13. tuetun asumisen arki ja politiikat käytäntöjen - Tampereen yliopisto
13. tuetun asumisen arki ja politiikat käytäntöjen - Tampereen yliopisto
13. tuetun asumisen arki ja politiikat käytäntöjen - Tampereen yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Sosiaalityön tutkimuksen päivät<br />
<strong>13.</strong> TUETUN ASUMISEN ARKI JA POLITIIKAT KÄYTÄNTÖJEN TUTKIMUKSEN<br />
KOHTEENA<br />
Puheenjohta<strong>ja</strong>t: Riitta Granfelt, Kirsi Juhila <strong>ja</strong> Suvi Raitakari<br />
riitta.granfelt@hel.fi, kirsi.juhila@uta.fi, suvi.raitakari@uta.fi<br />
Torstai 16.2.2012 klo 16.15–18<br />
16:15 Riitta Granfelt: Naisten parissa toteutuva asumissosiaalinen työ asunto ensin –<br />
periaatteella toimivassa asumisyksikössä<br />
16:40 Kirsi Nousiainen: Metodologisia pohdinto<strong>ja</strong> pitkäaikaisasunnottomina eläneiden miesten<br />
<strong>ja</strong> naisten paikkakokemusten tutkimisesta<br />
17:05 Tar<strong>ja</strong> Juvonen: Se oli ihan ku mä olin unohtanu itteni sinne neljän seinän sisälle.<br />
Itsenäinen <strong>asumisen</strong> haasteet osana nuorten aikuisten toimijuutta.<br />
17.30 Suvi Raitakari: Asunto ensin – <strong>ja</strong> portaikkomallin jännitteet <strong>ja</strong> kriittiset kohdat niiden<br />
soveltamisessa + Jari Kanerva: kommenttipuheenvuoro käytännön kuntoutustyön<br />
näkökulmasta<br />
Per<strong>ja</strong>ntai 17.2.2012 klo 9.30–11<br />
9.30 Kirsi Günther: Arvioinnin äänet loppulausunnoissa: asiakkaan tulevaisuuden<br />
kehitystehtävät <strong>ja</strong> haasteet<br />
10:00 Sirpa Saario: Ra<strong>ja</strong>työ nuorten asiakkaiden asumisjärjestelyjä <strong>ja</strong> arjen taito<strong>ja</strong> koskevissa<br />
neuvotteluissa<br />
10:30 Kirsi Juhila: Palveluvalintojen tekeminen <strong>ja</strong> vastuullistaminen <strong>tuetun</strong> <strong>asumisen</strong><br />
suunnittelupalavereissa
Torstai 16.2.2012<br />
<strong>13.</strong> Tuetun <strong>asumisen</strong> <strong>arki</strong> <strong>ja</strong> <strong>politiikat</strong> <strong>käytäntöjen</strong> tutkimuksen kohteena<br />
Naisten parissa toteutuva asumissosiaalinen työ asunto ensin –periaatteella<br />
toimivassa asumisyksikössä<br />
Riitta Granfelt<br />
Socca, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus<br />
riitta.granfelt@hel.fi<br />
Kyseessä on ”pienoistutkimus” naisille suunnatussa asunto ensin – mallin mukaisia periaatteita<br />
toteuttavassa asumisyksikössä. Tutkimus on osa pitkäaikaisasunnottomuuden<br />
vähentämisohjelmaan kuuluvaa Nimi ovessa hanketta <strong>ja</strong> se kiinnittyy hankkeen aikana<br />
kertyneeseen ammattilaisten <strong>ja</strong> kokemusasiantuntijoiden tuottamaan asumissosiaalista työtä<br />
koskevaan kokemustietoon.<br />
Nimi ovessa hankkeessa asumissosiaalisella työllä tarkoitetaan kaikkea sitä sosiaali <strong>ja</strong><br />
terveydenhuollon, rikosseuraamusalan <strong>ja</strong> päihdehuollon, asuntotoimen <strong>ja</strong> työvoimapalvelujen<br />
