Lukion Psykologian moduulit 1-5
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
LOPS2021<br />
LUKION PSYKOLOGIA<br />
MODUULIT 1-5<br />
JA LUKEMISTO<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY
Tekijä<br />
Harri Peltomaa<br />
TM, tietokirjailija, psykoterapeutti. <strong>Psykologian</strong>opettajat PSOP ry:n hallituksen jäsen.<br />
<strong>Psykologian</strong> asiantuntijana<br />
Ilari Kousa<br />
FM (fysiologia), HuK (kognitiotiede). <strong>Psykologian</strong>opettajat PSOP ry:n hallituksen jäsen.<br />
Kirja pohjautuu osin kirjaan OPS2016 <strong>Lukion</strong> psykologia kurssit 1-5, jonka työryhmässä olivat mukana:<br />
Ari Ahokas<br />
TM, tohtorikoulutettava Åbo Akademissa. <strong>Psykologian</strong> ja uskonnon lehtori Tuusulan lukiossa, myös<br />
filosofian opettajana vuodesta 1989 alkaen.<br />
Rosa Ahokas<br />
FM.<br />
Katri Blomqvist<br />
PsM.<br />
Alexander Borshagovski<br />
PsK.<br />
Saija Hongisto-Peltomaa<br />
FM, psykologian ja uskonnon lehtori, psykoterapeutti, työnohjaaja.<br />
Tuomo Seitola<br />
TM, Kotkan Lyseon psykologian ja uskonnon lehtori.<br />
www.opinto.net<br />
© Opintoverkko Oy ja tekijät<br />
Kansi: Jaana Pasanen, Printek Oy<br />
Taiton tyyli: Elina Reineck<br />
Lukemisto: Taina Leino, Vitale Ay<br />
Valokuvat: www.shutterstock.com<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Kopiointiehdot<br />
Tämä teos on oppikirja, joka on suojattu tekijänoikeuslailla (404/61). Tämän teoksen tai sen osan<br />
valokopiointi, skannaaminen tai muu digitaalinen kopiointi tai käyttö edellyttää oikeudenomistajan luvan.<br />
Kopiosto ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia. Teoksen tai sen osan muuntelu on kielletty.<br />
1. painos<br />
Printek Oy, Keuruu 2023<br />
ISBN 978-952-7479-25-4
LOPS2021<br />
LUKION PSYKOLOGIA<br />
MODUULIT 1-5<br />
JA LUKEMISTO<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY
ESIPUHE<br />
TERVETULOA PSYKOLOGIAN OPINTOJEN PARIIN<br />
Psykologia on yksi suosituimmista oppiaineista lukiolaisten keskuudessa. Kun opiskelijoilta<br />
kysytään syitä tähän, he usein toteavat psykologian opintojen käsittelevän<br />
itseen liittyviä mielenkiintoisia kysymyksiä. Psykologia käsitteleekin ihmisen koko<br />
elämää. Ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä tutkivana tieteenä psykologia antaa<br />
opiskelijalle valmiuksia havainnoida ja ymmärtää ihmistä ja hänen toimintaansa vaikuttavia<br />
tekijöitä monipuolisesti. Tässä kirjassa on pyritty löytämään monipuolisisia<br />
elämänmakuisia esimerkkejä ihmisen toimintaan liittyen.<br />
Kädessäsi on lukion psykologian oppimäärän kattava kaikkien moduulien (1–5) oppikirja.<br />
Kirja on laadittu kokonaisuutena siten, että esitetyt asiat muodostavat jatkumoita<br />
niin, että esitettyjä teemoja syvennetään myöhemmillä kursseilla. Kirjan kappaleet<br />
on laadittu siten, että kappaleen keskeinen tieto esitetään kappaleen alussa, ja sen<br />
jälkeen perustekstistä erottuvat lisätekstit laajentavat perustekstin tietoa. Kirjassa on<br />
myös runsaasti asioita selittäviä ja niiden välisiä yhteyksiä osoittavia kaavioita. Alleviivatut<br />
sanat tekstissä osoittavat käsitteittä, joista on laaja selitys kirjassa LOPS2021<br />
<strong>Lukion</strong> psykologia sanasto, ISBN-tunnus 9789527479285. Joidenkin kappaleiden<br />
lopussa on Kertaa-osio, johon on koottu lukion psykologian oppimäärän käsitteitä,<br />
joiden sisältö liittyy kappaleen teemaan.<br />
<strong>Lukion</strong> psykologian moduuleille on opetussuunnitelmien perusteissa määritetty<br />
asiasisällöt, jotka opiskelijan kurssin suoritettuaan tulee hallita. Tämä kirja on laadittu<br />
huolella opetussuunnitelman perusteiden sisältöjen mukaiseksi. Kun opiskelijalla<br />
on mahdollisuus kirjan avulla tarkastella sitä, mitä hänen oletetaan oppivan, hänellä<br />
on edellytykset menestyä psykologian opinnoissa. Opetussuunnitelman perusteet ovat<br />
näkyvillä kurssien aloitusaukeamilla kurssien johdantojen yhteydessä.<br />
<strong>Psykologian</strong> opiskelun empiirinen ja toisaalta pohdiskeleva luonne luo opiskelijalle<br />
hyviä mahdollisuuksia kriittisen ajattelun kehittämiseen. Tämä oppimateriaali kannustaa<br />
omakohtaiseen ja kriittiseen pohdintaan.<br />
Kirjassa viisi ensimmäistä lukua käsittelevät lukion psykologian opetussuunnitelman<br />
mukaisia moduuleita. Opetussuunnitelman moduulijaosta poiketen kaikki sisällöt<br />
koskien tiedettä, tieteellisyyttä ja psykologista tutkimusta on koottu yhdeksi<br />
kokonaisuudeksi luvuksi kuusi. Tämän ratkaisun tarkoituksena on helpottaa tutkimusaiheiden<br />
hahmottamista. Opettaja voi opintojaksoilla poimia haluamiaan osioita<br />
kunkin opintojakson sisältöjen käsittelyyn, ja opiskelijan on helppo hahmottaa käsiteltävä<br />
kokonaisuus osana tieteellisyyden ja tutkimuksellisuuden kokonaisuutta.<br />
Kirjan luku 7 on psykologian lukemisto. Siinä on runsaasti moduulien aihepiirejä<br />
täydentävää monipuolista materiaalia sekä opettajan että opiskelijoiden hyödynnettäväksi.<br />
Lukemistoa voi lukea mistä kohdasta tahansa. Sekä kirjan kappaleiden lisätekstit<br />
että lukemisto tarjoavat opettajalle paljon vaihtoehtoja erilaisten tuntitehtävien<br />
laatimiseen sekä opintojakson itsenäisen suorituksen suunnitteluun.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
5
Luku 8 on psykologian asiasanahakemisto, jonka avulla voi etsiä käsitteen, teorian<br />
tai henkilön. Voit tämän listan avulla kerrata, hallitsetko näiden merkityksen. Näistä<br />
kaikista on määritelmä ja selitys kirjassa LOPS2021 <strong>Lukion</strong> psykologia sanasto<br />
(Opintoverkko). Käsitteiden, nimien ja termien lopussa on viittaus siihen moduuliin,<br />
jossa ne ovat määriteltynä psykologian sanastossa.<br />
Kirjan luvussa 9 on listattu kysymyksiä moduuleittain. Opiskelija voi käyttää näitä<br />
opitun kertaamiseen ja opettaja esimerkiksi koekysymyksinä.<br />
Kiitos kirjan vedosten lukemisesta ja kommentoinnista: Saija Hongisto-Peltomaa<br />
sekä Salon lukion psykologian opiskelijat Sanni Tapio, Oona Aapio, Aili Blomqvist,<br />
Milla Ihalainen, Nenna Rokka, Alina Vereshchak ja Venla Wähäsilta<br />
Toivon lukijalle mielenkiintoista matkaa psykologian aihepiireihin perehtymisessä!<br />
Harri Peltomaa<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
6
SISÄLTÖ<br />
ESIPUHE .............................................................................................................................................5<br />
MODUULI PS1 TOIMIVA JA OPPIVA IHMINEN .................................................................. 10<br />
PSYKOLOGIA TIETEENÄ JA TAITONA<br />
1.1 <strong>Psykologian</strong> opiskelusta on hyötyä .......................................................................12<br />
1.2 Psykologia on ihmistä tutkiva tiede ......................................................................14<br />
1.3 <strong>Psykologian</strong> kehityskaari ......................................................................................20<br />
1.4 Psykologia taitona ................................................................................................26<br />
IHMISEN TOIMINTAA SELITTÄVÄT TASOT<br />
2.1 Ihmisen toiminta ..................................................................................................34<br />
2.2 Biologinen taso .....................................................................................................40<br />
2.3 Psyykkinen taso ....................................................................................................42<br />
2.4 Sosiaalinen taso ....................................................................................................50<br />
2.5 Kulttuurinen taso .................................................................................................56<br />
2.6 Ihmisen toiminnan ilmiöitä ...................................................................................60<br />
3.1 Oppimisen määrit telyä ja psykologian teorioita oppimisesta ................................64<br />
3.2 Oppimiseen vaikuttavia tekijöitä ..........................................................................74<br />
3.3 Oppiminen taitona ...............................................................................................84<br />
3.4 Oppimisen hermos tollinen perusta .......................................................................90<br />
MODUULI PS2 KEHITTYVÄ IHMINEN ................................................................................... 92<br />
IHMISEN KEHITYS JA SEN TUTKIMINEN<br />
1.1 Kehityspsykologian keskeisiä käsitteitä ................................................................94<br />
1.2 Kehityksen periaat teita ja vaikuttavia tekijöitä .....................................................98<br />
1.3 Kehityksen tutkiminen ........................................................................................100<br />
FYYSINEN KEHITYS<br />
2.1 Perimä ja epigenetiikka .......................................................................................102<br />
2.2 Temperamentti ...................................................................................................107<br />
2.3 Hermoston kehitys ja kehityksen häiriöt ............................................................108<br />
2.4 Fyysismotorinen kehitys .....................................................................................112<br />
PSYYKKINEN KEHITYS<br />
3.1 Minän synty ja minäkäsitys ................................................................................116<br />
3.2 Emotionaalinen kehitys ......................................................................................123<br />
3.3 Toiminnanohjaus ................................................................................................128<br />
3.4 Kognitiivinen kehitys ..........................................................................................130<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
SOSIAALINEN KEHITYS JA KULTTUURIN VAIKUTUS<br />
4.1 Psykososiaalinen kehitys .....................................................................................134<br />
4.2 Parisuhde kehitystehtävänä ................................................................................142<br />
4.3 Vanhemmuus elämänmittaisena roolina .............................................................146<br />
4.4 Kulttuurin vaikutus kehitykseen .........................................................................150<br />
4.5 Identiteetti ja sen kehitys ....................................................................................152<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
7
MODUULI PS 3 TIETOA KÄSITTELEVÄ IHMINEN ............................................................156<br />
TIEDONKÄSITTELYN HERMOSTOLLINEN PERUSTA<br />
1.1 Ihminen tiedonkäsittelijänä ................................................................................158<br />
1.2 Hermosolu .........................................................................................................160<br />
1.3 Välittäjäaineet ....................................................................................................164<br />
1.4 Hermosto ...........................................................................................................168<br />
1.5 Aivojen rakenne .................................................................................................170<br />
1.6 Aivojen toimintaperiaatteita ...............................................................................174<br />
1.7 Neuropsykologiset oireet, neurologiset kehityshäiriöt ja sairaudet sekä<br />
aivovammat ja aivovauriot .......................................................................................178<br />
1.8 Aivojen tutkiminen .............................................................................................182<br />
1.9 Umpieritysjärjestelmä, hormonit ja homeostaasi ................................................188<br />
TIEDONKÄSITTELYN PERUSTOIMINNOT<br />
2.1 Ihmisen tiedonkäsittely .......................................................................................190<br />
2.2 Tajunta, tietoisuus ja psykologinen todellisuus ...................................................196<br />
2.3 Tarkkaavaisuus ..................................................................................................198<br />
2.4 Havaitseminen ....................................................................................................204<br />
2.5 Muisti .................................................................................................................210<br />
KORKEATASOINEN TIEDONKÄSITTELY<br />
3.1 Kieli ja puhe .......................................................................................................222<br />
3.2 Ongelmanratkaisu ja päätöksenteko ...................................................................226<br />
MODUULI PS4 TUNTEET JA MIELENTERVEYS .................................................................232<br />
TUNTEET<br />
1.1 Mitä tunteet ovat? ..............................................................................................234<br />
1.2 Tunnereaktio ja tunnekokemus ..........................................................................238<br />
1.3 Tunteiden merkitys .............................................................................................240<br />
1.4 Tunteiden hermostollinen perusta .......................................................................242<br />
1.5 Tunteiden syntyä voidaan selittää monin tavoin .................................................246<br />
1.6 Tunteiden säätely hyvinvoinnin perustana ..........................................................250<br />
1.7 Tunteiden tutkiminen .........................................................................................260<br />
PSYYKKINEN HYVINVOINTI<br />
2.1 Hyvinvointi voimavarana ...................................................................................262<br />
2.2 Uni ja hyvinvointi ...............................................................................................268<br />
2.3 Stressi ja hyvinvointi ...........................................................................................276<br />
2.4 Kriisit ja niistä toipuminen .................................................................................281<br />
2.5 Psyykkinen itsesäätely ........................................................................................284<br />
MIELENTERVEYS JA SEN HÄIRIÖT<br />
3.1 Hyvä mielenterveys ............................................................................................286<br />
3.2 Millaisia mielenterveyden häiriöitä on? ..............................................................290<br />
3.3 Mistä mielenterveyden häiriöt johtuvat? .............................................................298<br />
3.4 Mielenterveyden häiriöiden hoito .......................................................................300<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
MODUULI PS5 YKSILÖLLINEN JA YHTEISÖLLINEN IHMINEN ....................................308<br />
YKSILÖLLINEN IHMINEN<br />
1.1 Persoonallisuuden määrittelyä ............................................................................310<br />
1.2 Persoonallisuuden pysyvyys ja muuttuvuus ........................................................316<br />
8
1.3 Persoonallisuuden joustavat osa-alueet ...............................................................324<br />
1.4 Persoonallisuus mielen luomuksena ....................................................................330<br />
1.5 Koulukuntien käsityksiä persoonallisuudesta .....................................................336<br />
1.6 Persoonallisuuden tutkiminen .............................................................................344<br />
2.1 Älykkyys ja asiantuntijan tiedonkäsittely ............................................................348<br />
2.2 Luovuus .............................................................................................................352<br />
YKSILÖLLINEN IHMINEN<br />
3.1 Sosiaalipsykologia tutkii ihmistä osana yhteisöä .................................................356<br />
3.2 Sosiaalinen tilanne ja vuorovaikutus ...................................................................360<br />
3.3 Ryhmäilmiöitä ....................................................................................................365<br />
3.4 Kulttuurin vaikutus ihmiseen ..............................................................................368<br />
6.1 Tiede ja psykologinen tutkimus ..........................................................................374<br />
6.2 Tutkimusprosessi ................................................................................................380<br />
6.3 Tutkimusotteet ...................................................................................................388<br />
6.4 Aineistonhankinta menetelmät (tiedonkeruumenetelmät) ...................................394<br />
6.5 Aihepiireihin tiede, tieteellisyys ja psyko-loginen tutkimus liittyvää sanastoa ....398<br />
7. LUKEMISTO<br />
Positiivinen psykologia ja onnellisuus ......................................................................402<br />
Terveyspsykologia ...................................................................................................404<br />
Liikennepsykologia ...................................................................................................406<br />
Liikunnan psyykkisiä vaikutuksia .............................................................................408<br />
Oikeuspsykologia .....................................................................................................409<br />
Empatia ja myötätunto .............................................................................................410<br />
Psykologinen turvallisuus .........................................................................................412<br />
Tunnetaidot ..............................................................................................................414<br />
Digipelaamisen vaikutus kognitiivisiin kykyihin ja aivotoimintaan ...........................416<br />
Optimismi ja pessimismi ...........................................................................................418<br />
Näkökulmia tunteiden säätelyyn läheisissä ihmissuhteissa ........................................420<br />
Rakkauden psykologista tarkastelua ........................................................................423<br />
Seurustelusuhteet nuoruuden kehitystehtävänä .........................................................426<br />
Yksinäisyyden haaste ................................................................................................428<br />
Keskittyminen ..........................................................................................................430<br />
Sosiaalipsykologian perusteita ..................................................................................432<br />
Tietoisuustaidot (Mindfulness) .................................................................................439<br />
Tosi-tv:n psykologisia ja sosiaalipsykologisia ulottuvuuksia .....................................440<br />
Sosiaalisen median ilmiöiden tarkastelua psykologisesta näkökulmasta ...................442<br />
Internetin ja älypuhelimen psykologisia vaikutuksia .................................................444<br />
