisissä vertailuissa eräs kaikkein feminiinisimmistä<br />
kulttuureista, mikä näkyy niin kutsuttujen<br />
pehmeiden arvojen korostamisena. Ratkaisuista pyritään<br />
neuvottelemaan, <strong>ja</strong> tuloksena on usein kompromissi, jossa<br />
huomioidaan mahdollisimman monen mielipide. Kriittisen<br />
palautteen suora antaminen on melko vähäistä moniin<br />
kulttuureihin verrattuna. Feminiinistä kulttuuria ilmentävät<br />
myös solidaarisuus, tasa-arvo <strong>ja</strong> vaatimattomuus omia<br />
ansioita kohtaan. Johtamisessa arvostetaan pehmeitä<br />
arvo<strong>ja</strong>, kuten huomioonottamista, yhteistyötä, tunnustuksen<br />
osoittamista <strong>ja</strong> palkitsemista.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Epävarmuuden välttäminen.<br />
Suomalainen kulttuuri sietää keskimääräistä paremmin<br />
epävarmuutta. Muotoseikat <strong>ja</strong> ennalta määrätty selkeä<br />
rooli<strong>ja</strong>ko eivät ole niin tärkeitä asioita kuin monissa muissa<br />
maissa. Epävarmuutta parhaiten sietäviin kulttuureihin<br />
verrattuna Suomessa noudatetaan kuitenkin varsin tarkasti<br />
sääntöjä <strong>ja</strong> laaditaan yksityiskohtaisia aikataulu<strong>ja</strong>.<br />
422 | LUKEMISTO<br />
Suomalaiset<br />
parisuhteet <strong>ja</strong><br />
perheet ovat<br />
tasa-arvoisia<br />
kansainvälisesti<br />
vertailtuna.<br />
KULTTUURIULOTTUVUUDET<br />
GEERT HOFSTEDE on tutkinut kansallisten kulttuurien<br />
ulottuvuuksia työkulttuureissa. Hän kartoitti<br />
90-luvulla tietotekniikkayhtiö IBM:n palveluksessa<br />
olevien henkilöiden kulttuurisidonnaisia<br />
arvostuksia yli 50 maasta. Hofstede luokitteli<br />
tutkimuksen perusteella kansallisia kulttuure<strong>ja</strong><br />
erottavat ulottuvuudet seuraavasti:<br />
pieni<br />
valtaetäisyys<br />
yksilöllisyys<br />
maskuliinisuus<br />
epävarmuuden<br />
välttäminen<br />
pitkän tähtäimen<br />
aikakäsitys<br />
itämainen<br />
kulttuuri<br />
KUVA 38<br />
suuri<br />
valtaetäisyys<br />
yhteisölisyys<br />
(kollektiivisuus)<br />
feminiinisyys<br />
epävarmuuden<br />
sietäminen<br />
lyhyen aikavälin<br />
suuntautuminen<br />
länsimainen<br />
kulttuuri<br />
Suomalaiset parisuhteet <strong>ja</strong> perheet ovat tasa-arvoisia kansainvälisesti<br />
Suomessa vertailtuna. ristiriitojen käsittely on suhteellisen avointa,<br />
mutta ei yhtä suoraviivaista <strong>ja</strong> kaksintaistelutilanteisiin<br />
pyrkivää kuin epävarmuutta parhaiten sietävissä kulttuureissa.<br />
Maskuliinisuus.<br />
Suomi on kansainvälisissä vertailuissa eräs kaikkein feminiinisimmistä<br />
Suhtautuminen aikaan.<br />
Eräs<br />
kulttuureista,<br />
idän <strong>ja</strong> lännen<br />
mikä<br />
kulttuure<strong>ja</strong><br />
näkyy niin<br />
erottava<br />
kutsuttujen<br />
seikka<br />
pehmeiden<br />
on suhtautuminen<br />
korostamisena. aikaan eli Ratkaisuista se, käsitelläänkö pyritään elämän neuvottelemaan, tapahtumia <strong>ja</strong> tuloksena on<br />
arvojen<br />
pitkän usein vai kompromissi, lyhyen aikavälin jossa huomioidaan tähtäimellä. Suomalainen mahdollisimman kulttuuri<br />
mielipide. sijoittuu Kriittisen länsimaiseen palautteen ryhmään suora eli antaminen lyhyen tähtäimen on melko vähäistä<br />
monen<br />
aikakäsitykseen, moniin kulttuureihin jossa verrattuna. korostetaan Feminiinistä nopeasti saavutettavia<br />
kulttuuria ilmentävät myös<br />
tuloksia. solidaarisuus, Suomessa tasa-arvo arvostetaan <strong>ja</strong> vaatimattomuus täsmällisiä omia aikataulu<strong>ja</strong> ansioita <strong>ja</strong> kohtaan.<br />
kokouksissa Johtamisessa keskitytään arvostetaan yhteen pehmeitä asiaan arvo<strong>ja</strong>, kerrallaan. kuten huomioonottamista,<br />
Puhelimeen<br />
yhteistyötä, vastaaminen tunnustuksen kesken osoittamista kokouksen koetaan <strong>ja</strong> palkitsemista. häiritseväksi.<br />
Epävarmuuden välttäminen.<br />
Suomalainen kulttuuri sietää keskimääräistä paremmin epävarmuutta.<br />
Muotoseikat <strong>ja</strong> ennalta määrätty selkeä rooli<strong>ja</strong>ko eivät ole niin tärkeitä<br />