tekemää työtä, jonka ensisi<strong>ja</strong>inen tavoite on <strong>asumisen</strong> turvaaminen <strong>ja</strong> asunnottomuuden<br />
poistaminen. Tavoitteeni on tuoda asumissosiaalityötä naisten parissa tekevien työntekijöiden<br />
näkökulma osaksi hankkeen kokemustiedon kokonaisuutta. Löytyykö asunto ensin mallin<br />
mukaisesti toteutettavasta asumissosiaalisesta työstä naiserityisyys siten, että se on<br />
määriteltävissä <strong>ja</strong> sisällöllisesti kuvattavissa? Mitä päihteiden käytön salliva asuminen vaikuttaa<br />
asumisyksikön arkeen <strong>ja</strong> ennen kaikkea työntekijöiden työhön? Miten työntekijät kokevat oman<br />
turvallisuutensa <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>ksamisensa? Mitä erityisosaamista tarvitaan? Mistä kaikesta<br />
asumissosiaalinen työ naisten asumisyhteisöissä koostuu <strong>ja</strong> miten matalan kynnyksen kuntoutus<br />
konkretisoituu erilaisissa työkäytännöissä, toiminnoissa <strong>ja</strong> vuorovaikutuksessa?<br />
Tutkimuskysymykset:<br />
1. Miten asunto ensin periaatteella toimiva asumissosiaalinen työ toteutuu työntekijöiden<br />
näkökulmasta <strong>ja</strong> miten siinä näkyy naiserityisyys?
2. Mitä kehittämishaasteita työntekijät asettavat naisten parissa tehtävälle<br />
asumissosiaaliselle työlle?<br />
Asumissosiaalista työtä tehdään niin yksilötason asiakastyönä, yhteisöllisinä toimintoina kuin<br />
ylisektoraalisena moniammatillisena verkostotyönä. Asumissosiaalisen työn toteutuminen<br />
voidaan hankkeessa tähän mennessä kertyneen kokemustiedon poh<strong>ja</strong>lta jäsentää karkeasti<br />
kolmeen pääluokkaan: kotiin annettava tuki, asumisyksiköiden sisällä toteutuva kuntouttava<br />
toiminta <strong>ja</strong> yhteiskuntaan integroiva toiminta. Tutkimuksen kohteena oleva asumisyksikkö<br />
toteuttaa kaikkia kolme asumissosiaalisen työn ulottuvuutta. Naiset asuvat yksiöissä, joissa heillä<br />
on oikeus käyttää kaikenlaisia päihteitä. Heille on tarjolla yhteisöllistä kuntouttavaa toimintaa <strong>ja</strong><br />
yksilökohtaista tukea, mutta toimintoihin osallistuminen ei ole <strong>asumisen</strong> edellytys.<br />
Asumisyksikköä ylläpitävä organisaatio on kehittänyt erilaisia työ <strong>ja</strong> matalan kynnyksen<br />
opiskelumahdollisuuksia asukkaille <strong>ja</strong> pyrkii tukemaan heidän integroitumistaan asuinalueen<br />
muihin toimintoihin.<br />
Teoreettiselta lähestymistavaltaan pienoistutkimus sijoittuu asunto ensin periaatteen<br />
toteutuksesta käytävään eurooppalaiseen <strong>ja</strong> yhdysvaltalaiseen keskusteluun <strong>ja</strong> sen poh<strong>ja</strong>lta<br />
kirjoitettuihin artikkeleihin. Tämän lisäksi hyödynnän aiempaa tutkimustyötäni asunnottomien<br />
naisten <strong>ja</strong> naisvankien parissa. Aineiston keruu toteutetaan kevään 2012 aikana siten, että se<br />
sijoittuu 1.1.–30.6.2012 väliselle a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksolle. Aineisto kerätään työntekijöiden kanssa<br />
toteutettavien fokusryhmä <strong>ja</strong> yksilöhaastattelujen avulla.