Mediapsykologia ......................................................................................................446<br />
Minäesitys sosiaalisessa mediassa .............................................................................448<br />
Ravinnolla ja suolistomikrobeilla on yhteys mieleen ja käyttäytymiseen ...................451<br />
Kognitiotiede ............................................................................................................452<br />
Tietoisuus .................................................................................................................458<br />
Autonominen hermosto ............................................................................................464<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
8. PSYKOLOGIAN ASIASANAHAKEMISTO.........................................................................468<br />
9. KYSYMYKSIÄ ..........................................................................................................................486<br />
9
1<br />
YLEISET TAVOITTEET<br />
Moduulin tavoitteena on, että opiskelija<br />
• ymmärtää, millainen tiede psykologia on ja että<br />
psykologinen tieto perustuu tutkimuksiin<br />
• osaa kuvailla tieteellisen ajattelun peruspiirteitä<br />
psykologian näkökulmasta<br />
• osaa selittää tietoisen ja ei-tietoisen toiminnan luonnetta<br />
ja eroja<br />
• osaa eritellä ihmisen toimintaan liittyviä psyykkisiä,<br />
biologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä<br />
• tutustuu johonkin hyvinvoinnin ilmiöön psyykkisestä,<br />
moduuli<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
biologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta<br />
• osaa eritellä oppimiseen liittyviä psyykkisiä, biologisia,<br />
sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä sekä arvioida ja kehittää<br />
tämän tiedon pohjalta omaa oppimistaan ja opiskeluaan.<br />
KESKEISET SISÄLLÖT<br />
Psykologia tieteenä<br />
Ihmisen toiminnan tarkastelu psykologian näkökulmista<br />
• psyykkinen näkökulma: perustietoa tiedonkäsittelystä,<br />
motiiveista ja tunteista<br />
• biologinen näkökulma: perustietoa hermoston<br />
toiminnasta ja evoluutiopsykologian lähestymistavasta<br />
• sosiaalinen näkökulma: perustietoa sosialisaatiosta ja<br />
tilannetekijöistä<br />
• kulttuurinen näkökulma: esimerkkejä kulttuurien eroista<br />
ja yhtäläisyyksistä<br />
• tietoinen ja ei-tietoinen toiminta<br />
Opiskelu ja oppiminen psykologian näkökulmista<br />
• psyykkinen näkökulma: ehdollistuminen, perustietoa<br />
työmuistin ja säilömuistin toiminnasta, sisäiset mallit,<br />
oppimisstrategiat, metakognitio, tavoiteorientaatiot ja<br />
pystyvyysuskomukset<br />
• biologinen näkökulma: aivojen plastisuus ja unen vaikutus<br />
oppimiseen<br />
• sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma: esimerkkejä<br />
oppimisen sosiaalisuudesta ja erilaisista<br />
oppimiskulttuureista<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Psykologinen tutkimus<br />
• tieteellinen tieto ja arkitieto<br />
• tieteellisen tutkimuksen prosessi<br />
• otoksen ja perusjoukon merkitys tutkimuksen arvioinnissa<br />
• psykologisen tutkimuksen eettiset periaatteet<br />
• esimerkkejä laadullisista ja määrällisistä psykologian<br />
tutkimuksista<br />
50 210
Toimiva ja oppiva<br />
IHMINEN<br />
PS1<br />
<strong>Psykologian</strong> ensimmäisen moduulin keskeisiä<br />
teemoja ovat tieteelliseen psykologiaan ja tutkimuksellisuuteen<br />
tutustuminen, psykologian<br />
keskeisiin aihepiireihin ja psykologisiin taitoihin<br />
perehtyminen, ihmisen toimintaa selittävien tasojen<br />
ymmärtäminen ja oppimiseen liittyviin prosesseihin<br />
tutustuminen..<br />
Ensimmäisessä luvussa tehdään eroa tieteellisen ja<br />
arkitiedon välille, selvennetään psykologian ja muiden<br />
tieteiden välisiä yhteyksiä ja eroja sekä psykologiatieteen<br />
eri vaiheita ja suuntauksia. Lisäksi tutustutaan<br />
erilaisiin psykologian osa- ja sovellusalueisiin<br />
sekä psykologin työn erityispiirteisiin. Luvun lopussa<br />
tarkastellaan psykologisia taitoja ja annetaan<br />
vinkkejä omien vahvuuksien kehittämiseen.<br />
Toisen luvun aiheena on ihmisen toiminta. Se jakautuu<br />
ulkoisesti havaittavaan käyttäytymiseen ja<br />
mielensisäisiin psyykkisiin toimintoihin, joita ovat<br />
tunteet, motiivit ja tiedonkäsittelytoiminnot. Näitä<br />
ihmisen toiminnan osatekijöitä tarkastellaan neljän<br />
selittävän tason kautta: näitä ovat psyykkinen, biologinen,<br />
sosiaalinen ja kulttuurinen taso, ja niihin<br />
liittyvät tekijät. Esimerkiksi tunteita voidaan selittää<br />
eri selittävien tasojen mukaan sisäisten mallien<br />
virittämiksi, hormonitoiminnan aikaansaamiksi, sosiaalisten<br />
tilannetekijöiden synnyttämiksi tai oman<br />
kulttuurin mukaiseksi reaktioksi. Luvun lopussa havainnollistetaan<br />
näitä selittäviä tasoja usean mielenkiintoisen<br />
ihmisen toiminnan ilmiön kautta.<br />
<strong>Lukion</strong> aloittavalle opiskelijalle hyvin hyödyllinen<br />
kokonaisuus on oppimista ja opiskelua käsittelevä<br />
luku kolme. Tässä luvussa tutustutaan oppimiseen<br />
monesta näkökulmasta, ja tieto opiskeluun ja oppimiseen<br />
vaikuttavista tekijöistä voi vaikuttaa omaan<br />
opiskeluun muissakin aineissa.<br />
Aihepiirit tiede ja psykologisen tutkimuksen perusteet<br />
on koottu koko lukion psykologian oppimäärän<br />
osalta yhdeksi kokonaisuudeksi, joka on<br />
kirjan luvussa 6. Siinä luvussa esitetään, miten tieteellinen<br />
tieto syntyy, mikä on sen merkitys ja esitellään<br />
psykologisen tutkimuksen ja sen toteuttamisen<br />
erityispiirteitä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
3<br />
513<br />
11
PSYKOLOGIAN<br />
OPISKELUSTA ON HYÖTYÄ<br />
1.1 // tieteellinen tieto // psykologian tutkimusaiheet // arkitieto // itsetuntemus // tiedon arviointi<br />
TIETEELLINEN TIETO<br />
Objektiivista<br />
Nojaa tutkimuksiin ja<br />
teorioihin<br />
Etupäässä tietoista<br />
Suuri yleistettävyys<br />
Selittää, ymmärtää,<br />
ennustaa ilmiöitä<br />
Tarkasti määritellyt käsitteet<br />
Muuttuu tutkimusten myötä<br />
ARKITIETO<br />
Subjektiivista, usein<br />
tunneväritteistä<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Nojaa yksilön kokemuksiin<br />
ja havaintoihin<br />
Usein tiedostamatonta<br />
Vähäinen yleistettävyys<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Kuvailee ilmiöitä<br />
Epätäsmälliset käsitteet<br />
Pysyvää, vaikeasti muuttuvaa<br />
tieteenä ja taitona<br />
1Psykologia<br />
PSYKOLOGINEN AJATTELUTAPA on juurtunut syvälle länsimaiseen<br />
kulttuuriin. Meillä on ihmisen toiminnasta<br />
lukuisia arkisia uskomuksia, joilla pyrimme<br />
selittämään toistemme käyttäytymistä. Vaikka<br />
nämä uskomukset perustuvat omaan kokemukseen<br />
tai ylisukupolviseen kansanviisauteen, niistä puhutaan<br />
samoilla termeillä, joita käytetään tieteellisen<br />
psykologian parissa. Arkisissa keskustelussa<br />
puhutaan monista psykologian tutkimuskohteista,<br />
kuten itsetunnosta, onnellisuudesta ja aggressiosta,<br />
koska ne ovat osa kaikkien ihmisten kokemusmaailmaa.<br />
Vaikka ei olisi tutustuttu yhteenkään<br />
tunneteoriaan, kyetään analysoimaan niin omia<br />
kuin muiden ihmisten tunteita. Monella on myös<br />
vankka käsitys omasta oppimiskyvystään ja itselleen<br />
sopivista opiskelutavoista, vaikkei hänellä<br />
olisi tietoa oppimispsykologisesta tutkimuksesta.<br />
Tämän kaltainen arkiajattelu on tyypillisesti ei-tieteellistä,<br />
eli sitä ei ole edes tarkoitettu tieteen kriteerien<br />
mukaiseksi. Se ei ole järjestelmällisesti tutkittua<br />
tietoa, vaan se saattaa perustua muutamasta omasta<br />
kokemuksesta tehtyihin yleistyksiin. Usein se on<br />
myös varsin jämähtänyttä. Esimerkiksi monet tieteen<br />
käsitteet tarkentuvat ja muuttuvat sisällöltään<br />
tutkimustyön seurauksena, mutta arjessa ollaan harvoin<br />
valmiita muuttamaan käytettyjen käsitteiden,<br />
kuten älykkyyden, merkityksiä. Ihmisellä on myös<br />
taipumus ennemmin kerätä todistusaineistoa, joka<br />
tukee hänen aiempia käsityksiään, kuin arvioimaan<br />
kaikkea uudelleen.<br />
Yleistyksiin perustuva kansanviisaus auttaa ihmisten<br />
elämän jäsentämistä, mutta ei sovi maailman<br />
kriittisen tarkastelun perustaksi. Toisinaan arkiset<br />
uskomukset voivat kuitenkin osoittautua tieteellisen<br />
tiedon valossa paikkaansa pitäviksi. Suomalaisessa<br />
kulttuurissa on useiden sukupolvien ajan pidetty<br />
tarpeellisena sitä, että pikkulapsille luetaan kirjoja.<br />
Nykytutkimus on osoittanut tämän tavan erittäin<br />
hyödylliseksi lapsen tiedonkäsittelyn kykyjen kehityksen<br />
kannalta.<br />
Monesti psykologinen tieteellinen tieto ja arkiajattelun<br />
mukainen kansanviisaus ovat kuitenkin keskenään<br />
ristiriitaisia. Eräs laajalle levinnyt ei-tieteellinen<br />
uskomus on se, että ihminen käyttää vain noin<br />
kymmenen prosenttia aivokapasiteetistaan, mikä oikeuttaisi<br />
erilaiset superaivojen käyttökoulutukset.<br />
Tämä käsitys on vailla tieteellistä perustaa. Aivojen<br />
on havaittu aktivoituvan tavattoman monipuolisesti<br />
jo yksinkertaisia ärsykkeitä prosessoitaessa.<br />
4<br />
52 412
Itsetuntemus lisääntyy<br />
Varsinaista psykologista tutkimustietoa on joskus<br />
vaikea erottaa niin sanotusta psykologisoivasta kirjallisuudesta.<br />
Markkinoilla on paljon erilaisia oppaita<br />
ja muita teoksia, joissa on käsitelty elämän<br />
kannalta tärkeitä kysymyksiä, kuten kriisejä tai kasvatusta,<br />
ja näissä tarjotaan ohjeita, joita perustellaan<br />
viittaamalla uusiin tutkimuksiin. Myös media<br />
käsittelee jatkuvasti psykologisesti mielenkiintoisia<br />
aiheita. Usein näiden lähteiden tieto perustuu kuitenkin<br />
tieteen kriteerien kannalta epätieteelliseen<br />
aineistoon tai omasta kokemuksesta yleistettyihin<br />
näkemyksiin. Koska näennäistieteellisissä julkaisuissa<br />
ja artikkeleissa käytetään usein psykologisia termejä<br />
huolimattomasti ja perustellaan asioita epätieteellisesti,<br />
tieteellisen psykologian luonne voi jäädä<br />
epäselväksi. Ei ole ihme, että psykologia herättää<br />
useissa voimakkaita tunteita: erilaisten viihdelehtien<br />
huomiota herättävät otsikot, kuten ”onnelliseksi<br />
hypnoosilla” tai ”vapauta piilevät psyykkiset<br />
kykysi”, voi saada jotkut kavahtamaan psykologiaa<br />
ja kiistämään sen tieteellisyyden. Toiset puolestaan<br />
uskovat varauksetta epätieteellisiin väitteisiin<br />
ja odottavat psykologialta ihmeitä: he toivovat pikaratkaisuja<br />
yksinäisyyteen tai parisuhdeongelmiin,<br />
vastauksia elämän suuriin kysymyksiin tai keinoja<br />
manipuloida toisten ajatuksia.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Mitä psykologia tarjoaa?<br />
Mistä<br />
dementia<br />
johtuu?<br />
Miksi ihmiset<br />
kiinnostuvat<br />
eri asioista?<br />
<strong>Psykologian</strong> opiskelu tarjoaa tieteellisiä teorioita ja<br />
tutkimustuloksia, joiden pohjalta on mahdollista<br />
ymmärtää omaa ja toisten käyttäytymistä. Vaikka<br />
se ei opeta ohjailemaan toisia oman mielen mukaan,<br />
psykologian opiskelun kautta voi tulla tietoiseksi tavoista,<br />
joilla ihmiset tavallisesti ajattelevat, tuntevat<br />
ja toimivat eri tilanteissa. Tietoisuus niin ihmisen<br />
toiminnan yleisistä lainalaisuuksista kuin omista taipumuksistaankin<br />
antaa enemmän mielellistä liikkumavaraa.<br />
Vaikka psykologia ei myöskään anna suo-<br />
Voiko omia<br />
tunteita<br />
säädellä?<br />
Miten<br />
stressiä voi<br />
hallita?<br />
Kuinka voisi<br />
tulla onnelliseksi?<br />
Miksi ihmiset<br />
ovat erilaisia?<br />
Miten ihminen<br />
käsittelee<br />
tietoa?<br />
PSYKOLOGIAN<br />
TUTKIMUSKYSYMYKSIÄ<br />
Miksi uhmaikäiset<br />
ja teini-ikäiset<br />
saavat raivokohtauksia?<br />
Mitkä asiat<br />
omassa toiminnassa<br />
vaikuttavat<br />
raan vastauksia muihin ihmisiin?<br />
elämänkatsomuksellisiin<br />
kysymyksiin,<br />
se tarjoaa aineksia<br />
oman maailmankuvan rakentamiseen.<br />
Tieteellinen psykologia ei tarjoa selkeitä<br />
ohjeita elämän haasteisiin, kuten parisuhdeongelmiin,<br />
sen opiskelu auttaa ymmärtämään asioiden<br />
syitä ja seurauksia, ja siten antaa välineitä monenlaisten<br />
tilanteiden käsittelemiseen.<br />
<strong>Psykologian</strong> opiskelu sisältää siis ajatuksen siitä,<br />
että ihminen on vastuussa itselleen omasta elämästään.<br />
Teorioiden ja tutkimustulosten myötä saat<br />
mahdollisuuden soveltaa psykologista ajattelua<br />
elämässäsi ja kehittää itsetuntemustasi. Siten voit<br />
itse määrittää itsellesi tärkeät suuret kysymykset ja<br />
ongelmat ja valita sopivat välineet niiden käsittelemiseksi.<br />
Tiedon arviointitaidot kehittyvät<br />
Miksi ihmiset<br />
muistavat<br />
saman tilanteen<br />
eri tavalla?<br />
Miksi joillain on<br />
taipumus tulkita<br />
tilanteet negatiivisella<br />
tavalla?<br />
Miten ajattelu<br />
kehittyy iän<br />
mukana?<br />
Psykologia ei kuitenkaan edistä pelkästään itsetuntemuksen<br />
kasvua. Koska kiinteänä osana psykologian<br />
opiskelua on ihmisen toimintaa koskevien ajatusten,<br />
mallien, teorioiden ja tutkimusten arviointi<br />
tieteen kriteerien valossa, psykologian opiskelu kehittää<br />
kriittisen arvioinnin taitoja. Kriittisen ajattelun<br />
tärkeyttä ei voi korostaa liiaksi modernissa yhteiskunnassa:<br />
on tärkeää hahmottaa yhä kasvavasta<br />
informaatiotulvasta olennaiset asiat ja kyetä erottamaan<br />
vakavasti otettava tieteellinen tieto näennäistieteellisestä<br />
humpuukista. <strong>Psykologian</strong> opiskelu ravitsee<br />
tätä tarvittavaa kriittisyyttä: Mitä enemmän<br />
tiedetään psykologian vakiintuneista käsityksistä ihmisestä<br />
ja mitä paremmin tunnetaan tieteellisen tiedon<br />
syntyperiaatteita, sitä enemmän on mahdollisuuksia<br />
arvioida tarjolla olevaa tietoa.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Miten<br />
ympäristö<br />
vaikuttaa ihmisen<br />
kehitykseen?<br />
Miten omaa<br />
oppimista voisi<br />
kehittää?<br />
Voiko<br />
ihminen muuttaa<br />
persoonallisuuttaan?<br />
5<br />
535<br />
13
PSYKOLOGIA ON<br />
IHMISTÄ TUTKIVA TIEDE<br />
1.2 // tieteiden kenttä // psyykkinen toiminta //psykologi //osa-alueet //sovellusalueet<br />
PSYKOLOGIA ON TIEDE, joka tutkii ihmisen toimintaa.<br />
Toiminnalla tarkoitetaan sekä ulkoisesti havaittavaa<br />
käyttäytymistä että mielensisäistä toimintaa.<br />
Ihmisen toiminta on hyvin monimuotoinen ilmiö,<br />
mikä tekee siitä toisinaan vaikeasti ymmärrettävää.<br />
Esimerkiksi ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat<br />
monet tekijät, kuten tilanne ja muiden ihmisten<br />
läsnäolo, eikä tietynlaiseen käyttäytymiseen löydy<br />
koskaan yksittäistä syytä. Käyttäytymisen lailla<br />
myös mielen sisäinen toiminta on monisyinen ilmiö,<br />
ja ihmisen on toisinaan vaikea ymmärtää kaikkia<br />
omassa mielessä liikkuvia tunteita ja ajatuksia.<br />
Käsitteellä psyykkinen toiminta tarkoitetaan ihmisen<br />
mielensisäistä toimintaa, eli mielessä liikkuvia<br />
ajatuksia, motiiveja ja tunteita. <strong>Psykologian</strong> parissa<br />
ajatellaan, että jokainen ihminen on psyykkiseltä<br />
toiminnaltaan ainutlaatuinen yksilö, joka ajattelee<br />
ja tuntee juuri hänelle tyypillisellä tavalla. Samalla<br />
ihmisten psyykkisessä toiminnassa nähdään kaikille<br />
ihmisille yhteisiä piirteitä ja ominaisuuksia. Jokaisen<br />
ihmisen mieli on ainutlaatuinen, mutta ihmismielen<br />
toimintaperiaatteita voidaan tutkia siten, että voidaan<br />
sanoa, miten ihmisen mieli yleensä toimii jossain<br />
tilanteessa. Esimerkkinä yleistettävästä tiedosta<br />
YHTEISKUNTATIETEET<br />
MAATALOUS- JA METSÄTIETEET<br />
esim. kansantaloustiede, oikeustiede,<br />
sosiaalitieteet, sosiologia, sosiaali- ja<br />
yhteiskuntapolitiikka, psykologia,<br />
kasvatustieteet<br />
esim. maatalous ja metsätieteet,<br />
maatalouden bioteknologia<br />
LUONNONTIETEET<br />
HUMANISTISET TIETEET<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
esim. matematiikka, fysiikka, avaruustieteet<br />
ja tähtitiede, kemia, maantiede ja ympäristötieteet,<br />
biotieteet<br />
Tieteiden<br />
kenttä<br />
on perustunteiden ilmeneminen ihmisillä. Perustunteita<br />
ovat muun muassa ilo ja pelko. Perustunteet ilmenevät<br />
kehon reaktioissa ja ilmeissä kaikilla ihmisillä<br />
samalla tavalla, mutta tunteiden viriämisen syyt<br />
ja reaktion voimakkuus vaihtelee ihmisten välillä.<br />
Psykologi on mielen ammattilainen<br />
Psykologi on kouluttautunut ihmisen kehityksen,<br />
ajattelun ja psyykkisten ongelmien asiantuntijaksi.<br />
Hänen tulee olla kiinnostunut inhimillisen käyttäytymisen<br />
lainalaisuuksista ja hänellä tulee lisäksi olla<br />
kykyä paneutua ja syventyä ihmisten elämänkysymyksiin.<br />
Psykologin ammatti on ihmissuhdetyötä,<br />
jossa tarvitaan kykyä ymmärtää muiden ihmisten<br />
tunteita, hyviä vuorovaikutustaitoja ja taitoa tulla<br />
toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Työssään psykologi<br />
kohtaa usein ristiriitoja ja eri tavoin vaikeita tilanteita<br />
ja tunteita.<br />
Psykologin ammatin harjoittaminen edellyttää ihmissuhde-<br />
ja vuorovaikutustaitojen ohella opiskelua.<br />
Psykologi soveltaa teoreettista tietoa käytännön<br />
ongelmiin. <strong>Psykologian</strong> tutkimuskohteita ovat muun<br />
muassa aivojen toiminta, ihmisen kokemusmaailma,<br />
yksilön tyypillinen kehitys ja kehityshäiriöt, ihmis-<br />
esim. filosofia, kielitieteet, taiteiden<br />
tutkimus, teologia, historia ja<br />
arkeologia<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
TEKNISET TIETEET<br />
LÄÄKE- JA TERVEYSTIETEET<br />
esim. arkkitehtuuri, sähkö-, automaatio- ja<br />
tietoliikennetekniikka, elektroniikka, kone- ja<br />
valmistustekniikka, lääketieteen tekniikka,<br />
ympäristötekniikka<br />
esim. peruslääketieteet, biolääketieteet,<br />
neurotieteet, kirurgia, hammaslääketieteet,<br />
terveystieteet, oikeuslääketiede ja muut<br />
lääketieteet<br />
6<br />
54 614
ten erilaiset persoonallisuudet, henkinen hyvinvointi<br />
ja mielenterveys sekä ympäristön vaikutus ihmiseen.<br />
Tieteiden kenttä<br />
Millä tavoin psykologia tieteenä eroaa luonnontieteistä,<br />
kuten kemiasta? Entä mitä yhteistä niillä voi olla? Miten psykologiatieteen<br />
luonne altistaa sen arkiajattelussa esiintyville<br />
yksinkertaistuksille? Miksi on olemassa keittiöpsykologiaa<br />
mutta ei keittiöfysiikkaa?<br />
Sananmukaisesti psykologia tarkoittaa oppia (logos)<br />
mielestä (psykhe). Varsin pitkään kreikankielisen<br />
käsitteen suomalainen vastine oli sielutiede. <strong>Psykologian</strong><br />
varsinaiset tieteelliset juuret ovat filosofiassa<br />
ja lääketieteessä, joiden parissa ihmiseen liittyvää<br />
tutkimusta on tehty koko länsimaisen kulttuurin<br />
historian ajan. Suomessa ensimmäinen psykologian<br />
professuuri perustettiin vuonna 1936 Jyväskylän<br />
Kasvatusopilliseen Korkeakouluun.<br />
Tieteiden kentässä psykologian paikkaa on hankala<br />
määritellä tarkasti. Riippuen painotuksesta<br />
psykologiassa voidaan korostaa biologisia, yhteiskunnallisia<br />
tai humanistisia piirteitä. Näiden lisäksi<br />
erilaisia menetelmätieteitä (matematiikka, tilastotiede)<br />
käytetään psykologisessa tutkimuksessa. Ilmeistä<br />
on, että mikäli ihmistä ja hänen toimintaansa<br />
halutaan oppia ymmärtämään yhä paremmin, tieteiden<br />
välisiä raja-aitoja on kaadettava ja on panostettava<br />
entistä enemmän niin sanottuun monitieteiseen<br />
tutkimukseen.<br />
Biologiset tieteet (biologia, neurologia) ovat kiinnostuneita<br />
ihmiskehon elinten toiminnasta, erilaisten<br />
hormonien vaikutuksesta ja hermoston toiminnasta,<br />