asioita kuin monissa muissa maissa. Epävarmuutta parhaiten sietäviin<br />
kulttuureihin verrattuna Suomessa noudatetaan kuitenkin varsin tarkasti<br />
sääntöjä <strong>ja</strong> laaditaan yksityiskohtaisia aikataulu<strong>ja</strong>. Suomessa ristiriitojen
TULEVAISUUDENTUTKIMUS TUTKII VAIHTOEHTOISIA TULEVAISUUKSIA<br />
Tulevaisuudentutkimus on tulevaisuuden tutkimiseen<br />
keskittynyt tieteenala, joka pyrkii hahmottamaan todennäköistä<br />
kehitystä. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty,<br />
vaan ihmiskunnalla on useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.<br />
Tulevaan kehitykseen vaikutetaan tämän hetken teoilla<br />
<strong>ja</strong> valinnoilla.<br />
Tulevaisuudentutkimus kerää tulevaisuutta koskevaa<br />
tietoa, analysoi sitä <strong>ja</strong> laatii ennusteita mahdollisista kehityskuluista.<br />
Tietoa kerätään havainnoimalla sekä menneisyyttä<br />
että nykyhetkeä, jotta saadaan mahdollisimman laa<strong>ja</strong>alainen<br />
ymmärrys tulevaisuuden tarpeista <strong>ja</strong> vaihtoehdoista.<br />
Analysointi tehdään käyttäen monien tieteiden menetelmiä.<br />
Ei ole enää lainkaan itsestään selvää, että jokin<br />
tutkimusalue kuuluu yksinomaan jonkin tietyn tieteenalan<br />
piiriin. Esimerkiksi tutkittaessa ihmisen tekemiä valinto<strong>ja</strong><br />
nyky-yhteiskunnassa on vaikeaa erottaa toisistaan psykologisia,<br />
taloudellisia, sosiaalisia <strong>ja</strong> poliittisia kysymyksiä.<br />
Tieteellisessä tutkimuksessa ilmiöitä voidaan edelleen<br />
tutkia myös vain yhden tieteenalan näkökulmasta, mutta<br />
monitieteiset <strong>ja</strong> poikkitieteelliset lähestymistavat ovat<br />
yleistyneet laajojen <strong>ja</strong> monimutkaisten ilmiöiden tutkimisessa.<br />
Tulevaisuus onkin hyvä esimerkki monimutkaisesta<br />
<strong>ja</strong> haastavasta tutkimuskohteesta, koska se ei ole konkreettisesti<br />
tutkittavissa. Holististen eli kokonaisvaltaisten<br />
lähestymistapojen avulla pystytään parhaiten tarkastelemaan<br />
tulevaisuuden kaltaisia monimutkaisia ilmiöitä, <strong>ja</strong><br />
sen vuoksi tulevaisuudentutkimuksen perusluonne onkin<br />
monitieteinen <strong>ja</strong> poikkitieteellinen.<br />
TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN MENETELMIÄ<br />
Tulevaisuudentutkimus käsittelee tulevaisuutta koskevaa<br />
informaatiota <strong>ja</strong> muodostaa ennusteita siitä. Ennuste on<br />
asiantila, jonka toteutumista voidaan pitää todennäköisimpänä<br />
mahdollisten vaihtoehtojen joukossa. Ennusteiden<br />
laadinnassa voidaan hyödyntää sekä tilastolliseen <strong>ja</strong> matemaattiseen<br />
mallintamiseen perustuvaa kvantitatiivista eli<br />
määrällistä tietoa että humanistisissa <strong>ja</strong> yhteiskuntatieteellisissä<br />
tutkimuksissa yleisesti kerättyä kvalitatiivista eli laadullista<br />
tietoa. Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien toteutumisen<br />
todennäköisyyttä arvioidaan erilaisten menetelmien avulla.<br />
Tieto voidaan <strong>ja</strong>kaa kahteen luokkaan: eksplisiittiseen<br />
eli täsmätietoon sekä hil<strong>ja</strong>iseen tietoon. Eksplisiittistä<br />
tietoa voidaan ilmaista selvästi <strong>ja</strong> perustella mittavilla tutkimustuloksilla.<br />
Hil<strong>ja</strong>inen tieto puolestaan poh<strong>ja</strong>utuu henkilön<br />
kokemuksiin, ihanteisiin, arvostuksiin tai tunteisiin.<br />
Hil<strong>ja</strong>ista tietoa on sen luonteen vuoksi vaikea muotoilla<br />
sanoiksi <strong>ja</strong> luokitella täsmällisiin luokkiin. Hil<strong>ja</strong>isen tiedon<br />
keräämis- <strong>ja</strong> analysointimenetelmien avulla pyritään saamaan<br />
tietoa tulevaisuuden heikoista signaaleista, driving<br />
force -ilmiöistä <strong>ja</strong> megatrendeistä. Heikko signaali on<br />
ensioire tai -ilmaus yksittäisestä ilmiöstä tai tapahtumasta,<br />
joka ei tapahtuessaan vaikuta merkittävältä mutta joka voi<br />
vaikuttaa olennaisesti tulevaan kehitykseen. Heikkojen<br />
signaalien jäljittäminen <strong>ja</strong> tunnistaminen on yksi tulevaisuudentutkimuksen<br />