Metodologisia pohdinto<strong>ja</strong> pitkäaikaisasunnottomina eläneiden miesten <strong>ja</strong><br />
naisten paikkakokemusten tutkimisesta<br />
Kirsi Nousiainen<br />
<strong>Tampereen</strong> <strong>yliopisto</strong><br />
kirsi.nousiainen@uta.fi<br />
Esitykseni perustuu alkuvaiheessa olevaan tutkimukseen. Tehtäväni on tutkia<br />
pitkäaikaisasunnottomina eläneiden miesten <strong>ja</strong> naisten paikkakokemuksia asumisesta, kodista,<br />
yhteisöstä <strong>ja</strong> kaupunkiympäristöstä. Aineiston kerään Asunto ensin periaatteella toimivassa<br />
asumisyksikössä. Aineistona ovat minun <strong>ja</strong> informantin yhdessä tuottamat elämäkerralliset<br />
kertomukset eli narratiivit, joita valokuvat osin kuvittavat.<br />
Aineisto kertyy eri tavoin tehtyjen keskustelunomaisten haastattelujen myötä. Yksi käyttämistäni<br />
metodeista on elämäkertahaastattelu, jossa haastateltava kertoo elämästään melko vapaasti <strong>ja</strong><br />
minä teen täydentäviä kysymyksiä. Toiseksi teen kaikkien haastateltavien kanssa<br />
kävelyhaastattelut. Niiden aikana liikutaan joko kävellen tai jollain kulkuvälineellä katsomaan<br />
sellaisia paikko<strong>ja</strong>, jotka haastateltava on itse nimennyt itselleen merkitykselliseksi.<br />
Kävelyhaastattelujen aikana syntyy keskustelunomaista kerrontaa <strong>ja</strong> otetaan valokuvia kerto<strong>ja</strong>n<br />
haluamista paikoista. Kolmas metodi on valokuvahaastattelu, jossa haastateltava <strong>ja</strong> minä<br />
käymme keskustelua otetuista valokuvista. Kävelyhaastattelun <strong>ja</strong> valokuvahaastattelun on<br />
tarkoitus toimia muistia stimuloivana <strong>ja</strong> mahdollisesti uutta <strong>ja</strong> tihentyvää kerrontaa tuottavana<br />
välineenä.<br />
Keskeisinä käsitteinä <strong>ja</strong> analyyttisinä välineinä tutkimuksessa toimivat paikka, tila <strong>ja</strong> identiteetti.<br />
Näiden avulla pyrin ymmärtämään asunnottomina eläneiden ihmisten paikkakokemuksen <strong>ja</strong><br />
identiteetin rakentumisen yhteyttä. Tätä yhteyttä tulkitsen niistä merkityksistä, joita kerto<strong>ja</strong>t<br />
tuottavat kertoessaan elämästään minulle.<br />
Esityksessäni pohdin käyttämiäni metodisia välineitä sekä tutkimustehtäväni että yleisemminkin<br />
sosiaalityön tutkimuksen näkökulmasta. Asunnottomien kokemuksen tutkimukseen liittyy monia<br />
haasteita. Tutki<strong>ja</strong>n pitäisi löytää sellaiset metodiset välineet, jotka tavoittavat parhaiten pitkään<br />
vaikeissa elämänolosuhteissa eläneiden ihmisten kokemuksia <strong>ja</strong> avaavat mahdollisuuden
ymmärtää <strong>ja</strong> tulkita niitä. Toisaalta haasteena on tutkimusprosessin läpi vieminen siten, että se on<br />
eettisesti kestävää <strong>ja</strong> kohdettaan kunnioittavaa.<br />
Se oli ihan ku mä olin unohtanu itteni sinne neljän seinän sisälle.<br />
Itsenäinen <strong>asumisen</strong> haasteet osana nuorten aikuisten toimijuutta.<br />