esimerkiksi aivovamman merkityksestä<br />
yksilön käyttäytymiselle. Koska ihmisen kehollisuus<br />
on kiinteässä yhteydessä hänen psyykkisiin toimintoihinsa,<br />
psykologisessa tutkimuksessa on huomioitava<br />
toiminnan biologinen ulottuvuus. Murrosikäisen<br />
käyttäytymistä on mahdotonta ymmärtää, jos ei<br />
huomioida hormonien toimintaa, ja aivovammapotilaan<br />
vaikeuksia oppia ei voida auttaa, mikäli itse<br />
vamman vaikutuksista ei ole tietoa.<br />
Yhteiskuntatieteiden (sosiologia, sosiaalipsykologia)<br />
tutkimuksen avulla yritetään ymmärtää ihmisryhmien<br />
toimintaa tai yhteiskunnan rakenteita. Kun<br />
psykologi ottaa kantaa esimerkiksi koulukiusaamistapaukseen,<br />
niin kaikki se tieto, mikä on saatavilla<br />
ryhmän vaikutuksesta yksilön toimintaan, on ensiarvoisen<br />
tärkeää. Kaikki humanistiset tieteet (historia,<br />
uskontotiede) tarkastelevat ihmistä omasta näkökulmastaan.<br />
Psykologiatieteen kannalta kaikki<br />
ihmistutkimus on tärkeää.<br />
<strong>Psykologian</strong> omaleimaisuus tieteiden kentässä perustuu<br />
siihen, että sen avulla voidaan luoda kokonaisymmärrystä<br />
ihmisestä ja hänen toiminnastaan.<br />
Siihen liittyy myös eräänlainen välitystehtävä eri tutkimusperinteiden<br />
kesken. Psykologia voi parhaimmillaan<br />
hyödyntää kaikkea sitä tietoa, joka koskee<br />
ihmistä.<br />
Psykologiatiede on jakautunut osa-alueiksi. Ihmisen<br />
toiminta on niin laaja tutkimuskohde, että on<br />
ollut välttämätöntä muodostaa eräänlaisia näkökulmia,<br />
joiden kautta ihmistä on tutkittu. Kaikki psykologian<br />
osa-alueet tutkivat ihmistä, mutta omasta<br />
näkökulmastaan. Eri yliopistoissa osa-alueiden sisällöt<br />
ja nimikkeet voivat vaihdella. Kaikki perinteiset<br />
osa-alueet näkyvät myös lukion psykologian<br />
kursseissa.<br />
Psykologinen tieto perustuu empiirisiin eli kokeellisiin<br />
tutkimuksiin. Psykologisen perustutkimuksen<br />
avulla ihmisen toimintaa voidaan kuvata ja selittää.<br />
Tavoitteena on löytää yleisiä lainalaisuuksia tutkittavasta<br />
ilmiöstä ja sen esiintymisestä. Soveltavassa<br />
tutkimuksessa on tarkoitus ratkaista niitä ongelmia,<br />
jotka perustutkimus on paljastanut. Käytännössä<br />
useissa psykologisissa tutkimuksissa nämä tutkimusperinteet<br />
ovat sisäkkäin. Psykologisen tiedon<br />
muodostumista käsitellään tarkemmin luvussa 4.<br />
Psykologiatieteen tutkimustuloksia käytetään hyväksi<br />
useissa eri yhteyksissä ja monella alalla. <strong>Psykologian</strong><br />
eri sovellusalueet hyödyntävät uutta<br />
tutkimustietoa ihmisen mielen toiminnasta ja käyttäytymisestä.<br />
Urheilijat voivat hyötyä psyykkisestä<br />
valmennuksesta, kaupan ala soveltaa psykologista<br />
tietoa markkinoinnissa ja psykologian asiantuntemuksesta<br />
on hyötyä, kun suunnitellaan uusia koneita<br />
ja laitteita.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
7<br />
557<br />
15
KEHITYS-<br />
PSYKOLOGIA<br />
KOGNITIIVINEN<br />
PSYKOLOGIA<br />
PERSOONAL-<br />
LI SUUSPSYKO-<br />
LOGIA<br />
MIELENTERVEYS<br />
JA KLIININEN<br />
PSYKOLOGIA<br />
MOTIVAATION<br />
JA TUNTEIDEN<br />
PSYKOLOGIA<br />
SOSIAALI-<br />
PSYKOLOGIA<br />
BIOLOGINEN<br />
PSYKOLOGIA<br />
(neuropsykologia)<br />
Mitkä tekijät vaikuttavat<br />
lapsen kehitykseen? Mitä<br />
6-vuotiaalta voi odottaa?<br />
Miksi toiset asiat muistetaan,<br />
toiset unohdetaan?<br />
Miten opitaan taitavasti?<br />
Mikä erottaa asiantuntijan<br />
aloittelijasta?<br />
Selittääkö ihmisen luonne<br />
hänen käyttäytymistään?<br />
Miten persoonallisuuden<br />
piirteet muotoutuvat?<br />
Mitkä asiat auttavat selviämään<br />
elämän kriiseistä?<br />
Miksi joku sairastuu<br />
masennukseen?<br />
Mikä ohjaa toimintaamme?<br />
Miksi teemme<br />
huonoja valintoja? Voiko<br />
tunteita hallita?<br />
Miten ryhmä toimii? MIten<br />
muut näkevät minut?<br />
Miten ennakkoluulot<br />
syntyvät? Millainen on<br />
hyvä johtaja?<br />
Miten aivot toimivat?<br />
Miksi unta tarvitaan?<br />
Määräävätkö geenit<br />
elämäämme?<br />
PSYKOLOGIAN OSA-ALUEITA<br />
Kehityspsykologiassa tutkitaan ihmisen elämänkaarta, joka yleensä<br />
jaetaan toisiaan seuraaviin peräkkäisiin vaiheisiin. Jokaisessa<br />
kehitysvaiheessa on olennaista siihen liittyvät fyysiset, sosiaaliset<br />
ja psyykkiset kehitystehtävät. Kehityspsykologiassa on tehty paljon<br />
tutkimusta myös erilaisista kehityshäiriöistä. Vaikka pääpaino<br />
on perinteisesti ollutkin elinkaaren varhaisvaiheiden tutkimuksessa,<br />
nykyisin myös esimerkiksi vanhuutta tutkitaan hyvin laajasti.<br />
Kehityspsykologiaa käsitellään lukiossa kurssilla kaksi.<br />
Kognitiivinen psykologia on kiinnostunut ihmisestä tiedon vastaanottajana,<br />
käsittelijänä ja tallettajana. Havaitseminen, tarkkaavaisuus,<br />
kieli, muisti, ajattelu ja oppiminen ovat sen keskeisiä<br />
tutkimusaiheita. Voidaan selvittää esimerkiksi sitä, kuinka<br />
tarkkaavaisuus voidaan jakaa kahden asian kesken, kuinka<br />
monta asiaa pystytään muistamaan tai mistä unohtaminen johtuu.<br />
Tiedonkäsittelyprosessien lisäksi kognitiivisen psykologian<br />
tutkimuksissa on perehdytty myös esimerkiksi nukkumiseen ja<br />
hypnoosiin. Ihmisen ja tietokoneen välinen suhde on myös mielenkiintoinen<br />
tutkimusaihe. Kognitiivista näkökulmaa käsitellään<br />
etenkin kurssilla kolme.<br />
Neuropsykologiassa tarkastellaan psyykkisten toimintojen hermostollista<br />
perustaa. Aivotutkimuksen avulla on ymmärretty<br />
ihmisen kognitiivista toimintaa (muisti, oppiminen, havaitseminen).<br />
Aivovauriopotilaat ovat olleet perinteisesti tutkimusten<br />
kohteena. Neuropsykologian tutkijoilla on käytössään erilaisia<br />
mittauslaitteita, joilla voidaan tutkia esimerkiksi aivojen sähköistä<br />
toimintaa tai verenkiertoa erilaisten psyykkisten tapahtumien<br />
aikana. Neuropsykologia kulkee mukana kaikilla lukion psykologian<br />
kursseilla.<br />
Persoonallisuuspsykologian keskeisenä tarkoituksena on selvittää,<br />
mitkä seikat ovat vaikuttaneet ja edelleen vaikuttavat siihen,<br />
että tietty ihminen on juuri sellainen yksilö kuin hän on. Persoonallisuuspsykologiassa<br />
on kiinnostuttu myös psyykkisistä sairauksista.<br />
Yksilöiden välisiä eroja voidaan havainnoida esimerkiksi<br />
erilaisten testien avulla. Psykologiatieteen historiassa on esitetty<br />
keskenään hyvinkin erilaisia teorioita persoonallisuudesta.<br />
Persoonallisuuspsykologiaan voi lukiossa tutustua tarkemmin<br />
PS5-kurssilla.<br />
Sosiaalipsykologiassa tutkitaan ihmisten välistä vuorovaikutusta<br />
ja yksilön suhdetta toisiin ihmisiin. Ryhmäkäyttäytyminen on ollut<br />
erityisen kiinnostuksen kohteena. Muita keskeisiä sosiaalipsykologisia<br />
tutkimusaiheita ovat muun muassa valta, johtajuus, aggressio,<br />
asenteet ja sosiaaliset taidot. Useissa yliopistoissa sosiaalipsykologia<br />
on itsenäisenä tieteenään. <strong>Lukion</strong> psykologiassa tätä<br />
psykologian osa-aluetta käsitellään kurssilla viisi.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Rorschachin musteläiskätesti on kenties kaikkein<br />
tunnetuin psykologinen testi. Siihen liittyy<br />
myös paljon harhauskomuksia. Millaisia mielikuvia<br />
sinulla on psykologisesta testauksesta?<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Kliininen psykologia käsittelee psyykkisiä ongelmia. Oireiden<br />
määrittelyn lisäksi hyvin tärkeää on selvittää myös sitä, millaisia<br />
hoitomuotoja on olemassa ja mitkä soveltuvat parhaiten mihinkin<br />
ongelmaan. Kliiniseen psykologiaan kuuluvat erilaiset psykoterapiat.<br />
Psykologin kliinistä työtä on työskentely esimerkiksi mielisairaalassa<br />
tai lastenpsykiatrian osastolla. <strong>Lukion</strong> kursseilla kliinisen<br />
psykologian teemat sisältyvät neljänteen kurssiin.<br />
8<br />
56 816
PSYKOLOGIT TESTAAVAT<br />
NORMAALIUDEN KÄSITE<br />
INTERNETISSÄ ON suuri määrä testejä, joita voi tehdä huvikseen.<br />
Psykologien käyttämät testit on kehitetty tarkan tieteellisen tutkimuksen<br />
perusteella. Psykologisten ominaisuuksien mittaamisen<br />
tutkivaa psykologian osa-aluetta kutsutaan psykometriikaksi.<br />
Psykologisia testejä on monenlaisia, ja erilaiset testit mittaavat eri<br />
ominaisuuksia. Yhteistä kaikille testeille on se, että niillä pyritään<br />
saamaan mahdollisimman luotettavaa tietoa jostakin ihmisen mielen<br />
osa-alueesta yksilön näkyvää käyttäytymistä mittaamalla.<br />
Psykologinen testaus on osa lähes jokaisen psykologin työtä.<br />
Psykologin arvioinnit eivät perustu yksin testeihin, vaan testejä<br />
käytetään psykologisessa arvioinnissa haastattelun ja havainnoinnin<br />
tukena. Tiedon kerääminen usealla eri tavalla antaa yleensä<br />
luotettavamman kuvan ilmiöstä kuin yksittäinen mittari. Koska<br />
testit ovat samanlaisia kaikille testattaville, ne ovat objektiivisempia<br />
mittareita kuin esimerkiksi haastattelu, jossa pienetkin asiat<br />
kuten psykologin ilmeet saattavat vaikuttaa asiakkaan vastauksiin.<br />
Testaamalla myös saadaan tietoa mitattavasta ilmiöstä suhteellisen<br />
nopeasti, helposti ja taloudellisesti.<br />
Yksilön psyykkisten ominaisuuksien mittaaminen ei ole helppoa,<br />
koska yksilön älykkyyden määrää tai hänen ahdistuksen tunteitaan<br />
sosiaalisissa tilanteissa ei voida mitata suoraan. Psykologinen<br />
mittaaminen onkin aina välillistä, eli tietoa psyykkisistä ominaisuuksista<br />
hankitaan keräämällä tietoa yksilön käyttäytymisestä,<br />
esimerkiksi hänen ongelmanratkaisun nopeuttaan tai hänen haluaan<br />
välttää sosiaalisia tilanteita. Testin kykyä mitata juuri sitä ilmiötä,<br />
jota sen on tarkoitus mitata, kuvataan validiteetin käsitteellä.<br />
Esimerkiksi validi eli pätevä älykkyystesti mittaa älykkyyden eri<br />
osa-alueita sillä tavalla, että muut tekijät, kuten kulttuurierot, eivät<br />
vaikuta testin tulokseen. Jotta testi voisi olla validi, täytyy sen<br />
mittaama käsite olla tarkasti rajattu ja määritelty.<br />
Reliabiliteetti on toinen tärkeä testin toimivuudesta kertova käsite.<br />
Testin voidaan sanoa olevan reliaabeli, jos se tuottaa samoille<br />
yksilöillä suunnilleen samanlaisia tuloksia useammalla eri mittauskerralla,<br />
eli siihen eivät vaikuta mitkään sattumasta johtuvat tekijät,<br />
kuten vireystila. Toisaalta kaikkiin mittareihin, olivat ne sitten<br />
psykologisia tai muita, liittyy aina virheen mahdollisuus.<br />
Tilastollisuus ja suhteuttaminen ovat tärkeitä testien periaatteita.<br />
Tieto, että Matin älykkyysosamäärä on 120, ei kerro meille mitään,<br />
ellemme suhteuta sitä muihin ihmisiin. Kun tiedämme, että<br />
keskimäärin ihmisen älykkyysosamäärä on 100, osaamme päätellä<br />
Matista jo hieman enemmän: todennäköisesti hän on älykkäämpi<br />
kuin ihmiset keskimäärin. Psykologiset testit ovat keino vertailla<br />
eri ihmisten ominaisuuksia keskenään, ja tätä varten tarvitaan<br />
tietoa siitä, miten ominaisuudet tavallisesti jakaantuvat ihmisten<br />
kesken. Lisäksi psykologisiin testeihin liittyy olennaisesti todennäköisyys:<br />
testin tuloksen perusteella voidaan ennustaa, että älykkyystestissä<br />
muita paremmin menestynyt yksilö todennäköisesti<br />
saavuttaa parempia opiskelutuloksia kuin testissä heikommin<br />
pärjännyt henkilö.<br />
NORMAALIUS TARKOITTAA kuulumista tilastolliseen<br />
enemmistöön jossain asiassa,<br />
tavassa tai ominaisuudessa. Ihmisiä ja heidän<br />
ominaisuuksiaan voidaan arvioida tai<br />
mitata esimerkiksi loogista älykkyyttä tai<br />
luovaa ajattelua mittaavilla testeillä. Tilastollinen<br />
normaaliuden käsite ei kerro,<br />
missä asioissa on hyvä tai huono kuulua<br />
enemmistöön tai vähemmistöön. Siinä<br />
mielessä käsite normaali ei ota kantaa<br />
siihen miten asioiden pitäisi olla. Normaalius<br />
on sitä, mitä ihmiset tavallisesti ovat.<br />
Normaaliuden raja on muuttuva ja<br />
kulttuurisidonnainen. Se, mikä on jossain<br />
muussa kulttuurissa normaalia, voi olla<br />
toisessa epänormaalia. Tämä normaaliuden<br />
kulttuurisidonnaisuus ei ilmene vain<br />
esimerkiksi eri maiden tai maanosien<br />
välillä, vaan myös samassa yhteisössä elävien<br />
eri-ikäisten ihmisten tai eri ammattiryhmien<br />
välillä.<br />
Samassa kulttuurissa normaali voi<br />
muuttua epänormaaliksi tai päinvastoin.<br />
Sata vuotta sitten Suomessa oli normaalia<br />
sylkeä lattialle julkisissa liikennevälineissä<br />
ja alkoholia käyttävä nainen oli hyvin<br />
epänormaali.<br />
Arkikielessä käsitettä normaali käytetään<br />
muun muassa seuraavissa ilmaisuissa:<br />
normaali ihminen toimisi tällä tavoin,<br />
tuo ei ole aivan normaalia, tuollainen käytös<br />
on epänormaalia. Sana normaali on<br />
arkisessa puheessa latautunut sivumerkityksillä<br />
hyvästä ja huonosta. Useimmiten<br />
on hyvä asia olla normaali ja huono asia<br />
olla epänormaali. Normaaliuden ihanteeseen<br />
vetoamalla voidaan pyrkiä vaikuttamaan<br />
muihin ihmisiin tai kasvattamaan<br />
lapsia haluttuun suuntaan.<br />
Epänormaaliksi leimaaminen on myös<br />
sosiaalisen ja yhteiskunnallisen vallan väline.<br />
Epänormaaleiksi leimatuilta voidaan<br />
ottaa oikeuksia pois ja heitä voidaan paheksua.<br />
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä<br />
normaaliuden ja epänormaaliuden<br />
rajaa osoitetaan sanavalinnoilla, äänensävyillä<br />
ja eleillä. Näitä voidaan ilmentää<br />
myös spontaanisti ja tahattomasti itselle<br />
vieraita tapoja kohdatessa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Persoonallisuuspsykologia<br />
tutkii ihmisen<br />
persoonallisuuden<br />
toimintaa eri tilanteissa<br />
ja mielenterveyttä.<br />
9<br />
579<br />
17
AIVOJEN RAKENNE<br />
1.5 // keskushermoston rakenne // pääteaivot (muun muassa isoaivokuori, aivokurkiainen,<br />
tyvitumakkeet, hippokampus, mantelitumakkeet // pikkuaivot // väliaivot (muun muassa talamus,<br />
hypotalamus // aivorunko (keskiaivot, aivosilta, ydinjatke // selkäydin // aivolohkot // otsalohko //<br />
etuotsalohko // päälaki- eli parietaalilohko // ohimo- eli temporaalilohko // takaraivo eli<br />
okkipitaalilohko // palkkio-järjestelmä // primaarit (ensisijaiset aivokuorialueet // näköaivokuori //<br />
kuuloaivokuori // liikeaivo-kuori // tuntoaivokuori<br />
Aivojen rakenteen ja osien luokittelu<br />
Aivojen rakennetta ja osia voidaan luokitella monella<br />
tapaa. Eräs yleinen luokittelu määrittelee keskushermoston<br />
rakenteen muodostuvan (ylhäältä<br />
alaspäin lukien) pääteaivoista (muun muassa isoaivokuori,<br />
aivokurkiainen, tyvitumakkeet, hippokampus,<br />
mantelitumakkeet), pikkuaivoista, väliaivoista<br />
(muun muassa talamus, hypotalamus), aivorungosta<br />
(keskiaivoista, aivosilta, ydinjatke) ja selkäytimestä<br />
(luokittelun lähde Medical Physiology, Boron W.).<br />
Kaikessa aivotoiminnassa aivojen eri osat toimivat<br />
tiiviissä yhteistyössä, vaikka eri aivorakenteet ja<br />
aivoalueet ovat erikoituneet tiettyihin toimintoihin.<br />
Aivotutkimus on selvittänyt monien eri aivoalueiden<br />
merkitystä yli sadan vuoden kuluessa, mutta<br />
edelleen on paljon avoimia kysymyksiä aivojen toiminnassa.<br />
Eräs viime aikoina paljon tutkittu asia on<br />
konnektomi. Se on aivojen hermostollisten yhteyksien<br />
muodostama kartta, jota voidaan pitää aivojen<br />
kytkentäkaaviona.<br />
Ihmisaivot ovat eläinlajien joukossa erityisen kehittyneet,<br />
mitä ilmentävät enkefalisaatio, kortikalisaatio<br />
ja ihmisaivojen otsalohkon koko. Enkefalisaatio<br />
kuvaa aivojen suhteellista kokoa verrattuna<br />
ruumiin kokoon, ja tämä aivojen suhteellinen koko<br />
on ihmislajin evoluutiossa kehittynyt erityisen suureksi.<br />
Kortikalisaatiossa aivojen harmaan aineen<br />
määrä kasvaa esimerkiksi oppimisen vuoksi. Otsalohkot<br />
on aivojen alue, joka liittyy moniin tärkeisiin<br />
psyykkisen toiminnan prosessihin, kuten toiminnan<br />
säätelyyn ja kontroillointiin. Näihin prosesseihin<br />
liittyviä osavaiheita ovat tavoitteiden asettaminen,<br />
toiminnan arviointi, toiminnan säätäminen ja opitun<br />
soveltaminen. Otsalohkot liittyvät kognitiivisen<br />
toiminnan ja toiminnanohjauksen lisäksi myös tunteiden<br />
arviointiin ja säätelyyn. Otsalohkojen merkitystä<br />
kuvaa se, että kattavat aivoista noin kolmanneksen.<br />
Isoaivot<br />
Isoaivot on aivojen suurin osa, johon kuuluu kahden<br />
aivopuoliskon isoaivokuori, ja tämän lisäksi useita<br />
aivokuoren alla olevia rakenteita, kuten hippokampus,<br />
tyvitumakkeet ja hajukäämi. Isoaivojen katsotaan<br />
säätelevän kaikkea tahdonalaista toimintaa.<br />
Ihmisaivoissa isoaivot sijaitsevat keskushermoston<br />
rakenteista ylimpänä, ja ne kehittyvät raskauden aikana<br />
etuaivorakenteista. Isoaivoista käytetään myös<br />
muun muassa nimitystä pääteaivot.<br />
Ihmisellä erityisen keskeinen osa on aivokuori eli<br />
korteksi, jota tarvitaan kaikkein monimutkaisimpaan<br />
tiedonkäsittelyyn. Aivokuori on isojenaivojen<br />
muutaman millimetrin paksuinen pintakerros poimuttunutta<br />
harmaata aluetta. Poimuisen rakenteen<br />
vuoksi aivoissa on enemmän pinta-alaa eli neuroneita.<br />
Aivokuori on jakautunut useisiin alueisiin, jotka<br />
voidaan määritellä joko toiminnallisin tai rakenteellisin<br />
perustein tai näiden yhdistelmänä.<br />
Aivokuoren alla on aivojen valkeaa ainetta, tyvitumakkeet<br />
ja limbiseen järjestelmään kuuluvia aivojen<br />
osia.<br />
Aivokuoren pylväs (pystysuora hermosolujen verkosto<br />
aivoissa) on hermosoluryhmä, joka muodostaa<br />
lieriön muotoisen rakenteen, joka läpäisee aivokuoren<br />
pinnan kohtisuorasti pintaan nähden<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Aivolohkot<br />
Aivot jakautuvat kahteen aivopuoliskoon ja toiminnallisesti<br />
erikoistuneisiin aivolohkoihin.<br />
Aivolohkot (ja niiden keskeisiä tehtäviä):<br />
Otsalohko (erityisesti toiminnanohjaus, itsesäätely<br />
ja liikkeiden ohjauksen säätely).<br />
Päälaki- eli parietaalilohko (mm. avaruudellinen<br />
hah mottaminen, tarkkaavaisuus ja tuntoaistin käsittely).<br />
Ohimo- eli temporaalilohko (mm. kuuloaistin käsittely).<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
210 162 166 170<br />
149
AIVOJEN RAKENNE JA TOIMINTA<br />
Yksinkertaistettu kuvaus toimintojen paikantumisesta keskushermostossa<br />
Otsalohko<br />
Aivokuori<br />
Ohimolohko<br />
Aivorunko<br />
SIVUNÄKYMÄ<br />
NÄKYMÄ PÄÄLTÄ<br />
Päälaen (parientaalinen) lohko<br />
Takaraivolohko<br />
Pikkuaivot<br />
Aivolisäke<br />
Hengityskeskukset<br />
Otsalohko<br />
Päälaen (parientaalinen)<br />
lohko<br />
Takaraivolohko<br />
Aivorunko<br />
Pikkuaivot<br />
Aivorunko<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Takaraivo- eli okkipitaalilohko (mm. näköaistin<br />
käsittely).<br />
Otsalohkoon luetaan muun muassa liikeaivokuoret,<br />
lukuisia liikkeiden suunnitteluun ja eritasoiseen<br />
päättelyyn liittyviä aivoalueita ja merkittävä osa<br />
tarkkaavaisuuden säätelyjärjestelmistä. Otsalohkojen<br />
aivokuorta on joskus nimitetty “toiminta-aivokuoreksi”,<br />
koska sen toiminta on oleellista nimenomaisesti<br />
niiden toimintojen onnistumisen kannalta,<br />
joita arkikokemuksen tasolla pidämme tahdonalaisina.<br />
Otsalohkon merkitys on havaittu mm. lobotomiahoitojen<br />
seurauksissa ja kuuluisassa Phineas Gagen<br />
AIVOJEN SISÄPINTA<br />
AIVOT ALHAALTA PÄIN<br />
NÄHTYNÄ<br />
Pikkuaivot<br />
AIVOKUOREN TOIMINNALLISET<br />
ALUEET<br />
Ensisijainen näköaivokuori<br />
Visuaalinen alue<br />
Kohteen tunnistus<br />
Kuvan havaitseminen<br />
Ohimolohkon multimodaalialue<br />
Lyhytkestoinen muisti<br />
Tasapaino<br />
Tunnealue<br />
Ensisijainen liikeaivokuori<br />
Tahdonalaiset liikkeet<br />
Brocan alue<br />
Puheen tuottaminen<br />