haastavimmista <strong>ja</strong> tärkeimmistä tehtävistä.<br />
Heikot signaalit osoittavat ilmaantuessaan jotain<br />
sellaista, mitä ei aikaisemmin ole ollut. Niinpä niiden havaitsijoille<br />
<strong>ja</strong> esittäjille saatetaan usein nauraa epäilevästi.<br />
Heikot signaalit <strong>ja</strong>etaan uuden trendin syntyä ilmaiseviin<br />
noususignaaleihin <strong>ja</strong> vanhan trendin hiipumista ilmaiseviin<br />
laskusignaaleihin. Muun muassa taloussuhdanteiden<br />
tarkasteli<strong>ja</strong>t pyrkivät tunnistamaan erilaisia nousu- <strong>ja</strong><br />
laskusignaale<strong>ja</strong>.<br />
Tulevaisuudentutkimuksen edelläkävijäanalyysissä<br />
hyödynnetään edelläkävijöiden kokemuksia. Edelläkävijät<br />
ovat ihmisiä, jotka ovat ensimmäisten joukossa ottamassa<br />
uusia asioita käyttöön. Joskus heidän käyttöön ottamistaan<br />
uusista asioista tulee valtavirtaa, toisinaan edelläkävijöiden<br />
omaksumat asiat eivät leviä yleiseen käyttöön.<br />
Edelläkävijöitä tarkastelemalla voidaan toisinaan saada<br />
viitteitä tulevaisuuden kehityssuunnista.<br />
Driving force -ilmiöt eli muutosvoimat ovat yleisesti vallitsevia<br />
asioiden nykytilaa koskevia uskomuksia <strong>ja</strong> käsityksiä,<br />
jotka suuntaavat ihmisten päätöksentekoa <strong>ja</strong> valinto<strong>ja</strong>.<br />
Nämä uskomukset <strong>ja</strong> käsitykset vaikuttavat ihmisten päätöksiin<br />
tietoisella <strong>ja</strong> tiedostamattomalla tasolla. Niille on<br />
tyypillistä se, että niitä pidetään oikeina <strong>ja</strong> tosina ilman, että<br />
niiden vaikutuksia on tieteellisesti tutkittu. Eräs esimerkki<br />
driving force -ilmiöstä on tieteen tekemisessä vallitseva uskomus<br />
monitieteisyyden tai poikkitieteellisyyden hyödyllisyydestä.<br />
Tämä näkökulma oh<strong>ja</strong>a tietoisella <strong>ja</strong> tiedostamattomalla<br />
tasolla arvioita tieteellisen tutkimuksen pätevyydestä.<br />
Delfi-tekniikka (tai Delfoi-tekniikka) on kyselymenetelmä,<br />
jolla kerätään asiantuntijoiden mielipiteitä jostain ilmiöstä<br />
tai ongelmasta <strong>ja</strong> siten saatua tietoa analysoidaan.<br />
Nykyisin Delfissä keskitytään erityisesti mielipiteiden erilaisuuksien<br />
tarkasteluun, <strong>ja</strong> tutkijoiden päämääränä onkin<br />
saavuttaa mahdollisimman laa<strong>ja</strong> ymmärrys asiantuntijoiden<br />
erilaisista mielipiteistä <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>tuksista sekä varsinkin<br />
niiden perusteluista. Perustelujen avulla kootaan hil<strong>ja</strong>ista<br />
tietoa, joka muodostaa tärkeän osan tulevaisuutta koskevasta<br />
tiedosta.<br />
Megatrendi on niin sanottu trendien kimppu eli kehityksen<br />
suuri aalto tai lin<strong>ja</strong>, jolla on tunnistettava kehityssuunta.<br />
Megatrendit ovat usein globaale<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> ne sisältävät<br />
useita erilaisia alailmiöitä <strong>ja</strong> tapahtumaketju<strong>ja</strong>. Kestävän<br />
kehityksen a<strong>ja</strong>tus on eräs nykya<strong>ja</strong>n megatrendeistä.<br />
Tulevaisuutta koskevat laa<strong>ja</strong>t ennusteet eli maailmanmallit<br />
laaditaan useiden globaalien muuttujien perusteella.<br />
Muuttujia ovat muun muassa väestönkasvuennusteet,<br />
ekologiset ilmiöt, taloudellinen kasvu <strong>ja</strong> luonnonvarojen<br />
riittävyys. Laajo<strong>ja</strong> maailmanmalle<strong>ja</strong> käsitellään <strong>ja</strong> analysoidaan<br />
matemaattisten menetelmien avulla. 1970-luvulla<br />
laadittiin laa<strong>ja</strong> maapallon kestokykyä <strong>ja</strong> luonnonvarojen<br />
riittävyyttä arvioiva Kasvun ra<strong>ja</strong>t -raportti. Tuolloin tutki<strong>ja</strong>t<br />
keräsivät maailmanmallin laatimista varten taustatietoa <strong>ja</strong><br />
kehittivät laskennallisen mallin, joka vertaili monien muuttujien<br />
yhteisvaikutuksia. Raportin perusteella laadittu kir<strong>ja</strong><br />
on yksi koko 1900-luvun myydyimmistä tietokirjoista.<br />
Maailmanmallia on tarkennettu vuonna 1992 ilmestyneessä<br />