Tar<strong>ja</strong> Juvonen,VTL, Yliopistoopetta<strong>ja</strong><br />
Helsingin <strong>yliopisto</strong><br />
tar<strong>ja</strong>.juvonen@helsinki.fi<br />
Esitykseni perustuu sosiaalityön väitöskir<strong>ja</strong>tutkimukseen tekeillä olevaan artikkeliin, jossa<br />
käsitellään pääkaupunkiseudulla toteutettavan etsivän työn asiakasnuorten <strong>asumisen</strong> kysymyksiä<br />
osana toimijuutta. Etsivän työn kohtaamilla nuorilla on laa<strong>ja</strong>alaisia <strong>ja</strong> pitkittyneitä vaikeuksia<br />
elämässään <strong>ja</strong> elämänkulun siirtymissä, kuten irrottautumisessa lapsuudenkodista <strong>ja</strong><br />
vanhemmista, itsenäisessä asumisessa, taloudellisessa riippumattomuudessa, koulu <strong>ja</strong>/tai<br />
työurien aukenemisessa sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä. Tutkimuksen kohteena<br />
olevaan etsivään työhön kuuluu nuorten tilanteen selvittäminen yhdessä nuoren kanssa sekä<br />
myös <strong>asumisen</strong> järjestämisessä auttaminen <strong>ja</strong> <strong>asumisen</strong> tukeminen. Etsivän työn avulla asunnon<br />
saatuaan nuoren on sitouduttava työntekijöiden tukeen, joka määritellään tilannekohtaisesti.<br />
Työskentelyn alkuvaiheessa nuoren kanssa työskennellään intensiivisesti; useita kerto<strong>ja</strong> viikossa,<br />
useita tunte<strong>ja</strong> kerrallaan. Kun nuori on saanut asunnon, häntä tavataan tunnista kolmeen tuntiin<br />
yhdestä kahteen kertaan viikossa. Tapaamisten keskeisiä sisältöjä ovat talouteen, koulutukseen<br />
tai työhön <strong>ja</strong> asumiseen liittyvät kysymykset. Kun nuori alkaa pärjätä arjessaan, tapaamisia<br />
harvennetaan, jos nuorella puolestaan on vaikeuksia tai kriisi, tapaamisia tiivistetään.<br />
Väitöskir<strong>ja</strong>tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat nuori aikuisuus (emerging adulthood),<br />
relationaalisuus, toimijuus (agency) sekä autonomia, esityksen poh<strong>ja</strong>na olevassa artikkelissa<br />
lisäksi asuminen. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla etsivän työn asiakasnuoria,<br />
nauhoittamalla nuorten <strong>ja</strong> työntekijöiden keskinäisiä keskustelu<strong>ja</strong> sekä nuorten asiointia eri<br />
viranomaiskontakteissa, kuten työvoiman palvelukeskuksessa, edunvalvonnassa tai<br />
aikuissosiaalityössä. Aineiston analyysissä käytän narratiivistä menetelmää (Voicecentered
elational method). Menetelmässä aineistoa luetaan erilaisten näkökulmien kautta, joita ovat: <br />
haastatteluissa <strong>ja</strong> asiakastilanteissa muodostuvat juonelliset kertomukset (the plot) tutki<strong>ja</strong>n omat<br />
reaktiot <strong>ja</strong> olettamukset suhteessa aineistoon (responses to the narrative) narratiivien kerto<strong>ja</strong>n<br />
ääni (the voice for the ´ I `) narratiiveissä esiintyvien henkilöiden väliset suhteet (relationships)<br />