Ensisijainen kuuloaivokuori<br />
Kuulo<br />
Pihtipoimun aivokuori ja aivovyö<br />
Liittyy tunteiden käsittelyyn<br />
Kipu, nälkä<br />
”Taistele tai pakene” -vaste<br />
MULTIMODAALIALUEITA,<br />
mm. näköaistiin liittyen<br />
Ensisijainen hajuaivokuori<br />
Hajut, tuoksut<br />
Somatosensorinen aivokuori<br />
(tuntoaivokuori)<br />
Aistialue<br />
Tuntemukset lihaksista ja ihosta<br />
Multimodaalinen tuntoalue<br />
Muun muassa painon, rakenteen<br />
ja pintojen, lämpötilan arviointi<br />
Kohteen tunnistus<br />
Wernicken alue<br />
Kirjoitetun ja puhutun kielen<br />
ymmärtäminen<br />
Motoristen toimintojen alue<br />
Silmänliikkeiden ja tarkkaavaisuuden<br />
suuntaamisen alueita<br />
Otsalohkot, erityisesti otsalohkojen<br />
etuosat<br />
Korkeammat psyykkiset toiminnot<br />
toiminnanohjaus, itsesäätely,<br />
keskittyminen, suunnittelu,<br />
arviointi, tunneilmaisu, luovuus,<br />
inhibitio<br />
PIKKUAIVOJEN TOIMINNALLISET<br />
ALUEET<br />
Motoriset toiminnot<br />
Liikkeiden koordinointi<br />
Tasapaino<br />
Ryhti<br />
Osallistuu tunteiden säätelyyn<br />
tapauksissa, jossa vaurio aivojen otsalohkossa johti<br />
persoonallisuuden muuttumiseen.<br />
Etuotsalohkolla ajatellaan olevan suuri merkitys<br />
myös persoonallisuuden muodostumisen ja ylläpidon<br />
näkökulmasta. Yksittäisiä etuotsalohkojen toimintoja<br />
ovat muun muassa suunnittelu, päätöksenteko,<br />
työmuistin toiminta sekä sosiaalisen käyttäytymisen<br />
ja muun muassa kielellisen ilmaisun säätely. Etuotsalohkot<br />
mahdollistavat muun muassa sääntöjen<br />
oppimisen. Etuotsalohkojen yläosan ajatellaan säätelevän<br />
tarkkaavaisuutta, ajattelua ja toimintaa, kun<br />
taas alaosan ajatellaan säätelevän tunteita.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
150<br />
211 163 167 171
Orbitofrontaalinen aivokuori (silmän lähellä oleva<br />
aivokuorialue) on aivojen otsalohkon etuosan alue,<br />
joka sijaitsee kummallakin puolella silmän lähellä,<br />
silmäkuoppien yläpuolella. Alueen toiminta liittyy<br />
päätöksentekoon, etenkin päätöksentekoon liittyviin<br />
emotionaalisiin tekijöihin, ja toisaalta maku- ja hajuärsykkeiden<br />
käsittelyyn hermostossa. Molempiin<br />
näistä liittyy palkkioarvon arviointi, mikä suuntaa<br />
käyttäytymistä kohti ärsykettä tai siitä poispäin.<br />
Tältä aivoalueelta on runsaasti yhteyksiä erityisesti<br />
aivojen palkkiojärjestelmän kannalta keskeisille alueille.<br />
Tämän alueen rakenteessa on ihmisten välillä<br />
huomattavaa yksilöllistä vaihtelua.<br />
Päälakilohkot ovat yksi neljästä nisäkäsaivojen<br />
aivokuoren suuresta lohkosta. Se sijaitsee ohimolohkon<br />
yläpuolella ja otsalohkon ja keskusuurteen<br />
takana. Päälakilohkon alueelle on tyypillistä multimodaalisuus,<br />
eli tällä alueella käsiteltävä informaatio<br />
on peräisin useasta eri lähteestä.<br />
Päälakilohkojen tiedonkäsittely liittyy muun muassa<br />
visuaalisen ja muun aistitilan prosessointiin,<br />
esimerkiksi näkö- tai kuuloärsykkeiden paikantamiseen<br />
ja omien liikkeiden sovittamiseen siten, että<br />
vuorovaikutus erilaisten kohteiden kanssa onnistuu<br />
tarkoituksenmukaisesti. Toisaalta päälakilohkoilla<br />
on merkittävä rooli myös tuntoinformaation käsittelyssä.<br />
Erityisesti tunto- ja näköinformaation yhdistäminen<br />
mahdollistaa yhtenäisen kuvan muodostamisen<br />
ympäristöstä.<br />
Takaraivolohkot sijaitsevat pään takaosassa. Takaraivolohkoihin<br />
kuuluu valtaosa<br />
näköaivokuorialueista. Ensisijainen näköaivokuori<br />
sijaitsee kummallakin puolella takaraivolohkon<br />
sisäpinnalla kannusuurre-nimisessä uurteessa.<br />
Myös tämän alueen ulkopuolella sijaitsevat näköinformaatioon<br />
reagoivat alueet luetaan kuuluvaksi näköaivokuoreen.<br />
Ohimolohko sijaitsee aivokuoren sivuosissa kummassakin<br />
aivopuoliskossa. Ohimolohkojen keskeisimmät<br />
toiminnot liittyvät aistiärsykkeiden merkitysten<br />
tulkintaan. Tällaista tiedonkäsittelyä tarvitaan<br />
muun muassa näkömuistin, kielen ymmärtämisen ja<br />
ärsykkeiden tunnesisältöjen tulkinnan alueella.<br />
Ohimolohkon alueella käsitellään muun muassa<br />
näkö- ja kuuloaisteista peräisin olevaa informaatiota.<br />
Toisaalta ohimolohkossa on myös rakenteita, jotka<br />
ovat keskeisiä pitkäkestoisen muistin toiminnan ja<br />
informaation varastoinnin näkökulmasta., kuten osa<br />
hippokampuksesta ja sitä ympäröivistä rakenteista.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Primaarit (ensisijaiset) aivokuorialueet<br />
Näköaivokuori<br />
Kuuloaivokuori<br />
Liikeaivokuori<br />
Tuntoaivokuori<br />
Primaariset (ensisijaiset) aivokuorialueet ovat tiettyihin<br />
tehtäviin erikoistuneita aivoalueita, jotka vastaanottavat<br />
aisti- eli sensorista tietoa tai lähettävät<br />
motorista tietoa. Käsitteellä primaari (ensisijainen)<br />
aivokuorialue viitataan sellaisiin aivokuorialueisiin,<br />
jotka vastaavat jonkin aivotoiminnon perustoiminnoista<br />
tai jotka ovat kyseisen toiminnan kannalta<br />
erityisen tärkeitä. Aivoissa aistitiedon vastaanottoalueet<br />
ovat erikoistuneet aistien mukaisesti ensisijaisiin,<br />
eli primaareihin, ja toissijaisiin, eli sekundaarisiin,<br />
alueisiin.<br />
Primaari (ensisijainen) liikeaivokuori (motorinen<br />
alue) on aivokuoren alue, joka on erikoistunut liikkeiden<br />
suunnitteluun, valvontaan ja suorittamiseen.<br />
Liikeaivokuori sijaitsee otsalohkossa keskusuurteen<br />
vieressä. Liikeaivokuorelta on yhteyksiä muihin aivojen<br />
osiin, jotka liittyvät liikkeiden säätelyyn. Näitä<br />
ovat muun muassa päälakilohkon aivokuoren takaosa,<br />
tuntoaivokuori, pikkuaivot, tyvitumakkeet sekä<br />
eräät keski- ja väliaivojen rakenteet.<br />
Primaari (ensisijainen) näköaivokuori/alue:<br />
Näköaistin avulla vastaanotettu aisti-informaatio<br />
kulkeutuu silmästä takaraivolohkon takaosassa<br />
sijaitsevalle näköaivokuorelle.<br />
Ensisijainen näköaivokuori on aivokuorialue, joka<br />
tavallisesti on erikoistunut näköaistin kautta tulevan<br />
informaation käsittelyyn ja vastaanottaa tietoa<br />
saman puolen talamuksessa sijaitsevalta ulommalta<br />
polvitumakkeelta, joka puolestaan vastaanottaa tietoa<br />
sijaintiinsa nähden vastakkaiselta näkökentän<br />
puoliskolta.<br />
Primaari somatosensorinen aivokuori (tuntoaivokuori):<br />
Ensisijaisen tuntoaivokuoren vierellä sijaitsee<br />
toissijainen tuntoaivokuori. Molempia näitä alueita<br />
tarvitaan tuntomuistin toimintaan ja sen varassa tapahtuvaan<br />
liikeaivokuorialueiden ohjaukseen. Tuntojärjestelmä<br />
on keskeisesti yhteydessä<br />
muun muassa hippokampukseen ja aivosaarten<br />
alueille tuntoaistiin liittyvän tunnesisällön muodostamista<br />
varten.<br />
Kuuloaivokuori käsittelee ääni-informaatiota.<br />
Se sijaitsee kummassakin aivopuoliskossa ohimolohkojen<br />
yläsivupinnoilla. myös kuuloaivokuori<br />
voidaan jakaa ensi- ja toissijaisiin alueisiin.<br />
Isoaivojen sisäosat<br />
Tumakkeet ovat keskushermostossa sijaitseva hermosolujen<br />
solukeskusten muodostama rykelmä.<br />
Tunnettuja tumakkeita ovat tyvitumakkeiden lisäksi<br />
esimerkiksi talamuksen tumakkeet, joista monet<br />
välittävät aisti-informaatiota aivoihinÄäreishermostossa<br />
tumakkeita vastaavasta aivorakenteesta käytetään<br />
nimitystä ganglio eli hermosolmu. Tyvitumakkeiden<br />
(basaaliganglioiden) tehtäviä on muun muassa tavoitteellisen<br />
toiminnan ja tahdonalaisten liikkeiden<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
212 164 168 172<br />
151
ohjaus. Ne vaurioituvat Parkinsonin taudin seurauksena.<br />
Mielihyvätumakkeet säätelevät mielihyvää ja palkkio<br />
hakuista käyttäytymistä, ja ne sisältävät runsaasti<br />
dopamiiniresptoreita.<br />
Mantelitumakkeiden toiminta liittyy tunnereaktioihin<br />
(mm. aggressio, pelko, ahdistus.). Ne luetaan<br />
osaksi limbistä järjestelmää, ja ne osallistuvat tunneelämän<br />
(etenkin pelon ja raivon) ja muistitoimintojen<br />
säätelyyn muistitietoa käsittelevien hippokampuksien<br />
kanssa.<br />
Hippokampus, suomenkieliseltä nimeltään aivoturso,<br />
luetaan osaksi limbistä järjestelmää. Ihmisellä<br />
on kaksi hippokampusta, yksi aivojen kummallakin<br />
puolella. Sitä pidetään tärkeänä erityisesti muistitoimintojen<br />
ja ympäristössä suunnistamisen näkökulmasta.<br />
Se on ensimmäisiä aivoalueita, joka vaurioituu<br />
useissa dementiasairauksissa, kuten Alzheimerin<br />
taudissa.<br />
Pikkuaivot<br />
Pikkuaivot ovat aivojen takaosan rakenne, jonka<br />
tehtäviä ovat mm. liikkeiden tarkka säätely, aisti<br />
ja liiketiedon yhdistäminen (sensomotorinen tieto),<br />
automatisoituneiden liikkeiden säätely, oppiminen,<br />
tarkkaavaisuus ja työmuistin toiminta. Alkoholi vaikuttaa<br />
voimakkaasti pikkuaivojen toimintaan.<br />
Aivorunko<br />
Aivorunko on useista osista koostuva evolutiivisesti<br />
vanha aivojen rakenne aivojen ala- ja keskiosissa.<br />
Ne jatkuvat selkäytimestä keskelle aivoja, ja isoaivot<br />
ympäröivät aivorunkoa. Aivorunko säätelee vireyttä<br />
(suprakiasmaattinen tumake hypotalamuksessa) ja<br />
peruselintoimintoja. Aivoverkosto eli retikulaarijärjestelmä<br />
(RAS) on aivorungossa sijaitseva tumakkeiden<br />
verkosto, joka levittäytyy ympäri aivorunkoa.<br />
Aivoverkostoon luettavat rakenteet säätelevät muun<br />
muassa vireystilaa, liikkeitä, verenkiertoelimistön<br />
toimintaa sekä kipuaistimusten ilmentymistä.<br />
Aivorungon päällä olevat väliaivot luetaan aivorunkoon<br />
kuuluviksi. Väliaivojen keskeisiä osia ovat<br />
talamus (aistitieto kulkee talamuksen kautta, talamuksen<br />
oletetaan yhdessä aivokuoren kanssa säätelevän<br />
tajuntaa), hypotalamus (keskeinen homeostaattisten<br />
motiivien säätelijä, vastaanottaa aistitieota<br />
sisäelimistä ja aistijärjestelmistä, säätelee myös hormoneja<br />
tuottavaa aivolisäkettä, suprakiasmaattinen<br />
tumake säätelee vireyttä), aivosaari (insula) ja pihtipoimu.<br />
Hypotalamus on noin mantelin kokoinen aivojen<br />
osa, jonka keskeinen tehtävä on säädellä hormonien<br />
eritystä aivolisäkkeen välityksellä. Väliaivoissa<br />
sijaitseva hypotalamus koostuu suuresta määrästä<br />
tumakkeita, joiden erittämät viestiaineet vapautuvat<br />
joko keskusverenkiertoon tai aivolisäkkeen porttiverenkiertoon.<br />
Hypotalamuksen erittämiä viestiaineita<br />
ovat muun muassa antidiureettinen hormoni, oksitosiini<br />
ja prolaktiini.<br />
Aivorungon muita osia ovat keskiaivot, aivosilta<br />
ja ydinjatkos, joka muodostaa aivorungon alaosan.<br />
Keskiaivot ovat aivorungon etummaisin (ylin) osa,<br />
jonka toiminnot liittyvät muun muassa näkemiseen,<br />
kuulemiseen, liikkeiden ohjaukseen, vireystilan säätelyyn<br />
sekä kehon lämpötilan säätelyyn.<br />
Aivosilta on aivorungon osa, joka muun muassa<br />
yhdistää isot aivot pikkuaivoihin ja ydinjatkeeseen,<br />
ja toisaalta kuljettaa aisti-informaatiota muun muassa<br />
kasvojen iholta aivoihin. Se osallistuu myös kuulo-,<br />
tasapaino- ja makuinformaation käsittelyyn sekä<br />
hengityksen säätelyyn Ydinjatkeessa sijaitsee lähinnä<br />
autonomisen hermoston toimintoja, esimerkiksi<br />
hengitystä ja sydämen sykettä sekä univalvetilaa<br />
sääteleviä rakenteita. Selkäydinjatke säätelee myös<br />
tahdosta riippumattomia refleksejä. Isojenaivojen<br />
aivopuoliskoista lähtevät tunto- ja liikehermoradat<br />
kulkevat ydinjatkeen kautta kehon vastakkaiselle<br />
puolelle.<br />
Limbinen järjestelmä<br />
Limbinen järjestelmä muodostuu joukosta aivorakenteita,<br />
jotka sijaitsevat talamuksen molemmin<br />
puolin, heti ohimolohkon keskiosan alapuolella<br />
(limbinen järjestelmä koostuu mantelitumakkeista,<br />
nisä- eli mamillaaritummakkeista, eräistä väliaivoista<br />
alkavista valkean aineen muodostamista hermoradoista,<br />
aivojen keskiharmaasta alueesta sekä<br />
Guddenin tumakkeista). Siihen luetaan kuuluvaksi<br />
myös hippokampukset ja osa väliaivojen rakenteista<br />
(talamus ja hypotalamus). Sen osien on ajateltu<br />
olevan keskeisiä muun muassa emootioiden, käyttäytymisen,<br />
pitkäkestoisen muistin toiminnan sekä<br />
hajuaistin näkökulmasta, ja näiden on ajateltu analysoivan<br />
aistiärsykkeiden tunnepitoisuutta ja välittävän<br />
tämän informaation eteenpäin ympäri aivoja.<br />
Limbisellä järjestelmällä on laajat yhteydet aivojen<br />
eri osiin, mm. etuotsalohkoon. Nimityksen limbinen<br />
keksi kolmiaivoteoriastaan tunnettu Paul MacLean.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Selkäydin<br />
Selkäydin on ääreis- ja keskushermoston välillä kulkevien<br />
nousevien ja laskevien hermoratojen yhdistäjä,<br />
joka ylettyy aivorungon ydinjatkeesta aina lannerangan<br />
alueelle saakka. Selkäydin vastaa reflekseistä<br />
ja automatisoituneista liikkeistä. Selkäytimen kautta<br />
kulkee liikehermoratoja aivokuorelta kehoon ja tuntohermoratoja<br />
vastakkaiseen suuntaan. Nykykäsityksen<br />
mukaan selkäydin käsittelee aktiivisesti informaatiota<br />
ja sen vauriot johtavat usein merkittäviin<br />
kehonkuvan häiriöihin.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
152<br />
213 165 169 173
AIVOJEN TOIMINTA -<br />
PERIAATTEITA<br />
1.6 // aivopuoliskot // yhteistoiminta // ristikkäisperiaate // lateralisaatio // lokalisaatio //<br />
aivojen assosiaatioalueet // poimuttuneisuus // vallitseva aivopuolisko // plastisuus/<br />
plastisiteetti (muovautuvuus) // virikkeisyys<br />
Aivopuoliskot toimivat yhdessä<br />
Kumpikin isoaivojen aivopuolisko koostuu aivokuoresta<br />
(korteksi), valkeasta aineesta aivokuoren sisäpuolella<br />
sekä tyvitumakkeista (basaaliganglioista).<br />
Aivopuoliskoja yhdistää aivokurkiainen, joka on<br />
paksu hermorata, joka välittää tietoa aivopuoliskojen<br />
välillä. Se mahdollistaa sen, että aivopuoliskot<br />
toimivat jatkuvasti yhdessä. Aivokurkiaisen katkaisua<br />
on käytetty vaikean epilepsian hoitokeinona.<br />
Komissuraalisyyt ovat aivopuoliskoja yhdistäviä<br />
poikittaisia hermoratoja. Niitä sijaitsee etenkin<br />
aivokurkiaisessa, jossa on noin 200 miljoonaa<br />
hermosyytä, joiden arvioidaan välittävän miljardeja<br />
hermoimpulsseja sekunnissa. Komissuraalisyyt<br />
mahdollistavat aivopuoliskojen välisen eri toimintojen<br />
yhteistyön ja koordinoinnin. Ne mahdollistavat<br />
myös plastisuuden ja kompensaation aivotoiminnassa,<br />
sillä jos toinen aivopuolisko vaurioituu, toinen<br />
puoli voi ottaa osan sen tehtävistä. Aivokurkiaisen<br />
lisäksi on myös muita liitinrakenteita, joissa on kommissuraalisyitä.<br />
Ristikkäisperiaate<br />
Ristikkäisperiaate kuvaa aivojen sitä ominaisuutta,<br />
että isoaivojen ja talamuksen puoliskot sekä vastaanottavat<br />
tietoa että ohjaavat pääasiassa kehon<br />
vastakkaista puolta. Vasen aivopuolisko säätelee<br />
ruumiin oikean puolen toimintoja ja päinvastoin.<br />
Ristikkäisperiaate pätee sekä aistitoimintoihin että<br />
toiminnanohjaukseen, jonka yksi ilmentymä on liikkeiden<br />
säätely: isoaivokuorella oikea aivopuolisko<br />
ohjaa vasenta puolta kehosta ja päinvastoin.<br />
Aistitiedon hermostollinen käsittely aivoissa tapahtuu<br />
ristikkäisperiaatteen mukaan siten, että vasen<br />
aivopuolisko ottaa vastaan kehon oikean puolen<br />
tietoa (tuntotieto, liikkeiden säätely, näköinformaatio)<br />
ja toisinpäin.<br />
Lateralisaatio eli aivopuoliskojen<br />
välinen työnjako<br />
Aivotoiminnan lateralisaatiolla viitataan tiettyjen<br />
aivotoimintojen taipumukseen paikantua ensisijaisesti<br />
jommalle kummalle puolelle aivoja. Tunnetuin<br />
esimerkki lateralisaatiosta on kieli, johon liittyvät<br />
aivoalueet paikantuvat valtaosalla ihmisistä vasempaan<br />
aivopuoliskoon. Oikeakätisillä aivojen vasen<br />
puolisko on erikoistunut puheen käsittelyyn, ja oikea<br />
puolisko käsittelee näköhavaintoja, tilojen suhteita<br />
ja suuntien arviointia. On myös jonkin asteisia<br />
viitteitä siitä, että vasemman aivopuoliskon prosessointi,<br />
erityisesti liittyen kielen vivahteisiin, on loogispainoitteisempaa,<br />
kun taas oikean aivopuoliskon<br />
prosessointi on kokonaisvaltaisempaa, ja se liittyy<br />
muun muassa tunnevirikkeisiin ja mahdollisesti vertauskuviin.<br />
Oikea aivopuolisko on vastuussa esimerkiksi avaruudellisesta<br />
hahmottamisesta. Se käsittelee, ymmärtää<br />
ja muistaa nähdyn, hahmottaa ulottuvuuksia ja<br />
ympäristön etäisyyksiä sekä suuntia.<br />
Lokalisaatio eli aivoalueiden työnjako<br />
Lokalisaatio tarkoittaa ajatusmallia, jonka mukaan<br />
eri aivotoiminnot paikantuvat eri osiin aivoja. Nykyisen<br />
näkemyksen mukaan aivot koostuvat suuresta<br />
määrästä toiminnallisia aivoalueita, jotka ovat<br />
yhteydessä toisiinsa. Aivokuorella on havaittu erityisesti<br />
toiminnanohjaukseen (otsalohkon etuosa),<br />
puheen tuottamiseen (Brocan alue), puheen ymmärtämiseen<br />
(Wernicken alue), kuulemiseen (ohimolohko),<br />
tuntoon (päälakilohko), näköön (takaraivolohko)<br />
ja liikkeeseen (otsalohkon takaosa) erikoistuneet<br />
alueet (aistien primaarit sensoriset alueet). Tämä ei<br />
kuitenkaan tarkoita sitä, että tietty aivotoiminto<br />
paikantuisi vain tiettyyn kohtaan aivoja. Sen sijaan<br />
nykyään hermosolujen ajatellaan muodostavan toiminnallisia<br />
kokonaisuuksia, joiden yhteistoiminnasta<br />
syntyy kaikki inhimillinen toiminta ja kokemus.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
214 166 170 174<br />
153
Aivokuoren alueiden ja aivojen muiden osien erityisiä<br />
merkityksiä on havaittu aivovaurioiden spesifien<br />
vaikutusten avulla (Phineas Gage ja otsalohkon<br />
merkitys, Brocan alueen vaikutus afasiaan, Henry<br />
M. ja hippokampuksen vaikutus).<br />
Assosiaatioalueet yhdistävät tietoa<br />
Aivojen assosiaatioalueet (multimodaalialueet) yhdistävät<br />
eri aivoalueiden käsittelemää tietoa. Ihmisen<br />
kognitiiviset toiminnot vaativat eri aivoalueiden hermoverkkojen<br />
yhteistyötä. Aivojen aktivoituminen<br />
erilaisissa psyykkisissä toiminnoissa ei siis tapahdu<br />
vain paikallisesti, vaan aivot aktivoituvat laajasti<br />
kaikessa psyykkisessä toiminnassa.<br />
Käsitteellä assosiaatioalueet (uudempi nimitys<br />
multimodaalialueet tai supramodaalialueet) viitataan<br />
aivoalueisiin, joiden suorittama tiedonkäsittely<br />
ei selkeästi liity vain yhteen aistijärjestelmään tai<br />
kognition ulottuvuuteen, vaan sillä käsitellään ja yhdistellään<br />
monimutkaista tietoa.<br />
Vallitseva aivopuolisko<br />
Tiedeyhteisön kiinnostus aivopuoliskojen epäsymmetriaa<br />
kohtaan nousi 1960-luvulla aivohalkiopotilailla<br />
tehtyjen kokeiden seurauksena. Niiden kautta<br />
tiedetään, että aivopuoliskojen keskinäinen epäsymmetria<br />
on ainakin jossain määrin geneettisesti määräytynyt<br />
ominaisuus. Nämä tutkimukset varmistivat,<br />
että vasen aivopuolisko on useimmilla ihmisillä erikoistunut<br />
kieleen. Samalla esiin nousi näkemys, että<br />
oikea aivopuolisko olisi erikoistunut ei-verbaaliseen<br />
ja emotionaalisiin toimintoihin (oikean aivopuoliskon<br />
hallitsevuus emotionaalisissa toiminnoissa on<br />
havaittu kaikilla toistaiseksi tutkituilla kädellisillä).<br />
Oikeakätisyys viittaa siihen, että vasen aivopuolisko<br />
on myös hienomotorisissa ja joissain muissa toiminnoissa<br />
jossain määrin hallitseva rakenne. Roger<br />
Sperry sai näistä tutkimuksista fysiologian Nobelin<br />
palkinnon vuonna 1981.<br />
Poimuttuneisuus lisää pinta-alaa<br />
Käsitettä poimuttuneisuus tai poimu käytetään erityisesti<br />
aivojen kuorikerrosten poimuttuneisuuden<br />
kuvaamiseen. Erityisesti nisäkkäiden isoaivokuori<br />
on poimuttunut, mikä mahdollistaa aivoaineen tiheyden<br />
huomattavan kasvun verrattuna teoreettiseen<br />
tasarakenteiseen aivokuoreen.<br />