Ylittyvät kasvun ra<strong>ja</strong>t- <strong>ja</strong> vuonna 2004 ilmestyneessä<br />
Kasvun ra<strong>ja</strong>t – 30 vuotta myöhemmin -maailmanmalleissa.<br />
Tulevaisuudentutkimus tutkii myös niin sanottu<strong>ja</strong> villejä<br />
kortte<strong>ja</strong>. Ne ovat yllättävästi ilmaantuvia muutostekijöitä,<br />
jotka muuttavat tapahtumien kehityskulku<strong>ja</strong>. Villin kortin<br />
ominaisuuksiin kuuluu se, että sen toteutumisen todennäköisyys<br />
on matala, mutta sen vaikutukset tulevaan kehitykseen<br />
ovat huomattavia <strong>ja</strong> vaikeasti ennakoitavia. Villejä<br />
kortte<strong>ja</strong> ei voi ennakoida aiemman historiallisen kehityksen<br />
perusteella.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
| 423
LUTERILAINEN KIRKKOVUOSI<br />
ADVENTTI (lat. adventus Domini = Herran tuleminen)<br />
1.adventtisunnuntai: Uusi kirkkovuosi alkaa; Jeesus<br />
ratsastaa Jerusalemiin juhlasaatossa. Kyseessä on iloinen<br />
juhla, jonka liturginen väri valkoinen. Kirkoissa<br />
lauletaan Hoosianna–hymni.<br />
2., 3. <strong>ja</strong> 4. adventtisunnuntai: Kirkollinen väri on violetti<br />
tai sininen; ”pieni paasto”. Jäänne adventin paastoluonteesta<br />
on suolatun tai kuivatun kalan syöminen<br />
jouluna. Adventtina on tapana sytyttää kynttilöitä<br />
kutakin adventtisunnuntaita osoittava määrä. Kynttilät<br />
symboloivat Jeesusta maailman valona. Tämä valon<br />
määrä lisääntyy lähestyttäessä joulua.<br />
LUCIAN PÄIVÄÄ vietetään 13.12. vuonna 304 marttyyrinä<br />
kuolleen sisilialaisen neidon muistoksi.<br />
Suomessa Lucia-kulkueita alettiin järjestää 1930-luvulla.<br />
Vuodesta 1950 on Suomessa valittu Lucia-neito.<br />
Perinne on<br />
erityisen suosittu ruotsinkielisen väestön keskuudessa.<br />
1. JOULUPÄIVÄ: Jeesuksen syntymäjuhla, jonka liturginen<br />
väri on valkoinen. Joululla on voimakas vertauskuvallinen<br />
vaikutus pimeimpänä vuodenaikana: Jeesus on<br />
maailman valkeus. Tähän viittaavat monet jouluvirret <strong>ja</strong><br />
Raamatun kohdat. Joulupäivä on nimipäiväkalenterissa<br />
omistettu Kristukselle. Joulun vieton tyypillisiä<br />
tunnusmerkkejä ovat joulukuusi, kynttilät, lah<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong><br />
runsaat jouluruuat. Pohjoismaihin joulukuusi on tullut<br />
Saksasta. Varhaisin tieto joulukuusesta on vuodelta<br />
1419 Freiburgista. Suomessa joulukuusen käyttö yleistyi<br />
1800-luvun lopulla. Joulukuusen vehreys symboloi<br />
Edenin paratiisin elämänpuuta.<br />
Joulukynttilöiden vienti haudoille on tärkeä osa joulun<br />
tapakulttuuria. Tämä tapa on alkanut todennäköisesti<br />
Helsingistä 1921, josta se vähitellen yleistyi toisen<br />
maailmansodan jälkeen. Tähän liittyy myös kynttilöiden<br />
vienti sankarihaudoille. Palava kynttilä symboloi<br />
elämää <strong>ja</strong> kuolemattomuutta.<br />
Joulupukin juuret ulottuvat 350-luvulle Vähän-Aasian<br />
Myran piispa Pyhään Nikolaukseen. Hän oli lasten<br />
suojeli<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> teki hyviä töitään salaa. Korvatunturi<br />
joulupukin asuinpaikkana tuli tietoisuuteen lopullisesti<br />
v.1927 Markus-sedän mainittua siitä Yleisradion<br />
lastentunnilla. Joululahjojen antamisen historia<br />
on paljon vanhempi kuin joulupukin. Sen juuret ovat<br />
antiikin Roomassa, jossa ihmiset tapasivat antaa toisilleen<br />
lahjo<strong>ja</strong> vuoden vaihtuessa. Tapa on säilynyt kristillisellä<br />
a<strong>ja</strong>lla <strong>ja</strong> monissa maissa esimerkiksi Italiassa <strong>ja</strong><br />
Espan<strong>ja</strong>ssa lah<strong>ja</strong>t annetaankin vasta 6.1. loppiaisena<br />
itämaan tietäjien muistopäivänä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
2. JOULUPÄIVÄ ELI TAPANINPÄIVÄ: Stefanuksen (suom.<br />
Tapani) eli ensimmäisen kristityn marttyyrin muistopäivä,<br />
jolloin liturginen väri on punainen. Tapaninpäivänä<br />
oli ennen tapana a<strong>ja</strong>a kilpaa kirkosta koteihin.<br />
Tästä tavasta kehittyivät ns. tapaninajelut. Tapaninajelujen<br />
juuret johtavat keskia<strong>ja</strong>lle. Pyhää Tapania kunnioitettiin<br />