sekä kulttuurinen kontekstointi <strong>ja</strong> sosiaaliset rakenteet (placing people within cultural contexts<br />
and social structures).<br />
Käsittelen esityksessäni yllä mainittujen näkökulmien kautta nuorten kertomuksia asumiseen<br />
liittyvistä ongelmista osana nuoren toimijuutta, nuoren itsemääräämisen <strong>ja</strong> annettavan tuen<br />
jännitteitä asumiseen liittyvissä kysymyksissä.<br />
Asunto ensin – <strong>ja</strong> portaikkomallin jännitteet <strong>ja</strong> kriittiset kohdat niiden<br />
soveltamisessa<br />
Suvi Raitakari<br />
<strong>Tampereen</strong> <strong>yliopisto</strong><br />
suvi.raitakari (at)uta.fi<br />
Asunto ensin mallia pidetään tämän päivän poliittisena vastauksena<br />
pitkäaikaisasunnottomuuden ratkaisemiseksi. Malli on esimerkiksi Suomen<br />
pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmien PAAVO I <strong>ja</strong> PAAVO II taustalla. Se on<br />
levinnyt Euroopassa nopeasti <strong>ja</strong> usein Suomi mainitaan mallin edelläkävijämaana. Puhutaan jopa<br />
asunnottomuuden hoidon paradigmamuutoksesta; siirtymisestä portaikkomallista Asunto ensin <br />
malliin. Portaikkomallissa asunnoton kuntoutetaan askel kerrallaan erilaisten asuntoloiden <strong>ja</strong><br />
tukiasuntojen kautta omaan asuntoon. (oman asunnon ’ansainta’). Asunto ensin mallissa<br />
asumista <strong>ja</strong> kuntoutumista lähestytään erillisinä kokonaisuuksina. Tärkeänä pidetään asukkaan<br />
valinnanvapautta, ihmisen tulee voida valita asuinpaikkansa <strong>ja</strong> hoito, tuki <strong>ja</strong><br />
kuntoutuspalvelunsa. Mallissa asunnoton saa heti oman asunnon.<br />
Esitelmässä lähden siitä, että ”vanha” <strong>ja</strong> ”uusi” paradigma sekoittuvat <strong>ja</strong> elävät rinnakkain<br />
paikallisissa palvelujärjestelmissä. Molemmissa paradigmoissa ovat omat vahvuutensa,
jännitteensä <strong>ja</strong> ongelmansa, jotka tulisi huomioida, kun haetaan paikallisia, tilannekohtaisia <strong>ja</strong><br />
kullekin mielenterveys <strong>ja</strong>/tai päihdeongelmista sekä psykososiaalisista ongelmista kärsivälle<br />
soveltuvaa asumisratkaisu<strong>ja</strong>. Tarkastelen paradigmo<strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>llisuuskatsaukseen <strong>ja</strong> alustaviin<br />
tutkimushavaintoihini perustuen viiden jännitteen valossa: 1) yksilön (valinnan)vapaus vs.<br />
osallisuus yhteiskunnassa 2) haittojen vähentäminen vs. kuntoutumisen odotus 3) yksilön vs.<br />
yhteiskunnan vastuut/vaatimukset 4) yksin (yksinäisyydessä) asuminen vs. yhteisössä asuminen<br />
5) <strong>asumisen</strong> pysyvyys vs. elämän tilapäisyys <strong>ja</strong> kaoottisuus. Tavoitteena on purkaa kriittisesti<br />
auki paradigmojen merkitysulottuvuuksia, <strong>ja</strong> näin pohtia sekä asunto ensin että portaikkomallin<br />
mahdollisuuksia <strong>ja</strong> rajo<strong>ja</strong> ratkaista pitkäaikaisasunnottomuutta.