Aivokuoren poimu on aivokuoren paksuuntuma,<br />
jota yleensä ympäröi yksi tai useampi uurre. Poimut<br />
ja uurteet mahdollistavat aivokuoren suuremman<br />
toiminnallisen pinta-alan verrattuna siihen, että aivokuori<br />
olisi tasomainen. Aivokuoren poimut kehittyvät<br />
yksilön kehityksen aikana ennen syntymää<br />
ja sen jälkeen. Sikiönkehityksessä kaikkien nisäkkäiden<br />
aivokuoret ovat aluksi tasaisia. Kehityksen<br />
edetessä aivokuoreen muodostuu sekä poimuja että<br />
uurteita. Tämä mahdollistaa suuremman hermosolumäärän<br />
suhteellisen pienen kallon sisällä. Aivojen<br />
kuorikerrosten poimuttuneisuutta säätelevät geenit<br />
ovat kaikille nisäkkäille yhteisiä. Aivokuoren poimun<br />
rakenteiden muutoksia esiintyy useissa sairauksissa.<br />
Yleensä nämä ovat aivokuoren rakenteen kehityshäiriöitä.<br />
Tällaiset häiriöt voivat johtaa vaikeisiin<br />
vammoihin tai jopa kuolemaan. Tyypillisesti näissä<br />
kehityshäiriössä poimujen muoto on vääränlainen,<br />
niitä on liikaa tai liian vähän. Esimerkiksi ihmisaivoissa<br />
nimettyjä poimuja on yli sata kappaletta.<br />
Virikkeisyys ruokkii kehitystä<br />
Plastisiteetti toteutuu virikkeisyyden kautta. Aivojen<br />
sekä rakenne että toiminnallisuus muovautuvat reagoitaessa<br />
ja sopeutuessa ympäristön virikkeisiin. Virikkeinen<br />
ympäristö on erityisen tärkeää normaalille<br />
kehitykselle herkkyyskausien ja kriittisten kehityskausien<br />
aikana. Kokeita ja tutkimuksia: kissanpennut<br />
ja näköärsykkeet, Rosenzweig ja Bennet rotanpoikaset,<br />
myös susilapsihavainnot.<br />
Oman tavoitteellisen toiminnan tarjoamat virikkeet<br />
muovaavat aivoja merkittävällä tavalla (harrastukset):<br />
tutkimus muusikkojen aivoista, internetin<br />
käytön ja pelaamisen vaikutukset, tutkimus Lontoon<br />
taksikuskien aivoista (Maguire, 2000), tutkimus<br />
jonglöörauksen vaikutuksista (Draganski, 2004).<br />
VIRIKKEIDEN VAIKUTUS AIVOJEN<br />
KEHITYKSEEN<br />
Mark Rosenzweig ja Edward Bennet tutkivat vuonna<br />
1972 virikkeiden vaikutusta rottien aivojen kehittymiseen.<br />
Rotat laitettiin joko virikkeiseen ympäristöön, jossa<br />
heillä oli paljon tutkimiseen ja leikkimiseen soveltuvia<br />
ärsykkeitä sekä sokkelokoulutusta tai virikkeettömään<br />
ympäristöön, jossa rotat eivät saaneet minkäänlaista<br />
stimulaatiota. Noin 30–60 vuorokauden jälkeen rottien<br />
aivot tutkittiin ja huomattiin, että virikkeellisessä ympäristössä<br />
kasvaneilla rotilla aivokuoren paksuus ja paino<br />
oli lisääntynyt. Niille oli kehittynyt myös enemmän<br />
asetyylikoliinireseptoreita. Asetyylikoliini on keskeinen<br />
välittäjäaine muistin ja oppimisen kannalta. Tarkkaan<br />
kontrolloitu laboratoriokoe vahvisti hypoteesin siitä,<br />
että ympäristöärsykkeiden vaikutus aivojen plastisuuteen<br />
on merkittävä. Hermosolujen eli neuronien väliset<br />
yhteydet muuttuvat oman toiminnan mukaan.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
154<br />
215 167 171 175
Muovautuvuus mahdollistaa sopeutumisen<br />
ja oppimisen<br />
Psykologiassa plastisuudella tarkoitetaan yleensä<br />
hermosolujen muodostamien verkkojen järjestymistä<br />
aivoissa uudelleen tavalla, joka muuttaa hermoverkkojen<br />
toimintaa. Aivot voivat muuttaa toimintaansa<br />
ja rakennettaan, kun hermosolujen väliset<br />
yhteydet vahvistuvat tai karsiutuvat toiminnan ja<br />
kokemusten mukaisesti (käytetyt yhteydet vahvistuvat<br />
ja käyttämättömät karsiutuvat).<br />
Plastisiteetin merkitys on se, että se lisää sopeutumiskykyä.<br />
Plastisiteetti on myös oppimisen ja muistin<br />
perusta, sillä kaikki kokemukset ja opitut asiat<br />
jättävät konkreettisia jälkiä aivojen hermoverkostoihin.<br />
Plastisuus on edellytys myös aivovaurioista<br />
kuntoutumiselle.<br />
Plastisuus on myös kehityksen perusta, mitä osoittaa<br />
varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen<br />
kehitykseen ja muovautuvuuteen, kuten esimerkiksi<br />
tutkimuksissa Romanian lastenkotilasten kehityksessä.<br />
Tutkimuksessa kävi ilmi, että puutteellinen<br />
hoito ja vähäinen vuorovaikutus vaikuttaa voimakkaasti<br />
myös aivojen kehitykseen.<br />
Plastisiteetti on voimakkainta sikiöaikana ja ensimmäisinä<br />
elinvuosina, mutta se säilyy koko elämän<br />
ajan, sillä ihmisen oma toiminta muovaa aivoja.<br />
Ympäristötekijöillä on tärkeä rooli hermoston<br />
kehittymisessä varhaiskehityksessä. Aivot tarvitsevat<br />
muovautuakseen paljon ärsykkeitä, ja ärsykkeiden<br />
saaminen etenkin kriittisen kauden ja herkkyyskauden<br />
aikana on hyvin tärkeää. Plastisuus ei rajoitu<br />
vain sikiöaikaan ja lapsuuteen, vaan aivokudos säilyttää<br />
rakenteellisen ja toiminnallisen muovautuvuutensa<br />
läpi ihmiselämän.<br />
Plastisiteetti tapahtuu aivojen hermoverkoissa<br />
monen periaatteen mukaan: hermosoluja syntyy ja<br />
karsiutuu, hermosolujen synaptisia yhteyksiä muodostuu<br />
ja tuhoutuu, aksonit, dendriitit ja reseptorit<br />
muuttuvat sekä aivojen välittäjäainetuotanto muuttuu,<br />
kuten tapahtuu esimerkiksi masennuksen ja<br />
riippuvuuksien kehittymisessä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
216 168 172 176<br />
155
MUSIIKKI MUOKKAA AIVOJA<br />
MUSIIKILLA ON TUTKIMUSTEN MUKAAN lukuisia hyödyllisiä vaikutuksia<br />
aivotoimintaan, sillä musiikki aktivoi aivojen alueita, jotka<br />
ovat vastuussa tunteista, muistista, motorisesta toiminnasta ja<br />
säätelystä, ajan tajusta ja kielestä. Eläintutkimuksissa on saatu<br />
näyttöä, että virikkeellinen, stimuloiva ääniympäristö voi tehostaa<br />
oppimista ja muistia sekä saada aikaan rakenteellisia muutoksia<br />
muun muassa kuuloaivokuorella ja hippokampuksessa. Etenkin<br />
musiikin tuottaminen itse aktivoi aivoja monin tavoin. Musiikin<br />
pitkäaikainen harjoittelu lapsuudessa muokkaa useiden aivoalueiden,<br />
kuten ohimolohkon yläosan, motorisen aivokuoren ja<br />
otsalohkon alaosan, rakennetta ja toimintaa sekä alueita yhdistäviä<br />
hermoratoja. Musiikin harrastaminen on hyödyllistä useiden<br />
kognitiivisten toimintojen, kuten toiminnanohjauksen, päättelyn,<br />
muistin ja kielellisten kykyjen kehitykselle. Mielimusiikin kuunteleminen<br />
erittää mielihyvähormoneja ja vaikuttaa tunteisiin, ja<br />
siten se myös ylläpitää psyykkistä hyvinvointia.<br />
Musiikin kyky koskettaa ihmisen tunteita arvellaan perustuvan<br />
musiikin kykyyn luoda sosiaalisia sidoksia ja vahvistaa yhteistyöhön<br />
altista käyttäytymistä. Musiikki aktivoi aivoissa alueita, joissa<br />
pyrimme ymmärtämään muiden ihmisten tarkoitusperiä. Se stimuloi<br />
myös peili- eli empatianeuroneja, jotka reagoivat liikkeisiin,<br />
ääniin, ilmeisiin ja eleisiin ja jäljittelevät sitä, mitä toinen ihminen<br />
tai olento tekee ja miltä se tuntuu.<br />
Musiikkia voidaan hyödyntää neurologisessa kuntoutuksessa.<br />
Aivohalvauspotilailla käytetään musiikkipohjaisia kuntoutusmenetelmiä,<br />
joissa hyödynnetään musiikin rytmiä, melodiaa ja tunnevaikutusta.<br />
Dementiasairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa,<br />
musiikin emotionaalinen ja kognitiivinen vaikutus säilyy usein<br />
pitkään taudin edetessä ja kognitiivisen oirekuvan vaikeutuessa.<br />
Musiikkiterapian avulla voidaan lieventää muistisairaiden neuropsykiatrisia<br />
oireita, kuten ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.<br />
Musiikin kuuntelun tiedetään vaikuttavan vireystilaan, emootioihin<br />
ja mielialaan. Se helpottaa stressistä palautumista ja kiputilojen<br />
sietämistä.<br />
Kuunnellessamme musiikkia tai hyräillessämme mielessämme<br />
melodioita, aivoissamme aktivoituvat paitsi kuuloaivokuoren<br />
myös motorisen aivokuoren alueet. Myös sensorinen muisti,<br />
työmuisti sekä episodinen ja semanttinen säilömuisti aktivoituvat.<br />
Mikäli melodioissa on mukana sanoitus, aktivoituvat sekä<br />
vasemman että oikean aivopuoliskon assosiatiiviset alueet. Mikäli<br />
sanoitusta ei ole, aktivoituu vain oikea aivopuolisko. Pelkkä mielikuvituksen<br />
voimalla tuotettu musiikki aktivoi samoja alueita kuin<br />
oikeasti kuultu musiikki.<br />
TAKSIKUSKIEN AIVOT<br />
TAKSIKUSKIEN TÄYTYY MUISTAA ja hahmottaa<br />
valtavasti teiden ja paikkojen nimiä.<br />
Lontoon taksikuskien koulutus kestää<br />
kolmesta neljään vuotta, ja sen aikana<br />
heidän on opittava muistamaan ulkoa<br />
noin 25 000 katua ja 20 000 maamerkkiä.<br />
Lontoon taksikuskien aivot muuttuvat<br />
koulutuksen aikana siten, että sen<br />
päätyttyä heidän tilan hahmotuksesta ja<br />
muistamisesta vastaava hippokampus on<br />
suurentunut. Tutkimuksessa oli koehenkilöinä<br />
79 kuskiksi haluavaa kokelasta ja 31<br />
henkilöä sisältävä verrokkiryhmä, joka ei<br />
osallistunut taksikuskikoulutukseen. Koehenkilöitä<br />
tutkittiin aivojen magneettikuvauksella<br />
ja muistikapasiteettia mittaavilla<br />
testeillä ennen koulutusta, sen aikana<br />
ja jälkeen. Tutkimuksen alkaessa koehenkilöiden<br />
muistissa tai aivojen rakenteessa<br />
ei havaittu eroja. Koulutuksen päätyttyä<br />
harmaan aineen määrä oli kuitenkin<br />
lisääntynyt hippokampuksen takaosassa<br />
vain niillä kokelailla, jotka läpäisivät<br />
tutkinnon. Verrokkiryhmällä tai reputtaneilla<br />
muutoksia ei havaittu. Aivokuvissa<br />
havaittiin myös, että samalla kun taksikuskien<br />
hippokampuksen takaosa laajeni,<br />
sen etuosa hieman pieneni, ja kokeen<br />
läpäisseet pärjäsivät huonosti visuaalista<br />
muistia koskevissa kokeissa.<br />
Samanlainen ilmiö havaittiin myös tiettyjen<br />
tiaislajien aivoissa. Koska lintujen<br />
täytyy selvitä talven yli piilotettujen<br />
ruokavarantojen avulla, niiden avaruudellinen<br />
muisti on hyvä ja niiden hippokampus<br />
on laajentunut tätä tehtävää<br />
varten. Linnuilla, jotka syövät löytämänsä<br />
ravinnon saman tien, vastaavaa ilmiötä ei<br />
havaittu. Myös ihmisten aivoissa on havaittavissa<br />
samankaltaista plastisiteettia –<br />
aivot mukautuvat toiminnan mukaan.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
97<br />
217 169 173 177
NEUROPSYKOLOGISET<br />
OIREET, NEUROLOGISET<br />
KEHITYSHÄIRIÖT JA<br />
SAIRAUDET SEKÄ AIVO<br />
VAMMAT JA AIVOVAURIOT<br />
1.7 // neurologinen // neurotiede // neurologinen sairaus // neuropsykologia // neuropsykologiset<br />
oireet // neurodiversiteetti // kehitykselliset aivohäiriöt // aivovammat ja aivovauriot // etenevät ja<br />
äkilliset aivosairaudet // ADHD // afasia // agnosia // aivoatrofia // aivohalvaus // aivoinfarkti // aivoverenvuoto<br />
// aivoverenkiertohäiriö // aleksia // ataksia // autismi, autismin kirjo autismi/autismin<br />
kirjo // Brocan afasia // dementia // epilepsia // konduktioafasia // Korsakovin oireyhtymä // neglect<br />
// Parkinsonin tauti // prosopagnosia // Wernicken alue<br />
Neurologinen<br />
Neurologinen eli hermostollinen tarkoittaa hermoon<br />
tai hermostoon liittyvää tai siihen vaikuttavaa<br />
asiaa. Neurotiede on hermoston rakenteen,<br />
toimintojen ja sairauksien monitieteistä tutkimusta.<br />
Nykyaikaiselle neurotieteelle on ominaista esimerkiksi<br />
perusluonnontieteiden, muun muassa fysiikan<br />
ja kemian, tutkimustulosten ja mallien hyödyntäminen<br />
hermoston toiminnan ymmärtämisen teoreettisena<br />
lähtökohtana.<br />
Neurologinen sairaus<br />
Neurologisella sairaudella tarkoitetaan mitä tahansa<br />
sairautta, joka kohdistuu hermostoon.<br />
Neurologisessa sairaudessa voi olla kyseessä esimerkiksi<br />
aivojen, selkäytimen tai muiden hermoston<br />
rakenteiden rakenteellinen, biokemiallinen tai sähköisen<br />
toiminnan poikkeama. Esimerkkejä oireista<br />
ovat halvaukset, lihasheikkous, koordinaation puute,<br />
tuntohäiriöt, epileptiset kohtaukset, sekavuus,<br />
kipu tai tajunnan tason muutokset. Neurologisia<br />
sairauksia tutkivia tieteenaloja ovat muun muassa<br />
neurologia sekä kliininen neuropsykologia. Usein<br />
potilaalle suoritetaan niin sanottu neurologinen tutkimus,<br />
johon voi sisältyä esimerkiksi haastattelua tai<br />
eriasteisesti kajoavia (invasiivisia) tutkimuksia.<br />
Neuropsykologia<br />
Neuropsykologiassa tarkastellaan psyykkisten toimintojen<br />
hermostollista perustaa. Neurologian ja<br />
neuropsykologian keskeinen löydös on ollut, että<br />
kaikki käyttäytyminen on riippuvaista aivoista, ja<br />
että aivojen toimintahäiriöt aiheuttavat kullekin häiriölle<br />
tyypillisiä käyttäytymisen muutoksia<br />
Termi neuropsykologia tarkoitti alun perin aivovaurioiden<br />
psyykkisten vaikutusten tutkimusta,<br />
mutta se ymmärretään nykyään myös yleisemmin<br />
psyykkisten toimintojen hermostollisen perustan<br />
tutkimuksena, ja siten se sulautuu osin käsitteeseen<br />
kognitiivinen neurotiede. Neuropsykologisissa tutkimuksissa<br />
käytetään erilaisia mittauslaitteita, joilla<br />
voidaan tutkia esimerkiksi aivojen sähköistä toimintaa<br />
tai verenkiertoa erilaisten psyykkisten tapahtumien<br />
aikana. Aivotutkimuksen avulla on ymmärretty<br />
ihmisen kognitiivisen toiminnan (muisti, oppiminen,<br />
havaitseminen) biologista perustaa. Perinteisesti tutkimuksen<br />
kohteena ovat olleet aivovauriopotilaat.<br />
Neuropsykologi on psykologi, joka on erikoistunut<br />
aivojen tiedonkäsittelyn häiriöihin. Neuropsykologia<br />
kulkee mukana kaikissa lukion psykologian moduuleissa.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
304<br />
174 178
Neuropsykologiset oireet ja niiden syyt<br />
Neuropsykologisten oireiden syynä voi olla keskushermoston<br />
kehityksellinen häiriö, etenevä aivosairaus,<br />
aivovamma äkillisistä syistä, kuten sairaudet<br />
ja tapaturmat, ja ohimenevä syy, kuten stressi tai<br />
unenpuute. Oireiden vaikeusaste vaihtelee eri häiriötyypeissä.<br />
Samantyyppisiä oireita saattaa esiintyä<br />
monesta eri syystä.<br />
Neuropsykologisten oireiden kirjo vaihtelee tiedonkäsittelyn<br />
vaikeuksista tunnesäätelyn ja käyttäytymisen<br />
ongelmiin. Häiriöiden ilmenemismuotoihin<br />
vaikuttavat aivosairauden tai -vamman laatu ja vakavuus,<br />
aivovaurion sijainti (eri aivotoiminnot painottuvat<br />
eri osiin aivoja), aivojen kehitysvaihe sekä<br />
yleinen terveydentila.<br />
Neurodiversiteetti<br />
Neurodiversiteetin käsitteellä tarkoitetaan ajattelumallia,<br />
jonka mukaan keskushermoston kehitys sallii<br />
aiem min oletettua suuremman määrän luontaista<br />
kehityksellistä ja toiminnallista vaihtelua. Käsite syntyi<br />
autismioikeusliikkeen piirissä 1990luvun lopulla.<br />
Monien tämän näkemyksen kannattajien mukaan<br />
monia poikkeavia käyttäytymiseen ja kokemuk seen<br />
vaikuttavia hermostollisia piirteitä ei tuli si pitää<br />
sairaustiloina, vaan luontaisena kehi tyksellisenä<br />
vaihteluna.<br />
Kehitykselliset aivohäiriöt<br />
Keskushermoston kehitykselliset aivohäiriöt ovat<br />
synnynnäisiä tai varhaisessa iässä ilmenneitä aivojen<br />
kehityksen poikkeavuuksia, jotka vaikuttavat<br />
tiedonkäsittelyyn ja toimintakykyyn. Näitä ovat esimerkiksi<br />
kehitysvammaisuus, autismikirjon häiriöt,<br />
dysleksia ja ADHD. Niiden esiintyvyyteen vaikuttavat<br />
sekä geneettiset että ympäristöön liittyvät tekijät.<br />
Kehityksellisten aivohäiriöiden oireet ja vaikeusaste<br />
vaihtelevat yksilöllisesti, ja niihin on olemassa erilaisia<br />
hoito ja kuntoutusmuotoja.<br />
Aivovammat ja aivovauriot<br />
Aivovamma tarkoittaa aivokudoksen vauriota,<br />
joka syntyy esimerkiksi kaatumisesta, tapaturmasta<br />
tai päähän kohdistuvasta iskusta. Aivovammalla<br />
voi olla erilaisia fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia<br />
seurauksia, ja pahimmillaan se voi johtaa potilaan<br />
kuolemaan. Aivovammojen tyypillisiä oireita ovat<br />
väsymys, muistihäiriöt, aloitekyvyn heikkeneminen,<br />
toiminnan ja ajattelun hidastuminen, tunteiden ja<br />
käyttäytymisen hallinnan vaikeudet ja päänsärky.<br />
Lievää aivovammaa nimitetään aivotärähdykseksi.<br />
Leesio tarkoittaa kudoksen (psykologian asiayhteydessä<br />
lähinnä aivojen) vauriota tai rakenteen muutosta<br />
vamman tai sairauden seurauksena.<br />
Aivovaurio on aivovammaa laajempi termi, jota<br />
käytetään muös aivojen rakennepoikkeamista, kuten<br />
esimerkiksi CPvamman tai kehitysvammojen yhteydessä<br />
esiintyvistä aivojen poikkeavuuksista.<br />
Etenevät ja äkilliset aivosairaudet<br />
Etenevät aivosairaudet aiheuttavat erilaista oireilua.<br />
Yleisin etenevä aivosairaus on Alzheimerin<br />
tauti. Äkillisiä neuropsykologisia oireita aiheuttavia<br />
neurologisia sairauksia ovat aivoverenkiertohäiriö,<br />
aivotulehdus ja tapaturmaiset aivovammat. Puheessa<br />
ilmenevät afasiaoireet ja toispuoleinen tarkkaavuushäiriö<br />
eli neglect ovat yleisiä aivoverenkiertohäiriön<br />
seurauksia. Mielenterveyden häiriöt voivat aiheuttaa<br />
neuropsykologista oireilua. Myös stressi, univaje tai<br />
uupumus voivat aiheuttaa ohimeneviä neurologisia<br />
oireita.<br />
NEUROLOGISIA HÄIRÖITÄ JA SAIRAUKSIA<br />
ADHD<br />
ADHD, viralliselta suomennokseltaan tarkkaavaisuus<br />
ja ylivilkkaushäiriö, luokitellaan toimintakykyä<br />
heikentäväksi kehitykselliseksi häiriöksi. Tämä<br />
neurologinen oireyhtymä/kehityshäiriö ilmenee<br />
usein ennen seitsemän vuoden ikää. Häiriöön liittyy<br />
ylivirittynyttä käytöstä ja impulsiivisuutta sekä<br />
tarkkaavaisuuteen liittyviä valikoivan tarkkaavaisuuden<br />
ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ongelmia.<br />
ADHD:hen liittyvä ikä ja kehitystasoon nähden<br />
poikkeava tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus<br />
aiheuttavat laajaalaista haittaa esimerkiksi<br />
opiskeluun.<br />
Afasia<br />
Katso kappale 3.1.<br />
Agnosia<br />
Katso kappale 2.4.<br />
Aivoatrofia<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Aivoatrofia tarkoittaa aivojen kuihtumista, esimerkiksi<br />
vanhenemisen tai sairauden seurauksena. Jonkin<br />
verran aivojen kuihtumista liittyy normaaliin<br />
vanhenemiseen, mutta esimerkiksi Alzheimerin tautiin<br />
liittyviä aivojen rakennemuutoksia ei pidetä osana<br />
normaalia ikääntymistä. Muita tavallisia aivojen<br />
kuihtumisen aiheuttajia ovat muun muassa keskushermoston<br />
syövät ja alkoholin suurkäyttö.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Aivohalvaus<br />
Aivohalvaus tarkoittaa tilaa, jossa aivojen heikentynyt<br />
verenvirtaus aiheuttaa aivokudoksen solujen<br />
305<br />
175 179
kuolemaa. Tilastollisesti merkittävin yksittäinen<br />
aikuisiän aivohalvauksen riskitekijä on kohonnut<br />
verenpaine. Aivohalvaukset voivat aiheuttaa joko<br />
ohimeneviä tai pysyviä muutoksia toiminnassa ja<br />
käyttäytymisessä.<br />
Aivoinfarkti<br />
Aivoinfarkti on aivokudoksen heikentyneestä verenja<br />
hapensaannista johtuva tila, jonka seurauksena<br />
aivoihin syntyy paikallisesti niin kutsuttu likvefaktiivinen<br />
nekroossi, jossa vaurioitunut alue muuttuu<br />
nestemäiseksi “mössöksi”.<br />
Aivoverenvuoto<br />
Aivoverenvuoto on tila, jossa aivokudokseen, aivokammioihin<br />
tai molempiin näistä vuotaa verta.<br />
Mahdollisia syitä ovat muun muassa aivovammat<br />
tai aivojen verisuonituksen rakenteelliset heikkoudet<br />
tai epämuodostumat. Elämäntapoihin liittyviä riskitekijöitä<br />
ovat muun muassa korkea verenpaine sekä<br />
alkoholin tai kokaiinin käyttö. Verenvuoto aivokudokseen<br />
voi osaltaan häiritä aivojen verenkiertoa,<br />
jolloin voi syntyä pysyvämpi kudoskuolio (kudosnekroosi)<br />
eli aivoinfarkti. Käytännössä termi aivohalvaus<br />
samaistetaan usein aivoinfarktiin.<br />
Aivoverenkiertohäiriö<br />
Aivoverenkiertohäiriö on tilapäinen aivojen verenkierron<br />
häiriötila, joka on joko ohimenevä (jolloin<br />
sitä kutsutaan aivoiskemiaksi eli TIAkohtaukseksi),<br />