hevosten suojelupyhimyksenä.<br />
VIATTOMIEN LASTEN PÄIVÄ (28.12.) on kuningas<br />
Herodeksen vainoissa surmattujen lasten muistopäivä.<br />
UUDENVUODENPÄIVÄ: Raamatun tekstien aiheena on<br />
Jeesuksen nimi. Se on myös Jeesuksen ympärileikkauksen<br />
päivä.<br />
LOPPIAINEN: Jeesuksen kasteen juhla, itämaan tietäjien<br />
muistopäivä <strong>ja</strong> lähetystyön päivä.<br />
KYNTTILÄNPÄIVÄ: Päivän teemana on Jeesus maailman<br />
valona. Sitä vietetään 40 päivän kuluttua Jeesuksen<br />
syntymäjuhlasta. Liturginen väri on valkoinen.<br />
MARIAN PÄIVÄ: Enkeli Gabriel ilmestyi Marialle <strong>ja</strong> ilmoitti<br />
hänelle Jeesuksen syntymästä, jouluun on yhdeksän<br />
kuukautta. Liturginen väri on valkoinen.<br />
PAASTONAIKA: Paastonaika alkaa tuhkakeskiviikosta<br />
<strong>ja</strong> kestää 40 arkipäivää. Tuhkakeskiviikkoa edeltää<br />
laskiaistiistai, jolloin syödään hernekeittoa. Tapa juontaa<br />
juurensa katoliseen aikaan, jolloin ennen paaston<br />
alkua syötiin mahdollisimman tukevasti. Tähän a<strong>ja</strong>tukseen<br />
liittyy myös laskiaispullan syönti. Liturginen väri<br />
loppiaisesta laskiaissunnuntaihin on vihreä <strong>ja</strong> paaston<br />
aikana violetti. Nimitys laskiainen tulee laskeutumisesta<br />
paastoon eli aloitetaan yksinkertainen elämäntapa.<br />
PALMUSUNNUNTAI: Pääsiäisviikkoa eli hil<strong>ja</strong>ista viikkoa<br />
edeltävä sunnuntai, jolloin aiheena on Jeesuksen<br />
saapuminen pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Riemuitsevat<br />
ihmiset levittivät palmun lehviä Jeesuksen ratsun<br />
eteen. Kirkoissa lauletaan Hoosianna-hymni.<br />
HILJAINEN VIIKKO (piinaviikko, pääsiäisviikko): kuvaa<br />
päivä päivältä Jeesuksen kulkua kohti kärsimystä. Kärsimyshistoria<br />
on <strong>ja</strong>ettu kuuteen ahtiin eli lukuun. Niiden<br />
poh<strong>ja</strong>lta pidetään kirkoissa ns. ahtisaarno<strong>ja</strong>. Vuodesta<br />
1958 lähtien ahdit korvattiin kullekin hil<strong>ja</strong>isen<br />
viikon päivälle omistetulla evankeliumitekstillä. Niiden<br />
rinnalla käytetään edelleen myös ahte<strong>ja</strong>.<br />
KIIRASTORSTAI: Ehtoollisen asettamisen päivä. Jeesus<br />
palveli opetuslapsia ehtoollispöydässä <strong>ja</strong> asetti<br />
ehtoollisen. Liturginen väri on violetti tai sininen kuten<br />
muinakin hil<strong>ja</strong>isen viikon päivinä.<br />
PITKÄPERJANTAI: Jeesuksen kuoleman päivä, jolloin<br />
liturginen väri on musta kuvaten syvän surun päivää.<br />
452 |
Pääsiäismunat symboloivat ylösnousemusta.<br />
Kirkon alttarilla ei ole kukkia eikä kynttilöitä.<br />
PÄÄSIÄINEN: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen ydinsanoma<br />
on, että koko luomakunta vapautetaan katoavaisuuden<br />
orjuudesta. Kyseessä on kirkkovuoden<br />
keskus <strong>ja</strong> pääjuhla. Pääsiäisen juhlaperinteessä lil<strong>ja</strong><br />
symboloi viattomuutta <strong>ja</strong> narsissi tunkeutuu ulos sipulistaan<br />
symboloiden ylösnousemusta. Pääsiäismunat<br />
ovat ylösnousemuksen vertauskuva, koska niissä uusi<br />
elämä on kuoren sisällä kätketyssä muodossa. Kananpo<strong>ja</strong>t<br />
ovat myös uuden elämän symboleita. Mämmi<br />
vastaa israelilaisten pääsiäisaterialla tarjottavaa<br />
happamatonta leipää. Pääsiäislampaan syönti viittaa<br />
Jeesuksen antamaan uhriin ristillä.<br />
1. PÄÄSIÄISPÄIVÄ: Jeesuksen ylösnousemisen päivä eli<br />
Herran päivä, jolloin liturginen väri on valkoinen, eli<br />
ilon, kiitoksen <strong>ja</strong> puhtauden väri.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
2. PÄÄSIÄISPÄIVÄ: Jeesus ilmestyy läheisilleen ylösnousemuksen<br />
jälkeen.<br />
HELATORSTAI: Vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen,<br />
Kristuksen taivaaseenastumisen päivä.<br />
HELLUNTAI: 50 päivää pääsiäisestä, jolloin vietetään<br />
Pyhän Hengen juhlaa <strong>ja</strong> kristillisen seurakunnan syntymäpäivää.<br />
Liturginen väri on punainen. Pyhän Hengen<br />
keskeisiä symbole<strong>ja</strong> kirkkotaiteessa ovat kyyhkynen<br />
<strong>ja</strong> tulen liekki.<br />
