Bitumia sisältävien kerros- stabilointien pohjoismaiset ... - Tiehallinto
Bitumia sisältävien kerros- stabilointien pohjoismaiset ... - Tiehallinto
Bitumia sisältävien kerros- stabilointien pohjoismaiset ... - Tiehallinto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
44<br />
4.3 Suomi<br />
<strong>Bitumia</strong> <strong>sisältävien</strong> <strong>kerros</strong><strong>stabilointien</strong> <strong>pohjoismaiset</strong> testausmenetelmät<br />
KOEMENETELMIIN LIITTYVIÄ TUTKIMUSTULOKSIA<br />
4.3.1 Sideainelaji ja tartukkeen käyttö<br />
Neste Oy ja Lemminkäinen Oy tutkivat v. 1995, onko vaahto- ja emulsiotekniikoiden<br />
välillä olemassa olennaisia eroja. Lisäksi haluttiin selvittää sideaineen<br />
kovuuden, tartukepitoisuuden ja kiviaineksen vaikutus laboratoriossa<br />
tehtyjen koekappaleiden lujuusominaisuuksiin. Tutkimuksessa selvitettiin<br />
myös säilytysajan vaikutusta koekappaleiden lujuuden kehittymiseen.<br />
Tutkimuksen tuloksissa suositellaan, että bitumeja joiden tunkeuma on 100<br />
1/10 mm tai pienempi, ei käytetä vaahtobitumistabilointiin, koska tällöin näytteiden<br />
lujuus jää alhaiseksi. Sen sijaan kovat bitumit soveltuvat paremmin bitumiemulsiostabilointiin.<br />
Tartukkeella havaittiin olevan vain vähäistä vaikutusta<br />
tartuntaan. Tartuke paransi kuitenkin enemmän vaahtobitumistabilointimassan<br />
tartuntalujuutta ja vedenkestävyyttä. Tartuntaominaisuuksiltaan huonolla<br />
kiviaineksella todettiin tartukkeen parantavan vedenkestävyyttä [29].<br />
4.3.2 Bitumi- ja komposiitti<strong>stabilointien</strong> ominaisuudet<br />
TPPT-projektin yhteydessä kehitettiin erilaisten komposiittimassojen koostumuksia<br />
ja testausmenetelmiä. Ne poikkesivat kuitenkin joko koostumukseltaan<br />
tai valmistustavalltaan STABIL-projektin komposiittistbiloinneista, joissa<br />
oli sementti-bitumisuhde noin 1:3. TPPT:n komposiiteistä tätä lähinnä vastasi<br />
yksi komposiittistabilointityyppi (tyyppi G), jossa sementti-bitumisuhde oli noin<br />
3:3, ks. kuvat 4.16 ja 4.17.<br />
Erityisen hyvin tutkimuksessa toimi asfalttibetonin ja sementtilaastin komposiitti,<br />
joka vastasi asemasekoitteista, rouhetta sisältävää sementtistabilointia<br />
(tyyppi B).<br />
Komposiittimassoille määritettiin jäykkyysmoduuli ja väsymissuora ja vertailumteriaaleina<br />
tutkittiin kantavan kerroksen asfalttibetoni ja sekä sementtilaastilla<br />
imeytetty avoin asfaltti.<br />
Massoille tehtiin toistuvia muodomuutos-väsytyskokeita, joissa todettiin massojen<br />
kestävän huonosti toistuvia vetokuormituksia ilman sivutukea (yksiaksiaalisessa<br />
kokeessa). Käytetty koetekniikka ei pystynyt täysin toistamaan materiaalien<br />
reunaehtoja ja jännityksiä rakenteessa [30].<br />
Kuvassa 4.16 on esitetty komposiittistabiloinnin (G), bitumistabiloinnin, asfalttirouheen<br />
ja sementtilaastin komposiitin (B) sekä kantavan kerroksen asfalttibetonien<br />
jäykkyysmoduulien riippuvuus lämpötilasta ja kuvassa 4.17 on esitetty<br />
kolmen komposiittistyypin ja kantavan kerroksen ABK:n väsymiskestävyys<br />
[21].
Change language