tai pysyvämpi, jolloin se voi aiheuttaa aivoinfarktin<br />
eli aivohalvauksen.<br />
Aleksia<br />
Aleksia on lukemisen häiriö, joka voi ilmetä vaikeutena<br />
tunnistaa kirjaimia, sanoja tai tekstin merkitystä.<br />
Sen syy voi johtua aivovauriosta tai muusta<br />
neurologisesta syystä.<br />
Ataksia<br />
Ataksia on neurologinen oire, johon liittyy häiriöitä<br />
tahdonalaisten liikkeiden koordinoimisessa näköaistin<br />
avulla. Oire liittyy pikkuaivojen ja tyvitumakkeiden<br />
toimintaan.<br />
Autismi, autismin kirjo<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
Autismi/autismin kirjo viittaa joukkoon keskushermoston<br />
kehityksellisiä tiloja, joihin tyypillisesti<br />
liittyy sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän<br />
vaikeuksia, esimerkiksi toisen ajatusten ja tunteiden<br />
ymmärtämistä, toistuvia käyttäytymismalleja, sekä<br />
poikkeavia reaktioita aistiärsykkeisiin<br />
Brocan afasia<br />
Katso kappale 3.1.<br />
Dementiaan liittyy kognitiivisten toimintojen heikkenemistä.<br />
Dementia<br />
Dementia on yleisnimitys kognitiivisten toimintojen<br />
heikkenemiselle, joka vaikuttaa kykyyn suorittaa<br />
päivittäisiä toimintoja. Dementian vaikutusalueita<br />
voivat olla muisti, ajattelu ja käyttäytyminen. Tämän<br />
lisäksi voi esiintyä haasteita tunteiden säätelyssä ja<br />
kielellisessä ilmaisussa. Myös toimintamotivaatio<br />
voi heikentyä voimakkaasti. Dementian olennainen<br />
piirre on, että kognitiivisten toimintojen heikkeneminen<br />
ja muutokset älyllisessä toimintakyvyssä ovat<br />
voimakkaampia kuin tavallisessa ikääntymisessä<br />
voisi odottaa. Yleisin dementian aiheuttaja on Alzheimerin<br />
tauti, mutta myös esimerkiksi aivovammat<br />
tai aivoverenkierron häiriöt sekä esimerkiksi Parkinsonin<br />
tauti voivat aiheuttaa dementiaa.<br />
Alzheimerin tauti on eräs dementian muoto, joka<br />
on hitaasti ja tasaisesti etenevä ja aivoja rappeuttava<br />
eli neurodegeneratiivinen häiriö/muistisairaus.<br />
Siihen kuuluu muisti ja emotionaalisia häiriöitä,<br />
masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Sen myötä<br />
häviävät muisti ja kyky hoitaa itseään, ja se heikentää<br />
erityisesti elämäntapahtumamuistia.<br />
Dysfasia<br />
Dysfasia on käsite, joka tarkoittaa kielellisten toimintojen<br />
heikkenemistä. Se erotetaan afasiasta, joka<br />
periaatteessa tarkoittaa kielellisten toimintojen täydellistä<br />
puuttumista. Viime aikoina on kuitenkin<br />
alettu suositella afasiatermin käyttöä kaikissa käyttöyhteyksissä,<br />
sillä dysfasia sekoittuu helposti sanaan<br />
dysfagia, joka merkitsee nielemishäiriötä. Historiallisesti<br />
dysfasia on käsitteenä ollut suositumpi<br />
Euroopassa kuin esimerkiksi Amerikassa.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Dysleksia<br />
Dysleksia on oppimisvaikeus, joka vaikuttaa lukemiseen.<br />
Kun se esiintyy yhdessä kirjoitusvaikeuksien<br />
306<br />
176 180
kanssa, on suomen kielessä pitkään käytetty termiä<br />
lukihäiriö. Tyypillisiä piirteitä puhtaassa dysleksiassa<br />
ovat vaikeudet sanojen tavaamisessa, lukemisen<br />
hitaus, ongelmat sanojen äännerakenteen hahmottamisessa<br />
tai sanojen lausumisessa ääneen luettaessa,<br />
sekä luetun ymmärtämisessä. Dysleksian patofysiologia<br />
on tuntematon, mutta sitä pidetään pohjimmiltaan<br />
neurologisena oireyhtymänä. Aivovaurioperäisestä<br />
dysleksiasta käytetään nimitystä aleksia.<br />
Epilepsia<br />
Epilepsia on joukko neurologisia häiriötiloja, joille<br />
on tyypillistä toistuvat epileptiset kohtaukset. Epileptiseen<br />
kohtaukseen liittyy hermosolujen liiallista<br />
ja poikkeavaa biosähköistä toimintaa. Epilepsia ei<br />
sinänsä ole yhtenäinen sairaustila, vaan pikemminkin<br />
oire hermokudoksen toiminnan häiriöstä, jonka<br />
taustalla voi olla esimerkiksi aivovamma, aivohalvaus<br />
tai hermoston kasvain, tai jopa synnynnäinen<br />
epämuodostuma tai aivojen tulehdus. Epilepsia diagnosoidaan<br />
usein EEGtutkimuksella, mutta normaali<br />
EEGlöydös ei takaa, ettei epilepsiaa ole. Epileptistä<br />
kohtausta voivat luonnehtia monenlaiset oireet, kuten<br />
tajunnantilan muutokset tai hallitsemattomat<br />
liikkeet.<br />
Konduktioafasia<br />
Jos Brocan ja Wernickenin alueiden yhteydet ovat<br />
vaurioituneet, voi sekä puheessa olla ajatusvirheitä<br />
että puheen ja kirjoitetun toistaminen olla vaikeaa.<br />
Korsakovin oireyhtymä<br />
Korsakovin oireyhtymä (joskus myös muodossa Korsakoffin<br />
oireyhtymä) on keskushermoston sairaus,<br />
johon liittyy muistihäiriöitä erityisesti tietomuistin<br />
alueella, sekä konfabulaatiota eli vailla todellisuuspohjaa<br />
olevan mielensisällön syntymistä, tai ainakin<br />
tähän viittaavaa käyttäytymistä (henkilö siis kokee,<br />
tai ainakin väittää kokevansa tai muistavansa, asioita,<br />
jotka eivät ole totta). Oireet johtuvat ensisijaisesti<br />
tiamiinin eli B1vitamiinin puutteesta, jonka useimmiten<br />
aiheuttaa pitkään jatkunut alkoholismi.<br />
Neglect<br />
Katso kappale 2.4<br />
Parkinsonin tauti<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Parkinsonin tauti on keskushermostoa rappeuttava<br />
krooninen sairaus, joka vaikuttaa lähinnä aivojen liikejärjestelmään.<br />
Sairauden oireet kehittyvät yleensä<br />
hitaasti, ja sairauden edetessä esiintyy myös muita<br />
kuin motorisia oireita. Tyypillisiä varhaisoireita ovat<br />
muun muassa vapina, jäykkyys, liikkeiden hitaus ja<br />
kävelyvaikeudet. Myös kognitio ja käyttäytymisen<br />
säätely, uni sekä aistitoiminnot voivat häiriintyä.<br />
Sairauden myöhempään vaiheeseen liittyy usein Parkinsonin<br />
dementia.<br />
Prosopagnosia<br />
Katso kappale 2.4.<br />
Wernicken alue<br />
Katso kappale 3.1.<br />
Aivovaurioiden kuntoutuksen mutotoja<br />
Tyypillisiä aivojen toimintaa muuttavia kuntoutusta<br />
vaativien aivovaurioiden aiheuttajia ovat mekaaniset<br />
ulkoiset aivovammat ja aivoverenkierronhäiriöt (aivoinfarktit<br />
ja aivoverenvuodot). Aivovauriot voivat<br />
saada aikaan aivojen poikkeavaa toimintaa, esimerkiksi<br />
kokemuksen haamuraajoista.<br />
Aivojen kuntouttaminen aivosairauksien ja aivovammojen<br />
jälkeen perustuu plastisiteettiin. Aivojen<br />
vaurioitumattomat alueet voivat jossain määrin ottaa<br />
vaurioituneiden aivoalueiden tehtäviä hoitaakseen.<br />
Esimerkiksi sokeiden näköaivokuori voi osallistua<br />
äänten tunnistamiseen.<br />
Aivojen kuntoutuksen muotoja ovat mm. neuropsykologinen<br />
kuntoutus, toimintaterapia, puheterapia<br />
ja fysioterapia. Aivovaurioiden jälkeen voidaan<br />
kuntoutuksella saada aikaan aivojen korvaavaa<br />
muotoutumista.<br />
Neuropsykologinen kuntoutus sisältää joukon<br />
kuntoutusmenetelmiä, joiden tavoitteena on neurologisen<br />
asiakkaan kognitiivisen ja psyykkisen toimintakyvyn<br />
parantaminen. Sen käyttöaiheita voivat olla<br />
esimerkiksi aivovammakuntoutus liittyen esimerkiksi<br />
muistin, puheen, havaitsemisen tai tarkkaavaisuuden<br />
toimintaan, tai kehitykselliset neuropsykiatriset<br />
häiriöt, kuten ADHD.<br />
Sopeutumisvalmennus on jossain määrin vanhentunut<br />
termi kuntoutukselle, jonka tehtävänä on<br />
mahdollistaa asiakkaan voimavarojen hyödyntäminen<br />
esimerkiksi tapaturmaisesta aivovauriosta toivuttaessa.<br />
Vaikka termi on edelleen käytössä, pidetään<br />
nykyään yleisesti suositeltavampaa puhua vain<br />
kuntoutuksesta.<br />
Kompensaatio on neuropsykologisen kuntoutuksen<br />
menetelmä, jossa asiakasta opetetaan toimimaan<br />
neurologisen tilansa asettamissa rajoissa opettamalla<br />
uusia toimintatapoja. Esimerkiksi jos asiakkaalla<br />
on näkökenttäpuutos, voidaan opettaa strategioita,<br />
jotka mahdollistavat toimimisen rajoitteesta huolimatta,<br />
esimerkiksi käyttämällä valkoista keppiä tai<br />
tehostamalla kosketus ja kuuloaistin käyttöä. Kompensaation<br />
lisäksi kuntoutuksen avulla voidaan pyrkiä<br />
myös palauttamaan alkuperäistä toimintakykyä,<br />
sillä tehokas kuntoutus saattaa johtaa esimerkiksi<br />
näkökentän osittaiseen palautumiseen. Harjoittelu<br />
on kompensaation edellytys.<br />
307<br />
177 181
AIVOJEN TUTKIMINEN<br />
1.8 // aivotutkimus // fysiologia // neurotieteet // neuropsykologia // kognitiivinen psykologia //<br />
kog-nitiivinen neurotiede // kliininen neuropsykologia // potilastapaukset // aivojen rakenteen ja<br />
toiminnan kokeelliset tutkimismenetelmät // aivotutkimusmenetelmien paikannustarkkuus //<br />
ajallinen tarkkuus // toiminnalliset kuvantamismenetelmät // EEG eli elektroenkefalografia //<br />
yksittäissolurekisteröinti // MEG eli magnetoenkefalografia // fMRI eli funktionaalinen magneettiresonanssikuvantaminen<br />
// PET eli positroniemissiotomografia // optinen kuvantaminen // TMS<br />
eli transkraniaalinen magneettistimulaatio // rakenteelliset kuvantamismenetelmät // tietokonetomografia<br />
(TT // magneettiresonanssikuvantaminen (MRI // DTI eli magneettikenttiä hyödyntävä<br />
kuvantamismenetelmä<br />
Aivoja tutkivia tieteenaloja<br />
Fysiologia tutkii, miten eliöiden elimistö toimii ja<br />
miten niiden eri toiminnot sopeutuvat ympäristöolosuhteisiin,<br />
eli tutkimuskohteena ovat elämän<br />
perusprosessit. Sen parissa tutkitaan myös eliöiden<br />
elimistön toimintahäiriöitä. Fysiologinen tutkimus<br />
hermofysiologian parissa on lisännyt ymmärrystä<br />
psykologian tutkimista psyykkisen toiminnan perusteista.<br />
Fysiologia hyödyntää useiden muiden tieteenalojen,<br />
kuten matematiikan, kemian, fysiikan ja<br />
tietojenkäsittelytieteen tuloksia.<br />
Neurotieteet ovat hermoston rakenteen, toimintojen<br />
ja sairauksien monitieteistä tutkimusta. Nykyaikaiselle<br />
neurotieteelle on ominaista esimerkiksi<br />
perusluonnontieteiden, muun muassa fysiikan ja<br />
kemian, tutkimustulosten ja mallien hyödyntäminen<br />
hermoston toiminnan ymmärtämisen teoreettisena<br />
lähtökohtana.<br />
Neuropsykologiassa tarkastellaan psyykkisten toimintojen<br />
hermostollista perustaa. Neuropsykologisissa<br />
tutkimuksissa käytetään erilaisia mittauslaitteita,<br />
joilla voidaan tutkia esimerkiksi aivojen sähköistä<br />
toimintaa tai verenkiertoa erilaisten psyykkisten tapahtumien<br />
aikana.<br />
Kognitiivisen psykologian parissa on tutkittu aivojen<br />
eri kognitiivisista toiminnoista vastaavia alueita.<br />
Kognitiivista ja neuropsykologista tutkimusta<br />
tehdään nykyään usein yhdessä: ne tarjoavat eri näkökulman<br />
samaan tutkittavaan aiheeseen (millainen<br />
kognitiivinen toiminto oppiminen on ja miten oppiminen<br />
voidaan havaita aivojen toiminnan muutoksina?).<br />
Kognitiivinen neurotiede selvittää aivojen ja mielen<br />
yhteyttä (mind-body –ongelma). Sen tutkimuksessa<br />
hyödynnetään monien tieteiden tietoa ja menetelmiä.<br />
Kliininen neuropsykologia tutkii hermoston toimintahäiriöistä<br />
johtuvia kognitiivisia poikkeamia.<br />
Tutkimuksen kohteina ovat esimerkiksi aivovamman<br />
saaneet ja hermoston sairauksista kärsivät.<br />
Potilastapausten perusteella on saatu tietoa aivojen<br />
ja psyykkisten toimintojen yhteydestä jo 1800-luvulta<br />
alkaen. (Phineas Gagen tapaus 1848, Paul<br />
Brocan ja Carl Wernicken tutkimukset 1870-luvulla,<br />
otsalohkojen merkitys psyykkisille toiminnoille,<br />
havainnot lobotomian käytöstä, hippokampuksen<br />
merkitys, Henry M:n tapaus 1953). Potilastapausten<br />
avulla saatu tieto on ollut rajallista, koska vauriot<br />
eivät rajaudu vain tiettyyn kohtaan tai asiaan.<br />
Aivojen tutkimusmenetelmät<br />
Aivojen rakenteen ja toiminnan kokeelliset tutkimusmenetelmät<br />
kuvantavat aivojen toimintaa. Menetelmien<br />
kehittymisen myötä on voitu saada tietoa<br />
psyykkisten toimintojen hermostollisesta perustasta.<br />
Psykologinen tutkimus on perinteisesti ollut enemmän<br />
kiinnostunut aivojen toiminnasta kuin rakenteesta<br />
(vertaa lääketiede, biologia).<br />
Aivotutkimusmenetelmien paikannustarkkuus<br />
kertoo siitä, missä aivojen osissa toiminta muuttuu<br />
tutkittavan psyykkisen toiminnan aikana. Ajallisella<br />
tarkkuudella pyritään saamaan tietoa psyykkisen<br />
toiminnan ja aivoaktiivisuuden muutoksista mahdollisimman<br />
reaaliaikaisesti. Menetelmillä on usein<br />
joko hyvä paikannus tai ajallinen tarkkuus. Nykyaikainen<br />
tutkimus on usein monimenetelmällistä, eli<br />
siinä yhdistetään kahta tai useampaa tutkimusmenetelmää.<br />
Aivotutkimuksen koeasetelmissa koehenkilön toiminta<br />
on usein tutkijan manipuloima riippumaton<br />
muuttuja ja tutkimuslaitteella mitattu aivojen toiminta<br />
on riippuva muuttuja (esimerkiksi tutkittava<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
?<br />
224 176 178 182
PAIKKATARKKUUS (logaritminen asteikko, log mm.)<br />
Aivot<br />
3<br />
Kartta (edustusalue,<br />
topografinen alue)<br />
2<br />
Pylväs<br />
-1<br />
Hermosolu<br />
Dendriitti<br />
Synapsi<br />
4<br />
1<br />
Aivokuoren 0<br />
kerros<br />
-2<br />
-3<br />
-4<br />
EEG & MEG<br />
EEG eli elektroenkefalografiassa päänahkaan<br />
kiinnitetyillä elektrodeilla mitataan pään pinnalta<br />
aivojen sähköisen toiminnan muutoksia (solujen<br />
yhteisaktiivisuuden mittaus, aktiivisuuden summautuminen).<br />
Aivosähkökäyrän perusteella voidaan tehdä<br />
päätelmiä aivojen toiminnasta. EEG:n ajallinen<br />
erottelukyky on hyvä, mutta paikallinen erottelu on<br />
heikko, eikä EEG havaitse välttämättä aivojen syvien<br />
osien sähköistä toimintaa.<br />
Yksittäissolurekisteröinnissä tutkittavan hermoimpulsseja<br />
mitataan hermosoluun asennettavalla<br />
elektrodilla (lähinnä eläinkokeet, myös ihmisillä ai-<br />
Optiset<br />
värjäysmenetelmät<br />
Monisolurekisteröinti<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
henkilö kuuntelee eri tilanteissa erilaista musiikkia<br />
ja hänen aivoaktivaatiotaan mitataan eri koetilanteissa).<br />
Toiminnalliset kuvantamismenetelmät<br />
TMS<br />
Yksittäissolurekisteröinti<br />
Patch clamp -menetelmä<br />
-3 -2 -1 0 1 2 3 4 5 6 7<br />
Millisekunti Sekunti Minuutti Tunti Päivä<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Toiminnalliset kuvantamismenetelmät perustuvat<br />
aivoalueiden erilaiseen suhteelliseen aktivaatioon<br />
psyykkisten toimintojen aikana. Toiminnallisia menetelmiä<br />
käytetään erityisesti tutkimuksessa, mutta<br />
jonkin verran myös diagnosoinnin apuna. Osalla<br />
menetelmistä on hyvä ajallinen tarkkuus, toisilla paikallinen<br />
tarkkuus.<br />
fMRI<br />
Aineenvaihduntamittaus<br />
Valomikroskopia<br />
AIKATARKKUUS (logaritminen asteikko)<br />
PET<br />
Mikroleesiot<br />
EEG, MEG, TMS, fMRI, PET, leesio, yksittäissolurekisteröinti: katso kappaleen teksti.<br />
Mikroleesio on ilmenemisalueeltaan pienikokoinen aivovaurio.<br />
Aineenvaihduntamittausten (kaaviossa käytetty esimerkkinä 2-deoksiglukoosi-menetelmää) avulla voidaan tarkastella<br />
sitä, mitkä aivoalueet ovat aktiivisia tutkimuksen aikana. Kun nähdään, kuinka paljon glukoosia aivot kuluttavat,<br />
voidaan havaita eroja aivoalueiden välillä niiden aineenvaihdunnan suhteen.<br />
Optisia värjäysmenetelmiä käytetään muiden aivokuvantamismenetelmien rinnalla, esimerkiksi NIRS-menetelmän<br />
yhteydessä. Niiden avulla voidaan esimerkiksi lisätä kontrastia mittaustuloksissa, koska jänniteherkät väriaineet<br />
reagoivat hermoimpulsseihin. Näillä menetelmillä voidaan saada tietoa myös aivoverenkierron ja aivojen sähköisen<br />
toiminnan yhteydestä.<br />
Monisolurekisteröinnin avulla voidaan mitata useiden solujen (yleensä hermosolujen) aktiivisuutta yhtä aikaa.<br />
Mittauksia voidaan tehdä joko solujen ulko- tai sisäpuolelta<br />
Patch clamp -menetelmillä voidaan eristää yksittäisiä ionikanavamolekyylejä solukalvolta..<br />
Valomikroskopiassa tutkitaan usein väriaineilla värjättyjä kudosnäytteitä tai soluviljelmiä valon avulla. Valomikroskopia<br />
ei ole toiminnallinen menetelmä, mutta se on yleisesti käytetty menetelmä aivotutkimuksessa, ja on siksi<br />
vertailun vuoksi mukana kaaviossa.<br />
Leesio<br />
?<br />
225 177 179 183
voleikkausten yhteydessä). Tällä menetelmällä saadaan<br />
sekä ajallisesti että paikallisesti tarkkaa tietoa,<br />
mutta yksittäisen hermosolun toiminnan perusteella<br />
on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa hermoston toiminnasta.<br />
Esimerkiksi tutkimuksessa näköaivokuoren<br />
solujen erikoistuminen eri ärsykeominaisuuksille<br />
(Hubel & Wiesel).<br />
MEG eli magnetoenkefalografia mittaa aivojen<br />
sähköistä toimintaa, ja se perustuu hermosoluissa<br />
kulkevan sähkövirran synnyttämien magneettikenttien<br />
mittaamiseen. Menetelmän ajallinen erottelukyky<br />
on erinomainen, mutta paikannus onnistuu huonommin<br />
kuin fMRI:llä. Mittaustulosten tarkkuus<br />
heikkenee, mitä syvempiä aivojen osia kuvataan.<br />
fMRI eli funktionaalinen magneettiresonanssikuvantaminen<br />
mittaa aivojen verenkierrossa tapahtuvia<br />
paikallisia muutoksia hapenkulutuksessa. Aivojen<br />
hapenkulutuksen oletetaan olevan suurempaa<br />
niillä alueilla, joissa tapahtuu aktiviteettia. Mittaus<br />
perustuu samaan tekniikkaan kuin MRI. fMRI:n<br />
paikallinen erottelukyky on hyvä ja ajallinen erottelu<br />
onnistuu muutaman sekunnin tarkkuudella.<br />
PET eli positroniemissiotomografia mittaa molekyylien<br />
pitoisuuksia aivokudoksessa. Tutkittavan<br />
kehoon ruiskutetaan nopeasti hajoavaa heikkoa radioaktiivista<br />
merkkiainetta, jonka hajoamisesta syntyvän<br />
gammasäteilyn perusteella voidaan muodostaa<br />
tutkittavasta kudoksesta kolmiulotteinen kuva.<br />
Mittaus osoittaa aktiivisuuden kasvua alueilla, jotka<br />
liittyvät psyykkisen toiminnan toteuttamiseen. Menetelmän<br />
ajallinen erottelukyky on erittäin huono<br />
(verenkierron muutokset seuraavat neuroniaktivaatiota<br />
viiveellä), mutta paikallinen erottelu on hyvä.<br />
Optisella kuvantamisella voidaan tutkia aivojen<br />
pintaosien aktivaatiota käyttäen hyödyksi valon eri<br />
aallonpituuksia.<br />
TMS eli transkraniaalinen magneettistimulaatio<br />
on aivojen toiminnan muuntamismenetelmä. Se<br />
mahdollistaa monet kokeelliset tutkimusasetelmat<br />
aivotutkimuksessa. Siinä tarkasti rajatulle alueelle<br />
aivoista syötetään magneettipulssi, jolla voidaan<br />
hetkellisesti joko aiheuttaa aktivaatiota kyseisellä<br />
alueella tai estää se. Sillä voidaan tutkia, miten eri<br />
aivoalueiden aktivoiminen (riippumaton muuttuja)<br />
vaikuttaa koehenkilön toimintaan (riippuva muuttuja).<br />
Rakenteelliset kuvantamismenetelmät<br />
Rakenteelliset kuvantamismenetelmät perustuvat aivojen<br />
kudostyyppien fyysiseen erilaisuuteen.<br />
Rakenteellisia menetelmiä hyödynnetään erityisesti<br />
diagnosoinnissa, niillä voidaan paikantaa esimerkiksi<br />
aivokasvaimia tai verenpurkaumia, ja tutkimustarkoituksissa<br />
(plastisiteetin aikaansaamien<br />
muutosten seuranta, esimerkiksi taksikuskien hippokampus).<br />
Tietokonetomografiassa (TT) otetaan röntgensäteiden<br />
avulla viipalekuvia aivoista. Aivojen rakennekuvilla<br />
ei voi selvittää tapahtumia aivoissa, vaan<br />
hetkellinen tarkka kuva rakenteesta.<br />
Magneettiresonanssikuvantamisessa (MRI) hyödynnetään<br />
elimistön magneettisia ominaisuuksia.<br />
Siinä aivoista saadaan tarkkoja läpileikkauskuvia.<br />
Kuva syntyy sen perusteella, miten aivojen vesimolekyylit<br />
järjestyvät voimakkaan magneettikentän vaikutuksesta.<br />
DTI on magneettikenttiä hyödyntävä kuvantamismenetelmä,<br />
jonka avulla voidaan kartoittaa aivojen<br />
osien välisiä hermoyhteyksiä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
?<br />
226 178 180 184<br />
Toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI) näyttää aivojen<br />
toimintaan liittyvän verenkierron vilkastumisen.