JUHANNUS: Johannes Kasta<strong>ja</strong>n syntymäpäivä, jonka<br />
liturginen väri on valkoinen. Juhannuksen viettoon liittyvillä<br />
kokoilla ei ole suoraa yhteyttä kristilliseen oppiin.<br />
Tuli voidaan kuitenkin a<strong>ja</strong>tella Kristuksen symbolina<br />
<strong>ja</strong> Johannes Kasta<strong>ja</strong>n erityistehtävä oli tästä valosta eli<br />
Kristuksesta todistaminen.<br />
MIKKELINPÄIVÄ: Enkelien päivä, joka on nimetty arkkienkeli<br />
Mikaelin mukaan. Danielin kir<strong>ja</strong> tuntee Mikaelin<br />
enkeliruhtinaana, joka suojelee Israelia lopuna<strong>ja</strong>n ahdistuksissa.<br />
Uusi testamentti mainitsee Mikaelin paholaista<br />
vastaan sotivana ylienkelinä. Mikkelinpäivää vietetään<br />
nykyään myös lasten- <strong>ja</strong> pyhäkoulutyön juhlana<br />
<strong>ja</strong> sen liturginen väri on valkoinen.<br />
PYHÄINPÄIVÄ: Tämän juhlapäivän vietossa keskeistä on<br />
usko pyhien yhteyteen <strong>ja</strong> uskossa elävien <strong>ja</strong> kuolleiden<br />
yhteenkuuluvuuteen. Se on kaikkien uskovien vainajien<br />
muistopäivä <strong>ja</strong> kaikkien kristikunnan marttyyrien muistopäivä.<br />
Pyhäinpäivänä on tapana koristella haudat<br />
kukilla <strong>ja</strong> kynttilöillä. Liturginen väri on punainen.<br />
Pyhäinpäivän aattoon eli lokakuun viimeiseen<br />
päivään on 1980-luvulta lähtien Suomessa liittynyt<br />
kansanomainen Halloween-juhla, jonka vietto on yleistä<br />
Brittein saarilla <strong>ja</strong> Yhdysvalloissa. Nimi tulee englannin<br />
kielen ilmaisusta hallow even <strong>ja</strong> alun perin sanasta<br />
All Hallows (=kaikki pyhät). Yhdysvalloissa halloween<br />
on lasten <strong>ja</strong> nuorten pilailujuhla, jossa naamiopukuiset<br />
lapset kiertelevät ovelta ovelle kerjäämässä makeisia<br />
ym. Ellei lah<strong>ja</strong>a tule, seurauksena on pikku kiusantekoa.<br />
TUOMIOSUNNUNTAI: Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai<br />
muistuttaa viimeisestä tuomiosta <strong>ja</strong> sen liturginen väri<br />
on vihreä.<br />
KRISTILLINEN AJANLASKU<br />
ROOMALAISET LASKIVAT vuodet Rooman kaupungin<br />
perustamisesta (752/753 eKr.) <strong>ja</strong> käyttivät laskussa<br />
juliaanista seitsenpäiväisiin viikkoihin <strong>ja</strong>kautuvaa<br />
kuukalenteria. Ensimmäinen historiallinen kristillinen<br />
kalenteri yritettiin laskea 400-luvulla, kun roomalainen<br />
munkki Dionysius Exiguus laati kalenterin, jossa hän<br />
aloitti a<strong>ja</strong>nlaskun laskemastaan Kristuksen syntymävuodesta<br />
<strong>ja</strong> merkitsi sitä numerolla yksi. Numeroa nolla ei<br />
tässä vaiheessa vielä tunnettu Euroopassa. Laskelma ei<br />
kuitenkaan osunut aivan oikeaan, joten nykyinen a<strong>ja</strong>nlaskumme<br />
on 4–6 vuotta ”myöhässä”. Näin ollen Jeesus<br />
siis syntyi joitain vuosia ennen a<strong>ja</strong>nlaskun alkua, eli ennen<br />
Kristuksen syntymää.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
| 453
BYSANTTI JA HAGIA SOFIA<br />
LÄNSI-ROOMA tuhoutui kansainvaellusten<br />
melskeissä 400-luvun alkupuolella.<br />
Itä-Rooma jäi vielä tuhanneksi vuodeksi<br />
säilyttämään vanhaa roomalaista perintöä.<br />
Itä-Roomassa eli Bysantissa säilyi<br />
<strong>ja</strong> kehittyi itäinen ortodoksinen kristillisyys.<br />
Bysantissa kirkko hyväksyi hallitsi<strong>ja</strong>n<br />
Jumalan asettamaksi kirkon pääksi.<br />
Bysantin kristityt hallitsi<strong>ja</strong>t rakensivat<br />
pääkaupunkiin Konstantinopoliin<br />
500-luvulla valtavan Hagia Sofian kirkon.<br />
Kun islaminuskoiset turkkilaiset valloittivat<br />
Konstantinopolin vuonna 1453,<br />
siirtyi idän kirkon uskonnollinen perinne<br />
Venäjälle Moskovaan, jota alettiin pitää<br />
“kolmantena Roomana”. Idän kirkon mukaan<br />
kirkon alkuperäinen perinne <strong>ja</strong>tkuu<br />
näin katkeamattomana Moskovassa.<br />
Hagia Sofian kirkosta tehtiin moskei<strong>ja</strong>.<br />
Moskei<strong>ja</strong>n ympärille rakennettiin<br />
minareetit muslimien rukouskutsu<strong>ja</strong><br />