Per<strong>ja</strong>ntai 17.2.2012<br />
Työryhmä <strong>13.</strong> Tuetun <strong>asumisen</strong> <strong>arki</strong> <strong>ja</strong> <strong>politiikat</strong> <strong>käytäntöjen</strong> tutkimuksen kohteena<br />
Arvioinnin äänet loppulausunnoissa: asiakkaan tulevaisuuden kehitystehtävät<br />
<strong>ja</strong> haasteet<br />
Kirsi Günther<br />
<strong>Tampereen</strong> <strong>yliopisto</strong><br />
kirsi.gunther(at)uta.fi<br />
Nykyisin asiakaskir<strong>ja</strong>aminen <strong>ja</strong> arviointi ovat yhä keskeisempi osa mielenterveystyötä.<br />
Tutkimuksessa tarkastelen mielenterveystyön kontekstissa kir<strong>ja</strong>ttu<strong>ja</strong> loppulausunto<strong>ja</strong>. Niitä<br />
tutkimalla pyrin tekemään näkyväksi mielenterveystyön kulttuuria <strong>ja</strong> kielenkäyttötapo<strong>ja</strong>. Kysyn,<br />
millaisista äänistä loppulausunto muodostuu <strong>ja</strong> millaista asiakkaan tulevaisuuden identiteettiä<br />
tuotetaan näiden äänien avulla. Analyysi tuo esille ensinnäkin, kuinka erilaiset äänet kiedotaan<br />
loppulausunnoissa arvioinnin tekemiseen. Toiseksi näkyviin tulee, miten lausunnoissa eri äänet<br />
arvioivat asiakkaiden edistymistä <strong>ja</strong> millaisia tulevaisuuden tehtäviä <strong>ja</strong> haasteita asiakkailla<br />
asetetaan.<br />
Tutkimani loppulausunnot on kir<strong>ja</strong>ttu kuntoutus<strong>ja</strong>ksolla, joka keskittyy nuorten 18–30<br />
vuotiaiden skitsofreniaa sairastavien kuntoutukseen <strong>ja</strong> heidän kuntoutustarpeidensa arviointiin.<br />
Loppulausunto on omaoh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>n kuntoutus<strong>ja</strong>kson päätteeksi kir<strong>ja</strong>ama asiakir<strong>ja</strong>. Tarkastelen<br />
loppulausunto<strong>ja</strong> tekstintutkimuksen keinoin, jolloin olennaista on, että lausunnot ovat sidoksissa<br />
tekstin tuottamisen ehtoihin <strong>ja</strong> niitä ympäröivään kulttuuriin. Lähtökohtanani on a<strong>ja</strong>tus siitä, kun<br />
puhumme tai kirjoitamme, käytämme aiemmin käytettyjä sano<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> ilmauksia. Siten jokainen<br />
kielenkäyttötilanne on täynnä lainauksia toisen puheista tai kirjoittamista teksteistä eli toisin<br />
sanoen ne sisältävät erilaisia ääniä.<br />
Yllättäen loppulausunnoissa kirjoitetaan melko vähän asiakkaan tulevaisuuden kehitystehtävistä<br />
<strong>ja</strong> haasteista. Enemmän kuvataan asiakkaan menneisyyttä <strong>ja</strong> nykytilannetta. Pääsääntöisesti<br />
lausunnot perustuvat asiantuntijoiden, instituution <strong>ja</strong> asiakkaan ääniin. Marginaalisemmassa
asemassa ovat kirjoitta<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> omaisten ääni. Mainitut äänet tuottavat kahdella tavalla<br />
kehitystehtäviä <strong>ja</strong> haasteita asiakkaalle. Enimmäkseen lausunnossa käytetyt äänet puhuvat<br />
samantahtisesti. Usein asiakkaan, instituution, asiantunti<strong>ja</strong>n taikka omaisen äänellä vahvistetaan<br />
loppulausuntoon kir<strong>ja</strong>tun kehitystehtävän tärkeyttä. Kuitenkin tästä poiketen, lausuntoihin<br />
tuodaan, vaikkakin harvoin, äänien riitasointu. Tällöin kaksi tai useampi ääni määrittää asiakkaan<br />