TERVEYSPSYKOLOGIA<br />
TERVEYSPSYKOLOGIA TUTKII TERVEYDEN EDISTÄMISTÄ<br />
JA SAIRASTUVUUTTA<br />
Terveyspsykologia tarkastelee ihmisen käyttäytymistä ja<br />
sen yhteyttä terveyteen, sairastamiseen ja hyvinvointiin.<br />
Terveyspsykologian lähtökohta on salutogeenisyys eli<br />
terveyslähtöisyys, jonka mukaan keskeisenä kysymyksenä<br />
tulee olla hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Terveyspsykologia<br />
määriteltiin yhdeksi psykologian osa‐alueeksi<br />
1970‐luvun lopulla.<br />
Terveyspsykologia pohjautuu psykiatri George Engelin<br />
vuonna 1977 esittämään biopsykososiaaliseen malliin<br />
(BPS). Kun lääketieteessä pitkään vallalla ollut biomedikaalinen<br />
näkemys tarkasteli terveyttä ja sairautta biologisten<br />
ja geneettisten tekijöiden kautta, biopsykososiaalisen<br />
mallin mukaan terveyden ja sairauden kysymyksiin liittyy<br />
biologisten prosessien lisäksi aina myös psykologiset ja<br />
sosiaaliset tekijät. Monia länsimaissa yleisiä sairauksia,<br />
kuten kakkostyypin diabetesta ja lihavuuden yleistymistä,<br />
voitaisiin ennaltaehkäistä käyttäytymisen muutoksella, ja<br />
sairastuvuutta niihin ei voida selittää vain biologisilla tai<br />
geneettisillä tekijöillä.<br />
Psykologisia tekijöiden tekijöitä ovat käyttäytymiseen<br />
vaikuttavat ajatukset ja uskomukset, motiivit ja tunteet.<br />
Näiden on havaittu vaikuttavan sairastuvuuteen riski- tai<br />
suojaavana tekijänä, ja ne voivat myös pitkittää tai nopeuttaa<br />
paranemista. Siksi on tärkeää tutkia, kuinka psykologiset<br />
tekijät vaikuttavat terveyskäyttäytymiseen.<br />
TERVEYSPSYKOLOGIAN SOVELLUSALOJA<br />
Terveyspsykologian ajankohtaisia sovellusaloja ovat<br />
stressi ja uni, ravitsemuspsykologia (syömiskäyttäytyminen),<br />
kipupsykologia, terveyserojen ja persoonallisuuserojen<br />
yhteys sekä työterveyspsykologia.<br />
Stressi ja uni<br />
Stressireaktiot liittyvät elimistön aktivoitumiseen. Stressi<br />
voi olla hetkellistä eli akuuttia tai pitkittynyttä eli kroonista.<br />
Stressi ja univaje<br />
vaikuttavat terveyteen<br />
monella tavalla.<br />
Akuutilla ja kroonisella stressillä on erilaisia fysiologisia vaikutuksia.<br />
Akuutti stressi on yleensä ohimenevä tila, mutta<br />
krooninen stressi voi olla laukaisevana, ylläpitävänä tai pahentavana<br />
tekijänä moniin sairauksiin, muun muassa masennukseen<br />
ja sydän- ja verisuonitauteihin. Stressin vaikutus<br />
sairastuvuuteen johtuu siitä, että stressi vaikuttaa sairauksia<br />
torjuvaan immuunipuolustusjärjestelmään. Krooninen stressi<br />
on yhteydessä inflammaatioon eli elimistön matala‐asteiseen<br />
tulehdustilaan. Myös kielteiset tunteet ja stressi vaikuttavat<br />
ihmisen fysiologiaaan. Tutkimuksissa on havaittu, että elimistön<br />
tulehdusarvot kohoavat, kun ihminen on masentunut, ja<br />
kun masennus väistyy, tulehdusarvot laskevat.<br />
Unen merkitys terveyteen ja hyvinvointiin on suuri. Unen<br />
yhteys esimerkiksi masennukseen sairastumiseen näkyy siinä,<br />
että kun on tutkittu masennukseen sairastuneita, on heidän<br />
unen laatunsa havaittu olevan huonolaatuista jo ennen<br />
sairastumista. Laadukas uni vaikuttaa stressin kestokykyyn ja<br />
suojaa moniin sairauksiin sairastumiselta. Liiallinen ja pitkittynyt<br />
stressi voi johtaa krooniseen univajeeseen, joka altistaa<br />
muun muassa masennukseen sairastumiseen. Stressiä ja unihäiriöitä<br />
voidaan hoitaa muun muassa kognitiivisbehavioraalisella<br />
psykoterapialla, jossa pyritään vaikuttamaan ihmisen<br />
mielen toimintamallien ohjaamiin toimintatapoihin, jotka ovat<br />
yhteydessä univaikeuksiin. Koska kognitiivisbehavioraaliset<br />
hoitomuodot vaikuttavat unihäiriöitä ylläpitäviin tekijöihin,<br />
säilyy niiden vaikutus usein myös hoitojakson päätyttyä.<br />
Kivun psykologiaa<br />
Kivun tunne liittyy elimistön kudosten vaurioihin. Kipu voi olla<br />
lyhytkestoista eli akuuttia tai pitkäkestoista eli kroonista, jolloin<br />
koetaan pitkän aikaa jatkuvaa ärsytystä kipujärjestelmässä.<br />
Krooniseen kipuun liittyy lähes aina myös psyykkistä oireilua,<br />
kuten negatiivisia tunteita ja ajatuksia, masentuneisuutta<br />
ja unihäiriöitä.<br />
Terveyspsykologiassa kipua tarkastellaan biopsykososiaalisen<br />
mallin avulla. Sen mukaan tulee huomioida biologisten<br />
tekijöiden, kuten esimerkiksi kipua aiheuttavien kudos-<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
288 | LUKEMISTO<br />
420 406 400 404
Krooniseen kipuun liittyy lähes<br />
aina psyykkistä oireilua.<br />
vaurioiden hoitaminen, lisäksi myös psyykkiset ja sosiaaliset<br />
tekijät. Koettu stressi, masennus ja pessimistinen ajattelu voimistavat<br />
kivun kokemusta, kun taas puolestaan myönteiset<br />
tunteet ja ajatukset sekä optimismi lieventävät kivun tunnetta.<br />
Kroonistunutta kipua voidaan hoitaa kognitiivisbehavioraalisessa<br />
psykoterapiassa, jossa pyritään muuttamaan kivun<br />
kokemiseen liittyviä pessimistisiä ja kielteisiä ajatusmalleja<br />
myönteisiksi, jonka seurauksena kivun kokemus ja välttämiskäyttäytyminen<br />
voivat vähentyä ja mieliala kohota.<br />
Työterveyspsykologia<br />
Työterveyspsykologia on laaja-alainen terveyspsykologian<br />
osa-alue. Siinä tarkastellaan muun muassa työhyvinvoinnin<br />
kysymyksiä, työuupumisen syntymekanismeja, psyykkisen<br />
työkyvyn arviointia sekä työmotivaatiota.<br />
Kognitiivinen toimintakyky kuvaa ihmisen tiedonkäsittelyä,<br />
kuten muistia, tarkkaavaisuutta ja oppimiskykyä. Koska ihmisen<br />
tarkkaavaisuus sekä havainto-, muisti- ja ajattelukyvyt<br />
ovat rajallisia, tulee työtehtävät, työvälineet, kuten laitteet ja<br />
ohjelmistot, ja työntekemisen tavat sopeuttaa sellaisiksi, että<br />
ihmisen kognitiiviset toiminnot pystyvät selviytymään työn<br />
haasteista. Kognitiivinen ergonomia on eräs tärkeä kysymys<br />
nykyaikaisessa työelämässä. Se tarkoittaa laitteiden, työolojen<br />
ja työtehtävien sovittamista ihmisen kognitiivisille toiminnoille<br />
sopiviksi. Eräs kognitiivisen ergonomian kysymys on<br />
mobiililaitteiden aiheuttamat jatkuvat katkokset keskittymisessä.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Terveyserot ja persoonallisuus<br />
Persoonallisuudella tarkoitetaan kunkin ihmisen ominaisia<br />
taipumuksia toimia, ajatella ja tuntea. Osan ihmisten välisistä<br />
terveyseroista on havaittu johtuvan yksilöiden välisistä<br />
persoonallisuuseroista. Piirteet ovat persoonallisuuden<br />
pysyvin osa. Persoonallisuuspiirteiden erojen on havaittu<br />
liittyvän muun muassa ihmisten välisiin eroihin terveyskäyttäytymisessä,<br />
alkoholin käytössä, tupakoinnissa,<br />
liikunnan harrastamisessa, syömistottumuksissa, painoindeksissä,<br />
unihäiriöissä ja alttiudelle sairastua masennukseen.<br />
Persoonallisuudella on yhteys myös siihen, kuinka<br />
stressaaviksi erilaiset ärsykkeet ja tilanteet tulkitaan. Sillä<br />
on vaikutusta viriäviin fysiologisiin stressireaktioihin ja<br />
sitä kautta sairastumisriskiin. On myös havaittu, että tulkintatapojen<br />
erojen lisäksi erilaiset persoonallisuuserot<br />
saavat aikaan sen, että fysiologiset stressireaktiot poikkeavat<br />
yksilöiden välillä. Ihmiset myös hakeutuvat terveyttä<br />
edistäviin tai terveydelle haitallisiin ympäristöön persoonallisuutensa<br />
mukaisesti. Persoonallisuudeltaan vihamielisten<br />
ja aggressiivisten ihmisten sosiaalinen ympäristö<br />
ja heidän saamansa sosiaalisen tuki on erilainen kuin<br />
sovinnaisen persoonallisuuden omaavilla. Näillä eroilla on<br />
yhteys madaltuneeseen hyvinvointiin ja kohonneeseen<br />
sairastumisriskiin.<br />
Eräässä persoonallisuuden piirreteoriassa, niin kutsutussa<br />
viiden suuren persoonallisuuspiirteen mallissa (The<br />
Big Five -malli) persoonallisuutta tarkastellaan viiden persoonallisuuden<br />
piirteen kautta. Niitä ovat ulospäinsuuntautuneisuus<br />
eli ekstroversio, neuroottisuus eli matala<br />
emotionaalinen tasapainoisuus, sovinnollisuus, avoimuus<br />
ja tunnollisuus. Erityisesti tunnollisuus on noussut monissa<br />
tutkimuksissa tärkeäksi terveyden ennustajaksi. Koska<br />
tunnollisuuteen liittyy taipumus mm. säännönmukaisuuteen,<br />
luotettavuuteen, järjestelmällisyyteen ja ahkeruuteen,<br />
voidaan olettaa, että tunnolliset noudattavat muita<br />
persoonallisuustyyppejä paremmin terveyteen liittyviä<br />
suosituksia.<br />
LUKEMISTO | 289 421 407 401 405
LIIKENNEPSYKOLOGIA<br />
Liikennepsykologia on psykologian sovellusalue, jossa tutkitaan<br />
muun muassa ihmisen käyttäytymistä liikenteessä,<br />
liikenneonnettomuuksiin johtaneita syitä sekä sitä, miten<br />
liikenteen olosuhteita voidaan suunnitella sopiviksi ihmisen<br />
tiedonkäsittelyn, erityisesti tarkkaavaisuus- ja havaitsemiskyvyn,<br />
kannalta. Liikennepsykologia hyödyntää<br />
kognitiivinen psykologian lisäksi muun muassa psyykkisten<br />
tekijöiden ja ruumiinliikkeiden yhteyksiä tutkivan psykomotoriikan,<br />
ihmisen ryhmäkäyttäytymistä tutkivan sosiaalipsykologian,<br />
oppimisen psykologian ja ihmisen fysiologian<br />
tietoja. Liikennepsykologiset tutkimukset käsittelevät<br />
muun muassa ihmisen liikennetottumuksia ja niiden muuttamista,<br />
reviiriajattelua, liikenneraivoa, ajatusvirheitä, kuten<br />
esimerkiksi toistuvilla ohituksilla saatavista kuvitelluista<br />
aikasäästöistä, liikennekäyttäytymisen yhteyttä persoonallisuuteen<br />
ja onnettomuuksiin johtavia niin sanottuja inhimillisiä<br />
tekijöitä eli ihmisen tiedonkäsittelyn rajoituksista<br />
johtuvia syitä.<br />
Suomessa on liikennepsykologisen tutkimuksen parissa<br />
kehitetty liikennekäyttäytymisen eri tekijöitä selittävä<br />
GDE-malli (Goals for Driving Education). Perinteisesti<br />
ajo-osaamisen on katsottu syntyvän ajoneuvon hallintataidoista<br />
ja liikennesääntöjen osaamisesta. GDE-malli korostaa<br />
sitä, että taitava liikennekäyttäytyminen ei synny<br />
ainoastaan teknisestä ajo-osaamisesta ja liikenteen sääntöjä<br />
koskevasta tiedosta, vaan olennainen osa taitavaa<br />
liikennekäyttäytymistä ovat kuljettajan psykologiset valmiudet<br />
eli kompetenssit. Näitä ovat muun muassa temperamentti-<br />
ja persoonallisuustekijät, omien reagointi- ja<br />
käyttäytymismallien itsetuntemus, käyttäytyminen stressitilanteissa,<br />
ärsyyntymiskynnys, tunteiden hallinta, elämyshakuisuus,<br />
ajamisen kannalta ylimääräisten motiivien<br />
tunnistaminen ja niiden poissulkeminen, oman riskikäyttäytymisen<br />
kontrollointi sekä joustava ajattelu ja päätöksenteko.<br />
Nämä psykologiset valmiudet vaikuttavat merkittävässä<br />
määrin siihen, miten kuljettaja toimii liikenteessä.<br />
LIIKENNEPSYKOLOGIT TYÖSTELEVÄT LIIKENTEEN<br />
SUJUVUUDEN JA TURVALLISUUDEN KYSYMYKSISSÄ<br />
Liikennepsykologit työskentelevät monissa erilaisissa tehtävissä<br />
edistämässä sujuvaa liikennettä. Liikennepsykologit<br />
tutkivat ja arviovat kuljettajien neurologisia kykyjä, kuten<br />
havaintokykyä, reaktionopeutta, tarkkaavuutta ja vireyden<br />
ylläpitämistä, ja tekevät tutkimusten perusteella ajokyvyn arviointeja.<br />
Psykologisen tiedon avulla voidaan myös arvioida<br />
aivosairauksien ja -vammojen vaikutuksia liikennekäyttäytymiseen.<br />
Tutkimuksien kohteina voivat tällöin olla mm. aivovauriot,<br />
kehitysvammat ja tarkkaavuushäiriöt.<br />
Neurologisten kykyjen ja vammojen sekä sairauksien lisäksi<br />
psykologit voivat tutkia kuljettajien käytösmalleja ja -riskejä.<br />
Ihmistä voidaan käytösmallien tutkimisen kautta ohjata<br />
ennakoimaan tilanteita ja tunnistamaan liikenteessä liikkumiseen<br />
liittyvä tunteita paremmin sekä välttämään epätoivottavia<br />
käytösmalleja. Kun selvitetään sitä, miten kuljettaja tunnistaa<br />
omia käytösriskejään, tutkitaan onnettomuuteen joutuneen<br />
ihmisen oma käsitystä onnettomuuteen tai liikennesääntöjen<br />
rikkomiseen johtaneista syitä. On havaittu, että<br />
toistuvasti onnettomuuksiin joutuvilla kuljettajilla voidaan<br />
usein havaita riskikäyttäytymisen piirteitä, ja jos heillä on vaikeuksia<br />
arvioida oman käyttäytymistavan yhteyttä riskeihin,<br />
heidän ajolupaansa ei välttämättä uusita.<br />
Liikennepsykologit voivat järjestää liikennekoulutusta tai<br />
antaa näkökulmia erilaisiin liikenneturvallisuushankkeisiin.<br />
He myös osallistuvat onnettomuustutkintoihin, ja liikennepsykologeja<br />
käytetään liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnassa<br />
selvittämään onnettomuuteen johtaneita inhimillisiä<br />
tekijöitä.<br />
IHMISEN TIEDONKÄSITTELYN RAJOITUKSET<br />
ALTISTAVAT ONNETTOMUUKSILLE<br />
Ihmiset joustava tiedonkäsittely mahdollistaa sen, että ihmiset<br />
voivat toimia taitavasti nopeasti muuttuvissa tilanteissa.<br />
Varsinkin kokeneille liikenteessä liikkujille on kertynyt koke-<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
Liikennepsykologia tutkii ihmisen toimintaa liikenteessä.<br />
290 | LUKEMISTO<br />
422 408 402 406
ennakkoluulosta. Kun ajosimulaattorissa suoritetussa kokeessa<br />
osalle naisista korostettiin ennen heidän ajosuoritustaan,<br />
että miehet ovat sukupuolestaan johtuen huomattavasti<br />
parempia kuljettajia kuin naiset, kolaroivat nämä<br />
naiset simulaattorikokeessa kaksi kertaa useammin kuin<br />
muut naiskoehenkilöt.<br />
Ihmisen tiedonkäsittelykyky on rajallinen, ja huomion<br />
kiinnittyminen useisiin asioihin heikentää liikenteen<br />
havainnointia.<br />
musta eli asiantuntemusta, jonka avulla he pystyvät nopeasti<br />
ja vähäisten vihjeiden varassa tunnistamaan kehittyviä<br />
riskejä ja erityistä huomiota vaativia tilanteita.<br />
Ihmisen tiedonkäsittely on kuitenkin rajallista ja myös altis<br />
virheille. Inhimillisellä tekijällä tarkoitetaan liikenneonnettomuuksien<br />
kaikkia niitä tapahtumia, joissa vaikuttavana tekijänä<br />
ovat ihmisen fysiologiseen ja psykologiseen suorituskykyyn<br />
liittyvät lajityypilliset rajoitukset. Ihminen voi kohdentaa<br />
huomion tehokkaasti vain yhteen asiaan kerrallaan ja muisti<br />
on altis virheille. Erityisesti kiire, stressi, huomion jakaminen<br />
useisiin asioihin ja väsymys voivat johtaa inhimillisistä tekijöistä<br />
johtuville virheille. Kun liikenneonnettomuuksiin johtaneita<br />
syitä on tutkittu, on inhimillisten tekijöiden katsottu olleen<br />
taustatekijöinä valtaosassa liikenneonnettomuuksista.<br />
Inhimillisistä tekijöistä johtuvia liikenneonnettomuuksia pyritään<br />
vähentämään liikennepsykologiseen tietoon pohjautuvalla<br />
liikennesuunnittelulla.<br />
LIIKENNEKÄYTTÄYTYMISEEN VAIKUTTAVIA<br />
PSYKOLOGISIA TEKIJÖITÄ<br />
Ihmisen liikennekäyttäytymiseen vaikuttavat monet erilaiset<br />
tekijät. Osa niistä on perimästä johtuvia persoonallisuuden<br />
piirteitä ja temperamenttitekijöitä, osa on opittuja valmiuksia<br />
tai käyttäytymis- ja tulkintamalleja ja osa liittyy ryhmäkäyttäytymiseen<br />
eli muiden ihmisten vaikutukseen.<br />
Liikennekäyttäytyminen, kuten ihmisen muukin käyttäytyminen,<br />
on yhteydessä persoonallisuuden pysyviin piirteisiin.<br />
Stressi näkyy kaikilla ihmisillä turhautumis- ja ärsyyntymisherkkyytenä,<br />
mutta temperamenttipiirteiden vaikutus näkyy<br />
esimerkiksi tunnereaktioiden viriämisen nopeutena. Sillä,<br />
miten kuljettaja käyttäytyy yleensä stressi- ja painetilanteissa,<br />
voidaan ennustaa hänen liikennekäyttäytymistään. Stressi<br />
ja painetekijöiden vaikutus ihmisen käyttäytymiseen ja päätöksentekoon<br />
riippuu hänen itsekontrollistaan. Itsekontrolliin<br />
vaikuttavat temperamenttitekijöiden lisäksi yksilön sisäistämät<br />
tunteidensäätelykeinot. Ne eivät ole kiveen hakattuja<br />
vaan niitä voi muuttaa. Jos ihmisellä on vaikeuksia säilyttää<br />
stressaavissa oloissa tunteiden hallintaa itsekontrollin avulla,<br />
hän voi opetella paremmin toimivia tunteidensäätelykeinoja.<br />
Sosiaalipsykologiassa on tutkittu sosiaalisten odotusten ja<br />
normien vaikutusta kuljettajan liikennekäyttäytymiseen ja<br />
suoriutumiseen. On havaittu, että kuljettajan kolaririski kasvaa,<br />
jos autossa on matkustajana miesmatkustaja naismatkustajaan<br />
verrattuna. Tämän on oletettu johtuvan siihen, että<br />
sukupuolistereotypiat ohjaavat kuljettajan käyttäytymistä rooliodotusten<br />
mukaan, jolloin kuljettaja kokee, että hänen tulee<br />
ajaa miesoletetummin. Stereotypiauhalla kuvataan liikennekäyttäytymisessä<br />
ilmiötä, jossa henkilön ajosuoritus heikkenee,<br />
jos hän on tietoinen itseen kohdistuvasta negatiivisesta<br />
TAIPUMUS RISKIEN OTTAMISEEN LIIKENTEESSÄ<br />
ALTISTAA ONNETTOMUUKSILLE<br />