varten. Sulttaani Mehmet Valloitta<strong>ja</strong> säilytti<br />
kirkon nimenkin ennallaan <strong>ja</strong> myös<br />
kirkon sisustukseen kuuluneet kristilliset<br />
symbolit <strong>ja</strong> mosaiikit. Vuonna 1934<br />
entisestä Hagia Sofian kirkosta tehtiin<br />
museo.<br />
ORIENTAALIORTODOKSIT<br />
ORTODOKSISESTA KIRKOSTA vuoden 451 Khalkedonin kirkolliskokouksen<br />
yhteydessä eronneista <strong>ja</strong> erotetuista ryhmistä muodostuivat<br />
ns. orientaaliortodoksiset kirkot. Nämä kirkot tunnustavat<br />
vain kolme ekumeenista eli yleistä kirkolliskokousta <strong>ja</strong> niiden<br />
päätökset. Orientaaliortodoksit leimattiin Khalkedonissa harhaoppisiksi<br />
monofysitismisistä opeistaan johtuen.<br />
Monofysitismillä (monos= yksi, fysis= luonto) tarkoitetaan<br />
Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451 tuomittua oppia,<br />
jonka mukaan Jeesuksella oli vain yksi (jumalallinen) luonto.<br />
Kaikki orientaaliset kirkot ovat täysin itsenäisiä kirkko<strong>ja</strong>. Orientaaliortodoksisilla<br />
kirkoilla on monessa maassa lähes kansalliskirkon<br />
asema <strong>ja</strong> heillä on keskenään täydellinen ehtoollisyhteys,<br />
mutta heillä ei vielä ole ehtoollisyhteyttä ortodoksisen<br />
kirkon kanssa, kuten esim. Suomen ortodoksisen kirkon kanssa.<br />
Tärkeimmät orientaaliortodoksiset kirkot ovat Aleksandrian<br />
koptilaisortodoksinen kirkko Egyptissä, Armenian ortodoksinen<br />
kirkko, Etiopian ortodoksinen kirkko, Antiokian syyrialais-ortodoksinen<br />
kirkko, Syyrialais-malankarilainen ortodoksinen kirkko<br />
Intiassa <strong>ja</strong> Eritrean ortodoksinen kirkko<br />
Koptiortodoksinen kirkko Sharm el-Sheikhissä, Egyptissä.<br />
AUTOKEFALIA<br />
AUTOKEFALIALLA tarkoitetaan ortodoksisessa kirkossa paikalliskirkon<br />
itsenäistä <strong>ja</strong> muista kirkoista hallinnollisesti riippumatonta<br />
asemaa. Tällainen asema on ortodoksisen kirkon patriarkaattien<br />
lisäksi esimerkiksi Kreikan <strong>ja</strong> Kyproksen ortodoksisella kirkolla.<br />
Koko ortodoksisen kirkon piirissä autokefaalisia kirkko<strong>ja</strong> on<br />
neljätoista. Näiden lisäksi Amerikan ortodoksisella kirkolla on<br />
sen kantakirkon Moskovan patriarkaatin vuonna 1970 tunnustama<br />
autokefalia. Tätä asemaa ei Konstantinopolin ekumeeninen<br />
patriarkaatti ole kuitenkaan tunnustanut.<br />
Paikalliskirkon itsehallinnolla eli autonomialla on autokefaliaa<br />
heikompi itsenäinen asema. Suomen ortodoksinen kirkkokunta<br />
on autonominen <strong>ja</strong> kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen<br />
patriarkaatin alaisuuteen. 1970-luvulla käynnistettiin Suomen<br />
autokefaliahanke. Hanke ei kuitenkaan toteutunut.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
454 |
ORTODOKSIKIRKON SISÄINEN DIALOGI<br />
ORTODOKSISEN KIRKON piirissä on haettu yli 50 vuotta ratkaisua<br />
vanhaan kiistaan ns. orientaaliortodoksien <strong>ja</strong> ns. virallisten<br />
itäisten ortodoksikirkkojen välille. Orientaalit leimattiin harhaoppisiksi<br />
vuonna 451 pidetyssä Khalkedonin kirkolliskokouksessa,<br />
koska he jättäytyivät kokouksen päätöslauselman ulkopuolelle.<br />
Päätöslauselma piti sisällään opin Kristuksen jumalallisesta <strong>ja</strong> inhimillisestä<br />
luonnosta. Sitä he eivät olleet valmiita hyväksymään.<br />
Itäiset ortodoksiset kirkot ovat hyväksyneet kaikkien seitsemän<br />
kirkolliskokouksen päätöslauselmat.<br />
Virallisiin itäisiin ortodoksisiin kirkkoihin kuuluu neljä vanhaa<br />
patriarkaattia, jotka ovat Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti,<br />
Aleksandria, Antiokia <strong>ja</strong> Jerusalem, sekä patriarkaatit<br />
Venäjällä, Romaniassa, Serbiassa <strong>ja</strong> Bulgariassa, autokefaaliset<br />
kirkot Georgiassa, Kyproksella, Kreikassa, Puolassa, Albaniassa,<br />
Tsekinmaassa, Slovakiassa <strong>ja</strong> Amerikassa. Muita kirkko<strong>ja</strong> ovat<br />
autonomiset Suomen arkkipiispakunta <strong>ja</strong> Japanin kirkko.<br />
Orientaaliseen kirkkoperheeseen kuuluvat mm. koptilaisortodoksinen,<br />