kehitystehtäviä <strong>ja</strong> haasteita ristiriitaisesti. Esityksessäni avaan tarkemmin näitä kahta tapaa<br />
tuottaa asiakkaalle kehitystehtäviä <strong>ja</strong> tulevaisuuden identiteettejä.<br />
Ra<strong>ja</strong>työ nuorten asiakkaiden asumisjärjestelyjä <strong>ja</strong> arjen taito<strong>ja</strong> koskevissa<br />
neuvotteluissa<br />
Sirpa Saario<br />
Yhteiskunta <strong>ja</strong> kulttuuritieteiden yksikkö/ sosiaalityö<br />
33014 <strong>Tampereen</strong> <strong>yliopisto</strong><br />
sirpa.saario@uta.fi<br />
Mielenterveyskuntoutujille tarkoitettua tuettua asumista koordinoidaan <strong>ja</strong> tarjotaan yhä<br />
useampien ammattilaisten <strong>ja</strong> organisaatioiden toimesta. Tuetun <strong>asumisen</strong> moninaistuminen on<br />
johtanut siihen, että asiakkaiden siirtäminen palvelusta toiseen on noussut yhdeksi<br />
ammattilaisten olennaiseksi vastuuksi. Tällöin ammattilaisille asettuu erityisiä vaatimuksia:<br />
heidän on arvioitava mikä paikka olisi sopivin kullekin asiakkaalle <strong>ja</strong> samaan aikaan heidän on<br />
toimittava yhteistyössä useiden muiden organisaatioiden kanssa, jotta asiakkaiden siirtymiset<br />
onnistuisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkin nuorten asiakkaiden asumisjärjestelyihin<br />
liittyvää, eri organisaatioiden välistä yhteistyötä ra<strong>ja</strong>työn (boundary work) käsitteen avulla.<br />
Ra<strong>ja</strong>työ kuvaa niitä tapo<strong>ja</strong>, joilla ammattilaiset määrittelevät oman asiantuntijuutensa <strong>ja</strong><br />
toimivaltansa suhteessa työnsä tiettyyn osaalueeseen, tässä tapauksessa asumisjärjestelyiden<br />
suunnitteluun. Kysyn, miten ammattilaiset puoltavat omaa näkemystään neuvotteluissa, joissa eri<br />
organisaatioiden edusta<strong>ja</strong>t suunnittelevat asiakkaiden tulevia asumisjärjestelyjä <strong>ja</strong> arvioivat<br />
heidän arjen taito<strong>ja</strong>an. Tarkastelen erityisesti sitä, miten ammattilaiset hyödyntävät<br />
vastakkainasettelua (contrast structures) retorisena keinona oikeuttaakseen omaa näkemystään.
Aineisto on kerätty mielenterveysjärjestön intensiiviseltä <strong>ja</strong> määräaikaiselta kuntoutuskurssilta,<br />
jonka yhtenä tavoitteena on suunnitella asiakkaiden tulevia asumisjärjestelyjä. Analysoin<br />
kuntoutuskurssin työntekijöiden keskinäisiä tiimipalavereita <strong>ja</strong> fokusryhmähaastattelu<strong>ja</strong>, joissa<br />
he keskenään käsittelevät asiakkaiden asumiseen liittyvää yhteistyötä. Esittelen tapo<strong>ja</strong>, joilla<br />
työntekijät rakentavat vastakkainasettelu<strong>ja</strong> itsensä <strong>ja</strong> muiden organisaatioiden edustajien välille<br />
<strong>ja</strong> hyödyntävät niitä retorisena keinona oikeuttaakseen oman kantansa. Analyysi havainnollistaa<br />
<strong>tuetun</strong> <strong>asumisen</strong> palvelutuotantoon yleisesti kuuluvaa prosessia, jossa ammattilaiset, tietyn<br />
palveluntuotta<strong>ja</strong>n edustajina, pyrkivät perustelemaan <strong>ja</strong> oikeuttamaan omaa näkemystään<br />
asiakkaidensa tulevista asumispoluista.<br />