Riski tarkoittaa mahdollista asiantilaa, joka voi tapahtua<br />
tai olla tapahtumatta. Riskin toteutumista, eli jonkun tapahtuman<br />
epätoivottua seurausta, voidaan tarkastella todennäköisyyksillä.<br />
Esimerkiksi riski sille, että liikenteessä<br />
esimerkiksi salama iskisi kadulla liikkujaan, on mahdollinen<br />
mutta hyvin pieni. Sen sijaan päihtyneen polkupyöräilijän<br />
joutuminen liikenneonnettomuuteen on huomattavasti<br />
suurempi kuin selvän polkupyöräilijän. Osa liikenteessä<br />
liikkujista ottaa riskejä omalla käyttäytymisellään ja omilla<br />
valinnoillaan. Liikennepsykologiassa taipumusta riskinottoon<br />
on selitetty useilla teorioilla.<br />
Liikenteessä ilmenevän riskikäyttäytymisen on havaittu<br />
periytyvän kasvuympäristön käytös- ja toimintatavoista<br />
mallioppimisen (katso s. xx) kautta. Vanhempien, ystäväpiirin<br />
ja muiden lähi-ihmisten noudattamat periaatteet ja toimintatavat<br />
siirtyvät osaksi liikennekäyttäytymisen malleja.<br />
Riskikäyttäytymisen kognitiivinen selitysmalli tarkastelee<br />
oman liikennekäyttäytymisen arviointiin liittyviä ajatusvirheitä.<br />
Niiden vaikutuksesta voidaan aliarvioida omaan<br />
käyttäytymiseen liittyvä riskikäyttäytymisen mahdolliset<br />
vaikutukset ja yliarvioida omia taitoja.<br />
Käyttäytymisgeneettisen riskien selitysmallin mukaan<br />
joillain ihmisillä on perimästä johtuva muita suurempi alttius<br />
riskien ottoon. Perimä vaikuttaa persoonallisuuden<br />
piirteisiin ja temperamenttiin, ja esimerkiksi keskimääräistä<br />
elämyshakuisemman, impulsiivisemman, vihamielisemmän<br />
ja epävakaamman persoonallisuuden piirteiden on<br />
havaittu olevan altistavia tekijöitä liikenneriskien ottamiseen.<br />
Nuorille ylipäänsä ja erityisesti nuorille miehille sattuu<br />
liikenteessä enemmän onnettomuuksia ja riskitilanteita<br />
vanhempiin kuskeihin verrattuna. Tähän on monia ihmisen<br />
kehitykseen liittyviä syitä. Ihmisen aivot kehittyvät voimakkaasti<br />
lapsuudessa ja nuoruudessa. Nuoruusiässä aivojen<br />
toiminnanohjauksesta vastaavat impulsiivista toimintaa<br />
hillitsevät aivojen osat eivät vielä ole kehittyneet täysin.<br />
Nuoruudessa myös motivaatioon vaikuttava aivojen palkitsemisjärjestelmä<br />
kehittyy ja herkistyy, jonka vuoksi<br />
nuoret ovat mielihyvä- ja elämyshakuisempia kuin aikuiset.<br />
Palkitsemisjärjestelmän toiminnasta aktivoituva mielihyvähormoni<br />
dopamiinin erittyminen lisää riskikäyttäytymistä.<br />
Nuoruusiässä lisääntyvä hormonitoiminta vaikuttaa<br />
elämyshakuisuuteen ja aggressiivisuuteen, etenkin testosteronitasojen<br />
nousu nuorilla miehillä.<br />
Muiden ihmisten vaikutus eli sosiaalinen paine<br />
vaikuttaa etenkin nuorten riskikäyttäytymiseen liikenteessä.<br />
Erityisesti nuoruudessa sosiaalinen hyväksyntä<br />
ikätovereilta koetaan palkitsevaksi. Kun tutkimuksessa<br />
mitattiin koehenkilöiden aivoaktivaatiota virtuaalisen<br />
autolla ajamisen aikana, havaittiin muiden ihmisten vaikutuksen<br />
näkyvän aivoaktivaatiossa. Nuorilla mahdollisuus<br />
hyväksynnän saamiseen ikätovereilta aktivoi voimakkaasti<br />
palkitsemisjärjestelmää, ja tämä voi vaikuttaa ajokäyttäytymiseen.<br />
Aikuisilla muiden todellisen tai kuvitteellisen<br />
läsnäolon vaikutus ajokäyttäytymiseen on vähäisempi kuin<br />
nuorilla.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
LUKEMISTO | 291 423 409 403 407
LIIKUNNAN PSYYKKISIÄ VAIKUTUKSIA<br />
LIIKUNTA TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LÄHTEENÄ<br />
SEKÄ RIIPPUVUUTENA<br />
Liikunta vaikuttaa terveyteen positiivisesti, mutta joskus<br />
se voi muuttua pakonomaiseksi, jolloin se heikentää terveyttä.<br />
Pakonomainen liikunnan harrastaminen eli liikuntariippuvuus<br />
altistaa sairastumiselle ja vammautumiselle<br />
sekä haittaa ihmissuhteiden ylläpitämistä. Pakonomaisena<br />
sitä pidetään, jos sen harjoittaminen tuntuu välttämättömältä,<br />
vaikka olisi väsynyt tai sairas. Ei-liikuntariippuvaisilla<br />
tärkeitä motiiveja liikunnan harrastamiseen ovat liikunnan<br />
myötä saatavat ihmiskontaktit, terveyden edistäminen,<br />
kunnon kohentaminen sekä koettu ilo ja hyvinvoinnin<br />
lisääntyminen.<br />
Liikunnan pakonomaisuudesta kärsiville on tyypillistä,<br />
että heillä viriää negatiivisia tunteita, jos he eivät pääse<br />
suorittamaan suunnittelemaansa määrää liikuntaa.<br />
Liikuntariippuvuuden tarkka määrittely on kuitenkin vaikeaa.<br />
Esimerkiksi kilpa- ja ammattiurheilijat harjoittelevat<br />
paljon vammojenkin uhalla ja heillä suuri liikuntaan käytetty<br />
aika haittaa muuta elämää, mutta heidän ei silti voida<br />
sanoa olevan liikuntariippuvaisia. Eräs tapa tarkastella<br />
mahdollista liikuntariippuvuutta on pohtia, ovatko muut ihmiset<br />
kiinnittäneet huomiota liikunnan hallitsevaan roolin<br />
elämässä, haittaako liikunta elämän muiden asioiden tekemistä,<br />
liittyykö liikkumiseen tarkka kaloritavoite, tuntuuko,<br />
ettei ole oikeutettu syömään ilman riittävää liikuntamäärää,<br />
ja harrastaako liikuntaa sairaana tai vammautuneena.<br />
Psykologisia selityksiä sille, miksi osalle ihmisistä liikunta<br />
voi muodostua pakonomaiseksi, ovat muun muassa<br />
vaikeasti hallittavien tunteiden hallinta fyysisen rasituksen<br />
avulla, itsetunnon tukeminen liikunnassa suoriutumisella,<br />
ahdistuksen tunteen ehkäiseminen tai vähentäminen ja<br />
pyrkimys tukea itsetuntoa. Fysiologinen selitysmalli esittää<br />
liikuntariippuvuuden syyksi liikunnan aikaansaaman mielihyvän<br />
tunnetta synnyttävän endorfiinihormonin erityksen.<br />
LIIKUNNAN HARRASTAMINEN VAIKUTTAA AIVOIHIN<br />
Liikunta ylläpitää aivojen toimintakykyä, koska se vahvistaa<br />
hermosolujen välisiä yhteyksiä. Hiirillä tehdyssä kokeessa<br />
verrattiin uusien hermosolujen kasvua hippokampuksessa<br />
tavallisen liikuntarasituksen ja kognitiivisia toimintoja<br />
aktivoivassa ympäristössä suoritetun liikunnan<br />
jälkeen. Aivojen aktiivinen monipuolinen käyttö liikunnan<br />
aikana aktivoi aivoja ja edistää hermosolujen kasvua.<br />
Arvellaan, että myös ihmisillä samanaikainen liikunta ja<br />
kognitiivinen aktiivisuus, esimerkiksi liikunnan aikana<br />
suoritettavan ongelmaratkaisupelin pelaaminen, voisi<br />
hyödyntää aivoterveyttä. Tietoa liikunnan ja kognitiivisen<br />
aktiivisuuden yhdistämisen hyödyllisyydestä voidaan<br />
hyödyntää esimerkiksi liikuntapelien suunnittelussa aivovammapotilaiden<br />
kuntoutukseen tai ikääntyvien ihmisten<br />
aivotoimintojen aktivoimiseen. Liian vähäinen liikunta<br />
puolestaan voi johtaa keskushermoston hermosolujen<br />
rappeutumiseen ja sen myötä kognitiivisten toimintojen<br />
heikkenemiseen.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
LIIKUNNAN HARRASTAMINEN VAIKUTTAA<br />
KOHOTTAVASTI MIELIALAAN<br />
Liikunnan on havaittu vaikuttavan mielialaan kohottavasti.<br />
Säännöllisesti harjoitettu ja sopivan raskas liikunta nostaa<br />
mielialaa ja vähentää masennusoireita. Liikunnan on<br />
myönteisiä vaikutuksia mielialaan on selitetty useilla teorioilla,<br />
muun muassa neurofysiologisten vaikutusten sekä<br />
psyykkisten ja psykososiaalisten tekijöiden kautta.<br />
Hormonit ja välittäjäaineet vaikuttavat keskushermostossa<br />
monin eri tavoin. Fysiologisen endorfiinihypoteesin<br />
mukaan liikunnan mielialaa kohentava vaikutus liittyy endorfiinien<br />
lisääntyneeseen eritykseen aivoissa, joka lievittää<br />
kipua ja tuottaa mielihyvän tunnetta. Mitä enemmän<br />
liikunta vapauttaa endorfiinia, sitä enemmän ihminen<br />
kokee vetoa liikunnan harrastamiseen uudelleen. Kovatehoinen<br />
liikuntaharjoitus, kuten HIIT-intervalliharjoitus,<br />
vapauttaa aivoissa endorfiineja enemmän kuin matalatehoinen<br />
liikunta.<br />
Vatvominen eli jatkuva negatiivisten tunteiden mielessä<br />
pyörittely laskee mielialaa ja ylläpitää masennusoireilua.<br />
Kun keskittyneen liikunnan harrastamisen aikana ihmisen<br />
huomio kiinnittyy liikunnan aikaansaamiin kehollisiin tuntemuksiin<br />
sekä itse liikuntasuoritukseen negatiivisten<br />
asioiden vatvominen ei ole mahdollista. Mitä rankempaa<br />
tai vaativampaa liikuntaa harrastetaan, sitä enemmän<br />
liikunta estää vatvomista.<br />
Psykologiassa minäpystyvyysuskomuksilla kuvataan<br />
ihmisen ajatuksia ja odotuksia omasta toiminnastaan erilaisissa<br />
tilanteissa. Minäpystyvyyden kokemus liittyy läheisesti<br />
itsetuntoon ja itsearvostukseen, ja siksi sillä on<br />
yhteys koettuun hyvinvointiin. Alhaisiin minäpystyvyysuskomuksiin<br />
liittyy negatiivisia arvioita itsestä, murehtimista<br />
ja virheellisiä ajatusmalleja omasta kelpaavuudesta ja pätevyydestä.<br />
Nämä lisäävät alavireisyyttä ja masentuneisuutta.<br />
Liikunnan harrastaminen voi olla yhteydessä minäpystyvyysuskomuksien<br />
muuttumiseen positiivisimmiksi.<br />
Liikuntasuorituksen aikana tapahtuva itsesäätely ja koettu<br />
hallinnan tunne omasta toiminnasta voi olla erityisen<br />
tärkeää masennusta sairastaville, koska liikunnan avulla<br />
he voivat alavireisessä mielialassa itse vaikuttaa omaan<br />
mielialaan. Moni harrastaakin liikuntaa pyrkimyksenään<br />
hallita negatiivisia tunteita.<br />
Liikunnan harrastamisessa tavataan usein muita<br />
ihmisiä ja jaetaan kokemuksia. Yhteisöön kuulumisen on<br />
havaittu vähentävän stressiä ja negatiivisia mielialoja.<br />
Ryhmäliikuntaharrastuksissa koetaan usein tuen saamista<br />
ja kannustamista.<br />
LIIKUNNAN JA URHEILULAJIEN YHTEYS<br />
SYÖMISHÄIRIÖIHIN<br />
Syömishäiriöihin liittyy usein pakonomaista liikunnan harjoittamista,<br />
jolla pyritään hallitsemaan kehon muodosta,<br />
painosta tai omasta syömiskäyttäytymisestä johtuvaa ahdistusta.<br />
Joidenkin urheilulajien harrastajilla on havaittu<br />
muita suurempi riski sairastua syömishäiriöihin. Näissä<br />
lajeissa kehonpaino vaikuttaa merkittävällä tavalla tulokseen<br />
tai suoritukseen. Esimerkiksi mäkihyppy, voimistelu,<br />
muodostelmaluistelu, baletti sekä kamppailulajit ovat lajelja,<br />
joissa on tärkeää saavuttaa tietty paino kilpailuluokkien<br />
painorajojen tai paremman suorituksen vuoksi.<br />
Jotkin persoonallisuuspiirteet, kuten kilpailuhenkisyys,<br />
perfektionismi, elämyshakuisuus ja korostunut palkintoriippuvuus,<br />
altistavat liikuntaan liittyville syömis -<br />
häiriöille.<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
292 | LUKEMISTO<br />
424 410 404 408
OIKEUSPSYKOLOGIA<br />
OIKEUSPSYKOLOGIA JA KRIMINOLOGIA<br />
Oikeuspsykologialla tarkoitetaan psykologisen tutkimustiedon<br />
soveltamista oikeustieteen eri aloilla. Esimerkiksi<br />
todistajanpsykologian alaan kuuluu silminnäkijöiden ja<br />
uhrien muistin luotettavuuteen liittyvä tutkimus, jota on<br />
tehnyt muun muassa muistitutkija Elizabeth Loftus.<br />
Kriminaalipsykologia on rikollisten käyttäytymisen<br />
tutkimiseen ja sen selittämiseen keskittyvä psykologian<br />
ala. Kriminaalipsykologisen tutkimuksen kautta voidaan<br />
saada tietoa esimerkiksi rikosten taustalla olevista syistä<br />
ja keinoista ehkäistä rikoskierteeseen joutuminen.<br />
PSYKIATRISISSA MIELENTILATUTKIMUKSISSA<br />
HYÖDYNNETÄÄN PSYKOLOGISTA TIETOA<br />
Suomessa psykiatrisesti sairaita ihmisiä ei tuomita<br />
vankilaan, vaan heille tarjotaan sopivaa hoitoa. Mielentilatutkimus<br />
on tuomioistuimen määräämä vankimielisairaalassa<br />
tai muussa sopivassa paikassa tehtävä laaja<br />
psykiatrinen tutkimus, jossa arvioidaan rikoksesta epäillyn,<br />
syytetyn tai tuomitun syyntakeisuutta rikoksen tekohetkellä<br />
sekä hänen tarvettaan päästä psykiatriseen<br />
hoitoon. Tutkimusjakso kestää noin kaksi kuukautta.<br />
Tänä aikana moniammatillinen tiimi, johon kuuluu oikeuspsykiatrian<br />
erikoislääkäri, psykologi, tarvittaessa neuropsykologi<br />
ja sosiaalityön tekijä, tekee tutkimuksia haastattelujen,<br />
keskustelujen ja testien avulla. Tutkimusjakson<br />
aikana myös aivojen mahdollisia rakenteellisia poikkeavuuksia<br />
voidaan tutkia kuvantamismenetelmin. Tutkimuksen<br />
aikana tutkittava ei yleensä käytä lääkitystä, jotta<br />
voidaan saada kuva, miltä henkilö vaikuttaa ja kuinka hän<br />
käyttäytyy ilman lääkitystä.<br />
Mielentilatutkimuksen perusteella laaditaan lausunto<br />
epäillyn tai syytetyn mielentilasta ja hänet määrätään<br />
tarvittaessa hoitoon tai kehitysvammaisten erityishuoltoon.<br />
Vuosittain Suomessa tehdään noin sata mielentilatutkimusta<br />
Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa ja<br />
Vanhan Vaasan sairaalassa.<br />
Suomessa on käytössä kolme syyntakeisuusluokkaa.<br />
Syyntakeiseksi toteamisen lisäksi tutkittava voidaan todeta<br />
syyntakeettomaksi tai alentuneesti syyntakeiseksi.<br />
Syyntakeettomalta puuttuu kyky ymmärtää tai säädellä tekojaan.<br />
Tavallisin syy tähän on psykoosisairaus tai älyllinen<br />
heikkolahjaisuus. Alentuneesti syyntakeisella voi olla<br />
vakavia mielenterveyshäiriöitä, mutta ne eivät kuitenkaan<br />
kokonaan poista ymmärrys- ja käyttäytymisenhallinnan<br />
kykyä. Noin joka neljäs mielentilatutkimuspotilas todetaan<br />
syyntakeettomaksi. Mielenterveydenhäiriöistä paranoidinen,<br />
skitsoidi ja psykoosipiirteinen persoonallisuushäiriö<br />
vaikuttavat usein annettuun tuomioon lieventävästi.<br />
Vuodesta 2011 alkaen elinkautisvankien vapauttamisprosessiin<br />
on sisältynyt väkivaltariskin oikeuspsykiatrinen<br />
arvioiminen. Mielentilatutkimuksen yhteydessä tehtävässä<br />
vaarallisuusarviossa käytetään yhtenä arviointimenetelmänä<br />
psykopatiapiirrelistaa, jossa psykopaattiset piirteet<br />
pisteytetään.<br />
ESITTELYKAPPALE<br />
OPINTOVERKKO OY<br />
PSYKOLOGIT OIKEUDEN TUKENA<br />
Oikeuspsykologiaan perehtynyt psykologi voi työskennellä<br />
monissa työtehtävissä, esimerkiksi vankiloissa mielentilatutkimusten<br />
tekijänä tai vankien tukena. Psykologit toimivat<br />
myös monissa tilanteissa yhteistyössä poliisien kanssa,<br />
ja tarjoavat psykologista tietoa esimerkiksi uhkaavien<br />
tilanteiden ratkaisun tueksi.<br />
Oikeusprosessin aikana psykologi voi avustaa oikeusprosessissa<br />
tarjoamalla uhrille tietoa rikosten seurauksista<br />
mielenterveydelle. Näitä seurauksia käytetään perusteena<br />
kun määritetään korvauksia esimerkiksi väkivaltarikoksen<br />
uhriksi joutuneelle.<br />
Eräs esimerkki kehityspsykologisen tiedon hyödyntämisestä<br />
oikeusjärjestelmän toiminnassa liittyy lasten käyttöön<br />
todistajina oikeudessa. Lapsen haastatteleminen<br />
vaatii kehityspsykologian tuntemusta, sillä lapsen muistikuvat<br />
tapahtumista ovat helposti muokkaantuvia ja lapsi<br />
voi herkästi vastata johdatteleviin kysymyksiin kysymysten<br />
mukaisesti. SIksi johdattelematon haastattelutyyli ovat<br />
tärkeää, jotta lapsilta voidaan saada mahdollisimman<br />
luotettava lausunto.<br />
Suomen käräjäoikeuksissa ratkaistaan vuosittain lähes<br />
500 000 riita-asiaa. Oikeusprosessi koetaan yleensä<br />
psyykkisesti hyvin kuormittavaksi, ja se aiheuttaa monelle<br />
unihäiriöitä ja muuta psyykkistä oireilua. Psykologit voivat<br />
toimia oikeusprosessissa ihmisten tukena hyvinvoinnin<br />
parantamiseksi.<br />
MUISTITUTKIMUS ANTAA TIETOA TODISTAJA-<br />
LAUSUNTOJEN LUOTETTAVUUDEN RAJOISTA<br />
Todistajanpsykologia on oikeuspsykologian osa. Todistaminen<br />
perustuu ihmisen havainnointiin ja muistiin, joihin<br />
vaikuttaa monet tekijät. Ihmisen muistikuvat eivät ole valokuvan<br />
kaltaisia dokumentteja menneistä asioista, koska<br />
kun havaitsemme tapahtuman, aivot tekevät automaattisesti<br />
tulkinnan tapahtuneesta sen perusteella, mitä ymmärrämme<br />
tapahtumasta ja mitä olemme nähneet ja kokeneet<br />
aiemmin. Myöhemmin kuultavat asiat ja mahdollisesti<br />
nähdyt kuvat muokkaavat muistijälkiä. Oikeusprosessien<br />
pitkään kestoon liittyvä ongelma on se, että mitä enemmän<br />
tapahtumista kuluu aikaa, sitä enemmän luotettavien<br />
muistikuvien laatu heikkenee.<br />
Elizabeth Loftus on amerikkalainen tutkija, jolla on pitkä<br />
kokemus kokeellista tutkimuksista todistajanpsykologiassa.<br />
Loftus on kokeissaan osoittanut, että muistikuvat<br />
muokkautuvat ja vääristyvät helposti. Jos valheellista tarinaa<br />
toistetaan mekaanisesti, siitä muokkautuu valemuisto.<br />
Valemuistoa ja aitoa muistoa ei voi erottaa toisistaan, sillä<br />
ne tuntuvat yhtä todellisilta ja aivot reagoivat niihin samalla<br />
tavalla. Muisti on välttämätön väline todellisuuden hahmottamiseen,<br />
mutta sitä ei voi pitää erehtymättömänä tallentajana.<br />
LUKEMISTO | 293 425 411 405 409
Change language