syyrialaisortodoksinen, armenialaisapostolinen, Etiopian<br />
ortodoksinen <strong>ja</strong> Intian syyrialaisortodoksinen kirkko.<br />
Viime vuosina on edistytty ortodoksikirkkojen välisissä keskusteluissa.<br />
Konkreettisia tuloksia kirkkojen välisistä neuvotteluista<br />
on mm. Antiokian sopimus vuodelta 1991. Sen ydinkohta<br />
mahdollistaa kahden sisaruskirkon välisen ehtoollisyhteyden<br />
tietyissä tapauksissa.<br />
Ortodoksikirkkojen välinen ristiriita on kärjistynyt Ukrainassa,<br />
jossa selkkaus on osa alue- <strong>ja</strong> valtapolitiikkaa. Siellä on tarvittu<br />
<strong>ja</strong> tarvitaan edelleen kirkkojen välistä dialogia vaikean tilanteen<br />
selvittämiseksi. Moskovan patriarkaatin yhteyteen kuuluva ortodoksinen<br />
kirkko <strong>ja</strong> sen yhteydestä 1990-luvun alussa irtautunut<br />
Kiovan patriarkaatti ovat luoneet kirkolliseen elämään<br />
Ukrainassa voimakkaan jännitteisen ilmapiirin. Alueellisesti<br />
venäjänkielisessä Itä-Ukrainassa Moskovan patriarkaattiin kuuluvilla<br />
kirkoilla on vahvempi asema kuin muualla maassa. Toisaalta<br />
Ukrainan kriisin aikana Moskovan <strong>ja</strong> Kiovan patriarkaatit<br />
<strong>ja</strong> Ukrainan (Konstantinopolin patriarkaatin yhteyteen kuuluva)<br />
ortodoksinen kirkko ovat esittäneet yhteisiä julkilausumia <strong>ja</strong><br />
vetoomuksia yhdessä muiden <strong>uskonto</strong>jen edustajien kanssa kriisin<br />
ratkaisemiseksi. Tilanteen selvittely <strong>ja</strong>tkuu osana laajempaa<br />
kokonaisuutta. Tällä kysymyksellä on tärkeä rooli myös alueen<br />
rauhanneuvotteluissa.<br />
KANSALLISET KIRKOT<br />
ORTODOKSINEN KIRKKO koostuu itsenäisten<br />
paikalliskirkkojen yhteenliittymistä,<br />
jotka ovat usein kansallisia. Jokaisella<br />
paikalliskirkolla on oma määritelty<br />
alue, paikalliskirkko<strong>ja</strong> on n. 20. Ortodoksien<br />
1800-luvulla alkanut muuttoliike<br />
uusille alueille on kiihtynyt 1900-luvulla.<br />
Syynä muuttoliikkeeseen on mm.<br />
lähtömaiden elinolot <strong>ja</strong> jopa uskonnollinen<br />
vaino. Sosialismin romahtaminen<br />
on aiheuttanut ortodoksien <strong>ja</strong>tkuvan<br />
maastamuuton Itä-Euroopasta. Kristittyjen<br />
vaino on viime vuosina voimistanut<br />
Lähi-idän ortodoksien muuttoliikettä<br />
uusille alueille. Tästä uusille alueille<br />
sijoittumisesta käytetään nimitystä diaspora<br />
eli ha<strong>ja</strong>annus, samoin kuin juutalaisuudessa.<br />
Suurimmat ortodoksien<br />
diasporat si<strong>ja</strong>itsevat Yhdysvalloissa <strong>ja</strong><br />
Länsi-Euroopassa.<br />
Uusille alueille syntyvät ortodoksiyhteisöt<br />
pyrkivät säilyttämään ortodoksisen<br />
uskonsa <strong>ja</strong> lähtömaansa kansallisen<br />
identiteetin. Kirkot ovat pyrkineet<br />
huolehtimaan perinteisen toimialueensa<br />
ulkopuolella elävien jäsentensä hengellisistä<br />
tarpeista.<br />
Kirkoille diaspora on teologinen ongelma,<br />
johtuen itsenäisten paikalliskirkkojen<br />
perinteisesti vahvasta asemasta.<br />
Diasporasta johtuen voi yhdellä alueella<br />
olla monen kirkon rakenteita. Esimerkiksi<br />
Ruotsissa asuu enemmän ortodokse<strong>ja</strong><br />
kuin Suomessa, mutta siellä ei ole<br />
Ruotsin ortodoksista kirkkoa. Paikallisen<br />
kirkon muodostamisen si<strong>ja</strong>an Ruotsin<br />
ortodoksit ovat järjestyneet omien<br />
lähtömaittensa kirkolliseen yhteyteen.<br />
Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuluu<br />
noin 60 000 jäsentä. Tämän lisäksi<br />
Suomessa asuu tuhansia ortodokse<strong>ja</strong>,<br />
jotka eivät ole paikallisen kirkon virallisia<br />
jäseniä.<br />
Ortodoksisten kirkkojen johtajien<br />
piirissä on katsottu välttämättömäksi<br />
etsiä ratkaisua diasporan aiheuttamiin<br />
haasteisiin. Diasporan järjestämisen<br />
kysymys on akuuttina ongelmana myös<br />
vuonna 2016 Istanbulissa kokoontuvan<br />
yleisortodoksisen kokouksen asialistalla.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Ortodokse<strong>ja</strong> ristikulkueessa vuotuisessa juhlassaan Intian Keralassa.<br />
| 455
Change language