Palveluvalintojen tekeminen <strong>ja</strong> vastuullistaminen <strong>tuetun</strong> <strong>asumisen</strong><br />
suunnittelupalavereissa<br />
Kirsi Juhila<br />
Yhteiskunta <strong>ja</strong> kulttuuritieteiden yksikkö<br />
33014 <strong>Tampereen</strong> <strong>yliopisto</strong><br />
kirsi.juhila@uta.fi<br />
Palvelujärjestelmien kehittämisessä asiakkaiden oman vastuun korostaminen on viime vuosina<br />
vahvistunut erityisesti erilaisissa politiikkatason ohjelmissa <strong>ja</strong> palveluorganisaatioiden<br />
toimintasuunnitelmissa. Riippuvuuden <strong>ja</strong> holhoamisen kulttuurista halutaan päästä eroon. Oman<br />
vastuun painottaminen sisältyy tavalla tai toisella esimerkiksi seuraaviin, ensin alkuun varsin<br />
erisisältöisiltä vaikuttaviin käsitteisiin: asiakaslähtöisyys, osallisuus, valtautuminen, kuluttajuus,<br />
aktivointi <strong>ja</strong> viimeisimpänä tulokkaana henkilökohtaistaminen (personalisation). Tämä Nikolas<br />
Rosen vastuullistamisdiskurssiksi nimeämä hyvinvointivaltioiden <strong>ja</strong>tkuvasti vahvistuva trendi,<br />
joka ei koske ainoastaan asiakkaita vaan myös palvelujärjestelmien ammattilaisia, on monella<br />
tapaa ristiriitainen. Vastuun korostamisen voidaan nähdä vahvistavan sellaisia yleisesti hyvinä<br />
pidettyjä tavoitteita kuin itsemäärääminen <strong>ja</strong> autonomia, mutta samalla mahdollistuu<br />
vastuuttomaksi kategorisoitujen kansalaisten syyllistäminen. Tässä esityksessä paneudun yhteen<br />
vastuullistamisdiskurssin ulottuvuuteen eli mahdollisuuteen <strong>ja</strong> velvollisuuteen tehdä
(vastuullisesti) omaan elämään <strong>ja</strong> palvelujen tarpeeseen liittyvät valinnat itse. Tässäkin suhteessa<br />
vastuullistamisdiskurssilla on kaksi ristiriitaista puolta: itse tehdyt valinnat korostavat yhtäältä<br />
itsemääräämisoikeutta <strong>ja</strong> auttavat sitoutumaan valintojen toteuttamiseen <strong>ja</strong> niiden tuottamiin<br />
elämän muutoksiin, mutta toisaalta vastuu <strong>ja</strong> sitä myötä syyllisyys mahdollisesti väärin tehdyistä<br />
valinnoista lankeaa helpommin asiakkaille itselleen. Lähestyn valinnan teemaa analysoimalla<br />
valintojen tekemistä <strong>tuetun</strong> <strong>asumisen</strong> suunnittelupalavereissa, jotka toteutetaan<br />
mielenterveystyön kontekstissa. Olen kiinnostunut siitä, onko vastuullistamisdiskurssin<br />
mukainen asiakkaiden omaa valintaa painottava työote niissä läsnä vai tukeudutaanko niissä<br />
myös toisenlaisiin, kuten dialogisiin tai ammattilaisvetoisiin valintojen tekemisen tapoihin.<br />
Valintojen teema on keskeinen suunnittelupalaveriaineistossa, sillä kaikki asiakkaat ovat jonkin<br />
uuden edessä. Osapuolten tehtävä on pohtia mitä palvelu<strong>ja</strong> asiakas <strong>ja</strong>tkossa mahdollisesti<br />
tarvitsee <strong>asumisen</strong>sa tueksi. Analysoidessani palavereita kysyn: 1) Miten asiakkaat <strong>ja</strong> työntekijät<br />
rakentavat erilaisia tulevaisuuden vaihtoehto<strong>ja</strong> asiakkaille <strong>ja</strong> neuvottelevat niistä? 2) Miten<br />
asiakkaat osallistuvat (heidän annetaan osallistua) omiin tarpeisiinsa <strong>ja</strong> kuntoutumiseensa<br />
liittyvien palveluvalintojen tekemiseen?
Change language